Parisuhdeketju

[safiiri]

KOhtuuttomuutena, joka kertoo toisessa olevan hankala miellyttämispyrkimyksen puutos?

Melko hyvä diagnoosi. Pakkomielteiseen miellyttämättömyyteen yhdistetty vaatimusoireyhtymä.

Nyt sitten vain pitäis keksiä, miksi ihmeessä tällaista kumppania pitäisi pyrkiä miellyttämään. OIkein ottaa se elämäntehtäväkseen.

Millaista kumppania?

Sellaista, jonka pakkomielteiseen miellyttämättömyyteen yhdistyy vaatimusoireyhtymä.

[Xantippa]

Toisaalta - mitenkäs se nyt sitten on ymmärrettävä, jos kokee kaikki kainot toiveet toisen suunnalta pelkkinä itseen kohdistuvina vaatimuksina?

Monesti parisuhteessa toive on vain kaunisteltu nimitys vaatimukselle. Varsinkin kun täyttämättä jätetystä  "kainosta toiveesta" koituukin seuraamuksena erilaisia ei-toivottuja eleitä, ilmeitä, sanoja, sanattomuutta, tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Mutta miksi ihminen, jota ei tippaakaan kiinnosta miellyttää toista, välittää näistä eleistä, ilmeistä, sanoista, sanattomuudesta, teoista ja tekemättä jättämisestä? Ettei vaan sen takia, että pohjimmiltaan kuitenkin haluaa miellyttää ja pahoittaa mielensä, kun huomaa, ettei miellytä.

En kyllä ymmärrä monenkaan ajatuskulkuja koskien parisuhteita, sen olen vuosien varrella huomannut. Esimerkiksi en käsitä, miksi teeskentelisin olevani kiinnostunut jostain harrastuksesta sen vuoksi, että haluaisin seurustella ihmisen kanssa, jolla harrastus on.

Ilmeisesti siis kysymys onkin siitä, että harrastava ihminen ei hyväksy puolisokseen ihmistä, jota harrastus ei kiinnosta. Sen vuoksi jopa teeskennelty kiinnostus johtaa seurusteluun, mutta varmaankaan se ei, että toinen jo alkumetreillä ilmoittaa, että tykkään kyllä susta, mutta en aio pyöriä mukanasi kun rassaat autoasi.

T: Xante

[safiiri]

Toisaalta - mitenkäs se nyt sitten on ymmärrettävä, jos kokee kaikki kainot toiveet toisen suunnalta pelkkinä itseen kohdistuvina vaatimuksina?

Monesti parisuhteessa toive on vain kaunisteltu nimitys vaatimukselle. Varsinkin kun täyttämättä jätetystä  "kainosta toiveesta" koituukin seuraamuksena erilaisia ei-toivottuja eleitä, ilmeitä, sanoja, sanattomuutta, tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Mutta miksi ihminen, jota ei tippaakaan kiinnosta miellyttää toista, välittää näistä eleistä, ilmeistä, sanoista, sanattomuudesta, teoista ja tekemättä jättämisestä? Ettei vaan sen takia, että pohjimmiltaan kuitenkin haluaa miellyttää ja pahoittaa mielensä, kun huomaa, ettei miellytä.

En kyllä ymmärrä monenkaan ajatuskulkuja koskien parisuhteita, sen olen vuosien varrella huomannut. Esimerkiksi en käsitä, miksi teeskentelisin olevani kiinnostunut jostain harrastuksesta sen vuoksi, että haluaisin seurustella ihmisen kanssa, jolla harrastus on.

Ilmeisesti siis kysymys onkin siitä, että harrastava ihminen ei hyväksy puolisokseen ihmistä, jota harrastus ei kiinnosta. Sen vuoksi jopa teeskennelty kiinnostus johtaa seurusteluun, mutta varmaankaan se ei, että toinen jo alkumetreillä ilmoittaa, että tykkään kyllä susta, mutta en aio pyöriä mukanasi kun rassaat autoasi.

T: Xante

Joillekin unelmien puoliso on ihminen, joka ottaa kumppaninsa elämänsä keskipisteeksi. Joillekin toisille taas sellainen puoliso olisi se vihoviimeinen valinta. Tyypillinen tuleva perheväkivaltainen alistaja muuten aluksi kuulemma antaa itsestään nimenomaan tuollaisen miellyttävän ja kumppaninsa aina etusijalle itsensäkin unohtaen asettavan kuvan. Vasta myöhemmin sitten paljastuu karu totuus. Ikävä kyllä usein liian myöhään ja vasta sitten, kun vähitellen kumppanin itsetunto on romutettua ja kyky lähteä pois tuhottu.

[Norma Bates]

Auta armias jos pesulla käyminenkin olisi valtava uhraus. Itse kyllä haluankin kumppanin joka tekee normaaleita asioita luonnostaan eikä vain toisen mieliksi.

Ihmiset eivät taida näyttää huonoimpia puoliaan parisuhdemarkkinoilla. Annetaan parempi kuva kuin mitä ollaankaan. Kun suhde on vakiintunut, paljastetaan totuus.

Tai ei se ehkä noin dramaattisesti mene. Ei mitään paljasteta. Annetaan vain huomata.

Se menee niin, että tyttö on kiinnostunut pojan harrastuksista ja auttelee niissä. Poika luulee, että tyttö on oikeasti kiinnostunut. Kun suhde on solmittu ja vakiintunut, tyttöä alkavatkin kiinnostaa muut asiat. Hänellä ei ole enää aikaa pojan harrastuksille. Se, että hänellä seurusteluaikana oli aikaa, oli pelkkää petosta.

Asetelma pätee tietysti myös toiseen suuntaan. Seurusteluvaiheessa poika on olevinaan kiinnostunut tytön harrastuksista. Hän osallistuu kulttuuritapahtumiin ja taidetapahtumiin ja kaikkeen, mistä tyttö on kiinnostunut. Kun suhde on vakiintunut, poika paljastaa todellisen itsensä. Häntä ei kiinnostakaan kulttuuri eikä taide vaan kapakat ja autotallit ja vanhojen kavereiden seura.

Ihminen voi salata jopa alkoholisminsa koko seurusteluajan. Se paljastuu vasta mahdollisessa avioliittossa jollakin karmealla tavalla. Puoliso kokee itsensä petetyksi.

Ehkä ihminen ei koskaan paljasta todellista sisintään seurustelukumppanilleen ja/tai puolisolleen. Tietyn roolin näytteleminen vain jatkuu ja jatkuu.

Kokisin ettei minulla ole koskaan ollut parisuhteissani (kaksi, jos ei lasketa jotain muutamia tapailuita) mitään roolia. Mutta kaippa se johtuu autistispiirteisyydestäni. En muutenkaan edes osaa kaikenlaisia sosiaalisia kummajaisuuksia jotka monille tuntuvat olevan ihan normaali asia.

Kyllähän sitä jonkin verran pitäisi osata soveltaa olemisiaan tilanteen mukaan. Kaikille ei kannata avautua ihan kaikesta, puukkoa selkään on tullut liiallisen avoimuuden vuoksi. Sen kun vielä tajuaisi ettei ole velvollinen ketään ihmistä kohtaan missään asiassa mitenkään niin kauan kuin ei olla suhteessa. 1,5 v selibaatissa sen vuoksi että ihastuin miehen jonka taholta ei sitten herunut mitään todellista. Mutta eipä oikein jaksa kiinnostaa enää yhtään mikään eikä kukaan enivei, joten en tiedä teinkö jonkun "uhrauksen" vai en.

[ROOSTER]

Kyllähän sitä jonkin verran pitäisi osata soveltaa olemisiaan tilanteen mukaan.

Näitä vaatimuslistoja tulevan kumppanin ominaisuuksista on varmasti tehty jo ennen kuin on opittu edes kirjoittamaan.

Kuten jokainen vakavassa parisuhteessa elävä tietää, suurin osa vaatimuksista heitetään romukoppaan kun löytyy "riittävän" hyvä. Listan pituus on aina vain kasvanut. Aiemmin naisten listalla oli vain toiveet, että mies peseytyisi sillointällöin, ei olisi väkivaltainen eikä juoppo ja olisi kiltti lapsille. Nykyään on myös paljon ulkonäöllisiä ja tulotasovaatimuksia sekä prioriteettilista harrastuksista ja ruokavaliosta. Myös kehon karvaisuus ja sen muotoilu on tärkeää. Kansainvälisyys on arvostettua.

Toisaalta, aivan kuin ennenkin, näitä vaatimuksia pitäisi kutsua unelmiksi - mikä tahtoo nykyään unohtua. Se, että useat vielä löytävät kumppanin kiristyneestä vaatimustasosta huolimatta kertoo tietysti materiaalin parantuneen huomattavasti entisajoista. Eli eilisen unelmista on tullut tämän päivän naisten peruskauraa. Liekö se siis unelmien realisoitunut positiivinen puoli. Toisaalta mielenvikaisuusongelmat lisääntyvät yhtäjalkaa vaatimusten ja todellisuuden ristiriidan kasvun kanssa.

[Xantippa]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Joka päivä somessa saa lukea juttuja, joissa reilusti 40+ ikäiset miehet havahtuvat siihen, että tiiä tosta, voishan se perhe kumminkin olla aika kiva, mistähän se äitinainen nyt löytyisi. Kun tähän saakka ei sellaista, jonka edes parisuhteeseen, saatika perheen perustamiseen, kelpuuttaisi.

T: Xante

[Norma Bates]

40+ iässä kun sinkuksi pärähtää, ei kiinnosta ikäisiään miehiä kun ikä käy ilmi. Joskus siinä on kyse siitä että mies haluaa lapsia. Useimmiten siitä että kun on ikäkumppanieksästä päästy eroon, toista keski-ikäistä ei rinnalle haluta. Kun mieskuntokin alkaa rapistua, Viagran ohella tarvitaan stimulantiksi ns. nukkevaimo.

Kumpi sukupuoli vaatii enemmän keski-iässä? Itseään 10 - 25 v nuoremman naisen haluavat miehet vai ikäisensä mutta hyväkuntoisen miehen haluavat naiset?

[Toope]

Luoko liian vapaa yhteiskunta parisuhdeluonnin ongelmia?

[Xantippa]

Luoko liian vapaa yhteiskunta parisuhdeluonnin ongelmia?

Ei.

[Toope]

Eikö?

[safiiri]

Eikö?

Ei. Parisuhdeongelmat eivät ole uusi nykyajan ilmiö. Päinvastoin parisuhdeongelmista on vuosisatoja vanhaa kirjallisuutta ja kyse on ikiaikaisesta ihmiselämän ilmiöstä.

Kallirhoe eli Khaireas ja Kallirhoe (m.kreik. Χαιρέας και Καλλιῤῥόη, Khaireas kai Kallirrhoē tai Τῶν περὶ Χαιρέαν καὶ Καλλιῤῥόην, Tōn peri Khairean kai Kallirrhoēn; lat. Chaereas et Callirhoe) on Kharitonin kirjoittama antiikin kreikkalainen romaani. Se on varhaisimpia antiikin ajalta säilyneitä romaaneja, ja varhaisin kokonaisena säilynyt rakkausromaani. Koska tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen ja teoksessa esiintyy historiallisia henkilöitä, Kallirhoea voidaan pitää myös ensimmäisenä historiallisena romaanina.
...

Nuoret menevät naimisiin. Kallirhoen pettyneet ja kateelliset kosijat kuitenkin muodostavat salaliiton ja saavat Khaireaan uskomaan, että hänen nuorikkonsa on ollut uskoton. Seurauksena Khaireas suuttuu ja potkaisee Kallirhoeta niin, että tämä kaatuu maahan kuin kuolleena.

Wikipedia

Valituksesi onkin samaa lajia ikiaikaisen nuorison turmeltuneisuuden päivittelyn kanssa. Todistettavasti vähintään antiikista saakka vallinnut ongelma.

Mutta on toki inhimillistä kuvitella, että juuri sattumalta oman elämän ajan ilmiöt ovat uusia ja ainutlaatuisia. Menneiden aikojen ongelmissa taas on se kiva puoli, että niiden ratkaisut on jo tehty ja vaikeudet kärsitty. Jälkikäteen on helppoa todeta, että maailma sittenkin jatkui ja johti siihen, että juuri minäkin olen olemassa. Kaikki siis hyvin.

[Norma Bates]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pierre_Abélard#Rakkaus_Héloïseen

Siinä sitä on tosi pahoja parisuhdeongelmia kun suvun vastustus johtaa kastraatioon...

[Brutto]

Useimmiten siitä että kun on ikäkumppanieksästä päästy eroon, toista keski-ikäistä ei rinnalle haluta. Kun mieskuntokin alkaa rapistua, Viagran ohella tarvitaan stimulantiksi ns. nukkevaimo.

Osana ongelmaa ovat myös penetraatiokeskeisesti suuntautuneet naiset joille vain erektiolla on merkitystä.

[Norma Bates]

Useimmiten siitä että kun on ikäkumppanieksästä päästy eroon, toista keski-ikäistä ei rinnalle haluta. Kun mieskuntokin alkaa rapistua, Viagran ohella tarvitaan stimulantiksi ns. nukkevaimo.

Osana ongelmaa ovat myös penetraatiokeskeisesti suuntautuneet naiset joille vain erektiolla on merkitystä.

Kovin moni nainen ei kai myönnä sellainen olevansa, mutta minä voin kyllä myöntää, koska se on minulle se paras seksinlaji. Jopa niin että muuta en koe seksiksi kuin yhtymisen. Ja tähän on turha kenenkään kurnuttaa yhtään mitään, koska en minä tätä ole jotenkin valinnut yhtään sen enempää kuin joku valitsee olla vaikkapa homo, tai olla olematta. Tietty kun sitä tapaa olla vuosikausia selibaatissa, kuten nyt 10 v sisällä pahimmillaan olen ollut 3 v, niin sitten sitä on miesten ihan turha tulla kehuskelemaan joillain "kielitaidoillaan" koska mitään kakkosluokan juttuja ei halua, jos päättää ottaa sen riskin että harjoittaa intiimiä kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa.

Seksistä en mainitse enkä vihjaa millään tavalla nettideitti-ilmoituksissani. En myöskään halua alkaa lässyttämään siitä aiheesta miesten kanssa jos deitti-ilmoituksen johdosta aletaan vuoropuhetta käymään, koska jos mies ottaa sen aiheen heti esille, se on vissi että mikään muu häntä ei kiinnostakaan. Joten mistään ei voi mitenkään päätellä että minulle olisi penetratiivinen seksi jotenkin erityisen tärkeää, ja silti ikäiseni miehet karttavat minua. Kun olen samaa kuullut muiltakin keski-ikäisiltä naisilta, niin kyllähän siinä tosiaan tuon johtopäätöksen tekee että ikätoveria ei haluta. Ilmoituksissani joudun aina ilmoittamaan ikäni, en tiedä miten kävisi jos esiintyisin ilman ikälukemaa. He jotka käyttävät maksullista versiota esim. Tinderistä voivat jättää iän näyttämättä. Tosin sitten kyllä epäilyttää että tyyppi on varsin vanha, kun ei kehtaa ikäänsä kertoa. Ehkä minusta ajateltaisiin samaa, jos en näyttäisi.

Olettaisin että jos saisin aloittaa parisuhteen, niin kyllä se seksin merkitys siitä sitten asettuisi aloilleen, tosin ennemmin olen ilman seksiä kuin että mies tekisi jotain muuta kuin ns. panisi. Ne muut kun pystyn hoitelemaan keskenänikin, paitsi en tietenkään nuolemista, mutta siitä en erikoisemmin edes välitä. Minulla on romanttinen fantasia että saisi vanheta yhdessä miehen kanssa. Jos jotain asioita tippuu matkanvarrelle koska ei enää pysty, ja yksi asia on seksi, niin sen kuin sitten vaan, mutta suhteen alussa haluan kokea vielä normaaleja asioita koska en ole itse mikään ikäloppu ihminen (vaikka kremppojen takia joskus siltä tuntuukin, mutta suurin osa niistä johtuu sairaudesta, ei vanhuudesta).

Ei kai se nyt niin voi olla että kun naiset alkupäässä elämäänsä kypsyvät nopeammin, niin loppupäässä rupsahtaa mies nopeammin? Naisilta kyllä kärsii pinta eli ulkonäkö, mutta miehiltä moni muu asia?

[ROOSTER]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.