Parisuhdeketju

[Xantippa]

Yritin ajatella omaa ihmissuhdettani ja miettiä, mikä olisi sellainen järkiasia, että sitä ei voi käsitellä aamuyöstä klo 3, jos tilanne semmoinen on, että molemmat hereillä siinä sattuvat olemaan. En keksinyt mitään.

Kiitos vinkistä.

Voi kyllä olla, että meillä ollaan niin tokkuraisia aamuyön tunteina, ettei keskustelu järkiasioista ole kovin järkevää. Jos vielä sattuu tarvitsemaan ulkopuolista tietoa avuksi, on sitä helpompi hankkia klo 8 jälkeen.

Maailmanjärjestys on sellainen, että yleensä vaativat kokoukset ja sopimiskeskustelut pidetään silloin kun ihmiset ovat virkeitä. Poislukien tietysti työmarkkinaneuvottelut ja rikollisten suunnittelupalaverit tehdashalleissa.

Maailmanjärjestys on tämä ollut aika vähän aikaa. Aikaisemmin juuri noita asioita vasta tuseerattiin kokoon tuhannen kännissä pitkin öitä.

Mutta parisuhteesta oli puhe, et kai sitä sentään rinnasta työmarkkinaneuvotteluihin.

T: Xante

[-:)lauri]

Nämä "järkipuheet" voivat olla enemmän tai vähemmän riidanhaastamista miehen puolelta, varsinkin jos siihen liittyy toisen tunteiden, tarpeiden, itsemääräämisoikeuden, intuition ja järkipuheenkin mitätöintiä.

Varsinkin nettikeskusteluissa asia on usein juurikin noin.

[Lognessa]

Omalla lausunnollani hain sitä että mies panee vain kerran, taikka kaikkea mikä liikkuu, ja sievistelee sitä sillä ettei hänen tarvitse omistaa ketään. On yhtä kuin hän ei halua omistautua eli olla lojaali kellekään.

Erittäin hyvä tarkennus, omistautuminen onkin vallan eri asia kuin omistaminen, jos olisin keksinyt, olisinkin itsekin käyttänyt tuota sanaa, kun pyrin omistamisasiaa kohdaltani selventämään.

Omistaminen kun on vain yksisuuntaista, omistautuminen toimii molemmin päin.

T: Xante

Joskus on piuhat vähän vähemmän solmussa että saa paremmin irti mitä hakee. Mutta tosiaan omistautuminen on sana jota soisi käytettävän enemmänkin. Jos ei millään tavalla koe tarvista omistautua kumppanilleen edes hiukkasen enemmän kuin kaikille muille, niin suhde ei tule kestämään.

Ja kaikkea kohtuudella; omistamista ja omistautumista. Kukaanhan ei halua pelkästään omistautuvaa kumppania. Alkaisi ahdistaa sekin.

[Toope]

Ainakaan ei kannata aloittaa riitaa juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä stressitason nouseminen voi viedä yöunet.

Nämä "järkipuheet" voivat olla enemmän tai vähemmän riidanhaastamista miehen puolelta, varsinkin jos siihen liittyy toisen tunteiden, tarpeiden, itsemääräämisoikeuden, intuition ja järkipuheenkin mitätöintiä.

Onneksi naisten "viimeiset sanat" ovat vain sopuisia...

[safiiri]

Ainakaan ei kannata aloittaa riitaa juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä stressitason nouseminen voi viedä yöunet.

Nämä "järkipuheet" voivat olla enemmän tai vähemmän riidanhaastamista miehen puolelta, varsinkin jos siihen liittyy toisen tunteiden, tarpeiden, itsemääräämisoikeuden, intuition ja järkipuheenkin mitätöintiä.

Onneksi naisten "viimeiset sanat" ovat vain sopuisia...

Tässäkö esittelet omaa rakentavan ja sopua kasvattavan keskustelun kykyäsi?

[Xantippa]

Omalla lausunnollani hain sitä että mies panee vain kerran, taikka kaikkea mikä liikkuu, ja sievistelee sitä sillä ettei hänen tarvitse omistaa ketään. On yhtä kuin hän ei halua omistautua eli olla lojaali kellekään.

Erittäin hyvä tarkennus, omistautuminen onkin vallan eri asia kuin omistaminen, jos olisin keksinyt, olisinkin itsekin käyttänyt tuota sanaa, kun pyrin omistamisasiaa kohdaltani selventämään.

Omistaminen kun on vain yksisuuntaista, omistautuminen toimii molemmin päin.

T: Xante

Joskus on piuhat vähän vähemmän solmussa että saa paremmin irti mitä hakee. Mutta tosiaan omistautuminen on sana jota soisi käytettävän enemmänkin. Jos ei millään tavalla koe tarvista omistautua kumppanilleen edes hiukkasen enemmän kuin kaikille muille, niin suhde ei tule kestämään.

Ja kaikkea kohtuudella; omistamista ja omistautumista. Kukaanhan ei halua pelkästään omistautuvaa kumppania. Alkaisi ahdistaa sekin.

Aivan totta! Omistutumisestakin voi tulla omistamisten pyrkimys, liian pitkälle vietynä. Hyvä huomio.

T: Xante

[Lognessa]

Siirsin tämän pätkän pois seksuaalirikoksista

Joo, olemme liian vanhoja, viisaita ja omaa tahtoa ja ymmärrystä täynnä.

En oleta automaattisesti, että esimerkiksi sinulla olisi yhtä paljon intiimiä kokemusta miehistä, kuin minulla on naisista. En kirjoita näin brassatakseni, vaan kirjoitan kuten asia omasta näkökulmastani on. Monenko miehen kanssa olet ollut vakavassa suhteessa, tähänastisen elämäsi aikana? Kuinka lyhyitä tai pitkiä suhteet ovat olleet? Oletko harrastanut yhden yön juttuja ja jos, niin kuinka paljon ja kuinka hartaasti? Onko sinulla veljiä ja jos on, onko isoveljeä? Oletko yleisemminkin harrastanut säädyllistä elämää, vai vähemmän säädyllistä elämää? Kyse on samalla eletyksi eletyistä arvomaailmoista. Saat uskoa, että harvassa ovat sellaiset elämänfilosofit, jotka ovat itse eläneet niiden ihanteiden mukaan, joista ovat muille saarnanneet. Saat uskoa, että minulle ei tarvitse edes todistella, että olisit elänyt aina ja kaikessa omien ideaaliesi mukaan. Oletko joskus kävellyt päin punaisia, kun silmä välttää? Onko sinulla ollut uskottomia ajatuksia? Onko sinulla ollut uskottomia tekoja? Ihan näin meidän kesken, kun eihän tätä kukaan muu lue - sitä kutsutaan vain elämäksi eikä siihen kuole - mutta siihen kuolee, että se elämä elämättä jää. Jos olet ollut nuhteeton, niin kivat sulle!

Koko ikänsä pitkässä parisuhteessa viettäminen on mielestäni ihailtavaa. Mutta sitten on samalla niin, että silloin kokemus rajoittuu yhteen henkilöön eikä sitten muusta voi oikein puhuakaan, kuin siitä ainokaisesta. Ei se sinällään sen parempaa tai huonompaa ole, mutta erilaista kuin minulla on ollut, ja on. Voidaan tietysti sivuuttaa tämä toteamalla, että kaikki naiset ovat ihan ehdottomasti uniikkeja lumihiutaleita eikä teissä kenessäkään ole mitään yhtäläistä - nainen on suorastaan ikuinen mysteeri. Miellyttäisikö tämä sinua?

Tai sitten vain se narttu älähti, johon kalikka todellakin kalahti...

Hyvä kirjoitus, vapauttavakin. Monesti sitä soimaa itseään sekä tehdyistä että tekemättömistä.

Omat lukemani pyörii tusinan ympärillä. Tusina intiimejä kohtaamisia, jotka jäivät asteelle. Tusina syvempiä, joista puolet pidempiaikaisia.

Ja vain yksi tuosta kvarttaalista oli sellainen (ajoittuu alkuvaiheeseen), joka olisi voinnut jäädä kokematta, koska tyyppi oli ikävä, sellainen, josta voisi katkeroitua.

Veljiä ei ole.
Yhdestä kerrasta nuorena sain rahaa, vaikka siinä ei tapahtunut mitään pahaa.

Yksi suhdetyyppi ei minulle kuitenkaan sovi, se on sellainen romattinen rakkaus, jossa lähdetään syvälle rakkaudellisiin tunteisiin. Rakastaminen niin, että oikeasti tuntee sydämensä halkeavan. Sillä siinä myös vastakkaiset tunteet voimistuvat, esim. pohjaton suru tai pahimmillaan menettämisen pelko, josta seuraa ikävää käytöstä.

[safiiri]

Yritin ajatella omaa ihmissuhdettani ja miettiä, mikä olisi sellainen järkiasia, että sitä ei voi käsitellä aamuyöstä klo 3, jos tilanne semmoinen on, että molemmat hereillä siinä sattuvat olemaan. En keksinyt mitään.

Kiitos vinkistä.

Voi kyllä olla, että meillä ollaan niin tokkuraisia aamuyön tunteina, ettei keskustelu järkiasioista ole kovin järkevää. Jos vielä sattuu tarvitsemaan ulkopuolista tietoa avuksi, on sitä helpompi hankkia klo 8 jälkeen.

Maailmanjärjestys on sellainen, että yleensä vaativat kokoukset ja sopimiskeskustelut pidetään silloin kun ihmiset ovat virkeitä. Poislukien tietysti työmarkkinaneuvottelut ja rikollisten suunnittelupalaverit tehdashalleissa.

Tosin on monia, jotka ovat paljon virkeämpiä klo 3 aamuyöllä kuin sitten kahdeksalta aamulla. Maalimanjärjestys vain on sellainen, että ajatellaan heidän olevan jotenkin huonoja ihmisiä tämän erilaisen sisäisen kellonsa takia. Vaikka yökukkujien olemassaolo on jopa evolutiivisesti perusteltu yhteisölle tarpeelllisena ominaisuutena.

[Xantippa]

Yksi suhdetyyppi ei minulle kuitenkaan sovi, se on sellainen romattinen rakkaus, jossa lähdetään syvälle rakkaudellisiin tunteisiin. Rakastaminen niin, että oikeasti tuntee sydämensä halkeavan. Sillä siinä myös vastakkaiset tunteet voimistuvat, esim. pohjaton suru tai pahimmillaan menettämisen pelko, josta seuraa ikävää käytöstä.

Vaan taitaa olla myös niin, että jos tämä tapahtuu kahdelle yhtä aikaa, seuraa ihanaa käytöstä. Olen tämän onnekkaasti kokenut, josta olen kiitollinen ja yritän aina maailmassa eteenpäin onnea laittaa, jonka saan kokea.

T: Xante

[safiiri]

Siirsin tämän pätkän pois seksuaalirikoksista

Joo, olemme liian vanhoja, viisaita ja omaa tahtoa ja ymmärrystä täynnä.

En oleta automaattisesti, että esimerkiksi sinulla olisi yhtä paljon intiimiä kokemusta miehistä, kuin minulla on naisista. En kirjoita näin brassatakseni, vaan kirjoitan kuten asia omasta näkökulmastani on. Monenko miehen kanssa olet ollut vakavassa suhteessa, tähänastisen elämäsi aikana? Kuinka lyhyitä tai pitkiä suhteet ovat olleet? Oletko harrastanut yhden yön juttuja ja jos, niin kuinka paljon ja kuinka hartaasti? Onko sinulla veljiä ja jos on, onko isoveljeä? Oletko yleisemminkin harrastanut säädyllistä elämää, vai vähemmän säädyllistä elämää? Kyse on samalla eletyksi eletyistä arvomaailmoista. Saat uskoa, että harvassa ovat sellaiset elämänfilosofit, jotka ovat itse eläneet niiden ihanteiden mukaan, joista ovat muille saarnanneet. Saat uskoa, että minulle ei tarvitse edes todistella, että olisit elänyt aina ja kaikessa omien ideaaliesi mukaan. Oletko joskus kävellyt päin punaisia, kun silmä välttää? Onko sinulla ollut uskottomia ajatuksia? Onko sinulla ollut uskottomia tekoja? Ihan näin meidän kesken, kun eihän tätä kukaan muu lue - sitä kutsutaan vain elämäksi eikä siihen kuole - mutta siihen kuolee, että se elämä elämättä jää. Jos olet ollut nuhteeton, niin kivat sulle!

Koko ikänsä pitkässä parisuhteessa viettäminen on mielestäni ihailtavaa. Mutta sitten on samalla niin, että silloin kokemus rajoittuu yhteen henkilöön eikä sitten muusta voi oikein puhuakaan, kuin siitä ainokaisesta. Ei se sinällään sen parempaa tai huonompaa ole, mutta erilaista kuin minulla on ollut, ja on. Voidaan tietysti sivuuttaa tämä toteamalla, että kaikki naiset ovat ihan ehdottomasti uniikkeja lumihiutaleita eikä teissä kenessäkään ole mitään yhtäläistä - nainen on suorastaan ikuinen mysteeri. Miellyttäisikö tämä sinua?

Tai sitten vain se narttu älähti, johon kalikka todellakin kalahti...

Hyvä kirjoitus, vapauttavakin. Monesti sitä soimaa itseään sekä tehdyistä että tekemättömistä.

Omat lukemani pyörii tusinan ympärillä. Tusina intiimejä kohtaamisia, jotka jäivät asteelle. Tusina syvempiä, joista puolet pidempiaikaisia.

Ja vain yksi tuosta kvarttaalista oli sellainen (ajoittuu alkuvaiheeseen), joka olisi voinnut jäädä kokematta, koska tyyppi oli ikävä, sellainen, josta voisi katkeroitua.

Veljiä ei ole.
Yhdestä kerrasta nuorena sain rahaa, vaikka siinä ei tapahtunut mitään pahaa.

Yksi suhdetyyppi ei minulle kuitenkaan sovi, se on sellainen romattinen rakkaus, jossa lähdetään syvälle rakkaudellisiin tunteisiin. Rakastaminen niin, että oikeasti tuntee sydämensä halkeavan. Sillä siinä myös vastakkaiset tunteet voimistuvat, esim. pohjaton suru tai pahimmillaan menettämisen pelko, josta seuraa ikävää käytöstä.

Ongelmallista tuossa kirjoituksessa vain on se, ettei päätelmä oikein päde niihin, joita aave yrittää tarkoittaa. Hän yrittää vihjailla, että vaikkapa tällä palstalla miesten ongelmallisesta käyttäytymisestä valittaisivat naiset, jotka ovat sattuneet olemaan (harvoissa) miessuhteissaan tällaisten ikävämpien tapausten kanssa. Mutta - juuri ne, joille aave näin vastailee, ovat päinvastoin kertoneet vallan toisenlaisista parisuhdekokemuksistaan. Oikeastaan jopa niin, että monet aaveen viestit näyttäytyvät heille sellaisina mielipiteinä ja asenteina, joita onneksi ei omalla kumppanilla ole ja joihin törmätessään he kiertäisivät tyypit mahdollsimman kaukaa.

JOS on pitkässä (vuosikymmeniä pitkässä) parisuhteessa, on aika ilmiselvää, ettei samalla voi kertyä kokemuksia lukuisista parisuhteista ja kumppaneista. Ellei ole kyse laajamittaisesta pettämisestä tai ns. avoimesta suhteesta. Itse olen myös vähän sillä kannalla, että kyllä jotakuinkin puolet pitkän parisuhteen syntymisen ja onnistumisen ansiosta kuuluu itselle, jos toki puolet kumppanillekin. Samoin syyt parisuhteen syntymättömyydelle löytynee syitä jälleen jotakuinkin puolen osuuden verran omasta päästä, jos osittain voi syytellä huonoa "tarjontaa". Se on sitten eri juttu, pitääkö juuri pitkään parisuhteeseen kykenemistä ansiona vai enemmän luonnekysymyksenä sen kummemmin arvottamatta tuota piirrettä toisenlaisia paremmaksi.

[Xantippa]

Aave nyt näyttää kuvittelevan, että "kokemus" toisesta sukupuolesta on aina seksuaalinen. Olen pitkässä parisuhteessa, mutta kyllä minulla on kokemuksia miehistä. Kavereina, työkavereina, ystävinä, ystävieni kumppaneina, sukulaisina, tuttavina...miehiä on kyllä maailmassa, vaikka heidän kanssaan juuri minä en suhteile.

Että sillä perusteella pitkässäkin parisuhteessa oleva on ihan pätevä kommentoimaan.

T: Xante

[safiiri]

Aave nyt näyttää kuvittelevan, että "kokemus" toisesta sukupuolesta on aina seksuaalinen. Olen pitkässä parisuhteessa, mutta kyllä minulla on kokemuksia miehistä. Kavereina, työkavereina, ystävinä, ystävieni kumppaneina, sukulaisina, tuttavina...miehiä on kyllä maailmassa, vaikka heidän kanssaan juuri minä en suhteile.

Että sillä perusteella pitkässäkin parisuhteessa oleva on ihan pätevä kommentoimaan.

T: Xante

Näinpä tietenkin. Tämä vain lienee liian vaikea ajatus, jos ei pysty itse näkemään toisen sukupuolen yksilöä missään muussa mielessä kuin seksuaalisen kanssakäymisen välineenä. Siksi aave ei voi mitenkään ymmärtää, että kritiikki "miehiä" kohtaan kohdistuu itse asiassa tuohon rajoittuneeseen katseeseen, jolla hän tarkastelee naisia ja olettaa vastaavasti naisten näin kapeasti tarkastelevan miehiä. Aaveen kaltaisissa ei ole pahiten ongelmallista se, ettei heitä kelpuuttaisi omaksi kumppaniksi (tai "saisi" kuten hän itselleen tilanteen selittää). Ongelmana ovat tyypillisesti ne kaikki muut tilanteet, joihin tällainen asenne naisia kohtaan vaikuttaa - parisuhteiden ulkopuolella.  Puolisoksi tai seksikumppaniksi ei aavetta ole pakko ottaa. Mutta häneen saattaa törmätä muissa yhteyksissä, joissa ei vastaavalla tavalla pääse valikoimaan sitä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä: työkaverina, opettajana, pomona, palvelutyöntekijänä, tyyppinä baaritiskillä  tai vain satunnaisena tuntemattomana vastaantulijana.

[Norma Bates]

Kun ei kaikki parisuhteessa tapahtuva rääkki ole seksuaalista väkivaltaa, niin sopinee tämä sitten tähän ketjuun.

Jäin miettimään sitä että jos naiset jotka päätyvät kimppaan aina huonojen miesten kanssa omaavat "rikkinäisen" lapsuuden ja turvattoman kodin, niin miten on sitten miesten laita? Valitsevatko miehetkin huonoja kumppaneita jos heillä on ollut paskat kotiolot lapsena? Vai meneekö se jotenkin tylsämielisesti aina niin että siinä missä nainen valitsee huonoja kumppaneita miehet ovat näitä huonoja kumppaneita, jos heillä on ollut kehno lapsuus?

Eli naiset oireilevat aina ottamalla turpaan, miehet antamalla turpaan? Onko se ja meneekö se näin?

***

En tiedä millaiset kotiolot oli ollut sillä miehellä johon ihastuin 90-luvulla. Hänellä selvästi tuntui olevan taipumus päätyä kimppaan aivan mahdottomien daamien kanssa. Olisiko ollut lie hänen eka suhteensa jossa hän muutti kotoa tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja jonkin ajan päästä naikkonen toi kämppään uuden miehen jota sitten alkoi naida napsutella. Kun minun tuntemani mies halusi muuttaa pois, hän teki sen salaa, mutta nainen kumminkin pöllähti paikalle keskellä muuttotilannetta, ja löi miestä siitä hyvästä että tämä kehtasi häipyä. Seuraava tai joku toinen nainen tällä miehellä sitten oli tämä mistä yhtäällä mainitsin, että muijaa piti kokoajan kehua, tai jos ei niin tehnyt, niin nainen kehui itse itseään peiliä tuijotellen. Lisäksi tämä nainen oli umpinymfo.

Itse en ole nymfo, mutta ei minullakaan häävisti mennyt siihen aikaan kun em. mieheen tutustuin. Ilmeisesti mies oli jonkinlainen kahelimagneetti.

Joten kyllä se miehiltäkin onnistuu keräillä yhden ja saman tyypin naisia siinä missä naisia on soimattu vuosikymmeniä siitä miten onnistutaan löytämään kaikki ne paskimmat miehet.

[Lognessa]

Kotiolot ja historia vaikuttaa totta kai. Hakee tuttuutta, mutta myös jotain, mistä on jäänyt paitsi. Voi hakea myös selvittämättömiä asioita tai jännitystä.

Ihmettelen omaa heittäytymistä tähän ketjuun, Aave sen niin ovelasti laittoi, että lankesin.

Opin kyllä näissä asioissa kerrasta.
Esimerkkina se maksun saaminen. Olin nuori ja kyse oli pummaamastani kyydistä jonkun lauantai-illan jälkeen. En tarkalleen tiedä miksi puhe kääntyi niin, mutta tyydytin vanhempaa mersumiestä vetämällä käteen. Ei sen pahempaa. Ymmärsin vain, että olin velkaa kyydistä. Maksu oli outo, enkä ole sen jälkeen näin toiminut.

Pitkät parisuhteeni yhteen laskettuna olen toistasataa vuotta vanha. Todellisuudessa ensimmäinen kesti neljä kuukauutta, mutta se oli nuorena koko elämä, toinen vähän pidempään ja seuraavat siitä sitten pidempään.

Ja mainittakoon tämäkin, ne loput puolitusinaa olivat sellaisia, mitä Aave kokee harva se kohtaaminen. Minulla nimittäin silloin nuorena sattui ihan viattoman iloitteluillan jälkeen yhdessänukkumisen seurauksena tarttumaan sukupuolitauti. Hämmästyttävää että tarttuu neitsyieihinkin, mutta niin kävi (totta). Sen jälkeen aika tiukka on ollut seula, ja sisään ovat päässeet vain hassu luku "pidempi"- ja pidempiaikaisista.

Kotioloista 20% tiukkaa jopa ankaraa. 20% kannustavaa. 30% pimeää. Loput rakkautta, hyväksymistä ja hyväntahtoisuutta ja loput 150% omaa yritämistä ja pärjäämistä.

[Toope]

Kun ei kaikki parisuhteessa tapahtuva rääkki ole seksuaalista väkivaltaa, niin sopinee tämä sitten tähän ketjuun.

Jäin miettimään sitä että jos naiset jotka päätyvät kimppaan aina huonojen miesten kanssa omaavat "rikkinäisen" lapsuuden ja turvattoman kodin, niin miten on sitten miesten laita? Valitsevatko miehetkin huonoja kumppaneita jos heillä on ollut paskat kotiolot lapsena? Vai meneekö se jotenkin tylsämielisesti aina niin että siinä missä nainen valitsee huonoja kumppaneita miehet ovat näitä huonoja kumppaneita, jos heillä on ollut kehno lapsuus?

Eli naiset oireilevat aina ottamalla turpaan, miehet antamalla turpaan? Onko se ja meneekö se näin?

***

En tiedä millaiset kotiolot oli ollut sillä miehellä johon ihastuin 90-luvulla. Hänellä selvästi tuntui olevan taipumus päätyä kimppaan aivan mahdottomien daamien kanssa. Olisiko ollut lie hänen eka suhteensa jossa hän muutti kotoa tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja jonkin ajan päästä naikkonen toi kämppään uuden miehen jota sitten alkoi naida napsutella. Kun minun tuntemani mies halusi muuttaa pois, hän teki sen salaa, mutta nainen kumminkin pöllähti paikalle keskellä muuttotilannetta, ja löi miestä siitä hyvästä että tämä kehtasi häipyä. Seuraava tai joku toinen nainen tällä miehellä sitten oli tämä mistä yhtäällä mainitsin, että muijaa piti kokoajan kehua, tai jos ei niin tehnyt, niin nainen kehui itse itseään peiliä tuijotellen. Lisäksi tämä nainen oli umpinymfo.

Itse en ole nymfo, mutta ei minullakaan häävisti mennyt siihen aikaan kun em. mieheen tutustuin. Ilmeisesti mies oli jonkinlainen kahelimagneetti.

Joten kyllä se miehiltäkin onnistuu keräillä yhden ja saman tyypin naisia siinä missä naisia on soimattu vuosikymmeniä siitä miten onnistutaan löytämään kaikki ne paskimmat miehet.

Mutta kyllä ihmisestä aina kertoo, millaisia partnereita valitsee. Introvertti persoona ei ihan heti pariudu möykkäävän ekstrovertin kanssa, vaan hakee vähän hiljaisempaa tyttöä tai poikaa. Yleensä vastakohdat ehkä eivät houkuttele, vaan useimmille omankaltainen persoona? En mene vannomaan, koska minullakin on vain muutama pidempi suhde taustallani. Mutta nuo ex-naisystävät (1 ex-vaimo) ovat olleet myös kaikki hieman enemmän introverttipersoonia, kuten itsekin olen. En vain toimi hyvin ulospäinsuuntautuvien ihmisten kanssa. Pidän heitä mielelläni vähän "ulkoringissä".