Filosofisesti filosofiasta

[-:)lauri]

Jos minä tietoisuutta ei ollut ei voi tietää ja muistaa mitään tapahtuneenkaan.

"Muisti jaetaan usein episodiseen ja semanttiseen muistiin... Episodinen muisti sisältää henkilökohtaisesti koettuihin tapahtumiin ja tunteisiin liittyvän muistiaineksen, kun taas semanttinen muisti käsittää maailmaa koskevan yleistiedon." - https://fi.wikipedia.org/wiki/Muisti#Muistin_osa-alueet

Meillä on tähän liittyen siis kahta muistamisen tyyppiä, joista vain toinen liittää "minän" tapahtumaan. Tosin veikkaan (joskaan en ole varma), että muistiinpainaminen lienee tässäkin ainakin osittain alitajuinen eli, että prosessi ei välttämättä edellytä minätietoisuutta ja aivot silti osaavat alitajuisesti liittää minän tapahtumiin ja tallentaa tiedon episodiseen muistiin. Tosin tämän lisäksi minä on myös konsepti, joka esiintyy konseptina vain kehittyneemmillä eläimillä. Enkä ole niin varma, että minä-konseptin merkityssisältö olisi kaikilla niillä, joilla se on (eläimillä tai ihmisillä), sama.

Vaikka kaikilla eläimillä olisikin episodinen muisti se ei ehkä merkitse vielä tietoisuutta minästä, kuten esim meillä ihmisillä tai edes joillain ihmisistä se merkitsee.  Minätietoisuus kun on linkitetty konseptiin minästä, jota kaikilla ei ole tai ainakaan samalla tavalla.

[kertsi]

^ Aika outo väite, tuo kommentoimasi Karikon väite.

Kyllä, episodinen muisti liittyy ihmisen omaan elämäntarinaan ja varmaan minäkäsitykseenkin. Toisaalta veikkaisin, että semanttinen muistikin liittyy ainakin joltain osin minäkäsitykseen, tai ainakin että näiden kahden muistilajin raja ei ole kovin tarkka. Omaksuttu tieto maailmasta suhteutetaan omaan itseen, asiat havaitaan ja uudelleenrakennetaan (mieleenpalauttamisen yhteydessa) ainakin osittain minä-skeeman kautta suodattuneina eikä an sich. Tarkkaavaisuus noukkii havaintomaailmasta eliölle itselle merkityksellisiä asioiota, ja toisaalta muistista palauttaminen on sekin minä-skeeman muovaama, mikä veikkaisin koskee molemmanlaista muistia. Tieto maailmasta on oman itsen "värittämä": pelokkaalle maailma näyttäytyy uhkaavana paikkana, onnelliselle tai rakastuneelle ruusunpunaisena. Ja toisaalta molempien muistilajien muodostumisesta veikkaisin valtaosa on aivan oikein tiedostamatonta, joten tietoinen minäkäsitys muovaa vain osaa muistiainesta. Voisiko olla tiedostamatonta minäkäsitystä? Enpä tiedä.

Esimerkki "minättömästä" kognitiivisesta prosessoinnista: Kyllähän ihmisellä on mahdollista esimerkiksi flow-tila, jolle tyypillistä on johonkin asiaan uppoutuminen niin täydellisesti, että oma itse ja varsinkin oman itsen tarkkailu unohtuu tyystin, ja ajantajukin voi hämärtyä. Kyllä flow-tilassakin tapahtuneita asioita kuitenkin muistaa siitä huolimatta.

Lisäys. Liittyyköhän ajantaju jotenkin kovinkin tiiviisti minä-skeemaan, tai minäkuvaan?

[a4]

Oma simulaatiohypoteesini voidaan tiivistää kolmeen ehtoon, joista vähintään yksi pitää paikkansa.

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii remmiahdetun soppakauhan.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut remmiahdetusta soppakauhasta.
3. Me olemme lähes varmasti itse remmiahdettu soppakauha.

Näkisin tuon tuossa muodossa enemmänkin filosofisen loogisena remmiahdettu soppakauha-argumenttina, kuin tieteellisenä työhypoteesina.

Näkisin eroja soppakauhojen ja simulaatioiden välillä siinä, että simulaatioiden ja niiden kehittämisen tarve ja hyödyllisyys tulee vain kasvamaan. Esim. sääennusteet, ilmastonmuutospolitiikka, liikenteen tai autotehtaan suunnittelu ja kaikki muukin voitaisiin hoitaa yhdellä tarpeeksi isolla simulaatiolla. Isoin ja tarkin olisi universumisimulaatio alkeishiukkastasolla laskettuna. Tai useita inversiosimulaatioita.

Tässä viihdyttävän mielenkiintoista keskustelua aiheen tiimoilta, inversio-punttisalia, grafiikkakortteja ja tekoälyä unohtamatta(valokuvan pakkaus 2% alkuperäisestä oli myös kova juttu):
Jak­so 8: Teol­li­suus­ma­te­ma­tiik­ka ja käy­tän­nön so­vel­luk­set
Monet asiat ovat muuttuneet nollien ja ykkösten digitaalisessa maailmassa matematiikaksi. Teollisuusmatematiikka tuottaa hyötyä ja ratkaisuja loppukäyttäjälle. Senuhen avulla saadaan vastauksia muun muassa ihmisen biologiasta, geologiasta ja universumista.
Tässä Uteliaan mielen jaksossa teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen kertoo, missä kaikkialla törmäämme käänteisiin eli inversio-ongelmiin ja mitä tekemistä Instagramin filttereillä on matematiikan kanssa.

[a4]

Boströmin simulaatioargumentti kaiketi oli, että simulaatio oli vain yksi niistä mahdollisuuksista. Siten et itse oikeastaan puhu Boströmin hypioteesista, vaan ihan omastasi. Se taas ei ole tiedettä. Jos taas vaadit simulaatiohypoteesille tunnustusta ja moitit sen epäilemistä, alkaa koko juttu vaikuttaa kovasti ideologiselta ja uskomuksen kaltaiselta. Vedät siis ihan omakätisesti mattoa koko jutun alta. Nyt vielä lähdet sotkemaan hypoteesin simulaatiota muihin simulaatioihin ja höpiset todella löysiä siitä, että tuon hypoteesin rinnastaminen jotenkin muka tarkoittaisi jo olemassa olevien ihmisten tekemien simuaatioiden väheksymistä. Mistä tällaisen oletuksen pieraisit? Tieteen kanssa tuollaisilla höpinöillä ei todellakaan ole mitään tekemistä. Loukkaantumisesi vääristä sanoista tässä yhteydessä (ei saa puhua leikistä) on varsin paljastavaa. Ideologisuus loistaa läpi ja tieteellisyytesi muuttuu argumenttivirheiksi.

Filosofi Bostromin simulaatioargumenttia ei kannata sekoittaa luonnontieteilijöiden pohtimaan ja mahdollisesti testaamaan simulaatiohypoteesiin, vaikka ne liittyvätkin toisiinsa.
Hänen argumenttinsa kolmas vaihtoehto on itse simulaatiohypoteesi.
Tosin hänen arvionsa supertekoälyn mahdollistamasta kyvystä luoda maailmamme kaltainen simulaatio itse asiassa viittaa yhtenä mahdollisuutena myös hänen argumenttinsa ensimäiseen vaihtoehtoon, jossa ihmiskunta on kadonnut ennen kuin on kyennyt kehittämään maailmamme kaltaisia simulaatioita.

Tällä hetkellä valistuneitakin arvioita todennäköisyydestä että maailmamme olisi simulaatio, on laidasta laitaan.
Omat arvioni kolmosvaihtoehdon puolesta olen perustellut historiallisella ihmiskunnan tendenssillä kiihdyttää kehitystään ennennäkemättömiin suorituksiin, tuhoamatta itseään. Toki näen myös evolutiivisesti ja teknologisesti kiihtyvän todennäköisenä ihmiskunnan katoamisen ja luomiemme älykkäämpien elämänmuotojen jatkavan samaa kehityssuuntaa.
Kyse olisi vain siitä kuka saisi nimiinsä ensimmäisen maailmamme kaltaisen simulaation, ajan kysymyksestä joka ei muuta olennaisesti itse aihetta eli olemmeko simulaatiomaailmassa.

Bostrom on itse jättänyt, aiemmasta poiketen, tarkemmat todennäköisyysarviot sikseen mutta peräänkuuluttaa riskiarvioita mahdollisesti jopa vaaralliselle simulaatiohypoteesin testaamiselle. Rinnasteisena esimerkinään viestintäyritykset vieraiden maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa. Myös Mars on Nasan karanteenilistalla.
Lisäksi hän on arvioinut tekoälykehityksen jopa mahdollistavan kykymme luoda maailmamme kaltaisia simulaatioita.
Tällä hetkellä hän on keskittynyt pohtimaan simulaatioargumenttinsa kolmen eri vaihtoehdon erilaisia vaikutuksia maailmankuvaamme ja muihin isoihin ongelmiimme ja prioriteetteihimme. Juuri niihin aiemmin mainitsemiini hedelmällisiin kysymyksiin joita jo nyt simulaatioargumentti tarjoaa, simulaatiohypoteesin tutkimisen lisäksi.
Lähde:

Philosopher Nick Bostrom on Whether We Live in a Simulation

[Karikko]

^ Aika outo väite, tuo kommentoimasi.

Kyllä, episodinen muisti liittyy ihmisen omaan elämäntarinaan ja varmaan minäkäsitykseenkin. Toisaalta veikkaisin, että semanttinen muistikin liittyy ainakin joltain osin minäkäsitykseen, tai ainakin että näiden kahden muistilajin raja ei ole kovin tarkka. Omaksuttu tieto maailmasta suhteutetaan omaan itseen, asiat havaitaan ja uudelleenrakennetaan (mieleenpalauttamisen yhteydessa) ainakin osittain minä-skeeman kautta suodattuneina eikä an sich. Tarkkaavaisuus noukkii havaintomaailmasta eliölle itselle merkityksellisiä asioiota, ja toisaalta muistista palauttaminen on sekin minä-skeeman muovaama, mikä veikkaisin koskee molemmanlaista muistia. Tieto maailmasta on oman itsen "värittämä": pelokkaalle maailma näyttäytyy uhkaavana paikkana, onnelliselle tai rakastuneelle ruusunpunaisena. Ja toisaalta molempien muistilajien muodostumisesta veikkaisin valtaosa on aivan oikein tiedostamatonta, joten tietoinen minäkäsitys muovaa vain osaa muistiainesta. Voisiko olla tiedostamatonta minäkäsitystä? Enpä tiedä.

Esimerkki "minättömästä" kognitiivisesta prosessoinnista: Kyllähän ihmisellä on mahdollista esimerkiksi flow-tila, jolle tyypillistä on johonkin asiaan uppoutuminen niin täydellisesti, että oma itse ja varsinkin oman itsen tarkkailu unohtuu tyystin, ja ajantajukin voi hämärtyä. Kyllä flow-tilassakin tapahtuneita asioita kuitenkin muistaa siitä huolimatta.

Joo näin, olen ihan yllättynyt, ainakin kertsi näyttää olevan oivaltanut.

[Karikko]

Ööö...tässä taisi juuri eräs kirjoittaja muistella tällaista tietoisuuden hetkeä, jolloin ei kuitenkaan ollut minätietoisuutta. Onko siis väitteesi, että se oli valhe?

Ei mitään sellaista en väitä- ole väittänyt. Se on hyvinkin selkeä tunne mielen pyrkiessä hallitsemaan oma toimintaansa- minäkäsitys on siinä oleellinen, vaikka se muistin kautta kytkeytyisikin.

Mutta kuten sanottu ei nykyhetki ole kovin selkeä käsitteenäkään ja ajalliset tapahtumat vaativat -aikaa myös mielen tasolla.

Saati sitten avaruuden ja universumin :

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jos-betelgeuse-rajahtaa-supernovana-ihmisen-lavistaa-2-sekunnissa-2-000000-000000-000000-neutriinoa-joiden-energiavuo-ylittaa-8000-kertaisesti-keskipaivan-paisteen/7cb487b6-7bd2-4ba5-a48e-40d38f5972a1?ref=iltalehti:de38&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_tekniikkatalous_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.75093778.1679190016.1594988822-1513231627.1573913015

[a4]

Simulaation rinnastaminen pelkäksi leikiksi ei ole mielestäni järkevää. Etenkään ydinvoimalan tai ydinpommin simulaatiotesteissä.
Simulaatio on todellinen simulaatio. Simulaatiomaailma on todellinen simulaatiomaailma.
Simuloitu elämä on todellista simuloitua elämää ja voi muodostua myös eettiseksi ongelmaksi simuloijalleen.

Simulaatiomaailma ei kai ole todellinen maailma kuitenkaan? Ainakaan simuloitu ydinvoimala ei tuota todellista ja käyttökelpoista energiaa, tai simuloitu ydinpommi ei tuhoa todellisia ihmisiä ja kaupunkeja.

Simulaatiomaailma on simulaationa osa simuloijan todellista maailmaa ja kokonainen todellinen maailma simulaatiomaailmassa elävälle simuloidulle.
Todellisuus on filosofisestikin kiehtova käsite.
Ihan leikin vuoksi ei lisääntyvästi simuloida kaikkea. Autojen törmäystestejä, tuottavia tehtaita, ydinvoimaloiden toimintaa ja onnettomuuksia, säätä, ilmastonmuutosta, ydinsotaa, kulutustuotteen ergonomiaa tai elinkaarta,..enemmänkin evoluution aiheuttamana eläimellisenä älykkäänä lisääntymis-ja selviytymistoimintana johon leikillisyyskin kuuluu olennaisena osana ihmisellä.
Ilman matemaattisia ja tietoteknisiä simulaatioita ei olisi nykyisiä kehittyneitä yhteiskuntia ja jos ihmisten kokema maailmakin ajatellaan aistitietoa käsittelevien aivojen simuloimaksi todellisuudeksi niin sitäkään ei olisi sellaisena todellisena maailmana kuin se koetaan eikä ihmisiä ajattelevina olentoina. 

[Karikko]

Simulaation rinnastaminen pelkäksi leikiksi ei ole mielestäni järkevää. Etenkään ydinvoimalan tai ydinpommin simulaatiotesteissä.
Simulaatio on todellinen simulaatio. Simulaatiomaailma on todellinen simulaatiomaailma.
Simuloitu elämä on todellista simuloitua elämää ja voi muodostua myös eettiseksi ongelmaksi simuloijalleen.

Simulaatiomaailma ei kai ole todellinen maailma kuitenkaan? Ainakaan simuloitu ydinvoimala ei tuota todellista ja käyttökelpoista energiaa, tai simuloitu ydinpommi ei tuhoa todellisia ihmisiä ja kaupunkeja.

Simulaatiomaailma on simulaationa osa simuloijan todellista maailmaa ja kokonainen todellinen maailma simulaatiomaailmassa elävälle simuloidulle.
Todellisuus on filosofisestikin kiehtova käsite.
Ihan leikin vuoksi ei lisääntyvästi simuloida kaikkea. Autojen törmäystestejä, tuottavia tehtaita, ydinvoimaloiden toimintaa ja onnettomuuksia, säätä, ilmastonmuutosta, ydinsotaa, kulutustuotteen ergonomiaa tai elinkaarta,..enemmänkin evoluution aiheuttamana eläimellisenä älykkäänä lisääntymis-ja selviytymistoimintana johon leikillisyyskin kuuluu olennaisena osana ihmisellä.
Ilman matemaattisia ja tietoteknisiä simulaatioita ei olisi nykyisiä kehittyneitä yhteiskuntia ja jos ihmisten kokema maailmakin ajatellaan aistitietoa käsittelevien aivojen simuloimaksi todellisuudeksi niin sitäkään ei olisi sellaisena todellisena maailmana kuin se koetaan eikä ihmisiä ajattelevina olentoina.

Alleviivaus-- Aivot eivät voi simuloida "itsellisesti" mitään muuta kuin sen tietoisuuden itseensä.

Energiaa tarvitseva järjestelmä, kuten ihmisaivot ovat ulkoisesta energiansaannista riippuvaiset.

Lieneekö sitten mahdollista, että energia itsessään simuloi maailman ja kaiken muunkin, mitä siinä maailmankaikkeudessa on.

Ehkä sitä silloin kutsuttaisiin "jumalaksi"

[a4]

Missä määrin tässä mainitussa ihmisen simulaatiohypoteesissa ihmisen kognitiossa olisi itseohjautuvuutta?

Olisivatko meidän ihmisten ajatukset esimerkiksi ulkoaohjattuja (tyyliin "radiovastaanotin hampaassa" joka käskee tekemään niin ja näin), ennalta ohjelmoituja vai olisiko meillä mitään sananvaltaa omiin mielensisältöihimme, mieltymyksiimme jne.?

Ihmisen vaistothan ovat jonkintasoisia ennalta "ohjelmoituja" ohjelmanpätkiä kai, eli genomiin enemmän tai vähemmän kovakoodattuja käyttäytymistaipumuksia, vaikkakaan ei ihan pakollisia. Ihmiselle on erittäin vaikeaa olla hengittämättä vapaaehtoisesti niin kauan kunnes kuolema koittaa, josko se edes on mahdollista. Mutta ihminen voi päättää päivänsä muilla tavoin, asettamalla itsensä sellaiseen tilanteeseen, josta ei ole poispääsyä, vaikka vaistot huutaisivat hoosiannaa miten, esimerkiksi hirttäytymällä niin, ettei jalat yllä maahan. Ihminen voi myös päättää olla lisääntymättä, vaikka vauvakuumeen kourissakin.

Muistanko oikein, että itseohjautuvia hermoverkkoja tutkitaan tekoälytutkimuksessa?

Simulaatiohypoteesissa simuloitu maailma vaikuttaisi todelliselta maailmalta siinä elävälle ihmiselle. Esim. tällaiselta kuin tämä meidän maailmamme meistä vaikuttaa.
Eli myös ihmisen itseohjautuvuus sellaisessa simulaatiossa vaikuttaisi sellaiselta kuin se vaikuttaisi siinä elävälle ihmiselle.
Itseohjautuvuuttakin on erilaista. Tai eritasoista. Ovatko imurirobotit itseohjautuvia? Entä kastemadot?
Miellän ihmisen fysikaaliseksi itseohjautuvaksi laumaeläimeksi jolla on pitkälle kehittyneet aivot ja sosiaaliset rakenteet myös ajattelussaan.
Mutta katsottaessa simulaatiomaailmaa sen ulkopuolelta, simulaationa, simulaatiomaailman sisäinen itseohjautuvuuskin olisi tietokonesimulaation tapauksessa vain matemaattisia laskuprosesseja.

Itselläni ei ole havaintoja radiovastaanottimista hampaissa, vaikka teknisesti se kai olisi jo mahdollista, mutta havaitsen kyllä ennalta ohjelmoitua lajikäyttäytymista ja kasvatuksellista sekä jatkuvaa kulttuurista vaikutusta omissa aivojeni tuntemuksissa, ajatuksissa ja kroppani teoissa.

Filosofisesti päästään vapaan tahdon ongelmaan, jos pohditaan missä määrin ja missä merkityksessä ihminenkään on itseohjautuva.
Näkisin ihmisen olevan fysikaalisesti determinoitu osaprosessi fysikaalisen maailman kokonaisprosessista, vaikka yksilö kokeekin rajoittuneesti olevansa jossain määrin itsenäinen ja vapaa. Rajallisten aistimustensa ja suppean ymmärryksensä johdosta.
Simulaatiomaailman eroa todelliseen maailmaan jota ei ole simuloitu, voisi kaiketi etsiä siitä onko niiden fysikaalinen maailma pohjimmiltaan indeterministinen eli ei laskettavissa eli simuloitavissa oleva. Tosin en tiedä kykenevätkö esim. kvanttitietokoneet simuloimaan eli laskemaan myös indeterministisiä prosesseja.
Fysikaalinen maailma voi olla myös pohjimmiltaan deterministinen ja indeterministiset mallinnukset siitä tällöin epätarkkoja.
Sitäkään en tiedä voiko fysikaalisen maailman pohjimmaista luonnetta koskaan varmasti tietää, millään rajallisella tietokyvyllä.

[-:)lauri]

Oma simulaatiohypoteesini voidaan tiivistää kolmeen ehtoon, joista vähintään yksi pitää paikkansa.

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii remmiahdetun soppakauhan.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut remmiahdetusta soppakauhasta.
3. Me olemme lähes varmasti itse remmiahdettu soppakauha.

Näkisin tuon tuossa muodossa enemmänkin filosofisen loogisena remmiahdettu soppakauha-argumenttina, kuin tieteellisenä työhypoteesina.

Näkisin eroja soppakauhojen ja simulaatioiden välillä siinä, että simulaatioiden ja niiden kehittämisen tarve ja hyödyllisyys tulee vain kasvamaan. Esim. sääennusteet, ilmastonmuutospolitiikka, liikenteen tai autotehtaan suunnittelu ja kaikki muukin voitaisiin hoitaa yhdellä tarpeeksi isolla simulaatiolla. Isoin ja tarkin olisi universumisimulaatio alkeishiukkastasolla laskettuna. Tai useita inversiosimulaatioita.

Mitään eroa kolmannen väitteen järkevyydessä ei ole simulaatiohypoteeseihin. Toivottavasti väitteen järjettömyyys on näin helpompi ymmärtää.

[safiiri]

Ööö...tässä taisi juuri eräs kirjoittaja muistella tällaista tietoisuuden hetkeä, jolloin ei kuitenkaan ollut minätietoisuutta. Onko siis väitteesi, että se oli valhe?

Ei mitään sellaista en väitä- ole väittänyt. Se on hyvinkin selkeä tunne mielen pyrkiessä hallitsemaan oma toimintaansa- minäkäsitys on siinä oleellinen, vaikka se muistin kautta kytkeytyisikin.

Mutta kuten sanottu ei nykyhetki ole kovin selkeä käsitteenäkään ja ajalliset tapahtumat vaativat -aikaa myös mielen tasolla.

Saati sitten avaruuden ja universumin :

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jos-betelgeuse-rajahtaa-supernovana-ihmisen-lavistaa-2-sekunnissa-2-000000-000000-000000-neutriinoa-joiden-energiavuo-ylittaa-8000-kertaisesti-keskipaivan-paisteen/7cb487b6-7bd2-4ba5-a48e-40d38f5972a1?ref=iltalehti:de38&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_tekniikkatalous_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.75093778.1679190016.1594988822-1513231627.1573913015

Niin siis - kirjoittaja itse väitti, että juuri minätietoisuutta ei hänellä ollut, vaikka tietoinen olikin. Miten on? Onko tämä siis väärä väite vai mikä mättää? Voiko olla esim. Minätietoinen tietämättä, että on minätietoinen? Vai ehdotetako syyksi sitä, että hän kuvaa tilanteen totuuden vastaisesti?

[safiiri]

Simulaation rinnastaminen pelkäksi leikiksi ei ole mielestäni järkevää. Etenkään ydinvoimalan tai ydinpommin simulaatiotesteissä.
Simulaatio on todellinen simulaatio. Simulaatiomaailma on todellinen simulaatiomaailma.
Simuloitu elämä on todellista simuloitua elämää ja voi muodostua myös eettiseksi ongelmaksi simuloijalleen.

Simulaatiomaailma ei kai ole todellinen maailma kuitenkaan? Ainakaan simuloitu ydinvoimala ei tuota todellista ja käyttökelpoista energiaa, tai simuloitu ydinpommi ei tuhoa todellisia ihmisiä ja kaupunkeja.

Simulaatiomaailma on simulaationa osa simuloijan todellista maailmaa ja kokonainen todellinen maailma simulaatiomaailmassa elävälle simuloidulle.
Todellisuus on filosofisestikin kiehtova käsite.
Ihan leikin vuoksi ei lisääntyvästi simuloida kaikkea. Autojen törmäystestejä, tuottavia tehtaita, ydinvoimaloiden toimintaa ja onnettomuuksia, säätä, ilmastonmuutosta, ydinsotaa, kulutustuotteen ergonomiaa tai elinkaarta,..enemmänkin evoluution aiheuttamana eläimellisenä älykkäänä lisääntymis-ja selviytymistoimintana johon leikillisyyskin kuuluu olennaisena osana ihmisellä.
Ilman matemaattisia ja tietoteknisiä simulaatioita ei olisi nykyisiä kehittyneitä yhteiskuntia ja jos ihmisten kokema maailmakin ajatellaan aistitietoa käsittelevien aivojen simuloimaksi todellisuudeksi niin sitäkään ei olisi sellaisena todellisena maailmana kuin se koetaan eikä ihmisiä ajattelevina olentoina.

No oliko joku noista se Boströmin hypoteesin mukainen tilanne? Vai oliko se jotain muuta? En ymmärrä logiikkaa, millä lentosimulaattorin olemassaolo tukisi ajatusta, että me kaikki elämmekin simulaatiossa.

Tuo aivoissa luotu ja ihmisen vain tulkitsema maailma on ihan se nykykäsitys siitä, mikä on maailmakokemuksemme ja todellisen maailman suhde. Käsittääkseni Boströmin hypoteesi ei kuitenkaan tarkoittanut tätä. Sehän on jo vanha juttu.

[-:)lauri]

Vähintään yksi seuraavista väitteistä pitää paikkansa:

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii salaatin.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut salaatista.
3. Me olemme lähes varmasti itse salaattia.

[Toope]

Vähintään yksi seuraavista väitteistä pitää paikkansa:

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii salaatin.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut salaatista.
3. Me olemme lähes varmasti itse salaattia.

Salaatti keksittiin jo tuhansia vuosia sitten. Olet viisaudessasi hieman myöhässä.

[Karikko]

Ööö...tässä taisi juuri eräs kirjoittaja muistella tällaista tietoisuuden hetkeä, jolloin ei kuitenkaan ollut minätietoisuutta. Onko siis väitteesi, että se oli valhe?

Ei mitään sellaista en väitä- ole väittänyt. Se on hyvinkin selkeä tunne mielen pyrkiessä hallitsemaan oma toimintaansa- minäkäsitys on siinä oleellinen, vaikka se muistin kautta kytkeytyisikin.

Mutta kuten sanottu ei nykyhetki ole kovin selkeä käsitteenäkään ja ajalliset tapahtumat vaativat -aikaa myös mielen tasolla.

Saati sitten avaruuden ja universumin :

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jos-betelgeuse-rajahtaa-supernovana-ihmisen-lavistaa-2-sekunnissa-2-000000-000000-000000-neutriinoa-joiden-energiavuo-ylittaa-8000-kertaisesti-keskipaivan-paisteen/7cb487b6-7bd2-4ba5-a48e-40d38f5972a1?ref=iltalehti:de38&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_tekniikkatalous_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.75093778.1679190016.1594988822-1513231627.1573913015

Niin siis - kirjoittaja itse väitti, että juuri minätietoisuutta ei hänellä ollut, vaikka tietoinen olikin. Miten on? Onko tämä siis väärä väite vai mikä mättää? Voiko olla esim. Minätietoinen tietämättä, että on minätietoinen? Vai ehdotetako syyksi sitä, että hän kuvaa tilanteen totuuden vastaisesti?

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Vaikka käytetään sellaisia sanoja, kuten "minä" olen vihainen- "minä" olin vihainen- tai olin iloinen- surullinen on >tulkitsija kokemus.

Siis vielä" minä" sekä on , että ei ole, mutta silloinkin sen tulkitsija on kokemus.

Muuta tulkitsijaa ei yksinkertaisesti ole- näin sieluttomilla olennoilla.

Energiahan saa olennot eläviksi, ja energiasta myös olennot koostuvat.