Parisuhdeketju

[Aave]

kertsi,

Tuo on vain sinun mielipiteesi asiasta - tosiasiassa moni mies osallistuu ja maksaa näistä kursseista löytääkseen ihan vain sen henkilökohtaisen onnensa, ja parisuhteen. Sitä paitsi, eihän menestys vastakkaisen sukupuolen parissa todellakaan ole mikään vain miehiä koskettava asia. Kyllä seinäruusuiksi jäävät naiset ovat ihan yhtä turhautuneita ja kateellisia niille naisille, joilla flaksi käy. Tyypilliset ja vähemmän kokemattomat naiset jättävät kaikki aloitteen tekemiset miehille (Sitähän meiltä edelleenkin odotetaan) juuri siksi, että te pelkäätte torjutuksi tulemista ehkä vieläkin enemmän, kuin miehet.

Uliuli, tasa-arvon nimissä naisten täytyy itse rohkaistua tekemään aloitteita. Ei se ole vain miesten asia!

On minullakin ollut joskus morkkis. Aivan erityinen morkkis tuli siitä, että alennuin joskus tarjoamaan naiselle baarissa drinkin. Naiset jotka sitä olettavat, ovat itse kauppatavarana.

Eli se, että ei ole valmis tarjoamaan heti alkuun mitään rahallista, on täyttä roskaa. Jos nainen pyytää minua tarjoamaan niin tuumin ilkikurisesti vain, että hän voi kyllä tarjota minulle. Jos sen tekee, niin minä vastavuoroisesti tarjoan sitten hänelle.

Siitä olen samaa mieltä, että hyvä naisten on pelimieskulttuurista tietää. Ovat tienneet jo pitkään, ja termi on nykyisin fuckboy, eikä pelimies. Pelimies kun voi olla myönteinenkin tapaus, ja se lähtökohtaisesti yhden illan juttu kestääkin vuosia - hilpeimmässä tapauksessa loppuelämän.

[kertsi]

Niin kuin jo sanottukin, kulttuuri ja deittailukulttuuri eroaa USA:n ja Suomen välillä, esimerkiksi juuri tuon drinkkien tarjoamisen osalta. Suomessa on paljon naisia, jotka esim. suhtautuvat epäillen miehiin, jotka yrittävät ostaa itsensä naisen suosioon drinkeillä (tai juottamalla nainen humalaan). Vaikka on niitä toisenlaisiakin naisia, esimerkiksi sellaisia, jotka haluavat sugar daddyn tms., joka ostelee kalliita lahjoja. (Ja sama toisin päin, on niitä rattopoikiakin, ja siivestäjiä miehissäkin.)

Mutta ne tutkimukset, joita olen aiheesta lukenut, koskivat pitkäkestoisia parisuhteita, joille tyypillistä oli useiden kuukausien hidas tutustuminen ennen varsinaisen suhteen alkua, eli eivät koskeneet näitä ensitutustumisia.

[Aave]

En elä elämääni luokitellen ihmisiä siihen ja tähän ryhmään ja tehden päätelmiä heistä sen perusteella. Sen vuoksi en todellakaan katso olevani kykenevä kertomaan ajatuksiani kenenkään toisen seksuaalisuudesta tai skeneistä omien kuvitelmieni perusteella. Joten kiitos, mutta ei kiitos, en noudata hyvää tarkoittavaa neuvoasi mennä kertomaan millekään ryhmälle yhtään mitään.

Sinä sen sijaan näytät tietäväsi asiasta enemmänkin, mitä kylläkään en pidä ollenkaan epätodennäköisenä.

T: Xante

Etpä tietenkään - eihän se ollut kuin Xantipan oikea käsi joka nyt noin kirjoittaa, kun vasta äskenhän se vasen käsi kirjoitti outojen ja ikävien ilmiöiden normalisoinnista. Teknisesti osoitat siis jälleen olevasi umpineuroottinen ja oikeassa sikäli, että Xantippa se ei tiedä, mitä sen kädet tahoillaan huseeraavat.

Minua on aina huvittanut seksuaalivähemmistöjen dikotominen parku siitä, että heitä nyt vain pitää automaattisesti suvaita, ja hyväksyä normaaleina ihmisinä. Miksi sitä sitten pitää esiintyä friikkeinä Pride-kulkueissa ja odottaa sen päälle, että kyllä nyt on niin normaalia, ja kaikin tavoin hyväksyttävää?

Että mitkähän tahot niitä outoja (Ja myös ikäviä) ilmiöitä oikein pyrkivätkään normalisoimaan? Kysymykseni on tietenkin retorinen.

[Aave]

Mutta ne tutkimukset, joita olen aiheesta lukenut, koskivat pitkäkestoisia parisuhteita, joille tyypillistä oli useiden kuukausien hidas tutustuminen ennen varsinaisen suhteen alkua, eli eivät koskeneet näitä ensitutustumisia.

Rohkenen epäillä, että pitkissä parisuhteissakaan ei tyypillisesti tutustuta ensin hitaasti, ja kuukausitolkulla. Ei niin kauan sitten sellaiseen ei ole edes ollut aikaa. En nyt tietenkään tarkoita myöskään toista ääripäätä, jossa kaikki tapahtuu päätäpahkaa. Kaveripiirissä on kaksi pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä teini-ikäisestä asti. Kumpikin pariskunta on edelleen hulluina toisiinsa, vaikka totta kai nousuja ja laskuja heillekin on tapahtunut ja tapahtuu, kuten kaikissa pitkissä suhteissa. Ennen kaikkea kyse on silloin valinnasta ja tahtotilasta. Vihkivalakin on sikäli briljantti, että siinä ei kysytä "haluatko sinä", vaan "tahdotko sinä".

Ylipäänsä länsimainen, universaaliksi brändätty romanttinen rakkauskäsitys onnistuneesta parisuhteesta on koko maailman tasolla vain osatotuus. Suuressa maailmassa järjestetyt avioliitot ovat normi sekin, ja täysin yhtä onnistuneita parisuhteita niissäkin muodostuu. Minä en tietenkään ajatuksesta omalla kohdallani pitäisi lainkaan, mutta onneksi ei tarvinnutkaan.

[kertsi]

Se "kuukausitolkulla" tosin saattaa olla oman muistini tuotosta, enkä tarkalleen ottaen muista millaisista aikaikkunoista niissä tutkimuksissa oli kyse, viikoista, kuukausista, vuosista. Ainakaan päivistä ei ollut kyse.

Mutta jokin tilastollinen keskiarvo ei tietenkään kerro mitään yksittäistapauksista. On olemassa yhden illan suhteista lähteneitä pitkiä parisuhteita, totta, itsekin tiedän sellaisia ainakin yhden, ja toisaalta on olemassa pitkiä parisuhteita, jotka ovat alkaneet pitkällä ehkä jopa vuosikymmenien ystävyydellä, ja kaikkea tältä väliltä.

Pidempään tutustumisaikaan liittynee se seikka, että ensimmäinen yhdyntä on jakolinja: tyypillisesti nainen tykästyy enemmän mieheen sen seurauksena (ja riskeeraa sydänsuruja), ja tyypillisesti miehen tykästyminen tutkitusti VÄHENEE sen seurauksena, ainakin jos kyse on sarjakaatajasta.

[kertsi]

Pelimiehen teerenpeli imitoi ihmislajin oikeaa teerenpeliä siinä, että pyritään petoksella ja viekkaudella ja nopeutetulla aikataululla ensin herättämän sellaista ihastusta, vetovoimaa, luottamusta, turvallisuutta jne., mitkä oikeassa teerenpelissä tulevat luonnostaan, yrittämättä, (yleensä hitaammin) rakentuvan ihmissuhteen ja parisuhteen kylkiäisenä. Sitten tapahtuu viettely, jonka jälkeen sitten häivytään kuvioista vähin äänin, kun on saatu, mitä on "suhteelta" haluttukin, sen sijaan, että jäätäisiin rakentamaan sitä suhdetta.

[Xantippa]

En elä elämääni luokitellen ihmisiä siihen ja tähän ryhmään ja tehden päätelmiä heistä sen perusteella. Sen vuoksi en todellakaan katso olevani kykenevä kertomaan ajatuksiani kenenkään toisen seksuaalisuudesta tai skeneistä omien kuvitelmieni perusteella. Joten kiitos, mutta ei kiitos, en noudata hyvää tarkoittavaa neuvoasi mennä kertomaan millekään ryhmälle yhtään mitään.

Sinä sen sijaan näytät tietäväsi asiasta enemmänkin, mitä kylläkään en pidä ollenkaan epätodennäköisenä.

T: Xante

Etpä tietenkään - eihän se ollut kuin Xantipan oikea käsi joka nyt noin kirjoittaa, kun vasta äskenhän se vasen käsi kirjoitti outojen ja ikävien ilmiöiden normalisoinnista. Teknisesti osoitat siis jälleen olevasi umpineuroottinen ja oikeassa sikäli, että Xantippa se ei tiedä, mitä sen kädet tahoillaan huseeraavat.

Minua on aina huvittanut seksuaalivähemmistöjen dikotominen parku siitä, että heitä nyt vain pitää automaattisesti suvaita, ja hyväksyä normaaleina ihmisinä. Miksi sitä sitten pitää esiintyä friikkeinä Pride-kulkueissa ja odottaa sen päälle, että kyllä nyt on niin normaalia, ja kaikin tavoin hyväksyttävää?

Että mitkähän tahot niitä outoja (Ja myös ikäviä) ilmiöitä oikein pyrkivätkään normalisoimaan? Kysymykseni on tietenkin retorinen.

Sinä et tunnu tietävän, mitä minulta kysyit tai vastaavasti et vain, jälleen kerran, ymmärtänyt saamaasi vastausta, koska niin, koska.

Minä kyllä pysyn kannassani: minulla ei ole tarvetta luokitella ihmisiä heidän seksuaalisuutensa perusteella hyväksyttäviin, outoihin, normaaleihin, suvaittaviin tai ei suvaittaviin sen enempää kuin selostaa heidän skenejään.

Sen sijaan on aivan eri asia puhua ilmiöstä, joka siis on olemassa oleva, ja josta itsekin selostit sen, minkä kaikki siitä muutenkin jo tiesivät.

Se, että sinä alat vedellä yhtäisyysviivoja oman mielesi liikkeiden perusteella oitis seksuaalivähemmistöihin, on todellakin vain sinun mielessäsi piilevä ajatusmalli. Plastiikkakirurgiasta transsukupuolten korjauksiin.

T: Xante

[Aave]

Se "kuukausitolkulla" tosin saattaa olla oman muistini tuotosta, enkä tarkalleen ottaen muista millaisista aikaikkunoista niissä tutkimuksissa oli kyse, viikoista, kuukausista, vuosista. Ainakaan päivistä ei ollut kyse.

Mutta jokin tilastollinen keskiarvo ei tietenkään kerro mitään yksittäistapauksista. On olemassa yhden illan suhteista lähteneitä pitkiä parisuhteita, totta, itsekin tiedän sellaisia ainakin yhden, ja toisaalta on olemassa pitkiä parisuhteita, jotka ovat alkaneet pitkällä ehkä jopa vuosikymmenien ystävyydellä, ja kaikkea tältä väliltä.

Näinpä. Yleinen nyrkkisääntö minulla on täysin sukupuolesta riippumatta, että jos kaikki vaikuttaa liian nopeasti liian hyvältä ollakseen totta, niin tyypillisesti vastapuolen aikeet lirittävät jollain tasolla. Parisuhteen aloittamisen paradoksi on, että pitää uskaltaa myös heittäytyä, ja pitäisi olla myös varuillaan.

Pidempään tutustumisaikaan liittynee se seikka, että ensimmäinen yhdyntä on jakolinja: tyypillisesti nainen tykästyy enemmän mieheen sen seurauksena (ja riskeeraa sydänsuruja), ja tyypillisesti miehen tykästyminen tutkitusti VÄHENEE sen seurauksena, ainakin jos kyse on sarjakaatajasta.

Kynnys seksin harrastamiselle on naisille biologisesti suurempi merkitys. Ei vain jokin mainetekijä vaan se, että kun voi tulla raskaaksi. Vaikka ehkäisy ja jälkiehkäisykin ovat olleet olemassa jo pitkään, niin monilla seksin harrastamiseen liittyvät riskit koputtavat edelleen takaraivossa. Mielestäni on toisaalta huvittavaa, että seksi on joillekin niin kovin pyhä asia. Seksi seksinä, intohimo intohimona, rakastelu rakkaudesta.

Nyt on kyllä niinkin, että nuorison parissa naiset ovat keskimäärin aloitteellisempia ja avoimempia, kuin omassa ikäluokassani keskimäärin olivat. Hankala tässäkään on aihetta tutkimatta mitään suuria jakolinjoja tehdä - naiset ovat myös seksin perässä siinä kuin miehet, vaikka eivät sitä ehkä niin suorasuokaisesti esiin tuokaan.

[Aave]

Sen sijaan on aivan eri asia puhua ilmiöstä
T: Xante

Tämä olikin sitten tässä.

[Xantippa]

Sen sijaan on aivan eri asia puhua ilmiöstä
T: Xante

Tämä olikin sitten tässä.

Toivotaan näin. Mutta älä huoli, kirjoitan varmasti aivan pian jossakin ketjussa jotain, mistä sinun mieleesi juolahtaakin seksuaalivähemmistöt, joten voit jankuttaa nämä samat asiasi sitten heistä uudelleen.

T: Xante

[ROOSTER]

P. Hanhiniemi osaa kunnon sanoittajan tavoin tiivistää parisuhteen syntymisen ja järjen suhteen.

Nykyiseen parisuhteeseeni päädyin suunnilleen samankaltaisin perustein kuin edellisiinkin. Tunteella. Järjellä ei ylipäätään ole rakkausasioissa mitään virkaa. Järkeä tarvitaan vasta, kun ruvetaan ratkomaan ongelmia, joita tunteet tuovat.

Näin tässä on meilläkin menty.

Järjen käyttö tarkoittaa yleensä pitkälle menevää analysointia joka on lähes saamattomuuden synonyymi. Onneksi ihmisten päässä on kytkin mikä kytkee suurimman osan kriittisestä ajattelusta ulkopuolelle rakastumis/ihastumistilanteessa. Muuten älykäs lajimme olisi kuollut jo sukupuuttoon koska vain muutamat äärikiimaiset pervertikot jatkaisivat sukuaan, nekin vahingossa.

[kertsi]

Pelimiehen teerenpeli imitoi ihmislajin oikeaa teerenpeliä siinä, että pyritään petoksella ja viekkaudella ja nopeutetulla aikataululla ensin herättämän sellaista ihastusta, vetovoimaa, luottamusta, turvallisuutta jne., mitkä oikeassa teerenpelissä tulevat luonnostaan, yrittämättä, (yleensä hitaammin) rakentuvan ihmissuhteen ja parisuhteen kylkiäisenä. Sitten tapahtuu viettely, jonka jälkeen sitten häivytään kuvioista vähin äänin, kun on saatu, mitä on "suhteelta" haluttukin, sen sijaan, että jäätäisiin rakentamaan sitä suhdetta.

Jäsen Bruttoa toisessa keskustelussa lainaten, pelimiehet tuppaavat huoraamaan ympäriinsä. Siksi pelimiehet eivät ole kelpo aviomiesainesta, kevytkenkäisyytensä, mahdollisten sukupuolitautien ja mahdollisten vahinkolapsien ja lapsenruokkojen takia. Sen lisäksi, että ovat luultavasti luonnevikaisia, sillä sitähän se vaatii, jos meinaa pääasiallisena harrastuksenaan huijata ja manipuloida naisia, saada naiset ihastumaan ja aiheuttaa naisille sitten sydänsurua.

[Norma Bates]

On hyvä, että alan miehille järjestetään koulutusta:

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006643469.html

Tuollaiset pelimieskoulutukset tosiaankin ovat hyviä tapoja kouluttaa miehet sellaisiksi, etteivät edes kykene solmimaan pysyviä parisuhteita, etteivät kelpaa parisuhteeseen, etteivät ehkä edes halua parisuhdetta. Pelimieskoulutuksen psykopaattinen pohjavire tähtää saalistukseen, naisten sarjakaatoon, naisten epärehelliseen manipulointiin, naisten hyväksikäyttöön, naisten halveksimiseen.

Incel-kulttuurilla ja pelimiesskenellä on paljon yhteistä. Esimerkiksi naisviha.

Joten mainio idea ehdottomasti. Pelimieskursseihin kannattaa tosiaankin tutustua, jos haluaa parisuhteen - ja tehdä aivan päinvastoin kuin kurssilla opetetaan.

Luulisi että naiset olisivat vain tyytyväisiä kun löytyy hurmaavia koulutettuja miehiä, jotka eivät kuitenkaan pyri omistamaan naista.

Blessed be the fruit.

Teennäistä touhua. Ja jos omistamattomuus on niin pirun tärkeää, mieluummin omistan dildon kuin koen itseni kertakäyttöhyödykkeeksi miehelle, jota voi sitten sievistellä omistamattomuudella.

Kyllä monellekin omistamattomuus parisuhteessa on tärkeää, enkä ainakaan itse koe sitä miksikään sievistelyksi.

Ennen kaikkea en koe sitä kertakäyttöisyyden vastakohdaksi. Ei se, että en ole (tai toinen ei ole) kertakäyttöinen, tarkoita vaatimusta omistusoikeudesta. Ei se, että on aikomus pidempäänkin kimpassa oloon suinkaan tarkoita sitä, että toinen on omaisuutta, josta saa määrätä.

T: Xante

Omalla lausunnollani hain sitä että mies panee vain kerran, taikka kaikkea mikä liikkuu, ja sievistelee sitä sillä ettei hänen tarvitse omistaa ketään. On yhtä kuin hän ei halua omistautua eli olla lojaali kellekään.

[Norma Bates]

Pelimiehen teerenpeli imitoi ihmislajin oikeaa teerenpeliä siinä, että pyritään petoksella ja viekkaudella ja nopeutetulla aikataululla ensin herättämän sellaista ihastusta, vetovoimaa, luottamusta, turvallisuutta jne., mitkä oikeassa teerenpelissä tulevat luonnostaan, yrittämättä, (yleensä hitaammin) rakentuvan ihmissuhteen ja parisuhteen kylkiäisenä. Sitten tapahtuu viettely, jonka jälkeen sitten häivytään kuvioista vähin äänin, kun on saatu, mitä on "suhteelta" haluttukin, sen sijaan, että jäätäisiin rakentamaan sitä suhdetta.

Tai sitten juotetaan naiselle tyrmäystippoja, raiskataan tämä kaverin kanssa, nauraa räkätetään päälle ja julkistetaan touhu netissä.

Eli tuli katsottua Docventures.

Koskahan muutkin rikolliset kuin raiskaajat ja pahoinpitelijät laittavat urotekonsa nettiin?

[Norma Bates]

Olisin varmaan haavi auki ja muutenkin hirttäisi hihna päässä kiinni jos joku juippi yhtäkkiä ryntäisi kadulla juttelemaan. Eihän semmoista tapahdu. Jos jätkä tarttuisi käteen kiinni, saattaisi IP-harrastus puskea pintaan. Mutta olen jo suojaikärajan ylittänyt, että eipä klähmine enää edes deekut.