Visionäärien ihmettelyssä on mahdollista olettaa, etteivät jokainen ihminen ole samanlainen, siinä miten maailmaa katsoo ja ymmärtää.
Uteliaisuuteni heräsi siinä mielessä, että onko tosiaan noin- mielikuvien osalta, että melkein kaikki näkevät niitä.
>>>
Noin prosentilla ihmisistä on afantasia. He eivät siis näe mielessään kuvia, eivät kärsi korvamadoista, eivätkä pysty palauttamaan mieleensä läheistensä ääniä. Aistimuistittomuus on ilmiö, jota vasta hiljattain on alettu tutkia lisää, vaikka se löydettiin jo vuonna 1880.
28.11.2021
Mattssonia ei hämmästyttänyt tutkijaryhmän löydös, vaan siitä seurannut johtopäätös. Hän oli juuri tunnistanut afantasian kuvauksesta itsensä ja ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä siis näkee mielikuvia. Visuaalisia ajatuksia, jotka voivat olla irrallaan välittömästä todellisuudesta. Se tuntui käsittämättömältä.
– Sitä oli niin tottunut omaan tapaansa kokea maailma ja käsitellä omia muistojaan. Ikään kuin olisi kuullut uudesta aistista, jota itse ei ole koskaan kokenut.
Tiede-lehden blogiinsa Mattsson kirjoitti tuoreeltaan: "Ihminen olettaa liian herkästi muiden olevan samanlaisia kuin itse. Tähän ajatusvinoumaan minäkin olin haksahtanut."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/12/ajatuksissani-ei-ole-kuvia-aanta-hajua-makua-eika-tuntoa-millaista-on-elama
Onko tuo taas jotain "woke-ajatusta"- jossa friikit taas kertovat normi-ihmisille, miten enemmistön tulisi käyttäytyä?
Minusta yhteiskunnan marginaaliryhmät saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta kunhan eivät yritä sanella muille, mitä pitäisi olla.
Onko muka hörhöiltä liikaa vaadittua? Olkaa hörhöjä, mutta antakaa muiden olla normaaleja!
Nyt tuli kyllä totaalisen uutta ja erinomaisen mielenkiintoista tietoa! Senkin sai tietää, että Toope-paralta on viime yönä viety niin mielikuvat kuin heterous, kovat ajat.
Tämä kyllä selittää tosi paljon ja vaikka on ollut tiedossa tietenkin, että ihmiset "näkevät" asioita eri tavalla, en tiennyt, että näin eri tavalla. Melkein luulen, että tunnen yhden ihmisen, jolla on tätä taipumusta ainakin lievällä asteikolla. Me muut olemme ihmetelleet esimerkiksi, miten niin hän ei muista sitä tai tätä, sehän oli niin voimakas elämys, mutta hän on sanonut jotain tyyliin "no en mä sitä merkannut mieleeni" ja tätä olen aina ihmetellyt, että miten niin merkannut, ei kai näitä mitenkään edes voi merkata.
Mutta nähtävästi voi ja joidenkin täytyy.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 13, 2022, 00:40:06
Onko tuo taas jotain "woke-ajatusta"- jossa friikit taas kertovat normi-ihmisille, miten enemmistön tulisi käyttäytyä?
Minusta yhteiskunnan marginaaliryhmät saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta kunhan eivät yritä sanella muille, mitä pitäisi olla.
Onko muka hörhöiltä liikaa vaadittua? Olkaa hörhöjä, mutta antakaa muiden olla normaaleja!
Kyse ei ole käyttäytymisestä, vaan siitä miten ihmiset näkevät (tajuavat) maailman. Myös siitä miten muisti toimii, jos esimerkiksi muistelet jotain tapahtumaa menneisyydessäsi, niin miten se muistaminen tapahtuu tajunnassasi, eli muistatko sanoja mielikuvia, vai mitä.
Nähdäkseni muistiin kuuluu olennaisesti mielikuvat, vaikka ne eivät olisikaan mitenkään "kirkkaita ja selkeitä.
Omassa tapahtumahistoriassani- muistan hyvin tapahtumien "näkymisen, mutta en kylläkään näe sitä uudelleen, aistillisesti.
Tuota voi vielä tarkentaa, mutta pääsääntöisesti hieman epäilen miten voi muistaa ellei ole lainkaan mielikuvaa entisistä tapauksista, vaikka se mielikuva olisikin hämärä ja epäyhtenäinen. En siis tarkoita mitään- korvamatoa tai harhanäkyä.
Ymmärsin artikkelista, että muistot, jotka suurimmalla osalla tallentuvat mielikuvina, tallentuvat heillä faktoina ja hahmotettuna tilana, esimerkiksi.
Sinun linkkisi tekstistä pääsi toiseen erinomaiseen linkkiin
https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/ (https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/)
jossa asiaa kuvattiin todella konkreettisesti ja hyvin.
Sana afansia on kyllä itselleni jossain vilahtanut, mutta en ole sitä tutkinut tarkemmin aiemmin.
Arkisessa elämässähän tätä jokainen kokee myös minimäärissä, esim. tilanne, jossa hämärästi muistamme jonkun tapahtuman, mutta emme saa nyt päähämme, missä se oli ja mitä se oli ja palaamme muiston ääreen jonkun yksityiskohtien kautta, oli hämärää, siellä oli pertsa, pertsalla oli päällä talvitakki, se oli siis talvella, joo se oli se ilta Ylläksellä ja yht'äkkiä meille tulee mielikuva tunturista ja revontulista. Afansia-ihmisillä vain ei tule enää sitä mielikuvaa, vaikka muut faktat ovatkin ihan samat. Olettaisin siis näin, ihan omaa mutua.
Tuon linkin kommenttiosio oli mielenkiintoinen myös, siellä käsiteltiin synestesiaa, josta olen kuullut, mutta siten kokevaa en ole koskaan tavannut, eli siis aistit sekoittuvat, sävelet ovat värejä, jne.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 12:59:33
Ymmärsin artikkelista, että muistot, jotka suurimmalla osalla tallentuvat mielikuvina, tallentuvat heillä faktoina ja hahmotettuna tilana, esimerkiksi.
Sinun linkkisi tekstistä pääsi toiseen erinomaiseen linkkiin
https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/ (https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/)
jossa asiaa kuvattiin todella konkreettisesti ja hyvin.
Sana afansia on kyllä itselleni jossain vilahtanut, mutta en ole sitä tutkinut tarkemmin aiemmin.
Arkisessa elämässähän tätä jokainen kokee myös minimäärissä, esim. tilanne, jossa hämärästi muistamme jonkun tapahtuman, mutta emme saa nyt päähämme, missä se oli ja mitä se oli ja palaamme muiston ääreen jonkun yksityiskohtien kautta, oli hämärää, siellä oli pertsa, pertsalla oli päällä talvitakki, se oli siis talvella, joo se oli se ilta Ylläksellä ja yht'äkkiä meille tulee mielikuva tunturista ja revontulista. Afansia-ihmisillä vain ei tule enää sitä mielikuvaa, vaikka muut faktat ovatkin ihan samat. Olettaisin siis näin, ihan omaa mutua.
Tuon linkin kommenttiosio oli mielenkiintoinen myös, siellä käsiteltiin synestesiaa, josta olen kuullut, mutta siten kokevaa en ole koskaan tavannut, eli siis aistit sekoittuvat, sävelet ovat värejä, jne.
T: Xante
Jotain samantapaista ajattelin itsekin, sitä miten tarkkoja mielikuvat voivat olla ja "näkeekö niitä suoranaisesti.
Mutta afantasian oletus on kaiketi ettei lainkaan näe mielikuvien tasolla asioita, vaikka muisti muuten toimiikin ihan hyvin.
Eivätkö symbolitkin silti ole jossain mielessä näköhavaintoja, joiden avulla muisti toimii.?
Muistikuvien hahmottaminen on omassa mielessäni todellista, vaikka en voisi väittää "näkeväni mitään kuvia. Kyse on paljolti myös näköaistikeskuksen toiminnasta, kun tietoa käsitellään etuaivolohkoissa ja samanlaista ei ilmeisesti sitten olisi yhdellä prosentilla ihmisistä, mutta onkohan tuota kovin paljon tutkittu.
Yksi esimerkki näytti olevan, että tavallinen näkijä voisi "nähdä oikeasti muistelemaansa asiaa esimerkiksi hienoa elämyksellistä maisemaa. Silmät kiinni tai auki. Sellaiseen en taida kyetä, mutta tuo elämäni nais-ihmien väittää kyllä aina joskus näkevänsä muistelemiensa asioita vaikka telkkua katsellessa sanoo joskus näkevänsä entisiä tapahtumia ajatuksissaan, kun ei se katseltava satu kiinnostamaan.
Visuaalisten mielikuvien elävyyttä mittaavan VVIQ-kyselyn voi käydä tekemässä täällä: https://aphantasia.com/vviq/
Näytteeksi yksi kysymys vastausvaihtoehtoinen
Think of some relative or friend whom you frequently see (but who is not with you at present) and consider carefully the picture that comes before your mind's eye.
- The exact contours of face, head, shoulders and body.
No image at all, you only "know" that you are thinking of the object
Dim and vague; flat
Moderately clear and lively
Clear and lively
Perfectly clear and lively as real seeing
- Characteristic poses of head, attitudes of body etc.
No image at all, you only "know" that you are thinking of the object
Dim and vague; flat
Moderately clear and lively
Clear and lively
Perfectly clear and lively as real seeing
- The precise carriage, length of step etc., in walking.
No image at all, you only "know" that you are thinking of the object
Dim and vague; flat
Moderately clear and lively
Clear and lively
Perfectly clear and lively as real seeing
- The different colours worn in some familiar clothes.
No image at all, you only "know" that you are thinking of the object
Dim and vague; flat
Moderately clear and lively
Clear and lively
Perfectly clear and lively as real seeing
Tuo ensimmäinen linkkihän sanoo näin:
Kun miehelle näytettiin kuvia julkisuuden henkilöistä, hänen aivoissaan aktivoituivat samat alueet kuin kasvoja katsovilla yleensä. Havaitseminen toimi siis moitteettomasti. Sen jälkeen häntä pyydettiin kuvittelemaan mielessään aiemmin esitettyjä kasvoja.
Normaaleissa aivoissa mielikuvat aktivoivat samoja aivoalueita kuin itse näkeminen, mutta tutkittavan aivokuvista tällaiset reaktiot puuttuivat kokonaan. Hänen aivonsa eivät siis kyenneet toistamaan kuvan kaltaista hermostollista jälkeä tahdonalaisesti. Siitä huolimatta mies pystyi kuvailemaan kasvojen yksityiskohtia kuin olisi nähnyt ne mielessään.
Eli vierestä ei ilmeisesti eroa edes huomaa.
Unien näkeminen oli myös mielenkiintoinen, eli näkeekö niitä ilman mielikuvia:
Mattsson myöntää, että ei voi olla sataprosenttisen varma asiasta. Herätessä hänestä kuitenkin tuntuu hieman samalta kuin television katselun jälkeen. Kun muistot ja tuntemukset puhuvat unien näkemisen puolesta, hän ei näe järkevää syytä epäillä asiaa.
kun itsellähän unista ei aina muuta jääkään kuin jotain mielikuvia ja tunnetiloja.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 13:37:51
Tuo ensimmäinen linkkihän sanoo näin:
Kun miehelle näytettiin kuvia julkisuuden henkilöistä, hänen aivoissaan aktivoituivat samat alueet kuin kasvoja katsovilla yleensä. Havaitseminen toimi siis moitteettomasti. Sen jälkeen häntä pyydettiin kuvittelemaan mielessään aiemmin esitettyjä kasvoja.
Normaaleissa aivoissa mielikuvat aktivoivat samoja aivoalueita kuin itse näkeminen, mutta tutkittavan aivokuvista tällaiset reaktiot puuttuivat kokonaan. Hänen aivonsa eivät siis kyenneet toistamaan kuvan kaltaista hermostollista jälkeä tahdonalaisesti. Siitä huolimatta mies pystyi kuvailemaan kasvojen yksityiskohtia kuin olisi nähnyt ne mielessään.
Eli vierestä ei ilmeisesti eroa edes huomaa.
Unien näkeminen oli myös mielenkiintoinen, eli näkeekö niitä ilman mielikuvia:
Mattsson myöntää, että ei voi olla sataprosenttisen varma asiasta. Herätessä hänestä kuitenkin tuntuu hieman samalta kuin television katselun jälkeen. Kun muistot ja tuntemukset puhuvat unien näkemisen puolesta, hän ei näe järkevää syytä epäillä asiaa.
kun itsellähän unista ei aina muuta jääkään kuin jotain mielikuvia ja tunnetiloja.
T: Xante
Eräs nimimerkki joka joskus muistutti tässäkin yhteisössä (ainakin näkökulmalla) kaikkia haistapaskatieteistä ja pierupeilisoluista capslokilla ja punaisella värillä kirjoitettuna, ei aikoinaan uskonut, että minä esimerkiksi pystyn palauttamaan mieleeni kuvan näkemistäni asioista. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että mikäli asialla ei ole mielessä kielellistä representaatiota, asia ei ole mielessä.
Viihtis, ajattele, kaikkien näiden vuosien jälkeen tiedämme, että hänen maailmassaan hän siis oli oikeassa!
Linkin mukaan asia on ollut todella pitkään ns. tiedossa, mutta sitä on tutkittu tosi vähän. Oletus on, että tällaisia ihmisiä olisi jotain 1-5 prosentin verran.
Mielestäni tämä on äärimmäisen kiehtovaa, ja voisi ajatella, että opetuksessa tällä on iso merkitys, sillä eikö etenkin varhaiskasvatus perustu aika paljonkin mielikuviin ja kaikenlaiseen kuvailuun?
Se, tuhlataanko mitään resursseja nykymaailmassa 5 prosentin (jos siis ajattelemme suurinta lukua) vuoksi, onkin eri keskustelun paikka ja olemmehan me sitäkin käyneet ;)
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Karikko - huhtikuu 11, 2022, 11:11:09
28.11.2021
Mattssonia ei hämmästyttänyt tutkijaryhmän löydös, vaan siitä seurannut johtopäätös. Hän oli juuri tunnistanut afantasian kuvauksesta itsensä ja ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä siis näkee mielikuvia. Visuaalisia ajatuksia, jotka voivat olla irrallaan välittömästä todellisuudesta. Se tuntui käsittämättömältä.
– Sitä oli niin tottunut omaan tapaansa kokea maailma ja käsitellä omia muistojaan. Ikään kuin olisi kuullut uudesta aistista, jota itse ei ole koskaan kokenut.
Tiede-lehden blogiinsa Mattsson kirjoitti tuoreeltaan: "Ihminen olettaa liian herkästi muiden olevan samanlaisia kuin itse. Tähän ajatusvinoumaan minäkin olin haksahtanut."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/12/ajatuksissani-ei-ole-kuvia-aanta-hajua-makua-eika-tuntoa-millaista-on-elama
[/i]
Loppuosa tuosta oli myös mielenkiintoinen:
Mattsson kokee, että afantasiassa on monia hyviä puolia. Kun aistimukset menneestä ovat sammuksissa ja elävien kuvien maalailu tulevasta on mahdotonta, mielen on helpompi levähtää ja olla läsnä hetkessä.
– Nukahtaminen rauhallisessa ympäristössä on ollut minulle aina aika helppoa, hän kertoo.
Poikkeusta ei tehnyt edes tuhoisa Christchurchin maanjäristys, jonka keskelle Mattsson päätyi työhuoneessaan uusiseelantilaisessa yliopistossa vuonna 2011. "Ehdin vain suojautua pöydän alle, kun rakennus alkoi huojua rajusti ja kaikenlaista painavaa putoilla", hän kertoo blogissaan. Päällimmäiseksi kokemukseksi jäi voimautumisen tunne, eivätkä muistot tapahtumista jääneet ahdistamaan.
Myös tämä puoli afantasiasta kiehtoo tutkijoita, sillä voimakkaat, hallitsemattomiksi kehkeytyvät mielikuvat liittyvät moniin mielenterveyden häiriöihin. Sellaisia ovat esimerkiksi pakko-oireet ja traumaperäinen stressihäiriö.---
Veikkaisin, että Uutisiin liittyvä ahdistus mm. Ukrainan sodasta, saattaa useilla ihmisillä johtua siitä, että on nähnyt kuva- tai videomateriaalia, joka sitten jää pyörimään mielikuvina mieleen aivan liian pitkäksi aikaa. Samaten traumaperäinen stressihäiriön taustalla voisin kuvitella olevan samantapainen mekanismi. Ehkä pakko-oireidenkin takana, mutta siitä en tiedä senkään vertaa, joten en osaa edes arvailla.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 12:59:33
Ymmärsin artikkelista, että muistot, jotka suurimmalla osalla tallentuvat mielikuvina, tallentuvat heillä faktoina ja hahmotettuna tilana, esimerkiksi.
Sinun linkkisi tekstistä pääsi toiseen erinomaiseen linkkiin
https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/ (https://eioototta.fi/milta-hauki-haisee/)
jossa asiaa kuvattiin todella konkreettisesti ja hyvin.
Sana afansia on kyllä itselleni jossain vilahtanut, mutta en ole sitä tutkinut tarkemmin aiemmin.
Arkisessa elämässähän tätä jokainen kokee myös minimäärissä, esim. tilanne, jossa hämärästi muistamme jonkun tapahtuman, mutta emme saa nyt päähämme, missä se oli ja mitä se oli ja palaamme muiston ääreen jonkun yksityiskohtien kautta, oli hämärää, siellä oli pertsa, pertsalla oli päällä talvitakki, se oli siis talvella, joo se oli se ilta Ylläksellä ja yht'äkkiä meille tulee mielikuva tunturista ja revontulista. Afansia-ihmisillä vain ei tule enää sitä mielikuvaa, vaikka muut faktat ovatkin ihan samat. Olettaisin siis näin, ihan omaa mutua.
Tuon linkin kommenttiosio oli mielenkiintoinen myös, siellä käsiteltiin synestesiaa, josta olen kuullut, mutta siten kokevaa en ole koskaan tavannut, eli siis aistit sekoittuvat, sävelet ovat värejä, jne.
T: Xante
Minulla on melko vahva (ei täydellinen) kasvosokeus. Kun joku tuntemani pistää pipon päähän tai hankkii uudet silmälasit, minun voi olla vaikeaa tunnistaa häntä. Tai sitten en huomaa ollenkaan silmälasien vaihtuneen. Äänet sen sijaan tunnistan todella hyvin. Minulle on tapahtunut esimerkiksi sellaista, että olen ollut melko ruuhkaisessa tavaratalossa kun olen kuullut tutun äänen, jonka heti tunnistin serkukseni. Hetken kuluttua näinkin hänet väkijoukossa. Myös radiosta tunnistan monet toimittajat ja vieraat jne. Samoin laulavat artistit tunnistan hyvin ellen peräti suorastaan erinomaisesti. Näkömielikuvista voimakkaimpia minulle ovat tietyt luontoon liittyvät havainnot, joita mielelläni "katselen" talven aikana sisäisellä silmälläni. Merivesi kimmeltää auringossa ja vihreät puut taipuvat tuulessa. Näen myös itseni kävelemässä puutarhassani kasvilta toiselle. Ihmisiä en pysty muistamaan kuin hämärästi. Joistakin henkilöistä muistan parhaiten tavan jolla he liikkuvat, esim. erityinen vaappuva kävelytyyli. Kasvoista muistan joskus jotkut tyypilliset ilmeet, mutta en nenän tai suun muotoa tai silmien väriä.
Unia en näe. Minä vain tiedän mitä unessa tapahtui, mutta en näe sitä. Saatan kyllä tietää, millaisessa talossa jokin tapahtui, oliko siellä valoisaa ja miellyttävää ym. Mutta tämä tieto on vain heikosti visuaalista. Minulle on vain jotenkin "oikotien kautta" itsestään selvää millaista jossakin oli vaikken varsinaisesti nähnyt sitä.
Ehkä tähän näkömuistin erityispiirteeseeni liittyy sekin, etten välitä elokuvista. Suurin osa elokuvista on minulle liian nopeita. Haluan runsaasti aikaa voidakseni katsella maisemaa tai interiööriä. Näyttelijöistä ja heidän pölinöistään en yleensä välitä. Jos henkilöitä on enemmän kuin muutama, en muista kuka on kuka. Ei jaksa kiinnostaa. Koen niin, että suurin osa ihmisistä on sokeita sille, mitä oikeasti näytetään ja tosiasiassa katselee joitakin aikaisempia mielikuviaan, joita he heijastavat filmiin tai valokuvaan. Itse katselen nimenomaan juuri sitä mitä NYT näytetään. Liian nopeat kuvakulmat ja dialogi estävät näköhavaintojen tekemisen, koska ne pakottavat keskittymään juoneen. Minä haluan nähdä kuvat. Valtavirtaelokuvat ovat todella köyhiä
visuaalisen kerronnan saralla. Kutsun elokuvia filmatuksi teatteriksi; varsinaista
elävää kuvaa ne eivät ole.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 13:56:40
Viihtis, ajattele, kaikkien näiden vuosien jälkeen tiedämme, että hänen maailmassaan hän siis oli oikeassa!
Linkin mukaan asia on ollut todella pitkään ns. tiedossa, mutta sitä on tutkittu tosi vähän. Oletus on, että tällaisia ihmisiä olisi jotain 1-5 prosentin verran.
Mielestäni tämä on äärimmäisen kiehtovaa, ja voisi ajatella, että opetuksessa tällä on iso merkitys, sillä eikö etenkin varhaiskasvatus perustu aika paljonkin mielikuviin ja kaikenlaiseen kuvailuun?
Se, tuhlataanko mitään resursseja nykymaailmassa 5 prosentin (jos siis ajattelemme suurinta lukua) vuoksi, onkin eri keskustelun paikka ja olemmehan me sitäkin käyneet ;)
T: Xante
Tästä olisi kiva tietää kuinka tällaisen voisi testauttaa lapsilla ja kuinka tätä voitaisiin huomioida paremmin varhaiskasvatuksessa, jos sitä ylipäätään tarvitsisi huomioida. Voisin tosin kuvitella, että mielikuva saa näillä ihmisillä erilaisen, jos kohta yhtä toimivan merkityksen alun perinkin, kuin mikä merkitys sanalla on muille ja mitään erikoisuuksia opetukseen nämä lapset eivät välttämättä tarvitsisi, mutta en tietysti tiedä.
Aivan hirveä tilanne oli vuosia sitten jollakin kurssilla, jossa annettiin tehtäväksi vaihtaa roolia toisen kurssilaisen kanssa ja sitten esittää tätä. Olin ilmeetön ja eleetön ja sönkkäsin vain jotain yleispätevää. Parini suoriutui muistaakseni tehtävästä ihan uskottavasti. Pystyn imitoimaan vain joitakin ihmisiä, joilla on jokin vahva maneeri tai tyyli.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - huhtikuu 13, 2022, 13:47:26
Eräs nimimerkki joka joskus muistutti tässäkin yhteisössä (ainakin näkökulmalla) kaikkia haistapaskatieteistä ja pierupeilisoluista capslokilla ja punaisella värillä kirjoitettuna, ei aikoinaan uskonut, että minä esimerkiksi pystyn palauttamaan mieleeni kuvan näkemistäni asioista. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että mikäli asialla ei ole mielessä kielellistä representaatiota, asia ei ole mielessä.
Mielleyhtymiä ja kuviteltuja muistoja on. Ihmismieli luo hauskoja tekomuistojakin.
PS. En ollut tuo mainittu henkilö.
Lainaus käyttäjältä: Amore - huhtikuu 13, 2022, 16:39:15
Ehkä tähän näkömuistin erityispiirteeseeni liittyy sekin, etten välitä elokuvista. Suurin osa elokuvista on minulle liian nopeita. Haluan runsaasti aikaa voidakseni katsella maisemaa tai interiööriä. Näyttelijöistä ja heidän pölinöistään en yleensä välitä. Jos henkilöitä on enemmän kuin muutama, en muista kuka on kuka. Ei jaksa kiinnostaa. Koen niin, että suurin osa ihmisistä on sokeita sille, mitä oikeasti näytetään ja tosiasiassa katselee joitakin aikaisempia mielikuviaan, joita he heijastavat filmiin tai valokuvaan. Itse katselen nimenomaan juuri sitä mitä NYT näytetään. Liian nopeat kuvakulmat ja dialogi estävät näköhavaintojen tekemisen, koska ne pakottavat keskittymään juoneen. Minä haluan nähdä kuvat. Valtavirtaelokuvat ovat todella köyhiä visuaalisen kerronnan saralla. Kutsun elokuvia filmatuksi teatteriksi; varsinaista elävää kuvaa ne eivät ole.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen näkökulma! Etenkin juuri tuo, että itseasiassa heijastetaankin omia mielikuvia, sillä huomaan, että jos olen jotenkin väsähtänyt, siis ei varsinaisesti väsynyt, mutta kyllästynyt, en jaksa katsella leffoja. Ne ovat tylsiä mälsiä jauhavat koko ajan samaa. Mutta jos olen vireämpi ja hyvällä päällä, leffa onkin kiinnostava.
Eli ehkä minua itse asiassa viihdyttääkin enemmän minä kuin leffa, erilaisten mielikuvien kautta! Ja kuinka monessa asiassa tapahtuukaan.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 12:59:33
Tuon linkin kommenttiosio oli mielenkiintoinen myös, siellä käsiteltiin synestesiaa, josta olen kuullut, mutta siten kokevaa en ole koskaan tavannut, eli siis aistit sekoittuvat, sävelet ovat värejä, jne.
T: Xante
Tuosta tuli mieleen- Toivo Kärki. Hänen poikansa kertoi -Iskelmä suomi ohjelmassa, ettei hän säveltäessään (vanhemmiten) lainkaan kuunnellut niiden tekemiensä nuottien tulosta- vaan ilmeisesti "ehkä kuuli ne mielessään rustailleensa sävellyksiä.
Hän ilmeisesti tiesi mitä tekee, eikä tarvinnut enää kuunnella sitä tulosta.
Toki hän nuorempana oli säveltäessään myös kuunnellut eikä toiminut pelkästään kirjoitettujen nuottien mukaan.
Ehkä se muistin automaatio on opittuakin paljolti, vaikka perusedellytykset ovat varmaan olemassa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 13, 2022, 12:59:33Tuon linkin kommenttiosio oli mielenkiintoinen myös, siellä käsiteltiin synestesiaa, josta olen kuullut, mutta siten kokevaa en ole koskaan tavannut, eli siis aistit sekoittuvat, sävelet ovat värejä, jne.
T: Xante
https://www.youtube.com/watch?v=S1jn86eUX0E
Tuossa paneelissa keskusteliin paljon mielenkiintoisista asioista ja yhdessä kohtaa käsiteltiin muutaman lauseen verran synestesiaa. Esitettiin, että todennäköisesti kaikki ihmiset syntyvät synesteetikkoina, mutta että suurimmalla osalla linkitys kasvun myötä katoaa.
Mainittiin, että suurimmalla osalla niistäkin, jotka eivät ole synesteetikkoja, esiintyy ainakin jonkin sortin synestesiaa. Esimerkiksi jos annetaan kuva pyöreistä muodoista ja terävistä muodoista ja sanat "kiki" ja "bobo", niin suurin osa (ainakin amerikkalaisista) mieltävät pyöreät muodot ja sanan "bobo" samankaltaisina ja taas terävät muodot ja sanan "kiki" samankaltaisina.
^
Tuo on kyllä vähän hämäävää siksi, että sanat annettiin valmiina ja toinen sisältää "kovia" konsonantteja noin amerikkalaisittain enemmän. Kyllähän minustakin bobo on pyöreämpi kuin kiki :D, mutta silti en koe kokevani muotoja sanoina.
Mutta silti, kiehtovaa.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - elokuu 27, 2022, 19:47:42
^
Tuo on kyllä vähän hämäävää siksi, että sanat annettiin valmiina ja toinen sisältää "kovia" konsonantteja noin amerikkalaisittain enemmän. Kyllähän minustakin bobo on pyöreämpi kuin kiki :D, mutta silti en koe kokevani muotoja sanoina.
Mutta silti, kiehtovaa.
T: Xante
Oletettavasti nuo on tarkoitettu kuulemisen yhteydessä tulevien mielikuvien muodostumisen kuvaamiseksi.
Kirjoitettuna ei niistä ilmeisesti voi paljoakaan päätellä.
Luin äskettäin kirjailijoiden Paul Auster ja John Coetzee kirjeenvaihtoa, jota on julkaistu kirjassa Tässä ja nyt. Ei kovin syvällinen teos, mutta on siinä jonkin verran kiinnostavia ajatuksia ja ihan viihdyttävää välilukemista se on muun ohessa. Coetzeestahan on aika yleisesti sellainen näkemys, että hän on henkilönä hieman vaikea tai jopa erittäin vaikea. Aika kulmikas, varautunut eikä helposti lähestyttävä. Näiden kahden kirjeiden kautta minulle syntyi mielikuva, että todennäköisesti hän on ainakin jonkin verran autistinen. Ja ilmiselvästi hänellä on afantasia (mikä ei ole mikään oireyhtymä eikä sinänsä autismin piirre). Auster kirjoittaa yhdessä kirjeessään, että hänen kirjoittaessaan hän tietää esim. millaisessa tilassa jokin kohtaus tapahtuu eikä vain niiden esineiden osalta, jotka tekstissä mainitaan, vaan myös vaikkapa sohvan sijainnin huoneessa vaikka jutussa ei mainittaisi kenenkään istuvan sohvalla, katsovan sohvaa, väistävän sohvaa tms. Coetzee vastaa, että hänellä ei ole mitään mielikuvaa sellaisesta, jota ei kerrota. Auster kysyy sitten mitä C näkee tilanteessa "vanha nainen asui synkän metsän reunassa nuoren tyttärensä kanssa". Siis vielä varsin geneerinen tilanne, joka kuitenkin saa Austerin mielen täyttymään konkreettisista mielikuvista. Coetzee vastaa, että hän vain ohittaa tällaiset lauseet sellaisina kuin ne ovat. Hänen omien kertomustensa tilat ovat melko tyhjiä muilta osin kuin on tarinan kannalta tarpeen.
Bingo!!! Juuri näin itsekin toimin lukiessani. Otan tekstin sellaisena kuin se on enkä lisäile mitään. Näistä kahdesta kirjailijasta olen pitänyt Coetzeen kirjoista - paljonkin. Austerista en ole koskaan välittänyt, mutta en nyt pysty muistamaan liittyikö se mitenkään henkilöiden, tapahtumien tai tilanteiden kuvailuun. Coetzeella on kirjoissaan syvällistä filosofisluontoista pohdintaa, joka inspiroi minua. Auster lienee enemmän kiinni aikakauden ilmiöissä ja tapahtumissa. On kovin kauan siitä kun olen Austeria lukenut, joten en muista tarkkaan. Hän on kyllä tässä kirjeenvaihdossa ihan riittävän tasaveroinen kumppani Coetzeelle, jotta kirjeenvaihdon jännite pysyy tasapainossa. Kirjana sanoisin 3 tähteä viidestä, mikä omalla asteikollani tarkoittaa ihan hyvää lukemisen arvoista tasoa, muttei mitään poikkeuksellisen sykähdyttävää.