Kirjoittaja Aihe: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen  (Luettu 7555 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Melodious Oaf

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 265
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #150 : Marraskuu 21, 2019, 14:53:47 »
^^ Äkkiä ajatellen tässä varmaan on suuria yksilökohtaisia eroja. Joku voi kokea hyvinkin vahvasti olevansa 50-vuotiaana sama ihminen kuin 10-vuotiaana, eikä se välttämättä tarkoita, että hän olisi vanhempana jälkeenjäänyt tai 10-vuotiaan tasolla. Kyse on siitä, että hän samaistuu 10 vuotiaaseen itseensä ja ajattelee vaikka, että silloin kun kuljin siellä ja fundeerasin näin, niin se sama kaverihan minä olen edelleen.

Jollakin toisella taas voi olla tosi epäjatkuva käsitys itsestään. Brutto vaikka selittää, että 20 vuotiasta häntä ei ole ollut olemassa "enää aikoihin", mikä viittaa ehkä jonkinlaiseen vahvemmin episodiluontoiseen minätunteeseen tai minäkäsitykseen.

Niin että se julkinen yhteiskunnan kanta tähän pitäisi minusta kuitenkin olla kaikille sama. Ei me voida säätää jokaiselle erilaista oikeudenmukaisuutta tällaisen sisäisen minuuteen linkittyvän oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan, vaan sillä on arvoa sinänsä, että systeemi (vaikka onkin yksittäistapaukselle aina kompromissi) on kaikille yhtenäinen ja sama.

Sehän toimii kai juuri tällaisella periaatteella nytkin.

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2415
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #151 : Joulukuu 06, 2019, 15:37:07 »
Yle Uutisissa on haasteltu viime päivinä partisaanien iskuista aikoinaan täpärästi pelastuneita ihmisiä. Näiden ihmisten tarinat ovat olleet aika karmeita. Partisaanit ovat kylmäverisesti ampuneet aseettomia siviilejä, mm. lapsia. Jotkut uhreista ovat kuolleet heti, jotkut hitaasti kituen. Muutama on päässyt laahautumaan pakoon lähes seulaksi ammuttuina.

Kun Saksan armeijan sotilaat ovat tehneet toisessa maailmansodassa samanlaisia iskuja siviilikohteisiin, niitä on kutsuttu joukkomurhiksi ja käsitelty sotarikoksina. Tekijät, jos heitä on saatu kiinni, on tuomittu ankariin rangaistuksiin.

Puna-armeijan tunnusten alla raakoja joukkomurhia tehneitä ei ole syytetty eikä tuomittu. Heitä on päinvastoin pidetty sankareina ja heille on myönnetty kunniamitaleita. He ovat istuneet helyt rintamuksissa kiiluen aitiopaikoilla Suuren Isänmaallisen sodan voitonpäivän paraateissa.

Suomalaistenko noista asioista pitää yksin syyllisyys kärsiä ja jakaa? Eli mitäs lähtivät veljeilemään natsien kanssa.

Viimeisten sotaa edeltävien eduskuntavaalien tulokset keväällä 1939 olivat seuraavat:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue   39,77%   
Maalaisliitto 22,86%   
Kansallinen Kokoomuspuolue 13,58%   
Ruotsalainen kansanpuolue   9,61%
Isänmaallinen kansanliike 6,65%   
Kansallinen Edistyspuolue 4,81%   
Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 2,14%   
Ruotsalainen vasemmisto 0,46%
Muut 0,12%

Sosialidemokraatit ja Maalaisliitto (nykyinen Keskusta) saivat yhteensä 62,63 prosenttia äänistä. Presidentiksi oli pari vuotta aikaisemmin valittu Maalaisliiton Kyösti Kallio. Äärioikeistoksi laskettava IKL sai ainoastaan 6,65 prosenttia äänistä.

Hallituksessa olivat  Sosialidemokraattinen puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue sekä RKP. Vaikka äärioikeiston kannatus Suomessa oli vähäistä, hallitus halusi kitkeä sitä vähäistäkin kannatusta. Niinpä se pyrki lakkauttamaan Isänmaallisen Kansanliikkeen. Puolueen toiminta halvautui lakkauttamisprosessin aikana, mutta pysyvä lakkauttaminen kuitenkin epäonnistui lakiteknisten syiden takia Helsingin raastuvanoikeuden jätettyä lakkauttamistoimet vahvistamatta.

Miten tuollainen äärioikeistolaisuutta vastustava hallitus ja vasemmistopainotteinen eduskunta vain kaksi vuotta myöhemmin antoivat Suomen liukua julman natsivaltion - jonka juutalaisvainot ja pahuudet tiedettiin - liittolaiseksi? Minun mielestäni vastaus on ilmiselvä. Neuvostoliitto omilla toimillaan, mm. aloittamallaan talvisodalla ja sen jälkeisellä painostuksella, ajoi Suomen natsi-Saksan sateenvarjon alle. Tuskin sosialidemokraateilla ja maalaisliittolaisilla kauheata hinkua sinne olisi ollut ilman edellisen kahden vuoden tapahtumia ja maailmanpoliitisen tilanteen muuttumista.

Myöhemmin erityisesti vasemmiston puolella on yritetty vierittää syytä sodista Suomelle viittaamalla Suomen äärioikeistoon ja Suur-Suomi haaveiluihin ja Akateemiseen Karjala-Seuraan ja Neuvosto-Venäjän sisällissodan aikaisiin heimosotureihin. Syytökset ovat väkisin haettuja, koska heimosodat olivat 1930-luvun lopulla jo historiaa, ja edellä mainittujen ainesten ja aatteiden kannatus oli ylipäätään jo hyvin vähäistä. Ei Suomen viralliseen ulkopoliittiseen linjaan kuulunut aluelaajennusten hankkiminen hyökkäyssodan avulla idästä tai muualtakaan.

Vasemmistolaisia on ilmeisesti vaivannut kiusallinen ristiriita aatteen ja todellisuuden välillä. Neuvostoliiton kun ei olisi kuulunut hyökätä minnekään, koska se oli olevinaan rauhan ja rakkauden ja kansainvälisen solidaarisuuden valtio. Kun se ei tätä ihannetta täyttänyt, sen valloitushalut ja hyökkäyssota selitettiin puolustautumiseksi. Tämän teorian tueksi on pitänyt luoda mielikuva hyökkäystä valmistelleesta fasistisesta Suomesta, joka halusi valloittaa alueita Neuvostoliitosta ja uhkasi pelkällä olemassaolollaan rauhanomaisten neuvostokansalaisten onnea ja rauhaa. Tällainen uhkaaja ansaitsi Talvisotansa ja vielä uuden selkäsaunan myöhemmin jatkosodassa, sen osoitettua olevansa juuri sellainen uhkaaja, mikä sen olisi tiedettykin olevan. Eli suomalaisilta fasisteilta otettiin luulot pois.

Se, että suomalainen vasemmistokin on lähtenyt mukaan tuollaiseen illuusioon, kertoo aatteen palosta. Historiakin taipuu, kun aate niin vaatii.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 06, 2019, 15:38:45 kirjoittanut Kopek »

Poissa Laika

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 813
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #152 : Joulukuu 10, 2019, 22:54:32 »
Jos Kopekin ajatus edellä oli langettaa kollektiivinen syyllisyys Neuvostoliiton teoista suomalaisen vasemmiston harteille, niin toki, sellaiselle konseptille on varmaan oma poliittinen tilauksensa.

Toisaalta Otto Wille Kuusisen nukkehallitus ei koskaan saanut kannatusta tai ymmärrystä Suomen puolelta, vaan sen pystyttämistä piti skandaalina myös vasemmisto. Kaikkein vaikein minun on ymmärtää suomalaisia 60-70 -lukujen stalinisteja, joilta tuntui puuttuvan täydellisesti sekä tilanne- että historiantaju. Heitä oli ehkä vähemmistö, mutta ylipäätään koko porukan olemassaolo näyttää nykyisestä tarkastelijasta katsoen kummalliselta.
Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw

Poissa Saares

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1762
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #153 : Joulukuu 11, 2019, 00:35:43 »
Kopek:

"Vasemmistolaisia on ilmeisesti vaivannut kiusallinen ristiriita aatteen ja todellisuuden välillä. Neuvostoliiton kun ei olisi kuulunut hyökätä minnekään, koska se oli olevinaan rauhan ja rakkauden ja kansainvälisen solidaarisuuden valtio. Kun se ei tätä ihannetta täyttänyt, sen valloitushalut ja hyökkäyssota selitettiin puolustautumiseksi. Tämän teorian tueksi on pitänyt luoda mielikuva hyökkäystä valmistelleesta fasistisesta Suomesta, joka halusi valloittaa alueita Neuvostoliitosta ja uhkasi pelkällä olemassaolollaan rauhanomaisten neuvostokansalaisten onnea ja rauhaa. Tällainen uhkaaja ansaitsi Talvisotansa ja vielä uuden selkäsaunan myöhemmin jatkosodassa, sen osoitettua olevansa juuri sellainen uhkaaja, mikä sen olisi tiedettykin olevan. Eli suomalaisilta fasisteilta otettiin luulot pois"

Kovin vähättelevä on laikan käsitys kommunistien/stalinistien määrästä ja vaikutusvallasta Suomessa sotien jälkeen.
Työkansan Sanomat 13/2019:
Suomen marraskuun suurlakon jälkeen pidetyssä Sosialidemokraattisen puolueen ylimääräisessä puoluekokouksessa 27.11. Venäjän vallankumouksellisten tervehdyksen esitti kansankomissaari J. V. Stalin sanoen mm. näin:

”Toverit! Minut on lähetetty tänne tervehtimään teitä Venäjän työväen vallankumouksen nimessä, joka juuria myöten horjuttaa kapitalistisen järjestelmän perusteita.

Olen saapunut luoksenne tervehtiäkseni edustajakokoustanne Venäjän työläis- ja talonpoikaishallituksen, tämän vallankumouksen tulessa syntyneen Kansankomissaarien Neuvoston nimessä. 

Mutta en ole saapunut luoksenne vain tervehtiäkseni teitä.

Toverit! Meille on tullut tietoja, että teidän maassanne on samanlainen valtakriisi kuin oli Venäjälläkin Lokakuun vallankumouksen aattona…  Tällaisessa ilmapiirissä voi kestää ja voittaa vain yksi valta, sosialistinen valta. Tällaisessa ilmapiirissä kelpaa vain yksi taktiikka, Dantonin taktiikka:  rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeutta!”




Poissa Vaaraton Norsu

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 588
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #154 : Joulukuu 11, 2019, 13:37:08 »
^^ Äkkiä ajatellen tässä varmaan on suuria yksilökohtaisia eroja. Joku voi kokea hyvinkin vahvasti olevansa 50-vuotiaana sama ihminen kuin 10-vuotiaana, eikä se välttämättä tarkoita, että hän olisi vanhempana jälkeenjäänyt tai 10-vuotiaan tasolla. Kyse on siitä, että hän samaistuu 10 vuotiaaseen itseensä ja ajattelee vaikka, että silloin kun kuljin siellä ja fundeerasin näin, niin se sama kaverihan minä olen edelleen.

Jollakin toisella taas voi olla tosi epäjatkuva käsitys itsestään. Brutto vaikka selittää, että 20 vuotiasta häntä ei ole ollut olemassa "enää aikoihin", mikä viittaa ehkä jonkinlaiseen vahvemmin episodiluontoiseen minätunteeseen tai minäkäsitykseen.

Niin että se julkinen yhteiskunnan kanta tähän pitäisi minusta kuitenkin olla kaikille sama. Ei me voida säätää jokaiselle erilaista oikeudenmukaisuutta tällaisen sisäisen minuuteen linkittyvän oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan, vaan sillä on arvoa sinänsä, että systeemi (vaikka onkin yksittäistapaukselle aina kompromissi) on kaikille yhtenäinen ja sama.

Sehän toimii kai juuri tällaisella periaatteella nytkin.

Niin, minustakin 50-vuotias on edelleen vastuussa 20-vuotiaana tekemistään teoista, jos rikokset eivät lain mukaan ole vanhentuneita. Tämä on ihan selkeää. Toinen juttu on ketjun avausviestissä mainittujen tekojen (nuorena kirjanpitäjä keskitysleirillä) oikeudellinen asema. 

Jos tekijä ei tekoja tehdessään rikkonut mitään lakia, joka olisi hänen oman valtionsa tunnustama, niin kyllä kai tuomioistuin, joka hänet niistä tuomitsee, on sitten jossain määrin poliittinen? Minkä voidaan tietenkin ajatella olevan ok.

Minun käsitykseni ainakin on, että kansainvälisen oikeuden tuomiot, jotka eivät perustu ko. maan ratifioimiin sopimuksiin, ovat aina hippusen poliittisia. Niille, jotka kokevat ne epäoikeudenmukaisiksi, ei oikein ole lohtua, varsinkaan, jos voittajavaltioiden ja vahvassa asemassa olevien valtioiden pahoja tekoja ei myös tuomita (kuten käytännössä on). 

Poissa Vaaraton Norsu

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 588
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #155 : Joulukuu 11, 2019, 13:48:46 »
Minun käsittääkseni Mauno Koivisto vastusti aikanaan rauhaanpakottamisoperaatioita entisessä Jugoslaviassa siltä pohjalta, että ei ollut olemassa mitään legitiimiä sopimusta, jonka Jugoslavia olisi ratifioinut, ja jonka pohjalta kv. yhteisöllä olisi oikeus puuttua asioihin Jugoslaviassa.

Näin ainakin minun muistini mukaan.

Noh, tänä päivänä kaikenlainen rauhaan pakottaminen on arkipäivää. Mutta se ei perustu minkäänlaisiin edes lähipitäen "yksiselitteisiin" sääntöihin (ainakaan minun tietämäni mukaan). Ja on senkin takia (ainakin minusta) hieman arbitraarisen tuntuista, ja tuntuu, että osin kv. mediahuomion ohjaamaa jne. Mikä ei ole hyvä perusta kokemukselle, että maailma oikeudenmukainen jne. Vähän, että tekeekö kuitenkaan loppujen lopuksi maailmaa paremmaksi paikaksi, vaiko eikö.

Poissa Melodious Oaf

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 265
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #156 : Joulukuu 26, 2019, 00:50:03 »
Jos tekijä ei tekoja tehdessään rikkonut mitään lakia, joka olisi hänen oman valtionsa tunnustama, niin kyllä kai tuomioistuin, joka hänet niistä tuomitsee, on sitten jossain määrin poliittinen? Minkä voidaan tietenkin ajatella olevan ok.

Minun käsitykseni ainakin on, että kansainvälisen oikeuden tuomiot, jotka eivät perustu ko. maan ratifioimiin sopimuksiin, ovat aina hippusen poliittisia. Niille, jotka kokevat ne epäoikeudenmukaisiksi, ei oikein ole lohtua, varsinkaan, jos voittajavaltioiden ja vahvassa asemassa olevien valtioiden pahoja tekoja ei myös tuomita (kuten käytännössä on).

On se jollain tasolla relevanttia, mikä oli keskitysleirien ja niissä tapahtuneiden murhien varsinainen oikeudellinen asema. Kirjoitin kai jossain, että minun ymmärtääkseni siellä ei ihan avoimesti kerrottu koko kansalle, että näin me nyt menetellään ja haettu siihen demokraattista päätöstä ja lainsäädäntöä taustalle. No, siellä ei kai oikein ollut demokratiaa silloin muutenkaan vaan de facto diktatuuri.

Jos olis niin, että täällä eduskunnassa säädettäisiin vaikka sellaisia lakeja, että määriteltäisiin geneettisesti suomalaisuus ja siitä sitten riittävän matkan päässä olevat päästettäisiin päiviltä aivan yhteisellä sopimuksella, jonka enemmistö hyväksyy, en minä tiedä, tekisikö se suomalaisen keskitysleirin vartijan asemasta moraalisesti helpomman vai vaikeamman. Moraalinen oikeutus sille olisi, että katsoo itse toimineensa oikein ja yleisesti hyväksytyn käytännön mukaan. Tai sitten että pelkää oman henkensä puolesta ja on "pakotettu toimimaan".

Mutta jos vaikka oletettaisiin, että luotaisiin tällaisen joukkotuhon täysin lailliseksi tekevä lainsäädäntö ihan avoimella menettelyllä ja se vain menisi läpi ja saisi enemmistön tuen -- voihan silti olla niin, että täältä saisi ihan vapaasti lähteä. Itse katson kai että kolmannessa valtakunnassa ei ollut tällaista selvää kohtaa nimenomaan joukkotuhonnan suhteen, jolloin yksittäinen kansalainen antaa siihen suostumuksensa.

Mä en näe, että tällaisessa asiassa on lopulta moraalisesti ylivertaisen relevanttia se, onko joku laki säädetty ja olemassa vai ei. Tai edes tämmönen symmetria-ajattelu, että jokin on moraalisesti kyseenalaista, jos jostain muusta vastaavasta asiasta ei langeteta symmetristä rangaistusta.

Koivisto taas kritisoi aikanaan sitä, että NATO käytti Rambouillet'n sopimusta eräänlaisena provokaationa ja tekosyynä alkaa käydä ilmasotaa Jugoslaviassa. Albaanit halusivat irrottaa Kosovon Serbiasta ja serbit taas vastustivat ennen vuotta 1990 vallinneeseen tilanteeseen palaamista. Neuvotteluissa oli jo saavutettu kuitenkin melko laaja konsensus siitä, että Kosovo tarvitsisi jonkinlaisen autonomisen aseman ja ulkopuolisia tarkkailijoita. Mutta tämä R:n sopimus velvoitti siihen että NATO miehittää Kosovon ja sen lisääksi saa vapaasti kulkea ja kontrolloida koko Jugoslaviaa. Ei tällaista oltaisi edes periaatteessa voitu sikälaisen lain mukaan hyväksyä ja Koivisto kritisoi sitä, että tässä rikottiin YK:n peruskirjaa vastaan ja että YK:sta tulisi pian suurvaltojen heittopussi, jos nämä voisivat rikkoa sopimuksia silloin kun katsoivat sen tarpeelliseksi.

Asia on vähän hienosyisempi kuin se, että voidaanko johonkin mennä puuttumaan. Lopultahan Jugoslaviassa rauhanprosessi ei mennyt ihan niin huonosti kuin olisi voinut, mutta Koiviston linja kai oli, että neuvotteluja olisi pitänyt jatkaa ja sillä tavalla graindata se asia vaan päätökseen.

Toki siinä tullaan jossain kohtaa siihen, että entä sitten jos joku valtio ei vain taivu ja sitä sopua ei synny, tehdään vaikka hirmutekoja tai muuta. Koittaako jossain vaiheessa se piste, että ruvetaan pommittamaan -- ja mikä se on se kohta, jossa näin voi toimia?

Tässä on kai kyse YK:n asemasta ylipäätään. Miten se voi oikeasti toimia niin, että jäsenmaiden suvereenisuudesta ei tingitä ja että vahvimmat asevoimat eivät jyrää tämän ohi, mutta samaan aikaan YK pystyy puuttumaan eikä ole voimaton sen edessä, jos joku maa nyt vaikka sisäisesti päättää listiä puolet porukastaan.

Koivisto oli kai sillä tavalla oikeassa, että nähdäkseni YK:n asema ja arvovalta on heikentynyt sitten 1990-luvun lopun. Ei se ehkä ihan vielä ole merkitystään menettänyt, mutta vähän sen suuntaista kehitystä kuitenkin on havaittavissa.

Tämä on eri asia kuin jokin ongelma siinä, onko Jugoslaviassa tai Suomessa voimassa joku laki joka kieltää tai sallii jonkun toiminnan. Tyyliin että Suomessa olisikin nyt yhtäkkiä murhaaminen laillista tai että Jugoslaviassa ongelma olisi ollut, että vaikka murhattiin tai tehtiin mitä nyt tehtiin, mitään sikäläistä lakia ei rikottu. Ei se siinä ollut se ongelma, enkä minä näe, miten se varsinaisesti moraalisesti muuttaisi tilannetta, jos Suomessa säädettäisiin lailla että tapetaan kaikki geneettisesti epäsuomalaiset, noin esimerkkinä. Ehkä se antaisi sotilaalliselle väliintulolle pikemminkin selkeämmät juridiset perusteet ja selkeämmän moraalisen vastuun jälkeenpäinkin kaikille niille, jotka tämän ovat todella hyväksyneet.

Mut aika harvoin hirmutekoja kai sillä tavalla toteutetaan että täysin avoimesti niistä lailla säädettäisiin tai reilusti äänestettäisiin. Ehkä joku keksii tähän kiinnostavia vastaesimerkkejä.


Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4751
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #157 : Joulukuu 26, 2019, 08:48:10 »
^Jopa pahimmissakin diktatuureissa pöyristyttävät käytännöt yleensä naamioidaan erilaisin eufemismein. Sellaista julkeutta ei tunnu löytyvän pahimmiltakaan diktatuureilta, jotka eivät nimittäisi vankileirejä ”uudelleenkouluttamiseksi” jne. Onkin yksi merkittävä toimintametodi viedä sanoilta tällaisilla kielellisillä kikkailuilla merkityssisällöt. Lopulta päädytään tilanteeseen, jossa todellisuuteen ei voi suoraan viitata, eikä tapahtumista puhua. Koko kansa tottuu siihen, että sanojen fasadin takana on todellisuus, joka ei millään tapaa siihen kytkeydy. Kieli on tarkoitettu siis vain valheellisen ilmaisemiseen. Elämä on pelkkä näytelmä, jonka vuorosanat on ennalta määrätty, mutta jossa ei enää kukaan oikein tiedä, kuka istuu katsomossa, kuka on näyttämöllä. Kulisseihin ei kuitenkaan saa kurkistella, vaan yhteisestä sopimuksesta niiden piiloon jäävä teeskennellään olemattomaksi.

Poissa Saares

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1762
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #158 : Tammikuu 06, 2020, 23:53:44 »
Brutto.
"Kun mietin omaa itseäni ja tekojan joita tein parikymppisenä, en tunnista niistä itseäni. Olen nyt aivan jotakin muuta. Arvot ja asenteet ovat kääntyneet päälaelleen. Ruumiissani ei taida olla enää edes yhtä ainoaa samaa solua kuin silloin. Ja tietenkin aika ja vallitseva ilmapiiri on ympärilläni muuttunut täysin."
 Tosissasi? Taisit kopsata sen kansanedustajan puolustuspuhetta. Hassan Ali tai jotain sellaista.

Poissa Toope

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6154
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #159 : Tammikuu 07, 2020, 18:52:55 »
Saksalaisilla on tästä traumoja, ihan toki aiheestakin.
Silti ehkä pitäisi vähän ylipäästä historiasta. Kansallismielisyys AfD:n tapaan ei todellakaan ole niin kauheaa, pääosin asiallista kansallistoimintaa. Pian toki saan ikävää kommenttia tästä....

Poissa Norma Bates

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3568
  • Hattiwatin hakkaaja
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #160 : Tammikuu 09, 2020, 10:41:28 »
Sairaalloisuudesta syyllistäminen on asia joka ei pääty ikinä, ja se syyllisyys ei myöskään vanhene.

Sairaat lapset ja sairaat äidit valuvat valtoimenaan tänne Etelä-Suomeen ja se asettaa toiminnalle paljon vaatimuksia.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/erikoistuvat-laakarit-pisteyttivat-koulutuspaikkansa-kylmaa-kyytia-hus-lle-katso-minka-verran-alueesi-sairaala-sai-tahtia/7684432?fbclid=IwAR1sCYQ99DQvPZDK5dykDAf0auCQ0hccOFIIyibvd3yUCEOge90yzhgXE_E#gs.qq0ip6

Vaikkei lasten laittaminen ole minua kiinnostanutkaan, nin tuo valtoimenaan valuminen kuulostaa vähän loukkaavalta. Voisivathan sairaat ihmiset lopettaa lasten tekemisen, olisiko se sitten hyvä ettei valuta yhtään minnekään? Kai tuon nyt jotenkin muutenkin voi esittää tuon resurssien puutteen kuin syyllistämällä ihmisiä siitä että ovat sairata ja änkevät samaan paikkaan hoidettavaksi. Eiväthän potilaat ole sitä itse päättäneet että tilanteen pitää olla tuollainen kuin linkissä kuvaillaan sen olevan.

***

Terveyspuolella syyllistämistä on nykyään pilvin pimein. Ennenvanhaan lääkäri oli jumala ja häntä toteltiin, meni syteen tai saveen, joten ei jäänyt sanansijaa vastaankaan vänkyröidä, joten eipä sitten kaiketi syyllistettykään. Mutta nykyään kun ihmiset tykkäisivät päättää asioistaan itse, ovat erinäiset tahot huolestuneet siitä että ihmisillä on vapaa tahto ja sen vuoksi kai sitten pitää jokaikinen päivä paasata mitä kaikkea nykyään ei saisi syödä tai tehdä.

Poissa Laika

  • Konkari
  • ***
  • Viestejä: 813
Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw

Poissa Toope

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 6154
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #162 : Tammikuu 09, 2020, 21:25:59 »
Olisi kiva olla lääkärinä hyvin toimeentulevalla alueella, ehkä ruotsinkieliselläkin.
Mutta eikös lääkärinhomma ole kutsumusammatti, eikä hyvän palkan ammatti?

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2415
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #163 : Tammikuu 10, 2020, 11:21:10 »
Olen lueskellut kirjaa "Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941", jonka ostin viidellä eurolla Heinolan ABC:n yhteydessä olevasta kirjamyymälästä. Teos osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi, että ostin siihen "jatko-osankin" seuraavalla käynnilläni. Ostin myös erään toisen samaan aihepiiriin liittyvän kirjan. Onneksi 50% alennus oli vielä voimassa.

https://docendo.fi/sivu/tuote/saksan-kenraali-suomen-paamajassa-1941/1960750

Tuo kirja herättää monenlaisia ajatuksia. Päiväkirjojen kirjoittaja vaikuttaa sivistyneeltä ja oikeamieliseltä henkilöltä, mistä nousee väistämättä mieleen ajatus, tajusiko hän täysin millaisen hirmuvallan palveluksessa hän sotilaana toimi.

Päiväkirjassa kuvataan ajanjaksoa Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 saman vuoden loppuun. Alussa niin Suomen kuin Saksankin sotilaat olivat innoissaan siitä, että ristiretki bolsevismia vastaan alkaa, ja Neuvostoliitto tullaan tuhoamaan. Neuvostoliiton voimat puolustautua aliarvioitiin, ja Saksan ja sen liittolaisten mahdollisuudet voittaa Neuvostoliitto yliarvioitiin. Jo kahden kuukauden sotimisen jälkeen elokuussa 1941 se karmea vaihtoehto, että Neuvostoliitto ei tuhoutuisikaan, oli alkanut hiipiä monien mieleen, vaikka Saksa vielä etenikin rintamilla.

Jo kesän 1941 lopulla Suomen henkilömenetykset olivat olleet erittäin raskaat, eivätkä ne voisi enää jatkua samaan malliin. Hyökkäyksen voimaa oli pakko vähentää. Toisin kuin oli uskottu, Leningradia ei saataisi täysin piiritetyksi. Venäläisten vesiyhteys sinne Laatokan kautta säilyisi, koska järven itäranta jäisi heille. Suunnitelmana oli ollut, että saksalaiset valtaisivat rannan etelästä ja suomalaiset pohjoisesta, ja joukot kohtaisivat Syvärillä. Tätä kohtaamista ei koskaan tapahtunut. Mannerheimin intoa hyökkäykseen rajoitti paitsi armeijan voimien ehtyminen, myös se, että hän ei halunnut vaarantaa suhteita länsivaltoihin enemmän kuin ne jo muutenkin vaarantuivat.

Miten tämä liittyy otsikon aiheeseen. Ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun ei parempaakaan otsikkoa ole, niin kirjoitan tämän otsikon alla. Kollektiivinen syyllisyys tulee kai esille siinä, että ihmiset, jotka eivät sinänsä kannattaneet Adolf Hitleriä ja hänen suuruudenhulluja suunnitelmiaan kansanmurhineen, tulivat toimineeksi hänen tavoitteitaan edistääkseen. Kysymyksen, mitä tapahtuu Leningradin asukkaille, kun kaupunki piiritetään, olisi pitänyt nousta niin Mannerheimin kuin monen muunkin mieleen. Ehkä se nousikin. Jos leningradilaiset olisi tapettu nälkään niin kuin Hitler kaavaili, mikä olisi ollut suomalaisten piirittäjien osuus kollektiivisessa syyllisyydessä. Onneksi tämä skenaario jäi näkemättä, vaikka kaupunkilaisia paljon kuolikin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 10, 2020, 11:23:49 kirjoittanut Kopek »

Poissa ROOSTER

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 3347
  • Hän jolla on eniten pixeleitä!
Vs: Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen
« Vastaus #164 : Tammikuu 10, 2020, 11:57:23 »
Olisi kiva olla lääkärinä hyvin toimeentulevalla alueella, ehkä ruotsinkieliselläkin.
Mutta eikös lääkärinhomma ole kutsumusammatti, eikä hyvän palkan ammatti?

Voi se olla samaan aikaan sekä kutsumus, että hyvin palkattu - myös ruotsinkielisille och också för finsksprokiga.

Mielestäni katkeamatonta potilasvirtaa vastaanottavan nuoren terveyskeskuslääkärin noin  4000-6000€ palkka on ihan paikallaan vastuuseen, vaativuuteen ja likaisuuteen nähden. Saman korvauksen saava pienyrityksen toimitusjohtaja voi koska tahansa lähteä hermolomalle, viikoksi golfaamaan jonnekin messumatkan varjolla, työnantajan rahoilla. Lääkärille ainoa mahdollisuus on lääkemaahantuojan sponsorireissu, jonka seurauksena/saamiseksi, pitää tarjoilla asiakkaalle ehkä ei-niin-parasta-lääkevaihtoehtoa pitkät ajat.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

Janne Utriainen:”Minä olen ajatellut, että ihmisen pitäisi tietää kaksi asiaa. Mistä ruoka tulee, ja mihin paska menee. Ne kun pohtii hyvin, niin maailma on ihan erinäköinen.”