Joulukuusen hankinta

[Hippi]

^
Minun lapsuudessani joulukuuseen kuului ne "kuusenkarkit". Niitä oli kahta mallia, litteitä noin tuuma * tuuman kokoisia levyjä ja sitten pitkulaisia pikkusormen paksuisia pötköjä. Niiden kääreenä oli ensin valkoinen ohut silkkipperin tapainen paperi, joka oli hapsutettu päistään. Sen päällä oli kiiltävästä ohuesta alumiini(?)paperista värikäs vyöte, johon oli vielä liimattu pieni enkelin kuva.

Samaa helvetin pahaa piparminttukarkkia oli kummassakin sisältönä. Karkkien pahuudesta huolimatta niitä oli pakko käydä nyysimässä kuusesta niin, että karkkipaperi jäi ehjänä kuuseen roikkumaan. Ensimmäiset tyhjät paperit ilmestyivät jo samana iltana, kun kuusi oli saatu koristeltua. Joka tapauksessa oli tärkeää, ettei kukaan huomannut, kun niitä kävi napsimassa. Tuo olikin omanlaisensa taidetta, sillä kotimme käsitti vain yhden huoneen ja keittiön, joten salassa minkä tahansa tekeminen vaati todella taitoa ja kekseliäisyyttä.

Muutenkin meillä oli aika syötävä kuusi, sillä karkkien lisäksi oli pipareita ripustettu oksille ja sitten ne omenat, joilla oli tärkeä tehtävä pitää oksat hyvässä asennossa, että elävät kynttilät paloivat tasaisesti eivätkä olleet lähellä ylepmpiä oksia. Noita omenoita aina viritettiin paremmin sitä mukaa, kun oksien asento niiden painosta oli muuttunut liikaa.

Yleensä siinä vaiheessa, kun oli aika luopua kuusesta, mitään syötävää ei enää ollut, joten riisuttavaksi jäi vain metallliset kynttilänjalat, tähti ja hopeaköynnökset. Jos omenoita jäi, niin ne olivat sen verran nahistuneita, että ne raastettiin kaurapuuron joukkoon.

[safiiri]

Kuusi haettu ja jalkaan aseteltu. Omasta metsästä metsänhoidollisesti järkevä poisto. Loput havut tuli ruusujen talvisuojaksi.