Parisuhdeketju

[kertsi]

Lis. Avioerossaan Tina otti kaikki neljä lasta mukaansa: edellisestä suuhteestaan saamansa lapsen, Iken kanssa saadun yhteisen lapsen, ja jopa Iken kaksi lasta Iken edellisestä suhteesta. Hienosti tehty, että ei jättänyt lapsia Iken hoteisiin, sairashan se ihminen vaikutti olevan. Ja hienosti tehty, että neljän lapsen yksinhuoltaja kaikkien aiempien kamalien kokemusten jälkeen kursii itsensä kokoon, ja luo merkittävän soolouran musiikkimaailman huipulla. Ei voi olla ihailematta semmoista tarmoa ja päättäväisyyttä.

[Norma Bates]

Indeed. Ihmetyttää että miksi piti Turner-nimen, mutta kai se oli brändi josta ei markkinointimielessä kannattanut luopua. Tai sillä tavalla näpäytti miestä? Veit ilon elämästä, minä hyödynnän nimesi.

[TSS]

Mitä tulee keskusteluuni TSS:n kanssa, niin asia jäi itselleni erittäin jänskänä mieleen. Huomaan miettiväni koko juttua ja mietiskelen, kumpaa oikeastaan olen, yltiöromanttinen vaiko jyrkän rationaalinen.

Nimittäin edelleenkään en pysty käsittämään, miten se yhtälä toimii. Tarkoitan, että jos puoliso ei ole mikään erityinen ihminen, eikä parisuhde ole mikään erityinen ihmissuhde, niin mitä järkeä sitten hommassa on Eikö siinä tapauksessa olisi sitten helpompaa asua yksin/lasten kanssa ja harrastaa sitä ainoaa muista erottavaa asiaa, eli seksiä, fwb-suhteessa/suhteissa?

T: Xante

Nyt Xante kuulostaa, ettet ole yhtään ymmärtänyt, mitä tarkoitan. En ole missään vaiheessa sanonut, ettei parisuhde olisi erityinen ihmissuhde. Mutta olen sanonut, että se erityisyys ja merkityksellisyys perustuu pitkälti siihen, mitä jaamme keskenämme, mitä olemme kokeet keskenämme ja miten läheisiksi olemme tulleet tämän kaiken jakamisen myötä. Suhteen erityisyys ei perustu siihen, että minä tai hän olisimme erityisen erityisiä, vaan yhtä erityisiä ihmisiä on maailma pullollaan. Suhteen erityisyys perustuu pitkälti sille, että olemme tulleet toisillemme tärkeiksi, koska olemme halunneet käydä tähän matkaan keskenämme. Siihen haluamiseen on tarvittu sitä kemiaa ja riittävää yhteensopivuutta, mutta ne asiat eivät tee suhteestamme vielä erityistä, vaan erityisen siitä tekee yhteinen historia. Kemiaa ja vetovoimaa on maailma täynnä, mutta yhteistä historiaa ei.

Samaten muutkin lähisuhteet perustuvat paljolti yhdessä jaettuihin asioihin ja runsaaseen yhdessä oloon, joka hitsaa ihmisiä kiinni toisiinsa. Parisuhteessa on erityispiirteitä suhteessa muihin lähisuhteisiin, mutta kuitenkin myös monia yhtäläisyyksiä, jolloin on olemassa mielestäni konteksti, jossa niistä voi puhua osaltaan niitä rinnastaen.

En ymmärrä, miten näiden puheideni pohjalta voit ihmetellä, mitä hyvää näen parisuhteessa, ja miksi en eläisi vain lasteni kanssa ja hankkisi seksiä mistä sattuu.

[Xantippa]

Nyt Xante kuulostaa, ettet ole yhtään ymmärtänyt, mitä tarkoitan. En ole missään vaiheessa sanonut, ettei parisuhde olisi erityinen ihmissuhde. Mutta olen sanonut, että se erityisyys ja merkityksellisyys perustuu pitkälti siihen, mitä jaamme keskenämme, mitä olemme kokeet keskenämme ja miten läheisiksi olemme tulleet tämän kaiken jakamisen myötä. Suhteen erityisyys ei perustu siihen, että minä tai hän olisimme erityisen erityisiä, vaan yhtä erityisiä ihmisiä on maailma pullollaan. Suhteen erityisyys perustuu pitkälti sille, että olemme tulleet toisillemme tärkeiksi, koska olemme halunneet käydä tähän matkaan keskenämme. Siihen haluamiseen on tarvittu sitä kemiaa ja riittävää yhteensopivuutta, mutta ne asiat eivät tee suhteestamme vielä erityistä, vaan erityisen siitä tekee yhteinen historia. Kemiaa ja vetovoimaa on maailma täynnä, mutta yhteistä historiaa ei.

Samaten muutkin lähisuhteet perustuvat paljolti yhdessä jaettuihin asioihin ja runsaaseen yhdessä oloon, joka hitsaa ihmisiä kiinni toisiinsa. Parisuhteessa on erityispiirteitä suhteessa muihin lähisuhteisiin, mutta kuitenkin myös monia yhtäläisyyksiä, jolloin on olemassa mielestäni konteksti, jossa niistä voi puhua osaltaan niitä rinnastaen.

En ymmärrä, miten näiden puheideni pohjalta voit ihmetellä, mitä hyvää näen parisuhteessa, ja miksi en eläisi vain lasteni kanssa ja hankkisi seksiä mistä sattuu.

No oli vähän kärjistys, toivottavasti en loukannut, se ei todellakaan ollut tarkoitus. Mutta vetoan siihen, että oma ajatuksen juoksuni voisi mennä noinkin - ellen tuntisi puolisoani nimenomaisesti erityiseksi ihmiseksi minulle (tätä ei varmaan voi liikaa korostaa), joita ei ole maailma pullollaan. Kemiaa on, vetovoimaa on, mutta juuri sellaista ihmistä, jollaiseksi puolisoni itselleni tunnen, ei ole. Varmasti on muitakin, jossain, mutta eipä ole tullut vastaan.

Oma ongelmani siis tuon suhteen on, että eihän se nyt noin vaan aina mene. Siis että yhteinen matka ja kokemukset hitsaavat yhteen. Tunnen vaikka kuinka monta ihmistä, jotka kertovat, että heillä ole esim. lapsuudenperheidensä kanssa mitään yhteistä, hämmästelevätkin, miten vieraiksi saattavat vaikkapa sisaruksensa tuntea. Aika ei siis ole hitsannut mitään.

Ihmiset myös kasvavat erilleen - tämähän ei olisi mahdollista, jos aika hitsaisi yhteisten muistojen vuoksi vääjäämättä yhteen.

Jäin siis todella miettimään sitä, että olisiko omalla kohdallani (tätä olisi pitänyt enemmän korostaa) siten, että jos en kokisi näin, valitsisinko mieluummin sitten yksinelon ja sen mukanaan tuomat muut mahdolliset järjestelyt. Tämähän ei minusta nykyään ole mitenkään edes harvinainen valinta, tosi moni valitsee niin tietoisesti. Monet toteavat, että he eivät ole parisuhdeihmisiä tms.

Tämä ei siis sisältänyt itsestäni mitään moraalivalintoja, vaan mietiskelinpä vain.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Luulen että moni kypsyykin sillä tavalla hitaasti että saattaa tulla varhain parisuhteista aika huonojakin kokemuksia, mikä sitten värittää osaltaan sitä, että ei haluta enää myöhemmin sellaiseen hynttyyt yhteen -hommaan samalla tavalla lähteä.

Sitä saattaa olla omia epävarmuuksia nuorena aika paljon, saattaa olla että sosiaaliset taidot ovat huonot tai että on opetellut itseään vasta sen verran vähän, ettei ihan tiedä mikä on edes itselle hyväksi, ei luota kunnolla omiin arvioihin tai sitten pitää niitä täysin faktoina eikä osaa suhteuttaa tms.

Tämmöstä matkaa moni tekee yhdessä tai jotkut elää yhdessä vaikkei niin kauheasti kypsy tai kasvakaan edes. Mutta jotkut varmaan jättää yhdessä elämisen pois laskuista sen takia että toi tie on ollut jollain lailla liian kivulias tai ne jutut sattuu liikaa kun jotkut suhteet ei jatkukaan

[Socrates]

^^On selvää, että piolokia irrottaa ihmisen vanhemmistaan ja sisaruksistaan, mistä seuraa ajan mittaan vieraantuminen, kun puolisot ja omat lapset vievät ajan.

Mutta eiköhän ne muistot lapsuudenkodin tapahtumista kuitenkin ole aika erityisiä, jos siellä on yhdessä aikaa vietetty ja oltu jotenkin siedettävissä väleissä....

[Xantippa]

^^On selvää, että piolokia irrottaa ihmisen vanhemmistaan ja sisaruksistaan, mistä seuraa ajan mittaan vieraantuminen, kun puolisot ja omat lapset vievät ajan.

Mutta eiköhän ne muistot lapsuudenkodin tapahtumista kuitenkin ole aika erityisiä, jos siellä on yhdessä aikaa vietetty ja oltu jotenkin siedettävissä väleissä....

Niin juuri, kyllä voi olla. Silti myöntänet, että on sangen erilaisia sisarusparvia, sellaisia, jotka viettävät kaiken aikaa yhdessä ja mökkeilevät sukumökeillä, eikä heitä mikään biologia ole erottanut, päinvastoin, tiiviimmin ollaan yhdessä, kun lapsillakin on serkut ja sitten sellaisia, jotka tapaavat virallisissa merkeissä ja juhlissa puoliväkisin.

Eli muistot voi olla erityisiäkin, mutta eivät ne välttämättä ihmisiä lähennä. Omassakin kaveripiirissä on tosiaan monta sellaista, jotka eivät ole sisarustensa kanssa juurikaan tekemisissä ja hämmästelevät minua, joka soittelen sisareni kanssa useamman kerran viikossa.

T: Xante

[TSS]

Xante, ei yhteiselo tietenkään välttämättä hitsaa yhteen, vaan voi erottaakin. Eihän se kaikilla vaan toimi. Mutta ne suhteet missä se on toiminut, niin minusta se yhteen hitsautuminen on iso osa sitä suhteen erityisyyttä ja sitä, miksi toisesta on tullut niin tärkeä.

[Socrates]

^^On selvää, että piolokia irrottaa ihmisen vanhemmistaan ja sisaruksistaan, mistä seuraa ajan mittaan vieraantuminen, kun puolisot ja omat lapset vievät ajan.

Mutta eiköhän ne muistot lapsuudenkodin tapahtumista kuitenkin ole aika erityisiä, jos siellä on yhdessä aikaa vietetty ja oltu jotenkin siedettävissä väleissä....

Niin juuri, kyllä voi olla. Silti myöntänet, että on sangen erilaisia sisarusparvia, sellaisia, jotka viettävät kaiken aikaa yhdessä ja mökkeilevät sukumökeillä, eikä heitä mikään biologia ole erottanut, päinvastoin, tiiviimmin ollaan yhdessä, kun lapsillakin on serkut ja sitten sellaisia, jotka tapaavat virallisissa merkeissä ja juhlissa puoliväkisin.

Eli muistot voi olla erityisiäkin, mutta eivät ne välttämättä ihmisiä lähennä. Omassakin kaveripiirissä on tosiaan monta sellaista, jotka eivät ole sisarustensa kanssa juurikaan tekemisissä ja hämmästelevät minua, joka soittelen sisareni kanssa useamman kerran viikossa.

T: Xante

Käytännön syyt erottavat ihmisiä ajan mittaan.

Esimerkiksi juoksulenkkeily ja mökkeily yhdisti minua veljiini, mutta kun se mm krempppojen takia jäi ja exäni halusi ehdottomasti mökkeillä vain omalla porukalla, syntyi vieraantumisen kierre.

Kuten olen monesti kirjoittanut,  ihmissuhteiden ja toiminnan kombinaatio on kaiken perusta ja sitä voi sotkea lukematon asia.

[TSS]

Xantelle vielä, että olen kyllä samaa mieltä, että kumppanissa on tietysti lähtökohtaisesti (persoonassaan) oltava paljon jotain, mikä nostaa hänet monen muun yläpuolelle. Eihän sitä nyt ihan kenen tahansa kanssa lähtisi kimppaan asumaan jne. Kai sitä voi sanoa vaikka erityisyydeksi. En ole ollenkaan kiistämässä persoonallisten ominaisuuksien yhteensopimisen tärkeyttä tai mitään sellaista. Enkä tietenkään ole kiistämässä sitä, etteikö kumppani tuntuisi erityiseltä. Päinvastoin, painotanhan koko ajan, miten erityisiä, positiivisia asioita parisuhteeseen kuuluu.

Tarkoitukseni oli alunperin korostaa sitä, miten suuri vaikutus sillä yhteen kasvamisella on, siis sillä, että ollaan käytännössä oltu paljon yhdessä. Jos pohja on riittävän kunnossa, se yhteinen matka on se, josta ainakin itse koen suuren osan merkityksellisyyttä ja käytännössä myös henkistä läheisyyttä muodostuvan.

Ja vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta, niin koen olevani vain realisti kun ajattelen, että ihmiselle on kuitenkin olemassa lukuisia sopivia kumppaneita, enkä usko mihinkään "kaksoisliekkeihin" tms, joista aina välillä saa lukea.

[Xantippa]

Ja vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta, niin koen olevani vain realisti kun ajattelen, että ihmiselle on kuitenkin olemassa lukuisia sopivia kumppaneita, enkä usko mihinkään "kaksoisliekkeihin" tms, joista aina välillä saa lukea.

En todellakaan minäkään usko näihin enkä sielunkumppaneihin enkä sorry Norma edellisen elämän kohtaamisiin ja olen samaa mieltä, että varmasti lukuisia sopivia kumppaneita on. Toisaalta, kuinkahan usein sitten todellisuudessa näihin törmää Tarkoitan, että eikö ole aikamoinen onni, että törmää yhteenkään.

Mukisen vain siitä, että yhteen kasvaminen ei aina ole synonyymi paljolle fyysiselle käytännössä yhdessä ololle.

T: Xante

[TSS]

Ja vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta, niin koen olevani vain realisti kun ajattelen, että ihmiselle on kuitenkin olemassa lukuisia sopivia kumppaneita, enkä usko mihinkään "kaksoisliekkeihin" tms, joista aina välillä saa lukea.

En todellakaan minäkään usko näihin enkä sielunkumppaneihin enkä sorry Norma edellisen elämän kohtaamisiin ja olen samaa mieltä, että varmasti lukuisia sopivia kumppaneita on. Toisaalta, kuinkahan usein sitten todellisuudessa näihin törmää Tarkoitan, että eikö ole aikamoinen onni, että törmää yhteenkään.

Mukisen vain siitä, että yhteen kasvaminen ei aina ole synonyymi paljolle fyysiselle käytännössä yhdessä ololle.

T: Xante

Varmasti suhde voi syvetä vähemmälläkin fyysisellä yhdessä ololla. Puhun tietysti vain omista kokemuksistani käsin, ja niiden valossa tuo yhdessä olo näyttäytyy hyvin merkityksellisenä. Niin, tiedä sitten, kuinka paljon niitä potentiaalisia kumppaneita sitten olisi, ja kuinka helppoa sellaiseen on törmätä. Itse en ehkä kamalasti ole joutunut tuskailemaan tämän aihepiirin suhteen, jolloin asia näyttäytyy itselleni tietynlaisena, mutta varmasti se näyttäytyy eri ihmisille hyvin erilaisena, ja osittain varmaan ihan onnenkin vaikutuksesta.

[Norma Bates]

...enkä usko mihinkään "kaksoisliekkeihin" tms, joista aina välillä saa lukea.

En minäkään. Lapsena kirjoitin koulussa aineen jossa toivoin että minulla olisi identtinen sisko, jonka nimikin olisi yhteensointuva omani kanssa. Minusta tuntuu kuin tämä alkuperäinen kaksosuuden idea olisi muuttunut romanttis-seksuaaliseksi niin että haluan miehen joka tuntuu minun kaksoseltani joissain määrin. Paljon voisi ja jopa pitäisi olla erilaisuutta, mutta sitten kuitenkin samanlaisuutta niin että ne aivoaallot menevät synkkaan.

Mutta luettuani nuorena Elisabeth Haichin kirjan Vihkimys tulin siihen tulokseen että kaksoiliekkeihin elikkäs parisieluihin en usko. Arvotin Haichin todella korkealle ja hänen mielestään asia menee niin, että kun entiteetti kehollistuu tälle tasolle, puolet hänestä jää ilmentymättömäksi. Se tunne että on vajavainen ilman paria johtuu siis vain siitä että olentona ihminen on jakautunut, mutta ei kahdeksi olennoksi, vaan niin että kaikki hänessä ei kehollistu. Äh kun tätä on vaikea selittää, mutta ehkäpä hälläväli, kun ei foorumilla liene muita hörhöjä kuin minä. Jokatapauksessa ihmisen pitää liittää oman itsensä molemmat puolet yhteen, ja sitten tapahtuu ne mystiset häät joita jokainen henkisen tien kulkija hinkuen vinkuen halajaa.

Jos se nyt sitten niin on. Mutta tosiaan minusta alkoi tuntumaan että uskon tähän että puolikkaani ei voi kävellä minua vastaan, koska hän on minussa itsessäni ei-näkyvänä. Eikä hän ole mikään hän, vaan minä. Jokainen ihminen joka oikeasti voi tulla vastaan ja tuntuu hyvin merkitykselliseltä, on sitä vain elettyjen yhteisten elämien vuoksi, ei sen takia että hänet olisi jotenkin luotu yhtäaikaa kuin minut.

Toisaalta uskon että "Henki" on ns. luomisvaiheessa jakautunut kaikiksi lukemattomiksi olennoiksi, joten tavallaan olemme kaikki toistemme kaksosia, tai ainakin sisaruksia. Muitakin eliökuntia myöten.

Minun nähdäkseni yksikään sielu ei ole myöskään "oikeasti nainen" tai "oikeasti mies", vaan kaikki ovat kaikkea vuorotellen ja sen mukaan kuin opintosuunnitelman mukaan tarpeen on.

Kaksoisliekkihömpötykset ovat vain New Age -romantikkoja varten. Itse olen romantikko ja olen newageri, mutta en ehkä sittenkään New Age -romantikko.

***

Jungin mukaan on olemassa anima ja animus. Anima on miehen sisäinen nainen ja animus naisen sisäinen mies. Äkkirakastumisen voi selittää psykologisesti niinkin että vastaan osunut tyyppi on tuon sisäisen olion kanssa samankaltainen. Kas, kun en ole kuullut yhtikäs mitään että homo- ja transseksuaalit olisivat heittäytyneet tukkanuottasille tästä asiasta. Varmasti ovat niin tehneet, en vaan ole sattunut olemaan paikalla.

[Toope]

Vaikeaa taas on. Ihastuin/melkein rakastuin. Nyt eukko ei mielenterveyssyistään edes puhu kanssani. Miksi nuo nykynaiset ovat kaikki niin v...n ongelmaisia?

En tiedä missä asut, mutta jos naisseura kiinnostaa,  niin etsi ihmeessä sitä pikkupaikkakunnilta. Niistä löytyy vielä paljon naisillakin kuhajokuonajattelua.

Ainakaan ei ole mitään järkeä jäädä Helsinkiin nahistelemaan vanhojen lesbojen kanssa.

Sinulla on pointti tuossa. Suurten kaupunkien naiset ovat suurempiongelmaisiakin...

[Toope]

Vaikeaa taas on. Ihastuin/melkein rakastuin. Nyt eukko ei mielenterveyssyistään edes puhu kanssani. Miksi nuo nykynaiset ovat kaikki niin v...n ongelmaisia?

Tänään taas puhui ihan ongelmitta ja huomenna tavataan.
V...u, kun joskus oppisi ymmärtämään naisia. Tiedän, ei sitä tapahdu.