kantapaikka.net

Onko menestymisesi elämässä ja saavutuksesi vain omaa ansiotasi, vai voisiko saavutuksiisi vaikuttaa tai olla vaikuttanut etuoikeutettu lapsuutesi ja etuoikeutettu asemasi? Ehkä vanhempasi ovat kannustaneet sinua opiskelemaan, ehkä sinun ei ole tarvinnut hävetä vaatteitasi tai kotiasi lapsena, ehkä olet syntynyt ja säilynyt terveenä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ehkä olet syntynyt kauniina/komeana ja samanvärisenä ja samankielisenä, jne. kuin muut, ehkä loppukuun tyhjä kukkaro sinulle tuntematon tekijä elämässäsi?

(Vain tilaajille, sori, jos et ole etuoikeutettu sillä lailla:
Testaa Hesarin testissä, oletko etuoikeutetumpi kuin muut suomalaiset:
Kokeile Kuukausiliitteen testillä, kuinka etuoikeutettu olet verrattuna muihin (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002927636.html) (HS)
Kannattaa katsoa tuon linkin video myös, se oli silmiä avaava nk. testikin. )

Vain englanninkielen taitoisille, sori, jos et ole sillä lailla etuoikeutettu
Videon voi katsoa täältä: What Is Privilege? (https://www.youtube.com/watch?v=hD5f8GuNuGQ) (Youtube)
Testi How priviledged are you? (https://www.buzzfeed.com/regajha/how-privileged-are-you) (BuzzFeed)
(en löytänyt suomeksi)

Ihan arvauksena, ehkä Kantiksen porukka sijoittuu enimmäkseen toiseksi viimeiseen kohtaan.

En ole yhtään etuoikeutettu, päinvastoin - en pääse edes tekemään tuota testiä.  :(

  Voitko tehdä puolison kanssa sitä ja voitko tehdä tätä, olisi kysynyt onko puolison saaminen vaikeaa. Ja ehkä hieman painoarvoa enempi kysymyksellä tarvitseeko miettiä onko rappusia vai ei. Se tosin on ihan kivaa, että voin marketissa käydessä ostaa mitä vaan ilman että tarvitsee miettiä hintaa. Se on laiha lohtu, että taloudellisesti sijoittuu etuoikeutettuihin, kun muuten menee ihan paskasti.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 20, 2019, 18:19:08
En ole yhtään etuoikeutettu, päinvastoin - en pääse edes tekemään tuota testiä.  :(

No voi harmin paikka. Yritin tiirailla, että siellä ei missään lukenut "Vain tilaajille". Olisiko kuukauden ilmaislukujen saldo tältä kuulta täyttynyt?

Lainaus käyttäjältä: Gingston - toukokuu 20, 2019, 18:33:43
  Voitko tehdä puolison kanssa sitä ja voitko tehdä tätä, olisi kysynyt onko puolison saaminen vaikeaa. Ja ehkä hieman painoarvoa enempi kysymyksellä tarvitseeko miettiä onko rappusia vai ei. Se tosin on ihan kivaa, että voin marketissa käydessä ostaa mitä vaan ilman että tarvitsee miettiä hintaa. Se on laiha lohtu, että taloudellisesti sijoittuu etuoikeutettuihin, kun muuten menee ihan paskasti.

Saattaa olla, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän etuoikeutettu on, kun alkaa tulla jos jonkinlaista kremppaa, kehossa tai päässä. Juuri tänään luin muistisairaasta vanhuksesta, jolta yritettiin periä 200 €:n arvoisesta viemärien rassauksesta 2600 € (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5f520155-23f4-4411-8230-e3e7d5b85647) (Iltalehti). Ja pölyimurikauppiaista, jotka aggressiivisesti myyvät 3500 €:n hintaista pölyimuria. Kunpa ei koskaan sairastuisi muistisairauteen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 20, 2019, 18:41:35

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 20, 2019, 18:19:08
En ole yhtään etuoikeutettu, päinvastoin - en pääse edes tekemään tuota testiä.  :(

No voi harmin paikka. Yritin tiirailla, että siellä ei missään lukenut "Vain tilaajille". Olisiko kuukauden ilmaislukujen saldo tältä kuulta täyttynyt?

HS:n käytäntö ei taida nykyään enää olla ilmaisten uutisten laskeminen - osa uutissisällöstä onkaikille avointa, (leijonas)osa vain tilaajille. Tämä testi on vain tilaajille, enkä minäkään Hayabusan tapaan kuulu tilaajiin.

Sama video löytyi myös youtubesta, lisäsin sen linkin aloituskirjoituksen loppuun.

Lisäsin aloituskirjoitukseen myös testin, joka on laadittu yhdysvaltalaisille. Ainakin itse sain suurin piirtein saman prosenttiosuuden suomalaisessa ja yhdysvaltalaisessa testissä (2 prosenttiyksikön heitto vain).

41/100 engl.kielisen testin mukaan. En kuulema ole etuoikeutettu.

Buzzfeed:
67/100
"You're quite privileged. 
You've had a few struggles, but overall your life has been far easier than most."

Mutta tuo on jenkkinäkökulmasta.

En ole minäkään engl. kielisen testin mukaan etuoikeutettu. En tosin ollut rotukysymyksissä aivan varma, olisiko minun pitänyt lukea itseni mongolidiseen tai itäbalttilaiseen rotuun.

Katson itse että suhteessa suomalaisiin en ole lähtökohdiltani etuoikeutettu: rikkinäisen alkoholistiperheen lapsi, ylisukupolvista työttömyyttä ja osattomuutta (halkaisten koko suvun), ei tukea tai rohkaisua koulunkäyntiin perheen puolesta.

Minulla on kuitenkin käynyt tuuri monessa suhteessa: äitini teki useita kannaltani hyviä linjauksia, jotka suojelivat minua lapsuudessa; olen henkisesti melko joustava ja kestävä (ei tähän mennessä mielenterveysongelmia); olen mieleltäni avoin ja utelias, jota pidän syynä siihen, että koulu-urani oli enemmän minääni vahvistava kokemus kuin lannistava; olen onnistunut aina tutustumaan uusiin ihmisiin ja muodostamaan ystävyyssuhteita. En tiedä missä määrin näissä on kyse etuoikeutetusta asemasta, mutta näiden varaan minä lasken oman "menestykseni" (lol) elämässä. Asema viittaa minusta enemmän yhteiskunnalliseen/poliittiseen positioon, kuin vaikkapa persoonallisuuspiirteeseen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 20, 2019, 17:57:13
Testi How priviledged are you? (https://www.buzzfeed.com/regajha/how-privileged-are-you) (BuzzFeed)
(en löytänyt suomeksi)

No, tonne pääsin. Ei se kyllä mitenkään ihmeellistä etuoikeutetun tunnetta antanut. Ihan rehellisesti en kyllä ymmärtänyt läheskään kaikkia seksikysymyksiä. Kovasti tuntuu olevan tärkeä asia.

^
Itsekin vähän kummastelin tuota. Toisaalta, eihän se olekaan tärkeä asia meille, jotka olemme enemmistönä, ja jotka olemme siinä suhteessa etuoikeutetussa asemassa.

Mutta voisin kuvitella, että olisi kurjaa, jos ei voisi avoimesti pitää rakastaan kädestä kiinni kadulla, kertoa vanhemmilleen seksuaalisesta suuntauksestaan, tai jos pitäisi piilotella rakkauttaan tai rillutteluaan, olla "kaapissa", elää jatkuvassa pelossa, että joku hakkaa tai vielä pahempaa. Olisi kurjaa, jos ei saisi kaikkia niitä ihmis- ja kansalaisoikeuksia, mitä muillakin on. Tai jos joutuisi vankilaan asian takia nk. Venäjällä, jos olisi yhteiskunnan silmissä rikollinen, jos olisi lääketieteen silmissä sairas, tai jos olisi oman kirkkonsa silmissä pahaakin pahempi syntinen. Jos tuomittaisiin siitä, millaiseksi on sattunut syntymään.

Olipas pitkä testi, tuntui, että samaa kysymystä jankattiin pienellä erolla. Lisäksi kulttuurierot kyllä näkyivät, uskontokysymykset tuntuivat etenkin suomalaisittain jopa hupsuilta.

Sain 69/100, joten kuten Kertsi taisi aavistella, kuulun melko etuoikeutettuihin. Pisteitäni luonnollisesti laski se, että olen nainen, joten en tikannut "en ole koskaan kokenut häirintää"-tyyppisiä juttuja. Lisäksi jälleen suomalaisittain en tikannut kohtia "minulla ei ole koskaan ollut rahavaikeuksia", sillä suurin osahan meistä on kokenut laihat opiskelijavuodet.

Testi kyllä sinällään kulttuurisellisti olikin juuri em. vuoksi hauska. Suomessa on ihan tavallista, että ei käydä kalliita yksityiskouluja ja elämään kuuluu ajanjakso, jolloin vuokrarahoja täytyy repiä kasaan. Vai olenko väärässä, kuuluuko enää? Onko nykyään yleisempää, että vanhemmat osallistuvat lasten elämään isolla taloudellisella panoksella?

Tai ehkä on niin, että Suomessa tosiaan on nykyään etuoikeutetut, joidenka vanhemmat maksavat ja he, joiden ei...miten lienee.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 21, 2019, 06:52:30
Olipas pitkä testi, tuntui, että samaa kysymystä jankattiin pienellä erolla. Lisäksi kulttuurierot kyllä näkyivät, uskontokysymykset tuntuivat etenkin suomalaisittain jopa hupsuilta.

Sain 69/100, joten kuten Kertsi taisi aavistella, kuulun melko etuoikeutettuihin. Pisteitäni luonnollisesti laski se, että olen nainen, joten en tikannut "en ole koskaan kokenut häirintää"-tyyppisiä juttuja. Lisäksi jälleen suomalaisittain en tikannut kohtia "minulla ei ole koskaan ollut rahavaikeuksia", sillä suurin osahan meistä on kokenut laihat opiskelijavuodet.

Testi kyllä sinällään kulttuurisellisti olikin juuri em. vuoksi hauska. Suomessa on ihan tavallista, että ei käydä kalliita yksityiskouluja ja elämään kuuluu ajanjakso, jolloin vuokrarahoja täytyy repiä kasaan. Vai olenko väärässä, kuuluuko enää? Onko nykyään yleisempää, että vanhemmat osallistuvat lasten elämään isolla taloudellisella panoksella?

Tai ehkä on niin, että Suomessa tosiaan on nykyään etuoikeutetut, joidenka vanhemmat maksavat ja he, joiden ei...miten lienee.

T: Xante

Keskiarvot ovat varmaan keskiarvoa vastaajista. Tuskin amerikan huono-osaiset juurikaan vastailevat tuollaisiin- osaavatko kaikki edes lukea. 
Jos kokee itsensä kovin etuoikeutetuksi, tuskin myöskään vastaa.

Suomessa varmaan lukutaitoisia on melkein kaikki, mutta tuskin vastaajien porukka silti kovin kattava on täälläkään.

Tilastollisesti naiset  ovat innokkaampia kyselyihin vastaajia.

Niin rikasta naista ei varmaan olekaan että ei olisi kertaakaan tullut elämänsä aikana seksuaalisesti häiriköidyksi. Tai ehkä joku eristettynä elänyt Saudi-Arabian prinsessa?

Itse nuorena avauduin jokusellekin kohtaamalleni miehelle katsomuksestani. Mutta en sitä muutoin laajemmalti huudellut. Ja sitten kun netissä siitä paapotin, sainkin lopulta tappouhkauksen kun se tilanne eskaloitui niin että alkoi todella jurppimaan että k-uskovainen jätkä katsoi olevansa itsestäänselvästi oikeassa (omassa ylimielisyydessään). Nykyään olen melko välinpitämättömästi heitellyt sinne tänne uskonlajiani, jos jotakuta nyppii, niin siinähän nyppii. Lähetysssaarnaamaan en ala, mutta katson että minulla on oikeus uskoa omalla tavallani siinä missä jonkun suuruskonnon kannattajallakin. Joka ei välttämättä edes ole itse sitä miettinyt että mihin hän haluaa uskoa, vaan hampaattomasti vaan ottanut vastaan mitä ympäristö hänelle tuuppaa.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 21, 2019, 10:30:14
Niin rikasta naista ei varmaan olekaan että ei olisi kertaakaan tullut elämänsä aikana seksuaalisesti häiriköidyksi.

Ei ole mikään tyttöjen "etuoikeus" tulla häiriköidyksi. Tapahtuu miespuolisillekin. Ja ihan yleisesti.

Vähän fundeerasin noita kyssäreitä. Ne kaikki ovat jonkinlaisia esimerkkejä. Olisikohan joidenkin alueiden suuren lukumäärän taustalla se siten yritetään painottaa niitä juttuja? Ei ehkä kuitenkaan kaikkein onnistunein kysely.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 21, 2019, 06:52:30
Olipas pitkä testi, tuntui, että samaa kysymystä jankattiin pienellä erolla. Lisäksi kulttuurierot kyllä näkyivät, uskontokysymykset tuntuivat etenkin suomalaisittain jopa hupsuilta.

Sain 69/100, joten kuten Kertsi taisi aavistella, kuulun melko etuoikeutettuihin. Pisteitäni luonnollisesti laski se, että olen nainen, joten en tikannut "en ole koskaan kokenut häirintää"-tyyppisiä juttuja. Lisäksi jälleen suomalaisittain en tikannut kohtia "minulla ei ole koskaan ollut rahavaikeuksia", sillä suurin osahan meistä on kokenut laihat opiskelijavuodet.

Testi kyllä sinällään kulttuurisellisti olikin juuri em. vuoksi hauska. Suomessa on ihan tavallista, että ei käydä kalliita yksityiskouluja ja elämään kuuluu ajanjakso, jolloin vuokrarahoja täytyy repiä kasaan. Vai olenko väärässä, kuuluuko enää? Onko nykyään yleisempää, että vanhemmat osallistuvat lasten elämään isolla taloudellisella panoksella?

Tai ehkä on niin, että Suomessa tosiaan on nykyään etuoikeutetut, joidenka vanhemmat maksavat ja he, joiden ei...miten lienee.

T: Xante

Itsellä oli muutamia opiskelukavereita, jotka olivat oikeasti varakkaista perheistä. Varallisuus näkyi eniten siinä, että parille ostettiin omat asunnot opiskelupaikkakunnalta, ja parilla oli ihan kivat "aikuisten" autot. Opiskelijaelämän arjessa tämä ei kuitenkaan näkynyt juurikaan - budjetti oli maltillinen ja työtä tehtiin opintojen ohella, aivan kuin täysin varaton minä. En ole koskaan nähnyt sellaista, mitä pitäisin ylellisenä tai pröystäilevänä elämänä. Ehkä Helsingissä,sen suuntaista olen kuullut.

Varakkailla oli kuitenkin selvästi varallisuutta ja sen tuomaa turvaa, epäilemättä säästöjä. En usko, että n. 200e vaatekertahinta tai sen auton ylläpito oli heille mikään uhraus tai ongelma. Ehkä he tekivät työtä, jotta varallisuutta ei kulutettaisi turhaan; mutta tietenkin myös saadakseen työkokemusta ja elättääkseen itsensä, kuten kotona on opetettu.

Nyt kun opinnot on rahoitettava opintolainalla, pidän varakkaasta perheestä ponnistavia etuoikeutettuina. Kun varakkaalla on työuraan siirtyessä asunnon käsiraha tilillä ja kiva pesämuna rahastoituna, on köyhän perheen vesan tili nollilla ja pankkilainaa 20.000 euroa.

Lisäys.

Etuoikeus ei lähtökohtaisesti tarkoita mitään ilmaispaikkaa. Etuoikeutettu voi kokea olevansa ihan tavallinen ihminen, tehdä kovasti työtä menestyksensä ja ihmissuhteidensa eteen, olla tunnollinen ja kärsiä vastoinkäymisiä kohdatessaan. Se messevä perintökin tulee yleensä vasta sitten elämän jälkipuolella.

Isommassa mittakaavassa etuoikeudet ovat iso ongelma esim. USA:ssa. Ne etuoikeutetut valkoiset eivät katso olevansa etuoikeutettuja, vaan tekevänsä kovaa työtä elämiensä eteen. Heidän näkökulmastaan mikään ei tule ilmaiseksi, vaan on ansaittava. Sitten kun yhteiskunta huutaa, että valkoiset ovat etuoikeutettuja, se herättää ärsyyntyneisyyttä.

Tuli vähän paha olo tätä katsoessa, vaikka olikin silmiä avaava:
The Privileged Race (https://www.youtube.com/watch?v=d2dJiF2XGOA) (Youtube, 4 min)

Uskoisin, että on hyvin tavallista, että etuoikeutettu tulee sokeaksi sille, että on etuoikeutettu verrattuna useimpiin muihin ihmisryhmiin yhteiskunnassa. Tuolla videolla konkretisoituu se, että jos lähtökohdat eivät ole häävit, joutuu tekemään paljon, paljon enemmän töitä saavuttaakseen saman kuin ne, joiden lähtökohdat ovat paremmat.

Ennen testien tekoa arvelin, että olisin vähemmän etuoikeutettu kuin oikeastaan olenkaan testien mukaan (51% ja 53%). Arvelisin, että tärkein asia, minkä kotoa sain, oli koulutuksen arvostus, vaikka perhe ei juurikaan voinut taloudellisesti minua tukea opinnoissani. Makselin opintolainaani aika pitkään. Keski-ikäisenä olen sitten erinäisistä syistä oletettavasti roimasti vähemmän etuoikeutettu kuin nuorena aikuisena olin.

Lainaus käyttäjältä: wade - toukokuu 21, 2019, 12:05:41
Itsellä oli muutamia opiskelukavereita, jotka olivat oikeasti varakkaista perheistä. Varallisuus näkyi eniten siinä, että parille ostettiin omat asunnot opiskelupaikkakunnalta, ja parilla oli ihan kivat "aikuisten" autot. Opiskelijaelämän arjessa tämä ei kuitenkaan näkynyt juurikaan - budjetti oli maltillinen ja työtä tehtiin opintojen ohella, aivan kuin täysin varaton minä. En ole koskaan nähnyt sellaista, mitä pitäisin ylellisenä tai pröystäilevänä elämänä. Ehkä Helsingissä,sen suuntaista olen kuullut.

Suunnillensa samoja kokemuksia, omassa lapsuudessa perheen varakkuus näkyi myös siten, että lapsilisät talletettiin suoraan lapsen tilille pesämunaksi, niitä ei käytetty lapsen elatukseen.

Omassa perheessäni olisi varmaan mahdollista tukea enemmän rahallisesti, mutta se ei kuulunut pikkukaupungin lasten kasvatuskulttuuriin. Pienestä pitäen korostettiin sitä, että omillaan on tultava toimeen, eikä näin ollen moista hemmottelua katsottu hyvällä.

Mitä tulee etuoikeutettuna olemisen kokemukseen, totta kai katson olevani etuoikeutettu. Saan käydä normaalisti töissä, elää tavallista elämää ja terveydentilani on ainakin toistaiseksi hyvä. Minulla on mahdollisuuksia kehittää itseäni haluamallani (lue: viitsimälläni) tavalla.

T: Xante

En tiedä onko se oikein, mutta miellän etuoikeuden "etukäteisoikeutena", jonain, joka sinulla on jo lähtökohtaisesti ennen kuin alat luomaan omaa elämääsi. Esimerkiksi se 20.000 euron lapsilisistä säästetty potti pankkitilillä / rahastoituna. Tai sitten sosiaalisena perimänä saatu sosiaalinen pääoma (vanhempien koulutustausta, peritty suhtautuminen koulutukseen, vastuuseen, jne.).

Minun on vaikea pitää etuoikeutena sitä, jos vaikkapa kuvitteelisessa tilanteessa jälkihuoltonuori opiskelee sossun tukemana lääkäriksi, tienaa 7000 euroa kuukaudessa, kokee tehneensä itsestään menestyneen ja elää mielestään hyvää elämää. Toki, globaalissa mittakaavassa voi katsoa että henkilö on etuoikeutettu saadessaan elää yhteiskunnassa, jossa tällainen sosioekonominen liikkuvuus on ylipäätään mahdollista. Ymmärrän kuitenkin sen, että lääkärin ammatillinen asema sinänsä on (huolimatta vaativasta koulutuksesta ja vastuullisesta työstä) etuoikeutettu; lääkärin palkkataso ja ammatillinen asema terveydenhuollon organisaatiossa eivät ole mitenkään suoraan johdannaisia koulutuksesta (verrataan vaikka psykologiin, jolla on myös korkeakoulutus ja vaativa asiantuntijatyö), vaan ammattikunnan aseman vuosisataisesta rakentamisesta ja suojelemisesta. Kun ihminen on edennyt lääkärin asemaan, hän on etuoikeutettu vähintäänkin ammatin mukanaan tuoman aseman perusteella suhteessa moniin muihin suomalaisen yhteiskunnan ammatteihin.

Lainaus käyttäjältä: wade - toukokuu 21, 2019, 12:05:41
Nyt kun opinnot on rahoitettava opintolainalla, pidän varakkaasta perheestä ponnistavia etuoikeutettuina. Kun varakkaalla on työuraan siirtyessä asunnon käsiraha tilillä ja kiva pesämuna rahastoituna, on köyhän perheen vesan tili nollilla ja pankkilainaa 20.000 euroa.

Minä olin varakkaan perheen lapsi, eikä minulla ollut mitään "pesämunaa" varastoituna minnekään. Ei pankkitilejä, ei mitään. Opiskeluasunto ja autokaan olleet minun omiani vaan pelkästään käytössäni. Tottelemattomuudesta muuten rangaistiin ottamalla auton avaimet pois.

En käynyt opiskelujen ohella töissä, joten ns. omaa rahaa ei koskaan ollut paljoa. Itse asiassa sitä ei ole koskaan ollut paljon. En ikinä olisi pystynyt esimerkiksi ostamaan uutta autoa. Opintoraha oli tuohon aikaan vanhempien tuloista riippuva, mikäli oikein muistan, joten en saanut käytännössä sitäkään. Joku pieni summa taisi tulla pari kertaa vuodessa. Tuloni olivat käytännössä sitä, kun isoäiti antoi silloin tällöin jotain. Mutta. Ja tämä on aika tärkeää. Minulla ei ollut myöskään paljon menoja. Ei tarvinnut maksaa asumisesta eikä auton bensoista. Ruuastakin tuli kuluja vain silloin, jos itse kokkailin jotain tai satuin syömään yliopiston ruokalassa. Ja näihin menoihin riittivät isoäidin antamat rahat, ja niistä jäi säästöönkin. Pystyin ostamaan silloin tällöin jotain mukavaa, kuten kameran.

Ja mitä tulee siihen, että opiskelu olisi maksettava opintolainalla, jos ei ole varakkaasta perheestä, niin se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tyttäreni ottivat opintolainaa, koska he halusivat elää leveästi. Ostivat tietokoneita ja kameroita ja tekivät matkoja. Näihin menoihin sitä lainaa tarvittiin. Poikamme sen sijaan oli niin pihi, että häneltä jäi jopa armeijan päivärahoja säästöön. Opiskeluajan soluasunto oli halvimmasta päästä, mitä tarjolla oli, joten opintoraha ja asumislisä ja yhtenä kesänä tehty koulun järjestämä kesätyö (oppilaitosten tietokoneiden päivittämisiä) riittivät elämiseen, ja niistä jäi jopa säästöön rahaa.

Kun opiskelut olivat ohi, juniorilla oli niin paljon säästyneitä päivärahoja ja opintorahoja ja yhden kesän tienestit, että hän teki valmistumisen kunniaksi kolme kuukautta kestäneen maailmanympärimatkan. Eikä hänellä siis ollut senttiäkään opintolainaa, emmekä me (ymmärrettävistä syistä) hänen elämäänsä kovin paljon pystyneet kustantamaan. Jotain tietysti annettiin, jos pystyttiin, mutta ei mitenkään ratkaisevasti.

Jonkun muun alan opiskelut voivat olla tietysti eri asia, mutta veikkaan silti, että jos elää pihisti, ei tarvitse ottaa lainaa. Ja jos kotoa käsin pystyy opiskelemaan, niin eihän se juuri poikkea tavallisesta koulunkäynnistä. On kerrottu, että italialaiset miehet asuvat vanhempiensa luona nelikymppisiksi, joten jos reilu parikymppinen suomalainen opiskelija asuu vanhempiensa luona ja käy sieltä käsin yliopistossa, ei se mitenkään ainutlaatuista ole. Itse asiassa minä harrastin tuota, vaikka opiskelukämppäkin oli. Ajoin autolla sadan kilometrin päästä aamulla luennoille ja iltapäivällä kotiin. Tenttiin lukiessani jäin yöksi kaupunkiin. 

Itse asiassa vanhimman tyttäremme opiskelut tulivat maksamaan meille eniten. Hän lähti kotoa jo 13-vuotiaana ensiksi puolittain vieraaseen kaupunkiin asumaan ja seuraavana vuonna yksin Helsinkiin. Ja tästä Helsinkiin muutosta alkoivat järisyttävät kulut. Maksoimme varmaan yhden omakotitalon hinnan verran siitä, että tyttäremme opiskeli balettia ammattitutkintoon asti ja luki sen ohella kielten opettajaksi ja kärsi siinä sivussa syömishäiriöt ja masennukset ja neuroosit mitä kaikkea nyt alaan kuuluu. Masennuslääkettä hän nappaili viitisentoista vuotta ja lopetti vasta vauvan syntyessä. Opintolainaa hän otti vasta myöhempinä vuosina.

Asuntojen vuokrat piti tietysti maksaa täysimittaisina ilman mitään tukia, koska... en nyt jaksa kelata byrokratiaa. Yksi suuri kulu, tätä ei ehkä arvaisi, olivat balettitossut. Jos joka viikko muutaman vuoden ajan ostaa parit tossut, jotka ovat noin viisi kymppiä pari, voi laskeskella, mitä siitä kertyy. No, ei niitä nyt koko ajan kaksia viikossa mennyt, varsinkaan alkuaikoina, mutta aktiivisimpana aikana tahti oli tuo. Balettitossuthan ovat kankaalla päällystettyä pahvia, joka menettää hyvin nopeasti muotonsa.

Yhdessä vaiheessa, kun ei ollut vielä halpoja Skype-puheluita, myös puhelinmaksut olivat suuret. Joka päivä puhuttiin tunnin puhelu, joka alkoi sillä, että tyttäreni ilmoitti tappavansa itsensä. Että tämä olisi sitten jäähyväispuhelu. Tunnin kuluessa sain hänet rauhoittumaan, ja hän lupasi, ettei tapakaan itseään. Näistä puheluista kertyi valtavat puhelinlaskut. Ja ne olivat henkisesti raskaita, vaikka arvelinkin, ettei uhkausta ollut esitetty aivan sataprosenttisen vakavissaan. Mutta eihän tuollaista asiaa voi jättää "hoitamatta".

Tämä meni nyt taas lörpöttelyksi, sorry.

P.S. Taitavat olla enemmäkin kuin viisi kymppiä, mutta ehkä niitä saa jostakin hämärästä lähteestä halvemmalla (esimerkiksi Venäjältä salakuljetettuja)...

https://www.piruetti.fi/tanssi-ja-baletti/baletti/karkitossut

Hyvä pointti, Wade. Mutta tosiaan taisin ajatella (nyt kun tarkemmin mietin:-), juuri yhteiskunnan rakenteita. Eli sitä, että tällä historialla koen kaiken noin vain langenneen itselleni, en koe ponnistelleeni mitenkään erityisesti. Ja että on etuoikeus asua turvallisessa maassa, jossa elääkseen tavallista - jossakin mittakaavassa jopa ylellistä - elämää, ei tarvitse juurikaan ponnistella. Riittää, kun ei erityisesti sotke asioitaan.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 21, 2019, 14:09:29
Hyvä pointti, Wade. Mutta tosiaan taisin ajatella (nyt kun tarkemmin mietin:-), juuri yhteiskunnan rakenteita. Eli sitä, että tällä historialla koen kaiken noin vain langenneen itselleni, en koe ponnistelleeni mitenkään erityisesti. Ja että on etuoikeus asua turvallisessa maassa, jossa elääkseen tavallista - jossakin mittakaavassa jopa ylellistä - elämää, ei tarvitse juurikaan ponnistella. Riittää, kun ei erityisesti sotke asioitaan.

T: Xante

Tässä voi käyttää useita näkökulmia. Yksi voi olla tuo etukäteen etuoikeutena saadut edut, joiden avulla on vaivatonta saada hyvä asema yhteiskunnassa ja saavuttaa tavoittelemiaan asioita. Mutta yhtä lailla voi etuoikeudeksi mieltää sen, että tuollaisen aseman on saavuttanut - vaikka miten suurin ponnistuksin ja vastoin taustasta johtuvia esteitä - sillä siinä asemassaan on monessa tilanteessa edellä muita. Kyse on siis siitä, tarkastellaanko jonain hetkenä vallitsevaa tilannetta, jossa joillakin nyt vain on edullisempi asema kuin toisilla, vai tarkastellaanko asemaa oman taustan tuotoksena, jossa on merkityksellistä omien ansioiden ja olosuhde-etuuksien suhde.

Itse en pidä oikeastaan kumpaakaan toista oikeampana näkökulmana, vaan molemmat ovat merkityksellisiä. Mielestäni muutoin voidaan päätyä hyvin kummallisiin päätelmiin siitä, kuka on etuoikeutettu. Erityisen epämiellyttäväksi koen ajatusmallin, jossa hyvä elämä ikäänkuin pitäisi ansaita ansiokkailla, teoilla ja jonka myös voi aika puolihuolimattomasti johtaa siitä ajatuksesta, että joku on taustansa vuoksi etuoikeutettu toisiin verrattuna (joten on "ihan oikein", että vähän nyt kärsii tai tulee kohdelluksi huonosti).

Lainaus käyttäjältä: wade - toukokuu 21, 2019, 13:10:56
En tiedä onko se oikein, mutta miellän etuoikeuden "etukäteisoikeutena", jonain, joka sinulla on jo lähtökohtaisesti ennen kuin alat luomaan omaa elämääsi. Esimerkiksi se 20.000 euron lapsilisistä säästetty potti pankkitilillä / rahastoituna. Tai sitten sosiaalisena perimänä saatu sosiaalinen pääoma (vanhempien koulutustausta, peritty suhtautuminen koulutukseen, vastuuseen, jne.).

Minun on vaikea pitää etuoikeutena sitä, jos vaikkapa kuvitteelisessa tilanteessa jälkihuoltonuori opiskelee sossun tukemana lääkäriksi, tienaa 7000 euroa kuukaudessa, kokee tehneensä itsestään menestyneen ja elää mielestään hyvää elämää.

Etuoikeutta voisi verrata 100 metrin juoksuun, jossa jotkut starttaavat esimerkiksi 50 tai 30 metrin kohdalta, eli saavat etumatkaa, kun taas jotkut onnettomat joutuvat starttaamaan nollasta, ja/tai kantaen raskasta taakkaa. Tai oikeastaan pikajuoksua parempi olisi verrata koko elämän aikana käveltyyn matkaan, jolle jotkut saavat lähteä etuajassa, ja muut ovat melko varmoja häviäjiä melkein jo ennen mittelöäkin, lähtötilanteessa eli syntyessään (esim. "periytyvä" työttömyys monessa sukupolvessa, perityt sairaudet, "väärän" väriset vanhemmat jne.). Elämän näkeminen kilpailuna on kyllä sekin aika huono metafora, sillä eihän kaikki merkityksellinen suinkaan ole kilpailua tässä elämässä.

Se orpo, omalla työllään itsensä elättänyt, itse vuokransa maksanut, vastavalmistunut lääkäri ei esimerkiksi ole voinut käyttää yhtä paljon aikaa opiskeluun, joten hänen lähtötilanteensa oli kehnompi kuin opiskelukaverien. Hän on joutunut ponnistelemaan paljon enemmän kuin opiskelutoverinsa.

Jonkin aikaa ammatissa toimiessaan hän kirii kiinni ja ohi monien muiden, mitä tulee etuoikeutettuun asemaan.

Kunnes sitten taas voi menettää etuoikeutetun asemansa: Jos hänellä sitten on huono tuuri, terveys brakaa (lääkärin ammatissa masennus esim. on yleistä, ja itsemurhatkin), hän ehkä joutuu työkyvyttömänä työttömäksi, masentuu siitä, lihoo apatian vuoksi, saa kantaviin niveliinsä nivelrikon, menettää liikuntakykynsä, ehkä vielä menettää ystävänsä, avioliittonsa, lapsensa, ja muutkin ihmissuhteensa.

Törmäsin tässä äskettäin hammaslääkäriin, jolle oli käynyt vähän tuon suuntaisesti. Hän on juuri nyt menettämässä työkykynsä (ja näkönsäkin?) ja muun terveytensä, liiketoimensa, ja olettaisin, että jos hänellä on ollut vaimo ja lapsia, hän on menettänyt nekin. (Kerkesin tutustua häneen vain pikaisesti, joten en kovin tarkkaan tiedä taustojaan.)

LainaaYou live with 65 out of 100 points of privilege.
You're quite privileged. You've had a few struggles, but overall your life has been far easier than most. This is not a bad thing, nor is it something to be ashamed of. But you should be aware of your advantages and work to help others who don't have them. Thank you for checking your privilege.

En ole erityisen yllättynyt.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 21, 2019, 14:50:28

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 21, 2019, 14:09:29
Hyvä pointti, Wade. Mutta tosiaan taisin ajatella (nyt kun tarkemmin mietin:-), juuri yhteiskunnan rakenteita. Eli sitä, että tällä historialla koen kaiken noin vain langenneen itselleni, en koe ponnistelleeni mitenkään erityisesti. Ja että on etuoikeus asua turvallisessa maassa, jossa elääkseen tavallista - jossakin mittakaavassa jopa ylellistä - elämää, ei tarvitse juurikaan ponnistella. Riittää, kun ei erityisesti sotke asioitaan.

T: Xante

Tässä voi käyttää useita näkökulmia. Yksi voi olla tuo etukäteen etuoikeutena saadut edut, joiden avulla on vaivatonta saada hyvä asema yhteiskunnassa ja saavuttaa tavoittelemiaan asioita. Mutta yhtä lailla voi etuoikeudeksi mieltää sen, että tuollaisen aseman on saavuttanut - vaikka miten suurin ponnistuksin ja vastoin taustasta johtuvia esteitä - sillä siinä asemassaan on monessa tilanteessa edellä muita. Kyse on siis siitä, tarkastellaanko jonain hetkenä vallitsevaa tilannetta, jossa joillakin nyt vain on edullisempi asema kuin toisilla, vai tarkastellaanko asemaa oman taustan tuotoksena, jossa on merkityksellistä omien ansioiden ja olosuhde-etuuksien suhde.

Itse en pidä oikeastaan kumpaakaan toista oikeampana näkökulmana, vaan molemmat ovat merkityksellisiä. Mielestäni muutoin voidaan päätyä hyvin kummallisiin päätelmiin siitä, kuka on etuoikeutettu. Erityisen epämiellyttäväksi koen ajatusmallin, jossa hyvä elämä ikäänkuin pitäisi ansaita ansiokkailla, teoilla ja jonka myös voi aika puolihuolimattomasti johtaa siitä ajatuksesta, että joku on taustansa vuoksi etuoikeutettu toisiin verrattuna (joten on "ihan oikein", että vähän nyt kärsii tai tulee kohdelluksi huonosti).

Juu, en kyllä kiistä etteivätkö molemmat näkökulmat olisi perusteltuja etuoikeutta pohdittaessa. Pidän kuitenkin lähtökohtaista etua selkeämmin etuoikeutena kuin hankittua etua. Kuten kirjoitin, ajattelen näin riippumatta siitä, onko se oikein tai ei.

Oman toiminnan myötä kerrytetty (en kirjoita suoraan "ansaittu") etuoikeus vaatii ehkä enemmän pohdintaa ja erittelyä - missä määrin 20.000 euroa perinyt ja 20.000 euroa 15 ahkeran säästämisvuoden jälkeen kasaan saanut ihminen ovat etuoikeutettuja; ja miten heidän etuoikeutensa vertautuvat toisiinsa. Tai jos heikoista lähtökohdista ponnistava ihminen päätyy lääkäriksi, tuleeko hänestä heti etuoikeutettu, ja onko hänen etuoikeutensa verrannollista kenen tahansa etukäteen saamaan etuoikeuteen.

En kuitenkaan liputa minkään self made manien puolesta. Asia on kuitenkin niin, että jos heikoista lähtökohdista nouseva saavuttaa jotain, jonka saavuttamista voidaan pitää etuoikeutena, hän on edelleen se sama ihminen, jolla on heikot lähtökohdat.

En ole etuoikeutettu. Lähden satasen kisalle samalla laukauksella, kuin muutkin. Saavun ennen toisia maaliin, toisten jo odotellessa maalissa.
Ihmiset vain ovat erilaisia. Ei ongelmaa.

Suvun varallisuudesta saa nauttia, jos sellaista on. Kunhan lähtökohta on siinä, että pääsykokeet ovat samoja kaikille. Ei ole olemassa tasa-arvoista yhteiskuntaa, on vain pyrkimystä tasa-arvoon. Aina on jossain määrin etuoikeutettua väkeä, miksi pitää asiasta luoda ongelmaa?

Olenko etuoikeutettu?

Kaikki katsovat Game of Thronesia (piti googlata, miten se kirjoitetaan) ja puhuvat siitä. Sen kerrotaan olevan maailman suosituin TV-sarja. Radiossa keskustellaan siitä, televisiossa keskustellaan siitä, lehdissä kirjoitetaan siitä.

Mutta minä en ole nähnyt sitä kuin pätkän. En edes tiedä, mistä se olisi näkynyt. Joltakin lisämaksukanavalta ilmeisesti. Lisämaksukanavia on meilläkin, mutta ei sitä, jolta edellä mainittu sarja olisi näkynyt.

Jossakin vaiheessa ohjelmaa taidettiin näyttää yleisellä kanavalla, koska muistan nähneeni yhden jakson lopun. Siinä kaksi henkilöä taisteli, ja se, jonka kuvittelin kuuluvan sarjan päähenkilöihin, yllättäen kuoli. Hävisi taistelun.

Tuossa on tietoisuuteni GoT:sta. Itse asiassa minua eivät kauheasti tuollaiset sadut kiinnosta. Aikoinaan katsoin sarjaa Zena... ai, se olikin Xena (googlaus paljasti, että muistin nimen väärin) lähinnä vahingossa, kun satuin kanavalle. Päätähti Lucy Lawlessissa oli jotain karskia viehättävyyttä, mikä tuli esille myös Spartacus  -sarjassa.

En minäkään tiedä, mikä on Game of Thrones, veikkaan vaan, että Tolkienista ja muusta fantasiakirjallisuudesta (Warhammer) omaksunut tv-versio, jossa on kaikkea mitä ihmiset nykyisin haluavat... Monikulttuuriroskaa, sun muuta.

^Aivan! Tolkien kirjoitti monikulttuuriroskaa - rotujen välisiä avioliittoja ynnä muuta suvaitsevaisuutta.

^

Kirjoitti mokoma pahemmasta, lajien välisistä liitoista!

Etuoikeuksista puhuttaessa, sellaiseksihan voi laskea myös lahjakkuuden, saahan silläkin etumatkaa.

T: Xante

Itse asiassa kun näin ketjun otsikon niin ajattelin heti globaalisti:
   Tottakait, me suomalaiset olemme etuoikeutettuja maailmassa.

2011 Kirjoitettuna:

2011 kirjotettuna:

Olin onnellisessa asemassa Casimir Ehnrotin aikana Kaukaalla, kun sain olla töissä, vaikka työtehoni ei ollut mitään mainittavaa luokkaa... Sain olla ja ammattitaito kasvoi iän mukana... Sain olla noin 42 vuotta kaikkinensa joten vakaimmat työpaikat olivat vielä 2005 metsäteollisuudessa - oletan...
Sen jälkeen tuli tehostamistoimenpiteitä tuhkatiheään ja miehiä osoitettiin portille joko iän tai jonkin, esimerkiksi ratinalisointien, muun syyn takia...
Epäilen, että 'aika entinen ei koskaan palaa' ja toiveena olen ajatellut, että jos viiden, kuuden ammatin jälkeen joku duunari olisi eläkeiässä työtätekevistä, olisi se edes jotain...

K.K.
Ps. Vaikuttaa siltä, että koko ajan oppia on otettava uusilta urilta nykyään ja paikallaan polkija jää paitsioon...

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 22, 2019, 01:13:54
Itse asiassa kun näin ketjun otsikon niin ajattelin heti globaalisti:
   Tottakait, me suomalaiset olemme etuoikeutettuja maailmassa.

Olemmeko etuoikeutettuja siksi, että olemme luoneet toimivampia yhteiskuntia kuin jotkut toiset?
Eihän tuo ole mitään "etuoikeutusta", se on menestystä verrattuina toisiin.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 01, 2019, 22:27:57

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 22, 2019, 01:13:54
Itse asiassa kun näin ketjun otsikon niin ajattelin heti globaalisti:
   Tottakait, me suomalaiset olemme etuoikeutettuja maailmassa.

Olemmeko etuoikeutettuja siksi, että olemme luoneet toimivampia yhteiskuntia kuin jotkut toiset?
Eihän tuo ole mitään "etuoikeutusta", se on menestystä verrattuina toisiin.

Edellisten sukupolven tekoja en ottaisi omiin nimiini.

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 02, 2019, 12:36:39

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 01, 2019, 22:27:57

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - toukokuu 22, 2019, 01:13:54
Itse asiassa kun näin ketjun otsikon niin ajattelin heti globaalisti:
   Tottakait, me suomalaiset olemme etuoikeutettuja maailmassa.

Olemmeko etuoikeutettuja siksi, että olemme luoneet toimivampia yhteiskuntia kuin jotkut toiset?
Eihän tuo ole mitään "etuoikeutusta", se on menestystä verrattuina toisiin.

Edellisten sukupolven tekoja en ottaisi omiin nimiini.

  Mitäs helvettiä ne suomalaiset tekivät silloin kun maailmalla rakennettiin sivilisaatioita, että olisiko nyt sitten suomalaisten aika tehdä vihdoinkin jotain järkevää, kun on saatu hyviä vaikutteita ja apuja maailmalta. Sanoin enemmin että olemme saanet olla onnellisia, että meillä on edes tässä hetkessä mahdollisuus olla parhaita.

Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

  Joo, lienee ihan turha keskustella kaltaisesi historiaa ymmärtämättömän kanssa tästä aiheesta.

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 02, 2019, 21:24:30

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Eivät halosten tms. vihervasurien feministiäänestäjät välttämättä fiksuja ole, mutta demokratian tulee toimia.
Toisenlaisia haluaisin vaihtoehdoksi, mutta nyt vain saamme feministi-Rinteen hallituksen, jota emme valinneet.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 04, 2019, 19:41:36

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 02, 2019, 21:24:30

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Eivät halosten tms. vihervasurien feministiäänestäjät välttämättä fiksuja ole, mutta demokratian tulee toimia.
Toisenlaisia haluaisin vaihtoehdoksi, mutta nyt vain saamme feministi-Rinteen hallituksen, jota emme valinneet.

Viittasin luonnollisesti Huhtasaareen.

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 02, 2019, 21:24:30

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Ainakin eduskuntaan onnistutaan valitsemaan, oman edun ajajia kiitettävästi.

Ehkäpä virkamiehetkin ajavat pääasiassa omaa ja kaveriporukan etuja, ainakin juomien laadun suhteen.>>
IS- löytyy koko juttu.– Pääsihteeri Tiitisen luvalla seitsemän eduskunnan virkamiestä nautti 700 euron Rémy Martin Louis XIII -konjakkia. Sen nykyinen hinta Alkossa on noin 2 800 euroa. Kätkimme tositteen sen takia, ettei eduskunta joudu lööppeihin virkamiesten törttöilyjen takia.

– En ollut matkalla mukana, mutta konjakin voimalla sankarimatkailijat lähettivät minulle reissultaan kortin, johon runoilivat: "Kukkarosta löysimme matin. Ei hätää – avuksi lasin, saimme soikeeksi markan, taloudenpidon tarkan. Ei mitään pahaa, maksele meille päivärahaa", Rosila muisteli Riiasta saamaansa korttia.

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 04, 2019, 19:41:36

Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 02, 2019, 21:24:30

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 02, 2019, 20:19:15
Me olemme yhteiskunta, joka on teknologisesti huippua, lähettelemme satellitteja avaruuteen tms. Emme asu paskamajoissa Sahelissa ja tee liikaa lapsia alueelle, joka on liiallisen karjan syömä.

Me kykenemme rakentamaan yhteiskuntaamme, ihan ilman sitä siirtolaisapua. Meillä on terveempi yhteiskunta.

Ja silti porukka äänestää naista jolla on muinaisten paimentolaisten maailmankatsomus ja on kovasti menossa porukkaan mukaan joka kaventaa naisten oikeuksia.

Eivät halosten tms. vihervasurien feministiäänestäjät välttämättä fiksuja ole, mutta demokratian tulee toimia.
Toisenlaisia haluaisin vaihtoehdoksi, mutta nyt vain saamme feministi-Rinteen hallituksen, jota emme valinneet.

Aivan.

Muut valitsivat, se enemmistö, jonka mielestäsi pitääkin saada valita ja muiden pitää vähemmistössä suunsa somassa supussa, eikä tyrkyttää mediaan vähemmistömielipiteitään.

T; Xante

Aina saa äänestää heitä, jotka haluavat länsimaisen yhteiskuntamallin jatkuvuutta. Sitten saa äänestää heitäkin, jotka haluavat sitä korvata jollain helvetin Afrikalla ja Lähi-idällä. Rationaalinen päätös on mahdollinen.

Kuuntelin hetki sitten Ruben Stillerin radio-ohjelmaa siitä, ovatko valkoiset etuoikeutettuja. Jakson nimi oli Asiaa "valkoisille etuoikeutetuille".

Keskustelussa käsiteltiin paljon muutakin kuin valkoisten asemaa ja puhuttiin mm. suomalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä kolonialismiin ja käsiteltiin aikoinaan vallinneita rotuoppeja ja muutakin. Suosittelen kuuntelemaan, jos aikaa on.

Stillerin ohjelmassa keskustelijoina olivat juontajan lisäksi professori Teuvo Teivainen ja väitöskirjatutkija Karim Maiche. Erityisesti jälkimmäinen alkoi kiinnostaa, koska hänen puheistaan sai käsityksen, että hän on suomalainen mutta kuitenkin sen verran poikkeava, että vartijat seuraavat kaupassa hänen perässään ja häntä eivät kaikki pidä suomalaisena. Minua alkoi kiinnostaa, onko tämä henkilö romani, koska hän mainitsi heidät, vai onko hän kenties mustaihoinen, koska hän puhui ihonväristä tavalla, josta sai mielikuvan, että hän ei olisi valkoihoinen.

Googlailin lähetyksen kuluessa tietoja kyseisestä Karim Maichesta. Hän on syntynyt Suomessa algerialaistaustaisen lääkäri-isän ja suomalaisen äidin lapsena. Hän on siis syntyperäinen suomalainen, ja hänen algerialaiset sukujuurensa näkyvät hänen ulkonäössään.

Puheessaan Karim Maiche vaikutti maltilliselta ja järkevältä, ja osittain tästä syystä ja myös siitä syystä, että hän puhui suomea suomalaisittain, kiinnostuin etsimään lisää tietoa hänestä. Ajattelin, että jos hän on maahanmuuttaja, niin hyvin hän on kielen oppinut. No, kyllähän nuorina maahan tulleet oppivatkin.

Akaan Seudusta löytyi laaja artikkeli hänestä. Hän kertoo mm. väitelleensä Halla-ahon kanssa Scripta -blogissa ja saaneensa bannit kerta toisensa jälkeen. Tästä tuli mieleen ajatus, onko keskustelu ollut tarkoituksellista riidan haastamista, ja olisiko toisenlainen varovaisempi lähestymistapa ollut parempi.

Sitä tulee joskus miettineeksi, miksi joistakin maahanmuuttajista tai ulkomaista geeniperimää omaavista suomalaissyntyisistä tulee rasistiaktivisteja ja monikulttuurisuusaktivisteja ja muuta tällaista, ja he näkevät rasismia ja fasismia ja syrjintää joka paikassa, vaikka sitä ei olisikaan. Esitän tämän pohdinnan yleisellä tasolla. Toisista taas ei tule. Kansanedustaja ja puoluejohtaja Sari Essayah on isänsä puolelta marokkolainen, eikä hän muistaakseni tee asiasta numeroa joka toisessa lehtiartikkelissa eikä puhu jatkuvasti rasismista ja monikulttuurisuudesta.

Minulla ei ole mitään ongelmaa tuon Karim Maichen suhteen. Hän vaikutti Stillerin haastattelussa kaikin puolin fiksulta tyypiltä, vaikka hänellä onkin tietty aatteensa, jonka kaikista yksityiskohdista en välttämättä ole samaa mieltä, tai ainakin ymmärrän myös vastapuolen näkemyksiä.

Akaan Seudussa huomioni kiinnittyi siihen, kuinka Maiche muistutti, että muslimeja on moneen lähtöön, eivätkä kaikki ole samanlaisia. Hänen mielestään maahanmuuttokriittiset tekevät sen virheen, että näkevät muslimit yhtenä samanlaisena joukkona.

----

Akaan Seutu:

– Kyllähän ihmiset tuijottavat. Yhteen aikaan kun menin S-marketiin, aina oli vartija perässä. Joka kerta alkoivat avaimet kilistä.

Kerran Maïche päätti tiedustella syytä varjostukseen.

– Odotin vartijaa, menin vastaan ja kysyin, että enteeksi, mutta miksi sä seuraat mua. Se oli ihan kusessa ja käsi kaasulla. Sanoin, että rauhoitu hyvä ihminen, Maïche nauraa.

----

Se, että menee vartijalta kysymään, miksi hän seuraa, on mielestäni vartijan ärsyttämistä tai ainakin hämmentämistä ja kertoo jotain kysyjästä ja mahdollisesti kysyjän konfliktihalukkuudesta. Itse en pidä vartijoista, ja minua ärsyttäisi, jos joku heistä jatkuvasti seuraisi, mutta en menisi kysymään. Ottaisin ennemmin yhteyttä kaupan johtoon ja/tai vaihtaisin kauppaa. Karim Maichen käyttämät sanat edellä olevassa lainauksessa kertovat nekin jotain.

Vielä yksi asia. Karim Maiche kertoo, miten hänen isänsä kotimaassa jo yhdessä sukulaisperheessä on näkyvissä islamilaisuuden koko kirjo. Yksi isän veljistä kehottaa rukoilemaan, ja toinen juo viiniä, eikä häntä voisi uskonto vähempää kiinnostaa:.

– Siellä on jo yhdessä perheessä koko kirjo. Siksi on niin outoa, kun täällä pistetään kaikki samaan muottiin, ja puhutaan jostain meidän valkoisesta rodusta.

Sen verran luulen ymmärtäväni islamkriittisten arvomaailmaa, että oletan heidän näkevän islaminuskon vaarallisena tarttuvana sairautena, joka uhkaa tuhota länsimaisen sivistyksen suistaen lopulta koko maailman kurjuuteen. Islamkriittisten mielestä kaikki sairastuneet tulee varmuuden vuoksi pitää Euroopan ulkopuolella eikä päästää tänne edes niitä, joilla heidän oman todistuksensa mukaan oireet ovat toistaiseksi olleet lieviä. Koskaanhan ei nimittäin voi tietää, milloin lievästä taudin muodosta tulee radikalisoitumisen kautta se vaarallisempi muoto, joka kirjaimellisesti tappaa ja tuhoaa. Samaa tautia ja samasta alkulähteestä se joka tapauksessa on.

https://akaanseutu.fi/2016/01/20/karim-maichen-mielesta-rasismi-elaa-rakenteissa/

https://areena.yle.fi/1-4361886

Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 08, 2019, 15:04:52
Puheessaan Karim Maiche vaikutti maltilliselta ja järkevältä, ja osittain tästä syystä ja myös siitä syystä, että hän puhui suomea suomalaisittain, kiinnostuin etsimään lisää tietoa hänestä. Ajattelin, että jos hän on maahanmuuttaja, niin hyvin hän on kielen oppinut. No, kyllähän nuorina maahan tulleet oppivatkin.

Akaan Seudusta löytyi laaja artikkeli hänestä. Hän kertoo mm. väitelleensä Halla-ahon kanssa Scripta -blogissa ja saaneensa bannit kerta toisensa jälkeen. Tästä tuli mieleen ajatus, onko keskustelu ollut tarkoituksellista riidan haastamista, ja olisiko toisenlainen varovaisempi lähestymistapa ollut parempi.

Sitä tulee joskus miettineeksi, miksi joistakin maahanmuuttajista tai ulkomaista geeniperimää omaavista suomalaissyntyisistä tulee rasistiaktivisteja ja monikulttuurisuusaktivisteja ja muuta tällaista, ja he näkevät rasismia ja fasismia ja syrjintää joka paikassa, vaikka sitä ei olisikaan. Esitän tämän pohdinnan yleisellä tasolla. Toisista taas ei tule. Kansanedustaja ja puoluejohtaja Sari Essayah on isänsä puolelta marokkolainen, eikä hän muistaakseni tee asiasta numeroa joka toisessa lehtiartikkelissa eikä puhu jatkuvasti rasismista ja monikulttuurisuudesta.

Onhan se aika erikoista, että menee jonnekin rasistisaitille ja yrittää keskustella rasistien kanssa, siis aidosti yrittää saada dialogia sellaisten kanssa, jotka ovat vihansa sokaisemia ja luultavasti kykenemättömiä aidosti keskustelemaan maailmankuvansa piirteistä.

Mitä tulee rasismille herkistymiseen, niin voin vain arvata. Voisiko siinä taustalla olla sama asia kuin vesikidutuksessa? Yksi tippa ei vielä hetkauta mitenkään, mutta jos lapsesta alkaen ja koko elämän ajan joutuu kohtaamaan rasismia, se voi aikaansaada yliherkistymistä? Sari Essayah on huono vertauskohta tälle Maichelle, sillä  Essayahin ulkonäkö ei juurikaan poikkea kantasuomalaisista. Jos hän olisi mies, häntä ei haukuttaisi karvaranteeksi, mokkakikkeliksi/mokkakorvaksi, matuksi, ja mitä niitä "viehättäviä" nimiä "mestarin" opetuslapset nyt ovatkaan keksineet.

Mitä tulee siihen, että menee kysymään miksi vartija seuraa häntä, en oikein osaa pitää neutraalia kysymystä kovinkaan konfliktihakuisena. Vaikka voi siinä kysymisessä olla kiukkua taustalla - ennakkoluuloinen suhtautuminen ja profilointi varmaan tuntuu kurjalta. Eräs tuntemani kantasuomalainen tapasi kulkea aika risoissa ja ryysyisissä vaatteissa, ja hänen peräänsä vartijat lähtivät kaupassa yleensä aina. Hän kertoi, että kun sitä jatkui ja jatkui, alkoi asia ketuttamaan pahemman kerran.

Hallituksen toimintaa on seurattu tarkkaan viime aikoina. Tiedotusvälineissä on ollut kuvia ministereistä nousemassa mustista autoista. Tämän päivä uutiskuva esitti Sanna Marinia edustusauton vieressä. Kuljettaja piti takaovea auki.

Miltähän tuollainen "kyllä herra/rouva ministeri" - tyyppinen passattavana oleminen tuntuu ihmisistä, joiden tausta on ollut vaatimaton. Meneekö valta päähän vai ottavatko ihmiset asian siltä kannalta, että jotenkinhan sitä on liikuttava. Taksi - edustusauto - What's the difference.

En tule koskaan olemaan ministeri enkä yhtään mitään, joten minun on vaikea kuvitella, miten suhtautuisin. Jotenkin tuntuisi, että ylenpalttinen hössääminen ja pokkuroiminen nolottaisi.

Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 05, 2020, 18:22:24
Hallituksen toimintaa on seurattu tarkkaan viime aikoina. Tiedotusvälineissä on ollut kuvia ministereistä nousemassa mustista autoista. Tämän päivä uutiskuva esitti Sanna Marinia edustusauton vieressä. Kuljettaja piti takaovea auki.

Miltähän tuollainen "kyllä herra/rouva ministeri" - tyyppinen passattavana oleminen tuntuu ihmisistä, joiden tausta on ollut vaatimaton. Meneekö valta päähän vai ottavatko ihmiset asian siltä kannalta, että jotenkinhan sitä on liikuttava. Taksi - edustusauto - What's the difference.

En tule koskaan olemaan ministeri enkä yhtään mitään, joten minun on vaikea kuvitella, miten suhtautuisin. Jotenkin tuntuisi, että ylenpalttinen hössääminen ja pokkuroiminen nolottaisi.

Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

Mistä Li on hurjasti rahaa saanut, ellei ministerinpalkkaa lasketa joka sekin on juossut vasta kovin vähän aikaa?

^
Li Anderssonin "vaatteilla köyhäily" on hiertänyt Kopekia jo aikaisemminkin: https://kantapaikka.net/index.php/topic,539.msg23138.html#msg23138

Lin vanhemmat ovat wikipedian mukaan: taiteilija Jan-Erik Andersson ja toimittaja Siv Skogman. En noita tunne enkä jaksa nyt kaivella heidän "yläluokkaisuuttaan" - onko sitä vai ei.

Kaivelin parin vuoden takaa noita puolueiden puheenjohtajien tulotietoja eikä Anderssonin tulot olleet mitenkään poikkeuksellisen suuret. Pikemminkin näytti olevan pienemmästä päästä. Pääomatuloja hänellä ei ollut lainkaan. Kuten tuohon vanhaan viestiin vastasin Kopekille, niin vaatteiden ja olemuksen perusteella voisin arvata hänen olevan IT-nörtti ja nyt kun palkan näki, niin sekin osuu aika hyvin IT-asiantuntijatason palkkoihin. Käy siis duunarista ihan hyvin :D


Ja mitä sitten tulee noihin puhutteluihin, autonkuljettajiin ja ovien avauksiin, niin se nyt vaan on tapana ollut, että jonkinlaista etikettiä noudatetaan. Vanhaa perua, mutta kyllä kai sen kestää. Eihän tästä pitkään ole, kun vielä toimittajat teitittelivät kaikkia haastateltavia. Nyt tuo on muuttunut ja ehkä joskus sitten kevenee etiketti muiltakin osin.

Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen). Sama asia tässä ministerihommassa. Kaksi NAISTA on ministerinä, ja toinen (köyhemmistä oloista ponnistava?) peräti pääministerinä, kun K. sentään syntyperänsä ja sukupuolensa olisi ilmeisesti omasta mielestään enemmän OIKEUTETTU ministerin hommiin kuin nämä kaksi naista, joista toinen vielä on vaatimattomattomista(?) oloista.

Olen kai etuoikeutettu, kun kukaan feministi tai suvakkihumanisti tai kommarioikeustieteilijä ei minua puolusta.
Hyvä kysymys toki tasa-arvon kannalta on se, miksi niitä muitakaan ryhmiä pitäisi puolustaa, jos tasa-arvoa ajamme?

Tasa-arvo on sitä, ettei kukaan välitä ruikutuksestasi, jos sinulla on samat lähtöasemat, kuin muillakin. Pärjää itse, äläkä yhteiskunnan tuella, kuten romanit.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 05, 2020, 18:22:24
Vaikka joku todennäköisesti vastaan väittääkin, Andersson on ministereistä mielestäni eniten sellainen, joka on ylläpitänyt köyhän ihmisen imagoa - koska on olevinaan köyhien puolella - vaikka rahaa on ollut niin paljon, että sitä on tursunut paidankauluksesta ja hihoistakin, kuvainnollisesti ainakin.

Jatkaako Andersson roolileikkiään ja yrittää vielä ministerinäkin välttää tilanteita, joissa hän näyttäisi liiaksi yläluokkaiselta. Pyytäkö hän kuljettajaa pysäyttämään auton kulman taakse, josta voi kävellä oppumatkan, vain kurvaako Mersu rehvakkaasti pihaan asti köyhien katsellessa silmät tapillaan, että sieltä se meidän Li tulee. Anderssonin lenkkaritemppu taisi mennä jo vähän liian pitkälle, koska hän joutui selittelemään. Mitä näemmekään seuraavaksi? Vaatteila on väliä.

https://metro.co.uk/2016/06/29/heres-how-strangers-responded-when-a-child-actress-dressed-in-rich-and-poor-clothes-5975401/

Voisitko kertoa, miten Lin (tai muiden naisministereiden) pitäisi pukeutua? Ihan vaatekappale kerrallaan, alusvaatteista alkaen. Haluaisin todellakin edes kerran selvän vastauksen tähän. Uskoakseni Li Andersson pukeutuu siten kuin hänellä on ennenkin ollut tapana pukeutua. Pitääkö ihmisen vaihtaa vaatemieltymyksensä kun hänestä tulee kansanedustaja tai peräti ministeri? Minusta tällainen odotus on outo, tiettyjä virallisia edustustilaisuuksia lukuunottamatta. Olen aivan varma, että Li osaa näihin valita sopivia asuja.

Muistettakoon muuten, että Arhinmäellä oli tapana kulkea lenkkareissa. Se kai hänelle suotiin, koska hän taisi lukeutua lenkkareiden keräilyyn hurahtaneisiin harrastajiin. Lenkkareista kai tuli hänelle jonkinlainen tavaramerkki. Kun on sopivan sujuva selitys jollekin pukeutumiselle, niin se tuntuu saavan julkisen hyväksynnän. Ainakin jos on mies. Jos olisi ollut naisministeri, joka keräilee kenkiä, niin häntä olisi alta aikayksikön nimitelty imeldaksi.

Muistuttaisin tässä vielä, että naiset ministereinä ovat vieläkin niin tuore ilmiö, että heille ei näytä monien mielestä löytyvän oikeaa asua. Miehillä ministerin asu on ollut itsestäänselvä: puku ja solmio. Naisten versio tästä on ollut jakkupuku, mutta sen merkityskenttä saatetaan mieltää myös sihteereiden ja pankkineitien - suorittavan työn tekijöiden pukeutumiseksi. Jakkupuvun asema naisten pukeutumisessa ei ole aivan symmetrinen miesten pukuun verrattuna. Koska naiset ovat tulleet niin paljon myöhemmin korkeisiin julkisiin virkoihin, on ymmärrettävää, että kaikki naiset eivät halua liittyä jakkupukuarmeijaan. Onhan miestenkin pukeutumisessa jo puku ja solmio alkanut menettää uniformun asemaa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 05, 2020, 21:10:27
Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen). Sama asia tässä ministerihommassa. Kaksi NAISTA on ministerinä, ja toinen (köyhemmistä oloista ponnistava?) peräti pääministerinä, kun K. sentään syntyperänsä ja sukupuolensa olisi ilmeisesti omasta mielestään enemmän OIKEUTETTU ministerin hommiin kuin nämä kaksi naista, joista toinen vielä on vaatimattomattomista(?) oloista.

Toisessa nyt täällä käytävässä keskustelussa, Internetissä loimuava naisviha ja incel-ilmiö (https://kantapaikka.net/index.php/topic,1275.0.html) tämän incel-ilmiön naisvihan (ja etnisten vähemmistöjen vihan yms.) taustalla voi niin ikään olla valkoisten miesten menetetty asema itsestään selvästi etuoikeutettuina yhteiskunnan kermana. Nyt erilaiset vähemmistöt ja naiset alkavat saada sellaisia oikeuksia yhteiskunnassa, jotka aiemmin oli varattu vain näiden incel-poikien omalle viiteryhmälle. He eivät pelkän syntyperänsä, sukupuolensa ja ihonvärinsä vuoksi enää olekaan oikeutettuja siihen kukkulankuninkuus-statukseen, mihin edelliset sukupolvet ennen heitä olivat itsestään selvästi oikeutettuja, omista kyvyistä ja lahjakkuudesta viis. Ehkä se korpeaa.

Korjattu typoja.

Uhriutuminen on muoti-ilmiö. Kantsii olla "syrjittyjen" asemassa, vaikka se vaatisikin vähän yhteiskunnan taivuttamista. Moni feministiuhriutujakin näkee itsensä uhrina, vaikka yhteiskunta tukee naisia miehiä enemmän. Moni näkee mamut syrjittyinä, vaikka meillekin on jo kuroutunut tuota sairasta käsitystä, että joitakin vähemmistöjä pitäisi suosia, koska ovat vähemmistöjä. Noin se tasa-arvokäsitys unohtuu. Kohdellaan ihmisiä ryhminä, eikä yksilöinä. Vähemmistöjä tulee tukea enemmistöltä, kuten apartheidissa.

Haluaisin olla vammainen musta vasurilesbotranssu, joka kokee yhteiskunnan sortavan minua.
Saanko siis rahaa ja tukea demariyhteiskunnalta, vai olisinko persuyhteiskunnassa vaan ruikuttava henkilö, jolle tulisi vain samat tuet kuin kaikille muillekin?
Mitä jos olisin rehellinen työtä tekevä ihminen, kykyjeni mukaan?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 05, 2020, 21:10:27
Tästä muistuu mieleen se, kun Kopekia korpesi se, kun maahanmuuttajat ja peräti NAISET (nuo K:n halveksimat?) saavat ajaa bussia, mutta Kopek ei. Jotain K. selitti asiasta, mutten uskonut selitystänsä  alkuunkaan (ihmiset omat motiivit kun eivät aina ole hänelle itselleenkään niin itsestään selvät aina, koska ihmisen mielen koko motivaatioaparaatti on tiedostamaton enimmäkseen).

Tämä on monimutkainen asia, jonka selittäminen edellyttäisi niin pitkää kirjoitusta, että harva jaksaisi lukea sen. Se olisi todennäköisesti myös ärsyttävä. En nyt jaksa yön tunteina paneutua tähän asiaan. En esiintyisi kovin hyvässä valossa tässä jutussa. Lyhyesti voin asiaa valottaa.

Minulla on aika pahoja mielenkieroutumia. Ei ehkä vaarallisia, eli en minä mikään sarjamurhaaja (katsoin juuri aiheesta elokuvan) tai vastaava ole. Tämä kaikki liittyy suurelta osin lapsena omaksuttuihin roolimalleihin. Elin maskuliinisessa teollisuusympäristössä, jossa miesten ja naisten roolit olivat tiukasti erilaiset. Kuljin pikkupoikana isoisäni mukana - hän omisti firman - autotalleilla ja korjaamoilla ja työpaikoilla, joissa miehet tekivät "miehisiä" hommia tekniikan ja koneiden ja isojen ajoneuvojen parissa. Ympäristö oli sukupuolirooleiltaan kuin tyypillisessä 1940-luvun Suomi-filmissä vaikka ei sentään 1940-luvulla elettykään. Kaikesta tuosta piirtyi - ja suorastaan pinttyi - mieleeni kuva siitä, millaisia ovat naisten hommat ja millaisia miesten. Ei tähän mitään naisvihaa tai naisten halveksintaa liittynyt eikä ajatusta, että miehet olisivat parempia tai arvokkaampia tai "ylempänä" kuin naiset. Ei mitään tällaista.

Tuo on vain yksi osa selitystä. Toinen osa on kompleksinen isäsuhde, joka jätti jälkensä psyykeeni. Sekin vaatisi oman selittämisensä, mitkä olivat tämän kompleksisuuden taustat. Eli sukuhistoriatarinahan tästä väkisin tulisi. Kaikki olisi sitä paitsi epätieteellistä amatööripsykologista arvailua. Uskon joka tapauksessa, että perheissä ja suvuissa tapahtuneet asiat heijastelevat kymmenien vuosien ja useiden sukupolvien päähän tulevaisuuteen.

Tyttäreni on huomannut, että hänen lapsensa isässä, joka on itäsaksalaistaustaisen perheen ainoa lapsi, on samanlaisia perhetyrannin piirteitä kuin minun isässäni oli. Uskon, että tässä näkyy ainoan hemmotellun poikalapsen syndrooma eli ilmiö, jossa ainoasta lapsesta tulee perheen diktaattori, jonka pillin mukaan hyppivät hänen omat vanhempansakin. Kun tällainen ihminen perustaa perheen ja siirtyy isän rooliin, hän jatkaa diktaattorina. Vaimo oppii jo seurusteluaikana tottelemaan. Eli tottele tai lähde.

Tästä se kymmenen sivun sukutarina käynnistyisi, joten lopetan tähän. En ollut päässyt vielä lähellekään sen selittämistä ja taustoittamista, miksi naisbussikuskin näkeminen kouraisee minua jostakin sisältä. 

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 06, 2020, 01:49:06Elin maskuliinisessa teollisuusympäristössä, jossa miesten ja naisten roolit olivat tiukasti erilaiset. Kuljin pikkupoikana isoisäni mukana - hän omisti firman - autotalleilla ja korjaamoilla ja työpaikoilla, joissa miehet tekivät "miehisiä" hommia tekniikan ja koneiden ja isojen ajoneuvojen parissa. Ympäristö oli sukupuolirooleiltaan kuin tyypillisessä 1940-luvun Suomi-filmissä vaikka ei sentään 1940-luvulla elettykään. Kaikesta tuosta piirtyi - ja suorastaan pinttyi - mieleeni kuva siitä, millaisia ovat naisten hommat ja millaisia miesten. Ei tähän mitään naisvihaa tai naisten halveksintaa liittynyt eikä ajatusta, että miehet olisivat parempia tai arvokkaampia tai "ylempänä" kuin naiset. Ei mitään tällaista.

Jos joku nainen ehdottaisi sinulle kädenvääntömatsia, suostuisitko? Kuinka paljon kävisi itsetunnon päälle, jos häviäisit? Eli onkohan tuossa tosiaan kyse pelkästään rooleista ja ammateista, vai voisiko olla, että koko identiteetti on ripustettu liiaksi pelkän miehisyyden (tai ulkoatulevan miehisyyden vaatimuksen) varaan, ja pehmeämmät puolet on jo poikana tukahdutettu väkipakolla?

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 06, 2020, 02:21:02

Jos joku nainen ehdottaisi sinulle kädenvääntömatsia, suostuisitko? Kuinka paljon kävisi itsetunnon päälle, jos häviäisit? Eli onkohan tuossa tosiaan kyse pelkästään rooleista ja ammateista, vai voisiko olla, että koko identiteetti on ripustettu liiaksi pelkän miehisyyden (tai ulkoatulevan miehisyyden vaatimuksen) varaan, ja pehmeämmät puolet on jo poikana tukahdutettu väkipakolla?

Ei haittaisi, vaikka häviäisin. Vahvoja naisia on aina ollut, ja heihin on suhtauduttu vähän... miten sen nyt sanoisi. Toinen kesämökkimme avaimista on edelleenkin mutkalla muistona siitä, kun eräs siivoojanainen väänsi sitä väkisin joskus 1960-luvulla ajatellen, että voimaa tässä vain tarvitaan. Lukko ei auennut edes voimalla, koska hänellä oli kädessään väärä avain.

Ehkä avainsana on "rohkeus".

Minun omaksumassani kieroutuneessa (tätä en yritä kiistää) ajatusmaailmassa naisen kuuluu olla arka ja tekniikasta mitään ymmärtämätön ja käytännön asioita osaamaton tipu tai kana, jonka rohkea ja teknisesti taitava mies tulee tarvittaessa pelastamaan pulasta.

Edellä kuvattu roolimalli on edelleen olemassa yleisestikin, vaikka se on heikentynyt viime vuosikymmeninä naisten astuessa miehisiin tehtäviin ja miesten naisellisiin tehtäviin. Vanhoissa kirjoissa ja elokuvissa tuo malli on hallitseva.

Ajokortiton mies päiväkodin työntekijänä ja nainen rekkakuskina... tällainen asetelma tuntuu edelleenkin jotenkin... miten sen nyt sanoisi... siltä, kun mies ei olisi oikea mies vaan joku surkea nyhjimys, ja naisella puolestaan olisi jokin hormonitoiminnan häiriö, niin että todellisuudessa olisikin mies. Tällaiseen on viitattu jossakin dokumentissa, jonka olen katsonut televisiosta. Jokin elimellinen vika on aiheuttanut sen, että tytöllä on ollut epätavallisen paljon poikahormoneja, jolloin hän on käyttäytynyt lapsesta asti poikamaisesti. Ja poika on voinut hoidella nukkeja ja käyttäytyä kuin tyttö. Jos mies tai nainen valitsee sukupuolelleen epätyypillisen ammatin, tällöin tulee mieleen ajatus, mikähän tässä on taustalla.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 06, 2020, 02:21:02

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 06, 2020, 01:49:06Elin maskuliinisessa teollisuusympäristössä, jossa miesten ja naisten roolit olivat tiukasti erilaiset. Kuljin pikkupoikana isoisäni mukana - hän omisti firman - autotalleilla ja korjaamoilla ja työpaikoilla, joissa miehet tekivät "miehisiä" hommia tekniikan ja koneiden ja isojen ajoneuvojen parissa. Ympäristö oli sukupuolirooleiltaan kuin tyypillisessä 1940-luvun Suomi-filmissä vaikka ei sentään 1940-luvulla elettykään. Kaikesta tuosta piirtyi - ja suorastaan pinttyi - mieleeni kuva siitä, millaisia ovat naisten hommat ja millaisia miesten. Ei tähän mitään naisvihaa tai naisten halveksintaa liittynyt eikä ajatusta, että miehet olisivat parempia tai arvokkaampia tai "ylempänä" kuin naiset. Ei mitään tällaista.

Jos joku nainen ehdottaisi sinulle kädenvääntömatsia, suostuisitko? Kuinka paljon kävisi itsetunnon päälle, jos häviäisit? Eli onkohan tuossa tosiaan kyse pelkästään rooleista ja ammateista, vai voisiko olla, että koko identiteetti on ripustettu liiaksi pelkän miehisyyden (tai ulkoatulevan miehisyyden vaatimuksen) varaan, ja pehmeämmät puolet on jo poikana tukahdutettu väkipakolla?

Joku nainen voi olla miehiä vahvempi. Keskimäärin naiset eivät ole miehiä vahvempia.
Keskimäärin muuten naiset synnyttävätkin enemmän kuin miehet. Naisia on siittäjinä vähän... :-*

Kopek, vastasin toisaalla, kun vastaus ei enää kuulu tähän aiheeseen: https://kantapaikka.net/index.php/topic,563.msg62324.html#msg62324

Tyhmää tuo tiede/biologia, kun ei ota ihmisten tunteita huomioon.. ::)