Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Liikenne ja liikennekäyttäytyminen

Aloittaja Norma Bates, tammikuu 08, 2019, 15:38:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 26, 2019, 17:34:28
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 26, 2019, 10:58:39
Lisäys: Nyt juna pysähtyi keskelle metsää. Ensiksi kuului kolahtelua ja paukahtelua. Joku matkustaja arveli, että juna törmäsi johonkin.

Konduktööri selostaa, että kolme hirveä jäi junan alle, ja junasta katosivat törmäyksessä paineilmat, mikä aiheutti sen, että jarrut ovat päällä ja jumissa. Ei liikkeelle ei lähdetä ainakaan heti.

Kopekille sattuu ja tapahtuu. Kuinkahan osaisi välttää samoilla kulmilla liikkumista ettei vain joudu meteoriitin alle...

Juu. Taitaa olla mielikuvituksesta kiinni. Ihmiset joilla ei ole mielikuvitusta tai riittävää älykkyyttä kulkevat vain eteenpäin sisun voimalla, eivätkä ihmettele mitään. Johan se entinen puuseppäkin sanoi: Tulkaa lasten kaltaisiksi.

Tulkitsen sen siten että: Ihmetelkää ja kuvitelkaa!

Voisin ottaa joskus pitkälle tylsälle siirtymätaipaleelle mukaan jonkun Kopekin kaltaisen joka ääneen kertoisi päätelmiään ja näkemyksiään. Siinä riittäisi pohdittavaa.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 26, 2019, 20:00:22Voisin ottaa joskus pitkälle tylsälle siirtymätaipaleelle mukaan jonkun Kopekin kaltaisen joka ääneen kertoisi päätelmiään ja näkemyksiään. Siinä riittäisi pohdittavaa.

Ennen luin paljon Kopekin juttuja. Nykyään ajattelee asioita tiivistävämmin. Liika detaljitason korostuminen ei aina kiinnosta.

Jänskejä tyylejä. Tietyllä tapaa katson kasvaneeni vähän ohi tuosta. Tiedä sitten, siitäkö kyse, vai mistä.

Jokin detalji voi olla suoraan villakoiraa osoittavaa, silloin voi lähteä lisäkehittylyihin, jonnekkin suuntaan.

Juha


Hesarissa oli jokin aika sitten mielipide talvisesta hiekoituksesta. Se tulisi lopettaa, monenlaisten ongelmien vuoksi, ja toisaalta kun ei välttämättä ole ihan vakuuttavakaan, tai vakuuttavana hankala juttu ylläpitää.

Miten olisi toinen polku? Voisiko kokeilla, vaikka otettaisiin takkiin lyhyellä aikavälillä?

Mitä voisi olla kokonaisuutena se reitti, jossa ei hiekoiteta? Autoissa on nastat, ja polkupyöriinkin saa. Mitä muuta?

Amore

Liikennepropagandaa 1970-luvulta...


https://www.youtube.com/watch?v=QuMiqsRs76I

Ja kylläpä näyttää Helsingin yö syntiseltä kun jatsimusiikki soi ja neonvalot loistaa pimeydessä. Fiilistä!!! 8)
All you need is Love

Kopek

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 26, 2019, 20:00:22
Voisin ottaa joskus pitkälle tylsälle siirtymätaipaleelle mukaan jonkun Kopekin kaltaisen joka ääneen kertoisi päätelmiään ja näkemyksiään. Siinä riittäisi pohdittavaa.

Tuskin kukaan jaksaisi kuunnella. Minulla on äänitallenteena autossa nauhoitettua yksinpuhelua, jota olen harrastanut, kun matka on ollut pitkä ja tylsä, eikä radiostakaan ole tullut mitään mielenkiintoista. Samaa poliittista propagandaa puhumiseni on kuin kirjoitukseni tällä foorumilla ja sen lisäksi tylsää höpöttelyä yleisistä aiheista sekä vanhojen asioiden muistelua ynnä muuta, mitä mieleeni on tullut. Erittäin tylsää itsenikin mielestä.

Yhden puhtaaksi kirjoitetun pätkän noin kahden viikon takaa tässä jo esittelinkin. Satuin tekemään nauhoitusta, kun jotain ei aivan jokapäiväistä tapahtui.

https://kantapaikka.net/index.php/topic,199.msg16968.html#msg16968

Toope

Ensi kuussa taas pakko huollattaa auto ja katsastaa. V...u taas löytävät jotain laskutettavaa. Muuten hyvä auto toki.
Autonomistaja kyllä maksaa. Verotetaan melkein kuin tupakinpolttajaa ja alkoholinkäyttäjää... >:(

kertsi

Jossain ketjussa, jota en nyt löydä, kehuin Kopekille, että yritän aina laittaa parkkikiekon, tarvittiin sitä tai ei. Ihan vain sen vuoksi, että asia menisi selkäytimeen. Ja heti samalla viikolla tein kaksi kertaa aivan päinvastoin. Toisella kerralla muistin vasta ruokakaupassa, että parkkikiekko unohtui ja menin laittamaan sen kesken ostosten, ja toisella kerralla huomasin vasta autolle palatessani, että hupsis, enpä (taaskaan) muistanut parkkikiekkoa. Ei olisi pitänyt kehua, vaan sanoa, että juu, yritän näin tehdä, mutta usein unohdan.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Hönökuski, se ulkomaalainen mistä maasta lie, pysyy aina vaan yhtä hönönä. Tänäänkin bussi myöhässä 5 min heti alkuunsa. Ei siinä mitään, sattuuhan sitä, mutta sitä sattuu hänelle aina. En muista yhtä ainoaa kertaa hänen kyydissään jolloin hommat olisivat menneet just presis. Kaiken huippu oli kun yksi teini tuli kyytiin ja sattui jostain syystä mainitsemaan kuskille että hänen kaverinsa tulee 5 min päästä. Kuski huutaa meille että anteeksi mutta sopiiko teille että odotetaan tämän pojan kaveria. Poika itse totesi että ei tarvitse.

Sitten hän innostuu välillä kyselemään kaikenlaista autoon tulijoilta, yksikin matkustaja oli aivan ihmeissään kunnes kuski tajusi että sekoitti ihmisen johonkuhun toiseen. Hänellä ilmeisesti on vaan kertakaikkiaan liian sosiaalinen ja ihmisrakas luonne. Surullista tavallaan - ei noita aikatauluja saa sen takia uusiksi alkaa rukkaamaan että haluaa miellyttää kaikkia ihmisiä. Koska sillä tavalla miellyttääkin vain sitä yhtä. Kuten esim. tyttöä joka sanoi että hän lähtee hakemaan automaatilta rahaa ja tulee seuraavalta pysäkiltä kyytiin (jos ehtii), ja kuski hönöpäissään meinasikin jäädä odottamaan tyttöä lähtöpysäkille. Tyttö ei olisi siihen tullut koskaan ja kaikki me oltaisiin odotettu ad infinitum. Itse huutelin että se tyttöhän sanoi tulevansa seuraavalta pysäkiltä, kuski ei oikein tuntunut ymmärtävän. Mutta lähti sitten kumminkin liikkeelle. Tämä viime vuonna.

Kopek

#53
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 05, 2019, 10:48:45
Jossain ketjussa, jota en nyt löydä, kehuin Kopekille, että yritän aina laittaa parkkikiekon, tarvittiin sitä tai ei. Ihan vain sen vuoksi, että asia menisi selkäytimeen.

Olen saanut kaksi pysäköintikiekkoon liittyvää sakkoa, joista onneksi on jo yli 20 vuotta. Kumpikin tulivat samassa paikassa.

Käytin tytärtäni balettitunneilla ja odotellessani kävin usein kirjastossa. Pysäköin auton kadun varteen kirjastoa vastapäätä. Paikalla edellytettiin pysäköintikiekon käyttöä arkipäivisin, mutta ei iltaisin niinä aikoina, jolloin siihen pysäköin.

Kerran balettitunti oli lauantaina päivällä, ja tällöinkin kävin odotellessani kirjastossa. Jätin auton tottuneesti samalle paikalle kuin yleensäkin, mutta en tullut ajatelleeksi, että nyt tarvittaisiin kiekko. Yksi mahdollinen syy unohtamiseen tai hajamielisyyteeni oli se, että minua vaivasi juuri tuolla hetkellä kova päänsärky, johon liittyi pahoinvointia. Se oli todennäköisesti migreeniä, mutta en sitä tuolloin arvannut tai tunnistanut vaan ajattelin masentuneena, että "this is it". Kun hoippuu tajunnan rajamailla oksennusta pidätellen pois autosta ja miettii kuolemaansa, ei silloin päällimmäisenä mielessä ole pysäköintikiekko.

Oli joulunalusviikko, ja masennuin sakosta niin paljon, että olin aivan pois tolaltani koko loppupäivän ja monta päivää sen jälkeenkin. Rahat olivat erittäin vähissä, ja koin, että sakko iski suoraan lapsiini, koska sen maksaminen oli pois joululahjabudjetista. Kun näitä asioita masentuneena ja kovasta päänsärystä kärsivänä mietin, suorastaan kyyneleet tulivat silmiini. Ajattelin, että kun kerran lappuliisan ainoana tehtävänä on tuottaa kärsimystä ihmisille, niin nyt hän ainakin onnistui. Samalla mietin, millainen täytyy olla ihmisen, joka on kovettanut sielunsa sellaiseksi, että hänen joulumielensä ja yöunensa eivät kärsi siitä, että hän aiheuttaa muille kärsimystä ja saa siitä itse rahaa.

Tuon tapauksen jälkeen olin aivan hysteerinen kiekkoasiassa. Panin kiekon varmuuden vuoksi auton ikkunalle, vaikka sitä ei olisi edes tarvittu. Aivan kaikkialla ja mihin aikaan tahansa. Ajattelin, että toista kertaa en tuosta asiasta saa sakkoa.

Mutta miten kävikään. Vajaa puoli vuotta myöhemmin pysäköin taas tuolle samalle paikalle. Tällä kerralla panin kiekon kojelaudan päälle, niin kuin piti. Kävin kirjastossa pelkästään palauttamassa yhden kirjan, joten käyntini ei kestänyt kuin viitisen minuuttia, jos sitäkään. Kun tulin takaisin autolle, ikkunassa oli sakkolappu. "Mitä ihmettä", ajattelin. Tällä kerralla minua oli sakotettu "kiekon käyttövirheestä". Olin säätänyt siihen ajatuksissani väärän ajan. Tarkoitukseni oli ollut panna lukemaksi viisitoista ja puoli (eli puoli neljä iltapäivällä). Olinkin säätänyt kiekkoon ajan viisi ja puoli (eli puoli kuusi).

Masennukseni määrää tuon tapauksen jälkeen ei voi kuvata. Kun muutaman päivän kuluessa olin hieman rauhoittunut, kirjoitin keksityllä nimellä lehden yleisönosastoon jutun, jossa ehdotin että pysäköinninvalvontaa pitäisi inhimillistää niin, että ensimmäisestä virheestä (silloin kuin kyseessä ei ole liikenneturvallisuutta vaarantava pysäköintirike) saisi pelkästään huomautuksen, ja sakko tulisi vasta seuraavasta tai seuraavista.

Joku naispuolinen pysäköinninvalvontapomo (pääsakottaja) vastasi juttuun, mutta minua kuvotti tuollaisen ihmisen tekstin lukeminen niin paljon, että en pystynyt kunnolla lukemaan sitä haukkomatta välillä henkeä. Sen verran siitä jäi mieleeni, että sakottaminen on tuon henkilön mukaan palvelus autoilijoille. Se on heidän muistinsa kouluttamista ja siten hyväksi heille. Tyyppi ei taida tietää, mitä on ADHD.

ADHD:stä kärsivät saavat tilastojen mukaan enemmän parkkisakkoja kuin muut. Tarkoittaako tämä muka sitä, että nämä ihmiset tahallaan jättävät parkkikiekon pois ja antavat auton olla pysäköintipaikalla, vaikka maksettu pysäköintiaika on päättynyt. Ei tietenkään. Nämä ihmiset unohtavat pysäköintiin liittyvät asiat, koska jokin muu vie heidän huomiokykynsä. Kiekko on tarkoitus panna paikalleen, mutta autosta nousemisen hetkellä jokin muu asia tulee mieleen ja syrjäyttää ajatuksen pysäköintikiekosta. Autolle on tarkoitus ehtiä ajoissa ennen kuin maksettu aika päättyy, mutta joku muu asia tulee mieleen, ja silloin auto unohtuu. Kyseessä on muistamiseen liittyvä häiriö eli tavallaan psyykkinen vamma. Ja lappuliisat kiusaavat vammaisia.

"Kiekko unohtuu" -tilanteesta voin kertoa käytännön esimerkin muutaman päivän takaa. Ajoin Olarin Prisman parkkipaikalle ja sanoin kyydissä olijalle, että täällä pitää sitten muistaa panna se pakkosakkokiekko ikkunalle. Toistin tätä asiaa vielä siinä vaiheessa, kun pysäköin autoa parkkiruutuun. Kiekko on muistettava, kiekko on muistettava, kiekko on muistettava.

Kun suljin auton ovia ja lähdin kävelemään kauppaan, huomasin, että en ollut pannutkaan kiekkoa ikkunalle. Onneksi huomasin sen jo tuossa vaiheessa, joten ei tarvinnut kaupasta asti kävellä takaisin autolle, jona aikana sakkokin olisi voinut ehtiä tulla. Eli noin lyhyenä aikana, muutamassa sekunnissa, kiekko unohtuu täysin. "Uusi asia", mikä syrjäyttää ajatuksen pysäköintikiekosta, voi olla aivan mikä tahansa kuten sen miettiminen, onkohan auto nyt hyvin parkkiruudussa, tai tuliko rahakukkaro mukaan, tai mitähän vuosimallia viereisen ruudun Mersu on tai aivan mitä tahansa.  ADHD:lle on tyypillistä se, että ei pysty ajattelemaan ja käsittelemään kahta tai useampia asioita yhtä aikaa. Uusi mieleen tuleva asia syrjäyttää sen asian, mikä mielessä on aikaisemmin. Kaikilla ihmisillä on ehkä jossakin määrin näin, mutta ADHD-oireisilla tämä piirre on korostunut.

Jos ADHD:n voi korjata rankaisemalla, niin eikö se pitäisi kirjata uusiin hoitosuosituksiin. Lappuliisat sakkovihkoineen voisivat toimia hoitajina.

Lähteitä:

"She went to a therapist, who asked if she got a lot of parking tickets,"

https://health.usnews.com/health-news/patient-advice/articles/2016-09-27/understanding-adhd-in-women

the diagnosis explains a lot! Memory lapses, running late for appointments, losing not only the car keys but the car in the parking lot!

https://totallyadd.com/other-adhd-stuff-we-love/

"You're constantly paying for your disorganization and forgetfulness," says Nadeau. "You're losing your glasses, so you have to buy a new pair. You get a parking ticket because you lost track of time and the meter ran out. Things like that are constantly happening in the life of someone with ADHD."

https://www.additudemag.com/add-in-women/

Sepe

Pysäköintikiekot ovat kieltämättä ongelmalisia. Kopekille voi kertoa, etä niitä on automaattisia, riittää kun ne kerran asentaa etuikkunan alle.
Esim.

Odotan jännityksellä mitä selityksiä Kopek nyt kertoo ja kokee.

kertsi

ADHD:ta saattaa voida korjata lääkkeillä. ADHD liittyy suurentuneeseen riskiin liikenteessä, erityisesti ammattikuskeilla. Oma teoriani on, että ADHD-henkilöiden aivoilla on taipumuksena melkein "nukahtaa", ja siksi he tarvitsevat enemmän stimulanssia kuin muut, ja siksi he ajavat ylinopeutta (pieni vaarantunne terästää aistit ja ajatukset jos meinaa nukahtaa?). Jos teoriani pitää paikkansa, ja jos ylinopeudella "lääkitään" väsymystä, vaikuttaa se vaaralliselta liikennekäyttäytymiseltä.

Duodecimin eli suomalaisen lääkäriseuran suosituksissa sanotaan (lihavoinnit minun)

ADHD ja autoilu (Duodecim)
Lainaa19.1.2017
Sami Leppämäki
ADHD yhdistyy lisääntyneeseen onnettomuusalttiuteen liikenteessä.

Meta-analyysissa 1 ADHD lisäsi tilastollisesti merkitsevästi onnettomuusriskiä (RR 1,36). Tulos säilyi merkitsevänä, vaikka analyysissä huomioitiin julkaisuharha (RR 1,29) ja ajokokemus (RR 1,23). Tutkimuksessa huomioitiin vain todellisiin liikenneonnettomuuksiin pohjautuvat tutkimukset, koska ajosimulaattoritutkimusten ei katsottu vastaavan tosielämän riskejä.

Ranskalaiseen kyselytutkimukseen 2 vastasi 36 140 autoilijaa, joista 4,3 % raportoi merkittäviä ADHD-oireita. Näillä henkilöillä oli itseraportoituna merkittävästi enemmän onnettomuuksia (OR 1,24) ja päiväaikaista väsymystä (14,2 vs. 3,2 %) kuin muilla.

Ruotsalaisessa rekisteripohjaisessa väestötutkimuksessa 3 ADHD lisäsi vakavien (sairaalahoitoa vaatineiden) liikenneonnettomuuksien riskiä: vakioitu HR oli miehillä 1,47 ja naisilla 1,45.

Lisääntyneen onnettomuusriskin syytekijöissä on vaihtelua tutkimusten välillä 1.
ADHD näyttää yhdistyvän osassa tutkimuksista lisääntyneisiin liikenne- ja ylinopeusrikkeisiin, ajokortin menetyksiin ja ajamiseen ilman ajokorttia. Lisäksi kuljettajat, joilla on ADHD, ovat useammin kolaritilanteissa syyllisiä tapahtuneeseen.

ADHD ei kuitenkaan näyttäisi yhdistyvän merkittävästi yleiseen holtittomuuteen liikenteessä eikä rattijuoppouteen.

Suomalaisessa seurantatutkimuksessa 4 lapsuuden ADHD ei yhdistynyt suurempaan liikennerikkomusten tai -onnettomuuksien määrään, mutta yhdistyi ajokortitta ajamisen lisäksi rattijuopumuksiin.
Ilmeisesti merkittävin onnettomuusriskiä lisäävä tekijä on taipumus ajaa ylinopeutta, joka autoilijoilla, joilla on ADHD, voi liittyä korostuneeseen "vauhdin hurmaan", eli vireystila ja tarkkaavuus paranevat heillä ajonopeuden kasvaessa enemmän kuin ihmisillä keskimäärin.

ADHD:n lääkehoidolla on pääsääntöisesti myönteinen vaikutus ajosuoritukseen.
Systemaattisessa katsauksessa 5 arvioitiin 15 satunnaistettua, kontrolloitua lääketutkimusta, joissa arvioitiin lääkehoidon vaikutusta ajokykyyn. Stimulantit, erityisesti pitkävaikutteinen metyylifenidaatti ja lisdeksamfetamiini, näyttivät parantavan ajokykyä, tosin yksittäisiä tutkimuksia oli vähän ja ne olivat pieniä. Atomoksetiinin suhteen tutkimustulokset olivat ristiriitaisia, mutta atomoksetiinikaan ei näyttäisi heikentävän ajosuoritusta.

Lääkehoitoa valittaessa on huomioitava lääkkeen vaikutusaika, koska äkillinen lääkkeen vaikutuksen päättyminen autoa ajaessa saattaa heikentää ajokykyä.

Ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa 3 ADHD-lääkitys oli yhteydessä 58 % pienentyneeseen vakavien onnettomuuksien riskiin miehillä, muttei naisilla. Tutkijat arvioivat myös, että mieskuljettajilla, joilla on ADHD, säännöllinen lääkityksen käyttö koko seuranta-ajan olisi saattanut ehkäistä 41–49 % vakavista onnettomuuksista.
ADHD saattaa vaikuttaa ajokykyisyyden arviointiin erityisesti ammattiajoluvan osalta.
Hankalissa tapauksissa tarvitaan liikennelääketieteellistä eritysosaamista 6.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

En ole levoton ADHD-tyyppi, mutta KM:n aloitettuani olen mietiskellyt voisiko minulla olla ADD. On niin jumalattoman vaikeaa keskittyä asioihin ja mieli lähtee vaeltamaan sinne tänne. Tuo "taipumus melkein nukahtaa" kuulostaa tosi mielenkiintoiselta anekdootilta, koska tuon tuostakin olen lähes tokkurassa. Vaihtoehdot tuntuvat olevan joko hermoheikkona (joskus ahdistuneenakin) pingottaminen tai melkein-nukahtaminen. Varsin tympeät vaihtoehdot.

Kopek

#57
Jos pysäköinti"palvelu"laitos (=sekotuslaitos) keskittyisi sakkotulojen maksimoinnin sijasta pysäköintipaikkojen riittävyyteen, se voisi maalauttaa katujen reunakiviin viiden metrin päähän suojatiestä merkin, jotta autoilijat tietäisivät, miten lähelle suojatietä uskaltaa pysäköidä. Laissa mainitaan viisi metriä, mutta kuinka moni autoilija lähtee rullamitan kanssa varmistamaan, että etäisyyttä varmasti on tarpeeksi. Ei kukaan. Niinpä auto jätetään varmuuden vuoksi yli viiden metrin päähän suojatiestä, ettei vain saataisi sakkoa. Tämä merkitsee sitä, että pysäköintitilaa tuhlaantuu. Yhden auton ja yhden suojatien kohdalla tuhlaaminen on tietenkin merkityksetöntä, mutta koko kaupungin mittakaavassa se merkitsee kymmeniä autopaikkoja ellei enemmänkin.

Toinen tapa tuhlata tai haaskata pysäköintitilaa on seuraava:

https://i.ibb.co/nkrnSVz/20190523-214842.jpg

En ehdota, että näin pysäköiviä sakotettaisiin, mutta joillakin ohjekilvillä tai merkeillä voitaisiin neuvoa, että pysäköikää heti liikennemerkin tai suojatien jälkeen tai mistä laillinen pysäköintitila alkaa (epäselvissä tapauksissa ohjeistus tästäkin). Tällä tavalla säästettäisiin lisää autopaikkoja. Minun mielestäni kuvan osoittama pysäköinti on epäeettistä, ellei sen syynä ole aiemmin pysäköitynä ollut miniauto tai moottoripyörä tai vastaava, joka on jo poistunut paikalta. Sekin on epäeettistä, jos kadun varressa on tyhjää tilaa kahdelle autolle, ja paikalle saapuva auto pysäköi keskelle ja vie kummankin tyhjän paikan. Tätä on jälkeenpäin tietysti mahdotonta päätellä, koska ei tiedä, miten autot ovat kadun varressa olleet silloin kun itse kukin auto on siihen saapunut.

Parkkisakottamisesta vielä pieni lisäys. Minun mielestäni sakko kuuluisi antaa vasta muutaman huomautuksen jälkeen. Kuinka monen, se riippuisi tapauksen luonteesta. Koko politiikkaa tältä osin pitäisi muuttaa, mutta ei nyt enempää tästä aiheesta.

ROOSTER

Vaimoni käytti tänään ensi kerran kickdownia ja ohitti toisen auton. Kova muija.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Kopek

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - kesäkuu 02, 2019, 21:35:12
Vaimoni käytti tänään ensi kerran kickdownia ja ohitti toisen auton. Kova muija.

Potkaisiko Roosterin alas penkiltä, tai kaasupolkimen potkaisemisesta pohjaan tuossa taitaa sentään olla kysymys.

Autolla ajaminen on pitkälti psykologiaa. Jos päättää, että osaa, niin osaa, ja jos päättää, ettei osaa, ei osaa.

Meidän perheen toinen autonkäyttäjä teki 1980-luvulla kauppareissuja automaattivaihteisella Oldsmobilella. Ei ongelmia. Auto oli vuosia pois käytöstä, ja kun 1990-luvulla sain sen taas liikenteeseen, autonkäyttäjä nr. 2 ei enää osannutkaan ajaa sillä. Se oli mukamas muuttunut. Auto siis. Kokeiltiin kerran: Jalka pois jarrulta, auto lähtee hitaasti liikkumaan, täysjarrutus ja pysähdys, itkua, jalka pois jarrulta, täysjarrutus, pysähdys, itkua ja valitusta, liikkeelle, nopeus kymmenen kilometriä tunnissa, täysjarrutus ja pysäytys, itkua, jalka pois jarrulta, auto lähtee taas hitaasti liikkumaan, täysjarrutus, paniikki, itkua, auto pysähtyy, "en osaa ajaa"... ja tämä kaikki temppuilu tapahtui nelostiellä. Asia tuli selväksi. Autonkäyttäjä nr. 2 ei "osannut" ajaa kyseisellä autolla. Aikaisemmat kauppareissut ym. olivat tapahtuneet jotenkin tai jossakin edellisessä elämässä tai toisessa universumissa. Tai auto oli mystisesti muuttunut, vaikka minä en huomannut mitään muutosta.

Näitä tarinoita voisi kertoa enemmänkin meidän huushollista. Vanhempi tytär ajoi ajokortin Berliinissä ja kortin saatuaan ajeli siellä poikakaverinsa kanssa. Nyt - vaikka ei siitä mahdottoman kauan vielä ole - hän ei uskalla ajaa enää ollenkaan missään. Nuorempi tyttäreni suoritti ajokortin Brasiliassa, eli saman nimisen maan pääkaupungissa. Ja nyt sama juttu. Ei ajouskallusta yhtään missään. Ja minua 11 vuotta nuorempi sisareni, jolla on ABC-kortti, on kuulunut "en enää uskalla ajaa" -tyypin ajokortin haltijoiden suureen joukkoon jo ties kuinka kauan. Ja juniori kolkuttelee myös tämän kerhon ovia. Kaupassa, tässä hiljaisella kotikylällä, hän taitaa vielä uskaltaa käydä autolla, kun on täällä maisemissa.

Ei siinä mitään. Jokainen tyylillään. Eihän ajaminen ja ajokortti enää kiinnosta nykynuoria ainakaan Helsingissä, näin muistan lukeneeni. Ennen vanhaan elämällä oli kaksi tarkoitusta: 1) Että täyttää 15 vuotta ja saa ajaa mopolla. 2) Että täyttää 18 vuotta ja saa suorittaa ajokortin. Sen jälkeen kaikki oli yhdentekevää, koska elämän tarkoitus oli jo toteutunut.

Tunnelmat 15-vuotispäivänä olivat kaksijakoiset. Toisaalta se oli "suuri hetki", jota oli aina odottanut, koska silloin tuli tunne, että nyt kuuluu joukkoon, ja saa tehdä jotain, mitä sitä ennen ei ollut saanut tehdä. Harva asia, jos mikään, oli ollut tuolla tavalla yhdestä päivästä kiinni. Entäs se kaksijakoisuuden toinen osa? Ei ollut mopoa!!!! Olin kuvitellut, että kun maaginen ikäraja oli ylitetty, niin kai joku moponomistaja, joita oli kaveripiirissä ja koulukavereina, antaisi ajaa mopollaan edes lenkin. Mutta eikö mitä. Jouduin odottamaan seuraavaan kesään ennen kuin sain oman mopon ja pääsin ajelemaan. Kuukausitolkulla, kokonainen pitkä talvi, meni siten, että olisin saanut ajaa mopolla, mutta ei ollut mopoa. Noihin kuukausiin sisältyi seurustelua tytön kanssa, ja jätetyksi tuleminen, ja uuden seurustelusuhteen alkaminen, joka tulisi päättymään tuplasti jätetyksi tulemiseen. En viitsi enää antaa linkkiä siihen iänikuiseen blogiin, jossa tarina kerrotaan. Saattaa olla, että mopo ja sen myötä tulleet uudet kaverit, olivat osatekijöitä siihen, että rakkauselämässä tuli vastoinkäymisiä. Kolme nöyryyttävää hylätyksi tulemista puolen vuoden kuluessa alkoi joka tapauksessa olla jo kova paikka 15-vuotiaalle.