Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Parisuhdeketju

Aloittaja Brutto, tammikuu 09, 2019, 08:59:35

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Socrates

Aihe on niin kulunut, etten osaa sanoa mitään muuta kuin että pahaa tekee lukea vaatimuksia erityisyyksistä, ihmeellisyyksistä, ainutlaatuisuuksista sun muista, kun minusta parisuhde toimii, jos kahden ihmisen tarpeet suunnilleen kohtaavat ja arki sujuu.

Vetoan vaihteeksi Päätaloon, joka elämäkerrassaan suoraan sanoo, ettei ollut mitenkään rakastunut toiseen vaimoonsa, vaan päätettiin vain muuten olla yhdessä. Kumminkin olivat kuolemaansa asti ja lapsiakin tuli.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 16:27:47
Keskustelun (oman osuuteni) alussa taisinkin sanoa, että minulle parisuhde tarjoaa ennen kaikkea läheistä ihmissuhdetta, ja minulle siis läheisyys ja merkityksellisyys kietoutuvat tiiviisti yhteen. Läheinen ihmissuhde on merkityksellinen. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, etten edes muista, mistä tämä sivujuonne sai alkunsa, tai että mistä me enää edes keskustellaan  ;D

No sehän se on aina ollut parasta sinun kanssasi keskusteluissa, että ei sitä voi tietää, minne oikeastaan johtaa ja menee ;D

Mistä muualta ne uudet oivallukset voisivatkaan tulla...

Socrulle tiedoksi, että tiedä häntä, ovatko nyt nämä vaatimuksia vai minkä sortin onnenkantamoisia, mutta näin niitä nyt vain nähdään.

T: Xante

Toope

Joillakin ihmisillä on 50-vuotta kestänyt rakkausuhde, joillakin yksinäisyyttä tai katkovi..nkaltaisia epäonnistuneita pätkäsuhteita.
Itse taas olen siinä. Jossain välillä. Hyvältä näytti, nainen ei vastaa puhelimeen..., vaikka rakkautta jo julistimme. Yhtäkkiä ei puhu?!
Kun joskus pääsisin naisen pään sisään, korjaisin jotain kovasti!!!

Socrates

^ No niin, Toope on nyt kohdannut Norman tyyppisen "se tunne puuttuu"- naisen! En pahempaa kohtaloa voisi kuvitella  :-\.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 31, 2023, 11:07:31
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 10:52:56
On väärin varata itselleen ihminen jota ei oikeasti arvosta, jonka olemuksesta ei pidä. Johon saattaa suhtautua jopa halveksuvasti tai ylimielisesti. Tai jonka kokee ärsyttäväksi. Tämä ärsyyntyvyys on ollut minun kohdallani varsin yleinen ilmiö. Voi tietty olla että ärsyynnyn tosi helposti. Mutta epäilen että kyse onkin siitä kiinni että en vaan sovi jonkun kanssa yhteen, ja kun sopimattomuus ei aina ole niin simppeli kuvailtava, sitten takertuu johonkin yhteen yksityiskohtaan. Kuten nyt vaikka toisen ihmisen hajuun, kuten minulle toisinaan on käynyt.

Minkä ihmeen takia minun pitäisi tehdä väärin miestä kohtaan ja olla hänen kanssaan, jos en osaa arvostaa häntä? Jossain saattaa olla joku joka osaa.

No ei kai nyt ärsyttävyys tai arvostus ole mitään on/off- ilmiöitä? Jokaisessa ihmisessä on jotain ärsyttävää ja jotain mitä arvostaa.

Entä jos sille miehelle ei ole tärkeää, että arvostat häntä just oikein ja riittävästi ja viihtyy kanssasi, mitä väärää silloin teet?
Taidat kuitenkin ajatella vain itseäsi kun puhut noista vääryyksistä.

Arvostaminen on kovin epämääräinen käsite ja jotenkin huono parisuhteesta puhuttaessa. Ihminen voi ihastua toiseen, joka on täysin omien arvojen vastainen ja niin usein käykin.

Jos jo ensivaikutelman jälkeen suhtautuu toiseen ylimielisen halveksivasti, niin eihän tietenkään silloin mitään lähde edes liikkeelle. Jos taas toisen normaalien heikkouksien, jotka eivät oleellisesti haittaa arjen sujuvuutta, paljastuminen aiheuttaa edellä mainittua suhtautumista, on syytä katsoa peiliin.

Noh, minkäs takia minun sitten pitäisi kiusata itseäni sellaisen ihmisen seuralla, jota en kykene arvostamaan ja rakastamaan?

Halveksuntaa mies saisi minulta osakseen jos hän retkahtaisi juomaan. Perin tämän asenteen jo kotoa, ja olen havainnut että alkoholistit ovat varsin ylimielisiä, ja kun he samaan aikaan rypevät paskassa, en kykene arvostamaan heitä. Muutaman juovan ihmisen kohdalla olen tuntenut sympatiaa, koska olen kohdannut heitä vain kun ovat olleet selvinpäin.

Ärsyyntymään mies saa minut haisemalla ja ikävä kyllä myös toistamalla yhtä ja samaa kaavaa. Olemalla liian ennalta-arvattava.

Ja onhan sitä kaikenlaista joka luo kitkaa. Toivottavasti et perimiesmäisesti oleta että sinulla on yksinoikeus ärsyyntyä ämmäin kotkotuksista ja lässytyksistä, mutta nainen ei saisi olla ihan yhtä ärtyvä ja kyllästyvä.

Sopiva kumppani on kuin mieleinen maustesekoitus. Liikaa tai liian vähän jotain maustetta, niin karraa kurkussa eikä mene alas.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 31, 2023, 13:20:50
Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 12:36:47
Ollaan varmasti erilaisiakin, mutta tässä kohdassa luullakseni lähinnä ajattelemme parisuhteen läheisyyden muodostuvan eri mekanismein.

Sinä painotat siis sitä, että puolisosi on lähtökohtaisesti "erityinen", kun taas itse olen sitä mieltä tosiaankin, että puolisossa ei periaatteessa tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää kuin kenessä tahansa kenen kanssa viihtyy (muuta kuin ne tekijät, jotka saavat parisuhteen alulle ja jatkumaan, eli seksuaalinen kipinä, kiinnostus, arvostus jne. = kemia? ja riitävä yhteensopivuus), ja läheisyys ja suhteen erityinen merkitys tulee ensimmäkseen siitä, että elämää on päädytty jakamaan yhdessä. Suuren yhdessä vietetyn ajan myötä yhteiset kokemukset lähtevät hitsaamaan suhdetta entistä tiiviimmäksi ja merkityksellisemmäksi, ja seksi viimeistelee suhteen intiimisyyden ja erottaa sen merkittävällä tavalla muista suhteista . Tietysti tosiaan tarvitaan se alun kemia ja riittävä yhteensopivuus, että tähän päästään. En siis ajattele, että meissä kenessäkään on mitään niin erityistä, että se erityisyys on se juttu, joka tekee parisuhteen merkitykselliseksi. Taikasana on jakaminen, aika ja yhteen hitsautuminen.

Myös kaverisuhteissa tulee ikävöityä enemmän niitä, kenen kanssa on enemmän yhteenhitsautumista ja enemmän jaettuja kokemuksia. Tämäkin edellyttää, että "kemiat" menee riittävästi yksiin, mutta sitä yhteen hitsutumista kemiat eivät yksinään tee, vaan se vaatii aikaa ja yhteistä panosta.

Enhän ole esimerkiksi lapsianikaan saanut valita juuri minulle sopiviksi, vaan erityisen läheinen suhde muodostuu yhdessä vietytyn ajan ja yhdessä jaettujen kokemuksien kautta. Samaa ajatusta ulotutan parisuhteisiin.

Vaikka uuden suhteen huuma ja alun erityisyys on hienoa aikaa, arvostan silti enemmän ihmissuhteen intimiteettiä ja läheisyyttä, jonka saavuttaa vain ajan kanssa. Siksi en metsästä jatkuvasti uutta huumaa.

Ehkäpä eroavaisuus on myös parisuhteissa jo sinällään, sillä minullahan on ollut ja vieläkin on toisinaan pitkiäkin aikoja, jolloin en vietä puolisoni kanssa fyysisesti lainkaan aikaa, vaan enemmänkin ystävien kuin hänen. Siis asumme ihan eri paikkakunnillakin välillä ja aikaisemmin teimme näin vielä enemmän, maitakin saattoi olla välissä. Ystävien kanssahan minä silloin vapaa-aikaani vietin ja työkavereiden (joista suuri osa oli kyllä ystäviäkin) enemmän kuin hänen.

Silti ikävöin häntä aivan eri tavalla kuin muita läheisiäni. Vaikka sinun teoriasi mukaanhan näin ei olisi voinut käydä.

Kysymys ei ole siitä, että puolisoni olisi jotenkin erikoisen erityinen ihminen tai sen kummemmin erityinen tai erityisempi kuin muut, vaan siitä, että hän on sitä minulle. Muutenkin vähän hassua luetella vähän ylimalkaisesti litania asioita, jotka ovat erityisiä puolison kanssa (kipinät  ja kemiat) ja todeta, että mutta muutoin on vain ajanvietosta kiinni, että ei olisi tasan samalla viivalla kuin muut :D

Eli valittaen totean, että sinun taikasi ei taida toimia minun parisuhteessani ;D

T: Xante

Muoksis: enhän tiedä, mutta olettaisin, että suhdetta lapsiin ja puolisoon on aika mahdoton vertailla keskenään, kun se vertailu jo vähän ystäviinkin ontuu.

Muoksis 2: se, mikä TSS teoriassasi ehkä tökkii minua, on, että tulee vähän fiilis, että periaatteessahan parisuhteessa voisi olla kenen kanssa tahansa, joka nyt ei varsinaisesti ärsytä ja on ihan kivaa seuraa, kunhan vaan tarpeeksi hengaa yhdessä. Itselleni ja olen ymmärtänyt että myös Normalle just toi ajatus on se, mikä ei vaan pelitä.

Ei pelitä ei. Pelkästään yhdessä olemalla ei pysty kiintymystä rakentamaan, jos ei kumppanin kanssa resonoi tietyllä tavalla.

Nykyään kun ei ole järjestettyjä avioliittoja, ei mikään velvoita yrittämään rakastaa vaikka hampaat irvessä. Kyllä se yllyke taitaa aika pitkälti alitajunnasta tulla jonkun tietyn yksilön kohdatessaan.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 26, 2023, 13:22:38
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2023, 11:10:52
Jos minulla on joku vaiva (ja niitähän on nykyään kokoajan), niin kyllä siitä tulee puhuttua. Ei niin että ai ai voi voi vinku vonku, vaan saatan luritella luentoja siitä mitä olen vaivasta lukenut tiedejulkaisusta. Koska kumminkin olen ns. assi, niin jos jokin asia koskettaa jotenkin minua itseäni, niin sitä tulee sitten opiskeltua ja tutkittua niin maan perusteellisesti. Kyllähän se varmasti voi olla toisesta rasittavaa. Parhaiten minulle sopisi joku mies jolla on itselläänkin vaivoja, mutta ei sillä tavalla että ei pysty harrastamaan yhdessä yhtikäs mitään.

Voin kuvitella sellaisen kumppanuuden kyllä, missä kummatkin tekee tota samaa mutta tietynlaisella kohtuudella ja se toimii.

Mulle tollanen ei missään nimessä sopisi.

Olen kai sen verran ratkaisukeskeinen kuitenkin ja monesti koen, että jos joku juttu on nyt toistaiseksi tutkittu ja setvitty sen mitä osataan, sen jälkeen voidaan ja nimenomaan kanattaa tehdä jotain mikä on hyvää ja mitä halutaan.

Kokisin sen ehkä tylsänä tai masentavana, jos se mikä loputtomasti kiinnostaa on jotkut omat vaivat.

Totta kai niistä joskus voi selvitä jotain uutta ja hieno juttu.

Ehkä ajattelisin että jos siinä ei ole jotain, mikä mun on just tärkeä täsmälleen tietää ja ymmärtää ja mikä vaikuttaa muhun, silloinhan mun kuormittaminen sillä muuten vaan on tosi rasittavaa ja turhaa — etenkin jos se on aivan jatkuvaa ja toistuvaa.
    Kun kyllähän toisella voi olla omia oivalluksia ja tärkeitä juttuja ilmankin että ne kokonaan mulle selostetaan auki.

Tiedän että on ihmisiä joita toi ei haittais ollenkaan samalla tavalla kuin mua, mutta olen kai jokseenkin herkkä sellaiselle, jos ei tolla tavalla huomioida tai arvioida sitä, mikä kuormittaa toista ja onko se tarpeellista tai hyödyllistä vai ei ja vähän siis...  suunnitella ja hallita tollasia juttuja toistakin ajatellen.

Monasti ihmiset/naiset hakevat henkistä tukea kumppanilta, eikä niinkään mitään ihme "ratkaisuja". Pikemminkin voi olla niin, että ratkaisuyritykset voivat päinvastoin vain ärsyttää, varsinkin jos niistä ei ole oikeasti hyötyä. Ainakin tilanteessa, missä kokee tarvetta puhumiselle, tarvetta tulla kohdatuksi, tulla nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on - ja tarvetta tulla lohdutetuksi.

Ymmärrän tuon kyllä, että liika on liikaa, eikä kaikkea kurjaa saa kaataa kumppanin niskaan. Taitaa olla jokin tutkimuskin aiheesta, että kuunnellessaan valitusta, kuuntelijan aivot kutistuvat.

Mutta jos ei koskaan tule nähdyksi, kohdatuksi, jos ei saa olla sellainen kuin on, puutteineen kaikkineen, ja jos toinen ei kestä kuulla tai kohdata mitään vaikeaa, jos kumppani ei vastavuoroisesti tarjoa henkistä tukea koskaan yhtään mihinkään, niin kyllähän siinä voi tulla torjutuksi tulemisen kokemus, ja koko suhde voi tuntua kehnolta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 31, 2023, 16:43:50
Aihe on niin kulunut, etten osaa sanoa mitään muuta kuin että pahaa tekee lukea vaatimuksia erityisyyksistä, ihmeellisyyksistä, ainutlaatuisuuksista sun muista, kun minusta parisuhde toimii, jos kahden ihmisen tarpeet suunnilleen kohtaavat ja arki sujuu.

Vetoan vaihteeksi Päätaloon, joka elämäkerrassaan suoraan sanoo, ettei ollut mitenkään rakastunut toiseen vaimoonsa, vaan päätettiin vain muuten olla yhdessä. Kumminkin olivat kuolemaansa asti ja lapsiakin tuli.

Suoraan sanottuna: hyi helvetti. Toki jos on yhdessä sovittu että aletaan olemaan vaikkemme toisiamme rakastakaan, niin mikäs siinä sitten. Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

Ja sitten vielä lapsia sen kusipään kanssa, jolle on ihan sama että se kumppani on juuri se joka hän on. Länsimaissa tuollainen tuntuu jo tunnevammaiselta.

En halua olla se tunteeton, enkä tunteellinen osapuoli. Ja jos olisin parisuhteessa sellaisen kanssa jota en rakasta, mutta hyötyisin hänestä, kokisin olevani onnenonkija tai huora. Tai hyväksikäyttäjä. Tämän takiahan lopetin tapailun 2 v sitten.

Mutta nämä ovat niitä asioita joissa nyanssit voivat viedä harhateille. Enhän minäkään rakastunut tokaan eksään, eli en hullaantunut. Mutta rakastin silti. Sille ei pysty määrittelemään mitään alkupistettä.

Ehkä se oli aiemmassa inkarnaatiossa. Ja koska olen hörhö, kaipaan tuttuuden tunnetta, että ei olla ekaa kertaa tekemisissä.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 31, 2023, 18:56:27
^ No niin, Toope on nyt kohdannut Norman tyyppisen "se tunne puuttuu"- naisen! En pahempaa kohtaloa voisi kuvitella  :-\.

Minä en julista mitään rakkauksia, jos en niitä tunne.  >:( Toopehan oli kohdannut valehtelijan?

Sellainen ihminen joka lepertelee toiselle vain koska hänellä on valmis romanttinen juonikuvio päässään, ei oikeasti ihastu toiseen, vaan ihastumiseen. En ole noin naisellinen ihminen. Tosin ei tarvitse olla edes nainen ollakseen tuollainen.

Jos kohtaisin 3 v takaisen ihastukseni kohteen, kyllä minua edelleen kiinnostaisi hän itse, eikä mikään Titanic-leffa johon tarvitaan näyttelijöitä.

Jotkut miehet deittisaiteilla ovat puolestaan luoneet päässään pornoleffan jossa he tekisivät naiselle niin ja noin. Mikään ei jäädytä minua yhtä nopeasti kuin joku pölvästi pölöttämässä mitä hän tekisi minulle, tai minun pitäisi tehdä hänelle.

Tehköön keskenään.

TSS

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:13:07
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 31, 2023, 13:20:50
Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 12:36:47
Ollaan varmasti erilaisiakin, mutta tässä kohdassa luullakseni lähinnä ajattelemme parisuhteen läheisyyden muodostuvan eri mekanismein.

Sinä painotat siis sitä, että puolisosi on lähtökohtaisesti "erityinen", kun taas itse olen sitä mieltä tosiaankin, että puolisossa ei periaatteessa tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää kuin kenessä tahansa kenen kanssa viihtyy (muuta kuin ne tekijät, jotka saavat parisuhteen alulle ja jatkumaan, eli seksuaalinen kipinä, kiinnostus, arvostus jne. = kemia? ja riitävä yhteensopivuus), ja läheisyys ja suhteen erityinen merkitys tulee ensimmäkseen siitä, että elämää on päädytty jakamaan yhdessä. Suuren yhdessä vietetyn ajan myötä yhteiset kokemukset lähtevät hitsaamaan suhdetta entistä tiiviimmäksi ja merkityksellisemmäksi, ja seksi viimeistelee suhteen intiimisyyden ja erottaa sen merkittävällä tavalla muista suhteista . Tietysti tosiaan tarvitaan se alun kemia ja riittävä yhteensopivuus, että tähän päästään. En siis ajattele, että meissä kenessäkään on mitään niin erityistä, että se erityisyys on se juttu, joka tekee parisuhteen merkitykselliseksi. Taikasana on jakaminen, aika ja yhteen hitsautuminen.

Myös kaverisuhteissa tulee ikävöityä enemmän niitä, kenen kanssa on enemmän yhteenhitsautumista ja enemmän jaettuja kokemuksia. Tämäkin edellyttää, että "kemiat" menee riittävästi yksiin, mutta sitä yhteen hitsutumista kemiat eivät yksinään tee, vaan se vaatii aikaa ja yhteistä panosta.

Enhän ole esimerkiksi lapsianikaan saanut valita juuri minulle sopiviksi, vaan erityisen läheinen suhde muodostuu yhdessä vietytyn ajan ja yhdessä jaettujen kokemuksien kautta. Samaa ajatusta ulotutan parisuhteisiin.

Vaikka uuden suhteen huuma ja alun erityisyys on hienoa aikaa, arvostan silti enemmän ihmissuhteen intimiteettiä ja läheisyyttä, jonka saavuttaa vain ajan kanssa. Siksi en metsästä jatkuvasti uutta huumaa.

Ehkäpä eroavaisuus on myös parisuhteissa jo sinällään, sillä minullahan on ollut ja vieläkin on toisinaan pitkiäkin aikoja, jolloin en vietä puolisoni kanssa fyysisesti lainkaan aikaa, vaan enemmänkin ystävien kuin hänen. Siis asumme ihan eri paikkakunnillakin välillä ja aikaisemmin teimme näin vielä enemmän, maitakin saattoi olla välissä. Ystävien kanssahan minä silloin vapaa-aikaani vietin ja työkavereiden (joista suuri osa oli kyllä ystäviäkin) enemmän kuin hänen.

Silti ikävöin häntä aivan eri tavalla kuin muita läheisiäni. Vaikka sinun teoriasi mukaanhan näin ei olisi voinut käydä.

Kysymys ei ole siitä, että puolisoni olisi jotenkin erikoisen erityinen ihminen tai sen kummemmin erityinen tai erityisempi kuin muut, vaan siitä, että hän on sitä minulle. Muutenkin vähän hassua luetella vähän ylimalkaisesti litania asioita, jotka ovat erityisiä puolison kanssa (kipinät  ja kemiat) ja todeta, että mutta muutoin on vain ajanvietosta kiinni, että ei olisi tasan samalla viivalla kuin muut :D

Eli valittaen totean, että sinun taikasi ei taida toimia minun parisuhteessani ;D

T: Xante

Muoksis: enhän tiedä, mutta olettaisin, että suhdetta lapsiin ja puolisoon on aika mahdoton vertailla keskenään, kun se vertailu jo vähän ystäviinkin ontuu.

Muoksis 2: se, mikä TSS teoriassasi ehkä tökkii minua, on, että tulee vähän fiilis, että periaatteessahan parisuhteessa voisi olla kenen kanssa tahansa, joka nyt ei varsinaisesti ärsytä ja on ihan kivaa seuraa, kunhan vaan tarpeeksi hengaa yhdessä. Itselleni ja olen ymmärtänyt että myös Normalle just toi ajatus on se, mikä ei vaan pelitä.

Ei pelitä ei. Pelkästään yhdessä olemalla ei pysty kiintymystä rakentamaan, jos ei kumppanin kanssa resonoi tietyllä tavalla.

Nykyään kun ei ole järjestettyjä avioliittoja, ei mikään velvoita yrittämään rakastaa vaikka hampaat irvessä. Kyllä se yllyke taitaa aika pitkälti alitajunnasta tulla jonkun tietyn yksilön kohdatessaan.

En puhu minkään järjestettyjen avioliittojen puolesta, mutta olen sitä mieltä, että sitä parisuhteen aloittamiseen tarvittavaa kipinää ja kemiaa kyllä löytyy monen kanssa, eivätkä yhteen päätyneet parit ole mitään toisillensa luotuja uniikkeja vastinkappaleita. Onnellinen parisuhde olisi saavutettavissa monen ihmisen kanssa. Lukuunottamatta joitakin erityispiirteitä, parisuhde ei ole lopulta sen kummempi suhde kuin mikään muukaan läheinen ihmissuhde. Ei parisuhteen osapuolien tarvitse olla toisilleen luotuja, jotta parisuhde voi olla hyvä. Kuten missä tahansa läheisessä ihmissuhteessa, joka on onnistunut, syvyyden suhteeseen tuo yhdessä vietetty aika, runsaat yhteiset kokemukset ja jakaminen. Ilman niitä parisuhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde.

Kuten perhesuhteetkin, parisuhteen merkityksellisyys liittyy paljolti yhteen kasvamiseen ja yhteiseen elämään, eikä niinkään siihen, että toinen on juuri oikeanlainen. Toki parisuhteiden kyseessä ollessa on hienoa boonusta, että kumppanin saa valita itse.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - toukokuu 26, 2023, 13:22:38


Kokisin sen ehkä tylsänä tai masentavana, jos se mikä loputtomasti kiinnostaa on jotkut omat vaivat.

Vaivoista keskustelussa on usein se(kin) ongelma, että jompikumpi tietää keskustelun alla olevasta vaivasta huomattavasti enemmän ja turhautuu. Enemmän tietävä voi olla kumpi tahansa, hätääntynyt vaivan potija tai kuuntelija. Esimerkiksi minun niskaani on kaadettu silmiin liittyviä ongelmia monimutkaisine historioineen enkä ymmärrä niistä mitään enkä osaa sanoa mitään järkevää. Sitten on voivoteltu tuki-ja liikuntaelinvaivoja, joista taas voivottelija tekee järjettömiä oletuksia ja hoitokeinoja, joiden korjaaminen aiheuttaa helposti riitaa.

On myös valitettavan yleistä, että kremppojen kaataminen toisen niskaan on totaalisen yksipuolista. Toisen krempoille ei liikene mitään myötätuntoa, vaikka olisi saattohoidossa.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Toope

En voi sanoa syyttelenkö itseäni vaiko ex-partneria. Syitä lienee molemmissa. Aika vaativaisia olemme, puolin ja toisin... ::)
Pientä sydänsurua on, mutta tuollaisen lyhytrakastumisen tuloksen voisin säveltää, jos olisin ranskalainen harmonikansoittaja. Onneksi ette tuota tule kuulemaan.

Olin lenkillä ja elämä jatkuu. Vähän kyttäilen naisia, siten hyvällä tavalla...

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 19:37:19
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:13:07
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 31, 2023, 13:20:50
Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 12:36:47
Ollaan varmasti erilaisiakin, mutta tässä kohdassa luullakseni lähinnä ajattelemme parisuhteen läheisyyden muodostuvan eri mekanismein.

Sinä painotat siis sitä, että puolisosi on lähtökohtaisesti "erityinen", kun taas itse olen sitä mieltä tosiaankin, että puolisossa ei periaatteessa tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää kuin kenessä tahansa kenen kanssa viihtyy (muuta kuin ne tekijät, jotka saavat parisuhteen alulle ja jatkumaan, eli seksuaalinen kipinä, kiinnostus, arvostus jne. = kemia? ja riitävä yhteensopivuus), ja läheisyys ja suhteen erityinen merkitys tulee ensimmäkseen siitä, että elämää on päädytty jakamaan yhdessä. Suuren yhdessä vietetyn ajan myötä yhteiset kokemukset lähtevät hitsaamaan suhdetta entistä tiiviimmäksi ja merkityksellisemmäksi, ja seksi viimeistelee suhteen intiimisyyden ja erottaa sen merkittävällä tavalla muista suhteista . Tietysti tosiaan tarvitaan se alun kemia ja riittävä yhteensopivuus, että tähän päästään. En siis ajattele, että meissä kenessäkään on mitään niin erityistä, että se erityisyys on se juttu, joka tekee parisuhteen merkitykselliseksi. Taikasana on jakaminen, aika ja yhteen hitsautuminen.

Myös kaverisuhteissa tulee ikävöityä enemmän niitä, kenen kanssa on enemmän yhteenhitsautumista ja enemmän jaettuja kokemuksia. Tämäkin edellyttää, että "kemiat" menee riittävästi yksiin, mutta sitä yhteen hitsutumista kemiat eivät yksinään tee, vaan se vaatii aikaa ja yhteistä panosta.

Enhän ole esimerkiksi lapsianikaan saanut valita juuri minulle sopiviksi, vaan erityisen läheinen suhde muodostuu yhdessä vietytyn ajan ja yhdessä jaettujen kokemuksien kautta. Samaa ajatusta ulotutan parisuhteisiin.

Vaikka uuden suhteen huuma ja alun erityisyys on hienoa aikaa, arvostan silti enemmän ihmissuhteen intimiteettiä ja läheisyyttä, jonka saavuttaa vain ajan kanssa. Siksi en metsästä jatkuvasti uutta huumaa.

Ehkäpä eroavaisuus on myös parisuhteissa jo sinällään, sillä minullahan on ollut ja vieläkin on toisinaan pitkiäkin aikoja, jolloin en vietä puolisoni kanssa fyysisesti lainkaan aikaa, vaan enemmänkin ystävien kuin hänen. Siis asumme ihan eri paikkakunnillakin välillä ja aikaisemmin teimme näin vielä enemmän, maitakin saattoi olla välissä. Ystävien kanssahan minä silloin vapaa-aikaani vietin ja työkavereiden (joista suuri osa oli kyllä ystäviäkin) enemmän kuin hänen.

Silti ikävöin häntä aivan eri tavalla kuin muita läheisiäni. Vaikka sinun teoriasi mukaanhan näin ei olisi voinut käydä.

Kysymys ei ole siitä, että puolisoni olisi jotenkin erikoisen erityinen ihminen tai sen kummemmin erityinen tai erityisempi kuin muut, vaan siitä, että hän on sitä minulle. Muutenkin vähän hassua luetella vähän ylimalkaisesti litania asioita, jotka ovat erityisiä puolison kanssa (kipinät  ja kemiat) ja todeta, että mutta muutoin on vain ajanvietosta kiinni, että ei olisi tasan samalla viivalla kuin muut :D

Eli valittaen totean, että sinun taikasi ei taida toimia minun parisuhteessani ;D

T: Xante

Muoksis: enhän tiedä, mutta olettaisin, että suhdetta lapsiin ja puolisoon on aika mahdoton vertailla keskenään, kun se vertailu jo vähän ystäviinkin ontuu.

Muoksis 2: se, mikä TSS teoriassasi ehkä tökkii minua, on, että tulee vähän fiilis, että periaatteessahan parisuhteessa voisi olla kenen kanssa tahansa, joka nyt ei varsinaisesti ärsytä ja on ihan kivaa seuraa, kunhan vaan tarpeeksi hengaa yhdessä. Itselleni ja olen ymmärtänyt että myös Normalle just toi ajatus on se, mikä ei vaan pelitä.

Ei pelitä ei. Pelkästään yhdessä olemalla ei pysty kiintymystä rakentamaan, jos ei kumppanin kanssa resonoi tietyllä tavalla.

Nykyään kun ei ole järjestettyjä avioliittoja, ei mikään velvoita yrittämään rakastaa vaikka hampaat irvessä. Kyllä se yllyke taitaa aika pitkälti alitajunnasta tulla jonkun tietyn yksilön kohdatessaan.

En puhu minkään järjestettyjen avioliittojen puolesta, mutta olen sitä mieltä, että sitä parisuhteen aloittamiseen tarvittavaa kipinää ja kemiaa kyllä löytyy monen kanssa, eivätkä yhteen päätyneet parit ole mitään toisillensa luotuja uniikkeja vastinkappaleita. Onnellinen parisuhde olisi saavutettavissa monen ihmisen kanssa. Lukuunottamatta joitakin erityispiirteitä, parisuhde ei ole lopulta sen kummempi suhde kuin mikään muukaan läheinen ihmissuhde. Ei parisuhteen osapuolien tarvitse olla toisilleen luotuja, jotta parisuhde voi olla hyvä. Kuten missä tahansa läheisessä ihmissuhteessa, joka on onnistunut, syvyyden suhteeseen tuo yhdessä vietetty aika, runsaat yhteiset kokemukset ja jakaminen. Ilman niitä parisuhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde.

Kuten perhesuhteetkin, parisuhteen merkityksellisyys liittyy paljolti yhteen kasvamiseen ja yhteiseen elämään, eikä niinkään siihen, että toinen on juuri oikeanlainen. Toki parisuhteiden kyseessä ollessa on hienoa boonusta, että kumppanin saa valita itse.

Haluan uskoa että useitakin sopivia on. Vaikka uskonkin reinkarnaatioon. Onhan kumma jos ei satojen elämien varrella kiinny useampaankin sieluun.

Käytännössä parinhaku on kuitenkin sitä että sulla on pussi, tai säkki, täynnä marmorikuulia. On vaikka minkä värisiä, mutta vain kourallinen (kuitenkin useampi kuin yksi!) niitä kuulia joiden värisävyt hivelevät silmää. Joka kerta kun harjoitat parinhakua, tunget kätesi sinne pussiin toivoen että se kuula joka kouraan jää, on se minkä haluaa. Etukäteen ei näe mitä sieltä pussista nousee.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:23:50
Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

No ei kai se mikään loukkaus automaattisesti ole ellei se näy arjessa toisen kyykyttämisenä. Jos toiselle on tärkeää rakastaa ja toiselle omata jokuon, niin en käsitä mitä tuomittavaa heidän parisuhteessaan on. Jollekin voi olla suuri saavutus saada suhde jokuonin kanssa.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 19:37:19
Kuten missä tahansa läheisessä ihmissuhteessa, joka on onnistunut, syvyyden suhteeseen tuo yhdessä vietetty aika, runsaat yhteiset kokemukset ja jakaminen. Ilman niitä parisuhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde.

Kuten perhesuhteetkin, parisuhteen merkityksellisyys liittyy paljolti yhteen kasvamiseen ja yhteiseen elämään, eikä niinkään siihen, että toinen on juuri oikeanlainen. Toki parisuhteiden kyseessä ollessa on hienoa boonusta, että kumppanin saa valita itse.

Alan ymmärtää puhetta TSS:n itsepäisyydestä ;D

Eihän se nyt niin ole, että parisuhteita on vain yhdenlaisia, runsaita yhteisiä kokemuksia ja yhteen kasvamista ja yhteistä elämää.

Monetkin, etenkin vanhemmalla iällä perustetut parisuhteet perustuvat aivan muille kuin noille. Silti ne eivät ole mitä tahansa ihmissuhteita, vaan osallisilleen merkityksellisiä parisuhteita ihmisen kanssa, jonka kokee olevan juuri oikeanlainen.

Ja kuten sanottua: ei yhdessä vietetty aika syvennä aina perhesuhteitakaan. Aika yleistäkin jopa on, että perheessä eletään vähän kuin vieraiden kanssa, kokematta, että on mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa ja vanhempana sitten ollaankin hyvää päivää kirvesvartta-väleissä.

Jos siis tuo, että yhteinen aika ja runsaat kokemukset jne. pitäisi paikkaansa, niin mistä ne kaikki toisistaan etääntyneet perheenjäsenet tulevat?

T: Xante