Parisuhdeketju

[Norma Bates]

^ Eivät kaikki introvertit ole hiljaisia. Mielestäni introilla katse on kääntynyt omaan itseen ja ekstroilla muihin ihmisiin. Intro voi olla pirun rasittava jos alkaa käymään itseään, elämäänsä ja tunteitaan läpi vuodesta nolla asti, ja ekstro on helvetin rasittava kun hänen pitää olla kokoajan muiden kanssa tekemisissä, halusivat nämä tai eivät.

[Toope]

^ Eivät kaikki introvertit ole hiljaisia. Mielestäni introilla katse on kääntynyt omaan itseen ja ekstroilla muihin ihmisiin. Intro voi olla pirun rasittava jos alkaa käymään itseään, elämäänsä ja tunteitaan läpi vuodesta nolla asti, ja ekstro on helvetin rasittava kun hänen pitää olla kokoajan muiden kanssa tekemisissä, halusivat nämä tai eivät.

Ihmiset ovat yleisesti ottaen aika rasittavia, riippumatta luonteistaan.

[Kopek]

Olen miettinyt sitä, kuinka rakastuminen johonkin henkilöön saa rakastuneen muuttumaan rakastetunsa tahdon tai oletetun tahdon mukaiseksi. Onko tälle olemassa mitään rajaa, ja tietääkö rakastunut jo rakastumishetkellä, mihin hän oikein tulee henkisessä mielessä ja myöhemmin ehkä fyysisessäkin mielessä sitoutuneeksi. Esimerkkejä on loputtomasti.

Yksi tapausten laji on se, kun suomalainen mies tai nainen (ovatko naiset kenties enemmän edustettuina tässä sarjassa) rakastuu netissä tutemattomaan henkilöön, joka on todellisuudessa huijari. Rakkaus sokaisee rakastuneen silmät, ja hän lähettelee "rakkaalleen" rahaa ja tekee melkein mitä tahansa hänen puolestaan. Järki sumenee, ja ihminen toimii hyväuskoisesti ja tyhmästi.

Sitten ovat nämä rikollisten puolisot, jotka ovat itse kunnollisia, mutta joiden puolisot voivat olla miten pahoja tyyppejä tahansa. Kummisetä-elokuvat (vaikka ne ovat fiktiota) kuvaavat hyvin tätä asetelmaa.

Oikeastaan sain idean tämän jutun kirjoittamiseen, kun luin Hesarista kuinka joku kotkalainen "Lusu"  oli murhattu vuonna 1995. Jutussa haastateltiin hänen entistä vaimoaan ja lapsiaan, joista yksi vammautui isänsä murhan yhteydessä. Mikä sai kunniallisen ja kunnollisen naisen menemään naimisiin rikollisen kanssa ja perustamaan perheen ja hankkimaan lapsia. Kai se rakkautta oli. Miten pahoja tekoja ja kuinka pitkiä vankilareissuja rakastava vaimo ja perheenäiti on valmis sietämään?

Kerrotaan myös naisista, jotka ovat ihastuneet vankeihin ja menneet heidän kanssaan naimisiin. Jotkut naiset ovat olleet työnsä puolesta tekemisissä vankien kanssa, ja yhtäkkiä rakkaus on roihahtanut. Tukholman pankkiryöstön yksi panttivanki taisi myöhemmin mennä naimisiin yhden vangitsijansa kanssa, kun tämä pääsi vankilasta. Tanskalainen mies, joka ampui kaksi poliisia Suomessa 1990-luvulla taisi myös saada vaimon vankina ollessaan.

Eikä ISIS-vaimojakaan pidä unohtaa. Heistäkin jotkut taisivat lähteä radikalisoitumisen tielle aviomiestensä esimerkin johdattamana.

Vakoilun maailmassa rakastumisia tietenkin myös hyödynnetään. Onneton CIA-virkailija luovuttaa valtionsa salaisuudet, kun vaimo kauniisti pyytää. Vaimon työnantaja on Moskovassa. "Americans" -sarjassa FBI:n toimistotyöntekijä meni "naimisiin" kaksoiselämää viettäneen agentin kanssa. Taas mielikuvitusta, mutta tällaista tapahtuu.

[Muisto Keijo Kullervo]

Tänään olemme olleet vaimoni kanssa 60 vuotta avioliitossa...
Muisto Keijo Kullervo

[-:)lauri]

^
Onneksi olkoon! 

[Melodious Oaf]

^ ^ Onnea 

[Norma Bates]

Kunnioitettava suoritus!

[Xantippa]

Onnea Keijolle ja vaimolle!

T: Xante

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitoksia onnitteluista.
On siinä kuljettu sekä myötä että vastamäkeä harkitusti toki.

Muisto Keijo Kullervo

[Jaska]

👫 🥀

Onnittelut

[Toope]

60 vuotta!
Onnittelut, enkä halua nyt keksiä mitään nasevaa.

[Kopek]

Varoitus. Kertomukseni saattaa antaa vihjeen ohjelman juonesta.

Olen kuunnellut autolla ajellessani radiosta pätkiä ohjelmasta "Kuka surmasi Annin?"

Ohjelma sai minut miettimään mustasukkaisuutta, joka johtaa a) itsemurhaan, b) toisen henkilön murhaan, c) molempiin.

Miksi suhteen kariutuminen ottaa joillakin ihmisillä niin koville, että he ovat valmiit tappamaan ja kuolemaan. 

Minullakin on muistoissani kokemus joutumisesta tyttökaverin hylkäämäksi toisen takia. Kyllähän se korvensi, mutta en minä nyt sentään suunnitellut tappavani ketään. Vielä ensimmäisellä kerralla. Kun sama tapahtui puolen vuoden päästä uudestaan, nuuhkin elokuvissa istuessani sytkärin kaasua hyvin synkissä mietteissä, mutta ei minulla tuolloinkaan ollut ajatuksena, että oikeasti kuolisin kaasuun. Tarkoitus oli kai herättää minut jättäneen tyttökaverin huomio, että katso nyt, mitä sait aikaan. Tai oliko kyse edes siitä. Jotenkin pahaa oloa piti vain yrittää lievittää. Olin 15-vuotias.

Tuollaisesta on pitkä matka siihen, että menisi ja tappaisi jonkun tai tekisi itsemurhan.

Tekijät lienevät enimmäkseen miehiä.

Mikä saa jotkut tekemään äärimmäisiä tekoja?

Voisin kuvitella seuraavia syitä.

(Tyttöystävän tilalle voi kuvitella myös poikaystävän.)

1) Nöyryytys ja häpeä muiden silmissä.

Se, että tyttöystävä (tähän voi kuvitella poikaystävänkin) hylkää ja valitsee jonkun toisen, osuu itsetunnon ytimeen. Sen voi aina selittää ulkopuolisilla tekijöillä, jos ei onnistu koulun kokeissa yhtä hyvin kuin joku toinen. Voi sanoa, että ei kiinnosta, tai ei huvittanut lukea tai muuta tällaista. Mutta jos häviää kilpailun naisesta jollekin toiselle, sitä ei voi selittää muuten kuin myöntämällä, että on ihmisenä huonompi kuin tuo toinen. Tästä syystä tappio iskee itsetuntoon.

2) Tunne, että on joutunut petetyksi. Tyttöystävälle on ehkä uskoutunut ja kertonut luottamuksellisesti henkilökohtaisia asioita, ja nyt tuo henkilö loikkaakin vihollisen puolelle ja vie salaisuudet mennessään ja kertoo ne. Mikä loukkaus.

3) Ikävä. Tyttöystävän kanssa on jakanut aikaansa ja elämäänsä. Kun tyttöystävä lähtee, jäljellä on lohduton yksinäisyys. On melkein sama kuin jos tyttöystävä kuolisi (joidenkin hylättyjen mielestä ehkä pahempaakin), koska ero on lopullinen ja ehdoton. Suhteesta pois lähtenyt ihminen lakkaa toisen näkökulmasta katsottuna ikään kuin olemasta ja jää vain katkeraksi piikiksi muistoihin.

4) Muut syyt. Varmaan on muitakin syitä. Joidenkin mielissä kaikista noista kehittyy coctail, joka on niin paha, ettei sitä kestä. Ja niin lähdetään tappohommiin.

Useimmat ihmiset eivät lähde tappohommiin vaan surevat asioita aikansa ja keskittyvät uusiin asioihin. Mitä poikkeuksellista niissä ihmisissä on, jotka tappavat. Kysymystä voisi laajentaa miettimällä, mitä poikkeuksellista niissä ihmisissä on, jotka eivät tapa (ainakaan heti) vaan purkavat katkeruuttaan vainoamisella ja kiusaamisella, joka voi jatkua vuosia. 

Tällaisia ajatuksia tuli mieleeni tästä radio-ohjelmasta. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/30/murhamysteeri-menneisyydesta-kuka-surmasi-annin

[Norma Bates]

Ajattelin että jos olisi yrittänyt kiinnostua yhdestä kaljuuntuneesta (mutta ei ylipainoisesta) miehestä jolla ikää oli lähes 50 v. Tällaisella kun oli ilmoitus yhdellä deittisaitilla. Ja oli innostunut ramppaamaan luonnossa ja tämmöistä.

Mutta eipä tartte vaivautua näemmä. Mies paapotti profiilissaan siitä miten ulkonäöllä ei ole mitään väliä, mutta kun profiilia luki eteenpäin, siellä lopussa hän halusikin rehevän naisen jolla on paksut reidet. Meitsin terveys ei kestä läskien kerryttämistä, joten se siitä.

Tulee aina vähän hölmistynyt olo kun määrittelee jonkun miehen alleviivaten tavalliseksi, eli ei ole sen näköinen johon itse ihastuisi hullunlailla, mutta saattaisi kiintyä jos tulisi juttuun ja saisi rauhassa tutustua, ja sitten ei kelpaakaan itse tällaiselle miehelle. Mutta niinhän se menee että makuja on monia. Aiemmin olen havainnut että ns. henkiset miehet hakevat isorintaista matroonaa. Nytkö tämä menee sitten niinkin että luonnossa liikkuvat haluavat myös Äiti Maan. 

[Kopek]

Kuuntelin autolla ajellessani ohjelmaa, jossa ihmiset kertoivat parisuhteistaan ja perheratkaisuistaan. Taisin kuunnella useampiakin ohjelmia, jotka liikkuivat näiden aihepiirien ympärillä. Vaihdoin välillä asemaa ja suljin radion, joten en seurannut, mitä milloinkin kuuntelen. Radio Puheen Podcasteja ne taisivat olla.

Yksi nainen kertoi, miten ihanaa ja vapaata hänen elämänsä on, kun hänellä ei ole lapsia. Hän voi mennä ja tulla vapaasti tahtonsa mukaan. Hän voi tavata ystäviä ja lähteä matkalle, milloin huvittaa. Hän voi tehdä mitä vaan.

Niin voikin, mutta...

Nainen kertoi, että hänellä on koira.

Eikö koirasta ole vielä enemmän vaivaa kuin lapsesta. Se kuoleekin todennäköisesti ennen kuin omistajansa, joten kaiken huolehtimisen jälkeen sitä pitää vielä surra ja ehkä myös tapattaa se... koska harvoin kai niiden annetaan oma-aloitteisesti heittää henkensä.

[Hippi]

^
Kyllä, ja koiraa pitää käyttää päivittäin ulkona ja rodusta riippuen jopa lenkittää kunnollakin. Ottiko nainen koiransa mukaan matkoilleen vai oliko hän velvoittanut tukiverkostonsa olemaan aina valmiina koiranhoitajaksi, kun hän päättää tulla ja mennä tahtonsa mukaan?

Itse asiassa lapsi tai lapset on helpompi tapaus esimerkiksi matkailun kannalta, kun sen /ne voi ottaa mukaan. Koiraa ei voi, ellei sitten pysyttele ihan kotimaan matkailussa. Ei ainakaan kaikkiin maihin koiria päästetä ilman karanteenia, kai?