Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Parisuhdeketju

Aloittaja Brutto, tammikuu 09, 2019, 08:59:35

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

TSS

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 31, 2023, 20:09:06
Lainaus käyttäjältä: TSS - toukokuu 31, 2023, 19:37:19
Kuten missä tahansa läheisessä ihmissuhteessa, joka on onnistunut, syvyyden suhteeseen tuo yhdessä vietetty aika, runsaat yhteiset kokemukset ja jakaminen. Ilman niitä parisuhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde.

Kuten perhesuhteetkin, parisuhteen merkityksellisyys liittyy paljolti yhteen kasvamiseen ja yhteiseen elämään, eikä niinkään siihen, että toinen on juuri oikeanlainen. Toki parisuhteiden kyseessä ollessa on hienoa boonusta, että kumppanin saa valita itse.

Alan ymmärtää puhetta TSS:n itsepäisyydestä ;D

Eihän se nyt niin ole, että parisuhteita on vain yhdenlaisia, runsaita yhteisiä kokemuksia ja yhteen kasvamista ja yhteistä elämää.

Monetkin, etenkin vanhemmalla iällä perustetut parisuhteet perustuvat aivan muille kuin noille. Silti ne eivät ole mitä tahansa ihmissuhteita, vaan osallisilleen merkityksellisiä parisuhteita ihmisen kanssa, jonka kokee olevan juuri oikeanlainen.

Ja kuten sanottua: ei yhdessä vietetty aika syvennä aina perhesuhteitakaan. Aika yleistäkin jopa on, että perheessä eletään vähän kuin vieraiden kanssa, kokematta, että on mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa ja vanhempana sitten ollaankin hyvää päivää kirvesvartta-väleissä.

Jos siis tuo, että yhteinen aika ja runsaat kokemukset jne. pitäisi paikkaansa, niin mistä ne kaikki toisistaan etääntyneet perheenjäsenet tulevat?

T: Xante

Ai munko se olis nyt ollut syytä muuttaa käsitystäni enemmän kuin sinun? Etkö itse ole itsepäinen, vaikket taivukaan ajattelemaan kuten minä?  :o

Parisuhteita on monenlaisia ja ne todellakin perustuvat kirjaville syille, ja niiden toimivuus perustuu kirjaville syille. Läheisyyden ja merkityksellisyyden takana on luonnollisesti hirvittävän paljon muutakin kuin yhdessä vietetty aika. Kuitenkin, omasta näkökulmastani, ja siitä olen koko ajan puhunutkin, pohjaten omiin merkityksellisiin ihmissuhteisiini, niin niissä suuri tekijä läheisyyden muodostumiselle on yhteinen historia, yhteiset kokemukset ja jaetut asiat.

Siksi esimerkiksi aikuisena on vaikeampi muodostaa uusia läheisiä ystävyyssuhteita, koska uusien ystävien kanssa ei ole mahdollista viettää niin paljon aikaan, että tuo läheisyyden taso saavutettaisi. Mutta esim. työkaverin kanssa, jonka kanssa vietän 8h päivässä, olen saavuttanut läheisen ja merkityksellisen uuden ystävyyden, koska siihen on ollut paljon aikaa käytettävissä (ja kemiapuoli oli kunnossa).

Pelkkä yhteinen aika ei missään nimessä riitä hyvään parisuhteeseen tai läheiseen ystävyyteen tai mihinkään merkitykselliseen ihmissuhteeseen. Mutta jos sen pohjalla on riittävästi muita yhdistäviä asioita, niin aika on seuraava oleellinen tekijä syvyyden muodostumiseksi, jotta suhde voi kehittyä todella läheiseksi ja merkitykselliseksi.

Toope

Hieman vaikeaa maturemiehenä löytää partneria, vaikka vanhoja naisia on kuulemma ihan rutosti. Kotonako ovat?

Hippi

Olikohan minun vanhempienkin avioliitto mallia "Hyi helvetti". En tiedä oliko kumpikaan niin kovin rakastunut tai toinen enemmän kuin toinen. Taisi olla enemmän järkiavioliitto, jossa kumpikin sai sen mitä tarvitsi. Yksinhuoltaja puolison ja toinen huolenpitäjän. Lopputuloksena oli kuitenkin melkein parikymmentä vuotta yhteiselämää ja yksi yhteinen lapsi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Xantippa

TSS,

Eikun minun itsepäisyyteni ei ole mikään uutinen, vaan oletettavissa oleva asia ;D

Ehkä tämä on myös taas intro/extra-asia, johon emme edes usko...mutta minä olen kyllä ystävystynyt tyyliin yhdellä tapaamisella. Ollaan tavattu, otettu yhteyttä, tavattu uudelleen ja siinä on ollut syvällisen ystävyyden alku. Eräskin kestänyt viitisentoista vuotta ja todellakaan ei ole vietetty aikaa samalla tavalla kuin esim. lapsuudenystävien kanssa. Mutta silti ollaan jaettu paljon ja syvästi elämiämme.

Sen vuoksi ehkä minulle korostuu se, miten ihmisten kanssa klikkaa, millaisia he "heti ovat" kuin niinkään vietetty aika.

Mutta voin hyvin ymmärtää parin ystävän kautta siinun kantasi!

T: Xante


Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 31, 2023, 20:30:23
Hieman vaikeaa maturemiehenä löytää partneria, vaikka vanhoja naisia on kuulemma ihan rutosti. Kotonako ovat?

Ettei olisi asiaan vaikutusta silläkin, että näet itsesi maturemiehenä ja naiset vanhoina naisina...

T: Xante

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:23:50
Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

Ja sitten vielä lapsia sen kusipään kanssa, jolle on ihan sama että se kumppani on juuri se joka hän on. Länsimaissa tuollainen tuntuu jo tunnevammaiselta.

En halua olla se tunteeton, enkä tunteellinen osapuoli. Ja jos olisin parisuhteessa sellaisen kanssa jota en rakasta, mutta hyötyisin hänestä, kokisin olevani onnenonkija tai huora. Tai hyväksikäyttäjä. Tämän takiahan lopetin tapailun 2 v sitten.

Entä jos toinen henkilö muuttuu parisuhteen aikana eikä enää vastaa niitä kriteereitä, joita toinen henkilö pitää kumppanuuden edellytyksenä (ei saa olla kaljamahaa, ei saa olla ylipainoa, ei saa olla juopottelua, ei saa olla haisemista, ei kaavamaisuutta...) , pitääkö toisen henkilön sanoa "good bye" ja lähteä etsimään uutta kumppania? Vai pitääkö ensiksi antaa varoitus ja sanoa, että olet muuttunut niin paljon huonompaan suuntaan, että en enää rakasta sinua. Annan vielä mahdollisuuden muuttua ennalleen, jolloin saatan alkaa uudestaan rakastaa sinua.

Sanoisiko eroaja lähtiessään, että "en halua olla tunnevammainen enkä hyväksikäyttäjä, joten poistun suhteesta, koska et täytä enää kriteereitäni".

Entä jos kyseessä on lapsiperhe, jolla on yhteinen asunto ja asuntolaina ja kaikenlaisia kytköksiä. Siitä voi olla vaikea lähteä.

Minusta tuntuu (MUTU), että on paljon avioliittoja ja suhteita, joissa ollaan hieman epätasapainoisesti siten, että toisen osapuolen tunteet toista kohtaan ovat voimakkaammat kuin toisen toista kohtaan. Ei kai kiintymys ja rakkaus ja halu olla yhdessä ole täydellisesti ON/OFF -juttu, vaan siinä on aste-eroja niin kuin missä tahansa asiassa. Suhteessahan on monta eri ulottuvuutta, joten voi olla niin, jollakin ulottuvuudella halu elää yhdessä on voimakkaampi kuin jollakin toisella.

Esimerkejä:

Pidän niin paljon rahoistasi, että haluan jakaa elämäni (ja pankkitilisi) kanssasi, vaikka oletkin huono sängyssä.
Olet niin hyvä rakastaja, että siedän sinua seurassani, vaikka oletkin köyhä hulttio.
Olet niin hyvä remonttimies kodin asioissa, että sinusta en luovu, vaikka puolisona oletkin täysin toivoton. 
Sinun kauttasi pääsen seurapiireihin, joihin ilman sinua en pääsisi, joten saat olla puolisoni.

Ehkä tuo on Norma Batesin arvostelemaa hyväksikäyttöä, mutta mitä muuta elämä on?

TSS

#741
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 31, 2023, 21:14:14
TSS,

Eikun minun itsepäisyyteni ei ole mikään uutinen, vaan oletettavissa oleva asia ;D

Ehkä tämä on myös taas intro/extra-asia, johon emme edes usko...mutta minä olen kyllä ystävystynyt tyyliin yhdellä tapaamisella. Ollaan tavattu, otettu yhteyttä, tavattu uudelleen ja siinä on ollut syvällisen ystävyyden alku. Eräskin kestänyt viitisentoista vuotta ja todellakaan ei ole vietetty aikaa samalla tavalla kuin esim. lapsuudenystävien kanssa. Mutta silti ollaan jaettu paljon ja syvästi elämiämme.

Sen vuoksi ehkä minulle korostuu se, miten ihmisten kanssa klikkaa, millaisia he "heti ovat" kuin niinkään vietetty aika.

Mutta voin hyvin ymmärtää parin ystävän kautta siinun kantasi!

T: Xante

Aika voi tosiaan suhteen syventymisessä ja erityisesti suhteen läheisyyden kokemisessa näytellä eri ihmisille eri rooleja. Toisaalta kyse voi olla myös ystävyyden/läheisen suhteen määrittelystä. Itse en määrittelisi vasta hetken tuntemani ihmistä läheiseksi ystäväksi, vaikka kuinka hyvin "klikkaisi". Voin ihastua tutustumiini ihmisiin nopeasti, mikäli ne kuuluisat kemiat kohtaavat, niin kaverina kuin jotenkin romanttisessakin mielessä, mutta kyllä minulle silti merkityksellisempiä ja läheisempiä ovat ne ihmissuhteet, joihin on käytetty paljon aikaa. Ei sitä aikaa, yhteisiä kokemuksia ja yhteistä historiaa korvaa mikään erityisyys tai ainutlaatuisuus, jota joku uusi tuttavuus voi persoonallisuudellaan henkiä, eikä sellaisella "salamaklikkaamisella" voi päästä minun kirjoissani samalle viivalle, millä vanha ystävä seisoo.

Mutta ehkä tuossa näkyy sitten se intron ja ekstron ero, vaikkemme näistä käsitteistä pidäkään. Ekstrolle on tyypillistä ystävystyä nopeasti ja kokea nuo uudet ystävyydet nopeasti yhtä läheisiksi ja tärkeiksi kuin vanhat ystävyydet. Omalla kohdallani läheisyys ja suhteen merkityksellisyys rakentuu hitaammin ja nimen omaan yhteisten kokemusten, ajan ja jakamisen päälle.

Lisäys: Toki minullakin uusi ystävyys voi tilanteesta riippuen nopeastkin edetä tärkeäksi ja läheiseksi, mutta se tosiaan edellyttää sitä, että ko. ystävyyteen on paljon aikaa käytettävissä. Kuten vaikka se, että ollaan työpareja ja nähdään joka päivä.

Xantippa

TSS,

Olemme jutelleet ystävyyksistä ennenkin, mutta joo. Siis eihän se niin mene, että kun kohtaan ihmisen ensimmäisen kerran, ollaan heti bestikset ja yhtä läheiset kuin ystävä, jonka olen tuntenut vuosikymmeniä.

Mutta se menee niin, että ihmisessä on jotain, mikä saa ottamaan uudelleen yhteyttä jomman kumman ja siitä VOI kehittyä ystävyys, kuten minulla yhden ihmisen kanssa on: aika nopeasti aloimme keskustella henk.koht asioistakin ja nyt olemme tunteneet 15 v tai enemmän ja aina kun kohtaamme, mikä on kohtalaisen harvoin, se on kuin terapiatuokio molemmille. Sanoisin siis, että ihminen on läheinen, vaikka ei ole mitenkään arjessani läsnä.

Toisaalta en osaa ajatella ystävyyksiä ns. viivalla ololla, eli että kuka on tärkeämpi tai läheisempi tms. Kaikki ovat.

Ja ehkä siitä syystä parisuhde onkin itselleni NIIN ERI asia. Yksi ihminen, jonka kanssa kukaan vaan ei ole samalla viivalla kenenkään kanssa, koskaan. Oikeastaan, ei edes lähellä.

T: Xante

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 31, 2023, 19:48:12
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:23:50
Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

No ei kai se mikään loukkaus automaattisesti ole ellei se näy arjessa toisen kyykyttämisenä. Jos toiselle on tärkeää rakastaa ja toiselle omata jokuon, niin en käsitä mitä tuomittavaa heidän parisuhteessaan on. Jollekin voi olla suuri saavutus saada suhde jokuonin kanssa.

Ei siinä mitään tuomittavaa tietenkään ole, mutta onnistumisprosentteja voi miettiä.

Tarkoitan, että ristiriitaista ajatella, että hulluna rakastumisesta ei voi parisuhde alkaa ja onnistua (koska siinä on epätasaiset voimasuhteet), mutta kuvitella, että toisessa ääripäässä, välinpitämättömyydessä toista kohtaan, onkin huimat onnistumisen mahdollisuudet - siinä kun ei voimasuhteet ollenkaan ole epätasaiset?

Se on selvää, että jollekin on ok, että ollaan suhteessa jokuonin kanssa. Mutta siinähän se onkin, että pidemmän päälle se rakastava ei aina, tai oikeastaan useinkaan, suostu ja halua olla se jokuon.

Luulen kyllä, että tuossa on ennen kaikkea kyse itsetunnosta ja rohkeudesta. Toinen ei uskalla suhteeseen, jossa on oikeasti tunteita, koska ne on aika pskoja sinällään, että aina sattuu (kukaan ei pysty satuttamaankaan samalla tavalla kuin puoliso, jota rakastaa) ja toinen ei usko, että hän koskaan voisi saada puolison, jolla on tunteita häntä kohtaan.

Tähän kun lisätään tunnelukot ja muut nykyajan traumat, niin se on siinä.

T: Xante

Socrates

^ Jonkinlainen epätasataino suhteissa yleensä tuppaa olemaan eikä sitä voi laittaa pelkästään jommankumman syyksi tai ylipäätään ole järkevää syytellä siitä ketään.

Kopek kiteytti asianlaidan hyvin viestissään.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Socrates - kesäkuu 01, 2023, 08:51:17
^ Jonkinlainen epätasataino suhteissa yleensä tuppaa olemaan eikä sitä voi laittaa pelkästään jommankumman syyksi tai ylipäätään ole järkevää syytellä siitä ketään.

Kopek kiteytti asianlaidan hyvin viestissään.

Totta. Mutta jos nyt tieten tahtoen lähtee suhteeseen, jossa toinen on kunhanjokuon ja tietää toisen rakastuneen/rakastavan, niin eihän sitä tarvitse mietiskellä, minkälainen epätasapaino suhteessa on.

Eli jos näistä syistä homma kusaisee ehkä ikävälläkin tavalla, niin voihan sitä ainakin jonninverran itseään syytellä.

T: Xante

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 31, 2023, 19:48:12
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:23:50
Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

No ei kai se mikään loukkaus automaattisesti ole ellei se näy arjessa toisen kyykyttämisenä. Jos toiselle on tärkeää rakastaa ja toiselle omata jokuon, niin en käsitä mitä tuomittavaa heidän parisuhteessaan on. Jollekin voi olla suuri saavutus saada suhde jokuonin kanssa.

Tietenkään kaikkien ihmisten aivoituksia ei voi aina tietää. Parisuhdemielessä oikeastaan varsinaisesti ainoa merkkaava suhteeni oli se pisin. Ekan eksän kanssa voisi puhua kaveriperusteisesta harjoittelukierroksesta. Varsinkin kun päädyimme minun aloitteestani avoimeen suhteeseen, eli näiden nykyajan polyjen on ihan turva kuvitella olevansa jotenkin ainutkertaisia ja keksineenä ihan upouuden jutun. Osattiin sitä jo 1990-luvun alkupuolellakin, perkules. Mutta heti kun ihastuin toiseen, tajusin etten halua olla missään kaveriliitossa ja paneskella siellä täällä, vaan olen romanttis-ihastuvainen monogamisti. Ehkä se piti todeta vaikeamman kautta, kun kotona vanhempien välit olivat mitä olivat. Ja jälkikäteen sain sitten kuulla että isä kuksi juopottelureissullaan kummankin sukupuolen edustajien kanssa. Tuskin kuitenkaan mielinmäärin.

Eli epänormaali tilanne on ollut meillä normi, ja olen joutunut itse työstämään sitä mitä minä parisuhteelta haluan. No en ainakaan sitä että kumpikin inhoaa toisiaan. Kyllä se kodin ilmapiiri taitaa kaikista eniten vaikuttaa ihanteisiini.

Niin ne aivoitukset, eli en voi tietää miten paljon tai millaisia tunteita toisilla osapuolilla on ollut. Kuten että toka eksä mainitsi suhteen alussa jotain että kai hän "voisi rakastaa sua". En muista oliko hän sitä ennen vai sen jälkeen sanonut että "jos tulee sielunkumppani, tulee ero". Tuo sitten alkoi eron jälkeen kaivamaan, kun kävi ylpeyteni päälle pahasti että olen tuhlannut lähes 13 v elämästäni ihmiseen jolle olen ollut vain sijainen näissä paritouhuissa. Toisaalta sitten kun muutaman vuoden sain häneltä kuulumisia kuulla niistä minun jälkeisistäni naissuhteista, niin kyllä niissä vähän sellaista kaavaa oli että välillä mies innostui aivan mahdottomasti, ja sitten sieltä korkeuksista lässähdettiin maan tasalle ja johan alkoi naisista löytyä kaikenlaista vikaa. Joidenkin kohdalla vika löytyi viikoissa, toisten kanssa kesti vähän pidempään. Äitini kuoleman jälkeen hän sitten tosiaan lopetti yhteydenpidon, joten en tiedä miten lienee jatkossa käynyt. Ehkä on lässähtänyt samaan kuin moni keski-ikäinen, että elämä pyörii öpaut kaiken mahdollisen muun ympärillä, mutta ei parisuhteen.

Eikä siinä sinänsä mitään vikaa. Minun pääsyyni himoita suhdetta on se että haluan jakaa ilot ja surut. Kuten klisee kuuluu, jaettuna ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu. Tai sitten ei, mutta onhan se nyt kuitenkin helvetisti elämää rikastava asia että on edes joku sun puolellasi näissä elämän taistoissa. Vaikkei aina samaa mieltä olisikaan, niin voi luottaa ja tietää että yksi ihminen on lojaali, eikä käännä tuosta noin vaan selkäänsä kun tulee vähänkin vaikeaa. Jos minä rakastan, minä en jätä rakastamaani ihmistä. Toisaalta jos en rakasta, niin sitten en tunne minkäänlaista velvoitetta toista kohtaan. Tämän takia minun ei kannata ryhtyä tietoisesti suhteeseen jossa en rakasta.

Ja olenhan minä sen kaveruuksissa huomannut, kun näitä kaveruuksia varsinaisesti jotkut viimeiset 8 v on kertynyt, että jos ollaan vaan kavereita, niin voi olla kokolailla melko turha pyytää yhtikäs mitään tai toivoa että tehdään yhdessä juttuja jne. Eivät miehet halua vaivautua kuin sellaisen naisen takia jota he saavat/voivat panna paukuttaa. Minä olen joitain juttuja tehnyt kaverienkin hyväksi, eivät ole suuria vaatineet, niin mikäs siinä. Sitten kun hahmottelin yhdelle kaverille että jos tehtäisiin yksi juttu 50 v täyttämiseni kunniaksi, hän unohti asian, enkä minä alkanut toista kertaa udella. Vihaan kerjäämistä ja pyytelyä. Sitten jään kiukkuiseksi, kun en merkkaa kaverinakaan sen vertaa että 50 v (jumalauta: viisikymmentä vuotta!!!) olisi edes pikkiriikkisen vaivannäön väärti.

En tiedä sitten, kaippa olen niin yhdentekevä ihminen että mitäs minun synttäreistäkään.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 31, 2023, 20:30:23
Hieman vaikeaa maturemiehenä löytää partneria, vaikka vanhoja naisia on kuulemma ihan rutosti. Kotonako ovat?

Tinderissä ja muissa nettisovelluksissa. Meitä keski-ikäisiä ylijäämänaisiahan on siellä vaikka hyrymykke, ja meillä on mieleisistä ja soveliaista kumppaniehdokkaista huutava pula. Itse kun en naista etsi, en sitten tiedä minkämoista ainesta naiset ovat, on jäänyt vähän sellainen vaikutelma että suurin synti mihin naiset deittisaiteilla syyllistyvät, on sama kuin miehilläkin: profiiliin on tällätty valokuva joka ei pidä tai ei pidä enää paikkaansa. Tai siis piti 10 v tai 20 kg sitten. Myöskin ovat miehet rutkuttaneet että kun naiset haluavat matkustella aivan mahdottomasti.

En tiedä esittävätkö naiset enemmän kuin miehet. Semmoistakin juttua kuullut että muija sanonut että ei polta tai ei juo, ja sitten tekee kumpaakin. Monilla, rasittavan monilla, miehillä sensijaan on Tinderissä jne. kuvassa reilusti olutkolpakko kädessä, tai sätkä. Mutta tietääpähän nämä sitten tietysti kiertää kaukaa.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 31, 2023, 23:10:53
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 31, 2023, 19:23:50
Mutta jos yhtään on epäsuhtaa että toinen rakastaa ja toinen pitääkin kumppaniaan jonain kunhan joku onina, niin minusta se on äärimmäinen loukkaus sitä rakastavaa kohtaan.

Ja sitten vielä lapsia sen kusipään kanssa, jolle on ihan sama että se kumppani on juuri se joka hän on. Länsimaissa tuollainen tuntuu jo tunnevammaiselta.

En halua olla se tunteeton, enkä tunteellinen osapuoli. Ja jos olisin parisuhteessa sellaisen kanssa jota en rakasta, mutta hyötyisin hänestä, kokisin olevani onnenonkija tai huora. Tai hyväksikäyttäjä. Tämän takiahan lopetin tapailun 2 v sitten.

Entä jos toinen henkilö muuttuu parisuhteen aikana eikä enää vastaa niitä kriteereitä, joita toinen henkilö pitää kumppanuuden edellytyksenä (ei saa olla kaljamahaa, ei saa olla ylipainoa, ei saa olla juopottelua, ei saa olla haisemista, ei kaavamaisuutta...) , pitääkö toisen henkilön sanoa "good bye" ja lähteä etsimään uutta kumppania? Vai pitääkö ensiksi antaa varoitus ja sanoa, että olet muuttunut niin paljon huonompaan suuntaan, että en enää rakasta sinua. Annan vielä mahdollisuuden muuttua ennalleen, jolloin saatan alkaa uudestaan rakastaa sinua.

Sanoisiko eroaja lähtiessään, että "en halua olla tunnevammainen enkä hyväksikäyttäjä, joten poistun suhteesta, koska et täytä enää kriteereitäni".

Entä jos kyseessä on lapsiperhe, jolla on yhteinen asunto ja asuntolaina ja kaikenlaisia kytköksiä. Siitä voi olla vaikea lähteä.

Minusta tuntuu (MUTU), että on paljon avioliittoja ja suhteita, joissa ollaan hieman epätasapainoisesti siten, että toisen osapuolen tunteet toista kohtaan ovat voimakkaammat kuin toisen toista kohtaan. Ei kai kiintymys ja rakkaus ja halu olla yhdessä ole täydellisesti ON/OFF -juttu, vaan siinä on aste-eroja niin kuin missä tahansa asiassa. Suhteessahan on monta eri ulottuvuutta, joten voi olla niin, jollakin ulottuvuudella halu elää yhdessä on voimakkaampi kuin jollakin toisella.

Esimerkejä:

Pidän niin paljon rahoistasi, että haluan jakaa elämäni (ja pankkitilisi) kanssasi, vaikka oletkin huono sängyssä.
Olet niin hyvä rakastaja, että siedän sinua seurassani, vaikka oletkin köyhä hulttio.
Olet niin hyvä remonttimies kodin asioissa, että sinusta en luovu, vaikka puolisona oletkin täysin toivoton. 
Sinun kauttasi pääsen seurapiireihin, joihin ilman sinua en pääsisi, joten saat olla puolisoni.

Ehkä tuo on Norma Batesin arvostelemaa hyväksikäyttöä, mutta mitä muuta elämä on?

Minun puolestani ihmiset saavat toki olla millä hyvänsä syillä yhdessä, mutta minulla nyt vaan on rakkausvaje, ja haluaisin ehtiä elämäni loppupuoliskolla kokemaan sellaisen suhteen missä taatusti kumpikin rakastaa. Saattoihan se toka eksä minua jossain vaiheessa rakastaakin, jotenkin vain se jättö, ero jne. jätti sellaisen fiiliksen että ei.

Enivei, minä en jättänyt kumpaakaan eksääni lihomisen vuoksi, enkä tokaa kaljuuntumisen vuoksi. Ja pullistuinhan minä itsekin kummassakin suhteessa, eikä minua jätetty. Siinä vaiheessa kun tulin jätetyksi, olin jo hoikistunut.

Jos toista rakastaa, ei muutokset haittaa, kunhan ne eivät ole sitä sorttia että uhkaavat omaa henkeä ja turvallisuutta. Mutta minä en näin sinkkuna kykene innostumaan miehestä joka on jo valmiiksi sen oloinen mikä ei sytytä seksuaalista halua. Jos on elänyt pitkään yhdessä ja rapistunut yhdessä, se halu syntyy muistakin asioista kuin siiitä että toinen "näyttää pantavalta". Oikeastaan rummutan sitä hyvännäköisyystoivettani melko pitkälti siltä pohjalta että pelkään että minua hyväksikäytetään ja minut jätetään, joten "korvaukseksi" haluan edes ajatella saaneeni hyvännäköistä miestä niin lyhyen tai pitkän aikaa kuin sitä nyt kesti. Tunnin, vuoden.

Minähän en lapsia laittamattomana kaikkea mahdollista voi tietää ja arvata, mutta jos joku 40+ nainen eroaa, niin lapset tuskin ovat enää mitään pikkulapsia, että on se nyt kumma jos on muka pakko jäädä paskaan liittoon kersojen takia. Monet ovat sanoneet että kyllähän lapsetkin kärsii jos vanhemmat eivät voi hyvin suhteessaan. Itsekin olen joiltain osin ajatellut että ihan hyvä vaan kun tulin jätetyksi.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - kesäkuu 01, 2023, 09:09:54
naiset haluavat matkustella aivan mahdottomasti.

Toinen ongelma on koira. Sen takia meidän lässähtäneiden matureiden on vaikea löytää seuraa.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.