Kirjoittaja Aihe: Filosofisesti filosofiasta  (Luettu 3492 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #195 : Kesäkuu 30, 2020, 09:33:00 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.



Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #196 : Kesäkuu 30, 2020, 09:41:13 »

 Ostan väitteesi, jos kykenet sanomaan tuona saman käyttämällä pelkästään sanaa tunne. Kuitenkin syyttelet muita tunteiden unohtamisesta kirjoituksistaan, vaikka  tiskikoneen tyhjentämisenkin piti olla tunne.

Omia tunteitaan ei tarvitse ostaa.
Tekemisessä on (kun ihmisestä on kysymys) tunnevoimaa. Se, että olisin sinänsä väittänyt tekojen olevan tunnetta, on oma keksintösi.

 Ihmisen teoissa on tietenkin tunnetta (siis ihmisessä, joka pitää ilmeisesti erikseen korostaa), ellei olisi teot olisivat ilmeisen mielettömiä, (ei silti etteikö ne sitäkin voisi olla, noin sanottuna)

Kyse on edelleen ihmisestä ja siitä, ettei mieli toimi ilman tunnetilaa, kuten jo aiemmin sanoin.

Milloin mieli tunnistaa itsensä ja miten se sen tekee- mietipä sitä.

Mietipä ihan itse.

Joo varmaan turhan vaikea asia pohtia ja tunnistaa "omaa mieltään".

Siitä syystä varmaan tunnet niin suurta tarvetta jatkuvasti selittää kaikkien muiden mieltä. Omaasi et pohdi, et tunnsita.

Kehotuksesi on turha,,, sillä perusteella vain kieltäydyt ajattelematta itsenäisesti.

Toki itsestä on kysymys, silloinkin, kun sitä ei erikseen korosteta.

Kehotin siis sinuakin katsomaan miten mielesi reakoi milloinkin, eli miten se käytännössä tapahtuu ja sanoin sen olevan hyvin vaikea (lajissaan) siis oman mielen tuntemus.

Oletuksena on, että jokainen voisi omaa mieltään seurata ja tulkita, toisten mieli on vain verrokki siinä prosessissa.

Itsehän on tekijä ei toinen

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4717
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #197 : Kesäkuu 30, 2020, 10:43:21 »

 Ostan väitteesi, jos kykenet sanomaan tuona saman käyttämällä pelkästään sanaa tunne. Kuitenkin syyttelet muita tunteiden unohtamisesta kirjoituksistaan, vaikka  tiskikoneen tyhjentämisenkin piti olla tunne.

Omia tunteitaan ei tarvitse ostaa.
Tekemisessä on (kun ihmisestä on kysymys) tunnevoimaa. Se, että olisin sinänsä väittänyt tekojen olevan tunnetta, on oma keksintösi.

 Ihmisen teoissa on tietenkin tunnetta (siis ihmisessä, joka pitää ilmeisesti erikseen korostaa), ellei olisi teot olisivat ilmeisen mielettömiä, (ei silti etteikö ne sitäkin voisi olla, noin sanottuna)

Kyse on edelleen ihmisestä ja siitä, ettei mieli toimi ilman tunnetilaa, kuten jo aiemmin sanoin.

Milloin mieli tunnistaa itsensä ja miten se sen tekee- mietipä sitä.

Mietipä ihan itse.

Joo varmaan turhan vaikea asia pohtia ja tunnistaa "omaa mieltään".

Siitä syystä varmaan tunnet niin suurta tarvetta jatkuvasti selittää kaikkien muiden mieltä. Omaasi et pohdi, et tunnsita.

Kehotuksesi on turha,,, sillä perusteella vain kieltäydyt ajattelematta itsenäisesti.

Siis — koska kehotuksesi ovat yleisiä, eivät minulle, tässäkin puhut yleisesti ja siten myös itsellesi. Näin siis tunnistat ja tunnustat oman(kin) kieltäytymisesi itsenäisestä ajattelusta.

Lainaus
Toki itsestä on kysymys, silloinkin, kun sitä ei erikseen korosteta.

Tässä vielä vahvistat edellä esitetyn tulkinnan kehotuksesi kohteesta.

Lainaus
Kehotin siis sinuakin katsomaan miten mielesi reakoi milloinkin, eli miten se käytännössä tapahtuu ja sanoin sen olevan hyvin vaikea (lajissaan) siis oman mielen tuntemus.

Oletuksena on, että jokainen voisi omaa mieltään seurata ja tulkita, toisten mieli on vain verrokki siinä prosessissa.

Itsehän on tekijä ei toinen

Näin siis opastat itseäsi itsetuntemuksen jalossa taidossa kohti suurempaa ymmärrystä. Onnea matkaan! HIenoa, että ymmärrät, miten vaikeaa siinä on tosiaankin onnistua.

Poissa Konmari

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4163
  • Eläimen kokoinen möhkäle
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #198 : Kesäkuu 30, 2020, 11:35:47 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Mantelitumake hallinnoi pääsääntöisesti primitiivisiä viettejä kun taas pihtipoimun kuorialue "sosiaalisia nyansseja". Eli kärjistäen ilmaistuna toiset suhtautuvat maailmaan primitiivisten viettien näkökulmasta, toiset taas sosiaalisten suhteiden/tunteiden näkökulmasta.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 30, 2020, 12:01:34 kirjoittanut Konmari »

Poissa Konmari

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4163
  • Eläimen kokoinen möhkäle
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #199 : Kesäkuu 30, 2020, 11:59:18 »
^en muista mikä tuossa tarkalleen ottaen on prosessikulku, mutta muistelisin sen olleen jotenkin niin, että jos informaatio on matelitumakkeen mielestä hälyyttävää, tieto kulkee joko vauhdilla pihtipoimun läpi tai kokonaan ohittaa sen ja jos informaatio ei ole mantelitumakkeen mielestä hälyyttävää, on pihtipoimulla aikaa käsitellä sitä. Osalla ihmisistä mantelitumake on vähemmän aktiivinen kuin toisilla, joten osa havaitsee sosiaaliset nyanssit (kun informaatio ei hälyytä mantelitumakessa) ja osalla jää osa sosiaalisista nyansseista huomaamatta, koska sille varatun alueen tiedonkäsittely jää vajaaksi tai ohitetaan (mantelitumakkeen korostuneen aktiivisuuden vuoksi).

Poissa a4

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2892
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #200 : Kesäkuu 30, 2020, 13:22:14 »
Niin. Tähän kysymykseen mielestäni esiin tuomani tarina nimenomaan pureutuu kuvaamalla sitä, miten nuo kaksi (kuviteltu ja fyysisesti todellinen) ovat kyllä olemassa (todellisia), mutta eri tavalla. Niiden rajapinta kertoo niiden olemassaolon erosta. Siten vastus, jonka kohtaa fyysisessä todellisuudessa, ei päde kuvitteellisessa. Mutta kuvitteellisessa ilmenevä vastus ei sekään päde fyysisessä todellisuudessa. Jumalatarinat ja -selitykset perustuvat kaikki siihen, että juuri tuo raja on muka mystisesti ihmiseltä salattu, vaikka itse asiassa kyse on siitä, ettei mitään rajakohtaamisia ole koskaan havaittu. Tai se simulaatio täytyy tosiaan selittää sellaiseksi, ettei niitä ollenkaan tapahdukaan (jolloin tuota rajapintaa ja kohtaamisia ei koskaan pystytä tutkimaan). Filosofiassa tätä ”olemassa, mutta ei vaikuta meihin, ei voida mitenkään havaita” olemassaolon hypoteesia pohditaan tarinassa siitä kuvitteellisesta lentävästä teekupista.

Tavallaan tällainen kahden todellisuuden tilannehan meillä on ihan oikeasti niin kauan kunnes joku pystyy luomaan sen ns. kaiken teorian, jossa kaikki perusvuorovaikutustavat saadaan ”saman katon alle”.

Lainaus
Kaiken teoria on teoreettisen fysiikan etsimä teoria, joka selittäisi ja yhdistäisi kaikki fysikaaliset ilmiöt. Teoria kattaisi kaikki neljä perusvuorovaikutusta eli gravitaation, sähkömagneettisen vuorovaikutuksen, vahvan vuorovaikutuksen ja heikon vuorovaikutuksen. Nämä on gravitaatiota lukuun ottamatta onnistuttu jossakin määrin yhdistämään standardimalliksi kutsuttavassa teoriassa.
Tieteellisesti todistettu simulaatiomaailman luoja eli sen jumala eroaa mystisistä uskonnollisista jumalista.
Tieteessä havaintojen puute voi myös tarkoittaa havaintojen harvinaisuutta, pätevän havaintoaineiston vähyyttä, tieteellisen havainnoinnin ajallista lyhyyttä tai havaintovälineistön ja tulkintamallien kehittymättömyyttä.
Mitään lopullista tiede ei kuitenkaan sano.
Tieteellisesti todistettu simulaatiomaailma voi olla luojajumalansa käynnistämänä joko sellainen ettei rajakohtaamisia simulaatiomaailman ja reaalimaailman välillä tapahdu, tai sellainen että simulaation luoja tai joku muu reaalimaailmassa voi vaikuttaa käynnistettyyn simulaatiomaailmaan.
Uskonnollisella kielellä sanottuna ja simulaatiomaailman sisältä koettuna, maailman ulkopuolelta tulevat vaikutukset maailmaan ovat ihmeitä ja muita vastaavia yliluonnollisuuksia.
Reaalimaailman, simulaatiomaailman(johon virtuaalimaailmatkin perustuvat) ja mielikuvitusmaailman väliset rajankäynnit ovat todellisia koska ne kaikki ovat fysikaalista maailmaa. Mutta samalla voi olla myös niin ettei niiden välillä tapahdu rajankäyntiä. Riippuen siitä mitä rajankäynnillä tarkoitetaan.
Vaikka vastustusta (järjestäytyneisyyttä, rakenteellisuutta) esiintyy eri muodoissa kaikkialla fysikaalisen maailman eri ilmiöissä, niin tarkoittamasi kirja ja viivoitin-tarinan kuvaama vastustus tässä kohtaa lienee sitä ettei mielikuvitusmaailmalla ole vastaavuutta reaalimaailman kanssa. Mutta niillä on silti vuorovaikutusta keskenään, koska ne ovat samaa fysikaalista maailmaa. Uskonnolliset mielikuvitusmaailmat hahmoineen ovat vuorovaikuttaneet suuresti reaalimaailmaan ja monet yksittäiset utopistit, taiteilijat ja mielipuoletkin.
Tarina kirjasta ja viivoittimesta on ajatuksia herättävä yksinkertaistus. Kuten moni muukin asia.
Tiede pyrkii luomaan kuviteltuja reaalisesti todellisia kuvauksia todellisuudesta ja ihmismieli, ihmisyhteisöt sekä simulaatioteknologia kykenevät luomaan myös kuviteltuja reaalisesti epätodellisia kuvauksia todellisuudesta.
Aivot simuloivat ja virtualisoivat reaaliaikaisesti ympäröivää maailmaa aistitiedon avulla sekä tietoisen ajattelun avulla mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaa muistinsa varassa. Nyt simulointi on laajentunut ja arkipäiväistynyt koneelliseksi ja kasvaa kiihtyvästi laskentatehon kanssa.
Pian voimme simuloida ydinpommien räjäytysten, uuden tehtaan, auton törmäystestin, ostoskeskuksen liikennevirran, eläinten aivojen ja ihan kaiken muunkin lisäksi myös koko universumia entistä tarkemmin. Me olemme jo tällä hetkellä kaikkien simuloimiemme erilaisten maailmojen jumalia olioille jotka kansoittavat niitä.
Tästä on vain pieni ajatuksellinen hyppäys siihen, olemmeko tässäkään tapauksessa "luomakunnan kruunu ja mystinen poikkeustapaus" vai simulaatioiden ja perimmäisen reaalimaailman lukumäärien suhteen todennäköisesti simuloituja itsekin.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4717
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #201 : Kesäkuu 30, 2020, 15:17:43 »
^Multa meni nyt ohi se, milloin tämä simulaation tieteellinen todistaminen tapahtuikaan. Jos se on edelleen konditionaalinen todistaminen, joka ehkä voisi tapahtua joskus, mutta jota ei vielä ole, niin eikö ihan sama koske myös uskonnollisia jumalaselitykisä? Nekin todistettuina ovat tieteellisesti hyväksyttyjä ja eivät enää mystisiä, vaan faktuaalisesti olemassaolevia. Eli myyttinen ja mystinen on tieteellisesti todistettu, jolloin se ei enää ole myyttiistä ja mystistä, vaan osa tieteen selittämiä ilmiöitä.

Tietenkin on olemassa ihan todellisia ja olemassaolevia simulaatioita. Mutta ethän sellaisesta tätä keskustelua ollenkaan käynyt, vaan todistamattomasta mielikuvituksen lluomasta ajatuksesta, että koko tuntemamme maailma olisikin ”vain” simulaatio. Sellainen ajatus ei saa mitään tukea niistä simulaatioista, joita on: lentosimulaattoreista, lennokkien ohjausohjelmista tai tietokonepeleistä. Ne ovat kaikki simulaation käyttäjien simulaatioiksi hyvin tietämiä. Edelleen tuo ehdotus kaiken simulaatioluonteesta on kyllä vain kuten jumaluuksiin perustuvat maailmanselitykset.

Lisäksi tässä maalailussasi tökkii pahasti se, että otat annettuna totuutena käsityksen olemisestamme ”luomakunnan kruunu” ja ”mystinen poikkeustapaus”. Ennemminkin minusta tieteessä ollaan yhä enemmän sitä mieltä, ettei ihminen ole ollenkaan siten poikkeuksellinen kuin meille on aiemmin uskoteltu. Eläimet ovat paljon enemmän kaltaisiamme ja me eläinten kaltaisia. Siten tämän kruunun menettäminen ei edes näytä tapahtuvan simulaation havaitsemisella, vaan ihan vain luopumalla siitä perusteettomasta itsekorostuksesta ja rajan piirtämisestä meidän ja muiden välille.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #202 : Heinäkuu 01, 2020, 09:44:48 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".


Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #203 : Heinäkuu 01, 2020, 09:50:54 »

Näin siis opastat itseäsi itsetuntemuksen jalossa taidossa kohti suurempaa ymmärrystä. Onnea matkaan! HIenoa, että ymmärrät, miten vaikeaa siinä on tosiaankin onnistua.

Se onkin ainoa asia mihin kannattaa pyrkiä.

Muut auttakoot ihan itse itseään.  Oppia voi silti kaikesta ja kaiken aikaa, mutta kaikki pitää asettaa totuuden vaakakuppiin.  Mikä ei toimi luonnossa ja luonnon ehdoilla ei toimi missään muualllakaan.

Kaikki teknologian sovellutuksetkin ovat fysiikan totuuksien mukaisia, ei lentäviä lehmiä.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4717
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #204 : Heinäkuu 01, 2020, 12:06:54 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Miten voi olla tunteiden ja ajatusten liitto, jos ei saa puhua tunteista eri käsitteenä kuin ajatukset, vaan kaikkea on syytä kutsua tunteiksi? Eikö liittoutumiseen tarvita se, että on kaksi toisistaan eroavaksi tunnistettavaa, jotka sitten voivat liittyä yhteen?

Poissa Konmari

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4163
  • Eläimen kokoinen möhkäle
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #205 : Heinäkuu 01, 2020, 12:59:34 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Mutta sillä tasolla, jolla kaikkien aivot toimivat samaalla tavalla ei ole mielekästä puhua tunteista taikka ajatuksiasta koska niitä ei sillä tasolla vielä ole. Ajatukset ja tunteet syntyvät ja riippuvat siitä, mikä osa aivoista ärsykkeen prosessoi sekä kyseisten paikkojen kehityksestä. Sekä paikoissa, joissa ärsykeet prosessoidaan että noiden paikkojen sisällä on joskus niin paljon eroja ihmisten välillä, että ei voida puhua samoista ajatuksista tai samoista tunteista edes silloin vaikka puhekielen sanat, joilla niitä kuvataan, olisivatkin samoja.

Tämä on todennäköisesti suurin syy siihen, ettei ihmiset ymmärrä toisiaan, vaikka retoriikan tasolla samoista asioista keskustelisivatkin.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 01, 2020, 13:37:03 kirjoittanut Konmari »

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #206 : Heinäkuu 01, 2020, 16:27:40 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Miten voi olla tunteiden ja ajatusten liitto, jos ei saa puhua tunteista eri käsitteenä kuin ajatukset, vaan kaikkea on syytä kutsua tunteiksi? Eikö liittoutumiseen tarvita se, että on kaksi toisistaan eroavaksi tunnistettavaa, jotka sitten voivat liittyä yhteen?

Joo hienoa, ei mitään liittoja pirusti vaan kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia erikseen.

Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2855
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #207 : Heinäkuu 01, 2020, 16:31:35 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Mutta sillä tasolla, jolla kaikkien aivot toimivat samaalla tavalla ei ole mielekästä puhua tunteista taikka ajatuksiasta koska niitä ei sillä tasolla vielä ole. Ajatukset ja tunteet syntyvät ja riippuvat siitä, mikä osa aivoista ärsykkeen prosessoi sekä kyseisten paikkojen kehityksestä. Sekä paikoissa, joissa ärsykeet prosessoidaan että noiden paikkojen sisällä on joskus niin paljon eroja ihmisten välillä, että ei voida puhua samoista ajatuksista tai samoista tunteista edes silloin vaikka puhekielen sanat, joilla niitä kuvataan, olisivatkin samoja.

Tämä on todennäköisesti suurin syy siihen, ettei ihmiset ymmärrä toisiaan, vaikka retoriikan tasolla samoista asioista keskustelisivatkin.

Jotkut kävelevät jopa käsillään ja laulavat samalla, joten ilmeisesti heidän aivonsa eivät toimi samoin kuin sellaisten jotka eivät sitä tee.

Vai mitä?.   Onko sillä erikoislaadullisuudella jokin assosiaalinen näkemysero, joka ei toimi samoilla perusteilla.

Poissa Konmari

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4163
  • Eläimen kokoinen möhkäle
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #208 : Heinäkuu 01, 2020, 16:35:45 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Mutta sillä tasolla, jolla kaikkien aivot toimivat samaalla tavalla ei ole mielekästä puhua tunteista taikka ajatuksiasta koska niitä ei sillä tasolla vielä ole. Ajatukset ja tunteet syntyvät ja riippuvat siitä, mikä osa aivoista ärsykkeen prosessoi sekä kyseisten paikkojen kehityksestä. Sekä paikoissa, joissa ärsykeet prosessoidaan että noiden paikkojen sisällä on joskus niin paljon eroja ihmisten välillä, että ei voida puhua samoista ajatuksista tai samoista tunteista edes silloin vaikka puhekielen sanat, joilla niitä kuvataan, olisivatkin samoja.

Tämä on todennäköisesti suurin syy siihen, ettei ihmiset ymmärrä toisiaan, vaikka retoriikan tasolla samoista asioista keskustelisivatkin.

Jotkut kävelevät jopa käsillään ja laulavat samalla, joten ilmeisesti heidän aivonsa eivät toimi samoin kuin sellaisten jotka eivät sitä tee.

Vai mitä?.   Onko sillä erikoislaadullisuudella jokin assosiaalinen näkemysero, joka ei toimi samoilla perusteilla.

Kyse ei ole nyt pelkästään siitä, että eri ihmisten aivot toimivat eri tavalla eri tilanteissa, vaan siitä, että ne toimivat eri tavalla myös samoissa tilanteissa.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4717
Vs: Filosofisesti filosofiasta
« Vastaus #209 : Heinäkuu 01, 2020, 16:51:17 »
^

Oleellisesti mielet toimivat samoilla edellytyksillä ja toimintamalleilla. Siitähän on kysymys.

Toki eroja on sisällöllisesti ja toiminnallisesti- mutta ellei suoranaisesti etsiydytä rasistisiin näkemyksiin ominaisuudet (mielelliset) ovat hyvin samankaltaisina jokaisen ihmisen halujen mukaisia, tai heidän halujensa "johdateltavana,/ johdattelijana.

Ne ovat samoja lähinnä vain biokemian ja lajityypillisten kasvumekanismien tasolla. Lopputulokset kuitenkin eroavat toisistaan niin ulkoisesti (hermoyhteyksien konfiguraatio pääkopassa) kuin sisällöllisestikin (mitä kykenee ymmärtämään).

Eroja on sisällöllisesti ja rakenteellisesti.

Mieli toimii kuitenkin aina samalla perusteella (tavalla) , jos sen ymmärtää.

Ei toimi. Konfiguraatio on eri. Osa ihmisistä prosessoi esimerkiksi tunteistaan karhunosan mantelitumkakkeessa, osa taas pihtipoimun kuorialueella. Näinollen prosessit ja mielen sisältö poikkeavat toisistaan. Toki kaikilla hermoyhteydet kulkee sekä mantelitumakkeen että pihtipoimun kautta, mutta mielensisältö riippuu huomattavan paljon siitä kumpi noista alueista ottaa tiedon pääsääntöisesti käsittelyyn.

Puhuin toimintamekanismista, eli mieli> aivot toimivat reakoimalla. (Ilman sen tarkempaa teknistä kuvausta)

Aivot eivät sinänsä tiedä mitään, eivät edes omasta toiminnastaan.

Ilmeisesti kuka hyvänsä huomaa aivojensa tuottavan ajatuksia. Ei välttämättä kovinkaan tiedostettuja, mutta ajatuksia kuitenkin. Tunteiden ja ajatusten liitto on myös nykyään jo tunnustettukin ominaisuus.

Opittuja ja omaksuttuja (uskomuksia) mitäs muuta >tieto ei ole sinänsä sen kummempaa. Tiedon soveltaminen tapahtuu maailmassa josta se on "kotoisin".

Miten voi olla tunteiden ja ajatusten liitto, jos ei saa puhua tunteista eri käsitteenä kuin ajatukset, vaan kaikkea on syytä kutsua tunteiksi? Eikö liittoutumiseen tarvita se, että on kaksi toisistaan eroavaksi tunnistettavaa, jotka sitten voivat liittyä yhteen?

Joo hienoa, ei mitään liittoja pirusti vaan kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia erikseen.

On sulla outo tapa lukea toisten vastauksia. Missäs kohdassa mä liiton muodostamisen kielsin ja kehotin tunteita ja ajatuksia erillään pysymään? Etpä itsekään osaa tätä liittoa kuvata käyttämättä sekä sanaa tunne että sanaa ajatus.