Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 15, 2024, 07:01:25^
Kuiva ilma kuivaa suuta vai onko pakkasella maistunut enemmän maustettu ruoka?

Hmm. Itse asiassa on tullut syötyä normaalia vähemmän maustettua ruokaa. Ehkä sen vuoksi on jäänyt nesteytys vähemmälle. Nytkin on varsin kuiva olo. Joten juomapisteelle, mars!

Eikös se ole nestehukka suurena syynä, kun pakkaseen kuollaan? Eli tottahan kuiva pakkaskeli kai kuivattaa kaikin tavoin. Olen nimittäin itse huomannut saman jutun, janottaa koko ajan. Tavallisena päivänä juon aika paljon vettä, minulla on 0,5 l vesipullo työpöydällä ja täyttelen sen useampaan kertaan päivässä.

Silti kun työt lopettaa, janottaa.

T: Xante

^
Varmaan juomisessa on paljon luontaista tai myös tottumusta. En muista missä vaiheessa töissä ilmestyi yhden jos toisenkin pöydän kulmalle vesipullo eikä mitään palaveria voitu aloittaa, ennen kuin lipittelijöillä oli vesiastiat täytettynä. Minä en tuohon ole oppinut ollenkaan. Työpäivänä on riittänyt ruokajuoman lisäksi jokunen mukillinen kahvia, jonka taas väitetään olevan nestettä poistavaa ja niin muodoin epäterveellistä janojuomaa.

Nyt olen muutaman vuoden aikana antanut vesipullolle periksi. Otan sen yöksi vuoteen viereen, jotta voin suuta kostuttaa, jos yöllä tulee jano. Useimpina öinä ei tule. Mutta onpa märkää siinä käden ulottuvilla, jos kieli on jämähtänyt kitalakeen kiinni, niin suullisen tai pari voin hörpätä.

Nyt kipeänä ollessa olisi pitänyt juoda runsaasti. Ei tahtonut millään onnistua ja ihan etoi, kun ajattelin, että vettä pitäisi juoda. Keksin sitten lorauttaa mehua veden joukkoon ja niin sain pari ylimääräistä lasillista juotua.

Oikeastaan ainoa tilanne, jossa tulee tunne, että nyt on tankattava nestettä, on hikilenkin tai pidemmän  lumityösession jälkeen. Silloin saatan ihan ykkösellä juoda kokonaisen pullollisen (0,3) mehuvissyä, jota minulla on aina jokunen pullo varalla jääkaapissa. Mutta sekin on enemmänkin hiilihappojen kuin märkyyden vuoksi.

Kyllä se itselläni taisi olla ihan ikä, joka on saanut vesipullon työpöydän kulmalle. Niin pitkälle en ole mennyt, että jaksaisin kantaa toimistolle vesipulloja paitsi ehkä kaikkein kuumimpina kesän päivinä. Mutta näin kotosalla kyllä juon mieluusti muutakin kuin kahvia, teetä ei oikeastaan tule juotua kuin erikoistapauksissa. Ei varmaan tulisi kahviakaan, ellei toinen keittäisi aamulla niin paljon, että sitä riittää minullekin pikkutermariin.

Olen siinäkin käsityksessä, että ikäihmisten kyllä pitäisi pitää juomisesta huolta, mutta ei nyt ehkä Hipilläkään vielä se kolkuttele. Vaan ehkä olisi hyvä opetella tapa. Meillä on äitini kanssa tästä ikuinen kina: huono olo, päätä särkee, virtsis vaivaa lähes kroonisesti, mutta ei, syy ei voi olla siinä, että ei suostu juomaan oikeastaan mitään.

T: Xante

Ääni meni eilen rutikuivaksi fyysisen aktiviteetin jälkeen, jolloin ei meinaa pystyä puhumaan ja saa rykiä että saisi sanottua mitään. Eikä sekään oikein auta. Ihan samanlaista oli 2 v sitten, mutta en enää muista että oliko se jo helmikuun koronan perään, vai vasta huhtikuun influenssan perään.

Pakko tässä on ollut olla infektio joulukuun alussa, ei nämä kaikki vittumaisuudet voi johtua mistään hormonista, varsinkin kun en ole niitä käyttänyt enää noin 1,5 viikkoon missään muodossa.

Mikään muu ei saa keuhkojen kutinaa ja jatkuvaa yskää pysymään pois kuin Triptyl, joten olen sitten harva se päivä kokolailla pöhnässä sen kanssa. On se sitten jumalauta että aina jos vähänkin harkitsen että yrittäisi olla pidempään ilman sitä, niin aina tulee joku vaiva johon se onkin kas kummaa ainoa apu. Kyllä varmaan ihmiset pyörittelisivät silmiään jos sanoisin että olen joutunut käyttämään Triptyliä huimaukseen, polvikipuun ja nyt yskään ja keuhkojen kutinaan.

Juominenkin on mennyt ääripäiden haltuun. Jotkut eivät juo oikein mitään ja toiset keksivät mitä mielikuvituksellisimpia syitä juoda vettä tolkuttomasti.

Itse juon toki paljon, koska hikoilen liikkuessa paljon sekö saunon lyhyesti yleensä aamuin illoin, mutta en juo koskaan, jos ei tee mieli juoda. Esimerkiksi aamulla en juo mitään, pelkkä ajatuksin yököttää.

Juominen on osittain myös tottumuskysymys. Kestävyysurheiluaikoina totuin olemaan janoinen, kun lenkeillä oli hankala raahata juotavaa, mutta salilla aloin hörppiä koko ajan ja jotenkin on vaikutelma, että kroppa hoksaa, että nestettä on tarjolla ja hikoilee enemmän.

Mutta toki turha on janoisena kituutella ja sitten juoda kerralla litrakaupalla.

Itselläni juomattomuus näkyy hyvin pian huulten rohtumisena. Jos laskee pahaksi, on todella vaikeaa saada niitä kuntoon, liuskoina irtoaa nahka. Sen vuoksi olen pitänyt huolen juomisesta ennen kaikkea.

Mutta se on totta, että liikaakin voi juoda, yhdelle työkaverille annettiin hörppimiskielto, kun alkoi vettä mennä litratolkulla päivässä ja sen vuoksi tuli kaikenlaisia oireita. En muista enää tarkkaan, mutta olisiko voinut olla, että lääkäri väitti, että alkaa hivenaineita jo puuttumaan, jos liikaa nesteyttää.

Muotijuttu juomisesta kyllä yhdessä vaiheessa tuli, kertoo siitä varmaan kaikenlaisten juomapullojen myyntikin. Niitä minäkin kyllä olen liian laiska raahaamaan. Jos jano tulee niin Suomessa saa kyllä puhdasta vettä lähes kaikkialla.

T: Xante

Minä juon satunnaisesti hörppien vettäkin silloin tällöin mutta juon eniten laihaa maitokahvia, eikä ole juuri koskaan janoa.

Itse otan kyllä alkoholia aika usein vapaapäivinä, mutta halltusti. Pikkaisen...
Pitäisi ehkä harvemmin?

"Krempat" on oikeastaan väärä sana aiheelle, mistä kirjoitan muutaman sanan, mutta menköön nyt.

Olen joutunut napsimaan allergiatabletteja kuin pahimpana siitepölyaikana. Tai enemmänkin: Tänään otin jo toisen tabletin, vaikka niitä kuuluisi ottaa vain yksi vuorokaudessa. On pakko päästä "kuntoutuslomalle" jonnekin. Pakkasen takia taloa ei vain oikein uskalla jättää valvomatta.

Syynä allergiaan on liiallinen oleskelu asuinkelvottomassa talossa. Vanha sääntö - puoli tuntia siivousta, puoli vuotta astmaa - pitää edelleen paikkansa.

Siivous oli se, kun vedimme jääkaapin ja pakastekaapin pois paikaltaan ja puhdistimme niiden taustat. Vähän muitakin tavaroita tuli pengottua ja siirreltyä. Tämä aiheutti sen, että mikropöly lähti kiertelemään asunnossa ja sitä jatkuu viikkoja ja kuukausia. Jääkaappihommasta on kulunut pian kaksi viikkoa.

Pakkasen takia ei oikein voi olla missään. Autollakin pelottaa lähteä ajamaan, kun se voi jäädä tien varteen - ja mitä sitten. Ei ole toista autoa, josta olisi ratkaiseva hyöty tuollaisessa tilanteessa. "Eli täällä ollaan, voisitko tulla hakemaan, hinataan auto myöhemmin." Eli ensimmäisellä reissulla haetaan kuski, ja toisella käydään hakemassa auto, kunhan on otettu hinausvarusteet mukaan.

Yritän päästä täältä jonnekin. Kylmästä huolimatta kävin iltakävelyllä. Jokainen hetki, jonka voi olla pois täältä vaarallisesta pölypesästä, tuntuu hyvältä, vaikka palelisikin.

Paljon yli viikko sitten ostin kovin tummaa suklaata. Ehkä se oli osasyy tai pääsyy mutta myös läheisen vienti(käynti) sairaalaan suureen kaupunkiin jännitti, ja päälle vielä poliisilta tullut uhkauskirje.
  Maha meni sekaisin kerta kaikkiaan, siitä syntyi vielä kierre. Elimistö luulee että tässä on mualimanloppu, aamulla saatan herätä painajaismaisiin aatoksiin (P-korea hyökkää E-koreaa ja kaikki sotii) tms. JA se vääntää mahaa lisää.
  Ei kestänyt banaania, ei suklaata, vessassa monta kertaa päivässä ja laihduin enempi kuin 2 kiloa. (En olekaan ollut näin laiha tällä vuosituhannella). Puhumattakaan rukiista. IBS-oireet siis palasi.
  Sitten äkkäsin että hapanmaitotuotteet! Rahkaa ja jogurttia piti ostaa. Ne tehosi! Maha rauhoittui tunneissa! Myös muut asiat alkoi seljetä. Eilen söin peräti ruisleivän palasen eikä maha siitä kauhistunut.

Olen onneksi toistaiseksi välttynyt MrKATin kuvailemilta oireilta, vaikka stressiä ja ahdistusta ja jännittyneisyyttä on ollut.

Olen todennäköisesti perusluonteeltani stessiherkkä eli olo tulee helposti epämukavaksi, mutta epämukavuus  on onneksi etupäässä henkistä. Tosin kerran on pitänyt käydä lääkärissä ja sydäntutkimuksissa lopulta paniikkihäiriöksi määritellyn tilan takia. Eli kyllä minullakin oireet lopulta tuntuvat aivan fyysisesti, jos stressi on tarpeeksi kova ja kestää kauan.

Olen joskus kirjoittanut, ja varmaan lukijat ovat sen muutenkin huomanneet, että tekstistäni tahtovat jäädä pienet sanat usein pois. Oire tuntuu pahentuneen viime aikoina, joten googlasin, mistä voisi olla kyse. Alkoi jo huolestuttaa, että näinkö se muistisairaus tai jokin muu vakava juttu alkaa.

Ilmiöstä näyttävät kärsivän monet muutkin. Seuraava tapaus sopii sataprosenttisesti oirekuvaani.

https://www.quora.com/I-frequently-leave-out-small-words-when-typing-any-form-of-text-Im-aware-of-this-but-I-still-miss-them-during-re-read-proofing-Im-university-educated-and-a-successful-professional-What-is-wrong-with-me-Is-this-associated-with-any-type-of-condition

Saunoin juuri pitkän kaavan mukaan koska sähkö oli halpaa, noin 4c/kWh sis. alv. Saunominen kulutti ehkä 20kWh, joten hinnaksi ilman siirtoa ja sähköyhtiön maksuja siinä 80c.

Ajattelin oikein loikoilla lauteilla mutta sitten iski tenkkapoo. Nostin jalat kaiteella ja yritin laskeutua selälleni. Se ei heti onnistunut - joko pää- tai takapuoli piti olla irti lauteista, sattui aika lailla jos yritin koko ruotoa suoristaa. Niinpä keikun siinä kuin harakka tervassa, etupää ja takapää vuorotellen ylhäällä. Parin minuutin keikuttelun jälkeen selkä suostui suoristumaan ja makailu onnistui ilman kipuja.

Onko paikalla asiantuntijoita: Mikä selässä vikana? Onko vakavaa? Onko muilla ilmennyt vastaavaa?

Ihmetyttää, miten pitkään voimien palautuminen pahan flunssan jälkeen kestää. Nyt alkaa yskäkin olla jo ohi lähes kokonaan, mutta poskiontelot vuotaa edelleen. Poskionteloiden pitkä oireilu on minulle niin tyypillistä, että sitä en oikein osaa edes minään pitää. Sitä jatkuu kunnes joskus loppuu, jos ei sitten tukkeudu jonkun toisen tartunnan seurauksena.

Edellisen viikon aikana yhden kerran illalla jo luulin, että olen jokseenkin entiselläni, kun illalla jaksoin katsoa "normaalisti" yli puolenyön telkkariakin nukahtamatta kesken ja ihan ennen aikaisesti. Seuraavana aamunakin oli pirteä olo, mutta tuo kaikki oli joku ohimenevää harhaa. Olo normalisoitui tähän "uuteen normaaliin" nopeasti. Muutaman kerran olen käynyt vähän lunta työntelemässä syrjään ja se oli kyllä hyväksi hengitysteiden avaamiseksi, kun hengästyin puuhatessani. Jokaisen kerran jälkeen yskiminen selvästi väheni.

Aamutoimien jälkeen olisin jo valmis nukkumaan takaisin. Mikään ei oikein jaksa innostaa, vaikka tässä alkaa olla yhtä ja toista jäänyt tekemättä ja to-do-lista kasvaa kasvamistaan. Ruoka ei maita, vaan syön jotain kellon mukaan, jotta ei jäisi kokonaan syömättä. Eilen ihmettelin kylille lähtiessäni, että mitkä ihmeen lököfarkut tuli laitettua jalkaan, mutta samat oli kuin oli kuukausi sitten. Ne vaan oli jääneet vähän isoiksi. Irtokarkkipurkilla olen kokeeksi käynyt pari kertaa, mutta ei tee niitäkään mieli saati sitten jota makeaa jälkiruokakahvilla.

Uupumus tulee jo uniinkin. Viime yö oli poikkeuksellinen pitkästä aikaa, että heräilin moneen kertaan. Yhdessä vaiheessa näin unta, että menin lääkärin vastaanotolle ja minulla oli puolentusinaa kalapuikkoa pesuvadissa mukana todisteena, että syön. Sanoin lääkärille: "tässä nyt on kaksi vaihtoehtoa - joko jatketaan tutkimuksia tai annetaan asian olla ja ratketa itsekseen". No niin, olkoon tuo nyt loppukevennyksenä, kun en uniketjuun sitä viitsi kirjoittaa, kun ei siitä ole enempää muistissa.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 21, 2024, 22:16:54Onko paikalla asiantuntijoita: Mikä selässä vikana? Onko vakavaa? Onko muilla ilmennyt vastaavaa?

En ole asiantuntija - edes selkävaivojen potemisen puolella. Sen olen havainnut, että omat vaivat liittyvät pääsääntöisesti liikaan istumiseen ja/tai vieraassa vuoteessa (lue liian pehmeässä) nukkumiseen. Silloin kun joutui töiden puolesta reissaamaan, niin noita ilmeni - lentomatkat + hotelli. Sauna on itsellä auttanut vaivoihin. Pohjalle ensin sen verran liikuntaa, että saa hien pintaan. Onnistuu reippaalla kävelylläkin, jos selkä ei salli juoksuaskelia. Sitten saunaan ja juuri noin lauteelle makaamaan sekä koivet kohti kattoa.

Selällä on kirjaimellisesti niin paljon liikkuvia osia: lihakset, nikamat ja tietysti hermot, että viralliset asiantuntijatkin ovat usein ihan pihalla selkävaivojen syistä ja hoidoista. Kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja tietysti kokeilla jos joku neuvo sopii omalle kohdalle.