Jatketaan matkaa.

Kun on hyvä kulkupeli alla, ehtii vielä seuraavaankin maahan.

Maroon 5 on Suomen radiosoitossa suunnilleen yhden hitin ihme, mutta siitäkään en muista yhtään millainen biisi se on ollut, joten syntymäpäivänsä kunniaksi laulaja Adam Levine pääsee ääneen. Vähän tuntuu nämä soolojutut olevan samanlaisia keskeenään. Hidasta ja jotenkin puolifalsettia vai mitähän tuo tuontyyppinen laulu on. Se alkaa jo parin biisin jälkeen mennä hermoon samalla tavalla kuin naisten vaikerruslaulaminen.


Tässä vielä Maroon 5:n video, jolla on käsittämättömät 4mrd katselukertaa ja heidän kanavallaankin on melkein 37 miljoonaa tilaajaa, joten jonkinlaista maailmansuosiota tällä kyllä on. Ehkäpä olen ollutvain väärällä radiokanavalla, kun en sen yhden hitin lisäksi ole muuta kuullut. Mutta se yksi hitti ei minulle vähällä etsimisellä selvinnyt, eikä myöskään kiinnostukseni bändiä kohtaa tämän enempää jaksanut nostaa päätään. 



Toiseksi valikoitui Irene Cara Tuubin perusteella näyttää olevan kahden hitin ihme, vaikka tuolle äänelle olisi luullut olevan enemmänkin käyttöä. Se toinen on Fame ja toinen on:

Edelliseen jatkoksi vielä todella ihan uusi nimi minulle, kuten tietysti useimmat kantrilaulajat, joita jenkkilässä on varmaan miljoona ja tänne Pohjolan perukoille asti on kantautunut vain ne kuuluisammat. Charley Priden parhaat suosion vuoden osuivat 70-luvulle aikaan, jolloin kantri ei Suomessa ollut mitenkään kovin kiinnostavaa musiikkia. Kivaa rauhallista ja helppoa kuunneltavaa tämä tarinointi

Vihdoinkin epäpoliittista musiikkia, joka ei yritä lapioida wokea kurkusta alas.

^
No niin. Nyt löytyi Tube-Benille uusi ala. Joskus kokeillut kuunnella hänen podcastiaan. Todella hankalaa, koska "artisti" höpisee niin kovalla vauhdilla. Ehkä räppäys onkin hänen juttunsa. 

Koska ollaan nurkilla, niin käydäänpä tsekkaamassa yksi Kantapaikan suosikkibändeistä kotikulmillaan. Huomatkaa tummat monoliitit.

Jei. Kahdet kaksoset. Viikingit-tunnarin cover.

Taidanpa luopua tiukkuudesta sen suhteen, että en bändihemmoja ota synttärisoittoon, jos jotain mielenkiintoista löytyy. Nyt löytyi, kun laitoin soimaan penkomisajaksi tyrkyllä olleen bändin The Specials, jonka laulaja Terry Hall juhlii tänään. Ainakin tämä Aavekaupunki oli ihan jännittävä biisi hamasta menneisyydestä, 1980-luvun alusta.


Kivaa takapotkullista ilottelua



Ja nyt poikkeuksellisesti The Zombies bändin kitaristi Paul Atkinson, sillä tässä on luultavasti koko bändin synttärit mennyt muutaman viikon sisään, mutta olen jättänyt laittamatta. Tuo lienee bändin tutuin hitti, joskaan tätäkään ei ole paljoa soitettu. Veljeni oli aikanaan noiden älppärin ostanut ja sitä joskus sitten myöhemmin kuuntelin.


Tämä on poiminta mixistä, joka pikavilkaisulla kannattaa kuunnella läpi. Siellä on kaikkea kivaa sekalaista muinaisuudesta (Jefferson Airplana, The Yardbirds, The Small Faces jne)

Bruce Willisille onnittelut ihan muuten vain. Ne hänen pari biisiään on olleet esillä jo riittävän monta kertaa

^
Hipin valitsemassa Aavekaupungissa on jotain itämaisia vaikutteita. Ja koska ollaan pysähdytty Tsingis Khanin maahan, niin: "sitten pojat mennään Persiaan!"

Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 19, 2024, 07:56:57Kivaa takapotkullista ilottelua

Taitaa olla ska-rytmi tuo. Tässä toinen samalta bändiltä, vähän rauhallisempi:

En ole ihan varma, osaanko sanallisesti kuvata reggaen ja skan eroa, mutta joskus ehkä tunnistan ja kuulen eron. Olisikohan skassa semmoinen säksättävä siksakmainen rytmi, ja reggaessa taas basso on ihan älyttömän suuressa roolissa - ilman kunnon bassoa ei ole kunnon reggaeta. Tässä sen tyyppistä reggaeta, jota kuuntelin erään minulle tärkeän ihmisen kanssa paljon:
(Ei niin, että haluaisin mitenkään mainostaa tai edistää "kayan" käyttöä, minulle tuossa on kyse vain musiikista.)

Vera Lynn on nimenä tuttu ja kun lähdin biisejä etsimään niin yksi nimike sai heti biisin soimaan mielessäni. Tuohan on monissa tilanteissa yhteislauluna ja elokuvien "eronhetki" musiikkina käytetty. Vai onko? Kyllä minusta ainakin siltä tuntuu. Luultavasti ensimmäinen muistoni tästä biisistä taitaa olla joku telkkarista katsottu elokuva, jossa tämä laulu oli keskeisenä mukana. Mielestäni se oli joku sotaelokuva, joita en kovin montaa edes ole elämäni aikana nähnyt. Mutta siinä kyllä tuli itkeä tirautettua. Sen kyllä muistan.


Tämäkin on tuttu, mutta muiden esittämänä. En itse ainakaan muista tätä Veran esittämänä. Tuossahan Vera on jo ihan aikuisen naisen iässä ja se kuuluu jotenkin tuossa äänen tummassa sävyssä. On kyllä hieno ja tätä voisi soittaa malliksi noille nykyisille vaikerruslaulajille



Rumpali Carl Palmer taas tuli valituksi bändinsä vuoksi ja nimenomaan tämän vähemmän tunnetun bändinsä kuin sen Emerson Lake..jne. vuoksi. .Arvaako kukaan

^
Tuo ensimmäinen biisi taitaa olla sota-ajan hittejä ja ihan ymmärrettävistä elinajanodotesyistä. Propagandahelmi.
Toinen maailmanrähäkkä oli sen verran iso tapahtumakiertue että tuosta biisistä jalkautui Säkkijärven polkkaakin isompi hitti.

Vietnamin sodallekin on muotoutunut omat tunnusomaiset hittinsä ja taustamusiikkinsa napalmiakylään-videoissa.

Tämän yhtyeen kansallisuus oli itselleni yllätys:

^
No oli, minä muistin, että olisi ollut hollantilainen

Mutta, kun tuli tuo Hollanti mainittua, niin

Aika pyrähtää Välimeren rannalle.