^
Onneksi olkoon!

Pari klassikkoa suureen päivään.

Tuttu nimi synntärisankarina, mutta enpä olisi osannut sanoa taaskaan yhtään hänen biisiään, joten tuubi yllätti totaalisesti. Siellähän ei paljon muuta ollutkaan kuin tuttuja biisejä, mutta tuttuja muiden esittäminä. Ensimmäiseksi valinnaksi osui oikeastaan ainoa Beatlesn biisi, josta olen enemmän tykännyt, kun Ringo sen lauloi. Nyt sen sen tahdissa ravistelee housunlahjetta itse Carl Perkins


Tämä toinen biisi on viimeiseltä isommalta keikalta ennen kuolemaansa, vuoden 1997 syksyltä. Aika vähän löytyi noilta myöhemmiltä ajoilta tallenteita, joissa hän olisi esiintynyt yksin. Useimmissa oli mukana joku "iso nimi".




Toiseksi valikoitui "naispuolinen Ricky Martin", Ednita Nazario. Puertoricolainen kaunisääninen nainen ja vaikuttaa ihan kuunneltavalta musiikilta, jos ylipäätään pitää tämän tyyppisestä melodisesta lattaripopista. Omalle soittolistallani tämän genren laulajat on kaikki toistaiseksi olleet miehiä, mutta ainakin ensimmäisen biisin perusteella voisin kyllä tämänkin napata mukaan. Bonuksena vielä, että hän ei ole laulanut englanniksi lainkaan, joten musiikkipalvelustakin saa joka kerta sitä mitä on tilannut


Pakko oli wikista katsoa, mikä tämä Ednita Nazario (s.1957) oikein on, kun vallan mainiota musiikkia on tehnyt, mutta tänne ei ole hänen äänensä kantautunut lainkaan. Hän on tehnyt pitkän uran ja melkoisen määrän levyjäkin. Hän aloitti jo lapsitähtenä ja ura on jatkunut ihan näihin päiviin asti, joskaan levyjä ei enää parina viimeisenä vuotena ole tullut, mutta kiertue on viime vuonnakin ollut.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 09, 2024, 08:12:49Tuttu nimi synntärisankarina, mutta enpä olisi osannut sanoa taaskaan yhtään hänen biisiään, joten tuubi yllätti totaalisesti. Siellähän ei paljon muuta ollutkaan kuin tuttuja biisejä, mutta tuttuja muiden esittäminä. Ensimmäiseksi valinnaksi osui oikeastaan ainoa Beatlesn biisi, josta olen enemmän tykännyt, kun Ringo sen lauloi. Nyt sen sen tahdissa ravistelee housunlahjetta itse Carl Perkins
...
Tämä toinen biisi on viimeiseltä isommalta keikalta ennen kuolemaansa, vuoden 1997 syksyltä. Aika vähän löytyi noilta myöhemmiltä ajoilta tallenteita, joissa hän olisi esiintynyt yksin. Useimmissa oli mukana joku "iso nimi"

Juurihan itse soitit Carl Perkinsiä. Bändissä oli jokunen "iso nimi". 

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 04, 2024, 12:54:35Voi elämä! Etsin ihan muuta Elviksen kautta ja tuubi tuon Miljoonan dollarin kvartetin antoi yhtenä tarjokkaana. Miten en tuollaisesta kokoonpanosta ole ennen koskaan kuullut tai jos olen kuullut, niin olen sen tyystin päästänyt toisesta korvasta ulos. Nyt se on lisätty suoratoistopalveluuni, jotta ei pääse unohtumaan. Pienenä moitteena palvelusta, että se ei tunne gospelia omana kategorianaan, vaan sisältyy jotenkin soulin sisään. Mieluiten kuuntelisin noita omina sessioina kuin miksattuna sekaisin keskenään.

^
Itse asiassa taisin ihmetellä kuka se yksi naama oli, mutta en kyllä nimeä pannut missään vaiheessa merkille 

Minä jatkan matkaa kotia kohti, mutta yksi pysähdys maassa, missä "aga keel on meil ilus ja naised! on ilusad ka." 

Toinen virolainen blondi joka osaa laulaa. Mainittakoon että hän on äkkipikainen diiva joka ärhenteli minulle usein. Sen sijaan hänen miehensä on joviaali seuramies.

Lähestyvien Euroviisujen tiimoilta löytyi tämän päivän ensimmäinen päivän sankari  Katrina Leskanich, jonka nimi ei sano mitään, mutta Euroviisujen voittobiisi kyllä alkoi soimaan päässä, kun näki biisin nimen Love Shine a Light. Syntyjään hän on amerikkalainen, mutta on asunut perheensä mukana myös Saksassa ja Englannissa, johon hän sitten jäikin asumaan.

Tässä vähän rokahtavampaa myöhemmiltä vuosiltaan


ja Katrinan ehkä suurin hitti kasarilta, jota hän on jaksanut veivata vielä 2019 kiertueella. Aika vetävä esitys vielä kypsemmälläkin iällä.



Toinen, Aidan Moffat, valkoitu kuunneltavaksi vain siksi, että hänen sanottiin olevan skotti. Toiveikkaana tartun aina tilaisuuteen kuunnella skottiaksenttia. Usein joudun pettymään, mutta tällä kertaa en. Levytyshistoriansa on alkanut 2002 ja ja 2022 on toistaiseksi viimeisin elvy pukattu ulos. Tuo on kyllä sellainen tyyppi, jota mielellään olisi kuuntelemassa livenä jossain pienehkössä paikassa. Ensimmäinen biisi ainakin toi mieleen kovasti Irlannin ja siellä pubilaulajat.

Ihan muhevaa laulua kivalla aksentilla tältä tänään 51v täyttävältä mieheltä jo 8 vuotta sitten 

Matkamies palaa kotiin.

Ehdottomasti kaunein Helsinki-laulu. Menee aina iho tipunlihalle, kun tämän kuulen

Ajankohtaisen rikosuutisen jälkipuintia. 

Uutista kuunnellessa tuli tämä kappale välittömästi mieleen. Kokemusasiantuntijat äänessä.

Katselin synttärilistaa vielä eteenpäin sen jälkeen kun olin nuo pari aikaisempaa napannut jo sitä mukaa, kun niihin osuin. Nyt on pakko vielä nostaa esiin nuoremman polven blueslaulajatar, Shemekia Copeland. Eihän tämäkään mikään teini ole vaan 1979 syntynyt, joten aikuisen iässä kuitenkin. Mutta itselläni on tällaisen "vanhan bluesin" laulajista, jotta alkavat olla hyvinkin vanhoja jo. Pakko sanoa, että kyllä on ihan vahva esitys tämä ensimmäinen, joka lienee jostain 2016 / 2017 vaihteesta, eli silloin oli kyllä nuorehko


Toiseksi laitan vuoden 2023 syksyltä kokonaisen noin 1h20min keikkasetin, jonka jätän itselleni soimaan tutustuakseni Shemekiaan vähän paremmin.
[heh, tämän nappasin hauskan etunimen vuoksi, sillä lukihäiriöin tuon Shemeikaksi ja ihmettelin, että naista oli tuollaisella nimellä siunattu eli kesti hetken ennen kuin huomasin virheeni]

Tänään on taas kerran päivä, joka ei ole ollut isojen tähtien suosiossa, joten päivänsankarit on raavittava kasaan vähän tuntemattomammista nimistä. Minulle Jamaika on aina hyvä vinkki, että kannattaa kuunnella kokeeksi. Ainakin tämä Neville Staplen biisi on taas ihan hauskaa takapotkullista ilottelua. Reggae on Jamaikalla samaa kuin country USA:lle ja samalla tavalla tuntuu, että paikallisia kuuluisuuksia on pilvin pimein.


Nuorison opastuksen voi pukea myös vetävän musiikin muotoon, josko se menisi paremmin perille. Tämän viitisen vuotta sitten tehdyn biisin sanoma on ajankohtainen näinä aikoina ympäri maailman, valitettavasti.



Päivän teemaksi näytti vaihteeksi tulevan paikalliset ei-niin-maailmantähdet ja toisena on walesilainen Cerys Matthews, joka varmasti kaikille on ihan uusi nimi ja aika vähän kai kymrin kielellä on laulettu sellaisia hittejä, että olisivat hittejä maailmalla. Oikein kaunisääninen nainen ja hänen esityksensä ansaitsee, että kuulija pysähtyy kuuntelemaan.

^ Omaan amatöörin korvaani ensimmäinen Neville Staplen biisi kuulostaa skalta, ja toinen reggaelta. Jostain syystä reggae viehättää paljon enemmän kuin ska, enkä oikein osaa analysoida miksi. Ehkä reggae on vähän aidomman kuuloista? Ehkä reggaen bassonjytke jotenkin säväyttää enemmän tunnetasolla? Beats me. En muista, olenko jo esittänyt näitä asioita aiemmin.

Oli hyvä, mutta vielä parempi oli Union Chapel konserttinsa, mutta en löydä tallennetta koko konsertista, vain yksittäisistä biiseistä. Tässä yksi näyte: