Tämä ketju on ollut aika hiljainen, eli suurempia kohuja ei ole tainnut olla liikkeellä. Tartutaan siis juurisyihin ja nykykiemuroihin kun on rauhallinen hetki niistä keskustella.
Kepu/maalaisliitto oli aikoinaan, voimiensa tunnossa, leimautunut isänmaalliseksi (siis käytännössä niin, että ryssä on paha ja ruotsalaiset homohtavia) ja maalaismieliseksi puolueeksi. Suurimpia etuja oli Kelan aikaansaamisessa mukana olo. Kun maalaiskansa ja kaupunkiin muuttaneet pääsivät kiinni kansaneläkkeisiin ja lapsilisiin, niin kannatus oli taattu. KELAn pääjohtajuus taas oli kepulle sovittu läänitys. Jos EU:n tuet näyttivät riittämättömiltä, niin hallituskumppaneilta kiristettiin lisää rahaa joka maksatettiin kotimaisista veroista. Enää ei ole kauaa sellaista vaaankieliasemaa jolla voisi kiristää.
Kun maaseutuväestö alkoi vähetä ja tultiin siihen, että yli puolet ihmisistä asuikin kaupungeissa alkoi tilanne muuttua. Luontainen kannatuspohja kapeni ja kun vielä kävi niin, että kirotusta ja vastustetusta EU:sta tulikin maaseudun rahasampo, niin harjoitettu politiikka oli ollut väärää ja suuntaa muutettiin liberaalimpaan ja EU-myönteisempään suuntaan, tietysti isäntien vastaanjurnuttaessa - liian myöhään. Persut veivät ulkomaanvastaiset äänet ja maaseudun jäljellejääneet ei-maanviljelijät äänestävät myös kokoomusta ja persuja sekä kristillisiä. Köyhemmiksi identifioituvat ja sosiaalisimmat demareita. Kepulaisten peruskannattajat, maanviljelijät, ovat taas jakautuneet useisiin keskenään taisteleviin lahkoihin, riippuen tuotantosuunnista.
Sika- ja kanafarmarit vaativat viljanhintaa (rehu) tuotantokustannussyistä alas. Viljanviljelijät vaativat viljanhintaa ylös. Maidontuottajat haluavat tukea lisättäväksi nurmelle ja emolehmille ja hevosenkasvattajat vaativat lisää rahaa koska hevoset ovat kivoja ja niiden ylläpito on kallista. Sen lisäksi, että viljelijäryhmät tappelevat keskenään, ne taistelevat myös alueellisesti. Maa on jaettu eri vyöhykkeisiin ja ideana on, että mitä järjettömämpää on jossain jotain tuottaa - sitä suurempi tuki. Nämä lähinnä etelä-pohjoinen rintamalinjan eri puolilta tulevat tuskin edes tervehtivät toisiaan. Iltalypsetyt ylimääräiset tiemäärärahat upposivat Keski-Suomen mäkiin ja Pekkarisen äänisaaliin kasvattamiseen. Muualla taas katkeroiduttiin. Ajatellaanpa tilannetta jossa sorvarit ja betonimyllärit joutuisivat keskenään tappelemaan osuudestaan kiinteään palkkapottiin, jossa vielä lisäksi pitäisi pohjoissuomalaisille mylläreille maksaa 3euroa tunnilta enemmän. Jos näistä vielä päätettäisiiin demarien kokouksissa, niin olisiko riitaisempi puolue?
Keskustapuolueen kannatuksen romahtamisen syynä on siis lähinnä kaupungistuminen, EU:n toimet, peruskoulun mukanaan tuoma sivistystason kasvu ja koulutus sekä uskonnon pikkuhiljainen siirtyminen irti valtiosta ja kepusta. Kannatuslaskua olisi voitu hidastaa tässä kulmunoitumistilanteessa hetkeksi, mutta vanhat jermut nousivat taas tuvan perältä sivustavedettävistään ja päättivät tosissaan viedä puolueen historiaan, juonimalla jälleen perinteitä kunnioittaen.
