Filosofisesti filosofiasta

[safiiri]

Nykyhetki on äärimmäisen pieni tila. Onneksi heti perään tulee seuraava nykyhetki. Kyllä kaikilla prosesseilla - kaikella olevalla - on nykyhetki.

Niin tuotahan olen sanonut, siis tapahtumia. Eli aikaa.

Mutta siitä ei ole kysymys, kun puhutaan nykyhetkestä mitä ne ovat (siis mikä se on) ilman tapahtumia.

Olihan siinä tapahtuma: se sun ajatus, jota ajattelet.

Tapahtuuko ajatus nykyhetkessä, jos niin on silloin olisi hyvä tietää, mitä se nykyhetki on?

Vai onko ajatus aikaa, eli myös tapahtumia, sitähän tässä olen yrittänyt kysellä. (Toisin sanoen onko mitään nykyhetkeä "ajasta erillisenä" olemassa)

Vielä tarkemmin, se tarkoittaisi ettei ole ajattelijaakaan- ajasta erillisenä. = toki oletus kaksinaisuudesta on ajattelemisen edellytys, ja ilmeistä puhekielen käyttöä.

Ei ole pituuttakaan erillisenä pituuden x varrella olevista pisteistä, jotka toisaalta ovat pituudettomia - koska ovat pelkkiä pisteitä. Onko siis pisteitä oikeastaan olemassa? Vai onko ennemminkin niin, ettei ole pituutta, vaan pelkkiä pisteitä? Sinua ei ole erillisenä pituudestasi, eiKä pituuttasi ole erillisenä sinusta.

[a4]

No on siinä se ero - kai - ettei kukaan selitä olevansa se yhteys tähän simulaattoriin, joten muiden pitäisi kuunneella niitä viestejä, joita hän simulaattorilta välittää. Selityksen todistamisen mahdollisuus tuossa simulaatiossakin on jokseenkin teoreettinen ja jätetty mahdollisesti joskus tapahtuvaksi, sillä juuri tietämättömyytemme siitä kuuluu asiaan ja itse simulaation luonteeseen. Siten ero jumaluuksiin on aika hento. Ei ole keinoa, jolla minä tässä nyt voisin teorian paikkansapitävyyden testata ja sen vääräksi todeta.

Itseäni koko teoriassa lähinnä mietityttää sen turhuus. Mikään tänään ei muutu millään tapaa sillä ajatteleeko sen olevan totta vai ei. Edes tieteen into tutkia ei siitä saa uutta puhtia / lopahda. Eikä se oikein suuntaa tutkimustakaan mitenkään. Vai - mitä olisi tutkittava nykyisten tutkimisten sijaan, jos lähdetään todella ottamaan tämä simulaatio vakavana mahdollisuutena?

Jumalaselityksissäkin on tulevaisuudessa tulossa aukottomia todisteita. Niiden aika vain ei ole ihan vielä. Jeesus kutenkin tulee ja silleen.

Se ratkaiseva ero on uskon ja tiedon välinen ero. Tiede on se keino jolla teorian paikkansapitävyyttä voidaan yrittää testata. Tietämättömyytemme maailmastamme kuuluu asiaan, eikä ole keinoa jolla teorian paikkansapitävyys voidaan testata - kunnes joku sellaisen keinon onnistuu kehittämään. Sekoittamatta uskonnollista toimintaa tieteelliseen tutkimiseen.

Tieteen tehtävä on tutkia kaikkea, hankkia testattua tietoa. Ei voida etukäteen tietää mikä on turhaa tutkimusta ja siksi perustutkimuskin on tärkeää tieteessä. Usein perustutkimus on jälkikäteen osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi, hyödylliseksi ja uutta tutkimusta suuntaavaksi.
Jokin on usein muuttunut kun ihminen on tutkinut maailmaa eli tuntemansa maailman tiedollisia rajoja ja löytänyt entistä laajemman ja rikkaamman maailman ympäriltään.

Uskonnolliset jumalselitykset eivät tarvitse testattuja todisteita, vain sokeaa uskoa.
Tiede ei taida koskaan yltää tiedolliseen aukottomuuteen, jos sillä tarkoitetaan täydellistä tietoa.
Uskonnolliset ja tieteelliset kielipelit on hyvä erottaa toisistaan.

Pienellä mielikuvituksen käytöllä simulaatiohypoteesi avaa huikeampia potentiaalisia uusia maailmankolkkia kuin mitä Kolumbuksen uuden laivareitin etsintä Intiaan, Curien säteilytutkimukset tai matematiikasta kiinnostuneen Galilein tiirailut kaukoputkella antoivat etukäteen odottaa.

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Simuloituinakin kuuluisimme siihen maailmaan joka meidät olisi simuloinut, sen fyysisinä rakenteina ja prosesseina. Mutta se maailma olisi nykyistä tuntemaamme maailmaa laajempi.

[a4]

Metri määritellään nykyään pituudeksi, jonka valo kulkee tyhjiössä 1⁄299 792 458 sekunnissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metri
Vuonna 1967 sekunti määriteltiin jälleen uudestaan atomikellon avulla. Vahvistetun määritelmän mukaan sekunti oli 9 192 631 770 kertaa sellaisen säteilyn jaksonaika, joka vastaa cesium-133-atomin siirtymää perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekunti

[safiiri]

Se ratkaiseva ero on uskon ja tiedon välinen ero. Tiede on se keino jolla teorian paikkansapitävyyttä voidaan yrittää testata. Tietämättömyytemme maailmastamme kuuluu asiaan, eikä ole keinoa jolla teorian paikkansapitävyys voidaan testata - kunnes joku sellaisen keinon onnistuu kehittämään. Sekoittamatta uskonnollista toimintaa tieteelliseen tutkimiseen.

Niin. Mutta ENNEN teorian testaamista ja paikkansapitäväksi toteamista, se ei ole uskonnollista selitystä kummempi. Se on vain ihmisen omassa päässään kehittämä ajatus. Toisaalta jos uskonnon jumala pystyttäisiinkin testaamaan ja todistamaan, se muuttuisi tieteeksi. Kun olen sanonut simulaatioteorian olevan kuin uskonnon selitys, olen puhunut juuri tästä pelkkänä teoriana tällä hetkellä olemassa olevasta ajatuksesta. Vai - onko mitään havaintoja, jotka viittaisivat siihen suuntaan, että se olisi todennäköisempi maailmanselitys kuin ajatus, että todellisuutemme on ihan siihen tapan todellista kuin olemme tottuneet ajattelemaan? Voiko maailmanloppu tullakin vastaan siten, että simuloija päättää vetää töpselin irti? Onko tällaiselle oletukselle enemmän todisteita tai havaintoja sen tukena kuin nykyisin vallalla olevalla käsityksellä maailmasta tai uskonnollisilla maailmankäsityksillä? Todisteita nyt - ei mahdollisesti joskus myöhemmin

Tieteen tehtävä on tutkia kaikkea, hankkia testattua tietoa. Ei voida etukäteen tietää mikä on turhaa tutkimusta ja siksi perustutkimuskin on tärkeää tieteessä. Usein perustutkimus on jälkikäteen osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi, hyödylliseksi ja uutta tutkimusta suuntaavaksi.

Siitä vain tutkimaan. Mutta ENNEN ensimmäisenkään todisteen tai havainnon tukea, teoria ei perustu mihinkään muuhun kuin jonkun ihmisen kykyyn kuvitella. Eikä perustutkimuksen tekeminen vielä osoita tällaista kuviteltua yhtään todemmaksi kuin sadut, tarinat tai uskonnot. Perustutkimus myös usein löytää jotain ihan muuta kuin juuri sen etukäteen luodun idean.

Jokin on usein muuttunut kun ihminen on tutkinut maailmaa eli tuntemansa maailman tiedollisia rajoja ja löytänyt entistä laajemman ja rikkaamman maailman ympäriltään.

Kyllä, mutta on myös ihan hyödyllistä osata pitää ero siihen, mitä tosiaan on tutkimus löytänyt ja havainnut, verrattuna siihen, millaisia mahdollisia löydöksiä osaamme kuvitella. Kyllähän jostain maailmanluomistaruistakin hippunen ns. totuutta on löydettävissä. Vähintäänkin ajatus siitä, että maailmalla tosiaan on alkunsa. Ennen minkäänlaisia havaintoja On simulaatioajatus pelkkä ajatusleikki. Leikki saattaa olla hyvinkin hyödyllistä, mutta silti tällaista leikkiä ei ole syytä ihan vielä julistaa tieteelliseksi totuudeksi.

Uskonnolliset jumalselitykset eivät tarvitse testattuja todisteita, vain sokeaa uskoa.
Tiede ei taida koskaan yltää tiedolliseen aukottomuuteen, jos sillä tarkoitetaan täydellistä tietoa.
Uskonnolliset ja tieteelliset kielipelit on hyvä erottaa toisistaan.

No vähän itä suurta merkittävää eroahan mä tässä nyt olen penännyt, miksi täysin todistamaton ja pelkkä ajatusleikin tasolla olemassaoleva simulaatio-idea olisi enemmän totta ja tiedettä kuin mikä tahansa maailmanselitys, jolle ei ole todisteita. Juuri olet lähinnä kertonut, ettei teoria vielä vaadi mitään todisteita ollakseen olemassa. Siten se lienee toistaiseksi (!) ihan samassa asemassa uskonnollisten selitysten kanssa.

Uskonnot ottaisivat varmasti riemumielin vastaan testatut todisteet, jos sellaisia joku jumalasta sellaisia tarjoaisi. Sen sijaan sinä tunnut nyt selittävän, että meidän pitäisi ottaa simulaatioteoria vakavasti vain siksi, että ehkä joku joskus mahdollisesti pystyy sitä havainnoin tukemaan. Minusta tuo muistuttaa aivan liiaksi uskontojen selitystä, että asiaan pitää uskoa JO ENNEN todistamista. JOtta asia edes muistuttaisi tiedettä, pitäisi olla hyviä perusteita, jotka tekisivät simulaatioajatuksen PAREMMAKSI selitykseksi maailmalle. Mitä ne ovat? Miten ne toisaalta eroavat - muutoin kuin sanavalinnoilta - ajatuksesta luotuun maailmaan, jonka taustalla on joku entiteetti, jonka kyvyt ovat huimasti ihmisen kykyjä suurempia? JOpa tämän jumalankaltaisen entiteetin KIINNOSTUS juuri meidän maailmaamme on kumman samanlainen. Olemmeko peli ja ajanvietettä vai kokeilu, jolta oletetaan tuloksia? Vai kenties jonkinlainen opetusohjelma?

Pienellä mielikuvituksen käytöllä simulaatiohypoteesi avaa huikeampia potentiaalisia uusia maailmankolkkia kuin mitä Kolumbuksen uuden laivareitin etsintä Intiaan, Curien säteilytutkimukset tai matematiikasta kiinnostuneen Galilein tiirailut kaukoputkella antoivat etukäteen odottaa.

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Ja kaikki nuo valtavat mahdollisuudet perustuvat - ei yhtään mihinkään. Juuri se, ettei tuollaisille haaveiluille ole minkäänlaisia rajoituksia, kertoo myös, etteivät ne mitään tiedettä ole. On mahdollista kuitaal ihan mitä tahansa. Vai - mitä EI voisi kuvitella simuloijista? Mikä olisi simulaatioteoriaan sopimaton kuvitelma, joka siihen yhdistettynä olisi "epätieteellinen"? Voinko kuvitella simuloijien olevan legoukkoja? No voin. Voinko kuvitella simuloijien oikeastaan kuolleen? No voin. Voinko kuvitella simuloijine elävän keskuudessamme, mutta sellaisessa ulottuvuudessa, jota emme kykene havaitsemaan No voin. Voinko kuvitella, että simuloijilla on huumorintajua ja he ovat yksyhteen Star Trekin hahmojen kanssa? No voin.

Simuloituinakin kuuluisimme siihen maailmaan joka meidät olisi simuloinut, sen fyysisinä rakenteina ja prosesseina. Mutta se maailma olisi nykyistä tuntemaamme maailmaa laajempi.

Ööö...kyllä on täysin mahdollista kuvitella nykyisin tuntemamme maailman ympärille määrättömiä laajempia maailmoja ihan ilman mitään simulaatioteoriaa. On jopa mahdollista kuvitella nylyisen maailmamme sisään ja keskuuteen sellaisia. Kuvittelu on rajatonta, eikä sen laajuutta millään tapaa kasvata tuo simulaatiokuvitelma jotenkin erityisesti. Se on vain yksi kuvitelma äärettömien kuvittelumahdollisuuksien joukossa. Simulaatioteoria ilman ensimmäistäkään todistetta tai sitä tukevaa havaintoa on silti vain yksi kuvitelma kaikkien muiden joukossa, eikä se sellaisena tuo mitään lisämahdollisuuksia meille. Niin ja - ellemme pystyisi hyppäämään simulaatiostamme ulos toimimaan noissa laajemmissa maailmoissa, ei meidän maailmamme varsinaisesti laajenisi millään tapaa. Oikeastaan päinvastoin, sillä silloin olisimme todistettavasti täysin simuloijien päähänpistojen armoilla. Ihan kuten se Super Mario kykenee temppuihinsa vain pelikoneessa - jos joku sen päälle laittaa. Simulaatioteoria muuten myös tarjoaa ilmiselvästi mahdollisuuden kuvitella, että simulaatioon kuuluu osana rakennettu raja, joka ehdottomasti ESTÄÄ simuloitujen hahmojen saavan tietoa maailmansa simulaatioluonteesta. Se jopa olisi hyvin todennäköinen raja - jos kyseessä tosiaan on simulaatio. Sellaisiahan mekin rakennamme kaikkiin simulaatioihimme. Dystopiaelokuvissa sitten kuvitellaan tilanteita, joissa nuo rajat ovat pettäneet. Siten - simulaatioteoria hyvin ilmeisesti ehdottaakin tieteemme mahdollisuuksille rajoitteita niiden laajentuvien maailmojen paljastumisen sijaan. Tieteen rajattomuuden kannalta siis ehkei kandeiskaan teoriasta niin kovasti innostua...

[kertsi]

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Kommentoisin tuota boldaamaani kohtaa älykkäästä simulaation luojasta samalla argumentilla kuin kommentoin Keijolle älykästä suunnittelua ja kaikkivaltaisen Jumalan "älykkyydestä", mikä on ilmennyt kehnona suunnitteluna ja insinöörityönä.

Tuli mieleeni että:
1. Miksi Jumala ei luonut ns. täydellistä maailmaa? Jos kerran maailma ei ole täydellinen, pitänee kehittyä...
2. Miksi pitää kehittyä ja mihin kehittyä?
...

Miksi Jumala (tai älykäs suunnittelija) ei luonut täydellistä ihmistä, jos hän kerran oli kaikkivoipainen? Perin kehno suunnittelija sellainen, joka suunnittelee otuksen,
- jolla on joskus harvoin hännäntynkä, ja jolla aina on häntäluu, jonka ainoa funktio on se, että siihen sattuu jos pyllähtää istumaan liian nopeasti
- jonka nielun rakenne on sellainen, että on helppoa tukehtua ruokaan, koska sama rööri ravinnolle ja juomalle kuin hengityksellekin
- jota selkävaivat vaivaavat, ja ovat vaivanneet niin kauan kun me tai esi-isämme olemme kahdella jalalla kävelleet
- jonka silmässä retina on verisuonten takana eikä edessä
- jonka (kurkunpään) laryngaalinen hermo tekee ylimääräisen ja aivan turhan kierroksen aortan alta niin meillä kuin kirahveilla (giraffe korvattu sanalla kirahvi, olin unohtanut kyseisen eläinlajin nimen suomeksi) (kirahveilla siksi kyseinen hermo on absurdisti peräti 5 metriä pitkä) (ja Brachiosauruksella hulppeat 8-10 metriä pitkä) eli meillä kyseinen hermo on kolme kertaa niin pitkä kuin olisi tarpeen, giraffeilla liki 5 m liian pitkä.
- jonka DNA:ssa niin paljon toimimattomia geenejä ja taipumus mutaatioihin
- jonka polvinivel on huonosti suunniteltu pystykävelyä silmälläpitäen
- joista useat tarvitsevat silmälaseja (30-40% amerikkalaisista ja eurooppalaisista ja 70% aasialaisista)
- jonka likinäköisyys johtuu silmän liiasta pituudesta ja kaukonäköisyys silmän liiasta lyhyydestä
- poskiontelomme viemäröinti viettää ylöspäin eikä alaspäin altistaen poskiontelotulehduksille useammin kuin muilla nisäkkäillä
- jonka selän välilevyt, polvet ja nilkat ovat hyvin alttiita vaurioitumaan
- jonka raajojen mekaniikka on kehno, ja teollisuusrobotteihin ei oteta mallia ihmisen kehosta
- jonka täytyy ravinnosta saada sellaista, mitä muut eläimet pystyvät itse tuottamaan, esim. C-vitamiinia (tämän kyvyttömyyden aiheuttama mutaatio ilmaantui ajalla, jolloin asuimme vyöhykkeellä, jossa oli sitrushedelmiä riittävästi. Täällä Pohjolan perukoilla ei ollut sitrushedelmiä, ja siksi ennen muinoin sairastuimme keripukkiin. Beriberiin sairastumme, koska kehomme ei osaa valmistaa B1-vitamiinia. 50% raskaana olevista naisista ja 40% esikouluikäisistä lapsista ovat aneemisia ja miljoonat kuolevat vuosittain raudanpuutoksen vuoksi, koska kehomme kehno suunnittelu.
- joka hyvässä ruokatilanteessa herkästi lihoo älyttömiin mittoihin, koska kehomme on sopeutunut niukkoihin oloihin villieläimenä, joka eli nälkäkuoleman partaalla, ja ne, jotka pystyivät varastoimaan energiaa selvisivät hengissä ja siirsivät geeninsä jälkeläisilleen. Nyt sitten ne samat geenit aikaansaavat diabetesta, rasvamaksaa, sv-tauteja ja ties mitä.
- jolla on perinnöllisiä vakavia sairauksia, kuten esim. suomalaiseen tautiperimään liittyvät sairaudet
- jonka naisilla ovulaatiosta ei ole näkyviä merkkejä
- jonka pienokaisilla on niin isot päät, että hädin tuskin mahtuvat syntymään, ja joskus eivät mahdukaan, jolloin sekä äiti että lapsi on vaarassa menehtyä - selvä suunnittelumoka tässäkin.
- jos elämme tarpeeksi vanhoiksi, meillä on 100% todennäköisyys saada syöpä
- jonka tiedonkäsittely on niin biasoitunutta ja vinoutunutta ja heikkoa, että useat meistä kimahtavat mitä eriskummallisimpiin uskontoihin, satuolentoihin, haamuihin, demoneihin ja enkeleihin uskomiseen

Kehno suunnittelija ja toteuttaja sellainen. Jos olisi insinööri, olisi saanut potkut alta aikayksikön. Miksi olemme niin helvetin epätäydellisiä, jos kerran jokin täydellinen olento on meidät luonut - omaksi kuvakseen kaiken lisäksi?

[Karikko]

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Kysymys on enemmän tieteellisestä propleemasta, kuin arkielämästä ja kuolemahan korjaa tuon ongelman jokaisen kohdalla.

[-:)lauri]

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Kysymys on enemmän tieteellisestä propleemasta, kuin arkielämästä ja kuolemahan korjaa tuon ongelman jokaisen kohdalla.

Jos sinun pitää asiaa edelleen kysyä näin monen kerran jälkeen kun konsepti on sinulle rautalangasta väännetty, se selvästi on liian vaikea sinulle.

Vielä kerran. Aika on ulottuvuus ja se missä kohtaa olet aikaulottuvuudessa, on sinun nykyhetkesi ja aivojensi toiminan ja alkuperäisen keskustelun kannalta se, mitä sinulla on paraikaa mielessäsi. Nykyhetki riippuu sen kokijan nopeudesta ja sijainnista gravitaatiokentässä. Täällä maapallolla kaikella elollisella nykyhetki on käytännössä sama koska nopeutemme, etäisyytemme toisistamme ja sijaintimme gravitaatiokentässä on niin lähellä toisiaan.

[mikainen]

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Ei se mihinkään katoa. Tietoisuus nykyhetkestä kylläkin häviää nukahtaessa ja tajuttomana.

[Karikko]

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Ei se mihinkään katoa. Tietoisuus nykyhetkestä kylläkin häviää nukahtaessa ja tajuttomana.

Tarkoitatko, että menneisyys on edelleen läsnä, vai mitä tarkoitat? Vai onko menneisyys muuttunut nykyhetkeksi?
Tapahtumien tasolla puhuttaessa tapahtumat katoavat ja uusia tulee tilalle, mutta ikuisuus pysyy, ilmeisesti mielestäsi samana.

Tulevaisuus on ilmeisen vapaa, koska se ei ole vielä tapahtunut, mutta onhan siinä tulevassa fysiikan ehdot tietenkin olemassa.

Mutta mitä se nykyhetki on, jos se on sidottu meneeseen ja tulevaan.

[Karikko]

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Kysymys on enemmän tieteellisestä propleemasta, kuin arkielämästä ja kuolemahan korjaa tuon ongelman jokaisen kohdalla.

Jos sinun pitää asiaa edelleen kysyä näin monen kerran jälkeen kun konsepti on sinulle rautalangasta väännetty, se selvästi on liian vaikea sinulle.

Vielä kerran. Aika on ulottuvuus ja se missä kohtaa olet aikaulottuvuudessa, on sinun nykyhetkesi ja aivojensi toiminan ja alkuperäisen keskustelun kannalta se, mitä sinulla on paraikaa mielessäsi. Nykyhetki riippuu sen kokijan nopeudesta ja sijainnista gravitaatiokentässä. Täällä maapallolla kaikella elollisella nykyhetki on käytännössä sama koska nopeutemme, etäisyytemme toisistamme ja sijaintimme gravitaatiokentässä on niin lähellä toisiaan.

Selität koko ajan aikaa, et nykyhetkeä. (Rautalangasi on ruostunut.)

Koetapa osaatko selittää mitä on nyt, ilman siihen liitettyjä ominaisuuksia, siis tapahtumia.

Tapahtumathan ovat fysiikkaa ja suhteellisuutta, mutta mitä on tuo "ikuisuuden" (nykyhetken) liitos siihen tapahtumakehykseen, jota ajaksi kutsutaan.

Aikaa ilman tilaa ei voi olla, (tapahtumat vaativat tilan, jossa ne fysiikan edellytykset voivat toimia)

Nykyhetki, on siis myös tila ilman ominaisuuksia, muutenhan on vain ominaisuuksia.

[safiiri]

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Kysymys on enemmän tieteellisestä propleemasta, kuin arkielämästä ja kuolemahan korjaa tuon ongelman jokaisen kohdalla.

Jos sinun pitää asiaa edelleen kysyä näin monen kerran jälkeen kun konsepti on sinulle rautalangasta väännetty, se selvästi on liian vaikea sinulle.

Vielä kerran. Aika on ulottuvuus ja se missä kohtaa olet aikaulottuvuudessa, on sinun nykyhetkesi ja aivojensi toiminan ja alkuperäisen keskustelun kannalta se, mitä sinulla on paraikaa mielessäsi. Nykyhetki riippuu sen kokijan nopeudesta ja sijainnista gravitaatiokentässä. Täällä maapallolla kaikella elollisella nykyhetki on käytännössä sama koska nopeutemme, etäisyytemme toisistamme ja sijaintimme gravitaatiokentässä on niin lähellä toisiaan.

Selität koko ajan aikaa, et nykyhetkeä. (Rautalangasi on ruostunut.)

Koetapa osaatko selittää mitä on nyt, ilman siihen liitettyjä ominaisuuksia, siis tapahtumia.

Tapahtumathan ovat fysiikkaa ja suhteellisuutta, mutta mitä on tuo "ikuisuuden" (nykyhetken) liitos siihen tapahtumakehykseen, jota ajaksi kutsutaan.

Aikaa ilman tilaa ei voi olla, (tapahtumat vaativat tilan, jossa ne fysiikan edellytykset voivat toimia)

Nykyhetki, on siis myös tila ilman ominaisuuksia, muutenhan on vain ominaisuuksia.

Aika on se neljäs ulottuvuus - eli siten hyvinkin tila siinä missä syvyys, leveys ja korkeuskin. En tiedä, mistä revit näitä kummallisia oletuksia siitä, että nykyhetken olemassaolo jotenkin olisi samalla väite ajasta ilman tilaa. Ihan yhtä lailla on mahdotonta tapahtua ilman aikaa. Riippuu vain ja ainoastaan näkökulmasta - kuinka päin asian haluaa ilmaista - kumpaa nyt sitten kumman edellytykseksi tai olemassaolon ehdoksi haluaa kulloinkin nimittää. Koetas itse selittää tapahtumat ilman sitä ajallista tilaa, jonka ne tarvitsevat.

Jos vertaa aikaa matkan mittaamiseen, voisi nykyhetkeä kuvata matkan varren huoltoaseman sijainniksi. Matkalla Helsingistä Kouvolaan autoilija pysähtyy kahvitauolle matkavarren huoltikselle. Hän ei ole enää Helsingissä, mutta ei vielä Kouvolassakaan, vaan jossain matkan varrella. Hän ei voisi olla siellä ilman Helsinkiä, ilman Kouvolaa, ilman niiden väliin jäävää etäisyyttä. paljon muitakin edellytyksiä on olemassa,  mutta silti on täysin pätevää puhua siitä, että hän sillä hetkellä on kaikkien näiden asioiden myötävaikutuksella toden totta sen huoltiksen pöydän ääressä juomassa pahanmakuista pannunpohjakahviannostaan. Jossain matkan varrella Helsingin ja Kouvolan välillä ei enää lähtöpaikassa, mutta ei vielä perilläkään. Tätä asiaa ei millään tapaa muuta se, että hän tarvitsi polttoainetta autoonsa sinne päästäkseen - ja tien, jota pitkin ajella. Matkanvarren huoltis ei kuitenkaan ole bensaa, ei polttomoottori, ei maantie, ei auto, ei Helsinki, ei Kouvola, ei se Kouvolan kaverikaan jota tapaamaan tarinan autoilija on matkalla. Ei, vaikka ilman näitä autoilijamme ei olisi koskaan päätynyt tuonne huoltikselle juomaan kahvia paikkaan, joka on joitakin kilometrejä Helsingistä Kouvolan suuntaan.

Sun mussutus muuten ei olis mahdollista ilman meitä muita kirjoittajia, joille yrität päteä. Oikeastaan siis voisimme todeta, että ajattelusi on meistä riippuvaista. Tai onko sulla oikeastaan mitään ajattelua, vaan ehkä on vain meidän muiden kirjoitukset. Sillä miten voisit vastata, ellei olisi kommentteja, joihin vastaat.

[a4]

Se ratkaiseva ero on uskon ja tiedon välinen ero. Tiede on se keino jolla teorian paikkansapitävyyttä voidaan yrittää testata. Tietämättömyytemme maailmastamme kuuluu asiaan, eikä ole keinoa jolla teorian paikkansapitävyys voidaan testata - kunnes joku sellaisen keinon onnistuu kehittämään. Sekoittamatta uskonnollista toimintaa tieteelliseen tutkimiseen.

Niin. Mutta ENNEN teorian testaamista ja paikkansapitäväksi toteamista, se ei ole uskonnollista selitystä kummempi. Se on vain ihmisen omassa päässään kehittämä ajatus. Toisaalta jos uskonnon jumala pystyttäisiinkin testaamaan ja todistamaan, se muuttuisi tieteeksi. Kun olen sanonut simulaatioteorian olevan kuin uskonnon selitys, olen puhunut juuri tästä pelkkänä teoriana tällä hetkellä olemassa olevasta ajatuksesta. Vai - onko mitään havaintoja, jotka viittaisivat siihen suuntaan, että se olisi todennäköisempi maailmanselitys kuin ajatus, että todellisuutemme on ihan siihen tapan todellista kuin olemme tottuneet ajattelemaan? Voiko maailmanloppu tullakin vastaan siten, että simuloija päättää vetää töpselin irti? Onko tällaiselle oletukselle enemmän todisteita tai havaintoja sen tukena kuin nykyisin vallalla olevalla käsityksellä maailmasta tai uskonnollisilla maailmankäsityksillä? Todisteita nyt - ei mahdollisesti joskus myöhemmin

Tieteen tehtävä on tutkia kaikkea, hankkia testattua tietoa. Ei voida etukäteen tietää mikä on turhaa tutkimusta ja siksi perustutkimuskin on tärkeää tieteessä. Usein perustutkimus on jälkikäteen osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi, hyödylliseksi ja uutta tutkimusta suuntaavaksi.

Siitä vain tutkimaan. Mutta ENNEN ensimmäisenkään todisteen tai havainnon tukea, teoria ei perustu mihinkään muuhun kuin jonkun ihmisen kykyyn kuvitella. Eikä perustutkimuksen tekeminen vielä osoita tällaista kuviteltua yhtään todemmaksi kuin sadut, tarinat tai uskonnot. Perustutkimus myös usein löytää jotain ihan muuta kuin juuri sen etukäteen luodun idean.

Jokin on usein muuttunut kun ihminen on tutkinut maailmaa eli tuntemansa maailman tiedollisia rajoja ja löytänyt entistä laajemman ja rikkaamman maailman ympäriltään.

Kyllä, mutta on myös ihan hyödyllistä osata pitää ero siihen, mitä tosiaan on tutkimus löytänyt ja havainnut, verrattuna siihen, millaisia mahdollisia löydöksiä osaamme kuvitella. Kyllähän jostain maailmanluomistaruistakin hippunen ns. totuutta on löydettävissä. Vähintäänkin ajatus siitä, että maailmalla tosiaan on alkunsa. Ennen minkäänlaisia havaintoja On simulaatioajatus pelkkä ajatusleikki. Leikki saattaa olla hyvinkin hyödyllistä, mutta silti tällaista leikkiä ei ole syytä ihan vielä julistaa tieteelliseksi totuudeksi.

Uskonnolliset jumalselitykset eivät tarvitse testattuja todisteita, vain sokeaa uskoa.
Tiede ei taida koskaan yltää tiedolliseen aukottomuuteen, jos sillä tarkoitetaan täydellistä tietoa.
Uskonnolliset ja tieteelliset kielipelit on hyvä erottaa toisistaan.

No vähän itä suurta merkittävää eroahan mä tässä nyt olen penännyt, miksi täysin todistamaton ja pelkkä ajatusleikin tasolla olemassaoleva simulaatio-idea olisi enemmän totta ja tiedettä kuin mikä tahansa maailmanselitys, jolle ei ole todisteita. Juuri olet lähinnä kertonut, ettei teoria vielä vaadi mitään todisteita ollakseen olemassa. Siten se lienee toistaiseksi (!) ihan samassa asemassa uskonnollisten selitysten kanssa.

Uskonnot ottaisivat varmasti riemumielin vastaan testatut todisteet, jos sellaisia joku jumalasta sellaisia tarjoaisi. Sen sijaan sinä tunnut nyt selittävän, että meidän pitäisi ottaa simulaatioteoria vakavasti vain siksi, että ehkä joku joskus mahdollisesti pystyy sitä havainnoin tukemaan. Minusta tuo muistuttaa aivan liiaksi uskontojen selitystä, että asiaan pitää uskoa JO ENNEN todistamista. JOtta asia edes muistuttaisi tiedettä, pitäisi olla hyviä perusteita, jotka tekisivät simulaatioajatuksen PAREMMAKSI selitykseksi maailmalle. Mitä ne ovat? Miten ne toisaalta eroavat - muutoin kuin sanavalinnoilta - ajatuksesta luotuun maailmaan, jonka taustalla on joku entiteetti, jonka kyvyt ovat huimasti ihmisen kykyjä suurempia? JOpa tämän jumalankaltaisen entiteetin KIINNOSTUS juuri meidän maailmaamme on kumman samanlainen. Olemmeko peli ja ajanvietettä vai kokeilu, jolta oletetaan tuloksia? Vai kenties jonkinlainen opetusohjelma?

Pienellä mielikuvituksen käytöllä simulaatiohypoteesi avaa huikeampia potentiaalisia uusia maailmankolkkia kuin mitä Kolumbuksen uuden laivareitin etsintä Intiaan, Curien säteilytutkimukset tai matematiikasta kiinnostuneen Galilein tiirailut kaukoputkella antoivat etukäteen odottaa.

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Ja kaikki nuo valtavat mahdollisuudet perustuvat - ei yhtään mihinkään. Juuri se, ettei tuollaisille haaveiluille ole minkäänlaisia rajoituksia, kertoo myös, etteivät ne mitään tiedettä ole. On mahdollista kuitaal ihan mitä tahansa. Vai - mitä EI voisi kuvitella simuloijista? Mikä olisi simulaatioteoriaan sopimaton kuvitelma, joka siihen yhdistettynä olisi "epätieteellinen"? Voinko kuvitella simuloijien olevan legoukkoja? No voin. Voinko kuvitella simuloijien oikeastaan kuolleen? No voin. Voinko kuvitella simuloijine elävän keskuudessamme, mutta sellaisessa ulottuvuudessa, jota emme kykene havaitsemaan No voin. Voinko kuvitella, että simuloijilla on huumorintajua ja he ovat yksyhteen Star Trekin hahmojen kanssa? No voin.

Simuloituinakin kuuluisimme siihen maailmaan joka meidät olisi simuloinut, sen fyysisinä rakenteina ja prosesseina. Mutta se maailma olisi nykyistä tuntemaamme maailmaa laajempi.

Ööö...kyllä on täysin mahdollista kuvitella nykyisin tuntemamme maailman ympärille määrättömiä laajempia maailmoja ihan ilman mitään simulaatioteoriaa. On jopa mahdollista kuvitella nylyisen maailmamme sisään ja keskuuteen sellaisia. Kuvittelu on rajatonta, eikä sen laajuutta millään tapaa kasvata tuo simulaatiokuvitelma jotenkin erityisesti. Se on vain yksi kuvitelma äärettömien kuvittelumahdollisuuksien joukossa. Simulaatioteoria ilman ensimmäistäkään todistetta tai sitä tukevaa havaintoa on silti vain yksi kuvitelma kaikkien muiden joukossa, eikä se sellaisena tuo mitään lisämahdollisuuksia meille. Niin ja - ellemme pystyisi hyppäämään simulaatiostamme ulos toimimaan noissa laajemmissa maailmoissa, ei meidän maailmamme varsinaisesti laajenisi millään tapaa. Oikeastaan päinvastoin, sillä silloin olisimme todistettavasti täysin simuloijien päähänpistojen armoilla. Ihan kuten se Super Mario kykenee temppuihinsa vain pelikoneessa - jos joku sen päälle laittaa. Simulaatioteoria muuten myös tarjoaa ilmiselvästi mahdollisuuden kuvitella, että simulaatioon kuuluu osana rakennettu raja, joka ehdottomasti ESTÄÄ simuloitujen hahmojen saavan tietoa maailmansa simulaatioluonteesta. Se jopa olisi hyvin todennäköinen raja - jos kyseessä tosiaan on simulaatio. Sellaisiahan mekin rakennamme kaikkiin simulaatioihimme. Dystopiaelokuvissa sitten kuvitellaan tilanteita, joissa nuo rajat ovat pettäneet. Siten - simulaatioteoria hyvin ilmeisesti ehdottaakin tieteemme mahdollisuuksille rajoitteita niiden laajentuvien maailmojen paljastumisen sijaan. Tieteen rajattomuuden kannalta siis ehkei kandeiskaan teoriasta niin kovasti innostua...

Sekoittamatta uskonnollista käsitteistöä ja toimintaa tieteelliseen käsitteistöön ja tutkimiseen, todistamatonkin tieteellinen teoria on eri asia kuin uskonnollinen oppi tai yksittäinen uskomus.

Filosofia kautta aikojen on suunnannut pohdinnoillaan tieteellistä tutkimusta, jopa synnyttänyt luonnonfilosofiasta itse tieteen kehittymisen.
Todellisuutta havainnoineen tieteilijän argumentti on saanut fyysikoitakin tieteellisesti pohtimaan ja tutkimaan simulaatiohypoteesia.
Filosofit Platonista ja Zhuangzista alkaen ovat pohtineet mikä on todellista ja mikä ei. Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.
Boström olettaa, että jossain vaiheessa ihmiskunta kehittää niin tehokkaita tietokoneita, että niillä voidaan simuloida lähes koko universumi. Jos tällaisia historiasimulaatioita tehdään vaikka kaksi, on tilastollisesti todennäköisempää, että me elämme tietokoneohjelmassa kuin oikeassa todellisuudessa.
https://www.ts.fi/tiede/603468/Maailma+on+todennakoisesti+harhaa
Simulaatioita lisääntyvästi käyttävät tieteilijät voivat joutua ja ovat jo joutuneet muutenkin kohtaamaan simulaatiohypoteesin.
It's not hard to imagine that Moore's Law-type progress will allow physicists to simulate significantly larger regions of space. A region just a few micrometres across could encapsulate the entire workings of a human cell.
Again, the behaviour of this human cell would be indistinguishable from the real thing.
It's this kind of thinking that forces physicists to consider the possibility that our entire cosmos could be running on a vastly powerful computer.
https://www.technologyreview.com/2012/10/10/183354/the-measurement-that-would-reveal-the-universe-as-a-computer-simulation/
Tiedemaailmassa keskustellaan jo aiheesta.
https://www.scientificamerican.com/article/are-we-living-in-a-computer-simulation/

Perustutkimus itsessään on tärkeää, päätyi se mihin tulokseen tahansa. Simulaatiohypoteesistakaan ei kannata tehdä uskonkappaletta mihinkään suuntaan, sen puolesta tai sitä vastaan.

Jules Vernen, Star Trekin ja muun scifin tavoin myös spekulaatiot tai skenaariot simulaatiohypoteesin tarjoamista näkymistä perustuvat nykytietoon ja aiemminkin ovat innostaneet monia tieteen tekijöitä ylittämään vanhan tiedon rajat.
Hyvä scifi voi herättää myös omassa ajassamme tärkeitä ja uusia näkökulmia ajatteluumme, elämäämme, maailmaamme ja tulevaisuuden suunnitelmiimme. Asenteineen, rinnastuksineen, dystopioineen ja utopioineen.

Vähättelevän "ajatusleikin" ja uskonnollisen "julistetun tieteellisen totuuden" välistä löytyy tieteellinen hypoteesi, josta itse olen puhunut.
A legitimate scientific hypothesis, kuten linkeissäni lukijalleen kerrottiin simulaatiohypoteesista.

[mikainen]

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Ei se mihinkään katoa. Tietoisuus nykyhetkestä kylläkin häviää nukahtaessa ja tajuttomana.

Tarkoitatko, että menneisyys on edelleen läsnä, vai mitä tarkoitat? Vai onko menneisyys muuttunut nykyhetkeksi?
Tapahtumien tasolla puhuttaessa tapahtumat katoavat ja uusia tulee tilalle, mutta ikuisuus pysyy, ilmeisesti mielestäsi samana.

Tulevaisuus on ilmeisen vapaa, koska se ei ole vielä tapahtunut, mutta onhan siinä tulevassa fysiikan ehdot tietenkin olemassa.

Mutta mitä se nykyhetki on, jos se on sidottu meneeseen ja tulevaan.

Ei se ole sidottu menneeseen eikä tulevaan. Mennyt on vain muistoissa jota muistellaan nykyhetkessä ja tulevaisuus on kuvitelmaa jota ajatellaan nykyhetkessä.

Tarkoitan juuri sitä, että ikuisuus pysyy samana. Ja ikuisuus on yhtä kuin nykyhetki.

[a4]

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Kommentoisin tuota boldaamaani kohtaa älykkäästä simulaation luojasta samalla argumentilla kuin kommentoin Keijolle älykästä suunnittelua ja kaikkivaltaisen Jumalan "älykkyydestä", mikä on ilmennyt kehnona suunnitteluna ja insinöörityönä.

Tuli mieleeni että:
1. Miksi Jumala ei luonut ns. täydellistä maailmaa? Jos kerran maailma ei ole täydellinen, pitänee kehittyä...
2. Miksi pitää kehittyä ja mihin kehittyä?
...

Miksi Jumala (tai älykäs suunnittelija) ei luonut täydellistä ihmistä, jos hän kerran oli kaikkivoipainen? Perin kehno suunnittelija sellainen, joka suunnittelee otuksen,
- jolla on joskus harvoin hännäntynkä, ja jolla aina on häntäluu, jonka ainoa funktio on se, että siihen sattuu jos pyllähtää istumaan liian nopeasti
- jonka nielun rakenne on sellainen, että on helppoa tukehtua ruokaan, koska sama rööri ravinnolle ja juomalle kuin hengityksellekin
- jota selkävaivat vaivaavat, ja ovat vaivanneet niin kauan kun me tai esi-isämme olemme kahdella jalalla kävelleet
- jonka silmässä retina on verisuonten takana eikä edessä
- jonka (kurkunpään) laryngaalinen hermo tekee ylimääräisen ja aivan turhan kierroksen aortan alta niin meillä kuin kirahveilla (giraffe korvattu sanalla kirahvi, olin unohtanut kyseisen eläinlajin nimen suomeksi) (kirahveilla siksi kyseinen hermo on absurdisti peräti 5 metriä pitkä) (ja Brachiosauruksella hulppeat 8-10 metriä pitkä) eli meillä kyseinen hermo on kolme kertaa niin pitkä kuin olisi tarpeen, giraffeilla liki 5 m liian pitkä.
- jonka DNA:ssa niin paljon toimimattomia geenejä ja taipumus mutaatioihin
- jonka polvinivel on huonosti suunniteltu pystykävelyä silmälläpitäen
- joista useat tarvitsevat silmälaseja (30-40% amerikkalaisista ja eurooppalaisista ja 70% aasialaisista)
- jonka likinäköisyys johtuu silmän liiasta pituudesta ja kaukonäköisyys silmän liiasta lyhyydestä
- poskiontelomme viemäröinti viettää ylöspäin eikä alaspäin altistaen poskiontelotulehduksille useammin kuin muilla nisäkkäillä
- jonka selän välilevyt, polvet ja nilkat ovat hyvin alttiita vaurioitumaan
- jonka raajojen mekaniikka on kehno, ja teollisuusrobotteihin ei oteta mallia ihmisen kehosta
- jonka täytyy ravinnosta saada sellaista, mitä muut eläimet pystyvät itse tuottamaan, esim. C-vitamiinia (tämän kyvyttömyyden aiheuttama mutaatio ilmaantui ajalla, jolloin asuimme vyöhykkeellä, jossa oli sitrushedelmiä riittävästi. Täällä Pohjolan perukoilla ei ollut sitrushedelmiä, ja siksi ennen muinoin sairastuimme keripukkiin. Beriberiin sairastumme, koska kehomme ei osaa valmistaa B1-vitamiinia. 50% raskaana olevista naisista ja 40% esikouluikäisistä lapsista ovat aneemisia ja miljoonat kuolevat vuosittain raudanpuutoksen vuoksi, koska kehomme kehno suunnittelu.
- joka hyvässä ruokatilanteessa herkästi lihoo älyttömiin mittoihin, koska kehomme on sopeutunut niukkoihin oloihin villieläimenä, joka eli nälkäkuoleman partaalla, ja ne, jotka pystyivät varastoimaan energiaa selvisivät hengissä ja siirsivät geeninsä jälkeläisilleen. Nyt sitten ne samat geenit aikaansaavat diabetesta, rasvamaksaa, sv-tauteja ja ties mitä.
- jolla on perinnöllisiä vakavia sairauksia, kuten esim. suomalaiseen tautiperimään liittyvät sairaudet
- jonka naisilla ovulaatiosta ei ole näkyviä merkkejä
- jonka pienokaisilla on niin isot päät, että hädin tuskin mahtuvat syntymään, ja joskus eivät mahdukaan, jolloin sekä äiti että lapsi on vaarassa menehtyä - selvä suunnittelumoka tässäkin.
- jos elämme tarpeeksi vanhoiksi, meillä on 100% todennäköisyys saada syöpä
- jonka tiedonkäsittely on niin biasoitunutta ja vinoutunutta ja heikkoa, että useat meistä kimahtavat mitä eriskummallisimpiin uskontoihin, satuolentoihin, haamuihin, demoneihin ja enkeleihin uskomiseen

Kehno suunnittelija ja toteuttaja sellainen. Jos olisi insinööri, olisi saanut potkut alta aikayksikön. Miksi olemme niin helvetin epätäydellisiä, jos kerran jokin täydellinen olento on meidät luonut - omaksi kuvakseen kaiken lisäksi?

Tässä ei ole niinkään puhuttu uskonnollisesta jumalasta vaan filosofisesta ja tieteellisestä jumalasta.
Fysikaalisesta oliosta tai olioista, luojajumaluudesta ja mahdollisesti myös luomaansa manipuloivasta tahosta, joka on kaikkivoipa vain simuloiduilleen. Kuten fyysisesti rajallinen ja epätäydellinen pelintekijä on pelihahmoille tai kirjailija kirjan hahmoille.
En ole käyttänyt jumala-käsitettä uskonnollisena käsitteenä simulaatiohypoteesin yhteydessä. Ero jumala-käsitteiden välillä on vastaava kuin esim. teologiassa:
Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.[2][3] Uskonnollinen teologia puolestaan on jonkun tietyn uskonnon opillista järjestelmää tai ajattelua koskevaa, uskonnollisen yhteisön itsensä harjoittamaa tutkimusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia
Tieteellisenä käsitteenä jumala on eri asia kuin uskonnollisena käsitteenä.

[safiiri]

Sekoittamatta uskonnollista käsitteistöä ja toimintaa tieteelliseen käsitteistöön ja tutkimiseen, todistamatonkin tieteellinen teoria on eri asia kuin uskonnollinen oppi tai yksittäinen uskomus.

On. Toista kutsutaan uskonnoksi ja toista tieteelliseksi teoriaksi. Mutta ei teoriassa, jota ei toistaiseksi tue mikään havainto tai tutkimustulos, joka ei selitä mitään ilmiötä entistä paremmin ja joka ei ratkaise mitään ongelmaa, on tuo tieteellisyys aika heiveröistä. Mun pointti tässä on ollut se, ettei tuo simulaatioajatus näytä tarjoavan oikein mitään sen kummempaa kuin uskonnotkaan. Voit toki yrittää sellaisia tarjoomuksia esitellä mulle, jos niitä mielestäsi on. sellaiseksi ei kuitenkaan minusta riitä se, että maailma voikin olla laajempi tai että jossain voi olla meitä älykkäämpiä olentoja.

Filosofia kautta aikojen on suunnannut pohdinnoillaan tieteellistä tutkimusta, jopa synnyttänyt luonnonfilosofiasta itse tieteen kehittymisen.
Todellisuutta havainnoineen tieteilijän argumentti on saanut fyysikoitakin tieteellisesti pohtimaan ja tutkimaan simulaatiohypoteesia.
Filosofit Platonista ja Zhuangzista alkaen ovat pohtineet mikä on todellista ja mikä ei. Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.

Maailma on erittäin varmasti harhaa - mikäli maailmana pidetään sitä, miten ihminen maailman havaitsee ja siitä itselleen jonkin kuvan muodostaa.

Boström olettaa, että jossain vaiheessa ihmiskunta kehittää niin tehokkaita tietokoneita, että niillä voidaan simuloida lähes koko universumi. Jos tällaisia historiasimulaatioita tehdään vaikka kaksi, on tilastollisesti todennäköisempää, että me elämme tietokoneohjelmassa kuin oikeassa todellisuudessa.[/i]
https://www.ts.fi/tiede/603468/Maailma+on+todennakoisesti+harhaa
Simulaatioita lisääntyvästi käyttävät tieteilijät voivat joutua ja ovat jo joutuneet muutenkin kohtaamaan simulaatiohypoteesin.
It's not hard to imagine that Moore's Law-type progress will allow physicists to simulate significantly larger regions of space. A region just a few micrometres across could encapsulate the entire workings of a human cell.
Again, the behaviour of this human cell would be indistinguishable from the real thing.
It's this kind of thinking that forces physicists to consider the possibility that our entire cosmos could be running on a vastly powerful computer.
https://www.technologyreview.com/2012/10/10/183354/the-measurement-that-would-reveal-the-universe-as-a-computer-simulation/
Tiedemaailmassa keskustellaan jo aiheesta.
https://www.scientificamerican.com/article/are-we-living-in-a-computer-simulation/

Aika huuhaata tuntuu olevan. En ole ihan vakuuttunut tästä "jos ihmiset jossain vaiheessa oppivat simuloimaan koko maailmaa, on todennäköisintä, että me olemmekin sellaisessa simulaatiossa". Tähän todennäköisyyteen nimittäin kuuluu myös se maailma, joka oli ennen tuon kyvyn kehittämistä. Mitenköhän epäonnistunut se maailma mahtoi olla, kun tähän simulaatioon ei ole aivan ilmeisimpiäkän vikoja korjattu?

Perustutkimus itsessään on tärkeää, päätyi se mihin tulokseen tahansa. Simulaatiohypoteesistakaan ei kannata tehdä uskonkappaletta mihinkään suuntaan, sen puolesta tai sitä vastaan.

OIkeastaan en ole edes vannoutunut ei-uskova, vaan penään sitä, miten hypoteesi millään tapaa muuttaa mitään. Miten toimimme toisin, jos hypoteesi on totta? Mitkä ovat sen vaikutukset? Toistaiseksi en ole ainakaan tässä keskustelussa havainnut mitään olennaisia muutoksia, joita hypoteesin ottaminen huomioon toisi toimintaamme. Siten se on ennemminkin merkityksetön, jolloin on jokseenkin turhaa pyrkiä luomaan siitä jokin periaatteellinen näkemys.

Jules Vernen, Star Trekin ja muun scifin tavoin myös spekulaatiot tai skenaariot simulaatiohypoteesin tarjoamista näkymistä perustuvat nykytietoon ja aiemminkin ovat innostaneet monia tieteen tekijöitä ylittämään vanhan tiedon rajat.
Hyvä scifi voi herättää myös omassa ajassamme tärkeitä ja uusia näkökulmia ajatteluumme, elämäämme, maailmaamme ja tulevaisuuden suunnitelmiimme. Asenteineen, rinnastuksineen, dystopioineen ja utopioineen.

Fantasia ja scifi kertoo paljon enemmän meistä ihmisistä kuin varsinaisesti mistään muusta. Mehän sitä keksimme ja siinä haaveitamme tai pelkojamme ilmaisemme. KOSKA ihminen haluaisi lentää Kuuhun tai sukeltaa syvyyksiin, syntyy scifiä, jossa näin jo osataan tehdä ennen kuin ehdimme kehittää aidon taidon niin tehdä. Pohjalla on kuitenkin SAMA ihmisen kiinnostus asiaan molemmissa. Siten siis Vernen kirjat selittyvät ihan samalla ihmisyydellä kuin lopulta sukellusveneiden rakentaminen tai avaruuslennot.

Vähättelevän "ajatusleikin" ja uskonnollisen "julistetun tieteellisen totuuden" välistä löytyy tieteellinen hypoteesi, josta itse olen puhunut.
A legitimate scientific hypothesis, kuten linkeissäni lukijalleen kerrottiin simulaatiohypoteesista.

Niin että miten tämä hypoteesi siis muuttaa maailmaa ja toimintaamme? Miten se muuttaa minun elämääni? Miten tiede muuttuu sen myötä? Ellet osaa mitään muutosta kertoa, on sen merkitys hypoteesina varsin vähäinen. Leikki ei sitäpaitsi minun vokabuläärissäni ole millään muotoa turhaa, vaan hyvinkin hyödyllistä. Siten leikiksi nimittäminen ei ole vähättelyä. Se on kuvaus asian luonteesta, ei arvosta. Ihminen nimenomaan on leikkivä - ja sen ansioista saavuttanut sen mitä osaamme ja olemme keksineet tehdä. Miten se eroaa merkittävästi vaikkapa Platonin luolavertauksen ajatuksesta?