Parisuhdeketju

[Norma Bates]

Periaatteessa voisin aloittaa ketjun Parisuhteessa toisinuskovan kanssa, mutta tulisiko se sitten henkisyyttä käsittelevälle osastolle, vai tälle ihmissuhdeosastolle, niin eihän siitä ota pirukaan selvää. Plus ehkä juteltavaa ei riitä kokonaisen ketjun verran.

Katsoin ekan jakson tv-realitystä jossa ollaan (tietysti, kun ei maailmassa kai muitakaan maita ole) USA:ssa ja pariskunnan osapuolet edustavat eri uskontoja. Ensimmäinen pari muodostui niin että amish-taustainen nuori mies oli mennyt kimppaan ns. tavallisen naisen kanssa. Amishit kutsuvat ei-amisheja näemmä "englantilaisiksi", vaikkakin nainen ilmoitti olevansa amerikkalainen. En oikein tykännyt että nainen huuteli koko maailmalle ohjelmassa miten hän opettaa miestä putsaamaan esinahkansakin. Eiköhän olisi riittänyt mainita että "joutuu opettamaan asioita alkutekijöistä lähtien". Mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin sitten se, että jätkä jäi pornokoukkuun.

Toinen pari taas oli sellainen, että katolinen nainen ja ortodoksijuutalainen rakastuivat. Olivat tavanneet AA-ryhmässä, ja mies oli päättänyt raitistuttuaan alkaa harjoittamaan hänen sukunsa äärijuutalaisuutta. Edellytettiin että naisen pitää kääntyä juutalaisuuteen, tai muuten he eivät voi mennä naimisiin. Minusta tämä tuntuu oudolta. Onhan sellaistakin näkemystä aikoinaan käsittääkseni ollut, että juutalainen voi olla vain syntyään. Ja että juutalaisuus periytyy äidin kautta. Jos tuollainen kautta-järjestelmä on ollut käytössä, niin se merkkaa että ei ole vaadittu että kääntyy, koska käytännössä ei ole voinut kääntyä. - Nainen itse oli saanut katolilaisuudesta toki tarpeekseen, koska isänsä kuoleman jälkeen vihasi Jumalaa.

Kolmas pari oli semmoinen että mies oli muslimi. Nyt en muista mikä nainen oli, katolinen? Miehen kaksoisveli oli kokoajan naisen kimpussa mäkättämässä asioista, eikä se aviomieskään kauhean suopealta vaikuttanut. Olivat saudeja. Kun ohjelmassa nainen laittoi päälleen peittävän mekon ja huivin päähän miellyttääkseen miestään, niin mies pillahti onnesta itkuun. Mutta se riemu tyssähti alkuunsa, kun nainen halusi että mies tulisi hänen mukaansa tapaamaan hänen perhettään, ja mies oli jo vannonut Allahille ettei tapaa näitä enää ikinä. Tämä siksi että naisen sisko oli nimittänyt miestä tämän selän takana terroristiksi. Kuitenkaan mies ei sitten ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä että vaimo ei puolestaan tykännyt siitä miten miehen veli käyttäytyy. Veljeä ei kuulemma saanut ottaa esille. Eli tyypillistä miehistä egoilua: kyllä oma porukka saa tehdä mitä lystää, mutta auta armias jos vaimon väki ei mielistele ja pokkuroi.

En taida katsoa sarjasta enempää jaksoja, koska tilanteiden jäätyä kesken joka parin kohdalla selvää on että jatkossakin käsitellään näitä samoja pareja. Enkä jaksa semmoista. Jos joka jaksossa olisi ollut eri parit ja uudet ongelmat, niin sitten kiinnostaisi. Mutta oli liikaa sellaisen tyypillisen realityn makua. Ennemmin näitä juttuja olisi katsonut jostain Prisman dokumentista.

***

Tietysti se mietityttää kun minulla ja löytämälläni miehellä tosiaan on eri katsomukset. On vielä vähän epäselvää että mistä kaikesta voi tulla ongelmaa, vai voiko mistään. Eniten harmittaa tietysti se, että mies on kuulemma nuorena uskonut reinkarnaatioon, mutta ei sittemmin. Joten kun minä olen uskonut lapsesta lähtien, niin olenko hänen silmissään idiootti? Paremmalta tuntuisi ettei hän ole uskonut koskaan. Sellainen tilanne olisi tietysti tullut esim. tieteellisen maailmankuvan omaavan kanssa, ja ajattelin että semmoiseen saattaa valintani osuakin, kun tuntuu olevan nykyään Suomen suosituin ideologia. Tai siltä se ainakin vaikuttaa netissä.

Itseäni ei niin kauheasti haittaa toisen uskomiset, jos häntä ei haittaa minun. Omassa katsomuksessani on näet herttaisen yhdentekevää että uskonko kuten uskon yksinäni, vai uskooko joku muu tavallani. Jos sattuisin olemaan oikeassa, niin ei muille ihmisille tule siitä mitään haittaa että eivät ole uskoneet. Jos olen väärässä, niin todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän sitten sitä tieteellistä maailmankuvaa, ja tietoisuus vaan katoaa, että se on ihan sama jos minä olin väärässä.

[kertsi]

^
Itse en voi kuvitella sellaista tilannetta, että alkaisin parisuhteeseen uskovaisen ihmisen kanssa. Ystävinä, läheisinäkin, minulla on uskovia, mutta parisuhteeseen en suin surminkaan uskovaisen kanssa haluaisi. Ehkä siinä epäilisi toisen todellisuudentajua tai älyä, mikä on vähän kummallista, sillä esim. eräs läheisimmistä ystävistäni on sekä huippuälykäs, että erittäin todellisuudentajuinen, uskostaan huolimatta. Ehkä sitä toisen (epärationaalista) uskoa ei kestäisi suurempina annoksina, joka päivä.

Sen sijaan kaiksi pisimpää suhdettani on ollut miehiin, joilla molemmilla oli samankaltainen poliittinen näkemys, joka poikkeaa merkittävästi omasta näkemyksestäni.

Luulen, että arvomaailmat ovat/olivat aika samankaltaiset kuitenkin mm. ystäväni että näiden kahden miehen kanssa (toinen miehistä oli siis ex-mieheni, joka on nyt kuollut).

[Norma Bates]

Nyksälläni on vähän perususkovaisuutta originellimpi katsomus. Ei ole sillä tavalla Jeesus-hihhuli kuin millaisia uskovaisia en jaksaisi päivääkään. On vielä vaiheessa sen haahmottaminen, että miten ne jutut hänellä menee.

[Hippi]

^
Nyt ihmetyttää, että tuohon uskovaisuuteen olet noin takertunut. Johan teidän suhteen alkamisesta on aikaa kulunut ja jos ei se tähän mennessä vielä ole se uskovaisuuden latu kirkastunut, niin eihän se kovin näkyvää arjessa voi olla.

Miksi se on niin keskeinen asia, että se pitää heti alkuunsa ruotia juurta jaksain, että näin sivustakatsojasta näyttää koko ihminen jääneen sen "uskovainen" leiman alle pimentoon.

Eri juttu minusta olisi, jos esim. joka alkoholin tai tupakan käyttö tekisi läheisyyden epämiellyttävän tuntuiseksi, niin silloin ehkä kannattaisikin pohtia, voiko omaa sietokykyä kasvattaa vai odottaisiko toisen muuttavan tapojaan. Tosin se kolmas vaihtoehto kyllä usein tulisi todennäköisemmäksi.

Jos se uskonnollisuus ei mitenkään näy eikä kuulu, niin mitä väliä sillä on, millä tavalla tämä henkilö uskoo? Tätä minä vain ihmettelen.

[Norma Bates]

Ollaan keskusteltu aika paljonkin teologisista kysymyksistä, eikä pelkästään minun aloitteestani.

Lähinnä kai pelkään että tulen jätetyksi, jos joudumme pahasti hakavuksiin jossain yksityiskohdassa. Nythän tulee muistaa että minäkin olen uskovainen. Mutta eri uskossa.

Saatan märehtiä tätä jossain vaiheessa lisää päiväkirjassani.

Mutta jos nyt arjen ja käytännön kannalta ajattelee, niin tosiaan joku viinankittaus olisi ehdoton hastalavista.

- Juuri nyt kyllä tuntuu siltä että niin ihana mies että uskokoon vaikka lumiukkoon, ihan sama. Tämä on tämmöistä suhteen alkuaikojen tunnevellontaa laidasta toiseen.

[Kopek]

Ylen uutinen julistaa seuraavaa: Petteri Orpo naisiin kohdistuvasta väkivallasta: "Miesten on kannettava vastuunsa"

Lukematta juttua otsikkoa enemmän siitä tulee mieleen muutama ajatus.

Eikö kaikkien ole kannettava vastuunsa - miksi sen enempää miesten kuin naistenkaan. Ja ei kai väkivaltaa harjoittamattomien miesten tarvitse kantaa vastuuta siitä, että jotkut toiset miehet käyttävät väkivaltaa. Vai tekeekö pelkkä väärä sukupuoli ihmisestä vastuunkantajan samaa sukupuolta edustavien teoista.

Juutalaisvihassaan natsit veivät kollektiivisen vastuun äärimmilleen. Heidän näkemyksensä mukaan jokainen yksittäisen juutalaisen tekemä väärä teko on kaikkien juutalaisten syytä ja voidaan siten kostaa kenelle tahansa juutalaiselle tai jopa kaikille juutalaisille. Kristalliyön tapahtumien ajatuskulku oli tällainen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristalliy%C3%B6

[Norma Bates]

Lainlaatijoiden mielestä kenenkään ei tarvitse kantaa kunnollista vastuuta tekosistaan. Jos tarvitsisi, kansa ei joutuisi äimistelemään miten milloin mistäkin rikoksesta pääsee naurettavalla tuomiolla piakkoin vapaalle jalalle jatkamaan menestyksellisesti alkanutta harrastusta.

Joo. Ei tarvitse tulla kertomaan että rikoksen tehneen jemmailu vankilassa vain toimii korkeakouluna pahempiin/muihin rikoksiin. Kyllä tiedetään. Mutta onko se oikein, että raiskattuaan lasta vaikkapa 5 v ajan, istuu vain pari vuotta, jos sitäkään?

[Kopek]

Mutta onko se oikein, että raiskattuaan lasta vaikkapa 5 v ajan, istuu vain pari vuotta, jos sitäkään?

Asioihin on tulossa muutos, kun persut ovat hallituksessa. Vankeja on yhä enemmän, ja ennen pitkää tarvitaan lisää vankiloita ja vartijoita.

Jos kansantuomioistuin saisi päättää rangaistusasteikosta, Suomessa olisi pian kokonaisia vankilakaupunkeja. Nykyistä paljon suurempi osa valtion budjetista menisi vankilasektorin ylläpitoon.

Yhdysvalloissa on erittäin ankarat tuomiot ja enemmän vankeja suhteessa asukaslukuun kuin yhdessäkään muussa länsimaassa. Silti Yhdysvalloistakin kuullaan uutisia mitä karmeimmista rikoksista. Millainen maa Yhdysvalloista tulisi, jos vankimäärä laskettaisiin eurooppalaiselle tasolle. Sarjamurhaajat ja lastensieppaajat ja raiskaajat ja pedofiilit viettäisivät ilmeisesti riemujuhlaa. Tavallinen kansa piileskelisi asunnoissaan.

Yhdysvalloissa on 11,5 kertaa enemmän vankeja kuin Suomessa.

Rikosseuraamusviraston mukaan Suomessa on tällä hetkellä 28 vankilaa. Jos otettaisiin Yhdysvalloista mallia, vankiloita pitäisi olla 322. Jo nyt uutiset kertovat vartijapulasta. Palkkoja pitäisi ilmeisesti nostaa, jotta halukkaita riittäisi.

https://yle.fi/a/74-20102137

https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/kuusi-ongelmaa-jotka-uhkaavat-vankiloiden-henkilokunnan-jaksamista/

[Hiha]

Jos kansantuomioistuin saisi päättää rangaistusasteikosta, Suomessa olisi pian kokonaisia vankilakaupunkeja. Nykyistä paljon suurempi osa valtion budjetista menisi vankilasektorin ylläpitoon.

Tuo on täysin keinotekoinen ongelma. Kyseessä on arvovalinta kuten pääministeri Petteri Orpo sitä luonnehtisi. Minkä väestöryhmän hyvinvointiin valtio rahansa käyttää? Vankien kiertonopeuteen voisi puuttua. Olisi täysin mahdollista järjestää olot, jossa vangin ei tarvitsisi kitua vankilassa vuottakaan, mutta hän ei silti palaisi sieltä elävänä rellestämään. Arvovalinta.