Parisuhdeketju

[kertsi]

^
Autonhankinta menee niin, että mies haluaa tunteella ostaa tietyn kotteron ja nainen osaa järkevästi olla vaiti. 50-50.

Heko heko.
Koska tuollaisiakin miehiä oikeasti on, voi tuota pohtia ihan oikeastikin.

Mihin katosi se miehen "järkevyys" ja rationaaliset argumentit, ja se kumppanin jyrääminen tai nujertaminen "järkevyydellä "? Onko järkevää olla kuuntelematta puolisoa asiassa, josta molemmat joutuvat ottaa (auto)lainaa eli ottamaan taloudellisen riskin? Entä jos se onkin nainen, joka sitä autoa tulee oikeasti ajamaan, ja mies kulkeekin pyörällä tai kävellen työmatkansa, onko silloin(kaan) järkevää, että nainen ei ehkä lyhyempänä yllä auton polkimiin? 

Itse olen ostanut autoja, mutta aina omista säästöistäni. Aika vaikea kuvitella itsensä tilanteeseen, jossa olen hankkimassa autoa, mutta jossa päätöksen omien rahojeni käytöstä tekeekin joku muu kuin minä. Tai tilannetta, jossa yhteisten rahojen käytöstä tekee vain yksi osapuoli.

Eräs ystäväni erosi taannoin. Hänen ex-miehensä käytti ison perheensä yhteisiä varoja kohtuuttomasti omiin kalliisiin harrastuksiin. Aika epäreilua sellainen. Alunperin vaimo tienasi enemmän kuin mies, mutta kun perhe kasvoi, nainen alkoi tehdä lyhennettyä työviikkoa, eli käytti aikaansa perheensä hyväksi paljon enemmän kuin mies, joka pöljyyttään ei tajunnut että vaimo antoi paljon enemmän resurssejaan suhteeseen, mies katsoi vain eroa palkoissa. Vaimon eläke tulee aikanaan olemaan pienempi kuin miehen, ja hänen rakkautensa lapsiinsa maksaa hänelle enemmän kuin miehelle.

[-:)lauri]

Itse puhun vain totuuksia ja faktoja enkä yhtään tunteile. Seuraavaksi esimerkiksi numeroita: 24, 5, 34, 56 ja 3. Kyllä jämpti on näin.

[safiiri]

Itse olen tehnyt erittäin hyviä isoja ratkaisuja jotakuinkin täysin tunteen pohjalta.
..
Olen sellaiseen toimintamalliin liian järkevä ja ennen kaikkea liian varovainen.
...
Siitä johtuen voinkin aika luottavaisin mielin tehdä nopeitakin päätöksiä fiiliksen pohjalta.

Itselläni ovat "järkiperusteilla" tehdyt päätökset menneet aika kovalla prosentilla pöpelikköön. Syynä on, että en ole huomioinut riittävästi olosuhteiden ja toimintaympäristön nopeaa muutosta. En ollut tarpeksi herkkä havaitsemaan heikkoja signaaleja jotka indikoivat maailman muutoksia. Nekin muutokset jotka näin etukäteen, aliarvioin vahvasti. Koska kaikessa tärkeintä on ajoitus, niin moni asia meni pieleen.

Oikeastaan ainoa asia jonka tein melkein täysin tunteella nuorena, oli puolisovalinta. Se meni kohtuullisen nappiin vaikka jo huomenna erottaisiin. Lapsista tuli kauniita ja viisaita, eikä meillä ole ihan tylsääkään ollut.

Maailmassa on aika mahdoton tehdä suuria ratkaisuja pelkästään järkiperusteella koska suurten kuvioiden mannerlaatat liikkuvat koko ajan arvaamattomasti.

Auttaako hahmottamaan, jos muistutan, että järkevä valinta / ratkaisu ei ole sama asia kuin järkiperustein tehty ratkaisu? Nääs ihmisen intuitio kyllä käyttää sekä järkeä että tunteita. Nopea ratkaisu voi vaikuttaa päähänpistolta, mutta sen taustalla voi olla lopulta pitkältä ajalta kertyneeseen tietoon ja kokemukseen perustuva oivallus, ahaa-elämys ja sellainen hetkessä syntynyt oikeaksi valinnaksi kokeminen. Monet intuitiiviset "päähänpistot" voi jälkeenpäin jopa selittää analyyttisesti, vaikka tämä analyysi tapahtuukin vasta oivalluksen jo synnyttyä.  Intuitiivisessa valinnassa oikealta tuntuva ratkaisu vaikuttaa tunteen valitsemalta, vaikka sen takana olisi lopulta myös tai jopa lähinnä rationaalisia perusteitakin.

[ROOSTER]

Auttaako hahmottamaan, jos muistutan, että järkevä valinta / ratkaisu ei ole sama asia kuin järkiperustein tehty ratkaisu?

Niin siis juu. Tietysti jos annetuista vaihtoehdoista valitaan.

Entä jos pitää ihan itse alusta lähtien pohtia/fiilistellä vaihtoehdot? Fiiliksellä valitaan paras vaihtoehto niistä fiiliksillä mieleen tulleista.

Järkevyys on helpompi saavuttaa jos valitaan järkevistä vaihtoehdoista fiiliksellä mieleinen - ei kovin suurta vaaraa epäonnistua.

[kertsi]

Auttaako hahmottamaan, jos muistutan, että järkevä valinta / ratkaisu ei ole sama asia kuin järkiperustein tehty ratkaisu? Nääs ihmisen intuitio kyllä käyttää sekä järkeä että tunteita. Nopea ratkaisu voi vaikuttaa päähänpistolta, mutta sen taustalla voi olla lopulta pitkältä ajalta kertyneeseen tietoon ja kokemukseen perustuva oivallus, ahaa-elämys ja sellainen hetkessä syntynyt oikeaksi valinnaksi kokeminen. Monet intuitiiviset "päähänpistot" voi jälkeenpäin jopa selittää analyyttisesti, vaikka tämä analyysi tapahtuukin vasta oivalluksen jo synnyttyä.  Intuitiivisessa valinnassa oikealta tuntuva ratkaisu vaikuttaa tunteen valitsemalta, vaikka sen takana olisi lopulta myös tai jopa lähinnä rationaalisia perusteitakin.

Hitsin-vitsi, olin ihan hakoteillä intuition suhteen. Intuitio ja tunne eivät todentotta ole sama asia. Yhteistä niille on se, että niiden perusteita tai rakentumista tai rakentumisen syyseuraussuhteita on tietoisuuden vaikea usein tavoittaa. Tunteista ei aina tule tietoiseksi, ne vaan saattavat jyllätä taustalla, alitajuisesti, kehossa. Intuitio lienee alitajunnan tuotoksia, ja alitajunnan sopassa tosiaankin on sekä rationaalista että affektiivista ainesosaa - meille tuntemattomassa suhteessa, koska alitajuntaansa ei oikein pääse käsiksi tietoisesti. Liekö sitten kehollisuuskin jotenkin intuition taustalla, vrt. perstuntuma, gut feeling? Pääasiallinen piirre intuitiossa on kaiketi sen alitajuisuus. Asiat tuntuvat intuitiivisesti oikealta tai väärältä, tai päätökset hyviltä tai huonoilta, mutta aina tietoinen mieli ei tosiaankaan kykene hahmottamaan miksi. Intuitio on se, joka esim. nappaa kiinni pienistä heikoista vihjeistä, heikoista signaaleista.

Järkevä toiminta tarvitsee sekä analyyttista että intuitiivista mieltä.

Immanuel Kantin mukaan intuitio oli käsitystä, jonka mieli tuottaa itse ilmiöstä. Sellaiset käsitykset kuten aika ja tila ovat puhdasta Kantin käsityksen mukaista intuitiota. Myös Henri Bergson ja Pythagoras pitivät intuitiota tärkeänä tiedon muotona. John Locke sanoi, että "ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia".
...
Ihmislajilla on kaksi erilaista tiedon käsittelyjärjestelmää, intuitiivinen ja analyyttinen. Näiden ajattelun muotojen voidaan nähdä vastaavan ikiaikaista jakoa vaistoon ja järkeen. Intuitio on sanaton, ei-looginen ja tiedostamaton tapa ajatella. Analyyttinen ajattelu puolestaan on loogista ja tietoista ja siihen liittyy usein ajattelun kielellistäminen. Arkiajattelumme (arkitieto) on pääosin intuitiivista, ja tieteellinen ajattelu enimmäkseen analyyttista. Intuitio on kuitenkin merkityksellinen tekijä molemmissa ajattelun muodoissa.

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu ovat kehittyneet evoluutiossa eri vaiheissa ja kummallakin on oma tehtävänsä.[1]

Intuitiossa olemme lähempänä eläimen päättely- ja toimintatapaa. Intuitiivisen ajattelun prosessi on pitkälle tiedostamatonta. Intuitiivisen ajattelun tehtävänä on alkuaan ollut turvata hengissäsäilymistä. Arvioimme mitkä asiat ovat turvallisia tai vaarallisia, mitä kannattaa lähestyä, mitä pelätä, olkoon kyse sitten ihmisistä, eläimistä, ravinnosta tai elottomasta luonnosta. Intuitiivinen ajattelu jakaa asiat karkeasti "hyviin" ja "pahoihin". Intuitiivinen ajattelu on suoraan sidoksissa siihen, mitä kulloinkin näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme. "Ihminen uskoo mitä näkee", sanotaan. Siksi esimerkiksi sellaiset tieteelliset tutkimustulokset, jotka ovat ristiriidassa välittömien aistihavaintojemme ja arkielämän järjellisyyden (arkitiedon) kanssa, saavat ankaraa vastustusta osakseen. Usein tieteellinen tieto on suorastaan intuition vastaista ja siksi vaikea ottaa vastaan ja hyväksyä todeksi. Kopernikuksen väitteet aurinkokunnan heliosentrisyydestä kaikuivat aikoinaan kuuroille korville, koska jokainenhan saattoi itse nähdä, että Aurinko kiertää Maata eikä päinvastoin.
...
Helsingin yliopistossa parikymmentä vuotta ajattelua tutkineen Marjaana Lindemanin mukaan ihmisen tiedonkäsittelyn nerous on juuri siinä, että meillä on nämä molemmat järjestelmät, jotka yhdessä tuottavat ratkaisuja pulmiimme. Arjessa näitä järjestelmiä ja niiden keskinäistä dynamiikkaa on vaikea erottaa toisistaan, paitsi silloin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa, eli "sydän sanoo yhtä ja järki toista". Lindeman muistuttaa, että intuitio ja analyyttinen päättely eivät kumpikaan ole vain viisasta tai vain tyhmää. Molemmat ovat ihmiselle välttämättömiä ja hyödyllisiä, ja kummallakin on ansionsa ja heikkoutensa. Intuitio on luovuuden, mielikuvituksen ja sosiaalisuuden perusta. Ilman analyyttistä ajattelua taas olisimme jääneet vaille kulttuuria ja tieteellis-teknologista kehitystä. Emme tietäisi mitään siitä, miten maailma ja ihmiset todellisuudessa toimivat. [2]

Tiedostamaton tiedetty tieto on siis intuitiota. Intuitio on yksi tulkinta yliluonnollisena pidetylle ns. kuudennelle aistille.

[safiiri]

Auttaako hahmottamaan, jos muistutan, että järkevä valinta / ratkaisu ei ole sama asia kuin järkiperustein tehty ratkaisu?

Niin siis juu. Tietysti jos annetuista vaihtoehdoista valitaan.

Entä jos pitää ihan itse alusta lähtien pohtia/fiilistellä vaihtoehdot? Fiiliksellä valitaan paras vaihtoehto niistä fiiliksillä mieleen tulleista.

Järkevyys on helpompi saavuttaa jos valitaan järkevistä vaihtoehdoista fiiliksellä mieleinen - ei kovin suurta vaaraa epäonnistua.

Ei, en puhu vain annetuista vaihtoehdoista. Puhun vaikkapa siitä, että päättää ostaa kesämökin ja sitten päätyy tiettyyn kiinteistöön ja tarjoaa siitä jonkinlaisen hinnan. Kukaan ei "anna" tilanteessa vain kahta vaihtoehtoa, vaan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna: ostaa, ei osta, mitä nyt ostaakaan, tai jättää ostamatta, tai päätyy kesämökin sijaan ostamaan lomamatkan tai ei sitäkään vaan sen sijaan päättääkin ryhtyä opiskelemaan tai harrastamaan judoa. Eikä parinvalinnassakaan (josta kai tämä pohdinta alkoi) yleensä ole vain kahta, joista valitaan tuleva kumppani. Ei edes vain ota tai jätä tämä ehdolla oleva, vaan voi joka päivä tehdä asiassa valintoja niin kauan kuin henki pihisee. Tämän päivän päätös olla jatkamatta tuon tyypin suhteen pidemmälle ei sulje pois huomenna vastaantulevan kanssa suhteilun aloittamista.

Ani harvoin edes tunnepohjaiset valinnat ovat täysin pähkähulluja. Tai järkiratkaisut silkkaa rationaalia. SELITYS itselle ja muille voi toki olla...

PS. Usein tilanne vaatii niin nopeaa ratkaisua ja valintaa, että olisi sulaa hulluutta jäädä analysoimaan sitä rationaalisesti. Vitkuttelu saattaa olla kaikista mahdollisuuksista se varmimmin huonoon lopputulokseen johtava.

[-:)lauri]

Tämä menee jo ohi aiheen, että jos mode löytäisi tälle paremman kodin, mutta koska en nyt muista onko aiheeseen liittyvää jo olemassa, otan tästä kiinni tässä ketjussa:

Auttaako hahmottamaan, jos muistutan, että järkevä valinta / ratkaisu ei ole sama asia kuin järkiperustein tehty ratkaisu? Nääs ihmisen intuitio kyllä käyttää sekä järkeä että tunteita. Nopea ratkaisu voi vaikuttaa päähänpistolta, mutta sen taustalla voi olla lopulta pitkältä ajalta kertyneeseen tietoon ja kokemukseen perustuva oivallus, ahaa-elämys ja sellainen hetkessä syntynyt oikeaksi valinnaksi kokeminen. Monet intuitiiviset "päähänpistot" voi jälkeenpäin jopa selittää analyyttisesti, vaikka tämä analyysi tapahtuukin vasta oivalluksen jo synnyttyä.  Intuitiivisessa valinnassa oikealta tuntuva ratkaisu vaikuttaa tunteen valitsemalta, vaikka sen takana olisi lopulta myös tai jopa lähinnä rationaalisia perusteitakin.

Hitsin-vitsi, olin ihan hakoteillä intuition suhteen. Intuitio ja tunne eivät todentotta ole sama asia. Yhteistä niille on se, että niiden perusteita tai rakentumista tai rakentumisen syyseuraussuhteita on tietoisuuden vaikea usein tavoittaa. Tunteista ei aina tule tietoiseksi, ne vaan saattavat jyllätä taustalla, alitajuisesti, kehossa. Intuitio lienee alitajunnan tuotoksia, ja alitajunnan sopassa tosiaankin on sekä rationaalista että affektiivista ainesosaa - meille tuntemattomassa suhteessa, koska alitajuntaansa ei oikein pääse käsiksi tietoisesti. Liekö sitten kehollisuuskin jotenkin intuition taustalla, vrt. perstuntuma, gut feeling? Pääasiallinen piirre intuitiossa on kaiketi sen alitajuisuus. Asiat tuntuvat intuitiivisesti oikealta tai väärältä, tai päätökset hyviltä tai huonoilta, mutta aina tietoinen mieli ei tosiaankaan kykene hahmottamaan miksi. Intuitio on se, joka esim. nappaa kiinni pienistä heikoista vihjeistä, heikoista signaaleista.

Järkevä toiminta tarvitsee sekä analyyttista että intuitiivista mieltä.

Immanuel Kantin mukaan intuitio oli käsitystä, jonka mieli tuottaa itse ilmiöstä. Sellaiset käsitykset kuten aika ja tila ovat puhdasta Kantin käsityksen mukaista intuitiota. Myös Henri Bergson ja Pythagoras pitivät intuitiota tärkeänä tiedon muotona. John Locke sanoi, että "ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia".
...
Ihmislajilla on kaksi erilaista tiedon käsittelyjärjestelmää, intuitiivinen ja analyyttinen. Näiden ajattelun muotojen voidaan nähdä vastaavan ikiaikaista jakoa vaistoon ja järkeen. Intuitio on sanaton, ei-looginen ja tiedostamaton tapa ajatella. Analyyttinen ajattelu puolestaan on loogista ja tietoista ja siihen liittyy usein ajattelun kielellistäminen. Arkiajattelumme (arkitieto) on pääosin intuitiivista, ja tieteellinen ajattelu enimmäkseen analyyttista. Intuitio on kuitenkin merkityksellinen tekijä molemmissa ajattelun muodoissa.

Intuitiivinen ja analyyttinen ajattelu ovat kehittyneet evoluutiossa eri vaiheissa ja kummallakin on oma tehtävänsä.[1]

Intuitiossa olemme lähempänä eläimen päättely- ja toimintatapaa. Intuitiivisen ajattelun prosessi on pitkälle tiedostamatonta. Intuitiivisen ajattelun tehtävänä on alkuaan ollut turvata hengissäsäilymistä. Arvioimme mitkä asiat ovat turvallisia tai vaarallisia, mitä kannattaa lähestyä, mitä pelätä, olkoon kyse sitten ihmisistä, eläimistä, ravinnosta tai elottomasta luonnosta. Intuitiivinen ajattelu jakaa asiat karkeasti "hyviin" ja "pahoihin". Intuitiivinen ajattelu on suoraan sidoksissa siihen, mitä kulloinkin näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme. "Ihminen uskoo mitä näkee", sanotaan. Siksi esimerkiksi sellaiset tieteelliset tutkimustulokset, jotka ovat ristiriidassa välittömien aistihavaintojemme ja arkielämän järjellisyyden (arkitiedon) kanssa, saavat ankaraa vastustusta osakseen. Usein tieteellinen tieto on suorastaan intuition vastaista ja siksi vaikea ottaa vastaan ja hyväksyä todeksi. Kopernikuksen väitteet aurinkokunnan heliosentrisyydestä kaikuivat aikoinaan kuuroille korville, koska jokainenhan saattoi itse nähdä, että Aurinko kiertää Maata eikä päinvastoin.
...
Helsingin yliopistossa parikymmentä vuotta ajattelua tutkineen Marjaana Lindemanin mukaan ihmisen tiedonkäsittelyn nerous on juuri siinä, että meillä on nämä molemmat järjestelmät, jotka yhdessä tuottavat ratkaisuja pulmiimme. Arjessa näitä järjestelmiä ja niiden keskinäistä dynamiikkaa on vaikea erottaa toisistaan, paitsi silloin, kun ne ovat keskenään ristiriidassa, eli "sydän sanoo yhtä ja järki toista". Lindeman muistuttaa, että intuitio ja analyyttinen päättely eivät kumpikaan ole vain viisasta tai vain tyhmää. Molemmat ovat ihmiselle välttämättömiä ja hyödyllisiä, ja kummallakin on ansionsa ja heikkoutensa. Intuitio on luovuuden, mielikuvituksen ja sosiaalisuuden perusta. Ilman analyyttistä ajattelua taas olisimme jääneet vaille kulttuuria ja tieteellis-teknologista kehitystä. Emme tietäisi mitään siitä, miten maailma ja ihmiset todellisuudessa toimivat. [2]

Tiedostamaton tiedetty tieto on siis intuitiota. Intuitio on yksi tulkinta yliluonnollisena pidetylle ns. kuudennelle aistille.

Mä olen pikkuhiljaa tulossa seniiliksi tai vain vieraantunut status quosta sillä olen alkanut nähdä järkeä myös kilpailevassa selitysmallissa, jonka mukaan kaikki ajattelu olisi intuitiivista. Analyyttisyys olisi ehkäpä enempi vain intuitiivista kykyä kielellistää nuo intuitiot.

Joskus luin jostain, että fiksuilla ihmisillä (lue analyyttisillä ihmisillä) on toisinaan myös samanlaisia hupsuja totena pitämiään ajatuksia kuin täysillä tomppeleillakin, mutta sillä erolla, että fiksut ihmiset pystyvät perustelemaan harhansa paremmin, mikä ironisesti estää heitä itseään näkemästä, että ovat asiassa väärässä. Näitä vieraili aikoinaan lukuisia Tiedeplastalla. Milloin geologian tohtori oli vakuttunut Urantiasta milloin Rakennustekniikan tms. diplomi-insinööri näki lähes kaiken neurotieteen Pavlovin jälkeen pelkkänä "haistapaskatieteenä".

Mistä pääsemmekin loppukanettiini, että mahdollinen analyyttisyys ei vielä sekään takaisi, että syntyneet päätelmät olisi myös laadullisesti arvokkaita. Pahimmissa tapauksissa liika analyyttisyys parantaa siis kykyämme viestiä mahdollisesti vahingolliset ajatuksiamme liian uskottavasti.

[Brutto]

Joskus luin jostain, että fiksuilla ihmisillä (lue analyyttisillä ihmisillä) on toisinaan myös samanlaisia hupsuja totena pitämiään ajatuksia kuin täysillä tomppeleillakin, mutta sillä erolla, että fiksut ihmiset pystyvät perustelemaan harhansa paremmin, mikä ironisesti estää heitä itseään näkemästä, että ovat asiassa väärässä.

Jos fiksu ihminen pystyy perustelemaan hupsun ajatuksensa, niin mistä tietää että hän on väärässä?

[ROOSTER]

Joskus luin jostain, että fiksuilla ihmisillä (lue analyyttisillä ihmisillä) on toisinaan myös samanlaisia hupsuja totena pitämiään ajatuksia kuin täysillä tomppeleillakin, mutta sillä erolla, että fiksut ihmiset pystyvät perustelemaan harhansa paremmin, mikä ironisesti estää heitä itseään näkemästä, että ovat asiassa väärässä.

Jos fiksu ihminen pystyy perustelemaan hupsun ajatuksensa, niin mistä tietää että hän on väärässä?

Intuitiolla, intuitiolla.

[-:)lauri]

Joskus luin jostain, että fiksuilla ihmisillä (lue analyyttisillä ihmisillä) on toisinaan myös samanlaisia hupsuja totena pitämiään ajatuksia kuin täysillä tomppeleillakin, mutta sillä erolla, että fiksut ihmiset pystyvät perustelemaan harhansa paremmin, mikä ironisesti estää heitä itseään näkemästä, että ovat asiassa väärässä.

Jos fiksu ihminen pystyy perustelemaan hupsun ajatuksensa, niin mistä tietää että hän on väärässä?

Riippuen tilanteesta ei välttämättä mistään sellaisesta, mikä juuri sillä hetkellä osoittaisi ajatukset hupsuiksi. Jos ei ole parempaa tietoa miten jokin asia on, parhaimmillaan vain aika näyttää onko ajatus kuinka oikean osunut. Aina edes se ei sitä osoita ainakaan yhden tai kahden ihmiselämän aikana.

Edit: ja tietysti sitten on niitä harhoja, joiden todellinen laita ei paljastu ihmissivilisaatiolle koskaan. Ovat vaan niin pirun ilmeiseltä vaikuttavia tosia, ettemme osaa esittää niille edes etäisesti järkeviä vaihtoehtoja.

[-:)lauri]

Tuosta oli joskus joku dokumentti tai juutuubivideo ja sen tukena tutkimus, että kykymme hahmottaa maailmaa on vahvasti linkittynyt käyttämämme kielen rakenteisiin ja sen erotuskykyyn (ja jotenkin tuo on aika lähelle sitä mitä ymmärrän analyyttisyydellä). Tietyillä metsästäjäkeräilijöillä ei muistaakseni ollut sanoja ajalle ennen, jälkeen tai nyt, (tai sitten heiltä puuttui kieli jonkun muun vastavan meille arkipäiväisen konseptin käsittelylle eivätkä he luonnollisestri ymmärtäneet konseptista mitään vaan painoivat mitä ilmeisimmin menemään pelkällä "intuitiolla"), mutta heillä oli muistaakseni meistä poiketen kymmeniä(?) eri sanoja vihreän eri sävyille. He pystyvät erotamaan vihreän ja sinisen väliltä vihreitä värisävyjä tarkemmin kuin länsimaalaiset verrokit, eli kykenivät suhtautumaan vihreän sävyihin nähdäkseni länkkäreitä analyyttisemmin, sikäli jos ja kun analyyttisyydellä ymmärretään kykyä asemoida ajatuksensa ympäröivän maailman kanssa johdonmukaisiksi.

[-:)lauri]

Oma teoriani on, että analyyttisyys on pelkkää jälkiviisausharhaa. Mitä fiksummasta ihmisestä on kyse, sitä aikaisemmassa vaiheessa viisastelu alkaa.

[Xantippa]

Minua jäi kovasti kiinnostamaan Roosterin järkiasiat ja järkevät keskustelut nimenomaan parisuhteen konteksissa. Mitä ne ovat?

Sain varmaan väärän mielikuvan, mutta jäi fiilis, että jotta ei elettäisi hippielämää, romantiikka, erotiikka, seksi ja rakkauden ilmaisut kuuluvat iltaan, yöhön ja pikkutunneille, kun taas järkiasioille jää ankeat aamut ja ikävät iltapäivät. Tämä varmaan on ihan väärä tulkinta, mutta semmoinen nyt jäi.

Yritin ajatella omaa ihmissuhdettani ja miettiä, mikä olisi sellainen järkiasia, että sitä ei voi käsitellä aamuyöstä klo 3, jos tilanne semmoinen on, että molemmat hereillä siinä sattuvat olemaan. En keksinyt mitään.

Mitä nämä aikansa ja paikkansa vaativat ikävät järkiasiat ovat, siis?

T: Xante

[kertsi]

Ainakaan ei kannata aloittaa riitaa juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä stressitason nouseminen voi viedä yöunet.

Nämä "järkipuheet" voivat olla enemmän tai vähemmän riidanhaastamista miehen puolelta, varsinkin jos siihen liittyy toisen tunteiden, tarpeiden, itsemääräämisoikeuden, intuition ja järkipuheenkin mitätöintiä.

[ROOSTER]

Yritin ajatella omaa ihmissuhdettani ja miettiä, mikä olisi sellainen järkiasia, että sitä ei voi käsitellä aamuyöstä klo 3, jos tilanne semmoinen on, että molemmat hereillä siinä sattuvat olemaan. En keksinyt mitään.

Kiitos vinkistä.

Voi kyllä olla, että meillä ollaan niin tokkuraisia aamuyön tunteina, ettei keskustelu järkiasioista ole kovin järkevää. Jos vielä sattuu tarvitsemaan ulkopuolista tietoa avuksi, on sitä helpompi hankkia klo 8 jälkeen.

Maailmanjärjestys on sellainen, että yleensä vaativat kokoukset ja sopimiskeskustelut pidetään silloin kun ihmiset ovat virkeitä. Poislukien tietysti työmarkkinaneuvottelut ja rikollisten suunnittelupalaverit tehdashalleissa.