Kollektiivinen syyllisyys ja syyllisyyden vanheneminen

[Toope]

Minä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi sotia pitäisi oikeuttaa.

Puhut nyt sotimisesta yleisellä tasolla, jolloin sen oikeutuksen pohtiminen saattaa hyvinkin olla turhaa. Mutta voiko sotimiseen liittyä pienempiä osia tai yksittäisiä toimenpiteitä, joissa käytetään väkivaltaa, mutta jotka siitä huolimatta ovat oikeutettuja? Onko ihmisellä velvollisuus tulla murhatuksi ilman oikeutta puolustautua aseellisesti (siis vain raapimalla, sylkemällä ja rimpuilemalla) tai ilman oikeutta saada aseellista suojelua?

Onko oikeus tappaa joku, joka uhkaa tappaa perheesi?
Ei ole yleismaailmallista normikäsitystä, ehkä se uskonnon tarjoama lähiten.
Kyllä minäkin aseen hankkisin, jos blm-porukat alkaisivat riehua kotikorttelissani.

[Kopek]

Meille pasifisteille on aina esitetty hassunhauska kysymys, että jos joku uhkaisi ampua jonkun rakkaasi, niin etkö muka ampuisi itse ensin, jos voit? Ampuisin. Kyllä.

Entä, jos käskettäisiin ampumaan niitä vihollisiksi kutsuttuja. Vaihtoehtona olisi siirtyminen teloitettavien jonoon. Kumpi voittaisi, pasifistinen vakaumus vai itsekkyys ja halu säilyä hengissä edes vähän pidempään. En tiedä, kuinka moni tällaisen valinnan on joutunut tekemään, ja kuinka moni on valinnut Arndt Pekurisen tien.

En ole militarismin ihailija vaan kertausharjoituskieltäytyjä, vai miksi niitä sanotaan. Runoilin pitkät selostukset perusteluiksi ja joudun perustelemaan kantaani vielä jollekin armeijan kapiaiselle Helsingissä. Aikoinaan vaadittiin tämäkin prosessï, nyt ei kai enää. Kapiainen kysyi, että olisiko sekään mukavaa, jos vihollinen pitäisi voitonparaatin Helsingin kaduilla. Ei tyyppi tainnut suoraan sanoa, kuka se vihollinen olisi, mutta ilmeisesti asiasta vallitsi yleinen konsensus.

Naisten on helppo olla pasifisteja, koska he eivät joudu vakaumuksensa käyännön toteuttamisesta hankaluuksiin.

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä joihin ei kenelläkään taida olla täydellisiä vastauksia. Sodat eivät lopu niin kauan kun ihmiset tottelevat. Ja ihmisethän tottelevat.

[Toope]

Naisten on helppo olla pasifisteja, koska he eivät joudu vakaumuksensa käyännön toteuttamisesta hankaluuksiin...

Helpompi moralisoida, toki.

Toki naisemme taistelivat 1939-1945. Eivät nysvänneet, kuten city-vihreät.

[ROOSTER]

Naisten on helppo olla pasifisteja, koska he eivät joudu vakaumuksensa käyännön toteuttamisesta hankaluuksiin...

Helpompi moralisoida, toki.

Toki naisemme taistelivat 1939-1945. Eivät nysvänneet, kuten city-vihreät.

Höpöhöpö. Naisemme ovat etulinjassa, katso vaikka kuvia Elokapinasta. He ovat siellä puolustamassa maamme elinkelpoisuutta ja rakentamassa parempaa yhteiskuntaa (länsimaista) jälkeläisillemme, oman maineensa likoon pannen.

Ne ovat nysväreitä, jotka yrittävät pitää pystyssä menneitä rakenteita huoltoasemien baareissa mölyämällä, vastustaen kaikkia hankkeita joissa myös tulevaisuus yritetään ottaa huomioon - eivät naiset.

[Laika]

Vai onko sota aina sellainen olotila, jossa moraalisäännöt lakkaavat olemasta voimassa? Voisiko sodalla olla omat eettiset pelisääntönsä?

Harkitsin kyllä lainausmerkkejä hyvän sodan ympärille. Niitä vain tulee käytettyä liiallisesti, ja yhtäältä hyvä voidaan ymmärtää -nähdäkseni sodasta puhuttaessa se täytyy- muussa kuin moraalisessa mielessä. Puhun mieluummin hyvästä instrumentaalisesti sodan yhteydessä, kuten kivääri on hyvä väline ihmisten ampumiseksi. On olemassa useampikin varsin pätevä vastaväite tarkoituksen pyhittäviä keinoja vastaan, joten siinä mielessäkin hyvästä sodasta puhuminen on hyvin epäilyttävää.

Sotatilanteessa moraali on jo alistettu jollekin muulle tavoitteelle. Siksi viittasin hyvään lähinnä käytännöllisessä mielessä. Esimerkiksi siihen nähden mitä Saksan sotilaat johtonsa määräyksestä tekivät itärintamalla, on 'moraalisesti' tarkasteltuna hämmästyttävää, että puna-armeija kohteli vastapuolta niinkin säädyllisesti sodan loppuvaiheessa, joskin säädyllinen sisältää tässä yhteydessä eittämättömän tukun raiskauksia, kuolemanmarsseja ja antautuvien saksalaisten mielivaltaisia teloituksia. Moraalilla on reunaehtonsa, jotka todellisuus ihmisille asettaa*. Mitä sinä tekisit, jos saisit verekseltään kiinni vaimosi ja lastesi murhaajat. Rupeaisitko lukemaan Rawlsia vai Kantia? Keskitysleirien porteille ensimmäisenä ennättäneiden rivisotilaiden eteen avautui näky, jollaisen saattoi kuvitella lähinnä raamatullisessa Helvetissä. Luurankomaisia, pahoinpideltyjä ihmisraunioita, joiden kiduttajat olivat niin erkaantuneet todellisuudesta, että osa jopa jäi paikan päälle muodollisesti antautuakseen, ikään kuin normaalijärkinen ihminen ei olisi halunnut repiä noita hirviöitä kappaleiksi pala palalta, hitaasti. Kysymys kuuluu, oliko uhrien moraalinen vaisto jotenkin väärässä, kun he kostivat vartijoilleen? Monellako teistä on pokkaa vastata myöntävästi (ja oma vastaukseni on, 'toivottavasti repisin')?

Sodan kaltaisessa ääritilanteessa on ei-yllättävää, että paineen alaisuudessa sotilaat syyllistyvät murhiin ja mielivaltaan. Sitä taustaa vasten en ymmärrä pasifismia niinkään kieltäytymisenä itsepuolustuksesta kuin ymmärryksenä siitä, mitä sodan aiheuttamat olosuhteet tekevät siihen osallistuvalle ihmiselle, ja sen realismin muistamista ennen sotatorven huoletonta toitottelua. Edes parhaat eivät ole immuuneja näille turmeleville vaikutteille, saati sitten pahimmat. Pasifismi siten kuin ymmärrän sen, tarkoittaa etenkin naiivin heeroksen ('hyvien sotilaiden') ja sodan idealisoinnin hylkäämistä. Siihen nähden on kiinnostavaa, miten kevytmielisesti nimenomaan pasifistit on leimattu idealisteiksi ja realisminsa hylänneiksi yksilöiksi. Minun eroni periaatteelliseen pasifismiin on, että en yritä hakata neliötä läpi kolmionmuotoisesta rei'ästä. Periaatteellisesta pasifismista tunnetuimpia esimerkkejä oli Gandhin ohje juutalaisille, jonka mukaan oikea vastaus vainoihin olisi ollut alistuminen teuraalle ilman vastarintaa. Gandhi paheksui, että juutalaiset ylipäätään kapinoivat natseja vastaan aseellisesti. Minä olen eri mieltä Gandhin versiosta. Mielestäni Gandhin lausunto on idioottimainen.

Toinen maailmansota ei ollut hyvä sota moraalisessa mielessä, koska sellaisia sotia ei ole olemassa. Sotiin liittyy väistämättä moraalittomien yksilöiden mobilisoiminen systemaattisen väkivallan harjoittamiseksi, ja sotaan ryhtyminen tarkoittaa siten implisiittisesti sen seurausten hyväksymistä. Toinen maailmansota oli 'hyvä' lähinnä siitä suppeammasta näkökulmasta, että sen yhtenä tarkoituksena oli imperialistisen Saksan harjoittaman ideologian ja voimapolitiikan pysäyttäminen, ja sitäkin periaatteellisesti jaloa tavoitetta tahrasivat liittoutuneiden puolelta Iso-Britannian ja Neuvostoliiton johtajien haaveet imperiuminsa laajentamisesta. So. sodan jalojen tavoitteiden ajamiseksi jouduttiin paitsi mobilisoimaan moraalisesti ala-arvoisia yksilöitä, liittoutumaan moraalisesti ala-arvoisten johtajien kanssa.

Sellaista paskansyöntiä on hyvä sota, huonoista ei tarvinne lisäkuvauksia. Pasifistin näkökulmasta suurin ongelma on, että suurin osa sodista ei välineellisesti edes täytä tätä suppeaa hyvän sodan merkitystä.

Toinen maailmansota päätyi natsijohdon hirttäjäisiin, ja natsien hirttäminen/ampuminen taitaa olla yksi niistä harvoista poikkeuksista, joissa kernaasti lipsun pääohjesäännön osalta. Hirttäisin herrarotuna itseään pitävää ihmissaastaa vaikka omakätisesti munistaan köyden jatkoksi. Ainoa vika oli, että voittaneet kostivat natsien rikokset aivan liian lempeäkätisesti. Sen aatteen kannattajat ovat ihmiskunnan pohjasakkaa, ja heidän ideologiansa on ihmiskunnan tulevaisuutta myrkyttävä syöpäkasvain. Poliittiset ideologiat puhtaasti periaatteiksi muutettuina ovat tietenkin yleensä harhaisia suuntaan tai toiseen, mutta natsismin hierarkinen rotu- ja herruusajattelu onnistuvat nousemaan listan kärkeen. Moraalisesti se on kirjoissani niin ala-arvoinen visio, että elämän kaikkinainen, täydellinen sammuminen on sille preferentiaalinen vaihtoehto heti tänään.

Yksi tärkeä syy sille, miksi toinen maailmansota ei ollut (moraalisesti) hyvä sota edes natsien rotuopin hävittämiseksi, löytyy valitettavasta jälkikäteisyydestä, jolla valtakunnan sisäinen mätä alkoi paljastua suurelle yleisölle vasta loppuvaiheessa. Sodan jälkeen kolmannen valtakunnan paljastukset ovat totta kai kelvanneet anakronistisesti oikeutukseksi, mutta etukäteen muut länsivallat eivät halunneet edes ottaa vastaan juutalaisia. Väkivallan historian määrittelyssä on mukana aimo annos opportunismia.

Siinäpä lyhyt erittely, mitä tarkoitan ja mitä en tarkoita hyvällä sodalla.


*Tämän takia karsastan moraalifilosofeja, joille se on merkinnyt suurellisen moraaliteorian rakentelua -varsinkaan kun nuo teoriat eivät edes ole aina sisältäneet sitä mitä pidän suppeasti katsottuna säällisenä elävän olennon kohteluna, kuten esimerkiksi oli laita Kantin etiikassa

[Aave]

Tai kuten virheellisesti aikoinaan sivalsin nimimerkki riittiselle tuohduksissani miehen leninistipropagandasta, 'liittoutuneiden olisi pitänyt marssia suoraan Berliinistä Moskovaan', vaikka sellaisen ehdottaminen oli totta kai täysin poissa pöydältä, ja sellaisena pelkkää jälkipolvien fantasiaa. Ei oltu ehditty keksiä rock 'n roll -musiikkia sopivan aggressiivisen mielialan nostattamiseksi, ja ehkä ennen kaikkea olisi pidetty sopimattomana ajatusta, jonka mukaan yli 90 prosenttia koko sodassa liittoutuneiden ihmisuhreista kärsineen ja hampaita myöten liikekannallepanon tehneen maan kimppuun hyökättäisiin ikäänkuin loppukaneetiksi Berliinin antautumisen jälkeen.

Kirjoitat silkkoja mielipiteitäsikin niin tinkimättömän varmaoloisesti, että väkisinkin hymyilyttää. Ole vain vakuuttunut omasta vakuuttuneisuudestasi, mutta suunnitelma oli olemassa ja kiersi pöydällä, kuin hullut puuron äärellä.

Osuvasti nimetty Operation Unthinkable. Yllätyshyökkäyksen neuvostojoukkoja vastaan piti alkaa 1.7.1945, Dresdenissä. Operaatiosta ei suinkaan luovuttu mistään moraalisista tai eettisistä syistä vaan ihan vain siksi, että suunnitelijoiden omissakin skenaarioissa takkiinsa saaminen oli liian todennäköistä. Sitähän sodan aloittamispäätökset aina ovat - kalkyloitua harkintaa, eivätkä mitään moraali- tai tunnepäätöksiä. Wanhoina hywinä aikoinahan sotia ensin julistettiin, mutta sittemmin tämmöisestäkin humpuukista on luovuttu, täysin hölmönä ennakkotietona.

[Laika]

3) Voiko sodalla olla muita moraalisessa mielessä oikeita tavoitteita kuin itsepuolustus? Entä joidenkin toisten puolustaminen? Entä väkivaltaisen ja vaarallisen hallinnon kumoaminen? Entä arvojen puolustaminen? Entä kohdemaan elintason tai ihmisoikeustilanteen parantaminen...?

3) Pitäisikö tulevaisuuden sotatoimet kohdistaa vain johtajiin tai valtaeliittiin? Juuri johtajat ovat vastuussa siitä, että väkivaltaa alettiin käyttämään. Voiko johtajien lisäksi edes olla muita syyllisiä?

'Johtajiin tai valtaeliittiin'. Tarkoitat varmaan arjalaisia. Koska arjalaisuutta ei varsinaisesti ole olemassa, olisi ideologisesti tyydyttävä hävittämään arjalaiset, kunnes jäljelle jääneet kieltäisivät olevansa sellaisia.

Myönnän sen kuulostavan jonkin verran kummalliselta ajatukselta, muttei tarkemmin ajateltuna ole täysin vailla järkeä. Näennäinen oksymoroni johtuu todelliseen projisoidun arjalaisuuden ja sisäsyntyisen herruusfantasian välisestä kuilusta. Kyse olisi tosin paljon laajemmasta (metafyysisestä?) kamppailun käsitteestä kuin pelkästään sodasta, vaikka se sitten sisältäisi sodan elementtejä. Pohjimmiltaan kysymyksesi kai käsittelee arvoa, mikä on arvokasta ja mikä on sen hinta. Abstraktiin kysymykseen ei voi antaa vastauksena kuin abstraktioita.

Edellisen selventämiseksi on kenties hyödyllistä huomata, että natseilla oli aivan erityislaatuinen käsitys vallasta kansojen välisenä kilpailuna, ja edelleen, luonnonjärjestyksenä. Heille yhteistyöllä oli pelkästään opportunistinen merkitys varsinaisen herruuteen tähdänneen tavoitteensa kannalta. Minulle asia ilmenee täsmälleen päinvastoin, mistä tullaan ideologiseen tai metafyysiseen puoleen.

Katsohan minä tosiaan vihaan natseja. Ystäväni totesi asian kerran tultua puheeksi että kaikki vihaavat, mutta minusta vaikuttaa, että vihaan natseja enemmän. Steriloisin luultavasti myös heidän perheensä.

[Aave]

Minä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi sotia pitäisi oikeuttaa.

Puhut nyt sotimisesta yleisellä tasolla, jolloin sen oikeutuksen pohtiminen saattaa hyvinkin olla turhaa. Mutta voiko sotimiseen liittyä pienempiä osia tai yksittäisiä toimenpiteitä, joissa käytetään väkivaltaa, mutta jotka siitä huolimatta ovat oikeutettuja? Onko ihmisellä velvollisuus tulla murhatuksi ilman oikeutta puolustautua aseellisesti (siis vain raapimalla, sylkemällä ja rimpuilemalla) tai ilman oikeutta saada aseellista suojelua?

Itse asiassa juuri yleisellä tasolla oikeutettu sota on varsin helppo määritellä, ja perustella.

Otetaan lähtökohdaksi valinta taistella. Sillä, että valitaan taistella on aina kaikenlaisia paskamaisia ja ikäviä seurauksia, myös itselle. Vaan entä, jos valitaankin olla taistelematta? Johtaako se valinta puolestaan vieläkin paskamaisempiin ja ikävempiin seurauksiin, ja nimen omaan itselle?

Määrittelyn voi skaalata niin yksilöstä kollektiiviin, kuin kollektiiveista kokonaisiin valtioihin, ja sivilisaatioihin. Punnitaan kahta huonoa ja ikävää vaihtoehtoa, mutta jompi kumpi niistä johtaa vieläkin karseampiin tulevaisuudennäkymiin.

Otetaan käytännön esimerkiksi yksi kappale tuttua ja turvallista Suomen sisällisotaa, joka oli kyytipojaksi samalla veljessota. Entäpäsjossitteluna: valkoiset olisivatkin päättäneet olla taistelematta. Miten silloin olisi käynyt?

Vaikka näin ei todellisuudessa käynyt, meillä on varsin luotettavaa vertaishistoriallista tietoa siitä, miten siinä olisi käynyt. Olisi käynyt lopulta kuin Virolle ja Baltian maille kävi. Mitä niihin valkoisten pitämiin keskitysleireihin ja muihin paskamaisuuksiin tulee, niin vähäistäpä nekin ovat mikäli olisi käynytkin niin, että punaiset olisivat voittaneet. Näissä keskusteluissa olen tukkinut muutaman äärivasurin turvat justiinsa sillä toteamuksella, että mitä kaikkea olisikaan tapahtunut, jos arvon esikuvansa olisivatkin Suomessa saaneet tahtonsa läpi. Sellaisiin seuraamuksiin verrattuna valkoiset tekivät sisällissodassa suhteellisen vähän pahaa, myös itselleen. Edes he äärivasurit eivät ole olleet niin typeriä, että olisivat lähteneet väittämään tästä seikasta vastaan. Tällä foorumilla kyllä voi ollakin joku niin typerä, että kokee senkin älykääpiöilyn arvoiseksi.

Suomalainen pasifisti puolustaa niitä arvoja ja elämäntapoja, jotka on ensin sotimalla lunastettu. Senkään vuoksi pasifisti ei juuri voi taputella itseään selkään. Jos se itsetiedoton pasifisti vielä hyväksyy väkivallan itsepuolustuskeinona ja/tai läheistensä puolustuskeinona, niin väkivallan hyväksymällä onkin jo hyväksynyt myös puolustussodan oikeutettuna sotana.

Tiedän hyvän vitsin, se alkaa näin: Olipa kerran yli 50-vuotias armeijaa käymätön suomalaisnainen, joka julistaa muille olevansa pasifisti. Vitsi päättyi.

Se, ettei usko sodan oikeutuksiin on puhdas nollakommentti. Sama kuin julistaisi, että ei usko vuorten olemassaoloon, tai ilmoittaisi oikeudessa saamastaan tuomiosta, että ei ota sitä huomioon. Vuoret ovat olemassa ja tuomiokin toteutuu täysin riippumatta siitä, uskooko henkilö niihin, tai miten kuvitteleekaan jättävänsä huomiotta.

Aggressio on biologinen vietti. Se ei ole lähtökohtaisesti hyvä eikä paha samalla tavalla kuin mitkään muutkaan vietit ovat, vaikka me sitten arvotamme niin erilaisia tuntemuksia, kuin tekoja. Aggressiovietin ansiosta on saatu ja saadaan myös paljon hyvää aikaan, kunhan sen valjastaa oikein. Mikäli länsimaalaiselta tosipasifistilta lähtisi pois kaikki se, mitä aggressiovietin ansiosta on myös luotu, niin tosipasifisti löytäisi itsensä asumassa risumajasta. Eipä olisi tietokoneita, internettiä eikä tätä foorumiakaan, ellei aggressioon perustuvaa innovointia olisi. Edellä mainitut kun ovatt nekin kaikki sotateknologiaa, mutta rauhanomaisesti sovellettuina.

Ylikorostunut usko tieteeseen ja teknologiaan on oma lukunsa. Siihen sortuvalle kun voi huomauttaa, että juuri teknologisessa ja tieteellisessä edistyksessään ihminen on tullut samalla luoneeksi kaikki ne massiiviset ongelmat, joista ihmiskunta tulee kärsimään jatkossa vain lisää. Eipä olisi ilmastokatastofiakaan, ellei oltaisi oltu niin perkeleen edistyksellisiä.

[Aave]

Määritelmällisesti sota on politiikan jatke. Sodan päämääränä on aina vastapuolen tahdon murtaminen, ja vastapuolen pakottaminen omaan tahtoonsa. Se, mitä sivistyneenä itseään pitävä ihminen ei halua kuulla on ikävä tosiasia: kaikista mahdollisista laeista huolimatta tämä maailma perustuu edelleenkin lopulta vain yhteen oikeuteen - ja se on nimeltään vahvimman oikeus.

Sodan määrittelystä tarkastellen tappaminen on sodan sivutuote, ei sen itseisarvo tai lopullinen päämäärä. Käydään kimppuun, tapetaan, tuhotaan, runnellaan, raiskataan ja haavoitetaan niin kauan, että vastapuolen tahto murtuu. Jos se on murtunut jo valmiiksi ja vastapuoli alistunut, niin ei tarvitse tappaa tai runnella ketään. Voittaa vastapuoli taistelutta onkin sodan suurimpia saavutuksia. Tässä mielessä ja esimerkkinä Venäjä toteutti sellaisen operaation "pienillä vihreillä miehillään". Vastapuoli yllätettiin niin pikaisesti ja perusteellisesti, että se ei edes ehtinyt ryhtyä vastatoimiin, vaikka tahtoa varmasti oli.

Kansanmurhat ovat nekin oma lukunsa, eivätkä tyypillisesti varsinaista sotaa. Kansanmurhissa vastapuoli halutaan kategorisesti hengiltä, eikä sillä ole keinoja eikä edellytyksiä puolustautua. Se ei voi edes valita taistella, ainoastaan yrittää piiloutua, tai paeta. Ei se silloin mitään sotaa ole, ainoastaan teurastusta. Sunnimuslimeista koostuva Daesh teki sitä juuri jesideille, jotka ovat paitsi kansa, myös kristittyjä. Kollektiivina kristityt ovat tälläkin hetkellä maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä, vaikka ei kotisohvallaan vatsa täynnä makoileva suomalainen sekulaari sitäkään jaksa murehtia.

[Laika]

Aave ei onneksi löydä naista, joten hän on käytännössä steriili muutenkin.

[Aave]

Aave ei onneksi löydä naista, joten hän on käytännössä steriili muutenkin.

Aave löysi naisen viimeksi eilen, ja nyt on Aaveen pukinpussit todella tyhjät. Steriilit ne eivät kuitenkaan ole, vaan tuottavat elämää kihisevää, korkeaoktaanista ja pystyvää spermaa. Sen on lääkärikin virallisesti todennut!

[Xantippa]

Maailmassa, jossa sotia ollaan selkeästi vältelty mahdollisimman hyvin ja paljon, on aika surkuhupaisaa kuunnella keski-ikäistä miestä hakkaamassa rintoihinsa ja solkkaamassa, miten aggressio on niin perimmäinen ja luontainen vietti.

Samalla tämä yksilö selostaa, miten sodat ovat tarkoin kalkuloituja tapahtumia, ei tunteen vallassa tehtyjä päätöksiä. Että mikä se aggression osa tässä sitten on?

Sota on kieltämättä pahinta heille, jotka joutuvat sodan uhreiksi. Ellei sitten onnistuta selittämään, miten esimerkiksi Dresdenin palavissa taloissa olleet lapset olivatkin jotakin muuta kuin uhreja. Kuten Laika sanoo: ellei Saksasta olisi löytynyt, mitä löytyi, oltaisiin puhtaan kaulan kanssa vähän kuin Irakissa ikään.

"Puolustussota" on länsimaalaisittain jotain täysin käsittämätöntä sekoilua ja kummallista haaveilua, koska sehän todellakin vaatisi tilanteen, jossa ollaan täysin omia asioita puuhailemassa ja joku vain tunkee rajan yli jostain kumman syystä, joka tulee ihan yllärinä. As if, tämähän on tosi todennäköistä.

Joten: missähän maassa tai maailmassa olisi enemmän syytä olla pasifisti, kuin tällä hetkellä Suomessa? Mitä syytä olisi olla jotain muuta? Usko siihen, että kyllä niille toisille sota sopii ja on varmaan ihan oikein?

T: Xante

[Toope]

...Joten: missähän maassa tai maailmassa olisi enemmän syytä olla pasifisti, kuin tällä hetkellä Suomessa? Mitä syytä olisi olla jotain muuta? Usko siihen, että kyllä niille toisille sota sopii ja on varmaan ihan oikein?

Voisimme pitää heidät poissa Suomesta. Se on valintamme.
Jokainen meistä tietää, ettei Lähi-idän tai Afrikan kulttuurien tuonti yhteiskuntaamme rakenna meikäläistä, vaan se rappeuttaa.

[Toope]

Naisten on helppo olla pasifisteja, koska he eivät joudu vakaumuksensa käyännön toteuttamisesta hankaluuksiin...

Helpompi moralisoida, toki.

Toki naisemme taistelivat 1939-1945. Eivät nysvänneet, kuten city-vihreät.

Höpöhöpö. Naisemme ovat etulinjassa, katso vaikka kuvia Elokapinasta. He ovat siellä puolustamassa maamme elinkelpoisuutta ja rakentamassa parempaa yhteiskuntaa (länsimaista) jälkeläisillemme, oman maineensa likoon pannen.

Ne ovat nysväreitä, jotka yrittävät pitää pystyssä menneitä rakenteita huoltoasemien baareissa mölyämällä, vastustaen kaikkia hankkeita joissa myös tulevaisuus yritetään ottaa huomioon - eivät naiset.

Eivätkös he ole niitä, jotka vastustivat ydinvoimaa ja yrittivät jotain huijaustuulivoimaa meille?
Heitä, jotka tarjosivat meille monikulttuuria ja islamia?
Niitä, kun tyrkyttivät meille woke- ja cancel-teorioita?
Eivät nuo naiset meille hyvää tarkoittaneet, vaan rappeutunutta ideologiaa.

[ROOSTER]

Naisten on helppo olla pasifisteja, koska he eivät joudu vakaumuksensa käyännön toteuttamisesta hankaluuksiin...

Helpompi moralisoida, toki.

Toki naisemme taistelivat 1939-1945. Eivät nysvänneet, kuten city-vihreät.

Höpöhöpö. Naisemme ovat etulinjassa, katso vaikka kuvia Elokapinasta. He ovat siellä puolustamassa maamme elinkelpoisuutta ja rakentamassa parempaa yhteiskuntaa (länsimaista) jälkeläisillemme, oman maineensa likoon pannen.

Ne ovat nysväreitä, jotka yrittävät pitää pystyssä menneitä rakenteita huoltoasemien baareissa mölyämällä, vastustaen kaikkia hankkeita joissa myös tulevaisuus yritetään ottaa huomioon - eivät naiset.

Eivätkös he ole niitä, jotka vastustivat ydinvoimaa ja yrittivät jotain huijaustuulivoimaa meille?
Heitä, jotka tarjosivat meille monikulttuuria ja islamia?
Niitä, kun tyrkyttivät meille woke- ja cancel-teorioita?
Eivät nuo naiset meille hyvää tarkoittaneet, vaan rappeutunutta ideologiaa.

Ydinvoiman vastustus ei saanut estettyä atomivoimaloiden tuloa mutta sen se sai aikaan, että maamme voimalat on rakennettu tarkkaan, kovien vaatimusten mukaisesti ja mahdollisimman turvallisesti. Jos kukaan ei olisi ollut vastaan, maamme olisi täynnä tutisevia halparakennettuja vuotavia reaktoreja. Oppositiolla on merkitystä, hyvinkin paljon.

Mitä on huijaustuulivoima? Sähköntuoton mittaaminen on helppoa, kWh-mittari on vanha keksintö. Tuulivoima on tällä hetkellä ylivoimaisesti halvin tapa tehdä uutta sähkövoimakapasiteettia. Toisin kuin räjähtävienlepakoidenveljeskunta on väittänyt.

Tekniikan Maailma-lehden päätoimittaja:

Vielä kymmenen vuotta sitten pidin tuulivoimaa lähinnä haihatteluna, jonka avulla saadaan kanavoitua valtion tukirahoja sopiviin taskuihin. Olin väärässä. Toki tukimiljoonat ovat liikkuneet, mutta nyt tuulivoima on varsin kilpailukykyistä ilman avustuksiakin. Sitä en olisi millään uskonut silloin ennen.

En olisi uskonut siihenkään, että vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja iloitsee Twitterissä, kun Olkiluoto 3 on viimein saatu käynnistettyä. Voi olla, että jos eduskuntaryhmää vetäisi joku muu kuin Atte Harjanne, ihme olisi jäänyt näkemättä, mutta se on jossittelua. https://twitter.com/AtteHarjanne/status/1473195977397919744

On todennäköistä, että etenkin energia-asioissa moni tämän päivän itsestäänselvyys on kymmenen vuoden kuluttua haudattu Hölmölän multiin. On todennäköistä, että moni nyt mahdottomana pidetty asia on kymmenen vuoden kuluttua muodostumassa arkipäiväiseksi ratkaisuksi.

Melkoisia tunnustuksia polttomoottorien puolustajien äänenkannattajalta. Tai entiseltä, ovat muuttaneet kantojaan parin viime vuoden aikana. Kuluttajien näkemys asioihin on näet muuttunut ja lehti ei enää voi olla ottamatta sitä huomioon.

Minulle ei yksikään nainen ole tarjonnut islamia - kristinuskovat ja jehovantodistajat on kyllä omaa uskoansa tyrkyttänyt ja kerran 80-luvulla yksi kalju oranssipukuinen yritti tarjoilla jotain kirjaa. Cancel ja woke on jotain nuorison villityksiä vissiin, ovathan ne joskus mielipiteitäni arvostelleet mutta niinhän sen kuuluukin olla. Edes minä en voi ihan aina olla ehdottomasti oikeassa vaikka olenkin valkoinen ja koulutettu hetero mies.

Kantaverkkoyhtiö Fingridin toimitusjohtajan Jukka Ruususen mukaan Suomesta on tulossa vuositasolla sähköomavarainen jo vuonna 2023. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä uutta tuulisähkökapasiteettia nousee 4 500 MW, ja myös Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin 1 600 MW saataneen käyttöön jossain vaiheessa ensi vuotta.
...
Nyt rakenteilla oleva 4 500 MW on vain raapaisu tulossa olevaan buumiin. Pelkästään tänä syksynä Fingrid on saanut lähes tuhat eri kyselyä tuulipuistojen liittämisestä kantaverkkoon. Näiden hankkeiden yhteenlaskettu teho on yli 100 000 MW.