Parisuhdeketju

[Norma Bates]

Areenassa on vielä katsottavissa tanskalainen dokumenttisarja parikymppisestä pariskunnasta, joka on päättänyt elää avoimessa suhteessa. Minulle jäi ohjelmasta päällimmäisenä mieleen, että monisuhteilu on sitä, että suhteilu on ikään kuin pariskunnan pääharrastus. Omaa ja sivusuhteita (tai sellaisen puutetta) vatvotaan puheissa koko ajan. Ja vähän väliä kännykällä soitellaan, että onko ok jos nyt teen niin tai näin tai tulen kotiin tai...

En kestäisi tuollaista jatkuvaa vatkaamista. En olekaan ihmissuhdekeskeinen ihminen. Ihmissuhdepeleihin keskittyvistä draamaelokuvistakaan en yleensä välitä. Joskus joku laadukas filmi tekee poikeuksen tässä, mutta yleensä en vatkauksia jaksa.

https://areena.yle.fi/1-4672732#autoplay=true

Sama täällä. Haluaisin elää suhteessa, mutta en säätää enkä varsinkaan länkyttää kokoajan lukujärjestystä ylöskirjaten kuka tekee mitä tekee missä tekee kenen kanssa.

[Amore]

Suosittelen muuten todella katsomaan tuon sarjan tai ainakin pari jaksoa siitä. Ihan mielenkiintoista pohtia ihmissuhteita siihen peilaten ja vaikkapa sukupolvien välisiä eroja arvioiden.

Minulle sattui muuten kerran bussimatkalla Turkuun taakse istumaan kaksi nuorta naista, joista toinen oli polyamoristi ja joka pärpätti sille toiselle ummet ja lammet elämästään, mm. suhdeasioista. Hän taisi lisäksi olla lesbo ja suhteessa naiseen, jolla oli myös miessuhteita. Kuuntelin naisten juttua koko matkan niin, etten saanut edes mukaan varaamaani lehteä luetuksi.

En muista enää mitä polyamoristi suhteistaan ajatteli, mutta kovasti puhuttavaa aiheesta oli - jopa sille matkakumppanille, joka ei ollut mikään henkilön paras ystävä, vaan vain joku harrastuksen piiristä tuttu kaveri. He olivat  menossa Turun keskiaikamarkkinoille, jonka osana oli jonkinlainen historia-asuun pukeutuminen. Nämä matkustajat harrastivat larppaamista, joten ehkä markkinoilla oli pelitapahtuma.

Ehkä nykyään kun on tinderit ja suhdesivustot, niin nuoremmat sukupolvet saattavat helposti ajautua/sosiaalistua harrastamaan ihmissuhteita ja roolipelejä. Erilaisia satunnaisia kaveruuksia ja harrastuskontakteja on heillä todennäköisesti paljon enemmän kuin meilä vanhemmilla vuosikerroilla.

[Norma Bates]

Kyllähän toki naiviuskin käypä selitys on. Ehkä turviksia leijonaemon lailla puolustavat ihmiset katsovat että kantasuomalaisilla on niin hyvä olla että rutkuttavat vain silkkaa jääräyttään turviksista.

Turvisten takia oirehditaan vielä pitkään. Tuttavani joka on maahanmuuttajia kotouttavissa joukoissa menetti vaimonsa irakilaismiehelle. Netistä eräältä sivustolta juuri luin vastaavaa, mukamas onnellisessa liitossa oltiin ja yhtäkkiä nainen vain ilmoittaa että hän lähtee irakilaisen matkaan, heippa.

Pitäisiköhän kyttäillä sopivaa saumaa itselleen napata joku jätetty mies.

Olemme siis päässeet ulkkareiden kanssa lähtökohtaan, ne vie meidän naiset Nyt vielä odotellaan sitä, että työt.

T: Xante

Ja minullehan sen pitäisi olla siis hyvä asia, jos vievät naiset. Suomalaisilla miehillä vain on taipumus katkeroitua, enkä jaksa enää ties monetta kertaa kuunnella tarinoita eksien kataluuksista sellaiselta ihmiseltä jonka kuuluisi nyt olla minun parini. Jos ei olla pari niin sitten saa tietysti mäkättää niin paljon kuin jaksaa.

[Norma Bates]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

[safiiri]

Kyllähän toki naiviuskin käypä selitys on. Ehkä turviksia leijonaemon lailla puolustavat ihmiset katsovat että kantasuomalaisilla on niin hyvä olla että rutkuttavat vain silkkaa jääräyttään turviksista.

Turvisten takia oirehditaan vielä pitkään. Tuttavani joka on maahanmuuttajia kotouttavissa joukoissa menetti vaimonsa irakilaismiehelle. Netistä eräältä sivustolta juuri luin vastaavaa, mukamas onnellisessa liitossa oltiin ja yhtäkkiä nainen vain ilmoittaa että hän lähtee irakilaisen matkaan, heippa.

Pitäisiköhän kyttäillä sopivaa saumaa itselleen napata joku jätetty mies.

Olemme siis päässeet ulkkareiden kanssa lähtökohtaan, ne vie meidän naiset Nyt vielä odotellaan sitä, että työt.

T: Xante

Ja minullehan sen pitäisi olla siis hyvä asia, jos vievät naiset. Suomalaisilla miehillä vain on taipumus katkeroitua, enkä jaksa enää ties monetta kertaa kuunnella tarinoita eksien kataluuksista sellaiselta ihmiseltä jonka kuuluisi nyt olla minun parini. Jos ei olla pari niin sitten saa tietysti mäkättää niin paljon kuin jaksaa.

JOS joku vie puolison toiselta, niin ihan satavarmasti tuo jätetty on jollain tapaa myös itse edesauttanut tätä. Jos sattuisi niin harvinaisesti, että ei ole, niin sellainen puoliso todellakin myös joutaa mennä. Se ei nyt todellakaan ole jonkun ulkopuolisen vika, jos oma parisuhde ajaa karille, vaan ihan puolisoiden oman käyttäytymisen ja toiminnan tulosta. Sellaista ihmeihmistä ei ole olemassakaan, joka pystyisi rikkomaan onnellisen ja kaikin puolin hyvän parisuhteen. Jokin tyytymättömyys tai toimimattomuus tai kaipaus muuhun täytyy parisuhteen sisällä olla, jotta sellainen onnistuisi.

[safiiri]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

Tämä varmasti aika monen mielestä kuulostaa erittäin oudolta tai jopa sairaalta. Mutta - pitääkö asiaan puuttua? Jos tällainen ihminen itse ei mielestään asiasta kärsi, eikä vaadi muita millään tapaa muuttamaan rakkauselämäänsä rakennuksiin kohdistuvaksi, niin mikä olisi syy puuttua tilanteeseen? Ei ainakaan niiden edesmenneiden WTC-tornien etu kaiketi?

Onko ihmisellä oikeus elää omalla tavallaan ja tehdä omia valintojaan ja olla sellainen kuin on, jos tämä tapa ei haittaa muita eikä aiheuta ihmiselle minkäänlaista toimintakyvyn heikkenemistä? Vai onko jokin peruste (mikä) vaatia kaikkia olemaan "normaaleja" ja käyttäytymään kuten useimmat käyttäytyvät?

[urogallus]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

Tämä varmasti aika monen mielestä kuulostaa erittäin oudolta tai jopa sairaalta. Mutta - pitääkö asiaan puuttua?

Ei. Mutta minusta ei myöskään kannata vahvistaa ja tukea tällaista, eli tuollaiset jutut voisi minusta jättää julkaisematta.

[-:)lauri]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

Tämä varmasti aika monen mielestä kuulostaa erittäin oudolta tai jopa sairaalta. Mutta - pitääkö asiaan puuttua?

Ei. Mutta minusta ei myöskään kannata vahvistaa ja tukea tällaista, eli tuollaiset jutut voisi minusta jättää julkaisematta.

Höpö höpö. Totta vitussa aivan kaikista harmittomista (yleensä myös harmillisitakin) ja normaaliin nähden poikkeavista asioista saa ja pitääkin kertoa täysin siitä riippumatta, mitä ne kertomiset tukevat taikka vahvistavat.

[Xantippa]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

Tämä varmasti aika monen mielestä kuulostaa erittäin oudolta tai jopa sairaalta. Mutta - pitääkö asiaan puuttua?

Ei. Mutta minusta ei myöskään kannata vahvistaa ja tukea tällaista, eli tuollaiset jutut voisi minusta jättää julkaisematta.

Mitä tarkoitat vahvistamisella ja tukemisella = mitä ja ketä mielestäsi vahvistetaan ja tuetaan julkaisemalla tämä juttu?

T: Xante

[Norma Bates]

JOS joku vie puolison toiselta, niin ihan satavarmasti tuo jätetty on jollain tapaa myös itse edesauttanut tätä. Jos sattuisi niin harvinaisesti, että ei ole, niin sellainen puoliso todellakin myös joutaa mennä. Se ei nyt todellakaan ole jonkun ulkopuolisen vika, jos oma parisuhde ajaa karille, vaan ihan puolisoiden oman käyttäytymisen ja toiminnan tulosta. Sellaista ihmeihmistä ei ole olemassakaan, joka pystyisi rikkomaan onnellisen ja kaikin puolin hyvän parisuhteen. Jokin tyytymättömyys tai toimimattomuus tai kaipaus muuhun täytyy parisuhteen sisällä olla, jotta sellainen onnistuisi.

No, minullahan on tästä kokemusta että jättäjä ei viitsi vaivautua sanomaan mikä kaikki nyppii, vaan hoitaa parisuhdetta hoitamalla sen pois päiviltä. Mitähän kulttuuria tämäkin nyt sitten on... Mutta jokatapauksessa yksi suurimpia syitä miksi toka eksäni ylipäätään alkoi kanssani seurustelemaan taisi olla se että seurassani oli rauhallista. Olihan hän aiemmin ollut suhteessa jossa viina virtasi, muija petti, ja porukkaa lampsi miehen asuntoon naisen mukana sitä rataa että yksi näistä naikkosen poikaystävistä yritti tappaakin tulevan eksäni. Mutta kuten sanotaan että sitä kyllästyy ensimmäiseksi siihen mihin ihastuu, niin olletikin eksäni kyllästyi rauhaan, siitä tuli tylsyyttä. Mies itse ei ollut halunnut että tapaisimme muita ihmisiä, kavereitaan hän ei ikinä kutsunut kotiimme. Jos piti tavata minun sukulaisiani, niin hän ei tykännyt. Vielä vähemmän hän tykkäsi siitä että hänen sukulaisiaan kävi meidän luonamme. Mutta niin vain hän kuitenkin oli sitten alkanut kaipaamaan sosiaalisempaa elämää, mutta kertoiko hän siitä minulle? Nöyyyy. Minä olin hänen silmissään leimautunut yksilöksi jonka kanssa voi olla vain "rauhallista" (silloin kun hän ei saanut omia raivokohtauksiaan, siis), joten kun hän halusi jälleen enemmän menoa & meininkiä, sai hän sitä sitten sitä kautta että ihastui toiseen naiseen ja tällä oli perhettä (myös lapsia) ja kavereita ja mies oli niin helvetin onnessaan että kuinka paljon uusia ihmisiä hän saa elämäänsä naisen kautta.

Minua jotensakin jurppii että ei voida sanoa kumppanille yhtään mitään mistään, vaan jätetään jotta saa sitten uuden kumppanin kanssa säpinää elämäänsä. Pidän perin ihmeellisenä että mennään tekemään omassa päässä päätöksiä että toiselle ei anneta edes mahdollisuutta elämänmuutoksiin, kun ei se muka koskaan siitä miksikään muutu. Tuollaista on helkkarin hyvä päättää päässään että on tekosyy päästä panemaan jotakuta toista...

Kuulemani perusteella tuttavani vaimo oli käyttäytynyt samalla tavalla kuin minun eksäni ennen kumppaninvaihtoa: häijyili. Nainen oli ollut tyytymätön ja naama nurinpäin, minun eksäni puolestaan letkautti kaikenlaista loukkaavaa. Onkohan tämän yleinenkin käyttäytymiskaava kun tekee mieli lähteä toisen matkaan... Vittuillaan niin kauan että tuleva jätettävä sanoisi jotain ilkeää itse, jolloin olisi hyvä syy häipyä ovet paukkuen.

[mikainen]

Naisella on rakkaus- ja seksisuhde edesmenneisiin WCT-torneihin:

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/c5cbd464-09a5-43d9-af12-cfbadd6d95d9?fbclid=IwAR2GXHCxdHbgjHUe5pP0b40rpV449f5b6s5SMyx2NuI2vzWpWIKvxaNIADU

Tämä varmasti aika monen mielestä kuulostaa erittäin oudolta tai jopa sairaalta. Mutta - pitääkö asiaan puuttua?

Ei. Mutta minusta ei myöskään kannata vahvistaa ja tukea tällaista, eli tuollaiset jutut voisi minusta jättää julkaisematta.

Mitä tarkoitat vahvistamisella ja tukemisella = mitä ja ketä mielestäsi vahvistetaan ja tuetaan julkaisemalla tämä juttu?

T: Xante

Jospa ne rakennukset tulee ja vie meidän naiset?


En yhtään ihmettele, että hänelle on diagnosoitu sukupuolisuhteiden häiriö, mutta että tällaisesta ei saisi kertoa? Jäisi aika paljon tavaraa julkaisematta jos tähän lähdettäisiin. Esim darwin-palkinnot olisi syytä julistaa pannaan heti.

[Kopek]

"Rakkaus ei tule kohdalle" -tyyppiset epätoivoa huokuvat kirjoitukset ovat herättäneet mielessäni ajatuksen siitä, tarvitseeko sen tullakaan. Mieleeni on tullut vanha perinteinen avioliitto, johon mentiin ja jossa pysyttiin. Lähinnä tulevat mieleen elokuvien ja kirjojen tarinat englantilaisista hienostosuvuista menneinä aikoina, mutta niissä vallinnut käytäntö taitaa olla olemassa tietyissä osissa maapalloa vieläkin.

Idea on se, että pysyvää parisuhdetta eli käytännössä entisinä aikoina avioliittoa, ei solmita niinkään rakkaudesta vaan muista syistä, joista yksi merkittävä on sukujen rooli, mihin liittyvät taloudelliset seikat. Avioliitossa voi olla kyse suvun pysymisestä yhteiskuntaluokassaan tai sieltä putoamisessa. Titanic -elokuvassahan tämä tuotiin osuvasti esille. Nuoren naisen kuului naida rikas mies, koska naimakauppa oli köyhtyneen suvun viimeinen pelastus. Nuori nainen ei tätä halunnut.

Avioliittoon siis mentiin ja siinä pysyttiin sukujen etujen ja yhteiskunnan normien puitteissa. Nainen saattoi joutua sietämään itseään vanhempaa vastenmielistä miestä, joka kaiken lisäksi petti häntä, jos sillä nyt oli muuta merkitystä kuin vaara saada mieheltä sukupuolitauti. Nainen keskittyi lapsiin ja kartanon ylläpitoon. Kun tuli aika hänen lastensa "valita" puoliso, nainen oli jo sopeutunut ajatukseen, ettei romanttisella rakkaudella ole väliä eikä sen varaan voi laskea tulevaisuuttaan. Niinpä hän päätti omien lastensa avioliitoista samalla tavalla kuin hänen vanhempansa olivat päättäneet hänen avioliitostaan.

Onko järjestetty avioliitto huono asia?

Luin jostakin, että järjestetyt avioliitot ovat osoittautuneet onnellisimmiksi kuin vapaasti rakkaudesta solmitut. Rakkaus nimittäin väljähtyy, mutta taloudelliset realiteetit eivät muutu.

Juuri nyt (kuvitellaan, että eletään 1800-lukua) nuoren naisen voi olla houkuttelevampaa mennä naimisiin komean tallinrengin kanssa mieluummin kuin pönäkän kartanonherran, mutta kahdenkymmenen vuoden päästä tilanne on toinen. Tallinrenki on parhaat päivänsä nähnyt köyhä kurja sivistymätön juoppo ja moukka. Lapset ja heidän äitinsä elävät köyhyydessä. Nuoruuden romanttisesta rakkaudesta haaveineen ei ole enää mitään jäljellä. Pönäkän kartanonherran kanssa naimisiin mennyt nainen sen sijaan elää yltäkylläistä kartanonrouvan elämää ja lapset käyvät ylhäisökoulua päätyäkseen merkittäviin asemiin yhteiskunnassa. Avioliitto on mikä on, mutta kaikkea ei voi saada. Ja kun kartanonherra kuolee, vaimo saa elää loppuelämänsä varakkaana leskenä. Kenties löytyy vielä uusi rakkauskin. Tallirengin puoliso sen sijaan viettää viimeiset päivänsä jossakin kurjassa köyhäintalossa.

Minusta on alkanut tuntua, että parisuhdeshoppailua vuosikausia harrastaneet eivät koskaan löydä sitä tosirakkautta, jota he epätoivoisesti ja kiihkeästi etsivät. Mitä useampia kokeiluja ja epäonnistumisia on takana, sitä toivottomampaa uuden onnellisen pitkään kestävän suhteen solmiminen on. "Kun mikään ei riitä" alkaa olla pelin henki. Tästäkin säännöstä, niin kuin kaikista, on tietysti poikkeuksia, mutta tuollaisen käsityksen saa. Jos suhteita ylipäätään lopulta enää on, ne ovat yhden yön juttuja. Shoppailijat eivät lopulta enää kelpaa edes toisilleen. Ja kuka vähemmän kokenut haluaa lähteä tuollaiseen hommaan katsomaan, kelpaisiko hän, ja kuinka monen päivän tai viikon päästä tulee potkut.

Vanhanaikaisessa 1800-luvun avioliitossa oli miehen kannalta se hyvä puoli, että mies sai sikailla ja tehdä mitä halusi, mutta kadulle häntä ei heitetty kuin korkeintaan selviämään. Tämä antoi turvallisuuden ja varmuuden tunteen. En tiedä, oliko järjestelyssä naisen kannalta hyviä puolia. Ehkä niitä oli. Hän sai lihoa ja muuttua vastenmieliseksi, mutta häntäkään ei jätetty. Vaikka avioliitto olisi ollut enää pelkkä kulissi, se antoi kuitenkin eräänlaisen turvan.

Sarjakuva- ja elokuvahahmojen Vihtorin ja Klaaran suhde taitaa olla tällainen, samoin Pekan ja Justiinan suhde. Näkyykö niissä paljon rakkautta ja hellyyttä. On vaikea edes kuvitella Vihtori ja Klaara tai Pekka ja Justiina mihinkään intiimeihin rakkauden hetkiin. Omalla tavallaan nämä suhteet kuitenkin olivat kai onnellisia?

https://pictures.abebooks.com/DTACOLLECTIBLES/22381698984.jpg

http://3.bp.blogspot.com/-uZ1qZSB3owg/UXmitiF_K0I/AAAAAAAAAFs/LXDN6zw913Q/s1600/Jiggs+001.jpg

https://i.pinimg.com/originals/17/21/be/1721be96793800f2804f2e065a36ff09.jpg

[Norma Bates]

Millä tavalla tavalla tulee onnelliseksi järjestetyssä avioliitossa jos taloudellisesti tulee toimeen omillaankin, ei halua lapsia, ei halua saman katon alle asumaan eikä kuvittele olevansa pumpattava Barbara jonka päälle mies voi pompata aina kun panettaa?

Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

[Hippi]

Ihan noiden Kopekin sarjakuvahahmojen vastapainoksi on pakko laittaa esimerkki elävästä elämästä, jossa rakkaus näkyy hyvin selvästikin.

Yli 70 vuoden rakkaus saa jatkua yhteisessä huoneessa hoivakodissa – Yrjö keittää Annilleen joka aamu puuroa, "vaikka henkilökuntakin sen tekisi"
Joka aamu Yrjö Haka-Risku keittää Annilleen kaurapuuron, vaikka kyllähän hoivakodin henkilökuntakin sen tekisi. – Minusta tuntuu hyvältä huomioida toista, hän perustelee.

--

Mitä tulee noihin järjestettyihin avioliittoihin, niin niissähän kiinnipitävä voima oli raha. Noina aikoina ei vaan päässyt lähtemään, vaikka olisi halunnut. Hampaat irvessä oli kestettävä. Sekö on sitten ihmisarvoista elämää?

Nykyisin kenenkään ei ole pakko kestää epätyydyttävää elämää. Pois pääsee, jos haluaa eikä ole pelkoa nälkäkuolemasta, joskin elintason laskuun pitää varautua ainakin joissain tapauksissa. Joillakin taas lähteminen jopa nostaa elintasoa.

Nykyversio järjestetyistä avioliitoista lienee "ensitreffit alttarilla" tosiTV-ohjelmassa. En sarjaa ole seurannut muuten kuin IP-lehtien otsikoista ja näyttää pari toisensa jälkeen lähteneen omille teilleen siitäkin huolimatta, että parit oli valittu oikein psykologisin perustein. Mutta kun kummankaan ei ole taloudellinen pakko roikkua liitossa, jossa ei ole kipinää, niin sitä on turha jatkaa.


Oikeastaan herää kysymys, miksi ihmeessä se parisuhteen yleensä pitäisi olla elinikäinen? Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa enemmän tai vähemmän ja sitä myöten kasvavat erilleen tai sitten tulee jotain muuta eripuraa, josta ei pääse yli. Miksi väen väkisin pitäisi siinä sitten roikkua?

[Brutto]

Oikeastaan herää kysymys, miksi ihmeessä se parisuhteen yleensä pitäisi olla elinikäinen? Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa enemmän tai vähemmän ja sitä myöten kasvavat erilleen tai sitten tulee jotain muuta eripuraa, josta ei pääse yli. Miksi väen väkisin pitäisi siinä sitten roikkua?

Olen miettinyt tätä kysymystä paljon ja jotenkin päädyn puolustamaan elinikäistä liittoa. Jos lähtökohtana olisi aina elinikäinen liitto, puolisot tekisivät enemmän töitä liiton eteen ja huomioisivat toisiaan paremmin. Oman olonsa voi tehdä mukavammaksi panostamalla kumppanin hyvinvointiin ja luomalla uskoa tulevaisuuteen. Nyt trendinä tuntuu olevan että heti kun ensihuuma on ohi, aletaan etsimään uutta suhdetta. Harrastetaan surffausta ihastumisen aallonharjalla. Kuka sellaiseen liittoon haluaisi edes panostaa, jonka onnistumisennuste on vain ensihuuman mittainen.

Toinen pitkää liittoa puoltava tekijä on perheen merkitys. Perhe menetetään aina erossa. Perheellä ja puolison sukulaisilla saattaa olla monelle jopa suurempi merkitys kuin itse puolisolla.