Parisuhdeketju

[Xantippa]

Omalla lausunnollani hain sitä että mies panee vain kerran, taikka kaikkea mikä liikkuu, ja sievistelee sitä sillä ettei hänen tarvitse omistaa ketään. On yhtä kuin hän ei halua omistautua eli olla lojaali kellekään.

Erittäin hyvä tarkennus, omistautuminen onkin vallan eri asia kuin omistaminen, jos olisin keksinyt, olisinkin itsekin käyttänyt tuota sanaa, kun pyrin omistamisasiaa kohdaltani selventämään.

Omistaminen kun on vain yksisuuntaista, omistautuminen toimii molemmin päin.

T: Xante

[Xantippa]

P. Hanhiniemi osaa kunnon sanoittajan tavoin tiivistää parisuhteen syntymisen ja järjen suhteen.

Nykyiseen parisuhteeseeni päädyin suunnilleen samankaltaisin perustein kuin edellisiinkin. Tunteella. Järjellä ei ylipäätään ole rakkausasioissa mitään virkaa. Järkeä tarvitaan vasta, kun ruvetaan ratkomaan ongelmia, joita tunteet tuovat.

Näin tässä on meilläkin menty.

Järjen käyttö tarkoittaa yleensä pitkälle menevää analysointia joka on lähes saamattomuuden synonyymi. Onneksi ihmisten päässä on kytkin mikä kytkee suurimman osan kriittisestä ajattelusta ulkopuolelle rakastumis/ihastumistilanteessa. Muuten älykäs lajimme olisi kuollut jo sukupuuttoon koska vain muutamat äärikiimaiset pervertikot jatkaisivat sukuaan, nekin vahingossa.

Muutoin vallan samaa mieltä, mutta olen kyllä sen puolesta, että tarvitaan sitä tunnetta ongelmien ratkomisessakin.

Tarkoitan, että etenkin riidan keskellä, erimielisyyden vallitessa, suuttumuksenkin ehkä ollessa pinnalla, kaiken kuitenkin ratkaisee se pohjavire, perustunne, jota toista kohtaan tunnet.

T: Xante

[safiiri]

P. Hanhiniemi osaa kunnon sanoittajan tavoin tiivistää parisuhteen syntymisen ja järjen suhteen.

Nykyiseen parisuhteeseeni päädyin suunnilleen samankaltaisin perustein kuin edellisiinkin. Tunteella. Järjellä ei ylipäätään ole rakkausasioissa mitään virkaa. Järkeä tarvitaan vasta, kun ruvetaan ratkomaan ongelmia, joita tunteet tuovat.

Näin tässä on meilläkin menty.

Järjen käyttö tarkoittaa yleensä pitkälle menevää analysointia joka on lähes saamattomuuden synonyymi. Onneksi ihmisten päässä on kytkin mikä kytkee suurimman osan kriittisestä ajattelusta ulkopuolelle rakastumis/ihastumistilanteessa. Muuten älykäs lajimme olisi kuollut jo sukupuuttoon koska vain muutamat äärikiimaiset pervertikot jatkaisivat sukuaan, nekin vahingossa.

Muutoin vallan samaa mieltä, mutta olen kyllä sen puolesta, että tarvitaan sitä tunnetta ongelmien ratkomisessakin.

Tarkoitan, että etenkin riidan keskellä, erimielisyyden vallitessa, suuttumuksenkin ehkä ollessa pinnalla, kaiken kuitenkin ratkaisee se pohjavire, perustunne, jota toista kohtaan tunnet.

T: Xante

Lisäksi niinkin, että ei nosteta asioiden selvittelyssä kuitenkaan sitä järkeä tunteita tärkeämmäksi tai "objektiivisemmaksi" tai "rationaalisemmaksi" tavalla, joka lopulta on vallankäyttöä. Ei siis todeta toisen tunnetta asiaksi, josta hänen vain pitäisi osata päästä eroon, jotta päästäisiin "järkevään keskusteluun". Tai kieltäydytään kohtaamasta toisen tunnetta, koska se itsessä herättää tunteita. Ei siis rakenneta hierarkiaa, jossa järki asetettaisiin tunteen yläpuolelle ja "voittajaksi" todettaisiin se, joka vetoaa järkeen tunteen sijaan.

[Norma Bates]

Omalla lausunnollani hain sitä että mies panee vain kerran, taikka kaikkea mikä liikkuu, ja sievistelee sitä sillä ettei hänen tarvitse omistaa ketään. On yhtä kuin hän ei halua omistautua eli olla lojaali kellekään.

Erittäin hyvä tarkennus, omistautuminen onkin vallan eri asia kuin omistaminen, jos olisin keksinyt, olisinkin itsekin käyttänyt tuota sanaa, kun pyrin omistamisasiaa kohdaltani selventämään.

Omistaminen kun on vain yksisuuntaista, omistautuminen toimii molemmin päin.

T: Xante

Joskus on piuhat vähän vähemmän solmussa että saa paremmin irti mitä hakee. Mutta tosiaan omistautuminen on sana jota soisi käytettävän enemmänkin. Jos ei millään tavalla koe tarvista omistautua kumppanilleen edes hiukkasen enemmän kuin kaikille muille, niin suhde ei tule kestämään.

[ROOSTER]

... että tarvitaan sitä tunnetta ongelmien ratkomisessakin.

Tarkoitan, että etenkin riidan keskellä, erimielisyyden vallitessa, suuttumuksenkin ehkä ollessa pinnalla, kaiken kuitenkin ratkaisee se pohjavire, perustunne, jota toista kohtaan tunnet.

Ei kai nyt sentään kaiken. Tietysti tunneasiat ovat hyvin tärkeitä ja ne pitää ottaa väkevästi huomioon, se sisältyy siihen järjenkäyttöön. Pelkällä tunteella pelattaessa voi tulla isoja ongelmia, järkeä pitää olla myös hieman mukana.

[ROOSTER]

Lisäksi niinkin, että ei nosteta asioiden selvittelyssä kuitenkaan sitä järkeä tunteita tärkeämmäksi tai "objektiivisemmaksi" tai "rationaalisemmaksi" tavalla, joka lopulta on vallankäyttöä. Ei siis todeta toisen tunnetta asiaksi, josta hänen vain pitäisi osata päästä eroon, jotta päästäisiin "järkevään keskusteluun". Tai kieltäydytään kohtaamasta toisen tunnetta, koska se itsessä herättää tunteita. Ei siis rakenneta hierarkiaa, jossa järki asetettaisiin tunteen yläpuolelle ja "voittajaksi" todettaisiin se, joka vetoaa järkeen tunteen sijaan.

Hippiaate on vallan hieno. Fiilispohjalla eteneminen tosin vaatii suotuisammat luonnonolot mitä meillä täällä on.

Olisi tosi timanttia ohittaa ikävätkin järkiasiat ja seurata tunteita, keskustella niistä vähäpukeisena hiekkarannalla nuotion ääressä nauttien ruuaksi poimittuja hedelmiä. Kun on keskusteltu aamupuolikolmeen asti, olisi mukava vetäytyä bambumajaan lusikkaan odottamaan uutta päivää ja uusia suuria tunteita.

Toisin sanoen, parasta olisi edetä ensin 50-50 periaatteella tunne/järki akselilla ja sitten hivuttaa ratkaisuun jossa 2/3 järkeä ja loput tunnetta. Tämä on tietysti persoonakohtaista, toisiin ei järkipuhe auta ja jotkut ovat täysin tunteettomia.

[Xantippa]

... että tarvitaan sitä tunnetta ongelmien ratkomisessakin.

Tarkoitan, että etenkin riidan keskellä, erimielisyyden vallitessa, suuttumuksenkin ehkä ollessa pinnalla, kaiken kuitenkin ratkaisee se pohjavire, perustunne, jota toista kohtaan tunnet.

Ei kai nyt sentään kaiken. Tietysti tunneasiat ovat hyvin tärkeitä ja ne pitää ottaa väkevästi huomioon, se sisältyy siihen järjenkäyttöön. Pelkällä tunteella pelattaessa voi tulla isoja ongelmia, järkeä pitää olla myös hieman mukana.

Kaiken. Se kun ratkaisee senkin, kykeneekö edes järkeä käyttämään ja ennen kaikkea se ratkaisee, haluaako järkeä käyttää ja miten järkeä haluaa käyttää.

Järjen käyttöä vastaan en ole ollenkaan, mutta kyllä se järkeilykin kummasti paremmin sujuu sellaisen henkilön kanssa, jota kohtaan tunnen rakkautta ja kunnioitusta kuin sellaisen, jota kohtaan tunnen epäluuloa ja negatiivisia tunteita.

T: Xante

Muoksis: sitä en kyllä ymmärrä, miksi "järkiasioista" ei voisi keskustella vähäpukeisena hiekkarannalla. Ikävistä asioista etenkin kannattaa keskustella miellyttävässä ympäristössä hyvän ruuan äärellä. Paremmat ratkaisut tulee varmasti kuin keittiön pöytää neukkarina käyttäen.

[kertsi]

Lisäksi niinkin, että ei nosteta asioiden selvittelyssä kuitenkaan sitä järkeä tunteita tärkeämmäksi tai "objektiivisemmaksi" tai "rationaalisemmaksi" tavalla, joka lopulta on vallankäyttöä. Ei siis todeta toisen tunnetta asiaksi, josta hänen vain pitäisi osata päästä eroon, jotta päästäisiin "järkevään keskusteluun". Tai kieltäydytään kohtaamasta toisen tunnetta, koska se itsessä herättää tunteita. Ei siis rakenneta hierarkiaa, jossa järki asetettaisiin tunteen yläpuolelle ja "voittajaksi" todettaisiin se, joka vetoaa järkeen tunteen sijaan.

Hippiaate on vallan hieno. Fiilispohjalla eteneminen tosin vaatii suotuisammat luonnonolot mitä meillä täällä on.

Olisi tosi timanttia ohittaa ikävätkin järkiasiat ja seurata tunteita, keskustella niistä vähäpukeisena hiekkarannalla nuotion ääressä nauttien ruuaksi poimittuja hedelmiä. Kun on keskusteltu aamupuolikolmeen asti, olisi mukava vetäytyä bambumajaan lusikkaan odottamaan uutta päivää ja uusia suuria tunteita.

Toisin sanoen, parasta olisi edetä ensin 50-50 periaatteella tunne/järki akselilla ja sitten hivuttaa ratkaisuun jossa 2/3 järkeä ja loput tunnetta. Tämä on tietysti persoonakohtaista, toisiin ei järkipuhe auta ja jotkut ovat täysin tunteettomia.

Epäilen hieman tuota.

Tunne - ja intuitio - kertoo sinulle, mikä on sinulle hyväksi, ja ehkä muillekin ihmisille kuten puolisollesi ja lapsillesi hyväksi. Jos teet päätökset etupäässä tai pelkästään järjelläsi, etkä kuuntele juurikaan intuitiotasi, ja varsinkaan tunnettasi siitä, mikä on sinulle ja läheisillesi hyväksi ja teidän etunne mukaista, voit tulla tehneeksi aivan älyttömiä päätöksiä, omalta ja läheistesi kannalta, vaikka päätökset teoriassa, "paperilla" olisivatkin järkeviä. Erinäisiä varoituskelloja ihmismielessä, ja perstuntumaakin kannattanee kunnioittaa, ja intuitioonsakin kannattanee luottaa, jos se esimerkiksi varoittaa vaaroista tai katastrofien mahdollisuudesta.

Toisaalta järki asettaa (etukäteen) ihan järkeviäkin reunaehtoja, joiden puitteessa on hyvä toimia. Esimerkiksi autonostossa on ihan järkevää asettaa reunaehtoja, eli miettiä kuljetustarpeitaan ja muita tarpeitaan (mihin käytän autoa ja kuinka paljon tarvitsen tavaratilaa, pitääkö lastauksen olla helppoa, pitääkö olla mahdollisuus kiinnittää kattoteline tai pyöränkuljetusteline), kuinka tärkeää on pohjoisen oloissa auton taipumus ruostua (jos autoa aikoo pitää pitkään, jopa vuosikymmeniä, asialla voi olla merkitystä), jälleenmyyntiarvo eli kuinka hyvin auto säilyttää arvonsa (vars. jos tietää että on taipumus vaihtaa autoa tiheään), kuinka tärkeää ovat halvat kilometrit (ajanko pitkiä matkoja?), ja kuinka tärkeää ympäristöystävällisyys, tarvitseeko sitä autoa oikeastaan ollenkaan, vaan pärjäisikö julkisen liikenteen varassa jopa edullisemmin, kuinka tärkeää ovat vähäiset tyyppiviat ja hyvä sijoittuminen vikatilastoissa ja edulliset korjaukset (osaanko itse korjata?) jne..

(Jos rahasta on tiukkaa, myös taloudelliset seikat painavat paljon autonostossa, ja siinä, onko järkevää ylipäätänsä ostaa koko autoa. Jos intuitio ja toivottavasti järkikin sanoo, ettei kannata ottaa autovelkaa, johon ei ole varaa, ja varsinkin jos intuitio sanoo, että on vielä kurjempaa kärvistellä ilman ruokaa kuin autoa, intuitioonsa ja tunteeseensa kannattaa luottaa.)

Sen sijaan jälkikäteisesti tapahtuvia "rationalisointeja" kannattaa pyrkiä tunnistamaan ja välttämään. Esimerkiksi autonostossa monet kuvittelevat tekevänsä järkeviä päätöksiä, ja selittävät "järkevästi" tunteella tehtyjä päätöksiä, esim. ostavat peniksen jatkeen tai statussymbolin, mutta selittävät asian itselleen esimerkiksi auton huippunopeudella tms., tai ostavat hienon värisen auton jota tarvitsevat vain vähän (ajavat vain vähän km/vuosi) ja selittävät itselleen ostoksen alhaisella bensankulutuksella.

Tai asunnonosto. Vaikka asunto näyttäisi paperilla hyvältä ja edulliselta, mutta kun siellä oleilee, tulee kiire pois, kannattanee kuunnella intuitiotaan ja tunnettaan. Voi esim. osoittautua, että asunnossa on sisäilmaongelma tai homeongelma tai epämiellyttävä haju tai jokin ikävä jatkuva ääni esim. katolla olevasta ilmanvaihtolaitteistosta tai lentokonemelu, joita ehkei tietoinen mieli välttämättä huomaa. Jos päätöksesi on 2/3 järkeä eli jos tuijotat vain järkevää hintaa, hulppeaa suurta neliömäärää, voit mennä metsään että rytisee, jos sitten puolen vuoden päästä olette aivan kypsiä taas vaihtamaan asuntoa esim. kun perhe on alkanut oireilla kehittämällä astman tai uniongelman. On järkevää kuunnella tunnettaan ihan siksikin, että (paperilla) "järkevät" päätökset voivat myös tulla kalliiksi, jos tekee itselle epäedullisia päätöksiä, esim. ostaa asunnon, josta oikeasti ei pidä.

On järkevää kuunnella kumppaniakin, ja mitä hänen intuitionsa ja tunteensa hänelle sanoo siitä, mikä hänelle on hyväksi, eikä lytätä kumppanin mielipide "järki"argumentein. Asunnonostossa ihan järkiargumentti on sekin, haluaako asunnon vai ei, varsinkin jos asuntolaina tulee molempien nimiin.

[ROOSTER]

^
Autonhankinta menee niin, että mies haluaa tunteella ostaa tietyn kotteron ja nainen osaa järkevästi olla vaiti. 50-50.

[ROOSTER]

Muoksis: sitä en kyllä ymmärrä, miksi "järkiasioista" ei voisi keskustella vähäpukeisena hiekkarannalla.

En minäkään ymmärrä. Koskaan en kuitenkaan ole kuullut keskusteltavan "järkiasiaa" puoli kolmelta hiekkarannalla oltaessa puolialastomia. Aina ne aiheet on siellä tunnepuolella.

En myöskään ole kuullut firman kuukausipalaverissa övertunteellista elämäniloa uhkuvaa parisuhdeanalyysiä.

Mistäköhän nuo johtuu, ovathan kyseiset asiat aina siellä taustalla vaikuttamassa kuitenkin.

[safiiri]

Lisäksi niinkin, että ei nosteta asioiden selvittelyssä kuitenkaan sitä järkeä tunteita tärkeämmäksi tai "objektiivisemmaksi" tai "rationaalisemmaksi" tavalla, joka lopulta on vallankäyttöä. Ei siis todeta toisen tunnetta asiaksi, josta hänen vain pitäisi osata päästä eroon, jotta päästäisiin "järkevään keskusteluun". Tai kieltäydytään kohtaamasta toisen tunnetta, koska se itsessä herättää tunteita. Ei siis rakenneta hierarkiaa, jossa järki asetettaisiin tunteen yläpuolelle ja "voittajaksi" todettaisiin se, joka vetoaa järkeen tunteen sijaan.

Hippiaate on vallan hieno. Fiilispohjalla eteneminen tosin vaatii suotuisammat luonnonolot mitä meillä täällä on.

Olisi tosi timanttia ohittaa ikävätkin järkiasiat ja seurata tunteita, keskustella niistä vähäpukeisena hiekkarannalla nuotion ääressä nauttien ruuaksi poimittuja hedelmiä. Kun on keskusteltu aamupuolikolmeen asti, olisi mukava vetäytyä bambumajaan lusikkaan odottamaan uutta päivää ja uusia suuria tunteita.

Toisin sanoen, parasta olisi edetä ensin 50-50 periaatteella tunne/järki akselilla ja sitten hivuttaa ratkaisuun jossa 2/3 järkeä ja loput tunnetta. Tämä on tietysti persoonakohtaista, toisiin ei järkipuhe auta ja jotkut ovat täysin tunteettomia.

Noh - itse sanoisin, että ratkaisu, joka on vain järkevä, on luultavasti epäonnistumaan tuomittu. Mutta ennen kaikkea oma kommenttini kyllä viittasi siihen vallankäyttömalliin, jossa sen toisen mielipide sivuutetaan "vain" tunteellisena, mutta oma (luultavasti ihan yhtä tunnepohjainen) kuvataan "järkiratkaisuksi".

Itse olen tehnyt erittäin hyviä isoja ratkaisuja jotakuinkin täysin tunteen pohjalta. Sellaisia, jotka aika on osoittanut ehdottomasti hyviksi ja oikeiksi. Mutta sitten taas juuri sellaisia "järki käskee näin toimimaan" -valinnat ovat saattaneet mennä tosi pieleen. Niihin en ole oppinut harjoittelemallakaan olemaan tyytyväinen. Mutta täytyy kyllä myös sanoa, että olen luultavasti aika tehokas välttämään sellaisia tunnekuohuja, jotka johtaisivat kovin suuriin vaikeuksiin. Olen sellaiseen toimintamalliin liian järkevä ja ennen kaikkea liian varovainen. Siitä johtuen voinkin aika luottavaisin mielin tehdä nopeitakin päätöksiä fiiliksen pohjalta. Koska tunnepitoinen sekoilu ei ole tyylilajini ollenkaan.

[kertsi]

^^
Vähäpukeisina (uimarannalla) järkevyys voi kaikota ihan siksikin, että veri pakkautuu aivan vääriin kehonosiin, sen sijaan että valtimot syöttäisivät aivoille sopivan määrän hapekasta verta. Varsinkin miehillä järkevyys tuppaa kaikkoamaan oman puolisuuden puolison tai joillakin miehillä varsinkin vieraiden ja houkuttelevien naaraiden läheisyydessä, jos nämä ovat vähäpukeisia.

[Xantippa]

Muoksis: sitä en kyllä ymmärrä, miksi "järkiasioista" ei voisi keskustella vähäpukeisena hiekkarannalla.

En minäkään ymmärrä. Koskaan en kuitenkaan ole kuullut keskusteltavan "järkiasiaa" puoli kolmelta hiekkarannalla oltaessa puolialastomia. Aina ne aiheet on siellä tunnepuolella.

En myöskään ole kuullut firman kuukausipalaverissa övertunteellista elämäniloa uhkuvaa parisuhdeanalyysiä.

Mistäköhän nuo johtuu, ovathan kyseiset asiat aina siellä taustalla vaikuttamassa kuitenkin.

Jaa. Kun elää hipimmin, kokee tuonkin, eli nyt kuulet. Kellon aikoja en tarkkaan muista, harvemmin sitä tulee kyllä enää näissä kymmenistä tunneasioistaankaan pikkutunneilla höpöteltyä.

Kannattaa myös duuninsa valita hipimmin, niin pääsee kuulemaan myös parisuhdeanalyyseja. Tosin eivät aina uhku vain elämäniloa.

T: Xante

[ROOSTER]

Itse olen tehnyt erittäin hyviä isoja ratkaisuja jotakuinkin täysin tunteen pohjalta.
..
Olen sellaiseen toimintamalliin liian järkevä ja ennen kaikkea liian varovainen.
...
Siitä johtuen voinkin aika luottavaisin mielin tehdä nopeitakin päätöksiä fiiliksen pohjalta.

Itselläni ovat "järkiperusteilla" tehdyt päätökset menneet aika kovalla prosentilla pöpelikköön. Syynä on, että en ole huomioinut riittävästi olosuhteiden ja toimintaympäristön nopeaa muutosta. En ollut tarpeksi herkkä havaitsemaan heikkoja signaaleja jotka indikoivat maailman muutoksia. Nekin muutokset jotka näin etukäteen, aliarvioin vahvasti. Koska kaikessa tärkeintä on ajoitus, niin moni asia meni pieleen.

Oikeastaan ainoa asia jonka tein melkein täysin tunteella nuorena, oli puolisovalinta. Se meni kohtuullisen nappiin vaikka jo huomenna erottaisiin. Lapsista tuli kauniita ja viisaita, eikä meillä ole ihan tylsääkään ollut.

Maailmassa on aika mahdoton tehdä suuria ratkaisuja pelkästään järkiperusteella koska suurten kuvioiden mannerlaatat liikkuvat koko ajan arvaamattomasti.

[ROOSTER]

...järkevyys tuppaa kaikkoamaan oman puolisuuden tai joillakin miehillä varsinkin vieraiden ja houkuttelevien naaraiden läheisyydessä, jos nämä ovat vähäpukeisia.

Tämä voikin olla syy miksi järkevyys väistyy ja tunne valtaa alaa.

Järkevä keskustelu vaatii asiallista pukeutumista, kliinisiä olosuhteita, päihteettömyyttä ja halujen poissulkemista. Ei ihme, että se on niin harvinaista.