Filosofisesti filosofiasta

[safiiri]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

= Inhimillisyyden poistamista itsestään?
Onko sitten viisasta, vaiko tyhmää?

Ei nirvana tarkoita inhimillisyyden poistamista itsestä. Olet hassu, jos luulet, että inhimillisyys on vain sitä tauotonta markkinahemmojen kaupittelemaa ostovimmaa tai ikuista riutumista seksin himossa tai loputonta pyörimistä  oman navan ympärillä ja tunteiden vuoristoradalla ylösalas matkaamista.

[Karikko]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

[Karikko]

Siitähän tavallaan on kysymys, kuka on minä?

Mistä hän voi tietää oliko hänellä minäkokemus, vai eikö ollut, ellei sitä hänen "minänsä (kokemus) kerro.

Mieli toimii kuitenkin juuri noin, se haluaa aina hallita ja tajunta tuottaa sen minän aina uudestaan joka asiassa.

Jälkeenpäin kun ajatukset palasivat tiedostin, että oli hetki jolloin ajatuksia ei ollut. Eikä ollut minääkään. Tietoisuus oli.

On tietysti mahdollista, että minä oli jotenkin niin "piilossa" tai niin hienovarainen ettei sitä huomannut.  Vaikea tuota on tutkia kun en sen jälkeen ole tuollaiseen noin vahvaan ajatuksettomaan tilaan päässyt.

Ja kukapa sitä tutkisi kun se vaatisi varmaan niitä ajatuksia. Analysoida voi tietysti vasta jälkeenpäin.

Onhan se tietoisuus läsnä koko senkin ajan, jolloin sitä ei tiedosta.

Onhan se. Tuossakin tapauksessa tietoisuus oli.

Tosin jos on saanut iskun päähän ja on  tajuton niin onko tietoisuus läsnä?

Jos nyt ajatellaan tietoisuuden ja tajunnan tarkoittavan suurin piirtein samaa asia, on alentunut tajunnan taso, myös alentunutta tietoisuuden tasoa.

Silloin, kun ei tiedosta "itseään, voi olla kysymys tajunnan täyttävästä "molekyylimyrskystä" joka vaatii kaiken huomion ja tajunta vasta sen kuohun loputtua palaa ajatuksenkin tasolle ja (kertoo minä olin tunteen vallassa)
Itsensä "unohtaa (siis ajatus ei ehdi mukaan) myös raivon vallassa, tai vaikka toiminnassa pelatessa- ajaessa pitkiä matkoja autolla varsinkin hiljaiseen aikaa. Yksitoikkoinen monotoninen toistaminen saa mielen valtaansa ja sitä unohdusta voi tapahtua monissa asioissa.

Sitten on tietenkin se kertsin mainitsema "ekstaasitila, joka voi tulla hiljentymisen mukana ja kaikkien murheiden ja huolien hylkäämisen yhteydessä.
Aivot hermosto ja muu elimistö tuottaa hormooneita- muita välittäaineita ja oletettavasti nuo hurmiotilat johtuvat siitä. Aivotkaan eivät toimi ilman noita kemiallisia  välittäjäaineita.

Myös muilla kemiallisilla aineilla (Lsd, esim) saadaan niitä aikaan, mutta ne voivat sitten aiheuttaa vakavia sivuoireita.

Mikään näistä ei ollut kyllä minun tapauksessani kyseessä.

Niin, eihän sitä toinen voi tietää.

Vertauksetkin kertovat vain siitä mitä kukin on omassa elämässään kokenut ja voi verrata  kerrottuja asioita  toisiinsa._ omaan kokemukseensa.

Ilman "kemiaa" ei kyllä koneisto toimi eikä silloin ole mitään kokemustakaan "ollut".

Mieli voi kyllä kehittää jälkeenpäin "harhan" sisältönsä avulla. (monethan ovat kertoneet nähneensä enkeleitä ynnä muita senkaltaisia) 

[mikainen]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

[a4]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

[a4]

Oma simulaatiohypoteesini voidaan tiivistää kolmeen ehtoon, joista vähintään yksi pitää paikkansa.

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii remmiahdetun soppakauhan.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut remmiahdetusta soppakauhasta.
3. Me olemme lähes varmasti itse remmiahdettu soppakauha.

Näkisin tuon tuossa muodossa enemmänkin filosofisen loogisena remmiahdettu soppakauha-argumenttina, kuin tieteellisenä työhypoteesina.

Näkisin eroja soppakauhojen ja simulaatioiden välillä siinä, että simulaatioiden ja niiden kehittämisen tarve ja hyödyllisyys tulee vain kasvamaan. Esim. sääennusteet, ilmastonmuutospolitiikka, liikenteen tai autotehtaan suunnittelu ja kaikki muukin voitaisiin hoitaa yhdellä tarpeeksi isolla simulaatiolla. Isoin ja tarkin olisi universumisimulaatio alkeishiukkastasolla laskettuna. Tai useita inversiosimulaatioita.

Mitään eroa kolmannen väitteen järkevyydessä ei ole simulaatiohypoteeseihin. Toivottavasti väitteen järjettömyyys on näin helpompi ymmärtää.

En näe sitä miten ihminen voisi olla remmiahdettu soppakauha.
Mutta näen että ihminen voisi olla simulaatiomaailman olio.
Meillähän on jo nyt toimivia simulaatiomaailmoja olioineen.

[a4]

Simulaation rinnastaminen pelkäksi leikiksi ei ole mielestäni järkevää. Etenkään ydinvoimalan tai ydinpommin simulaatiotesteissä.
Simulaatio on todellinen simulaatio. Simulaatiomaailma on todellinen simulaatiomaailma.
Simuloitu elämä on todellista simuloitua elämää ja voi muodostua myös eettiseksi ongelmaksi simuloijalleen.

Simulaatiomaailma ei kai ole todellinen maailma kuitenkaan? Ainakaan simuloitu ydinvoimala ei tuota todellista ja käyttökelpoista energiaa, tai simuloitu ydinpommi ei tuhoa todellisia ihmisiä ja kaupunkeja.

Simulaatiomaailma on simulaationa osa simuloijan todellista maailmaa ja kokonainen todellinen maailma simulaatiomaailmassa elävälle simuloidulle.
Todellisuus on filosofisestikin kiehtova käsite.
Ihan leikin vuoksi ei lisääntyvästi simuloida kaikkea. Autojen törmäystestejä, tuottavia tehtaita, ydinvoimaloiden toimintaa ja onnettomuuksia, säätä, ilmastonmuutosta, ydinsotaa, kulutustuotteen ergonomiaa tai elinkaarta,..enemmänkin evoluution aiheuttamana eläimellisenä älykkäänä lisääntymis-ja selviytymistoimintana johon leikillisyyskin kuuluu olennaisena osana ihmisellä.
Ilman matemaattisia ja tietoteknisiä simulaatioita ei olisi nykyisiä kehittyneitä yhteiskuntia ja jos ihmisten kokema maailmakin ajatellaan aistitietoa käsittelevien aivojen simuloimaksi todellisuudeksi niin sitäkään ei olisi sellaisena todellisena maailmana kuin se koetaan eikä ihmisiä ajattelevina olentoina.

No oliko joku noista se Boströmin hypoteesin mukainen tilanne? Vai oliko se jotain muuta? En ymmärrä logiikkaa, millä lentosimulaattorin olemassaolo tukisi ajatusta, että me kaikki elämmekin simulaatiossa.

Tuo aivoissa luotu ja ihmisen vain tulkitsema maailma on ihan se nykykäsitys siitä, mikä on maailmakokemuksemme ja todellisen maailman suhde. Käsittääkseni Boströmin hypoteesi ei kuitenkaan tarkoittanut tätä. Sehän on jo vanha juttu.

Mikään noista nykysimulaatioista ei ollut vielä koko tuntemamme maailman simulaatio.
Logiikka löytyy siitä että meillä jo on simulaatiomaailmoja olioineen.

Bostromin argumentti, ja siihen liittyvä simulaatiohypoteesi, omalta osaltaan päivittää nykykäsityksiämme maailmankokemuksemme ja todellisen maailmam suhteesta.

[safiiri]

Oma simulaatiohypoteesini voidaan tiivistää kolmeen ehtoon, joista vähintään yksi pitää paikkansa.

1. Sivilisaatio tuhoaa todennäköisesti itsensä ennen kuin se keksii remmiahdetun soppakauhan.
2. Korkean teknologisen kehitystason omaava sivilisaatio ei ole kiinnostunut remmiahdetusta soppakauhasta.
3. Me olemme lähes varmasti itse remmiahdettu soppakauha.

Näkisin tuon tuossa muodossa enemmänkin filosofisen loogisena remmiahdettu soppakauha-argumenttina, kuin tieteellisenä työhypoteesina.

Näkisin eroja soppakauhojen ja simulaatioiden välillä siinä, että simulaatioiden ja niiden kehittämisen tarve ja hyödyllisyys tulee vain kasvamaan. Esim. sääennusteet, ilmastonmuutospolitiikka, liikenteen tai autotehtaan suunnittelu ja kaikki muukin voitaisiin hoitaa yhdellä tarpeeksi isolla simulaatiolla. Isoin ja tarkin olisi universumisimulaatio alkeishiukkastasolla laskettuna. Tai useita inversiosimulaatioita.

Mitään eroa kolmannen väitteen järkevyydessä ei ole simulaatiohypoteeseihin. Toivottavasti väitteen järjettömyyys on näin helpompi ymmärtää.

En näe sitä miten ihminen voisi olla remmiahdettu soppakauha.
Mutta näen että ihminen voisi olla simulaatiomaailman olio.
Meillähän on jo nyt toimivia simulaatiomaailmoja olioineen.

Mutta onko meillä simulaatioita, joita emme havaitse simulaatioiksi? Onko meillä simulaatiomaailmoja, joiden tekijä on joku muu kuin ihminen? Vaikka olemme tehneet kuuraketin, se ei todista, että myös raketti, jolla voimme matkustaa aurinkokuntamme ulkopuolelle on jo olemassa. On jokseenkin yksinkertaista nähdä, miksi koko maailman kokoinen simulaatio on huomattavasti haastavampi rakentaa kuin mikään niistä simulaatioista, joita olemme tehneet. Jos perustelet simulaatioteoriaa olemassaolevilla simulaatioilla, niin silloin myös niiden simulaatioluonteen paljastavien ominaisuuksien pitäisi löytyä simulaatioteorian simuloidusta maailmasta. Löytyykö? Löytyykö esim. paikkoja, joita riittävästi tutkimalla tulee vastaan simulaation raja siten, että tarkemmin tutkiminen johtaa tilanteeseen, jossa löytyy "pohjakosketus" eli ei enää saada lisää informaatiota (koska simulaatiossa sitä ei ole ollut tarvetta rakentaa)? Löytyykö valtameren syvimmistä sopukoista "valkoinen alue", jossa simuloitu todellisuus loppuu, koska niin syvölle ei ole ollutkaan tarvetta rakentaa simloitua ympäristöä? Löytyykö avaruudesta se "valkoinen alue", jota ei jaksettu / viitsitty simuloida? Löytyykö yhä mikroskooppisempaan suuntaan menemällä "valkoinen alue"? Tai loppuvatko sademetsistä uudet eläin- ja kasvilajit, kun kaikki sinne simuloidut on löydetty? Toistaiseksi tällaisista rajoista ei ole havaintoja. Päinvastoin näyttää siltä, että aina löytyy sittenkin vielä jotakin. Elämää paikoista, joiden piti olla elämälle kelpaamattomia ja vielä pienempiä tai kaukaisempia asioita, kunhan vain opitaan katsomaan ja ehditään se tehdä.

Jotta simulaatioteoriaan olisi syytä uskoa, sen pitäisi selittää maailma jollain tapaa paremmin. Millä tapaa paremmin se sen sinun mielestäsi tekee? Jos simulaatioteoria ei pysty selittämään maailmaa nykykäsityksiä paremmin, se on vain nykyistä monimutkaisempi selitys, koska se vaatii taakseen jonkin meitä itseämme taitavamman ja pystyvämmän olion. Ihan kuten aurinkokuntien välinen avaruusmatkailu vaatii ihan toisen tasoisen teknologian kuin Kuuhun meno.

[Karikko]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

Mitä se sinulle tarkoittaa- ilman tunnetta tuskin olet elossa.?

Voimakkaat elämykset eivät poikkea muista tuntemuksista, muuten kuin intensiivisyydeltään.

Silloin myös muistaminen hermosulujen aktivoitumisessa on mahdollista.

Myös ajattelu liittyy tuntemiseen, mistä ihmeestä muuten tietäisit mitä ajattelet?

[Karikko]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

[safiiri]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

Mitä ilmeisimmin Karikko ei ole itse joutunut edes maisteritason opinnäytetyötä tekemään, kun ei ole tuttua se, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on selitettävä ja tarkennettava, mitä niillä tutkimuksessaan tarkoittaa. On ihan se ja sama, onko käsite kapulainen vai kansanomainen. Silti tieteellisessä tekstissä on selitettävä, mitä tutkija sitä käyttäessään tarkoittaa. Selitykseksi ei käy kysymys: "Miten lukijani mahtaa tämän käsitteen ymmärtää?"

[Karikko]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

Mitä ilmeisimmin Karikko ei ole itse joutunut edes maisteritason opinnäytetyötä tekemään, kun ei ole tuttua se, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on selitettävä ja tarkennettava, mitä niillä tutkimuksessaan tarkoittaa. On ihan se ja sama, onko käsite kapulainen vai kansanomainen. Silti tieteellisessä tekstissä on selitettävä, mitä tutkija sitä käyttäessään tarkoittaa. Selitykseksi ei käy kysymys: "Miten lukijani mahtaa tämän käsitteen ymmärtää?"

Niinpä tietysti, oletko muuten huomannut tämän olevan "keskustelupalsta".

Yleensä on myös tapana keskustella asioista, vaikka "intohimot" usein näyttävät vetävän keskusteluksi keskustelijoista.

[safiiri]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

Mitä ilmeisimmin Karikko ei ole itse joutunut edes maisteritason opinnäytetyötä tekemään, kun ei ole tuttua se, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on selitettävä ja tarkennettava, mitä niillä tutkimuksessaan tarkoittaa. On ihan se ja sama, onko käsite kapulainen vai kansanomainen. Silti tieteellisessä tekstissä on selitettävä, mitä tutkija sitä käyttäessään tarkoittaa. Selitykseksi ei käy kysymys: "Miten lukijani mahtaa tämän käsitteen ymmärtää?"

Niinpä tietysti, oletko muuten huomannut tämän olevan "keskustelupalsta".

Yleensä on myös tapana keskustella asioista, vaikka "intohimot" usein näyttävät vetävän keskusteluksi keskustelijoista.

Keskustelulle on aivan ehdoton edellytys, että suostuu antamaan keskustelukumppanille mahdollisuuden määritellä, mitä hän tarkoittaa käyttämillään sanoilla.

[Karikko]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

Mitä ilmeisimmin Karikko ei ole itse joutunut edes maisteritason opinnäytetyötä tekemään, kun ei ole tuttua se, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on selitettävä ja tarkennettava, mitä niillä tutkimuksessaan tarkoittaa. On ihan se ja sama, onko käsite kapulainen vai kansanomainen. Silti tieteellisessä tekstissä on selitettävä, mitä tutkija sitä käyttäessään tarkoittaa. Selitykseksi ei käy kysymys: "Miten lukijani mahtaa tämän käsitteen ymmärtää?"

Niinpä tietysti, oletko muuten huomannut tämän olevan "keskustelupalsta".

Yleensä on myös tapana keskustella asioista, vaikka "intohimot" usein näyttävät vetävän keskusteluksi keskustelijoista.

Keskustelulle on aivan ehdoton edellytys, että suostuu antamaan keskustelukumppanille mahdollisuuden määritellä, mitä hän tarkoittaa käyttämillään sanoilla.

Kuka sinua on kieltänyt?

[safiiri]

^
Tieteellinen kieli pyrkii yleispätevään ilmaisuun ja ymmärrykseen. Syystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

Kapulakielet eivät yleensä ole kovinkaan ymmärrettäviä, eikä eksaktit ilmaisut taida kertoa asioita "maanläheisesti.

Luepa muutama tiedejulkaisu, en siis tarkoita tiedelehtien kirjoituksia. Niissä sentään pyritään selittämään asioita maalaisjärjellä.

Varsinaiset tiedejulkaisut ovat ihan erilaisia.

Mitä ilmeisimmin Karikko ei ole itse joutunut edes maisteritason opinnäytetyötä tekemään, kun ei ole tuttua se, että tutkimuksessa käytetyt käsitteet on selitettävä ja tarkennettava, mitä niillä tutkimuksessaan tarkoittaa. On ihan se ja sama, onko käsite kapulainen vai kansanomainen. Silti tieteellisessä tekstissä on selitettävä, mitä tutkija sitä käyttäessään tarkoittaa. Selitykseksi ei käy kysymys: "Miten lukijani mahtaa tämän käsitteen ymmärtää?"

Niinpä tietysti, oletko muuten huomannut tämän olevan "keskustelupalsta".

Yleensä on myös tapana keskustella asioista, vaikka "intohimot" usein näyttävät vetävän keskusteluksi keskustelijoista.

Keskustelulle on aivan ehdoton edellytys, että suostuu antamaan keskustelukumppanille mahdollisuuden määritellä, mitä hän tarkoittaa käyttämillään sanoilla.

Kuka sinua on kieltänyt?

Määritteleminen ei auta, jos se toinen osapuoli kieltäytyy keskustelemasta sen määrittelyn pohjlata ja jatkuvasti esittää siitä poikkeavia väitteitä toisen kommenttien sisällöstä ja merkityksestä. Silloin ei varsinaisesti tapahdu keskustelua keskusteluosapuolten välillä.

Mitäs sinä muuten tarkoitat keskustelulla?