Ketju on muodostettu Metaketjuun syntyneestä rönsystä
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 08, 2019, 08:34:37
Tästä palstasta tulee väkisinkin mieleen koulun piha jossa on rinki oppilaita yllyttämässä toisiaan potkimaan yhtä oppilasta: lyö sitä, potkaise sitä! Joukkohysteria näiden "oikeassaolevien" keskuudessa estää ringissä olevia pysähtymästä ajattelemaan mitä siinä tapahtuu. Potkittava voi erottua laumasta jollain näkyvällä tai sivulliselle näkymättömällä tavalla. Potkijoille on pääasia että he tuntevat olevansa parempia ja kuuluvansa suureen enemmistöön.
"Parviälyä" Laumat koostuvat mielipidejohtajista ja heidän myötäilijöistään, noin pääsääntöisesti.
Ellet ole "potkijoiden" puolella saatat joutua itse potkituksi.
Sitähän politiikkakin on ja yhteiskunnallisten asioiden hoito vaikka sivistyneesti ei suoranaisesti "potkittaisikaan" fyysisesti, voidaan kuitenkin alentaa palkkoja ja asettaa erilaisia rangaistuksia aktiivimallien mukaan.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 10:37:54"Parviälyä" Laumat koostuvat mielipidejohtajista ja heidän myötäilijöistään, noin pääsääntöisesti. Ellet ole "potkijoiden" puolella saatat joutua itse potkituksi.
Ei tämä kovin suoraa ole, eikä suorasti havaittavaa.
Jos tulee potkituksi, niin siihen liittyy ihan omat lainalaisuudet, jonka jälkeen asia on selvä, ja sen potkulla lähdetään eteenpäin.
L: Itseään näistä saa syyttää.
Lainaus käyttäjältä: Juha - syyskuu 08, 2019, 12:08:44
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 10:37:54"Parviälyä" Laumat koostuvat mielipidejohtajista ja heidän myötäilijöistään, noin pääsääntöisesti. Ellet ole "potkijoiden" puolella saatat joutua itse potkituksi.
Ei tämä kovin suoraa ole, eikä suorasti havaittavaa.
Jos tulee potkituksi, niin siihen liittyy ihan omat lainalaisuudet, jonka jälkeen asia on selvä, ja sen potkulla lähdetään eteenpäin.
L: Itseään näistä saa syyttää.
Jos on omia "mielipiteitä" niin varmaan niistä voi syyttää itseään, ketäpä muutakaan.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 16:10:31
Lainaus käyttäjältä: Juha - syyskuu 08, 2019, 12:08:44
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 10:37:54"Parviälyä" Laumat koostuvat mielipidejohtajista ja heidän myötäilijöistään, noin pääsääntöisesti. Ellet ole "potkijoiden" puolella saatat joutua itse potkituksi.
Ei tämä kovin suoraa ole, eikä suorasti havaittavaa.
Jos tulee potkituksi, niin siihen liittyy ihan omat lainalaisuudet, jonka jälkeen asia on selvä, ja sen potkulla lähdetään eteenpäin.
L: Itseään näistä saa syyttää.
Jos on omia "mielipiteitä" niin varmaan niistä voi syyttää itseään, ketäpä muutakaan.
Oletko sitä mieltä että esittämässäni esimerkissä maassa makaava potkijoiden ja yllyttäjien ympäröimä koululainen on syyllinen kohteluunsa?
Syyllinen jos on omia mielipiteitä?
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 08, 2019, 12:36:10
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 08, 2019, 08:34:37
Tästä palstasta tulee väkisinkin mieleen koulun piha jossa on rinki oppilaita yllyttämässä toisiaan potkimaan yhtä oppilasta: lyö sitä, potkaise sitä! Joukkohysteria näiden "oikeassaolevien" keskuudessa estää ringissä olevia pysähtymästä ajattelemaan mitä siinä tapahtuu. Potkittava voi erottua laumasta jollain näkyvällä tai sivulliselle näkymättömällä tavalla. Potkijoille on pääasia että he tuntevat olevansa parempia ja kuuluvansa suureen enemmistöön.
Nyt varmaan tarvitsee jonkun esimerkin. Missä "potkittava" on joutunut silmätikuksi esim. jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi. Eikä vaikkapa jonkun vääräksi osoitetun väitteensä vuoksi.
Tai oikeaksi todistetun väitteen, jota potkijat eivät voi hyväksyä. Jos vaivaudut edes hiukan ottamaan asiasta selvää, ei tarvitsisi kysellä. Olkoon tämän kerran:
Ilta-Sanomat 9.9.2019.
"Koulukiusaaminen Aikuisten vaikeneminen, hyssyttely ja kädettömyys ovat koulukiusaamisilmiössä kuin bensaa liekeille. Lapset tietävät hyvin, että kiusaamisesta ei seuraa heille kerrassaan mitään harmia, kirjoittaa toimittaja Nita Makkonen.
IS kertoi perjantaina paljon huomiota herättäneessä jutussa oululaisäidistä, jonka tytärtä kiusataan koulussa rankasti."
Kommentti: Oululaisäiti julkaisi tyttärensä saaman järkyttävän viestin ja teki oikein – koulukiusaamisen vähentämiseen auttaa enää tasan yksi keino
Äiti julkaisi Facebookissa kuvankaappauksen viestistä, jonka hän kertoo tyttärensä lähettäneen kiusaajalleen.
"Elä enää kiusaa mua tai hakkaa,
Vastaus oli:Vixxu katotaan heti kun tuut.
Eipä se kiusaaminen lopu kouluun.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 09, 2019, 00:19:45
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 08, 2019, 12:36:10
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 08, 2019, 08:34:37
Tästä palstasta tulee väkisinkin mieleen koulun piha jossa on rinki oppilaita yllyttämässä toisiaan potkimaan yhtä oppilasta: lyö sitä, potkaise sitä! Joukkohysteria näiden "oikeassaolevien" keskuudessa estää ringissä olevia pysähtymästä ajattelemaan mitä siinä tapahtuu. Potkittava voi erottua laumasta jollain näkyvällä tai sivulliselle näkymättömällä tavalla. Potkijoille on pääasia että he tuntevat olevansa parempia ja kuuluvansa suureen enemmistöön.
Nyt varmaan tarvitsee jonkun esimerkin. Missä "potkittava" on joutunut silmätikuksi esim. jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi. Eikä vaikkapa jonkun vääräksi osoitetun väitteensä vuoksi.
Tai oikeaksi todistetun väitteen, jota potkijat eivät voi hyväksyä. Jos vaivaudut edes hiukan ottamaan asiasta selvää, ei tarvitsisi kysellä. Olkoon tämän kerran:
Ilta-Sanomat 9.9.2019.
"Koulukiusaaminen Aikuisten vaikeneminen, hyssyttely ja kädettömyys ovat koulukiusaamisilmiössä kuin bensaa liekeille. Lapset tietävät hyvin, että kiusaamisesta ei seuraa heille kerrassaan mitään harmia, kirjoittaa toimittaja Nita Makkonen.
IS kertoi perjantaina paljon huomiota herättäneessä jutussa oululaisäidistä, jonka tytärtä kiusataan koulussa rankasti."
Kommentti: Oululaisäiti julkaisi tyttärensä saaman järkyttävän viestin ja teki oikein – koulukiusaamisen vähentämiseen auttaa enää tasan yksi keino
Äiti julkaisi Facebookissa kuvankaappauksen viestistä, jonka hän kertoo tyttärensä lähettäneen kiusaajalleen.
"Elä enää kiusaa mua tai hakkaa,
Vastaus oli:Vixxu katotaan heti kun tuut.
Eipä se kiusaaminen lopu kouluun.
Ainoa edes jotenkin toimiva ratkaisu kiusaamisen vähentämiseksi olisi kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun. Perussuomalaisten kansanedustaja Tiina Elovaara teki tästä lakialoitteen vuonna 2016, mutta se kaatui OAJ:n vastustukseen. Vihervasemmistovaltaisen OAJ:n ainoa motiivi vastustaa lakialoitetta oli aloitteen tekijän puoluekanta. Eli järjestö oli kaikessa häikäilemättömyydessään valmis vaikka vahingoittamaan lapsia, jotta persun ehdotus ei menisi läpi.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 08:27:05
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 09, 2019, 00:19:45
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 08, 2019, 12:36:10
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 08, 2019, 08:34:37
Tästä palstasta tulee väkisinkin mieleen koulun piha jossa on rinki oppilaita yllyttämässä toisiaan potkimaan yhtä oppilasta: lyö sitä, potkaise sitä! Joukkohysteria näiden "oikeassaolevien" keskuudessa estää ringissä olevia pysähtymästä ajattelemaan mitä siinä tapahtuu. Potkittava voi erottua laumasta jollain näkyvällä tai sivulliselle näkymättömällä tavalla. Potkijoille on pääasia että he tuntevat olevansa parempia ja kuuluvansa suureen enemmistöön.
Nyt varmaan tarvitsee jonkun esimerkin. Missä "potkittava" on joutunut silmätikuksi esim. jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi. Eikä vaikkapa jonkun vääräksi osoitetun väitteensä vuoksi.
Tai oikeaksi todistetun väitteen, jota potkijat eivät voi hyväksyä. Jos vaivaudut edes hiukan ottamaan asiasta selvää, ei tarvitsisi kysellä. Olkoon tämän kerran:
Ilta-Sanomat 9.9.2019.
"Koulukiusaaminen Aikuisten vaikeneminen, hyssyttely ja kädettömyys ovat koulukiusaamisilmiössä kuin bensaa liekeille. Lapset tietävät hyvin, että kiusaamisesta ei seuraa heille kerrassaan mitään harmia, kirjoittaa toimittaja Nita Makkonen.
IS kertoi perjantaina paljon huomiota herättäneessä jutussa oululaisäidistä, jonka tytärtä kiusataan koulussa rankasti."
Kommentti: Oululaisäiti julkaisi tyttärensä saaman järkyttävän viestin ja teki oikein – koulukiusaamisen vähentämiseen auttaa enää tasan yksi keino
Äiti julkaisi Facebookissa kuvankaappauksen viestistä, jonka hän kertoo tyttärensä lähettäneen kiusaajalleen.
"Elä enää kiusaa mua tai hakkaa,
Vastaus oli:Vixxu katotaan heti kun tuut.
Eipä se kiusaaminen lopu kouluun.
Ainoa edes jotenkin toimiva ratkaisu kiusaamisen vähentämiseksi olisi kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun. Perussuomalaisten kansanedustaja Tiina Elovaara teki tästä lakialoitteen vuonna 2016, mutta se kaatui OAJ:n vastustukseen. Vihervasemmistovaltaisen OAJ:n ainoa motiivi vastustaa lakialoitetta oli aloitteen tekijän puoluekanta. Eli järjestö oli kaikessa häikäilemättömyydessään valmis vaikka vahingoittamaan lapsia, jotta persun ehdotus ei menisi läpi.
Ettet nyt keksinyt tuon motiivin ihan itse? Tuohan on kyllä hyvä lakialoite.
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 08, 2019, 17:28:45
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 16:10:31
Lainaus käyttäjältä: Juha - syyskuu 08, 2019, 12:08:44
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 08, 2019, 10:37:54"Parviälyä" Laumat koostuvat mielipidejohtajista ja heidän myötäilijöistään, noin pääsääntöisesti. Ellet ole "potkijoiden" puolella saatat joutua itse potkituksi.
Ei tämä kovin suoraa ole, eikä suorasti havaittavaa.
Jos tulee potkituksi, niin siihen liittyy ihan omat lainalaisuudet, jonka jälkeen asia on selvä, ja sen potkulla lähdetään eteenpäin.
L: Itseään näistä saa syyttää.
Jos on omia "mielipiteitä" niin varmaan niistä voi syyttää itseään, ketäpä muutakaan.
Oletko sitä mieltä että esittämässäni esimerkissä maassa makaava potkijoiden ja yllyttäjien ympäröimä koululainen on syyllinen kohteluunsa?
Syyllinen jos on omia mielipiteitä?
"Syyllinen" omiin mielipiteisiin, ei siihen miten toiset suhtautuvat niihin.
Potkimalla toisten mielipiteiden muuttaminen tuskin on kovin suositeltava toimenpide, vaikka sitäkin ilmeisesti toisinaan tapahtuu.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Se on totta, koulun vaihtaminen pitäisi olla se viimeisin vaihtoehto, mutta jos siihen turvaudutaan niin kiusaaja vaihtakoon koulua eikä kiusattu.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Kyllä. Se on ratkaisu etenkin kiusatuille. Maailma muuttuu heti hieman paremmaksi paikaksi, kun yksi siirretään pois omasta ympäristöstään ja kymmenen muuta lakkaavat pelkäämästä ja saamasta päivittän turpaansa.
Alakouluikäsillä tuo kiusaajan pakkosiirto ei välttämättä ratkaise kuin koulupäivän aikaisen kiusaamisen, sillä alakoululaiset asuvat yleensä, ainakin taajamissa, lähikoulun ympäristössä. Pakkosiirretylle ei ole mikään ongelma lähteä muutaman korttelin päähän kostoretkelle kiustatun asuinkulmille ja rökittää entsitä pahemmin. Eikä se kiusaajakaan välttämättä yksin toimi, vaan hänellä monesti on vankat tukijoukot, jotka voivat kostaa kaverin puolesta.
Kiusaamisen syihin puuttuminen taas on pitkällinen prosessi ja vaatisi kiusaajan perheenkin aktiivista osallistumista. Se taas välttämättä ei onnistu, jos kiusaajan pahaolo johtuu juuri koko perheen ongelmista, kuten varmaan aika usein saattaa ollakin.
Olen aika varma, että OAJn lainvastustus ei kuitenkaan johdu Bruton esittämästä syystä. Jos, niin Brutolla lienee jotain väitteensä perusteluksi?
Kiusaaminen on valitettavasti niin ikävä ilmiö, että en hetkeäkään usko, että siihen tepsivät yksinkertaiset keinot.
T; Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 13:08:14
Kiusaaminen on valitettavasti niin ikävä ilmiö, että en hetkeäkään usko, että siihen tepsivät yksinkertaiset keinot.
T; Xante
Monesti ne yksinkertaiset keinot ovat kuitenkin tehokkaampia kuin ei mitään keinoa. Joskus on viisaampaa kyhätä keihäs tai jousipyssy sen sijaan että yrittäisi rakentaa oksista ja narunpätkästä rynnäkköhelikopteria.
OAJ perusteli kielteistä kantaansa juuri sillä, että kiusaajan pakkosiirto toisi lisää byrokratiaa. Ja kun pakkosiirto on kuitenkin byrokratian kannalta se yksinkertaisin ratkaisu, niin OAJ:n kannalle ei löydy mitään muuta selitystä kuin pelkkä poliittinen kapulan heitto rattaisiin.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 12:09:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Kyllä. Se on ratkaisu etenkin kiusatuille. Maailma muuttuu heti hieman paremmaksi paikaksi, kun yksi siirretään pois omasta ympäristöstään ja kymmenen muuta lakkaavat pelkäämästä ja saamasta päivittän turpaansa.
Ikävä kyllä kiusaaminen ei ole vain ja ollenkaan edes yleisimmin yhden vinksahtaneen ja ikävän yksilön toiminnan tulosta, vaan erittäin usein koko yhteisön toiminnallinen ongelma. Siksi ei ole mitenkään sanottua, että yhden kiusaajaksi nimetyn ja mielletyn tyypin poistaminen kuviosta ratkaisee tilanteen.
Eipä se keskustelupalstallakaan ole koskaan ollut mikään varsinainen ratkaisu, että joku ns. kiusaajaksi mielletty tyyppi on bännätty. Se toki estää tätä pois potkittua kirjoittamasta, mutta ei millään tapaa ole automaattisesti vastaavaa käyttäytymistä muiden osalta ehkäisevä tai edes välttämättä vähentävä toimenpide. Olennaista olisi jollain tavalla muuttaa yhteisön toimintaa siten, ettei kiusaaminen ole kiusaajalle palkitsevaa toimintaa - eli ettei kiusaamalla pysty saamaan itselleen valtaa, ihailua, kunnioitusta, hännystelijöitä ja suosion kalastelijoita.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 14:16:16
OAJ perusteli kielteistä kantaansa juuri sillä, että kiusaajan pakkosiirto toisi lisää byrokratiaa. Ja kun pakkosiirto on kuitenkin byrokratian kannalta se yksinkertaisin ratkaisu, niin OAJ:n kannalle ei löydy mitään muuta selitystä kuin pelkkä poliittinen kapulan heitto rattaisiin.
Kyllä löytyy.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 15:15:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 14:16:16
OAJ perusteli kielteistä kantaansa juuri sillä, että kiusaajan pakkosiirto toisi lisää byrokratiaa. Ja kun pakkosiirto on kuitenkin byrokratian kannalta se yksinkertaisin ratkaisu, niin OAJ:n kannalle ei löydy mitään muuta selitystä kuin pelkkä poliittinen kapulan heitto rattaisiin.
Kyllä löytyy.
T: Xante
Niin. Löytyy se vanha suomalaisen päätöksenteon kirous, että jos ongelmaan ei ole esitetty täydellistä ratkaisua, niin hylätään sitten kaikki parannusehdotukset ja annetaan ongelman rauhassa pahentua. Tulkitsen tuollaisen ajattelutavan tahalliseksi sabotoinniksi.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 15:23:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 15:15:41
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 14:16:16
OAJ perusteli kielteistä kantaansa juuri sillä, että kiusaajan pakkosiirto toisi lisää byrokratiaa. Ja kun pakkosiirto on kuitenkin byrokratian kannalta se yksinkertaisin ratkaisu, niin OAJ:n kannalle ei löydy mitään muuta selitystä kuin pelkkä poliittinen kapulan heitto rattaisiin.
Kyllä löytyy.
T: Xante
Niin. Löytyy se vanha suomalaisen päätöksenteon kirous, että jos ongelmaan ei ole esitetty täydellistä ratkaisua, niin hylätään sitten kaikki parannusehdotukset ja annetaan ongelman rauhassa pahentua. Tulkitsen tuollaisen ajattelutavan tahalliseksi sabotoinniksi.
Löytyy muitakin, joiden perusteella tulkintasi on väärä.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 14:16:16
OAJ perusteli kielteistä kantaansa juuri sillä, että kiusaajan pakkosiirto toisi lisää byrokratiaa. Ja kun pakkosiirto on kuitenkin byrokratian kannalta se yksinkertaisin ratkaisu, niin OAJ:n kannalle ei löydy mitään muuta selitystä kuin pelkkä poliittinen kapulan heitto rattaisiin.
Se ettei itse osoita vähäisintäkään kompetenssia arvioida, mitä ehdottamansa ratkaisu ihan konkreettisesti edellyttäisi, ja vaikka ratkaisun sanominen ääneen tuntuisikin kuinka yksinkertaiselta tahansa, se ei ole mikään todiste sen puolesta, että ratkaisu olisi ihan oikeastikin yksinkertainen toteuttaa.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Sinulle on siis tärkeintä ettei kiusaajaa kohdella kiusaajana? Kiusaajan suojelu kaikkein tärkeintä koska hänkin on lapsi?
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 10, 2019, 09:34:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Sinulle on siis tärkeintä ettei kiusaajaa kohdella kiusaajana? Kiusaajan suojelu kaikkein tärkeintä koska hänkin on lapsi?
Mutta miksi kiusaaja lopulta ryhtyy kiusaamaan? Tuskinpa ihan vain siksi, että hän on olemuksellisesti "paha". Paljon todennäköisempää on, että hänellä on ympärillään yhteisö, joka palkitsee tuosta toimintatavasta. Miksi siinä tapauksessa vain kiusaaja ansaitsisi rangaistuksen? Voiko silloin tämän yhden yksilön poistaminen auttaa vai löytyykö porukasta joku toinen, jota yhteisö ryhtyy palkitsemaan vastaavasta käyttäytymisestä?
Tässä on nimittäin sellainen looginen ongelma, että JOS uskomme kiusaamisen johtuvan vain tästä kiusaajan "pahuudesta", niin mihin kouluun ja mihin luokkaan hänet voidaan oikeastaan siirtää turvallisesti? Miksi sen uuden yhteisön pitäisi altistua tälle "pahalle" yksilölle? Jos taas uskomme, että kyse on koko yhteisön luomasta tilanteesta, niin silloinhan yhden poistaminen porukasta ei ole mikään varmasti tilannetta muuttava toimenpide. Se "paha" onkin yhteisön ominaisuus, eikä yhteisö välttämättä muutu riittävästi sillä, että yksi joukosta poistetaan.
Minun on siis vaikeaa hahmottaa, MISSÄ ja KENESSÄ ajatellaan sen kiusaamisen syyn piilevän, jos uskotaan kiusaajan koulunvaihtamisen ratkaisevan tilanteen.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 10, 2019, 09:34:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Sinulle on siis tärkeintä ettei kiusaajaa kohdella kiusaajana? Kiusaajan suojelu kaikkein tärkeintä koska hänkin on lapsi?
Ja sinulle on siis tärkeintä, että lapsen ongelmiin ei puututa, eikä hän saa mitään apua, koska ongelma on aikuiselle kiusallinen ja hankala, kuten kiusaaminen?
T: Xante
Enääkö ei päästä yksituumaisuuteen motiiveista torjua koulukiusaamista?
Muistini kai on lyhyt, kun en muista meillä olleen näitä vihervasemmistolaisia ja perussuomalaisia heimoja ja niiden kuvitteelliseen heimoidentiteettiin perustuvaa politiikkaa vielä 20 vuotta sitten. Silloin taidettiin puhua kouluammuskeluista, jotka olivat tulleet vasta muotiin. Sen sijaan muistan kyllä ihmetelleeni, minkä takia suomalaisten on pakko matkia pienellä viiveellä amerikkalaisia kaikkein typerimmissäkin asioissa. Sikäli tarkkanäköinen havainnoitsija osasi kyllä ennakoida jo tuolloin, että meille muodostuisi kaksi kuvitteellista heimoa, jotka imisivät sisäänsä vanhat liittoumat. Kysymykseen suvereenin ajattelun hajoamisesta kollektiivien varjossa en ole löytänyt vastausta sittemmin. Ilmeisesti seuraavaksi meillä täytyy nähdä herännäisten liittoutuminen poliittisen oikeiston kanssa, ja gynekologien jahtaaminen aseella vastaanottosaleissa.
Olen yhä vihainen siitä hävyttömästä Toopen valheesta, jossa hän yhdistää kansallissosialistit vasemmistoon. Jos siis heimopoliittisen logiikan termein edetään, olen samalla tavoin vihainen koko oikeistolle puuttumattomuudesta tällaiseen niljakkaaseen, poliittisia irtopisteitä kalastelevaan valheeseen, kuten oikeistossa ollaan vihaisia joka linjan vasemmistolaiselle vasemmiston omien foliohattujen takia. Varmaa kuitenkin on vain se, ettei typeryys katso heimo- tai roturajoja. En toisin sanoen kiistä, etteikö olisi olemassa typeriä ja pienisieluisia vasemmistolaisia tai typeriä ja pienisieluisia liberaaleiksi julistautuneita. Tietämättömien, kouluttamattomien ja heimoonsa rakastuneiden ihmisten noustessa valtaan on tavallisesti melko yhdentekevää, minkä muotoisten viirien alla he valtaan nousevat. Pikemminkin heidän aatteensa räätälöidään muistuttamaan heidän reaalipoliittisia näkemyksiään, jos jommankumman pitää joustaa. Otsalohkomme kun joustaa vain sen verran kuin se voi. Filosofiankirjoja voidaan aina lukea vaikka takaperin.
Eittämättä minua hävettäisi myös kutsua itseäni perussuomalaiseksi, jos heimotoverini selittäisi täyttä puutaheinää natseista suostumatta oikaisemaan fiktiotaan, kenties enemmänkin kuin häpeän profiloida itseäni vasemmistolaiseksi. Sitten toisaalta, en profiloikaan itseäni tuohon vaan tähän heimoon. Helpoimmalla tietysti pääsisin, kun väittäisin, etten kuulu mihinkään heimoon. Valitettavasti se ei historiallisesti olisi kovin tarkka kuvaus, tai oikeammin se ei olisi kuvaus lainkaan kuvausta pyydettäessä. Olen universalisti ennemmin kuin tribalisti, ja anarkisti ennemmin kuin traditionalisti. Tosin suhtautumiseni omistusoikeuteen (vallankumouksista puhumattakaan) on ennemmin sosiaalidemokraateilta kuin kommunisteilta, mutta silläkään erottelulla ei lopulta ole jakolinjan kannalta väliä, koska kova oikeisto pitää minua joka tapauksessa kommunistina pelkästään eläintensuojeluun liittyvien näkemysteni vuoksi, ja muille asiaa ei yleensä tarvitse selittää heidän ymmärtäessä eron muutenkin.
Kuten havaitsette, määrittelemme itsemme muitten takia. Ilman määrittelyjä tunnistan paljon tarkemmin persoonallisuuteni ja vaikuttimeni, kun minun ei tarvitse valaista niitä muille. Sanojen määrittelykään ei silti ole samalla tavoin universaalia kuten kipu ja ilo ovat. Esimerkiksi uuden polven poliittiset radikaalit kutsuvat itseään libertaareiksi. Toopeen viitatakseni heillä ei silti aina ole edes alkeistason ymmärrystä poliittisesta kartasta ja omasta poliittisesta historiastaan. Erityisen tyypilliseksi näkyy tulleen käsitteiden käyttäminen historiattomasti. Henkilö saattaa tuntea lähihistorian joltiseltaankin, ja kuten kansallissosialismin tapauksessa, käyttää silti sanoja politiikan menneisyyden ja nykyisyyden kuvailemiseen ikään kuin itse sanoilla ei olisi historiaa. Se johtaa sotkuun, vääristelyyn ja kaiken ymmärryksen katoamiseen. Variaatio tästä on liittää sanan koko merkitys sitä käyttäneen liikkeen surkeimpaan aallonpohjaan, usein derogatiivisin tarkoituksin, ja pelkistää sanan koko historia siihen. Tällainen historiattomuus tuntuu olevan suorastaan muodissa, eikä tietämättömillä ihmisillä ole pidäkkeitä puhua. Päinvastoin, aiheellisenkin revisionismin kyytipojaksi saadaan uudenlainen pisteidenlaskun tapa, jossa totuuden tavoittelulla ei ole osaa eikä arpaa. Tietopuolisen ihmisen ei ole aina helppoa osoittaa tällaisia tapauksia joukosta, saati valmiiksi hämmentyneiden.
Milloinhan pääsemme pisteeseen, jossa myös koulut ovat joko perussuomalaisia tai vihervasemmistolaisia. Amerikassa ainakin on tutkimuslaitoksia, joiden rahoituksesta ja motiiveista riippuu, kumpaa heimoa varten ne on rakennettu tutkimustietoa tuottamaan. Paremmuus mitataan postmodernisti kysymällä sitä puolueen jäseniltä.
Kun minä olin koulussa niin oppilaat kiusasivat välillä toisiaan, yksin ja ryhmissä. Opettajat kiusasivat toinen toisiaan, yksin ja ryhmissä. Muu henkilökunta kiusasi toisiaan, yksin ja ryhmissä. Lisäksi jotkut opettajat kiusasivat oppilaita ja muuta henkilökuntaa ja muu henkilökunta kiusasi opettajia ja oppilaita. Oppilaat myös kiusasivat opettajia ja muuta henkilökuntaa.
Mitä tästä voi päätellä?
Sen, että ihminen on viheliäinen olento. Ja Jumalan kuva. Ei ihme, että Raamatussakin on paljon kertomuksia viheliäisistä teoista, petoksista, sodista, kaunasta ja kateudesta. Vähemmän on anteeksiannosta, ymmärtämisestä ja solidaarisuudesta.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 12:09:28
Kyllä. Se on ratkaisu etenkin kiusatuille. Maailma muuttuu heti hieman paremmaksi paikaksi, kun yksi siirretään pois omasta ympäristöstään ja kymmenen muuta lakkaavat pelkäämästä ja saamasta päivittän turpaansa.
Onko tätä OAJ:n ehdotuksen käsittelyä koskevaa materiaalia mahdollista lukea jostakin? Pidän ihan mahdollisena sitä, että vaikka tämä joissain tilanteissa olisi oikein hyvä ratkaisu ja on harmillista, jos näin ei voida tehdä, silti löytyy ihan oikeita käytännön perusteita sille, miksi lakialoite sellaisenaan ei ollut OAJ:n mielestä hyvä.
Katsoisin niin, että joko ottaa asiasta selvää tai sitten ei, mutta on turha keksiä tähän jotain poliittista narratiivia ilman, että sille on ihan oikeat perusteet. Bruton esittämä tulkinta on periaatteessa sama kun sanoisi, että OAJ:n ihmiset eivät osaa hommaansa ja ovat täysin kelvottomia sitä hoitamaan, kun taas Tiina Elo osaa ja tietää, mitä pitää tehdä ja mikä toimii. Suhtaudun tähän päätelmään varauksella, vaikka onkin mahdollista, että asia on juuri näin.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 08:02:01
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 10, 2019, 09:34:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Sinulle on siis tärkeintä ettei kiusaajaa kohdella kiusaajana? Kiusaajan suojelu kaikkein tärkeintä koska hänkin on lapsi?
Mutta miksi kiusaaja lopulta ryhtyy kiusaamaan? Tuskinpa ihan vain siksi, että hän on olemuksellisesti "paha". Paljon todennäköisempää on, että hänellä on ympärillään yhteisö, joka palkitsee tuosta toimintatavasta. Miksi siinä tapauksessa vain kiusaaja ansaitsisi rangaistuksen? Voiko silloin tämän yhden yksilön poistaminen auttaa vai löytyykö porukasta joku toinen, jota yhteisö ryhtyy palkitsemaan vastaavasta käyttäytymisestä?
Tässä on nimittäin sellainen looginen ongelma, että JOS uskomme kiusaamisen johtuvan vain tästä kiusaajan "pahuudesta", niin mihin kouluun ja mihin luokkaan hänet voidaan oikeastaan siirtää turvallisesti? Miksi sen uuden yhteisön pitäisi altistua tälle "pahalle" yksilölle? Jos taas uskomme, että kyse on koko yhteisön luomasta tilanteesta, niin silloinhan yhden poistaminen porukasta ei ole mikään varmasti tilannetta muuttava toimenpide. Se "paha" onkin yhteisön ominaisuus, eikä yhteisö välttämättä muutu riittävästi sillä, että yksi joukosta poistetaan.
Minun on siis vaikeaa hahmottaa, MISSÄ ja KENESSÄ ajatellaan sen kiusaamisen syyn piilevän, jos uskotaan kiusaajan koulunvaihtamisen ratkaisevan tilanteen.
Aivan. On yhteiskunnan vika että on lapsia jotka kiusaavat. Täytyy vaihtaa yhteiskunta?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 09, 2019, 14:27:15
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 09, 2019, 12:09:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Kyllä. Se on ratkaisu etenkin kiusatuille. Maailma muuttuu heti hieman paremmaksi paikaksi, kun yksi siirretään pois omasta ympäristöstään ja kymmenen muuta lakkaavat pelkäämästä ja saamasta päivittän turpaansa.
Ikävä kyllä kiusaaminen ei ole vain ja ollenkaan edes yleisimmin yhden vinksahtaneen ja ikävän yksilön toiminnan tulosta, vaan erittäin usein koko yhteisön toiminnallinen ongelma. Siksi ei ole mitenkään sanottua, että yhden kiusaajaksi nimetyn ja mielletyn tyypin poistaminen kuviosta ratkaisee tilanteen.
Eipä se keskustelupalstallakaan ole koskaan ollut mikään varsinainen ratkaisu, että joku ns. kiusaajaksi mielletty tyyppi on bännätty. Se toki estää tätä pois potkittua kirjoittamasta, mutta ei millään tapaa ole automaattisesti vastaavaa käyttäytymistä muiden osalta ehkäisevä tai edes välttämättä vähentävä toimenpide. Olennaista olisi jollain tavalla muuttaa yhteisön toimintaa siten, ettei kiusaaminen ole kiusaajalle palkitsevaa toimintaa - eli ettei kiusaamalla pysty saamaan itselleen valtaa, ihailua, kunnioitusta, hännystelijöitä ja suosion kalastelijoita.
Kiusaajan poistaminen koulusta näyttää jälkeejääville kiusaajan apureille että kiusaaminen todella otetaan tosissaan ja siitä on seurauksia. Eivätkä seuraukset jää sormenpuistelun tasolle jonka voi huomenna joko unohtaa tai sillä voi kehua kavereille. Seurauksetta jättäminen yllyttää jatkamaan.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 11, 2019, 17:27:07
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 08:02:01
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 10, 2019, 09:34:45
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Sinulle on siis tärkeintä ettei kiusaajaa kohdella kiusaajana? Kiusaajan suojelu kaikkein tärkeintä koska hänkin on lapsi?
Mutta miksi kiusaaja lopulta ryhtyy kiusaamaan? Tuskinpa ihan vain siksi, että hän on olemuksellisesti "paha". Paljon todennäköisempää on, että hänellä on ympärillään yhteisö, joka palkitsee tuosta toimintatavasta. Miksi siinä tapauksessa vain kiusaaja ansaitsisi rangaistuksen? Voiko silloin tämän yhden yksilön poistaminen auttaa vai löytyykö porukasta joku toinen, jota yhteisö ryhtyy palkitsemaan vastaavasta käyttäytymisestä?
Tässä on nimittäin sellainen looginen ongelma, että JOS uskomme kiusaamisen johtuvan vain tästä kiusaajan "pahuudesta", niin mihin kouluun ja mihin luokkaan hänet voidaan oikeastaan siirtää turvallisesti? Miksi sen uuden yhteisön pitäisi altistua tälle "pahalle" yksilölle? Jos taas uskomme, että kyse on koko yhteisön luomasta tilanteesta, niin silloinhan yhden poistaminen porukasta ei ole mikään varmasti tilannetta muuttava toimenpide. Se "paha" onkin yhteisön ominaisuus, eikä yhteisö välttämättä muutu riittävästi sillä, että yksi joukosta poistetaan.
Minun on siis vaikeaa hahmottaa, MISSÄ ja KENESSÄ ajatellaan sen kiusaamisen syyn piilevän, jos uskotaan kiusaajan koulunvaihtamisen ratkaisevan tilanteen.
Aivan. On yhteiskunnan vika että on lapsia jotka kiusaavat. Täytyy vaihtaa yhteiskunta?
Lyöt asian lekkeriksi, mutta kerro ihmeessä, onko kiusaajassa se syy kiusaamiseen? Jos on, niin miksei se ongelmana siirtyisi uuteenkin kouluun tämän kiusaajan mukana - jolloin herää kysymys, miksi kiusaajalle altistaminen olisi näiden uuden koulun oppilaiden kannalta oikeudenmukainen toimintamalli?
Kiusaamisen syy on huonosti toimivassa yhteisössä, joten toimenpiteet pitäisi kohdistaa yhteisöön, ei yksilöön.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 17:49:13
Kiusaamisen syy on huonosti toimivassa yhteisössä, joten toimenpiteet pitäisi kohdistaa yhteisöön, ei yksilöön.
Pakkovalta tuskin poistaa kiusaamista, jos ei siihen lempeämpikään yhteiskuntamalli kykene.
Syy on ihmisessä. Se on sitäpaitsi oikeastaan luonnollista. Kilpailu on luonnon perustoimintaa, kun resussit ovat rajallisia ja ihmiseen on jäänyt se luonnonlahjana tunteidensa muodossa kateus ,ahneus, vallanhimo jne,, ne kyllä pitävät huolen siitä etteivät yhteiskunnalliset säännöt voita ihmisluontoa, vaikka ne säännöt tarvitaan yhteiskunnan toimimisen ja uskon sen toimivuuteen vuoksi.
Yhteiskuntia ei kuitenkaan voi paeta mihinkään vaikka uusia rakennettaisiin; Se on ollut monien uskontojenkin alkusysäys ja tappelut ovat vain lisääntyneet.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2019, 18:04:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 17:49:13
Kiusaamisen syy on huonosti toimivassa yhteisössä, joten toimenpiteet pitäisi kohdistaa yhteisöön, ei yksilöön.
Pakkovalta tuskin poistaa kiusaamista, jos ei siihen lempeämpikään yhteiskuntamalli kykene.
Syy on ihmisessä. Se on sitäpaitsi oikeastaan luonnollista. Kilpailu on luonnon perustoimintaa, kun resussit ovat rajallisia ja ihmiseen on jäänyt se luonnonlahjana tunteidensa muodossa kateus ,ahneus, vallanhimo jne,, ne kyllä pitävät huolen siitä etteivät yhteiskunnalliset säännöt voita ihmisluontoa, vaikka ne säännöt tarvitaan yhteiskunnan toimimisen ja uskon sen toimivuuteen vuoksi.
Yhteiskuntia ei kuitenkaan voi paeta mihinkään vaikka uusia rakennettaisiin; Se on ollut monien uskontojenkin alkusysäys ja tappelut ovat vain lisääntyneet.
Ensinnäkin - yhteisö on eri asia kuin yhteiskunta. Toiseksi - toimenpiteitä on muunlaisiakin kuin pakkovaltaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 18:11:37
Ensinnäkin - yhteisö on eri asia kuin yhteiskunta. Toiseksi - toimenpiteitä on muunlaisiakin kuin pakkovaltaa.
Onhan erilaisi yhteiskuntia ja niillä erilaisia sääntöjä. Mutta yhteisöistähän yhteiskunnat muodostuvat. Yhteiskunnat ovat vain järjestäytyneempiä vallankäyttäjiä,.
Muunlaista valtaa ei olekaan kuin pakkovaltaa, suostuttelukin on alistamista.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2019, 18:16:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 18:11:37
Ensinnäkin - yhteisö on eri asia kuin yhteiskunta. Toiseksi - toimenpiteitä on muunlaisiakin kuin pakkovaltaa.
Onhan erilaisi yhteiskuntia ja niillä erilaisia sääntöjä. Mutta yhteisöistähän yhteiskunnat muodostuvat. Yhteiskunnat ovat vain järjestäytyneempiä vallankäyttäjiä,.
Toki, mutta toimimaton koululuokka (joka on yhteisö) ei tarkoita, että koko yhteiskunta on toimimaton. Onhan myös toimivia luokkia ja muitakin yhteisöjä. Siinä samassa yhteiskunnassa.
Muunlaista valtaa ei olekaan kuin pakkovaltaa, suostuttelukin on alistamista.
[/quote]
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 09, 2019, 11:26:25
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Se on totta, koulun vaihtaminen pitäisi olla se viimeisin vaihtoehto, mutta jos siihen turvaudutaan niin kiusaaja vaihtakoon koulua eikä kiusattu.
Lisäksi voi olla niin että kiusaaja kiusaa useaa yhtäaikaa, joten järkevämpäähän on siirtää 1 kpl koululaisia, eli kiusaaja, eikä kaikkia hänen kiusaamiaan joita voi olla liuta. Harvemmin se kiusaaminen yhteen ainoaan jää, taikka kyseessä on harvinaisen sadistinen paskapään alku jos on aina vain yhden ja ainoan kimpussa.
Ei raiskattujakaan kuulu rangaista raiskatuksi joutumisestaan, miksi sitten kiusattuja kiusatuksi tulemisesta? Pitääkö heiltä riistää tuttu ympäristö ja mahdolliset kaverit?
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2019, 20:35:59
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 09, 2019, 11:26:25
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Se on totta, koulun vaihtaminen pitäisi olla se viimeisin vaihtoehto, mutta jos siihen turvaudutaan niin kiusaaja vaihtakoon koulua eikä kiusattu.
Lisäksi voi olla niin että kiusaaja kiusaa useaa yhtäaikaa, joten järkevämpäähän on siirtää 1 kpl koululaisia, eli kiusaaja, eikä kaikkia hänen kiusaamiaan joita voi olla liuta. Harvemmin se kiusaaminen yhteen ainoaan jää, taikka kyseessä on harvinaisen sadistinen paskapään alku jos on aina vain yhden ja ainoan kimpussa.
Ei raiskattujakaan kuulu rangaista raiskatuksi joutumisestaan, miksi sitten kiusattuja kiusatuksi tulemisesta? Pitääkö heiltä riistää tuttu ympäristö ja mahdolliset kaverit?
Jos kyse on sadistisesta paskapäästä, niin onko sitten jonkun toisen koulun ja luokan oppilaiden otettava tällainen sadisti vastaan vuorostaan harjoittamaan sadismiaan siellä?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 20:40:56
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 11, 2019, 20:35:59
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 09, 2019, 11:26:25
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 09, 2019, 10:18:52
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 09, 2019, 08:49:44
^
Luin juuri hiljattain, että kaatumisen peruste oli se, että kiusaajan pakkosiirtämistä toiseen kouluun alettaisiin käyttää rangaistuksena. Tosin tuota nyt siinä ei avattu enempää, mitä se sitten tarkoitti. Toinen juttu oli sitten, että Suomessa on paljon alueita, joissa on vain yksi koulu edes jotenkin kohtuullisen matkan päässä, joten noilla alueilla pakkosiirto ei tulisi kyseeseen.
Voisin tosiaan kuvitella, että etenkään pienemmillä paikkakunnilla toimenpide ei ole aivan ongelmaton. Ihan noin normijärjellä: jos lapsi kiusaa, sekö on ratkaisu, että hänet siirretään pois omasta ympäristöstään uusien ihmisten sekaan, joilla on hänestä jo valmiiksi negatiivinen käsitys?
Ongelma koulukiusaamisessa on se, että koulukiusaajatkin ovat lapsia ja heitä pitäisi sellaisina kohdella.
T: Xante
Se on totta, koulun vaihtaminen pitäisi olla se viimeisin vaihtoehto, mutta jos siihen turvaudutaan niin kiusaaja vaihtakoon koulua eikä kiusattu.
Lisäksi voi olla niin että kiusaaja kiusaa useaa yhtäaikaa, joten järkevämpäähän on siirtää 1 kpl koululaisia, eli kiusaaja, eikä kaikkia hänen kiusaamiaan joita voi olla liuta. Harvemmin se kiusaaminen yhteen ainoaan jää, taikka kyseessä on harvinaisen sadistinen paskapään alku jos on aina vain yhden ja ainoan kimpussa.
Ei raiskattujakaan kuulu rangaista raiskatuksi joutumisestaan, miksi sitten kiusattuja kiusatuksi tulemisesta? Pitääkö heiltä riistää tuttu ympäristö ja mahdolliset kaverit?
Jos kyse on sadistisesta paskapäästä, niin onko sitten jonkun toisen koulun ja luokan oppilaiden otettava tällainen sadisti vastaan vuorostaan harjoittamaan sadismiaan siellä?
Eipä kai. Olkoon sitten vaikka kotiopetuksessa, varsinkin jos on vanhempiensa "kasvatuksen" tuotos.
Kun itse olin kouluikäinen, oli olemassa vielä semmoinen juttu kuin apukoulu. Kaksi minua ja kaveriani ala-asteella kiusannutta poikaa katosi siinä vaiheessa kun siirryttiin yläasteelle, ja jostain kuulin että heidät oli laitettu apukouluun.
Kuten sanottua, on aikuisille erittäin epämukavaa, että lapset harrastavat sellaista toimintaa kuin kiusaamista. Sen vuoksi osa heistä näyttää ajattelevan, että ongelma poistuu näyttävällä rangaistuksella, jota edustaa kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun, toiseen ympäristöön. Silläpä sipuli ja siitäpä sai. Hämmästyksen ollessa sitten suuri, kun vanhassa koulussa entisen kiusaajan tilalle siirtyy toinen ja ensimmäinen jatkaa toimintaansa uudessa ympäristössään.
Kun opetushan oli, että ongelma ei ole niinkään kiusaaminen, vaan kiusaaja.
T: Xante
Ei ne kiusaamiset lopu siihen että lapsia siirrellään sinne tai tänne, kiusaajaa tai kiusattua, jos ei kiusaamisen syihin puututa millään tavalla. Koulukiusaaminen saadaan siirrolla lakaistua maton alle erottamalla osapuolet, mutta todennäköisesti kiusaaminen muuttuu (tai jäljelle jää) vapaa-ajan kiusaaminen.
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 21:31:43
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Niin, kuten Hippi sanoo: ei ongelmaa voi lakaista maton alle siirtelemälle penskoja koulusta toiseen. Voimme myös argumentoida, että kiusattua palkitaan siirtämällä hänet turvaan, annetaan uusi alku - nämähän ovat täysin tuulesta temmattuja spekulaatioita joka tapauksessa yksittäistapauksien suhteen.
Olen aika vakuuttunut, että ellei kysymyksessä ole psykopaattidiagnoosin ansaitseva lapsi, hän ei laskemoi mitään tuollaisia kiusaamisrekistejä ja päänahkoja, vaan kyse on jostakin aivan muusta. Ja tähän muuhun aikuisten pitäisi keskittyä.
Kummallinen mielestäni tässä tapauksessa koko rangaistusmentaliteetin ympärillä pyörivä keskustelu.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 21:31:43
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Tilanne tuskin siitä paranee, että lisätään keinovalikoimaan vielä muutama huono ja ongelmallinen keino lisää. Ettei VAIN tarttis oikeesti vaivautua tekemään mitään sellaista, joka vaatii muutakin kuin vain hallinnollista työtä.
Kiusattuja voisi lisäpalkita tuomalla terroristinalkuja Syyriasta kouluihin...
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 22:19:06
Kiusattuja voisi lisäpalkita tuomalla terroristinalkuja Syyriasta kouluihin...
Taas oikein rakentava vitsi vai mikä tämä on. Mutta tästä sen näkee, miten kiusaamiseen todella suhtaudutaan, heheeh.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 21:31:43
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Xantippa + taustakuoro pitävät rankkana rangaistuksena jos kiusaaja siirretään toiseen kouluun. Kun toisena vaihtoehtona on kiusatun siirto, ei se tunnu heistä vahiongolliselta vaan päinvastoin se on tässä tapauksessa palkinto kiusatulle.
Xantippa: Voimme myös argumentoida, että kiusattua palkitaan siirtämällä hänet turvaan, annetaan uusi alku - nämähän ovat täysin tuulesta temmattuja spekulaatioita joka tapauksessa yksittäistapauksien suhteen.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - syyskuu 11, 2019, 18:16:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 11, 2019, 18:11:37
Ensinnäkin - yhteisö on eri asia kuin yhteiskunta. Toiseksi - toimenpiteitä on muunlaisiakin kuin pakkovaltaa.
Onhan erilaisi yhteiskuntia ja niillä erilaisia sääntöjä. Mutta yhteisöistähän yhteiskunnat muodostuvat. Yhteiskunnat ovat vain järjestäytyneempiä vallankäyttäjiä,.
Muunlaista valtaa ei olekaan kuin pakkovaltaa, suostuttelukin on alistamista.
No vallankäyttö kiusaamista estävänä välineenä onkin aika huono idea. Siksi juuri rangaistuksilla siihen vastaaminen ei olekaan ehkä se toimivin tapa. Vallankäyttöä se kiusaaminenkin on ja tarvitsee juuri pohjakseen vallan hierarkioita.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 12, 2019, 00:28:34
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 21:31:43
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Xantippa + taustakuoro pitävät rankkana rangaistuksena jos kiusaaja siirretään toiseen kouluun. Kun toisena vaihtoehtona on kiusatun siirto, ei se tunnu heistä vahiongolliselta vaan päinvastoin se on tässä tapauksessa palkinto kiusatulle.
Xantippa: Voimme myös argumentoida, että kiusattua palkitaan siirtämällä hänet turvaan, annetaan uusi alku - nämähän ovat täysin tuulesta temmattuja spekulaatioita joka tapauksessa yksittäistapauksien suhteen.
Saares kulta - ihan oikeasti on muitakin tapoja pyrkiä pois kiusaamiskulttuurista kuin pohtia vain sitä, kenet lähetetään muualle. Älä nyt viitsi leikkiä tyhmää ja olettaa, että jos kiusaajaa ei pakoteta vaihtamaan koulua, niin silloin kannattaa kiusatun koulunvaihtoa ratkaisuna.
Sen sijaan voisit vaikkapa vastata siihen kysymykseen, joka ei näytä saavan vastausta: Miksi se toinen koulu, johon tuo ikävät kiusaajatyyppi siirretään, olisi velvollinen ottamaan tällaisen kiusanhengen oppilaita piinaamaan? Mikä ratkaisu SE on, että vain vaihdetaan hänet kiusaamaan vaihteeksi jotakuta muuta ja sotkemaan jonkun toisen luokan tilanne?
Onkohan se niin, että se kiusaaja väistämättä jatkaa kiusaamista uudessakin koulussa? Meinaan, se ympäristö, missä kiusaaminen vanhassa koulussa tapahtui, ei siirry mukana. Eli ne kannustaja-lietsoja-hännystelijät, tai ne hiljaiset hyväksyjät eivät siirry. Lisäksi sen kiusaajan oma asema luokan sosiaalisessa hierarkiassa saattaa siirrossa romahtaa. Periaatteessa voisi ajatella, että se kiusaamistilanteen dynamiikka muuttuisi dramaattisesti siirron ansiosta, ja kiusaaminen voisi loppuakin.
Ja periaatteessa voisi kyllä ajatella niinkin, että kiusaaja etsii aina yhä uusia kiusaamisen kohteita. Esimerkiksi purkaa pahaa oloaan yhä uusiin kiusattuihin. Siinä tapauksessa kiusaajan siirto tosiaankin voi olla ongelman siirtoa toisen koulun niskoille.
Ja niinkin voisi ajatella, että kiusaajan siirto voi olla sen verran herättävä kokemus, että ehkä kiusaaja oppii olemaan kiusaamatta.
Mutta miten asia näiden kolmen asian osalta on, en tiedä. Onkohan jotain tutkimustuloksia aiheesta?
Sama oppilas voi muuten olla sekä kiusaaja että kiusattu. Tiedän erään lapsen, jota ensin kiusattiin. Sitten lapsi alkoi itse kiusaamaan. En tiedä, olikohän jossain vaiheessa sekä että, kiusaaja ja kiusattu.
Eikös ehdotetulle häiriötekijän siirrolle toisiin maisemiin ole aikuisilla käytössä kätevä termikin: NIMBY!
Tuosta saisi yleispätevänä hauskoja tilanteita aikaan. Tai kuten BB-talossa todettaisiin, jopa eskaloitumaan.
Kiusaajanhoitoprosessi muistuttaa jossain määrin vankeinhoitoprosessia.
Ratkaisuyrityksiltään ja juurisyiltään.
Eihän kiusaajan siirron vaikutuksista voi olla tutkimuksia, kun kiusaajaa ei siirretä mihinkään. Mutta onko siitä sitten tutkimusta, että kiusattu siirtyy muualla? Monessa tapauksessa hänen olonsa helpottuu ehkä, mutta mitä tapahtuu sille kiusauskoneistolle? Etsiikö se uuden uhrin, kun yksi on poissa? Noissa uhrin siirtelyissä minua ainakin häirtsee se, että kukaan ei kysy, miten uhri vapaa-aikanaan pärjää. Useinhan kiusaaja ja kiusattu asuvat aika lähellä toisiaan ainakin jos puhutaan ala-kouluikäisistä.
Sanana "koulukiusaaminen" on huono, sillä se ohjaa liian helposti ajattelemaan, että vain kouluaikana tapahtuva kiusaaminen on se ongelma, joka pitää ratkaista. Eiköhän se koulukiusaaminen ole vain yksi oire ja varsinainen ratkaistava ongelma on jossain muualla. Eikö pitäisi kysyä miksi kiusaaja kiusaa?
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 12, 2019, 08:20:02
Kiusaajanhoitoprosessi muistuttaa jossain määrin vankeinhoitoprosessia.
Ratkaisuyrityksiltään ja juurisyiltään.
Paitsi että koululaitoksessa uhri laitetaan vankilaan ja rikollisen sallitaan jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei kai kukaan ole esittänyt, että jokaisessa kiusaamistapauksessa kiusaaja siirrettäisiin. Niitä muita keinoja pitää käyttää ja varmasti käytetäänkin. Mutta jos tilanne on niin paha, että osapuolet joudutaan erottamaan kyllä lähtökohdan pitää olla niin päin, että rikoksen tekijä väistää. Käytän kiusaajista tarkoituksella nimitystä rikollinen, sillä teot usein ovat sellaisia, joista aikuisten tekeminä napsahtaisi vähintään sakkoa usein jopa vankeutta.
Koulumaailman jatkuva rikollisten suosiminen aiheuttaa kaameitakin seurauksia. Kouluampujat ovat järjestäin koulukiusattuja. Ja ymmärrän miksi - en siis hyväksy; tarkennuksena tarkoituksella väärinlukijoille. Jatkuva verbaalisen ja fyysisen väkivallan rankaisematta jättäminen viestittää että vain äärimmäisellä voimankäytöllä voi saada oikeutta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 12, 2019, 06:45:19
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 12, 2019, 00:28:34
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 11, 2019, 21:31:43
Nykymeininki vaan tuntuu olevan se, että kiusattua rangaistaan siirtämällä hänet toiseen kouluun. Siitä kiusaaja saa uutta intoa kokeilemaan kuinka monta saa karkoitettua.
Xantippa + taustakuoro pitävät rankkana rangaistuksena jos kiusaaja siirretään toiseen kouluun. Kun toisena vaihtoehtona on kiusatun siirto, ei se tunnu heistä vahiongolliselta vaan päinvastoin se on tässä tapauksessa palkinto kiusatulle.
Xantippa: Voimme myös argumentoida, että kiusattua palkitaan siirtämällä hänet turvaan, annetaan uusi alku - nämähän ovat täysin tuulesta temmattuja spekulaatioita joka tapauksessa yksittäistapauksien suhteen.
Saares kulta - ihan oikeasti on muitakin tapoja pyrkiä pois kiusaamiskulttuurista kuin pohtia vain sitä, kenet lähetetään muualle. Älä nyt viitsi leikkiä tyhmää ja olettaa, että jos kiusaajaa ei pakoteta vaihtamaan koulua, niin silloin kannattaa kiusatun koulunvaihtoa ratkaisuna.
Sen sijaan voisit vaikkapa vastata siihen kysymykseen, joka ei näytä saavan vastausta: Miksi se toinen koulu, johon tuo ikävät kiusaajatyyppi siirretään, olisi velvollinen ottamaan tällaisen kiusanhengen oppilaita piinaamaan? Mikä ratkaisu SE on, että vain vaihdetaan hänet kiusaamaan vaihteeksi jotakuta muuta ja sotkemaan jonkun toisen luokan tilanne?
Voisitko selvittää kantasi siihen miksi kiusaajan siirto toiseen kouluun on kiusaajalle rangaistus mutta kiusatun siirto kiusatulle palkinto. Onko näkökulma tässäkin vino vai onko kyseessä periaatteelinen pyrkimys trollaukseen. Mitä tulee tähän epäilykseesi toisenkin luokan tilanteen sotkemisesta, tuntuu se kaukaa haetulta. Yksityinen kiusaaja on ilman luomaansa avustajajoukkiota hyvinkin tehoton pyrkimyksessään. Sellaista taustajoukkoa ei oikein johdetussa koulussa voi saada aikaan.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 11, 2019, 21:21:20
Kuten sanottua, on aikuisille erittäin epämukavaa, että lapset harrastavat sellaista toimintaa kuin kiusaamista. Sen vuoksi osa heistä näyttää ajattelevan, että ongelma poistuu näyttävällä rangaistuksella, jota edustaa kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun, toiseen ympäristöön. Silläpä sipuli ja siitäpä sai. Hämmästyksen ollessa sitten suuri, kun vanhassa koulussa entisen kiusaajan tilalle siirtyy toinen ja ensimmäinen jatkaa toimintaansa uudessa ympäristössään.
Kun opetushan oli, että ongelma ei ole niinkään kiusaaminen, vaan kiusaaja.
T: Xante
Onko se välttämättä rangaistus? Entä jos kiusaaja ei tunne tarvetta kiusaamiseen toisessa koulussa? Syy kiusaamiseen on voinut olla esim. pitkästyminen, ja jos sitä ei tapahdukaan toisessa koulussa, niin win/win.
Siinä mielessä kiusatun siirto voi olla sille kiusatulle hyvä juttu ainakin joissakin tapauksissa, jos hän pääsee pois ympäristöstä, jossa hänet mielletään uhrina, luvallisena kiusaamiskohteena, sellaisena, jonka selkänahasta luokan huvittelu revitään. Käsittääkseni vaikka jotkut ovat siirron jälkeen uudessakin koulussa tulleet kiusatuksi, niin sentään joidenkin elämänlaatu on parantunut uudessa ympäristössä, kun ovat ikään kuin voineet aloittaa puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa.
(Sitäkin voisi pohtia, miksi jotkut tulevat yhä uudestaan kiusatuiksi kaikissa ympäristöissä. Onko se ensimmäinen kiusaaminen jo nujertanut heidät, lyönyt heihin lähtemättömän uhrin leiman, muokannut heidän kehonkieltään uhrimaisemmaksi, säpsähteleväksi, alistuneeksi yms.. Vai ovatko he alunperinkin jotenkin valmiiksi sellaisia, jotka ovat otollisia kiusattavia. Esimerkiksi heiveröisiä, toisenlaisia ja poikkeavia, jurottavia, sosiaalisesti taitamattomia, tms..)
On lapsia, jotka ovat päätyneet jopa itsemurhaan kiusaamisen takia. He ilmeisesti eivät ole nähneet muuta ulospääsyä tilanteesta, kouluunhan kun joka tapauksessa on pakko mennä, halusi tai ei (ainakin jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kotiopetukseen). Jos näille kiusatuille olisi tarjottu mahdollisuus vaihtaa koulua, he ehkeivät olisi päätyneet itsemurhaan.
Koulu- ja muun kiusatuksi tulemisen kokemusasiantuntijana toteaisin että vaikkakaan kiusattua ei saa syyllistää kiusatuksi tulemisestaan, niin jonkinlaisia tukipalveluita kiusatuille tulisi kyllä tarjota joissa he voivat vahvistaa itsetuntoaan ja oppivat panemaan hanttiinkin. Itse en ollut kotoa saanut minkäänlaista oppia ja neuvoa konfliktitilanteisiin. Äiti vain korosti sitä miten hänen isänsä ja miehensä olivat ottaneet häneltä luulot pois. Lopputuloksena oli tyypillinen suuren ikäluokan passiivis-aggressiivinen nainen joka osaa kyllä käyttää suutaan, mutta ei saa ikinä mitään konkreettista aikaiseksi, ennenkuin ihan vihonviimeisen pakon edessä. Ja aina ollaan vähättelemässä itseään, mitään hyvää itsessä ei nähdä jne.
Vaikken yläasteella mahtanutkaan poikajoukon itseeni keskittyneissä kiusaamistilanteissa mitään, enkä pystynyt välttymään aikuisena parin ukon häiriköinniltä, niin jotenkin miesten kanssa on ollut sikäli helpompaa että se on jotenkin luonnollista ja normaalia että saan ja voin puolustaa itseäni miehiä vastaan. Mutta naisten kanssa on kimurantimpaa. En sitten niin millään haluaisi ottaa naisten kanssa yhteen, mutta väistämättähän niin aina käy koska heikäläisten/meikäläisten joukossa on näitä päällepäsmäreitä ja ylikävelijöitä. Vaikka tyttöjen taholta kiusaaminen koulussa olikin harvinaisempaa (ellei pidetä kiusaamisena sitä että minulla ei ollut yläasteella enää käytännössä kavereita - en osaa sitä sellaisena pitää kun en ollut itse kaverihakuinen), niin työelämässähän se on sitten ollut sitä sun tätä ja nyt on harrastuksessakin yksi "tilanne" joka mietityttää. Eli minun pitäisi vaan osata avata suuni ja sanoa jos joku homma menee mielestäni väärin, mutta se on pirun vaikeaa kun toisena osapuolena on nainen. Ja tietysti pitkään kuvioissa ollut, eli status ns. korkeampi kuin omani.
Nuorena tein sen ratkaisun että kokolailla heittäydyin ihmisten välisestä kanssakäymisestä ulos niin paljon kuin pystyin; parisuhteissa sitten edettiin tyylillä me vs. muut. Kumpikin eksistä halusi sitä itsekin. Kaikenkaikkiaan katson että elämäni olisi voinut mennä paremminkin, ja olennaisena tekijänä ehkä se että koulussa joku olisi vaivautunut puuttumaan johonkin, kun kerta kotiolotkin olivat mitä ovat ja vanhemmistani ei ollut kehittämään selkärankaa itselleen. Tietysti tulee piste josta eteenpäin ihmisen pitää itse kyetä seisomaan omilla jaloillaan, mutta melkoisilla puujaloilla sitä hoipertelee jos jo lapsuus on mennyt epämääräisissä olosuhteissa joista ei ole saanut itselleen tukevaa perustaa.
Yläasteella eniten minua on opettajien suhteen raivostuttanut se että heitä ei välitunnilla näkynyt missään, tai jos joskus olivat malttaneet lähteä kahvikupin ääreltä, niin eivät kyllä ikinä vilkaisseetkaan siihen suuntaan missä minua kiusattiin. Yhtä ainoaa kertaa kolmen helvetillisen vuoden aikana yksikään aikuinen ei puuttunut mihinkään kiusaamiseen millään tavalla. Yhden kerran kiusaamaan aikoneesta poikaparista toinen antoi armoa ja kuulin sanovan että ei mennä kiusaamaan tuota kun sillä on jalka kipeä (nilkutin, koska olin saanut jonkun nilkan niukahduksen). Väliaikaisesti vammaisen kiusaaminen olisi siis ollut jopa yhdelle kiusaajalle liikaa. Että joskus lapset kykenevät sitten ominpäinkin edes jonkinlaiseen moraaliin.
Sikäli on herttaisen yhdentekevää vatvoa että kuka pitää siirtää koulusta toiseen, jos yhdessäkään koulussa ei olla kiinnostuneita katsomaan niiden kusipäiden perään mitä ne siellä touhuavat. Mutta nyt on sentään nyt, eikä 1980-luku. Toivottavasti on olemassa oikeasti kouluja joissa kiusaamiseen ON nollatoleranssi.
Miten teidän oma kouluaikanne meni? Norma on jo kertonut olleensa uhri.
Itselläni ei ole koulusta kiusatuksi tulemisen tai kiusaajan tai hänen hännystelijänään olemisen kokemuksia. Kahta luokkamme kiusattua puolustin muistakseni vain menemällä vaan juttelemaan heidän kanssaan eri tilanteissa kun heitä kiusattiin. Heistä tuli molemmista ystäviäni.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 12, 2019, 09:51:06
Siinä mielessä kiusatun siirto voi olla sille kiusatulle hyvä juttu ainakin joissakin tapauksissa, jos hän pääsee pois ympäristöstä, jossa hänet mielletään uhrina, luvallisena kiusaamiskohteena, sellaisena, jonka selkänahasta luokan huvittelu revitään. Käsittääkseni vaikka jotkut ovat siirron jälkeen uudessakin koulussa tulleet kiusatuksi, niin sentään joidenkin elämänlaatu on parantunut uudessa ympäristössä, kun ovat ikään kuin voineet aloittaa puhtaalta pöydältä uusien ihmisten kanssa.
(Sitäkin voisi pohtia, miksi jotkut tulevat yhä uudestaan kiusatuiksi kaikissa ympäristöissä. Onko se ensimmäinen kiusaaminen jo nujertanut heidät, lyönyt heihin lähtemättömän uhrin leiman, muokannut heidän kehonkieltään uhrimaisemmaksi, säpsähteleväksi, alistuneeksi yms.. Vai ovatko he alunperinkin jotenkin valmiiksi sellaisia, jotka ovat otollisia kiusattavia. Esimerkiksi heiveröisiä, toisenlaisia ja poikkeavia, jurottavia, sosiaalisesti taitamattomia, tms..)
On lapsia, jotka ovat päätyneet jopa itsemurhaan kiusaamisen takia. He ilmeisesti eivät ole nähneet muuta ulospääsyä tilanteesta, kouluunhan kun joka tapauksessa on pakko mennä, halusi tai ei (ainakin jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kotiopetukseen). Jos näille kiusatuille olisi tarjottu mahdollisuus vaihtaa koulua, he ehkeivät olisi päätyneet itsemurhaan.
Mutta jos aina siirretään kiusattu, uudessa koulussa päätellään helposti että yhtäkkiä ryhmään ilmestynyt uusi oppilas saattaa olla ollut kiusattu, ja sitten kiusaaminen aloitetaan uudessakin koulussa koska uusi oppilas määritellään kiusattujen luokkaan kuuluvaksi. Eivätkä kaikki kiusatut täysin eristyneitä ole, voi olla että kiusatulta jää se ainoa kaveri sinne vanhaan kouluun.
Mikäli kiusaajalle ei ikinä tapahdu mitään, annetaan kuva että kiusaaminen on ihan ok. Että kiusatussa oli jotain pahasti vialla ja hänen, reppanan, piti siirtyä pois muiden ja parempien tieltä, että normaali päiväjärjestys saadaan takaisin. Toisaalta jos verrataan kiusatun siirtoa sellaiseen että joku perheväkivallan/eksän uhri tai rikollisten uhkaama ihminen siirretään turvapaikkaan muutetun nimen kerta yms. annetaan ehkä sellainen mielikuva että se kiusaaminen on ollut tosi merkittävä juttu, ja mitä suurempi merkitys jollekin asialle annetaan, sitä traumaattisempi siitä voi tulla. Kiusattu ei ehkä koskaan pääse tervehtymään kunnolla kun tilanne on vain katkaistu ja mitään ei ole selvitelty kunnolla. Koko sisimpäni huutaa nyt vastaan tähän, mutta järkeni sanoo näin että parasta ehkä olisi että pidetään selvittelytilanne jossa on kiusattu ja kiusaaja läsnä, ja aikuisten johdolla ruoditaan kaikki niin puhki ja pähki ettei mitään epäselvää enää ole. Tämä siis jos se kiusaaminen ei nyt sentään ihan sellaista ole ollut että yritettiin kaivaa silmätkin päästä. Kun on selvittely, sillä jo annetaan se kuva että kiusaamista ei hyväksytä. Kiusaamisen tonkiminen yleensä kyllä varmaan ärsyttää kiusaajaa itseään niin paljon että voi sitten miettiä kaksi kertaa jatkaako toimintaansa, vai haluaako toistamiseen tuollaiseen tilanteeseen. Mutta toki fiktiostakin olen oppinut että kiusaaja pyrkii tuollaisen kostamaan kiusatulle, ja siinäpä sitä sitten onkin työsarkaa aikuisille vahtia ja tehdä selväksi että kiusaajalla ei ole mitään asiaa enää kiusatun kimppuun, koska syy kiusalliseen selvittelyyn oli yksin hänen omansa. Tämä on se kaikista vaikein juttu koko sotkussa, olettaisin.
Omalla kohdallani olen tosiaan päätynyt kiusattavaksi niin koulussa, töissä kuin naapurustossakin. Näkisin että kaiken keskiössä on se etten uskaltanut panna kunnolla vastaan kenellekään. Päädyin välttelyyn. Vihaan suoraa kohtaamista yhtään kenenkään hankalan ihmisen kanssa. Ihan ne keholliset aistimuksetkin kuten sydämen hakkaaminen yms. ovat äärimmäisen ällöttäviä. En tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta ehkä kiusatuille lapsillekin pitäisi tarjota jonkinlaista tukea ja terapiaa siinä että miten pärjätään paniikkituntemusten kanssa ja kenties päästään niistä ohi. Eihän lapsi voi tietää että kun häntä lähestyy pari kiusaajaa jälleen kerran että se ei välttämättä tarkoita kuolemaa jos hän kerrankin laittaa vastaan niille kiusaajille, edes vaikkapa puheella.
Jos se nyt sitten mitään hyödyttää. Jos minä yläasteella aukaisin suuni, sille yleensä naurettiin mitä sanoin. Että eivät nämä asiat helppoja ole. Mutta ei saa tehdä niin että jäädään vaan tumput suorana pyörittelemään silmiään, parempi se on yrittää edes jotain, kuin luovuttaa.
Itse olen esittänyt, että välttämättä automaattisesti kenenkään siirtely on ratkaisu kiusausongelmaan, huolimatta nyt siitä, miten paljon täällä taas tarkoitushakuisesti sanojani vääristellään.
Siirto voi palkinto yhtä paljon kiusaajalle kuin kiusatulle, samoista syistä. Näin ollen Hayabusan toive rikollisen rankaisusta ei välttämättä tosiaankaan edes toteudu kiusaajan siirtämisellä.
Kiusaaminen on aina koulun ongelma, joka aikuisten pitää ratkaista. On jopa - omasta mielestäni - aika rankka tapa reagoida asiaan sanomalla, että eikun rikolliset siirtoon vaan. Koulussa, jossa kiusaaminen (etenkin paha sellainen) on mahdollista, ei kiusaajia tule puuttumaan, vaikka joku saisikin rankkua.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 12, 2019, 10:09:44
Siirto voi palkinto yhtä paljon kiusaajalle kuin kiusatulle, samoista syistä. Näin ollen Hayabusan toive rikollisen rankaisusta ei välttämättä tosiaankaan edes toteudu kiusaajan siirtämisellä.
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:28:28
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 12, 2019, 10:38:13
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:28:28
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?
Tämänhän se ongelma usein onkin. Asioihin ei puututa ajoissa.
Edellä sanotun lisäksi tuli tuossa mieleen, että ei se kiusattukaan historiastaan pääse nykyisin eroon, ellei sitten kokko perhe muuta aivan toiselle paikkakunnalle. Nykyisin lapsilla on laajat sosiaaliset verkostot somen kautta, joten aina "joku tuntee jonkun, joka tietää" miksi kiusattu on siirtynyt toiseen lähitienoon kouluun ja se kiusaaminen saattaa siellä sitten toisten toimesta jatkua. Onhan noita kertomuksia ollut, että koulun vaihtokaan ei ole auttanut.
--
Omalla luokallani oli yksi poika, jota kiusattiin keskikoulun alaluokilla. Se ei niinkään tapahtunut kouluaikana, vaan lähinnä kai koulumatkoilla. No, oli kyllä kouluaikanakin jotain sanomista ja nälvintää esimerkiksi pojan vaatteista, jotka poikkesivat sen ajan nuorten "pukukoodista". Koulumatkoilla tuli sitten jotain tönimistä ja lumipesuja yms. En tarkoin tiedä, mitä kaikkea tapahtui, mutta luokanvalvoja piti koko luokalle ankaran puhuttelun sen jälkeen, kun pojan vanhemmat olivat ottaneet asiasta yhteyttä kouluun. Käsittääkseni tuon jälkeen ei sitten homma jatkunutkaan. Eli nykymenoon nähden oli melkoisen lievää ja siitä päästiin yli helposti. Merkittävää sekin, että tuolla kiusatulla oli kaiken aikaa omakin kaveripiiri, joka säilyi lukion loppuun asti, joten ei hän yksin jäänyt missään vaiheessa.
Gradu KOULUKIUSAAMINEN (https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/10232/G0000220.pdf?sequen) Lasse Hassinen, Jyväskylän yliopisto
Varhainen puuttuminen olisi kaikille parasta:
Tämä roolien iskostuminen kantajaansa on
yleisempikin ilmiö ja koskee siis kaikkia kiusaamisprosessin osallisia. Tämäkin on
yksi osasyy siihen, miksi kiusaamiskierteen katkaiseminen on usein hankalaa ja aikaa
vaativaa toimintaa, mutta jonka ratkaisuyrityksissä ei saisi turhaan viivytellä.
Nämä roolit ovat siis paitsi sangen pysyviä, myös muodostuvat varsin varhain. On
nimittäin todettu lapsiryhmien sosiaalisen rakenteen muodostuvan ja vakiintuvan jo
hyvin aikaisessa vaiheessa, 8 - 10 vuoden iässä. (Aho 1997, 234.)
Kiusaajan rooli on yleensä varsin pysyvä, eikä se ole niinkään sidottu uhrin
persoonaan. Jos uhri jättää luokan tai koulun, löytää kiusaaja yleensä uuden
kiusaamisen kohteen. (Harjunkoski & Harjunkoski 1994, 35.) Mäenpään (1989, 69)
mukaan on aggressiivinen käyttäytyminen sitä pysyvämpää, mitä vanhempi oppilas
on. Tämä seikka on tärkeää ottaa huomioon pohdittaessa toimenpiteisiin tarttumista.
Mitä kauemmin viivytellään, mitä kauemmin kiusaaja saa jatkaa toimiaan, sitä
vaikeampaa hänen käyttäytymistään on yrittää muuttaa. Tietysti puhumattakaan
viivyttelyn merkityksestä sille inhimilliselle kärsimykselle, mitä kiusaaminen
kohteelleen aiheuttaa.
^
Tuo tutkimus on kyllä tehty hyvin erilaisessa maailmassa kuin mitä nykyinen maailma on. Olisi mielenkiintoista nähdä vertailun vuoksi joku uudempi tutkimus, jossa olisi mukana myös somen olemassaolo. Sehän on muuttanut etenkin nuorten maailmaa aivan merkittävästi.
Totta, somen merkitys lienee vain entisestään korostunut gradun teon (v. 2003) jälkeen.
Some tuo ihmisistä esiin kurjimmat puolet. Kiusaamista tapahtuu somen ansiosta lisäksi myös aiemman enemmän vapaa-aikanakin, kaikkiin vuorokauden aikoihin. Joissain tapauksissa some-kiusaaminen voi olla vielä rankempaa kuin fyysinen kimppuunkäyminen. Esimerkiksi jos levitellään jotain yksityiseksi tarkoitettuja herutus- tms. kuvia.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:39:26
Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 12, 2019, 10:38:13
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:28:28
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Mutta pitääkö tilanteen vaan antaa jatkua niin pitkään, että kiusatulla menee kuppi totaalisesti nurin ja hakkaa sitten teräaseen tai muun apuvälineen kanssa mahdollisesti peruuttamattomin seurauksin. Näitäkin on tapahtunut. Saiko kiusaaja vain sen, mitä ansaitsi?
Tämänhän se ongelma usein onkin. Asioihin ei puututa ajoissa.
Nurkkaan ajetun ihmisen epätoivoiset yritykset suojella arvokkuutensa rippeitä ympärilleen kerääntyneitä haaskalintuja vastaan pitäisi mielestäni jättää tuomitsematta. Rangaistuksilla näet kuuluisi olla jokin mielekäs funktio ylipäänsä, eikä katumus tai yhteisön suojeleminen varmasti voi olla mainitunlaisissa tapauksissa syy. Olen käyttänyt kouluesimerkkinä pitkään jatkunutta perheväkivaltaa, missä yksi sadistinen puoliso pahoinpitelee henkisesti kumppaniaan, kunnes kerran päässä naksahtaa, ja käteen tarttuu keittiöveitsi. Ei ole mitään mieltä rankaista veitseen tarttunutta, joskaan tietenkään en periaatteen kannalta puhu tässä näyttökysymyksistä. Sanon periaatteessa.
Lasten henkisessä väkivallassa on usein kyse ryhmädynamiikasta. Kokeilkaa laittaa koira muiden sekaan, kun se saapuu paikalle valmiiksi häntä luimussa. Se tietää vaikeuksia, sen näkee usein jo saapuvan koiran olemuksesta. Muu lauma ottaa yhden tulokkaan uhrikseen, koska sillä tavalla ryhmädynamiikka toimii. Jos jengi hajotetaan osiksi, sen toimintamekanismikin saattaa hyvin purkautua. Siksi koulukiusaamisen lopettamiseksi pitäisi ennen muuta hajottaa porukka, joka saa toinen toiseltaan arvonantoa sadismistaan. Kyse ei välttämättä ole edes siitä, miten eristää kiusattu ja kiusaaja toisistaan, vaan miten erottaa toisistaan kiusaaja ja hänen oma tukiverkostonsa. Kyse ei välttämättä ole edes
kiusaajan individuaalista persoonasta. Ihmisellä tutkitusti menee toisenlainen vaihde silmään kun hän kadottaa yksilönsä ja muuttuu kollektiivin osaksi. Olen kirjoittanut saksalaisten synneistä 1930-40 -luvuilla kysymällä, eikö syyllisyyden konsepti voi olla myös kollektiivinen, kun kaikki ovat syyllisiä. Kuka voi vedota syyttömyyteensä, jos itse instituutiot ovat sairastuneet, ja ihmiset yhä hyväksyvät niiden auktoriteetin?
Erikseen ovat varsinaiset sosiopaatit, jotka yksinkertaisesti nauttivat kiduttamisesta yksin tai yhdessä. Tällaisia tapauksia on pieni osa, mutta heidän käsittelemisensä yhteiskunnallisena kysymyksenä sisältää sitten paljon muutakin kuin sen, mitä tehdä heille koulumaailmassa. Osaatte varmaan kuvitella, kuinka pahan vyyhdin kanssa ollaan tekemisissä pelkästään yritettäessä todeta lapsen kohdalla: teidän lapsenne on parantumaton sosiopaatti, joka täytyy eristää yhteiskunnasta muiden turvallisuuden vuoksi. Sitä paitsi ja ennen muuta palataan jälleen näyttökysymyksen ääreen.
Koulun asenneilmapiirin muuttaminen vaatii toki työtä etupäässä aikuisten parissa. Jos opettajakuntaa aihe ei tarpeeksi kiinnosta, ei oppilaiden siirtely itsessään poista toimintakulttuurista johtuvaa ongelmaa. Ehkä pitäisikin siirtää opettajia, jos näin on. Muuten olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei kiusatun siirtäminen auta, ellei sadismin syihin puututa. Shakkipelistäkään ei katoa ruutu ainoastaan sen vuoksi, ettei siinä satu tietyllä hetkellä olemaan nappulaa. Ruudun kontrolloimiseksi siihen ei tarvitse siirtää nappulaa.
Äärimmäinen vastaus kiusaamiseen on kouluammunta. Sitäkin on tapahtunut.
Palokunnista kannatta myös luopua kokonaan. Tulipalojen sammuttaminen on aivan turhaa työtä koska sammutus ei poista varsinaista palon syttymissyytä. Ja tulipalo voi joskus syttyä myös uudelleen sammutuksen jälkeen!!!
Vielä puuttuu kommentit
"kiusattiin minuakin kunnes pistin kiusaajia turpaan ja siihen loppui kiusaaminen"
ynnä
"hakattiin minuakin harjalla päähän ja hyvää se vain teki".
Laikalla tuossa yläviistossa viisaita sanoja. Kiusaaminen tuskin tosiaan johtuu poikkeuksia lukuunottamatta pahoista ihmisistä vaan paljon olennaisempaa on eläinlajimme epäterveisiin hierarkioihin liian usein kannustava ilmapiiri.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 12, 2019, 15:04:02
Vielä puuttuu kommentit
"kiusattiin minuakin kunnes pistin kiusaajia turpaan ja siihen loppui kiusaaminen"
ynnä
"hakattiin minuakin harjalla päähän ja hyvää se vain teki".
Just näin. Lisäksi kannattaa aina varmuuden vuoksi muistaa, että rangaistus on annettava, muulla niin väliä. Jonkun on maksettava siitä, että opettajia/vanhempia/aikuisia yleensä ei kiinnosta. On hienoa, jos rangaitukselle löytyy nimi ja naama, joka poistetaan täältä ja ollaan tyytyväisiä tulokseen.
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Brutto - syyskuu 12, 2019, 13:56:33
Palokunnista kannatta myös luopua kokonaan. Tulipalojen sammuttaminen on aivan turhaa työtä koska sammutus ei poista varsinaista palon syttymissyytä. Ja tulipalo voi joskus syttyä myös uudelleen sammutuksen jälkeen!!!
Se on sitten kumma, että aina, kun vaatii enemmän toimepiteitä, laajempien kokonaisuuksien ajattelemista, vähän vaativampaa toimintaa, nousee esiin nämä palonsammuttelijat väsyneine fraaseineen, kuten olisivat itse ne eka kertaa keksineet selittämään laiskuttaan toimia paremmin.
T: Xante
Aiemmin linkkaamastani gradusta:
Kussakin tilanteessa on tärkeää löytää yleisten linjojen takaa ne yksittäiset syyt ja
mahdolliset ongelmavyyhdit, joita kerimällä voidaan löytää juuri nimenomaiseen
tapaukseen soveltuvat ongelmanratkaisukeinot. Arjen tilanteissa ei syiden etsinnästä
tule kuitenkaan tehdä itsetarkoituksellista toiminnan motiivia, vaan sen tulee palvella
koulun sisäisten vuorovaikutustilanteiden tulehduspisteiden hoitamista. Sanavalinta
on tarkoituksellinen, sillä koulukiusaaminen on usein oire jostain syvemmältä
nousevasta ongelmakohdasta koulun sisäisessä toimintakulttuurissa. Syyt ovat usein
paitsi yksilöpsykologisia, myös toimintakulttuurin vinoutumia paljastavia.
Se tutkimuksin todennettu havainto, että aggressio ja epäsosiaalinen käytös on
oppimisen tulosta, tuo mukanaan yhden syyn ja samalla mahdollisuuden tarttua
koulukiusaamisongelmaan. Erilaisin kasvatuksellisin ja käyttäytymisterapeuttisin
menetelmin voitaneen näin ollen pyrkiä vaikuttamaan oppilaiden asenteisiin ja
käytännön valintoihin arjen tasolla. (Ks. Viemerö 2002, 138.)
Kiusaamiskeskusteluun tuore kannanotto Sastamalan koulun rehtorilta. Sitä en osaa sanoa, mistä tuo nimi "kurirehtori" on tullut, mutta on mielikuva, että hän olisi ennenkin ollut otsikoissa.
Sastamalan kurirehtori jyrähtää kiusaamisesta: kertoo keinot, joilla siihen on "todella helppo puuttua" (https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000006236469.html)
...
Sastamalan Sylvään koulun "kurirehtori" Jari Andersson tyrmää keskustelun koulusiirroista osana varsinaista ongelmaa. Anderssonin mukaan ongelma ei katoa sillä, että kiusaajia kierrätetään oppilaitoksesta toiseen.
– Kiusaamiseen ilmiönä on todella helppo puuttua nollatoleranssilla. Jos koulun henkilökunta on yhtenevä, ei mitään lisäkoulutusta tarvita. Tarvitaan selkeää heinäntekojärkeä, Andersson jyrähtää.
Anderssonin mukaan opettajan toimivaltuuksia rajoittava lainsäädäntö ja julkisuuteen nousseet kanteet ovat istuttaneet koulun henkilökuntiin pelon kulttuurin. Ongelmiin ei uskalleta puuttua, ja ne ulkoistetaan poliisille tai sosiaaliviranomaisille.
Ruotsin mallissa ongelma siirtyisi koululta toiselle.
– Tämä on mennyt ihan sairaaksi. Katsotaan vain omaa toimialuetta, omia oikeuksia ja velvollisuuksia viranhaltijan näkökulmasta. Koulu on keskeinen osa lapsen maailmaa ja elämää. Jos auttaminen ei kuulu opettajan toimivaltaan, niin kuka sitten auttaa?
....
Kuria ja järjestystä tarvitaan, kouluihin. Liian lässytykseen on mennyt, kun opettajilla ei enää ole oikeuksia puuttua touhuun.
Enemmän kurinpitovaltuuksia opettajille.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 21:14:40
Kuria ja järjestystä tarvitaan, kouluihin. Liian lässytykseen on mennyt, kun opettajilla ei enää ole oikeuksia puuttua touhuun.
Enemmän kurinpitovaltuuksia opettajille.
Tietysti se helpottaisi lasten sopeutumista rikollismaailmaan jos kouluissa olisi oma poliisi joka nappaisi oireilevaa oppilasta niskaperseotteella ja raahaisi kellariin putkaan tutkinnan ajaksi. Mieluummin vielä ns. paljuselli. Jalkapuutakin voisi harkita, muistaakseni 1700-luvulla ei ollut näin paljoa kouluhäiriköitä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 21:14:40
Kuria ja järjestystä tarvitaan, kouluihin. Liian lässytykseen on mennyt, kun opettajilla ei enää ole oikeuksia puuttua touhuun.
Enemmän kurinpitovaltuuksia opettajille.
Onko olemassa mitään näyttöä, että kuri ja järjestys ja opettajien laajat kurinpito-oikeudet vähentäisivät koulukiusaamista? (Mitä sellaiset oikeudet pitävät sisällään? Lasten fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely sallitaan? Tukistaminen? Piiskaaminen? Kepakolla sormet murskaksi, jos ei tottele? Pimeään eristyskoppiin sulkeminen?)
Itse veikkaisin, että lisäämällä väkivaltaa, pakkokeinoja, sotilaallista kuria lasten elämään pikemminkin koulukusaaminen lisääntyisi, ei vähentyisi.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 12, 2019, 22:11:56
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 21:14:40
Kuria ja järjestystä tarvitaan, kouluihin. Liian lässytykseen on mennyt, kun opettajilla ei enää ole oikeuksia puuttua touhuun.
Enemmän kurinpitovaltuuksia opettajille.
Tietysti se helpottaisi lasten sopeutumista rikollismaailmaan jos kouluissa olisi oma poliisi joka nappaisi oireilevaa oppilasta niskaperseotteella ja raahaisi kellariin putkaan tutkinnan ajaksi. Mieluummin vielä ns. paljuselli. Jalkapuutakin voisi harkita, muistaakseni 1700-luvulla ei ollut näin paljoa kouluhäiriköitä.
Tuollaistahan toki en esittänyt, kuten tiedät. Puhuin vain siitä, että kyllä teini-ikäiset kuria tarvitsevat kouluissa ja elämässäkin.
Yhteiskunta saa vaatia sopeutumista, jos koulutusta tarjoaa. Nuorenkin tulee oppia ja sopeutua siihen, että yhteiskunta toimii tietyllä tavalla. Eikä aina teinin toimivalla tavalla.
Oppimista tuo on, yhteiskunnassa on sääntöjä. Opit, niin pärjäät. Jos et, et pärjää.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 12, 2019, 23:03:41
Onko olemassa mitään näyttöä, että kuri ja järjestys ja opettajien laajat kurinpito-oikeudet vähentäisivät koulukiusaamista?
Mikseivät säännöt toimisi? En minä mitään radikaalia ajatusta tässä esittänyt, vain sitä, että opettajilla tulisi olla enemmän oikeuksia kurinpitoon.
Minusta tarkkisluokat olisivat hyvä idea, niistähän luovuttiin aikoinaan, koska ei saa sortaa kuspäisiä lapsia..., joita aina on.
Omana peruskouluaikana nuo tarkkislaiset olivat aika ok porukkaa, koska niillä oli opettajana 2-metrinen äijä, jolle ei kukaan uskaltanut urputtaa. Saivat kuria, mitä eivät kotona saaneet. Äijä nosti seinälle häiriköt ja piti puhuttelun...
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 21:14:40
Kuria ja järjestystä tarvitaan, kouluihin. Liian lässytykseen on mennyt, kun opettajilla ei enää ole oikeuksia puuttua touhuun.
Enemmän kurinpitovaltuuksia opettajille.
No se ainakin on satavarmaa, että kiusaaminen ei ole ilmiönä syntynyt kouluihin vasta nykyaikaisten "kasvatuskotkotusten" myötä. Eikä tiukka hierarkinen kurinpitojärjestelmä estä tai vähennä kiusaamista. Eihän muutoin armeijassa esiintyisi simputusta.
Oma kokemukseni on ammoisilta kouluajoilta, että kiusaajia saattoivat olla myös opettajat ja heidän toimintansa oli jopa yllyke jonkun oppilaan ottamiselle kiusaamisen kohteeksi. Kyse oli juuri niistä tiukkaa kuria soveltavien opettajien toiminnasta. Mitään mielenkiintoa opettajilla ei tuntunut noihin aikoihin edes olevan kiusaamista kohtaan. Oli niin paljon helpompaa vain olla kuin ei sitä ilmiönä edes olisi olemassa. Jos joku yksittäinen opettaja johonkin puuttui, niin mitään yhtenäistä "rintamaa" ei opettajilla ollut asiassa. Kukin tohotti miten halusi - yleensä lähinnä oli kuuro ja sokea.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:28:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 12, 2019, 10:09:44
Siirto voi palkinto yhtä paljon kiusaajalle kuin kiusatulle, samoista syistä. Näin ollen Hayabusan toive rikollisen rankaisusta ei välttämättä tosiaankaan edes toteudu kiusaajan siirtämisellä.
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Mitä järkeä on ottaa tälläinen lähtökohta, jonka ei voi taata toimivan?
Ja se on varma, että kiusaaminen ei lopu sillä, että siirrellään kiusattuja ja kiusaajia, kyllä se on ilmiö itsessään, johon pitää vain jaksaa puuttua.
T_ Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 13, 2019, 06:29:57
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 12, 2019, 10:28:28
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - syyskuu 12, 2019, 10:09:44
Siirto voi palkinto yhtä paljon kiusaajalle kuin kiusatulle, samoista syistä. Näin ollen Hayabusan toive rikollisen rankaisusta ei välttämättä tosiaankaan edes toteudu kiusaajan siirtämisellä.
Kirjoitinkin, että lähtökohtaisesti kiusaaja siirretään, en että aina. Mutta tosiaan tapaukset ovat yksilöllisiä. Voi olla ettei kiusaaminen lakkaa ennen kuin kiusattu kirjaimellisesti hakkaa kiusaajansa. Näitäkin on tapahtunut.
Mitä järkeä on ottaa tälläinen lähtökohta, jonka ei voi taata toimivan?
Ja se on varma, että kiusaaminen ei lopu sillä, että siirrellään kiusattuja ja kiusaajia, kyllä se on ilmiö itsessään, johon pitää vain jaksaa puuttua.
T_ Xante
Minusta se, että tilanteessa päädytään jonkun siirtämiseen toiseen kouluun, sen tunnustamista, ettei koulu osaa (tai halua, viitsi) hoitaa tilannetta. Se vain lakaistaan maton alle ja leikitään, ettei missään ole mitään ongelmaa. Mutta silti se kaikki syyt, jotka alunperin johtivat kiusaamistilnateeseen jäävät olemaan. Siten kaikki edellytykset uuden kiusaamiskuvion muodostumiselle ovat huomattavan otolliset. VAIKKA tilanne olisi päässyt niin pahaksi, että jonkun koulunvaihto on ihan pakko tehdä (se saattaa vaikkapa olla kiusatun oma toive), niin silloin ollaan vasta työn alussa. Juuri silloin pitäisi kääriä hihat ja ryhtyä ratkomaan niitä ongelmia, joita yhteisön toiminnassa on. Mutta samalla sitä toiseen kouluun siirrettyäkään ei voi unohtaa, vaan sielläkin olisi syytä vastaavasti paneutua tilanteeseen ja varmistaa, ettei kiusaaminen jossain muodossa kulje tämän siirretyn mukana sinnekin. Juuri koska ne roolit kuvioissa ovat taipuvaisia muodostumaan pysyviksi ja uudestakin luokkayhteisöstä saattaa löytyä sama lokero samalle roolille. On ihan tavanomaista, että sekä kiusatuksi joutunut että kiusaaja uudessakin yhteisössä ajautuu ihan samaan tilanteeseen.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1610242/ketju/olen_ollut_koko_ikani_kiusattu_miksi
Tässä esim. kiusatun rooli pysyy koulun ja yhteisön vaihtumisesta riippumatta. Kiusaajat vaihtuvat, mutta kiusatun rooli pysyy.
Yksi tai muutama ystävä voi auttaa lasta selviämään kiusaamisesta, siis se ettei jää ihan yksin.
Auttaisko opettajan siirtäminen? Toki se on mahdoton noudattaa mutta ajatuksena uusi.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 13, 2019, 09:57:29
Auttaisko opettajan siirtäminen? Toki se on mahdoton noudattaa mutta ajatuksena uusi.
Ei nyt kovin uusi, vaan jo tässäkin ketjussa esitetty:
Lainaus käyttäjältä: Laika - syyskuu 12, 2019, 13:23:17
Koulun asenneilmapiirin muuttaminen vaatii toki työtä etupäässä aikuisten parissa. Jos opettajakuntaa aihe ei tarpeeksi kiinnosta, ei oppilaiden siirtely itsessään poista toimintakulttuurista johtuvaa ongelmaa. Ehkä pitäisikin siirtää opettajia, jos näin on.
T: Xante
Äitini kävi koulunsa 1950-luvulla. Varmasti oli kuria ja järjestystä. Mutta koulumatkalla pojat kivittivät häntä ja kaveriaan.
Luulen että 1960-luvulla alkoi kehittymään tämä nykyinen ymmärtävä suuntaus sen vuoksi että kyllästyttiin liikaan ankaruuteen ja kurin käyttäjien mielivaltaisuuteen. Ei haluttu enää sietää pikkuhitlerimäisiä auktoriteetteja.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - syyskuu 13, 2019, 10:33:44
Äitini kävi koulunsa 1950-luvulla. Varmasti oli kuria ja järjestystä. Mutta koulumatkalla pojat kivittivät häntä ja kaveriaan.
Luulen että 1960-luvulla alkoi kehittymään tämä nykyinen ymmärtävä suuntaus sen vuoksi että kyllästyttiin liikaan ankaruuteen ja kurin käyttäjien mielivaltaisuuteen. Ei haluttu enää sietää pikkuhitlerimäisiä auktoriteetteja.
Kävin kyläkoulua 40-50-luvulla. Silloin oli koulussa yksi poika joka kiusasi muita kotimatkalla. Viisas opettajamme antoi joka päivä tälle oppilaalle 15 minuutin laiskanläksyn. Tämä riitti muita saamaan turvallisen etumatkan kotiinpaluun varalle. Nykybyrokratia tehnee tällaiset maalaisjärjellä tehdyt ratkaisut rangaistaviksi.
^ Tälleen äkkiseltään Anderssonin näkemykset kyllä kuulostaa varsin järkeviltä.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 13, 2019, 08:31:37
Yksi tai muutama ystävä voi auttaa lasta selviämään kiusaamisesta, siis se ettei jää ihan yksin.
Kiusaajia ei siirretä kouluista, kiusattuja ehkä.
Mikä v...n logiikka tässä on?
Paskiaiset helvettiin koulusta. Jos on ongelmaporukkaa, heitetään heidät muualle, jotta normilapset voivat elää.
Tarkkikset takaisin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 20:23:06
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 13, 2019, 08:31:37
Yksi tai muutama ystävä voi auttaa lasta selviämään kiusaamisesta, siis se ettei jää ihan yksin.
Kiusaajia ei siirretä kouluista, kiusattuja ehkä.
Mikä v...n logiikka tässä on?
Paskiaiset helvettiin koulusta. Jos on ongelmaporukkaa, heitetään heidät muualle, jotta normilapset voivat elää.
Tarkkikset takaisin.
Kenen kouluun ne paskiaiset siirretään? Vai koulusta kokonaan pois?
Häiriköt tarkkikselle. Olen sen verran vanha, että meidän peruskouluaikanamme oli tarkkailuluokka.
Sinne ne, jotka eivät sopeudu ja Jaskan kaltainen bodari ohjaajaksi, kuten koulussamme oli isähahmona. Sille ei kukaan häirikkö urputtanut. Nosti seinälle, jos yritti.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 20:23:06
Lainaus käyttäjältä: kertsi - syyskuu 13, 2019, 08:31:37
Yksi tai muutama ystävä voi auttaa lasta selviämään kiusaamisesta, siis se ettei jää ihan yksin.
Kiusaajia ei siirretä kouluista, kiusattuja ehkä.
Mikä v...n logiikka tässä on?
Paskiaiset helvettiin koulusta. Jos on ongelmaporukkaa, heitetään heidät muualle, jotta normilapset voivat elää.
Tarkkikset takaisin.
Mä luulen että tässä sellainenkin näkökulma, että tarkkiksilla on pitkät jäljet. Nyt jos oppilaalle tarjotaan erityisopetusta, aika usein vanhemmat kieltäytyy siitä. Vaikka se tarkoittais sitä, että lapseen kohdistetaan enemmän resursseja kaikilla tasoilla ja sitä opettaa (tietty kohteesta riippuen) ihan saatanan pätevät opettajat joiden todella pitäis pärjätä sen kanssa, mitä se sitten heittääkin ulos, ja saada siitä jotain hyvää aikaan.
Ei, vaan halutaan olla mieluummin niin kuin kaikki muutkin eikä lähteä mihinkään lälläriin tai "erityisopetukseen". Kuulostaa ihan sellaiselta, minkä Toope lapsen vanhempana sanoisi :D
No nythän te pääsitte yhteisymmärrykseen. Kiusaajat tarkkikselle ja bodatut miesopettajat kehiin.
Lainaus käyttäjältä: Saares - syyskuu 13, 2019, 22:45:59
No nythän te pääsitte yhteisymmärrykseen. Kiusaajat tarkkikselle ja bodatut miesopettajat kehiin.
Miksi normiopiskelijoiden tulisi kärsiä häiriköistä?
https://yle.fi/uutiset/3-8495109 (https://yle.fi/uutiset/3-8495109)
Opettaja tuossa kertoo siitä, että monikulttuurinen koulutus luo pelkkää paskaa opettajillekin, saati sitten lapsille, jotka joutuvat olemaan noiden kanssa.
Miksi suomalaisten lasten tulisi olla samoissa ryhmissä noiden kanssa, jos haittaavat kehitystä? Laitetaan eri ryhmiin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:57:12
Häiriköt tarkkikselle. Olen sen verran vanha, että meidän peruskouluaikanamme oli tarkkailuluokka.
Sinne ne, jotka eivät sopeudu ja Jaskan kaltainen bodari ohjaajaksi, kuten koulussamme oli isähahmona. Sille ei kukaan häirikkö urputtanut. Nosti seinälle, jos yritti.
Jaa että tarkkislaisia saa sitten vapaasti kiusata? Ne kai sinusta ansaitsee sen?
Jännää, että sitten vielä samalla ihmetellään, miten ne vähän heikommin pärjäävät pojat silleen syrjäytyykään. Vaikka täällä todetaan, että sinne tarkkikselle säilytykseen bodariopettajan hakattavaksihan ne kannattaa kaikki laittaa heti, koska ei niistä kuitenkaan mitään koskaan tule. Ilmeisesti sitten ei haittaa ne kustannukset, joita näistä jo kättelyssä syrjään sysätyistä loppuelämänsä ajan yhteiskunnalle kertyy.
Sattuipa sopivasti aiheeseen liittyvä artikkeli, joka pisti miettimään, että onko se paljon puhuttu KiVa-koulukin vain kupla. Ainakin tuossa linkin takaa löytyvästä jutun mukaan suurin osa kouluista on jo siitä luopunut ja ainakin osassa niitä, joissa se on käytössä, käyttö on jäänyt pelkäksi korulauseeksi. Tuloksiakin arvoi vain ohjelman tuottaja itse.
Kova Kiva koulu?
Kiusaamisen vastaisen Kiva koulu -ohjelman taustalla on ministeriön kilpailutus, johon tuli vain yksi tarjous. (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7d9c202a-ba1e-4600-9665-35bf5cde16d5)
Olen joskus miettinyt ankaraakin koulukiusaamista kokeneena, eikö ihan ensimmäisistä luokista lähtien kouluissa voisi uhrata yhden viikotunnin verran opetusta koulukiusaamiseen liittyen. Valaista mitä se uhrille ja tekijällekin merkitsee nyt ja tulevaisuudessa. Kertoa ja valaista ihmisten erilaisuudesta ja kaikkien oikeudesta siitä huolimatta elää hyvä ja turvallinen lapsuus.
En tiedä onko tällaista oppiainetta (kasvatusoppi tms.) jo mahdollisesti nyt olemassa. Minun opiskeluaikanani ei ollut.
BB-talossa innovoitiin kiusaamiseen yhteisöllinen harjoitusmuoto:
(https://jcn.kuvat.fi/kuvat/bb2019/Screen-Shot-09-14-19-039.jpg?img=full)
En tarkoita jauhelihaa.
Yhteisöllisyyden harjoittelua käytännön kautta.
Hommafoorumilla nimimerkki sancai kirjoittaa seuraavaa:
Suomessa tietysti yhteiskunta pyörii häirikköjen ehdoilla ja mitä luonnehäiriöisempi ja heikkolahjaisempi lapsi, sitä enemmän häneen syydetään rahaa, mutta kolikon toinen puoli on, että monien syrjittejyn ja unohdettujen lasten, niiden tavallisten, hiljaisten puurtajien hyvinvointi saattaa jopa puolestaan lisääntyä. Itse olin peruskoulussa tällainen "etuoikeutettu", rankasti koulukiusattu oppilas. Sain hyviä numeroita, mutta psyyke iskettiin pirstaleiksi. Eipä minun hyvinvointini kiinnostanut ketään, koska en ollut tyhmä, väkivaltainen tai ulkomaalainen. Mahdollisuus etäkouluun olisi estänyt paljon niitä elinikäisiä vahinkoja, mitä peruskoulu minulle aiheutti. No nykyään olen tuottava kansalainen, mutta kyllähän se panee aina miettimään verojen maksamisen mielekkyyttä, kun muistaa millaiselle sakille täällä rahat lapataan. Vankka tavoitteeni onkin nostaa kytkintä ja lähteä johonkin järjellisempään maahan, jahka saan maisterin paperit käteen ja koronatilanne helpottaa.
Jos haluaisi olla ilkeä, sancaille voisi vastata, että sorry, mutta todennäköisesti valehtelet. Ei koulukiusattu ja hyviä numeroita saanut ihminen nimittäin kirjoittele tyypillisesti hommafoorumilla vaan kuuluu todennäköisesti vastapuolen joukkoihin. Ja eiköhän "koulukiusattu" -sanan tilalle kuulu koulukiusaaja. Kerrankos muistikuvissa roolit menevät sekaisin. Ja mikä tuottava kansalainen ulkomaille lähtöä suunnitteleva valmistumaton opiskelija muka on? Eikö sana "luuseri" kuvaa tällaista tyyppiä paremmin.
Sancai aikoo nostaa kytkintä ja lähteä johonkin järjellisempään maahan. Mikähän se maa mahtaa olla. Koronatilanne helpottanee lähiaikoina, joten maisterin paperit on syytä saada pian, ja järjellinen maakin on ratkaistava. Sen pitää olla sellainen, jossa kiusaamiselle altista, rikkinäisestä psyykestä ja elinikäisistä vammoista kärsivää ihmistä ei kiusata. Kai tällainen järjellinen "Wonderland" jostakin löytyy.
Tuo kommenttini on vitsailua eikä edusta todellsta mielipidettäni. Kirjoitin kokeeksi niin kuin kiusaaja.
Koulukiusaamisesta on itse kullakin todennäköisesti omanlaisiaan kokemuksia, enkä halua sanoa, että yhden ihmisen kokemukset ovat sen oikeampia kuin toisenkaan. Jokainen on nähnyt asiat omasta vinkkelistään.
Minun käsitykseni on seuraava, ja se pätee vain minuun itseeni. En siis tyrkytä tätä yleisenä näkemyksenä.
Minulle koulukiusaaminen tarkoitti joko suoraa fyysistä väkivaltaa tai sen tyyppistä henkistä väkivaltaa, johon liittyi fyysisen väkivallan uhka. Pelkkää henkistä väkivaltaa eli ilkeitä puheita en pitänyt koulukiusaamisena, koska niihin voi vastata takaisin samalla mitalla. En ollut puolustuskyvytön silloin, kun sanoilla otettiin mittaa toinen toisistamme. Mutta kun ilkeiden sanojen takana oli uhka väkivallasta, silloin sanat tietenkin sattuivat, jos olivat sattuakseen. Vastaanhan ei voinut sanoa, tai tuli turpiin. Mutta pelkät sanat ilman lyömään valmista nyrkkiä niiden taustalla - ne olivat vain sanoja.
Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 14, 2019, 07:53:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:57:12
Häiriköt tarkkikselle. Olen sen verran vanha, että meidän peruskouluaikanamme oli tarkkailuluokka.
Sinne ne, jotka eivät sopeudu ja Jaskan kaltainen bodari ohjaajaksi, kuten koulussamme oli isähahmona. Sille ei kukaan häirikkö urputtanut. Nosti seinälle, jos yritti.
Jaa että tarkkislaisia saa sitten vapaasti kiusata? Ne kai sinusta ansaitsee sen?
Jännää, että sitten vielä samalla ihmetellään, miten ne vähän heikommin pärjäävät pojat silleen syrjäytyykään. Vaikka täällä todetaan, että sinne tarkkikselle säilytykseen bodariopettajan hakattavaksihan ne kannattaa kaikki laittaa heti, koska ei niistä kuitenkaan mitään koskaan tule. Ilmeisesti sitten ei haittaa ne kustannukset, joita näistä jo kättelyssä syrjään sysätyistä loppuelämänsä ajan yhteiskunnalle kertyy.
Tarkkikselle joutuneet eivät syrjäytyneet, olivat jo sitä. Joukossa oli fiksuja tyyppejä, joilla oli paskat perheolot. Toisaalta oli myös sosiopaatteja, jotka nauttivat pienempien rääkkäämisestä. Kaikkia noita kohtaan en sympatiaa koe, kun itse sain kokea peruskouluaikana, mitä tarkoittaa oikeasti iso väkivaltainen ja häiriintynyt henkilö.
Jostakin syystä uusin uutiskohu otsikon aiheesta, jossa kerrotaan itse presidentin tuominneen teon, saa aikaan minulla tiettyjä kieroutuneita kuvitelmia, vaikka en ole lukenut uutisia otsikkoja enempää.
Kieroutunut ajatukseni on seuraava. Näin kuvittelen asioiden edenneen, jos itse olisin koululainen ja mukana kuviossa.
Minua olisi hakattu ja kiusattu pahoinpidelty vuosikaudet koulussa. Kukaan ei olisi puolustanut. Opettajatkin olisivat kääntäneet päänsä pois ja hiljaisesti hyväksyneet, että saan mitä ansaitsen. Kaikki muut oppilaatkin olisivat hyväksyneet sen, että minua pahoinpidellään, koska olen niin ärsyttävä ja inhottava tyyppi ja vielä väärästä yhteiskuntaluokasta. Mehän olemme/olimme pahoja ja tuomittuja jo syntymässä.
Lopulta kävisi niin, että minut olisi ajettu jatkuvalla hakkaamisella hulluuden partaalle ja sen ylikin. Kun taas alkaisi uusi pahoinpitelysessio, loputtoman pitkä pinnani katkeaisi, ja saisin raivokohtauksen ja antaisin takaisin samalla mitalla eli hakkaisin jonkun hakkaajistani. No, tämä minun pahoinpitelyni tietysti kuvattaisiin videolle ja levitettäisiin nettiin. Pian olisin koko maan vihaama hylkiö, jota opettajat ja poliisit ja presidenttikin moittisivat. Lehdet kirjoittaisivat läpipahasta hirviöoppilaasta. Olisin Suomen koulukiusaaja numero yksi. Minua rangaistaisiin ankarasti pelotukseksi muille.
Ne tyypit, jotka minua ensiksi olisivat vuosien ajan hakanneet, eivät tietenkään saisi minkäänlaista kritiikkiä toimistaan. Hehän olisivat viattomia uhreja. He virnuilisivat tyytyväisenä, kun minua hyökytettäisiin ja minut ajettaisiin itsemurhan partaalle. Kun heittäytyisin junan alle, kaikki ajattelisivat, että hyvä, että edes sen tajusi tehdä eikä jäänyt tänne muiden kiusaksi.
Mistähän johtuu, että tuollainen ajatuskulku tulee mieleeni. Ehkä koin kouluaikana tilanteeni vähän tuon tapaiseksi. Olin lainsuojaton, jolle saa tehdä mitä tahansa, mutta jota itseään rangaistaan ankarasti, jos hän tekee yhtään mitään kenelle tahansa muulle.
Yleinen ärsyttävyyteni, joka täällä foorumillakin on saanut joidenkin piikit pystyyn, sekä riistäjäkapitalistiporvariluokkaan kuuluminen lienevät olleet keskeisiä syitä. Kommareiden mielestähän me olimme moraalisessa mielessä rikollisperhe ja -suku, joka aiheutti pelkällä olemassaolollaan kärsimystä muille, ja johon kuuluvat siis olivat ansainneet rangaistuksensa ja kärsimyksensä. Eli jos minulle tehtiin luokkavihan hengessä jotain pahaa, se ei ollut pahantekoa vaan oikeutettua korvauksen perimistä rikollisesta elämästäni riistäjäperheessä. "Nyt rikkaiden pennulle turpiin" oli motto, joka oikeutti hakkaamiseeni.
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 26, 2020, 23:00:20
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 14, 2019, 07:53:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:57:12
Häiriköt tarkkikselle. Olen sen verran vanha, että meidän peruskouluaikanamme oli tarkkailuluokka.
Sinne ne, jotka eivät sopeudu ja Jaskan kaltainen bodari ohjaajaksi, kuten koulussamme oli isähahmona. Sille ei kukaan häirikkö urputtanut. Nosti seinälle, jos yritti.
Jaa että tarkkislaisia saa sitten vapaasti kiusata? Ne kai sinusta ansaitsee sen?
Jännää, että sitten vielä samalla ihmetellään, miten ne vähän heikommin pärjäävät pojat silleen syrjäytyykään. Vaikka täällä todetaan, että sinne tarkkikselle säilytykseen bodariopettajan hakattavaksihan ne kannattaa kaikki laittaa heti, koska ei niistä kuitenkaan mitään koskaan tule. Ilmeisesti sitten ei haittaa ne kustannukset, joita näistä jo kättelyssä syrjään sysätyistä loppuelämänsä ajan yhteiskunnalle kertyy.
Tarkkikselle joutuneet eivät syrjäytyneet, olivat jo sitä. Joukossa oli fiksuja tyyppejä, joilla oli paskat perheolot. Toisaalta oli myös sosiopaatteja, jotka nauttivat pienempien rääkkäämisestä. Kaikkia noita kohtaan en sympatiaa koe, kun itse sain kokea peruskouluaikana, mitä tarkoittaa oikeasti iso väkivaltainen ja häiriintynyt henkilö.
Ja kerrohan Toope, miksei niitä luokan syrjäytymisvaarassa olevia poikia (jotka hyvin usein ovat juuri näitä Tarkkikselle "kuuluvia" häirikköjä) ei siis saisi työntää sinne bodariopettajan höykytettäväksi, mutta muutoin vain lusimaan pakollinen koulu läpi ilman, että heille syntyy minkäänlaiseen kouluttautumiseen edellytyksiä?
Emeritaproffa haukkuu uuden opetussuunnitelman mukaiset jättikokoiset ryhmät. Ne luovat mahdollisuuksia kiusaajille. Samalla saa kyytiä myös myytti siitä, että kiusaajat muka olisivat entisiä kiusattuja.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651639.html
Lopuksi tulee vielä varoitus koulutuksen eriarvoistumisesta.
Lainaa
Pisa-tutkimukset osoittavat, että erot koulujen välillä ovat huolestuttavasti kasvaneet. Emeritaprofessorin mukaan julkisen koululaitoksen Suomessa tätä ei voida hyväksyä.
– Suomalaisten suuri ylpeydenaihe on ollut tasalaatuinen opetus. Koululaitoksemme vahvuus on ollut se, että laittoivatpa vanhemmat lapsensa mihin kouluun tahansa, opetus on ollut yhtä hyvää. Meillä ei ole tarvinnut muuttaa tiettyyn osoitteeseen saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun.
Seuraava askel on, että Suomeen alkaa syntyä yksityiskouluja. Se olisi suuri takaisku suomalaiselle koululle, joka on ollut tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka, Keltikangas-Järvinen varoittaa.
Muistan omilta kouluajoiltani 90-luvulta kuinka aina löytyi opettajilta virtaa reagoida oppilaiden tupakointiin. Hyvä ettei oltu lastensuojeluilmoituksia kirjoittelemassa jos joku jäi kiinni sauhutteleusta. Sitä vastoin jos joku jäi kiinni kiusaamisesta, riitti "tosi aito" anteeksipyyntö opettajan valvovien silmien alla ja sitten opettajat jatkoivat, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Meillä Suomessa pitkät koulukiusaamisen perinteet, joista ei selvästi edes haluta eroon.
En minäkään vain monikulttuuria syytä noista pääkaupunkiseudun koulujen ongelmista, vaikka osana ovatkin. Klaanikulttuuria saamme tänne, kun kerran pyysimme.
Yleinen yhteiskunnallinen kehitys myös on epäonnistunut. Opettajia ei kunnioiteta, opiskelijoilla/koululaisilla on vain oikeuksia, heidän velvollisuuksistaan ei niinkään puhuta.
Kuri ja järjestys siten ovat mitä ovat. Esitäpä naisopettajana lähi-itäläisessä kulttuurissa kasvaneelle, että nainen määrää sinua...
Itseaiheutettua ongelmaa, koska huonoa politiikkaa on harjoitettu.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 26, 2020, 20:10:07
Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.
Olet täällä kertonut pahoittaneesi niin pahoin mielesi jonkun sanoista, kirjoituksista, että olet vaipunut useiksi päiviksi (tai ehkä viikoiksi?) masennukseen, saaneesi sydänoireita (tykytyksiä? pelkäsit sydänkohtausta?) jonkun jäsenen pelkän nimen näkemisestä jne.. Valitsitko itse sen, että annoit sanojen sattua, vai sattuivatko sanat silti, aivan valinnoistasi riippumatta?
Netflixin Musta kuningatar-minisarjassa orpokodin lapsille syötettiin rauhoittavia. Tuossa voisi olla kätevä lääke kiusaajillekin, etenkin piikitettynä. Ensimmäisestä kiusaamisesta viikon mömmöt, seuraavasta kuukauden kuuri.
Toki parempia ja vaikeampiakin ratkaisuja luulisi löytyvän.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 03, 2020, 22:24:44
Olet täällä kertonut pahoittaneesi niin pahoin mielesi jonkun sanoista, kirjoituksista, että olet vaipunut useiksi päiviksi (tai ehkä viikoiksi?) masennukseen, saaneesi sydänoireita (tykytyksiä? pelkäsit sydänkohtausta?) jonkun jäsenen pelkän nimen näkemisestä jne.. Valitsitko itse sen, että annoit sanojen sattua, vai sattuivatko sanat silti, aivan valinnoistasi riippumatta?
Valikoiko kertsi itse sen, mikä häntä loukkaa ja mikä ei loukkaa. Taito ei ole kovin yleinen. Masentuneet ja ahdistuneet ja surulliset ja kateelliset ja vihaiset ja pelkäävät ym. olisivat ehkä kiitollisia siitä, jos he voisivat omalla päätöksellään lakkauttaa epämukavan olotilansa. Ikävä kyllä, vain harvat tällaiseen pystyvät, vaikka on olemassa terapiaa ja lääkkeitä ja mielenhallinnan kursseja ja muita apukeinoja.
Jotkut turruttavat epämukavat tunteensa alkoholilla, jotkut huumeilla, jotkut hullulla työnteolla, jotkut hikiurheilulla, jotkut taiteella, jotkut uskonnolla, jotkut filosofialla. Monia keinoja on kokeiltu.
Jos ihminen lyö vahingossa vasaralla sormeensa ja parahtaa kivusta, häneltä tuskin kysytään, valitsiko hän sen, että vasaran isku sattuu. Tällainen ei juolahda edes mieleen, koska jokainen normaalin tuntoaistin omaava ihminen kokee kipua, jos häntä lyödään vasaralla sormeen. Fyysisen kivun kohdalla tuntemuksemme ovat aika lailla samanlaisia, vaikka pieniä eroja yksilöiden välillä onkin. Yksi sinnittelee kipunsa kanssa ja toinen valittaa. Onko tällöin kyse fyysisistä eroista vai henkisistä eroista vai kummastakin, siitä voidaan olla monta mieltä.
Henkinen kipu on siinä mielessä ongelmallinen, että kaikki eivät koe sitä samalla tavalla samanlaisista syistä. Yksi voi olla herkkä yhdenlaisille asioille, toinen toisenlaisille.
Siinä mielessä herkkyyteni tietynlaisille sanoille on - ikävä kyllä - oman valintani seurausta, että olen kertonut asioistani ajattelematta, että avaan samalla oven, jonka kautta minua voidaan satuttaa. Olen ollut liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen. En ole tullut ajatelleeksi, miten raakaa foorumielämä on. En ole tiennyt, että sosiaalinen media on entisten koulukiusaajien paratiisi, jossa on liikuttava suojaukset päällä, jos haluaa säilyä vammoitta.
Kyllä minä sen nyt tajuan, mutta se on tavallaan jo liian myöhäistä. Virhe on tapahtunut.
Kun mietin, mitä - tai pikemminkin miten vähän - muut ihmiset ovat itsestään ja elämästään kertoneet, tajuan, miten minunkin olisi pitänyt toimia. Satun vain olemaan luonteeltani avomielinen. Tätä ominaisuutta pitäisi oppia hillitsemään.
Yksi ongelmia pahentava asia on se, että olen hajamielinen ja huonomuistinen. En muista, mitä olen kirjoittanut ja mitä muut ovat kirjoittaneet. Joku saattaa kirjoittaa paljonkin itsestään foorumilla, mutta jos en ole kiinnostunut tuosta ihmisestä, hänen kirjoituksensa eivät jää mieleeni.
En ole kiinnostunut kotieläinten hoidosta ja lumen lapioimisesta ja kukkien kasvattamisesta ja kerrostaloelämän yksityiskohdista. Jos joku kertoo tämän tyyppisistä asioista, ne eivät ehkä taltioidu muistiini. En edes muista, kuka nimimerkki tällaisista asioista on kertonut. Sen sijaan jos joku kertoo auton jousituksesta ja pyörän laakereista ja hitsauslaitteesta ja autotallinsa välineistä, tällaiset asiat ehkä jäävät mieleeni ja vieläpä hyvin tarkasti. Sen painaa mieleensä, mistä on kiinnostunut.
No, kyllä minä nyt Hipin ja Norman kissat sentään muistan. Mutta noin yleensä en ole kiinnostunut tämän tyyppisistä asioista.
Kerroin nyt vain hajamielisestä ja huonomuistisesta itsestäni. Joku toinen ei ehkä ole hajamielinen ja huonomuistinen. Hän voi muistaa minun itsestäni kirjoittamia asioita paremmin kuin minä itse. Olen huomannut tällaisen seikan, kun joku on maininnut kommentissaan, että kerroin joskus jotain.
"Miten se tuon tietää. Miten se tuon muistaa", on hämmästynyt ajatukseni. "No, kai olen asian joskus maininnut, vaikka en itse muistakaan. Ei kai tyyppi vain tiedä nimimerkkiäni eräällä toisella foorumilla", saatan miettiä. "Vai onko hän peräti tietoinen henkilöllisyydestäni. Tämähän on pelottavaa."
Kun kirjoittaa paljon, jättää samalla polulle leivänmuruja, joita joku toinen voi seurata. Yksittäinen tiedonripe ei kerro paljon, mutta kun tiedot yhdistetään, saadaan tarina. Näinhän sotilastiedustelussa tehdään ainakin niiden kirjojen perusteella, mitä olen aiheesta lukenut.
Tavallinen ihminen ei jaksa kelata läpi jonkun toisen ihmisen - varsinkaan paljon kirjoittavan - kaikkia foorumikirjoituksia tehdäkseen niiden perusteella henkilöanalyysin tästä toisesta ihmisestä, ellei hän ole poikkeuksellisen kiinnostunut - joko hyvässä tai pahassa - hänestä. Mutta joku viranomainen voisi tällaisen analyysin tehdäkin. Ehkä tekoälykin jo auttaa asiassa. Muistelen lukeneeni uutisista, että pedofiileja ja murhaajia ja terroristeja on saatu kiinni "anonyymien" foorumikirjoitusten perusteella. Onpa joku "kiihottajakin" taidettu saada tuomiolle tässä sananvapauden luvatussa maassa.
Ja minunko pitäisi luetella tällä foorumilla yksityiskohtaisesti kaikki lainrikkomukseni, niin kuin eräs kirjoittaja ehdotti. Lähettäisikö hän printin listasta poliisiasemalle, vai mistä on kyse. Jotain rajaa sentään. Sen verran voin kertoa, että rikokseni - joita en pidä moraalisessa ja tasa-arvomielessä edes rikoksina - eivät ole vaikuttaneet millään tavalla kehenkään muuhun ihmiseen. Ne kuuluvat tähän luokkaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uhriton_rikos
En tiedä, onko olemassa niin paksunahkaisia tai filosofisesti tyyniä ihmisiä, jotka eivät loukkaannu mistään. Ehkä näilläkin ihmisillä on heikot kohtansa.
Tällä foorumilla ei olla kovin paksunahkaisia, sillä aika helposti täällä kiehahdetaan. Se on vain niin hassua, miten erilaisista asioista. Joku ihminen kiihkoaa jutusta, joka ei minua haittaisi ollenkaan. Minä taas valitan asioista, jotka eivät haittaisi jotain toista. Elämänpolkumme ovat niin erilaiset. Se, millaisessa kodissa ja ympäristössä olemme kasvaneet, merkitsee hyvin paljon sen kannalta, millaisia meistä on tullut. Ikävä kyllä, emme voi - varsinkaan jälkeenpäin - päättää näistä asioista. Ne on otettava annettuina.
Olen tullut siihen tulokseen, että syyt nykyisiin asiantiloihin voivat löytyä kaukaa menneisyydestä ajalta, jolloin meitä ei ole ollut edes olemassa. Olen esimerkiksi arvellut, että heikko itsetuntoni ja hysteerinen arkuuteni ja kritiikinpelkoni ja herkkänahkaisuuteni tietyissä asioissa on seurausta siitä, kun isäni sisko - tätini, jota en koskaan tullut näkemään - kuoli noin puolentoista vuoden ikäisenä. Tämän tragedian jälkeen isäni jäi perheen ainoaksi lapseksi ja hänet hemmoteltiin pilalle niin kuin tällaisissa tapauksissa helposti käy. Isäni sai kaiken, minkä hänen vanhempansa hänelle pystyivät antamaan. Hänestä suorastaan kasvatettiin tuleva perhetyranni. Ja minä olen seuraus siitä, millaista on kasvaa tuollaisen henkilön itsevaltaisen johtajuuden alaisuudessa jatkuvan vähättelyn ja moittimisen kohteena. Ei se tämän kummempaa ole. Pätevin ja älykkäin ihminen ei ollut meillä vallankahvassa, mikä johti lopulta katastrofiin. Auktoriteettivastaisuutenikin kumpuaa tästä.
Kaikilla meillä on tarinamme. No, ei minun tarinani aivan noin yksinkertainen ole, vaan siihen kuuluu paljon muutakin, kuten vähemmän autoritääriset "sivuvanhemmat" ja kokonaistilanteen ristiriitaisuus ja muuta tällaista. Ehkä tästäkin joku keksii jonkun keinon loukata minua, mutta sen kuin keksii. Olen kertonut nämä asiat jo aikaisemmin, joten ei kai tässä mikään muutu.
Kysymykseen, päätänkö itse, mistä asioista pahoitan mieleeni, vastaan seuraavasti.
Kunpa voisinkin.
Kopekin vastaus oli pitkä, muttei tyhjentävä.
Kysyn siis uudelleen, vaikken usko minäkään vastausta saavani: kun Kopek selkeästi (tämä tuli selväksi) esität, että et ihan historiasi vuoksikaan voi päättää itse, loukkaannutko jostakin, miksi siis esität tätä mielipidettä (kerta ei ole ensimmäinen):
Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 26, 2020, 20:10:07
Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua.
Onko siis niin, että tämä neuvo on tarkoitettu toisille = on heidän vikansa, jos sinun sanasi loukkaavat, mutta sinä itse et ole tämän neuvon piirissä?
T: Xante
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 03, 2021, 08:05:09
Onko siis niin, että tämä neuvo on tarkoitettu toisille = on heidän vikansa, jos sinun sanasi loukkaavat, mutta sinä itse et ole tämän neuvon piirissä?
T: Xante
Vastaan heti alussa, että tuota en ole tarkoittanut. Käsittelen tätä asiaa tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani. Sitä ennen kirjoitan muusta.
Horjun itsekin kannassani tässä asiassa niin kuin näkyy. Keväällä 2020 olen todellakin kirjoittanut niin kuin Xantipan lainauksesta käy ilmi. Ei minulla kaikesta ole valmista ja ehdotonta mielipidettä. Kun asioita tarkastelee eri näkökulmasta ja eri aikaperspektiivistä, käsitys niistä voi olla erilainen. Joskus tilanteesta näkee vain osan eikä kokonaisuutta. Mielipidekin voi olla tällöin erilainen. Tilanne ratkaisee.
Laajennettuna Xantipan lainaama kohta kuuluisi seuraavasti:
Minulle koulukiusaaminen tarkoitti joko suoraa fyysistä väkivaltaa tai sen tyyppistä henkistä väkivaltaa, johon liittyi fyysisen väkivallan uhka. Pelkkää henkistä väkivaltaa eli ilkeitä puheita en pitänyt koulukiusaamisena, koska niihin voi vastata takaisin samalla mitalla. En ollut puolustuskyvytön silloin, kun sanoilla otettiin mittaa toinen toisistamme. Mutta kun ilkeiden sanojen takana oli uhka väkivallasta, silloin sanat tietenkin sattuivat, jos olivat sattuakseen. Vastaanhan ei voinut sanoa, tai tuli turpiin. Mutta pelkät sanat ilman lyömään valmista nyrkkiä niiden taustalla - ne olivat vain sanoja.
Fyysinen lyönti sattuu, vaikka miten psyykkaisi itsensä kestämään sen. Mutta sana, joka on pelkkää ääntä, sattuu vain silloin, jos antaa sen sattua. Edellä esitetyn mielipiteeni edellä oli vielä seuraava varauma:
Koulukiusaamisesta on itse kullakin todennäköisesti omanlaisiaan kokemuksia, enkä halua sanoa, että yhden ihmisen kokemukset ovat sen oikeampia kuin toisenkaan. Jokainen on nähnyt asiat omasta vinkkelistään.
Minun käsitykseni on seuraava, ja se pätee vain minuun itseeni. En siis tyrkytä tätä yleisenä näkemyksenä. Yritän selittää tuota asiaa hieman. En tiedä, onnistunko.
Ajattelen niin, että jos hyökkäykseen toisen ihmisen taholta pystyy vastaamaan tehokkaasti - eli puolustus on kunnossa - silloin iskut eivät satu henkisesti yhtä kovaa kuin jos vain ottaisi niitä vastaan pystymättä tekemään mitään. Fyysinen kipu on tietysti samanlaista, mutta henkinen tunne vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä tasa-arvoinen taistelu kahden osapuolen välillä vai toisten hakattavana oleminen.
Jos sanallisen koulukiusaamisen tilanteeseen ei sisältynyt fyysisen väkivallan uhkaa (kerron tätä siis vain omiin kokemuksiini viitaten omana näkemyksenäni), silloin tilanne oli siedettävä, koska tiesin pystyväni vastaamaan samalla mitalla. Kiusaajakin ehkä tiesi tämän eikä viitsinyt lähteä mittelöön. Olin aika "teräväkielinen" tyyppi tarvittaessa.
Valitettavasti sanalliseen kiusaamiseen liittyi usein myös väkivaltaa tai välittömästi sillä uhkaamista. Silloin oli vain otettava loukkaukset vastaan. Minulla oli kuitenkin se onni puolellani, että minussa ei ollut mitään kovin arkoja iskupaikkoja, joihin vihollinen olisi voisi iskeä. Ei ollut perhetragedioita, joilla irvailtaisiin. Ei ollut arkaluonteisia suvun salaisuuksia, joilla pystyisi mälläämään. Ei ollut fyysisiä piirteitä, joista kiusaisi. Pituudestani ehkä sain kuulla joskus, ja arkuudelleni ja epäurheilijamaisuudelleni saatettiin joskus naureskella, mutta tällaiset jutut kesti. Ehkä luonteeni ja elämäntapani ja näkemykseni – samat, jotka taitavat olla sytykkeenä edelleen – aiheuttivat joskus kiusantekoa. Minua pidettiin ärsyttävyyteen asti höpöttävänä tyyppinä, jolla on liian vilkas mielikuvitus.
Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.
Pelkään pahoin, että tuon asiantilan haamu kummittelee edelleen, vaikka se on enää pelkkää menneisyyttä. Minulla ei ole nyt aikaa eikä halua käsitellä tätä asiaa tämän enempää. Totean vain, että kateus ja siihen liittyvä vahingonilo on yksi vahvimmista tunteista ja motiiveista ihmisten keskuudessa.
Joskus kauan sitten eräs tunnettu suurliikemies teki konkurssin. Tämä ihminen oli julkisuuden henkilö, jonka menestymisestä oli kerrottu laajasti lehtien palstoilla. Hänen hieno kotinsa ja hienot autonsa ja varakas elämänsä oli esitelty moneen kertaan. Liiketoimiensa ohessa mies harrasti kulttuuriasioita, mm. soitti viulua. Jossakin vaiheessa kuitenkin kävi niin, että miehen bisnekset romahtivat. Tapahtumiin liittyi omituisia piirteitä kuten se, että miehen jättimäinen liikeyritys kaatui johonkin pikkuvelkaan aivan kuin pankki olisi tuhonnut sen tahallaan tilaisuuden saatuaan. En ole talousihminen enkä muista vanhoja uutisia tarkasti, mutta jotain omituista tapahtumissa oli. Niistä keskusteltiin pitkään.
Lehti otsikoi miehen yrityksen konkurssin seuraavasti:
"Viulunsoittaja putosi katolta
yhtiö X haettiin konkurssiin"
En muista otsikkoa tarkasti, mutta viulunsoittajan katolta putoaminen siinä joka tapauksessa mainittiin.
Nämä asiat tapahtuivat vuosia ennen kuin meidän perheemme katolta putoamisen aika koitti. Isäni tuohtui tuosta otsikosta aika lailla, vaikka hän ei tuota miljonääriä henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Isäni mielestä toimittaja pilkkasi miestä, joka oli luonut tyhjästä suuryrityksen ja työllistänyt ihmisiä ja tehnyt paljon maakunnan hyväksi uhraten lopulta kaikkensa – eikä sekään ollut riittänyt.
Tyhjästä rikkauksiin noussut miljonääri oli tietysti tehnyt PR-asioissa perustavaa laatua olevan virheen esittelemällä vaurauttaan. Tällainenhan herättää kateutta. Lehden toimittaja puki kateuden sanoiksi ilakoidessaan jutun otsikossa liikemiehen tuholla.
Kateus on todella vahva moottori, ja se vaikuttaa monesti piilevästi taustalla niin, ettei sitä omalla kohdallaan huomaa tai tunnusta itselleen. Tuntuu vain niin hyvältä lukea kuinka joku ökyrikas on menettänyt kaiken. Aah.
En tarkoita, että minusta tuntuisi, mutta monista tuntuu. Minusta voi tuntua hyvältä lukea jotain muuta, joka taas ei muita säväytä. Kaikilla meillä on omat arvostuksemme.
On houkutus ajatella, että vasemmistolaisuus olisi aatteena yhteydessä kateuteen. Vasemmistolainen kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että joku repii vaurautensa huonosti palkattujen työntekijöidensä selkänahasta, tai joku nauttii ylellisestä elämästä, jonka hän on saanut perinnön kautta, tai joku elää pääomatuloilla, joiden kertymiseen hänellä ei ole mitään omia ansioita. Tällainen saattaa herättää kateutta ja jopa vihaa, jos kateuden tunnetta sopivasti lietsoo. Kun riistäjäporvari menettää omaisuutensa, vasemmistolainen nauttii tilanteesta sitä enemmän, mitä syvemmälle katuojaan porvari vajoaa. "Sai mitä ansaitsi", vasemmistolainen ehkä sanoo. "Ja kehtaakin tuo sika vielä sääliä anella. Ei heru eikä tipu. Kärviskelköön koko rahan edestä. Ja sama koskee koko riistäjän sukua."
Ennen kuin joku alkaa kirjoittaa kiivasta vastalausetta, huomautan seuraavaa: En väittänyt, että asia on ehdottomasti noin. Kirjoitin, että on houkutus ajatella, että se on noin. Mikä saa minut epävarmaksi tässä asiassa? Se, että paikalliset kommunistit ja sosiaalidemokraatit eivät tanssineet piirileikkiä tuhomme raunioilla. Näissä ihmisissä oli paljon ymmärtäjiäkin. Pahimmat vihollisemme ja tuhomme arkkitehdit olivat todennäköisesti Kokoomuksen äänestäjiä.
Foorumeilla eivät kirjoittele ne paikalliset kommunistit ja sosiaalidemokraatit, jotka edellä mainitsin, vaan älykkövasemmistolaiset. Ja nämä ovat aivan toista sakkia. Rasvanahkainen duunarikommunisti ei ole pahin kommunisti. Kirjojensa takana istuva teoreettinen kommunisti on pahempi. Viimeksi mainittujen ajatusten ja tekojen tuloshan Neuvostoliittokin oli.
Vastaukseni jäi kesken, niin kuin alussa huomautin. Palaan asiaan hieman toisesta näkökulmasta.
Kopek:
Lainaa
On houkutus ajatella, että vasemmistolaisuus olisi aatteena yhteydessä kateuteen. Vasemmistolainen kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että joku repii vaurautensa huonosti palkattujen työntekijöidensä selkänahasta, tai joku nauttii ylellisestä elämästä, jonka hän on saanut perinnön kautta, tai joku elää pääomatuloilla, joiden kertymiseen hänellä ei ole mitään omia ansioita. Tällainen saattaa herättää kateutta ja jopa vihaa, jos kateuden tunnetta sopivasti lietsoo. Kun riistäjäporvari menettää omaisuutensa, vasemmistolainen nauttii tilanteesta sitä enemmän, mitä syvemmälle katuojaan porvari vajoaa. "Sai mitä ansaitsi", vasemmistolainen ehkä sanoo. "Ja kehtaakin tuo sika vielä sääliä anella. Ei heru eikä tipu. Kärviskelköön koko rahan edestä. Ja sama koskee koko riistäjän sukua."
Se, että kokee epäoikeudenmukaisena tai vääränä jonkun rikastumisen toisten kustannuksella, toisten selkänahasta repimällä, tai esim. petoksilla, verokikkailuilla, varastamalla, laittomuuksilla yms. epärehellisin tai moraalittomin keinoin, ei suinkaan ole kateuden ilmentymä. Kateudesta syyttäminen on valehtelua sellaisessa asiayhteydessä. Mieleen tulee, että sellainen, joka itse kadehtii, ehkä on taipuvainen kuvittelemaan kateus-motiivin muillekin ihmisille? Vai miksi kateutta esitetään silloinkin syyksi, kun kyse on esim. epäoikeudenmukaisuuden aiheuttamasta epäreiluuden tunteesta? Itsekin tuossa sekoitat nämä kaksi asiaa keskenään.
Rehellisellä työllä tai laillisin keinoin ei Suomessa kai satumaisia rikkauksia haalita. Paitsi Eurojackpotissa, jos muutamaa kymmentä milliä nyt satumaiseksi voi luonnehtia.
Mitä tulee koulukiusaamiseen, niin sellainen mielikuva minulla on, että pikemminkin rikkaiden riiviöpenskat sitä harrastavat. Köyhien kakarat ovat usein suu soukemmalla. Mielikuvani voi kyllä olla väärässä. En ole nähnyt tutkimustietoa aiheesta.
Pikkupaikkakunnilla ennenmuinoin opettajatkin kiusasivat varsinkin köyhimpien perheiden lapsia. Sittemmin yhteiskunnan arvot varmaankin ovat liikahtaneet humaanimpaan suuntaan, eikä esim ruumiillista kuritusta saa opettaja tehdä. Ja puolueellisuutta ja epätasa-arvoisuutta tai syrjiviä opetustilanteita varmaankin paheksuttaisiin.
^
Rikkaampien lapset ovat usein myös vaikutusvaltaisempien lapsia. Lasten vanhemmat suhtautuvat usein nuoleskellen näihin onnistujiin ja sama asenne välittyy lapsiin jotka ovat herkkiä matkimaan ja aistimaan vivahteet, eivät ne muuten mitään ikinä oppisi. Jos lapsi on umpikurjista olosuhteista, joita on harvemmin enää, niin melko varmasti saa halveksuntaa ja kiusaamistakin osakseen, kuten hänen vanhempansakin.
Kyllä kaikki lasten kiusaaminen lähtee vanhemmista, en usko sen olevan mikään luonnonlaki mikä ajaisi tikanpojan hakkaamaan samanikäisiään.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 03, 2021, 13:07:24Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.
Olet kertonut, että sukusi on äärioikeistolainen *), ja olet täällä foorumilla puolustellut fasistista Lapuan liikettä siihen malliin, että voisi olettaa, että myös jotkut ihmiset suvussasi ovat olleet sen liikkeen pauloissa. Ehkä paikkakunnallasi Lapuan liike muilutti ihmisiä. Voisiko se olla se hämärä asia suvussasi, joka voisi olla aiheuttanut katkeruutta? Tämä vain arvailua toki.
Itse kyllä pidän tuon sukutaustasi esilläpitämistä tai luokkavihaa aika omituisena selittäjänä kiusaamiselle, ja uskon, että pikemminkin yleinen ärsyttävyytesi on ollut kiusaamisen takana. Tästä ärsyttävyydestäkin olet tässä keskustelussa tai jossain toisessa keskustelussa tainnut mainita yhtenä selitysvaihtoehtona.
*)
Lainaus käyttäjältä: Kopek - heinäkuu 09, 2020, 21:03:11
Ai niin. Suvullani on myös äärioikeistolainen historia.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 15, 2022, 13:16:44
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 03, 2021, 13:07:24Vaikka suvussani ei ollut mitään hämärää, minkä perusteella minua olisi voitu kiusata, liittyi taustaani kuitenkin yksi asia, joka todennäköisesti toimi katalysaattorina kiusaamiselle. Ei tarvinne kerrata, mikä se oli. Kyseessä oli kiusaajan kannalta siinä mielessä ongelmallinen asia, ettei hän voinut suoraan sanoa, mistä kiikastaa. Kuka nyt haluaisi tunnustaa motiivikseen kateuden, vaikka siitä olisikin kyse. Tällaisen tunteen haluaa piilottaa jopa itseltään.
Olet kertonut, että sukusi on äärioikeistolainen *), ja olet täällä foorumilla puolustellut fasistista Lapuan liikettä siihen malliin, että voisi olettaa, että myös jotkut ihmiset suvussasi ovat olleet sen liikkeen pauloissa. Ehkä paikkakunnallasi Lapuan liike muilutti ihmisiä. Voisiko se olla se hämärä asia suvussasi, joka voisi olla aiheuttanut katkeruutta? Tämä vain arvailua toki.
Itse kyllä pidän tuon sukutaustasi esilläpitämistä tai luokkavihaa aika omituisena selittäjänä kiusaamiselle, ja uskon, että pikemminkin yleinen ärsyttävyytesi on ollut kiusaamisen takana. Tästä ärsyttävyydestäkin olet tässä keskustelussa tai jossain toisessa keskustelussa tainnut mainita yhtenä selitysvaihtoehtona.
*)
Lainaus käyttäjältä: Kopek - heinäkuu 09, 2020, 21:03:11
Ai niin. Suvullani on myös äärioikeistolainen historia.
kertsi. Mielestäni sinulla menee nyt täysin överiksi kun teet jo oletuksia siitä millainen joku on muka ollut lapsena, siltä pohjalta että olet ottanut ko. ihmisen silmätikuksesi tässä ja nyt.
Minä kerroin "eräällä" foorumilla että pari naista oli kiusannut minua työelämässä (ja kolmas lähennellyt, mutta sitä en muistaakseni silloin käsitellyt). Minua siellä inhonnut nainen ilmoitti että ilmeisestikään minä en tule naisten kanssa toimeen, eli syy on omani, jos kiusataan. Yksi mies siinä äityi nimittelemään minua psykopaatiksikin. Käytöksensä perusteella hän oli sitä itse.
Se miten joku on käyttäytynyt joskus ammoin, jotta on joutunut kiusatuksi, ei ole takautuvasti pääteltävissä vuosikymmenien jälkeen. Kaikkein vähiten niiden taholla, jotka ovat päättäneet inhota ihmistä sydämensä pohjasta ja olla hänen kimpussaan jokaikinen päivä. Sitten kohde syyllistetään, vaikkapa nyt ärsyttävyydestä.
Minäkin olin lapsena sillä tavalla "ärsyttävä" että minulla oli rillit (kuten monella muullakin, mutta minun kohdallani se oli synti?), vaatteet eivät olleet muodinmukaiset, tukkani oli ruma, ja oleilin välitunnit omissa oloissani. Varmaankin muutamakin olisi hurrannut jos olisin tappanut itseni. Sori siitä heille kaikille (kusipäille), etten niin tehnyt. Ja aivan erityinen anteeksipyyntö työelämän ämmille, juopoille ukoille, käsiksikävijöille jne.
Ei tartte ihmetellä jos ex-kiusatuilla välillä flippaa.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 15, 2022, 13:46:45
kertsi. Mielestäni sinulla menee nyt täysin överiksi kun teet jo oletuksia siitä millainen joku on muka ollut lapsena, siltä pohjalta että olet ottanut ko. ihmisen silmätikuksesi tässä ja nyt.
Voi olla, mutta sehän vain rimmaa sormia irti pureksivan kulkukoiran leimaan, tai SKP:n jäsenen tai kommarisuvun (annan mun kaikki kestää) leimaan, mitkä Kopek on kunnon koulukiusaajan tavoin minuun leimannut. Räyh räyh ja luokkaviha. Ihmiset usein toimivat niin kuin heiltä odotetaan, kun jollakin on jo valmiiksi mielipide heistä. Sitä paitsi hän ihan itse on kertonut nuo mainitut asiat. Esimerkiksi yleisen ärsyttävyytensä yhtenä selitysvaihtoehtona.
Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 03, 2021, 17:40:31
Jos lapsi on umpikurjista olosuhteista, joita on harvemmin enää, niin melko varmasti saa halveksuntaa ja kiusaamistakin osakseen, kuten hänen vanhempansakin.
Näinhän sitä luulisi (Että harvemmin enää), mutta kyllä Suomessa on edelleenkin paljon köyhyyttä ja kurjuutta, se on vain siivottu aiempaa tehokkaammin pois näkösältä. Huostaanotossakin on maamme väkilukuun suhteutettuna järkyttävän paljon lapsia.
1990-Luvun laman lapset ovat jo aikuisia, mutta liian vähän on niistä päivistä silti muuttunut. Ja pahemmaksi menee taas kaikilla muillakin, kun kaiken mahdollisen (Ruoka, sähkö, vaatteet jne.) hinnat nousevat entisestään. Suomalaisten ostovoima on rapautunut jo pitkään, ja valtio pyörii massiivisella velalla rahoitettuna.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 15, 2022, 13:56:47
Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...
¨
Juu. Olet oikeassa.
Eikä sitä paitsi kiukku ja koetut kiusaamiskokemukset siitä hälvene, että kiukkuaan tuulettaa. Voi käydä jopa päinvastoin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 15, 2022, 14:20:54
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 15, 2022, 13:56:47
Voisitte kumminkin jo lopetella kumpikin. Oikein jaksaisi enää...
¨
Juu. Olet oikeassa.
Eikä sitä paitsi kiukku ja koetut kiusaamiskokemukset siitä hälvene, että kiukkuaan tuulettaa. Voi käydä jopa päinvastoin.
Indeed. Olette kumpikin minulle tällä saitilla spesiaaleja, joten harmittaa nähdä närää välillänne.
No kiitos. Tuo lämmitti.
Koulukiusaajilta pitäisi itseltään kysyä, miksi he kiusaavat. Useimmat eivät taida tietää sitä itsekään.
Ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Vaikka kahta ihmistä olisi kiusattu täsmälleen yhtä paljon, toinen ei ehkä noteeraa sitä mitenkään, kun taas toinen valittaa, miten hirveästi häntä on kiusattu. Samahan se on vähän joka asian kanssa. Se, mikä jollekin on hirveä päänsärky, on jollekin vain pientä pääkipua.
Kun puhutaan koulukiusaamisesta, mukana tapahtumissa voi olla iso suhdeverkosto aina lasten vanhemmista lähtien.
Ja mikä ylipäätään on koulukiusaamista? Pitääkö tilanteen olla sellainen, että yhtä ihmistä vainotaan luokassa monen kiusaajan toimesta, vai riittääkö että yksi oppilas kiusaa satunnaisesti jotain toista oppilasta. Millaiset teot katsotaan kiusaamiseksi? Jos jokainen paha sana toiselta toiselle on kiusaamista, onko olemassa oppilaita, joita ei olisi joskus kiusattu.
Minun mietteissäni rajana on ollut väkivallan käyttö. Sanalliset sivallukset olen määritellyt muuhun kategoriaan kuin kiusaamiseksi, vaikka erityisesti tyttöjen keskuudessa kiusaaminen taitaa tapahtua nimenomaan sanoilla ja käytöksellä.
Entä kiusaaminen koulun ulkopuolella? Onko se erillistä kiusaamista vai kuuluuko sekin koulukiusaamiseen.
En jaksa vastata Kertsin kysymyksiin, koska minua kyllästyttää se, että keskustelu - olkoon aihe lähes mikä tahansa - ajautuu henkilökohtaisen elämäni ja menneisyyteni rääpimiseksi. Itsehän olen tietenkin varomattomuuksissani ainekset tähän antanut, mutta samalla oikeudella pitäydyn aiheen käsittelemisestä.
Lyhyesti voin vastata, että erilaisia väkivaltatapauksia oli laidasta laitaan, eikä se nyt yleisesti ottaen mitään luokkavihaa ollut. Olen kai vain ärsyttävä tyyppi. Olenhan onnistunut ärsyttämään ihmisiä keskustelufoorumeillakin. Veljiäni ja sisartani ei kiusattu, vaikka he olivat samasta kodista kuin minä.
Kun on kyse perheen yhteiskunnallisesta asemasta sen vaikutuksesta mahdolliseen lapsen koulukiusaamiseen, niin tässäkin tapauksessa kiusatuksi joutuvan oppilaan käytös ratkaisee paljon. Jos ja hiljainen ja vaatimaton, saa olla rauhassa. Mutta jos hölöttää, että meillä on sitä ja meillä on tätä, saa turpiinsa.
Jouduin jopa armeijassa ongelmiin, kun en tajunnut salata taustaani. Otin kerran kaksi alokaskaveriani mukaan päivän kestävälle pikalomalle kotiini. Sen jälkeen minua pidettiin komppanian pankkina, josta saa lainaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Lopulta "lainaa" tultiin hakemaan puukko kädessä keskellä yötäkin. Jouduin maksamaan "kadottamiani" esineitä aina viltistä lähtien, kun joku muu vei ne itse kadottamiensa tilalle. Ajateltiin, että tuolla tyypillä on vara maksaa.
Puukkomies apurinsa kanssa tunkeutui tupaan ja töni minut nurkkaan, jonne lysähdin istumaan. Sen jälkeen hän potkaisi pienen puutuolin eteeni ja heitteli puukkoa pystyyn tuolin pintaan. Hän uhkasi tappavansa minut. Vähän aikaa uhkailtuaan hän kiersi sängyissään makailevien tupakavereitteni luokse ja yksitellen kysyi heiltä, kuka aloitti tappelun, jossa kuolin puukoniskuun. Oikea vastaus, jonka hän vaati sanomaan, olin minä. Tappamiseni olisi siis ollut itsepuolustusta.
Aikansa uhkailtuaan puukkomies kaverinsa kanssa poistui tuvasta. Myöhemmin illalla, kun valot oli jo sammutettu, hän hiipi takasisin ja alkoi puhua minulle sänkyni päädyssä seisoen. Hän tenttasi minua, ovatko uhkaukset menneet perille. Hän kysyi, mitä tapahtuu, jos kerron asioista. Minun kuului sanoa, että hän tappaa minut. Hän esitti asian usealla erilaisella kysymyksellä, ja minun piti aina vastata, että hän tappaa minut. Uhkaukseen kuului se, että hän tappaa minut missä päin maailmaa olenkin, ja että uhkaus on voimassa koko loppuelämäni - eli siis vieläkin.
Kerrottiin, että tuo henkilö oli ollut taposta vankilassa ja tullut sieltä suorittamaan armeijan. En tiedä, pitikö tieto paikkansa. Joka tapauksessa tuota henkilöä pelättiin. Hän terrorisoi koko porukkaa niin kuin halusi.
Tilanne meni lopulta niin pelottavaksi, että aloin pitää puukkoa tyynyni alla. Ajattelin, että tappelematta en anna itseäni teurastaa. Yhtenä iltana panin peltisen roskakorin tuolille tuvan oven eteen niin, että kun ovi avattaisiin ulkoapäin, roskakori tipahtaisi lattialle ja hälyttäisi minut hereille.
Hälytys toimi. Heräsin kolinaan yöllä ja pomppasin sekunnissa sängystä puukko kädessäni valmiina taistelemaan hengestäni. Samalla hetkellä tupaan syttyivät valot. Joku lomalainen oli tullut myöhään yöllä lomaltaan. "Mitä ihmettä", hän hämmästeli. "Ei mitään, mene vain nukkumaan", vastasin ja häivyin itsekin peiton alle puukko tyynyni alle piilotettuna.
Summa, jonka jäi saamatta lainaamiani rahoja, olisi nykyrahassa noin 520 euroa. Yksikään ei maksanut velkaansa. Tämä lisäksi piti vielä maksaa kadonneita armeijan varusteita.
Kun siirryin toiseen palveluspaikkaan uusien ihmisten joukkoon, yritin olla lainaamatta kenellekään rahaa ja olin muutenkin hiljaa taustastani. Auto - vuoden ikäinen Saab - tietysti paljasti jotain. Ja aivan viimeisenä päivänä lopulta "lainasin" yhdelle tyypille rahaa, jota ei ollut tarkoitettu maksettavaksi takaisin. Rahanpyytäjän käytös muuttui uhkaavaksi, kun olimme lähdössä siviiliin, eikä ollut enää armeijaa suojana. Vein tyypin autolla Helsingin rautatieaseman pihaan.
Ai niin, lainasinhan yhdelle Ruotsista tulleelle, mutta pyysin pantin. Hän antoi kellon ja (halvan) kameran, jotka palautin, kun sain häneltä kirjeessä rahat. Selitin lainaustilanteessa, miten edellisessä palveluspaikassa oli käynyt, ja hän ymmärsi tilanteen.
Sitä tietysti miettii, että kun käy vanhoja vääryyksiä läpi, että puhaltaako niihin elämyksiin tekohengitystä ja täten vahvistaa niitä menneitä tunteita. Miksi rääkätä vapaaehtoisesti itseään kerta toisensa jälkeen ikäänkuin niiden alkuperäisten rääkkääjien puolesta?
Suurin ällöke minussa lapsina oli selvästi se, että olin motorisesti kömpelö. Eli huono kaikissa liikuntalajeissa. Siitä hyvästä etten ollut oppinut ajamaan polkupyörällä (=jarruttamaan polkimilla) muuan poika potki minua ojaa kohti että tuommoiset kulkevat tuolla. Välitunnilla pojat kävivät kiukkuisena tivaamassa minulta että montako leukaa vedän. Helvetistäkö minä tiesin, kun en ollut koskaan vetänyt. Hiihto oli yhtä nöyryytystä. Pallopelit helvettiä. Luistelu muutoin ok, mutta en uskaltanut edes yrittää oikeaoppista jarrutusta, kun pelkäsin että lennän pärställeni ja hyvästi hampaat.
Kotikuntani oli kai keskimääräistä urheilullisempi mesta. Eihän siellä muita harrastuksia nuorille ollut tarjollakaan, kuin urheilu ja yksi toinen juttu. Kaksi harrastusta ja siinä se oli. Voi tietty olla että monessa paikassa ei ollut kuin yksi. Liikunta.
Jostain syystä en sitten alkanut ihan täysin vihaamaan kaikkea liikuntaa. Teininä aloin tekemään kävelylenkkejä yksinäni. Fantasoin miten joku päivä vaan lähden kävelemään tienpieltä ja kierrän (en muista koko maailmanko, vai ihan vaan Suomen). Unelmointi tyssähti aina siihen että mietin miten tolkuttoman määrän vessapaperia pitäisi raahata mukana. Ja kuukautissuojat.
Tv-viihteen puolella on tuskallisinta nähdä juonikuvioita joissa joku päähänpotkittu joutuu vain pysymään päähänpotkittuna, eikä hänelle ikinä käy hyvin. Mutta harvinainenhan tällainen juoni onkin, koska ei meille luusereille voi tuollaista näyttää, taikka alkaa kiikut keinahdella siellä ja täällä. Mieluummin itsekin katson vaikka näitä iänikuisia Marvel-leffoja, kun ei tarvitse sietää mitään jumalatonta, loputonta kidutusta silmissään.
KM ei ole aiheuttanut minulle sellaisia voitonriemuisia tuntemuksia että nytpäs hakkaisin kenet tahansa joka kimppuun kävisi. Fyysisen tai henkisen väkivallan merkeissä. Höpönlöpön, aika harvan varmaan saisin nujerrettua. Jonkin umpihumalassa olevan lähinnä. Mömmöissä olevat ovat arvoitus. Sieltä voi ilmeisesti löytyä yllättävää voimaa tabujen nappailun perään, kun aivoissa myrskyää todenteolla. Sinä vuonna kun menin alunperin naisten itsepuolustuskurssille, yksi minut säikäyttänyt sekopää oli kuulemma tällä seudulla toisessa yhteydessä "hakannut golfmailalla puskista perkeleitä".
Yksi itsepuolustuksen grand old man sanoikin kerran että paras itsepuolustusväline on hyvät lenkkarit. Jotta voi juosta karkuun. Itse pelkään että polvet ovat paskana juuri silloin kun pitäisi karkuun sännätä. Mutta voihan se olla että kun tulee se adrenaliinin puuska, niin ehkä se sammuttaa polvikivunkin hetkellisesti.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 15, 2022, 15:10:39
Sitä tietysti miettii, että kun käy vanhoja vääryyksiä läpi, että puhaltaako niihin elämyksiin tekohengitystä ja täten vahvistaa niitä menneitä tunteita. Miksi rääkätä vapaaehtoisesti itseään kerta toisensa jälkeen ikäänkuin niiden alkuperäisten rääkkääjien puolesta?
Oma yksi arveluni on, että jos koettuja menneitä vääryyksiä pitää aktiivisesti mielessään ja muistelee, ja jos niistä samoista jutuista kirjoittaa kymmeniä tai satoja kertoja, niin ehkei se hyvä asia ole. Siinä tosiaankin antaa sille kiusaajalle vallan pilata omat fiilikset yhä uudestaan ja uudestaan, kun pilaa ihan itse omat fiiliksensä yhä uudestaan muistelemalla kiusaamista. Vaikka siis se kiusaajahan olisikin se alkuperäinen juurisyy. Mutta en ole tästä ollenkaan varma. Ehkä jos sitä traumaattista asiaa pitääkin käydä läpi sen satoja kertoja päästäkseen yli siitä? Ehkä se vähitellen tuntuu vähemmän pahalta, jos siitä puhuu?
Ehkä asiaa voi lähestyä niin, että miettii, tuleeko koettujen kaltoinkohteluiden muistelusta kerta kerralta vähemmän pahantuntuista, vaiko pahenevatko tuntemukset, mitä enemmän niitä muistelee? Ja sitten valitsee sen tavan, mikä toimii paremmin.
(Tästä voisi hakea jotain tutkittua tietoa netistä, esimerkiksi traumaterapiasta koulukiusatuille.)
Sitä ei voi kuitenkaan kai tehdä, että yrittäisi
aktiivisesti unohtaa ikävät kokemukset, sillä silloinhan pitää palauttaa asia mieleen, jotta muistaisi että pitää olla aattelematta sitä. (Vrt. vaaleanpunainen elefantti: jos sinulle kerrotaan, ettet missään tapauksessa saayhtään ajatella vaaleanpunaista elefanttia. Mitä teet? Juu, alat ajattelemaan kyseistä elefanttia, jotta muistaisit olla ajattelematta sitä.)
Mitä tulee foorumiriitoihin, niin ne samat tyypit ovat silmien edessä alvariinsa, eli heitä on vaikeampi unohtaa.
Sota- yms. järeän sortin traumathan tuottavat ihmisille painajaisunia vuodesta toiseen. Mieli yrittää päästä jonkin sellaisen asian yli, jonka yli ei kertakaikkiaan voi yksikään täyspäinen ihminen noin vain päästä, pyörittämällä sitä tapahtunutta aina vaan uudestaan. Näin olen jostakin (dokumentista?) käsittänyt.
Onhan sitä kaikenlaista jännää terapiaa nykyään. TRE-terapia esmes.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/tarina-valtasi-kehoni-minuuteissa-vaikka-mieleni-pisti-vastaan