Parisuhdeketju

[Melodious Oaf]

^ Joka tapauksessa ihan siisti juttu että sulla tollanen elämässä on.

En ota siihen suoraan kantaa, ja eihän sitä muutenkaan tiedä, miten jutut sitten lopulta menee ja etenee.

Mutta kerron sellaisen yleisen tason havainnon, että monesti on parempi niin päin että on tietoinen vaikka joistain ongelmista tai tietää että joku ei ole ihan niin helppoa tai että on itse heikoilla tai jotain. Silloin tulee tiettyä varovaisuuttaKIN kehiin ja ei vaan tee ihan mitä tahansa.

Keskimäärin vaarallisempaa on se jos ei ymmärrä yhtään että on jotain ongelmia tai että on itse heikoilla jonkun asian suhteen tai että toisella on joku tietty juttu. Se on se missä ne lävähtää sitten naamalle kaikista koviten, kun tavallaan luulee kulkevansa leveällä polulla tai tiellä mutta oikeasti käveleekin jossain korkealla nuoran päällä.

[Norma Bates]

Olen vähän vaikeassa parisuhdetilanteessa omien ongelmieni ja ihastuttavan naisen ongelmien kanssa. Halu ja ihastus on kova, mutta ongelmia on...
Kaipa se on sitä, että pikkuhiljaa parempi. Ihastus on suuri, mutta persoona/historiaongelmien keskustelu on nostanut melkoisia "juttuja" esille. Aikuisten traumoja. "Eka kerta" oli aika sähläämistä, mutta silti kivaa... Paremmaksi muuttuu, kun toisen oppii tuntemaan.

Jos ei historiasta mitään rikollista löydy, niin ei ihmisen menneisyyttä kannata automaattisesti kääntää häntä vastaan. Tosin alkoholismi ja toistuvat psykoosit ovat paskempi juttu.

[Melodious Oaf]

Mun mielestä parempi että asioista puhutaan ja rakennetaan luottamusta ja muuta vähitellen. Jos luottamus ja ihastus ja kaikki perustuu siihen, että toista pitää vain ihailla eikä mitään ikävää voida kohdata, se ei ole silloin kauhean kestävällä pohjalla vaan vaatii aivan jatkuvaa haavekuvan ylläpitämistä.

Se työ käy ajan mittaan aina vain raskaammaksi. Mutta hankalien juttujen kohtaaminen vähitellen ei estä sitä, että niistäkin voidaan elää läpi ja arvostus ja luottamus toiseen kestää ja säilyä tai jopa vahvistua siitä, että uskalletaan kertoa ja kohdata ja elää läpi vaikeitakin hetkiä.

[Kopek]

Jos ei historiasta mitään rikollista löydy, niin ei ihmisen menneisyyttä kannata automaattisesti kääntää häntä vastaan. Tosin alkoholismi ja toistuvat psykoosit ovat paskempi juttu.

Toinen puoli asiasta on se, mitä henkilön historiasta löytyy, ja toinen puoli asiasta on se, miten seurustelukumppani tietoihin suhtautuu. Täsmälleen sama tieto voi olla yhdelle ihmiselle jokseenkin yhdentekevä ja toiselle ihmiselle pommi, joka tuhoaa suhteen.

Tämän päivän Ilta-Sanomissa oli kertomus miehestä, joka alkoi seurustella naisen kanssa. Aluksi kaikki meni hienosti, mutta vähitellen naista alkoi kiinnostaa miehen menneisyys ja ihmissuhteet yhä enemmän.

Ilta-Sanomat:

Juha huomasi, että Susanna oli poikkeuksellisen kiinnostunut muista hänen elämässään olevista ihmisistä ja uteli heistä jatkuvasti.

Hän saattoi kysyä, oliko joku Juhalla ollut aiemmin sutinaa jonkun naispuolisen Facebook-kaverinsa kanssa. Naisen mielestä Juhan tuttavalliset välit naapureidenkin kanssa olivat jollain tavalla epäilyttävät.

Susanna perusteli käytöstään aiemmilla huonoilla kokemuksillaan. Juha ajatteli, että ehkä mustasukkainen taipumus hälvenee ajan kanssa.

– Hälytyskellot soivat montakin kertaa. Ajattelin, että pystyn "parantamaan" hänet ja auttamaan, Juha sanoo.

SUSANNAN mustasukkaisuus ei kuitenkaan lieventynyt, vaan se otti jatkuvasti lisää kierroksia.

Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen Juha päätti ensimmäistä kertaa, ettei suhteesta tule mitään.

Tämän jälkeen seurasi väkivaltaa, ja tarinan viimeinen näytös esitettiin käräjillä.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009551432.html

Tässä tarinassa nainen on mustasukkainen. Useimmiten mustasukkainen on ehkä kuitenkin mies.

Olen sanonut aikoinaan omille lapsilleni, että jos huomaatte seurustelukumppanissanne mustasukkaisuuden piirteitä, katkaiskaa välit saman tien. Jos suhdetta jatkaa, siitä irtautuminen on yhä vaikeampaa, ja lopulta voi menettää henkensä. Mustasukkaisuuden tauti on kuin alkoholismi, joka ei parane vaan pahenee ajan myötä. Kaikenlaiset lupaukset muuttaa tapojaan ovat tyhjiä lupauksia.

En tarkoita edellä "normaalia" mustasukkaisuutta, jollaista saattaa sopivissa tilanteissa ilmetä lähes kenellä tahansa, vaan sairaalloisuuden asteella olevaa mustasukkaisuutta eli sellaista, jollaiseen liittyy riitelyä, henkistä julmuutta, alistamista, väkivaltaa, vainoamista ja pahimmillaan murhia.

[Hippi]

^
Mitähän mahtaa olla "normaali mustasukkaisuus"? Onko sellaista ollenkaan?

Mielestäni mustasukkaisuus on omistushalua ja kontrollointia jo vähäisemmässäkin määrässä. Voi olla, että olen tuolle allergisoitunut pahasti, sillä jälkimmäinen puolisoni ole todellakin mustasukkainen. Aluksi käsitin asian niin, ettei hän ymmärtänyt, miten joku voi pitää työstään, kun joskus into pinkeänä kerroin ratkaisseeni jonkun pidemmän ajan vaivanneet pulman. Vähitellen, huomasin, että hän alkoi soitella outoihin aikoihin minulle töihin. Ei enää pelkästään ruokatunnille, jolloin oli aikaa ja mahdollisuus jutella hetkinen, vaan mihin aikaan tahansa. Jos en ollut puhelimen äärellä, niin pian alkoi tenttaaminen "missä olit, kun et vastannut?". Tuo siis aikana, kun oli vain pöytäpuhelimet. Tuossa vaiheessa pelästyin ihan tosissaan, että eikö tuo nyt tajua, että joudun tekemään yhteistyötä muiden kanssa pitkin päivää ja monesti tuli palaveripyyntö niin äkisti, etten aamulla siitä vielä tiennyt mitään edeltä käsin kertoa. Siinä vaiheessa, kun soitot alkoholin rohkaisemana alkoivat mennä esimiehelleni ja tämän esimiehelle, vihelsin pelin poikki. Onneksi pomotaso oli ymmärtäväistä ja tuki minua vaikeassa tilanteessa.

Jälkikäteen pitkään pohdin, jotta enkö tosiaan nähnyt mitään merkkejä tulevasta jo seurustelun alussa. Kyllä näin, mutta siinä vaiheessa pieni mustasukkaisuus vaikutti jopa imartelevalta. Mutta ei kukaan ole niin tyhmä kuin rakastunut nainen. En tajunnut, että pienikin mustasukkaisuus voi kasvaa  tuollaiseksi vahtimiseksi. Onneksi älysin sen lopettaa ennen kuin se muuttui fyysiseksi väkivallaksi, josta oireet olivat jo vahvasti näkyvissä.

Minusta tuon kokemuksen jälkeen mikään mustasukkaisuus ei ei ole normaalia enkä suostu sitä sanomaan edes siedettäväksi. Kaikkinaiset omistushalun ilmaisut on ehdoton turn off minulle.

[Norma Bates]

Vuosia höpöttelin ettei suhteissani ole koskaan tullut vastaan mustasukkaisuutta. Mutta mene tiedä sitten. Toka eksähän ei suostunut lähtemään minun kanssani yhtään minnekään. Ei festareille, ei diskoon, ei edes siihen ravintolaan josta tuli ilmoitus että tarjoaa kuohuvat sen johdosta että täytän 30 vuotta. (Ja sitten kun oli erottu, jätkä liehui seuraavan muijansa kanssa ihan missä tahansa.)

Sitä että me ei käyty "missään" eksä selitteli sillä että minut muka viedään häneltä. En osannut ajatella tuota mustasukkaisuudeksi, vaan peloksi siitä että käy kuten oli käynyt hänen aiemman naisensa kanssa, eli että tämä juopotellessaan alkoi luuhailemaan muiden miesten sängyissä. Koska minä en juonut, olisi luullut että mies sen verran osaa järkeillä että en muutoinkaan ole kuten hänen eksänsä. Mutta eipä sitten kai osannut, kun välillä oletti jo etukäteen että jossain asiassa toimisin kuten hänen äitinsä, vaikken toiminut.

Eka eksä sai ruotsinlaivalla jonkun mustasukkaisuutta simuloivan kohtauksen ja alkoi yhtäkkiä kiukutella että tunsinko (aikoinaan) elokuvateatterissa tikettejä myyneen miehen, kun olin hymyillyt tälle. Mutta tästä nappasin heti kiinni että senkö takia sinä minulle kiukuttelet, kun sulla on paha olla täällä laivalla ihmisten seassa, ja mies myönsi että näin on. Hän kun oli tämä sosiaalifoobikko joka ei kyennyt käymään edes kaupassa ilman että oli hevisti Diapamilla rauhoitettu.

Vähän vaikea ajatella kumpaakaan mustasukkaisena. Ja kun sen ottaa sillä tavalla että kukaan ei ole koskaan oikeasti välittänyt minusta, niin kuvittelee että mustasukkainen mies olisi jopa toivottava, että jumankauta saisi kokea itsensä rakastetuksi. Mutta eipä kai siinä mistään rakkaudesta ole kyse, epävarmuudesta vain.

Ensin reagoisin epävarmuuteen epäuskoisesti, tai ehkä naureskellen. Pitäisin aivan typeränä tai huvittavana ajatusta että minä muka pettäisin, koska olen kumminkin sen verran autistinen luonteeltani että en jaksa alkaa pelehtimään usean eri miehen kanssa yhtäaikaa! Yksi syistä joiden vuoksi haluan kumppanin on se että ei tarvitse kokoajan olla "tutkalla" että mistä se perkeleen mies löytyisi; se etsiminen on niin jumalattoman rasittavaa että ei sitä jaksa. Ja siksipä on jäänyt Tinderin rämpyttäminen ja minkäänlaisia tsänssejä löytämiseen ei enää ole, kun harrastuksessakin pyörii pääasiassa naiset, ja jokunen varattu mies.

Mutta jos nyt siis jatketaan kuvitelmaa ja mies vaan jatkaisi sitä ränkyttämistä typeristä asioista, niin pirun hankala sanoa että mitäs sitten, kun en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa. Tai sen pahemmassa kuin mitä tokan eksän kanssa oli. Joskus riidan tullen mölähti että "onko sulla joku toinen". Olisi pitänyt kai tivata sitä samaa, silloin kun hän itse alkoi riehumaan ja rähjäämään, ja olisi voinut päätellä että ilmeisestikään ei kiinnosta olla minulle kiltti.

Kyllähän sitä melkein tulee jo mieleen että taidan olla ihan HÖHLÄ että ylipäätään kuvittelen että parisuhteessa voisi olla onnellinen. Jotenkin olen vain saanut päähäni että parempaakin voisi olla kuin jo koettu elämä.

[Kopek]

^
Mitähän mahtaa olla "normaali mustasukkaisuus"? Onko sellaista ollenkaan?

Lisäsin kaksi viimeistä riviä kirjoitukseeni vasta sen jälkeen, kun olin jo esittänyt sen, mitä aioin esittää. Tarkoitukseni oli lieventää kommenttiani, niin ettei siitä vain joku keksisi aloittaa kauheata vastavääntöä. Foorumillahan ei oikein uskalla esittää mitään kovin ehdotonta, kun aina saa pelätä, kuka mistäkin ärsyyntyy. Tekstiä kyhätessäni vaihdoin monta kertaa sanoja kohdassa, johon lopulta kirjoitin "normaali", kun en muutakaan keksinyt. En ajatellut tuolla hetkellä miehen ja naisen välistä parisuhdetta vaan esimerkiksi pienen lapsen osoittamia tunteita tilanteessa, jossa perheeseen on syntynyt uusi vauva, ja äiti hoitaa sitä, eikä toiseksi nuorin lapsi ole enää kaiken huomion kohteena.

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/mustasukkaisuutta-kun-perheeseen-syntyy-vauva/

Tuon tyyppinen kuvio oli siis mielessäni, kun kirjoitin "normaalista" mustasukkaisuudesta.

Mustasukkaisuus on teettänyt hirveitä tekoja niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Jo Raamatun kertomuksessa Kainista ja Abelista eräänlainen mustasukkaisuus taitaa olla avainroolissa. Kyse on siis ilmeisesti perustavaa laatua olevasta psyykkisestä rakenteesta, jota on aina esiintynyt. Mutta miten haitallista tai tuhoisaa se milloinkin on, se vaihtelee. Jotkut pystyvät kontrolloimaan ei-toivottua tunnettaan, mutta jotkut eivät.

Tämän päivän Yle uutisissa selostetaan tapahtumakulkua, jonka syyksi voisin kuvitella mustasukkaisuuden. On syy voinut tietysti olla myös jokin muu, mutta mustasukkaisuudessa tehty tappo ja sen jälkeen itsemurha sopisivat aika hyvin kuvaan. Pariskunta on ehkä riidellyt, ja nainen on uhannut jättää miehen, mistä mies on raivostunut ja tappanut naisen. Hän ei ole kestänyt tekoaan ja odotettavissa olevia vuosia vankilassa, joten hän on tappanut myös itsensä. Eli "jos en minä saa, ei saa kukaan muukaan". Tämähän taitaa olla mustasukkaisuusmurhien motto.

https://yle.fi/a/74-20029628

[Norma Bates]

Päätellen siitä että kaikkein oksettavimmatkin retkumiehet aina löytävät uuden naisen, on kusipäille naisen saaminen niin helppoa, ettei ole mitään pointtia jäädä roikkumaan eksässä. Ilmeisesti joillekin ihmisille vain on täysin mahdoton ajatus että joku jättäisi heidät. Viimeaikojen uutisoinnissa tullut vastaan keissi että mies pelehti jo uuden naisen kanssa, mutta kävi välillä murjomassa vaimoaan, kun tämä halusi eron. Nyt sitten se uusi nainen on löytynyt lähes kuolleena sankarin käsittelyn jäljiltä.

[Kopek]

Kun viet naiselta puolison, nainen voi reagoida yllättävällä tavalla.

MTV-uutiset: 

– Tunsin väristyksiä ja huimausta, sillä en olisi uskonut hänen oikeasti toimivan näin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kumppanin-eksa-urkki-siljan-tietoja-potilasjarjestelmasta-reaktio-yllatti-tuli-tunne-etta-tallaista-katsotaan-lapi-sormien/8694652#gs.xep6dv

Onkohan tuossa tapahtumasarjassa joku muukin kokenut väristyksiä ja huimausta?

[Norma Bates]

En usko että kukaan voi viedä keneltäkään kumppania. Tuskin nyt ihmiset niin tossuja ovat, että ovat tuosta noin vaan vietävissä. Itse olin vain tyhmä ja kokematon taas tässäkin asiassa, etten 2009 herännyt ihmettelemään minkä takia mies juttelee niin lemmekkään oloisesti työkaveristaan. Kun hän mainitsi että ovat olleet varmaan aiemmassa inkarnaatiossa naimisissa, siitä olisi pitänyt kilikellojen kilkattaa, eikä tyytyä semmoiseen että ai jaa, sen takia on miehelle niin tärkeä työkaveri. Kaiken tuon varrella mies oli kuitenkin osannut laskelmoida että tuohon naiseen ei kannata minua vaihtaa, koska nainen (miehen mukaan) "vaihtoi miestä kuin paitaa". Kannattavammaksi sijoitukseksi hän koki sitten toisen naisen, jonka kohtasi opiskelun lomassa.

Olen monta kertaa lukenut että miehet ovat tyytyväisiä tylsäänkin arkeen, ja sitten nainen ottaa hatkat. Meidän tapauksessa se olin kai sitten minä joka tyytyi tylsään arkeen, ja oli äimänkäkenä ja matto alta kiskaistuna kun mies halusikin säpinää ja sitä varten muija piti laittaa vaihtoon, ja jälkikäteen saattoi nähdä että suunnitelma oli muhinut jo pidempään kuin vain sen puoli vuotta jonka oli tavannut opiskelun merkeissä seuraavaa naista.

Tuohan se tietysti satuttaa eniten että on ihmisenä niin paska että toinen miettii kokoajan mistä parempi tilalle. Toisaalta mies oli niin turhautunut elämäänsä että hän yritti ensin hankkia talon, että olisi jotain uutta. Sitähän me ei sitten saatu, joten hän vaihtoi autoa. Lopulta sekään ei riittänyt.

Olisihan se helvetin hienoa jos ihmiset eroaisivat ensin ja sitten vasta lähtisivät etsimään uutta. Reilumpaa kaikkia kohtaan. Mutta eihän se niin mene. Luulenpa että jos asiaa tutkittaisiin, enemmän erotaan uusi valmiiksi katsottuna, kuin suoraan sinkkuuteen syöksyen. Tai kai se riippuu vähän iästäkin.

[Karikko]

Ihmiset ovat mustasukkaisia, siis kateita epävarmoja ja kaikkea mutta mitä siihen liittyy.

Turha sitä on kieltää, kieltäminen vain estää asian ymmärtämisen. Kateuden kasvaessa tulee muita tunteita mukaan joiden kautta voi tapahtua paljon muutakin, mutta jos asian ymmärtää, ei se johda sen kummempaan.

Vahtiminen ja kontrollointi on turhaa- kiimaisen paimentaminen eläinmaailmassakin on melko toivotonta. Sitähän reviirikäyttäytyminenkin on ja ihmisillä se on melko monipuolista vaikka yhteisöissä on melko mahdoton jatkuvasti vahtia naaraita, tai koiraita.

[Kopek]

En usko että kukaan voi viedä keneltäkään kumppania. Tuskin nyt ihmiset niin tossuja ovat, että ovat tuosta noin vaan vietävissä.

Kun viittasin uutiseen, tarkastelin asiaa lähinnä sen naisen näkökulmasta, joka oli "reagoinut". Ehkä hän koki asian niin, että vieras nainen vei häneltä miehen.

Tietenkin viemiseen tarvitaan myös vietävän suostumus, joten ketään ei väkipakolla keneltäkään viedä ainakaan täkäläisessä kulttuurissa. Suhteen pitää olla siinä määrin väljähtynyt, että jompikumpi osapuoli on vietävissä. Tähän saumaan ulkopuolinen viejä voi iskeä kynsilakatut kyntensä tai Porschen ajohanskansa.

Varsinkin, kun taustalla on ensimmäisen seurusteluni päättänyt oma kokemus siitä, "miltä se tuntuu", suhtaudun aika tiukkapipoisesti ja tiukkamoraalisesti tähän kysymykseen. Häilyyhän taustalla eettisenä ohjeena vielä Raamatun kymmenen käskyäkin, tai jotkut niistä, joten sekin viittaa siihen, että jos ui toisen liittoon ja saa sen hajoamaan, ei ole hyvällä asialla. Vaikka näin kirjoitankin, tämä on pelkästään sisäinen näkemykseni, enkä tuputa sitä mielipiteenä tai kriteerinä sille, minkä pitäisi yleisesti olla hyväksyttävää tai ei olla hyväksyttävää. Jokainen eläköön tavallaan ja vastatkoon siitä.

Kahdentuhannen vuoden takainen ilmapiiri ei ollut naisten kannalta kovin salliva. Heille ei paljon oikeuksia suotu. Naiset katsottiin miesten omaisuudeksi, mikä taitaa olla epävirallinen käytäntö joissakin kulttuureissa vieläkin.

Luulen kuitenkin, että kaikkien naisten asema ei ollut samanlainen tuohon aikaan kuten se ei ole nykyäänkään. Jotkut naiset olivat vahvemmassa asemassa kuin toiset. Joko he itse olivat vahvempia ja hankkivat asemansa omalla tahdonvoimallaan ja kyvyillään, tai heidän valvojansa olivat liberaalimpia ja sallivat tyttärilleen ja puolisoilleen keskimääräistä enemmän itsenäisyyttä ja vapautta. Ei jokainen iranilaisnainenkaan tällä hetkellä ole täsmälleen yhtä alistetussa asemassa.

Jos Jeesuksen puheen ymmärtää kirjaimellisesti, siihen sisältyy ajatus – luultavasti aikansa uskonnollisesta kulttuurista kumpuava – että miehen kanssa liittoon menevä nainen on ikuisesti miehen, vaikka tulisi avioerokin.

Jos avioliitossa elävä mies ottaa avioeron entisestä vaimostaan mennäkseen naimisiin vieraan naisen kanssa, hän syyllistyy aviorikokseen. (Matt 5:32 / Matt 19:9)

Jeesus:

Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen.

Mikä on miehen hylkäämän naisen kohtalo?

Jeesus:

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.

Nainen on ikuisesti korvamerkitty kuulumaan hänet hylänneelle petturimiehelleen, joten hän ei saa mennä naimisiin enää toisen kerran elämänsä aikana. Jos hän menee uudestaan naimisiin, hän syyllistyy aviorikokseen. Samoin siihen syyllistyy eronneen naisen kanssa avioliittoon menevä mies.

Miehet ja naiset eivät ole tässä suhteessa tasa-arvoisia. Jos nainen tekee aviorikoksen, mies saa hylätä hänet ja mennä naimisiin jonkun toisen naisen kanssa, eikä mies syyllisty aviorikokseen. Naiselle vastaavaa ei ole sallittu. Hän saa mennä uudestaan naimisiin vain, jos hänen miehensä tai ex-miehensä kuolee. Nainen on siis ensimmäisen aviomiehensä puoliso niin kauan kuin aviomies on elossa, vaikka mies olisi jo uudestaan naimisissa.

Johtuuko tuollainen käsitys Vanhan Testamentin aikana vallinneesta moniavioisuudesta. Kun rikas mies otti vaimoja, heidät oli merkitty tälle miehelle omaisuudeksi niin kuin karja, eikä uuden vaimon ottaminen mitätöinyt edellisen vaimon kanssa voimassa olevaa avioliittoa. Jeesuksen esittämässä käsityksessä näkyisi tavallaan jäänne tuosta käytännöstä. Ehkä tausta-ajatuksena on se, että tuon ajan miehen itsetunto ei kestänyt ajatusta siitä, että joku kiksauttelee hänen entistä vaimoaan, vaikka hän olisi vaimon hylännyt.

Jeesuksen opetuksessa on tavallaan nähtävissä rivien välistä se, että vaikka miehensä hylkäämä nainen teknisesti syyllistyykin aviorikokseen, se ei ole kovin vakavaa, koska syyllinen on mies, joka on ajanut naisen tähän tilanteeseen. Kaksi tuhatta vuotta sitten asetelma oli sellainen, että naisen oli hyvä saada mies itselleen ja elättäjäkseen. Aviorikos tehtiin pakkotilanteessa, ja pääsyyllinen siihen oli kelvoton ensimmäinen mies, joka ajoi naisen tekemään aviorikokseen.

Sellainenkin asia tässä taitaa vielä olla, että nainen ei saa hylätä miestään aviorikoksen takia tai muistakaan syistä. Tuossahan puhutaan vain siitä, että mitä tarkoittaa se, että mies hylkää vaimonsa. Siitä, että nainen hylkäisi miehensä, ei sanota mitään.

Kun näitä asioita arvioidaan, on otettava huomioon se, että avioliitot olivat noihin aikoihin, niin kun ne ovat joissakin kulttuureissa edelleen, taloudellisesti erittäin merkityksellisiä muidenkin kuin liittoon menevien ja siinä elävien naisen ja miehen kannalta. Kokonaisten sukujen menestys tai sen puute riippuivat avioliitoista. Näihin asioihin suhtauduttiin vakavasti. Ne voivat olla elämän ja kuoleman kysymyksiä.

[Norma Bates]

Ihmiset ovat mustasukkaisia, siis kateita epävarmoja ja kaikkea mutta mitä siihen liittyy.

Turha sitä on kieltää, kieltäminen vain estää asian ymmärtämisen. Kateuden kasvaessa tulee muita tunteita mukaan joiden kautta voi tapahtua paljon muutakin, mutta jos asian ymmärtää, ei se johda sen kummempaan.

Vahtiminen ja kontrollointi on turhaa- kiimaisen paimentaminen eläinmaailmassakin on melko toivotonta. Sitähän reviirikäyttäytyminenkin on ja ihmisillä se on melko monipuolista vaikka yhteisöissä on melko mahdoton jatkuvasti vahtia naaraita, tai koiraita.

Tämän vuoksi en kykene polysuhteeseen jossa jakaisin miehen muiden ihmisten kanssa, jos rakastan miestä. Oli sin erittäin epävarma siitä miellyttäkö toinen enemmän kuin minä. Sitä en tiedä, olisiko toisin 30 v liiton jälkeen.

[Hiha]

Jo Raamatun kertomuksessa Kainista ja Abelista eräänlainen mustasukkaisuus taitaa olla avainroolissa.

Asia on todella nähty noin. Vanhoissa ei-kanonisissa teksteissä, varhaisimmat ehkä 500-luvulta, kerrotaan että Kainilla oli kaksoissisar nimeltään Luluwa. Samoin oli Abelilla, hänen nimensä oli Aklia. Sisarten nimet vaihtelevat jossain kertomuksissa. Vanhemmat halusivat jostakin syystä naittaa parit ristiin: Kain ja Aklia, Abel ja Luluwa. Se ei Kainille käynyt. Hän rakasti kaunista kaksoissisartaan. Tämä kokemus vääryydestä johti lopulta veljenmurhaan.

[Socrates]

Kumpi on parempi: olla jakorasia vai jakojäännös?