Parisuhdeketju

[Norma Bates]

"Se on loukkaavaa" – miehet kertovat suoraan, millainen nainen ei kiinnosta Tinderissä

Miehet kertovat Ilta-Sanomien kyselyssä, millainen Tinder-profiili herättää kiinnostuksen ja millainen sammuttaa sen.

Juttua lukiessani en ollut yhtään yllättynyt noista tähän juttuun julkaistuista sitaateista ja hakematta nyt tuli mieleen juttua lukiessani Norma, joka on tälläkin foorumilla moneen kertaan toistanut millaista miestä täsmälleen on hakemassa. Ilmeisesti kriteerit on myös mainittu Tinderissä? Miehiä ei ilahduta se, että sattuvat mahtumaan jonkun tietyn etsijän tiukkoihin ulkonäkövaatimuksiin. Tiukka vaatimuslista onkin miesten mielestä merkki joustamattomuudesta ja se koetaan jopa loukkaavaksi.

Juttu on tosiaan rakennettu miesten vastausten varaan ja varmaan myöhemmin tulee vastaava naisista, vai onkohan niitä jo ollut aiemmin riittämiin.

Huomasin ilolla, että muitakin miehiä ärsytti lemmikkien esittely ja matkustelulla retostelu.

Kaikkein ärsyttävintä kuitenkin on etsiä miestä, "joka on sinut itsensä kanssa". Se on ihan ehdoton nounou .

Itselläni ei ole kissankuvia deittiprofiileissa. Minähän sitä miestä etsin, eikä kissani. Matkustelusta ei voi sanoa mitään jos ei matkustele, ja muutenkin pelkää reissaamista (vihaan aikataulujen selvittämistä yms.)

Taitaa kuitenkin olla autistisuuteni suurin syy miksi en laita jotain lääp lääp -listaa profiileihini siitä miten iki-ihana luonne (muka) olenkaan, ja miten haaveilen kainalopaikasta (hyi helvetti) ja millaista salskeaa urhoa etsin. Oikeastaan "ällö-psykologinen" puoli puuttuu ilmoituksistani kokonaan. Ja vihaan sitä kun mies alkaa lepertämään ja lässyttämään kuin oltaisiin muka jo oltu suhteessa vähintään kuukausi, vaikkei olla edes nähty vielä kertaakaan. Ihmiset tuntuvat elävän jossain unelmissaan, ja yrittävät sitten pakottaa toisiaan elämään siinä samassa fantasiassa. Sitten tavataan ja tunne on että hyi helvetti.

On yksi juttu mitä en halua kokea, ja se on se että tuntisin itseni ääliöksi. Sen takia en halua haaveilla ja hourailla jostain tyypistä jota en tunne. Ja kumminkin sitäkin tulee tehtyä, kun ei tätä kaikkea paskaa kestä ilman että välillä hourii omiaan. Eli sitä alkaa kuvittelemaan että jos TÄMÄ nyt olisi HÄN. Ja sitten ei kumminkaan ole.

[Socrates]

Korona-aika, Ukrainan sota ja muu maailmanlopun meininki saa ihmiset käyttäytymään kuin maailmanlopun edellä. Elämään sikana pellossa.

Se on sotien yms hyvä puoli. Ennen vanhaan sanottiin, että tulisipa sota ja moraali laskisi. Hitlerin bunkkerissakin pariteltiin heti kun Fuhrerin silmä vältti, kun venäläiset olivat jo lähellä.

Mutta nyt ei vielä riittävän uhkaavaa, että irstailu pääsisi kunnolla vauhtiin. Siihen tarvitaan ainakin taktisten ydinaseiden käyttämistä. Sitä odotellessa...

[Norma Bates]

Korona-aika, Ukrainan sota ja muu maailmanlopun meininki saa ihmiset käyttäytymään kuin maailmanlopun edellä. Elämään sikana pellossa.

Se on sotien yms hyvä puoli. Ennen vanhaan sanottiin, että tulisipa sota ja moraali laskisi. Hitlerin bunkkerissakin pariteltiin heti kun Fuhrerin silmä vältti, kun venäläiset olivat jo lähellä.

Mutta nyt ei vielä riittävän uhkaavaa, että irstailu pääsisi kunnolla vauhtiin. Siihen tarvitaan ainakin taktisten ydinaseiden käyttämistä. Sitä odotellessa...

Itse toivoin että kun korona päättyy tai edes lievenee, minulla olisi saumaa löytää joku poteroistaan esiin kaivautuva mies. Luulin, tyhmä kun olen, että pitkään yksin olleet kaipaisivat parisuhdetta tai elämänkumppania. Mutta se meneekin niin että kaivataan paria suhdetta tai mielellään useampaakin, yhtäaikaa, ja elimen kumppania.

[Jaska]

Juttu on tosiaan rakennettu miesten vastausten varaan ja varmaan myöhemmin tulee vastaava naisista, vai onkohan niitä jo ollut aiemmin riittämiin.

Juu on. https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009931735.html

Tyypillisimpiä inhokkeja miesten profiileissa ovat kyselyn mukaan ainakin huonolaatuiset kuvat, autojen ja oman kropan esittely sekä kaikenlainen ylimielisyys.

Ikävä kyllä, sen paremmin miesten kuin naistenkaan vastauksissa ei kerrottu millaiset asiat herättävät kiinnostuksen.

[Melodious Oaf]

Veikkaan että sitä mikä sytyttää voi olla vaikeampi sanoittaa. Se on usein kai monen pienen tekijän summa ja rakentuu hiljalleen, myös positiivisten kokemusten kautta. Kun tutustuu, tapaa ja niin edelleen.

Ehkä se vois olla alkuun vaikka joku pieni helähdys toisen olemuksesta, joku fiilis että vois olla helppo tulla juttuun tai joku yhteinen intressi tai... mitä vaan. Ja tämmöseen varmaan vaikuttaa sekin että näin kokeva henkilö itse on hyvällä mielellä tai sopivasti virittynyt tai muuta tällaista.

Toisaalta ne jutut mitkä sytyttää saattaa mun kokemuksen mukaan olla aika kummallisia tai spesifejä ja sillä tavalla hyvin henkilökohtaisia. Niitä voi sen takia olla vaikea tavoittaa ja sanallistaakin joskus, mutta myös niitä saatetaan siivilöidä pois siitä mitä lausutaan julki sen takia, että ne ei kuulosta mitenkään järkeviltä tai yleisesti hyveellisiltä.

Varsinkin yksittäisiksi pilkottuina ne on varmaan joillekin sellaisia että jos tän sanoo ääneen, tästä saa väärän kuvan. Tietynlainen puheääni tai se että on jotain koruja esim miehellä tai vaikka joku kasvojen muoto tai ihan mitä tahansa, eikä ne tietty ilmene tyhjiössä vaan osana jotain ja sytyttää jos se kokonaisuus toimii - tyypillisesti.

Helpompi sanoa jotain geneeristä missä se mikä siinä on hyvää täsmälleen eli subjektiivinen ja kenties kummallinen mahtuu yleisemmän kuoren sisään. Esimerkiksi tämmöset että jollekin on sytyttävää että toinen tuoksuu hyvältä (mutta mikä se hyvä on?) kun sit taas jollekin se ei ole niin tärkeää tai asia johon kiinnittäis niin paljon huomiota, ja silti se tuskin on täysin yhdentekevää juuri kenellekään.

Naisista varmaan... tulee arvioitua semmosta pystyvyyttä tai sitä ettei ole aivan avuton tai kujalla tai onneton tai tuota ikävyyksiä jotenkin eri lailla kuin miehistä.
    Melkein ensin jotain semmosta että joku on tervehenkinen tai selkeä tai reilu tai kiva jollain täysin hämärällä arvioinnilla missä jotkut jutut ulkonäöstä tai olemuksesta yhdistyy siihen että on helppo tehdä juttuja yhdessä ja ne sujuu ja/tai on hauskaa tai jotain tämmöstä, ja varmaan ihan senkin perusteella, miten toinen suhtautuu ja reagoi asioihin.
    Eli elämänhallintaa ei päättele yksityiskohdista vaan enemmän siitä että toinen on selkeä ja luotettava ja asiat sujuu eikä oo koko ajan joku vähän vaikeaa tai setvimistä. Ja harvemmin miettii että voi vitsit onpa toi älykäs tai edes tulee mieleen mitään tollasta vaan senkin kokee ehkä jonain ilona tai helppoutena ja huumorissakin, ja sit joskus myöhemmin saattaa yhdistellä päässään niinkin pitkälle että niin joo itse asiassa noi ehkä liittyy tavallaan semmoseenkin joo    Mikä kuulostaa vähän jopa retardilta mut... ei voi mitään.

Epäilen että naiset ehkä arvostaa miehissä lopulta aika samantyyppisiä juttuja silleen... laajasti katsoen, mut raakasti yleistäen mutuilisin semmosta että ois ehkä keskimäärin enemmän jotain yksityiskohtajuttuja joiden kautta vaikutelmia muodostettais ja tehtäis päätelmiä. Havaintoja ja taustatiedon palasia ja tämmösiä.

Mut tää nyt on kaikki huvittavan omakohtaista diibadaabaa eikä juuri muuta 

[Socrates]

Saparot ja pyllistely kehiin, jos haluaa rikkaan miehen:

www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010030680.html

[Melodious Oaf]

Noi ihmisten stereotyyppiset käsitykset on tietysti tosi vaikea kuvailla millään tapaa järkevästi tai niin kun puhua niistä muuta kuin jotain latteaa yleistystä

Tyypillisesti varmaan miehenä todennäköisemmin kärsii siitä että on liikaa painetta olla ns. "self-reliant" eli vahva ja autonominen ja pystyvä ja mitään keneltäkään tarvitsematon, tuli se paine ja odotus sit sisältä tai ulkoa, ja ehkä tyypillisemmin naiseuteen varmaan liitetään että se odotus ois että oot semmonen lempeä ja huomioiva, hoivaava ja kuuliainen ja toisista riippuvainen ja apua tarvitseva ja kaikkea tämmöstä.

Tietty yksilökohtaisesti vaihtelee kuinka ihmiset ees kokee mitään tollasia paineita ja mihin suuntaan, mut kyl noissa nyt kuitenkin jotain painotuseroja on jo ihan lapsuudesta lähtien siinä et miten tyttöjä kohdellaan ja miten poikia. Saako tyttö vaan tehdä itse ja opetella ja keksiä itse vai huolehditaanko enemmän että ei nyt vaan sattuis mitään. Mut tollaseen vaikuttaa tosi paljon muutkin asiat kuin sukupuoli eikä se varmaan oo siinä määräävä sinänsä

[kertsi]

ehkä tyypillisemmin naiseuteen varmaan liitetään että se odotus ois että oot semmonen lempeä ja huomioiva, hoivaava ja kuuliainen ja toisista riippuvainen ja apua tarvitseva ja kaikkea tämmöstä.

Kuulostaa hyvin vanhanaikaiselta, 1800-luvun tai kuitenkin ainankin 1950-luvun ja sitä vanhempien maailmanaikojen jutuilta. Jos esimerkiksi kumppaniehdokas edellyttäisi (tai olettaisi), että olisin hänelle kuuliainen tai edes toisista riippuvainen vaimoehdokas, niin olisi hyvin pian entinen kumppaniehdokas. Tuo hoivaavuuskin on vähän kiikunkaakun, ainakin mitä haluun hoivata vieraiden lapsia tulee (itse kun olen päättänyt olla lapseton).

[Norma Bates]

Eivät suomalaiset naiset ole mitään hentoja, herkkiä kukkaisia. Suomalaiset naiset ovat milteipä miehiä. Ja sen takia he sitten hyvin herkästi kyllästyvätkin parisuhteeseensa, jos miesoletettu kumppani ei ole kasvanut aikuiseksi, vaan on joku kiukutteleva pikkupoika. Miehet eivät siedä kakaroilta mitä tahansa, ja miesmäiset naiset eivät kakaramaiselta mieheltä.

[Melodious Oaf]

Toi kärjistetty stereotypia naiseudesta minkä vetäisin hatusta ois ehkä jo sitten toksista feminiinisyyttä. En mä silleen ajattele että naiset olis tollasia tai et toi ois mitenkään erityisen hyvä kuvaus nykyajasta tai suomalaisista naisista, mut toihan on aika pitkälle samanlaista mistä Norma on täällä toisinaan valittanut että hän kokee että miehet häneltä odottaa jotain tollasta tai että on sisäistänyt tällaisia paineita tai odotuksia jostain.

Kyllähän noi ideat silloin jossakin on tai vaikuttaa alitajunnassa, kun/jos joskus miettii että jos oisin enemmän tällainen niin sit mut hyväksyttäis paremmin naisena tai tykättäis enemmän tai... jotain.

Edelleen oon sitä mieltä että noista stereotypioista ja erilaisista kärjistyksistä on vaikea puhua silleen järkevästi tai oikeansuhtaisesti.

Itse oon kokenut silleen että jotkut ton tyyppiset käsitykset vaikuttaa mulla jossain alitajunnassa tai ne voi hypätä sieltä esiin niin kun toisinaan tai niitä voi kokea ulkoisina odotuksina joskus ja välillä yllättäenkin. Ne on joskus myös semmosia odotuksia mitä itse asettaa itselleen, mun kohdalla tietysti maskuliinisuuteen liittyen. Se että niitä vastaan kapinoi tai vetää yli toiseen äärilaitaan ei oo niistä paineista ja odotuksista varsinaisesti vapautumista sekään, mut noi on... hankalia aiheita tosiaan käsitellä.

Kun en mä usko että tommosia erityisesti miettimällä ja pyörittelemällä lopulta pääsee siihen et on parempi olla tai enemmän sinut itsensä kanssa

[Norma Bates]

Kun toistuvasti huomaa että ne remakat ja rempseät saavat miehen kuin miehen, niin kyllähän siinä väkisinkin muodostuu mielikuva että tällainen introvertti ja alemmuuskompleksinen ei ole suotavaa olla. Sitten tulee passiivis-aggressiivisia toteamuksia.

[Melodious Oaf]

Kun toistuvasti huomaa että ne remakat ja rempseät saavat miehen kuin miehen, niin kyllähän siinä väkisinkin muodostuu mielikuva että tällainen introvertti ja alemmuuskompleksinen ei ole suotavaa olla. Sitten tulee passiivis-aggressiivisia toteamuksia.

Tää avaa mulle uuttakin perspektiiviä siihen, mitä tollasessa on taustalla. Et sä kyllä siinä mitenkään poikkeuksellisen onneton tai yksin ole.

Kun oon vertaillut itseäni muihin, oon joskus kärsinyt siitä, että olen liian varautunut tai en osaa jotenkin ottaa omaa tilaani sosiaalisissa tilanteissa tai niin kun... ottaa niistä iloa irti tai saada sitä mitä itse haluaisin. Pyytää jonkun numeroa esimerkiksi tai rakentaa niitä suhteita ja toimia silleen että ne asiat etenis, tai ihan vaan olla oma itseni vapaammin ja antaa itsestäni enemmän ulos jopa.

Kai tollanen on osin introvertti-ekstrovertti-piirteisyyttä mutta sitten osittain myös itsetuntoon ja itseluottamukseen liittyvää.

Geenikoodilleen ei varmaan sinänsä mitään voi, vaan voi vaan yrittää elää sen kanssa jonkunlaisessa sopusoinnussa ja nauttia matkasta jos suinkin mahdollista.

Itseluottamusta tai itsetuntoa ei saa kaupasta eikä sellaisessa mun mielestä isot äkkinäiset muutokset yleensä edes ole oikein hyvä juttu tai kestävällä pohjalla.

Ei kai siinäkään mitään niin pahaa ole jos asiat vituttaa tai on passiivis-aggressiivinen joskus.

Seuraava osuus on ehkä vähän omituista kommentointia, mutta toi mitä tossa sanoit, vaikka se ei oo mitenkään semmosta sinänsä positiivista tai hersyvää tai rempseää, niin mä koin siitä jotain vähän niin kuin iloista tai tavallaan positiivista sillä tavalla että ikään kuin tulisit enemmän näkyväksi omana itsenäsi ja helpommin ymmärrettäväksi tai jotain. En tiedä miksi, siis ehkä sillä että vähän niin kuin sanot suorempaan. Mikä ei oo sama asia kuin että sanois voimakkaammin sanankääntein tai rajummin tai räväkämmin.

Jos on itsestäkin riippumattomista syistä aika paljon on joskus negatiivisia ajatuksia ja muuta tämmöstä ja ei vaan välttämättä tunnu silleen lähtökohtaisesti kauhean turvalliselta, hyvältä jne., ehkä siitä voi joskus seurata viestinnän kimuranttiutta tai epäsuoruutta.

Passiivis-aggressiivinen viestintä on nimenomaan epäsuoraa. Kyllä mäkin sellaista teen, mut se tavallaan johtuu usein semmosesta että ei oo vaan niin mukava tai luottavainen olo että uskaltais sanoa suoraan.

Samat jutut voi johtaa siihen et tulkitsee toisten sanoja tai tekoja vihamielisiksi tai kriittisiksi mikä sit taas johtaa siihen että on defensiivinen tai menee kohti epäsuoraa viestintää.

Tollaseen liittyy myös sitä että on vähän niin kuin hypervalppaana ja tarkkailee itseään. Negatiiviseen kallellaan oleva ajattelu usein sisältää myös sitä että yliyleistää tai et näkee asiat melko mustavalkoisesti eli ääripäiden kautta.

Mä en usko että sun sinänsä tarvis tai pitäis olla mitenkään toisenlainen, iloisempi tai hersyvämpi tai rempseämpi tai et sisällöllisesti se ei riittäis tai ois hyvää mitä sulla on sanottavaa ja annettavaa.

Eikä se nyt oo mitenkään ihmeellistä tai tee ihmisestä huonoa vaikka ois silleen et kamppailee joskus negatiivisuuden tai tämmösen kanssa että ei oo kiinni niin hyvässä tai turvallisessa fiiliksessä.

Ei tollanen esim. mulle mitenkään vierasta ole vaikka erilaisia ollaankin.

Mut mä koen siis omalla kohdalla silleen että ruohonjuuritasolla jotain pientä iloa tai hyvää tulee jo siitä jos pystyy omaa oloa ja toisaalta viestintää vähän shiftaamaan tollaseen luottavaisempaan, suorempaan suuntaan.

Mulle tulee siitä semmosta fiilistä että saa sanottua mitä tarkoittaa ja et tulee ymmärretyksi mikä ruokkii itsetuntoa ja itseluottamusta, ja sit tämmösen kanssakäymisen kautta rakentuu helpommin sosiaalisia suhteita joissa on luottamusta ja joista saa tukea ja jotka on silleen hyvää tekeviä.

En tiedä, saatko tästä mitään tolkkua, mut mä puhun nyt vaan omista lähtökohdistani käsin tietty.

Enkä tiedä, tuntuuko susta joku tommonen "suorempi", luottavaisempi tms. viestintä tai tietyntyyppinen kommunikaatio tai kanssakäyminen erityisesti miltään tai saatko siitä mitään hyvää itselles. Mutta totta kai sä voit semmosta kohti mennä jos itse haluat.

Mun mielipide on että ei tollanen sinänsä tarkoita sitä että ois jotenkin erityisen "positiivinen" tai et myötäilis muita tai semmosta.

Mut joo, semmosta tällä erää

[Norma Bates]

Ihan jees sinänsä, sitten kun olisi vielä niitä sinkkuja testikappaleiksi. Eli tulee kadehdittua muita semmoisissa porukoissa missä juurikin ne äänekkään vaikuttavat pariutuneilta, ja jos melkein kaikki ovat rempseitä, niin sittenhän he ovat kaikki varattuja. Toki varattujen kanssa voi ihan vaan sosialiseerata, mutta lopuksi kuitenkin joutuu palaamaan siihen omaan yksin elävän elämäänsä. Ja vituttaa entistä enempi.

"Henkilökohtaisen" ihmisen kaipuu se ei lähde kirveelläkään. Ja paheni kun jäin tauolle kaikesta sosiaalisesta sportista. Mutta ei mun kroppa kestä riehua kaikkialla ja harrastaa kesälajeja siihen päälle.

Sos. kanssakäyminen liikunnan puitteissa toimii vähän kuin viinankittaus. Tarpeeksi kun on pää pyörällä, ei nyreillä.

[Melodious Oaf]

Ne kasvotusten tulevat tilanteet saattaa olla aika satunnaisia ja niissä voi olla hankala silleen treenata mitään.

Varmaan ajattelin että tollasta vois testailla vaikka täälläkin ja netissä viestinnässä.

Ei se siihen läheisyyden ja intiimimmän yhteyden kaipuuseen sinänsä vastaa tietenkään, mut ei toisaalta kaikessa tarvitse sitä odottaa että on joku deitti tai muu kumppani.

Sehän vaatii kuitenkin aika paljon että löydät tohon oikeesti mielekkään vastaparin, kun kuitenkin on myös mulkkuja ihmisiä ja kaikenlaisia tyypejä joiden kanssa se ei kauheesti auta vaikka itse tekisit mitä.

Mä ajattelin tota jotenkin silleen että voisko toi ehkä jotenkin parantaa sun todennäköisyyksiä löytää hyviä tyyppejä silleenkin että teet tota vaan silleen pienesti ja testailet ja tunnustelet itse ensin.

Mut toi nyt on vaan joku mun ihme visio enkä odota että se sua puhuttelis

[Norma Bates]

Todella ovat satunnaisia kohtaamisia joo, koska koko 14 v ajalta en muista kovin montaa kertaa että tulee vaan ex tempore joku mies juttelemaan.

Ihan alkuaikoina olin pesemättä mattoja, kun tuli yksi ihan ok mies, mutta pikkutytön kanssa, sanomaan jotain. Väsyneenä ja paskaisena vastasin vaan jotain yhdellä sanalla. Myöhemmin harmittanut tämä.

Joku vuosi tuli mies kertomaan että paikat ovat väärällään jotain tuomia tuhoavia perhosia. Hymyilin ja juttelin siitä asiasta, ja sitten se tilanne oli ohi.

Eräänä vuonna olin taidenäyttelyssä, kun joku mies tuli juttelemaan asiasta, ja juttelin takaisin ja hymyilin. Se siitä.

En oikein usko että noissa kahdessa viimeisessä tilanteessa oli kysymys siitä että mies olisi ollut minusta kiinnostunut, eli minulla on sitten yhden ainoan kerran ollut saumaa näin monen vuoden sisällä johonkin, ja typeryyttäni en sitten hoksannut tarttua siihen.

On voinut jotain muitakin kohtaamisia olla, mutta tässä nyt aina kaikkea muista ja olen ollut ystävällinen ja jutellut kyllä, että eipä siinä silleen mitään harjoitusta oikeastaan tarvitse. Jos tilanteita joissa mies olisi minusta kiinnostunut livenä ei ole eikä tule, niin niitähän on sitten vaikea harjoitella, saati lähteä viemään eteenpäin. Minusta ei kertakaikkiaan ole iskemään miehiä.

Humalaisten, kylähullujen ja papparaisten kanssakin saatan jutella jos käyttäytyvät asiallisesti, mutta eipä siitäkään sitten oikein mitään sen kummempaa irti saa.