Tässä varmaan ennusmerkkien laadullinen analyysi tulee vastaan. Jos ennusmerkit ovat oikeasti selkeitä, "lähtöisin toisesta" ja takuuvarmasti sellaisia, että tietää että omalla kohdalla niiden johtavan pitkällä tähtäimellä eroon, niin sitten kannattaa pysäyttää juna ajoissa. Mikäli taas kyse on omien ajatusten/tunteiden/kokemuksien kohtaamisesta ja läpikäymisestä, niin tässä tapauksessa suosittelisin jatkamaan.
Tämä kuulostaa minun korvaani ihan järkevältä. Esimerkkinä nyt vaikka se, että jos herää aikaisessa vaiheessa epäilys, että toisella on alkoholiongelma, tai että siinä on jotain muuta, jonka kanssa eläminen on ihan oikeasti itselle vastenmielistä, ehkä siinä tekee toisellekin palveluksen, jos nostaa asiat rehdisti päydälle, pitää kiinni omista rajoistaan ja nostaa tarvittaessa kytkintä.
Kun siinä on sekin puoli - minusta - että vaikka jonkun kanssa ei sopisi yhteen ja parisuhteeseen, ei se silti tarkoita että joku lyhyempi romanssi tai jopa tietynlainen ystävyys olisi mitenkään huono juttu tai ettei sellainen ihmisten kohtaaminen voisi olla "arvo sinänsä".
Einstein sanoi koko asian minusta aika hyvin. Olen kyllä sitä mieltä, ettei mikään parisuhde kestä sitä, jos sitä koko ajan kyseenalaistetaan, eikä suhteen alkuvaiheessa ihastumisen ja muun yhteisen huumassa ole varmaan tarkoituskaan samaan aikaan kyseenalaistaa sitä suhdetta tai etsiä siitä varoittavia merkkejä.
Rakkauden kaipuu, jonkinlainen halu antautua sille ja mukautua toisen ihmisen maailmaan voi minusta johtaa siihen, että unohtaa pitää itseään arvossa ja unohtaa kunnoittaa ja puolustaa omia rajojaan. Minulla on tästä sellainen käsitys, että jos joku oikeasti sopii sinulle ja on myös kiinnostunut, kyllä se homma senkin kestää, että pitää itse kiinni omista... jutuistaan ja siitä, mikä nyt on itselle tärkeää ja tuntuu hyvältä. Ettei pelkää tai mielistele tässä mielessä liikaa.
Minulle se menee oikeastaan niin, että jos huomaan, että tästä huolimatta toisen kanssa oleminen ja tekeminen on ikään kuin... helppoa, siis sillä tavalla että kumpikaan ei hannaa, mutta ei ikään kuin tarvitse sillä hekumalla pehmentää asioita jotta yhdessä tekeminen ja asioiden sopiminen ja muu tällainen tuntuisivat hyvältä. Silloin minulla alkaa se pehmeneminen, joka minusta kuuluu parisuhteisiin, että on valmis myös joustamaan ja luottamaan toiseen ja niin pois päin.
