Filosofisesti filosofiasta

[mikainen]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

[safiiri]

Ööö...tässä taisi juuri eräs kirjoittaja muistella tällaista tietoisuuden hetkeä, jolloin ei kuitenkaan ollut minätietoisuutta. Onko siis väitteesi, että se oli valhe?

Ei mitään sellaista en väitä- ole väittänyt. Se on hyvinkin selkeä tunne mielen pyrkiessä hallitsemaan oma toimintaansa- minäkäsitys on siinä oleellinen, vaikka se muistin kautta kytkeytyisikin.

Mutta kuten sanottu ei nykyhetki ole kovin selkeä käsitteenäkään ja ajalliset tapahtumat vaativat -aikaa myös mielen tasolla.

Saati sitten avaruuden ja universumin :

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jos-betelgeuse-rajahtaa-supernovana-ihmisen-lavistaa-2-sekunnissa-2-000000-000000-000000-neutriinoa-joiden-energiavuo-ylittaa-8000-kertaisesti-keskipaivan-paisteen/7cb487b6-7bd2-4ba5-a48e-40d38f5972a1?ref=iltalehti:de38&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_tekniikkatalous_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.75093778.1679190016.1594988822-1513231627.1573913015

Niin siis - kirjoittaja itse väitti, että juuri minätietoisuutta ei hänellä ollut, vaikka tietoinen olikin. Miten on? Onko tämä siis väärä väite vai mikä mättää? Voiko olla esim. Minätietoinen tietämättä, että on minätietoinen? Vai ehdotetako syyksi sitä, että hän kuvaa tilanteen totuuden vastaisesti?

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Vaikka käytetään sellaisia sanoja, kuten "minä" olen vihainen- "minä" olin vihainen- tai olin iloinen- surullinen on >tulkitsija kokemus.

Siis vielä" minä" sekä on , että ei ole, mutta silloinkin sen tulkitsija on kokemus.

Muuta tulkitsijaa ei yksinkertaisesti ole- näin sieluttomilla olennoilla.

Energiahan saa olennot eläviksi, ja energiasta myös olennot koostuvat.

Missaat pointin.

[Karikko]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Ethän kävele seinää päin, jos näkökyky on tallella ja autollakin voi ajaa pitkiä matkoja vaikka hetken päästä ihmettelisi miten se on kadonnut muistista- se matka-osuus.
Slow-tilassa ei ole mitään ihmeellistä silloin vain ei tajunnan ole tarvetta tiedostaa muistamalla- tietoisuus itsestä> ei tarvitse muistin kautta palauttamista entisiin tietoisuuden tiloihin.

Ajatus ja ihmisen tasoinen tiedostaminen on sitten eri asia.

Sitäpaitsi suurin osa jokaisesta päivittäisestä hetkestä on jo unohdettu, (saman tien) vaikka sen olettaisi olevan "muistissa".

[Karikko]

Ööö...tässä taisi juuri eräs kirjoittaja muistella tällaista tietoisuuden hetkeä, jolloin ei kuitenkaan ollut minätietoisuutta. Onko siis väitteesi, että se oli valhe?

Ei mitään sellaista en väitä- ole väittänyt. Se on hyvinkin selkeä tunne mielen pyrkiessä hallitsemaan oma toimintaansa- minäkäsitys on siinä oleellinen, vaikka se muistin kautta kytkeytyisikin.

Mutta kuten sanottu ei nykyhetki ole kovin selkeä käsitteenäkään ja ajalliset tapahtumat vaativat -aikaa myös mielen tasolla.

Saati sitten avaruuden ja universumin :

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jos-betelgeuse-rajahtaa-supernovana-ihmisen-lavistaa-2-sekunnissa-2-000000-000000-000000-neutriinoa-joiden-energiavuo-ylittaa-8000-kertaisesti-keskipaivan-paisteen/7cb487b6-7bd2-4ba5-a48e-40d38f5972a1?ref=iltalehti:de38&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_tekniikkatalous_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.75093778.1679190016.1594988822-1513231627.1573913015

Niin siis - kirjoittaja itse väitti, että juuri minätietoisuutta ei hänellä ollut, vaikka tietoinen olikin. Miten on? Onko tämä siis väärä väite vai mikä mättää? Voiko olla esim. Minätietoinen tietämättä, että on minätietoinen? Vai ehdotetako syyksi sitä, että hän kuvaa tilanteen totuuden vastaisesti?

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Vaikka käytetään sellaisia sanoja, kuten "minä" olen vihainen- "minä" olin vihainen- tai olin iloinen- surullinen on >tulkitsija kokemus.

Siis vielä" minä" sekä on , että ei ole, mutta silloinkin sen tulkitsija on kokemus.

Muuta tulkitsijaa ei yksinkertaisesti ole- näin sieluttomilla olennoilla.

Energiahan saa olennot eläviksi, ja energiasta myös olennot koostuvat.

Missaat pointin.

Kertonet mikä se pointti on?

Mikaisen kokemus ei ole mitenkään väärä, jos sitä tarkoitat.

Nykyhetki on vain kokijan itsensä kokemus, eikä se ulotu sen pidemmälle- eikös sinullakin ole oma nykyhetkesi, kokemuksesi.

[safiiri]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Ethän kävele seinää päin, jos näkökyky on tallella ja autollakin voi ajaa pitkiä matkoja vaikka hetken päästä ihmettelisi miten se on kadonnut muistista- se matka-osuus.
Slow-tilassa ei ole mitään ihmeellistä silloin vain ei tajunnan ole tarvetta tiedostaa muistamalla- tietoisuus itsestä> ei tarvitse muistin kautta palauttamista entisiin tietoisuuden tiloihin.

Ajatus ja ihmisen tasoinen tiedostaminen on sitten eri asia.

Sitäpaitsi suurin osa jokaisesta päivittäisestä hetkestä on jo unohdettu, (saman tien) vaikka sen olettaisi olevan "muistissa".

No niin ja taas mennään. Milläköhän perusteella tämä minätietoisuus nyt sitten ei olisi juuri sitä "ihmisen tasoista tiedostamista"...

[safiiri]

Kertonet mikä se pointti on?

TUrhaa touhua. JOs ei tajua, niin ei se selittämällä parane. Enkä tarkoita, että mikaisen kokemus olisi väärä. Missaat edelleen pointin.

[Karikko]

Kertonet mikä se pointti on?

TUrhaa touhua. JOs ei tajua, niin ei se selittämällä parane. Enkä tarkoita, että mikaisen kokemus olisi väärä. Missaat edelleen pointin.

Kerrohan se pointti?

Luulisi, että osaat kertoa, jos sen olet ihan ite keksinyt?

[Karikko]

No jatketaan hieman.

Ajatteluhan on symbolista ja siinä vertauskuvien avulla tuotetaan mielleyhtymiä tajunnan tiedostettavaksi, joten ne eivät ole ulkoista kokemista, vaan sisäistä kokemusta.

Myös >minä "tiedostaja" on sisäinen vastine ulkoiseen impulssiin (ärsyke)  se on siis kokemuksen tuottama "harha" olijasta- joka pitää itseään todellisena. Todellinen se on siinä yhteydessä reaktiona, mutta ei minään entiteettinä- joka olisi vapaa, tai riippumaton.

Minä ja nykyhetki on kovin hankala yhdistää toisiinsa, sillä ennenkuin se nykyhetken minä "syntyy" on se nykyhetki  jo mennyt.  Vastavaikutus tai vaikutus alkaa, kuten  sadanmetrin juoksussa- lähtölaukaus on tapahtunut noin 100 millisekuntia ennen lähtijän "tuntemaa" kuulemaa  ääntä.

[kertsi]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Olet päässyt jonkinlaiseen hetkelliseen nirvanaan, tai siihen tilaan, mihin pitkissä meditaatioissa pyritään, jossa ei ole ajatuksia, ei minää, ei haluja, ja jossa ollaan vaan olemassa. Itse olen kerran meditaatiossa kokenut sellaisen tilan, ja se oli perin virkistävä ja voimaa-antava tila. Olin tuolloin aika stressaavassa elämäntilanteessa, ylikierroksilla, ylirasittunut, ja oli aivan ihanaa nimenomaan se ajatusten (ja sisäisen puheen) hiljeneminen ja häipyminen, ja pelkkä olemassaolo.

[mikainen]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Onhan se. Tuossakin tapauksessa tietoisuus oli.

Tosin jos on saanut iskun päähän ja on  tajuton niin onko tietoisuus läsnä?

[safiiri]

Kertonet mikä se pointti on?

TUrhaa touhua. JOs ei tajua, niin ei se selittämällä parane. Enkä tarkoita, että mikaisen kokemus olisi väärä. Missaat edelleen pointin.

Kerrohan se pointti?

Luulisi, että osaat kertoa, jos sen olet ihan ite keksinyt?

Kertominen kyllä sujuisi, vaan kun vastaanottopäässä ei pelitä, niin ei maksa vaivaa. Ja juu - todellakin olen "ihan itse keksinyt", mikä on pointti siinä mitä kirjoitan.

[Karikko]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Onhan se. Tuossakin tapauksessa tietoisuus oli.

Tosin jos on saanut iskun päähän ja on  tajuton niin onko tietoisuus läsnä?

Jos nyt ajatellaan tietoisuuden ja tajunnan tarkoittavan suurin piirtein samaa asia, on alentunut tajunnan taso, myös alentunutta tietoisuuden tasoa.

Silloin, kun ei tiedosta "itseään, voi olla kysymys tajunnan täyttävästä "molekyylimyrskystä" joka vaatii kaiken huomion ja tajunta vasta sen kuohun loputtua palaa ajatuksenkin tasolle ja (kertoo minä olin tunteen vallassa)
Itsensä "unohtaa (siis ajatus ei ehdi mukaan) myös raivon vallassa, tai vaikka toiminnassa pelatessa- ajaessa pitkiä matkoja autolla varsinkin hiljaiseen aikaa. Yksitoikkoinen monotoninen toistaminen saa mielen valtaansa ja sitä unohdusta voi tapahtua monissa asioissa.

Sitten on tietenkin se kertsin mainitsema "ekstaasitila, joka voi tulla hiljentymisen mukana ja kaikkien murheiden ja huolien hylkäämisen yhteydessä.
Aivot hermosto ja muu elimistö tuottaa hormooneita- muita välittäaineita ja oletettavasti nuo hurmiotilat johtuvat siitä. Aivotkaan eivät toimi ilman noita kemiallisia  välittäjäaineita.

Myös muilla kemiallisilla aineilla (Lsd, esim) saadaan niitä aikaan, mutta ne voivat sitten aiheuttaa vakavia sivuoireita.

[kertsi]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

[mikainen]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Onhan se. Tuossakin tapauksessa tietoisuus oli.

Tosin jos on saanut iskun päähän ja on  tajuton niin onko tietoisuus läsnä?

Jos nyt ajatellaan tietoisuuden ja tajunnan tarkoittavan suurin piirtein samaa asia, on alentunut tajunnan taso, myös alentunutta tietoisuuden tasoa.

Silloin, kun ei tiedosta "itseään, voi olla kysymys tajunnan täyttävästä "molekyylimyrskystä" joka vaatii kaiken huomion ja tajunta vasta sen kuohun loputtua palaa ajatuksenkin tasolle ja (kertoo minä olin tunteen vallassa)
Itsensä "unohtaa (siis ajatus ei ehdi mukaan) myös raivon vallassa, tai vaikka toiminnassa pelatessa- ajaessa pitkiä matkoja autolla varsinkin hiljaiseen aikaa. Yksitoikkoinen monotoninen toistaminen saa mielen valtaansa ja sitä unohdusta voi tapahtua monissa asioissa.

Sitten on tietenkin se kertsin mainitsema "ekstaasitila, joka voi tulla hiljentymisen mukana ja kaikkien murheiden ja huolien hylkäämisen yhteydessä.
Aivot hermosto ja muu elimistö tuottaa hormooneita- muita välittäaineita ja oletettavasti nuo hurmiotilat johtuvat siitä. Aivotkaan eivät toimi ilman noita kemiallisia  välittäjäaineita.

Myös muilla kemiallisilla aineilla (Lsd, esim) saadaan niitä aikaan, mutta ne voivat sitten aiheuttaa vakavia sivuoireita.

Mikään näistä ei ollut kyllä minun tapauksessani kyseessä.

[Toope]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

= Inhimillisyyden poistamista itsestään?
Onko sitten viisasta, vaiko tyhmää?