Parisuhdeketju

[kertsi]

...
Ihmisiä kun kohtaa niin harvasta tulee kuitenkaan sellaista tunnetta että tämän ihmisen kanssa pitää saada olla enemmänkin. Kai hekin kokevat niin minusta. Mitään kauhean merkittävää ei muodostu, ei varsinkaan vanhemmalla iällä.

On minuakin houkuteltu ja maaniteltu vaikka mihin, mutta jos oikeasti haluan eniten rakkautta, niin pelkkää molemminpuolista hyväksikäyttöähän se on jos tyydytään johonkin mikä ei ole kaikki mitä kaipasi. Voi olla että joudun nartustelemaan koska koen että on jäänyt kokemusvajetta, varsinkin kun uhrasin aikaani ja energiaani vähäisestä jäljellä olevasta elämästäni toivottomaan ihastukseen. Tai voi olla etten kykene. Mutta kyllähän se usein tuntuu siltä että kun media suoltaa näitä "löysin seksin ilot vanhalla iällä" -stooreja niin siinä markkinoidaan sellaista itsekästä elämäntapaa jossa ei tarvitse oikeasti välittää hittojakaan kenestäkään.

Sellasia stooreja kirjoitetaan kai vain naisista? Ainakaan en muista nähneeni sellaisia stooreja miehistä. Ehkä niin monille miehille moinen itsekkyys(?) on niin itsestäänselvää, ettei se olisi minkään sortin uutinen?

Markkinoidaanko siinä kuitenkaan itsekästä elämäntapaa, jos iloitaan siitä, että joku on löytänyt seksin ihanuuden vasta vanhemmalla iällä? Onhan seksi kuitenkin usein kiva asia - mutta vain siinä tapauksessa, että siitä nauttii itse(kin). Monet naiset eivät saa (tai anna) ikinä kunnon seksiä, varsinkin jos on ollut vain yksi tai pari seksikumppania, ja on sattunut poikkeuksellisen kehno kumppani kohdalle tai jos itse on kehno, tai jos suhde on kehno tai kumppanukset eivät ole seksuaalisesti yhteensopivia.

Monilla naisilla on voinut olla pelottavia tai vastenmielisiä kokemuksia esim. namusedistä, raiskauksesta, pakottamisesta, painostamisesta jne., joten siihen nähden voisi ajatella, että se olisi jonkinlainen merkki eheytymisestä, jos vanhemmalla iällä pystyykin nauttimaan seksistä. Ja eheytyminen kai on hyvä asia.  *)

Vilkkaan seksielämän kääntöpuolena on sosiaalinen häpeä, maineen menetys, tai tahallinen (ja kusipäinen) häpäiseminen somessa, mikäli nainen toimii samalla lailla kuin mies - miehiähän ei samasta asiasta tuomita yhtä pahasti. Ja voi siitä ympäriinsä kuksimisesta olla muutakin haittaa naiselle. Pariutuminen ehkä vaikeutuu, voi tulla seksitauteja ja vahinkoraskauksia.

Tiedän kaksi naista, joilla on molemmilla ollut yli sata kumppania. Toinen heistä (rikkinäisempi?) perusti kuitenkin perheen keski-iässä, toinen ei ole parutunut. Kun tämä jälkimmäinen kerran kertoi kumppaniensa määrän, muistan sen säälin tunteen, mitä tunsin häntä kohtaan. En oikein saa kiinni, mistä se säälin tunne kumpusi. Ehkä siitä, että hän tuntui hakevan rakkautta, mutta juuri tuo tapa hakea rakkautta ei liene kovin toimiva, vaan voi jopa estää rakkauden löytämisen. Ainakin, jos miehelle on tärkeää, että nainen on kokematon (tämä nainen tosin tuskin haki semmoisia miehiä, luulisin). Minulla on se käsitys, että yleensä pysyvän parisuhteen pystyy helpommin muodostamaan, jos ensin tutustuu kunnolla, ennen kuin menee sänkyyn. Vaikka kai poikkeuksiakin on.

Tätä sänkyynhyppäämisen nopeuden vaikutusta parisuhteen muodostamisen vaikeuteen tai helppouteen on evoluutiopsykologian piirissä ihan tutkittukin. Naisilla ihastuminen voi lisääntyä ensiseksin jälkeen, miehillä päinvastoin ihastuminen usein vähenee ensiseksin jälkeen. (Evoluution kikka saada mies hässimään ympäriinsä.) Siitä syystä naisen voi olla viisasta odottaa sen ensiseksin kanssa kyseisen miehen kanssa, kunnes kumppanukset ovat muodostaneet tunnesiteen ja tuntevat yhteenkuuluvaisuutta. Lisäksi siinä sivutuotteena karsii pois häntäheikit - he kun eivät jaksa tutustua naiseen eli eivät "tuhlaa aikaansa", vaan lentää pöristävät seuraavaan kukkaan eli vonkuukohteeseen alta aikayksikön. 


*) MUTTA toisaalta suuri kumppanimäärä voi päinvastoin olla merkki rikkinäisenä olemisesta. Esimerkiksi pedofiilien uhrit aikuisena ajautuvat aikuisena usein lukuisiin kumppaneihin tai jopa seksityöläisiksi. Joten ota tuosta nyt sitten selvää.

[ROOSTER]

Parisuhde voidaan virallistaa avioliitolla. Joskus sitä edeltää pitkä harkinta-aika, eli kihlaus. Eräs kaverini oli kihloissa viehettävän naisen kanssa 20 vuotta kunnes he totesivat, että ei tätä näin voida jatkaa ja erosivat.

Tässä kuitenkin mietinnän mallia:

IS: MUSKA BABITZIN JA HANDE SALAKKA AVIOLIITTOON 49 VUODEN SEURUSTELUSUHTEEN JÄLKEEN!

[Norma Bates]

...
Ihmisiä kun kohtaa niin harvasta tulee kuitenkaan sellaista tunnetta että tämän ihmisen kanssa pitää saada olla enemmänkin. Kai hekin kokevat niin minusta. Mitään kauhean merkittävää ei muodostu, ei varsinkaan vanhemmalla iällä.

On minuakin houkuteltu ja maaniteltu vaikka mihin, mutta jos oikeasti haluan eniten rakkautta, niin pelkkää molemminpuolista hyväksikäyttöähän se on jos tyydytään johonkin mikä ei ole kaikki mitä kaipasi. Voi olla että joudun nartustelemaan koska koen että on jäänyt kokemusvajetta, varsinkin kun uhrasin aikaani ja energiaani vähäisestä jäljellä olevasta elämästäni toivottomaan ihastukseen. Tai voi olla etten kykene. Mutta kyllähän se usein tuntuu siltä että kun media suoltaa näitä "löysin seksin ilot vanhalla iällä" -stooreja niin siinä markkinoidaan sellaista itsekästä elämäntapaa jossa ei tarvitse oikeasti välittää hittojakaan kenestäkään.

Sellasia stooreja kirjoitetaan kai vain naisista? Ainakaan en muista nähneeni sellaisia stooreja miehistä. Ehkä niin monille miehille moinen itsekkyys(?) on niin itsestäänselvää, ettei se olisi minkään sortin uutinen?

Markkinoidaanko siinä kuitenkaan itsekästä elämäntapaa, jos iloitaan siitä, että joku on löytänyt seksin ihanuuden vasta vanhemmalla iällä? Onhan seksi kuitenkin usein kiva asia - mutta vain siinä tapauksessa, että siitä nauttii itse(kin). Monet naiset eivät saa (tai anna) ikinä kunnon seksiä, varsinkin jos on ollut vain yksi tai pari seksikumppania, ja on sattunut poikkeuksellisen kehno kumppani kohdalle tai jos itse on kehno, tai jos suhde on kehno tai kumppanukset eivät ole seksuaalisesti yhteensopivia.

Monilla naisilla on voinut olla pelottavia tai vastenmielisiä kokemuksia esim. namusedistä, raiskauksesta, pakottamisesta, painostamisesta jne., joten siihen nähden voisi ajatella, että se olisi jonkinlainen merkki eheytymisestä, jos vanhemmalla iällä pystyykin nauttimaan seksistä. Ja eheytyminen kai on hyvä asia.  *)

Vilkkaan seksielämän kääntöpuolena on sosiaalinen häpeä, maineen menetys, tai tahallinen (ja kusipäinen) häpäiseminen somessa, mikäli nainen toimii samalla lailla kuin mies - miehiähän ei samasta asiasta tuomita yhtä pahasti. Ja voi siitä ympäriinsä kuksimisesta olla muutakin haittaa naiselle. Pariutuminen ehkä vaikeutuu, voi tulla seksitauteja ja vahinkoraskauksia.

Tiedän kaksi naista, joilla on molemmilla ollut yli sata kumppania. Toinen heistä (rikkinäisempi?) perusti kuitenkin perheen keski-iässä, toinen ei ole parutunut. Kun tämä jälkimmäinen kerran kertoi kumppaniensa määrän, muistan sen säälin tunteen, mitä tunsin häntä kohtaan. En oikein saa kiinni, mistä se säälin tunne kumpusi. Ehkä siitä, että hän tuntui hakevan rakkautta, mutta juuri tuo tapa hakea rakkautta ei liene kovin toimiva, vaan voi jopa estää rakkauden löytämisen. Ainakin, jos miehelle on tärkeää, että nainen on kokematon (tämä nainen tosin tuskin haki semmoisia miehiä, luulisin). Minulla on se käsitys, että yleensä pysyvän parisuhteen pystyy helpommin muodostamaan, jos ensin tutustuu kunnolla, ennen kuin menee sänkyyn. Vaikka kai poikkeuksiakin on.

Tätä sänkyynhyppäämisen nopeuden vaikutusta parisuhteen muodostamisen vaikeuteen tai helppouteen on evoluutiopsykologian piirissä ihan tutkittukin. Naisilla ihastuminen voi lisääntyä ensiseksin jälkeen, miehillä päinvastoin ihastuminen usein vähenee ensiseksin jälkeen. (Evoluution kikka saada mies hässimään ympäriinsä.) Siitä syystä naisen voi olla viisasta odottaa sen ensiseksin kanssa kyseisen miehen kanssa, kunnes kumppanukset ovat muodostaneet tunnesiteen ja tuntevat yhteenkuuluvaisuutta. Lisäksi siinä sivutuotteena karsii pois häntäheikit - he kun eivät jaksa tutustua naiseen eli eivät "tuhlaa aikaansa", vaan lentää pöristävät seuraavaan kukkaan eli vonkuukohteeseen alta aikayksikön. 


*) MUTTA toisaalta suuri kumppanimäärä voi päinvastoin olla merkki rikkinäisenä olemisesta. Esimerkiksi pedofiilien uhrit aikuisena ajautuvat aikuisena usein lukuisiin kumppaneihin tai jopa seksityöläisiksi. Joten ota tuosta nyt sitten selvää.

Minulla on jo vuosia ollut sellainen epäilys että jos naisen itsetunto on terästä, hän saa sanella mitä tehdään, milloin ja kenen kanssa. Tuollainen teräsnainen saa halutessaan seksiä tai seksisuhteita (inhoan kyllä sanaa "seksisuhde" koska mielestäni suhde pitäisi pyhittää vähän monipuolisemmalle ihmissuhteelle...) jos se on se hänen juttunsa, tai vaikka avioliiton jos hän sattuu olemaan sitä sortimenttia tahtoihminen. Yksi sukuuni naitu nainen on sellainen että hän tuntuu saavan tasan kaiken minkä tahtoo. Mutta ei hän silti mikään kusipää ole, valinnoistaan varma vaan.

Mutta sitten jos on jo syntymässä säikähtänyt tapaus kuten minä, tuntuu ettei pysty vaatimaan ja eipä oikein toivomaankaan yhtään mitään. Kummankin pitkistä parisuhteistani aloitin niin että heti ekana tapaamispäivänä mentiin sänkyyn; ekan miehen kohdalla hänen ruikutuksensa vuoksi, tokan miehen kohdalla yhteisestä halusta. Seurustelu alkoi välittömästi. Luulen että tässä oli kyse siitä että "surkea surkean löytää" (laina muinaisesta Karvinen-sarjakuvasta, jos en väärin muista), eli kun sen paremmin minä kuin nämä eksänikään eivät olleet mitään erinomaisen itsevarmoja tapauksia, niin sitä sitten aloitettiin heti kun vaan joku suostuu. Siis minä. Taikka eksäni. Ehkä parikymppisenä miehetkin ryntäävät parisuhteeseen tuosta noin vaan koska sillä varmistaa seksin ja seksillä pönkittää itsetuntoaan (ja ihan fyysisesti ilmeisesti tyhjentää alati täynnä olevia kiveksiään? sellaistahan ne jotkut väittää).

Olisin voinut parempiakin valintoja tehdä. Ekan eksän kanssa olisi pitänyt olla pelkät kaverit, tokan kohdalla olisi pitänyt nostaa kytkintä kun hän osoittautui äkkipikaiseksi luonteeksi. Nykyään kun tajuan jo jostain jotain, ehkä, ei sitten enää ole mitään mistä valita. Parhaat on viety, jäljellä on aivan mahdottomat tapaukset, ja kyllähän nyt hyvä onanointi aina sen voittaa että seksiä harrastaisi itkua vääntäen. Paitsi tietysti jos seksi riittää, niin sitten ei väännä itkua. Ja koskapa se olisi minulle riittänyt, koska minulle keskeisintä on syvä ystävyys, toveruus, kumppanuus. Tunne siitä että toinenkin ihminen on minuus. Ihan aidosti pystyy sanomaan että rakastan häntä kuin itseäni. Täsmälleen yhtä paljon. Sellaista tilannetta ja tunnetta ei niin vain kohdalle osu!

En tiedä onko paljo seksin harrastaminen automaattisesti sielun risauttava asia. Vuosia sitten leikittiin hetki parisuhdetta yhden polyamoristin kanssa, ja hän ilmeisesti oli harjoittanut seksiä satojen naisten kanssa. En ole ihan varma, en niin kysellyt kun ei kiinnostanut. Hänellä oli pyrkimyksenä kerätä itselleen mahdollisimman kattava haaremi häntä itseään vanhempia naisia (minä olin siinä köörissä jopa nuorimmasta päästä), ja luulen että kaiken takana oli lopultakin syvä pelko yksinjäämisestä. Hän oli kai huomannut että suhteet eivät kestä, tai hän ei vaan pystynyt olemaan pitkään kenenkään kanssa, mutta ei sitten kestänyt olla yksinkään. Näin ollen naisia piti olla monta. En usko että seksi oli edes pääasia, vaan se ettei tarvitse olla yksin.

Onhan minullekin ehdoteltu, pääasiassa naisten taholta netissä, että hommaa useita miehiä niin aina on äksöniä tarjolla. Tuntuu että se varsinkin PK-seudun naisille on ihan luonnollista että tällä viikolla soitetaan jollekin Penalle ja ensi viikolla Reinolle. En minä pystyisi sellaiseen. Haluan keskittyä yhteen mieheen. Mutta sitten se keskittyminen onkin sellaista kokonaisvaltaista, että joku suppea, rajoitettu seksisuhde ei kyllä tosiaan innosta. En minäkään halua olla yksin. Kun nyt kumminkin olen, niin tuntuu siltä että seksin harrastaminen jotenkin syventäisi sitä yksinäisyyden tunnetta.

Luulen että tässä pitkään olin niin jumalattoman ihastunut (ja vaikea vieläkään päästää irti) miehenpuoleen juuri siksi että emme harrastaneet seksiä. Ei päässyt päästämään unelmista ilmoja pihalle niin että olisi löytänyt tien todelliseen maailmaan. Tai miten sen nyt kuvailisi. Kun 90-luvulla olin ihastunut, sain seksiä mieheltä, ja ennenpitkää se ihastus sitten lässähti. Ehkei lässähtäisi jos miehellä olisi aito halu olla parisuhteessa, mutta em. yksilö ei halunnut seurustella.

Sitten vuoden 1997 en ole enää kertaakaan päässyt sellaiseen nousujohteiseen kierteeseen jossa ei tunnu saavan toisesta ihmisestä tarpeekseen, ja kornia ajatella että juuri se ihminen sitten oli se joka olisi pitänyt kaartaa kaukaa, eli tämä raivohullu toka eksäni. Kuinka paljon hänessä oli oikeasti hyvää ja kuinka paljon oli kyse omista hyvistä toivomuksistani, en tiedä.

Rakastaisikohan sitä koskaan ketään jos näkisi heidät 100 % realistisessa valossa?

Jokatapauksessa minulle ei ole koskaan ollut sellaista optiota että saan kaikessa rauhassa tutustua ja seurustella miehen kanssa ilman että kenelläkään on kiire minnekään ja se on että "tulos tai ulos", sen tuloksen ollen seksi. Ihmettelen tosiaan että miten minä en ole koskaan odottamisen arvoinen, mutta uskon että se on tuo itsetuntokysymys jonka mainitsin. Kun ei tee selväksi että pitää itseään arvokkaana ihmisena, kohdellaan arvottomana. En minä sitten tiedä että miten tekisi selväksi, kun inhoan olla omahyväinen ja koppava. Ja hölmöltähän se tuntuisi alkaa ylimielistelemään kun on jo iällä ja rupsahtamisprosessi menossa. Toisaalta: mikä helvetti siinä nukkemaisessa olemuksessa muka niin erinomaista on että sen turvin saa käyttäytyä kuin kusipää?

[Toope]

Teräsnaiset ja -miehetkin ovat pelkkää bullshittia. Me olemme taviksia.
Minua feminismissä ja muussakin ajattelussa ärsyttää ihmisten ylikorostaminen. Tavismöllejähän me olemme, miksi pitäisi muuta olla?
Minusta hienoin nainen ja mies ovat sellaisia, jotka perustavat perheen, saavat lapsia, ja viittaavat kintaalla iltapäivälehtien seksiosioille, jotka ovat lähinnä törkyä nykyään.

[Norma Bates]

Teräsnaiset ja -miehetkin ovat pelkkää bullshittia. Me olemme taviksia.
Minua feminismissä ja muussakin ajattelussa ärsyttää ihmisten ylikorostaminen. Tavismöllejähän me olemme, miksi pitäisi muuta olla?
Minusta hienoin nainen ja mies ovat sellaisia, jotka perustavat perheen, saavat lapsia, ja viittaavat kintaalla iltapäivälehtien seksiosioille, jotka ovat lähinnä törkyä nykyään.

Kyllä minusta vaan tuntuu että jotkut naiset ovat kivikovia. Ja aina vaan jotenkin pelkään naisia. Huomaan että netissäkin koen erinomaisen vastenmieliseksi jos tulee kina jonkun naisen kanssa, mutta miesten kanssa väittely ei tunnu läheskään niin pahalta. En tiedä johtuuko se siitä että samaistun enemmän miehiin (en toki kaikessa mahdollisessa), vai siitä että kun sitä vietti lapsuutensa täysin äitinsä mahdollisesta hyväntahtoisuudesta riippuvaisena, niin sitä jotenkin oppi elämään naisenpelossa enemmän kuin miehen. Ja jotkut naiset sitten keski-ikäistyttyään saavat päähänsä että nytpä he vasta tärkeitä tätejä ovatkin.

Aina on saanut tuntea alemmuudentunteita muiden naisten seurassa. Milloin ulkonäön, milloin aseman, mutta ennenkaikkea asenteen vuoksi. Kun en minä nyt vaan ole sellainen "tässä tulen MINÄ" -muija kuten ne ovat joita aristelen.

***

Sitä minä(kin?) olen ihmetellyt että miksei kenenkään kanssa nykyään tunnu voivan harrastaa sellaista rakastavaa seksiä jossa ei olla heti tunkemassa munaa suuhun, ruiskimassa lastia naamalle, änkemässä herrasiunnaa perseen jne. Tämä ei liity nyt mitenkään minun todellisiin kohtaamisiin, vaan siihen mitä olen ihmisiltä netissä lukenut, ja osin tullut miehiltä kohdalle kun ollaan netissä keskusteltu, ehkä jopa neuvoteltu tapaamisesta. Loppujenlopuksi on tullut sellainen olo kuin olisin vain jokin sirkusapina jonka kuuluisi tehdä kaikki mahdolliset seksitemput että saisi perkele vähänkin lämpöä ja ihoa mieheltä! Aina kun se juttu kääntyy siihen että mies tykkää "kokeneista naisista", se on sajonaara koko tyypille. En minä ole mikään pornotähti, että olisin sillä tavalla "kokenut".

[ROOSTER]

Muokkasin hieman Norman viestiä. Ethän pahastu

Kyllä minusta vaan tuntuu että jotkut naiset ovat kivikovia. Ja aina vaan jotenkin pelkään naisia.
... Ja jotkut naiset sitten keski-ikäistyttyään saavat päähänsä että nytpä he vasta tärkeitä tätejä ovatkin.

Aina on saanut tuntea alemmuudentunteita muiden naisten seurassa. Milloin ulkonäön, milloin aseman, mutta ennenkaikkea asenteen vuoksi. Kun en minä nyt vaan ole sellainen "tässä tulen MINÄ" -muija kuten ne ovat joita aristelen.

Tämä on ilmeisesti sukupuoliriippumaton juttu. Mitä on elämässään kokenut, mitä haluaa ja missä piireissä liikkuu, vaikuttaa ehkä enemmän kuin sukupuoli. On kyllä hyvin kuvailtu aran ihmisen tunteita itsevarmojen, tai sellaista teeskentelevien, joukossa seilatessa.

Minäkin olen joissain harvoissa tlanteissa arka ja varautunut mutta ei kyseessä ole tietenkään itsevarmuuden puute kuten joskus minäminä-ihmiset saattavat väärin tulkita. Kerran minua moitittiin itseluottamuksen puutteesta (vähänkö meni arvio pieleen  ) koska olin vain harkitseva, punnitseva ja realistinen.

[Norma Bates]

Muokkasin hieman Norman viestiä. Ethän pahastu

Kyllä minusta vaan tuntuu että jotkut naiset ovat kivikovia. Ja aina vaan jotenkin pelkään naisia.
... Ja jotkut naiset sitten keski-ikäistyttyään saavat päähänsä että nytpä he vasta tärkeitä tätejä ovatkin.

Aina on saanut tuntea alemmuudentunteita muiden naisten seurassa. Milloin ulkonäön, milloin aseman, mutta ennenkaikkea asenteen vuoksi. Kun en minä nyt vaan ole sellainen "tässä tulen MINÄ" -muija kuten ne ovat joita aristelen.

Tämä on ilmeisesti sukupuoliriippumaton juttu. Mitä on elämässään kokenut, mitä haluaa ja missä piireissä liikkuu, vaikuttaa ehkä enemmän kuin sukupuoli. On kyllä hyvin kuvailtu aran ihmisen tunteita itsevarmojen, tai sellaista teeskentelevien, joukossa seilatessa.

Minäkin olen joissain harvoissa tlanteissa arka ja varautunut mutta ei kyseessä ole tietenkään itsevarmuuden puute kuten joskus minäminä-ihmiset saattavat väärin tulkita. Kerran minua moitittiin itseluottamuksen puutteesta (vähänkö meni arvio pieleen  ) koska olin vain harkitseva, punnitseva ja realistinen.

Muutama mies on minulle huomauttanut että naiset kokevat minut kilpailijana tai tuntevat kateutta. Voi olla. Koska naiset aikoinaan tallasivat itsetuntoni lokaan (muutama työpaikkakiusauskokemus), minusta tuli tai paremminkin pysyin niin arkana etten edes kehdannut kuvitellakaan että olisin jossain jotenkin parempi kuin joku toinen nainen.

Koska naiset ovat tuntuneet nujertavan vahvoilta, minulle ei ole kehittynyt kuvitelmia että miehet olisivat "se parempi" sukupuoli. Tämän vuoksi joku itsestään suuria luuleva mies ei minua oikein vakuuta. Miesten suhteen pelkään tietysti raiskausta, väkivaltaa ja rakkauden pihtaamista, mutta jotenkin he eivät ole saaneet minua henkisesti nujerrettua sillä tavalla kuin naiset.

Tavallaan nujerran itse itseni. Ei minua mikään muu pakottanut 2. eksänkään kanssa olemaan, kuin minä itse. Jos minä olisin ollut se joka häipyy, jätkä ei olisi mahtanut mitään.

Mutta jos nyt introverttiutta ajattelee, niin eihän sitä tietenkään halua mokata kenenkään seurassa. Mutta se voi olla sillä tavalla että vastakkaisen sukupuolen edustaja saa ja antaa enemmän anteeksi.

[Brutto]

Iltapäivälehdet esittelevät jatkuvasti kauhutarinoita siitä, minkälaisia järkytyksiä lukijat ovat kokeneet ensitreffeillä:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006598829.html

Niistä tekee kauhutarinoita lähinnä se, miten todellisuudesta vieraantuneita nuo kertomuksia tehtailevat lukijat ovat.

Voitteko kuvitella, joku mies oli tullut ensitreffeille peräti katumaasturilla t-paidassa ja partakin ajamatta!

[safiiri]

Iltapäivälehdet esittelevät jatkuvasti kauhutarinoita siitä, minkälaisia järkytyksiä lukijat ovat kokeneet ensitreffeillä:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006598829.html

Niistä tekee kauhutarinoita lähinnä se, miten todellisuudesta vieraantuneita nuo kertomuksia tehtailevat lukijat ovat.

Voitteko kuvitella, joku mies oli tullut ensitreffeille peräti katumaasturilla t-paidassa ja partakin ajamatta!

Mutta kun se varsinainen ongelma, jota tuossa yritettiin kuvailla, oli se, ettei mies ollut millään tavalla kiinnostunut siitä ihmisestä, jonka kanssa treffeillä oli. Pukeutuminen oli vain - maalitahraisine vaatteineen - yksi pieni merkki siitä, ettei ollut minkäänlaista halua tuottaa toiselle sellaista oloa, että hän on tärkeä, kiinnostava ja sen arvoinen, että tapaamiseen kannattaa panostaa.

Mites itse suhtautuisit, jos nainen tulisi ensitreffeille kanssasi pieruverkkareissa ja hiukset rasvaisina. Juttelisi lähinnä itsestään ja keskittyisi ylpeilemään tuntemillaan hienoilla ihmisillä (vrt. pröystäily autolla, jota voi armollisesti lainata), joille lupaa sinutkin joskus esitellä?

Mitä on odotettavissa, jos ensimmäiselläkin tapaamisella lähinnä oppii sen, että on kuin ilmaa toiselle? Kandeeko järkkäillä uusi tapaaminen?

Tää on aina yhtä hämmentävää havaita, että KUN naiset kertovat, miksei joku jäbä oikein nappaa, niin paikalle rynnätään kertomaan, miten väärin perustein ja ihan tyhjästä tämä tunne naiselle onkaan syntynyt. Ihan kuin he olisivat velkaa kaikille miehille sen, että vastenmielisistä ja ikävistä tyypeistä pitää silti pitää kiinni ja ainakin yrittää vääntää kivaa yhdessäoloa.

Samaan aikaan tietenkin ihmetellään sitä, miten naisista ei muka saa selvää, että mitä ne oikein haluaa ja millaisin keinoin heidät saisi kiinnostumaan. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Pitää pystyä keskustelemaan ja osoittamaan oma kiinnostus toiseen. Pitää pystyä luomaan toiselle sellainen olo, että hän on tilanteessa se kaikkein kiinnostavin ja tärkein asia, jonka takia juuri silloin kaikki muu siirretään sivuun. Pitää pystyä osoittamaan, että on valmis etsimään sitä yhteistä maastoa, jossa molemmat tulevat toista kohti. Eikä peruuttaa oman mukavuusalueen perimmäiseen nurkkaan ja odottaa, että nainen etsiytyy sinne - mielellään imuroiden ja siivoten levälleen jätetyt roinat ja roskat pois matkalla. Uskokaa nyt jäbät jo, että te ette ole mitään piilotettuja aarteita ja hiomattomia timantteja, joiden takia naiset haluaa nähdä suurta vaivaa ja tinkiä kaikesta itselleen mukavasta ja tärkeästä. Jos ylimielisesti tekee kaikkensa ollakseen tosi tylsä ja luotaantyöntävä, tehdäkseen jonkinlaisen "ota tai jätä" -ultimaatumin, niin ei pidä hämmästellä sitä, että aika usein päädytään jättämään ottamisen sijaan.

PS. Turha yrittää tehdä tästä sitten jotain "naiset on liian vaativia" -keissiä. Kyllä ihan samat periaatteet ja vaatimukset pätee myös toisinpäin. Jos vähempi riittää, on se ihan oma valinta.

[Xantippa]

No pienestähän ne näemmä miehetkin peljästyy:

Sitten kun nähtiin ekaa kertaa, halusin lähteä heti pois! Tyttö luuli olevansa joku intiaani: käveli avojaloin talvipakkasella. Kun joimme kahvia, meinasi tulla sydänkohtaus, kun hän esitteli omia lemmikkikäärmeitä!



T: Xante

[Norma Bates]

Kukaan ei salli toiselle mitään ja itselle pitäisi saada kaikki erivapaudet. 🤔

Minua ihmetyttää että eikö keski-ikäisellä naisella saisi olla minkäänlaista omaa elämää jos hän etsii miestä. Näetsen silloin kun mies ehdottas tapaamista, sen pitää tapahtua välittömästi tänä iltana. Jos se ei käy, toista tilaisuutta ei tule. Sanomattakin on selvää etten jätä yhtäkään treeniä väliin tuikituntemattoman häiskän takia josta en tiedä vielä yhtään mitään. Poikaystävä olisi eri asia. Ei toki jatkuvasti niin että luovun kaikesta omasta hänen hyväkseen.

[Brutto]

Iltapäivälehdet esittelevät jatkuvasti kauhutarinoita siitä, minkälaisia järkytyksiä lukijat ovat kokeneet ensitreffeillä:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006598829.html

Niistä tekee kauhutarinoita lähinnä se, miten todellisuudesta vieraantuneita nuo kertomuksia tehtailevat lukijat ovat.

Voitteko kuvitella, joku mies oli tullut ensitreffeille peräti katumaasturilla t-paidassa ja partakin ajamatta!

Mutta kun se varsinainen ongelma, jota tuossa yritettiin kuvailla, oli se, ettei mies ollut millään tavalla kiinnostunut siitä ihmisestä, jonka kanssa treffeillä oli. Pukeutuminen oli vain - maalitahraisine vaatteineen - yksi pieni merkki siitä, ettei ollut minkäänlaista halua tuottaa toiselle sellaista oloa, että hän on tärkeä, kiinnostava ja sen arvoinen, että tapaamiseen kannattaa panostaa.

Mites itse suhtautuisit, jos nainen tulisi ensitreffeille kanssasi pieruverkkareissa ja hiukset rasvaisina. Juttelisi lähinnä itsestään ja keskittyisi ylpeilemään tuntemillaan hienoilla ihmisillä (vrt. pröystäily autolla, jota voi armollisesti lainata), joille lupaa sinutkin joskus esitellä?

Mitä on odotettavissa, jos ensimmäiselläkin tapaamisella lähinnä oppii sen, että on kuin ilmaa toiselle? Kandeeko järkkäillä uusi tapaaminen?

Pitää pystyä keskustelemaan ja osoittamaan oma kiinnostus toiseen. Pitää pystyä luomaan toiselle sellainen olo, että hän on tilanteessa se kaikkein kiinnostavin ja tärkein asia, jonka takia juuri silloin kaikki muu siirretään sivuun. Pitää pystyä osoittamaan, että on valmis etsimään sitä yhteistä maastoa, jossa molemmat tulevat toista kohti.

Aika narsistinen vaatimus. Ehkä nuo ongelmatreffit kaatuvatkin juuri siihen asetelmaan, jossa narsisti kohtaa toisen narsistin. Molempien päätavoitteena on olla tapahtuman keskipiste.

Itse kiinnitän yleensä huomioni toiseen ihmiseen, en niinkään hänen vaatetukseensa tai eväisiin. Ja sallin myös sen, että toinen voi ensitapaamisessa hermostuksissan höpöttää pitkätkin tovit itsestään, eksistään ja vaikka kissoistaan. Toisin kuin yleensä luullaan, ensitapaaminen ei kerro ihmisestä vielä paljoakaan.

[Xantippa]

Aika narsistinen vaatimus. Ehkä nuo ongelmatreffit kaatuvatkin juuri siihen asetelmaan, jossa narsisti kohtaa toisen narsistin. Molempien päätavoitteena on olla tapahtuman keskipiste.

Itse kiinnitän yleensä huomioni toiseen ihmiseen, en niinkään hänen vaatetukseensa tai eväisiin. Ja sallin myös sen, että toinen voi ensitapaamisessa hermostuksissan höpöttää pitkätkin tovit itsestään, eksistään ja vaikka kissoistaan. Toisin kuin yleensä luullaan, ensitapaaminen ei kerro ihmisestä vielä paljoakaan.

Mutta todennäköisesti sinun kanssasi ei pääsisi treffeille nainen, jonka kuvan/livenä olet nähnyt likaisissa verkkareissa, tukka rasvaisena ja naama laittamattomana.

Mitä olen naismaustasi ymmärtänyt. Että ikään kuin jo ne vähimmäisvaatimukset pitää täyttyä, että pääsee sinulle edes hermostuksissaan höpöttämään.

T: Xante

[Norma Bates]

Iltapäivälehdet esittelevät jatkuvasti kauhutarinoita siitä, minkälaisia järkytyksiä lukijat ovat kokeneet ensitreffeillä:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006598829.html

Niistä tekee kauhutarinoita lähinnä se, miten todellisuudesta vieraantuneita nuo kertomuksia tehtailevat lukijat ovat.

Voitteko kuvitella, joku mies oli tullut ensitreffeille peräti katumaasturilla t-paidassa ja partakin ajamatta!

Mutta kun se varsinainen ongelma, jota tuossa yritettiin kuvailla, oli se, ettei mies ollut millään tavalla kiinnostunut siitä ihmisestä, jonka kanssa treffeillä oli. Pukeutuminen oli vain - maalitahraisine vaatteineen - yksi pieni merkki siitä, ettei ollut minkäänlaista halua tuottaa toiselle sellaista oloa, että hän on tärkeä, kiinnostava ja sen arvoinen, että tapaamiseen kannattaa panostaa.

Mites itse suhtautuisit, jos nainen tulisi ensitreffeille kanssasi pieruverkkareissa ja hiukset rasvaisina. Juttelisi lähinnä itsestään ja keskittyisi ylpeilemään tuntemillaan hienoilla ihmisillä (vrt. pröystäily autolla, jota voi armollisesti lainata), joille lupaa sinutkin joskus esitellä?

Mitä on odotettavissa, jos ensimmäiselläkin tapaamisella lähinnä oppii sen, että on kuin ilmaa toiselle? Kandeeko järkkäillä uusi tapaaminen?

Pitää pystyä keskustelemaan ja osoittamaan oma kiinnostus toiseen. Pitää pystyä luomaan toiselle sellainen olo, että hän on tilanteessa se kaikkein kiinnostavin ja tärkein asia, jonka takia juuri silloin kaikki muu siirretään sivuun. Pitää pystyä osoittamaan, että on valmis etsimään sitä yhteistä maastoa, jossa molemmat tulevat toista kohti.

Aika narsistinen vaatimus. Ehkä nuo ongelmatreffit kaatuvatkin juuri siihen asetelmaan, jossa narsisti kohtaa toisen narsistin. Molempien päätavoitteena on olla tapahtuman keskipiste.

Itse kiinnitän yleensä huomioni toiseen ihmiseen, en niinkään hänen vaatetukseensa tai eväisiin. Ja sallin myös sen, että toinen voi ensitapaamisessa hermostuksissan höpöttää pitkätkin tovit itsestään, eksistään ja vaikka kissoistaan. Toisin kuin yleensä luullaan, ensitapaaminen ei kerro ihmisestä vielä paljoakaan.

Keskipisteenä oleminen on teinejä, white trasheja ja muita bimboja varten (olivat kumpaa sukupuolta hyvänsä). Vähänkin älyllisempi tyyppi hakee nimenomaan kumppania jonka kanssa osataan puolin ja toisin joustaa, mutta myös saadaan kokea jo alunperin kivojen juttujen elämässä tuplantuvan ja huolien puolittuvan.

Mutta jos ei edes sen vertaa arvosta ensimmäistä kohtaamista upouuden ihmisen kanssa että kävisi pesulla, laittaisi puhtaat vaatteet ja muutenkin ruokkoaisi itsensä... Ei voi olla niin kova kiire tavata joku että on välittömästi rynnättävä suoraan paskahommista tapaamaan. Joidenkin miesten välinpitämättömyys aivan kaikkea kohtaan kai johtaa siihenkin ettei tulla ajatelleeksi että naisena sitä ehkä haluaisi huolehtia näistä: kuukautiset eivät ole tulossa tai menossa, kainalot ja sääret on ajeltu. Eikä tähän tarvitse edes sotkea mitään seksiä, sillä jotkut vaatteethan jättävät saääret tai kainalot esille, ja hammasta purren tuskasta hikoillen kamalissa kk-kivuissa tuskin on mitenkään parhaimmillaan vaikka istuttaisiin vain tunti kahvilassa (juu ei, meikäläiseen varsinkaan ei kipulääkkeet pure ja vessassa voin joutua ravaamaan tunnin välein!) Olen oikein ihmetellyt että mikä jumalauta siinä on että niin moni mies onnistuu aina osumaan kalenterissa väärään kohtaan. Ja ei tiedä mitä sanoisi. Kun ei voi suoraankaan täräyttää mistä syystä ei nyt pysty. Se että ei pysty on tosiaan se että jaaha akka ei ilmeisesti halua tavata, perkele, kuuseen koko lehmä. Ei tämä ole aikuisten ihmisten touhua ollenkaan.

[Brutto]

Mutta todennäköisesti sinun kanssasi ei pääsisi treffeille nainen, jonka kuvan/livenä olet nähnyt likaisissa verkkareissa, tukka rasvaisena...
T: Xante

Jos hieman runoa nyt pukkaan
niin eihän sitä tukkaan
kukaan rakastukkaan