Parisuhdeketju

[Jaska]

Jaskalle: Ainakaan minä en laske parisuhteen alkavan vaatteiden riisumisesta. Voi alkaa paljon ennen sitä tai voi olla alkamatta kokonaan.

En minäkään. Parisuhteita ihmisellä ajattelen olevan korkeintaan yksi kerrallaan, suhteita kai voi olla useitakin.

[Socrates]

Todella moni keski-ikäinen mies on alleviivannut nettikeskusteluissa että oltuaan seksittömässä parisuhteessa eivät halua enää ikinä sellaiseen. Joko mies ei sitoudu parisuhteeseen lainkaan tai hän vie keskustelun hyvin nopeasti seksiin nähdäkseen miten takakireä muija on.

Itse voin anonyymeissä joukkokeskusteluissa puhua seksistä ummet ja lammet. Mutta jos yksityisesti pitäisi, tulee tunne että mies etsii vain panopuuta, tai yrittää pakottaa sellaiseksi naisen joka etsii kumppania.

Jos et anna, painu helvettiin. Jos annat, kiitti, nyt voit painua helvettiin.

Sitten kun ikäsi alkaa kutosella, saat kokea nettideittailussa kunnon helvetin. 60+ naisilta kuullut, millainen sakki enää postailee heille.

[Norma Bates]

Todella moni keski-ikäinen mies on alleviivannut nettikeskusteluissa että oltuaan seksittömässä parisuhteessa eivät halua enää ikinä sellaiseen. Joko mies ei sitoudu parisuhteeseen lainkaan tai hän vie keskustelun hyvin nopeasti seksiin nähdäkseen miten takakireä muija on.

Itse voin anonyymeissä joukkokeskusteluissa puhua seksistä ummet ja lammet. Mutta jos yksityisesti pitäisi, tulee tunne että mies etsii vain panopuuta, tai yrittää pakottaa sellaiseksi naisen joka etsii kumppania.

Jos et anna, painu helvettiin. Jos annat, kiitti, nyt voit painua helvettiin.

Sitten kun ikäsi alkaa kutosella, saat kokea nettideittailussa kunnon helvetin. 60+ naisilta kuullut, millainen sakki enää postailee heille.

Vaikea sanoa mikä on helvetillisempi helvetti, se ettei vastauksia tule lainkaan, vai että vastaukset ovat täyttä kuraa. Eipä sitä laatua ole juurikaan ollut tarjolla oikeastaan missään vaiheessa. Jos paska jää pois, en tiedä tuntuuko se sen pahemmalta kuin mitä on tähän mennessä tuntunut.

Seksiähän saa tietysti aina jos haluaa, jos senkään suhteen ei ole niin kauhean ronkeli. Olen telkasta nähnyt että on olemassa jotain gigoloita jotka mielellään paneskelevat 65 - 100-vuotiaita muijia, mutta monogaamiseen suhteeseen he eivät näytä olevan valmiita. Mutta ehkä sitä vanhemmiten onkin aina vaan mustasukkaisempi omasta tilastaan + ajastaan, ja ei edes tee mieli oleskella miehen seurassa kovin paljoa. Jos ollenkaan. Jo nyt on vähän tullut mietiskeltyä että jaksaisiko sitä edes enää kenenkään läsnäoloa...

[TSS]

Kai tätä voi käyttää myös yleisenä parisuhdeketjuna? No, mikä estää.

Mitä mieltä olette, kannattaako uuteen suhteeseen sukeltaa täysin ennakkoluulottomasti ja antaa sille aina mahdollisuus kehittyä?

Vai kannattaako olla varovainen ja viheltää peli poikki heti kun ilmenee lieviäkin ennemerkkejä, ettei suhde tulisi varmuudella toimimaan?

Kannattaa luottaa intuitioon. Jos jokin epäilyttää, siinä on todennäköisesti jotain perää (mikäli et ole sosiaalinen taukki). Esim. liian hyvä ollakseen totta todennäköisesti on juuri sitä. Tässä vaiheessa tosin sitä tuskin haluaa uskoa. Mikäli jokin viittaa persoonallisuushäiriöön, vaikkapa narsismiin, kannattaa liueta nopeasti.

Jos epäilee vain yhteensopivuutta, voinee katsella rauhallisemmin. Mutta varmaan jos jo alussa epäilyttää, ei se hyvä merkki ole. Parit ekaa vuotta saisi olla huumaa, ja siitä sitten yhdessä hiljalleen laskeutua arjen realismiin.

[Socrates]

Kai tätä voi käyttää myös yleisenä parisuhdeketjuna? No, mikä estää.

Mitä mieltä olette, kannattaako uuteen suhteeseen sukeltaa täysin ennakkoluulottomasti ja antaa sille aina mahdollisuus kehittyä?

Vai kannattaako olla varovainen ja viheltää peli poikki heti kun ilmenee lieviäkin ennemerkkejä, ettei suhde tulisi varmuudella toimimaan?

Tuskinpa täysin toivottomat suhteet ehtivät lähteä kunnolla käyntiin, ennen kuin ne stopataan. Siis jos ei synkkaa yhtään, toisen kanssa joutuu esittämään, pingottamaan tms.

Muuten varottaisin siitä, että iän myötä "varasto" negatiivisista varoitusmerkeistä kasvaa ja on lopulta niin suuri, että se estää ylipäätään uusien ihmissuhteiden luomisen. Vuosi vuodelta takaraivoon jää yhä lisää pieniä asenteita, eleitä, sanontoja, kehonkieltä yms, josta on huono kokemus ja häiritsevät toisessa kohtuuttomasti.

[Brutto]

Kai tätä voi käyttää myös yleisenä parisuhdeketjuna? No, mikä estää.

Mitä mieltä olette, kannattaako uuteen suhteeseen sukeltaa täysin ennakkoluulottomasti ja antaa sille aina mahdollisuus kehittyä?

Vai kannattaako olla varovainen ja viheltää peli poikki heti kun ilmenee lieviäkin ennemerkkejä, ettei suhde tulisi varmuudella toimimaan?

Kannattaa luottaa intuitioon. Jos jokin epäilyttää, siinä on todennäköisesti jotain perää (mikäli et ole sosiaalinen taukki). Esim. liian hyvä ollakseen totta todennäköisesti on juuri sitä.

Tässä on vain se huono puoli, että alkuvaiheen huuma sokaisee kaikilta varoitusmerkeiltä ja käytännössä estää myös tilanteen järkevän analysoinnin. Melkein riskittömämpää olisi edetä vain sellaisissa järkisuhteissa, joihin ei liity suuria tunteita.

[TSS]

^ Niinpä, ja vaikka jotain epäilyttävää huuman läpi havaitsisikin, sen äänen haluaa hiljentää. Mutta toisaalta ilman huumaa ja sen tuomaa liimaa eivät romanttiset suhteet etene. Luonto on kiero, se usein saattaa meidät yhteen vastakohtiemne kanssa, jotta jälkeläinen saisi tasapainoisimmat geenit - välittämättä mitään harmonisesta elämästä! Ehkä olisi hyvä, jos joutuisi aina tyytymään vain johonkin, niin tuo kiero huuma ei ohjaisi harhaan.

[Hippi]

Tässä on vain se huono puoli, että alkuvaiheen huuma sokaisee kaikilta varoitusmerkeiltä ja käytännössä estää myös tilanteen järkevän analysoinnin. Melkein riskittömämpää olisi edetä vain sellaisissa järkisuhteissa, joihin ei liity suuria tunteita.

Tuohon alkuvaiheen sokaisuun luottavat Auervaarat (ja naispuoliset vastineensa), jotka putsaavat umpirakastuneen tilit tyhjiksi ja pahimmassa tapauksessa jättävät ison velkataakan jälkeensä. Niitä juttuja, kun tasaisena virtana tulee noihin IP-lehtiin, niin ihmetyttää, mihin se järki tosiaan katoaa. Ihan varmasti jokainen on kuullut tai lukenut näitä juttuja, mutta rakastunut on vakuuttunut omalle kohdalleen sattuneesta suuresta onnesta "tämä on sitä aidoista aidointa rakkautta. ei tässä voi huonosti käydä, kunhan vähän autan tuota ressukkaa".

[ROOSTER]

Parisuhde voi olla joko heaven tai hell. Tai vuorotellen molempia.

Itsellä parisuhde oli mukava keino tuottaa muutama jälkeläinen. Hauska seurailla kun ne taistelee genettistä perimäänsä vastaan ja yrittää tulla kunnon kansalaisiksi. Saapi nähdä kuinka kauan jaksavat. Olisi pitänyt muuttaa pysyvästi pois Sohjolasta kun oli vielä mahdollisuus. Täällä on kaikki vaikeampaa.

[safiiri]

Tässä on vain se huono puoli, että alkuvaiheen huuma sokaisee kaikilta varoitusmerkeiltä ja käytännössä estää myös tilanteen järkevän analysoinnin. Melkein riskittömämpää olisi edetä vain sellaisissa järkisuhteissa, joihin ei liity suuria tunteita.

Tuohon alkuvaiheen sokaisuun luottavat Auervaarat (ja naispuoliset vastineensa), jotka putsaavat umpirakastuneen tilit tyhjiksi ja pahimmassa tapauksessa jättävät ison velkataakan jälkeensä. Niitä juttuja, kun tasaisena virtana tulee noihin IP-lehtiin, niin ihmetyttää, mihin se järki tosiaan katoaa. Ihan varmasti jokainen on kuullut tai lukenut näitä juttuja, mutta rakastunut on vakuuttunut omalle kohdalleen sattuneesta suuresta onnesta "tämä on sitä aidoista aidointa rakkautta. ei tässä voi huonosti käydä, kunhan vähän autan tuota ressukkaa".

En usko, että huuma syntyy vain siitä, että se toinen on niin "oikea". Tarvitaan aina myös oma tilaus sille, että uusi suhde sopisi hetkeen. Sen ei tarvitse olla mitenkään tietoista, mutta olen aika vakuuttunut siitä, että se sama ihana ja vastustamaton toisena aikana ja toisessa elämäntilanteessa ei herättäisi mitään sen kummempia väreilyjä. Siten kyse on myös aina sen tarkistamisesta ja kokeilemisesta, onko suhteen syventäminen itselle tosiaan sopiva juuri nyt ja tässä. Joskus suhde kariutuu siihen, että itselle valkenee, ettei oikeastaan halua sellaiseen mennä. Vaikka toisessa ei olisikaan mitään sellaista, etteikö homma voisi toimia.

Siis - sen lisäksi, että pohtii sen toisen sopivuudesta kertovia merkkejä - joutuu tarkastelemaan omia halujaan ja sitä, onko tosiaan itselle sopiva hetki olla suhteessa ja sitoutua siihen.

[Xantippa]

Kuten sanoin, omasta mielestäni oikeastaan ainut olennainen kysymys on: kuinka huonosti tässä voi käydä?

Eli jos vastassa on suht'koht tavallinen, normaali tapaus = ei ole kyökkäämässä rahaa, ei tarvitse pelätä ns. rumaa eroa, jne. niin mitä sitä oikeastaan voi hävitäkään?

Noh, pahimmillaan tietysti mielenrauhan pitkäksi aikaa, jos itse rakastuu tulisesti ja toinen not so much, mutta on sitä sydänsuruista ennenkin selvitty, jollei muuten, niin miettimällä, miten p*rseestä koko se sukupuoli on, johon tuli rakastuttua.

T: Xante

[Brutto]

Noh, pahimmillaan tietysti mielenrauhan pitkäksi aikaa, jos itse rakastuu tulisesti ja toinen not so much, mutta on sitä sydänsuruista ennenkin selvitty, jollei muuten, niin miettimällä, miten p*rseestä koko se sukupuoli on, johon tuli rakastuttua.

T: Xante

Rakastumisen kokemus on kuitenkin arvo sinänsä vaikkakin siitä voi seurata krapula. Riippuu tietysti hieman ihmisestä, mutta rakastumisen mahdollisuudelle kannattaa aina antaa tilaa. Jopa silloinkin, kun vastarakkauden saaminen ei näytä täysin varmalta.

[Xantippa]

Noh, pahimmillaan tietysti mielenrauhan pitkäksi aikaa, jos itse rakastuu tulisesti ja toinen not so much, mutta on sitä sydänsuruista ennenkin selvitty, jollei muuten, niin miettimällä, miten p*rseestä koko se sukupuoli on, johon tuli rakastuttua.

T: Xante

Rakastumisen kokemus on kuitenkin arvo sinänsä vaikkakin siitä voi seurata krapula. Riippuu tietysti hieman ihmisestä, mutta rakastumisen mahdollisuudelle kannattaa aina antaa tilaa. Jopa silloinkin, kun vastarakkauden saaminen ei näytä täysin varmalta.

Samaa mieltä, mutta tässäkin varmaan ihmiset ovat erilaisia siten, että eihän kaikilta onnistu rakastua noin vain, tarkoitan, että ainakin itselläni vie vähän aikaa, ennen kuin edes älyän rakastuneeni. Siihen saakka ajattelen, että tässä on nyt tämmöistä vetovoimaa, pidän toisesta, hän on ihastuttava, mutta rakastunut, minä, enpä usko!

Eli itselläni varmaan menisi monet tilaisuudet ohi ihan tämän takia. En taitaisi yksinkertaisesti osata heittäytyä rakastumiseen.

T: Xante

[Topi]

Tässä varmaan ennusmerkkien laadullinen analyysi tulee vastaan. Jos ennusmerkit ovat oikeasti selkeitä, "lähtöisin toisesta" ja takuuvarmasti sellaisia, että tietää että omalla kohdalla niiden johtavan pitkällä tähtäimellä eroon, niin sitten kannattaa pysäyttää juna ajoissa. Mikäli taas kyse on omien ajatusten/tunteiden/kokemuksien kohtaamisesta ja läpikäymisestä, niin tässä tapauksessa suosittelisin jatkamaan.

Tämä kuulostaa minun korvaani ihan järkevältä. Esimerkkinä nyt vaikka se, että jos herää aikaisessa vaiheessa epäilys, että toisella on alkoholiongelma, tai että siinä on jotain muuta, jonka kanssa eläminen on ihan oikeasti itselle vastenmielistä, ehkä siinä tekee toisellekin palveluksen, jos nostaa asiat rehdisti päydälle, pitää kiinni omista rajoistaan ja nostaa tarvittaessa kytkintä.

Kun siinä on sekin puoli - minusta - että vaikka jonkun kanssa ei sopisi yhteen ja parisuhteeseen, ei se silti tarkoita että joku lyhyempi romanssi tai jopa tietynlainen ystävyys olisi mitenkään huono juttu tai ettei sellainen ihmisten kohtaaminen voisi olla "arvo sinänsä".

Einstein sanoi koko asian minusta aika hyvin. Olen kyllä sitä mieltä, ettei mikään parisuhde kestä sitä, jos sitä koko ajan kyseenalaistetaan, eikä suhteen alkuvaiheessa ihastumisen ja muun yhteisen huumassa ole varmaan tarkoituskaan samaan aikaan kyseenalaistaa sitä suhdetta tai etsiä siitä varoittavia merkkejä.

Rakkauden kaipuu, jonkinlainen halu antautua sille ja mukautua toisen ihmisen maailmaan voi minusta johtaa siihen, että unohtaa pitää itseään arvossa ja unohtaa kunnoittaa ja puolustaa omia rajojaan. Minulla on tästä sellainen käsitys, että jos joku oikeasti sopii sinulle ja on myös kiinnostunut, kyllä se homma senkin kestää, että pitää itse kiinni omista... jutuistaan ja siitä, mikä nyt on itselle tärkeää ja tuntuu hyvältä. Ettei pelkää tai mielistele tässä mielessä liikaa.

Minulle se menee oikeastaan niin, että jos huomaan, että tästä huolimatta toisen kanssa oleminen ja tekeminen on ikään kuin... helppoa, siis sillä tavalla että kumpikaan ei hannaa, mutta ei ikään kuin tarvitse sillä hekumalla pehmentää asioita jotta yhdessä tekeminen ja asioiden sopiminen ja muu tällainen tuntuisivat hyvältä. Silloin minulla alkaa se pehmeneminen, joka minusta kuuluu parisuhteisiin, että on valmis myös joustamaan ja luottamaan toiseen ja niin pois päin.

[Norma Bates]

Nyt tuli mielenkiintoinen dilemma: minkä takia kumppania kaipaavalle saa laatia enemmän vaatimuksia kuin vanhemmaksi hinkuvalle?

Tuli yhtäällä taas määräyksiä että pitää ensin tulla onnelliseksi ja nauttia elämän pienistä asioista ennen kuin saa kaipailla parisuhdetta. Onko kukaan koskaan lasta haluavalle alkanut laatimaan minkäänlaista vaatimuslistaa siitä mitä hänen on oltava jo hokkuspokkus valmiiksi? Korkeintaan: ethän dokaa ja polta...

Joskus tehnyt jokusellekin ihmiselle mieli sanoa että et voi olla tosissasi, kun tyyppi on aivan mt-ongelmien riivaama ja alkaa silti hourailla omasta lapsesta.

Kumppania varten pitää olla täydellinen, mutta lapsen kanssa saa olla vaikka ihmisraunio. Ei mene järkeeni.