Parisuhdeketju

[Toope]

Rooster, sattuuhan näitä. Pahoittelen kommenttiani, ei onkelmia.

[Toope]

Minusta kyllä tuntuu että Toope löytää ennemmin normaalin naisen, kuin minä hyvännäköisen miehen jolle itse kelpaan.

Määrittele "normaali" kun ittekin on vähän vinossa.
Mutta näinhän se on. Joskus sataa, joskus auringonpaistetta, töihin pitää silti aina mennä.

[Norma Bates]

Minusta kyllä tuntuu että Toope löytää ennemmin normaalin naisen, kuin minä hyvännäköisen miehen jolle itse kelpaan.

Määrittele "normaali" kun ittekin on vähän vinossa.
Mutta näinhän se on. Joskus sataa, joskus auringonpaistetta, töihin pitää silti aina mennä.

No semmoinen himppasen pyöreä nainen joka katsoo jotain Salkkareita ja riekkuu miten löysi kaupasta niin ihqun mekon että. Hoitaja ammatiltaan, muutama mukelo, käy etelässä kerran vuodessa ja lukee romaaneja läjäpäin. Netissä käyttää Facebookia ja tuttujen kanssa WhatsAppia, mutta ei pölise foorumeilla.

[Toope]

Etkös sinä pölise foorumeilla? 

[Norma Bates]

Etkös sinä pölise foorumeilla? 

Minähän en ole normaali...

[Toope]

Etkös sinä pölise foorumeilla? 

Minähän en ole normaali...

Normaalimpi, mitä olen tapaillut...
Nyt jätän kommentin muhimaan, koska sen voi ymmärtää eri tavoin.

[Socrates]

Yllättävän yleinen parisuhdeongelma:

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/miksi-kumppani-suuttuu-toisen-flunssasta-et-ehka-ole-tullut-ajatelleeksi-mista-tunne-kumpuaa

[Norma Bates]

Ihmisten kusipäisyys ei lakkaa ihmetyttämästä. Vaikkakin juuri tuollaista kohtelua sain kotonani, niin eksien taholta en tuommoista shaissea muista. Mitään erityistä passaamista ei tosin ollut puolin eikä toisin. Itse toisaalta en jää sänkyyn makaamaan vaikka olisi rutto.

[Socrates]

^^ Tuossa on usein kyse roolien vaihtamisesta: kun sen, joka yleensä sairastelee, pitäisikin jelpata toista, homma ei suju millään, koska hän kadottaa sen marttyyrin roolin johon on tottunut.

Täysi vuodelepo on minulla ainoa keino toipua flunssasta, mutta onneksi niitä on nykyään harvoin.

[Xantippa]

Itse vähän ihmettelin ohjeita: jos puoliso ei suostu tuomaan lääkkeitä, soittele kavereille... Itse saattaisin soitella muuttofirmoille.

Ei kai kukaan täysjärkinen kieltäydy tuomasta lääkettä, jota toinen tarvitsee??

T: Xante

[kertsi]

^ Samaan kiinnitin minäkin huomiota.

[Socrates]

No eihän noissa tilanteissa nyt yleensä kyseessä ole hengen pelastavat lääkkeet, vaan buranat sun muut särkylääkkeet tai korkeintaan antibioottikuuri johonkin vähemmän dramaattiseen vaivaan ja potilas siinä kunnossa, että pystyisi ne itsekin hakemaan, mutta olo on kurja.

Ja noissa on tyypillisesti se tilanne, että toinen on maannut potilaana koko päivän ja toinen tulee duunista uupuneena ja pitäisi lähteä vielä apteekkiin noutamaan jotain pillereitä ja haluaisi lykätä sen seuraavaan päivään.

Lääkkeet pitäisi saada tuotua apteekin kuljetuksella nopeasti potilaan kotiin, niin moni parisuhde pelastuisi.

[Hippi]

On tullut jonkunenkin miesflunssa hoivattua vuosien mittaan ja uhreina on olleet niin teinivuosien poikakaverit kuin myöhemmin sitten aikuisia puolisoita kukin vuorollaan. Kyllähän niitä hoitaisi ja passaisi sen aikaa, kun tarve vaatii ja jos on aidosti ja oikeasti kipeä. Minusta vain välillä tuntui, että mitä paremmin hoidin ja höösäsin, sen pidemmälle tauti vaivasi.

Tuo teinivuosien juttu oli kyllä jännä tapaus. Oltiin seurusteltu jo pidemmän aikaa ja minua (15v.) pari vuotta vanhempi poikakaverini sai angiinan. Sehän on kyllä voimat vievä ja potilaalla on oikeasti kurja olo, kun kurkku on kipeä ja monesti kuumekin on aika korkea. Kaverin äiti soitti minulle, jotta tulisitko hoitamaan "Mattia", kun ei hän syö mitään ja vain tiuskii kaikille. Minähän menin ja jotain lihalientä taisin tehdä ja syöttelin pojalle. Kohta jo jotain muutakin taisi mennä, kun litkulla tuli nälkä herätettyä. Lopulta peittelin pojan nukkumaan. Seuraavana aamuna oli ollut jo parempi olo, kun ab-kuuri oli alkanut vaikuttaa kunnolla.

Lapset on manioita potilaita, kun eivät turhaan ruikuta ja feikkaa, vaan niistä näkee heti, onko lapsi kipeä vai joko alkaa kunto kohentua


Jostain syystä tuntuu olevan käsitys, että naisihmiseen ei oikein mikään tauti iske niin, että pitkäkseen pitäisi käydä. Enpä muista, että minulle olisi koskaan sanottu, että "jää lepäämään, kyllä minä voin käydä kaupassa". Ei edes silloin, kun oli keuhkokuume. No joo, olihan hänellä työpäivä takana ja väsy, mutta silti vähän harmitti. Eli ei tuoltakaan kannalta ero vaikuttanut elämään mitenkään

[Xantippa]

Todella omalta kantilta aivan oudolta kuulostaa. Jos toinen on kipeä ja oloa voi lievittää, niin tietysti sinne apteekkiin lähdetään vaikka keskellä yötä. Tosin parastahan olisi pitää sen verran kotiapteekkia yllä, että jotain buranaa ja mitä ne kuumat juomat on, on aina talossa. Ei meilläkään kyllä aina meinaa olla. Mutta siis että kuumeinen lähtisi jonottelemaan itse ab-kuurejaan, ei kai nyt sentään missään tilanteessa, jos tervekin tyyppi taloudessa on?

Kyllä minä uskon, että flunssassa olo on aina kurja ja ainakin kurjempi kuin hänellä, kenellä flunssaa ei ole. Vaikka nyt kuolemaa ei tekisikään, niin ei kai pieni empatia ja kuuman juoman kantelu voi aikuiselle olla töidenkään jälkeen mikään mahdoton tehtävä.

Itse olen hyvin varovainen tuon "oikeasti kipeän" kanssa, koska on myös loukkaavaa, että esitetään, että ei sinulla oikeasti niin huono olo ole. On, jos niin sanotaan.

Myönnän, että itsellenikin puoli paranemista on toisen voivottelu, herkkujen tuputtaminen ja Netflixistä sarjojen haku.

T: Xante

[Socrates]

Martina otti pultin parisuhteessaan:

www.seiska.fi/kotimaa/martina-aitolehden-raivoaminen-hammensi-kahvilassa/1088014

Liekö syynä salarakas?