kantapaikka.net

Onko vihdoin keksitty menetelmä jolla myrkkymaalaus ja rapsuttaminen jäävät lähes tarpeettomiksi?

Lainaus käyttäjältä: https://www.boatwash.fi/?utm_source=google&utm_medium=banner&utm_campaign=kesakampanja-2021&gclid=EAIaIQobChMIgfKQyOX48QIVwVjCCh3jmw3rEAEYASAAEgLA-vD_BwEBrush ´n Go on ympäristöä ja aikaa säästävä edullinen veneiden pohjien pop-up pesupalvelu. Pesemme alle 9 metriset moottoriveneet liikuteltavalla kalustolla. Pesu kestää noin 15 minuuttia ja tehdään odottaessa veneen ollessa vedessä.

Entä miten perustellaan keväiset karkumatkat jos veneenrapsutukseen ei voi enää vedota?

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 23, 2021, 11:45:49
Onko vihdoin keksitty menetelmä jolla myrkkymaalaus ja rapsuttaminen jäävät lähes tarpeettomiksi?

Lainaus käyttäjältä: https://www.boatwash.fi/?utm_source=google&utm_medium=banner&utm_campaign=kesakampanja-2021&gclid=EAIaIQobChMIgfKQyOX48QIVwVjCCh3jmw3rEAEYASAAEgLA-vD_BwEBrush ´n Go on ympäristöä ja aikaa säästävä edullinen veneiden pohjien pop-up pesupalvelu. Pesemme alle 9 metriset moottoriveneet liikuteltavalla kalustolla. Pesu kestää noin 15 minuuttia ja tehdään odottaessa veneen ollessa vedessä.

Entä miten perustellaan keväiset karkumatkat jos veneenrapsutukseen ei voi enää vedota?

Aivan, todella huono juttu. Lohdutuksena tietysti, että tuo pesupalvelu on vain moottoriveneille. Eli purjehtijat voivat huokaista helpotuksesta.

Veneily sähköistyy.

LainaaVaasassa kehitellyt Callboatit toimivat sähköllä ja tarvittaessa ne pystyisivät jopa ohjaamaan itse itseään. Callboatin kyytiin pääsee Helsingissä bussimatkan hinnalla.
...
Reilu viidennes latauksesta hoituu neljällä aurinkopaneelilla, jotka sijaitsevat veneen katolla. Loppuvirta otetaan venepaikkojen 3-vaihelatauspisteistä. Täyteen ladatuilla akuilla ajaa tarvittaessa vaikka koko päivän.

Ehkä erikoisin Callboatin ominaisuuksista on se, että se pystyy pyörimään vedessä pystyakselinsa ympäri ja kulkemaan samanaikaisesti sivusuuntaan.

"Ohjautuvuus on aivan omaa luokkaansa. Vene voi mennä suoraan sivusuuntaan, tai siihen voi yhdistää muita liikkeitä."

Postasin äskettäin kirjallisuusnurkkaan pienen puffin merihistoriaa käsittelevästä kirjasta. En lukiessani tullut ajatelleeksi, että minulla olisi juuri mitään omaa kokemusta vanhoista laivoista. Pari kertaa olen matkoillani käynyt merimuseoissa, mutta niistä ei ole jäänyt voimakasta muistijälkeä. Göteborgissa tosin oli museossa pieni akvaario-osasto, jossa ei vierailuni aikaan ollut paljon kävijöitä, joten sain rauhassa uppoutua (heh!) kalojen elämää seuraamaan ja ihailemaan nättejä kasveja ja koralleja. Kotkan Vellamossa en ole käynyt enkä myöskään Tukholman Merimuseossa (Sjöhistoriska). Sen sivuilta löytyi linkki myös uuteen hylkymuseoon Tukholmassa, jonne on yhteislippu Vasa-museon kanssa.

https://www.sjohistoriska.se/
https://www.vrak.se/sv

Vasa-laivan tarina onkin ollut ensimmäinen yhteyteni merihistoriaan, sillä minulla oli lapsena kuvakirja Sagan om Vasa (1965). Sitä ei ole suomennettu. Kirja jätti mieleeni ehkä niin vahvan tuttuuden tunteen, että en muista olenko koskaan oikeasti käynyt Vasa-museossa. Luulen, että olen, mutta mielikuvani Vasasta sekoittuvat kuvakirjaan ja mahdollisesti johonkin tv-ohjelmaan ym. Oli kuinka tahansa, olen törmännyt merihistoriaan jo aivan pienenä, alle kouluikäisenä.

Vähitellen mieleeni alkoi putkahdella muutamia muistoja merimatkoista. En ole aikoinaan valinnut niitä saadakseni kokemuksia vanhoista laivoista, vaan kyse on ollut satunnaisista kesäretkistä.

Ensimmäisenä on tietenkin mainittava Runeberg-laiva, joka vieläkin liikennöi Helsingin ja Porvoon välillä. Kukapa ei olisi joskus matkustanut m/s J L Runebergillä (1912)!

Alus on ollut säännöllisessä liikenteessä samalla reitillä Porvoon ja Helsingin välillä yli 50 vuotta. Moottorialus jo vuodesta 1962.
Harvoja enää olemassa olevia rannikon matkustajahöyrylaivoja. Ulkoisesti säilynyt dieselöinnistä huolimatta.
https://www.laiva.fi/ships/582/

Juu, ei enää kulje höyrymoottorilla, mutta haa(!), olenpa matkustanut ihan oikealla höyrylaivakyydillä. Vuonna 2012 tein Tukholmasta retken Drottningholmin linnaan ja matkustin menomatkan s/s Drottningholmilla (1909). Oli helteinen kesäpäivä ja istuin sattumoisin kannella aivan konehuoneeseen laskeutuvien portaiden lähellä. Laiva oli pieni ja konehuone näytti pelkältä kopperolta. Sieltä huokui voimakasta savun katkua ja ajattelinkin, että moottorin ruokkimisen polttoaineella täytyy olla melkein yli-inhimillistä. Miten sitä voi tehdä pyörtymättä? Laivan kulku oli puksuttavaa. Jos höyryveturit puuskuttivat ja puhkuivat, niin höyrylaivat todellakin puksuttavat. Erilainen fiilis kuin uudemmilla moottoreilla, sen voi maallikkokin todeta. Laivamatkat Drottningholmiin lähtevät kaupungintalon (Stadshuset) rannasta. Luultavasti vain kesäkaudella.

Skärgårdsbåten byggdes som passbåt i Mälaren och innerskärgården och trafikerar än idag sträckan Stockholms Stadshus - Drottningholm.
https://www.stromma.com/sv-se/stockholm/grupper-foretag/flotta/sekelskiftesfartyg/ss-drottningholm/

Ihan oikean merimatkan olen tehnyt Kristina Cruises -yhtiön vielä tuolloin omistamalla m/s Kristina Reginalla (1960) Helsingin Jätkäsaaresta Rostockiin. Jälleen oli kesäloma ja aivan täydellinen tyyni ja helteinen kesäsää. Laivalla ei ollut mitään erityisiä viihdepalveluja, ei pimpeli-pompeli-pelejä, karaokea, eikä tanssiakaan. Ihanan vanhanaikainen kiireetön tunnelma! Matkustajat paljolti saksalaisia ja muita eurooppalaisia lomailijoita sekä jonkin verran meitä suomalaisia. Pakettimatkaani sisältyi ainakin kaksi ruokailua. Ravintolan seisova pöytä oli paaaljon pienempi kuin isoissa möhkölaivoissa, mutta ruoka oli niin hyvää, etten oikein missään ole vastaavaa saanut. Totesin uunilohen niin maukkaaksi, että söin melkein pelkästään sitä, ja mitä nyt jotain uusia perunoita ja tuoresalaattia vähän lisukkeeksi. Oh my God!!! Laivan interiöörissä oli käytetty paljon kaunista puuta ja hyttikin oli ihan kiva. Googlettamalla ilmeni, että K Regina on nykyisin Turussa museolaivana S/S Bore -nimisenä (alkuperäinen nimi). Rostockin merimatka on jäänyt mieleeni eeppisenä merimatkana, jolla oli loputtomasti aikaa, ei kiirettä minnekään, ja meri oli niin kaunis, että aamiaiselta alkaen vallan hypnotisoiduin sitä katselemaan. Pitääpä käydä Turussakin katsomassa laivaa uudestaan.

Vuoden 2010 loppuun mennessä Vanha rouva oli vieraillut Kristina Cruisesin väreissä kaikkiaan 40 maassa ja 216 eri satamassa Huippuvuorilta Punaisellemerelle ja Länsi-Afrikkaan. Se oli jo melkoinen elämäntyö yhdelle laivalle.
https://www.kristinacruises.com/yritys/
https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/c1f66985-6cc1-4c16-8edc-7a63d2cba990

https://www.laiva.fi/ships/461/

Rostockista matkani jatkui bussilla Reininlaaksoon. Ajoimme pitkät matkat Reinin rantaa, missä vaikutuin erittäin vilkkaasta jokilaivaliikenteestä. Sekä rahtilaivoja että matkustaja-aluksia kulki melkein jonossa molempiin suuntiin. Myös junaliikenne oli mahtavaa jokivarsilla. Todella pitkiä tavarajunia näkyi jatkuvasti ja hotelliyönä kuului ulkoa tiheästi toistuva kolke ulkoa. Tällä matkalla syntyi unelma tehdä joskus pitkä jokilaivaristeily Reiniä pitkin. En tiedä toteutuuko matka milloinkaan (hinnat!), mutta unelmoidahan voi.

Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 15, 2022, 18:32:27
Ensimmäisenä on tietenkin mainittava Runeberg-laiva, joka vieläkin liikennöi Helsingin ja Porvoon välillä. Kukapa ei olisi joskus matkustanut m/s J L Runebergillä (1912)!

Olin kyydissä syyskuussa 1997 Helsingistä Porvooseen. Paatti keikkui niin, että tuolit lentelivät yläkannella. Minulla oli joskus videokin tästä juutuupissa, mutta se on hävinnyt.

J.L. Oli pois liikenteestä suuren osan kuluneesta kesästä. Laivaharrastajien foorumilla kerrotaan, että J.L:n Diesel-kone on loppuun kulunut, ja pitäisi vaihtaa, mutta varustamolla on varat vähissä.

Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 15, 2022, 18:32:27
Vuonna 2012 tein Tukholmasta retken Drottningholmin linnaan ja matkustin menomatkan s/s Drottningholmilla (1909).

Tämän kyydissä olen ollut vuonna 1984. Diakuvia pitäisi olla matkalta, kunhan löytäisin ne.

Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 15, 2022, 18:32:27
Ihan oikean merimatkan olen tehnyt Kristina Cruises -yhtiön vielä tuolloin omistamalla m/s Kristina Reginalla (1960) Helsingin Jätkäsaaresta Rostockiin.

Olin tämän paatin kyydissä myöhään syksyllä 1979, kun se oli vielä aito höyrylaiva. Menomatkalla keinutti kovasti, ja iski meritauti, mutta sinnittelin ulkona kannella, enkä oksentanut. Tulomatkalla kurkin koneenhuoneen ovelta, kun joku laivamies tuli paikalle ja kysyi, haluanko käydä katsomassa. Tietenkin halusin. Huono tuuri iski kuitenkin niin kuin se usein iskee. Kamerassani oli filmi loppumaisillaan, ja pilasin ne muutamankin kuvan väärällä valotusajalla, joka ei synkronoitunut salamalaitteen kanssa. Kuvista tuli puolikkaita. Kamara oli venäläinen (tarkoitan ukrainalainen) "Contax" eli "Kiev 4". Kyse ei ole saksalaisen Contaxin kopiosta, niin kuin joskus jossakin lukee, vaan alkuperäisen kameran jatkotuotannosta.

Ensi kesänä pääsee ajelemaan aidolla halkokäyttöisellä höyrylaivalla. Tampereella liikennöivä Tarjanne nimittäin palautetaan haloilla lämmitettäväksi. Lämmitysöljyn hinta alkaa olla sitä luokkaa, että puun polttaminen tulee halvemmaksi. Oulujärvellä liikennöivä Kouta kulkee jo haloilla. Kävin sen kyydissä Ärjänsaaressa toissa kesänä. Mielenkiintoinen matka ja mielenkiintoinen saari.

Nyt putkahti sittenkin mieleen vielä yksi merkittävä muisto Göteborgin merimuseosta. Museossa oli simulaattori, jolla sai ohjata erilaisia laivoja satamaan. Simulaattorissa oli vesialueen kartta, jossa näkyi laivan sijainti ja ajettava reitti. Jalkojen alla oli liikkuva alusta, joka keikkui käyttäjän ajotavasta riippuen. Muistelen, että laitteen valikoimassa olisi ollut useampia erilaisia aluksia. Minäkin ajoin jotain isoa laivaa, mikä oli oikein hauskaa. Museossa oli vierailuni aikaan myös näyttely, jossa merenkulkualan ammattilaiset kertoivat työurastaan. Luin tarinoita kiinnostuneena; siellä oli ahtaajaa, keittäjää, merimiestä ja mitä niitä nyt on. En tiedä kuuluivatko tarinat perusnäyttelyyn vai oliko kyse vaihtuvasta näyttelystä.

Nettisivuilta ilmenee, että museo on juuri uudistettu ja avattu töiden jälkeen yleisölle. Museo näyttää mainostavan dokumenttielokuvaa japanilaisista sukeltajanaisista, jotka sukeltavat simpukoita ilman happipulloja. Tämä on perinteinen ammatti. Olen nähnyt elokuvan Helsingissä jossakin festivaalinäytöksessä. Elokuvaa ei esitetä Göteborgin museossa, mutta museo mainostaa sen muita esityksiä.

https://www.sjofartsmuseetakvariet.se/utstallningar/

Spämmätään nyt merimuseoita kunnolla.

Oslosta löytyy paikallinen merimuseo. Keskittyy aika paljon jäisissä oloissa kulkemiseen.
https://marmuseum.no/en
Vieressä on Kon-Tiki-museo. Joka oikeastaan ei kerro purjehtimisesta, vaan Thor Heyerdahlin ajelehtimisista.
https://www.kon-tiki.no/

Lontoossa, tai tarkemmin, Greenwichissä on näytillä teeklipperi Cutty Sark. Ehti mokoma palaa juuri, kun oli tarkoitus vierailla, mutta nyt olen päässyt tutustumaan entisöityyn paattiin.
https://www.rmg.co.uk/cutty-sark
Vähän Thamesin rannasta poispäin löytyy massiivinen merimuseo, jossa riittää imperiumin merimahdin muistoja katsottavaksi.
https://www.rmg.co.uk/national-maritime-museum
Ja edelleen ylös nollameridiaanin observatorio.
https://www.rmg.co.uk/royal-observatory

Ahvenanmaalla tuli 1990-luvun alkupuolella nähtyä Pommern-laiva vain ulkoa. Ei tullut mieleen, että siellä kannattaisi käydä. Mielsin laivan vain turistitäkyksi, koska pienellä Maarianhaminan kaupungilla ei ollut juuri nähtävyyksiä tarjottavana. Ehkä tein virheen, sillä tokihan affenalaiset kovasti hehkuttavat Pomerin erityisyyttä.

Mistään muualta maailmalta ei löydy samanlaista laivaa kun Pommern; periaatteessa muuttamaton sen jälkeen kun se lähti telakalta Skotlannista 1903, ja josta sen jälkeen ovat rakastaen huolehtineet merimiessukupolvet, jotka ovat itse purjehtineet suurilla valtamerillä. Pommern on uniikki alus, joka kertoo Ahvenanmaan pitkästä purjealusperinteestä. Se on myös ainoa nelimastoinen parkki koko maailmassa, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossa. Tämä tarkoittaa, että suurempia rakenteellisia muutoksia ei ole tehty historian aikana.

https://www.pommern.ax/fi/purjealus-pommern/#historia

(Enpä muuten ollut huomannutkaan, että Ahvenanmaalla on netissä hieno maatunnus ...ax).

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - joulukuu 15, 2022, 22:17:55
Spämmätään nyt merimuseoita kunnolla.

Oslosta löytyy paikallinen merimuseo. Keskittyy aika paljon jäisissä oloissa kulkemiseen.
https://marmuseum.no/en
Vieressä on Kon-Tiki-museo. Joka oikeastaan ei kerro purjehtimisesta, vaan Thor Heyerdahlin ajelehtimisista.
https://www.kon-tiki.no/

Lontoossa, tai tarkemmin, Greenwichissä on näytillä teeklipperi Cutty Sark. Ehti mokoma palaa juuri, kun oli tarkoitus vierailla, mutta nyt olen päässyt tutustumaan entisöityyn paattiin.
https://www.rmg.co.uk/cutty-sark
Vähän Thamesin rannasta poispäin löytyy massiivinen merimuseo, jossa riittää imperiumin merimahdin muistoja katsottavaksi.
https://www.rmg.co.uk/national-maritime-museum
Ja edelleen ylös nollameridiaanin observatorio.
https://www.rmg.co.uk/royal-observatory

Heyerdahlin kirjat olivat minulle tottakai myös mieluisia. Olen Kon-Tikin lukenut, mutta Ra ja Ra2 olivat minusta vielä parempia.

Cutty Sark oli sekin tuttu jo lapsena, sillä naapurin pojilla oli siitä koottava pienoismalli. He saivat usein vähän erikoisempia ja kalliimpia lahjoja kuin muut, joten heillä oli myös Cutty Sark, vaikka kumpikaan pojista ei ollut erityisen harrastunut näpräämiseen. Cuttykään ei koskaan valmistunut aivan täysin. Sellainen vaikutus pienoismallilla kuitenkin oli, että minäkin opin jo lapsena, että se on erityisen hieno laiva. Tuskin tiesin siitä juuri muuta. Nykypäivän lapsista epäilen hyvin harvan kuulleen koskaan mitään Cuttystä.

^Pienoismallina minäkin Cutty Sarkin ensimmäisen kerran tutustuin. Oikea laiva on kuitenkin oikea laiva. 
Matkamuistona tarttui Cutty Sark brändätty paita - oikein hyvälaatuinen - sekä luonnollisesti Cutty Sark -teetä. :D

Luen Nunna Kristodulin (Anna-Leena Lampi s.1945) päiväkirjoista toimitettua koostetta, jonka vanhimmat kirjoitukset ovat jostakin 12 ikävuoden tienoilta, 50-luvun loppupuolelta. Vuonna 1960 hän pääsi kielikurssimatkalle Englantiin pariksi kuukaudeksi. Kiinnostavana yksityiskohtana ilmenee, että hän matkusti venäläisellä laivalla, mutta hän ei kerro mistä laiva lähti. Turusta? Helsingistä? Matkustajakunta oli kansainvälistä. Anna-Leenan hyttitovereina oli kolme suomalaista nuorta, joten oletan laivan lähteneen Suomesta. Kirjoittaja kertoo palvelun olleen laivalla hyvää. Vielä ei ollut Neuvostoliitto pilannut kaikkea palvelua ynseydellä ja huonoilla tuotteilla. Jostain vanhasta sanomalehdestä varmaan selviäisi, mikä laiva oli kyseessä. Sain päiväkirjamerkinnästä sellaisen käsityksen, että laiva kulki Englantiin asti; välisatamista ei kerrota.

^Merellä ollaan pitkälti omavaraisia. Siellä ei myöskään pärjää, jos ei ole oma-aloitteinen ja asioita täsmällisesti hoitava. Koskee myös matkustajista huolehtivaa henkilökuntaa. Lisäksi länsimaissa seilanneet alukset olivat Neuvostoliiton käyntikortti. Ei siis mikään ihme, että aluksilla oli vähän parempi miehistö.

Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 19, 2023, 19:55:37
Kiinnostavana yksityiskohtana ilmenee, että hän matkusti venäläisellä laivalla, mutta hän ei kerro mistä laiva lähti. Turusta? Helsingistä? Matkustajakunta oli kansainvälistä. Anna-Leenan hyttitovereina oli kolme suomalaista nuorta, joten oletan laivan lähteneen Suomesta.

Alkoi kiinnostaa. Tutkin Hesarin aikakoneesta, olisiko siellä mainintoja laivaliikenteestä venäläisillä laivoilla. En löytänyt mitään. Facebookissa on joitakin ryhmiä, joista voisi kysyä. Epäilen, tiedetäänkö sielläkään. Eräs tärkeä tietolähde eli ruotsalainen laivasivusto Fakta om fartyg lopetti toimintansa jokin aika sitten. Sieltä olisi voinut saada jotain vinkkejä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/anna-leenasta-tuli-nunna-kristoduli-tavallinen-luterilaistytto-kaantyi-ja-muutti-luostariin/131608#gs.y4ilmb

Tuli viherpeukalointiketjuun liittämässäni allergiaa käsittelevässä artikkelissa vastaan myös venerakennukseen liittyvä knoppi:

Vene-, huonekalu- ja rakennusteollisuudessa käytetään suuria määriä eksoottisia puita. Niissä on koko joukko allergeeneja. Vaarassa ovat lähinnä teollisuuden työntekijät mutta satunnaisesti myös tavalliset kuluttajat. Tuskin kukaan saa ihottumaa ruusupuisesta parketista tai saunan abatsilauteista, mutta esimerkiksi punapuulauteista tai jättituijalla sisustetusta saunasta se on mahdollista saada. Suomalaisistakin puulajeista saattaa allergiaa tulla runsaasti altistuneille, mutta sellainen on erittäin harvinaista. Männynpihka on allergeenista mutta kuusenpihka todennäköisesti ei.

Tämän enempää ei puun mahdollisista haittavaikutuksista tuossa artikkelissa kerrota, mutta Tubessa puupölyn vaarat ovat minulle tulleet vastaan sorvausvideoita katsoessani.

https://www.duodecimlehti.fi/duo98143

Hesarissa on pitkä juttu Suomen risteilymatkailusta. Maksumuurin takana.
Kiinassa rakennettu laiva. Grrr! >:(

Finnlinesin ruotsinlaivan neitsytristeilyllä

SADAT risteilymatkustajat täyttävät Naantalin sataman terminaalin perjantaina aamulla. Rahtivarustamo Finnlinesin uusi laiva Finnsirius on lähdössä neitsytristeilylleen muutaman tunnin kuluttua.

Vastaremontoitu terminaali ei ole nähnyt jalkamatkustajia lähes 30 vuoteen.
Viimeksi terminaali oli autottomien risteilymatkustajien käytössä vuonna 1996, kun Viking Rosella lähti Naantalista...Mukana on noin 500 matkustajaa, vaikka laivalle mahtuisi kaksi kertaa enemmän väkeä...

Matkustajaliikenteestä vastaava johtaja Marco Palmu esittelee laivaa väsymättömästi useille ryhmille. Tallink Siljan kaupallisena johtajana aiemmin toiminut mies kertoo rahtivarustamon loikasta rahti- ja risteilyvarustamoksi.

"Meillä matkustajakapasiteetin kasvu on aina liittynyt uusiin laivoihin ja niiden rahtikapasiteettiin", Palmu kertoo.
Naantali-Kapellskär-reitin aiempiin aluksiin Europalinkiin ja Finnswaniin mahtuu reilut 500 matkustajaa sekä rahtia 4,2 kilometrin verran.

Uusiin laivoihin eli Finnsiriukseen ja sen sisaralus Finncanopusiin rahtia saadaan yli viisi kilometriä eli esimerkiksi 250 rekkaa ja 200 henkilöautoa.

Yksistään Finnsiriuksen rahtikapasiteetti on suurempi kuin Turusta lähtevillä kolmella ruotsinlaivalla yhteensä.

Ravintolapäällikkö Dan Grönvall lensi ravintolahenkilökunnan kanssa Kiinaan ottamaan vastaan Finnsiriusta Weihaissa sijaitsevalta CMJL-telakalta...

Osa rekkakuskeista suuntaa ruokailun jälkeen hyttiin. Ilta on laivalla rauhallinen. Rauhallisuuden syy on selvä: laivalla ei ole yökerhoa eikä diskoa.

https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009854074.html

En tiedä Finnlinesin paatin lähtö- ja tuloaikoja, joten en ota edellä mainittuun reittiin sen kummempaa kantaa.

Pidän sen tyyppisistä matkoista, joissa saa nukkua yön kunnolla eikä tarvitse herätä aikaisin aamulla, kun henkilökunta koputtaa oveen sen merkiksi, että hyttien siivous alkaa.

Helsingin reitti on siitä mukava, että laiva ei tule kovin aikaisin satamaan. Ja se lähtee niin aikaisin, että laivalla ehtii katsella ympärilleen. Jos lähtö on myöhään ilalla, ja satamaan tullaan aikaisin aamulla, tuollaisesta stressiristeilystä ei paljon nauti.

Viime heinäkuun reissulla menimme Tallinnaan, ja matkaan sisältyi yö satamassa. Oli mukavampi lähteä autolla liikkeelle aamulla kuin väsyneenä yöllä, jolloin laiva varsinaisesti tuli satamaan.

Paluumatkalla oli epämääräinen yö Rostock-Trelleborg -laivalla ja toinen yö Viking Gloryllä. Kumpikin yö olivat liian lyhyitä, varsinkin Trelleborgin reitillä.

Mukavin reitti Saksaan on tietenkin Finnlinesin suora laivavuoro, mutta se on harmillisen kallis.

Luulenpa, että en tule ainakaan lähiaikoina kokemaan Finnlinesin Naantali-Kapelskär -reittiä olkoon laiva millainen tahansa.

Olin aikoinaan sattumalta historiallisella Rosellan viimeisellä reittivuorolla Kapelskäristä Naantaliin vai oliko se Turkuun. Tavallisuudesta poiketen laivan pilli huusi (muistaakseni) kolme kertaa aluksen lähtiessä satamasta, ja henkilökuntaa oli kerääntynyt peräkannelle katsomaan lähtöä.

Jossakin päin on hermostuttu laivojen ääniin.

It is the traditional farewell given by cruise ships the world over.

But now captains have been banned from sounding their horns as they leave a Scottish port after officials received a single noise complaint.

https://www.dailymail.co.uk/news/article-12158921/That-ship-sailed-Port-bans-boats-sounding-horns-leave-ONE-noise-complaint.html

Lainaus käyttäjältä: Kopek - syyskuu 16, 2023, 20:32:47
En tiedä Finnlinesin paatin lähtö- ja tuloaikoja, joten en ota edellä mainittuun reittiin sen kummempaa kantaa.

Sekavat varaussivut, mutta yhteen suuntaan näyttäisi pääsevän Naantalista Kapellskäriin kympillä.

https://www.finnlines.com/fi/reitit/naantali-langnas-kapellskar-reitti/

Hitsaustaito on "taiteellinen silmä" tuntuvat  olevan harvinainen yhdistelmä. Joillakin tällainen on ollut kuten Sibelius-monumentin tehneellä Eila Hiltusella. En tosin tiedä, miten hyvä hitsari taiteilija oli oman erikoisalansa ulkopuolella. Hänellä taisi olla apunaan "oikeita" hitsareita.

Nykyiset hitsauslaitteet ovat niin helppoja käyttää, että kuka tahansa ensimmäisen kerran laitetta kokeilevakin osaa jo "hitsata" jotain. Mutta ei aloittelevan kokeilija taidolla vielä pääse telakalle töihin. Mutta oman paatin voi kyllä hitsailla kasaan, koska siinähän ei ole mitään vaatimuksia.

Tällaisia ajatuksia on tullut mieleeni, kun ole katsellut itse tehtyjä veneitä ja niistä otettuja kuvia. Hitsata kyllä osataan ainakin sen verran, että paatti saadaan kasaan. Ja vanerilevyjä osataan sahata ja ruuvata yhteen. Mutta millainen on lopputulos?

(https://images.nettivene.com/live/2023/06/03/a71381938df53f7a-large.jpg)

Tällainen on ollut myytävänä nettiveneessä. Valmistusvuosi on 1990.

Taiteilija-hitsari Hiltusen tiedot Googlen tiivistämänä:

Syntyi: 22. marraskuuta 1922, Sortavala, Venäjä
Kuoli: 10. lokakuuta 2003, Helsinki

Venäläistaiteilija Hiltunen?

^
Aikaavaruuskoordinaatiston käsittäminen on ylivoimaisen vaikeaa joillekin tahoille.

Wikipediassa syntymämaa sentään on oikein, myös enkuksi ja venäjäksi.

Sortavalasta ja etenkin Laatokasta tuli mieleen Laatokan veneet. Ne olivat korkeampi laitaisia kuin esim. nykyisin yleiset savolaisveneet. Lisäksi niissä oli paikka mastolle. Niinpä myötätuulella ei tarvinnut soutaa. Samaa mallia, mutta isommassa koossa käytettiin kalastuksessa ja jopa rahdin kuljetuksessa.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/18/Soima_Atkinson.jpg)

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2023, 19:41:58
Sortavalasta ja etenkin Laatokasta tuli mieleen Laatokan veneet. Ne olivat korkeampi laitaisia kuin esim. nykyisin yleiset savolaisveneet. Lisäksi niissä oli paikka mastolle. Niinpä myötätuulella ei tarvinnut soutaa. Samaa mallia, mutta isommassa koossa käytettiin kalastuksessa ja jopa rahdin kuljetuksessa.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/18/Soima_Atkinson.jpg)

Olen harkitsemassa jonkun sortin perinneveneen hankkimista tulevalle veneilykaudelle. Sen pitää olla tietenkin puurakenteinen. Toisaalta kiehtoo itäisen Suomenlahden rannoilla rakennetut kapeat ja solakat summalaiset sekä pellinkiläiset. Toisaalta taas Pohjanmaan ja Satakunnan rannoilla tehdyt leveät kalastuspaatit, jotka kestävät kovaakin merenkäyntiä.

Olen täysin tietoinen, että puuveneen omistajalla on vain kaksi onnellista päivää: päivä, jolloin hän hankkii veneen ja päivä jolloin hän saa sen myytyä.

Entisenä vanhan puuveneen osaomistajana olen kokenut nuo molemmat päivät. Väliin mahtui myös monta muuta onnellista päivää. Vanhan paatin kanssa liikkuessa sai joka paikassa positiivisen vastaanoton, sillä sellaisella kulkevaa ei koeta ökyilevänä nousukkaana.

Ryhdy purjelaivan omistajaksi! Nyt sellaisen saa ilmaiseksi, näin ymmärsin...

Lainaus käyttäjältä: https://ls24.fi/uutiset/riku-rasanen-gerda-on-pakko-purkaa-ja-nyt-se-sopii-vakuutusyhtiollekin-ei-ole-mitaan-mahdollisuuksia-nostaa-ja-kunnostaaPoroholman lomakeskuksen yrittäjä Riku Räsänen on jakanut väliaikatietoja Poroholmassa uponneesta Gerda-ravintolalaivasta Facebook-päivityksessään maanantaiaamuna.
...
– Ei ole muuta mahdolisuutta kuin aloittaa sopivan purkuyrityksen kartoittaminen, sillä Poroholmalla ei ole mitään mahdollisuuksia nostaa ja kunnostaa alusta, Räsänen kirjoittaa.
...
– Mikäli jollakin taholla on muita ideoita tai resursseja, olemme kyllä valmiita luovuttamaan hylyn tarvitsijoille,...

https://poroholma.fi/gerda



https://fi.wikipedia.org/wiki/Gerda_Gefle

Ei ehkä kuitenkaan ilman kustannuksia, sillä hyvätkin ideat (mikä tässä pitäisi ilmeisesti olla) tulevat usein ihan saatanallisen kalliiksi.

^
Jos olisin upporikas porilainen, nostaisin ja kunnostaisin tuon paatin raumalaisten kiusaksi.  ;D

Pohjaan painuneen vanhan laivan pelastaminen vaatii tosiaan pohjattoman rahapussin. Ihan Elon Musk ei tarvitse olla, mutta pätäkkää pitää olla monin verroin enemmän kuin Andy McCoyllä. Oletus on, että kaikki pitää vaihtaa ja se on kalliimpaa kuin alusta alkaen uuden rakentaminen.

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 02, 2023, 15:57:25
Pohjaan painuneen vanhan laivan pelastaminen vaatii tosiaan pohjattoman rahapussin. Ihan Elon Musk ei tarvitse olla, mutta pätäkkää pitää olla monin verroin enemmän kuin Andy McCoyllä. Oletus on, että kaikki pitää vaihtaa ja se on kalliimpaa kuin alusta alkaen uuden rakentaminen.

1990-luvulla rakennettiin joitakin vanhojen laivojen "replikoita", millainen tuokin uponnut paatti on. En tiedä, tulivatko tekijät ajatelleeksi sitä että, jos alus rakennetaan museolaivan hengessä perinnemenetelmillä, sen sijoituspaikan pitäisi oikeastaan olla kuivalla maalla museossa. Puisten purjelaivojen käyttöikä oli tuollaisten laivojen kultakaudella 20-25 vuotta, eivätkä luonnonlait ole noista ajoista muuttuneet. 1900-luvulla rakennettu puualus on siis jo tiensä päässä aivan luonnollisista syistä.

Helsingin vanhat hiekkajaalat ovat ylittäneet rakenteellisen ikänsä jo kauan sitten, mutta suurilla korjauksilla ne on saatu pysymään pinalla "yli-ikäisinäkin". Turussa oleva museolaiva Sigyn on käytännössä rakennettu pala palalta uudestaan, joten vaikka se virallisesti on vuodelta 1887, ei siinä taida olla enää paljonkaan alkuperäistä, ei varsinkaan puuosia.

Jouduin työmatkalle, johon kuului lähinnä kokoustamista laivalla ja hotellissa. En pidä matkustamisesta paljonkaan enkä varsinkaan työmatkoista. Onneksi sellaiset eivät juuri työhöni kuulu. Nyt kuitenkin piipahdettiin merellä aika uudessa Tallinkin MyStar-laivassa. Se osoittautuikin aivan uudenlaiseksi laivaksi siinä mielessä, että se on tehty sukkulointiin (shuttle) ei niinkään matkustajien viihdeoleiluun. Hyttejä laivassa on vain 46, mutta rahtitilaa sen sijaan merkittävästi enemmän kuin viihdelaivoissa on totuttu näkemään. MyStariin mahtuu 250 rekkaa (+ 150 henkilöautoa). Sen matkustajakapasiteetti on 2800 henkeä.

Viking XPRS:n matkustajakapasiteetti on 2500 henkeä ja rekkoja siihen voi lastata 60 kappaletta tai vaihtoehtoisesti 230 henkilöautoa.

MyStarin tulopohja on täten lähtökohtaisesti suunniteltu nojaamaan aikaisempaa enemmän rahtiin. Sisätiloiltaan laiva on hyvin samankaltainen kuin muutkin suomalaisten suosimat risteilyalukset. Viihde-esityksiä ei laivalla ole, ei myöskään karaokea tms. Minulle jäi mielikuva, ettei siellä olisi ollut myöskään rahapelejä, mutta kun en niitä itse pelaa, niin en tullut katsoneeksi kovin tarkkaan. Asia, joka laivalla pisti silmään oli, että matkustajat on segmentoitu bisneshenkisesti eri luokkiin. On tavisten massaluokka ja sitten kaksi loungea, jotka maksavat enemmän, business lounge ja comfort lounge. Kaikkein kallein luokka on Platinum Lounge. Menomatkalla  meillä oli neuvotteluhuone, joka sekin oli erillinen alue, jolla on oma aula ja siellä tilauksen mukaan oma tarjoilu. Meillä oli voileipä ja salaatti -välipala sekä kahvi. Minulle välipala riitti niin hyvin, etten tarvinnut varsinaista ruokaa enää myöhemmin. Aamulla olimme jo syöneet buffet-aamiaisen. En tunne oloani mukavaksi paikoissa, joissa ihmiset on jaoteltu maksuluokkiin. Ehkä erityisen epämukavaa on joutua sinne hieman arvokkaammalle puolelle, vaikka siellä ainakin näennäisesti on mukavuuksia enemmän. Paradoksi!

Jarlalla leiskuu.

(https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/cb1d764906afcd563d5da32d9a5e5ff9.jpg.webp)
https://www.hs.fi/viivijawagner/  21.11.