Kärsivällisyys

[Socrates]

Ajatuksia kärsivällisyydestä:

https://lykeion.fi/121-blogi/karsivallisyydesta/

"Kärsivällinen ihminenhän on sellainen, jolle pitkäkään odotus ei aiheuta tuskaa tai kärsimystä" toteaa kirjoittaja, mutta korjaa, että kärsimys on eri asia kuin sietäminen.

Mutta miten kärsivällisyyttä voi mitata ellei kärsimystä voi mitata? Jollekulle jonottaminen voi aiheuttaa fyysistäkin epämukavuutta, kun toiselle se on mukava lepohetki. Ensin mainittu taas saattaa sietää vaikka urheilusuorituksen aiheuttamaa tuskaa monin verroin jälkimmäiseen verrattuna.

Kärsivällisyyttä on mitattu myös kyvyllä odottaa palkkiota jostakin eli pitkäjänteisyydellä. Alun esimerkki on kömpelö, koska aikuinen on kokenut suuren määrän jouluja ja odotukset sen suhteen ovat realistisia, mutta olisiko hän lasta kärsivällisempi, jos hän joutuisi odottamaan kolme viikkoa varmistusta siitä, osuiko loton jättipotti kohdalle vai ei?

Kyky keskittyä yhdistyy mielikuvaan kärsivällisyydestä. ADHD yms tarkkaavaisuuden häiriöt kai voisi ajatella kärsimättömyyden ilmentymiksi.

Kärsivällisyyskin on tilannekohtaista ja siihen liittyy motivaatio ja tietyt fyysiset ominaisuudet, jotka säätävät kulloisenkin kärsimyksen määrän.

Joihinkin tilanteisiin sopivaa kärsivällisyyttä voi varmasti oppia, mutta kaikissa konteksteissa tapahtuva kärsivällisyys on kova haaste. Kärsimättömyydellä on vahva negatiivinen mielikuva ja se aiheuttaa syyllisyyttä, vaikka kyseessä on pitkälti luontainen temperamentti.

[Hayabusa]

En tiedä osuuko aloittajan ajatuksiin kärsivällisyyden määritelmästä. Minulle paikallaan odottaminen on myrkkyä. Jos vaikka olen menossa junalla paikasta A paikkaan B, niin teen mieluummin siirtymän A:n juna-asemalle kävellen kuin menisin sinne bussilla jos joudun odottamaan asemalla. Mieluummin tosiaan kävelen pitkänkin matkan - vaikka kuunnellen podcasteja. Teoriassa asemalla voisi kuluttaa aikaa vaikka lukemalla, mutta se ei luonnistu. Junassa lukeminen sujuu mainiosti. Lentokentilläkin haahuilen ympäriinsä sen sijaan, että odottaisin kärsivällisesti portilla boarding alkua.

[TSS]

Ei olekaan tullut aiemmin pohdittua kärsivällisyyttä liitettynä kärsimiseen, mutta tavallaanhan ne kyllä varmaankin liittyvät yhteen, sillä kärsivällisyyden voisi kai sanoa olevan jonkinsortin kärsimyksen tai epämukavan tunteen sietämistä. Voi olla, että kyky kärsivällisyyteen liittyykin itseasiassa juuri siihen, kuinka paljon mikäkin asia aiheuttaa epämukavia tunteita. Koska ihmiset kokevat epämukavuutta hyvin yksilöllisesti, saattavat ihmiset periaattessa olla lopulta tasan yhtä kärsivällisiä. Toiset ihmiset vaan vaikuttavat kärsivällisemmiltä, koska heille ei viriä epämukavuutta yhtä helposti kuin toisille. Jostain keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivälle epämukavuuden tunteita viriää tietyn tyyppisissä tehtävissä huomattavasti nopeammin kuin verokkilleen, jolloin hänen kärsivällisyytensä vaikuttaa vähäisemmältä, vaikka tosiasiassa se verrokkikaan ei sietäisi epämukavuutta yhtään enempää kuin keskittymishäiriöinen.

[Norma Bates]

En lukenut kunnolla ja kokonaisuudessaan jotain tieteellistä artikkelia jossa käytiin läpi miten erinäiset kovasti julkisuudessa alleviivattujen kokeiden tulokset ovat saattaneet olla vääristyneitä tai käsitetty väärin. Yksi näistä kokeista oli tämä missä osa opiskelijoista laitettiin vanginvartijoiksi ja osa vangeiksi, toinen koe se missä annettiin muka sähköiskuja ihmisille (oikeasti näyttelijät ulisivat, eikä heitä sattunut). Kolmas koe, mikä nyt tuli tässä kärsivällisyysteemassa mieleen, oli se missä lapsi sai päättää syökö hän heti jonkun herkun, vai odottaako hän kärsivällisesti syömättä, koska jos odottaa, saa vielä enemmän herkkuja.

Tuota koetta kritisoitiin siitä että osa lapsista oli sitten leimattu kärsimättömiksi, kaiketikin siis impulsiivisiksi ja kykenemättömiksi kontrolloimaan käytöstään. Ja sen vähän vilkaisemani perusteella oli mahdollista että lapsi oli elänyt oloissa joissa hänen oli pakko tarttua jokaiseen tarjolle tulevaan tilaisuuteen, koska muuten hän saattoi jäädä täysin osattomaksi.

Eihän se hyödytä odottaa kärsivällisesti palkintoa, jos on tekemisissä niin mielivaltaisen auktoriteettitahon kanssa, että tämä keksiikin evätä sen vaikka miten kärsivällinen olet ollut. Siinähän sitten odottelit suklaatia edessäsi, etkä saanut edes sitä, kun sekin otettiin pois, ja luvattua isompaa suklaaläjää ei tullut.

(Mitenkähän tässä tuli nyt jälleen kerran uskonnot mieleen, ja varsinkin patriarkaaliset sellaiset taivastiloineen... Mutta itämaiset uskonnot ovat tässä ehkä vieläkin pahempia, koska niihin todellakin kytkeytyy tämä ajatus siitä että kun elät kieltäymyksessä, niin pystyt omilla teoillasi saamaan aikaiseksi saavutuksia.)

Ovatko kärsivälliset ihmiset lopultakin masokisteja, koska on mahdollista että heidän kärsimyksensä ei johda minkäänlaiseen tulokseen? Ja tuo että joku saattaa kokea odottamisajan lepotaukona, niin hyvä hänelle, mutta se odottaminen voi olla jollekin toiselle yhtä kidutusta, varsinkin jos hänellä olisi parempaakin tekemistä kuin odottaa odottamasta päästyään jonkin typerän asian takia. Miten sitä leppoisasti odottavaa voisi, saati pitäisi, kehua kärsivällisyydestään? Hemmetin hannuhanhi taas hänkin...

***

Minäkin olen pyrkinyt keksimään vaikka mitä sisältöä odotusaikoihin. Yhteen aikaan kun kahden eri bussin välillä oli turhaa aikaa, laukkasin kaupungilla pitkähkön matkan, kun sillähän se aika kului. Ja ennenkaikkea pääsin lähemmäs sitä paikkaa mistä se bussi lähtee, jolloin autossa ei välttämättä ollut vielä ketään ja sain itse valita parhaan mahdollisen istuinpaikan.

Ja sitten tämäkin manööveri pilattiin sillä että bussien lähtöpaikka siirrettiin. Nyt voisin hypätä autosta suoraan toiseen, koska paikat ovat lähekkäin, mutta perkele välissä onkin melkein tunti odotteluaikaa. - Tämä siis viime kesänä. Saa nähdä miten ensi vuonna.

[Hippi]

Aikoinaan noin 5-6v tyttären kanssa poikkeuksellisen pitkässä kassajonossa alkoi lapsen hermo jo mennä ja jupisi siinä, ettei enää jaksa odottaa. Rauhoittelin, että kyllä tämä tästä pian selviää, ole vain kärsivällinen. "Minähän kärsin koko ajan!", tokaisi tyttö. Tämä tosijuttu nyt alkukevennyksenä.

En muista milloin minulla olisi kärsivällisyys oikeasti pettänyt. Olen ehkä itsekseni saattanut jotain jupista, mutta sitähän teen kaiken aikaa mitä erilaisimmista asioista.

Ei minulle tuota vaikeuksia odottaa jotain mukavaa asiaa pidemmänkin aikaa tai tehdä joku hankala juttu valmiiksi asti, vaikka joutuisin aloittamaan alusta uudelleen useammankin kerran. Joku pitkä kassajono on tietysti harmillinen, jos on pakasteita ostettuna, mutta eipä senkään vuoksi kannata pelipöksyjään repiä. Pienet hankaluudet kuuluvat arkeen.

Oikeastaan ainoa asia, jolloin tunnen itseni kärsimättömäksi, on puhelun tai jonkun kotiinkuljetuksen odottaminen, kun tapahtuma hetki ei ole tarkalleen tiedossa. Silloin olen epämääräisen tuntuisessa odotustilassa uskaltamatta ryhtyä oikein mihinkään ja tuollaisen odottamisen koen ikävänä.

Toisin kuin Hayabusa, niin menen yleensä aina määräaikaa ennen ja hyvissä ajoin tapaamiseen tai bussi/juna tmv pysäkille. Ehdottomasti en halua myöhästyä ja siksi mieluiten liian aikaisin kuin täsmällisesti

[Karikko]

Aikoinaan noin 5-6v tyttären kanssa poikkeuksellisen pitkässä kassajonossa alkoi lapsen hermo jo mennä ja jupisi siinä, ettei enää jaksa odottaa. Rauhoittelin, että kyllä tämä tästä pian selviää, ole vain kärsivällinen. "Minähän kärsin koko ajan!", tokaisi tyttö. Tämä tosijuttu nyt alkukevennyksenä.

En muista milloin minulla olisi kärsivällisyys oikeasti pettänyt. Olen ehkä itsekseni saattanut jotain jupista, mutta sitähän teen kaiken aikaa mitä erilaisimmista asioista.

Hienoa tuo pikkutyttö tiesi mistä on kyse.

Kärsivällinen siis kärsii ja sietää kärsimistä paremmin tai huonommin. Monesti kyse on luontaisista ominaisuuksista, mutta myös paljolti oppimisesta. Eli palataan siihen sisukkuuteen  ja epävarmuuden kestämiseen-odotukseen ja vapaaksi pääsemiseen ratkaisun kautta. Kassajono on kyllä sekin eräänlaisen siedon kokemisen paikka, mutta siinä ei liene mitään uhkaavaa.

Elämä on usein kärsimistä ja sietämistä, mutta joskus myös kivaa eikä silloin tunne tarvetta olla sietämättä, silloinkin tosin haluaa jotain ja sekin vaatii kärsivällisyyttä.

Näin joulun edellä lapsilta vaaditaan kärsivällisyyttä, siinäkin on omanlaistaan kärsimistä, kun odottelee mitä se Pukki tuo- risuja vai ruusuja, kun hänen agenttinsa ne pirun "kytät" tontut ovat kyylänneet nurkissa vahtimassa, mitä  ne lapsikullat ovat oikein touhunneet.

[Hayabusa]

Toisin kuin Hayabusa, niin menen yleensä aina määräaikaa ennen ja hyvissä ajoin tapaamiseen tai bussi/juna tmv pysäkille. Ehdottomasti en halua myöhästyä ja siksi mieluiten liian aikaisin kuin täsmällisesti

Kyllähän minäkin olen aina paikalla täsmällisesti tapaamisissa. En vain halua odotella turhissa kohdissa matkaa. Olisinkin varmaan erinomainen presidentin autosaattueen koordinoija. 

[Socrates]

menen yleensä aina määräaikaa ennen ja hyvissä ajoin tapaamiseen tai bussi/juna tmv pysäkille.

Tämä niin pitkälle vietynä, että juuri ja juuri myöhästyy edellisestä junasta tai bussista eli odotusaika on maksimaalinen on yllättävän yleistä. Onko se sitten kärsivällisyyttä, että kotona odottaessa menee hermot ja pakko ängetä asemalle tunniksi joka ikinen kerta?

[Hippi]

^
Jos lasken perillä oloajaksi noin 10-20 minuuttia ennen varsinaista aikaa, niin siitä taaksepäin on helppo HSL:n aikatauluista katsoa, milloin pitää lähteä kotoa. Ei siinä tunteja hukka-aikaa tule. Kotona laitan repun hyvissä ajoin valmiiksi ja piipparin kertomaan, milloin on alettava tehdä lähtöä. Sen odotusajan käytän johonkin muuhun enkä mieti tai odota lähtemistä.

[MrKAT]

Mä muistan kun murrosikäisenä  n. 14-kesäisenä väänsin algebrallista matem. kaavaa kasaan parisen tuntia (ja päihitin siinä isän joka alkoi siitä lähtien kunnioittaa minua eri tavalla). Ihmettelin silloin ja jälkeenpäin kärsivällisyyttäni. Ja sitäkin että oliko se hölmöä ajan tuhluuta. (Kaavaa on isän lisäksi tullut myöhemmin itsekin tarvittua).
  Aikuisempana sitten saatoin vääntää lentosimulaattorin suuuurta yhtälöryhmää (liki A4-kokoinen) viikon (!) paperilla ennenkuin sain sen ratkaistua täysin.
  Kärsivällinen jaksaa olla jos on saava orgastisen palkinnon. josta saa olla ylpeä kuin sisäinen olympiavoittaja.

Mutta jos palkinto on mitätön, ilmainen sanko, kuppi kahvia,.. niin tuhkat nakkaan jonotukselle. Sudokua en yleensä viitsi alkua pitemmälle kun palkinto on siinäkin mitätön.

[Toope]

Itse olen bussipysäkillä tai tapaamisissa aina 5 min ennen, koska minä en myöhästy. Tapaaminen on stana sovittu just silloin!

[J]

Nykyaikana olemme liian helposti tottuneet nopeaan elämänrytmiin, sekä välittömään tarpeiden tyydyttämiseen, jossa pitkäpinnaisuus on harvinainen luonteenpiirre. Emme oikeastaan juurikaan siedä normaaliin arkielämään kuuluvaa hitautta, tai sitä että asiat eivät etenekään välttämättä niin kuin itse niiden haluaisi tapahtuvan. Kärsimättömyydestä on tullut tavallaan uusi normaali.

Ärsyynnymme myös usein olosuhteiden inhimillistä epäkohdista, tai toisten tekemistä virheistä. Yhä harvimmilla riittää kärsivällisyys heikompien yksilöiden kohtaamiseen. Harvoin osaamme suhtautua täydellä tyyneydellä muiden ihmisten puutteisiin, millä taas yritetään peittää omia heikkouksia.

Oikeastaan olemme kulttuuristen muutosten myötä kadottaneet kärsivällisyyden ominaispiirteen. Monet asiat kuitenkin vaikuttavat siihen kuinka kärsivällinen ihminen on. Elämänkokemuksella, joustavalla tunneälyllä, yhdessä rauhallisen luonteenlaadun kanssa pärjää usein hyvin. On turhaa stressata asioita, joihin ei voi aina itse mitenkään vaikuttaa.