Veikkaan että sitä mikä sytyttää voi olla vaikeampi sanoittaa. Se on usein kai monen pienen tekijän summa ja rakentuu hiljalleen, myös positiivisten kokemusten kautta. Kun tutustuu, tapaa ja niin edelleen.
Ehkä se vois olla alkuun vaikka joku pieni helähdys toisen olemuksesta, joku fiilis että vois olla helppo tulla juttuun tai joku yhteinen intressi tai... mitä vaan. Ja tämmöseen varmaan vaikuttaa sekin että näin kokeva henkilö itse on hyvällä mielellä tai sopivasti virittynyt tai muuta tällaista.
Toisaalta ne jutut mitkä sytyttää saattaa mun kokemuksen mukaan olla aika kummallisia tai spesifejä ja sillä tavalla hyvin henkilökohtaisia. Niitä voi sen takia olla vaikea tavoittaa ja sanallistaakin joskus, mutta myös niitä saatetaan siivilöidä pois siitä mitä lausutaan julki sen takia, että ne ei kuulosta mitenkään järkeviltä tai yleisesti hyveellisiltä.
Varsinkin yksittäisiksi pilkottuina ne on varmaan joillekin sellaisia että jos tän sanoo ääneen, tästä saa väärän kuvan. Tietynlainen puheääni tai se että on jotain koruja esim miehellä tai vaikka joku kasvojen muoto tai ihan mitä tahansa, eikä ne tietty ilmene tyhjiössä vaan osana jotain ja sytyttää jos se kokonaisuus toimii - tyypillisesti.
Helpompi sanoa jotain geneeristä missä se mikä siinä on hyvää täsmälleen eli subjektiivinen ja kenties kummallinen mahtuu yleisemmän kuoren sisään. Esimerkiksi tämmöset että jollekin on sytyttävää että toinen tuoksuu hyvältä (mutta mikä se hyvä on?) kun sit taas jollekin se ei ole niin tärkeää tai asia johon kiinnittäis niin paljon huomiota, ja silti se tuskin on täysin yhdentekevää juuri kenellekään.
Naisista varmaan... tulee arvioitua semmosta pystyvyyttä tai sitä ettei ole aivan avuton tai kujalla tai onneton tai tuota ikävyyksiä jotenkin eri lailla kuin miehistä.
Melkein ensin jotain semmosta että joku on tervehenkinen tai selkeä tai reilu tai kiva jollain täysin hämärällä arvioinnilla missä jotkut jutut ulkonäöstä tai olemuksesta yhdistyy siihen että on helppo tehdä juttuja yhdessä ja ne sujuu ja/tai on hauskaa tai jotain tämmöstä, ja varmaan ihan senkin perusteella, miten toinen suhtautuu ja reagoi asioihin.
Eli elämänhallintaa ei päättele yksityiskohdista vaan enemmän siitä että toinen on selkeä ja luotettava ja asiat sujuu eikä oo koko ajan joku vähän vaikeaa tai setvimistä. Ja harvemmin miettii että voi vitsit onpa toi älykäs tai edes tulee mieleen mitään tollasta vaan senkin kokee ehkä jonain ilona tai helppoutena ja huumorissakin, ja sit joskus myöhemmin saattaa yhdistellä päässään niinkin pitkälle että niin joo itse asiassa noi ehkä liittyy tavallaan semmoseenkin joo
Mikä kuulostaa vähän jopa retardilta mut... ei voi mitään.
Epäilen että naiset ehkä arvostaa miehissä lopulta aika samantyyppisiä juttuja silleen... laajasti katsoen, mut raakasti yleistäen
mutuilisin semmosta että ois ehkä keskimäärin enemmän jotain yksityiskohtajuttuja joiden kautta vaikutelmia muodostettais ja tehtäis päätelmiä. Havaintoja ja taustatiedon palasia ja tämmösiä.
Mut tää nyt on kaikki huvittavan omakohtaista diibadaabaa eikä juuri muuta
