Filosofisesti filosofiasta

[safiiri]

Tieteellinen simulaatiohypoteesi ja sen filosofinen vastine simulaatioargumentti avaavat myös tukun huikeita spekulaatiomahdollisuuksia, tämän hetkisen tiedon varassa.
Olisivatko mahdolliset luojamme oikeita simuloimattomia ihmislajin edustajia jotka olisivat simuloineet meidät kaltaisekseen ja olisimmeko me ja maailmamme heille tarkkaa toteutunutta lähihistoriaa, vai vain jokin vaihtoehtohistoriallinen simulaatiomallinnus, skenaario.
Vai olisivatko luojamme jonkin muun tuntemamme universumin älykkään lajin edustajia, jotka olisivat simuloineet löytämänsä asutun planeettamme historiaa ihmisineen, ihmisineen jotka kenties olisivat jo kadonneet tai muuttuneet joksikin muiksi lajeiksi. Simulaation sisäinen ajankulku ja sen olioiden toisistaan poikkeava aikakäsitys voivat olla täysin eri kuin sen ulkopuolella. Simulointinopeutta voidaan myös muuttaa, sen välttämättä vaikuttamatta simulaation sisällä.
Vai olisimmeko oman älyllistyvän teknologiamme synnyttämien lajien simuloimia, ihmiskunnan kadottua jo maan päältä.
Vai olisivatko luojamme simuloidun universumimme ulkopuolisen maailmankaikkeuden lajeja, joista emme vielä mitään tiedä emmekä osaa edes arvata muistuttaisiko simuloitu universumimme heidän universumiaan millään lailla ja olisimmeko heille vain fantasiaa tai peliä vai mitä heidän päässään liikkui jos heillä olisi edes päätä tai päitä.   
Vai olisivatko luojammekin simuloituja, omine luojineen.
Tai pystyisimmekö viestimään luojiemme kanssa ja tekisikö tiedollisesti laajeneva todellisuutemme meistä entistä vähäpätöisempiä ja kenties nöyrempiä olioina ja lajina.

Kommentoisin tuota boldaamaani kohtaa älykkäästä simulaation luojasta samalla argumentilla kuin kommentoin Keijolle älykästä suunnittelua ja kaikkivaltaisen Jumalan "älykkyydestä", mikä on ilmennyt kehnona suunnitteluna ja insinöörityönä.

Tuli mieleeni että:
1. Miksi Jumala ei luonut ns. täydellistä maailmaa? Jos kerran maailma ei ole täydellinen, pitänee kehittyä...
2. Miksi pitää kehittyä ja mihin kehittyä?
...

Miksi Jumala (tai älykäs suunnittelija) ei luonut täydellistä ihmistä, jos hän kerran oli kaikkivoipainen? Perin kehno suunnittelija sellainen, joka suunnittelee otuksen,
- jolla on joskus harvoin hännäntynkä, ja jolla aina on häntäluu, jonka ainoa funktio on se, että siihen sattuu jos pyllähtää istumaan liian nopeasti
- jonka nielun rakenne on sellainen, että on helppoa tukehtua ruokaan, koska sama rööri ravinnolle ja juomalle kuin hengityksellekin
- jota selkävaivat vaivaavat, ja ovat vaivanneet niin kauan kun me tai esi-isämme olemme kahdella jalalla kävelleet
- jonka silmässä retina on verisuonten takana eikä edessä
- jonka (kurkunpään) laryngaalinen hermo tekee ylimääräisen ja aivan turhan kierroksen aortan alta niin meillä kuin kirahveilla (giraffe korvattu sanalla kirahvi, olin unohtanut kyseisen eläinlajin nimen suomeksi) (kirahveilla siksi kyseinen hermo on absurdisti peräti 5 metriä pitkä) (ja Brachiosauruksella hulppeat 8-10 metriä pitkä) eli meillä kyseinen hermo on kolme kertaa niin pitkä kuin olisi tarpeen, giraffeilla liki 5 m liian pitkä.
- jonka DNA:ssa niin paljon toimimattomia geenejä ja taipumus mutaatioihin
- jonka polvinivel on huonosti suunniteltu pystykävelyä silmälläpitäen
- joista useat tarvitsevat silmälaseja (30-40% amerikkalaisista ja eurooppalaisista ja 70% aasialaisista)
- jonka likinäköisyys johtuu silmän liiasta pituudesta ja kaukonäköisyys silmän liiasta lyhyydestä
- poskiontelomme viemäröinti viettää ylöspäin eikä alaspäin altistaen poskiontelotulehduksille useammin kuin muilla nisäkkäillä
- jonka selän välilevyt, polvet ja nilkat ovat hyvin alttiita vaurioitumaan
- jonka raajojen mekaniikka on kehno, ja teollisuusrobotteihin ei oteta mallia ihmisen kehosta
- jonka täytyy ravinnosta saada sellaista, mitä muut eläimet pystyvät itse tuottamaan, esim. C-vitamiinia (tämän kyvyttömyyden aiheuttama mutaatio ilmaantui ajalla, jolloin asuimme vyöhykkeellä, jossa oli sitrushedelmiä riittävästi. Täällä Pohjolan perukoilla ei ollut sitrushedelmiä, ja siksi ennen muinoin sairastuimme keripukkiin. Beriberiin sairastumme, koska kehomme ei osaa valmistaa B1-vitamiinia. 50% raskaana olevista naisista ja 40% esikouluikäisistä lapsista ovat aneemisia ja miljoonat kuolevat vuosittain raudanpuutoksen vuoksi, koska kehomme kehno suunnittelu.
- joka hyvässä ruokatilanteessa herkästi lihoo älyttömiin mittoihin, koska kehomme on sopeutunut niukkoihin oloihin villieläimenä, joka eli nälkäkuoleman partaalla, ja ne, jotka pystyivät varastoimaan energiaa selvisivät hengissä ja siirsivät geeninsä jälkeläisilleen. Nyt sitten ne samat geenit aikaansaavat diabetesta, rasvamaksaa, sv-tauteja ja ties mitä.
- jolla on perinnöllisiä vakavia sairauksia, kuten esim. suomalaiseen tautiperimään liittyvät sairaudet
- jonka naisilla ovulaatiosta ei ole näkyviä merkkejä
- jonka pienokaisilla on niin isot päät, että hädin tuskin mahtuvat syntymään, ja joskus eivät mahdukaan, jolloin sekä äiti että lapsi on vaarassa menehtyä - selvä suunnittelumoka tässäkin.
- jos elämme tarpeeksi vanhoiksi, meillä on 100% todennäköisyys saada syöpä
- jonka tiedonkäsittely on niin biasoitunutta ja vinoutunutta ja heikkoa, että useat meistä kimahtavat mitä eriskummallisimpiin uskontoihin, satuolentoihin, haamuihin, demoneihin ja enkeleihin uskomiseen

Kehno suunnittelija ja toteuttaja sellainen. Jos olisi insinööri, olisi saanut potkut alta aikayksikön. Miksi olemme niin helvetin epätäydellisiä, jos kerran jokin täydellinen olento on meidät luonut - omaksi kuvakseen kaiken lisäksi?

Tässä ei ole niinkään puhuttu uskonnollisesta jumalasta vaan filosofisesta ja tieteellisestä jumalasta.
Fysikaalisesta oliosta tai olioista, luojajumaluudesta ja mahdollisesti myös luomaansa manipuloivasta tahosta, joka on kaikkivoipa vain simuloiduilleen. Kuten fyysisesti rajallinen ja epätäydellinen pelintekijä on pelihahmoille tai kirjailija kirjan hahmoille.
En ole käyttänyt jumala-käsitettä uskonnollisena käsitteenä simulaatiohypoteesin yhteydessä. Ero jumala-käsitteiden välillä on vastaava kuin esim. teologiassa:
Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.[2][3] Uskonnollinen teologia puolestaan on jonkun tietyn uskonnon opillista järjestelmää tai ajattelua koskevaa, uskonnollisen yhteisön itsensä harjoittamaa tutkimusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia
Tieteellisenä käsitteenä jumala on eri asia kuin uskonnollisena käsitteenä.

Tota...jos tämä tieteellinen jumala on kaikkivoipa vain simuloiduilleen, niin silloinhan meidän simuloituina ei pitäisi pystyä löytämään virheitä tämän kaikkivoipan luomasta simulaatiosta. Mutta niitä oli tuossa jo pitkä lista. Sitäpaitsi taisit juuri selittää, että simuloija olemme me ihmiset itse, mutta tulevaisuudessa.

[Karikko]

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Ei se mihinkään katoa. Tietoisuus nykyhetkestä kylläkin häviää nukahtaessa ja tajuttomana.

Tarkoitatko, että menneisyys on edelleen läsnä, vai mitä tarkoitat? Vai onko menneisyys muuttunut nykyhetkeksi?
Tapahtumien tasolla puhuttaessa tapahtumat katoavat ja uusia tulee tilalle, mutta ikuisuus pysyy, ilmeisesti mielestäsi samana.

Tulevaisuus on ilmeisen vapaa, koska se ei ole vielä tapahtunut, mutta onhan siinä tulevassa fysiikan ehdot tietenkin olemassa.

Mutta mitä se nykyhetki on, jos se on sidottu meneeseen ja tulevaan.

Ei se ole sidottu menneeseen eikä tulevaan. Mennyt on vain muistoissa jota muistellaan nykyhetkessä ja tulevaisuus on kuvitelmaa jota ajatellaan nykyhetkessä.

Tarkoitan juuri sitä, että ikuisuus pysyy samana. Ja ikuisuus on yhtä kuin nykyhetki.

Tarkoitatko, ettei ole mitään joka vaikuttaisi nykyhetkeen, se vain tulee jostakin.

Absoluuttinen tausta oli newtonin oletus, mutta se on jo kumottu einsteinin suhteellisuusteorialla.

Kvanttikentän esim, gravitaatiokentät ulottuvat kaikkialle ja vaikuttavat kaikkeen ajalliseen. Ei siis ole mitään nykyhetkeäkään, joka olisi jotain, joka ei ole mitään.

Eli muutos on pysyvää, (jatkuvaa) ja muutoksen aihettuja kuuluu samaan kokonaisuuteen, aika on vain silmän-lumetta ja myös tätä, elämää jota eletään.

Asiaan liittyy tietenkin myös tietoisuus, eli kuka on tietoinen, jos ei ole olemassa ketään joka olisi tietoinen. Ongelma on kyllä ihmiselle hänen itsensä ja ominaisuuksiensa muodostava, jos asiaa ei tarvitse ajatella, ei ongelmaa tietenkään ole.


Se vain on ollut ihmisen ikuisuus-ongelma kaikkine uskomuksineen (uskontoineen) siinä sivussa.

[-:)lauri]

Nykyhetki ei ole ollut itselleni vaikea ymmärtää edes ala-asteella koulussa. Enkä tosiaan ymmärrä kuinka tämä voi olla näin vaikea konsepti jollekulle. Aivoista, puhumattakaan tietoisuudesta on mahdotonta keskustella, jos aika on konseptina pelkkää hepreaa, vaikka asia on jo moneen kertaan rautalangasta väännetty.

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Kysymys on enemmän tieteellisestä propleemasta, kuin arkielämästä ja kuolemahan korjaa tuon ongelman jokaisen kohdalla.

Jos sinun pitää asiaa edelleen kysyä näin monen kerran jälkeen kun konsepti on sinulle rautalangasta väännetty, se selvästi on liian vaikea sinulle.

Vielä kerran. Aika on ulottuvuus ja se missä kohtaa olet aikaulottuvuudessa, on sinun nykyhetkesi ja aivojensi toiminan ja alkuperäisen keskustelun kannalta se, mitä sinulla on paraikaa mielessäsi. Nykyhetki riippuu sen kokijan nopeudesta ja sijainnista gravitaatiokentässä. Täällä maapallolla kaikella elollisella nykyhetki on käytännössä sama koska nopeutemme, etäisyytemme toisistamme ja sijaintimme gravitaatiokentässä on niin lähellä toisiaan.

Selität koko ajan aikaa, et nykyhetkeä. (Rautalangasi on ruostunut.)

Koetapa osaatko selittää mitä on nyt, ilman siihen liitettyjä ominaisuuksia, siis tapahtumia.

Tapahtumathan ovat fysiikkaa ja suhteellisuutta, mutta mitä on tuo "ikuisuuden" (nykyhetken) liitos siihen tapahtumakehykseen, jota ajaksi kutsutaan.

Aikaa ilman tilaa ei voi olla, (tapahtumat vaativat tilan, jossa ne fysiikan edellytykset voivat toimia)

Nykyhetki, on siis myös tila ilman ominaisuuksia, muutenhan on vain ominaisuuksia.

Kuten oikein tulkitsinkin, nykyhetki ts. kellonaika on sinulle liian vaikea konsepti, ja siksi tätä on kanssasi turha jatkaa.

[Karikko]

Kuten oikein tulkitsinkin, nykyhetki ts. kellonaika on sinulle liian vaikea konsepti, ja siksi tätä on kanssasi turha jatkaa.

Unohda nyt "hetkeksi" se kellon aika ja kerro mitä se nykyhetki on, jos se kerran on mielestäsi "jotakin".

Liikkeellä mitataan liikettä sehän on selvä ja viisareiden liike tapahtuu tilassa ja sitä kutsutaan ajaksi, mutta se on vain vertaamista. Aikahan on kuten jo olen sanonut tapahtumien etäisyyttä toisista tapahtumista.

[safiiri]

Kuten oikein tulkitsinkin, nykyhetki ts. kellonaika on sinulle liian vaikea konsepti, ja siksi tätä on kanssasi turha jatkaa.

Unohda nyt "hetkeksi" se kellon aika ja kerro mitä se nykyhetki on, jos se kerran on mielestäsi "jotakin".

Liikkeellä mitataan liikettä sehän on selvä ja viisareiden liike tapahtuu tilassa ja sitä kutsutaan ajaksi, mutta se on vain vertaamista. Aikahan on kuten jo olen sanonut tapahtumien etäisyyttä toisista tapahtumista.

Kaikki sanat ovat vain sitä, että asioita kutsutaan niillä nimillä. Miksi sinusta on jotenkin parempi kutsua aikaa tapahtumien etäisyydeksi toisistaan kuin ajaksi? Mikä on Se fundamentaali ero näillä? Miksi oletat, että käyttämällä sanaa aika, ymmärtää asian jotenkin toisin? Mitä aika mielestäsi tarkoittaa - siten, ettei se tarkoita tapahtumien etäisyyttä toisistaan? Nykyhetki on vain yksi piste tuon etäisyyden varrella. Ihan kuten kilometrin etäisyydellä on mm. se piste, jossa kilometrin matkaa taivaltava on matkan varrella lähdettyään matkaan, mutta vielä saapumatta perille. Luulisi olevan ihan ymmärrettävää, että tuolle pisteelle, missä tuo matkaa tekevä sattuu olemaan, kun joku haluaa seurata matkanteon edistymistä.

[mikainen]

Eihän se (nykyhetki) olekaan vaikea ymmärtää, mutta selitäpä mitä se on. (sitä et ole kyennyt edes rautalankasta vääntämään vai mitä)

Ja mihin se katoaa saman tien ilmentyessään- aina uutena.

Ei se mihinkään katoa. Tietoisuus nykyhetkestä kylläkin häviää nukahtaessa ja tajuttomana.

Tarkoitatko, että menneisyys on edelleen läsnä, vai mitä tarkoitat? Vai onko menneisyys muuttunut nykyhetkeksi?
Tapahtumien tasolla puhuttaessa tapahtumat katoavat ja uusia tulee tilalle, mutta ikuisuus pysyy, ilmeisesti mielestäsi samana.

Tulevaisuus on ilmeisen vapaa, koska se ei ole vielä tapahtunut, mutta onhan siinä tulevassa fysiikan ehdot tietenkin olemassa.

Mutta mitä se nykyhetki on, jos se on sidottu meneeseen ja tulevaan.

Ei se ole sidottu menneeseen eikä tulevaan. Mennyt on vain muistoissa jota muistellaan nykyhetkessä ja tulevaisuus on kuvitelmaa jota ajatellaan nykyhetkessä.

Tarkoitan juuri sitä, että ikuisuus pysyy samana. Ja ikuisuus on yhtä kuin nykyhetki.

Tarkoitatko, ettei ole mitään joka vaikuttaisi nykyhetkeen, se vain tulee jostakin.

Absoluuttinen tausta oli newtonin oletus, mutta se on jo kumottu einsteinin suhteellisuusteorialla.

Kvanttikentän esim, gravitaatiokentät ulottuvat kaikkialle ja vaikuttavat kaikkeen ajalliseen. Ei siis ole mitään nykyhetkeäkään, joka olisi jotain, joka ei ole mitään.

Eli muutos on pysyvää, (jatkuvaa) ja muutoksen aihettuja kuuluu samaan kokonaisuuteen, aika on vain silmän-lumetta ja myös tätä, elämää jota eletään.

Näyttää siltä, että mielestäsi jokin absoluuttinen sitten on kuitenkin olemassa. Nimittäin muutos. Ja se muutos tapahtuu nyt. Nykyhetkessä.

[Melodious Oaf]

Oletetaan että henkilö X herää aamulla klo 7 sängystään makuuhuoneessa, siirtyy 10 metrin matkan keittiöönsä ja on syönyt aamiaisensa loppuun tasan kello 8.

Mun käsitys on että heräämisen ja aamupalan loppuun syömisen välinen etäisyys aika-avaruudessa on invariantti. Ei siinä silleen kai ole mitään ongelmaa että henkilö X mittaa ajan kulumista herätyskellollaan tai vaikka kulkemaansa etäisyyttä rullamitalla. Ne avaruudellisen sijainnin koordinaatit voi antaa millä tahansa mitttausjärjestelmällä, ja ajankohtaa tietysti mitataan kellolla. Sit pitää vaan kertoa, mitä kelloa katsotaan ja mitä mittausjärjestelmää käytetään.

Tässä siis... tasan yhden tunnin kuluminen riippuu havainnoitsijasta, ja samoin se, että kuljettu matka on 10 metriä. Sitä vastoin näiden kahden tapahtuman koordinaattien etäisyys aika-avaruudessa pysyy havainnoitsijasta riippumatta samana, vielä niin, että tapahtumien järjestys säilyy (koska niiden välillä on kausaalinen yhteys). Eli herääminen edeltää väistämättä aamiaisen syömistä.

Arkisen kokemuksen kannalta ei mun mielestä hirveästi tuo lisää se, että käsittelee aika-avaruudellisia etäisyyksiä -- johtuen siitä, että tässä se kalibrointinopeutena toimiva valonnopeus on niin iso suhteessa niihin nopeuksiin, millä me kuljetaan, ja niihin etäisyyksiin, minkä puitteissa me toimitaan.

Mut en kyllä tiedä, liittyykö tää ees aiheeseen.

Mistä tää ajasta ja nykyhetken olemuksesta puhuminen muuten sai alkunsa?

[Toope]

Mistä tää ajasta ja nykyhetken olemuksesta puhuminen muuten sai alkunsa?

Ehkä siitä, että filosofinen keskustelu usein on aika nollakeskustelua.

[a4]

Sekoittamatta uskonnollista käsitteistöä ja toimintaa tieteelliseen käsitteistöön ja tutkimiseen, todistamatonkin tieteellinen teoria on eri asia kuin uskonnollinen oppi tai yksittäinen uskomus.

On. Toista kutsutaan uskonnoksi ja toista tieteelliseksi teoriaksi. Mutta ei teoriassa, jota ei toistaiseksi tue mikään havainto tai tutkimustulos, joka ei selitä mitään ilmiötä entistä paremmin ja joka ei ratkaise mitään ongelmaa, on tuo tieteellisyys aika heiveröistä. Mun pointti tässä on ollut se, ettei tuo simulaatioajatus näytä tarjoavan oikein mitään sen kummempaa kuin uskonnotkaan. Voit toki yrittää sellaisia tarjoomuksia esitellä mulle, jos niitä mielestäsi on. sellaiseksi ei kuitenkaan minusta riitä se, että maailma voikin olla laajempi tai että jossain voi olla meitä älykkäämpiä olentoja.

Filosofia kautta aikojen on suunnannut pohdinnoillaan tieteellistä tutkimusta, jopa synnyttänyt luonnonfilosofiasta itse tieteen kehittymisen.
Todellisuutta havainnoineen tieteilijän argumentti on saanut fyysikoitakin tieteellisesti pohtimaan ja tutkimaan simulaatiohypoteesia.
Filosofit Platonista ja Zhuangzista alkaen ovat pohtineet mikä on todellista ja mikä ei. Viime vuosina ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Boström on saanut totiset fyysikotkin pohtimaan ajatusta. Boström on kehittänyt argumentin, jonka mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että meidän maailmamme on vain tulevaisuuden ihmisten luoma simulaatio.

Maailma on erittäin varmasti harhaa - mikäli maailmana pidetään sitä, miten ihminen maailman havaitsee ja siitä itselleen jonkin kuvan muodostaa.

Boström olettaa, että jossain vaiheessa ihmiskunta kehittää niin tehokkaita tietokoneita, että niillä voidaan simuloida lähes koko universumi. Jos tällaisia historiasimulaatioita tehdään vaikka kaksi, on tilastollisesti todennäköisempää, että me elämme tietokoneohjelmassa kuin oikeassa todellisuudessa.[/i]
https://www.ts.fi/tiede/603468/Maailma+on+todennakoisesti+harhaa
Simulaatioita lisääntyvästi käyttävät tieteilijät voivat joutua ja ovat jo joutuneet muutenkin kohtaamaan simulaatiohypoteesin.
It's not hard to imagine that Moore's Law-type progress will allow physicists to simulate significantly larger regions of space. A region just a few micrometres across could encapsulate the entire workings of a human cell.
Again, the behaviour of this human cell would be indistinguishable from the real thing.
It's this kind of thinking that forces physicists to consider the possibility that our entire cosmos could be running on a vastly powerful computer.
https://www.technologyreview.com/2012/10/10/183354/the-measurement-that-would-reveal-the-universe-as-a-computer-simulation/
Tiedemaailmassa keskustellaan jo aiheesta.
https://www.scientificamerican.com/article/are-we-living-in-a-computer-simulation/

Aika huuhaata tuntuu olevan. En ole ihan vakuuttunut tästä "jos ihmiset jossain vaiheessa oppivat simuloimaan koko maailmaa, on todennäköisintä, että me olemmekin sellaisessa simulaatiossa". Tähän todennäköisyyteen nimittäin kuuluu myös se maailma, joka oli ennen tuon kyvyn kehittämistä. Mitenköhän epäonnistunut se maailma mahtoi olla, kun tähän simulaatioon ei ole aivan ilmeisimpiäkän vikoja korjattu?

Perustutkimus itsessään on tärkeää, päätyi se mihin tulokseen tahansa. Simulaatiohypoteesistakaan ei kannata tehdä uskonkappaletta mihinkään suuntaan, sen puolesta tai sitä vastaan.

OIkeastaan en ole edes vannoutunut ei-uskova, vaan penään sitä, miten hypoteesi millään tapaa muuttaa mitään. Miten toimimme toisin, jos hypoteesi on totta? Mitkä ovat sen vaikutukset? Toistaiseksi en ole ainakaan tässä keskustelussa havainnut mitään olennaisia muutoksia, joita hypoteesin ottaminen huomioon toisi toimintaamme. Siten se on ennemminkin merkityksetön, jolloin on jokseenkin turhaa pyrkiä luomaan siitä jokin periaatteellinen näkemys.

Jules Vernen, Star Trekin ja muun scifin tavoin myös spekulaatiot tai skenaariot simulaatiohypoteesin tarjoamista näkymistä perustuvat nykytietoon ja aiemminkin ovat innostaneet monia tieteen tekijöitä ylittämään vanhan tiedon rajat.
Hyvä scifi voi herättää myös omassa ajassamme tärkeitä ja uusia näkökulmia ajatteluumme, elämäämme, maailmaamme ja tulevaisuuden suunnitelmiimme. Asenteineen, rinnastuksineen, dystopioineen ja utopioineen.

Fantasia ja scifi kertoo paljon enemmän meistä ihmisistä kuin varsinaisesti mistään muusta. Mehän sitä keksimme ja siinä haaveitamme tai pelkojamme ilmaisemme. KOSKA ihminen haluaisi lentää Kuuhun tai sukeltaa syvyyksiin, syntyy scifiä, jossa näin jo osataan tehdä ennen kuin ehdimme kehittää aidon taidon niin tehdä. Pohjalla on kuitenkin SAMA ihmisen kiinnostus asiaan molemmissa. Siten siis Vernen kirjat selittyvät ihan samalla ihmisyydellä kuin lopulta sukellusveneiden rakentaminen tai avaruuslennot.

Vähättelevän "ajatusleikin" ja uskonnollisen "julistetun tieteellisen totuuden" välistä löytyy tieteellinen hypoteesi, josta itse olen puhunut.
A legitimate scientific hypothesis, kuten linkeissäni lukijalleen kerrottiin simulaatiohypoteesista.

Niin että miten tämä hypoteesi siis muuttaa maailmaa ja toimintaamme? Miten se muuttaa minun elämääni? Miten tiede muuttuu sen myötä? Ellet osaa mitään muutosta kertoa, on sen merkitys hypoteesina varsin vähäinen. Leikki ei sitäpaitsi minun vokabuläärissäni ole millään muotoa turhaa, vaan hyvinkin hyödyllistä. Siten leikiksi nimittäminen ei ole vähättelyä. Se on kuvaus asian luonteesta, ei arvosta. Ihminen nimenomaan on leikkivä - ja sen ansioista saavuttanut sen mitä osaamme ja olemme keksineet tehdä. Miten se eroaa merkittävästi vaikkapa Platonin luolavertauksen ajatuksesta?

Oma pointtini oli korostaa oletusten ja uskomusten ratkaisevaa eroa suhteessa tietoon ja oppimiseen. Huuhaaksi leimaamasi tieteilijöiden vakavat pohdinnat ovat jo suunnanneet tieteellistä huomiota kohti simulaatiohypoteesia. Maailma on toistuvasti osoittautunut aiempaa laajemmaksi ja ihmiskeskeisyys myös älyn osalta entistä hatarammaksi lähtökohdaksi, jos historiasta halutaan jotain oppia. Ja tiedehän haluaa.

Perustutkimuksessa penätään hyvästä syystä puhtaasti tietoa, itseisarvona.
Arvottomalta tai vähäpätöiseltä vaikuttava tutkimus ja tutkimustieto voi myöhemmin osoittautua tärkeäksi tai jopa mullistavaksi. Näin on usein käynyt tieteessä.
Tieteessä tieto on tärkeintä, uskonnoissa usko on tärkeintä. Hyvästä syystä.
Jos simulaatiohypoteesi on totta, niin se on totta. Kunnes toisin todistetaan. Jos se ei ole totta, niin se ei ole totta. Kunnes toisin todistetaan. Ennen sen todistamista puoleen tai toiseen, voidaan vain spekuloida eri skenaarioin sen todentamisen mahdollisia vaikutuksia tieteellistyvään maailmankuvaamme ja tiedon etsintäämme sekä ymmärrykseemme tiedosta. Tätä ei tule sekoittaa uskonnolliseen julistamiseen.
Kysymyksesi: Miten toimimme toisin, jos hypoteesi on totta? Mitkä ovat sen vaikutukset? ovat tässä mielessä hedelmällisiä. Spekulaatioina jotka todentamattomina tai kumottuinakin voivat silti laajentaa ajatteluamme ja ymmärrystämme maailmastamme ja itsestämme, joista emme muutenkaan vielä tiedä paljoakaan.
Simulaatiohypoteesin mahdollinen todentuminen taas aiheuttaisi sekin maailmankuvan muutokset jo itsessään sekä mahdolliset kommunikaatioyhteydet luojiimme tai mahdolliset fysikaaliset vaikutusyhteydet maailmamme ulkopuoliseen todellisuuteen, eli oman maailmamme rajojen laajentumisen ja uuden maailman tutkimisen.

Fantasian, scifin ja uskontojen lisäksi myös tiede kertoo meistä ihmisistä. Ne kaikki kertovat myös todellisuudesta, maailmastamme jonka osia itsekin olemme ja jota elämme. Mutta tiede pyrkii kertomaan kaikkein yleispätevimmin ja tarkimmin, kaikesta. Ei pelkästään ihmisestä.
Ne kaikki inhimillisinä ilmiöinä ovat myös tukeneet toisiaan eri tavoin, vaikka niiden sekoittaminen toisiinsa on haitaksi niille siinä missä asioiden sekoittaminen toisiinsa yleensäkin.

Tieteen, uskonnon tai vaikkapa sodankäynnin kutsuminen leikiksi on leikin ylikorostamista tai perusteltua alleviivaamista.
Myös ihminen on kokonaisuutena muutakin kuin leikkijä, vaikka leikkiminen olisikin olennainen osa ihmisyyttä.
Tieteellinen hypoteesi kokonaisuutena ei ole pelkkää ajatusleikkiä eikä lähelläkään sokeaa uskomista vaan niiden välille sijoittuvaa vakavaa oletusten testaamista, inhimillistä tiedettä.
Ihmistäkään ei kannata rinnastaa torakkaan joka paikassa, tai voi joutua toteamaan vähättelevänsä ihmisarvoa. Kummankin ollessa silti olennaisesti eläimiä. Aikuisten leikitkin eroavat lasten leikeistä, joskus myös lain edessä.

[a4]

Tota...jos tämä tieteellinen jumala on kaikkivoipa vain simuloiduilleen, niin silloinhan meidän simuloituina ei pitäisi pystyä löytämään virheitä tämän kaikkivoipan luomasta simulaatiosta. Mutta niitä oli tuossa jo pitkä lista. Sitäpaitsi taisit juuri selittää, että simuloija olemme me ihmiset itse, mutta tulevaisuudessa.

Ei kannata sekoittaa tieteellistä kaikkivoipaisuutta uskonnolliseen kaikkivoipaisuuteen. Toinen niistä on rajallista.
Simuloituinakin me olisimme samaa fyysistä todellisuutta kuin meille kaikkivoipa luojamme, eli saman todellisuuden epätäydellisiä, kyvyiltämme rajallisia ja virheitäkin tekeviä olioita. Lisäksi se mikä meille voi näyttäytyä virheenä voi olla jotain muuta luojallemme.
Karkea vastaavuus on kirjailijalla suhteessa luomiinsa hahmoihin, jotka hekin voivat löytää virheitä luojansa maailmasta ja teoista jos kirjailija niin haluaa. He voivat jopa huomata miettivänsä sitä, kuinka kaikkivoipa olisi sellainen kirjailija jonka kustannustoimittaja olisi vaikuttanut kirjailijaan ja itse kirjaan ehkä suurestikin.
Puhumattakaan kirjailijasta joka käyttäisi sosiaalista ja kulttuurista kieltä ja olisi muutenkin synnynnäisesti, kasvatuksellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti toisten ihmisten, hyttysten, virusten ja muun maailman vaikutuksen alainen.

En ymmärtänyt puheitasi simuloiduista ihmisistä tulevaisuudessa. Me olemme kyllä ihmisiä ja simuloituina olisimme ehkä simuloimattomien ihmisten, toisten simuloitujen ihmisten tai muiden simuloitujen tai simuloimattomien olioiden tuottamia simuloituja olioita. Simuloidussa tulevaisuudessa, menneisyydessä tai vaihtoehtotulevaisuudessa, vaihtoehtomenneisyydessä tai fantasiahahmoina jossain fantasiamaailman ajassa. Vaihtoehtoja on paljon.  

[safiiri]

^Mutta eihän simulaatioteoria ole kuin oletus ja uskomus. Sille ei ole mitään todisteita tai sitä tukevia havaintoja. Ei ensimmäistäkään. Et edes itse osaa tätä asiaa kirjoittaa ilman, että ensin kuvaat Sitä tieteilijöiden vakavaksi pohdinnaksi ja hypoteesiksi, mutta sen uskonnosta poikkeavan tiedoksi ja oppimiseksi.  Simulaatiohypoteesi ei ole tietoa (vaan pelkkä spekulaatio) eikä oppimista. Nyt itse asiassa siis teet pahan argumentaatiovirheen eli perustelet simulaatioteorian suuremman arvon ja uskonnosta poikkeavan totuudellisuuden sillä, että sen on kehittänyt tieteentekijä.

Sen jälkeen höpöttelet kyllä ihan tyhjiä laajemmasta maailmasta ja vähäisemmästä ihmiskeskeisyydestä, vaikka juuri pääsit kertomasta, että simulaatio mahdollisesti olisi tulevaisuuden ihmisten tekemä. Milläs tapaa siis ihmiskeskeisyys SIITÄ vähenee ajattelussa, jos koko maailma onkin ihmisen tekemä? Tosin vasta tulevaisuuden ihmisen, mutta silti ihmisen.  Maailma voi laajentua (siis tietomme siitä) ja ihmiskeskeisyys vähentyä monella muullakin tavalla kuin ajattelemalla maailma simulaatioksi. Minusta nyt todella perusteettomasti luet nämä simulaatioteorian ansioksi ja sen epäilemisen viaksi.

Eikä perustutkimuksen tekeminenkään nyt varsinaisesti edellytä juuri simulaatioteoriaan uskomista (!). Toki jokin nyt uskomattomalta t7untuva voi joskus tulevaisuudessa olla avain aivan uusiin innovaatioihin ja ymmärryksen laajenemiseen. Mutta ei sitä ETUKÄTEEN voi lukea jonkun tietyn teorian ansioksi. Argumenttisi tuntuu nyt edelleen olevan vain se, että kyse on jostain paremmasta vain, koska tällaisen huiman ajatusleikin on esittänyt tieteentekijä, ei satusetä. Että tieteentekijän TITTELI riittää. Todisteiden ja havaintojen perään siis ei pidä kysellä, soo soo.

Mun skeptisyys siis perustuu juuri siihen, että  mm. Noihin kysymyksiin (jotka itse mielsit hyviksi ja hedelmällisiksi) ei simulaatioteorian osalta näytä löytyvän vastauksia. Pelkkää käsien heiluttelua ja konditionaalisia kuvia siitä, mitä voisi, jos olisikin. Mutta ei taaskaan mitään konkreettista tukemaan uskoa siihen, että konditionaalit tosiaan joskus olisivat muuta kuin konditionaaleja.

Tieteellinen tutkimus on tosiaankin vähän enemmän kuin Vernen kirja sukellusveneestä, mutta EI ENNEN KUIN jotain oikeasti on löydetty, havaittu, todistettu. Ei ole olemassa jotain sellaisat tiedettä, jota ei ensin tarvitse tehdä. JOnka laatu perustuu vain tieteeksi nimeämiseen ja idean esittäjän tohtorintutkintoon. Ikävä kyllä ENSIN täytyy tehdä se tutkimus ja havainnot. Vasta näiden pohjalta saadaan aikaan tieteellistä tietoa. Ei etukäteen lupaamalla, että ehkä joskus löydämme ja todistamme.

JOS maailmamme on pelkkä simulaatio, se ON pelkkää leikkiä. Onkin hiukan outoa, että samaan aikaan huutelet simulaatioteorian puolesta, mutta tuohdut noin siitä, että sitä kutsuaan leikiksi. Hyvät hyssykät sentään - etkö juuri simulaatioksi ajattelemisella totea, ettei tämä maailma olekaan ihan todellista, vaan pelkkä leikki? Minulle syntyy nyt vaikutelma, että sallit itsellesi leikiksi nimeämisen ja ihmisen merkityksen vähättelyn, mutta muiden puolelta se on kiellettyä. Näyttää siltä, että simulaatioteorian epäileminen on sinusta sekä ihmisen merkityksen perusteetonta vähättelyä että aivan liiallista ihmiskeskeisyyttä. Samaan aikaan molempia. Itse en ihan heti ymmärrä, miksi on ihan sallittua ajatella, että me kaikki olemme vain simuloituja hahmoja simulaatiossa, mutta simuloidun ajatuksia ei saa kutsua leikiksi, eikä vähätellä hänen merkitystään. JOS maailma on vain simulaatio, niin jokainen tieteen tekijä on vain leikisti tieteilijä ja pelkän simulaation tarkastelija, joka ei tiedä oikeasta todellisuudesta yhtään mitään, ei ole oikeasti mitään. Pelkkää leikkiä. Oikeastaan torakkaa vähäisempi (jos torakka katsotaan oikeasti olevaksi).

[Karikko]

Näyttää siltä, että mielestäsi jokin absoluuttinen sitten on kuitenkin olemassa. Nimittäin muutos. Ja se muutos tapahtuu nyt. Nykyhetkessä.

Hieman enemmän asiaa voi miettiä, jos siltä tuntuu.

Tapahtumia on valtavasti joka paikassa, ihmiselläkin on soluja biljoonittain ja ne elävät ja kuolevat jatkuvasti( joka sekuntti soluja kuolee miljoonittain) 
Sekuntikin on vertaus maan kiertäessä itseään josta ajanlasku on saatu.  Nykyisin cesium atomin värähtely on sekunnin mittana ja sitä tapahtumaa verrataan tuohon maan kierrosta saatuun ajanjaksoon, eli aika on vertausta tapahtumien yhteismitallistamista.
Mutta samaan tilaan ei mahdu (siis samaan aikaan) kahta kappaletta (hiukkasta) joten mitään absoluuttista yhteneväistä tausta-aikaa (nykyhetkeä ei ole.

"Absoluuttinen" tausta (tila) on suhteellinen se on tavallaan olemassa mutta ei se tarkoita mitään todellista olemassa-oloa.
On hyvä huomioida aina katsoja kuka sitä aikaa katsoo (elää) jokaiselle origolle voidaan osittaa oma aikansa.

[Karikko]

Mistä tää ajasta ja nykyhetken olemuksesta puhuminen muuten sai alkunsa?

Ehkä siitä, että filosofinen keskustelu usein on aika nollakeskustelua.

Tavallaan noin, asiat eivät muutu miksikään jokaisella on oma päänsä ajatuksensa ja aikansa.

[safiiri]

Näyttää siltä, että mielestäsi jokin absoluuttinen sitten on kuitenkin olemassa. Nimittäin muutos. Ja se muutos tapahtuu nyt. Nykyhetkessä.

Hieman enemmän asiaa voi miettiä, jos siltä tuntuu.

Tapahtumia on valtavasti joka paikassa, ihmiselläkin on soluja biljoonittain ja ne elävät ja kuolevat jatkuvasti( joka sekuntti soluja kuolee miljoonittain) 
Sekuntikin on vertaus maan kiertäessä itseään josta ajanlasku on saatu.  Nykyisin cesium atomin värähtely on sekunnin mittana ja sitä tapahtumaa verrataan tuohon maan kierrosta saatuun ajanjaksoon, eli aika on vertausta tapahtumien yhteismitallistamista.
Mutta samaan tilaan ei mahdu (siis samaan aikaan) kahta kappaletta (hiukkasta) joten mitään absoluuttista yhteneväistä tausta-aikaa (nykyhetkeä ei ole.

"Absoluuttinen" tausta (tila) on suhteellinen se on tavallaan olemassa mutta ei se tarkoita mitään todellista olemassa-oloa.
On hyvä huomioida aina katsoja kuka sitä aikaa katsoo (elää) jokaiselle origolle voidaan osittaa oma aikansa.

kukaan muu ei ole esittänyt, että aika / nykyhetki olisi absoluuttinen. Keskustelu ei oikein toimi, kun kuitenkin jatkuvasti keksit muille tällaisia oletuksia, joita sitten pyrit kumoamaan. Puhehan oli siitä sinun nykyhetkestäsi, joka on ajatustapahtumasi ajankohta. Siis sinulle sinun ajattelusi tapahtumisen tilanne. Absoluuttista taustaa ei kukaan olettanut, eikä asiassa tarvittu ketään katsojaa sinun ajattelutapahtumaasi todistamaan. Vain sinut elämään sitä aikaa, joka ajattelutapahtumiesi peräkkäisyydestä muodostuu, ja jossa on olemassa se ajatus, jota juuri ajattelet sinun elämäsi nykyhetkessä. (Et eilisessäsi, et huomisessasi.)

[Karikko]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.