Liikenne ja liikennekäyttäytyminen

[Hippi]

Eihän ajaminen ja ajokortti enää kiinnosta nykynuoria ainakaan Helsingissä, näin muistan lukeneeni. Ennen vanhaan elämällä oli kaksi tarkoitusta: 1) Että täyttää 15 vuotta ja saa ajaa mopolla. 2) Että täyttää 18 vuotta ja saa suorittaa ajokortin. Sen jälkeen kaikki oli yhdentekevää, koska elämän tarkoitus oli jo toteutunut.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mistä kumpuaa tuo viehtymys autolla ajamiseen. Täällä PK-seudulla selityksenä ei ole etäisyydet ja joukkoliikenteen puuttuminen. Itselläni ei ole ikinä ollut mitään kiinnostusta hankkia ajokorttia. Joskus teininä ajelin poikaystävän autolla suljetulla alueella, jossa oli mutkaisia kapeahkoja teitä ja sain häneltä ylistävän lausunnon auton käsittelytaidostani. Mutta sen pidemmälle nuo kokeilut eivät kantaneet.

Omista lapsistani nuorimmainen on perinyt minun taipumukseni autottomasta elämästä, tosin hänen miehellään on auto. Kaksi muuta hommasivat ajokortit heti, kun se oli mahdollista ja keskimmäinen vielä moottoripyöräkortin ja pyörän. Moottoripyörä on kuuleman mukaan paljon kätevämpi työmatkoille kuin auto.

[urogallus]

Omista lapsistani nuorimmainen on perinyt minun taipumukseni autottomasta elämästä, tosin hänen miehellään on auto.

Hän on yhdistänyt asioiden parhaat puolet. Aika moni autoton nainen on onnistunut tässä.


Itselläni on ollut vain yksi auto, tämä nykyinen. Sain sen perintönä. En ole ajatellut hankkia sen jälkeen uutta (käyttöaikaa vehkeellä lienee jäljellä vähintäänkin vuosikymmen.) Olen huomannut, miten helpoksi auto elämän tekee. Ilmankos autoilijat tuppaavatkin olemaan moraalisesti mädännäistä sakkia.

[ROOSTER]

Jos on auto käytössä, se heikentää muistia ja organisointikykyä ja ajankäytön hallintaa. Kun pitää lähteä hakemaan tarvikkeita niin etukäteisvalmistelu on huolimatonta, sitä vain suhauttaa menemään ja ajelee paikasta toiseen, kunnes tarvittavat on hankittu.

Autoton taas joutuu rakentamaan päässään koko logistisen kuljetus-hankinta -toimitusketjun tarkkoine aikatauluineen. Etenkin paikkakunnilla joissa busseja ei kulje alvariinsa. Lisäksi hankintojen paino, tilavuus, haju ja käsiteltävyys tulee ottaa huomioon. Usein myös kaikkea ei voi hankkia kerralla.

Autottomat ovat usein rasittavia kyydinpummaajia.

[Brutto]

En ymmärrä miten ihmiset tulevat toimeen vain yhdellä autolla...? Autoja pitää olla useita, eri tilanteisiin sopivia, kuten vaatteitakin. Eihän kukaan pärjää yksillä housuillakaan.

[Hippi]

Autottomat ovat usein rasittavia kyydinpummaajia.

Heh, juu niin olen

Ehkä kerran tai pari vuodessa tulee pummattua kyytiä tytöltä, jolla on käytettävissään auto, jossa on iso peräkontti. Tuosta jo saattaa arvata, että on isommasti tavaraa kuljetettavana.  Yleensä kyllä otan maksullisen kotiinkuljetuksen, jos en saa hankintojani itse kuljetettua pyörällä tai bussilla.

[MrKAT]

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mistä kumpuaa tuo viehtymys autolla ajamiseen. Täällä PK-seudulla selityksenä ei ole etäisyydet ja joukkoliikenteen puuttuminen. Itselläni ei ole ikinä ollut mitään kiinnostusta hankkia ajokorttia.

Ero ainakin täällä sisämaassa maaseudummalla päin on valtava: vapaudessa.
  Joukkoliikenne on kuin hermostuttava vankila, täynnä mahdollisesti sairaita (viruskammoni!) ihmisiä, odotusta, määräyksiä, sääntöjä jne ja sinua määräillään odottamaan pahimmoilleen tunteja (junat liian usein rikki, junien vaihtovälillä voi muutenkin olla 1-2h odotusta), etkä saa missata hetkiä (junan vaihto, sitten vaihto bussiin..). Joudun pahimmoilleen asettamaan 4:t  herätykset kännykkään: Junan A tulo ja loppuhetki, Junan B tulo ja  pysähtymishetki.  Onneksi bussit tulee suurkaupungissa sitten niin taajaan ettei tarvi "herätellä" vaikka mun tulee juostua koko kaupungin läpi  pysäkille P etten missaa sopivaa bussia.
  Autolla sä saat itse määrätä tahdin, milloin lähdet jne. Alkukesästä voi vielä nauttia vihreistä maisemista ja tuoksuista, tuulenvireestä. AAAhhh... Käydä munkki-kahvilla huoltamolla kun huvittaa. (Junassa kallista ja kamalaa, en koskaan käy). 
Kesähelteillä voit itse säätää lämpötilaasi autosta ikkunoilla ja tuulettimilla (vaikkei ilmastoitu). Junassa ja usein bussissakin  olet muiden armoilla ja paistut helteessä.
  Mutta sitten talvella kurjilla vaarallisilla talvikeleillä junakin alkaa tuntumaan suurelta luxukselta ja autoilu kammottavalta.

Nyt viikolla huomasin huolestuttavaa. Uudet kengät. Jäykät. Huomasin jatkuvasti valuvani ylinopeuden puolelle valtateillä. Nopeuskontrollini ei siis perustu vain silmiin vaan ennenkaikkea myös jalkatuntumaan, jonka uudet kengät rikkoivat. Halvat tavaratalo-kengät (19,90 €) voivat tulla kalliiksi bensassa ja sakoissa.

[Hayabusa]

Ihmisten pitäisi kulkea myös niitä tuttuja reittejä vaihtoehtoisilla liikkumistavoilla. Avartaisi näkökulmaa kummasti jos autoilija joutuisi tutussa risteyksessä pyöräilijänä varomaan päälle ajavia autoja tai potkulautailija pelkäämään kävelijän asemassa vierestä suhahtavia lautahurjastelijoita jne.

[a4]

Yksityinen lentokone olisi myös kiva.
Oma talo, yksityinen metsä, pelto ja golf-kenttä.
Saari, vene, hotelli, ravintola, lehti, mediaimperiumi. internet. Valtio. Armeija.
Jokaisella pitäisi olla oma armeija.
Tavoitteita. Unelmia. Hyvää elämää.

[Brutto]

Yksityinen lentokone olisi myös kiva.
Oma talo, yksityinen metsä, pelto ja golf-kenttä.
Saari, vene, hotelli, ravintola, lehti, mediaimperiumi. internet. Valtio. Armeija.
Jokaisella pitäisi olla oma armeija.
Tavoitteita. Unelmia. Hyvää elämää.

Tai kääntäen: mitään omaa ei saisi olla. Vaatteetkin olisivat julkisia ja kooltaan väestön keskikokoa. Jos haluaisit lähteä ulos housut jalassa, joutuisit ensin kävelemään puoli kilometriä lähimmälle julkiselle housuasemalle jossa sinulle ojennetaan kaksi numeroa liian pienet housut. Sen jälkeen matkustat kuusi kilometriä julkiselle kenkäasemalle josta saat eri paria olevat haisevat kengät, joista kumpikaan ei sovi jalkaasi.

Illalla palaat väsyneenä (ja alasti) julkiseen kotiisi, jossa vieraileva ohikulkija panee julkista vaimoasi ja paikalle eksynyt narkkari kusee julkisen vessasi lattialle.

[ROOSTER]

Yksityinen lentokone olisi myös kiva.
Oma talo, yksityinen metsä, pelto ja golf-kenttä.
Saari, vene, hotelli, ravintola, lehti, mediaimperiumi. internet. Valtio. Armeija.
Jokaisella pitäisi olla oma armeija.
Tavoitteita. Unelmia. Hyvää elämää.

Tai kääntäen: mitään omaa ei saisi olla. Vaatteetkin olisivat julkisia ja kooltaan väestön keskikokoa. Jos haluaisit lähteä ulos housut jalassa, joutuisit ensin kävelemään puoli kilometriä lähimmälle julkiselle housuasemalle jossa sinulle ojennetaan kaksi numeroa liian pienet housut. Sen jälkeen matkustat kuusi kilometriä julkiselle kenkäasemalle josta saat eri paria olevat haisevat kengät, joista kumpikaan ei sovi jalkaasi.

Illalla palaat väsyneenä (ja alasti) julkiseen kotiisi, jossa vieraileva ohikulkija panee julkista vaimoasi ja paikalle eksynyt narkkari kusee julkisen vessasi lattialle.

Tuosta a4:n listasta puuttuu vielä palvelusväki. Bruton kauhuskenaario on minulle ollut totista totta (ilman tuota kotiinpaluuosiota) melkein vuoden, armeija-aikoina.

[Kopek]

Nyt viikolla huomasin huolestuttavaa. Uudet kengät. Jäykät. Huomasin jatkuvasti valuvani ylinopeuden puolelle valtateillä. Nopeuskontrollini ei siis perustu vain silmiin vaan ennenkaikkea myös jalkatuntumaan, jonka uudet kengät rikkoivat. Halvat tavaratalo-kengät (19,90 €) voivat tulla kalliiksi bensassa ja sakoissa.

MrKATin kirjoitus julkisesta liikenteessä ja muustakin on ajatuksia herättävä, mutta en nyt ehdi kommentoida kuin sen loppuosaa.

Kun minä olen esittänyt tuon tyyppisiä syitä ylinopeudelle eräällä foorumilla, olen saanut vastaukseksi pilkallisia ja hyvin negatiivisia kommentteja, joiden henki on ollut, että tekosyitä on monenlaisia.

Silti pidän edelleen kiinni väitteestäni, että ergonomisilla syillä on asian kanssa tekemistä.

Pyrkimys välttää fyysistä kärsimystä, jota mukavuuden haluksikin voisi kutsua, lienee yksi ihmisten perusominaisuus, vaikka tätä sääntöä urheilun ja liikunnan nimissä rikotaankin.

Kun pitkäjalkainen kuljettaja istuu autossa, jossa on hänen mittoihinsa nähden liian vähän tilaa, hän joutuu pitämään jalkojaan koukussa, jolloin myös "kaasujalka" voi olla polven kohdalta jyrkässä kulmassa. Kuka tahansa voi tässä ja nyt kokeilla, miltä tuntuu pitää polvitaivetta 90 asteen kulmassa (eli suorakulmassa) ja nostaa siinä asennossa jalkaterää koholle lattiasta. Missä tuntuu? Säären etupuolella olevassa jalkaterän koukistajalihaksessa, vai mikä sen nimi on. Siinä tuntuu rasitusta. Kun jalkaterää laskee alemmaksi, rasitus pienenee ja olo helpottuu.

Tuosta ilmiöstä on fyysisessä mielessä kyse, kun pitkäjalkainen kuljettaja ajaa pienellä autolla. 80 kilometrin tuntinopeus, varsinkin jos orjallisesti pitää sitä yllä tekemällä jalalla jatkuvaa "mikroliikettä" nopeuden säätelemiseksi, on fyysisesti erittäin rasittavaa. Seurauksena on ilmiö, jota tanssijoiden piirissä kutsutaan "penikkataudiksi". Säären etupuolelle oleva lihas kipeytyy. Se tulee aivan fyysisesti kosketusaraksi ja sitä voi särkeä. Jos painaa lihasta sormella, niin uh... sattuu.

Miten tuon voi välttää. Ajamalla autolla 100 kilometriä tunnissa. Silloin jalkaterää eri tarvitse pitää niin kippurassa, vaan kulma voi olla loivempi. Edellä mainittu lihas rasittuu paljon vähemmän. Myös vaadittavien "mikroliikkeiden" määrä on pienempi, vaikka nopeuden pitäisikin tarkalleen sadassa kilometrissä tunnissa. Tämä johtuu siitä, että tuossa nopeudessa ilmanvastus ja maantien vastus on suurempi, jolloin autoa ikään kuin pusketaan vastatuuleen tai ylämäkeen, ja nopeuden aaltoilu on vähäisempää.

80 km/h nopeutta voisi verrata kannastaan akseloituun keppiin, joka yritetään pitää työntelemällä pystyssä. Se on koko ajan kaatumassa eteenpäin tai taaksepäin, koska se ei pysy pystyssä omin voimin. 100 km/h nopeudessa kepin annetaan olla hieman kallellaan, jolloin sitä tarvitsee ainoastaan hieman tukea yhdestä suunnasta, ettei se kaadu. Jälkimmäinen on paljon helpompaa.

Esimerkki on vähän kömpelö, mutta en parempaakaan keksinyt.

[Brutto]

Miten tuon voi välttää. Ajamalla autolla 100 kilometriä tunnissa. Silloin jalkaterää eri tarvitse pitää niin kippurassa, vaan kulma voi olla loivempi. Edellä mainittu lihas rasittuu paljon vähemmän. Myös vaadittavien "mikroliikkeiden" määrä on pienempi, vaikka nopeuden pitäisikin tarkalleen sadassa kilometrissä tunnissa. Tämä johtuu siitä, että tuossa nopeudessa ilmanvastus ja maantien vastus on suurempi, jolloin autoa ikään kuin pusketaan vastatuuleen tai ylämäkeen, ja nopeuden aaltoilu on vähäisempää.

Olen muutaman kerran ajanut Saksan läpi (n. 1000 km/ 11h)pysähtymättä. Joskus on toki pitänyt tankata, mutta matka on jatkunut välittömästi.

Suurin ongelma on ollut juuri tuo kaasujalan väsyminen niissä tapauksissa kun autossa ei ole ollut vakkaria. Olen silloin joutunut lepuuttamaan oikeaa jalkaa samalla kun painan kaasua vasemmalla jalalla.

[a4]

Bruton käänteinen kuvaus lienee hyvää jatkumoa(heh!) MrKatin kuvaukselle yksityisautoilun ihanuudesta.
Ilmastonmuutoksen ja joukkosukupuuttoaallon vaikutusten rantautuessa täydellä voimalla peräpohjolaan.

Kopek voisi koeajaa korkeampikorkoisia kenkiä, josko ne auttaisivat yhteisten ja yleisten tieliikennelakien aiheuttamiin jalkavaivoihin.

[Hayabusa]

^Ai noi on kenkiä? Katsoin ensin, että a4 on kuvannut, millaisia mulkkuja kanssa-autoilijat ovat missäkin nopeudessa 

[MrKAT]

Kaasupolkimen taa pitäisi saada laitettua säädettävä lisä/vastajousi (tai hätätilassa kokeiluun vetojännitykseen kumilankasysteemi pyörän sisäkumista leikattuna, jos ei jousta löydy). Pitää vain olla varovainen: huolehtia, ettei ole pientäkään riskiä tuon jousen vääntymisestä/jumittumisesta viereisen jarrupolkimen alle.

Nyt viikolla huomasin huolestuttavaa. Uudet kengät. Jäykät.
...

MrKATin kirjoitus julkisesta liikenteessä ja muustakin on ajatuksia herättävä, mutta en nyt ehdi kommentoida kuin sen loppuosaa.

Kun minä olen esittänyt tuon tyyppisiä syitä ylinopeudelle eräällä foorumilla, olen saanut vastaukseksi pilkallisia ja hyvin negatiivisia kommentteja, joiden henki on ollut, että tekosyitä on monenlaisia.

Koska meillä on iso ratkaiseva ero: Syytän itseäni ja kenkiäni, mutta en syytä yhteiskuntaa, poliisia, lakia enkä nopeusrajoituksien typeryyttä.