kantapaikka.net

Aihe on leikattu Fiilikset ja päivän mietteet -ketjuun kasvaneesta rönsystä.

Minulla ei ole koskaan ollut niin paljon tuloja ja rahoja, että voisin unohtaa, missä kaikissa pankeissa minulla onkaan tili.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 03, 2020, 11:29:12
Minulla ei ole koskaan ollut niin paljon tuloja ja rahoja, että voisin unohtaa, missä kaikissa pankeissa minulla onkaan tili.

T: Xante

En esitä kysymyksiä kenenkään tulo- ja varallisuustiedoista, enkä esitä itsekään tarkkoja lukuja, mutta "näppitumalla" arvioin, että lähes kaikilla tällä foorumilla esiintyvillä on enemmän elämänaikaisia tuloja ja todennäköisesti varallisuuttakin kuin minulla. Syy on yksinkertainen. Työ- ja palkkahistoriani on niin vaatimaton, että merkittävää määrää tuloja ei ole millään pystynyt kertymään. En esimerkiksi koskaan ole ylittänyt 2000 euron "palkkakattoa". Lähimpänä olin joskus 30 vuotta sitten, jolloin palkkani oli rahanarvolaskurilla nykyrahaksi muutettuna noin 1850 euroa. Näitä huipputuloja nautin tietenkin vain sen lyhyen ajan, minkä virkaa hoidin. Viimeisin palkkani keväällä 2003 edunvalvojan apulaisena oli noin 1300-1400 euroa. En muista tarkkaa summaa. Homma kesti kolme kuukautta.

Kiinteistöjen myynnistä sain pari kertaa rahaa tililleni 1990-luvulla, mutta eivät nekään rahat kovin pitkän ajan palkkatuloa vastanneet, joten ne eivät muuta kokonaiskuvaa. Rahat menivät suurimmaksi osaksi tyttären balettiharrastukseen kaikkine siihen liittyvine oheiskuluineen, joista suurimpia oli asunnon vuokra - eikä mitään asumistukia saatu, vaan joka sentti piti maksaa itse.

Minä olen sellainen superunohtaja, että unohdan jopa sekuntia aikaisemmin tekemiäni asioita. Vaikka periaatteessa muistan vanhoja asioita ja tapahtumia kohtuullisen hyvin, jotain epämääräistä käyttämätöntä vuosikymmeniä vanhaa pankkitiliä, joka ei ole välttämättä ollut edes minun avaamani, vaan vanhempieni, en millään voi muistaa, mikäli edes olen tiennyt siitä.

Todiste vaatimattomasta rahatilanteestani vuonna 1995 (päiväkirjaotteita videon lopussa):

https://youtu.be/SRxdw509w9Q

(Minulla ei ole enää pääsyä tuollekaan Youtube/Google -tilille. Tällaisia "tietoturvallisuussyistä" menetettyjä Youtube-tunnuksia on vaikka kuinka paljon. "Villlit" videot laukkaavat netissä.)

Itse en ole ajatellut, että rahatilanne on vaatimaton, jos on varaa ajella huvikseen eri kaupungeissa, jopa ulkomailla ja ostella moottoripyörä ja auto yhtä aikaa.

Omassa nuoruudessani ei olisi tullut kuuloonkaan, että moiseen huvitteluun olisi ollut varaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 03, 2020, 14:56:41
Itse en ole ajatellut, että rahatilanne on vaatimaton, jos on varaa ajella huvikseen eri kaupungeissa, jopa ulkomailla ja ostella moottoripyörä ja auto yhtä aikaa.

Omassa nuoruudessani ei olisi tullut kuuloonkaan, että moiseen huvitteluun olisi ollut varaa.

T: Xante

EI minullakaan nuoruudessa tullut mieleen (tai tuli mieleen, mutta ei ollut rahaa) ostella autoja ja moottoripyöriä tai ylipäätään mitään. Mutta en ollut enää aivan nuori, kun nuo kertomani ostokset tein. Auto maksoi 1100 euroa ja moottoripyörä 1900 euroa eli yhteensä käytin kolme tonnia. Jos joku ostaa tuon hintaisen käytetyn auton, ei sitä nyt mitään törsäilynä ja rehvasteluna nykypäivän maailmassa pidetä. En tarkoita, että minunkaan osteluani olisi pidetty.

Noista kahdesta auto oli tarpeellinen ostos, koska periferiassa tarvitaan autoa. Kävin ostamassa sen napapiirin pohjoispuolelta, enkä ole vieläkään osannut ratkaista, oliko se hyvä kauppa vai huono kauppa vai siltä väliltä. Tulihan siinä bonuksena linja-automatka Lapin porteille.

MP oli hupiostos, mutta ajattelin, että jos nuoruuden haaveita ei pysty toteuttamaan nuorena, niin voihan niitä kuitenkin yrittää toteuttaa sentään ennen kuin ajelee rollaattorilla. Vähiin ovat ajot kuitenkin jääneet. Yli-ikäisenä toteutetuissa nuoruuden haaveissa on se huono puoli että kauppoihin ei sisälly nuoruutta.

Kolmatta linjaa ja niin edelleen...

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 03, 2020, 15:42:26

MP oli hupiostos, mutta ajattelin, että jos nuoruuden haaveita ei pysty toteuttamaan nuorena, niin voihan niitä kuitenkin yrittää toteuttaa sentään ennen kuin ajelee rollaattorilla. Vähiin ovat ajot kuitenkin jääneet. Yli-ikäisenä toteutetuissa nuoruuden haaveissa on se huono puoli että kauppoihin ei sisälly nuoruutta.

Kolmatta linjaa ja niin edelleen...

Tätäpä juuri tarkoitan. Aikakautena, jolloin rahat olivat tosi vähissä, ei tullut mieleenkään, että olisi voinut hupiostella moottoripyörän, vaikka makeita pelejä ovatkin. Vieläkään, vaikka rahaa on vähän enemmän, ei tulisi mieleen.

Olen siis vähän sitä mieltä, että jos on varaa noinkin mittaviin ostoksiin, rahat eivät tosissaan ole vähissä. Sinusta en tiedä, mutta minusta 1900 e on paljon rahaa.

T: Xante

Hauskojahan Kopekin jutustelut ainaisesta matkustelusta höystettynä valittelulla palkkatulojen pienuudesta ostellen autoja työttömyystuilla ja järjestyneen yhteiskunnan ahdistavuudesta ovat. Kuvaa maalaillaan valikoiden muistettavia ja unohdettavia.

Katselen minä mielelläni yhä uudelleen vanhempia 007-elokuviakin, mutten toki niitä todellisuuden kuvina pidä.

Maalla tosin varmaankin auto on aika välttämätön, vaikka olisikin työtön.

Lainauksia "talouteni" -blogista :

Suomalaiset käyttävät keskimäärin 500 euroa vuodessa uhkapelien pelaamiseen.

MTV kertoi, että suomalaiset käyttävät noin 745€ vuodessa alkoholiin.

Vuodessa suomalaisilla menee rahaa kosmetiikkaan noin 170 euroa.

Keskimäärin suomalaiset käyttävät taloussanomien mukaan jopa 760€ autoiluun kuukaudessa.

Ylen mukaan suomalaisilla meni noin 1410 euroa kesälomailuun.

Keskiarvo kissoihin ja koiriin meneviin kuluihin kuukaudessa on noin 132€, iltasanomien mukaan.

Lainauksia Taloussanomista: (suluissa oma lisäykseni vuosikulusta)

Keskiarvo, euroa/kk

Hotellit, kahvilat ja ravintolat 147 € (= 1764 euroa vuodessa)

Kulttuuri ja vapaa-aika 287 € (= 3444 euroa vuodessa)

Tuossa edellä on muutamia suomalaisten rahankäyttömääriä. Minulla ei ole alkoholimenoja, joten säästöä vuodessa kertyy 745 euroa. En käy kahviloissa enkä hotelleissa enkä ravintoloissa (ellei joku muu maksa), joten säästän 1764 euroa vuodessa. Eikä koiria ja kissojakaan ole, joten säästän 1584 euroa vuodessa. Enkä tietenkään pelaa mitään pelejä. Näistä neljästä säästöstä kertyykin jo mukavat 4593 euroa.

Kymmenessä vuodessa olen "säästänyt" edellä mainituista menoista tinkimällä 45930 euroa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen käyttänyt autojen ostamiseen yhteensä 2550 euroa eli hieman enemmän kuin keskimääräisen suomalaisen alkoholi- ja ravintola- ja kahvilamenot ovat yhden vuoden aikana.

Kolmen auton ja yhden moottoripyörän yhteiset hankintamenot viimeisten kymmenen vuoden aikana ovat olleet 4450 euroa, mikä on noin kymmenen prosenttia siitä summasta, minkä keskivertosuomalainen käyttää samana aikana alkoholiin, hotelleihin, ravintoloihin, uhkapeliin ja kotieläimiin.

En tiedä, mitä kaikkea sisältyy "kulttuuriin ja vapaa-aikaan, mutta "kulttuurimenoni" ovat joka tapauksessa hyvin pienet. Viimeinen satsaus taisi olla lippu elokuviin Lontoossa joulukuussa ja sitä ennen elokuvalippu Helsingissä vuoden 2017 lopussa, kun kävin katsomassa Blade Runner 2049:n.

Koska matkustamista ei mainita kauppalehden listassa erikseen, se ilmeisesti sisältyy tuohon 3444 euroon vuodessa. Tarjoushintaiset "Päivä Tukholmassa" -risteilyt omilla salaeväillä (koska laivan ruoka on kallista) jäävät aika kauaksi tuosta. Autoreissut ulkomaille ovat tietenkin maksaneet jonkin verran, mutta eivät ne mitään luksusmatkoja tai hotellimatkoja ole olleet. Autossa on nukuttu huoltoasemien parkkipaikoilla. Kerran nukuttiin viiden hengen porukalla kahdeksan yötä peräkkäin Micrassa. Pelotti aamulla, ovatko kaikki vielä hengissä.

Kertomukseni palkkatulojeni määrästä eivät ole valittelua vaan toteamuksia.

Suomalaisten asenne rahaan on omanlaisensa. En tiedä, mistä historiallisista syistä se johtuu.

Tuloista vaietaan niin kuin ne olisivat valtionsalaisuus, vaikka varsinkin julkisen sektorin palkkaluokat ovat julkista tietoa. Teeskennellään, että rahaa ei suuremmin ole, ja huokaillaan, että kyllä kaikki on kallista. Sen jälkeen noustaan 50 000 euron Volvoon ja ajetaan 300 000 euron asuntoon kantaen kaupan kassia, jossa on satojen eurojen ostokset.

Kun minun kaltaiseni raha-asioista ja muistakin asioista avoimesti kirjoittava hölöttäjä kertoo ostaneensa vuosia sitten yhteensä 3000 eurolla auton ja moottoripyörän, sitä päivitellään, että on tuo nyt törkeätä porsastelua, ja vielä kehtaa valittaa, ettei ole rahaa.

En viittaa edellisessä kappaleessa kehenkään täällä kirjoittavan henkilön kommentteihin. Esitän tämän vain yleiseltä kannalta. Eli rahasta pitää vaieta. Se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.

En ole kirjoittanut, että minulla olisi vähän rahaa yleisesti. Viittasin tähän puoleen asiasta ainoastaan siinä yhteydessä, kun annoin linkin videoon vuodelta 1995. Silloin videota kuvatessani rahani olivat vähissä, mistä videoon merkityt päiväkirjaotteet todistavat. Rahatilanteeni vaihteli. Seuraavana kesänä teimme kuvassa näkyvällä autolla reissun Amsterdamiin, eli silloin ainakin matkarahat löytyivät jostakin. Jossakin vaiheessa taas "käteistä" oli niin vähän, että bensarahat Helsingistä Keski-Suomeen piti hommata pulloja keräämällä ja myymällä. Tällaista tapahtui vappuna 1996 ja 1997. Keräsimme vappuaaton iltana pulloja ja purkkeja humalaisten jaloista Esplanadin puistossa. Myöhempinä vuosina keräys on tainnut muuttua jo niin ammattimaiseksi, ettei amatööreillä olisi enää mahiksia. Jo tuolloin oli joitakin kerääjiä kärryjen kanssa, mutta muovipusseihin turvautuvat harrastajatkin saivat vielä jotain saalista.

Muistutan, että tämä keskustelun haara alkoi Xantipan toteamuksesta, ettei hänellä ei ole koskaan ollut niin paljon tuloja ja rahoja, että hän voisi unohtaa, missä kaikissa pankeissa hänellä onkaan tili.

Vaikka Xantippa ei väittänytkään, että minulla on niin paljon tuloja ja rahoja, että en sen vuoksi enää muista, missä kaikissa pankeissa minulla on tilejä, sain ajatuksen kertoa, että en minä ainakaan mikään suurituloinen ja varakas ole, vaan tilien unohtaminen johtuu muista syistä. Tästä tämä paljonvähän -keskustelu lähti liikkeelle.

Minulla on nyt jo muita asioita mielessäni, mutta en esitä niitä tässä jutussa.

P.S. Esittämiini laskelmiin ei kannata tuijottaa kovin tarkkaan. Ne ovat vain suuntaa antavia. En esimerkiksi tiedä, ovatko hotellimenot erillisiä menoja vai lasketaanko ne matkamenoihin. Suomessa en ole ollut hotellissa viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta ulkomaanreissuilla olen muutaman yön ollut. Ei näistä tuhansia euroja kuitenkaan kerry. Mahdollisimman halpoja on valittu.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 03, 2020, 18:52:48
Maalla tosin varmaankin auto on aika välttämätön, vaikka olisikin työtön.

Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin. Onneksi näihin kävelyihin menee sen verran aikaa, että työpaikalla ollaan vain noin 15-20 min liian aikaisin. Kotiin päin mennään samalla ajatuksella, odotellaan, että joltisenkin sopiva bussi tulee kohdalle.

Onnekasta on sekin, että ei varaa ostella paljon kaupasta, koska kauppatavarat kannetaan repussa kotiin.

Itse en noina aikoina tietenkään edes haaveillut ravintoloista, nautintoaineista (makeisetkin olivat liian kalliita, saati joku alkoholi). Jos lomaa oli, tietenkään siihen nyt ei ollut rahaa laittaa, oli ihanaa, että oli lomaa, jolloin säästyi bussimatkoilta.

En siis tietenkään laske säästöksi rahaa, jota minulla ei ole varaa käyttää. En tänäkään päivänä laske säästäneeni 10 000 e kun en ole sillä tehnyt maailmanympärimatkaa. Sen sijaan kyllä lasken säästeneeni, kun olen jättänyt hankkimatta turhia huvivälineitä ja muita huvitteluja.

T: Xante

Muoksis: ei omakaan pointtini ole arvioida kenenkään rahatilannetta, vaan tämä on vähän kuin keskustelu matkakortista: mielenkiintoista, miten eri tavalla sama asia näyttäytyy meille ihmisille.

On myös suuri ero siinä, ostaako jotakin "turhaa", jonka kertakustannus on alle 20 € vai ostaako jotakin "turhaa", jonka kertakustannus on satakertainen. Köyhyys on usein sitä, että nimenomaan likviditeetti on kehno, pienimuotoinenkaan säästäminen ei ole mahdollista ja minkäänlaisia puskurivaroja ei ole. Tämä johtaa taloudellisesti viisaiden valintojen mahdottomuuteen ja pakkoon valita kallis vaihtoehto. Jos taas elää toimeentulotuen varassa, johtaa jopa pullopanttimaksujen ja vaihtokolikoiden säästäminen tuen heikkenemiseen (jos erehtyy tämän "tulonsa" pankkiin tallettamaan). Silti jopa todella köyhät tarvitsevat joskus sen pienen hetken, jolloin ostavat "turhan" lottokupongin" tai saunakaljan. Kukaan ei jaksa elää ilman tällaisia pieniä hetkiä. Lisäksi tietenkään mikään keskiarvo ja tilasto siitä, kuinka paljon suomalaiset käyttävät rahaa "turhaan" asiaan x tai y, ei tietenkään ole todiste siitä, että "köyhilläkin on varaa". Eikä se, että vaikka joka päivä on "varaa" tuhlata euro, kerro oikeastaan varojen riittävyydestä. Ehkä ennemmin siitä, ettei taloudelliseen suunnitelmallisuuteen ole käytännössä mitään mahiksia.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 04, 2020, 08:43:49
On myös suuri ero siinä, ostaako jotakin "turhaa", jonka kertakustannus on alle 20 € vai ostaako jotakin "turhaa", jonka kertakustannus on satakertainen. Köyhyys on usein sitä, että nimenomaan likviditeetti on kehno, pienimuotoinenkaan säästäminen ei ole mahdollista ja minkäänlaisia puskurivaroja ei ole. Tämä johtaa taloudellisesti viisaiden valintojen mahdottomuuteen ja pakkoon valita kallis vaihtoehto. Jos taas elää toimeentulotuen varassa, johtaa jopa pullopanttimaksujen ja vaihtokolikoiden säästäminen tuen heikkenemiseen (jos erehtyy tämän "tulonsa" pankkiin tallettamaan). Silti jopa todella köyhät tarvitsevat joskus sen pienen hetken, jolloin ostavat "turhan" lottokupongin" tai saunakaljan. Kukaan ei jaksa elää ilman tällaisia pieniä hetkiä. Lisäksi tietenkään mikään keskiarvo ja tilasto siitä, kuinka paljon suomalaiset käyttävät rahaa "turhaan" asiaan x tai y, ei tietenkään ole todiste siitä, että "köyhilläkin on varaa". Eikä se, että vaikka joka päivä on "varaa" tuhlata euro, kerro oikeastaan varojen riittävyydestä. Ehkä ennemmin siitä, ettei taloudelliseen suunnitelmallisuuteen ole käytännössä mitään mahiksia.

Mielestäni erittäin hyvä kuvaus siitä, mitä köyhyys on. Mitenkähän Safiiri osaa sen noin hyvin muotoilla, vaikkei köyhä olekaan.

^^
^
Hyviä ajatuksia rahasta ja sen puutteesta. Laitetaan vielä yksi, joka oikeasti olisi Nobelin taloustieteen palkinnon arvoinen:
Andy McCoy ja kolkyt tonnia (https://youtu.be/KE8q_bATXUg)

Ja olen ihan tosissani. Maksuvalmius on erittäin tärkeä, joskus jopa kriittinen asia, niin yksityisten ihmisten, yrityisten kuin kansakuntienkin kannalta.

Köyhänä oleminen voi olla kallsista touhua, eikä sellaiseksi kannata ruveta.

Amazonin johtaja on ainakin sen huomannut.
Tosin köyhiä varmaan tarvitaan jonkinmoisen varallisuuden kokoamiseen, apuvoimiksi ja heitä on hyvä hieman "kepittää" sillä kepin pelko on vapaasti mukailen viisauden alku.

Yhdysvaltalainen verkkokaupan jättiläinen Amazon.com julkaisi työpaikkailmoituksen, jossa se haki ihmisiä tittelillä intelligence analyst. Sen voi suomentaa jotakuinkin muotoon tiedusteluanalyytikko.

Asiasta kirjoittaa muun muassa Business Insider. Työnkuvauksen mukaan palkattavien tulisi tarkkailla työntekijöiden pyrkimyksiä järjestäytyä ja ilmoittaa havainnoista Amazonin ylimmälle johdolle. Vakoojalta kuulostava työ sisälsi myös tietojen keräämistä mahdollisia oikeusjuttuja varten, joissa Amazon hyökkäisi protestoivia aktivistiryhmiä vastaan.

Amazon poisti tällä viikolla julkaistun ilmoituksensa sen jälkeen, kun se oli jo saanut runsaasti näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

https://www.is.fi/digitoday/art-2000006623108.html

Semmosta...

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 08:27:40

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 03, 2020, 18:52:48
Maalla tosin varmaankin auto on aika välttämätön, vaikka olisikin työtön.

Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin. Onneksi näihin kävelyihin menee sen verran aikaa, että työpaikalla ollaan vain noin 15-20 min liian aikaisin. Kotiin päin mennään samalla ajatuksella, odotellaan, että joltisenkin sopiva bussi tulee kohdalle.

Eikö tuo ole vielä aika lähellä, lähiöissä mahdollista.  Oikeasti maaseuduilla ei bussejakaan kulje kuin satunnaisesti ja matkat voivat olla melko pitkiä.

Mutta mitäs, kyllähän se kymmenenkin kilometrin patikointi kummasti herättää töihin rämpivän lumituiskussa, tai kaatosateessa, piruakos sinne maalle on tupattu.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2020, 10:32:40
^^
^
Hyviä ajatuksia rahasta ja sen puutteesta. Laitetaan vielä yksi, joka oikeasti olisi Nobelin taloustieteen palkinnon arvoinen:
Andy McCoy ja kolkyt tonnia (https://youtu.be/KE8q_bATXUg)

Ja olen ihan tosissani. Maksuvalmius on erittäin tärkeä, joskus jopa kriittinen asia, niin yksityisten ihmisten, yrityisten kuin kansakuntienkin kannalta.

Tämä on ihan totta. Jos ei ole varaa maksaa 15 e laskua, siitä voi tulla 150, 1500..e kulut.

Sen vuoksi onkin vaarallista ajatella, että "jokaisellahan nyt on varaa" esimerkiksi maskeihin ilman korotuksia toimeentulorahaan. Kyllä monella on laskettu talous juuri niin tiukalle, että mitään jatkuvaa, ylimääräistä kulua vaan ei ole vara maksaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 04, 2020, 10:57:31

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 08:27:40

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 03, 2020, 18:52:48
Maalla tosin varmaankin auto on aika välttämätön, vaikka olisikin työtön.

Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin. Onneksi näihin kävelyihin menee sen verran aikaa, että työpaikalla ollaan vain noin 15-20 min liian aikaisin. Kotiin päin mennään samalla ajatuksella, odotellaan, että joltisenkin sopiva bussi tulee kohdalle.

Eikö tuo ole vielä aika lähellä, lähiöissä mahdollista.  Oikeasti maaseuduilla ei bussejakaan kulje kuin satunnaisesti ja matkat voivat olla melko pitkiä.

Mutta mitäs, kyllähän se kymmenenkin kilometrin patikointi kummasti herättää töihin rämpivän lumituiskussa, tai kaatosateessa, piruakos sinne maalle on tupattu.

Kyllä tuo oli mahdollista "oikeasti maaseudulla". Silloinen työpaikkani sijaitsi 16 km päässä kodistani. Bussit eivät toki kulkeneet satunnaisesti, kyllä niillä ihan pitävät aikataulut olivat, kulkivat vain harvasti. Patikointi kotoa pysäkille tuli 2 km ja pysäkiltä töihin 2,5 km.

Patikointia harrastettiin juurikin vain lumituiskussa, pakkasella ja räntäsateessa. Kaatosateessa ja muissa keleissä kuljettiin pyörällä, ts. niin kauan, kunnes lumi tuli tai ja/pakkanen kävi niin kovaksi, että ei hirvennyt enää.

Pirun tuppaamisen voi laittaa vanhempien kontolle, vallan nuorena kun tuli jäätyä niille sijoille, minne oli syntynyt. Ei osannut heti lähteä lähiöihin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 08:27:40

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 03, 2020, 18:52:48
Maalla tosin varmaankin auto on aika välttämätön, vaikka olisikin työtön.

Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin. Onneksi näihin kävelyihin menee sen verran aikaa, että työpaikalla ollaan vain noin 15-20 min liian aikaisin. Kotiin päin mennään samalla ajatuksella, odotellaan, että joltisenkin sopiva bussi tulee kohdalle.

Vaikka se työtön ei tarvitsekaan autoa työpaikalleen menoon, niin ruokakaupoissa ja asioinnilla käynteihin tarvitsee, ja siihen, että edes joskus näkee toisia ihmisiä tai perhettään. Se työtön voi olla työtön siksi, että hänellä ei ole liikuntakyky ihan kunnossa (aika tavallista, vaikka ei koske kai Kopekia). Silloin esim. 15 kilometrin kävely ei onnistukaan.

Nuorena olin eksäni kanssa mökillämme niin, että kävelimme sinne lähimmästä taajamasta kantaen mukanamme kaiken. Siihen aikaan oli kaksi lähikauppaa alle 10 kilometrin päässä, nyt niitä ei enää ole. Nyt ei sellainen mökkeily onnistuisi minulta syistä, jotka pidän omanani. Mökkipaikkakunnan kylässä asuu ihmisiä 20-25 kilometriä lähimmästä taajamasta ja ainakin ehkä 10-15 kilometrin päässä valtatiestä (kaikkein kauimpia en tiedä tai tunne), jolla ehkä menee joskus joku bussi, mutta en tiedä varmasti. Esimerkiksi eräs vanha pariskunta, hyvin heikkojalkaisia ja muutenkin heikossa hapessa molemmat, asui kamalassa homeisessa ja lahossa rötsikämökissään. Auto heille oli välttämätön. En usko, että heillä olisi ollut varaa asua taajamassakaan, taajaman vuokrahinnoilla. Isäni antoi heidän ottaa ilmaiseksi polttopuuta metsästämme. Nyt ovat molemmat kuolleet. Se, mikä on nuorelle ja tervejalkaiselle mahdollista, ei ole sitä kaikille.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 04, 2020, 11:47:43
Vaikka se työtön ei tarvitsekaan autoa työpaikalleen menoon, niin ruokakaupoissa ja asioinnilla käynteihin tarvitsee, ja siihen, että edes joskus näkee toisia ihmisiä tai perhettään. Se työtön voi olla työtön siksi, että hänellä ei ole liikuntakyky ihan kunnossa (aika tavallista, vaikka ei koske kai Kopekia). Silloin esim. 15 kilometrin kävely ei onnistukaan.

---

Se, mikä on nuorelle ja tervejalkaiselle mahdollista, ei ole sitä kaikille.

Voi tarvita. Mutta ei ole välttämätön, jos siihen ei ole varaa. Nähtävästi on vaikea kuvitella tilannetta, että ihan oikeasti ei ole niin olemassa rahaa, jolla ostaisi auton, maksaisi sen käyttö- ja korjauskulut, vakuutusmaksut, jne.

Kuten sanottua, minusta olisi ollut aivan mahtavan ihanaa ja käytännöllistä, jos meillä olisi ollut auto, eikä olisi tarvinnut kulkea busseilla. Aivan varmasti olisimme myös nähneet toisia ihmisiä ja perhettä useammin.

Mutta silloin, kun autoon kertakaikkiaan ei ole varaa, jäädään ilman niitä asioita, joita auto mahdollistaisi. Niin yksinkertaista se on.

Sitä kummasti ei tarvitse asioita, joita ei kykene saamaan. Se, mikä joillekin on mahdollista hankkia, ei vain ole kaikkien saatavilla.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:01:57Mutta silloin, kun autoon kertakaikkiaan ei ole varaa, jäädään ilman niitä asioita, joita auto mahdollistaisi. Niin yksinkertaista se on.

Sitä kummasti ei tarvitse asioita, joita ei kykene saamaan. Se, mikä joillekin on mahdollista hankkia, ei vain ole kaikkien saatavilla.

Niin kuin esimerkiksi ruokaa tai lääkkeitä?

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:01:57
Nähtävästi on vaikea kuvitella tilannetta, että ihan oikeasti ei ole niin olemassa rahaa, jolla ostaisi auton, maksaisi sen käyttö- ja korjauskulut, vakuutusmaksut, jne.

Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa ei ole varaa ostaa autoa. Itse olin opiskeluaikana todella köyhä. Liikuin pyörällä kesät talvet. Mutta en asunut maalla.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 08:27:40
Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin.

Ei kai kyse ole palkattomasta työstä, kun autoon ei ole varaa, vaikka käykin työssä?

Olen huomannut, että Citroen C5 auto on pienituloisten suosiossa, koska ne ovat käytettyinä edullisia. Usein ratin takana on mustaihoinen erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tässä on halvin nettiautosta löytyvä C5, jossa on katsastu voimassa. Hinta on 500 euroa.

https://www.nettiauto.com/citroen/c5/11570876

Jos ei viittäsataa saa säästettyä palkkatuloistaan, niin johonkin kummalliseen muuhun raha menee.

Myönnettäköön, että 500 euroa on vasta kynnysraha, kun lähdetään autoilun maailmaan. On vakuutukset ja korjaukset ja katsastuset ja huollot ja renkaat ja polttoaine... kuluja riittää. Mutta kaikesta tästä huolimatta hyvinkin pienituloisilla ihmisillä on autoja ja he ajavat niillä.

En ehkä ostaisi 500 euron autoa, koska siinä ei kenties hinta/laatusuhde ole aivan paras mahdollinen. Yrittäisin säästää niin, että saan sijoitettua vähän kalllimpaan autoon, vaikka hinta ei suoraan kerro laadusta. Kalliillakin voi ostaa toivottoman romun, jos on huono tuuri.

P.S. Tuo 500 euron sitikkahan vaikuttaa paremmalta autolta kuin minun nykyiset autoni, jotka ovat 7-8 vuotta vanhempia.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 04, 2020, 12:05:06

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:01:57Mutta silloin, kun autoon kertakaikkiaan ei ole varaa, jäädään ilman niitä asioita, joita auto mahdollistaisi. Niin yksinkertaista se on.

Sitä kummasti ei tarvitse asioita, joita ei kykene saamaan. Se, mikä joillekin on mahdollista hankkia, ei vain ole kaikkien saatavilla.

Niin kuin esimerkiksi ruokaa tai lääkkeitä?

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:01:57
Nähtävästi on vaikea kuvitella tilannetta, että ihan oikeasti ei ole niin olemassa rahaa, jolla ostaisi auton, maksaisi sen käyttö- ja korjauskulut, vakuutusmaksut, jne.

Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa ei ole varaa ostaa autoa. Itse olin opiskeluaikana todella köyhä. Liikuin pyörällä kesät talvet. Mutta en asunut maalla.

Minä asuin. Siinä samassa bussissa, millä itsekin matkustin, matkusti asioille myös monia muitakin, kaikista ikäluokista.

Se johtui kyllä siitäkin, että auto ei todellakaan ollut sellainen itsestäänselvyys, välttämättömyyskapine, millaiseksi se nykyään mielletään. Nimenomaan ei ajateltu, että tervejalkaisen ihmisen on välttämättä omistettava auto, jotta pääsee kauppaan tai perhettä tapaamaan.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 04, 2020, 12:08:39

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 08:27:40
Ei se ole, jos siihen ei ole varaa. Silloin herätään esimerkiksi 1,5 aikaisemmin, jotta ennättää kävellä bussille, joka menee sen verran lähelle työpaikkaa, että pysäkiltä voi kävellä töihin.

Ei kai kyse ole palkattomasta työstä, kun autoon ei ole varaa, vaikka käykin työssä?

Kyse oli  hyvin pienipalkkaisesta työstä. Tämä nyt voi tulla yllätyksenä, mutta mikä tahansa työ ei takaa hyviä palkkatuloja, joista jäisi suuresti säästettävää muiden elinkulujen jälkeen.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:13:18

Se johtui kyllä siitäkin, että auto ei todellakaan ollut sellainen itsestäänselvyys, välttämättömyyskapine, millaiseksi se nykyään mielletään. Nimenomaan ei ajateltu, että tervejalkaisen ihmisen on välttämättä omistettava auto, jotta pääsee kauppaan tai perhettä tapaamaan.

Ennen oli ennen. Ennen kun perheenjäsen muutti toiselle paikkakunnalle, hän oli mahdollisesti iäksi kadonnut. Ennen ihmiset maalla kasvattivat viljaa ja pitivät lehmää, kanoja jne., vaikka olivat kuinka sairauksien runtelemia itse. Kun oli vaan pakko henkensä pitimeksi. Ihmiset kuolivat, koska eivät päässeet lääkäriin tai apteekkiin, tai niihin ei ollut varaa. Ja tappoivat itsensä liialla työnteolla (raskaasta elinikäisestä ruumiillisesta työstä sydän vissiin vaurioituu). Ihmiset kuolivat keski-ikäisinä, ja viisikymppiseksi eläminen oli juhlimisen aihe. Juu, ei ollut autoa ennen.

Toisaalta kaikkein köyhimmät eivät nykyaikana matkustele ulkomailla, tai ajele huviajeluita vesitse tai moottoripyörällä, tai omista paljon maata tai useita kiinteistöjä. Tiedän erään maalla asuvan työkyvyttömän, joka sinnittelee 500 eurolla kuussa, ja hänelle moiset olisivat aivan utopistisia haaveita. Auto hänellä kyllä on, kun lähimälle bussipysäkille ehkä sen 15 kilometriä, jonka pituista matkaa ei pysty kävelemään. Bussien lippuhinnat ovat maalla aika korkeat, varsinkin jos on pitkät matkat.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 04, 2020, 12:51:46

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 04, 2020, 12:13:18

Se johtui kyllä siitäkin, että auto ei todellakaan ollut sellainen itsestäänselvyys, välttämättömyyskapine, millaiseksi se nykyään mielletään. Nimenomaan ei ajateltu, että tervejalkaisen ihmisen on välttämättä omistettava auto, jotta pääsee kauppaan tai perhettä tapaamaan.

Ennen oli ennen. Ennen kun perheenjäsen muutti toiselle paikkakunnalle, hän oli mahdollisesti iäksi kadonnut. Ennen ihmiset maalla kasvattivat viljaa ja pitivät lehmää, kanoja jne., vaikka olivat kuinka sairauksien runtelemia itse. Kun oli vaan pakko henkensä pitimeksi. Ihmiset kuolivat, koska eivät päässeet lääkäriin tai apteekkiin, tai niihin ei ollut varaa. Ja tappoivat itsensä liialla työnteolla (raskaasta elinikäisestä ruumiillisesta työstä sydän vissiin vaurioituu). Ihmiset kuolivat keski-ikäisinä, ja viisikymppiseksi eläminen oli juhlimisen aihe. Juu, ei ollut autoa ennen.

Toisaalta kaikkein köyhimmät eivät nykyaikana matkustele ulkomailla, tai ajele huviajeluita vesitse tai moottoripyörällä, tai omista paljon maata tai useita kiinteistöjä. Tiedän erään maalla asuvan työkyvyttömän, joka sinnittelee 500 eurolla kuussa, ja hänelle moiset olisivat aivan utopistisia haaveita. Auto hänellä kyllä on, kun lähimälle bussipysäkille ehkä sen 15 kilometriä, jonka pituista matkaa ei pysty kävelemään. Bussien lippuhinnat ovat maalla aika korkeat, varsinkin jos on pitkät matkat.

Totta tämäkin. Mutta pointtini on, että huolimatta siitä, miten tärkeä ja välttämätön auto on, siihen ei silti vain kaikilla ole varaa. Silloin pyydellään kyytejä naapureilta, ystäviltä, sukulaisilta. Näinkin jotkut elävät.

T: Xante

Muoksis: Kertsi, siirretäänkö hengen tuotoksemme tuonne uuteen ketjuun :D?
Taphtuikin automatic, kiitokset!

^Myös lääkkeet ja ruoka ovat välttämättömyyksiä, joihin aina ei kaikilla ole varaa. Sitten ihan erikseen se asia, että varattomuus johtaa usein myös monenlaiseen elämänhallinnan menettämiseen. Silloin helposti syntyy tilanteita, joissa "on varaa" ostaa jotain älytöntä - ehkä pikavipillä tms. - mutta loppukuu mennään pelkillä höyryillä, kun tilin saldo on nollilla. Monet itse asiassa elävät jatkuvasti kikkaillen luottojen kanssa. Silloin siis ostetaan tai maksetaan jotain, vaikka  rahaa ei oikeastaan ole.

Jos tuloja on vähän, tuloja on vähän. Ei sitä käy kiistäminen. Usein kuitenkin "pienituloisuudessa" ei ole kyse pelkästään tulojen määrästä vaan siitä, miten ihmiset hallitsevat elämäntilannettaan. Menojen ja tulojen suhde on tärkeä. Hyvätuloinenkin voi olla vähissä rahoissa, jos menot ovat tolkuttomat.

Moraalinen mittarini näyttää punaista, jos joku perhe valittaa, miten lapsille ei ole ruokaa eikä vaatteita, ja vanhemmat haisevat tupakalle ja viihtyvät kapakoissa ja asioivat viinakaupassa ja lottokioskilla ja ottavat pikavippejä. Kyse on prioriteeteistä, eli paneeko ihminen lapsen edun vai omat himonsa ja tarpeensa ja paheensa etusijalle. En kiistä, etteikö voisi olla aidosti köyhiä, jotka eivät käytä rahaa turhuuksiin, mutta joilla silti on niukkaa. Nykyiset etuudet vain ovat aika hyvät, jos niitä osaa käyttää. Parhaimmillaan pienituloisuudella tekee suorastaan bisnestä.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 04, 2020, 14:08:17
Nykyiset etuudet vain ovat aika hyvät, jos niitä osaa käyttää. Parhaimmillaan pienituloisuudella tekee suorastaan bisnestä.

Millä lailla pienituloisuudella voi tehdä bisnestä? Ja miten etuuksia voisi käyttää esimerkiksi tuttavani tilanteessa? Hän siis on alunperinkin ollut pienituloinen maanviljelijä, ja nyt siis veikkaisin noin 80% työkyvytön, mutta vakuutuslääkärien mielestä (mielestäni aivan väärin perustein) vain puoliksi työkyvytön.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 04, 2020, 14:08:17
Jos tuloja on vähän, tuloja on vähän. Ei sitä käy kiistäminen. Usein kuitenkin "pienituloisuudessa" ei ole kyse pelkästään tulojen määrästä vaan siitä, miten ihmiset hallitsevat elämäntilannettaan. Menojen ja tulojen suhde on tärkeä. Hyvätuloinenkin voi olla vähissä rahoissa, jos menot ovat tolkuttomat.

Moraalinen mittarini näyttää punaista, jos joku perhe valittaa, miten lapsille ei ole ruokaa eikä vaatteita, ja vanhemmat haisevat tupakalle ja viihtyvät kapakoissa ja asioivat viinakaupassa ja lottokioskilla ja ottavat pikavippejä. Kyse on prioriteeteistä, eli paneeko ihminen lapsen edun vai omat himonsa ja tarpeensa ja paheensa etusijalle. En kiistä, etteikö voisi olla aidosti köyhiä, jotka eivät käytä rahaa turhuuksiin, mutta joilla silti on niukkaa. Nykyiset etuudet vain ovat aika hyvät, jos niitä osaa käyttää. Parhaimmillaan pienituloisuudella tekee suorastaan bisnestä.

Jos ei ole elämänhallintaa, ei pysty toimimaan prioriteettiensa mukaisesti. Silloin vain ajautuu tilanteisiin ja tapahtumiin. On ristiriitaista ensin myöntää, että kyse on elämänhallinnan menettämisestä, mutta sitten moittia väärien asioiden priorisoimisesta. Elämähallinnan menettäminen tarkoittaa juuri sitä, ettei kykene priorisoimaan, tekemään omien etujensa tai lastensa edun mukaisia valintoja. Jos "osaa käyttää" etuuksia, on ottanut elämänsä hallintaan. Vaikkei ehkä sillä tavalla kuin joku toinen haluaisi. Mutta hallintaa todistettavasti on, mikäli pystyy optimoimaan etuuksien saamisen.

Nikotiini on sen verran vahvasti riippuvuutta aiheuttava myrkky, että tupakoinnin lopettaminen on useimmille perin vaikeaa, joillekin peräti mahdotonta. Muistelen lukeneeni että se on vaikeampaa kuin kovien huumeiden kuten heroiinin käyttämisen lopettaminen. Silloin kun itse olin köyhä opiskelija, poltin kyllä. Jos piti valita, ostaako ruokaa vai tupakkaa, ilman muuta osti tupakkaa. Lapsia ei ollut, joten en oikein osaa kuvitella sitä valintatilannetta tai oikeastaan pakkotilannetta, ostaako lapselle ruokaa vaiko lopettaa tupakoinnin. Ei addiktio, varsinkaan paha addiktio, ole mikään valintatilanne, vaan pakkotilanne. Semmoista tuskin ymmärtää sellainen, joka ei ole addiktoitunut mihinkään.

Alkoholismista en tiedä, kuinka vakava addiktio se on, ja kuinka vaikeaa on pidättäytyä alkoholista. Veikkaan, ettei kovin helppoa ole.

Mutta jos kyse on juhlimisesta, viihteestä, vapaa-ajan vietosta, niin sitä on tietysti vaikea ymmärtää, jos se merkitsee sitä, että lapsilla ei sitten ole ruokaa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 04, 2020, 14:22:49
Nikotiini on sen verran vahvasti riippuvuutta aiheuttava myrkky, että tupakoinnin lopettaminen on useimmille perin vaikeaa, joillekin peräti mahdotonta. Muistelen lukeneeni että se on vaikeampaa kuin kovien huumeiden kuten heroiinin käyttämisen lopettaminen. Silloin kun itse olin köyhä opiskelija, poltin kyllä. Jos piti valita, ostaako ruokaa vai tupakkaa, ilman muuta osti tupakkaa. Lapsia ei ollut, joten en oikein osaa kuvitella sitä valintatilannetta tai oikeastaan pakkotilannetta, ostaako lapselle ruokaa vaiko lopettaa tupakoinnin. Ei addiktio, varsinkaan paha addiktio, ole mikään valintatilanne, vaan pakkotilanne. Semmoista tuskin ymmärtää sellainen, joka ei ole addiktoitunut mihinkään.

Alkoholismista en tiedä, kuinka vakava addiktio se on, ja kuinka vaikeaa on pidättäytyä alkoholista. Veikkaan, ettei kovin helppoa ole.

Mutta jos kyse on juhlimisesta, viihteestä, vapaa-ajan vietosta, niin sitä on tietysti vaikea ymmärtää, jos se merkitsee sitä, että lapsilla ei sitten ole ruokaa.

Jos on kykyä ajatella ja preferoida sitä huomista ruuantarvetta. Kaikilla aina ei ole.

Vaikka kuinka olisi ajattelukykyä, ja vaikka tajuaisi, että jos mielii hengissä pysyä, olisi tärkeämpää saada ravintoa kuin nikotiinia, se addiktio silti voi aikaansaada pöllöjä päätöksiä. Tai oikeastaan "päätöksiä", sillä oikeasta päätöksestähän ei ole kyse silloin kun kyse on pakkotilanteesta (tai lähes pakkotilanteesta).

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 04, 2020, 14:16:04
Jos ei ole elämänhallintaa, ei pysty toimimaan prioriteettiensa mukaisesti. Silloin vain ajautuu tilanteisiin ja tapahtumiin. On ristiriitaista ensin myöntää, että kyse on elämänhallinnan menettämisestä, mutta sitten moittia väärien asioiden priorisoimisesta. Elämähallinnan menettäminen tarkoittaa juuri sitä, ettei kykene priorisoimaan...

Elämänhallintaa pitäisi oppia lapsuudessa, alkaen aterioiden ja unen rytmittämisestä ja tunteiden säätelystä sekä kommunikaation opettelusta. Monissa perheissä ja kokonaisissa suvuissa on vakavia puutteita elämänhallinnassa jopa useiden sukupolvien ajalta. Elämänhallinnan perusasioita on paljon vaikeampi oppia aikuisena kuin lapsena. Elämänhallinnan vaikeuksia aiheuttavat puutteellisten kotiolojen lisäksi myös fysiologiset ongelmat, esim. lukihäiriö, ADHD yms.

Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 04, 2020, 14:49:40

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 04, 2020, 14:16:04
Jos ei ole elämänhallintaa, ei pysty toimimaan prioriteettiensa mukaisesti. Silloin vain ajautuu tilanteisiin ja tapahtumiin. On ristiriitaista ensin myöntää, että kyse on elämänhallinnan menettämisestä, mutta sitten moittia väärien asioiden priorisoimisesta. Elämähallinnan menettäminen tarkoittaa juuri sitä, ettei kykene priorisoimaan...

Elämänhallintaa pitäisi oppia lapsuudessa, alkaen aterioiden ja unen rytmittämisestä ja tunteiden säätelystä sekä kommunikaation opettelusta. Monissa perheissä ja kokonaisissa suvuissa on vakavia puutteita elämänhallinnassa jopa useiden sukupolvien ajalta. Elämänhallinnan perusasioita on paljon vaikeampi oppia aikuisena kuin lapsena. Elämänhallinnan vaikeuksia aiheuttavat puutteellisten kotiolojen lisäksi myös fysiologiset ongelmat, esim. lukihäiriö, ADHD yms.

Elämänhallinnan kyvyn voi myös menettää, jos elämässä tulee riittävästi vastoinkäymisiä, sairautta tms. Vähän paha moittia skitsofreenikkoa siitä, ettei hän ole ajoissa elämänhallintaa harjoitellut. Tavanomainen elämänhallinta ei myöskään oikein ole yhteensopiva sen tukijärjestelmä-elämänhallinan kanssa. Se usein vaatisi täysin päinvastaista toimintatapaa, jos haluaa saada tuen, joka itselle kuuluu. Tai on mahdotonta varmistaa asioita, jotka muutoin etukäteen suunnittelisi.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 03, 2020, 13:25:46

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 03, 2020, 11:29:12
Minulla ei ole koskaan ollut niin paljon tuloja ja rahoja, että voisin unohtaa, missä kaikissa pankeissa minulla onkaan tili.

T: Xante

Kiinteistöjen myynnistä sain pari kertaa rahaa tililleni 1990-luvulla, mutta eivät nekään rahat kovin pitkän ajan palkkatuloa vastanneet, joten ne eivät muuta kokonaiskuvaa. Rahat menivät suurimmaksi osaksi tyttären balettiharrastukseen kaikkine siihen liittyvine oheiskuluineen, joista suurimpia oli asunnon vuokra - eikä mitään asumistukia saatu, vaan joka sentti piti maksaa itse.

...

Todiste vaatimattomasta rahatilanteestani vuonna 1995 (päiväkirjaotteita videon lopussa):

https://youtu.be/SRxdw509w9Q

Videolla kerrot viimeisen satasen tai oliko se viisikymppisen tililtäi menneen bensaan. Jäikö muu perhe sitten ilman ruokaa loppukuuksi sen takia, että kävit Helsingissä? (Ei tarvitse vastata, kunhan vaan ihmettelen.) Miten tämä eroaa siitä, että hassaa rahansa ravintolaan tai tupakkaan?

Oikein köyhällä ei suinkaan ole varaa maksaa lasten balettiharrastuksia. Minun nuoruudessani kalliina harraastuksina pidettiin muistaakseni mm. laskettelua, tennistä, ja ratsastusta. Ne olivat rikkaiden kakaroiden harrastuksia, niin kuin taisi olla balettikin.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 04, 2020, 21:03:11

Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 04, 2020, 14:49:40

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 04, 2020, 14:16:04
Jos ei ole elämänhallintaa, ei pysty toimimaan prioriteettiensa mukaisesti. Silloin vain ajautuu tilanteisiin ja tapahtumiin. On ristiriitaista ensin myöntää, että kyse on elämänhallinnan menettämisestä, mutta sitten moittia väärien asioiden priorisoimisesta. Elämähallinnan menettäminen tarkoittaa juuri sitä, ettei kykene priorisoimaan...

Elämänhallintaa pitäisi oppia lapsuudessa, alkaen aterioiden ja unen rytmittämisestä ja tunteiden säätelystä sekä kommunikaation opettelusta. Monissa perheissä ja kokonaisissa suvuissa on vakavia puutteita elämänhallinnassa jopa useiden sukupolvien ajalta. Elämänhallinnan perusasioita on paljon vaikeampi oppia aikuisena kuin lapsena. Elämänhallinnan vaikeuksia aiheuttavat puutteellisten kotiolojen lisäksi myös fysiologiset ongelmat, esim. lukihäiriö, ADHD yms.

Elämänhallinnan kyvyn voi myös menettää, jos elämässä tulee riittävästi vastoinkäymisiä, sairautta tms.

Elämänhallinnan menettäminen on kuitenkin eri asia kuin se, ettei sellaista ole koskaan todella oppinut. Tietenkin on vakavia sairauksia, jotka sotkevat kaiken - kuten vaikkapa nykyisin kovin yleinen masennus, mutta monen päihdeongelmaisen kuntoutumisen sotkee se, ettei elämässä koskaan ole ollut kestäviä arkirutiineja eikä mielihyvää ole osannut hankkia esim. musiikista, ulkoilusta tai lukemisesta. Jos päihdekuntoutujalla on aikaisemmin ollut vakaat rutiinit ja keinoja mielenhallintaan, hänellä on paljon paremmat eväät toipua kuin sellaisella, joka joutuu vasta aikuisena näitä ensimmäisen kerran opettelemaan.

Hyvä esimerkki rutiinien puutteesta on Aineissa-sarjassa sisarusten Stephanie ja Michelle tarina. Heillä oli ilmeisesti ihan hyvä lapsuus eli oletan elämänhallintaa opitun, mutta vanhempien eron seurauksena vanhempi tyttö Michelle alkoi kapinoida ja ajautui huumeiden käyttäjäksi. Hänen esimerkkinsä sitten veti mukaan nuoremmankin siskon. Lapsuudessa elämänhallintaa lienee opittu, mutta koska varsinkaan Michellellä ei ole mitään kokemusta normaalista aikuisen arjesta, sellaista on hyvin vaikea rakentaa 28-vuotiaana. Monet tällaiset hyvin nuoresta asti päihdemaailmassa eläneet ovat silminnähden epäkypsiä käytöksessään. He joutuvat huumeetomilla jaksoillaan siis kohtamaan mm. sen, miten käyttää aikansa kun kaikki aineiden hankintaan liittyvä häslääminen taukoaa. Ja miten välttää sortumisen vaarat, kun ei vaihtoehtoisia nautinnon lähteitä tunne? Myös koko oma minä on tuntematon. Mitä voisi siis tehdä työkseen? Mistä voisivat löytyä omat kyvyt? Entä miten ihmissuhteita luodaan ja hoidetaan? Jne.

https://areena.yle.fi/1-50318763#autoplay=true

Keskustelu on mennyt mielenkiintoiseen suuntaan, köyhyys ei välttämättä olekaan rahasta riippuvaista. Jos terveydessä on ongelmia, ei rahakaan loppukädessä pelasta. Ja vaikka varallisuutta piisaisi ei kaunis ympäristö ja suuret mahdollisuudet tavoita masentunutta mieltä.

On myös kuolemansyntejä; ahneus, saituus, piheys, ylpeys, laiskuus.. ja pari muuta, joita rikkaus ei koskaan saavuta.

Köyhällä voi olla rikas elämä, jos on luovuutta ja mielekästä tekemistä.
Hän voi pitää kahvikutsut, joissa tarjottava pulla laitetaan moneen osaan. Mitä pienempi palanen jää kullekin, sen enemmän niitä ystäviä on.
Köyhälle nyt toki riittää vähempikin, yksikin sydänystävä tai rakas -muuta elämään ei tarvitakaan.

Rahallinen köyhyys ei myöskään kosketa henkisesti rikasta.

^ Kuitenkin jopa älykkyys on kiinni taloudellisesta tilanteesta. Tutkitusti ihmisen älykkyys heikkenee, kun varat ovat vähissä ja taas paranee, kun taloudellinen tilanne on parempi. Köyhyys siis sekä heikentää ihmisen kykyä kyetä toimimaan viisaasti että estää valitsemasta edullisimpia vaihtoehtoja, jotka vaatisivat rahallista panosta (tai vaikkapa kykyä antaa lainalle vakuus). Ihan vain pelkkä kausilipun lataaminen voi olla akuutissa rahapulassa mahdotonta, joten on pakko maksaa kalliimmin kertalipulla. Tai ajella pummilla ja ottaa riski tarkastusmaksusta.

Yksi osa ilmiöstä muuten on myös se, miten muka-luksukseksi ja ylimääräiseksi mieltämämme asiat ovat itse asiassa nykyään halpoja. Vaikkapa matkapuhelimet. Sen sijaan ihan perustarpeiksi luettavat taas kalliita tai muutoin hankalasti hankittavia. Maksuhäiriömerkintä saattaa estää monet täysin arkisen normaalit ja kaikille tarpeelliset asiat. Vaikkapa puhelinliittymän avaamisen.

"Köyhä on hän joka itsensä köyhäksi tuntee."

Autuaaksi sanotaan sellaista jota sanotaan hengellisesti köyhäksi?
https://www.bible.com/fi/bible/365/MAT.5.3-12.FB38
Muisto Keijo Kullervo

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - syyskuu 05, 2020, 09:24:56
"Köyhä on hän joka itsensä köyhäksi tuntee."

Autuaaksi sanotaan sellaista jota sanotaan hengellisesti köyhäksi?
https://www.bible.com/fi/bible/365/MAT.5.3-12.FB38
Muisto Keijo Kullervo

Keijo on tuossa oikeassa, ja aika moni tuntee itsensä köyhäksi, ellei ole varallisuutta joka tuo tullessaan tietynlaista vakautta ja uskoa oman elämänsä hallintaan.

Autuaita hengellisesti köyhiä en kyllä ole sitten nähnytkään- tai sellaiseksi haluavaa, en tiedä olevan.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 05, 2020, 08:28:23
^ Kuitenkin jopa älykkyys on kiinni taloudellisesta tilanteesta. Tutkitusti ihmisen älykkyys heikkenee, kun varat ovat vähissä ja taas paranee, kun taloudellinen tilanne on parempi. Köyhyys siis sekä heikentää ihmisen kykyä kyetä toimimaan viisaasti että estää valitsemasta edullisimpia vaihtoehtoja, jotka vaatisivat rahallista panosta (tai vaikkapa kykyä antaa lainalle vakuus). Ihan vain pelkkä kausilipun lataaminen voi olla akuutissa rahapulassa mahdotonta, joten on pakko maksaa kalliimmin kertalipulla. Tai ajella pummilla ja ottaa riski tarkastusmaksusta.
Yksi osa ilmiöstä muuten on myös se, miten muka-luksukseksi ja ylimääräiseksi mieltämämme asiat ovat itse asiassa nykyään halpoja. Vaikkapa matkapuhehttps://kantapaikka.net/Themes/default/images/bbc/quote.giflimet. Sen sijaan ihan perustarpeiksi luettavat taas kalliita tai muutoin hankalasti hankittavia. Maksuhäiriömerkintä saattaa estää monet täysin arkisen normaalit ja kaikille tarpeelliset asiat. Vaikkapa puhelinliittymän avaamisen.

Taisi kirjoituksessani olla rappioromantiikkaa.

Enkä todellakaan väheksy. Ongelma on tosi. Pulassa oleville hyeenat tarjoavat kalliita vippejä, Veikkaus houkuttelevia pikavoittoja ja päihteet pakotietä todellisuudesta - ja ongelmat vain pahenevat.

Ja kuten sanoit, samaan aikaan meille on tarjolla halpaa elektroniikkaa, vaatteita ja muuta kertahoukutetta, joita teetetään orjatyövoimalla halvan työvoiman maissa.

Olen romantikko, koska todellisuus oikeasti on niin raadollista, että sydän ei kestä.

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - syyskuu 05, 2020, 09:24:56
"Köyhä on hän joka itsensä köyhäksi tuntee."

Henkilökohtainen tuntemus on näkökulma sekin, mutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon hyödytön.

LainaaAutuaaksi sanotaan sellaista jota sanotaan hengellisesti köyhäksi?

Uskonnollisessa kielenkäytössä sanoille annetaan usein omat merkitykset ja ne sulkeutuvat näin vain uskonnollisen kanssakäynnin piiriin.

Autuudella tarkoitetaan kristillisesti täydellistä onnelllisuutta Jumalan yhteydessä.

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Vaikeastiymmärrettävä minusta tämä on. Hengellisyydellä tarkoitettaneen kristillisessä tekstissä papíllisuutta, kirkollisuutta, uskonnollisuutta, kristillisyyttä, jumalaapelkäävyyttä. Tässähän sanotaan, että hengellisyydestä vapaudutaan siirryttäessä maallisesta taivaalliseen. Kaipa se köyhyys tässäkin niukkuutta tarkoittaa?

^On vaikeaa olla ajattelematta, että uskonto julistaa köyhyyden autuutta siksi, että se tekee kansan alttiiksi hyväksikäytölle ja selittää pois tarpeen kysellä oikeudenmukaisen jaon perään. Tulevalla taivaspaikalla ostetaan oikeutus epäoikeudenmukaiselle varallisuuden jaolle. Köyhän ajatellaan tyytyvän hautomaan tulevaa onneaan taivaassa, kun rikkas tällä hetkellä tilanteesta nauttiva saa kostonsa ikikärsimyksenä helvetissä.

Lainaus käyttäjältä: Jaska - syyskuu 06, 2020, 01:55:24
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Vaikeastiymmärrettävä minusta tämä on. Hengellisyydellä tarkoitettaneen kristillisessä tekstissä papíllisuutta, kirkollisuutta, uskonnollisuutta, kristillisyyttä, jumalaapelkäävyyttä. Tässähän sanotaan, että hengellisyydestä vapaudutaan siirryttäessä maallisesta taivaalliseen. Kaipa se köyhyys tässäkin niukkuutta tarkoittaa?

Ei kyllä enää ketjun aiheeseen kuulu varmaan tämän lajin köyhyys, mutta minä tuon ymmärrän eri tavalla. En kyllä ole raamatun kirjoituksiin perehtynyt. Mutta tuossa lauseyhteyddessä hengellisesti köyhän tulkitsen tarkoittavan "henkisesti vähemmälle jääneitä" ts. joilla ei ole näistä jumalisista asioista ymmärrystä ja myös niitä, joille hengellistä sanomaa ei ole ehditty viedä ja siksi eivät ole voineet sitä vastaanottaa.

--

Mutta aiheeseen takaisin.

Minua on ihmetyttänyt nämä "köyhät" ruikuttajat lehtien palstoilla, jotka eivät saa normaalikokoista perhettä elätettyä yli sadan tonnin vuosituloilla. Kyllähän he pystyvät esittämään ihan uskottavat laskelmat siitä, miten ne kaikki rahat hupenee. Mutta lukijalle nousee lopuksi mieleen kysymys, eikö mistään tosiaan voi luopua ja eikö mikään vähempi riitä?

^

Niin jos mikään ei riitä onko silloin köyhä. Köyhä lienee sellainen joka paljon haluaa. Tai joissakin tapauksissa itselleen haaliessaan tarvitsee siihen paljon köyhiä jotka raatavat hänen hyväkseen.

Amatsonin belozkaan ei oikein tyydy vaatimattomaan 200 miljardin varallisuutensa, vaan vahtii työläistensä  oikeuksia ettei vaan he vaadi lisää liksaa.

Yhdysvaltalainen verkkokaupan jättiläinen Amazon.com julkaisi työpaikkailmoituksen, jossa se haki ihmisiä tittelillä intelligence analyst. Sen voi suomentaa jotakuinkin muotoon tiedusteluanalyytikko.

Asiasta kirjoittaa muun muassa Business Insider. Työnkuvauksen mukaan palkattavien tulisi tarkkailla työntekijöiden pyrkimyksiä järjestäytyä ja ilmoittaa havainnoista Amazonin ylimmälle johdolle. Vakoojalta kuulostava työ sisälsi myös tietojen keräämistä mahdollisia oikeusjuttuja varten, joissa Amazon hyökkäisi protestoivia aktivistiryhmiä vastaan.

Amazon poisti tällä viikolla julkaistun ilmoituksensa sen jälkeen, kun se oli jo saanut runsaasti näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

https://www.is.fi/digitoday/art-2000006623108.html


Semmosta...

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 06, 2020, 10:11:38

Lainaus käyttäjältä: Jaska - syyskuu 06, 2020, 01:55:24
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Vaikeastiymmärrettävä minusta tämä on. Hengellisyydellä tarkoitettaneen kristillisessä tekstissä papíllisuutta, kirkollisuutta, uskonnollisuutta, kristillisyyttä, jumalaapelkäävyyttä. Tässähän sanotaan, että hengellisyydestä vapaudutaan siirryttäessä maallisesta taivaalliseen. Kaipa se köyhyys tässäkin niukkuutta tarkoittaa?

Ei kyllä enää ketjun aiheeseen kuulu varmaan tämän lajin köyhyys, mutta minä tuon ymmärrän eri tavalla. En kyllä ole raamatun kirjoituksiin perehtynyt. Mutta tuossa lauseyhteyddessä hengellisesti köyhän tulkitsen tarkoittavan "henkisesti vähemmälle jääneitä" ts. joilla ei ole näistä jumalisista asioista ymmärrystä ja myös niitä, joille hengellistä sanomaa ei ole ehditty viedä ja siksi eivät ole voineet sitä vastaanottaa.

Minä olen aina luullut, että tuo hengellisesti köyhä tarkoittaa hengeltään köyhää eli lahjatonta, yksinkertaista, tyhmää, keharitasoista jopa - ehkä vastakohtana lainoppineille ja fariseuksille, ainakin jos nämä ovat itseriittoisia ja ylpeitä suhteessa kanssaihmisiinsä (tai Jumalaan?).

^
No tämän "henkisesti vähemmälle jääneitä" oli tarkoitus juuri tuota samaa sanoa, mutta halusin välttää loukkaavia ilmauksia.

Uskonnollisen tekstin tarkoitus minullekin usein jää arvoitukseksi. Kielitoimiston mukaan hengellinen tarkoittaa uskonnollista ja kirkollista, henkinen taas esimerkiksi älyllistä ja sielullista.

Hengellisestä köyhyydestä  löysin rovastin blogitestiä "Hengellinen köyhyys ajaa jatkuvaan huokaamiseen Herran puoleen" (http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/evas/ev43.htm). Kovin maistui suussani alistumiseen selittelylle eikä vakuuttanut.

Köyhyysrajallla tarkoitetaan usein tulotasoa, joka on 60% mediaanitulosta. Sen alapuolella hyvinvointivaltion kansalaisen katsotaan olevan köyhä.  Joku sisälläni napisee vastaan että köyhyys liittyisi tuloihin eikä omistamiseen. Ainakin rikkaus on omistamista.

Köyhä on Orwellin lammas, joka määkyy yleisön painostuksesta.

Osuipa aamun ensimmäiseksi luettavaksi mielenkiintoinen kirjoitus, josta löytyi monta kohtaa, joihin on helppo samaistua. Juttu ei vastaa tämän ketjun otsikon kysymykseen, kuka on köyhä. Sen sijaan tuossa puhutaan siitä, miten lapsuuden köyhyys säilyy ajatusmaailmassa, vaikka aikuisena olisi huomattavastikin paremmin toimeen tulevaksi.

Kirjoittaja on ollut 90-luvun lapsi. Itse reippaasti tuota aikaisemmin, joten taisin tavallaan päästä vähemmällä, kun vähävarainen perheemme eli aikana, jolloin tavarapaljous ei ollut vielä saapunut Suomeen. Ei ollut niin paljon sitä, mitä ilman joutui olemaan, joten pikkulapsiaikana ei ollut oikein käsitystä siitä, että rahaa oli vähän. Oikeastaan ainoa, jossa se selvästi näkyi, oli ne kerrat, kun äiti joutui kauppaan lähtiessään lainaamaan karkkirahani, jotta saa kaiken tarpeellisen ostettua. Naapureilla oli tapana antaa aina joku kolikko, että saan käydä läheiseltä huoltoasemalta ostamassa jäätelön tai pienen karkkiaskin. Minä ne kolikot visusti säästin, sillä olin jo pienennä jonkinlainen Roope Ankka.

Ymmärrys vähävaraisuudesta iski vasta oppikoulussa. Meitä oli muutama luokallani, joiden käsi nousi, kun luokanvalvoja kysyi, kuka tarvitsee vapaaoppilashakemuksen? Tietysti seuraavalla LV-tunnilla piti kaikkien nähden ne lomakkeet käydä hakemassa. Tai, kun luokassa kyseltiin vanhempien ammatteja, niin siihen pankinjohtajien, opettajien ja juristien perään sain kertoa millainen on apumiehen toimenkuva, kun se oli outo ammatti. No, tämä apumies toimi yövahtina. En muista edes, miksi tuollaista ylipäätään kyseltiin.

Elävänä on myös mielessä ne kerrat, kun luokkakaverit kutsuivat koko luokan kotiinsa. Töölössä asuvan koti oli hieno enkä oikein päässyt käsitykseen montako huoneita oli. Tammisalossa asuvalla oli kokonainen talo uima-altaineen. Itse asuin huone ja keittiö -kokoisessa asunnossa, jossa tuossa vaiheessa olikin jo paremmin tilaa, kun reilusti vanhempi veljeni oli muuttanut jo pois.

Ei meiltäkään koskaan ruokaa puuttunut. Sitä oli riittävästi, mutta välttämättä se ei ollut kovin monipuolista.

Jotain mukavaa sain itselleni kesätyörahoilla, vaikka niistäkin puolet meni äidille ruokaostoksia varten. Onni oli, että jo 13 vuotiaskin saattoi tehdä tuolloin kesätöitä.

Mutta vasta tuon lehtijutun luettuani tajusin, miten lapsuudenkokemukset juurtuvat ajatuksiin tiukasti. Vaikka aina vitsinä heitän siitä, että olen niin pihi, että jätän tämän tai tuon hankkimatta, tai raha ei kasva puussa ja siksi on säästettävä, kun sitä saa. Liekö tuossa jotain samaa, kun paljon laihduttanut lihava ihminen ei osaa nähdä itseään hoikkana, vaan on edelleen "mieleltään lihava". Samalla tavalla voi köyhyys, tai ehkä minun tapauksessani on puhuttava vain vähävaraisuudesta, jäädä päälle eikä rahaa pysty käyttämään, vaikka sitä olisi reilumminkin.

Ja tässä se juttu:
Kolumni: Nolo tilanne työpaikan ruokalassa sai muistamaan, että olen köyhästä perheestä – näin taustani näkyy arjessani nyt (https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008793614.html)

Välillä raha on ollut tiukilla, mutta en ole kadehtinut varakkuutta, vaan ihan muita ominaisuuksia, koska vanhemmillani oli hyvin rahaa, mutta silti aina kaiken maailman huolia.

Olen ihmetellyt ihmisiä, jotka nipistävät koko ajan arjessa säästääkseen johonkin matkaan tai parempaan autoon tai muuhun isompaan ei-välttämättömään juttuun. Itse priorisoin arjen mukavuuteen. Joku valojen sammuttelu ja vesilaskun kyttääminen on ihan perseestä.

Köyhyyttä varsinkin lapsena/nuorena kokeneet (en viittaa kehenkään foorumilaiseen) ovat yleensä rasittavia jankatessaan, miten pohjalta ponnistettiin. Paljon mieluummin kuuntelen perintönsä dokanneita.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 06, 2022, 09:12:23
Köyhyyttä varsinkin lapsena/nuorena kokeneet (en viittaa kehenkään foorumilaiseen) ovat yleensä rasittavia jankatessaan, miten pohjalta ponnistettiin. Paljon mieluummin kuuntelen perintönsä dokanneita.

Naurahdin, sillä onhan tässä tietty pointti. Dokaustarinat ovat yleensä erilaisia, ponnistustarinat aika samankaltaisia.

Kun nuorena menimme yhteen, tuli rahasta aika paljon puhetta. Mies tulee huomattavasti tiukemmista oloista kuin minä ja kyllä se näkyi. Nykyään olen selkeästi ottanut enemmän oppia hänestä kuin hän minusta, eli minusta on tullut jos ei nyt varsinaisesti tiukan säästäväinen, niin kuitenkin tarkasti tietoinen siitä, mitä mikäkin maksaa ja mihin haluan rahojani laittaa.

Kesti miehellä aika kauan hyväksyä, että joskus rahaa voi myös käyttää johonkin muuhun kuin järkeviin välttämättömyyksiin. Kesti hyväksyä, että en osta jotain halvempaa vain sen vuoksi, että nyt on halvempaa.

Toisaalta on toki niin, että hän ei ole siten nirso kuin minä useassakaan asiassa, mutta onko se todella luonteenpiirre vai opittu asia?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 06, 2022, 09:12:23
Köyhyyttä varsinkin lapsena/nuorena kokeneet (en viittaa kehenkään foorumilaiseen) ovat yleensä rasittavia jankatessaan, miten pohjalta ponnistettiin. Paljon mieluummin kuuntelen perintönsä dokanneita.

En muista kuulleeni moisia jankkaajia. Omakehu tietysti voi olla tympeää, oli se sitten minkäsorttista tahansa.

Itseäni kyllä enemmän tympii sellaiset etuoikeutettuun asemaan syntyneet, jotka ylemmyydentuntoisesti vinkuvat, että heille kuuluisi jotenkin automaagisesti paremmat olot kuin muille, ihan vaan siksi, että ovat sattuneet syntymään kultalusikka suussa. Esimerkiksi Kopekin horinat yläluokkaisuudestaan ärsyttävät.

Ja toisaalta osaan arvostaa sellaisia, jotka ovat syntyneet köyhiin oloihin, ja oman lahjakkuutensa ja varsinkin sinnikkyytensä avulla raivanneet tiensä parempiin oloihin, esimerkiksi kouluttautumalla ja tekemällä kovasti töitä - ilman isäpapan tai muun suvun rahallista (tai muutakaan) avustusta, ja vastoin suvun perinteitä. Ensimmäinen sukunsa akateeminen on aina vähän yksin, ei ole niin kuin vanhempansa, eikä ole niin kuin kolleegansa (paitsi kolleegoista ne, jotka niin ikään samanlaisen luokkaretken *) ovat tehneet). 

*) Ruotsiksi sanotaan luokkaretkeksi, kun noustaan "ylempään" yhteiskuntaluokkaan kuin mitä perhetausta edellyttäisi.  Vaikka eihän se ihmisen korvien välissä välttämättä muutu, se yhteiskuntaluokka, johon tuntuu kuuluvansa, siitä huolimatta, että elintaso tai tulotaso muuhun viittaa. Tai, niin kuin Hipin linkkaamassa artikkelissa Kolumni: Nolo tilanne työpaikan ruokalassa sai muistamaan, että olen köyhästä perheestä – näin taustani näkyy arjessani nyt (https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008793614.html) : "Huono-osaisesta voi tulla hyväosainen, mutta köyhyyteen jämähtänyttä mielenmaisemaa on vaikea muuttaa, toimittaja Anette Kärkkäinen kirjoittaa."

^

LainaaNo mutta, teillä oli ainakin ruokaa. Kun puhun itseäni vanhempien ihmisten kanssa lapsuudestani, tuo on lausahdus, jonka kuulen usein.

On totta, että nälkää en lapsena juurikaan nähnyt. Mutta nälkä ei Suomessa ole köyhyyden mittari. Köyhyys tarkoittaa ulkopuolisuutta, huonommuuden tunnetta ja häpeää. Köyhyys näkyy siinä, miten suhtautuu rahaan ja omiin kykyihinsä.

Ja nämä asiat kulkevat mukana tiukasti vielä sittenkin, kun ruokakauppalaskua ei tarvitse miettiä.

Tuo huonommuuden tunne ja häpeä, ja suhtautuminen omiin kykyihinsä voivat olla syitä, miksi joku yläluokkaiseksi itsensä asemoiva saattaa lesoillessaan ärsyttää köyhempiin oloihin syntynyttä.

Mistähän sellainen häpeä tulee? Olisikohan tässäkin asiassa ihmisen tiedonkäsittelyn vinouma (bias) taustalla? Tyyliin, että jos asiat ovat huonosti, on se mukamas oma syy (vaikka "syy" sitten olisikin, että on syntynyt vääränlaiseen perheeseen)?

Hipin kirjoitus möyhensi lievästi emootio-osastoani, kun muistelin sen siivittämänä omaa lapsuuttani ja nuoruuttani, joka on ollut jossakin määrin käänteinen Hipin kokemaan verrattuna. Ehkä koko elämämme ovat olleet käänteisiä. Minulla suunta on ollut alaspäin ja sisältänyt pitkän vapaapudotuksen vaiheenkin, eikä pohjaa ole vieläkään saavutettu. Hipillä käyrä on oletettavasi mennyt tasaisesti toiseen suuntaan.

En utele kenenkään tuloja enkä elintasoja. Ihmiset ovat kertoneet, mitä ovat katsoneet parhaaksi kertoa. Omista tuloistani voin paljastaa sen, että jos olisin yksinasuva, kuuluisin tilastomääritelmän mukaan luultavasti pienituloisten joukkoon.

Olipa taustani millainen olikin, henkilökohtaista rahaa minulla ei ole koskaan ollut paljon. Kun ostin ensimmäisen autoni 17-vuotispäiväni kynnyksellä, maksoin siitä 200 markkaa rahaa ja annoin osamaksuna joululahjaksi saamani kameran, joka määriteltiin 50 markan arvoiseksi. Olin säästänyt vuoden, jotta olin saanut kokoon 200 markkaa. Tarkoitus oli maksaa koko summa rahana, mutta myyjä (koulukaverini) suostui ottamaan osamaksuna kameran, koska puuttuvan viiden kympin kokoon saaminen olisi vienyt aikaa.

Kuinka kauan tämän päivän 16-vuotiailta menisi 200 euron säästämiseen?

Kaikki raha oli käytännössä peräisin isoäidiltä, koska vanhempani eivät minulle rahaa antaneet. Säätämiseni autoa varten perustui siihen, että pyysin isoäidiltäni rahaa jäätelötuutteihin ja purukumeihin, joita en välttämättä ostanutkaan. Vuoden aikana kertyi myös joitakin muita tämän tyyppisiä pieniä tuloja. Jälkeen päin ajatellen oli tyhmää tehdä jäätelö- ym. ostokset huoltoaseman baarista, koska kaupassa tuotteet ovat halvempia. Baari vain sattui olemaan lähempänä, eivätkä kaupat olleet auki iltaisin niin kuin nykyään.

Kun menin ostamaan autoa, rahat olivat muovipussissa polkupyöräni tavaratelineellä. Kymmenpennisiä ja muita pieniä kolikoita laskettiin kaverini kodin olohuoneen pöydällä. Mutta auto tuli ostetuksi.

Ne, jotka rahoittivat ostokseni, luonnollisesti myös kontrolloivat, mitä ostan. Rahaa sai vain tarkasti määriteltyihin kohteisiin - mikäli sai. Vanha auto ei olisi kuulunut hyväksyttäviin ostoksiin, joten se piti rahoittaa kiertotietä. En ylipäätään ostanut juuri mitään tai muutenkaan käyttänyt rahaa. Ei minulle koskaan ollut esimerkiksi koulussa rahaa mukana. Kerrankin lukioaikana opettaja päätti, että luokka meneekin yhtäkkiä kahville läheiseen linja-autoaseman baariin. Voitte arvata, kuka oli ainoa, joka jäi kuivin suin.

Vaikka elinkin varakkaassa kodissa siihen kuuluvine luontaisetuineen, minulta puuttui taloudellinen päätösvalta siitä, mitä saan ja en saa - toisin sanoen raha. Sain sellaista, mistä en välittänyt, mutta en saanut sellaista, mitä olisin halunnut. Vaatettamiseeni ja ruokkimiseeni käytettiin rahaa, mutta jos olisin itse saanut päättää, miten rahan käytän, olisin käyttänyt sen täysin eri tavalla.

Loppujen lopuksi minusta on tullut todennäköisesti vieläkin pihimpi tai vähintään yhtä pihi kuin Hipistä, jos hänen kertomuksensa osaan oikein tulkita. Kerään asioita enkä raski panna mitään pois. Inhoan kaikenlaista haaskausta, jossa käyttökelpoisia tai korjauskelpoisia esineitä heitetään pois.

Erilaisista taustoistamme huolimatta luulen, että minulla on ollut elämänaikaista omaa rahaa käytettävissä vähemmän kuin Hipillä ja kenties vähemmän kuin kenelläkään muulla tällä foorumilla kirjoittelevalla. Kyllä silloin oppii pihiksi, vaikka olisi elänyt nuoruudessaan millaisissa kulisseissa tahansa.

Tunne siitä, mihin itsellä on varaa, sehän se viime kädessä ratkaisee. Jos on vuosikymmenien ajan - tai oikeastaan aina - ollut tilanteessa, että rahaa ei ole oikein mihinkään, kyllä silloin tulee aika pihiksi.

Kaikki yritetään saada mahdollisimman halvalla tai ilmaiseksi. Auton pysäköinnistä ei makseta, ravintoloissa ja muissa maksullisissa huvituksissa ei käydä, vaatteet ja kengät ostetaan 70% alennusmyynnistä, julkisen liikenteen käyttöä vältetään hinnan takia, matkoilla nukutaan autossa eikä hotelleissa, kaikissa asioissa yritetään löytää halvin hinta ja niin edelleen. Eikä mitään heitetä pois.

Oletko elänyt rahallisesti köyhän lapsuuden? Vastaa kyselyyn ja kerro, miten kokemus on vaikuttanut sinuun

https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008746317.html

Minusta Hippi on todella oikeassa myös siinä, että köyhyys merkitsee niin eri asioita eri aikoina.

Jutussa kiinnitti huomiotani se, että lemmikki, toive kissasta (sydäntä särkevää), on ollut köyhyyden "merkki". Kun ennenhän ainakin maalla se oli niin, että kissoja etenkin pyöri lähes joka talon liepeillä ja ne katsottiin kyllä enemmän merkiksi köyhyydestä kuin rikkaudesta. Tai ei ainakaan yläluokkaisuudesta.

1990-luvulla alkoi minusta myös näkyä luokkaerot enemmän kuin 1980-luvulla, vaikka kasarihan oli olevinaan nousukautta ja rikkaita tulla kaikkialta. Mutta ainakin nuorten keskuudessa meillä päin varsinaista tasovarustelua oli aika vähän, enemmän keskustelut pyörivät ideologioiden ja katsomuksien kuin tavaramäärän ympärillä. Kaveruuksiin esimerkiksi se, että jollain oli vauraampi koti, ei vaikuttanut mitenkään. Eli ehkä köyhyys nimenomaan ulkopuolisuutta ei niin vahvasti vielä tuolloin tarkoittanut?

Itse ymmärsin Socrateen lauseen siten, että joillekin on jäänyt ikään kuin päälle se oma selviytymistarina niin vahvana osana persoonaa, että se tulee esille vähän joka tilanteessa, myös niissä, joihin se enää ei oikein kuulu. Vähän samaan tapaan kuin entinen huippu-urheilija muistuttaa entisistä otteluvoitoistaan ala-asteen vanhempainillassa ja olettaa saavansa sillä tavoin auktoriteettia. Vähän huono esimerkki, mutta en keksi tähän hätään parempaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 06, 2022, 11:45:37

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 06, 2022, 09:12:23
Köyhyyttä varsinkin lapsena/nuorena kokeneet (en viittaa kehenkään foorumilaiseen) ovat yleensä rasittavia jankatessaan, miten pohjalta ponnistettiin. Paljon mieluummin kuuntelen perintönsä dokanneita.

En muista kuulleeni moisia jankkaajia. Omakehu tietysti voi olla tympeää, oli se sitten minkäsorttista tahansa.

Itseäni kyllä enemmän tympii sellaiset etuoikeutettuun asemaan syntyneet, jotka ylemmyydentuntoisesti vinkuvat, että heille kuuluisi jotenkin automaagisesti paremmat olot kuin muille, ihan vaan siksi, että ovat sattuneet syntymään kultalusikka suussa. Esimerkiksi Kopekin horinat yläluokkaisuudestaan ärsyttävät.

Ja toisaalta osaan arvostaa sellaisia, jotka ovat syntyneet köyhiin oloihin, ja oman lahjakkuutensa ja varsinkin sinnikkyytensä avulla raivanneet tiensä parempiin oloihin, esimerkiksi kouluttautumalla ja tekemällä kovasti töitä - ilman isäpapan tai muun suvun rahallista (tai muutakaan) avustusta, ja vastoin suvun perinteitä. Ensimmäinen sukunsa akateeminen on aina vähän yksin, ei ole niin kuin vanhempansa, eikä ole niin kuin kolleegansa (paitsi kolleegoista ne, jotka niin ikään samanlaisen luokkaretken *) ovat tehneet). 

Ne jankkaa ainakin mediassa. Lapsuus on varmaan ollut niukka, mutta jossain vaiheessa osa kiireestä on itseaiheutettua: ei ole tyydytty "puoliväliin" normaaliin elintasoon, vaan on vatsahaavan kustannuksella puskettu aina vaan enemmän ja työn lisäksi hankittu kaikkea muutakin touhuttavaa.

On roskaa, kun sanotaan, että Suomessa rikastuu perimällä eikä työtä tekemällä. Jos puhutaan satojentuhansien eikä miljoonien perinnöistä, ne on helppo hukata dokaamattakin tai ainakin elämässä on niukkoja jaksoja, koska peritty omaisuus on usein vaikeasti realisoitavaa, vaatii huimia hoitokuluja, siihen saattaa olla erittäin vahva tunneside tai joku läheinen painostaa olla luopumatta siitä. Toki se voi mennä myös erossa tai jossain muussa vastoinkäymisessä. Jokainen voi laskea kuinka nopeasti kovapalkkainen ihminen kirii kiinni vaikka puolen miljoonan perijän, jolla ei ole ollenkaan tuloja.

Ihmiset muodostavat toisten varallisuudesta hätiköityjä mielikuvia. Tuossa alakerrassa on yritys, jonka pitäjä antoi suht menestyvän alkuvaikutelman. Just semmoinen kaveri, josta ajattelin että yrittäjyys sopii kuin nyrkki silmään. Sitten tuli kremppaa, tämä hintojen nousu hiljensi toiminnan ja huomasin ettei alunperinkään niin hyvin mennyt. Myy kiireellä asuntoaan, alkoi viestitellä hätääntyneesti ja tänään jo ilmoitti lopettavansa ja kyseli haluanko ostaa puljan.

Edit: Kopek valoitti yllä hyvin rahan problematiikkaa.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 06, 2022, 13:47:02
Ne jankkaa ainakin mediassa. Lapsuus on varmaan ollut niukka, mutta jossain vaiheessa osa kiireestä on itseaiheutettua: ei ole tyydytty "puoliväliin" normaaliin elintasoon, vaan on vatsahaavan kustannuksella puskettu aina vaan enemmän ja työn lisäksi hankittu kaikkea muutakin touhuttavaa.

Olen tällaista havainnut itsekin. Taitaa olla sukua sille, miten osa menestyneistä pyrkii kostamaan julkisuudessa joskus hyvinkin kaukaisia vääryyksiä. Sekä todellisia että kuviteltuja...

Tällaisten juttujen suosio johtunee siitä, että ihmiset haluavat kuulla samoja tarinoita uudelleen ja uudelleen. Yksi tällainen tarina on ryysyistä rikkauksiin. Keskiluokasta duunariksi ei ole kovin sykähdyttävä, vaikka se on jo nyt kovin tavanomainen ja tulevaisuudessa vielä yleisempi.

Pahimpia median vääristymiä ovat sellaiset, joiden syntymiseksi kenenkään ei tarvitse aktiivisesti valehdella.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 06, 2022, 12:09:23
Olipa taustani millainen olikin, henkilökohtaista rahaa minulla ei ole koskaan ollut paljon. Kun ostin ensimmäisen autoni 17-vuotispäiväni kynnyksellä, maksoin siitä 200 markkaa rahaa ja annoin osamaksuna joululahjaksi saamani kameran, joka määriteltiin 50 markan arvoiseksi. Olin säästänyt vuoden, jotta olin saanut kokoon 200 markkaa. Tarkoitus oli maksaa koko summa rahana, mutta myyjä (koulukaverini) suostui ottamaan osamaksuna kameran, koska puuttuvan viiden kympin kokoon saaminen olisi vienyt aikaa.

Sinä säästit taskurahoistasi 16-vuotiaana ja sait kalliita joululahjoja, minä taas yritin tienata ensimmäiset ansioni palkkatyöllä olikohan se noin 8-vuotiaana, ei tosin häävillä menestyksellä. Myös noin 9-12-vuotiaana yritin jotain tienata tekemällä jotain satunnaista työtä, ja vähän onnistuinkin. Noin 13-vuotiaana olin lapsenlikkana säännöllisesti, pari tuntia päivässä arkisin noin 6-12 kk ajan. Ja 14-15-vuotiaana olin varsinaisessa kesätöissä, ja siitä lähtien joka kesä, ainakin osan kesää. Ylioppilaskirjoituskeväänä olin kokopäivätöissä (ja kirjoitin ällän paperit). Töistä saamillani rahoilla ostin mm. vaatteita, kun en kehdannut kinuta vanhemmiltani rahaa vaatteisiin, ja oli niin noloa kulkea huonoissa rytkyissä. Muistan 7-vuotiaana kadehtineeni koulukavereideni kauniita villatakkeja, ja sitä, ettei heillä ollut krooninen nuha (D-vitamiininpuutos minulla?).

Olen kaikin puolin laiska tyhmä surkimus ja päätynyt siihen epäonnistujan asemaan, minkä ansaitsen. Tätä tosiasiaa en yritä kiistää.

Elämä on kiertokulkua. Jos joku hankkii omaisuutta, sukupolvien ketjussa tulee ennen pitkää huono lenkki, joka hävittää kaiken. Ehkä viidensadan vuoden päästä tulee uusi menestyjä, joka nostaa jonkun sukuhaaroista taas muutaman sukupolven ajaksi korkeammalle oksalle.

Voin lohduttautua ainoastaan sillä, että en ollut se lenkki, joka hävitti, vaan se, joka ei pystynyt pelastamaan. Jos tämä nyt mikään lohdutus on.

Pelastaakseen jotain, on uhrattava jotain. Tunnepuoli esti minua uhraamasta.

Esitän kuvitteellisen esimerkin.

On talo, joka halutaan korjata.

Vaihtoehto 1.

Opiskellaan, hankitaan ammatti ja hyvät tulot, minkä jälkeen korjataan talo.

Hyvät puolet: On rahaa korjaamiseen.
Huonot puolet: Ei ole enää taloa, minkä korjaisi, koska se ehti tuhoutua.

Vaihtoehto 2.

Aloitetaan korjaaminen heti, ettei talo ehdi tuhoutua.

Hyvät puolet: Homma saadaan alkuun.
Huonot puolet: Raha ei riitä talon korjaamiseen, ja se tuhoutuu. Raha ei riitä minkään muunkaan korjaamiseen, ja kaikki tuhoutuu.

Taas kerran koin sukulaisuuttaa Hipin kanssa.

Lapsuuteni asuin vanhempien ostaman huoneen ja keittiön puulämmitteisessä asunnossa kaupungin punaisimmassa kaupunginosassa, samassa jossa edesmennyt hibiscuskin myöhemmin. Nyt kaupunginosa on kaupungin vihrein. Isäni päätulo oli invalidiraha, äiti kävi töissä ensin tehtaassa, sitten toimistotöissä. Vapaaoppilaana olin minäkin kai vuoden oppikoulussa. Ensimmäiseen asuntoon, johon tulee lämmin vesi pääsin 30-vuotiaana. Aviovuosistani ensimmäiset asuimme jopa asunnossa, jossa oli juokseva vesi vain jos kaivomatkan jaksoi juosta.  Äitini asui lapsuudenkodissani kuolemaansa saakka, siihen oli kyllä laitettu keskuslämmitys ja lämmin vesi lähtöni jälkeen. Opiskeluaikaani toisinaan kävelin kuusi kilometria kotiin bussilipun säästämiseksi. Erityisesti yöaikaan kun yötaksa oli tupla ja parin kaljan jälkeen sauraava aamu oli kävelyn jälkeen parempi. Opiskeluaikaan pidin tärkeänä, että pankissa oli raha kolmen seuraavan kuukauden elämiseen. Kesätöitä tein jo kouluaikaan.

Vakitöihin opiskelujen jälkeen mentyäni en ollut oppinut leveästi kuluttamaan. Kerran sain jopa verottajalta mätkyt selittämättömästä omaisuudenkasvusta. Tein jälkikäteen verottajalle selvityksen vuoden pankkitilitapahtumista, menoista ja tuloista. Verottaja poisti arvioverotuksen ja selitti, että kyllä noilla tuloilla on tapana enemmän kuluttaa.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 06, 2022, 12:09:23
Vaikka elinkin varakkaassa kodissa siihen kuuluvine luontaisetuineen, minulta puuttui taloudellinen päätösvalta siitä, mitä saan ja en saa - toisin sanoen raha. Sain sellaista, mistä en välittänyt, mutta en saanut sellaista, mitä olisin halunnut. Vaatettamiseeni ja ruokkimiseeni käytettiin rahaa, mutta jos olisin itse saanut päättää, miten rahan käytän, olisin käyttänyt sen täysin eri tavalla.

Boldaus minun. Kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta, joka ei ole joutunut syömään hyvin yksipuolista/halpaa/epäterveellistä ruokaa tai joka ei koskaan ole joutunut olemaan vallan ilman ruokaa, ja jonka ei koskaan ole tarvinnut hävetä vaatteitaan, tai tehdä palkkatyötä lapsena, jotta voisi hankkia vaatteita, joita ei tarvitse hävetä. 

Henkilökohtainen tai laajemmin oman talouden varattomuus on vittumaista ja monien riitoja aihe. Omien vanhempieni en koskaan kuullut riitelevän rahasta, vaikka muuten riitaa kyllä riitti. Sitäkin enemmän olen siitä joutunut taannoisessa parisuhteessa vääntämään, kun tulot oli pienet.

Kopekin pointti oli siinä, ettei varakkaissakaan kodeissa yleensä lapsille anneta juuri sitä mitä ne haluaa tai ainakaan ennen annettu. Ylipäätään nykyään yli 50 v lapsuus oli rahasta riippumatta usein kova, koska lapsilta vaadittiin paljon ja kasvatus oli ankaraa.

Jos Kopek on joutunut tai joutuu elämään tilanteessa,  missä olemattomilla tuloilla pitäisi jotenkin huolehtia peritystä tai perikunnan rapistuvasta omaisuudesta, ymmärrän täysin miten pirullinen tilanne se on. Itse rimpuilin mm käänteisellä asuntolainalla ja sitäkin sain tuurilla, kun Nordean lainaneuvoja oli kännissä. Muista pankeista näytettiin ovea ja Nordeastakin myöhemmin ,kun yritin hakea lisää.

Perijän osa on usein psykologisesti paska, jos siihen ei liity omia hyviä ansiotuloja, koska se on alamäkeä. Perijä on saanut "förskottina" sen mitä hyväpalkkainen kerää viidessä tai kymmenessä vuodessa.

Perijä, joka jää himaan makaamaan laakereilla kokee myös syrjäytymisen. Hän elää paitsi hupenevan omaisuuden myös hupenevan tietotaidon keskellä. Hyvässä asemassa työelämässä oleva omaa myös muita etuja kuten verkostoitumisen kautta oppii hoitamaan ja kartuttamaan omaisuuttaan.

Käsi pystyyn, kenelle on tehty takki äidin kuluneesta takista, sen parhaista paloista kääntäen kangas niin, että kulunut ulkopinta jäi näkymättömiin. Ihan hyvä takkihan se oli ei siinä mitään. Nykyisin tuollaista materiaalin loppuun käyttämistä osattaisiinkin arvostaa, mutta siihen aikaan kyse oli vain rahan säästäminen tärkeämpään.

Kun sain kaupasta uusia vaatteita, niin niihin ostettiin aina kasvuvaraa niin paljon, että ensin ne roikkuivat päällä ja vuoden päästä hyvällä onnella ne olivat sopivia, elleivät olleet jäänet pieneksi isomman kasvupyrähdyksen vuoksi. Kengätkin oli jo linttaan kävelty ennen kuin ne olivat sopivat. Ei ollut kirppiksiä niin kuin nykyisin. Se olisikin ollut taivaan lahja.

Pahin vaihe oli siinä 12-13 vuotiaana, kun kasvoin totaalisesti ulos lastenvaatekauppojen tarjonnasta. Ei puhettakaan, että jostain Teinitalosta olisi mitään saanut. En ole varma ymmärsikö vanhempani, tai siis äitini, että nuoret eivät siirry aikuisten vaatteisiin, kun pituutta on tarpeeksi. Jouduin ostamaan jotain kamalia aikuisten mekkoja samasta kaupasta, josta äiti omansa osti. Epätoivoisesti yritin niistä valita jotain vähemmän hirveää. Voin vain kuvitella, miltä näytti luiseva 13-vuotias aikuisen mitoituksella tehdyssä vaatteessa. Onneksi yhtään valokuvaa ei tuolta ajata ole. Koulussa kuulin kyllä hihittelyä selkäni takana eikä jäänyt epäselväksi hihittelyn aihe.

Tuossa vaiheessa, kun kasvu pysähtyi, sain ensimmäiset farkkuni ja niitä pidin todella monta vuotta. Paikkasin niitä tarpeen mukaan, mutta se ei haitannut, sillä olin kutonut pitkän neulepaidan, joka ulottui persaukselle asti. Noissa vaatteissa vähiten erotuin muista.

Varmaan lapsuuden peruja on myös inhoni vaateostoksia kohtaan, kun jokainen ostos tuntui olevan jonkinlainen pettymys. Farkut ja väljät paidat on edelleen ainoa asu, jossa tunnen itseni tyytyväiseksi ja toimii ikään kuin näkymättömyysviittana.

Olen kulkenut äidin tekemässä takissa. Se oli tehty jostain jämäpaloista lampaanturkiksia. Inhosin sitä, ja onneksi se jäi pian pieneksi. Sen lisäksi olen mm. kulkenut kerran yksissä bileissä mummon kotitakissa tai mikä lie siivoustakki se oli ja farkuissa teininä. Siinä kotitakissa oli aika räikeitä värejä. Ja sitten olen itse valmistanut isän kaksista farkuista farkut itselleni, taisi olla lukiossa. Ne olivat ihan jees omasta mielestäni, ja käytin niitä päivittäin. (Lis. Tai ehkä nekin taisivat olla vähän nolot jotenkin.) Mummon kenkiäkin käytin pitkään, beessejä hirvityksiä. Niitä inhosin. Äidiltä "perittyjä" rintaliivejäkin jouduin käyttämään, semmoisia, jota kouluterveydenhoitaja kommentoi negatiiviseen sävyyn. Mutta mekkoon eivät minua vanhempani pakottaneet onneksi.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 07, 2022, 11:38:02
Kopekin pointti oli siinä, ettei varakkaissakaan kodeissa yleensä lapsille anneta juuri sitä mitä ne haluaa tai ainakaan ennen annettu. Ylipäätään nykyään yli 50 v lapsuus oli rahasta riippumatta usein kova, koska lapsilta vaadittiin paljon ja kasvatus oli ankaraa.

Ymmärrän kyllä Kopekin pointin. Se pointti vaan ei ole relevantti tässä keskustelussa köyhyydestä, sillä tuon ajan mittapuilla Kopek ei ollut köyhä.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 07, 2022, 11:38:02
Jos Kopek on joutunut tai joutuu elämään tilanteessa,  missä olemattomilla tuloilla pitäisi jotenkin huolehtia peritystä tai perikunnan rapistuvasta omaisuudesta, ymmärrän täysin miten pirullinen tilanne se on. Itse rimpuilin mm käänteisellä asuntolainalla ja sitäkin sain tuurilla, kun Nordean lainaneuvoja oli kännissä. Muista pankeista näytettiin ovea ja Nordeastakin myöhemmin ,kun yritin hakea lisää.

Perijän osa on usein psykologisesti paska, jos siihen ei liity omia hyviä ansiotuloja, koska se on alamäkeä. Perijä on saanut "förskottina" sen mitä hyväpalkkainen kerää viidessä tai kymmenessä vuodessa.

Perijä, joka jää himaan makaamaan laakereilla kokee myös syrjäytymisen. Hän elää paitsi hupenevan omaisuuden myös hupenevan tietotaidon keskellä. Hyvässä asemassa työelämässä oleva omaa myös muita etuja kuten verkostoitumisen kautta oppii hoitamaan ja kartuttamaan omaisuuttaan.

Vanhojen talojen periminen tosiaankin voi olla aikamoinen rahareikä. Itse en aio satsata (lue: haaskata) rahojani mökinrötiskömme ylläpitoon, vaan mieluummin lisään asumismukavuuttani kaupungissa. Tai tämä on vakaa aikomukseni. Saa näkee, muuttuuko mieli tässä asiassa. Ehkä se mökki kuitenkin oman elinaikani vielä pystyssä pysyy. Samaten järkyttävästi saisi kulumaan varoja vanhoihin laivoihin tai vanhoihin autoihin, jos sellaiset sattuisivat kiinnostamaan. Jos on oikeasti köyhä, silloin ei ole varaa haalia rapistuvaa omaisuutta, jonka ylläpitoon joutuu käyttämään rahaa, jota ei ole. Jos on oikeasti köyhä, ei aja huviajelua 2 miljoonaa kilometriä. Jos on oikeasti köyhä, ei hanki 17-vuotiaana autoa. Itsekin kyllä mietin lunastaessani perintömökin, että onko minulla tosiaankin varaa siihen. Järjetön taloudellinen päätös sen pitäminen kyllä on. Mutta ei emotionaalisesti järjetön päätös.

Me jouduimme oikeasti maksamaan melkoisia kuluja vanhempiemme jäämistöstä. Yllättävän paljon kustannuksia tulee, kun vanhemmat siirtyvät valoon...

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 07, 2022, 10:41:24
Kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta, joka ei ole joutunut syömään hyvin yksipuolista/halpaa/epäterveellistä ruokaa tai joka ei koskaan ole joutunut olemaan vallan ilman ruokaa, ja jonka ei koskaan ole tarvinnut hävetä vaatteitaan, tai tehdä palkkatyötä lapsena, jotta voisi hankkia vaatteita, joita ei tarvitse hävetä.

Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta ei siihen, millaisiin olosuhteisiin syntyy.

Joillakin on onni syntyä ympäristöön, jossa voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Kaikille ei tällaista mahdollisuutta suoda, vaan matto vetäistään alta jo syntymässä. Joitakin kunnioitetaan, joitakin halveksitaan.

Elämä ei ole reilu.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 07, 2022, 15:34:03
Jos on oikeasti köyhä, silloin ei ole varaa haalia rapistuvaa omaisuutta, jonka ylläpitoon joutuu käyttämään rahaa, jota ei ole. Jos on oikeasti köyhä, ei aja huviajelua 2 miljoonaa kilometriä. Jos on oikeasti köyhä, ei hanki 17-vuotiaana autoa.

Niinhän se on, ettei tuollaisia asioita yleensä saa, jos on oikeasti köyhä.

Jos Kertsi viittaa minuun, niin kai elämäni on ollut pelkkää huvia, kun kaksi miljoonaa kilometriä huviajoakin on tullut ajeltua. Ja 17-vuotiaana auto, eikö se ole mieletöntä. Nykyiset 17-vuotiaat tosin taitavat hankkia huomattavasti kalliimpia autoja kuin minun aikoinaan ostamani maantieliikenteestä poistettu vanha kuplavolkkari, josta nykyrahaksi muutettuna maksoin noin 200 euroa + Afga kameran, joka oli halpa ja vaatimaton. En saanut kalliita joululahjoja.

Kamera oli suunnilleen tällainen.

https://www.foto-sandor.de/photographica/sucherkameras/agfa-agfamatic-100-sensor-sucherkamera-agfa-colorstar-parator-optik_75577_90481

Ettei tämä menisi kokonaan ohi aiheen, niin suomalaisesta köyhyydestä puhuttaessa kannattaisi miettiä myös tulopuolta. Miksi joku ihminen pärjää tietyillä tuloilla, mutta toinen ei pärjää.

Koskaan ei pidä yleistää. Siitä huolimatta mieleeni tahtoo suomalaisesta köyhyydestä puhuttaessa hiipiä kuva ihmisistä, jotka tulevat sossun luukulle tupakalta haisten ja kaljatölkit kassissa kolisten. Rahaa on kyllä tiettyihin omiin tarkoituksiin, mutta ei lasten vaatteisiin ja ruokiin.

Olen ollut sossun luukulla, nimittäin siellä toisella puolella. Asiakkaat olivat ihan OK, eli tuo mieleeni hiipivä kuva ei tule omista kokemuksistani. Mutta eivät ne ihmiset olleet syntymästään asti olleet köyhiä. Asiat vain oli ryssitty niin, että tultiin lopulta apua pyytämään. Joillekin sitä myönnettiin, joillekin ei. Nykyään Kela hoitaa nämä jutut. Aikaisemmin hoitajia olivat kunnat. 

Minulla on julkiterhikin mukaan sosiaalityöntekijän pätevyys, joten olin tavallaan siinä hommassa, mihin minulla on koulutus. En kuitenkaan ollut virassa vaan palkattomassa työkokeilussa. Sosiaalityöntekijän virkaa hoiti sijaisena henkilö, jolla ei ollut siihen minkäänlaista pätevyyttä. Tämä nyt oli tällainen asiaan liittymätön sivumaininta. Jonkin verran köyhyysasioita on kuitenkin tullut opiskeltua. Ja köyhyyttähän kaikki ovat nähneet.

https://julkiterhikki.valvira.fi/

Luokallani koulun ensimmäisillä luokilla oli Maija-niminen tyttö, joka oli köyhästä monilapsisesta perheestä. Hänellä oli syyliä käsissään ja vaatimattomat vaatteet ja hoitamaton peikkomainen tukka. Hän puhui möreällä äänellä. Häntä katsottiin vähän alaspäin, mutta ei taidettu aivan suoraan pilkata ainakaan kovin usein. Ehkä takana päin puhuttiin. Koululaukkuna hänellä oli äitinsä vanha käsilaukku, tai ainakin siltä se näytti. Kerran tunnilla laukusta hiipi esille torakka tai jokin vastaava otus, joka juoksenteli luokan lattialla.

Kerran, kun leikittiin piirileikkiä, jouduin ottamaan Maijaa kädestä kiinni. Tytön kädestä kiinni pitäminen on tietysti minun kaltaiselleni tyypille ollut aina kokemus, josta ei kannata kieltäytyä. Mutta ne pahuksen syylät. Kai minun oli pakko puristaa Maijan kädestä, vaikka olisi tehnyt mieli jättää piiriin aukko sille kohdalle.

Vuosia myöhemmin paikallislehdessä oli juttua Maijan perheestä. Siinä kerrottiin perheen vaatimattomasta tilanteesta. En tietenkään enää tarkasti muista, mitä lehtijutussa luki, mutta yksi asia on jäänyt mieleeni. Lehdessä kerrottiin, että perheen isä kärsii keuhkojen laajentumasta, mikä haittaa elämää.

En tuolloin tiennyt, mistä on kyse, mutta myöhemmin olen lukenut, että kyseinen vaiva tulee, kun tupakoi vuosikymmeniä. Ei köyhiä oltiin, eikä lasten vaatteisiinkaan ollut varaa, mutta perheenisän päivittäisenn Klubi-askiin sentään piti raha löytyä, maksoi mitä maksoi. Tupakointi ei ole aivan halpa harrastus. Siinä olisi ollut säästämisen paikka.

* tämä merkki on muistuttamassa eräästä asiasta, johon vielä palaan.

Köyhien lapset eivät ennen aikaan joko saaneet ollenkaan lahjoja, tai saivat vain tarpeellisia lahjoja, kuten villasukkia tai kalsareita tms.. Eivät taatusti saaneet kameroita. Kaikilla vanhemmilla ei ollut myöskään varaa ostaa koulussa tarvittavia suksia ja luistimia lapsilleen.  '

Minulla on hallussani sen henkilön perukirja, jonka mökin olen nyt perinyt. Siinä listataan joitakin (ei kovin monta) perittäviä asioita, kiinteistön lisäksi. Esimerkiksi raappahousut ja maitokärryt. Tämä ihminen sai ostettua kyseisen kiinteistön edullisesti sillä ehdolla, että otti kasvateikseen tilalla ennestään asuneet X kpl lasta, joiden molemmat vanhemmat olivat kuolleet. Ilmeisesti hän sitten hoiti lapset aikuiseksi asti. En tiedä, nimettäisiinkö tällaiset lapset huutolaiseksi. Kunnanholhokeiksi ehkä ainakin. Tuskin saivat joululahjaksi kameroita nämä lapset, ja tuskin edes kyseisen henkilön oma biologinen lapsikaan sai.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 08, 2022, 22:09:21En tuolloin tiennyt, mistä on kyse, mutta myöhemmin olen lukenut, että kyseinen vaiva tulee, kun tupakoi vuosikymmeniä. Ei köyhiä oltiin, eikä lasten vaatteisiinkaan ollut varaa, mutta perheenisän päivittäisenn Klubi-askiin sentään piti raha löytyä, maksoi mitä maksoi. Tupakointi ei ole aivan halpa harrastus. Siinä olisi ollut säästämisen paikka.

Tupakointi ei ole harrastus. Se on addiktio. Yksi voimakkaimmista, samaa luokkaa kuin heroiinin ja muiden sellaisten kovien huumeiden addiktio.

Siinä vaiheessa kun olin köyhä opiskelija, poltin tupakkaa. Jos olisi pitänyt valita (ja pitkin), ostanko ruokaa vai tupakkaa, valinta olisi ollut ilmiselvä, olisin valinnut tupakan. Sitä tilannetta en kohdannut, että olisin ollut usemman viikon kokonaan syömättä. Ehkä sellaisessa tilanteessa olisin valinnut toisin, mutta en ole ollenkaan varma.

Tupakointi ei ollut kai mitenkään paheksuttavaa vielä 1960 .. 1970 luvuilla ainakaan työväestön keskuudessa. Hintakin oli hyvin kohtuullinen verrattuna nykypäivään. Kesti hyvän hetken ennen kuin löysin edes jotain tietoa siitä paljonko tupakka-aski nykyisin maksaa, niin paheksuttavaa se nykyisin on, että sitä ei tahdo löytyä netistäkään helposti. Paheksuttavuuden vuoksi hintaa on tämän vuosituhannen puolella nostettu reippaasti ja nostetaan edelleen, jotta ihmisillä ei todellakaan olisi varaa polttaa tupakkaa.

Kyllähän viinan ja tupakkaan rahat aina löytyy köyhässäkin perheessä. Tingitään sitten muusta. Meilläkin molemmat vanhemmat polttivat ja tupakka kuului ostoslistalle siinä kuin perunat ja lauantaimakkarakin. Ei sitä kyseenalaistettu.

Tupakka-askin hinta 60-luvulla
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13674841/tupakka-askin-hinta-60-luvulla
01.07.2015 18:13
Silloin, kun itse aloitin Boston-aski maksoi 1,04 markaa, Life, Marlboro ja muut pidemmät savukkeet 1,08 mk. Pikku-Boston maksoi 52 penniä. Muistan, että kerran sain joululahjaksi pienen kukkaron, jonka sisällä oli juuri tuo 52 penniä. Faijan huumoria, joka ei silloin naurattanut juurikaan. Jotenkin on muistiini jäänyt, että tupakan hinnat laskivat 60-luvun alussa aika merkittävästi, mutta mistään en ole löytänyt muistilleni vahvistusta. Muistaako kukaan muu?

[Vuoden 1965 rahamäärää 1,00 markka vastaava rahamäärä vuonna 2021 oli 1,91 euroa.]

https://www.verkkouutiset.fi/a/tupakka-askin-hinnaksi-yli-10-euroa/#170d0c76
Ensimmäinen korotus tehdään tämän vuoden alusta, toinen heinäkuun alusta, kolmas vuoden 2023 alusta ja neljäs heinäkuun 2023 alusta.
Korotusten seurauksena savukkeiden hintojen arvioidaan nousevan yhteensä keskimäärin 11 prosenttia.
Korotusten myötä savukkeiden keskihinnan arvioidaan nousevan ennustettu inflaatio huomioiden yli 1,10 eurolla 20 kappaleen savukeaskilta, eli keskimäärin yli kymmeneen euroon askilta.

Nykyisin siis askin päivässä polttaa savuna ilmaan yli kympin. Sillä hinnalla saa jo aika paljon hyvää ruokaa. Kyllähän hintapolitiikka on hyvin ainakin omassa lähipiirissäni saanut tupakoinnin loppumaan kokonaan. Liekö sitten sopivasti toimeen tulevilla elämä sen verran tasapainossa, että irrottautuminen on ollut kohtalaisen helposti toteutettavissa. Luulenpa, että kun köyhällä maailma muutenkin potkii, niin tupakoinnin lopettaminenkaan ei ole kovin helppoa.

Ai niin, joillekin se lopettaminen on helppoa. Toisille kaikkea muuta kuin helppoa. Itse masennuin joka kerta, kun lopetin. Vieläkin olen nalkissa, vaikka on varmaan jo kymmenen vuotta viimeisestä lopetuksesta. Kun tulee puhe tupakasta, tai kun jokin asia hermostuttaa, alkaa tehdä taas mieli.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 08, 2022, 22:09:21

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 07, 2022, 10:41:24
Kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta, joka ei ole joutunut syömään hyvin yksipuolista/halpaa/epäterveellistä ruokaa tai joka ei koskaan ole joutunut olemaan vallan ilman ruokaa, ja jonka ei koskaan ole tarvinnut hävetä vaatteitaan, tai tehdä palkkatyötä lapsena, jotta voisi hankkia vaatteita, joita ei tarvitse hävetä.

Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta ei siihen, millaisiin olosuhteisiin syntyy.

Joillakin on onni syntyä ympäristöön, jossa voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Kaikille ei tällaista mahdollisuutta suoda, vaan matto vetäistään alta jo syntymässä. Joitakin kunnioitetaan, joitakin halveksitaan.

Elämä ei ole reilu.

Kyllä. On olemassa köyhiä perheitä, on olemassa rikkaita perheitä. Taloudellisesti siis.

Se lisäksi on olemassa henkisesti lapsia pahoinpiteleviä perheitä, ja on olemassa sellaisia perheitä kuin kuvaat, lapsen henkistä kasvua tukevia perheitä. (Tai no, (perusteettoman) ihailun ja kunnian yliannosteleminen ehkei tue tervettä kasvua, vaan pikemminkin ruokkii narsismia. Arvostus ja kunnioitus kyllä tukenevat tervettä kasvua.)

Ja lisäksi on perheitä, joihin kuuluu esim. lestamummo, joka peloittee lapset puolikuoliaaksi pelosta, helvetin ikuisella kidutuksella, jos tekee asioita, jotka yhteiskunnassa ovat ihan normaaleja teineille. Eräs kaverini on kasvanut erään toisen uskonlahkon piirissä, muistaakseni jehovien. Hänen painajaisensa on ollut lapsuuden ja puolet aikuisiästä Jeesuksen toinen tuleminen (ja viimeinen tuomio). En näkisi sellaisen henkisen ja hengellisen pahoinpitelyn kohteena olemista rikkautena, millään mittapuulla mitattuna.

Pieni ruotsinkielinen sarja köyhyydestä ja avustusriippuvuudesta:
Bidragsberoende (https://arenan.yle.fi/1-50439232) (Yle Areena)

Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 08, 2022, 23:27:20
Tupakointi ei ollut kai mitenkään paheksuttavaa vielä 1960 .. 1970 luvuilla ainakaan työväestön keskuudessa. Hintakin oli hyvin kohtuullinen verrattuna nykypäivään. Kesti hyvän hetken ennen kuin löysin edes jotain tietoa siitä paljonko tupakka-aski nykyisin maksaa, niin paheksuttavaa se nykyisin on, että sitä ei tahdo löytyä netistäkään helposti. Paheksuttavuuden vuoksi hintaa on tämän vuosituhannen puolella nostettu reippaasti ja nostetaan edelleen, jotta ihmisillä ei todellakaan olisi varaa polttaa tupakkaa.

Kyllähän viinan ja tupakkaan rahat aina löytyy köyhässäkin perheessä. Tingitään sitten muusta. Meilläkin molemmat vanhemmat polttivat ja tupakka kuului ostoslistalle siinä kuin perunat ja lauantaimakkarakin. Ei sitä kyseenalaistettu.

Tupakka-askin hinta 60-luvulla
https://keskustelu.suomi24.fi/t/13674841/tupakka-askin-hinta-60-luvulla
01.07.2015 18:13
Silloin, kun itse aloitin Boston-aski maksoi 1,04 markaa, Life, Marlboro ja muut pidemmät savukkeet 1,08 mk. Pikku-Boston maksoi 52 penniä. Muistan, että kerran sain joululahjaksi pienen kukkaron, jonka sisällä oli juuri tuo 52 penniä. Faijan huumoria, joka ei silloin naurattanut juurikaan. Jotenkin on muistiini jäänyt, että tupakan hinnat laskivat 60-luvun alussa aika merkittävästi, mutta mistään en ole löytänyt muistilleni vahvistusta. Muistaako kukaan muu?

[Vuoden 1965 rahamäärää 1,00 markka vastaava rahamäärä vuonna 2021 oli 1,91 euroa.]

https://www.verkkouutiset.fi/a/tupakka-askin-hinnaksi-yli-10-euroa/#170d0c76
Ensimmäinen korotus tehdään tämän vuoden alusta, toinen heinäkuun alusta, kolmas vuoden 2023 alusta ja neljäs heinäkuun 2023 alusta.
Korotusten seurauksena savukkeiden hintojen arvioidaan nousevan yhteensä keskimäärin 11 prosenttia.
Korotusten myötä savukkeiden keskihinnan arvioidaan nousevan ennustettu inflaatio huomioiden yli 1,10 eurolla 20 kappaleen savukeaskilta, eli keskimäärin yli kymmeneen euroon askilta.

Nykyisin siis askin päivässä polttaa savuna ilmaan yli kympin. Sillä hinnalla saa jo aika paljon hyvää ruokaa. Kyllähän hintapolitiikka on hyvin ainakin omassa lähipiirissäni saanut tupakoinnin loppumaan kokonaan. Liekö sitten sopivasti toimeen tulevilla elämä sen verran tasapainossa, että irrottautuminen on ollut kohtalaisen helposti toteutettavissa. Luulenpa, että kun köyhällä maailma muutenkin potkii, niin tupakoinnin lopettaminenkaan ei ole kovin helppoa.

Verotus ja yhteiskunnan määräys toki vaikuttavat ihmisiin. Mutta onko yleisesti hyvä asia?

^
On ainakin siinä, että rajuilla hinnankorotuksilla on saatu ainakin osa ihmisistä lopettamaan tupakointi, kun ei ole terveysvalistus mennyt perille.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 10, 2022, 23:20:08
^
On ainakin siinä, että rajuilla hinnankorotuksilla on saatu ainakin osa ihmisistä lopettamaan tupakointi, kun ei ole terveysvalistus mennyt perille.

Silti vapaan valinnan ohjausta yhteiskunnan taholta. Ymmärrän joskus, mutta on riski.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 08, 2022, 22:09:21
* tämä merkki on muistuttamassa eräästä asiasta, johon vielä palaan.

Mistä tässä oli kyse?

Vastasin Kertsin kommenttiin "kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta" seuraavasti.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 08, 2022, 22:09:21
Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta ei siihen, millaisiin olosuhteisiin syntyy.

Joillakin on onni syntyä ympäristöön, jossa voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Kaikille ei tällaista mahdollisuutta suoda, vaan matto vetäistään alta jo syntymässä. Joitakin kunnioitetaan, joitakin halveksitaan.

Elämä ei ole reilu.

Tarkoitin onnellisella vaihtoehdolla köyhään perheeseen ja vaatimattomiin oloihin syntymistä.

Köyhässä perheessä voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Jos on huono tuuri, ja syntyy rikkaaseen perheeseen, tällaista mahdollisuutta ei ole. Sen sijaan on tuomittu olemaan halveksittu ja inhottu koko ikänsä. Pienestä pitäen joutuu olemaan kiusanteon ja ilkivallan ja väkivallan kohteena tyyliin "nyt rikkaiden pennulle turpiin". Hän joutuu peittelemään taustaansa.

Miten rikkaaseen perheeseen syntyvä voisi erityisemmin menestyä. Tekipä hän mitä tahansa, sen ei katsota johtuvan hänen ahkeruudestaan ja sinnikkyydestään vaan rikkaasta taustastaan. Hyväosaisuus periytyy, korkea koulutus periytyy, näinhän me saamme uutisista lukea. Mikään ei ole rikkaan perheen lapsen omaa ansiota vaan suvun rahojen.

Jos köyhän perheen lapsi menestyy opinnoissaan ja etenee pitkälle ja päätyy korkeaan asemaan, se on sankaritarina, joka todistaa hänen olevan sinnikäs ja lahjakas ja ahkera. Jos rikkaan perheen lapsi etenee samalla tavalla, niin mitä sitten. Se ei todista muuta kuin, että papalla on ollut rahaa ja suhteita ja vaikutusvaltaa.

Köyhän perheen lapsi voi toteuttaa klassisen "ryysyistä rikkauksiin" sankaritarinan. Rikkaan perheen lapsen tarina voi olla korkeintaan päinvastainen eli rikkauksista ryysyihin, mistä on seurauksena loputonta naurua ja vahingoniloa.

Köyhän perheen lapsen sankariura alkaa koulumenestyksellä ja kesätöillä, joilla hän hankkii rahaa köyhälle perheelleen.

Jos paikkakunnan suurimman työnantajayrityksen omistajan lapsi menee pyrkimään kesätöihin, sitä paheksutaan ahneutena, koska eihän hänen ajatella tarvitsevan kesätyöstä saatavaa palkkarahaa. Hänen perheensähän on rikas. Jos hänet palkataan, hän vie työpaikan ja työstä maksettavan palkan jonkun köyhän perheen lapselta, joka oikeasti tarvitsisi kesätyötä. Työnantajallekin hänen palkkaamisensa olisi huonoa PR:ään.

Suvun omaan firmaan kesätöihin meneminen olisi kiusallista samasta syystä, koska sinnekin pyrkii vähävaraisia kesätöihin. Omistajan lapsi palkkatyöläisten keskellä on muutenkin asetelmana epämukava, koska muut tekevät työtä elääksen, mutta tuo yksi... mitä se tekee. Kyttäämässäkö se on?

Kun varakkaan perheen lapsi ei mene kesätöihin, hän on halveksittu laiska luuseri, jonka katsotaan elävän rikkaan sukunsa rahoilla.

Kaikki kuvittelevat, että rikkaan perheen lapsella on rahaa vaikka miten paljon, vaikka sitä ei olisikaan.

Jos köyhän perheen lapsi menee ostamaan käytettyä autoa, hän saa hyvällä tuurilla alennusta. Jos rikkaan perheen lapsi menee ostamaan autoa, sen hinta kaksinkertaistuu, kun ostajan sukunimi käy ilmi. Ostamisessa on käytettävä bulvaania.

Riippuu täysin vanhemmista, mitä rikkaan perheen lapsella on tai ei ole. Jos vanhemmat ovat avokätisiä, lapsi saa kaiken, mitä haluaa. Hänellä on mopoauto ja moottoripyörä ja vesijetti ja mitä hän vain toivoo. Hän pääsee ulkomaanmatkoille kaukaisiin maihin. Mutta jos rikkaan perheen lapsen vanhemmat eivät ole avokätisiä (mille voi olla syynä se, että lapselle annettavat kalliit esineet voisivat herättää muutenkin kateellisessa ympäristössä pahaa verta), lapsella ei ole mopoautoa eikä moottoripyörää eikä vesijettiä vaan viiden kympin rihkamakamera. Ja ulkomailla käyvät vain hänen vanhempansa.

Vähävaraisen perheiden lapset ajelevat kesätöillä hankkimillaan moottoripyörillä ja tekevät Interrail-reissuja. Varakkaan perheen lapsi, jolle kesätyöt eivät ole olleet realistinen vaihtoehto, eikä vanhemmiltakaan suuremmin rahaa ole herunut, ajelee polkupyörällä.

^
Etköhän jälleen kerran yleistä oman tarinasi koskemaan kaikkia rikkaisiin perheisiin syntyneitä.

Eihän se noin mene. Omasta kokemuksesta taas voin kertoa ihan päinvastaisia tapauksia, joissa hyväosaiset ovat olleet suosittuja luokkakavereiden keskuudessa ja joukossa on erittäin hyvin koulussa ja myöhemmin elämässään menestyneitä sekä sitten hiukan tavallisemmin menestyneitä. Ei raha tässäkään kaikkea ratkaise ja aja ihmisiä johonkin tiettyyn putkeen elämässään.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - toukokuu 11, 2022, 10:11:27
^
Etköhän jälleen kerran yleistä oman tarinasi koskemaan kaikkia rikkaisiin perheisiin syntyneitä.

Eihän se noin mene. Omasta kokemuksesta taas voin kertoa ihan päinvastaisia tapauksia, joissa hyväosaiset ovat olleet suosittuja luokkakavereiden keskuudessa ja joukossa on erittäin hyvin koulussa ja myöhemmin elämässään menestyneitä sekä sitten hiukan tavallisemmin menestyneitä. Ei raha tässäkään kaikkea ratkaise ja aja ihmisiä johonkin tiettyyn putkeen elämässään.

Ehkä omat kokemukseni painoivat liikaakin taustalla, joten kirjoituksestani jäi yleistämisen tunne - taas kerran. 

Tapaukset, joissa on joutunut hakatuksi ja vangituksi (perunakellariin, ulkorakennuksen vintille, ankkuriketjuboksiin, puuhun sidotuksi jne.) ja kidutetuksi siksi, että on kuka on, jättävät aika syvät jäljet. Jos väkivallan ja vainon ja tuhotöiden syy olisi ollut erilainen ihonväri, puhuttaisiin sen tason rasismista, ettei sellaista Suomen oloissa voi edes kuvitella. Kokemusta pahentaa tunne siitä, että osa ihmisistä mahdollisesti hyväksyy tapahtumat esimerkiksi ikään kuin vuoden 1918 kostotoimiin kuuluvana. Tapahtumiin tulee luokkasodan henkeä. 

Ajat ovat tietenkin muuttuneet. Riippuu tilanteesta ja paikkakunnasta ja ajankohdasta ja ihmisten naamakertoimesta ja kaikesta mahdollisesta, miten itse kutakin missäkin kohdellaan. Sellaisellakin asialla on merkitystä kuten suhteeellinen varakkuus ja köyhyys. Joku voi olla rikas tai köyhä omassa ympäristössään, mutta ei laajemmin katsottuna.

Jos ihminen omistaa 1,5 miljoonan arvoisen asunnon Helsingin keskustassa, hän on todennäköisesti aika varakas. Tuollainen asunto on kuitenkin aika vaatimaton luukku hintaansa nähden. Joku voi omistaa maaseudulla paljon hienomman asunnon, jonka hinta on vain pieni osa kaupunkiasunnon hinnasta. Miten tuon 1,5 miljoonan euron asunnossa asuvan ihmisen varakkuus siis oikeastaan näkyy.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 11, 2022, 09:49:16Jos paikkakunnan suurimman työnantajayrityksen omistajan lapsi menee pyrkimään kesätöihin, sitä paheksutaan ahneutena, koska eihän hänen ajatella tarvitsevan kesätyöstä saatavaa palkkarahaa. Hänen perheensähän on rikas. Jos hänet palkataan, hän vie työpaikan ja työstä maksettavan palkan jonkun köyhän perheen lapselta, joka oikeasti tarvitsisi kesätyötä. Työnantajallekin hänen palkkaamisensa olisi huonoa PR:ään.

Kuinka paljon tästä ja muusta pitkässä kirjoituksessasi on omia kokemuksiasi, ja kuinka paljon on mielikuvituksesi tuotetta? Yrititkö saada ja tehdä kesätöitä, tai töitä lukukauden aikana, eli puhutko omista kokemuksistasi jokaisessa kohdassa?

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 11, 2022, 10:32:49
Jos ihminen omistaa 1,5 miljoonan arvoisen asunnon Helsingin keskustassa, hän on todennäköisesti aika varakas. Tuollainen asunto on kuitenkin aika vaatimaton luukku hintaansa nähden. Joku voi omistaa maaseudulla paljon hienomman asunnon, jonka hinta on vain pieni osa kaupunkiasunnon hinnasta. Miten tuon 1,5 miljoonan euron asunnossa asuvan ihmisen varakkuus siis oikeastaan näkyy.

Puolentoista miljoonan asunto keskustassakin on kunnosta riippuen 100-200 neliötä, yleensä lähempänä jälkimmäistä.

Arvoasunnoissa asuu ääripäitä, vauhdikasta elämää viettäviä uraohjuksia ja toisaalta passiivista ja muuten vaatimattomasti eleleviä iäkkäämpiä ihmisiä.

Jälkimmäisillä on usein voimakas tunneside asuntoonsa, mutta ei heillä myöskään ole tarvetta tuhlailla muuten. Sitä asuntoa sitten pakon edessä "syödään" irrottamalla ja myymällä osia tai käänteisellä asuntolainalla. Tuollaisessa tilanteessa elävä on tavallaan rikas ja yhtäaikaa pirun köyhä, jos muuta omaisuutta ei ole  tulot ovat niukat eikä asunnosta pysty luopumaan. Jokainen tilanne on omanlaisensa eikä se niin yksinkertaista ole, että muuta Peräseinäjoelle ja elele siellä herroiksi.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 11, 2022, 10:32:49
Ehkä omat kokemukseni painoivat liikaakin taustalla, joten kirjoituksestani jäi yleistämisen tunne - taas kerran. 

Tapaukset, joissa on joutunut hakatuksi ja vangituksi (perunakellariin, ulkorakennuksen vintille, ankkuriketjuboksiin, puuhun sidotuksi jne.) ja kidutetuksi siksi, että on kuka on, jättävät aika syvät jäljet. Jos väkivallan ja vainon ja tuhotöiden syy olisi ollut erilainen ihonväri, puhuttaisiin sen tason rasismista, ettei sellaista Suomen oloissa voi edes kuvitella. Kokemusta pahentaa tunne siitä, että osa ihmisistä mahdollisesti hyväksyy tapahtumat esimerkiksi ikään kuin vuoden 1918 kostotoimiin kuuluvana. Tapahtumiin tulee luokkasodan henkeä. 

Kuinka rankasti paikkakunnallasi rankaistiin punakaartilaisia, ja heidän perheitään teloituksin ja nälkään näännyttämisin vankileireillä, ja vuoden 1918 jälkeen? Teloitettiinko paikkakunnallasi lapsiakin, esimerkiksi 8-vuotiaita kirvesmiehiä? Entä millä lailla paikkakunnallasi kohdeltiin sisällissodan jälkeen punaorpoja ja punaleskiä? Jäivätkö molemmat vanhempansa menettäneet punaorvot esim. oman onnensa nojaan, vailla mitään toimeentulon edellytyksiä? Palkattiinko punaorpoja esim. raatamaan peltotöissä nälkäpalkalla? Suljettiinko heidät ulos yhteiskunnasta? Valkoisten lesket ja orvot saivat eläkettä, punaisten ei, mutta kovinkaan tarkasti en ole  perhetynyt sisällissodan jälkeiseen maan tapaan rangaista kapinallisia, heidän perheenjäseniään ja lapsiaan, ja jälkeläisiä ties kuinka monta sukupolvea. Se tiedetään, että punaleskien ja punaorpojen oli vaikeaa saada työpaikkaa. Ja jos punalesket hakivat toimeentulotukea, vietiin lapsetkin ja äänioikeus! "Lapset oli siis otettava turvaan hirviöäideiltä. Vaivashoitolain nojalla lapsia vietiin väkisin lastenkoteihin ja 1.700 lasta sijoitettiin ideologisesti sopiviin, isänmaallisiin perheisiin Pohjanmaalle ja Etelä-Savoon." Köyhäinhoitolehti vuoden 1918 syksyltä on karua luettavaa, Punaorvot (https://www.annelikanto.fi/kirjoittaminen/punaorvot/?msclkid=c7426454d10311ec8dafc0d987782e72). Suosittelen lukemaan. (Etkös maininnut joskus että suvullasi oli perinteitä köyhäinhoidosta...?)

Kauanko näitä lapsia rangaistiin? Koko elämä? Vai oliko paikkakunnalla ehkä sukuja, jota oli rangaistu puoli vuosisataa ja enemmänkin? Pääsikö punaisesta leimasta koskaan eroon? Tietysti jos lapset erotettiin vanhemmistaan ja side sukuun katkaistiin väkisin, ei voine puhua suvusta. Lapsethan usein väkisin otettiin huostaan ja sijoitettiin joko kurjiin lastenkoteihin kaltoinkohdeltavaksi, tai sijoitettiin "hyviin" perheisiin, vaihtelevasti kohdeltavaksi (kohtelun skaala taisi olla suuri, lähtien hyvästä kohtelusta omana lapsena aina kohtelusta peltotöissä tapettavina orjina - lasten uudet "omistajat" saivat sekä yhteiskunnan avustusta että ilmaista työvoimaa). En jostain syystä odota sinulta rehellistä vastausta tähän. Et ehkä edes ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Siis sitä, mistä voisi katkeruus sinua kohtaan kummuta, tai oikeastaan sitä kohtaan, mitä edustat. Mitä edustit kiusaajillesi? Yksittäistä, tyhjöistä pulpahtanutta rikasta henkilöä? Vaiko rikasta sukua, punaisten jälkeläisiä työnotossa syrjivää sukua, peltotöissä punaorpoja työhön tappavaa sukua, työnantajasukua, köyhäinhoitoalalle erityisesti suuntautunutta sukua, sivistyssukua, yläluokkaa, valkoiseen terroriin osallistuneita, Lapuan liikettä, äärioikeistoa, kiihkoisänmaallisia, kiihkouskovaisia? Tai filantrooppisukua, reilua ja punaorpoja ja punaleskiä sorsimatonta työnantajaa, enkelimäistä sukua, jolloin katkeruus siis kohdistui vain sinuun henkilönä?

En myöskään odota sinulta rehellistä tai puolueetonta vastausta siitä, mistä syystä sisällissotaan päädyttiin. Millainen tilanne oli ennen vuotta 1918? Olet kertonut, että sinua kiusattiin, ja että liität sen 1918 tapahtumiin ja katkeruuteen. Liitätkö katkeruuden myös sukusi historiaan, vai ihan syyttäkö sukuasi kohtaan tunnettiin katkeruutta? Vai sinuako kohtaan henkilökohtaisesti tunnettiin katkeruutta?

Se, että jonkun henkilön esi-isät tai -äidit sata vuotta sitten oletetusti tai vaikka todistetustikin olisivat tehneet jollekin pahaa ei oikeuta kiusaamaan kyseistä henkilöä. Ei oikeuttanut 60-70-luvuilla eikä oikeuta tänäkään päivänä. Me olemme vastuussa vain ja ainoastaan omista teoistamme. Varallisuudesta riippumatta.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 11, 2022, 12:41:47
Se, että jonkun henkilön esi-isät tai -äidit sata vuotta sitten oletetusti tai vaikka todistetustikin olisivat tehneet jollekin pahaa ei oikeuta kiusaamaan kyseistä henkilöä. Ei oikeuttanut 60-70-luvuilla eikä oikeuta tänäkään päivänä. Me olemme vastuussa vain ja ainoastaan omista teoistamme. Varallisuudesta riippumatta.

Ei oikeuta. Eikä kukaan ole niin väittänytkään. Ilmiöitä voi silti yrittää ymmärtää. Ja ihmisten väitteiden taustoja voi yrittää kysellä. Vastauksen saamisen kanssa voi olla vähän niin ja näin.

Jos Kopekia on kiusattu sukunsa vuoksi, ja jos valkoisten tai punaisten jälkeläisiä on kiusattu (tai tehty pahempaa) sukunsa vuoksi ties kuinka monta sukupolvea, kumpaankaan on kyllä vaikea hyväksyä.

Jossain keskisuomalaisessa pikkukunnassa, jossa suvut ovat iän ja ajan asuneet, varmaan nuo sukukaunat periytyvät siinä kuin mikä muu tahansa. Penskat kuulevat, mitä aikuiset puhuvat ja oikeuttavat tekonsa omassa sukupolvessaan.

Onko ne sukuriidat sitten aina rahasta kiinni. Rikkaan suvun vesaa kiusataan aina, vai olisiko myös niin päin, että paremman väen penskat pilkkaavat ja kiusaavat niitä köyhempiä?

Ei ainakaan meidän nurkilla täällä PK-seudulla, tai siis lapsuuteni aikaisessa Helsingin kantakaupungissa kuullut mitään sellaista pahaa puhetta, jossa politiikka olisi takana. Jostain 1918 hässäköistä kuulin vasta koulussa. Kyllä joitain kiusattiin silti, mutta kiusattiin vain siksi, että olivat tavalla tai toisella mulkeroita. Veikkaan että siinä sekalaisessa seurakunnassa jossa kasvoin ja kouluni kävin ei edes ollut mitään sukujen yhteistä historiaa.

Isoissa kaupungeissa ihmisen varallisuus tai varattomuus ei ole yleisesti tiedossa ellei sitä itse kuuluta.

Myöskin sisällissodan aikaisia kaunoja vatvotaan aniharvoin jos koskaan.

Ehkei meidänkään koulussa vatvottu kenenkään suvun varakkuutta, mutta kyllä yleisesti oli tiedossa, ketkä asuivat ankeissa vuokrataloissa, ketkä omistusasunnossa kerrostalossa ja ketkä omakotitaloissa. Ja missä kaupunginosassa. Ja keillä oli sukunimi, joka kalskahti hienolta. Eräällä esimerkiksi oli sukunimi, jonka perusteella hänet liitettiin erääseen Suomen rikkaimpaan sukuun. Häntä ei kiusattu. Oli tuskallisen ujo poika. Se tiedettiin, ketkä olivat avainlapsia, joilla siis riippui avain kaulassa, eikä kotona ollut ketään vastaanottamassa, kun tuli koulusta. Sitä en muista, oliko jollain koulukaverillani kotona palvelusväkeä. Tuskin oli. Joillakin oli kotiäitejä.

Korjattu typo.

No ei meidän pikkukaupungissa kyllä enää minun aikani tiennyt kenen perhe milläkin puolella oli ollut. Lisäksihän sitä nimenomaan pikkukaupunkeihin sijoitettiin niin paljon karjalaisia, että he viimeistään sekoittivat pakan. Ei kukaan puhunut ikinä kotonaan kuulleen mitään kapinajuttuja ja kai ne olisi ollut niin mehukkaita, että niitä olisi toisteltu, jos niistä kakaroina olisi jotain kuultu.

Lisäksi kysymys "palvelusväestä" on kanssa hieman niin näin: oli meilläkin aina minun kouluuni lähtöön saakka joku tyttö/nainen kotona katsomassa perään ja siinä samalla teki jotain kotitöitäkin, ruokaa jne. Se oli ihan yleistä, että jos molemmat vanhemmat kävivät töissä, joku naapuruston kotiäiti/sukulaistyttö tienasi hieman noin. Päiväkotiin oli tuloraja siten, että jos vanhemmat yhteensä  tienasivat jonkun summan, ei lapsi sinne päässyt. Tämähän olikin yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen seikka, joka herätti suuresti polemiikkia = yhteiskunta haittasi naisten työssäkäyntiä ja edisti naisten riippuvuutta miehistä.

Mutta ei sentään ollut erikseen lapsenlikkaa, kokkia ja sisäkköä, vaan saman piti tehdä kaikki.

T: Xante

Kaikkein köyhimmillä perheillä ei ollut varaa palkata edes lapsenlikkaa, vaan sisarukset jätettiin oman onnensa varaan, kun ei ollut muutakaan mahdoliisuutta ennen aikaan. 7-8-vuotias kävi jo lapsenlikasta, jolle hyvin pystyi uskomaan 5-vuotiaan sisaruksensa hoivan muutama tunti päivässä niin kuin eräässä hyvin tuntemassani perheessä.

Jos oltaisiin vielä 1970-luvulla, määrittelisin köyhäksi sen jolla ei ole sisävessaa. Elämäni ensimmäiset 9 v asuin omakotitalossa jossa oli huone ja keittiö (vintille olisi mahtunut yksi huone lisää, kun oli niin korkea). Sisälle ei tullut edes kylmää vettä, ja tietenkään mitä sisävessaa ei siis ollut. Sitten muutimme isompaan omakotitaloon. Sinne oli kai vesivaraajakin jo hankittu, muttei asennettu. Sisälle tuli kylmä vesi ja oli sisävessakin.

En osannut tuntea kateutta lapsuudessani, mutta jotenkin hienolta tuntui serkkuni koti, asunto kerrostalon korkeimmassa (3/3) kerroksessa. Vuokra-asuntohan se oli (millä ei minulle silloin ollut mitään merkitystä, kun en moisista mitään tiennyt), mutta heillä oli kylpyamme. Ja kunnon patterilämmitys, eikä joku perkeleen öljyllä täytettävä kamina.

Sittemmin olen ollut pöyristynyt siitä miten amme revitään automaattisesti pois asunnosta kuin asunnosta. Kerran kun satuin asumaan ammeellisessa asunnossa, otin kellosta aikaa kauanko kesti ammeen täyttyminen. 10 min. Kauanko kestää suihku kun minä sen otan? 10 min.  ::) (Kasteltuani tukkani katkaisen vedentulon ja sotken shampoon tai hoitoaineen päähän, ja lääpin saippuat kainaloihin. Kasvot olen pessyt jo aiemmin.)

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 11, 2022, 15:31:36
Kaikkein köyhimmillä perheillä ei ollut varaa palkata edes lapsenlikkaa, vaan sisarukset jätettiin oman onnensa varaan, kun ei ollut muutakaan mahdoliisuutta ennen aikaan. 7-8-vuotias kävi jo lapsenlikasta, jolle hyvin pystyi uskomaan 5-vuotiaan sisaruksensa hoivan muutama tunti päivässä niin kuin eräässä hyvin tuntemassani perheessä.

Epäilen, että tuossa vaiheessa myös "palkkaus" on ollut vähän niin ja näin sekin, eli varmaan pimeänä maksettu joku pikku summa, enemmän hommaa tehty rakkaudesta lajiin ja nuorilla siksi, että on päässyt elämän alkuun ja vähän kuin työn oppiin tms.

Toki heillä, kenellä oli palvelusväkeä per se, asia varmaan oli toinen.

T: Xante

Liittyen tämän keskustelun viimeaikaisiin teemoihin, satu:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,2036.msg133689.html#msg133689

(korjattu linkki)

Aiheesta "kuka on köyhä" näytetään kirjoitetun monta kommenttia. Muutamissa niistä kysellään asioista, joita käsittelin aikaisemmissa kirjoituksissani. Päätin, että en vastaa yksityiskohtaisesti vaan käsittelen asioita yleiseltä kannalta. Jos vastaisin kaikkiin kysymyksiin, niitä seuraisi uusia kysymyksiä, ja keskustelu olisi kuin henkinen ruumiinavaukseni, jossa kaikki kipeät asiat käsiteltäisiin julkisesti. Ellen joutuisi lataamoon tuollaisen psyykkisen stressin jälkeen, niin ainakin yöuneni menisivät.

Yleisellä tasolla ja yksityiskohtiin menemättä voin selventää aikaisemmin kirjoittamaani.

Kun kirjoitin luokkasodan hengestä ja vuoden 1918 kostotoimista, kirjoituksessani oli monta suodatinta. En esittänyt, että kyseessä olisi ollut luokkasota ja "ikään kuin vuoden 1918 kostotoimet", vaan kirjoitin pelkästään tunteestani, minkä tapahtumat minussa herättivät - tai oikeastaan vasta jälkeen päin ovat herättäneet.

Paikkakunnalla, jossa kasvoin, ei onneksi ollut veristä historiaa vuoteen 1918 liittyen. Alue oli aktiivisten sotatapahtumien ulkopuolella. Sieltä lähti kuitenkin miehiä kummallekin puolelle rintamaa, oletettavasti eniten valkoisten puolelle. Sukulaiseni olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria osallistuakseen sotatapahtumiin. Sukuni tietysti kannatti valkoista osapuolta. Olen kuullut kerrottavan, että yksi paikkakunnalta punaisten puolelle lähtenyt nuori mies vangittiin sodan lopussa, ja tämän miehen isä tuli pyytämään apua isoisäni isältä poikansa saamiseksi vapaaksi. Isoisäni isä käytti hyväksi suhteitaan ja onnistui. Tarinan mukaan kyseinen suku - vaikka olikin poliittisesti eri puolella värikarttaa - oli tästä asiasta kiitollinen vielä pitkään. Olosuhteet vankileirillä olivat niin huonot, että sinne jääminen olisi voinut merkitä kuolemaa. Minulla ei ole kirjallista vahvistusta siitä, pitääkö tämä tarina paikkansa, mutta näin on kerrottu.

Ainoa sisällissotaan osallistunut tiedossani oleva sukulaiseni taisteli punaisten puolella. Tai en hänen taistelemisestaan tiedä, mutta hän oli kuitenkin punaisten joukossa Tampereella. Tämä henkilö oli niinkin läheinen sukulaiseni kuin isoisäni eli äitini isä. Minulla on siis osittain "punaiset sukujuuret", jos asian näin haluaa nähdä.

Asian hahmottamista vaikeuttaa se, että en pysty esittämään - enkä oikeastaan edes halua esittää - oleellista asiaa eli lapsuuden maisemissani esiintynyttä kontrastia eri asemissa olleiden välillä. Jotkut voisivat kokea sen ällöttävänä kehumisena ja rehvasteluna - olkoonkin, että kertoisin vanhoista asioista, jotka ovat kirjaimellisesti menneitä. Parhaiten asian esittäisi valokuvilla ja kartoilla.

Sehän ihmisten mielissä synnyttää kuvan siitä, ketkä ovat varakkaita ja ketkä köyhiä, miltä asiat näyttävät. Jos jollakin on sata miljoonaa euroa tilillään, mutta hän asuu vaatimattomasti, hänestä ei välity samanlaista varakkaan ihmisen kuvaa kuin jostakin toisesta, jolla on hienot tilukset ja autot ja veneet ja asunnot ja puutarhat ja pellot ja maat, joiden arvo on kuitenkin vain 50 miljoonaa euroa. Silläkin on merkitystä, missä asemassa arvioija itse on.

Meidän sukumme tapauksessa omaisuuden arvo oli loppuvaiheessa enää noin kolmasosa velkojen arvosta, ja siitä huolimatta pelkkiä kulisseja katsomalla meitä olisi voinut pitää varakkaina. Ihmiset uskovat siihen, mitä he silmillään näkevät. Pankkitilien ja velkakirjojen numerot eivät niin helposti näy. 

Onko ihminen rikas, jos hänen omaisuutensa nettoarvo on kymmeniä miljoonia euroja miinuksen puolella. Eikö hän oli köyhempi kuin keppikerjäläinen, jolla ei ole senttiäkään rahaa.

Onko Suomessa nykyaikana aidosti köyhiä ihmisiä? Jos on, eivätkö julkiset tuet voi nostaa heitä köyhyydestä, vai ovatko he jostakin syystä niiden ulkopuolella.

Mikä on vähimmäismäärä julkista tukea, jonka ihminen saa, jos hän koluaa kaikki luukut ja käyttää kaikki tilaisuudet?

Taidan vastata saman tien, eli se taitaa riippua paikkakunnasta.

https://beta.kela.fi/documents/20124/410315/asumismenojen-rajat-toimeentulotuessa-2022.pdf/20f83a4f-a153-0f2e-12d4-63be1d1ff837?t=1638954038707

Tällainen tieto hyppäsi silmille, kun kirjoitin Googleen kysymyksen...

(https://i.ibb.co/vdWwFFG/palkkoja.jpg)

En ole kuullut tuollaisista rahoista kun TV-sarjassa Dallas, jota aikoinaan näytettiin.

Siltä varalta, että kuva ei näy, tässä sama vielä tekstinä:

"Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle Ylempi toimihenkilö on 5625 euroa kuukaudessa."

Mitähän Google kertoo sossusektorin (joka olisi muodollisesti alani) palkoista...

"Keskimääräinen kuukausipalkka tehtävänimikkeelle sosiaalityöntekijä on 3300 euroa kuukaudessa"

Summa on epäilyttävän suuri. Sivulla "palkkavertailu" kerrotaan pienemmistä palkoista.

https://palkkavertailu.com/palkka/sosiaality%C3%B6ntekij%C3%A4

Kun olin hommissa, en koskaan saanut mitään "keskimääräistä kuukausipalkkaa" vaan minimin, mitä työstä voidaan taulukoiden mukaan maksaa. Eikä ollut kertynyt myöskään ikälisiä kuntahommissa. 

Minulla ei ole tallessa kuitteja, mutta muistelen, että viimeisin palkkani tilastokeskuksen rahanarvolaskurilla nykyrahaksi muutettuna olisi ollut 1 931,58 euroa kuukaudessa.

Tuo on korkein koskaan saamani palkka, ja sitäkin tuli vain parin kuukauden ajan ennen kuin irtisanouduin. Sitä ennen tulot olivat pienemmät. Ja tuon ajankohdan jälkeen tekemieni työllisyystöiden palkka oli luonnollisesti paljon pienempi.

Kunhan inflaatio aikansa jyllää, ylitän kahden tonnin rajan, kun vanhat summat muuttaa nykyeuroiksi. Lähellä jo ollaan.

Verot vievät tietysti osansa niin isommista kuin pienemmistäkin tuloista.

Nykyiset tuloni eivät tietenkään ole lähellä edes työllisyystöistä maksettavia - tai mistään säännöllisestä työstä maksettavia - tuloja.

P.S. Nykyään en tiedä työasioista mitään, mutta aikoinaan osasin työhöni liittyen kunnan.. nyt en muista edes nimeä.. kunnallisen yleisen virka- työehtosopimuksen aika hyvin. Se oli punainen kirja, jota plärättiin.

(https://www.kt.fi/sites/default/files/styles/large_uncropped/public/media/image/sopimusten-tilaus.jpg)

En itseeni liittyen tuota opusta tarvinnut vaan työntekijöiden juttuja hoidellessa. Laitoksessa oli parikymmentä naistyöntekijää.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 11, 2022, 17:14:32

Onko Suomessa nykyaikana aidosti köyhiä ihmisiä? Jos on, eivätkö julkiset tuet voi nostaa heitä köyhyydestä, vai ovatko he jostakin syystä niiden ulkopuolella.

Mikä on vähimmäismäärä julkista tukea, jonka ihminen saa, jos hän koluaa kaikki luukut ja käyttää kaikki tilaisuudet?

Aidosti köyhiä voisivat olla mm. matala-palkka-alalla toimineet työkyvyttömät sairaat, tai sairauseläkeläiset ja kansaneläkeläiset. Aika paljon on työttömyyskortistoissa täysin työkyvyttömiä. Eräs tuttu maalla on liki täysin työkyvytön (vaan ei Kelan mielestä), eikä ole edes päässyt sairaseläkkeelle. Kelan (tai jokin maanviljelijöiden vastaava laitos) kuntoutustuki tai sairaukseen liittyvä etuus hänellä on noin viitisensataa. Eräät tutut eläkeläisnaiset ovat pelkän kansaneläkkeen varassa (en tiedä ovatko olleet kotirouvina esim.). Muistaakseni kansaneläke on reilu kuutisen sataa. Ja jos ei ole asunut Suomessa koko aikaa, vähennetään se prosentuaalinen osuus kansaneläkkeestä. Esim. jos on asunut puolet elämästään ulkomailla, saa vain puolet kansaneläkkeestä (tjst.). Jokainen voi sitten mielikuvitella, miten itse tulisi toimeen kolmella sadalla kuussa, tai edes viidellä, kuudella.

Jonkinlaiseen asumistukeen em. köyhät ehkä olisivat oikeutettuja, mutta en tiedä siitä paljoakaan. Mitä muita tukia olisi olemassa mainitulle työkyvyttömälle maanviljelijälle?

Asumistukea taitaa saada aika helposti, itsekin saan, kun jäin työttömäksi vuosi sitten.

Takuueläke kai paikkaa noi kaikkein vaikeimmat eläke tilanteet, tosin ei sekään häppöinen ole.

Mitä tulee ylempien toimihenkilöiden keskimääräiseen palkkaan, niin siinä taitaa olla todella kovatuloisia mukana, esim. johtajaylilääkäreitä, yritysjohtajia jne.?  Ja toisaalta on olemassa niitäkin, jotka vain osan työhistoriaansa tienaavat hyvin, ja sitten kun alkavat sairastelemaan, voivat joutua vähentämään työaikaansa osapäiväiseksi, ja voivat joutua hyvinkin pienille tuloille, jos joutuvat sairauseläkkeelle, jos sitä työeläkettä ei ole kerennyt kertyä. On myös esim. perheenäitejä, jotka tekevät puolipäiväistä työviikkoa. Jne.. Eli yhtä vähän kuin voi päätellä henkilön todellista varakkuutta hänen omistamiensa laivojen, autojen ja peltojen tai tuotantolaitosten perusteella (jos veloistaan ei ole tietoa), voi päätellä hänen kuulumisestaan jossain elämänvaiheessa ylempien toimihenkilöiden joukkoon. Sen ehkä voi päätellä, että ylempi toimihenkilö harvemmin on haalinut omaisuutensa jonkun toisen selkänahasta.

Eihän palkka muutoinkaan mistään kerro, saattaa olla vaikka kuinka isopalkkainen henkilö, mutta jos on esim. kuusihenkisen perheen ainut elättäjä, ei siinä erityisesti varallisuus kartu.

Muutoinkin juurikin asumisen valinnat ja perhetilanne mielestäni vaikuttaa eniten ns. arjen varakkuuteen ja siihen, kuinka paljon rahaa on (olisi) päivittäin käytössä.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 18, 2022, 11:14:46
Sen ehkä voi päätellä, että ylempi toimihenkilö harvemmin on haalinut omaisuutensa jonkun toisen selkänahasta.

Alempien toimihenkilöiden kenties? Pienipalkkaisten ehkä?

Jos yrityksillä ja julkisella sektorilla on varaa maksaa yhteensä x euroa palkkarahaa vuodessa, keskitasoa suurempaa palkkaa saavien vastapainona pitää olla keskitasoa pienempää palkkaa saavia.

Jotta kunnan saamilla vero- ym. tuloilla voitaisiin maksaa silmäätekevien ökypalkat, siivoajien ja muiden matalapalkkaisten kunnan työntekijöiden on kiristettävä nälkävyötään. Jostakin se raha otetaan. Se otetaan kiristämällä ja säästämällä.

Eräässä pienessä kunnassa yksi perhe hallitsi kuntaa kuin Ceaușescun pariskunta konsanaan. Mies oli kunnanjohtaja ja vaimo talousjohtaja. Kunnanjohtajalle ja talousjohtajalle keksittiin kaikki mahdolliset lisät, millä palkka saatiin nousemaan, ja muille kunnan työntekijöille (ainakin naisvaltaisen alan, jolla minäkin olin) maksettiin taulukon alinta palkkaa. Lisäksi kikkailttiin ketjutetuilla sijaisuuksilla ja äitiyslomilla (raskaus oli este saada työpaikka).

Juttelin kerran eräässä tapahtumassa kohtaamani tuntemattoman naishenkilön kanssa tästä asiasta. Hän oli muuttamassa pois kunnasta ja puhui suunsa puhtaaksi siitä, mitä hän ajatteli kunnan meiningistä. Olimme aika samaa mieltä asioista. En ollut siis ainoa, joka näki kuviossa Ceaușescumaisia piirteitä. 

Ahneus on pahasta, ja sitä harrastetaan. Kun päästään korkealle pallille, haalitaan lentopisteitä (Yli-Viikari), tehdään tullaamattomia taxfree-ostoksia (Kallasvuo), vingutetaan luottokorttia (Mona Sahlin) ja ostatetaan työsuhdeautoksi avomallinen BMW (Ailus). Mikään ei riitä.

https://www.etlehti.fi/keskustelu/6057/ketju/kella_paljon_on_se_lisaa_halajaa?page=4

Kristillinen etiikka on kahtalainen ja sekopäinen, koska sisältää päinvastaisia ajatuksia, niin kuin melkein kaikki, mitä Raamatussa on:
1. Se, kellä on, sille annetaan. Esivalta olisi Jumalan asettama, on synti yritä kumota valtaapitävien valta. Köyhät meillä on aina keskellämme. Lestojen näkemys: se, että jollakulla menee taloudellisesti hyvin, on merkki Jumalan mielisuosiosta. Oikeiston itsekäs näkemys. Sisällissodan jälkeen punaorpojen ja leskien kaltoinkohtelu = kristillistä etiikkaa? Kostetaan isien pahat teot viattomillekin.
2. Köyhyyden ja armeliaisuuden etiikka. Jesuiitat ja sentapaiset veljeskunnat, ja muiden auttamiseen vihkiytyneet. Maallisen mammonan näkeminen pahana, syntiin viekottelevana asiana. Hyväntekeväisyys, köyhien auttaminen. Marjaana punapäinen pappi, joka halusi auttaa kaikkein hädänalaisimpia, esim. sotaa pakoon lähteneitä, ja sai siitä syystä itsekkäimpien persumulkeroiden vihat päällensä. Latinalaisen Amerikan jotkut katoliset papit, jotka ovat puolustaneet köyhiä. Helpompi on kamelin mahtua neulansilmästä, kuin rikkaan on päästä taivaaseen.

Kuka on oikeasti köyhä, kuka on sovelias armeliaisuuden kohteena?

Kuka haluaa tulla säälityksi? Rikas velkaantunut kerjää sääliä?

Kai silläkin on merkitystä, mihin velkaantunut on rahat käyttänyt. Jos ne ovat menneet pröystäilyyn ja huvituksiin ja yleelliseen elämään, häntä ei pahemmin säälitä. Ajatellaan, että sai, mitä ansaitsi.

Velkakurimuksen alle nääntynyt yrittäjä on toinen juttu. Jopa paatuneelta kommarilta voi herua ripaus sääliä.

Asioita arvioidaan tapauskohtaisesti ja yksilökohtaisesti.

Keskimääräinen työntekijä on paremmassa asemassa kuin joku velkavetoisen kuljetus- ym. yrityksen omistaja. Eihän tuon tyyppinen yrittäjä aidosti edes omista ns. omaisuuttaan tai "tuotantovälineitään".

Hullua hommaa, joka tuollaiseen lähtee. Hulluja kuitenkin tarvitaan.

Eniten säälin sitä, joka raataa paskaduunia ja on silti rutiköyhä.

Eihän työttömän köyhyyskään herkkua ole, mutta edes jotain vapautta.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 18, 2022, 11:12:53
Asumistukea taitaa saada aika helposti, itsekin saan, kun jäin työttömäksi vuosi sitten.

Takuueläke kai paikkaa noi kaikkein vaikeimmat eläke tilanteet, tosin ei sekään häppöinen ole.

Takuueläke paikkaa vain, jos henkilö on (kansan?)eläkkeellä. Jos on liki työkyvytön työtön niin kuin tuttu maalla asuva, takuueläke ei ole optio.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 18, 2022, 15:11:19
Eniten säälin sitä, joka raataa paskaduunia ja on silti rutiköyhä.

Eihän työttömän köyhyyskään herkkua ole, mutta edes jotain vapautta.

Jenkkilän ihmemaassa on ihan normaalia, että on kaksi ja kolmekin huonosti palkattua paskaduunia, jotta voisi elää säällisesti, tai edes jot2nkin. Aika paljon on myös kodittomia.

Työttömän köyhän kurjuus moninkertaistuu, jos on kremppaa krempan päälle, niin kuin tuttavallani maalla.

Entisaikojen köyhyys on ollut jotain käsittämätöntä. Luin juuri Eero Mäntyrannan muistelmat. Heitä oli 12 sisarusta ja koko perhe vanhempineen asui tuvassa, jonka koko oli 4x4m. Lapset nukkuivat lattialla, mutta varmasti on ollut tukalan ahdasta.

^

Näinhän sanoikin joku itsenäisyyspäivän juhlissa vanhuuttaan kutsuttu, en muista vuosilukua tai kaverin ikää (reilusti yli 80 v kumminkin). Jäi vaan mieleen, kun hän sanoi, että ei hän kyllä voi oikein ajatella, että kukaan enää Suomessa olisi köyhä, sillä tavalla, kuin ennen oltiin.

Ja tottahan se on, aika harva enää, jolla asunto on, elää niissä oloissa kuin ennen elettiin. Asunnottomat sitten erikseen.

T: Xante

Köyhyys on aina suhteellista, sitä verrataan oman yhteiskunnan hyvinvoiviin.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 18, 2022, 18:44:54
Näinhän sanoikin joku itsenäisyyspäivän juhlissa vanhuuttaan kutsuttu, en muista vuosilukua tai kaverin ikää (reilusti yli 80 v kumminkin). Jäi vaan mieleen, kun hän sanoi, että ei hän kyllä voi oikein ajatella, että kukaan enää Suomessa olisi köyhä, sillä tavalla, kuin ennen oltiin.

Kuulin vanhuksen kertomuksen siitä, miten monilapsisessa perheessä pääsi talvella ulkoilemaan vain sen ainoan saapikasparin ollessa vapaana.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 18, 2022, 18:30:13
Entisaikojen köyhyys on ollut jotain käsittämätöntä. Luin juuri Eero Mäntyrannan muistelmat. Heitä oli 12 sisarusta ja koko perhe vanhempineen asui tuvassa, jonka koko oli 4x4m. Lapset nukkuivat lattialla, mutta varmasti on ollut tukalan ahdasta.

Luin jostain lehtijutusta, että sisaruksista vain 6 selvisi aikuiseksi asti, joten tungos ei ollut ihan niin hirveä.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 21, 2022, 12:17:27

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 18, 2022, 18:30:13
Entisaikojen köyhyys on ollut jotain käsittämätöntä. Luin juuri Eero Mäntyrannan muistelmat. Heitä oli 12 sisarusta ja koko perhe vanhempineen asui tuvassa, jonka koko oli 4x4m. Lapset nukkuivat lattialla, mutta varmasti on ollut tukalan ahdasta.

Luin jostain lehtijutusta, että sisaruksista vain 6 selvisi aikuiseksi asti, joten tungos ei ollut ihan niin hirveä.

Tuo on oikeasti ollut normimeininkiä vielä 1800-luvulla, monin paikoin 1900-luvullakin.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - toukokuu 06, 2022, 09:40:07

Lainaus käyttäjältä: Socrates - toukokuu 06, 2022, 09:12:23
Köyhyyttä varsinkin lapsena/nuorena kokeneet (en viittaa kehenkään foorumilaiseen) ovat yleensä rasittavia jankatessaan, miten pohjalta ponnistettiin. Paljon mieluummin kuuntelen perintönsä dokanneita.

Naurahdin, sillä onhan tässä tietty pointti. Dokaustarinat ovat yleensä erilaisia, ponnistustarinat aika samankaltaisia.

Ehkä noinkin, mutta enemmän häiritsee se, että pohjalta ponnistaneet ajattelevat yleensä varsin hierarkisesti. He ovat kohonneet lähetistä toimariksi,,koska ovat sopeutuneet tottelemaan organisaation käskyjä enemmän kuin dokaava perijä, joka on voinut haistattaa vitut ja paskat auktoriteeteille.

Toki poikkeuksia tuohonkin on.

"Köyhä on sellainen jolla ei ole tarpeeksi..."

Muisto Keijo Kullervo

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - toukokuu 22, 2022, 16:15:11
"Köyhä on sellinen jolla ei ole tarpeeksi..."

Muisto Keijo Kullervo

Kaikki ovat köyhiä, jos mainostajia on uskominen. Hehän vakuuttavat meille, että meillä ei ole vielä tarpeeksi.

Lisää pitää ostaa.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 22, 2022, 18:56:55

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - toukokuu 22, 2022, 16:15:11
"Köyhä on sellinen jolla ei ole tarpeeksi..."

Muisto Keijo Kullervo

Kaikki ovat köyhiä, jos mainostajia on uskominen. Hehän vakuuttavat meille, että meillä ei ole vielä tarpeeksi.

Lisää pitää ostaa.

Sanonnan mukaan "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Siinä on ihan vinha perä. Useinkin halpa tuppaa olemaan myös laadutonta. Eli hajoaa heti. Niinpä se tulee kalliiksi.

Lainaus käyttäjältä: Muisto Keijo Kullervo - toukokuu 22, 2022, 16:15:11
"Köyhä on sellainen jolla ei ole tarpeeksi..."...

= Bill Gates on köyhä?!

Kuka on vapaa? Kuka älykäs?
Millainen on köyhyysmittari?

Entä talousmittari?
VUOSIKYMMENIÄ on tiedetty, ettei bruttokansantuote mittarina kerro hyvinvoinnista eikä kasvun rajoista.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008836266.html

^
Kiinnostava kirjoitus Rosa Meriläiseltä tähän aiheeseen liittyen.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2022, 09:34:56
^
Kiinnostava kirjoitus Rosa Meriläiseltä tähän aiheeseen liittyen.

En usko, että Rosa Meriläiseltä tulee koskaan mitään järkevää, sosiologisesti mielenkiintoista ehkä. Hänhän edustaa rappeutunutta naiseutta.

Kuuntelen parhaillaan Sari Valton ohjelmaa, jossa hän haastattelee köyhää opettajaa Auli Viitalaa ja sosiologian professori Harri Meliniä.

Googlailin hieman tietoja haastatelluista ihmisistä. Viitala näyttää saaneen kritiikkiä erilaisilla keskustelufoorumeilla.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4245612/auli-viitala-taas-yksi-koyhyysadiantuntija-joka-oikeasti-ei-tieda-mitaan-oikeasta

Minua on joskus kritisoitu siitä, että olen kirjoittanut yhteiskuntaluokista. Olen puolustellut vastaamalla, että aihe on yleinen.

Tämä ohjelma on todiste siitä.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-64825632

Mikähän tämän henkilön palkka on, kun sillä ei pärjää. Paljonko jää verojen jälkeen?

Iltalehti:

Hintojen raju nousu näkyy pienituloisten elämässä, ja joka kolmatta duunaria uhkaa köyhyys. Lähihoitaja Jonna Tuomisalo kertoo, minkälaista elämä on, kun palkalla ei pärjää.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8a41f61b-33cc-42e3-8a17-67dec9c589b9

https://duunitori.fi/palkat/lahihoitaja

https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/verokortti/veroprosenttilaskuri/

^ 2800 € ja rapiat kuulostaa liian suurelta.

Google kertoo haulla
lähihoitaja palkka:

2 250 euroa
Lähihoitaja -tehtävänimikkeellä mediaanipalkka on 2 250 euroa, joka on Oikotien datan perusteella suurempi kuin palkansaajilla keskimäärin tänä vuonna. Lähihoitaja-tehtävänimikkeen pienin palkka on 1 100 euroa kuukaudessa ja suurin palkka 20 100 euroa kuukaudessa. Mediaanipalkka on muuttunut 625 euroa (26.3%) viimeisen 4 vuoden aikana.

Noista lähihoitajan palkoista kerrottaessa aina on vaara, että siitä kerrotaan puutteellisesti. Jos puhutaan kunnallisen puolen palkasta, niin sekin poikkeaa kunnittain. Jatkossa ilmeisesti kuitenkin vain hyvinvointialueittain, kun alueilla tullaan tekemään se yhdenmukaistaminen. Isoissa kaupungeissa maksetaan nykyisellään enemmän kuin pikkukunnissa. Erikseen vielä pitäisi mainita, onko kerrottu kokonaispalkka lisineen (ja mitkä lisät on mukana) vai vain peruspalkka.

Jutun äiti mitä ilmeisemmin asuu jossain pienemmässä kunnassa jossain Tampereen lähialueella, jotta on aikaisemmin kannattanut ajaa Treelle töihin paremman palkan vuoksi. Pikkukunnissa enimmäkseen kai asutaan omakotitalossa, jolloin asuinkustannuksen tässä viimeisen vuoden aikana ovat heittäneet volttia oikein huolella, jos lämmityksessä on sähköä käytetty.

Lasten ikää ei ole mainittu jutussa, mutta kyllähän kasvavat lapset tarvitsevat aina uutta vaatetta, vaikka sisaruksilta osaa jää nuoremmille. Eivät nekään välttämättä kolmen käyttöä aina kestä. Pienellä paikkakunnalla ei ehkä oli kirppiksiä ja muita edullisia vaatekauppoja, josta hankinnat voisi tehdä lähellä.

Käsitin, että perhe tosiaan asuu pienemmällä paikkakunnalla, joten sivistynyt arvaukseni on, että tarjolla ei lähihoitajalle ole juuri muuta kuin vanhustyön paikkoja. Valitettavasti vanhustyöstä maksetaan vähemmän kuin lähihoitajalle esim. sairaalassa. Isommalla paikkakunnalla on aina tarjontaa enemmän ja niihin pääsee kätevästi keikkafirman kautta käsiksi ja keikkafirma maksaa hoitajalle hiukan enemmän kuin hoitaja saisi samasta paikassa palkkaa vakituisena.

Lasten iästä taas riippuu, miten näitä voi jättää esimerkiksi illalla yksin vai pitääkö näille hankkia joku perään katsoja, jos äiti tekee iltoja, yövuoroista puhumattakaan. Saattaa olla, että äiti joutuu tekemään pääasiassa vain arkisia päivävuoroja, jolloin lisiäkään ei tule.

Tuossa nyt joitain mietteitä ja sanoisin, että eipä käy kateeksi.

Pitäisi tuohon yhtälöön lisätä se työntekokin ihan itsessään. Tarkoitan, että oikeasti on raskasta joka aamu lähteä suomalaiseen säähän, huvitti tai ei, väsytti tai ei, tehdä täysi päivä ja sen jälkeen palata kotiin näkemään nälkää.

Minulla on aika tuore kokemus siitä, miten voi tulla toimeen vähemmällä (runsaastikin vähemmällä) kuin ennen, mutta siinähän se olikin, että se oli oma valinta ja tosiaan - yhtälöstä puuttui työ.

Jos ajattelen, että olisi jatkettava samanlaista kituuttamista kuin työelämän alussa (tai siis, ennen sen kunnollista alkua) ja kantaa vielä huolta lapsistakin, en kyllä usko hetkeäkään, että oma pääni olisi kestänyt.

On aivan kohtuutonta, että Suomessa ei enää palkallakaan pärjää.

T: Xante

Lehden jutussa on niin vähän tietoa, että tilanteen arvioiminen menee arvailuksi. Mitä muita tuloja on, mitä muita menoja on... lapsilisä, asumistuki, elatusapu...?

Jotkut tulevat toimeen vähemmällä, joillakin menee enemmän. Jotkut nostavat opintolainaa ja maksavat sitä aikanaan takaisin vuosikaudet. Jotkut pärjäävät pelkällä opintorahalla/asumistuella, joista jää vielä säästöönkin niin paljon, että opiskelun päätteeksi voi tehdä säästöillään maailmanympärimatkan. Esimerkkejä kummastakin löytyy lähipiiristä.

Ihmisistä, joilla on samat tulot, toinen voi olla jatkuvassa velkakierteessä ja ulosotossa, kun taas toisella ei ole mitään ongelmia. Kaikki on kiinni siitä, mihin rahaa käyttää ja miten paljon sitä käyttää.

Tietysti on aina mahdollista, että tapahtuu "jotain", mikä suistaa elämän raiteiltaan ja talouden kaaokseen. Onnettomuudet ja sairastumiset ja työttömäksi joutumiset ja tämän tyyppiset asiat voivat romuttaa talouden. Voi tapahtua myös jokin "juridinen juttu", joka tuhoaa ihmisen. Nämä ovat kammottavia tapauksia, ja niistä kerrotaan lehdissä lähes joka päivä. Ihminen voidaan tuomita maksamaan tuhansien tai kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien eurojen korvaukset, joista hän ei selviä mitenkään. On oikeuskuluja, on vahingonkorvauksia, on mafiatyyppisiä maksuja vakuutusyhtiöille tai muille tahoille. Omaisuus viedään, ja loppuelämä on köyhyyttä ja ulosottoa. Maailma on tässä suhteessa julma, ja tällaisia tapahtumia vastaan on vaikea suojautua sataprosenttisesti. "Kun ei tee mitään, ei satu mitään", lienee yksi tapa yrittää, paitsi että tekemättömyydestäkin voi joutua maksajaksi.

"Kun ei tee mitään, ei satu mitään", lienee yksi tapa yrittää, paitsi että tekemättömyydestäkin voi joutua maksajaksi.

>>>

Saalistajia riittää ja kaikenlaisia keinoja on käytössä.

Jotain omituista on latauksissakin, jos auton oletetaan olevan tuntikaupalla töpselin päässä, eikä asia näytä korjautuvan.

Ilmeisesti ei ole kyse energian siirtomäärästä, vaan ajasta..

>>>

HETKEN ihmettelyn jälkeen Sulkanen totesi, että summa ei voi pitää paikkaansa vaan siinä täytyy olla vika. Hän otti heti yhteyttä Audiin sähköpostitse.

Vastauskin tuli nopeasti: sen mukaan veloitus oli oikein. Audin järjestelmän mukaan summa olisi oikea, koska Sulkasen auto olisi ollut yhtiön tietojen mukaan sen latauspisteessä yli 34 tuntia.

Sulkanen pystyi onnekseen todistamaan tiedon virheelliseksi, sillä hän oli ladannut autoa uudelleen vain muutama tunti sen jälkeen kun perhe oli jatkanut matkaansa Tervolan latauspisteeltä kohti kotia.

Audi lupasi seuraavassa vastauksessaan selvittää, mistä on kysymys.

Sulkasen sähköauto on Audilta, ja hän maksaa laskunsa Audi Charging -latauspalvelun kautta. Pohjois-Suomen Tervolan latausasema on Rechargen latauspiste.

NYT lomareissusta on kulunut kuukausi eikä Sulkanen ole harmikseen saanut asiaa ratkaistua.

Sulkanen sai huomata huhtikuun laskusta, että häneltä olisi veloitettu virheellinen, lähes 1 500 euron suuruinen summa. Laskun mukaan summa oli jo veloitettu hänen kortiltaan.

"Lasku nostatti niskakarvat pystyyn", Sulkanen kuvailee.

Tosin summaa ei Sulkasen mukaan sittenkään ollut veloitettu hänen kortiltaan, vaikka hän on valtuuttanut sähköauton latausmaksut menemään sieltä yleensä automaattisesti.

SULKANEN sanoo luottavansa siihen, että asia selviää. Tilanteen epämääräisyys harmittaa häntä silti.

"Joudut lähettämään sähköpostia ja olemaan koko ajan hereillä sen suhteen, onko summa veloitettu tililtä vai ei.

^
Ahaa, Audillakin on käytössä "tonnin seteli" (https://youtu.be/mHvBvkSCx2w?t=9).

Yle Uutiset:

Näistä merkeistä voi tunnistaa aikuisen, jolla on ollut köyhä lapsuus

https://yle.fi/a/74-20063208

Minulla on jutussa mainittuja piirteitä, eikä minulla silti ole ollut köyhää lapsuutta.

Jutussa puhutaan "luokkanoususta". Siitä ei ole kokemusta. Toiseen suuntaan tapahtuneesta liikkeestä saattaa olla. Eli hissillä yläkerrasta kellariin täyttä vauhtia vaijerit poikki ja ovi kiinni perässä, eli sinnepähän jäit. 

Välillä on pakko nuukailla, mutta ne jotka nuukailevat ilman pakottavaa syytä siihen pitäisi hakata armotta. Ärsyttävä tapa.

^
Tervetuloa, jos mieli tekee.

En minä sille mahda mitään, että se pennien laskeminen jäi lapsena veriin. On asioita, joihin käytän rahaa välittämättä siitä paljonko menee. Mutta se joka päiväinen kulutus on kyllä aika pientä siitä huolimalla, että varaa olisi törsätä kaksin käsin. Enkä nyt tarkoita rikkauksilla kehua, vaan sitä, että ei olisi pakko aina ajatella pariinkin kertaan, jotta onko tämä ostos tarpeellinen vai ei.

Lapsuudesta kai on jäänyt sekin, ettei oikein ole unelmia, vaan elämä asettui niihin raameihin, jotka oli nähtävissä. En ole osannut alkaa haluta jotain sellaisia asioita, joita monet pitävät tavoiteltavina. Joillakin kulutus kasvaa tulojen kasvun myötä, mutta minä en ole nähnyt sille tarvetta. Elämä on mukavaa silti.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 07, 2023, 11:05:47
Välillä on pakko nuukailla, mutta ne jotka nuukailevat ilman pakottavaa syytä siihen pitäisi hakata armotta. Ärsyttävä tapa.

Ja niitä, jotka eivät ymmärrä nuukailla oikeassa paikassa ja säästää pahan päivän varalle, pannaan perseeseen mennen tullen.
Yhä useampi keskituloinen joutuisi pulaan tuhannen euron yllätyslaskusta, selvitti LähiTapiola (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/f93b3e41-a09d-4306-ad23-55b865a9bc60)

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 07, 2023, 11:57:00

Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 07, 2023, 11:05:47
Välillä on pakko nuukailla, mutta ne jotka nuukailevat ilman pakottavaa syytä siihen pitäisi hakata armotta. Ärsyttävä tapa.

Ja niitä, jotka eivät ymmärrä nuukailla oikeassa paikassa ja säästää pahan päivän varalle, pannaan perseeseen mennen tullen.
Yhä useampi keskituloinen joutuisi pulaan tuhannen euron yllätyslaskusta, selvitti LähiTapiola (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/f93b3e41-a09d-4306-ad23-55b865a9bc60)

Jos tuossa ei tarkoiteta, että kk menot lisääntyy tonnilla vaan yhtä tonnin laskua, niin on outoa ???.

Ilmeisesti kaikki ovat köyhiä, tai eivät ainakaan tarpeeksi rikkaita.

Onko ainoatakaan tarpeeksi rikasta joka olisi lakannut yrittämästä saada lisää omaisuutta valtaa tai "naisia- no tuo viimeinen on tietenkin jo kyvyistäkin kiinni. Harkimollakin on uusi kaunotar kainalossaan- varmaan hjallis on jo kurkkimassa uutta virkaa sillä silmällä, jennin ja saulin päästessä linnasta.

Saattaa kyllä olla joitakin poikkeuksia, jotka ovat juoneet rahansa ja hässänneet omaisuutensa, mutta se lienee enemmän harvinaista, kuin yleistä.

Onneksi on rehellisiäkin ihmisiä, jotka sentään myöntävät valehtelevansa.



https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010038728.html

Perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-aho myöntää toisinaan valehtelevansa.

Kun Iltalehti kysyi Halla-aholta, milloin hän on viimeksi valehdellut, hän vastaa naurahtaen, että "sitä en valitettavasti voi kertoa".

Halla-aho tunnustaa ohjelmassa myös ajaneensa ylinopeutta ja varastaneensa kaupasta nuorena.

Perussuomalaisten presidenttiehdokas kertoo luopuneensa nuorempana hänelle tärkeästä ehdottoman rehellisyyden periaatteesta.

–Iän myötä oppii, että joskus joutuu senkin myötä tekemään kompromisseja – valitettavasti, Halla-aho sanoo.

Hän kertoo ohjelmassa myös, milloin ja missä tilanteissa hän on poliitikkona joutunut luopumaan rehellisyydessään

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f4c973a-5532-418e-8863-990d70ebb5cf

^^
Tuosta syystä pyrinkin aina kahden tonnin laskuihin.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 07, 2023, 12:04:53

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 07, 2023, 11:57:00

Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 07, 2023, 11:05:47
Välillä on pakko nuukailla, mutta ne jotka nuukailevat ilman pakottavaa syytä siihen pitäisi hakata armotta. Ärsyttävä tapa.

Ja niitä, jotka eivät ymmärrä nuukailla oikeassa paikassa ja säästää pahan päivän varalle, pannaan perseeseen mennen tullen.
Yhä useampi keskituloinen joutuisi pulaan tuhannen euron yllätyslaskusta, selvitti LähiTapiola (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/f93b3e41-a09d-4306-ad23-55b865a9bc60)

Jos tuossa ei tarkoiteta, että kk menot lisääntyy tonnilla vaan yhtä tonnin laskua, niin on outoa ???.

"Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen." (Ahti Karjalainen)

Etukäteen arvaaminen on vaikein temppu mitä on olemassa. Mikä on sopiva taloudellinen puskuri "arvaamattomien" tapahtumien varalle? Kybä? Satku? Dona? Milli? Liian pieni – kusessa ollaan. Liian suuri – turhaa makuutusta.

Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - joulukuu 07, 2023, 12:08:33
^^
Tuosta syystä pyrinkin aina kahden tonnin laskuihin.

Köyhä!
https://youtu.be/KYrF2ZWc29E?t=271

Rokkikukon elämän tästä osuudesta itse kukin voisi ottaa mallia - maksuvalmius on syytä säilyttää.

Köyhä on se, joka ei kykene töihin.
Se, joka välttelee töitä on loinen, ei köyhä.

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Vuonna 2017 Suomen koko väestön mediaanitulo oli 24 580 euroa vuodessa eli n. 2 048 euroa kuukaudessa, joten pienituloisuusraja oli 14 750 euroa vuodessa eli n. 1 229 euroa kuukaudessa. Rajan alapuolelle jäi tuona  vuonna 654 000 henkilöä eli 12,1 % väestöstä.

Keskimääräiseen verrattuna niukkojen käytettävissä olevien varojen kautta köyhä lie paras määritellä. Rikas kyllä mielletään omaisuuden määrän kautta. Eikä perintöä kuluttaen työtä tekemättä elävä ole köyhä.

Lainaus käyttäjältä: Jaska - joulukuu 10, 2023, 00:35:05
Eikä perintöä kuluttaen työtä tekemättä elävä ole köyhä.

Tuollainen henkilö on menossa kohti köyhyyttä. Jos perintöä on enää muutama satanen jäljellä eikä mitään muuta tuloa ole, kai silloin ollaan jo köyhyyden rajoilla.

Lainaus käyttäjältä: Jaska - joulukuu 10, 2023, 00:35:05
Vuonna 2017 Suomen koko väestön mediaanitulo oli 24 580 euroa vuodessa eli n. 2 048 euroa kuukaudessa, joten pienituloisuusraja oli 14 750 euroa vuodessa eli n. 1 229 euroa kuukaudessa. Rajan alapuolelle jäi tuona  vuonna 654 000 henkilöä eli 12,1 % väestöstä.

Yksineläjänä olisin kuulunut 12,1 prosentin kerhoon mutta muistelen, että pienituloisuuden rajat ovat olleet erilaiset yksineläjälle ja perheille siten, että puolison tulot voivat nostaa vähemmän ansaitsevankin pois pienituloisten joukosta, vaikka hänen omat tulonsa tuohon joukkoon kuulumisen oikeuttaisivat.

Lainaa
Rikas kyllä mielletään omaisuuden määrän kautta.

Tässä mieltämisessä on se ongelma, että siinä otetaan huomioon plusmerkkinen näkyvä omaisuus, mutta ei näkymätöntä miinusmerkkistä "omaisuutta" eli velkaa. Onko sellainen ihminen rikas, jonka omaisuuden arvo on kymmenen miljoonaa euroa ja velkojen määrä kaksikymmentä miljoonaa. Ulkoisilta puitteiltaan hän ehkä näyttää rikkaalta, mutta onko hän todella sitä?

^
Kyllähän yhteiskunnan tuissa on lähdetty paljonkin ruokakunta-ajattelusta, joka on perua klassisesta perhe-ajattelusta. Perheessä tulot ovat sen mukaan yhteisiä ja parempituloinen osaltaan elättää myös pienempituloista. Aikanaan itse tämän koin ensimmäisen avioliiton aikana, kun puoliso oli opiskelija ja itse kävin töissä. Minun tuloillani lapsen päivähoitomaksu kuukaudelta oli oli matalimmassa maksuluokassa. Kun erosimme ja minusta tuli yksinhuoltaja, niin tämän yhden "ruokittavan" poistuminen nosti tulojani niin, että yksinhuoltajana jouduinkin maksamaan päivähoidosta enemmän kuin aviossa ollessani. Osuin jossain taulukossa ikävään rakoon, kun taisin saada siinä samaan aikaan vielä muutaman kympin palkankorotuksen, joka näin hävisi kukkarostani kuin tuhka tuuleen ja meni vähän enemmänkin.

Nykyisin taitaa olla melkoisen sekavaa, mihin avio- tai avopuolison tulot vaikuttavat ja mihin ei. Kimppakämppä kavereiden on tehtävä hankalia selvityksiä jopa intiimeistä suhteistaan ja siitä kuka mitäkin maksaa, jotta saadaan selville kunkin elinkustannukset ja minkä mukaan niitä on arvioitava.


Jos nyt jostain olen äidilleni kiitollinen, niin niistä opeista, joilla vähäkin raha saadaan riittämään. Jo ensimmäisistä pienistä palkoista pistin pienen osan säästöön "pahan päivän varalle". Kun palkka nousi, pistin vähän enemmän. Lopulta siellä oli mukava summa ja jos jotain isompaa piti ostaa, niin sieltä saattoi ostoksen maksaa ilman, että laarin pohja alkoi pilkottaa. Ei tarvinnut turvautua osamaksuihin tai muihin sellaisin järjestelyihin, jotka olisivat sotkeneet päivittäistä elämää ja siihen varattua rahaa.

Kyllähän tuossa piti aina jostain tinkiä, mutta kun pii asiat tärkeysjärjestyksessä, niin ei se mitenkään pahasti kirvellyt.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 10, 2023, 09:21:05
Jos nyt jostain olen äidilleni kiitollinen, niin niistä opeista, joilla vähäkin raha saadaan riittämään. Jo ensimmäisistä pienistä palkoista pistin pienen osan säästöön "pahan päivän varalle". Kun palkka nousi, pistin vähän enemmän. Lopulta siellä oli mukava summa ja jos jotain isompaa piti ostaa, niin sieltä saattoi ostoksen maksaa ilman, että laarin pohja alkoi pilkottaa. Ei tarvinnut turvautua osamaksuihin tai muihin sellaisin järjestelyihin, jotka olisivat sotkeneet päivittäistä elämää ja siihen varattua rahaa.

Kyllähän tuossa piti aina jostain tinkiä, mutta kun pii asiat tärkeysjärjestyksessä, niin ei se mitenkään pahasti kirvellyt.

Juuri nämä asiat ovat niitä, joiden ansiosta voi olla pienituloinen muttei köyhä. Suuretkin tulot on helppo hassata menemään ja pienistä saa järkevällä säästämisellä turvatun arjen.

Juu, köyhä kuulostaa jotenkin kurjemmalle kuin pienituloinen. Pienituloisella on varaa viikon lomamatkaan vuodessa, mutta köyhällä ei.

Voi tietenkin olla, että naapuri ei tiedä, paljonko velkaa useammasta asunosta on ja arvella vauraammaksi, mutta verottaja kyllä tietää.

Rikkaan puolisona voi olla mahdollista käydä töissä vain ajoittain kun huvittaa tai saattaa työskentelylle olla vaikka terveydellisiä esteitä. Pienet ansiotulot johtavat myös pieniin eläkkeisiin. Täyden työuran tehneelle kuukausieläke taitaa olla 60% luokkaa kuukausipalkasta.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 10, 2023, 08:19:19

Tässä mieltämisessä on se ongelma, että siinä otetaan huomioon plusmerkkinen näkyvä omaisuus, mutta ei näkymätöntä miinusmerkkistä "omaisuutta" eli velkaa. Onko sellainen ihminen rikas, jonka omaisuuden arvo on kymmenen miljoonaa euroa ja velkojen määrä kaksikymmentä miljoonaa. Ulkoisilta puitteiltaan hän ehkä näyttää rikkaalta, mutta onko hän todella sitä?

On tietenkin rikas määritelmällisesti, jos on rahaa käytössään. Velkahan on pääomaa.
Jos on saanut kymmenen miljoonan omaisuutta vastaan kaksikymmentämiljoonaa hynää, voi sitä pitää yhtenä rikkauden mittana.

Eri asia sitten on onko enää mitään jäljellä, jos niitä velkoja on myös maksellut. Silloin on vain rikas, jolla ei ole rahaa.
Saattaa siis menettää maineensa ja joutuu mieron tielle, tai menee narun jatkoksi turhauduttuaan rahattomuuteensa.

Omaisuuden arvokin on määrittelykysymys, jos katsoo vaikka huutokauppakeisarin jaksoja jossa "typerästä kuparisesta koristekahvipannusta) maksetaan kilpailun vuoksi satoja euroja.

Lainaus käyttäjältä: Jaska - joulukuu 10, 2023, 00:35:05
Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista...

Tuohan ei tarkoita köyhyyttä, vaan pienituloisuutta.
Köyhyydellä itse käsitän ruoan puutetta, peruspalvelujen puutetta.
Köyhyys ei ole sitä, ettei pääse viikoksi Teneriffalle vuodessa.

^
Mieluummin köyhä, kuin viikko Teneriffalla grillaamassa itseään.  ;)

Laitetaan tänne köyhyyskeskusteluun, vaikka ärsytyksiinkin tämä voisi joutaa.

IL otsikoi: Vähäosaisten lasten lahja­keräyksestä on paljastunut karuja asioita – "Todella iso järkytys kaikille" (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5eec1dea-15ab-402b-b3ba-6cc3873de190)
Vähävaraisten lasten joululahjakeräyksissä tapahtuu synkkiä asioita. Aikuisten käytös keräyksissä järkyttää.
– Tuntuu ristiriitaiselta, että hyväntekeväisyytenä toivotaan 3-vuotiaalle lapselle Reiman toppapukua.

Tämä teksti ilmestyi hiljattain eräälle somen äitipalstalle. Kirjoittaja arvosteli vähävaraisten perheiden liian kalliita toiveita joululahjakeräyksissä. Teksti ei suinkaan ollut ainoa laatuaan. On myös herännyt huoli siitä, yrittävätkö vanhemmat keplotella itselleen kalliita tavaroita tai jopa myydä niitä.
..... loput on maksumuurin takana


Samaan aikaan TV:ssä kehotetaan lahjoittamaan vähävaraisille lapsille joululahjakeräykseen rahaa. Olisi kiva tietää samastako keräyksestä IL kertoo vai jostain muusta. Varmaan noita keräyksiä on useitakin, joten tuossa nyt hyvinkin kaikki keräykset tulee otsikolla mustamaalattua.

Onko sitten Reiman toppapuku ylimitoitettu toive, sillä onhan se ihan laatutavaraa ja kolmevuotiaan jälkeen varmasti kestää useammallekin lapselle kierrättää. Tuoko nyt oli niin hurja asia? No, paha mennä sanomaan mitään, kun juttua ei tuon enempää näytetä.

Mutta niin kai se on nähtävä, että köyhän ei ole sopivaa toivoa kuin huonoa ja halpaa?

Lainaus käyttäjältä: Hippi - joulukuu 18, 2023, 19:04:38
Laitetaan tänne köyhyyskeskusteluun, vaikka ärsytyksiinkin tämä voisi joutaa.

IL otsikoi: Vähäosaisten lasten lahja­keräyksestä on paljastunut karuja asioita – "Todella iso järkytys kaikille" (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5eec1dea-15ab-402b-b3ba-6cc3873de190)
Vähävaraisten lasten joululahjakeräyksissä tapahtuu synkkiä asioita. Aikuisten käytös keräyksissä järkyttää.
– Tuntuu ristiriitaiselta, että hyväntekeväisyytenä toivotaan 3-vuotiaalle lapselle Reiman toppapukua.

Tämä teksti ilmestyi hiljattain eräälle somen äitipalstalle. Kirjoittaja arvosteli vähävaraisten perheiden liian kalliita toiveita joululahjakeräyksissä. Teksti ei suinkaan ollut ainoa laatuaan. On myös herännyt huoli siitä, yrittävätkö vanhemmat keplotella itselleen kalliita tavaroita tai jopa myydä niitä.
..... loput on maksumuurin takana


Samaan aikaan TV:ssä kehotetaan lahjoittamaan vähävaraisille lapsille joululahjakeräykseen rahaa. Olisi kiva tietää samastako keräyksestä IL kertoo vai jostain muusta. Varmaan noita keräyksiä on useitakin, joten tuossa nyt hyvinkin kaikki keräykset tulee otsikolla mustamaalattua.

Onko sitten Reiman toppapuku ylimitoitettu toive, sillä onhan se ihan laatutavaraa ja kolmevuotiaan jälkeen varmasti kestää useammallekin lapselle kierrättää. Tuoko nyt oli niin hurja asia? No, paha mennä sanomaan mitään, kun juttua ei tuon enempää näytetä.

Mutta niin kai se on nähtävä, että köyhän ei ole sopivaa toivoa kuin huonoa ja halpaa?

Kaikki on tietysti avuksi mutta asiaa tuntematonta epäilyttää, onko viisasta laittaa kaikki apu yhteen pukuun. Köyhyyden aiheuttaman varustepulan vuoksi kannattaisi ehkä antaa enemmän eri tuotteita hieman edullisemmassa kategoriassa...toisaalta taas, jos on jo ykskaks lasta tulossa toppapukuikään kolmivuotiaan jälkeen, niin saattaa olla hyvinkin järkevää satsata laatuun.

Muistan kun meidän nuorin sai erittäin hienon ja hyvin laadukkaan tiikerikuosisen unipyjaman lahjaksi joskus viisivuotiaana. Se oli lähdössä hieman isokokoinen ja materiaaliltaan joustava. Se oli niin hieno, että jäbä käytti sitä niin kauan kun vain suinkin sai itsensä siihen sullottua. Hän sai kokemuksen laadusta ja siitä, että häntä arvostettiin. Sellaisella voi olla uskomaton vaikutus tulevaisuudessa.

Pienen lapsen pettymys, kulkea aina toisten vanhoissa vaatteissa tai halvimmissa mahdollisissa epämukavissa vetimissä, heijastuu aikuisikään asti. Muistan monelta lukeneeni näistä. Itse sain varhaisteininä huomattavaa itsetuntobuustia Lee-farkkutakistani. Tosin kolmivuotiaalla ei välttämättä ole niin odotuksia vaatteiden laadusta, ne taitaa olla siellä vanhempien päässä.

Loppuyhteenveto: Tapausta tarkemmin tuntematta, ei pysty sanomaan onko vai eikö, hyvä tai huono ratkaisu. Siis halpa vai kallis.

Lehtijuttuja lukiessa herää usein kysymys, mitä jätetään kertomatta. Onko ostoslistalla jotain, mikä ei sovi tarinaan? Entä tuloissa?

https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010018664.html

Toinen kertomuksen henkilöistä on myynyt Helsingissä sijainneen kaksion. Sillä on ostettu iso maalaistalo maaseudulta. Eivät nämä ihmiset aivan varattomia taida olla, vaikka tulot ovat vaatimattomat. Voisiko varat saada tuottamaan tuloja?

^
Tuota noin. En oikein ymmärtänyt. Pariskunta elää tonni per nuppi per kuukausi. Mitä ihmeellistä siinä on? Jos tarvitsee paljon tilaa, niin se on helpompi toteuttaa maalla kuin Helsingissä tai jossain muussa suuremmassa kaupungissa. Ja tuo elämiseninfra on juuri sitä omaisuutta mitä varten tehdään töitä ja säästetään.

Mikä siis mielestäsi jutussa mättää?

Tilastostokeskus vastaa meille.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010071584.html

Tai siis vastaa kysymykseen kuka on pienituloinen? Luvut ovat nettorahaa.
(https://is.mediadelivery.fi/img/svg/e8bbfaced5ccb2421eb92a6975572919.svg)

Tuli mieleen, että pienituloisuuden ja köyhyyden suhdetta voisi ajatella analogiana yrityksen tuloksen ja taseen kanssa. Tasehan on tulosten kertymä. Niinpä köyhyyskin "kertyy" aikaa myöten. Tase myös kasvaa jos sitä ei jaa ulos. Samoin pienituloinenkin voi kasvattaa omaisuuttaan aikaa myöten - tosin hitaasti.

Suomen sosiaaliturva on niin kattava, ettei kukaan jää ilman ruokaa, ellei oma valinto.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 20, 2023, 19:12:44
Voisiko varat saada tuottamaan tuloja?

Mitä tuo tarkoittaa? Sitäkö, että yhteiskunta määräisi, eikä yksityisomistaja itse?

Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 21, 2023, 21:37:07

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 20, 2023, 19:12:44
Voisiko varat saada tuottamaan tuloja?

Mitä tuo tarkoittaa? Sitäkö, että yhteiskunta määräisi, eikä yksityisomistaja itse?

Ei tullut mieleen yhteiskunnan määräys vaan se, miten yksityinen henkilö voisi saada pääomansa tuottamaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Esitin vain pohdiskelevan yleisluonteisen kysymyksen, en mielipidettä.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 20, 2023, 19:12:44
Voisiko varat saada tuottamaan tuloja?

Tuossahan ne asunnon myynnistä saadut varat kai käytettiin talon ostoon ja liekö sitä jouduttu kunnostamaan, mutta varmaan ainakin kalustamaankin, joten ei heillä tainnut kovin paljoa joutilasta sijoitettavaa jäädä.

Säännöllisesti kuukausittain nostettavaa tuottoa ei paljon kai muusta voi saada kuin asunnon vuokrauksella. Sekään ei kovin tuottoisaa ole, jos asuntoon kohdistuu taloyhtiön velkaa esim. linjasaneerauksesta eli vastikkeet nousevat niin isoksi, että pääomatuloveron jälkeen vuokrasta ei kovin paljon käteen jää.

Yksi ilmeisen tuottoisa keino asuntoihin liittyen, on ostaa edullisesti remontoitavassa kunnossa oleva asunnon hyvältä paikalta. Itse sen remontoi hyvällä maulla ja taidolla sellaiseen kuntoon, että kaikkineen myynnistä jää voitolle. Edellytyksenä vain on, että osaa ja jaksaa tehdä JA asuntokauppa käy niin kuumana, ettei asunto jää käsiin.

Osingot ja vastaavat maksetaan yleensä kerran vuodessa ja niiden tuotto vaihtelee, mutta ei välttämättä ole kuin joitain prosentteja sijoituksen määrästä, joten ei niilläkään rahoilla pitkälle pötki, ellei sijoitusomaisuuden määrä ole melkoinen.

Ei oikein laillisia keinoja, jotka pienellä pääomalla toisi tasaisia rahavirtoja. Tuttavapiirin voisi kouluttaa ottamaan pikavippejä isolla korolla. Tämäkin vaatii sitten jossain vaiheessa aktiivisia perintätoimia. Tuppaa vaan tämä asiakaskunta katoamaan näköpiiristä aika pian.

Hieman vanha uutinen (2017), mutta ajankohtainen:
https://www.rakennuslehti.fi/2017/01/helsingissa-on-noin-29000-asuntoa-ilman-vakinaista-asukasta/ (https://www.rakennuslehti.fi/2017/01/helsingissa-on-noin-29000-asuntoa-ilman-vakinaista-asukasta/)
Siis Helsingissä on stanasti asuntoja vapaina. Helsingissä ei ole ihmisiä, joilla olisi varaa vuokrata... :-\
Mitä veikkaatte, parantaisiko tilannetta "vapaat markkinat", vaiko kaupungin asuntosäännöstely? Helsingin asuntojen hinnoissa n. 25-30% on ilmaa (=kusetusta).

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010068484.html (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010068484.html)
Markkinatalous ei toimi, liikaa säännöstelyä ja sosialismia.

Hesarissa on juttu nimimerkki "Laurasta", joka esitellään esimerkkinä lapsiköyhyydestä.

Helsingin Sanomat: "Turussa on Suomen korkein lapsiköyhyys. Yksinhuoltajaäiti Laura, 29, kertoo, miten rahattomuus rajoittaa elämää."

Laura esitellään säästäväisenä, taloutensa tehokkaasti suunnittelevana henkilönä, joka hyödyntää tarjoukset ja harjoittaa "zero waste" -periaatetta.

Jokin tuossa kuvassa kuitenkin särähtää. Lauran taustasta kerrotaan mm. seuraavaa:

"Laura haki apua jo raskaana ollessaan, koska hän pelkäsi, etteivät omat voimat tule riittämään lapsen kanssa."

Ei vaikuta kovin suunnitelmalliselta hankkia lapsi, jonka isän panos on niin vähäinen, että tuleva äiti on jo raskausaikana huolissaan, miten hän tulee selviämään.

Hän muistaa ajan, jolloin omasta postiluukusta tipahteli perintätoimiston kirjeitä.

"En edes avannut niitä. Tiesin, ettei minulla olisi rahaa maksaa laskuja. Ajattelin, että kun en näe sisältöä, ei ongelmaa ole olemassa."

Ei huolta huomisesta? Huominen kuitenkin tulee.

"Perhe asuu kerrostalokolmiossa kahden kissansa, kahden käärmeensä, liskojen sekä kaniinin kanssa."

Pienituloisen ei ehkä kannattaisi hankkia suurituloisen asuntoa ja harrastuksia. En ole itse hyvä esimerkki tässä asiassa.

"PIENITULOISUUS rajoittaa elämää: Lauralla ei ole kuntosalikorttia tai aikaa kampaajalle. Hän ei voi käydä ravintolassa syömässä, viettää ystäviensä kanssa iltaa kulttuuririennoissa eikä tehdä heräteostoksia."

En minäkään käy kuin korkeintaan Ikean ravintolassa joskus. Totta kai tulojen määrä asettaa rajat sille, mitä voi ostaa ja tehdä. Miljonäärikin joutuu miettimään, mihin rahat riittävät, ja mihin eivät riitä.

En kirjoita tätä tekstiäni kriittisessä mielessä. Jokainen elää niin kuin elää. Tein vain joitakin havaintoja.

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000010220969.html

^ Jo vuosikymmenien ajan media on luonut mielikuvaa, että yhteiskunnassa on jotakin pahasti pielessä ellei jokaisella työttömällä ole huippukirurgin elintasoa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 21, 2024, 09:23:51^ Jo vuosikymmenien ajan media on luonut mielikuvaa, että yhteiskunnassa on jotakin pahasti pielessä ellei jokaisella työttömällä ole huippukirurgin elintasoa.

Ja mitähän aiheettomat elintasovalitukset aiheuttavat oikeasti köyhien mielelle?

Lauralla ei ole varaa edes kuntosalikorttiin, niin onhan hän rutiköyhä.

Vähimmäiselintasoon kuuluu tuo kerrostalokolmio, mökki, uimahallille ja salille pääsy, hiukan heräteostoksia, kremppojen hoito ja satunnaiset taxikyydit.

Auto, lemmikit ja matkustelu ovat turhakkeita.

Suomalaisia köyhiä kiusattiin, kun he eivät enää voineet muuttaa portugaliin. Suomen tehtyä sopimuksen verovapauksista Portugalin kanssa, eli niitä muuttajiakin olisi hieman verotettu..

Onneksi on muitakin maita olemassa..

>>>

Paljon omaisuustuloja saaneet suomalaiset muuttavat huomattavasti muita useammin Sveitsin, Singaporen ja Arabiemiraattien kaltaisiin veroparatiiseihin. Asia selviää Finnwatchin tiistaina julkaistusta seurantaraportista.

Portugalin suosio on sen sijaan romahtanut Suomen irtisanottua maiden välisen verosopimuksen.

Sveitsi kärkipaikalla
Selvityksen tulokset viittaavat siihen, että verosuunnittelulla on vaikutusta muuttokohteiden valintaan. Etenkin Sveitsi on kasvattanut suosiotaan varakkaiden muuttokohteena.

– Suomen lainsäädännön puutteet kannustavat muuttamaan veroparatiisiin ennen omaisuuden realisointia, Finnwatchin veroasiasiantuntija Saara Hietanen sanoo tiedotteessa.

– Näin toimimalla erittäin varakas henkilö voi välttää kokonaan sijoitusomaisuuden myynnistä normaalisti perittävät verot.

https://www.iltalehti.fi/talous/a/9fe3437d-96f5-460a-8b28-a175f3fa29de

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 21, 2024, 09:15:05"Perhe asuu kerrostalokolmiossa kahden kissansa, kahden käärmeensä, liskojen sekä kaniinin kanssa."

Käytännön neuvona voi antaa kotieläinten valinnassa sen, että kannattaisi valita sellaisia elukoita jotka voisi syödä, kun oikein huonosti menee- niin maalla on aina tehty, vaikka lapset sianporsaita ovat kavereinaan pitäneet..

Tosin voihan tuossa mainitut elukatkin syödä- nälkäinen, joissakin maissa noita saa torilta ostaa ruoaksi.  kissa taitaa olla ainoa jota ei yleisenä ruokatavarana pidetä, vaikka sota-aikana sekin on kelvannut lounaaksi..

Olen edelleen sitä mieltä että vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha. Rahasta ei ole mitään iloa ellei ole aikaa nauttia siitä. Toisaalta yhteiskuntamme takaa mahdollisuuden nauttia elämästä hyvinkin pienillä tuloilla.

Omat vuosituloni ovat tällä hetkellä reilusti yli 85000 euroa brutto, mutta en pysty hankkimaan edes koiraa koska minulla ei ole riittävästi aikaa sille. Tuntuu ettei aikaa löydy edes oman terveyden ylläpitoon. Tai ehkä teoriassa aikaa löytyisi, mutta sille ei löydy enää tarpeeksi energiaa hektisen työpäivän jälkeen.

^
Jep. Sen jälkeen, kun perusinfran on saanut kuntoon, niin rahan ansaitseminen menettää merkitystään. Silloin on myös helpompaa tulla toimeen pienillä tuloilla - myös ilman yhteiskunnan tukia.

Suomessa köyhälle riittää ruokaa, nettiyhteys tms.. Tooosi köyhiä ollaan.

Kyllä minunkin menoistani alkoholi osuutensa vie,

Sanon vaan, että iso osa köyhistä on henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta hallitse rahankäyttöään. Oma syy, ei yhteiskunnan.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 21, 2024, 14:03:19Olen edelleen sitä mieltä että vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha. Rahasta ei ole mitään iloa ellei ole aikaa nauttia siitä. Toisaalta yhteiskuntamme takaa mahdollisuuden nauttia elämästä hyvinkin pienillä tuloilla.

Omat vuosituloni ovat tällä hetkellä reilusti yli 85000 euroa brutto, mutta en pysty hankkimaan edes koiraa koska minulla ei ole riittävästi aikaa sille. Tuntuu ettei aikaa löydy edes oman terveyden ylläpitoon. Tai ehkä teoriassa aikaa löytyisi, mutta sille ei löydy enää tarpeeksi energiaa hektisen työpäivän jälkeen.

Brutolla on ihan kohtuulliset "Bruttotulot"  mutta käyttöön jää vain netto.

Siitäkin osa menee pakollisiin kuluihin kuten asuminen sähköt netit vakuutukset ja mitä kaikkea lieneekään ihmisen riesaksi keksitty. Huviin eli syömiseen juomiseen ja naimiseen jäänee silti kohtuullisesti.
Vapaus on rajoitettu, sitähän se on. > maailman hektinen meno vaatii veronsa silläkin saralla, kun jotain on se yleensä on jostain pois.

Monella pienempiansioisella voi olla vapaata paljonkin, mutta toisaalta ei ole taloutta "ostaa" itselleen haluamiaan asioita, kuten vaikka matkailua ja muutakaan viihdettä- joten oikeastaan aika moni saattaa olla samassa pulassa- vapautta on tai ei ole, jos sitä vapauttaan rajoittaa moni asia.
Energiapulaa toteuttaa asioita voi olla siis kahdellakin tapaa- vaikka lähtökohdat olisivat erilaisia- ratkaisukeskeisenä ehdotan ettei ole huolissaan ja jatkaa kuten ennenkin- eli on huolissaan..

Se on tavan köyhän viisampi etsiä uusi kohderyhmä ja vaihtaa identiteettiä sekä nimeä. Ryysyläinen voisi käydä. Köyhyys on menetetty nykyajan uhriutujille.

Miljonääri ei ole erityisen rikas (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010244183.html)

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 21, 2024, 14:03:19Olen edelleen sitä mieltä että vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha. Rahasta ei ole mitään iloa ellei ole aikaa nauttia siitä. Toisaalta yhteiskuntamme takaa mahdollisuuden nauttia elämästä hyvinkin pienillä tuloilla.

Omat vuosituloni ovat tällä hetkellä reilusti yli 85000 euroa brutto, mutta en pysty hankkimaan edes koiraa koska minulla ei ole riittävästi aikaa sille. Tuntuu ettei aikaa löydy edes oman terveyden ylläpitoon. Tai ehkä teoriassa aikaa löytyisi, mutta sille ei löydy enää tarpeeksi energiaa hektisen työpäivän jälkeen.

(boldaukseni)
No todella harvassa ovat ne yhteiskunnan tuilla elävät elämästään nauttivat, veikkaisin. Muutan toki mielipidettäni, jos tuot jotain vakuttavaa evidenssiä tuon väitteesi tueksi. (Evidenssiksi ei riitä, että sinulla itselläsi ei ole aikaa mihinkään.)

Sinänsä tuo kertomasi kyllä kuulostaa siltä, että olet hyvää vauhtia hankkimassa itsellesi burnoutin. Älä hyvä veikkonen tee sitä, ei siitä itsellesi eikä kenellekään ole hyötyä. Pahimmillaan burnout johtaa masennukseen, työkyvyttömyyteen ja ennenaikaiseen hautaan. Ole itsellesi armollinen, älä piiskaa itseäsi liikaa, älä ahnehdi töitä. Olen ollut huomaavinani muutoksen mielialoissasi ja kanssakäymisessä kanssasi huonompaan suuntaan, huumoria esim. on vähemmän (se oli yksi asia, jota arvostan/arvostin sinussa). Yksi oire burnoutissa on kyynistyminen. Olen vähän huolissani sinusta.

Isommat tuloerot eivät ole ongelma.
Koulutuksesta ja vaativammasta työstä tuleekin ansaita enemmän palkkaa.

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 23, 2024, 13:51:50Sinänsä tuo kertomasi kyllä kuulostaa siltä, että olet hyvää vauhtia hankkimassa itsellesi burnoutin. Älä hyvä veikkonen tee sitä, ei siitä itsellesi eikä kenellekään ole hyötyä.

Kiitos huolenpidosta. Olen jo laatinut loppuelämälleni strategian johon kuuluu irtautuminen työelämästä huomattavasti ennen varsinaista eläkeikää.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 26, 2024, 08:01:56

Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 23, 2024, 13:51:50Sinänsä tuo kertomasi kyllä kuulostaa siltä, että olet hyvää vauhtia hankkimassa itsellesi burnoutin. Älä hyvä veikkonen tee sitä, ei siitä itsellesi eikä kenellekään ole hyötyä.

Kiitos huolenpidosta. Olen jo laatinut loppuelämälleni strategian johon kuuluu irtautuminen työelämästä huomattavasti ennen varsinaista eläkeikää.

Se on sitten tekemistä vaille valmista. Mikä onkin vaikeampaa kuin uskoisi, sillä ainahan on se yksi projekti, joka on melkein valmis ja toinen, joka on justiin alkamassa ja johon itsellä ilmiselvästi olisi annettavaa.

Kokemuksesta toisaalta sanon, että ehkä kannattaa tehdä tarkempi suunnitelma. Minä aloin havaita itsessäni tuota "huomattavasti ennen eläkeikää"-ajattelua, mutta perhana, se eläkeikä alkoi kumminkin koko ajan alkoi lähentyä. Havahduin siihen, että esim. 10 v ei toki ole huomattavasti ennen, kun sitä vertaa jo tehtyihin vuosiin.

Niinpä tein kertarykäisyn laittamalla itselleni selkeän vuosiluvun, siis omaan ikääni, jossa muutos tehdään. Oma vikani tai miksi sanoisi oli myös ajatus, että työelämästä pitää irrottautua ja kesti hieman tajuta, että ei tarvitse. Voi muuttaa niitä oman työelämän speksejä.

Elämässäni kävi taas duunionni, eli tuli luonnollinen paikka toteuttaa niin irtiotto kuin takaisin meneminen fiksuimmilla ehdoilla ja tavoitteilla.

Onnea matkaan, enkä muuten sinun(kaan) iässä enää laatisi strategioita, vaan alkaisin jo taktikoida!

T: Xante

Vähänkään haastavammista hommista onnistuin pääsemään eroon noin viisikymppisenä.

Viimeiset 5v oli älyttömän helppo duuni ja 58v jäin käytännössä pois työelämästä mitä nyt joskus tunnin teen.

Aika sujuvasti on mennyt. Ei olisi pitkään aikaan enää ollut paukkuja tehdä mitään hektisiä työpäiviä ja puuhaa on ollut nyt suunnilleen sopivasti.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 22, 2024, 11:03:19Monella pienempiansioisella voi olla vapaata paljonkin, mutta toisaalta ei ole taloutta "ostaa" itselleen haluamiaan asioita, kuten vaikka matkailua ja muutakaan viihdettä- joten oikeastaan aika moni saattaa olla samassa pulassa- vapautta on tai ei ole, jos sitä vapauttaan rajoittaa moni asia.

(Lisääntyneen) vapaa-ajan hyödyntäminen  niin, että siitä koituu iloa on monen asian summa.

Rahaa olisi hyvä olla sen verran, että ainakin jotain harrastusmaksuja pystyisi kustantamaan. Aivan rutiköyhänä voi olla vaikea nauttia vapaalla olosta. Toisaalta tolkuton määrä rahaa voi ajaa huonoille teille, jos mikään velvollisuus ei rytmitä päivää.

Sopiva ympäristö eli mieluisa asuinpaikka auttaa paljon. Sellaiseen pääsemisessä saattaa raha auttaa. Jonkin verran ihnissuhteitakin olisi hyvä olla, kun niitä on aikaa hoitaa.

Vapaalla olo on myös taitolaji. Jos siihen on tottunut jo varhaisemmissa elämänvaiheissa, pahimmat sudenkuopat osaa välttää. Toisaalta kokemukset hektisistä töistä ja ruuhkavuosista opettavat arvostamaan vapaa-aikaa.

Sain just ensimmäisen väliaikatiedon salkunhoitajaltani eli tyttäreltäni.

7 tonnia oli tullut plussaa. Kai se on hyvä merkki eikä syöksy takaisin alas. Minä kun en näistä ymmärrä hölähtävän pölähtävää.

Joka tapauksessa paras elää suu säkkiä myöten, kun hallitus vuoden lopussa ryöstää mun rakkaan asumistukeni >:( .