Asiakaspalvelusta

[Juha]

Maailma on tulossa hulluksi, kun nostetaan jalustalle asiakaspalvelijan mimosanherkkä ego ammattitaidon, empatian, tekemisen ja osaamisen sijaan.

EGO-käsite voi olla parhaimmillaan kyseenalaisesti käsitetty. Siihen ei liity hyvää.

EGOn voi sekoittaa tahtoon, tai eroa ei tule usein mietittyä, siis tarkennusta näihin s-viittauksiin.

Tahto ei sulje muita ulkopuolelle. EGO tekee sitä aina, voimalla, joka siinä on. EGO on kuitenkin vaistomainen malli, joka suojaa. Eräänlainen reviiri/rajanpito-takuu, joka napsahtaa päälle, eikä olemassaolevana ole turha.

EGO on siis akuutti ristiriitatilanne, eikä itsessään tarkoita sitä, että ratkaisu voisi olla mitä sattu, tai että ratkaisua tulisi kohdentaa mihin vain.

Jos sanoo, että EGOn ei liity mitään hyvää, niin tämänkin lausahduksen voi ymmärtää, sillä EGO jos nousee, on sille tosiaan tehtävä jotain. Olemassaolevana se ei ole kestävästä viestivää, vaan päinvastaisesta. EGO on siten indikaattori, jostain tekemättömästä suoritteesta.

[ROOSTER]

Ei kenenkään velvollisuus ole tunnista toiseen, päivät pääksytysten, vuosi vuoden perään, kuunnella asiakkaiden pöljiä vaatimuksia ja paikkansapitämättömiä väitteitä. Koko maailma on tulossa hulluksi. Ostaminen ja palveleminen nostetaan jalustalle, vaikka siellä pitäisi olla osaaminen, keksiminen, tekeminen ja empatia.

Jos todella kokee asiakaspalvelun kuvaillun mukaiseksi, pitänee hankkia työ, jossa ei olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. Sellaisiakin kun on.

Maailma on tulossa hulluksi, kun nostetaan jalustalle asiakaspalvelijan mimosanherkkä ego ammattitaidon, empatian, tekemisen ja osaamisen sijaan.

T: Xante

Jos on esimerkiksi nimeltään Anu Saukko ja ammatiltaan asiakaspalvelija, luulen käämien palavan asiakkaiden typeryyteen ainakin kerran vuoteen.

Asiakaspalvelijoitten valinnassa on se ongelma, että jos on sellainen tyyppi mikä ei välitä asiakaspalautteesta, ei hän yleensä välitä asiakkaistakaan tai firman menestyksestä. On vain itteensä täynnä kuin Turusen pyssy. Kun tämmöiselle asiakaspalvelijalle sattuu kohdalle esim. madame X. joka valittaa ihan kaikesta, syyttä tai suotta, niin hän on kyllä kuuntelevinaan muttei tee ikinä mitään ilmoitettujen epäkohtien tai tiedustelujen eteen. On vain niinkuin sarjakuvien henkilö kopissa jossa yllä on kyltti "VALITUKSIA".

Sellainen ihminen, joka ottaa välillä itseensä, eikä niele kaikkia typeryyksiä mitä tarjoillaan, on arvokas asiakaspalvelija, harvinainen henkilö ja yhtiömme voimavara.

[safiiri]

Ei kenenkään velvollisuus ole tunnista toiseen, päivät pääksytysten, vuosi vuoden perään, kuunnella asiakkaiden pöljiä vaatimuksia ja paikkansapitämättömiä väitteitä. Koko maailma on tulossa hulluksi. Ostaminen ja palveleminen nostetaan jalustalle, vaikka siellä pitäisi olla osaaminen, keksiminen, tekeminen ja empatia.

Jos todella kokee asiakaspalvelun kuvaillun mukaiseksi, pitänee hankkia työ, jossa ei olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. Sellaisiakin kun on.

Maailma on tulossa hulluksi, kun nostetaan jalustalle asiakaspalvelijan mimosanherkkä ego ammattitaidon, empatian, tekemisen ja osaamisen sijaan.

T: Xante

Jos on esimerkiksi nimeltään Anu Saukko ja ammatiltaan asiakaspalvelija, luulen käämien palavan asiakkaiden typeryyteen ainakin kerran vuoteen.

Asiakaspalvelijoitten valinnassa on se ongelma, että jos on sellainen tyyppi mikä ei välitä asiakaspalautteesta, ei hän yleensä välitä asiakkaistakaan tai firman menestyksestä. On vain itteensä täynnä kuin Turusen pyssy. Kun tämmöiselle asiakaspalvelijalle sattuu kohdalle esim. madame X. joka valittaa ihan kaikesta, syyttä tai suotta, niin hän on kyllä kuuntelevinaan muttei tee ikinä mitään ilmoitettujen epäkohtien tai tiedustelujen eteen. On vain niinkuin sarjakuvien henkilö kopissa jossa yllä on kyltti "VALITUKSIA".

Sellainen ihminen, joka ottaa välillä itseensä, eikä niele kaikkia typeryyksiä mitä tarjoillaan, on arvokas asiakaspalvelija, harvinainen henkilö ja yhtiömme voimavara.

Jostain kumman syystä, vaikka kuvaat koko alan lähes mahdottomaksi, tyypillisesti kuitenkin palvelutilanteissa kohtaa ihan ok asiakaspalvelijoita ja tosi hyviä asiakaspalvelijoita pääsääntöisesti. Vain lopulta hyvin vähäinen määrä on kelvottomia. Mutta merkillepantavaa asiassa on se, että palvelun laatu on usein alakohtaisesti joissakin kehnomman sorttista. Tällaisia aloja oli aikaisemmin (muutama vuosikymmen sitten) paljon enemmän - ja itänaapurista löytyi sitten lähinnä esimerkkejä sellaisesta. Itselläni onkin vahva mielikuva, että huonon asiakaspalvelun taustalla on usein huono asenne työntekoa ohjaavilla esimiehillä ja työnantajilla. Hyvä esimerkki todella suuresta muutoksesta ovat vaikkapa bussinkuljettajat, joiden keskimääräinen asenne on ihan eri planeetalta nykyään verrattuna 70-luvun jörriköihin. Mutta kyllä samaa muutosta on havaittavissa muillakin aloilla. Rautakaupan myyjät - vanha spedevitsin aihe - jopa alkavat muuttua. Kun Bauhaus oli vielä tuore ilmiö Suomessa, onnistuivat siellä myyjät vielä hämmästyttämään palveluasenteellaan.

Ani harva lopulta on duunissa, jossa ei ikinä koskaan kohtaa jollain tavalla asiakkaaksi ajateltavaa ihmistä. Mutta ei työn tekeminen silti käsittääkseni sitä tarkoita, että päätyisi menettämään hermonsa totaalisesti heille säännöllisen usein. Lähinnä joskus kollegoille jupisee joistain tilanteista, mutta niinhän sitä jupisee asiakkaan roolissaankin niistä tilanteista, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen. Nykyään myös jupinat usein johtavat palautteen antamiseen, koska se käy niin helposti netissä. Samoin oikein huonot kokemukset päätyvät someen, joten palvelun asiallinen laatu on entistä tärkeämpää säilyttää kaikissa palvelutilanteissa.

[Brutto]

Hyvä asiakaspalvelija osaa ajatella kokonaisuutta ja on aina valmis uhraamaan yhden hankalan asiakkaan voidakseen palvella paremmin montaa muuta.

Kerran eräs miesasiakas jumiutui tinkimään rautakaupan asiakaspalvelupisteeseen. Hänen taakseen kertyi pikkuhiljaa pitkä jono. Lopulta asiakaspalvelija tokaisi kovaan ääneen: Voisivatko persaukiset siirtyä sivuun jotta rahamiehet pääsevät tekemään ostoksia! Koko jono taputti.

[Hippi]

^
Stockmann harrastaa tuota samaa, joskin hiukan hienovaraisemmin - tai harrasti vielä silloin, kun kävin siellä viimeisen kerran.

Kävi nimittäin niin, että kassatiskillä ei ollut mitään jonotussysteemiä ja myyjät ilmeisesti rankkasivat vaatetuksen tai muun olemuksen perusteella asiakkaat jonkinlaisen järjestykseen, jossa sitten palvelivat asiakkaita. Jaksoin odottaa sen aikaa, että saatoin varmistaa muutaman jälkeeni tulleen saaneen asiansa toimitettua ennen minua. Sen jälkeen käännyin kannoillani ja jätin ostettavaksi tarkoitetun tuotteen siihen johonkin lähelle ja poistuin. En ole palannut firman tavaratalopuolelle sen jälkeen. Herkkupuolella olen joutunut käymään niiden hyvän teevalikoiman vuoksi, mutta siellä sitten onkin ihan normaalit kassat.

Koska itse käyttäydyn poikkeuksetta asiallisesti kaupoilla, niin en palaa enää liikkeeseen, jossa olen saanut huonoa palvelua. Pitäkööt tunkkinsa.

[Xantippa]

Jos on esimerkiksi nimeltään Anu Saukko ja ammatiltaan asiakaspalvelija, luulen käämien palavan asiakkaiden typeryyteen ainakin kerran vuoteen.

Tavallisimmin käämit palavat kerran päivässä vähintään. Tätä varten on juuri olemassa työyhteisö. Siellä tehdään asiakkaista heidän selän takanaan julmaa, ilkeää, veristä pilkkaa. Esitetään tilanteita uudelleen, matkitaan asiakasta oikein rumasti. Vakiasiakkaille keksitään vttumaisia lempinimiä. P*skojen asiakkaiden selän takana pyöritellään silmiä ja irvistellään.

Asiakkaan edessä ei tarvitse nöyristellä eikä hymistellä, mutta em. voimalla asiallinen pitää jaksaa olla. Jos ei jaksa olla, pitää sanoa anteeksi hetkinen ja hakea paikalle toinen asiakaspalvelija. Ei ole olemassa mitään huuto- tai raivoamiskiintiötä, jonka saa per aikaväli käyttää.

Hyvä asiakaspalvelija osaa ajatella kokonaisuutta ja on aina valmis uhraamaan yhden hankalan asiakkaan voidakseen palvella paremmin montaa muuta.

Tälläistä ei pitäisi hyvässä firmassa joutua yksittäisen asiakaspalvelijan päättämään. Ei yksittäinen asiakaspalvelija voi joutua töissään palvelutilanteessa miettimään, kuka on kokonaisuuden kannalta se asiakas, joka kannattaa uhrata. 

Kyllä asiakaspalvelijat ovat sen ansainneet, että heidän esimiehensä ja firman johto ohjeistaa heitä, mikä on toimintatapa hankalien asiakkaiden kanssa kulloinkin. Ei voida vaatia, että suulaasti nolataan asiakas muiden asiakkaiden naurettavaksi sillä perusteella, että jono seisoo. Tämä asiakas saattaakin olla firman suurin ostaja muissa tilanteissa. Sinä et Brutto taputtaessasi voinut tietää, minkä ryöpyn ehkä samainen hauska, hyvä asiakaspalvelija takahuoneessa parin tunnin päästä sai.

Summana kokemukseni kyllä on, että tämäkin asia juontuu johtamiseen. Jos asiakaspalvelija on tyytyväinen työnantajaan, se heijastuu asiakkaaseen ja ehdottomasti päinvastoin. Etenkin päinvastoin.

T: Xante

[Kopek]

Noita juttuja kun lukee, niin vahvistuu kuva siitä, että kaupallisessa yksityisessä firmassa työskenteleminen on vaativaa ja stressaavaa. Perusajatushan on se, että työntekijän on tuotettava työnantajalleen suurempi rahallinen arvo kuin se, mitä kaikkia maksuja työnantaja joutuu työsuhteen takia maksamaan. Ei se tietenkään näin yksioikoisesti mene, mutta idea on tämä. Jos työnantaja saa tarvitsemansa hyödyn jostakin muualta edullisemmin, hän valitsee tämän vaihtoehdon. Tästä syystähän työpaikkoja katoaa. Firma siirtää tehtaansa Intiaan tai ostaa palvelut ulkopuolisilta firmoilta. Eivät tässäkään tapauksessa työpaikat varsinaisesti katoa. Työt vain siirtyvät muiden tekemiksi halvemmilla kustannuksilla. Silloin, kun kone tekee homman tai koko ala loppuu, kun ajat ja tarpeet muuttuvat, työpaikkoja voi oikeasti kadota.

En olisi koskaan pärjännyt työssä yksityisellä puolella enkä edes päässyt yksityisen yhtiön töihin. Niinpä vähäinen työkokemukseni vieraan työnantajan palveluksessa on kunnista. Näissä verovaroilla toimivissa (suoja)työpaikoissahan riittää, että jaksaa laahautua paikalle ja näytellä edes joskus, että tekisi jotain.

Edellä olevat sanat "vieraan työntekijän" tarkoittavat sitä, että olin kyllä muutaman vuoden yksityisessä yrityksessä työntekijänä, mutta se oli meidän oma firmamme, joka oli jo tuolloin menossa kohti konkurssia. Työpaikka oli kymmenen metrin päässä siitä, missä asuin, eli kotitaloni toisessa päässä, jossa oli konttorihuoneita. Kun työmatkoihin ei kulunut aikaa, ehdin tunnin ruokatunnilla syödä ja käydä kesäisin ajelemassa nopealla moottoriveneelläni, jolla puolessa tunnissa ajoi jo melko pitkän lenkin. Veneen huippunopeus oli noin 95 kilometriä tunnissa, mikä oli käytännössä myös matkanopeus, koska veneen ominaisuuksista johtuen sillä oli tarkoituksenmukaista ajaa kaasu pohjassa. Rannasta kotiimme ajoi polkupyörällä parissa minuutissa.

Olisin saanut potkut jo viikon "koeajan" jälkeen, jos kyseessä olisi ollut normaali vieras firma. Olin täysin surkea. Tein virheitä virheiden perään. Potkut tulivat kuitenkin vasta vähän ennen konkurssia, kun pankki halusi vähentää sukumme edustusta firmassa. Harva minun tasoiseni mitätön rivityöntekijä on saanut potkunsa suuren keskuspankin pääjohtajalta, mutta melkein tällainen oli tapaus. Jostakin hyvin korkealta määräys nimittäin tuli.

Kaupallisesta asiakaspalvelusta minulla ei ole kokemusta, enkä tiedä, lasketaanko sosiaalitoimiston ja lastenvalvojan asiakastapaamiset asiakaspalveluksi. Jos lasketaan, on minulla silloin hieman kokemusta. Mutta kun kyseessä oli kunta, tapaamisista ei syntynyt mitään paineita. Ihmisiä ei ollut tulossa jonoksi asti, joten ei ollut merkitystä sillä, miten kauan yksittäinen tapaaminen kesti. Yhdessä tapaamisessa maksoin omasta pussistani satasen, että sain tyypin, yli puolet elämästään väkivalta- ja omaisuusrikoksista vankiloissa viettäneen henkilön, lähtemään huoneestani. Hän lupasi kiitokseksi vetää maksan esille - eli tappaa - erään henkilön, jonka takia olin joutunut kärsimään suuresti. Mietin myöhemmin, että en kai tuolloin tullut syyllistyneeksi palkkamurhan yritykseen. Maksu tosin oli aika pieni, eikä ketään koskaan tapettu. Vankilakundi ja hänen aiottu kohteensa ovat jo aikoja sitten kuolleet, joten todistajia ei ole. Enkä kerro, keistä oli kyse. Tuollainen rikoshan ei taida vanhentua koskaan. Kiistäisin tietysti oikeudessa syyllisyyteni.

Tällaisella veneellä...

http://www.mssa.fi/wp-content/uploads/2016/03/curmas-1024x331.jpg

[ROOSTER]

Summana kokemukseni kyllä on, että tämäkin asia juontuu johtamiseen. Jos asiakaspalvelija on tyytyväinen työnantajaan, se heijastuu asiakkaaseen ja ehdottomasti päinvastoin. Etenkin päinvastoin.

Olen täysin eri mieltä, tai sitten päinvastoin en.

Tässä kerrotut esimerkit viittaavat siihen, että asiakaspalvelu käsitetään enimmäkseen kassapalveluksi, mitä se ei tietenkään ole, pelkästään tai edes suurimmaksi osaksi. Tarkennuksena, että minä käytin viitekehyksenä erikoisliikkeen tai erikoistuneen yrityksen asiakaspalveluhenkilöä. Kun toimitaan alueella josta 10% asiakkaista tietää hemmetin paljon, 80% on väärien ennakkokäsitysten vallassa ja 10% ei ole tuotteista ikinä kuullutkaan, niin ollaan tilanteessa jossa myyjällä on velvollisuus auttaa 90% asiakkaista tietämään lisää ja pyrkiä itse oppimaan jotain tältä 10%:lta tuotteen ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta, tulevaisuudennäkymistä, historiasta ja muista siihen mahdollisesti liittyvistä jutskoista.

Jos asiakas ruokakaupassa on sitä mieltä, että sikanaudalla ja rotukarjan jauhelihalla ei ole mitään eroa, niin kassa voi vain hymähtää, mutta esim. työkalukaupassa Bahcon ja merkittömän kiinalaisen tuotteen eroja tunnistamattomalla ja sitä esiintuovalla äänekkäällä henkilöllä on suuri mahdollisuus tulla asiaatuntevan asiakaspalvelijan kurmuuttamaksi - ja syystä.

Tietysti jos asiakkaiden auttaminen ja keskustelu tuotteista on suorastaan kriminalisoitu johdon taholta niin normaalia asiantuntijamyyjä/asiakas suhdetta ei pääse syntymään. Viimeksi sain hyvää palvelua maalikaupassa jossa myyjä jaksoi yllättävän pitkään informoida minua maalipurkkien takana piilevästä maailmasta. Taisipa siitä syntyä ihan oma ketjukin tälle palstalle:  https://kantapaikka.net/index.php/topic,428.msg11892.html#msg11892

[kertsi]

Jos asiakas ruokakaupassa on sitä mieltä, että sikanaudalla ja rotukarjan jauhelihalla ei ole mitään eroa, niin kassa voi vain hymähtää, mutta esim. työkalukaupassa Bahcon ja merkittömän kiinalaisen tuotteen eroja tunnistamattomalla ja sitä esiintuovalla äänekkäällä henkilöllä on suuri mahdollisuus tulla asiaatuntevan asiakaspalvelijan kurmuuttamaksi - ja syystä.

Tietysti jos asiakkaiden auttaminen ja keskustelu tuotteista on suorastaan kriminalisoitu johdon taholta niin normaalia asiantuntijamyyjä/asiakas suhdetta ei pääse syntymään. Viimeksi sain hyvää palvelua maalikaupassa jossa myyjä jaksoi yllättävän pitkään informoida minua maalipurkkien takana piilevästä maailmasta. Taisipa siitä syntyä ihan oma ketjukin tälle palstalle:  https://kantapaikka.net/index.php/topic,428.msg11892.html#msg11892

Ruokakaupan kassa nyt ei muutenkaan ole henkilö, jonka kanssa on tarkoituksenmukaista keskustella eri jauhelihalaatujen eroista.

Ja toiseekseen, käytät sanaa kurmoottaa, mihin miellän jonkinlaisen rankaisevan elementin, ja käytöksen, joka ei kyllä mihinkään asiakaspalveluun kuulu. Ei ole asiakaspalvelijan toimenkuvaan kuuluvaa rankaista asiakkaita, olivat nämä vaikka miten tyhmiä tai jääräpäitä, vaan pyydettäessä asiallisesti informoida asiakasta tuotevalikoimassa olevien tuotteiden eroista.

Itselläni on joitakin Bachon työkaluja (joita harvoin käytän), ja mainioita ovat, mutta vähäiseen käyttömäärään nähden olivat täysin ylihinnoiteltuja.  Tietysti huonolla työkalulla on hankalampi saada aikaiseksi hyvää jälkeä, mutta toisaalta joissakin tapauksissa aloittelijan voi olla hyväkin hankkia edullisia tavaroita, joilla aloittelija voi rennommin harjoitella ennen kuin ostaa kalliimpia tuotteita - ei ensimmäiseksi autoksi ehkä kannata Porchea ostaa noin nk. kuvannollisesti. (Sitten on halpoja tavaroita, jotka vievät tekemisen ilon, esimerkiksi sulkasatoiset maalipensselit, harittava ja ei-suippokärkinen akvarellisivellin, tai tylsä kokkiveitsi, jota ei voi teroittaa.)

[Brutto]

Eikö Bachon työkalutkin tehdä nykyään Kiinassa?

[ROOSTER]

Itselläni on joitakin Bachon työkaluja (joita harvoin käytän), ja mainioita ovat, mutta vähäiseen käyttömäärään nähden olivat täysin ylihinnoiteltuja.  Tietysti huonolla työkalulla on hankalampi saada aikaiseksi hyvää jälkeä, mutta toisaalta joissakin tapauksissa aloittelijan voi olla hyväkin hankkia edullisia tavaroita, joilla aloittelija voi rennommin harjoitella ennen kuin ostaa kalliimpia tuotteita - ei ensimmäiseksi autoksi ehkä kannata Porchea ostaa noin nk. kuvannollisesti. (Sitten on halpoja tavaroita, jotka vievät tekemisen ilon, esimerkiksi sulkasatoiset maalipensselit, harittava ja ei-suippokärkinen akvarellisivellin, tai tylsä kokkiveitsi, jota ei voi teroittaa.)

Juu. Tässä markkinatalousmallissa kaikille on löydettävissä sopiva tuote. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista alkaa esim. erikoismyymälässä kovaan ääneen kalleksumaan tuotetta joka ei ole edes satunnaiselle käyttäjälle tarkoitettu tai kuuluttamaan, että naapurin Penalla oli tuommoinen eikä sillä saanut edes Astran jakopään pulttia auki. Kohtuuton väite jota on mahdoton todistaa. Tässä tapauksessa hyvä kommentti voisi olla: Älä hölmöjä puhu, ostatko tämän vai haetko mieluummin jonkun paskan *********ta?

[Xantippa]

Jos asiakas ruokakaupassa on sitä mieltä, että sikanaudalla ja rotukarjan jauhelihalla ei ole mitään eroa, niin kassa voi vain hymähtää, mutta esim. työkalukaupassa Bahcon ja merkittömän kiinalaisen tuotteen eroja tunnistamattomalla ja sitä esiintuovalla äänekkäällä henkilöllä on suuri mahdollisuus tulla asiaatuntevan asiakaspalvelijan kurmuuttamaksi - ja syystä.

Väärin. Asiakaspalvelin tulee selvittää, kummasta on kyse: siitäkö, että asiakas ei tiedä sikanaudan ja rotukarjan jauhelihan eroa, vaiko siitä, että se on asiakkaalle aivan sama, hän ei välitä. Aivan samalla tavalla se asiakas sieltä silmille tulee, jos ei maistukaan yhtä hyvältä kuin viimeksi ostamansa.

Käyn harvoin työkalukaupoissa, ne ovat varmaan joku erikoisliikkeiden ketju, joka ei ole osunut silmiini. Ne kaupat, joissa olen käynyt, ovat myyneet työkaluja, mutta myös muita tarvikkeita. En ole huomannut tähän elämäni päivään saakka, että olisi olemassa jokin tuote, jonka myyminen eroaisi toisen tuotteen myymisestä siten, että olisi tarpeen erotella asiakaspalvelijoita palvelu- ja kasvatustehtäviin.

Jos asiakas ei tiedä kiinalaisen työkalun ja merkkityökalun eroa ja tuo sen äänekkäästi esiin, on nimenomaan asiakaspalvelijan ammattitaitoa tuoda tämä ero esille asiakasta nolaamatta. Sitten jää asiakkaan omaksi päätökseksi, kumman ostaa.

On maailma mennyt hulluksi. Koska kaikki asiakkaat eivät ole merkkituotteiden perässä hönkäileviä snoppailijoita, palkataan ihmisiä heitä kurmuuttamaan.

T: Xante

[ROOSTER]

Eikö Bachon työkalutkin tehdä nykyään Kiinassa?

Varmaan. Osa Argentiinassa.

Tässä onkin tärkeintä brändi. 

...mutta esim. työkalukaupassa Bahcon ja merkittömän kiinalaisen tuotteen eroja tunnistamattomalla ...

[ROOSTER]

On maailma mennyt hulluksi. Koska kaikki asiakkaat eivät ole merkkituotteiden perässä hönkäileviä snoppailijoita, palkataan ihmisiä heitä kurmuuttamaan.

T: Xante

Minun mielestäni ei ole snobbailua jos ammattikirvesmies haluaa kunnon vasaran.

Snobbailua on mielestäni se, että joku joka lyö muutaman kerran taulun seinään vuodessa alkaa väittää, että alennuskorivasaralla hommat hoituu hänellä ihan yhtä hyvin. Siinä snobbaillaan omalla osaamisella - Minä se hakkaan taulut hienosti seinään vaikka perunalla - olen vaan niin hyvä.

[Xantippa]

Juu. Tässä markkinatalousmallissa kaikille on löydettävissä sopiva tuote. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista alkaa esim. erikoismyymälässä kovaan ääneen kalleksumaan tuotetta joka ei ole edes satunnaiselle käyttäjälle tarkoitettu tai kuuluttamaan, että naapurin Penalla oli tuommoinen eikä sillä saanut edes Astran jakopään pulttia auki. Kohtuuton väite jota on mahdoton todistaa. Tässä tapauksessa hyvä kommentti voisi olla: Älä hölmöjä puhu, ostatko tämän vai haetko mieluummin jonkun paskan *********ta?

Niinpä voisi, jos haluaa siirtää asiakkaasta *******kauppaan.

Asiakaspalvelijaa ei ole palkattu todistelemaan väitteitä, tehkööt sitä somessa ruokatunnillaan, työpaikalla heidän asiansa on myydä asiakkaalle ja myydä heille se, mikä kaupaksi käy.

T: Xante