Päivän sana, pohdintaa

[Amore]

Muijan ohella toinen sana, joka omaan korvaani kuulostaa ikävältä, on likka. Ehkä siitä tulee mieleen likainen, vaikka sana varmaankin on laina ruotsista (flicka). Plikka maistuu maalaisemmalta muodolta likasta.

[kertsi]

Minun korvaani likka kuulostaa aika neutraalilta (niin kuin flickakin), taidan itsekin puhua joskus likkakavereistani, naispuolisten ystävieni sijaan, joka olisi turhan pitkä ilmaus. Mikähän olisi lyhyempi neutraali ilmaus?

[kertsi]

Eräs Itä-Suomesta kotoisin oleva sukulainen (sukuun naitu) puhuu anopistaan käyttäen sanaa muori. Omaan korvaani se kuulostaa halventavalta. Ilmeisesti se idässä on kuitenkin aika neutraali ilmaus?

[Lognessa]

Teini-iässä piti opetella sanomaan, että tytöt olivat likkoja ja pojat jätkiä. Sitten yht´äkkiä kardinaalivirhe, ei missään nimessä niin -vaan olivatkin kimmoja ja kundeja.

Yhtä hupaisaa oli muutamia vuosia sitten, että pitää sanoa stadi, jottei kuulosta ulkopaikkakuntaiselta. Jopa Tamperetta myöten kuulin nuorison puhuvan stadista. Omalta jälkikasvulta kysyin silloin, miten puhuu Helsingistä. Kysymystä ei oliken edes ymmärretty, koska ei siitä tarvitse puhua kun on jo siellä. Täällä puhuttiin paikannimillä ja niillä oli omia lempinimiä.

[Toope]

Eräs Itä-Suomesta kotoisin oleva sukulainen (sukuun naitu) puhuu anopistaan käyttäen sanaa muori. Omaan korvaani se kuulostaa halventavalta. Ilmeisesti se idässä on kuitenkin aika neutraali ilmaus?

Jotkut omat sukulaiseni pohjoisessa edelleen käyttävät isästä ja äidistä nimiä isäntä ja emäntä (isompina, lapsina kutsuvat eri nimillä).
Minusta aika kivaa.

[Amore]

Harvoin tulee eteen täysin uusia sanoja. En nyt viittaa sanoihin, jotka on vasta keksitty, vaan sellaisiin, jotka ovat olleet olemassa, mutta ovat itselle uusia. Tänään kävi niin ruotsinkielistä kirjaa lukiessani. Sen verran usein luen ja kuuntelen ruotsiakin, että vaikka en kaikkia sanoja heti ymmärtäisi, niin silti yleensä tunnistan ne aikaisemmin kohdanneeni. Myöskään paikallismurteesta ei nyt ollut kysymys.

Päivän sana: kökkenmödding. Se näytti ja kuulosti heti hauskalta; oikein naurahdin ääneen. Tuli heti mieleen kökkötraktori ja Ruben Stiller. Ei ihme, etten ole sanaa aikaisemmin kohdannut, sillä Google antaa kökkenmöddingille vain 7960 osumaa, mikä on aika vähän. Jo sanan kirjoitusasu loi mielikuvan jonkinlaisesta sotkukasasta. Ja jätekasahan kökkenmödding onkin, tarkemmin määriteltynä raakkukasa (mikä sekin kuulostaa hauskalta) tai ruokatunkio.

Raakkutunkio (tansk. køkkenmødding, ruots. kökkenmödding) on erityisesti tanskalainen käsite, jolla tarkoitetaan esihistoriallista raakku- tai ateriatunkiota. Ne ovat olleet tyypillisiä mesoliittisen kivikauden Ertebøllen kulttuurin asukkaille Tanskan länsiosissa ja saaristossa noin 5 800−3 800 eaa. Tunkiot eivät ole olleet varsinaisia asuinpaikkoja ja arvellaankin, että tunkiot ovat olleet vain ravinnon esikäsittelyyn tarkoitettuja kohteita ja että varsinainen leiri on sijainnut kauempana.[1][2] Raakkutunkiot ovat maailmanlaajuinen ilmiö, koska samanlaisia ihmisen toiminnan seurauksena syntyneitä muodostelmia on löytetty muistakin maanosista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raakkutunkio

Sen verran paikallisuuden suuntaan tässä siis kuitenkin mennään, että sana lienee ollut tunnetumpi ja käytetympi Etelä-Ruotsissa kuin muualla Ruotsissa. Mutta sanan merkitys on yleistynyt käsittämään kaikenlaisia sotkuja, konkreettisia tai aineettomia.

Suomen kieleen kökön veikkaan tulleen myös ruotsin kielestä, mutta en ainakaan lyhyellä hakemisella varsinaista etymologiaa sille löytänyt. Murteissa kökkö tarkoittaa usein jonkinlaista kasaa.

Kökkötraktorin historia on seuraava:
1991 somerolainen Raimo Kurvinen osallistui viljelijöiden traktorimarssiin Vihtiin ja takaisin. Traktorin vanteisiin oli kiinnitetty lakana, johon Anja-emäntä oli maalannut tilan nimen: Kökkö.

Traktori vilahti televisiossa, ja nimi jäi joidenkin mieleen. Kahta vuotta myöhemmin kökkötraktorsta tuli maankuulu. Ruben Stiller paheksui Yle-johtaja Tapio Siikalaa kepulaiseksi kökkötraktoriksi ja sai esiintymiskiellon.

https://www.kotus.fi/nyt/teemakoosteet/sanoin_saavutettu_satavuotias_suomi/sanoin_saavutettu_1990-luku

[Amore]

Olen lueskellut erään emeritusprofessorin muistelmia, mikä johdatti minut miettimään, miten eroavat keskenään:
symposium
kollokvio
seminaari

Symposium-sana on kreikkalaista alkuperää ja tarkoitti alunperin juominkeja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Symposium

Kollokvio sisältää latinan sanan loqui, joka tarkoittaa puhetta. Colloquium on siis puhetilaisuus.
https://www.vocabulary.com/dictionary/colloquium

Seminaarin juuret (heh!) ovat siemenpenkissä, siis siementaimien kasvatuspenkissä.
https://www.etymonline.com/word/seminar

Tulee mieleen, että seminaari olisi täten ideariihi, jossa idätetään uusia tutkimusaiheita.

Käytännössä kaikki näistä ovat suhteellisen pienimuotoisia tilaisuuksia, toisin kuin konferenssit, jotka ovat suurempia kokoontumisia.
https://www.etymonline.com/search?q=conference

[Aave]

^
Tuo on mainio.

[Amore]

Lueskelin ruotsinkielistä kirjaa, jossa tuli eteen minulle täysin uusi sana, mikä ei ole tavallista, sillä luen ja kuuntelen ruotsia usein.

Sana oli tjottahejti.

Nettihaun perusteella sana on slangia ja tarkoittaa jokseenkin samaa kuin huitsin Nevada. Sanoissa onkin heti jotenkin samanlainen maku ja fiilis. Hauskaa!
Huitsinnevadasta tietoisku (1 min): https://areena.yle.fi/1-50754795

Ruotsalainen Slangopedia kertoo, että tjottahejti on todennäköisesti hyvin vanhaa slangia (toisin kuin huitsin Nevada). Se saattaa pohjautua sanaan Otaheiti, joka on Tahitin vanha nimi.

Tjottaheitin vaihtoehtoisia muotoja ovat myös tjotahejti ja shottaheiti.

Ruotsissa on myös Otaheiti-niminen paikka, kyseessä on pieni Otaheitin tila, "i Skepptuna socken i Stockholms län, strax nordost om Arlanda flygplats".
https://www.isof.se/lar-dig-mer/bloggar/namnbloggen/inlagg/2020-10-16-otaheiti---sa-nara-men-anda-sa-langt-borta

Muitakin eksoottisesti nimettyjä pikkupaikkakuntia Ruotsista löytyy, esim. Havaiji, Siperia ja Afrikka. Nimensä ne ovat saaneet johtuen sijainnistaan kaukana paikallisista keskuksista.

Yhdysvalloissa on ainakin Paris (Texas), London (Ohio) ja Moscow (Idaho).
Siitähän saisi lehteen repäisevän otsikon, jos Venäjä pommittaisi Moskovaa. Moni varmaan toivookin, että ampuisivat perkeleet itseään jalkaan, mieluiten molempiin jalkoihin!

Suomessa sijaitsee Hyvinkäällä Sveitsi, Betlehem ja Jerusalem löytyvät useammastakin paikasta, ja kaupunginosaniminä on paljonkin kaukaisia paikkoja, kuten Arabia (Hki) ja Petsamo (Tre).

Kylläpä sukeutui yhdestä vieraasta sanasta hauska ja avartava nojatuolimatka!

[urogallus]

Suomessa sijaitsee Hyvinkäällä Sveitsi, Betlehem ja Jerusalem löytyvät useammastakin paikasta, ja kaupunginosaniminä on paljonkin kaukaisia paikkoja, kuten Arabia (Hki) ja Petsano (Tre).

Olen kerran yhden iltapäivän aikana kävellyt Siperiasta Rivieralle.

Turusta löytyy Port Arthur ja Sudeetti on sekä Karkkilassa että Kuusankoskella. Karkkilan versiossa on tosin vain yksi e.

[Kopek]

Muijan ohella toinen sana, joka omaan korvaani kuulostaa ikävältä, on likka. Ehkä siitä tulee mieleen likainen, vaikka sana varmaankin on laina ruotsista (flicka). Plikka maistuu maalaisemmalta muodolta likasta.

Joissakin vanhoissa kirjoituskoneissa iso I ja pieni l olivat samanlaiset. Niinpä piti arvata, puhuttiinko likasta (tyttö) vai Iikasta (nimi).

Luin aikoinaan Väinö Riikkilän nuortenkirjoja, joissa esiintyi Iikka -niminen poika. Luin nimen alussa väärin ja luulin henkilön olevan nimeltään Ilkka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_(nimi)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iikka_ja_Vili

[Hayabusa]

Symposium-sana on kreikkalaista alkuperää ja tarkoitti alunperin juominkeja.
https://en.wikipedia.org/wiki/Symposium

Tämän me taiteiden ystävät tiesimmekin. 

[Aave]

Likan ja muijan sävy minusta riippuu yhteydestä. Arkinen likka saattaa olla nättikin. Muija on pikemmin rahvaanomainen, kuin mökinmuija. Sen sijaan akassa on toraisa ja kova sointi.

Näissä eri sanamerkityksissä on myös paljon alueellisia, eli murre-eroja. "Akka" on monissa suomalaisissa murteissa ollut lähtökohtaisesti melko neutraali - viittaa lähinnä henkilön ikään samaan tapaan, kuin miehistä sana ukko. Muija puolestaan on aitosuomalaisempi sana, kuin stadin slangissa (Joka ei ole edes murre, vaan kielellinen äpärä) friidu. Kuulostaako friidu mielestäsi pelkästään rahvaanomaiselle, vai onko sanalla myös myönteinen, nostattava merkitys? Kun kirjoitan friidu, niin sinulla saattaa tulla siitä samalla mieleen jonkilainen stereotypia friidusta.

Muuten olen sitä mieltä, että tämänkin tyyppistä kielellistä elvytystä Suomessa tarvitaan. Mitä ei todellakaan tarvita on toksinen feminismi, sen tuputukset nais- ja miesoletetuista, ja uusien termien keksimisestä kaiken maailman vinoviettisille, ikään kuin nämä olisivat joitain omia, erityisiä "sukupuoliaan".

Toivottavasti joku närkästyi tästä.

[Jaska]

Friidu oli puoli vuosisataa sitten stadissa elävä ja huomiota ansaitseva nuori nainen, gimma, ei mikään vanha muija. Nyt myöhemmillä sukupolvilla, aika nuorillakin, muija ei suinkaan ole enimmäkseen ikäloppu, vaan vaikka vaan mun muija.

Tää jutustelu on täällä vähän eksyksissä.

[Aave]

Friidu oli puoli vuosisataa sitten stadissa elävä ja huomiota ansaitseva nuori nainen, gimma, ei mikään vanha muija. Nyt myöhemmillä sukupolvilla, aika nuorillakin, muija ei suinkaan ole enimmäkseen ikäloppu, vaan vaikka vaan mun muija.

Tää jutustelu on täällä vähän eksyksissä.

Onhan se eksyksissä, mutta pitänee vielä täsmentää: "muija" on tarkoittanut ja tarkoittaa Kehä III:n ulkopuolella tapahtuvassa arkipuheessa naista yleensä, ilman viittauksia ikään. Jo teinipojat (Ja tytöt itsekin) puhuvat muijista, vaikka tarkoittavat oman ikäkohorttinsa tyttöjä. Tässäkin on tietysti alueellista vaihtelua. Tilannesidonnaisesti se voi tarkoittaa käytännössä juuri samaa, kuin miten itse miellät sanan friidu tai gimma. Enkä muuten ole huomannut, että sanan friidu merkitys olisi juurikaan muuttunut siitä, mitä sillä tarkoitettiin Helsingissä jo puoli vuosisataa sitten.

Naisia koskeva yleissääntö: nuoret naiset pitävät siitä, että heitä puhutellaan ja kohdellaan vähän vanhempina, kuin todellisuudessa ovatkaan. Jo ikää enemmän omaavat puolestaan pitävät siitä, että heitä puhutellaan ja kohdellaan nuorempina, kuin todellisuudessa ovatkaan.

Sekin kerta, kun olimme eräässä vanhainkodissa edesmennyttä isoäitiäni katsomassa. Jäin vielä hetkeksi samalla istumaan tutun herrasmiehen kanssa käytävän penkille; miehellä oli ikää jo yli 90 vuotta. Pää hänellä kyllä oli edelleen terävä, vaikka rollaattorin kanssa edettiin. Kun siitä sitten lähdin, niin kääntyi käytävällä ovelle, koputti siihen, odotti hetken, ja avasi sen sitten itse. Sitten takaani kuului reippaasti sanottu: "Hei! Lähteekös tytöt lenkille"?!