Päivän sana, pohdintaa

[Hippi]

Friidu oli puoli vuosisataa sitten stadissa elävä ja huomiota ansaitseva nuori nainen, gimma, ei mikään vanha muija. Nyt myöhemmillä sukupolvilla, aika nuorillakin, muija ei suinkaan ole enimmäkseen ikäloppu, vaan vaikka vaan mun muija.

Friidu ja gimma mielestäni kuuluivat juuri stadin murteeseen (vai kieleen?), jota käytti vain työläsväestö ja vielä tiettyyn ikäluokkaan kuuluvat. Isäni sanastoon sanat vielä kuuluivat, mutta minun ikäluokkani ei puhunut enää friiduista lainkaan ja gimmakin oli muuttunut kimmaksi. Kimman ohella tuli käyttöön muija ainakin siinä porukassa, jossa itse liikuin.

[Xantippa]

Friidu oli puoli vuosisataa sitten stadissa elävä ja huomiota ansaitseva nuori nainen, gimma, ei mikään vanha muija. Nyt myöhemmillä sukupolvilla, aika nuorillakin, muija ei suinkaan ole enimmäkseen ikäloppu, vaan vaikka vaan mun muija.

Friidu ja gimma mielestäni kuuluivat juuri stadin murteeseen (vai kieleen?), jota käytti vain työläsväestö ja vielä tiettyyn ikäluokkaan kuuluvat. Isäni sanastoon sanat vielä kuuluivat, mutta minun ikäluokkani ei puhunut enää friiduista lainkaan ja gimmakin oli muuttunut kimmaksi. Kimman ohella tuli käyttöön muija ainakin siinä porukassa, jossa itse liikuin.

Minun lapsuudessani muija oli vanhempi nainen, joka oli jotenkin onnistunut ärsyttämään, eli "sekin muija tuli siihen tikomaan"-tyylisesti.

Nuoruudessa kai vitsikkäästi sitten alettiin puhumaan muijista, tarkoittaen myös omaa. Hauskaa tässä mielestäni on, että kuten aina sanat, niitä väännellään myös tarkoittamaan jotain muuta kuin neutraalia ilmaisua, joksi ne ovat muuttuneet.

Näin ollen erotukseksi neutraalista ilmaisusta "mun muija" onkin jo olemassa muikkeli, jota käytetään esim. ilmaisussa "mitähän sekin muikkeli ajatteli, kun tähän-jotain-ainakin-vähän-halveksittavaa-toimintaa".

T: Xante

[kertsi]

Likan ja muijan sävy minusta riippuu yhteydestä. Arkinen likka saattaa olla nättikin. Muija on pikemmin rahvaanomainen, kuin mökinmuija. Sen sijaan akassa on toraisa ja kova sointi.

Näissä eri sanamerkityksissä on myös paljon alueellisia, eli murre-eroja. "Akka" on monissa suomalaisissa murteissa ollut lähtökohtaisesti melko neutraali - viittaa lähinnä henkilön ikään samaan tapaan, kuin miehistä sana ukko. Muija puolestaan on aitosuomalaisempi sana, kuin stadin slangissa (Joka ei ole edes murre, vaan kielellinen äpärä) friidu. Kuulostaako friidu mielestäsi pelkästään rahvaanomaiselle, vai onko sanalla myös myönteinen, nostattava merkitys? Kun kirjoitan friidu, niin sinulla saattaa tulla siitä samalla mieleen jonkilainen stereotypia friidusta.

Muuten olen sitä mieltä, että tämänkin tyyppistä kielellistä elvytystä Suomessa tarvitaan.

Tietääkseni friidu on tyttöä tarkoittava, aivan neutraali sana stadin slangissa. Ei siis halventava. Sama koskee kundia.

Stadin friidu ja Stadin kundi: http://stadinslangi.fi/wordpress/?page_id=65
STADIN FRIIDU JA KUNDI
Stadin Slangi ry on vuodesta 1996 valinnut vuosittain Stadin Friidun ja Stadin Kundin. Ne on buleimpii kunnianosoituksia, jotka stadilainen voi saada.

Nyt tsögataan taas nyyii idiksii, kuka vois olla Stadin Friidu 2022 ja Stadin Kundi 2022. Sendaa sun ehdotukset viimeistään 15.5. meiliin: toimisto@stadinslangi.fi, laita messiin snadit perustelut, miks sä funtsaat, ett sun ehdokkaat ois tän kunnianosotuksen arvosii.

Siihen en osaa kantaa, onko slangin puhuminen - tai puhekielen puhuminen laajemminkin - ylipäätänsä rahvaanomaista. Juueijyrkkäehkä. Pikemminkin on niin, että (ainakin kovin kankean) kirjakielen puhuminen puhekielisissä tilanteissa voi olla vähän outoa. Ääriesimerkkinä omasta lapsuudestani oli kerrostalossamme asunut alle kouluikäinen poika, joka käytti jäykkää kirjakieltä puhuessaan muille lapsille. Häntä pidettiin outona, vailla tilannetajua olevana, pölvästinä. Eikä hänellä ollut siksi ystäviä, mikä ehkä sitten teki hänestä vielä kummallisemman.

[Melodious Oaf]

^ Murrealueilla on vaikutusta, ja niin on puhujan iällä, sosioekonomisella asemalla ja sukupuoellakin.

Tässä on Suvi Enalan kiinnostava gradu vuodelta 2020 sanojen muija ja mimmi semanttisista eroista ja samankaltaisuuksista:
Hampaaton kälättäjä ja pynttäytynyt salikissa : Muija ja mimmi semanttisessa vertailussa taustoiltaan erilaisten informanttien kielenkäytössä

En osaa gradun sisältöä oikein tiivistää.

Kiinnitin muutama vuosi sitten huomiota siihen, että olin alkanut käyttää sanaa mimmi. Saattaa olla että osittain omaksuin sitä, miten olin kuullut naisten sitä käyttävän. Sana oli vain jotenkin yleistynyt ja alkanut tuntua tietyissä yhteyksissä omaankin suuhun sopivalta.

Joskus ihan nuorena olen varmaan käyttänyt sanaa muija aika runsaasti ja myös erilaisissa positiivisissa merkityksissä, mutta aikuisiällä sen käyttö on supistunut. Edelleen jossain tietyn ikäisessä oman murrealueeni porukassa voisin käyttää sitä samaan tapaan, ja ehkä varsinkin toiselle miehelle puhuessani. Kai sitä vaan tiedostaa tai aavistaa, että välttämättä sitä ei muissa yhteyksissä ymmärretä tai koeta yhtään samalla tavalla.

Mutta sitten nämä sanat ikään kuin valtaavat toisiltaan alaa, ja jos omaksuu sanan mimmi tiettyihin yhteyksiin, helposti sitä viljelee myös huomaamattaan, vaikka olisi yhteisen murretaustan ja viiteryhmän puolesta muitakin vaihtoehtoja.

Gradun annista sen verran yleisesti, että ihmisten mielikuvat ja luonnehdinnat näistä sanoista ovat aika vaihtelevia ja huvittaviakin. Löytyy sekä positiivista että negatiivista sävyä ja vahvoja mielikuvia suuntaan ja toiseen.

Sen takia ehkä suhtautuisin skeptisesti siihen, että joku omista lähtökohdistaan määrittelee, miten muiden kuuluu mieltää ja ymmärtää jonkin sanan sävy, onko se neutraali vai negatiivinen vai positiivinen, tai mitä kaikkia mielikuvia sanaan liittyy tai ei liity.

[Xantippa]

^

Mimmistä piti itsekin sanomani, mutta unohtui. Oli vahvastikin käytössä jossain kohtaa, puhuttiin myös naisystävien joukosta mimmiliigana. Nyt taas en enää muista, koska olisin käyttänyt ja missä yhteydessä.

Nimiinhän liitetään myös joskus mielleyhtymiä ja kaikkihan me kai joskus jonneteltukin ollaan, ehkä?

T: Xante

[-:)lauri]

Kaikki friidut ovat yli 80 vuotiaita, gimmat yli 70 vuotiaita, kimmat yli 60 vuotiaita, böönat yli 50 vuotioita, mimmit yli 40-vuotiaita ja sitä rataa. Jos haluaa viitata samoihin luonnonilmiöihin ja jos aiemmin kysyttiin oliko sielä gimmoja niin nykyään pitää kysyä oliko siellä sukupuolioletettuja.

[Melodious Oaf]

^ Noi on todella mielenkiintoisia kyllä.

Gradussa hauskinta ovat oikeastaan informanttien tosi täsmälliset, voimakkaat ja värikkäätkin luonnehdinnat.

Lainaan silti tällaisia vähän kuivahkoja kohtia loppuluvusta, jossa lähinnä kommentoidaan sitä, mikä sanakirjamääritelmissä jää eniten piiloon:

Tutkimukseni mukaan sanakirjamääritelmät ovat melko täsmällisiä. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että erityisesti muija-sanan kohdalla sen positiivissävytteinen konnotaatio sekä voimaannuttava ja juureva käyttömerkitys on jäänyt huomioimatta. Nämä konnotaatiot ja käyttömerkitykset esiintyivät laajasti esimerkiksi nuorimpien ja vanhimpien informanttiryhmien kohdalla. Muijan käyttökontekstin merkitys olisi hyvä nostaa esille myös sanakirjoissa, jolloin sen erilaiset käyttövariaatiot pääsisivät oikeuksiinsa.

Mimmin kohdalla sanakirjamääritelmistä puuttuu kokonaan sen käyttö lapsista ja itselleen läheisistä tytöistä ja tyttäristä.

Sanakirjamääritelmissä olisi hyvä täsmentää mimmin merkitykseen sisältyvän varioivan käyttökontekstin merkityksen: vastoin sanakirjamääritelmiä mimmiä käytetään harvoin neutraalina nimityksenä. Mimmin seksuaalissävytteistä konnotaatiota olisi hyvä painottaa.

Sanakirjamääritelmiin olisi tarpeen lisätä myös määritelmä mimmistä urheilullisena, sisukkaana ja aikaansaavana naisena, johon käyttökontekstin mukaan voidaan myös yhdistää useaan otteeseen tutkimustuloksissa esiintyneet termit kaupunkilaisuus, vahva itsensä ehostaminen, kauneus, kevytkenkäisyys sekä alhainen älykkyysosamäärä.

Kuulostaa tutulta, että mimmiä käytetään itselle läheisistä tytöistä ja tyttäristä. Esimerkiksi lapsesta tai nuoresta voi ihan hyvin kuulla sanottavan vaikkapa "vitsit mikä mimmi".

Mutta toi viimeinen merkitys taas pusertaa ehkä mun mielestä yhteen vähän liian montaa asiaa samaan aikaan. Siinä on joukko eri käyttökonteksteja samassa nipussa, joissa saattaa painottua aivan eri asiat. Mutta sitä kai tossa yritetään sanoa, että käyttökonteksti muovaa merkityksiä hyvinkin paljon.

[Aave]

Voisi vielä muistuttaa, että muijasta ja friidusta on fuusiosanakin, muidu.

Holistinen johtopäätös: rakkailla äideillä ja tyttärillä on monia nimiä, ja niiden sanamerkityksissä vaihtelevia vivahteita. Kokottejakin edelleen on, vaikka se on aidosti vanha ja kompremettoiva sana. Huvittavaa, että kokotti on Suomessa myös sukunimi.

[Chill Out]

Friidu ja kundi olivat minulle tuttuja sanoja, joita saatoin itsekin käyttää. Tytöistä kiltsi taisi kuitenkin tavallisempaa sanastoa. Ainakin keskisessä Helsingissä.

[Amore]

Lueskelin metrossa paikallislehteä, jossa joku kirjoittaja käytti sanaa parahultainen. Se kuulosti vähän vanhahtavalta enkä saanut mieleeni, mitä se ihan tarkasti ottaen tarkoittaa. En pystynyt myöskään arvaamaan, mistä sana saattaisi olla peräisin. Ei tullut mieleen mitään vieraskielistä sanaa, josta parahultainen saattaisi olla lainattu. Hmmm???

Kotona sitten googlaamaan:
Sanasta on kirjoittanut Maija Länsimäki Virittäjä-lehdessä vuonna 1989. Sanan taustalla on nyt jo unohduksiin vaipunut sana parahuus, joka on johdos sanasta paras. Parahuus tarkoitti siis parhaana oloa. Adjektiivi parahultainen on johdettu siitä johtimen -ltainen avulla. Johdostyyppi on hyvin harvinainen. Päätteessä on nimittäin kaksi osaa, ablatiivin pääte -lta ja adjektiivijohdin -inen. Murteissa tätä johdostyyppiä esiintyy jonkin verran etenkin Etelä-Pohjanmaalla. Siellä ovat tuttuja esimerkiksi asialtainen 'asiallinen' ja kakaraltainen 'lapsellinen'.

Parahultainen tarkoittaa juuri sopivaa eli moni sanoisi "passeli".

https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/sanojen_alkuperasta_o-r/parahultainen

En muista kenenkään puheesta bonganneeni parahultaista kenties vuosikausiin. Tuskin tulen aktiivisesti käyttämään sanaa, hyvin mahdollisesti en koskaan. Todennäköisesti myös unohdann hyvin pian, että olen kirjoittanut sanasta tässä ketjussa. Sanon/kirjoitan "passeli", jos tätä merkitystä haluan ilmaista.

Lisäys: En kyllä tiedä, mistä "passeli" puolestaan on peräisin, joten päästiinpä tässä pähkäilyssä takaisin lähtöruutuun!

[kertsi]

^ Ruotsin passande -sanasta? (Sopiva, istuva (vaatteesta).) Passeli voisi olla hyvä käännös sanalle lagom.

[kertsi]

Tuleekohan vodka-sana alunperin venäjän vesi-sanasta (voda?)?
Meinaan yhdenlainen viina on "elämän vesi", eau-de-vie, ranskaksi.

[Kopek]

Tuleekohan vodka-sana alunperin venäjän vesi-sanasta (voda?)?
Meinaan yhdenlainen viina on "elämän vesi", eau-de-vie, ranskaksi.

Vesi taitaa olla nimen alkuperänä.

The word Vodka comes from the translation of water in Russian: "Voda".

https://www.drymartiniorg.com/history-and-origins-of-vodka/?lang=en

Vettähän vodkassa suuri osa on.

https://blacktailnyc.com/vodka-contains-how-much-water/

[Amore]

^ Ruotsin passande -sanasta? (Sopiva, istuva (vaatteesta).) Passeli voisi olla hyvä käännös sanalle lagom.

Passeli kyllä maistuu pikemminkin uudehkolta lainalta kuin vanhalta ja ruotsi on näissä harvinainen lähdekieli. Minulla on tuntuma, että passeli olisi yleistynyt ehkä vasta 8o-luvulla, tai aikaisintaan 70-luvulla. Englanti olisi aika todennäköinen ehdokas vaikutteen antajaksi, siis verbi pass, läpäistä. Mikä sinänsä lienee samaa juurta kuin kuin ruotsin passande. Ja onhan suomessa jo ollut  (ruotsista lainattu) "kyllä se passaa" ("sopii") -sanonta. Mutta mistähän se -eli on omaksuttu siihen loppuun? Ehkä se on lainattu jostakin "simppeli"-tyylisestä sanasta, joka on jo ollut käytössä. Kunpa jossakin olisi mittava tekstikanta, josta voisi tarkistaa, milloin uudet sanat ovat alkaneet yleistyä! Lingvisteillä kyllä sellaisia on, mutta ne lienevät jossakin maksumuurien takana. Simppelikin maistuu omaan suuhuni uudehkolta sanalta, mutta ehkä kuitenkin hitusen vanhemmalta kuin passeli.

[Hippi]

Kyllä passeli oli käytössä jo minun lapsuuteni aikana ja se oli enemmänkin aikuisten käyttämä sana, eli voisin hyvin kuvitella sen vanhaksi sanaksi joka oli pikemminkin jäämässä pois arkikäytöstä. Mielestäni nykyisin sitä ei käytetä kovinkaan paljon ainakaan näillä samoilla alueilla, jossa sitä ennen käytettiin enemmän.