Filosofisesti filosofiasta

[mikainen]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

Mitä se sinulle tarkoittaa- ilman tunnetta tuskin olet elossa.?

Voimakkaat elämykset eivät poikkea muista tuntemuksista, muuten kuin intensiivisyydeltään.

Silloin myös muistaminen hermosulujen aktivoitumisessa on mahdollista.

Myös ajattelu liittyy tuntemiseen, mistä ihmeestä muuten tietäisit mitä ajattelet?

Ilman hengitystä keho ei pysy elossa. Kaikki fyysiset toiminnot ovatkin kytketty hengitykseen, myös ajattelu sillä sekin tapahtuu kehossa.
Tänään hengitin lounaaksi lasagnea kun olin ensin hengittänyt sen ohjeen mukaan (sen verran harvoin olen sitä hengittänyt, että piti hengittää ohjeita). Hengitätkö?

[Karikko]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

Mitä se sinulle tarkoittaa- ilman tunnetta tuskin olet elossa.?

Voimakkaat elämykset eivät poikkea muista tuntemuksista, muuten kuin intensiivisyydeltään.

Silloin myös muistaminen hermosulujen aktivoitumisessa on mahdollista.

Myös ajattelu liittyy tuntemiseen, mistä ihmeestä muuten tietäisit mitä ajattelet?

Ilman hengitystä keho ei pysy elossa. Kaikki fyysiset toiminnot ovatkin kytketty hengitykseen, myös ajattelu sillä sekin tapahtuu kehossa.
Tänään hengitin lounaaksi lasagnea kun olin ensin hengittänyt sen ohjeen mukaan (sen verran harvoin olen sitä hengittänyt, että piti hengittää ohjeita). Hengitätkö?

Tuo ei taida isommin valaista asiaa, joka on omakohtainen kokijalle.

Sanonpa vain, ettei minä voi olla itsestään erillinen ja katsoa ulkoapäin omaa "itseään.

Siten ei voi olla myöskään mitään minätöntä kokemusta, vaikka selitykset luottaisivat sellaisen "kokeneensa".

Ehkä on vain luettu "liikaa itämaiden filosofiaa.

[Karikko]

Määritteleminen ei auta, jos se toinen osapuoli kieltäytyy keskustelemasta sen määrittelyn pohjlata ja jatkuvasti esittää siitä poikkeavia väitteitä toisen kommenttien sisällöstä ja merkityksestä. Silloin ei varsinaisesti tapahdu keskustelua keskusteluosapuolten välillä.

Mitäs sinä muuten tarkoitat keskustelulla?

Keskustelua asioista- mutta joillakin taipumukset enemmän "halu" näyttää kohdistuvan keskustelijoiden arvosteluun.

Mitä on määrittelyjen pohjalta keskustelu- tarkoitaako se, että pitää pysyä "sinun määritelmissäsi?

[safiiri]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

Mitä se sinulle tarkoittaa- ilman tunnetta tuskin olet elossa.?

Voimakkaat elämykset eivät poikkea muista tuntemuksista, muuten kuin intensiivisyydeltään.

Silloin myös muistaminen hermosulujen aktivoitumisessa on mahdollista.

Myös ajattelu liittyy tuntemiseen, mistä ihmeestä muuten tietäisit mitä ajattelet?

Ilman hengitystä keho ei pysy elossa. Kaikki fyysiset toiminnot ovatkin kytketty hengitykseen, myös ajattelu sillä sekin tapahtuu kehossa.
Tänään hengitin lounaaksi lasagnea kun olin ensin hengittänyt sen ohjeen mukaan (sen verran harvoin olen sitä hengittänyt, että piti hengittää ohjeita). Hengitätkö?

Tuo ei taida isommin valaista asiaa, joka on omakohtainen kokijalle.

Sanonpa vain, ettei minä voi olla itsestään erillinen ja katsoa ulkoapäin omaa "itseään.

Siten ei voi olla myöskään mitään minätöntä kokemusta, vaikka selitykset luottaisivat sellaisen "kokeneensa".

Ehkä on vain luettu "liikaa itämaiden filosofiaa.

Tosiaankin. Et sinäkään voi ulkoistaa hengittämistäsi muille, vaan joudut sen tekemään aivan omakohtaisesti - lukuunottamatta mahdollista hengitystoiminnon ulkoistamista sydän-keuhkokoneelle. Sen sijaan tuosta itsensä ulkoapäin katsomisesta ON ihmisillä kokemuksia. Juuri vaikkapa jonkin suuren leikkauksen yhteydesä väittävät pystyneensä seuraamaan operaatiota kuin ulkoapäin katsellen.

Se sitten onkin jo jännempi ajatus, että olisi olemassa kokemuksia, jotka oikeastaan eivät olekaan omia kokemuksia, vaan ne on ilmeisesti koettu jotenkin virheellisesti. Jään miettimään sitä, että jos kokemukseni kokemuksestani voi olla virheellinen, niin voiko myös ehkä tuntemukseni tunteestani olla virheellinen. ja kuka silloin kokee ja tuntee? Karikkoko?

[mikainen]

En puhunut ekstaasista.

Nirvana on eri asia kuin ekstaasi. Ekstaasiin kuuluu vahva tunnelataus, joka on lisäksi usein seksuaalinen laadultaan. Nirvanaan ei kuulu. Se on tunteiden poissaoloa, minättömyyttä, ajatuksettomuutta, ja sitä, ettei halaja mitään. (Lisäksi buddhalaisuudessa valaistuminen on myös sitä, että vapautuu uudestaansyntymisen taakasta.)

Tunteen tuntija puhuu omasta tunteestaan ja silloin sanalliset selitykset lienevät melko hankalia, kuten haastattelija kyselee voittajalta / häviäjältä,- miltä nyt tuntuu?

Ellei tuntuisi miltään, ei  varmaan olisi mitään kerrottavaa.

Karikon kanssa kun aiheesta keskustelee nin pitää muistaa, että hänelle "tunne" tarkoittaa kaikkea emootioista aistimiseen ja ajatteluun.

Mitä se sinulle tarkoittaa- ilman tunnetta tuskin olet elossa.?

Voimakkaat elämykset eivät poikkea muista tuntemuksista, muuten kuin intensiivisyydeltään.

Silloin myös muistaminen hermosulujen aktivoitumisessa on mahdollista.

Myös ajattelu liittyy tuntemiseen, mistä ihmeestä muuten tietäisit mitä ajattelet?

Ilman hengitystä keho ei pysy elossa. Kaikki fyysiset toiminnot ovatkin kytketty hengitykseen, myös ajattelu sillä sekin tapahtuu kehossa.
Tänään hengitin lounaaksi lasagnea kun olin ensin hengittänyt sen ohjeen mukaan (sen verran harvoin olen sitä hengittänyt, että piti hengittää ohjeita). Hengitätkö?

Tuo ei taida isommin valaista asiaa, joka on omakohtainen kokijalle.

Yritin vain puhua karikkoa.

Sanonpa vain, ettei minä voi olla itsestään erillinen ja katsoa ulkoapäin omaa "itseään.

Siten ei voi olla myöskään mitään minätöntä kokemusta, vaikka selitykset luottaisivat sellaisen "kokeneensa".

Ehkä on vain luettu "liikaa itämaiden filosofiaa.

Itämaiset filosofiat tulivat kirjoineen vasta tuon kokemuksen jälkeen.

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

[a4]

Mutta onko meillä simulaatioita, joita emme havaitse simulaatioiksi? Onko meillä simulaatiomaailmoja, joiden tekijä on joku muu kuin ihminen? Vaikka olemme tehneet kuuraketin, se ei todista, että myös raketti, jolla voimme matkustaa aurinkokuntamme ulkopuolelle on jo olemassa. On jokseenkin yksinkertaista nähdä, miksi koko maailman kokoinen simulaatio on huomattavasti haastavampi rakentaa kuin mikään niistä simulaatioista, joita olemme tehneet. Jos perustelet simulaatioteoriaa olemassaolevilla simulaatioilla, niin silloin myös niiden simulaatioluonteen paljastavien ominaisuuksien pitäisi löytyä simulaatioteorian simuloidusta maailmasta. Löytyykö? Löytyykö esim. paikkoja, joita riittävästi tutkimalla tulee vastaan simulaation raja siten, että tarkemmin tutkiminen johtaa tilanteeseen, jossa löytyy "pohjakosketus" eli ei enää saada lisää informaatiota (koska simulaatiossa sitä ei ole ollut tarvetta rakentaa)? Löytyykö valtameren syvimmistä sopukoista "valkoinen alue", jossa simuloitu todellisuus loppuu, koska niin syvölle ei ole ollutkaan tarvetta rakentaa simloitua ympäristöä? Löytyykö avaruudesta se "valkoinen alue", jota ei jaksettu / viitsitty simuloida? Löytyykö yhä mikroskooppisempaan suuntaan menemällä "valkoinen alue"? Tai loppuvatko sademetsistä uudet eläin- ja kasvilajit, kun kaikki sinne simuloidut on löydetty? Toistaiseksi tällaisista rajoista ei ole havaintoja. Päinvastoin näyttää siltä, että aina löytyy sittenkin vielä jotakin. Elämää paikoista, joiden piti olla elämälle kelpaamattomia ja vielä pienempiä tai kaukaisempia asioita, kunhan vain opitaan katsomaan ja ehditään se tehdä.

Jotta simulaatioteoriaan olisi syytä uskoa, sen pitäisi selittää maailma jollain tapaa paremmin. Millä tapaa paremmin se sen sinun mielestäsi tekee? Jos simulaatioteoria ei pysty selittämään maailmaa nykykäsityksiä paremmin, se on vain nykyistä monimutkaisempi selitys, koska se vaatii taakseen jonkin meitä itseämme taitavamman ja pystyvämmän olion. Ihan kuten aurinkokuntien välinen avaruusmatkailu vaatii ihan toisen tasoisen teknologian kuin Kuuhun meno.

On eri asia kysyä onko meillä simulaatioita tai kysyä olemmeko simuloituja. Meillä on lisääntyvästi simulaatioita mutta emme tiedä olemmeko itse simuloituja.
Meillä ei tietääkseni ole käytössämme muiden kuin ihmisten tekemiä simulaatioita, ellei tekoälyllä ole jo tehty niitäkin.
Myös raketti jolla voisimme matkustaa aurinkokuntamme ulkopuolelle voi jo olla olemassa, jos emme tiedä onko universumissa meitä pitkälle kehittyneempiä elämänmuotoja. Sitäkin mahdollisuutta tutkitaan jo tieteellisesti.
https://www.stara.fi/2020/06/03/maailman-suurin-radioteleskooppi-alkaa-etsimaan-elamaa-avaruudesta/
Myös simulaatiohypoteesi asettaa tutkijoille esittämäsi saman kysymyksen: Löytyykö(todisteita)?
Täytyy olla aika karkea universumisimulaatio jos valtameren pohjasta löytyy simuloimattomia valkoisia alueita. Ennemminkin universumisimulaation, jonka sisällä kokisimme olevamme kuten koemme juuri nyt, olettaisi olevan simuloitu hiukkastasolla ja sieltä löytyvän mahdolliset simulaation paljastavat rajat. Tiedemiehet osaavat kyllä arvioida itseäni paremmin sen mistä kannattaa lähteä etsimään.

Simulaatiohypoteesiin ei ole syytä uskoa mutta sitä on syytä tutkia siinä missä mahdollista maan ulkopuolista elämääkin, koska maassakin on elämää. Koska meilläkin on simulaatioita olioineen ja maailmoineen. Jos tiedemiehet niitä haluavat tutkia.

[safiiri]

Mutta onko meillä simulaatioita, joita emme havaitse simulaatioiksi? Onko meillä simulaatiomaailmoja, joiden tekijä on joku muu kuin ihminen? Vaikka olemme tehneet kuuraketin, se ei todista, että myös raketti, jolla voimme matkustaa aurinkokuntamme ulkopuolelle on jo olemassa. On jokseenkin yksinkertaista nähdä, miksi koko maailman kokoinen simulaatio on huomattavasti haastavampi rakentaa kuin mikään niistä simulaatioista, joita olemme tehneet. Jos perustelet simulaatioteoriaa olemassaolevilla simulaatioilla, niin silloin myös niiden simulaatioluonteen paljastavien ominaisuuksien pitäisi löytyä simulaatioteorian simuloidusta maailmasta. Löytyykö? Löytyykö esim. paikkoja, joita riittävästi tutkimalla tulee vastaan simulaation raja siten, että tarkemmin tutkiminen johtaa tilanteeseen, jossa löytyy "pohjakosketus" eli ei enää saada lisää informaatiota (koska simulaatiossa sitä ei ole ollut tarvetta rakentaa)? Löytyykö valtameren syvimmistä sopukoista "valkoinen alue", jossa simuloitu todellisuus loppuu, koska niin syvölle ei ole ollutkaan tarvetta rakentaa simloitua ympäristöä? Löytyykö avaruudesta se "valkoinen alue", jota ei jaksettu / viitsitty simuloida? Löytyykö yhä mikroskooppisempaan suuntaan menemällä "valkoinen alue"? Tai loppuvatko sademetsistä uudet eläin- ja kasvilajit, kun kaikki sinne simuloidut on löydetty? Toistaiseksi tällaisista rajoista ei ole havaintoja. Päinvastoin näyttää siltä, että aina löytyy sittenkin vielä jotakin. Elämää paikoista, joiden piti olla elämälle kelpaamattomia ja vielä pienempiä tai kaukaisempia asioita, kunhan vain opitaan katsomaan ja ehditään se tehdä.

Jotta simulaatioteoriaan olisi syytä uskoa, sen pitäisi selittää maailma jollain tapaa paremmin. Millä tapaa paremmin se sen sinun mielestäsi tekee? Jos simulaatioteoria ei pysty selittämään maailmaa nykykäsityksiä paremmin, se on vain nykyistä monimutkaisempi selitys, koska se vaatii taakseen jonkin meitä itseämme taitavamman ja pystyvämmän olion. Ihan kuten aurinkokuntien välinen avaruusmatkailu vaatii ihan toisen tasoisen teknologian kuin Kuuhun meno.

On eri asia kysyä onko meillä simulaatioita tai kysyä olemmeko simuloituja. Meillä on lisääntyvästi simulaatioita mutta emme tiedä olemmeko itse simuloituja.

No kumpaa simulaatioteoria siis väittää? Maailma on simuloitu - vai että ihmiset ovat simuloituja? Minusta omat juttusi eivät ole tässä olleet ollenkaan selkeitä.

Meillä ei tietääkseni ole käytössämme muiden kuin ihmisten tekemiä simulaatioita, ellei tekoälyllä ole jo tehty niitäkin.

Niin. Paitsi mikäli teoria maailman simulaatioalkuperästä pitää paikkansa. Puhut siis itse nyt omaa väitettäsi vastaan, jos mielestäsi meillä ei ole käsissämme muita kuin ihmisten tekemiä simulaatioita.  (On semantiikkaa, kutsutaanko ihmisen luoman tekoälyn tekemää simulaattoria ihmisen tekemäksi. Jos ei, on meillä aika paljonkin kaikenlaista, joka ei ole ihmisen tekemää. Vaikkapa kaikki, minkä tekeminen on automatisoitua.)

Myös raketti jolla voisimme matkustaa aurinkokuntamme ulkopuolelle voi jo olla olemassa, jos emme tiedä onko universumissa meitä pitkälle kehittyneempiä elämänmuotoja. Sitäkin mahdollisuutta tutkitaan jo tieteellisesti.

Kyllä, mutta tuohan ei ollutkaan mun väite, etteikö universumissa voisi olla sellaisen luomiseen kykenevää elämää jossakin. Mun kommentti oli, että kuurakettien olemassaolo ei todista, että meillä täällä maapallolla  on jo olemassa tuollainen raketti. Vrt. lentosimulaattorin olemassaolo ei todista, että tämä maailma ympärillämme (Maa mukaanlukien) on simulaatio. Se ei todista edes sitä, että sellainen rakennetaan joskus tulevaisuudessa. Kuuraketti todistaa vain, että kuuraketti on mahdollinen - ja lentosimulaattori todistaa vain, että lentosimulaattori on mahdollinen. Näyttää ikävästi siltä, etteivät edes jo toiminnassa olevat ydinvoimalat todista sitä, että uuden rakentaminen onnistuu.

https://www.stara.fi/2020/06/03/maailman-suurin-radioteleskooppi-alkaa-etsimaan-elamaa-avaruudesta/
Myös simulaatiohypoteesi asettaa tutkijoille esittämäsi saman kysymyksen: Löytyykö(todisteita)?
Täytyy olla aika karkea universumisimulaatio jo jos valtameren pohjasta löytyy simuloimattomia valkoisia alueita. Ennemminkin universumisimulaation, jonka sisällä kokisimme olevamme aidosti juuri nyt, olettaisi olevan simuloitu hiukkastasolla, ja sieltä löytyvän mahdolliset simulaation paljastavat rajat. Tiedemiehet osaavat kyllä arvioida itseäni paremmin sen mistä kannattaa lähteä etsimään.

Karkeustaso riippuisi simulaatiossa tietenkin niistä valinnoista, joita simulaation tekijä on tehnyt. ne taas riippuisivat simulaation tarkoituksesta ja tavoitteista. Jos mielestäsi ihmisen kyky tehdä simulaatioita todistaa simulaatioteorian puoleta, niin silloin mitä ilmeisimmin mielestäsi olisi syytä uskoa simulaation muistuttavan ihmisen toimintatapoja. silloin oletettavaa olisi, että siitä olisi jätetty kaikki turha (= tavoitteen kannalta tarpeeton) pois. Siten syvänmerenhautojen syvimpien syvänteiden huolellinen simulointi vaatiisi, että niiden simuloiminen olisi tuon simulaation tavoitteen kannalta tarpeellista. Miksi maailmasimulaation tarkkuus olisi huolellisesti ja ikkutarkasti asetettu tasolle, joka takaa, ettei ihminen ikinä koskaan huomaa, että kyse on simulaatiosta? Miksi lentosimulaattori sen sijaan on helposti tunnistettavissa vain simulaatioksi? Ei ole mahdollista esittää SEKÄ olemassaolevien simulaattoreiden todistavan simulaatioteoria todeksi samanalaisuutensa takia, mutta kuitenkin niiden olevan täysin erilaisia niin tavoitteiltaan kuin toteutuksensa puolesta. Joko vetoat samanlaisuuteen - jolloin simulaation tarkkuus on valittu tavoitteen mukaan - tai myönnät erot - jolloin olemassaolevat simulaatiot eivät toimi todisteena. Nyt yrität vain poimia rusinat pullasta eli myöntää todisteiksi vain kaiken, mikä tukee hypoteesia. Hypoteesin vastaiset havainnot haluat ohittaa.

Simulaatiohypoteesiin ei ole syytä uskoa mutta sitä on syytä tutkia siinä missä mahdollista maan ulkopuolista elämääkin, koska maassakin on elämää. Koska meilläkin on simulaatioita olioineen ja maailmoineen. Jos tiedemiehet niitä haluavat tutkia.

Tajuatko ollenkaan, miten ontuva logiikka on tuossa väitteessäsi? Maan ulkopuolella on mahdollista olla elämää. Mutta nyt ei ollut kysymys siitä, josko jossakin siellä ehkä on myös simulaatioita, vaan hypoteesi esittääkin, ettei maan päällä oikeastaan olekaan elämää, vaan pelkkä simulaatio elämästä. Kyse ei siis ole siitä, että olisi jotakin jossakin, mihin emme vielä ole törmänneet, vaan siitä, että kaikki se, minkä keskellä koko ajan elämme ja olemme, ja jota olemme koko ihmislajin olemassaolon ajan tutkineet, onkin jotakin muuta kuin kaikki kokemuksemme siitä on tähän saakka antanut ymmärtää.

Niin ja - jos se simulaatio on vain systeemi, jossa kaikki toimii, kuten tieteen avulla olemme ajatelleetkin kaiken toimivan, ja maailma on syntynyt alkuräjähdyksessä ja kehittynyt niiden lainalaisuuksien mukaan, joita tiede on tähän mennessä selvittänytkin. Jos siis tämä "simulaatio" kaikin tavoin toimii Juuri kuten olemme ajatelleetkin sen toimivan evoluutioineen, gravitaatioineen, suhteellisuuksineen, kvanttimekaniikkoineen, mutta simulaatioksi sen muuntaakin vain jokin kokeen alkuunsaattanut simulaattori, joka sittemmin ei mihinkään enää vaikuta, niin simulaatioteoria ei itse asiassa muuta tieteen käsitystä maailmasta millään tapaa. Se ei vaikuta mihinkään millään tapaa, eikä kumoa yhtäkään tieteen tämän hetkistä käsitystä siitä, millainen tämä universumimme toimintatapa on. Se ei edes kumoa siitä yhtään mitään, vaan asettuu vain yhdeksi jokseenkin todistamattomaksi lähes arvauksen kaltaiseksi ehdotukseksi siitä, mitä on universumimme ulkopuolella (sekä ajallisesti että paikallisesti). IHmisen elämän ja olemassaolon merkityksellisyyteenkään sillä ei ole itse asiassa mitään vaikutusta. Onhan sekin jo tiedossamme, ettei edes universumi ole ikuinen, joten simulaatioksi todistaminen (jolloin olemassaololle mitä ilmeisimmin on rajansa) ei muuta edes tässä asiassa yhtään mitään.

Elämme ehkä simulaatiossa on yhtä merkityksetön toteamus kuin elämme ehkä oikein isossa kahvikupissa. Ilmeisesti kuitenkin sinusta on ihan pätevää ajatella, että koska meillä on todistettavasti kahvikuppeja, tuo jälkimmmäinen on ihan todennäköisesti totta.

[Karikko]

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

Kuka näkee ja mitä?

Mitä eroa on mielellä ja mielen sisällöllä, jos niillä on eroa. Missä mielesi on silloin, kun se ei ole mitään mieltä.

Vastaus kysymyksiisi voi löytyä ajattelun avulla, mutta lienee samantekevää- mitä minä vastaan.

[Karikko]

Se sitten onkin jo jännempi ajatus, että olisi olemassa kokemuksia, jotka oikeastaan eivät olekaan omia kokemuksia, vaan ne on ilmeisesti koettu jotenkin virheellisesti. Jään miettimään sitä, että jos kokemukseni kokemuksestani voi olla virheellinen, niin voiko myös ehkä tuntemukseni tunteestani olla virheellinen. ja kuka silloin kokee ja tuntee? Karikkoko?

Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat tuolla- sepityksellä.

Ei vaikuta kovin asialliselta kirjoitukselta.

[safiiri]

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

Kuka näkee ja mitä?

Mitä eroa on mielellä ja mielen sisällöllä, jos niillä on eroa. Missä mielesi on silloin, kun se ei ole mitään mieltä.

Vastaus kysymyksiisi voi löytyä ajattelun avulla, mutta lienee samantekevää- mitä minä vastaan.

Mitä eroa on hengitykselläsi ja tunteillasi? Jos niillä mitään eroa nyt onkaan.

Mutta hauskaahan tässä sanailussa on se, kun et itsekään pysty ilmaisemaan sen kummemmin mielen ja mielen sisällön samuutta kuin eroakaan antamatta niille näitä erottavia sanaLlisia ilmauksia asiasta kirjoittaessasi. Mitä ilmeisimmin siis olet sen harhan vallassa, että mieli ja mielen sisältö ovat eri / sama asia. Sen todistaa oma lauseesi, jossa ne toisistaan erottelet ja konjunktiolla yhdistät.

[safiiri]

Se sitten onkin jo jännempi ajatus, että olisi olemassa kokemuksia, jotka oikeastaan eivät olekaan omia kokemuksia, vaan ne on ilmeisesti koettu jotenkin virheellisesti. Jään miettimään sitä, että jos kokemukseni kokemuksestani voi olla virheellinen, niin voiko myös ehkä tuntemukseni tunteestani olla virheellinen. ja kuka silloin kokee ja tuntee? Karikkoko?

Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat tuolla- sepityksellä.

Ei vaikuta kovin asialliselta kirjoitukselta.

Viittaan omaan tekstiisi: " Siten ei voi olla myöskään mitään minätöntä kokemusta, vaikka selitykset luottaisivat sellaisen "kokeneensa".

Eli esität väitteen, että ihminen joka kuvaa kokemuksensa minättömäksi, ei olekaan kokenut minätöntä kokemusta. Jotta tämä voisi pitää paikkansa, hänen siis on täytynyt kokea jotakin, mikä ei ollutkaan hänen kokemuksensa. Esität tuon kokemuksen olleen vain "kokemus". Kuka koki sen oikean kokemuksen, ilman lainausmerkkejä, jos se kokija koki van "kokemuksen"? Voiko vastaavasti vain "kokea" minäkokemuksen, mutta oikeastaan ei koekaan minää? Voiko "kokea" tuskaa tai iloa, mutta oikeastaan kokeekin nautintoa tai surua tai jotain muuta?

Toinen vaihtoehto on, että esität kirjoittajan valehtelevan. Esitätkö?

[Karikko]

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

Kuka näkee ja mitä?

Mitä eroa on mielellä ja mielen sisällöllä, jos niillä on eroa. Missä mielesi on silloin, kun se ei ole mitään mieltä.

Vastaus kysymyksiisi voi löytyä ajattelun avulla, mutta lienee samantekevää- mitä minä vastaan.

Mitä eroa on hengitykselläsi ja tunteillasi? Jos niillä mitään eroa nyt onkaan.

Mutta hauskaahan tässä sanailussa on se, kun et itsekään pysty ilmaisemaan sen kummemmin mielen ja mielen sisällön samuutta kuin eroakaan antamatta niille näitä erottavia sanaLlisia ilmauksia asiasta kirjoittaessasi. Mitä ilmeisimmin siis olet sen harhan vallassa, että mieli ja mielen sisältö ovat eri / sama asia. Sen todistaa oma lauseesi, jossa ne toisistaan erottelet ja konjunktiolla yhdistät.

Vaikuttaa melko asenteelliselta, kiukuttelulta.

Tanssitautikin on oire ei syy, tai seuraus.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006581413.html

[safiiri]

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

Kuka näkee ja mitä?

Mitä eroa on mielellä ja mielen sisällöllä, jos niillä on eroa. Missä mielesi on silloin, kun se ei ole mitään mieltä.

Vastaus kysymyksiisi voi löytyä ajattelun avulla, mutta lienee samantekevää- mitä minä vastaan.

Mitä eroa on hengitykselläsi ja tunteillasi? Jos niillä mitään eroa nyt onkaan.

Mutta hauskaahan tässä sanailussa on se, kun et itsekään pysty ilmaisemaan sen kummemmin mielen ja mielen sisällön samuutta kuin eroakaan antamatta niille näitä erottavia sanaLlisia ilmauksia asiasta kirjoittaessasi. Mitä ilmeisimmin siis olet sen harhan vallassa, että mieli ja mielen sisältö ovat eri / sama asia. Sen todistaa oma lauseesi, jossa ne toisistaan erottelet ja konjunktiolla yhdistät.

Vaikuttaa melko asenteelliselta, kiukuttelulta.

Tanssitautikin on oire ei syy, tai seuraus.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006581413.html

Pitäisikö minun siis yrittää esiintyä vähemmän tunteenomaisesti? Olla jopa tunteeton kenties? Nytkö tunne onkin "pelkkä oire", ei syy, tai seuraus?

PS. Mutta hei - onnittelut! Olet osannut lukea päivän lehden. Onhan sekin hieno saavutus.

[Karikko]

Toinen vaihtoehto on, että esität kirjoittajan valehtelevan. Esitätkö?

Turha väite. Kokemukset ovat subjektisia- niiden selitykset kertovat hänen tuntemuksistaan ja tavastaan kertoa asiasta..

Selittäminen on se vaikein osuus- selittäminen siten, että se tapahtumakuvaus tulisi ymmärretyksi selittäjän tarkoittamalla tavalla.

Käsitteen ja määritelmät ovat tässäkin asiassa melko vaikeita. Yleiskäsitteet yleensäkin kertovat vain jotain asioista, ei koskaan kaikkea ja vastaaottajan ongelma on "tietää mitä tarkoitetaan.

Esim, mitä on pyöreän ja ympyrän ero, onko kuu pyöreä ja ympyrän muotoinen.
Tai onko ympyränmuotoisen liikennemerkin muoto pyöreä ja ympyrä- pallo lienee sekä pyöreä, että ympyränmuotoinen, vai olisko, vain pallon muotoinen, entä mitä on muoto-puoli.? jne..

Ympyränmuotoista ajorataa voi ilmeisesti ajaa, mutto voiko pyöreää.?

[Karikko]

Haluaisitko selventää mitä eroa näet minällä ja itsellä? Vai oliko tyhmä kysymys, nehän ovat molemmat vain tunnetta?

Kuka näkee ja mitä?

Mitä eroa on mielellä ja mielen sisällöllä, jos niillä on eroa. Missä mielesi on silloin, kun se ei ole mitään mieltä.

Vastaus kysymyksiisi voi löytyä ajattelun avulla, mutta lienee samantekevää- mitä minä vastaan.

Mitä eroa on hengitykselläsi ja tunteillasi? Jos niillä mitään eroa nyt onkaan.

Mutta hauskaahan tässä sanailussa on se, kun et itsekään pysty ilmaisemaan sen kummemmin mielen ja mielen sisällön samuutta kuin eroakaan antamatta niille näitä erottavia sanaLlisia ilmauksia asiasta kirjoittaessasi. Mitä ilmeisimmin siis olet sen harhan vallassa, että mieli ja mielen sisältö ovat eri / sama asia. Sen todistaa oma lauseesi, jossa ne toisistaan erottelet ja konjunktiolla yhdistät.

Vaikuttaa melko asenteelliselta, kiukuttelulta.

Tanssitautikin on oire ei syy, tai seuraus.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006581413.html

Pitäisikö minun siis yrittää esiintyä vähemmän tunteenomaisesti? Olla jopa tunteeton kenties? Nytkö tunne onkin "pelkkä oire", ei syy, tai seuraus?

PS. Mutta hei - onnittelut! Olet osannut lukea päivän lehden. Onhan sekin hieno saavutus.

Maailma on ihmeellinen, eikö.

Varsinainen asia taisi jo unohtua, naljailun ohesta, no tämähän on mielen toimintaa, se ei taida olla kovinkaan keskittynyt, vaan pikemminkin helposti vaikutusten alainen.