Otsikon on valitettavasti pakko kuulostaa naiivilta itsensä vuoksi. Niin käy vakavailmeisten ihmisten ryhtyessä asioihin, joihin heidän vakavuutensa syvyys ei ulotu, siis heidän huitoessaan korkealle yläilmoihin. Viimeisenä Helsingin Sanomissa kysymystä on ruotinut Jussi Alroth (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006563367.html). Koettakaa joku harhauttaa toisaalle palstan maahanmuuttokriittinen siipi, ennen kuin joudumme keskusteluun örkkien oikeudesta tulla maahan luvattomasti.
Alroth on toki varsin väärässä tasapuolisuudessaan, jos ehkä tarkoittaa sillä hyvää. Kun sanon väärässä, tarkoitan väärässä siinä mitassa, että katsoin tarpeelliseksi kirjoittaa vastineeni. Tolkienin orcus, jonka kääntäjä Kersti Juva ansioituneesti vakiinnutti suomenkieleen örkiksi, ja joka on saanut ilmentymänsä lukemattomissa fantasian varianteissa, kannattelee useiden tarinoiden maailmoja. Yhtä hyvin voitaisiin kieltää splatter-elokuvat sillä verukkeella, ettei niiden kauhu ole järin psykologista, jos kauhusta voidaan edes puhua. Se ei ole splatter-genren tarkoituskaan. Jos haluan toisenlaisen otteen pahuuteen, luen mieluummin Sheri Tepperin Ruohojen maan (http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91ruohojenmaa.htm), ja jos haluan psykologista kauhua, en katso splatter-elokuvia. En ymmärrä, miksi kukaan tekisi kategorisia erehdyksiä tässä. Auki jää, tekevätkö ihmiset niitä tahallaan vai tarkoittamattaan, mutta varmasti hekään eivät lainaisi kirjastosta ensisijaisesti black metal -levyjä, jos kuuntelevat mieluummin syntikkapoppia. Ei kukaan kulttuurikriitikko voi vakavalla naamalla tulla kertomaan, kuinka stoner on liian raskasta rockmusiikkia tai kuinka Ramones ei osaa tehdä progressiivisia sointukuvioita. Jos musiikkikriitikko sanoo näin, hänet nauretaan täysin syystä ulos, sillä hän kritisoi musiikkityyliä. Hyllystä löytyy kyllä varmasti muutakin kuin vanhaa amerikkalaista punkia, jos se ei sivistyneistöä miellytä.
Taistelu örkkien sieluista on absurdi paitsi mainitsemistani yleisistä taiteellisista syistä, myös koska ne ovat mytologisia olentoja. Mytologia koostuu esimerkiksi maailmansa jumalolentojen välisistä kamppailuista, kuten kreikkalainen pantheon aikoinaan. Pitäisikö Zeuksen käyttäytyä paremmin, jotta ei edistäisi toksista maskuliinisuutta edistäviä mielikuvia? Kyllä tarinan tunteva lukija hyvin ymmärtää, mitä Zeus edustaa. Jumaltarustossa aspektit erotetaan toisistaan ja kerrotaan, mitä tapahtuu niiden kietoutuessa keskenään. Ne ovat puhtaita arkkityyppejä aivan kuten Tolkienin Sauron, ja örkit ovat Sauronin kansaa, niissä lihallistuu, mitä jumaluuden aspekti edustaa. Nämä aspektit ovat adjektiiveja, eivät substantiiveja. Ilmeisesti länsimaissa tarvittaisiin lisää jumalia temppeleihin, jotta vanha aspektiajattelu palautuisi kulttuurikritiikissä harhaileviin mieliin. Ei voi ymmärtää tarinaa, jos ei ymmärrä sen kielioppia.
Omalta osaltani totean, että olen halki nuoruuteni rakastanut kaikenlaisia hirviöitä. Alrothin mainitsema Dungeons & Dragons sisälsi niistä melkein kaikki, lähtien lohikäärmeistä, kattaen örkit, noidat, basiliskit, mielennylkijät, kimairat, gorgonit ja liki jokaisen kuviteltavissa olevan fantasman aaveista leijuviin silmiin, ja kauniiden haltioiden yhtä kauniisiin ja vielä mädännäisempiin serkkuihin. Niiden silmitön pahantahtoisuus johtuu myyttisistä kamppailuista jumalten välillä. Sen riisuminen kieltää itsensä fantasian. Yleisöltä viedään vapaus kuvitella yksinkertaisempia maailmoja kuin omamme, maailmoja joissa rohkeus ja oikeamielisyys riittävät. Jos yksinkertaistuksia kritisoidaan yksinkertaisuutensa vuoksi, voidaan yhtä hyvin kritisoida abstraktioida abstraktin luonteensa takia väittämällä, että niistä puuttuu konkretiaa. Se ei ole abstraktioiden heikkous vaan vahvuus, ne ovat kuvaukseltaan ekonomisia.
En pystynyt täysin välttymään kontrolloimattomilta naurunpurskahduksilta kuullessani Dungeons & Dragonsin julkaisupolitiikkaa koskeneesta ilmoituksesta tehdä örkeistä korrekteja. Faerunin maailmaa ei mytologian kehittäjän, Gary Gygaxin, alkuperäisissä peleissä ollut tarkoitettukaan kepeäksi. Faerun oli väkivaltainen, kammottavien hirviöiden kansoittama paikka, missä ihmiskunta joutui etsimään liittolaisia pelkästään selvitäkseen. Sen ekologia on täysin erilainen kuin oman maailmamme, ja siksi örkkien vertaaminen afrikkalaisiin tai aasialaisiin hukkaa täydellisesti kaanonin ajatuksen.
Annan vinkin halukkaille. Toisen erinomaisen mahdollisuuden pilata Faerunin mytologia tarjoavat haltiat. Sikäli kuin lukija ei tiedä, ovat Dungeons & Dragons -sarjan haltiat varsin läheistä sukua Tolkienin luomuksille -hoikkina, jumalaisina ja kaitakasvoisina juhlallisten salien ja symbioottisten metsien asukkaina- mutta valo osuu näihin olentoihin erityisellä tavalla. Faerunin haltiakansoja kun on useita, ja kaksi haaraa vihaa toisiaan milteipä metafyysisestä välttämättömyydestä.
Jakolinja erottaa maanpäälliset maan alaisista, jälleen myyttisistä syistä: tarinan mukaan näiden olentojen alkujumalat riitaantuivat keskenään, ja petos johdatti toisen puoliskon kansasta jumalattarensa vallanhimon myötä syvälle maan uumeniin ja maanpakoon. Ajatus maanalaisten, matriarkaalisten haltioiden rotustereotypian rikkomisesta tuhoaa koko myytin, joten siinä lienee kulttuurikriitikoille tuhoamisen arvoinen kohde örkkien ohessa. Sitä paitsi se on drow-kansan tragedia: heidän langoistaan vetelevät voimat, jotka pitävät pimeät haltiat iäksi otteessaan lupailemalla valheellisia lupauksiaan vallasta ja kunniasta. Jos joku sosiologi siis tulisi kertomaan, ettei tällainen tyypittely käy päinsä, väittäisiin päinvastoin tyypittelyn itsensä tekevän myytistä lukijalle kiehtovan ja poliittisesti paskanjäykästä kulttuurikriitikosta sopivan aihion pimeäksi puolijumalaksi. Drowt ovat kauniita, itse asiassa kauniimpia kuin ihmisiä. Niiden olemuksellinen pahuus nimenomaan tekee niistä ei-ihmisiä. Ne estetisoivat pahuutta, se on niiden tarkoitus. On harvinaisen typerä ajatus typistää sitä halpahintaiseksi moralismiksi, jossa lukijalle täytyy antaa jonkinlainen faktapohjainen, yhteiskuntakelpoisuutta kasvattava opetus.
Kasvoin näiden tarinoiden ja myyttien keskellä. Ne opettivat kuvittelemaan mitä tahansa maailmoja, toisin sanoen kehittämään nuoren ihmisen kykyä käyttää mielikuvitustaan. Ajatus mielikuvituksen turmelevasta vaikutuksesta on nolo viktoriaanisella tavalla. Se antaa ymmärtää, että niiden lukija on aivoton, tai että fantasia ylipäätään on vaarallista sotkiessaan faktat pahaa-aavistamattoman nuorison päässä. Sille vastaava käsitys olisi pöydänjalka, joka tuo herkälle seuraväelle mieleen falloksia lyhyen pöytäliinan vuoksi. Se on monella tasolla ihmeellinen johtopäätös, ja jos pitäisi esittää yksi vasta-argumentti useiden yhtä pätevien joukosta, vastaisin noiden tarinoiden fantastisuuden dekonstruoivan todellisuuden täsmälleen siitä syystä, että dekonstruoitu muoto ei liian uskollisesti vastaisi todellisuutemme piirteitä. Vertailun vuoksi minä en usko hyvän ja pahan dikotomiaan, en pidä sitä kovin käyttökelpoisena jakona poliittisen päätöksenteon tarpeisiin. Se ei kuitenkaan estä pitämästä jakoa täysin käyttökelpoisena fantasian tarpeisiin, eikä vain käyttökelpoisena vaan vaihtoehtoisia maailmoja luovana työkaluna. Samalla tavoin örkit ja drowt eivät ole pelkästään nuorille suunnattuja käännöksiä pikkuporvarillisesta poliittisesta journalismista, vaan tarujen ja ihmetyksen lähde. Lapsi tajuaa tämän täysin, kun taas jostain syystä aikuisilla näyttää olevan pahoja vaikeuksia kuvitteellisuuden konseptin hahmottamisessa.
Kulttuurikriittisen väen kannattaisikin seuraavaksi perehtyä demonologiaan. Pahoin pelkään, että hahmot kuten Belzebub, Asmodeus, Lilith ja Sammael esitetään niihin perehtyneiden kirjoissa kovin arveluttavassa valossa. Kabbalansa lukeneet varokoot.
Keski-Maan historia tuntee langenneita haltioita, ihmisistä puhumattakaan. Mutta onko yhtään eheytynyttä örkkiä? Onko hyvyys edes mahdollista näille olioille? Jos örkeillä ei ole valinnan mahdollisuutta, ei heitä/niitä voi syyttää teoistaan. Toisaalta silloin örkin surmaamista ei voi myöskään pitää rikoksena.
Omista Tolkien-lukuhetkistä on jo jonkin aikaa. En muista oliko näihin "sielukysymyksiin" vastauksia Keskeneräisissä taruissa - tuskin muualla.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 06, 2020, 23:25:33
Keski-Maan historia tuntee langenneita haltioita, ihmisistä puhumattakaan. Mutta onko yhtään eheytynyttä örkkiä? Onko hyvyys edes mahdollista näille olioille?
D&D:n roolipelejä harrastavan yleisön keskuudessa puhutaan toisinaan Drizzt-syndroomasta R. A. Salvatoren suositun Menzoberranzan-trilogian (https://en.wikipedia.org/wiki/Homeland_(Forgotten_Realms_novel)) päähenkilön mukaan. Salvatoren kirjat on jopa käännetty suomeksi, ja ne löytyvät paikallisista kirjastoista.
Drizzt on tarinan drow, joka syntyy maanalaiseen kaupunkiin keskelle valtahuoneiden juonittelua ja loputonta katkeruuden ja petoksen kehää. Kasvaessaan hän osoittautuu kuitenkin kansansa luonnonoikuksi nähdessään valheiden, petosten ja vihan lävitse. Hän lähtee aiheuttamaansa pyhäinhäväistystä maanpakoon, ja protagonistista kasvaa eräänlainen legenda näissä tarinoissa.
Itse syndroomalla viitattiin myöhemmin siihen näkökohtaan, että teinit halusivat säännöllisesti matkia Drizztiä ja pelata D&D-pelejä ollakseen puhdassydäminen lumihiutale yhtä valheellisten kuin kauniiden maanalaisten haltioiden joukossa. Mutta juuri se hävittää ainutlaatuisuudesta kaiken ainutlaatuisen. Jotta silmät kiiluisivat pimeässä metsikössä, täytyy ensin olla pimeä metsikkö. Drizzt on kansansa hylkiö, joka saa kärsiä sukunsa synneistä.
Ikään kuin tämä sama keskustelu viihteen turmiollisuudesta nostaisi aika-ajoin päätään. Se on mielestäni aavistuksen verran mielenkiintoisempi ilmiö kuin kullakin kerralla itse asiasta käyty keskustelu. Tarkoittamatta nyt Laikan ketjun pohjustusta sillä siihen minulla ei ole lisättävää. Eli jos asiasta nyt jotain ihan välttämättä pitäisi sanoa, Laika sai sen aika hyvin kyllä sanotuksi.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku joka kokee örkkien nykyisen aseman viihteessä ongelmallisena, kehittelisi omasta mielestään vähemmän ongelmallista örkkiviihdettä. Nähdäkseni se olisi tässä tapauksessa se oikea reaktio ja toivottavasti aiheena ollut tutkimus siihen myös johtaisi, mutta en ymmärrä vaatimuksia että olemassaoleva fantasia pitäisi tämän vuoksi muuttaa.
Ikään kuin tälläkään kertaa, kun löytyy joku, joka näkee viihteen jälleen kerran turmiollisena, ei olisi lainkaan tutustunut pitkään viihteen turmiollisuuden näkijöiden historiaan. 80-luvulla turmiollista oli epämoraalinen sanoitus/örinä/karjuminen hevimusiikissa, nyt sitä on örkkien epämoraalinen rodullistaminen fantasiakirjallisuudessa.
Kotona puhuttiin örkeistä jota keskustelua pikku-Eero tarkasti kuunteli.
Ilmoitti: "Minullapa on Örkki-eno."
Enon nimi oli Erkki.
Löytyy myös fantasiaa, jossa pohdiskellaan juurikin sitä, mitä tapahtuu, kun yhden haltijalajin elinympäristö käy mahdottomaksi elää ja muutettava on, tällä kertaa synkistä metsistä paljaan auringon alle:
Elf Quest, lähde wikipedia
Sudenratsastajat ratsastavat susillaan ja he ovat asuvat lehdossa. Aurinkoväki on taas rauhaarakastavaa kansaa, joka elää pääosin maanviljelyllä.
---
Elfquestin tarinankerrontaan pyritään sisällyttämään useita eri tasoja, ja kertomusten sisältöä ei ole rajattu, ja tarinat sisältävät laajan kirjon eri tilanteita. Tarinat viittaavat haltioiden menneisyyteen, mutta keskittyvät pääosin heidän nykyisyyteensä. Elfquestissa korostetaan väkivaltaa lähinnä välttämättömänä pakkona, johon turvaudutaan oman olemassaolon puolustamiseksi. Tämän vuoksi sarjakuvan pääteemat ovat erilaisuuden hyväksymisen ja parisuhteiden vaikeus. Elfquestin filosofiaa kuvaa hyvin Wendy Pinin lausunto "Ei lapsia meidän mielestämme tule suojata ongelmilta ja ristiriidoilta, sillä se tarkoittaisi heidän suojaamistaan ajattelemiselta. Ja mikä tahansa tarina, joka ei saa lukijaansa ajattelemaan, on huono tarina."
Satun omistamaan kaikki albumit, paitsi yhden, minne lie joutunut. Sitä yhtä en ole onnistunut korvaamaan, muutenkin tätä taitaa liikkua huonosti divareissa, kirjastoista en tiedä.
T: Xante
Väyryset tehtyäni mietin, että onko örkkien siistimisessä sittenkin kysymys siitä, että kaikki kaupallisesti menestyksekkäät hahmot on jo keksitty? Monia muitakin tarinoita uudelleenkirjoitetaan siten, että vanhasta ei jää jäljelle kuin brändi. Onko helpompaa ja taloudellisesti kannattavampaa laatia uusi narratiivi tutulle hahmolle kuin luoda tyhjästä täysin uusi? Olemmeko me kuluttajat todellakin niin laiskoja, että valitsemme aina tutun nimen riippumatta millainen sisältö sen takana on? Telkkari ainakin on täynnä Salkkarit spin-offeja.
Örkit ovat pahoja, koska ne on fantasiagenressä luotu hyvän vastakohdiksi. Tolkienilla nuo olivat Melkorin turmelemia haltioita, alun perin, hyviä joista turmeltiin pahoja.
En näe ongelmaa tuossa, kun ihmisillä on tajua "hyvästä" ja "pahasta". Dualistista käsitystä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Kyllä. Örkit ovat pahoja, koska osa maailmasta on pahaa.
Roolipelit tms. strategiapelit eivät perustu moraaliin, ne perustuvat selkeisiin vihollisuuksiin, siten DD:ssä tms. peleissä ei ole mitään tarvetta uudelleenarviointiin. Jokainen pelinjohtajahan voi itse määritellä hahmot/rodut sellaisiksi kuin haluaa. Itse monesti pelasin roolipeleissämme varsin pahoja hahmoja, väkivaltaista psyko-kääpiötä tai barbaari- ihmistä. Joskus jopa ajattelevaa örkkiä...
Mutta yhteiskunnastamme kertoo ikävää tuo, että näitä typeryysajatuksia tungetaan jopa fantasiamaailmaan. Nuo psykofemakkohumanistit voisivat pitää sorkkansa erossa!
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 09, 2020, 23:11:15
Örkit ovat pahoja, koska ne on fantasiagenressä luotu hyvän vastakohdiksi. Tolkienilla nuo olivat Melkorin turmelemia haltioita, alun perin, hyviä joista turmeltiin pahoja.
En näe ongelmaa tuossa, kun ihmisillä on tajua "hyvästä" ja "pahasta". Dualistista käsitystä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Kyllä. Örkit ovat pahoja, koska osa maailmasta on pahaa.
Roolipelit tms. strategiapelit eivät perustu moraaliin, ne perustuvat selkeisiin vihollisuuksiin, siten DD:ssä tms. peleissä ei ole mitään tarvetta uudelleenarviointiin. Jokainen pelinjohtajahan voi itse määritellä hahmot/rodut sellaisiksi kuin haluaa. Itse monesti pelasin roolipeleissämme varsin pahoja hahmoja, väkivaltaista psyko-kääpiötä tai barbaari- ihmistä. Joskus jopa ajattelevaa örkkiä...
Mutta yhteiskunnastamme kertoo ikävää tuo, että näitä typeryysajatuksia tungetaan jopa fantasiamaailmaan. Nuo psykofemakkohumanistit voisivat pitää sorkkansa erossa!
Tai - kategorinen pahan ja hyvän jako on pelissä yksinkertaistus. Siten sen sotkeminen ja monimutkaistaminen tuo peliin uusia haasteita ja tekee pelaamisen vaikeammaksi. Joillekin tämä tarkoittaa kiinnostavuuden kasvamista, mutta huonommille pelaajille tietenkin näyttäytyy harmillisena. Olishan se kivaa, että peleihin voisi paeta tätä ikävän monimutkaista todellisuutta, missä ei hahmon ulkonäöstä ja lajinimestä suoraan tiedä, saako tappamisesta pisteitä.
^ Hauska sivallus. Ja vähän tuhma.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 06, 2020, 23:25:33
Keski-Maan historia tuntee langenneita haltioita, ihmisistä puhumattakaan. Mutta onko yhtään eheytynyttä örkkiä? Onko hyvyys edes mahdollista näille olioille? Jos örkeillä ei ole valinnan mahdollisuutta, ei heitä/niitä voi syyttää teoistaan. Toisaalta silloin örkin surmaamista ei voi myöskään pitää rikoksena.
Omista Tolkien-lukuhetkistä on jo jonkin aikaa. En muista oliko näihin "sielukysymyksiin" vastauksia Keskeneräisissä taruissa - tuskin muualla.
Öh, syyntakeettomuusko tai se, ettei ole valinnan mahdollisuutta, oikeuttaisi surmaamisen? Ei ainakaan syyntakeettomaa ihmistä saa surmata.
Miten örkit saivat alkunsa kirjassa? Pikagooglauksella: oli olemassa myös naisörkkejä, ja ilmeisesti Tolkienilla oli horjuvuutta örkkien alkuperästä. Loiko paha velho Saruman (tms.) heidät maan limasta, olivatko Uruk Hait raiskattujen haltijanaisten tai ihmisnaisten, ja örkkien jälkeläisiä, vai miten örkit ja Uruk Hait syntyivät tai sikisivät?
Semmoinen kuva on jäänyt, että hoivaa ja hellyyttä ne eivät lapsuudessaan ole saaneet. Uskoisin, että aikuisena saatu hoiva ja hellyys ei eheyttäisi örkkiä, sillä valuvika on niin paha. Ihmislapset, jos kasvoivat kokonaan ilman ihokontakita ja hellyyttä esim. Romanian lastenkodeissa, eivät oikein kasvaneet kunnolla ihmisiksi. Aivot eivät kehity niin kuin pitäisi, eikä sosiaalistumisprosessi käynnisty. Ja toisaalta onhan niitä synnynnäisesti pahojakin, esimerkiksi psykopaatteja.
Mutta mitä oikeastaan merkitsee "synnäinen pahuus"? Yritin etsiä,mutta en löytänyt kirjaa, jossa pohdiskeltiin ajatuksen ja teon merkitystä. Siis psykopaatti voi oppia hyvän ja pahan eron samalla tavalla kuin oppii lukemaan tai laskemaan, mekaanisena tekona. Pedofiili voi päättää, että vaikka hän kiihottuu lapsista, hän ei koske yhteenkään.
Eli onko pahuus oikeastaan itsekurin puutetta, kykenemättömyyttä toteuttaa sitä, mnkä tietää olevan ainakin yleisen moraalin mukaan väärin?
T: Xante
^ Hyvä kysymys.
Tosiaankin, on psykopaatteja, jotka ovat perineet psykopaatin geenit, mutta jotka eivät tee pahoja tekoja. Esimerkkinä psykopatian tutkija, ja itsekin psykopaatin perimän saanut Jim Fallon, joka on elänyt perhe-elämää, hankkinut uran yliopistolla, ja on toiminut prososiaalisesti. Hänellä psykopaatinen geeniperimä ei "puhjennut kukkaan", eli hän ei saanut psykopaatin fenotyyppiä, genotyypistä huolimatta, ilmeisesti koska hänellä oli turvallinen lapsuus ja rakastavat vanhemmat. Psykopaatin genotyyppi fenotyyppi (korjattu jälkikäteen) kai yleensä edellyttää jonkinlaista traumaa lapsena, mutta en ole ihan varma, voisiko hyvästä lapsuudesta huolimatta joku olla niin läpimätä, että mikään määrä rakkautta tai hellää hoivaa ei estäisi psykopatian puhkeamista. Ja örkit eivät ilmeisesti saaneet hoivaa laisinkaan?
Lasten ja nuorten tv-sarjassa Pieni talo preerialla on kolme ehkä narsistiksi tai psykopaateiksi luokiteltavaa, kaupanpitäjä Harriet Oleson, tyttärensä Nellie ja ottotyttärensä Nancy. Harriet hemmotteli tyttärensä piloille, oli liian salliva, eikä asettanut tyttärille rajoja. Ehkä pahuuteen kuuluu jonkinasteinen rajattomuus? Ja tunne, että on oikeutettu tekemään pahoja tekoja lajitovereille ja että muiden edun yliajava itsekkyyskin on oikeutettua?
Nancy oli orpolassa, ja Harriet ei huolinut muita lapsia kuin Nancyn ottotyttärekseen, koska tämä muistutti Harrietia itseään lapsena. Nancy oli täystuho ja väkivaltainen pikkuhirviö. Hän mm. yritti murhata koulukaverinsa, jota kadehti, sulkemalla tämän jääkellariin. Ennen kuin Nancy tuli mukaan kuvioon, Nellie oli sarjan psykopaattisin pahis. Ingallsien perheen (siloiteltu, liioiteltu) hyvyys ilmeisesti vaati jonkinlaisen dramaturgisen vastavoiman, jotta kontrasti olisi ilmennyt riittävän selvästi. Nellie poistui tarinasta jokseenkin epäuskottavan sattumuksen takia, hän löysi aviomiehen, ja aviomiehen ihailu ja rakkaus ja Nellien oma rakkaus aviomiestään kohtaan, muutti Nellien persoonallisuuden tyystin, örkistä jos ei enkeliksi, niin ainakin normaaliksi henkilöksi. En usko, että semmoista eheytymistä tapahtuu ihmisillä - tai kuvitteellisilla örkeilläkään. Ei perustemperamentti muutu, se syntymässä saatu. Persoonallisuudessa saattaa tapahtua liikahduksia jonkin verran, mutta tuskin noin dramaattista.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - heinäkuu 12, 2020, 11:25:05
Mutta mitä oikeastaan merkitsee "synnäinen pahuus"? Yritin etsiä,mutta en löytänyt kirjaa, jossa pohdiskeltiin ajatuksen ja teon merkitystä. Siis psykopaatti voi oppia hyvän ja pahan eron samalla tavalla kuin oppii lukemaan tai laskemaan, mekaanisena tekona. Pedofiili voi päättää, että vaikka hän kiihottuu lapsista, hän ei koske yhteenkään.
Eli onko pahuus oikeastaan itsekurin puutetta, kykenemättömyyttä toteuttaa sitä, mnkä tietää olevan ainakin yleisen moraalin mukaan väärin?
T: Xante
Palaan vielä tuohon boldaamaani kohtaan.
Se ei vielä riitä, että psykopaatti oppii hyvän ja pahan eron - siis tiedollisesti oppii, vaan ei emotionaalisesti. Psykopaatilla ehkei ole
halua tehdä hyvää, vaikka hän tietäisikin hyvän ja pahan eron. Hän voi silti jopa haluta tehdä pahaa, ja saattaa jopa nauttia kärsimyksen tuottamisesta toiselle ihmiselle tai eläimelle. Usein pahanteko alkaa jo lapsena eläinten kiduttamisen muodossa.
Ilmeisesti psykopaatit pystyvät halutessaan laittamaan "päälle" ja "pois päältä" empatiakykynsä ja halun tehdä hyvää (tai pahaa).
Olettaisin, että örkit eivät alunperinkään ole oppineet edes tuota hyvän ja pahan eroa.
Hommafoorumi näyttäytyy minulle örkkilauman temmellyskenttänä, samaten mv-"lehti", Sarastus-"lehti", ja ylipäätänsä äärioikeisto, natsismi ja fasismi. Tai no, ovathan he ihmisiä sentään, mutta muistuttavat örkkejä kyllä tietyiltä osin.
Roolipelit ovat pakoa todellisuudesta, mutta myös harmiton harrastus. Tässäkin asiassa jotkut fanaatikot pilaavat toisten iloa tekemällä asiasta liian vakavaa, kuten viher-vasuri-lepakko-queer- ihmiset kaikille tekevät. Ovat ikäviä ihmisiä, joten haluavat ikävää muillekin.
Roolipelimaailma rakentuu hyvä/paha-asettelulle usein. Ei pakosta. Jokainen roolipelijohtaja voi luoda sellaisen maailman kuin haluaa. Kukaan ei estä, edes queerteoreetikko.
Kyse on vain siitä, että tuo porukka puuttuu turhaan kaikkien toisten elämään. Jättäkää "socialjusticewarrior"-porukka muut ihmiset rauhaan, koska teitä ei haluta kuunnella.
Jos örkit ja peikot ovat meidän fantasiamaailmassamme pahoja, sitten ovat. Queer-ihmisetkin niitä ovat typeryydessään.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 13, 2020, 15:20:03
Hommafoorumi näyttäytyy minulle örkkilauman temmellyskenttänä, samaten mv-"lehti", Sarastus-"lehti", ja ylipäätänsä äärioikeisto, natsismi ja fasismi. Tai no, ovathan he ihmisiä sentään, mutta muistuttavat örkkejä kyllä tietyiltä osin.
Sinullapa sitä sanottavaa taas on...
Osaat ihan leimata muita ihmisiä natseiksi ja fasisteiksi. ::)
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 14, 2020, 22:43:49
Ovat ikäviä ihmisiä, joten haluavat ikävää muillekin.
Kuten Lokka, uusfasistisuuteen kallellaan olevan Jussin kunnioittama.
Fantasiakirjallisuus ja filmit on vihoviimeistä meikäläiselle, mutta joku scifi saattaa mennä.
Onko Terminator 1 örkki? Myöhemmin se eheytyi toiseen, hyvien leiriin?
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 14, 2020, 22:50:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 14, 2020, 22:43:49
Ovat ikäviä ihmisiä, joten haluavat ikävää muillekin.
Kuten Lokka, uusfasistisuuteen kallellaan olevan Jussin kunnioittama.
Koetin avausviestissäni vihjata, ettette kääntäisi jälleen yhtä ketjua keskusteluksi perussuomalaisista ja rasismista.
Puhutaan örkeistä.
Tolkienin maailmassa, joka loi pitkälti fantasiakirjallisuutta ja roolipelimaailmoja, kuvasi örkit turmeltuneina. He olivat alunperin haltioita, joita Melkor kaappasi ja turmeli. Melkor ei ollut "jumala" Tolkienin maailmassa, vain eräänlainen arkkienkeli, joka ei kyennyt luomaan itse mitään, ainoastaan muuttamaan.
Hän ei luonut örkkejä, hän vain turmeli haltioita örkeiksi. Melkorilla ei ollut kykyä luoda elämää. Tuo on pahuutta, kun tarkoitushakuisesti pilataan haltioita örkeiksi. Haltiathan tuossa maailmassa olivat varsin puhtaita syntyessään.
Roolipelaamista voisi päivittää, myös uusilla hahmoluokilla.
Viher-vasuri-lepakko-queer, socialjusticewarrior, homma-örkki,..
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 13, 2020, 15:17:32
Se ei vielä riitä, että psykopaatti oppii hyvän ja pahan eron - siis tiedollisesti oppii, vaan ei emotionaalisesti. Psykopaatilla ehkei ole halua tehdä hyvää, vaikka hän tietäisikin hyvän ja pahan eron. Hän voi silti jopa haluta tehdä pahaa, ja saattaa jopa nauttia kärsimyksen tuottamisesta toiselle ihmiselle tai eläimelle. Usein pahanteko alkaa jo lapsena eläinten kiduttamisen muodossa.
En nyt puhu sitten millään asiantuntemuksella :D, mutta tätä yritinkin sanoa, että vaikka psykopaatilla nimenomaan ei olisi mitään halua "olla hyvä" ja "toimia oikein", vaan jopa emotionaalisesti juuri päinvastoin, oletan, että heillä kuitenkin on mahdollisuus toimia hyvin ja oikein täysin mekaanisesti, ilman tunteita. Jotenkin siis järjellä seurata niitä yhteiskunnallisia moraliteetteja, jotka ovat kuin kirjasta oppineet.
Silloin meidän mielestämme taitaa psykopaatti olla hyvä, eli jatkokysymys: riittääkö hyvyyteen vain oikeat teot?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 12, 2020, 09:06:31
Miten örkit saivat alkunsa kirjassa? Pikagooglauksella: oli olemassa myös naisörkkejä, ja ilmeisesti Tolkienilla oli horjuvuutta örkkien alkuperästä. Loiko paha velho Saruman (tms.) heidät maan limasta, olivatko Uruk Hait raiskattujen haltijanaisten tai ihmisnaisten, ja örkkien jälkeläisiä, vai miten örkit ja Uruk Hait syntyivät tai sikisivät?
Semmoinen kuva on jäänyt, että hoivaa ja hellyyttä ne eivät lapsuudessaan ole saaneet. Uskoisin, että aikuisena saatu hoiva ja hellyys ei eheyttäisi örkkiä, sillä valuvika on niin paha. Ihmislapset, jos kasvoivat kokonaan ilman ihokontakita ja hellyyttä esim. Romanian lastenkodeissa, eivät oikein kasvaneet kunnolla ihmisiksi. Aivot eivät kehity niin kuin pitäisi, eikä sosiaalistumisprosessi käynnisty. Ja toisaalta onhan niitä synnynnäisesti pahojakin, esimerkiksi psykopaatteja.
Wikipedia kertoo erittäin horjuvan ja ristiriitaisen kertomuksen örkkien alkuerästä:
Description
Orcs are of human shape, and of varying size;[T 5] in The Hobbit they are called "goblins", though Thorin's Elvish sword from Gondolin is named as "Orcrist, Goblin-cleaver, but the goblins called it simply Biter".[T 6] They are depicted as ugly and filthy, with a taste for human flesh. They are fanged, bow-legged and long-armed; some have dark skin as if burned.[T 7] Most are small and avoid daylight.[T 8] In Isengard, the Wizard Saruman has bred a large and powerful kind of orc, the Uruk-Hai, who are not afraid of daylight.[T 7] Orcs eat meat, including the flesh of Men, and may indulge in cannibalism: in The Two Towers, Grishnákh, an Orc from Mordor, claims that the Isengard Orcs eat orc-flesh. Whether that is true or spoken in malice is uncertain: an Orc flings Pippin stale bread and a "strip of raw dried flesh... the flesh of he dared not guess what creature".[T 7]
The orcs from Mordor speak the Black Speech, a language invented for them by Sauron, while those from Isengard speak other tongues; to understand each other, they use the Common Speech (Westron), such as Pippin overheard and understood.[T 7][14]
In-fiction origins
Tolkien proposed several theories for the origins of orcs. In The Tale of Tinúviel, Orcs originate as "foul broodlings of Melkor who fared abroad doing his evil work".[T 9] In The Fall of Gondolin Tolkien wrote that "all that race were bred by Melkor of the subterranean heats and slime."[T 10] In The Silmarillion, Orcs are East Elves (Avari) enslaved, tortured, and bred by Morgoth;[T 11] they "multiplied" like Elves and Men. Tolkien stated in a 1962 letter to a Mrs. Munsby that Orc-females must have existed.[15] In The Fall of Gondolin Morgoth made them of slime by sorcery, "bred from the heats and slimes of the earth".[T 12] Or, they were "The Orcs were beasts of humanized shape", possibly, Tolkien wrote, Elves mated with beasts, and later Men.[T 13] Or again, Tolkien noted, they could have been fallen Maiar, perhaps a kind called Boldog, like lesser Balrogs; or corrupted Men.[T 14]
Half-orcs appear in The Lord of the Rings, created by interbreeding of Orcs and Men;[T 14] they were able to go in sunlight.[T 8] The "sly Southerner" in The Fellowship of the Ring looks "more than half like a goblin";[T 15] similar but more orc-like hybrids appear in The Two Towers "man-high, but with goblin-faces, sallow, leering, squint-eyed."[T 16]
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 12, 2020, 07:41:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 09, 2020, 23:11:15
Örkit ovat pahoja, koska ne on fantasiagenressä luotu hyvän vastakohdiksi. Tolkienilla nuo olivat Melkorin turmelemia haltioita, alun perin, hyviä joista turmeltiin pahoja.
En näe ongelmaa tuossa, kun ihmisillä on tajua "hyvästä" ja "pahasta". Dualistista käsitystä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Kyllä. Örkit ovat pahoja, koska osa maailmasta on pahaa.
Roolipelit tms. strategiapelit eivät perustu moraaliin, ne perustuvat selkeisiin vihollisuuksiin, siten DD:ssä tms. peleissä ei ole mitään tarvetta uudelleenarviointiin. Jokainen pelinjohtajahan voi itse määritellä hahmot/rodut sellaisiksi kuin haluaa. Itse monesti pelasin roolipeleissämme varsin pahoja hahmoja, väkivaltaista psyko-kääpiötä tai barbaari- ihmistä. Joskus jopa ajattelevaa örkkiä...
Mutta yhteiskunnastamme kertoo ikävää tuo, että näitä typeryysajatuksia tungetaan jopa fantasiamaailmaan. Nuo psykofemakkohumanistit voisivat pitää sorkkansa erossa!
Tai - kategorinen pahan ja hyvän jako on pelissä yksinkertaistus. Siten sen sotkeminen ja monimutkaistaminen tuo peliin uusia haasteita ja tekee pelaamisen vaikeammaksi. Joillekin tämä tarkoittaa kiinnostavuuden kasvamista, mutta huonommille pelaajille tietenkin näyttäytyy harmillisena. Olishan se kivaa, että peleihin voisi paeta tätä ikävän monimutkaista todellisuutta, missä ei hahmon ulkonäöstä ja lajinimestä suoraan tiedä, saako tappamisesta pisteitä.
Boldaukset minun.
Osa maailmasta, siis tästä meidän nyt elämästämme ihmisten maailmasta, ei ole pelkästään paha, tai pelkästään hyvä, ainakaan siinä mielessä, että osa ihmiskunnasta o
lisi (muka) paha ihan vaan etnisyytensä, sukupuolensa, uskontonsa jne. perusteella.
Joka ikisessä meissä ihmisissä on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan.
En ole koskaan roolipelannut. Onko roolipeleissä pahojen hahmojen pelaamiseen tunkua, ja kärsivätkö hyvi
en hahmojen pelaaminen pikemminkin osallistujapulasta? Millaisilla ihmisillä on halua pelata vain tai varsinkin pahoja hahmoja?
(Korjattu nuo tässä kommentissa boldatut kohdat.)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 15, 2020, 12:08:35
En ole koskaan roolipelannut. Onko roolipeleissä pahojen hahmojen pelaamiseen tunkua, ja kärsivätkö hyvin hahmojen pelaaminen pikemminkin osallistujapulasta? Millaisilla ihmisillä on halua pelata vain tai varsinkin pahoja hahmoja?
Vastaus kysymykseesi kertoo paljon muustakin kuin roolipeleistä: vaikeutena pahantahtoisten hahmojen peleissä on, että sellaisilla henkilöhahmoilla on taipumus -oikein pelattuina- saattaa pelaajien hahmot ennen pitkää puukottamaan toisiaan selkään pelissä, joka periaatteessa perustuu yhteistyöhön ja yhteiseen tavoitteeseen. Lisäksi yhden petturin laittaminen joukkoon rikkoo herkästi muiden pelaajien odotukset ja pilaa pelin muilta, ellei asiasta kommunikoida selkeästi etukäteen ja sitouduta ajatukseen yhteisesti.
Sinänsä halu pelata pahantahtoista hahmoa ei kerro yhtään sen enempää pelaajasta kuin näyttelijän halu näytellä pahantahtoista roolihahmoa näytelmässä. Se kertoo luovuudesta ja halusta ilmaista sitä.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2020, 08:26:36
Roolipelaamista voisi päivittää, myös uusilla hahmoluokilla.
Viher-vasuri-lepakko-queer, socialjusticewarrior, homma-örkki,..
Jokainen roolipeliä harrastava voi täysin vapaasti muokata maailmaa sellaiseksi kuin haluaa. Jostain syystä "femakkoqueersocialjusticewarrior"- porukka haluaa kertoa ihmisille, miten heidän PITÄISI toimia. Niin, missä se fasismi ja ihmisten painostus on...?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 15, 2020, 12:08:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 12, 2020, 07:41:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 09, 2020, 23:11:15
Örkit ovat pahoja, koska ne on fantasiagenressä luotu hyvän vastakohdiksi. Tolkienilla nuo olivat Melkorin turmelemia haltioita, alun perin, hyviä joista turmeltiin pahoja.
En näe ongelmaa tuossa, kun ihmisillä on tajua "hyvästä" ja "pahasta". Dualistista käsitystä siitä, mikä on oikein ja väärin.
Kyllä. Örkit ovat pahoja, koska osa maailmasta on pahaa.
Roolipelit tms. strategiapelit eivät perustu moraaliin, ne perustuvat selkeisiin vihollisuuksiin, siten DD:ssä tms. peleissä ei ole mitään tarvetta uudelleenarviointiin. Jokainen pelinjohtajahan voi itse määritellä hahmot/rodut sellaisiksi kuin haluaa. Itse monesti pelasin roolipeleissämme varsin pahoja hahmoja, väkivaltaista psyko-kääpiötä tai barbaari- ihmistä. Joskus jopa ajattelevaa örkkiä...
Mutta yhteiskunnastamme kertoo ikävää tuo, että näitä typeryysajatuksia tungetaan jopa fantasiamaailmaan. Nuo psykofemakkohumanistit voisivat pitää sorkkansa erossa!
Tai - kategorinen pahan ja hyvän jako on pelissä yksinkertaistus. Siten sen sotkeminen ja monimutkaistaminen tuo peliin uusia haasteita ja tekee pelaamisen vaikeammaksi. Joillekin tämä tarkoittaa kiinnostavuuden kasvamista, mutta huonommille pelaajille tietenkin näyttäytyy harmillisena. Olishan se kivaa, että peleihin voisi paeta tätä ikävän monimutkaista todellisuutta, missä ei hahmon ulkonäöstä ja lajinimestä suoraan tiedä, saako tappamisesta pisteitä.
Boldaukset minun.
Osa maailmasta, siis tästä meidän nyt elämästämme ihmisten maailmasta, ei ole pelkästään paha, tai pelkästään hyvä, ainakaan siinä mielessä, että osa ihmiskunnasta on paha ihan vaan etnisyytensä, sukupuolensa, uskontonsa jne. perusteella.
Joka ikisessä meissä ihmisissä on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan.
En ole koskaan roolipelannut. Onko roolipeleissä pahojen hahmojen pelaamiseen tunkua, ja kärsivätkö hyvin hahmojen pelaaminen pikemminkin osallistujapulasta? Millaisilla ihmisillä on halua pelata vain tai varsinkin pahoja hahmoja?
Aikoinaan nuorempana, kun pelasimme noita roolipelejä, pelasin itsekin joskus hyvistä ja toisessa pelissä pahista. Itsestähän se riippuu, millaisen hahmon luo. Jotkut osaavat näytellä hyvin hahmojaan, toiset eivät. Pelasin joskus hyvää ihmistä, toisaalta joskus pahaa ihmistä. Sekopäistä kääpiötä, ja luuserikääpiötä. Mitä tahansa voi pelata, ei tarvita lghtb-porukan ohjeita.
Örkkihahmo oli meidän peleissämme pahuuden ruumiillistuma. Saatanan tms. tuotos. Mutta entä sitten? Vaikka jihadistiksi vertautuisikin mielikuvissamme...