Filosofisesti filosofiasta

[mikainen]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

[Melodious Oaf]

^Mutta eihän simulaatioteoria ole kuin oletus ja uskomus. Sille ei ole mitään todisteita tai sitä tukevia havaintoja. Ei ensimmäistäkään. Et edes itse osaa tätä asiaa kirjoittaa ilman, että ensin kuvaat Sitä tieteilijöiden vakavaksi pohdinnaksi ja hypoteesiksi, mutta sen uskonnosta poikkeavan tiedoksi ja oppimiseksi.  Simulaatiohypoteesi ei ole tietoa (vaan pelkkä spekulaatio) eikä oppimista. Nyt itse asiassa siis teet pahan argumentaatiovirheen eli perustelet simulaatioteorian suuremman arvon ja uskonnosta poikkeavan totuudellisuuden sillä, että sen on kehittänyt tieteentekijä.

Jos nyt ajatellaan, että kyse on luonnontieteestä tai tieteestä ylipäätään, kai siinä pitäisi olla eetoksena pikemminkin se, ettei ole mitään väliä sillä, kuka jonkun hypoteesin esittää. Totta kai sillä oikeasti on väliä, mutta periaatteen tasolla kai tieteessä ratkaisevaa on se, onko kokeilla saatu näyttö linjassa jonkun hypoteesin kanssa vai ei.

Simulaatiohypoteesi on enemmänkin filosofinen ajatuskoe, ja se mistä siihen tulee tietty uskottavuuden aura on, että Boströmin argumentissa käytetään matemaattisia kaavoja ja todennäköisyyslaskentaa.

Boström on itse sanonut että ei usko meidän elävän simulaatiossa (simulaatiohypoteesi) vaan että simulaatioargumentti on pätevä (vähintään yksi sen esittämistä kolmesta skenaarioista on väistämättä totta). Hän itse sanoo subjektiivisen arvion perusteella antavansa simulaatiohypoteesille noin 20% todennäköisyyden, jolloin siis luokkaa 80 pinnaa jää niille skenaarioille, joissa emme elä simulaatiossa.

Mun näkemys on, että simulaatiohypoteesi on oikein suopeasti ja anteliaasti tulkiten vähän samaa sarjaa kuin multiversumia tukevat teoriat. Jäljemmillä on pitempi historia ja enemmän kannatusta tiedeyhteisössä kuin simulaatiohypoteesilla, mutta... ne on molemmat ihan kiinnostavia ajatuskehitelmiä, ja siis... en mä itse näe, miksi ne pitäis kokonaan kieltää tai heittää romukoppaan kelvottomina tai epätieteellisinä. Voihan se olla, että kaikki mahdolliset maailmat ovat olemassa ja ovat keskenään yhtä todellisia. Tai että kaikki maailmat, joille voidaan määritellä matemaattinen rakenne, ovat olemassa.

Samalla tavalla kuin multiversumia koskevat spekulaatiot, simulaatiohypoteesikin avaa jotain ihan kiintoisia mahdollisuuksia ja näkymiä. Mutta vaikka esimerkiks a4 olis erityisen viehättänyt niistä näkymistä tai transhumanismista tai mistä nyt ikinä, ei se kai tarkoita, että siitä ajatusten esittämisestä vaikka hyvin toisteisestikin kannattais välttämättä niin kovasti kiihtyä.

Tai siis.. sehän on tavallaan tosi hienoa, että akateemisissa viitekehyksissä ja luonnontieteellistä tutkimusta tekevien parissakin sallittaan tällaista kohtuu villien ja vaikeasti todennettavissa olevien hypoteesien ja ajatusten kehittelyä ja esittämistä.

Toi nyt on ehkä vähän reaktiota minun taholtani siihen, kun koin safiirin tiedesaarnan vähän ehkä liiankin väheksyväksi, vaikka ymmärrän kyllä turhautumista aiheeseen, jos siinä nyt sellaista on taustalla.

Mut siis... ajatus että tieteessä on ensin tuloksia ja tutkimusta ja sitten vasta hypoteeseja... ööö. Ei välttämättä. Eihän meillä ole näyttöä multiversumistakaan, ja silti sellaista tukevia teorioita ihan tieteellisen kosmologian piirissä kehitellään. Monien mielestä multiversumispekulaatiot ovatkin epätieteellistä löpinää ja ajan haaskausta, mutta mä nyt ite ajattelen, että voihan suht villi spekulaatio myöhemmin osoittautua kokonaan tai osittain paikkansapitäväksi ja se voi myös ohjata tutkimusta silleen, että pyritään keksimään ja toteuttamaan mahdollisia kokeita, josta sitten sitä oikeaa ja konkreettista näyttöä voitaisiin saada.

Higgsin bosonia etsittiin aika kauan (ja se on nytkin vasta luultavasti löydetty), Leukippoksen ja Demokritoksen filosofista haihattelua atomeista komppailiviat Epikuros ja roomalainen Lucretius, ja kyllähän siinäkin myöhemmin osoittautui olevan ainakin osittain perää. Näitä esimerkkejä varmaan olisi vaikka kuinka.

En mä sellaista väitä, että simulaatiohypoteesille olisi yhtään niin vankka teoreettinen pohja kuin Higgsin bosonille. Se voi olla että multiversumikin on vähän sellainen nollateoria siinä mielessä että se selittää kaiken ja ei mitään. Vastaavaa kritiikkiä voi käsittääkseni antaa myös simulaatiohypoteesista. Mutta en mä silti lähtis sanomaan, että ei saa olla sellaisia villejä laajoja spekulaatioita kuin multiversumi tai simulaatiohypoteesi ja että pitää olla sellaisia tarkoin rajattuja teoreettisia ennusteita kuin on ollut suhteellisuusteorialla suhteessa Merkuriuksen kiertorataan tai valon punasiirtymään tai fysiikan standardimallilla suhteessa Higgsin bosoniin.

Onhan ne eri tason asioita, ja siinä olis varmaan hyvä pitää jäitä hatussa sen suhteen, kuinka laajoja ja villejä ne spekulaatiot itse asiassa on.

[-:)lauri]

^Pitää vain olla tarkkana siinä, mikä on esitetyssä spekulaatiota ja mikä faktaa. Akateemiseen vapauteen kuuluu myös tosiasiaväitteet, joiden todellisuuspohjaa ei voida (vielä tai ollenkaan) testata, mutta silloin ne ovatkin vasta spekulaatiota tai parhaimmillaan valistuneita arvauksia.

[safiiri]

Melodius: Lähinnä mun "saarnan" pointti on ollut oikeastaan juuri se, mitä itsekin kirjoitat. Että kun kyseessä on lopulta pelkkä hypoteesi ilman minkäänlaisia todisteita tai sitä tukevia havaintoja, on se totuusarvoltaan varsin samalla tasolla kuin jumalaluojaan perustuva maailmanselitys. Sitä ei tee todemmaksi se, että sen esittäjä on uskonnollisen hahmon sijaan tiedehahmo. Tämän lisäksi sitten esitin omana kantanani, etten erityisesti innostu hypoteesista, koska en löydä siitä mitään sellaista, joka muuttaisi nykyisyyttä millään tapaa tai edes oikein ohjaisi tiedettäkään uusiin innovaatioihin. Että kyse on vain ajatusleikistä - kuten tuollaisissa filosofisissa pohdinnoissa yleensäkin on. Se ei oikeastaan edes ole kauhean uusi ajatusleikki, vaan varsin lähellä vaikkapa Platonin luolavertausta.

Mutta tämä ei tuntunut a4:lle oikein kelpaavan. Triggerinä kaiketi toimi se uskontoon vertaaminen, joka on kai hänelle aika punainen vaate. Se sai hänet hylkäämään sen tieteeseen aika olennaisesti kuuluvan mallin, jossa tehdään selvä ero todistamattomien hypoteesien ja tutkimuksella + havainnoilla todistettujen näkemysten välille. Siitäkin huolimatta, ettei niitäkään lopullisina totuuksina ajatella, vaan jätetään tilaa uudelle tiedolle ja uudelle ymmärrykselle.

Oma tulkintani on, että näkemyksessäni oli vikana se, etten tästä innostunut, enkä ymmärtänyt ajatusta uutena, vaan ennemminkin tavattoman vanhana (uskonto , Platon). Siksi nimittäin sen mahdollisuus saada aikaan muutoksia ihmisten toiminnassa on vähäinen. Ajatus siitä, että miedän todellisuutemme ei olekaan ihan oikea todellisuus, vaan vain varjoja luolan seinällä / valmistautumista ikuisuuteen on liian lähisukulainen simulaatioksi ajattelemiselle. Siksi en usko sen kykyyn tuoda uutta. Tietenkään tämä epäilykseni ei tarkoita, etteikö olisi syytä tutkia, mikäli simulaatiohypoteesin paikkansapitävyydestä löydetään jotakin todisteita. Sitä ENNEN en vain saa erityisempiä kicksejä. Tuollainen kuvitelma ei edes ole kovin uusi, vaan erilaisiin muunnelmiin olen törmännyt aiemminkin. On ajatuksia toisista ulottuvuuksista ja niiden elämänmuodoista keskellämme (mutta havaintokykymme ulkopuolella), on ajatuksia, joissa pelataan mittasuhteilla ja kuvitellaan maailmankaikkeus toisen suuremman hiekanmuruseksi jne. Vaikka näiden kuvitelmien ja ajatusleikkien esittäjä ei laadikaan niistä matemaattisia kaavoja, niin jo niistä syntyvät ne samat ihmiskeskeisyyden vähenemisenä ja maailman laajentumisenA mahdollisesti syntyvät vaikutukset. Penään siis sitä EROA näihin aikaisempiin ajatusmalleihin ja -leikkeihin, mikä tekisi simulaatioteoriasta aidosti erilaisen niihin verraten - ei vain luojan nimen vaihtamiseksi, hiekanmurusen muuttamiseksi näyttöruuduksi, varjojen kutsumiseksi simulaatioksi.

Toki mulle saa väittää vastaan ja argumentoida, miksi simulaatio tekee asiasta ihan erilaisen ja vaikuttaa nykyisyyteemme täysin toiseen tapaan. Tätä selitystä en mielestäni kuitenkaan saanut. Lähinnä vain sormen heristämistä, kun en kunnioita tiedettä ja muka osaa erottaa sitä uskonnosta. Olin havaitsevinani tässä reaktiossa jotakin ikävän samaa kuin uskonnoissa: Tiedettä pitää kunnioittaa, koska se on tiedettä ja tieteentekijät ovat sentään jotakin muuta kuin papit ja profeetat. Eli siinäkin siis samaa vikaa kuin uskonnoissa pyhäksi julistamisella kielletty kritisoiminen ja kysymysten esittäminen. Eikö tieteen / tieteessä pitäisi vähintään pyrkiä tunnistamaan tällaiset tendenssit, vaikka niihin lankeaminen onkin kovin inhimillistä?

[safiiri]

^Pitää vain olla tarkkana siinä, mikä on esitetyssä spekulaatiota ja mikä faktaa. Akateemiseen vapauteen kuuluu myös tosiasiaväitteet, joiden todellisuuspohjaa ei voida (vielä tai ollenkaan) testata, mutta silloin ne ovatkin vasta spekulaatiota tai parhaimmillaan valistuneita arvauksia.

Juuri näin. Mutta lisäisin vielä, että spekulaatio, joka ei johda mihinkään muutokseen toiminnassamme edes ajatuksellisesti, on aika vähäinen merkitykseltään pelkkänä spekulaationa. Miten esim. sen tuoma ymmärrys muuttaisi toimintaamme? Mitä tekisimme toisin, mihin uusiin suuntiin tieteessä lähdettäisiin sen ansiosta? Maailman laajeneminen ja ihmiskeskeisyyden väheneminen eivät minulle tässä kelpaa, sillä ne ovat jo tapahtumassa ihan ilmankin tuota teoriaa. Voidaan jopa esittää väite, että simulaatioteria on niiden tulosta - ei päinvastoin. Tai - simulaatioteoria voi palvella ihmiskeskeisyyttä, mikäli ajattelemme siinä simuloitavan nimenomaan ihmiskuntaa, jolle on rakennettu tämä muu vain lavasteiksi ja statisteiksi, toimintaympäristöksi jossa simulaation avulla tutkitaan ihmisiä. Äärimmäisen ihmiskeskeistä.

Eikö simulaatioteoria - mikäli sen ajatellaan olevan jollain tapaa hyödyllinen ja ymmärrystä kasvattava hypoteesi - pitäisi nimenomaan sietää erinomaisen hyvin kaikki kritiikki ja kysymykset ja epäilyt? Sen ei pitäisi olla uskonkappale, johon vain uskotaan kyselemättä. Filosofia on tieteenala, jossa ihan jokainen uusi ajatusmalli kumoaa vanhoja, argumentoi edellisiä vastaan - ja tällä tapaa laajentaa ajattelua. Siinä oikeastaan kaikki vanhat ajatusmallit ovat edelleen "totta", mutta niin ovat niitä kumoavat uudetkin. Se nimenomaan eroaa luonnontieteestä, jossa voidaan tosiaan tehdä havaintoja ja laskelmia, joiden perusteella sitten todistetaan, että Higgsin bosoni on. Filosofian anti on ihan toisenlaista ja vaikkapa ikäänkuin debunkattu Descartes on silti sekä edeltävän ajattelun tulosta että rakennuspuuna myöhempiin. Se on samaan aikaan totta ja valetta, sillä se on ennemminkin näkökulma kuin totta tai valetta. Sen sijaan Maa ei voi olla samaan aikaan sekä lätty että pallo.

Onko simulaatioteoria filosofinen teoria vai luonnontieteellinen teoria? Kumpi näistä on se viitekehys, jonka piirissä siitä aiotaan keskustella? Valinta määrittää hyvin pitkälti sen, millaiset argumentit ovat diskurssissa valideja. Jos jotakin, niin pointtini tässä keskustelussa on ollut juuri tuo kysymys, ja kritiikkini kohdistuu siihen, että a4 tuntuu vaativan filosofiselle pohdinnalle luonnontieteellistä asemaa ja prestiisiä, mutta samalla täyttä vapautusta luonnontieteellisen todistamisen hankalista rajoituksista (koska kysehän on filosofiasta). Uskonnot toin keskusteluun juuri siksi, että niissä nimenomaan filosofia kuorrutetaan pyhyydellä ja siten estetään kriittinen argumentaatio - jolloin niiden filosofinen luonne hämärtyy. Siksi nyt siis penään tämän hypoteesin paradigmavalintaa: Ollaanko me filosofiassa vai luonnontieteessä? Saako simulaatioteorian todeta "vain" filosofiseksi pohdinnaksi (= ajatusleikiksi) vai pitääkö sille antaa jokin luonnontieteellinen merkitys (mihin viittaa mm. vetoaminen ihmisen kykyyn rakentaa simulaatioita tietokoneympäristöihin)? Siksi tässä muistuttelen niistä tarvittavista tutkimustuloksista ja havainnoista. Ne kuuluvat luonnontieteelliseen menetelmään. Jos tyydytään operoimaan filosofiassa, tarvitaan vankkaa argumentaatiota, ajatusmallin vankkaa loogisesti pätevää rakentamista ja kykyä vastata kriittisiin kysymyksiin ja vastaväitteisiin. Siis vaaditaan järkiperäisiä perusteluja ja perusteettomia väittämiä ei pitäisi pureksimatta niellä.

Jo pelkästään se, että Boströmin hypoteesista, jossa on useampia mahdollisuuksia, valitaan vain yksi, on heikosti perusteltua, jos Boströmin hypoteesi on lähinnä se, että jokin niistä on todennäköisesti totta. Kyse ei silloin ole Boströmin hypoteesista, vaan ihan jostain muusta, eikä silloin voi vedota Boströmin perusteluihin. Logiikka ontuu. Filosofiakin ontuu, jos sen logiikka ontuu.

[Karikko]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

[safiiri]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Se on sulle kerrottu jo moneen kertaan. Sulla vain on kovasti outo tapa ajatella, että voit yksipuolisesti todeta, että toiset kirjoittajat eivät tarkoita nykyhetkellä sitä, mitä he sanovat sillä tarkoittavansa.

[Karikko]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Se on sulle kerrottu jo moneen kertaan. Sulla vain on kovasti outo tapa ajatella, että voit yksipuolisesti todeta, että toiset kirjoittajat eivät tarkoita nykyhetkellä sitä, mitä he sanovat sillä tarkoittavansa.

No mitä sillä tarkoitat?
Aikaa, vai ajatusta nykyhetkestä.
Vai jotain muuta- väite, että elät nykyhetkessä ei oikein toimi, ehkä pikemminkin "nykyhetki" saa sinut olemaan elävä olento.

[safiiri]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Se on sulle kerrottu jo moneen kertaan. Sulla vain on kovasti outo tapa ajatella, että voit yksipuolisesti todeta, että toiset kirjoittajat eivät tarkoita nykyhetkellä sitä, mitä he sanovat sillä tarkoittavansa.

No mitä sillä tarkoitat?
Aikaa, vai ajatusta nykyhetkestä.
Vai jotain muuta- väite, että elät nykyhetkessä ei oikein toimi, ehkä pikemminkin "nykyhetki" saa sinut olemaan elävä olento.

Miksei nykyhetki voisi olla SEKÄ ajatus ETTÄ aika - riippuen kontekstista? Mikä olisi käsite, joka ei ole kuin vain ajatus tai vain se asia, jota sillä tarkoitetaan? OIkeataan kaikki sanat pyrkivät olemaan ajatuksien ilmaisuja. Toisaalta ajatukset voivat pyrkiä olemaan ilmauksia kokemuksista, havainnoista, kohdatuista ilmiöistä ja esineistä, kuvauksia niistä syntyneistä vaikutelmista. Sana ei ole se, mitä sanalla tarkoitetaan, vaan työkalu, jonka avulla pyritään sekä ymmärtämään havaittua että kommunikoimaan siitä muiden kanssa.

Nykyhetki on kuvaus tilanteesta ja tapahtumasta ja olemassaolosta suhteessa ajaksi nimettyyn ulottuvuuteen. Se on apuväline, joka kuvaa kokemustamme olemassaolosta ja olemassaolon jatkuvuudesta muutoksessa. Se siis ei ole vain aika tai vain ajatus, vaan kuvaus yhdestä näkökulmasta katsoen siitä, mitä on olla. Nykyhetki on ainoa havaintona olemassa oleva. Mennyt on havainnon muistelemista ja tuleva on spekulointia. Nykyhetki on havaintotapahtuma, joka on juuri käynnissä ja tapahtuu havaitsemistapahtumana.

Toki nykyhetki on myös fysikaalinen käsite, jolloin se on piste aika-avaruudessa. JOs taas puhutaan ihmisen tietoisuuden nykyhetkestä, niin siinä on pieni viive. Me havaitsemme (tiedostaen) Itse asiassa jo hiukan ohi mennyttä, koska havainnon muodostamiseen kuluu jonkin verran aikaa. Myös itse ärsykkeen saapumiseen apparaattiimme kuluu aikaa. Tässä männä päivänä juuri katselimme järven vastarannalla uimareita hyppimässä veteen. Valonnopeuden ja äänennopeuden erosta johtuen havaitsimme ensin hyppääjän uppoamisen veteen ja vasta muutaman sekunnin viiveellä kuulimme molskahduksen. Siten se veteen molskahtamisen hetki ikäänkuin venyi pituudeltaan meidän havaintomme nykyhetkessä ja jakaantui eri aikaan tapahtuneiksi näkö- ja kuulohavainnoiksi - vaikka uimarin kokemus ja havainto varmasti oli niiden kahden samanaikaisuus.

Nykyhetki siis hyvinkin on varsin monimutkainen käsite tai ilmiö tai ajatus tai aikamääre. Mutta sen mielenkiintoisista ilmentymisen tavoista ja siihen liittyvästä ajattelusta on vaikeaa synnyttää kiinnostavaa keskustelua keskittymällä vain osoittamaan, miten tyhmiä kaikki muut asiaa pohtivat ovatkaan, ja kuinka virheellisistä premisseistä he asiaa tarkastelevatkaan. Muiden ajattelukyvyn epäilemiseen keskittyminen ei avaa ajan tai nykyhetken käsitteellisiä ulottuvuuksia ollenkaan. Niistä lähinnä loitonnutaan yhä kauemmas ja kauemmas. Me emme tässäkään keskustelussa ole oikeastaan keskustelleet ajasta tai nykyhetkestä vielä pätkän vertaa. Emme ole edes lähestyneet asiaa.

Yleensähän homma menee niin, että ensin pitää määritellä, mitä tarkoittaa käsitteillä, joita käyttää. Vasta sen jälkeen on mahdollista ilmaista ajatuksiaan. Jos siis, parahin Karikko, sinulla on jotakin sanottavaa nykyhetkestä, sinun tulisi itse asiassa kertoa muille, miten sinä tuon käsitteen ymmärrät, jolloin me muut voisimme suhteuttaa väitteesi tuohon omaksumaasi nykyhetken käsitteen merkityssisältöön. Nyt olet keskittynyt vain kertomaan, että me muut käytämme sanaa "ihan väärin". Ok, voi olla. Siitä HUOLIMATTA kaikki se, mitä me muut väitämme on täysin alisteista tuolle meidän tavallemme ymmärtää nykyhetken käsite. Et itse asiassa voi väittää sen paikkansapitävyydestä yhtään mitään perustellen sitä vain omalla toistaiseksi määrittelemättä jättämälläsi nykyhetki-käsitteen merkityksellä. Silloin "kiista" käydään vain siitä, mikä olisi käyttökelpoisin merkityssisältö nykyhetki-käsitteelle. Kysyn siis: Onko mielestäsi syytä hylätä nykyhetken (jopa ajan) käsite kokonaan? Voitko perustella tämän jollain tapaa? Mitä siitä hyödymme? Oma käsitykseni on , että ajan käsite on varsin käyttökelpoinen, mutta tietenkin on myös ymmärrettävä sen rajoitteet ja käyttöalue. Niiden sisällä operoitaessa se kuitenkin on hyvä ja ilmiöiden kuvaamista avittava käsite, jota ilman kuvaaminen on monimutkaista ja osumatarkkuus (kyky välittää ajatuksia) kuvauksessa tuppaa heikentymään.

[mikainen]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Tarkoitan sillä sitä missä olen nyt ja olen aina ollutkin. En ole koskaan ollut eilen tai huomenna tai edes sekunti sitten tai sekunnin päästä. Sama paikan kanssa, olen juuri tässä enkä metrin päässä tai Kuopiossa.

Vaikka voi sanoa  että olin olemassa eilen (tai olen ollut Kuopiossa) niin eilen kun olin niin olin silloinkin nykyhetkessä.

[Karikko]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Tarkoitan sillä sitä missä olen nyt ja olen aina ollutkin. En ole koskaan ollut eilen tai huomenna tai edes sekunti sitten tai sekunnin päästä. Sama paikan kanssa, olen juuri tässä enkä metrin päässä tai Kuopiossa.

Vaikka voi sanoa  että olin olemassa eilen (tai olen ollut Kuopiossa) niin eilen kun olin niin olin silloinkin nykyhetkessä.

Aivan noinhan se menee, et kuitenkaan kertonut -mitä se nykyhetki on, mielestäsi.

Onko sitä olemassa muualla, kuin ajatuksessasi?

[safiiri]

^

"Hän ilmeisesti ajattelee- olevansa erillinen muusta elämästä, ajasta ja ikuisuudesta.

Olipas kryptinen kommentti. Voisitko hieman aukaista miten tuohon päädyit.

Heti kun itse kerrot mitä se nykyhetki on, tai no lievennetään, mitä sillä tarkoitat.

Tarkoitan sillä sitä missä olen nyt ja olen aina ollutkin. En ole koskaan ollut eilen tai huomenna tai edes sekunti sitten tai sekunnin päästä. Sama paikan kanssa, olen juuri tässä enkä metrin päässä tai Kuopiossa.

Vaikka voi sanoa  että olin olemassa eilen (tai olen ollut Kuopiossa) niin eilen kun olin niin olin silloinkin nykyhetkessä.

Aivan noinhan se menee, et kuitenkaan kertonut -mitä se nykyhetki on, mielestäsi.

Onko sitä olemassa muualla, kuin ajatuksessasi?

Mitäpä käsitteitä olis olemassa muualla kuin ihmisten ajatuksissa. Ei ainuttakaan. Edes tomaatti ei ole "oikeasti olemassa" tomaatin käsitteenä kuin vain ajatuksissamme. Todellisuudessa se ei ole käsitteellinen tomaatti, vaan konkreettinen fyysinen ilmiö, joka ei ole edes se havaintomme siitä. Se on jotain muuta ja aina enemmän kuin mitä voimme havaita / ajatella / kuvata. Mikään sanallinen (tai muukaan) kuvaus ei ole kuvattava asia, vaan pelkkä karkea ja puutteellinen representaatio siitä.

Se onkin sitten hauskempi juttu, jos yrität vakuuttaa meidät kaikki siitä, että KUN mikainen kertoo, mitä nykyhetki on HÄNEN MIELESTÄÄN, katsot voivasi väittää, että hän vastasi väärin.

[Karikko]

^

Pötyä, en väitä kenenkään vastanneen väärin.

Kysyin yksinkertaista asiaa onko sitä nykyhetkeä missään muualla, kuin ajatuksessa. Ajatushan ei ole nykyhetkeä, vaan menneisyydestä syntyvää hetkellistä informaatiota, kadoten saman tien.

Et pysty selittämään mitä nykyhetki on, selität vain kaikenlaisia yhteyksiä jotka mahdollisesti kuuluvat fysiikan perusteisiin, mutta eivät kerro, mitä nykyhetki on.

[safiiri]

^

Pötyä, en väitä kenenkään vastanneen väärin.


Kysyin yksinkertaista asiaa onko sitä nykyhetkeä missään muualla, kuin ajatuksessa. Ajatushan ei ole nykyhetkeä, vaan menneisyydestä syntyvää hetkellistä informaatiota, kadoten saman tien.

Et pysty selittämään mitä nykyhetki on, selität vain kaikenlaisia yhteyksiä jotka mahdollisesti kuuluvat fysiikan perusteisiin, mutta eivät kerro, mitä nykyhetki on.

Mutta silti pystyn kyllä selittämään, mitä nykyhetki on minun mielestäni. Mikä sinun mielestäsi olisi käsite, joka on muuallakin kuin ajatuksissa? Kysymyksesikin on pelkkä ajatuksesi, joka häviää olemasta (sinulle), kun lakkaat sitä ajattelemasta. Miten siihen voisi edes vastata - olemattomaan?

[Karikko]

^

Pötyä, en väitä kenenkään vastanneen väärin.


Kysyin yksinkertaista asiaa onko sitä nykyhetkeä missään muualla, kuin ajatuksessa. Ajatushan ei ole nykyhetkeä, vaan menneisyydestä syntyvää hetkellistä informaatiota, kadoten saman tien.

Et pysty selittämään mitä nykyhetki on, selität vain kaikenlaisia yhteyksiä jotka mahdollisesti kuuluvat fysiikan perusteisiin, mutta eivät kerro, mitä nykyhetki on.

Mutta silti pystyn kyllä selittämään, mitä nykyhetki on minun mielestäni.

Siihen pystyy kuka hyvänsä, siis omasta mielestä. Sillä on merkitystä vain itselle, jos on.

Aika, tai tila on kuitenkin fysiikan edellytys, eli nykyhetken "olemattomuus" ei ole merkityksetön.
Tapahtumilla pitää olla vaikutusalue ja tila missä ne voivat tapahtua, eli edelleen, mitä sen "ajattelet" tarkoittavan.
Nykyhetki on siis tavallaan olemassa, kuten olen sen jo aiemminkin maininnut.  Mutta mitä se on, vastaapa siihen?