Parisuhdeketju

[safiiri]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

[Xantippa]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Sillähän ei ole mitään väliä, onko lista lyhyt vai pitkä, tarkka vai summittainen, jos se kuitenkin on sellainen, joka sulkee useat (useimmat) listan ulkopuolelle.

T: Xante

[ROOSTER]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

[Xantippa]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

Tai että miehet eivät ymmärrä tunneasioista mitään ja sen vuoksi ovat heikossa asemassa parisuhteissa?

Noh, mitä listauksiin tulee, niin on varmaan totta, että miehillä saattaa tosiaan olla kyse myös päinvastaisesta ongelmasta:lista tosiaan on lyhyt ja varsin joustava, minkä vuoksi he jäävät näiden monien mahdollisuuksien loukkuun = ei tarvista jäädä yhden, tarkoin listatun ja löydetyn kumppanin kanssa, kun listassa on vielä läpikäytävää (pun ja sillä lailla).

Sitten yhtenä päivänä paljastuukin se totuus, että listalta ei löytynyt kumppania, jonka kanssa perheen voisi perustaa, ei ole oikein tiedossa edes, mitkä ne omat tärkeimmät kriteerit olisivat.

T: Xante

[safiiri]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

Mun vaatimuslista on ytimekkään lyhyt, mutta äärimmäisen tiukka. Sen vaatimukset täyttää vain yksi ainoa mies: se nykyinen mieheni.

Mikähän siinä on, että miehillä on niin suuri tarve väittää alituisesti, että he ovat paras lähde kertomaan, mitä naiset ajattelevat. Tämä tietenkin samaan aikaan sen valituksen kanssa, ettei naisia ole mahdollista ymmärtää. On sille keksitty nimikin tälle taipumukselle: mansplaining. On kyllä jatkuvasti jänskää, miten suurta intoa teille pojilla onkaan pyrkiä kertomaan meille naisille, miten me tarvitsemme apuanne tietääksemme, mitä me oikeastaan ajattelemme. ja miten väärässä me olemmekaan siitä, mitä luulemme ajatustemme olevan. Onneksi Rooster auttaa meitä löytämään omat oikeat ajatuksemme niiden harhojen joukosta, joita ajatuksiksemme luulottelemme.

Kerro ihmeessä Rooster lisää siitä, millä perusteella naiset valitseekaan kumppaninsa. Kerro myös, miten olet onnistunut hyötymään tästä omaamastasi ymmärryksestä. On se luojan lykky, ette siihen halpaan mene, että erehtyisit ihan siltä naiselta itseltään kysymään, mitä mieltä hän on...

Seuraavaksi varmaan saammekin asiantuntevia selvityksiäsi siitä, miltä kuukautiskivut tuntuvat - tai  ailahteleva naisenmielemme hormonitasapainon vaihdellessa.

[ROOSTER]

On se luojan lykky, ette siihen halpaan mene, että erehtyisit ihan siltä naiselta itseltään kysymään, mitä mieltä hän on...

Naiselta ei tosiaankaan pidä mennä kysymään miltä hänestä tuntuu...parempi on vain yrittää kysyä, epäilyttävän mielialan iskiessä, että voinko jotenkin auttaa. Pääsee paljon helpommalla ja ajatus ei niin paljon lähde hänellä harhailemaan.

[Norma Bates]

Olen halunnut jo iät ajat tietää että mitä naisten pitäisi mahtaa tai voida tehdä sille että miehet kohdistavat miehiin väkivaltaa (mikä on se syy minkä vuoksi miehiin kohdistuu enemmän väkivaltaa)? Pitäisikö naisten alkaa kouluttautumaan enenevissä määrin poliiseiksi yms.? Pitäisikö naisten saada poikansa uskomaan vaikka väkisin että sinne nakkikiskalle ei mennä keskiyöllä notkumaan? Normaali ihminen syö päiväsaikaan, koska yöllähän tankattu energia ei välttämättä edes kulu pois (vai tappelemallako se kulutetetaan?)

Ja mitä helvettiä tämä iänikuinen kummalla on vaikeampaa -kiistely edes tekee parisuhdeketjussa. Itse en ainakaan halua suhdetta siltä pohjalta että pitäisi sääliä miestä, tai hänen minua.

[Kopek]

Ja mitä helvettiä tämä iänikuinen kummalla on vaikeampaa -kiistely edes tekee parisuhdeketjussa. Itse en ainakaan halua suhdetta siltä pohjalta että pitäisi sääliä miestä, tai hänen minua.

En etsi parisuhdetta enkä mieti näitä asioita käytännön kannalta. Voihan kysymystä kuitenkin tarkastella myös hypoteettisesta näkökulmasta.

Mennään asiaan.

Millaisen vastakkaista (tai samaa, jos on kyse h-henkilöistä) sukupuolta edustavan henkilön koet viehättävällä tavalla mielenkiintoisena?

Mietin sattumalta tätä kysymystä tänään, kun katselin ostoskeskuksessa eri näköisiä naisia.

Vai miten kysymyksen esittäisi. Millainen nainen/mies saa minut vilkaisemaan häntä vähän tarkemmin ja kenties vieläkin tarkemmin? Millaisen henkilön voisit kuvitella asuvan samassa osoitteessa kanssasi kenties vähän pidempäänkin? Siis pelkästään mielikuvituksessa vain.

Ehkä tätä asiaa miettiessä pitäisi rajata omat ominaisuutensa kokonaan pois. Helpostihan tulee ajateltua, että itse on niin surkea, että on turha edes haaveilla mistään. Tilanne on vähän sama kuin jos menisi tyhjätaskuna autokauppaan. Hienoja autoja on liikkeen puolella, mutta myyjä ohjaakin takapihalle käytettyjen romuautojen rivistöä tutkimaan. Sieltä löytyy sinun tulotasosi mukaisia kulkuneuvoja. Hah, hah, haa. Hinaa pois jos huvittaa. Maksu kassalle, kiitos.

Ja nyt itse asiaan.

Miinusominaisuuksia:

Lihavuus

(Lihava on kerta kaikkiaan OFF, vaikka kasvot olisivat miten sievät tahansa.)

Rumuus

(Kukaan ei ole täydellinen, joten ulkonäkövirheet voi tiettyyn rajaan asti hyväksyä. Jos ihminen on selkeästi vastenmielisen näköinen, silloin hänessä täytyy olla jotain todella positiivista jossakin muussa asiassa, jotta hän täyttäisi yleiset kriteerit. Toisaalta rumuuttakin on monta lajia, ja ihmisten mielipiteet näissä asioissa vaihtelevat.)

"Kuluneisuus".

(Jos ihminen on juopon ja rähjäisen ja huonoa elää viettäneen näköinen, hän ei ole houkutteleva. Puliämmät eivät kiinnosta.)

Lyhyys.

(Kovin lyhyet ihmiset eivät ole houkuttelevia. Jos lyhyyteen yhdistetään lihavuus, niin aina pahempi. Jotkut ominaisuudet totta kai kompensoivat lyhyyttä, joten se ei ole ehdottomasti pois sulkeva asia. Se menee kuitenkin miinuspuolelle. Lyhyt ja pienikokoinen ihminen voi olla hyvinkin kaunis ja sievä ja kaikin puolin OK, mutta...)

Väärä ammatti

Kiusantekoammateissa toimivat naiset eivät todellakaan kiinnosta vaan saavat inhon väreet kulkemaan sisälläni. Nämä miesnaiset... uh.

......

Plusominaisuuksia:

Pituus.

(Pitkät naiset ovat kiinnostavia.)

Persoonallinen ulkonäkö.

(Tätä on vähän vaikea kuvailla, muutenhan voisi sanoa sen viisauden, "mikä" se on se taikajuttu, joka saa jonkun naisen näyttämään kiinnostavalta. Mallityyppinen tai "Barbie-tyyppinen" perustason kauneus ei ole kiinnostavaa, ellei sitten omaa muotinukkefetissiä.)

Action-tyyppinen olemus ja ulkonäkö.

Lässykkämäinen pursuileva naishahmo ei ole kovin kiinnostava. Sen sijaan atleettinen mutta kuitenkin samalla naisellinen hahmo on kiinnostava. Myös hippityttöhahmo. Jonkinlainen "meininki" on plussaa. "Vihreä" tyttö ideologisesti vihreissä vaatteissa (villapuseroa ym. luomua) - tiedättehän nämä luontotyypit - on kiinnostava. Mahdollisimman luonnonmukainen. Pitkä musta tukka.. Frida Kahlo -tyyppiä ehkä hieman.

tasokkuus

Rikas hienostonainen on omalla tavallaan (välillisesti) kiinnostava. Hänellä voi olla purjeveneitä ja hienoja autoja ja muuta tämän tyyppistä.

säälittävyys

Köyhältä, aralta ja avuttomalta takametsien tytöltä vaikuttava naishenkilö on omalla tavallaan kiinnostava. Hän herättää ehkä jonkinlaisia suojelu- ja huolenpitoviettejä. Toisaalta tuollaisen henkilön läheisyys vahvistaa itsetuntoa, kun voi kuvitella olevansa edes joissakin asioissa kokeneempi kuin hän - kunnes paljastuu, että tyyppi onkin maailmanmatkaaja ja seikkailija ja avomeripurjehtija ja laskuvarjohyppääjä ja lentäjä ja ties mitä, ja itse on tuollaisen supernaisen rinnalla pelkkä nolla.

[Norma Bates]

Parinhaussa ainakin kypsemmällä iällä ongelmallista on se että joko olet liian tavallinen tai liian epätavallinen. Kun sanoo (nettideitti-ilmoituksissa varsinkin) että tykkää luonnosta, liikunnasta, elokuvista yms. niin löytyy heti kolmetoista naista tusinaan tykkämään niistä ihan samoista asioista. Sitten kun yrität olla jotenkin persoonallinen ja mainitset vaikkapa itsepuolustuslajin, niin jokunenkin mies on heti kauhistelemassa. Auta armias jos alkaisi heittämään läppää reinkarnaatiosta, antiikin astronauteista sun muista kummallisuuksista. Heippa ja hyvästi. Pitää erottua, mutta ei räikeästi!

Mutta sama juttu se on sitten toiseenkin suuntaan, suurin osa miehistä vaikuttaa umpitylsiltä. Ja ne joilla on joku The Juttu, niiden kanssa ei sitten tunnu olevan mitään yhteistä jos se juttu ei ole oma juttu. Erityistä närää olen herättänyt herraväessä kun en valitettavasti halua sinne moottoripyörän takaritsille istumaan. (Ja hitto vie nyt vasta tajusin että enhän minä fibromyalgian kanssa edes pystyisi siellä istumaan! Kyllä se tärinä ja pitkään jatkuva käsillä kiinnipito aiheuttaisi takuulla sellaiset tuskat että eka kerta olisi myös vika. Jatkossa en otakaan enää henkisesti turpaani kuuntelemalla räpätystä siitä miten pitää olla avoin kaikelle ja tehdä sitä sun tätä vaikkei voisi vähempää kiinnostaa, kun on kerta hyvä terveydellinen selitys miksi EN...)

Sitten on tietysti tämä välimatka, josta miehet ovat kärkkäitä kertomaan että häneltä kyllä onnistuu ajaa kauempaakin. No, minulta ei. Plus en halua tunnetta että pyöritän jotain perkeleen bordellia jossa mies käy vähän rentoutumassa. Haluan normaalin seurustelusuhteen, en mitään saatanan "seikkailua". Vihaan jo koko sanaakin, ja seikkailu vääntyy aivoissani muotoon sikailu.

Miesihmisen ulkoisia olemuksia en jaksa alkaa märehtimään. Aikoinaan tykkäsin lyhyistä ja laihoista, voi olla että nykyään menee jo keskikokoisetkin, mutta ei kumminkaan edelleenkään ylipainoiset. Ulkoiset piirteet ovat sellainen käyntikortti tai ensikynnys ylitettäväksi. Ja kun nyt miehet varsinkin keski-iässä ovat sellaisia kuin ovat, niin harvemmin päästään edes tältä ekalta etapilta eteenpäin.

[Lognessa]

Ketjussa aiemmin tapahtunutta; ihannekumppani löytyy ulkoisista hapatuksisista. Lähtökohtana vaatteet (lue pituus, atleettisuus, painoindeksi yms ulkokultaisuus) mutta mitä sen jälkeen, aletaan karsia kun ei natsaa aatteet, elämäntavat, arvot sun muut.

Lopulta turhautenuus ja yksinelo.

[Toope]

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

Mitä on feminismin kritiikki?

[safiiri]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

toki. Miehet "argumentoivat" tai "puhuvat järkeä" tai "asiaa". Jos puhuja on nainen, hän "nalkuttaa", "inttää". Niinhän se toki on, että naisten pitäisi luopua ajattelemasta ja uskoa, kun mies sanoo. Muuten voi miehelle tulla paha mieli - ja sitten nyrkki heiluu. Naisen vika, kun ei osannut sulkea suutaan. Kaikki parisuhdeväkivalta on naisten vika. MOT.

[ROOSTER]

Muistetaan sentään, että eivät naiset ole ainoita, jotka vaatimuksia esittävät.

Eivät olekaan. Väitän kuitenkin, että miesten vaatimuslista on huomattavasti lyhyempi, vähemmän yksityiskohtainen ja harvemmin esiintyvä.

Ei silti. Onneksi jotkut ykkösvaatimukset vaihtelevat naisilla. Muuten ei haisevilla, yli 45-vuotiailla, alle 170cm pitkillä, alkoholinkäyttöön taipuvaisilla vähäpuheisilla miehillä olisi kumppaneita ollenkaan. Jostain syystä hekin saavat usein naiskumppanin. Luulen muuten, että kaikkein rajoittavimpia tekijöitä on, jos asuu vielä äitinsä kanssa.

Niin. Eikös se ollut niin, että valikoivuuden miehet ovat ulkoistaneet naisille. Miehelle kelpaa nainen kuin nainen - siihen seksiin. Eikä kai muulla niin väliä olekaan, sillä eihän välttii tarvitse aikaa sen kumppanin kanssa viettää kuin sen lyhyen hetken, mitä oman huipun saavuttamisessa menee. Tiettävästi sehän ei montaa minuuttia vie.

(Olikos jotain muita kivoja stereotypioita, joita voisimme vielä toistaa?)

Miten olisi se, että naiset yrittävät inttämällä saada asiat näyttämään toisenlaisilta kuin ne oikeastaan ovat?

toki. Miehet "argumentoivat" tai "puhuvat järkeä" tai "asiaa". Jos puhuja on nainen, hän "nalkuttaa", "inttää".

Niin. Miehille on vuosisatatuhansien aikana kehittynyt pakosta sellaiset aivot, että asiat on ratkaistava nopeasti - muuten saalis karkaa, tai vihulainen lyö kallon halki. Naisilla, luolassaan lasten kanssa soppaa hämmentäessä, ollut paljon enemmän aikaa pyöritellä ajatusta. Niinpä mies useimmiten kyllästyy pahanlaisesti kuullessaan toistuvasti samaa argumenttia joka ei johda minnekään, vaan on vain pitkään päässä pyörineen pahan olon ulostuloa.

[kertsi]

Niin. Miehille on vuosisatatuhansien aikana kehittynyt pakosta sellaiset aivot, että asiat on ratkaistava nopeasti - muuten saalis karkaa, tai vihulainen lyö kallon halki. Naisilla, luolassaan lasten kanssa soppaa hämmentäessä, ollut paljon enemmän aikaa pyöritellä ajatusta. Niinpä mies useimmiten kyllästyy pahanlaisesti kuullessaan toistuvasti samaa argumenttia joka ei johda minnekään, vaan on vain pitkään päässä pyörineen pahan olon ulostuloa.

Argumenttia mille? Jospa se "argumentti" on tuollaisessa tapauksessa nimenomaan sen pahan olon viestiminen? Jos mies yrittää esittää sen pahan olon ilmaisemisen ikään kuin argumenttina jollekin (mille?), niin metsäänhän siinä menee se mies, joka ei ymmärrä naistaan. Nainen harvemmin esim. kaipaa mieheltä ratkaisuja ongelmiinsa, vaan esim. kaipaa empaattista kuuntelijaa.

[Xantippa]

Niin. Miehille on vuosisatatuhansien aikana kehittynyt pakosta sellaiset aivot, että asiat on ratkaistava nopeasti - muuten saalis karkaa, tai vihulainen lyö kallon halki. Naisilla, luolassaan lasten kanssa soppaa hämmentäessä, ollut paljon enemmän aikaa pyöritellä ajatusta. Niinpä mies useimmiten kyllästyy pahanlaisesti kuullessaan toistuvasti samaa argumenttia joka ei johda minnekään, vaan on vain pitkään päässä pyörineen pahan olon ulostuloa.

Tämähän on ymmärrettävissä siten, että miehille on kehittynyt (ihan pakosta) aivot, jotka suoltavat nopeita ratkaisuja, mutta he eivät kuitenkaan ratkaise mitään?

Jos nimittäin miesten aivot olisivat kehittyneet nopeiden ratkaisujen sijaan kehittämään toimivia ratkaisuja, hehän onnistuisivat ratkaisemaan siellä luolassa vallitsevan ongelman, eikä sitä tarvitsisi enää päässä pyöritellä.

T: Xante