Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Parisuhdeketju

Aloittaja Brutto, tammikuu 09, 2019, 08:59:35

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 15, 2019, 09:07:39
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 06:55:50
Lainaus käyttäjältä: TSS - syyskuu 14, 2019, 22:10:23
^ En tiedä mitä sanaa pitäisi käyttää, mutta päädyin miettimään itse tässä erilaisia biologisia vaikuttimia ihmisen toiminnan takana. Kuitenkin sellaisiin kai moni asia lopulta pelkistyy tietyssä perspektiivissä.

Luulenpa, että seksuaalisuuden taustalla on muitakin vaikuttimia kuin vain saada lisääntymistä aikaan. Onhan varsin läheistä sukua olevilla bonoboilla esim. sillä erittäin tärkeä merkitys yhteisön sosiaalisille siteille - muidenkin kuin jälkeläisiä saavien välillä. Se tietenkin on myös hyvin selvää, että ihmisille seksuaalisuus on hyvin paljon muutakin kuin vain lisääntymistä. Miksi olisi oletettavaa, että biologisesti tarkastellen seksuaalisuus olisi tosiaan pelkistettävissä johonkin yhteen motiiviin? Onko biologia yksinkertaisuuden synonyymi? Vai onko ennemminkin kyse vain omasta halusta pelkistää, yksinkertaistaa, kuvata kaavamaisen selkeänä, koska silloin syntyy itselle illuusio asian selittämisestä?

Itseasiassa minulle on enemmänkin suuri myönnytys "yksinkertaistaa" asioita biologiselle tasolle, ja tarkastella asioita naturalistisen maailmankuvan kautta. Oma humaaniuteni laittaa minut katsomaan asioita yleensä aivan muista perspektiiveistä.

En tiedä, voiko luonnon osalta puhua ylipäätään motiiveista. Elämä on kehittynyt sellaiseksi kuin se on kai ilman mitään motiiveita. Evoluutio kai kuitenkin "tähtää", jos niin voidaan sanoa, turvaamaan lajin jatkuminen ja hyvinvointi. Siksi seksikin on kehittynyt sellaiseksi kuin se on, niin kuin ihan kaikki muutkin asiat. Seksillä tietenkin on ihmisen kannalta monia "tehtäviä" ja tarkoituksia, jotka lopulta tukevat tätä lajin hyvinvointia ja jatkuvuutta. Jos ajatellaan, että luonnolla on motiiveita ja tarkoituksia, päästäänkin lempiaiheeseeni, elämän tarkoitukseen. Sellaista ei kai naturalistisessa mielessä ole, muuta kuin elämän jatkuvuus, jos sekään. Kaikki vain on. Mutta jos "luonnolla" on muita motiiveita, siitä päästänkin jo lähelle arvo-objektivismia.


Kaikki riippuu siitä, missä perspektiivissä puhutaan, ja monesti näissä keskusteluissa huomaa, että ei puhuta asiasta samalla "aaltopituudella".

Perspektiivi tietenkin nimenomaan tuottaa täysin erilaisia "pelkistyksiä" ja kuvauksia ilmiöistä. Siksi olisikin syytä pohtia, mikä on jonkin perspektiivin kautta tarkastelemisen motiivi. Mitä esimerkiksi tavoitellaan, jos haetaan biologista pelkistystä? Saadaanko biologiasta vaikkapa oikeutus jollekin tavalle toimia tai jonkin sivuuttamiseen tai väheksymiseen, jopa kieltämiseen?

TSS

^ Varmaan näistä eri perspektiiveistä ihmiset hakevat laajempaa näkemystä asioista. Kun tarkastelee asioita eri näkökulmista, voi ehkä suhteuttaa vaikkapa omia tunteitaan, ja toimia lopulta järkevämmin. Kaikki riippuu tietenkin yksilön omista motiiveista, halutaanko joku perspektiivi nostaa oman kiveen hakatun agendan keppihevoseksi, vai onko tarkoituksena aidosti ymmärtää käsillä olevaa ilmiötä.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 14, 2019, 20:55:12
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 14, 2019, 20:40:36
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 14, 2019, 13:51:48
Vahvojen viettien maailmassa luonto on yhtenäinen ja suvunjatkamisvietti on hyvin voimakas tekijä.

Olen joskus lukenut, ettei suvunjatkamisviettiä olisi, vaan että riittävän voimakas seksuaalivieti selittäsi saman. Muistaakseni asiaa spekuloitiin, että ehkäisy on niin tuore keksintö, ettei suvun jatkaminen ja seksi ole ennättäneet geneettisesti eriytyä omiksi vieteikseen. Tosin en ole täysin varma, kuinka vahvalla pohjalla tämä spekulaatio lepää.

Voip olla, että ei ole suvunjatkamisviettiä, mutta on kyllä lukuisia esimerkkejä sitä, että ihmisillä on hyvin voimakas halu nimenomaan saada lapsi. Sitä yritetään täyttää, vaikkei seksuaalisesta halusta olisi tietoakaan. KUn lueskelee juttuja kokemuksista lapsettomuushoidosta, on tyypillinen tilanne se, että seksuaalinen halu loistaa poissaolollaan, mutta lapsen kaipuu ja halu lisääntyä on valtavan suuri.

PS. Eikö vietti ole sellainen lähinnä freudilainen termi, jota ei niinkään muuten ihmistä kuvaamaan edes käytetä?

Joo olen itsekin ajatellut, että tarve saada lapsia olisi ihan oma "tarpeensa" tai miksi sitä sitten kutsuukin sillä tuo tarve ei vaikuta löytyvän ainoastaan ihmisiltä vaan myös muilta eläimiltä kuten pingviineiltä ja simpansseilta. On joitain raportoituja tapauksia, joissa eläinlajin edustaja on alkanut hoitamaan jonkun toisen jälkeläisiä ominaan. Eikä siihen liity seksi mitenkään.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hippi

^
Ainakin minulla on ollut oikeastaan jo lapsesta asti vahvana halu saada lapsia ja haaveilin jopa suurperheestä. Lapsia en ole ajatellut suvunjatkajina tai omina kuvinani, vaan hoivavietti tai miksi sitä nyt sanotaan, on ollut se vetävä voima minulla.

Kaipaus pysyvään parisuhteeseen on ollut jokseenkin olematon ja ne onkin olleet jo edeltäkäsin tuomittu epäonnistumaan. En muista koskaan ajatelleeni tuohon haaveilemaani suurperheeseen toista aikuista, mutta ympäristön paineet ehkä pakotti yrittämään.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

safiiri

Puhutaan myös paljon ns. hoivavietistä, joka saa huolehtimaan jälkikasvusta. Sekään ei vaikuta olevan olemassa vain tilanteissa, joissa tosiaan joku hoivaa tarvitseva on tarjolla, vaan vaikuttaisi ilmenevän myös hoivattavan kaipuuna ja hakeutumisena hoivaajan rooliin. Seksiin ei tässäkään ole oikein mitään yhteyttä.

Biologia ei myöskään vaikuta operoivan kovin yksiselitteisillä ja vain yhtä tarkoitusta varten kehittyvillä ominaisuuksilla, vaan monet ominaisuudet ennemminkin tuottavat useampia käyttäytymisen tapoja, jotka sitten ovat hyödyllisiä (tai haitallisia) useilla tavoilla. Siten itse uskoisin, että seksuaalisuus ilmiönä todennäköisimmin tuottaa monia hyötyjä kuin vain varmistaa jälkeläistuotannon. Senkin takia näin uskon, koska se on paljon monimuotoisempi ilmiö kuin vain suvunjatkamiseen johtavien aktien tuottama mielihyvä. Miten lisääntymistarkoitus selittää vaikkapa masturboinnin?

TSS

^ Masturbointi ja suurin osa kaikesta muustakin seksistä selittyy tietysti sillä, että genitaalien räplääminen tuottaa mielihyvää, ja sitä tehdään pääasiassa siksi (ja aniharvoin lisääntymistarkoituksessa). Mutta eiköhän tämän mielihyvän " tarkoituksena" ole kuitenkin varmistaa se, että ihmiset ylipäätään harrastavat seksiä ja lisäntyvät. Jos nyt tältä kantilta halutaan katsoa.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 14, 2019, 20:40:36
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 14, 2019, 13:51:48
Vahvojen viettien maailmassa luonto on yhtenäinen ja suvunjatkamisvietti on hyvin voimakas tekijä.

Olen joskus lukenut, ettei suvunjatkamisviettiä olisi, vaan että riittävän voimakas seksuaalivieti selittäsi saman. Muistaakseni asiaa spekuloitiin, että ehkäisy on niin tuore keksintö, ettei suvun jatkaminen ja seksi ole ennättäneet geneettisesti eriytyä omiksi vieteikseen. Tosin en ole täysin varma, kuinka vahvalla pohjalla tämä spekulaatio lepää.

Aivan, siis tarkennan suvunjatkamisvietti on sama kuin seksuaalinen vietti.

Luonnon kannalta,< ihmisethän ovat keksineet tuon seksuaalisuusvietin nimen, mikä tietenkin on ihan sopiva.
Muut vietit sitten täydentävät. Eikä lasta tehdessä varmaan se hoivavietti vielä ole oleellisesti virinnyt.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 15, 2019, 13:27:29
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 14, 2019, 20:40:36
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 14, 2019, 13:51:48
Vahvojen viettien maailmassa luonto on yhtenäinen ja suvunjatkamisvietti on hyvin voimakas tekijä.

Olen joskus lukenut, ettei suvunjatkamisviettiä olisi, vaan että riittävän voimakas seksuaalivieti selittäsi saman. Muistaakseni asiaa spekuloitiin, että ehkäisy on niin tuore keksintö, ettei suvun jatkaminen ja seksi ole ennättäneet geneettisesti eriytyä omiksi vieteikseen. Tosin en ole täysin varma, kuinka vahvalla pohjalla tämä spekulaatio lepää.

Aivan, siis tarkennan suvunjatkamisvietti on sama kuin seksuaalinen vietti.

Luonnon kannalta,< ihmisethän ovat keksineet tuon seksuaalisuusvietin nimen, mikä tietenkin on ihan sopiva.
Muut vietit sitten täydentävät. Eikä lasta tehdessä varmaan se hoivavietti vielä ole oleellisesti virinnyt.

Jos puhutaan esihistoriallisista ajoista, jolloin maata hallitsivat sellaiset eläimet, joiden poikaset syntyivät niin kehittyneinä, että selvisivät arjesta itsekseen, hoivavietille tms. ei varmaankaan löytynyt valintapainetta kehittyä, mutta jotenkin näkisin, että sellaiselle "vietille" löytyisi valintapaine eläinlajeilla, joiden poikaset eivät synny niin valmiina, että selvityisivät arjestaan ilman hoivaa.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 15, 2019, 13:40:12
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 15, 2019, 13:27:29
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 14, 2019, 20:40:36
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 14, 2019, 13:51:48
Vahvojen viettien maailmassa luonto on yhtenäinen ja suvunjatkamisvietti on hyvin voimakas tekijä.

Olen joskus lukenut, ettei suvunjatkamisviettiä olisi, vaan että riittävän voimakas seksuaalivieti selittäsi saman. Muistaakseni asiaa spekuloitiin, että ehkäisy on niin tuore keksintö, ettei suvun jatkaminen ja seksi ole ennättäneet geneettisesti eriytyä omiksi vieteikseen. Tosin en ole täysin varma, kuinka vahvalla pohjalla tämä spekulaatio lepää.

Aivan, siis tarkennan suvunjatkamisvietti on sama kuin seksuaalinen vietti.

Luonnon kannalta,< ihmisethän ovat keksineet tuon seksuaalisuusvietin nimen, mikä tietenkin on ihan sopiva.
Muut vietit sitten täydentävät. Eikä lasta tehdessä varmaan se hoivavietti vielä ole oleellisesti virinnyt.

Jos puhutaan esihistoriallisista ajoista, jolloin maata hallitsivat sellaiset eläimet, joiden poikaset syntyivät niin kehittyneinä, että selvisivät arjesta itsekseen, hoivavietille tms. ei varmaankaan löytynyt valintapainetta kehittyä, mutta jotenkin näkisin, että sellaiselle "vietille" löytyisi valintapaine eläinlajeilla, joiden poikaset eivät synny niin valmiina, että selvityisivät arjestaan ilman hoivaa.

Tarvitaan varmaan erilaista hormonipoolia hoivaviettiin, kuin siihen onnellisen autuaan pökkimistilanteen johtamaan alkion lähtöönsaattamiseen.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 15, 2019, 13:27:29
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 14, 2019, 20:40:36
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 14, 2019, 13:51:48
Vahvojen viettien maailmassa luonto on yhtenäinen ja suvunjatkamisvietti on hyvin voimakas tekijä.

Olen joskus lukenut, ettei suvunjatkamisviettiä olisi, vaan että riittävän voimakas seksuaalivieti selittäsi saman. Muistaakseni asiaa spekuloitiin, että ehkäisy on niin tuore keksintö, ettei suvun jatkaminen ja seksi ole ennättäneet geneettisesti eriytyä omiksi vieteikseen. Tosin en ole täysin varma, kuinka vahvalla pohjalla tämä spekulaatio lepää.

Aivan, siis tarkennan suvunjatkamisvietti on sama kuin seksuaalinen vietti.

Luonnon kannalta,< ihmisethän ovat keksineet tuon seksuaalisuusvietin nimen, mikä tietenkin on ihan sopiva.
Muut vietit sitten täydentävät. Eikä lasta tehdessä varmaan se hoivavietti vielä ole oleellisesti virinnyt.

No hoivavietti voi olla "herännyt", vaikkei olisi lasta edes suunnitelmissa. Sehän voi kohdistua vaikkapa puolisoonkin. Tai lemmikkiin. Tai pehmoleluun. Tai perunaan:

https://suomenluonto.fi/uutiset/linnut-hautovat-vaikka-perunoita/

Karikko

^

Joo parittelu onkin vain plussaa pariliitossa.

Kopek

Ilta-Sanomissa on Me Naiset -lehden artikkeliin viittaava juttu siitä, millaisia asioita ihmiset pitävät negatiivisina parisuhteen kannalta ja millaisia positiivisina.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006241835.html

Parisuhteiden miettiminen omalla kohdallani tuskin tulee koskaan enää ajankohtaiseksi, tapahtuipa elämässä mitä tapahtuikin. Kun kirjoitan tästä aiheesta, käsittelen sitä pelkästään spekulatiivisesti eli esimerkiksi sitten, miten suhtautuisin näihin asioihin, jos olisin se henkilö, mikä olin parikymppisenä. Olin tuolloin vanhempieni kanssa asuva enimmäkseen itseäni hieman nuormpien poikien seurassa aikaa viettävä ei-seurusteleva tyyppi, joka oli kuitenkin yksipuolisesti rakastunut erääseen tyttöön. "Mielikuvitussuhde" oli alkanut yllättäen lukioissa. Toinen osapuoli ei tietenkään tiennyt siitä eikä taida tietää vieläkään.

Itseäni nuorempien poikien kanssa ajan viettämiseen ei liittynyt mitään seksuaalisista. Tämän tyyppisistä asioista ei puhuttu. Ainoa tähän elämänalueeseen viittaava oli se, kun eräs tuttavapiiriini kuulunut 15 -vuotias, ikäistään huomattavasti vanhemman oloinen poika kehuskeli naisjutuillaan. Hän seurusteli itseään monta vuotta vanhemman tytön kanssa, joka oli minun kanssani samalla luokalla lukiossa. Nykyisin tuollainen seurustelusuhde voisi päätyä käräjille ja uutisiin riippuen tietysti siitä, mitä siinä tapahtuisi. Kun muistelee sitä, minkä näköinen ja oloinen iso "karju" tuo 15-vuotias oli ja vastaavasti millainen hento pieni arka ujo tyttö hänen seurustelukumppaninsa oli, tuntuisi aika hullulta, jos pojan aloitteesta tapahtunut seksi olisi johtanut siihen, että tyttö saa tuomion. Mutta niinhän se taitaa mennä.

En päässyt vielä varsinaisesti asiaan, mutta voihan aiheesta jatkaa myöhemmin. "Me Naiset" -lehden jutusta sen verran, että omalla kohdallani halukkuuden parisuhteeseen ratkaisisi se, olisinko rakatunut henkilöön, jonka kanssa suhdetta miettisin. Lehdessä mainitut yksittäiset asiat eivät sinänsä ratkaisisi, mutta ne olisivat tietenkin taustalla siinä, olisiko rakkaus syttynyt. Ja tästä päästäisiin seuraavaan vaiheeseen, eli parisuhteen miettimiseen. Perusongelma on vain siinä, että suhde ei synny yksipuolisesti. Vaikka olisit kuinka rakastunut johonkin, siitä ei synny parisuhdetta, ellei toinen osapuoli ole rakastunut sinuun.

Tilanne, jossa kaksi ihmistä maailman miljardeista ihmisistä olisi rakastunut juuri toinen toisiinsa tuntuu tilastollisesti ajatellen lähes mahdottomalta. Todennäköisemmältä tuntuu se, että kumpikaan ei saa sitä ihmistä, jota eniten rakastaa, mutta koska parisuhteeseen kuitenkin halutaan edes jonkun kanssa, käydään läpi "Me Naiset" -lehden listaa vähän niin kuin oltaisiin ostamassa käytettyä autoa. Jos kumpikin osapuoli saa listalla tarpeeksi pisteitä toinen toistaan arvioidessa, voidaan yrittää, jos siihen on molemminpuolista halua. Suhteen kestäessä voi tietenkin syttyä jonkinlaisia jälkirakastumisen tunteita, jos niitä on ilmetäkseen.

safiiri

^Ellei kyse ole aikuislukiosta, niin eihän lukiolainen ole kovinkaan montaa vuotta 15-vuotiasta vanhempi. Toki siinä iässä nuo muutamatkin vuodet tuntuvat todella merkittäviltä.

Aasilaulu

#298
^ Ei kai kyse ole Kopekin kertomassa osapuolten ikäerosta, vaan 16 vuoden suojaikärajasta, joka on ikäraja sille, minkä ikäisen kumppanin kanssa saa harrastaa seksiä. Ainahan siinä on ollut harmaata aluetta siinä, kun kummatkin osapuolet ovat lähellä tätä ikää. Mutta siis käsittääkseni lain mukaan yli 16 vuotias ei saa olla seksuaalisesti kanssakäymisessä alle 16 vuotiaan kanssa, eikä tällä tarkoiteta pelkästään yhdyntää. 

Kyseessä on kuitenkin pieni yksityiskohta laajemmassa keskustelussa rakastumisesta ja kumppanin valinnasta.

Totta kai siinä on runollisessa mielessä totuutta, että kahden ihmisen rakastuminen juuri toisiinsa 7 miljardin joukosta ei ole kovin todennäköistä. Mutta tilastollisesti pitäisi ehkä laskea arvio lähtöoletuksella, että jokaisella ihmisellä on enintään noin 150 mahdollista tosielämän kohdetta, ja voi olla niinkin, että ei ole ihastunut niistä kehenkään. Rakastumisesta voidaan ehkä puhua löyhemmin, mutta rakkauden siteestä voidaan tietenkin puhua vasta sitten, kun tunne on sillä tavalla vastavuoroinen, ettei kyse ole pelkästä haavekuvasta. En kiistä sitä rakastumisen tunteen todellisuutta tai suuruutta sinänsä, mutta mitä tekemistä sillä on enää tämän ihmisen itsensä, todellisuuden saati parisuhteiden kanssa? Kysehän on silloin eräänlaisesta idealisoidusta rakkaudesta, joka on tietyssä mielessä kiihkeintä ja syvintä mahdollista, mutta toisaalta se jopa nojaa omaan mahdottomuuteensa sikäli, että sen ylväys ja vankkumattomuus nojaa siihen, ettei edellisiä koskaan panna vasten arjen todellisuutta sen toisen ihmisen kanssa.

Olisiko sitä syytä puida vähän tarkemmin, mitä kaikkea tarkoitetaan "rakastumisella" ja toisaalta "rakkaudella"?

Mielestäni rakastumisella on vielä laajempi metaforinen merkitys silloin, kun puhutaan jostakin mielen sisäisestä ideaalista tai kiinnostuksenkohteesta noin muuten. Joku voi rakastua vaikka lentokoneisiin ja se intohimo ja palo voi ohjata koko elämää. Mutta sitten sillä yksilökohtaisella ihminen-ihminen-rakkaudella tarkoitetaan minusta jotain muuta.

Jos puhuu rakkaudesta ihmiseen Kopekin tarkoittamalla tavalla, se on vähän niin kuin rakastuisi juuri tiettyyn lentokoneeseen tai ilmailuun. Vaikka siis tietenkin rakastuu ihmiseen. Se voi olla koko elämän kannalta merkittävä asia, mutta ei se jotenkin ole rakkaussuhde tai minun on vaikea nähdä sitä sellaisena, kun toinen on vain rakastaja ja toinen vain asiasta tietämätön rakkauden kohde.

safiiri

^Juuri vähän alle ja vähän yli 16-vuotiaiden välistä seurustelua ja seksiä ei suojaikärajalla laissa ole tarkoitettu rangaistavaksi teoksi:

Lainaa16 vuoden suojaikärajan tarkoituksena on pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei aikuinen tai alle 16- vuotiasta selkeästi vanhempi toinen nuori ryhtyisi seksuaaliseen tekoon (esimerkiksi seksuaaliset ehdotukset, hyväilyseksi, suuseksi) tai olisi yhdynnässä alle 16- vuotiaan kanssa. Alle 16- vuotiaan katsotaan olevan vielä seksuaalisessa kehityksessään keskeneräinen ja erityisen suojelun tarpeessa.

Rikoslain 20. luvussa on myös seurustelusuhteita koskeva niin sanottu rajoitussäännös. Tämän rajoitussäännön tarkoituksena on olla rankaisematta nuorten yhteisymmärryksessä tehdyistä seksuaalisista teoista tai yhdynnästä, joissa toinen on yli 16- vuotias ja toinen on alle 16- vuotias.

Suojaikäraja ei estä alle 16- vuotiasta seurustelemasta yli 16- vuotiaan kanssa, jos nuoret ovat iältään tai henkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään lähellä toisiaan. Mikäli nuorilla on seksuaalisia tekoja tai yhdyntöjä, niin molempien tulee olla halukkaita ja suostuvaisia siihen.

Suojaikäraja ei myöskään estä kahta alle 16-vuotiasta tekemästä toisilleen seksuaalisia tekoja tai olemasta yhdynnässä keskenään, jos molemmat sitä haluavat, eikä siihen liity painostamista, hyväksikäyttöä tai pakottamista.
https://www.vaestoliitto.fi/nuoret/turvallisuus/seksuaalirikokset/suojaikaraja/

Jos siis 15-vuotias lukion ekaluokkalainen on suhteessa lukion kolmannen luokan oppilaaseen, ei välttämättä ole kyse lain tarkoittamasta lain vastaisesta hyväksikäytöstä.