Parisuhdeketju

[Hayabusa]

Jos joutuu Martinan kanssa suhteeseen, se ei ole mikään parisuhde, vaan osapuolina ovat myös Seiska, iltapäivälehdet ja utelias yleisö.

[Socrates]

Mun ongelma on se, etten millään osaa päätää ottaisinko sslarakkaakseni Martinan vai Marikan.

Martina on enemmän tyyppiäni, mutta räyhää eikä ollut livenä niin nätti kuin kuvissa kun näin hänet messuilla.

[Toope]

Jos joutuu Martinan kanssa suhteeseen, se ei ole mikään parisuhde, vaan osapuolina ovat myös Seiska, iltapäivälehdet ja utelias yleisö.

Hehe.
Totta silti.
Kantsii pysyä palstahuorista kaukana.

[Norma Bates]

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009871730.html

SEURUSTELUSTA kuulee usein sanottavan, että vastakohdat viehättävät. Erilaisuus saattaa kyllä tuoda vipinää yhden illan juttuihin, mutta pidempiin parisuhteisiin ihminen valitsee mieluiten mahdollisimman samankaltaisen kumppanin, osoittaa uusi tutkimus.

Käy järkeen, että kaksi elämänarvoiltaan ja tavoiltaan täysin erilaista ihmistä ei välttämättä saman katon alla kovin kauaa viihdy.

Nyt asiaa on kuitenkin tutkittu, jälleen kerran, ja aika kattavasti. Nature Human Behaviour -lehdessä ilmestyi hiljattain laaja meta-analyysi pariskunnista ja asioista, jotka heitä sitovat yhteen.

COLORADON yliopiston psykologit kampasivat analyysissaan 200 aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta ja laskivat tilastollisesti, mitkä asiat sitovat pariskuntia yhteen ja mitkä eivät. Tämän lisäksi hyödynnettiin Britannian terveystietopankin aineistoa 80 000 pariskunnasta.

Tutkituista ominaisuuksista ja elintavoista lähes 90 prosenttia oli pariskunnille jollain tapaa yhteisiä.

Voimakkain yhteys oli syntymävuodella. Ihmiset useimmiten pariutuvat ikäistensä kanssa.

Poliittisilla ja uskonnollisilla näkemyksillä oli myös vahva korrelaatio, samoin älykkyysosamäärällä, koulutustasolla ja juomatottumuksilla. Ihminen siis todennäköisesti valitsee suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus.

Alkoholinkäyttö myös yhdistää tai erottaa pariskuntia.

[Jaska]

^
Omaan kokemukseen edellä edellä listatut seikat istuvat hyvin asioina, joiden yhteisyydessä parisuhde tuntuu enemmälle. Eroavuudet taas edellyttävät etäisyyden pitämistä ja siinä tulee raja vastaan, ettei suhdetta enää olekaan. Niin on, että vakka kantensa valitsee, pikennin kuin että vastakohdat täydentäisivät toisiaan. Siinä se viehätys piilee, että on molemminpuolinen halu rakentaa yhteistä, ei odottaa että kaikki on on valmiiksi  itselle parhaiten sopivaa. Eikä erilaisuuksien erottavuuksien oppiminenkaan ole epäonnistumista, kun ymärrys karttui.

[TSS]

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009871730.html

SEURUSTELUSTA kuulee usein sanottavan, että vastakohdat viehättävät. Erilaisuus saattaa kyllä tuoda vipinää yhden illan juttuihin, mutta pidempiin parisuhteisiin ihminen valitsee mieluiten mahdollisimman samankaltaisen kumppanin, osoittaa uusi tutkimus.

Käy järkeen, että kaksi elämänarvoiltaan ja tavoiltaan täysin erilaista ihmistä ei välttämättä saman katon alla kovin kauaa viihdy.

Nyt asiaa on kuitenkin tutkittu, jälleen kerran, ja aika kattavasti. Nature Human Behaviour -lehdessä ilmestyi hiljattain laaja meta-analyysi pariskunnista ja asioista, jotka heitä sitovat yhteen.

COLORADON yliopiston psykologit kampasivat analyysissaan 200 aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta ja laskivat tilastollisesti, mitkä asiat sitovat pariskuntia yhteen ja mitkä eivät. Tämän lisäksi hyödynnettiin Britannian terveystietopankin aineistoa 80 000 pariskunnasta.

Tutkituista ominaisuuksista ja elintavoista lähes 90 prosenttia oli pariskunnille jollain tapaa yhteisiä.

Voimakkain yhteys oli syntymävuodella. Ihmiset useimmiten pariutuvat ikäistensä kanssa.

Poliittisilla ja uskonnollisilla näkemyksillä oli myös vahva korrelaatio, samoin älykkyysosamäärällä, koulutustasolla ja juomatottumuksilla. Ihminen siis todennäköisesti valitsee suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus.

Alkoholinkäyttö myös yhdistää tai erottaa pariskuntia.

Tuossa saimaisessa tutkimuksessa taisi olla, että introus ja ekstrous ei ollut sellainen piirre, jossa erilaisuus tai samanlaisuus olisi merkittävä tekijä. Ekstrot saattoivat yhtä hyvin valita intron ja toisin päin, kuin myös samaa verttilaatua olevan. Veikkaan, että tuo voi olla tekijä, jossa erilaisuudesta voi olla osaltaan hyötyä, ja erilaisuus myös kiinnostaa. Introt saattavat ihailla ekstrojen leppoisaa vuorovaikutustyyliä kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, kun taas ekstrot voivat pitää introja kiehtovina, salaperäisinä ja selvää ottamisen arvoisina. Erilaisuudesta voi olla hyötyä myös arjessa, kun kummallekin löytyy parisuhteessa se juuri itselle sopiva tontti. Voihan erilaisuudesta olla haittaakin, mutta tuon tutkimuksen mukaan vissiin ei juurikaan.

[Xantippa]

Minä olen aina miettinyt, että mikä nyt oikeastaan sitten on eroavaisuutta, jos jätetään stereotyyppiset ääripäät, tiukka siivoushullu konservatiivi ja täysin huolimaton hippiliberaali, miettimättä.

Tarkoitan, että suurin osa pariutuvista ihmisistä on kuitenkin meitä taviksia, joiden elämään nyt kuuluu sinne aikuisuuteen liitetyt asiat kodinhoitoineen ja töineen ja näitä molempia sitten suoritellaan vaihtuvilla menestyksillä, eli toki elämän kulussa vaihtelee energiat. Joskus on kaikki tiptop ja toisinaan sitten ei.

Aika harvalla kuitenkaan on mitään juuri erityistä persoonaa, joka olisi niin iso jotenkin, että normisovittelut, joita parisuhde-elämä on täynnä, olisivat ihan mahdottomia.

Eli nykyään taidan ajatella, että kyllä se on vanhanaikaisesti se tahto siellä taustalla. Jos on tahto ymmärtää ja sovitella, isotkin asiat yleensä löytävät uomansa. Mutta jos toista ei näe sen arvoisena, voi pienet asiat nousta isoiksi esteiksi.

T: Xante

[TSS]

^Itse varmaan pitäisin merkitsevinä eroavaisuuksina vaikkapa hyvin erilaista temperamenttia. Jos toinen on esim. tosi tunnollinen ja toinen huithapeli, voi erovaisuuksista tulla ikuisuuskysymyksiä, joissa toisen hyvin erilainen, lähes muuttumaton luonteenlaatu saa aikaan toistuvia tilanteita, joissa toisen toimintatapa tuntuu kummalliselta ja ehkä ärsyttävältäkin. Tai jos toinen on älykäs ja kiinnostunut maailmasta, ilmiöitä ja suurista kysymyksistä, kun toinen taas elää aivan konkreettisella tasolla, voi turhautumista tulla puolin ja toisin.

Toisaalta sitten esim. tuo Norman linkkkaama tutkimus osoitti, että esim. verttiys ei parisuhteessa ole oleellinen tekijä, vaikka toisinkin voisi ajatella.

Ehkä kuitenkin tärkeintä ei ole eroavaisuudet, vaan se, että löytyy riittävästi samanlaisia mielenkiinnon kohteita ja esimerkiksi sitoutumista samoihin asioihin, mikä tietysti heijastaa samanlaisia arvoja. Toisaalta sellainenkin parisuhde voi toimia, jossa parisuhde on pääasiassa turvallinen pohja, josta kumpikin elää melko itsenäistä elämää.

Kiinnostavaa se on, mitä ne kaikkein merkityksellisimmät seikat onnistuneen parisuhteen reseptissä ovat. Missä asioissa on hyvä olla samanlainen ja missä asioissa erilaisuus voi olla hyödyllistä?

[Xantippa]

^Kiinnostavaa se on, mitä ne kaikkein merkityksellisimmät seikat onnistuneen parisuhteen reseptissä ovat. Missä asioissa on hyvä olla samanlainen ja missä asioissa erilaisuus voi olla hyödyllistä?

Niin, itseäni ja muita seurailleena sanoisin, että oliskohan tämäkään nyt yksiselitteinen asia, eli kuka mitäkin erilaisuutta ja miten paljon sietää, on varmaan kumminkin niin yksilöllistä, että vaikka ns. normisti keskiarvoa voikin arvailla, yksilötasolla mennee vaikeaksi.

Siinä ollaan samoilla linjoilla kuitenkin, että jonkunsortin tempperamentti-asia tämä voi hyvin olla. Olisiko olennaista tässä myös, että yksinkertainen on kaunista ja kyse vain juuri siitä, kuinka paljon vaihteluvuutta ylipäätään sietää. Sitä, että rutiinit muuttuu tai että toinen vaikuttaa omiin rutiineihin. Tai kykyä huomata, miten vaikuttaa toisen rutiineihin.

Ja ehkä siis niin. Kuinka moni meistä oikeasti on sellainen eksentrikko, että on todella vaikeaa ymmärtää toisen toimia? Ärsyttäviä tapojahan jokaisella on loputon laari, mistä ammentaa, kuka myöhästelee, kuka unohtelee laskujen maksut, jne. mutta siis, eihän siinä mitään tavallaan edes kummastuttavaa ole.

Turhautumista taas puolin ja toisin kai väistämättä joka tapauksessa tulee. Kuten sanoin, kysehän on tahdosta ja siitä, arvostaako toisessa sitten enemmän niitä hyviä puolia kuin näitä ei-niin-hyviä. Jos ei, kyllä varmaan huonot kasvaa sietämättömiksi. Ja jos, niin sitten tasoittuu se, mikä turhauttaa.

T: Xante

[Norma Bates]

En oikein usko että tulisin toimeen sellaisen miehen kanssa joka jahkailee ja empii. Totuin pitkässä parisuhteessa siihen että hommat hoidetaan tehokkaasti ja täsmällisesti. Ainakin kun minun sitten piti erään herran kanssa lähteä ihastelemaan yhtä komeaa luontokohdetta eräänä syksynä, se lähteminen kesti ja kesti hänen taholtaan. Ja sitten kun viimein päästiin perille, aurinko oli jo laskemassa ja kaikki se kauneus jota halusin esitellä, oli kadonnut. Jäimme kyllä kavereiksi, mutta olen tullut siihen tulokseen että helvetin hyvä ettei meistä sitten tullut paria. Olisin tullut jo moneen kertaan hulluksi hänen kanssaan.

Ja moni voisi tulla minun kanssani, koska haluan että asiat ovat mahdollisimman "varmistettuja". Jos on olemassa pieninkin mahdollisuus että jokin menisi mönkään, stoppaan ja kieltäydyn koko jutusta. Olen vain vakuuttunut entistä enemmän että tämä on se tapa millä haluan edetä, kun olen tehnyt sellaisia havaintoja elämässäni että aina kun olen yrittänyt puskea jonkun jutun läpi vaikka väkisin silloin kun "enteet" eivät oikein vaikuta suopeilta, niin metsään menee. Vaikka nyt niin että fmi.fi näyttää että sateen mahdollisuus 20 % ja lähden sitten retkelle toivoen että kyllä se siitä, niin eihän se siitä. Takuulla sataa.

Minua uskotaan negatiiviseksi kun todennäköisemmin aina vastaan "ei" kuin "kyllä". En ole todellakaan mikään yes-woman joka lähtee epävarmoihin hankkeisiin mukaan iloisesti lauluja luritellen ja vinkeästi vihellellen. Jos näyttää siltä että tsänssit ovat vahvasti asian puolella, kyllä minä siihen sitten sitoudun.

Joskus vuosia sitten tuli henkisissä piireissä käytyä enneagrammeja läpi, ja osoittautui että olen kuutonen. Se on nimenomaan "varmistelija", huolehtija, se joka haluaa ne takeet siitä että kannattaa edetä.

Ja jos jotain vihaan, niin sitä että kun olen ostanut jotain, niin sitten joku siitä kuultuaan tulee kiekumaan kuinka siellä ja siellä se sama juttu oli halvemmalla... Yksi tuttuni tekee tämmöistä. Kerran sanoin hänelle että miksi kerrot näitä juttuja, ja reaktio oli että saisithan sinä niistä kumminkin tietää. No enpä välttämättä saisi, kun osaan sulkea silmäni mainonnalta sitten kun olen päätökseni tehnyt ja ostokseni ostanut.

[Melodious Oaf]

Toi oli kyllä Normalta hieno ja kiinnostava erilaisen näkökulman esillenosto 

^Itse varmaan pitäisin merkitsevinä eroavaisuuksina vaikkapa hyvin erilaista temperamenttia. Jos toinen on esim. tosi tunnollinen ja toinen huithapeli, voi erovaisuuksista tulla ikuisuuskysymyksiä, joissa toisen hyvin erilainen, lähes muuttumaton luonteenlaatu saa aikaan toistuvia tilanteita, joissa toisen toimintatapa tuntuu kummalliselta ja ehkä ärsyttävältäkin. Tai jos toinen on älykäs ja kiinnostunut maailmasta, ilmiöitä ja suurista kysymyksistä, kun toinen taas elää aivan konkreettisella tasolla, voi turhautumista tulla puolin ja toisin.

Toisaalta sitten esim. tuo Norman linkkkaama tutkimus osoitti, että esim. verttiys ei parisuhteessa ole oleellinen tekijä, vaikka toisinkin voisi ajatella.

Ehkä kuitenkin tärkeintä ei ole eroavaisuudet, vaan se, että löytyy riittävästi samanlaisia mielenkiinnon kohteita ja esimerkiksi sitoutumista samoihin asioihin, mikä tietysti heijastaa samanlaisia arvoja.

Musta oli hauska, miten konkreettisia ne yhdistävät tekijät sitten lopulta on.

Kaikista voimakkain samankaltaisuushan oli syntymävuodessa, ts. yleensä ihmiset pariutuvat suurin piirtein ikäisensä kanssa.
    Eihän mikään tollanen ole sääntö tai hyvän suhteen resepti sinänsä, mutta tämä käy järkeen sikäli, että saman ikäiset suurin piirtein samanlaisesta taustasta tulevat ihmisethän jakavat jo tällä tosi paljon. Tiedetään samoja juttuja ja ollaan koettukin samanlaisia juttuja, ymmärretään ehkä toisen ajattelutapoja ja oletuksia ja toimintatapoja aika monissa asioissa silleen suht helposti.
   
Sitten oli älykkyysosamäärä tai laajemmin se että ollaan suurin piirtein samalla henkisellä tasolla.

Sen lisäksi maailmankatsomuksen samanlaisuus.

Ja samanlaisuus siinä miten suhtautuu alkoholiin ja käyttää sitä, mikä varmaan heijastuu myös muuhun vastaavaan.

Pituudella ja painolla ei ollut vahvaa korrelaatiota, eli ihmiset eivät preferoi kovin tarkasti omanpituisaan tai -painoisiaan.

Aamu- ja iltavirkkuudella tai vuorokausirytmillä ei ollut korrelaatiota.

Sama ekstroverttyiden suhteen.

Alhainen samankaltaisuus oli myös sen suhteen, onko huoleton vai taipuvainen murehtimaan.
   Tämä erottui muista piirteistä siinä että P-arvo oli >0,999 eli tilastollinen merkittävyys on olematon. Vaikka korrelaatio oli 0,17, tämä voi ihan hyvin mennä niin päin että väestötasolla preferoidaan tässä omista taipumuksista poikkeavaa kumppania. Piirteen nimi oli siis "generalzed anxiety".

Suoraan negatiivinen korrelaatio oli (ei kylläkään metatutkimuksessa) kronotyypillä eli sillä, onko aamu- vai iltavirkku (-0,20 - -0.16).

Syntymävuoden (0,86 [0,86 - 0,87]) jälkeen voimakkain samankaltaisuus on koulutustasossa (educational attainment, (0,55 [0,50 - 0,60]). Sen jälkeen tuli ÄO (0,44 [0,23 - 0,61]), poliittiset arvot (0,58 [0,50 - 0,64]), uskonnollisuus (0,56 [0,25 - 0,77]), alkoholin käyttö (0,42 [0,07 - 0,45]), tupakointi, päihderiippuvuus jne.

Persoonallisuuspiirteistä ekstroversio on pariutuneilla samankaltainen erityisen heikosti (0,08 [0,03-0,13]). Eikä ne muutenkaan vahvasti ole samanlaisia. Isoin samankaltaisuus taisi olla avoimuudessa kokemuksille (Openness to experience, 0,21 [0,10-0,31]) joka on suunnilleen samaa luokkaa kuin pituuden samankaltaisuus (0,24 [0,20 - 0,28]). Ja oli sitä jonkin verran myös tunnollisuudessa (0,16 [0,06 - 0,25])

Muutoin psykologisista muuttujista eniten samankaltaisuutta keskimäärin oli sellaisissa kuin "tyytyväisyys taloudelliseen tilanteeseen", "onnellisuus", "tyytyväisyys perhetilanteeseen" ja toisaalta "joustava älykkyys", jolla tarkoitetaan karttuneen osaamisen sijaan yleistä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisukykyä.

Mut tosi vahvoja samankaltaisuuksia oli brittiaineistossa ihan tämmösissä konkreettisissa jutuissa kuin syntymävuosi, syntymäpaikka (onko pohjoisesta vai etelästä, idästä vai lännestä, ja vaikutti että Briteissä moni pohjoisessa syntynyt on myös pariutunut pohjoisessa syntyneen kanssa).



Saattaa olla että luin huolimattomasti tai tiivistän pyllylleen kun vähän hosuen kirjoitin.

Loppuhuomautuksena että noi siis mittaa sitä, mikä on väestötasolla tyypillinen samankaltaisuuden aste suhteen osapuolten välillä jossakin tietyssä jutussa eikä mitään muuta.

Kyllähän sekin kertoo paljon ja on tosi kiinnostavaa, mutta helposti erehtyy varmaan luulemaan että toi tarkoittais jotain enemmän tai jotain muuta kuin mitä se itse asiassa on.

JK:

Haarukat arvoille ovat 95 %:n luottamusvälejä: 95 % todennäköisyydellä perusjoukon todellinen korrelaatiokerroin on annetulla välillä. 

Varsinainen korrelaatiokerroin (Pearsonin korrelaatiokerroin) kuvaa muuttujien välisen lineaarisen yhteyden voimakkuutta ja saa arvoja välillä -1 ja 1.

[Hippi]

^
Sorry, että änkeydyn tähän väliin, mutta missä tuo tutkimus on tehty, Suomessako?

Ihmetyttää ihan valtavasti se, että joku syntymävuosi olisi pariutumisessa merkittävämpi tekijä kuin päihteiden käyttö. Vai onkohan se vain streittareilla nuo jutut vähän toisenlaisessa järjestyksessä? Samoin koulutustaso ei välttämättä kerro ihmisen älykkyydestä tai viisaudesta paljoakaan. Koulutustaso voi jäädä matalaksi muista syistä kuin ihmisestä itsestään.

[Hayabusa]

"Pariudun" Hipin ajatusten kanssa. Yksittäisten tekijöiden nostaminen ratkaisevaksi on varsin uhkarohkeaa. Valintatilanteessa muuttujien määrä on tavattoman suuri ja painokertoimet eri yhdistelmillä vaihtelevat ja pariutuvat tuskin edes huomioivat kaikkia - ainakaan tietoisesti. Tosin joku maantieteellinen pariutuminen on varsin luontevaa - pari etsitään siitä joukosta, jonka tapaa ja jos ei liiku niin valintapiiri on varsin pieni.

Pariutumista voi myös edistää. Kovin moni missi ja jääkiekkoilija on päätynyt yhteen. No selitys on hyvin yksinkertainen. On järjestetty bileitä, joihin on kutsuttu missejä ja jääkiekkoilijoita - ja kaikkien yllätykseksi sieltä onkin löytynyt se, ainakin tilapäinen, ihannekumppani.

Tuo Hipin huomio ulkoisista vaikutuksista pariutumismuuttujiin, esimerkiksi koulutustasoon, on myös tärkeä. Joten ulkoisesti oudolta näyttävät parit voivatkin sisäisesti olla aivan täydellisesti toisilleen sopivat. 

[Melodious Oaf]

^
Sorry, että änkeydyn tähän väliin, mutta missä tuo tutkimus on tehty, Suomessako?

Ihmetyttää ihan valtavasti se, että joku syntymävuosi olisi pariutumisessa merkittävämpi tekijä kuin päihteiden käyttö. Vai onkohan se vain streittareilla nuo jutut vähän toisenlaisessa järjestyksessä? Samoin koulutustaso ei välttämättä kerro ihmisen älykkyydestä tai viisaudesta paljoakaan. Koulutustaso voi jäädä matalaksi muista syistä kuin ihmisestä itsestään.

Meta-analyysissa ei ollut mukana syntymävuotta (muistaakseni) vaan se tuli jostakin brittiläisestä laajasta aineistosta.

Yritin tähdentää viestin loppuun sitä muokattuani, että kyse on siitä, miten samankaltaisia aineiston pariutuneet ovat keskimäärin keskenään jollain tietyllä muuttujalla arvioiden.

Se ei tarkoita sitä, kuinka merkittävä tekijä se on pariutumisessa tai kuinka merkittävä tekijä se on minulle tai jossakin tietyssä suhteessa tms.

Syntymävuoden samankaltaisuus voi hyvin korostua tässä tietyssä aineistossa vaikka sen takia, että ylipäätään ikähaarukka on kapea tai... jostain muusta syystä.

En katsonut tota niin kauhean tarkkaan, mutta noissa päihdejutuissa näkyi yleisesti sellainen että ne kertoimet voi olla tietyllä metriikalla todella todella korkeita mutta siellä on silti vaihtelua ja hajontaa aika paljon.

Käytetyn alkoholin määrässä esimerkiksi r oli 0,42 (meta-analyysi) mutta CI oli 0,07 - 0,68 (edelleen meta-analyysi).

Alkoholin ongelmakäytössä r eli Pearsonin korrelaatiokerroin oli 0,28 ja luottamusväli eli CI -0,21 - 0,66 (meta-analyysi)

Kyllä noi tulokset mun mielestä enemmän siitä kertoo, että alkoholinkäyttö ja päihdejutut muutenkin on tosi olennaisia juttuja. Mutta en osaa sitä sen tarkemmin analysoida enkä kommentoida.

Tossahan vois lähteä pohtimaan vaikka sitä, onko ne itseraportoituja juttuja vai kenen raportoimia, pitääkö ne ylipäätään paikkaansa, ja onko aineistoissa edes mukana kovin paljon sellaisia joilla on oikeasti merkittäviä ongelmia alkoholin tai muiden päihteiden kanssa.

Noista tilastollista merkittävyyttä koskevista eri mittareista vois tälleen mun sumealla logiikalla vetää jopa seillaisen äkkiväärän päätelmän että päihteitä ja päihdeongelmia koskeva data on ylipäätään melko sotkuista.

Sitä voi miettiä, mistä se johtuu.

En mä tiedä kannattaako sillä edes vaivata päätään erityisesti, ja muutenkin veikkaan että Hipin tai kenen tahansa arvelut tähän liittyen on ihan yhtä hyviä kuin munkin.

Tossa oli saatu semmonen tulos että kun kovarianssia suhteutetaan muutujien sisäiseen hajontaan (eli lasketaan Pearsonin korrelaatiokertoimia), silloin tällainen korrelaatiokerroin vaikka nyt käytetyn alkoholin määrälle oli pienempi kuin jollekin muulle muuttujalle kuten vaikka syntymävuodelle.

r(x,y) = kovarianssi(x,y)/(keskihajonta(x) * keskihajonta(y))

Tossa x ja y vois siis olla vaikka kahden pariutuneen ihmisen käyttämä alkoholin määrä tai niiden syntymävuosi.

Tää on totta kai kaikkiaan tappavan tylsää jaarittelua, mutta omalla kohdalla jos katson asiaa noin, se muuttuu tavallaan neutraalimmaksi

[Melodious Oaf]

Ihmetyttää ihan valtavasti se, että joku syntymävuosi olisi pariutumisessa merkittävämpi tekijä kuin päihteiden käyttö. Vai onkohan se vain streittareilla nuo jutut vähän toisenlaisessa järjestyksessä? Samoin koulutustaso ei välttämättä kerro ihmisen älykkyydestä tai viisaudesta paljoakaan. Koulutustaso voi jäädä matalaksi muista syistä kuin ihmisestä itsestään.

Olen tästä sisällöllisesti tosi pitkälle samaa mieltä.

Jossain tosi laajassa ja yksittäisistä muuttujista pois katsovassa sumennetussa kuvassa voi ajatella että yleisesti ottaen on tavallista että pariutuneet ovat keskenään henkisesti suurin piirtein samalla tasolla.

Se käy omasta mielestä aika hyvin maalaisjärkeen. Jos ajattelee että siinä on taustalla joku tällainen laajempi ja vähän sumea juttu, niin voihan olla ettei sitä voi suoraan edes mitata mitenkään, mutta siitä voi saada jotain epäsuoria viitteitä tossa tapauksessa sekä koulutustason että kognitiivisia kykyjä mittaavien tulosten että arvojenkin kautta.

On varmaan virhe fokusoida mihinkään yhteen mittariin tai muuttujaan niin kuin vaikka Toope saattaisi tehdä ja näin pakottaa koko asia ihan hirveän simppeliksi ja suoraviivaiseksi.

Mulle toi oli antoisa pläjäys sillä tavalla että pehmeästi ja vähän sumeasti katsoen itse asiassa parisuhteissa kumppanit on tyypillisesti tosi monissa jutuissa aika "samanlaisia".

Mun mielestä tota voi miettiä silleen omalla kohdalla ja yksityisellä tasolla kukin erikseen omalla tavallaan ja omista lähtökohdista.

Ei siinä mitään järkeä kai ole ottaa tollasta jonain elämäntaito-oppaana ja pelkistää niin pitkälle että nimenomaan minun tai Hipin pitäis nyt tai olis joskus aiemmin pitänyt pariutua ihmisen kanssa joka on a) saman ikäinen ja b) on sama koulutustaso ja c) sitä tai tätä ja äo ja nönnönnöö — mutta vastaavasti ei saa välittää siitä, käyttääkö toinen alkoholia tai päihteitä ja minkä verran tai että sen pitäis olla edellisiin nähden toissijaista.

Kyllä minäkin luullakseni saisin tosta koko tutkimuksesta tosi pahan mielen tehtyä vaikka kuinka monella tavalla jos ottaisin jotakin tähän sopivaa siitä syyniin ja samalla ottaisin sen myös henkilökohtaisesti.

Ja eihän ihan lopulta ihmiset ole mitään tilastoja vaan jokaisella on oma elämänhistoriansa joka ei kokonaan pelkisty mihinkään lukuarvojen sarjaan vaikka valittais millasia muuttujia hyvänsä ja tehtäis niillä mitä tahansa.

Tarkoitan sanoa tällä, että ei me olla eri mieltä vaikka mä nyt niistä tilastoista vähän saatoin lapsellisestikin innostua