Taide-ketjussa (https://kantapaikka.net/index.php/topic,136.0.html) täällä Kantapaikassa käsitellään taidetta, tai ainakin pitäisi käsitellä. Siksi on perin hämmentävää, että siihen ketjuun jotkut kirjoittavat myös arkkitehtuurista, ikään kuin arkkitehtuuri - tai talot - olisivat taidetta.
Kuinka on, ovatko talot mielestäsi ensisijaisesti taidetta, ja ovatko arkkitehdit mielestäsi ensisijaisesti taiteilijoita? Jos vastauksesi on kyllä molempiin kysymyksiin, miten sitten määrittelet taiteen? Lisäkysymys: ovatko KAIKKI talot taideteoksia, vai onko vain jokin (pieni?) prosentuaalinen osuus taloista taideteoksia?
Lis. Saadaksesi esteettisiä elämyksiä taiteesta, käytkö mieluummin taidenäyttelyssä vai käveletkö kadulla katsomassa taloja? Ovatko talot taideteoksia? Oikeesti?
Arkkitehtien koulutus vaihtelee eri maittain. Suomessa arkkitehtejä koulutetaan ainakin Teknillisissä korkeakouluissa. Jos olen oikein ymmärtänyt, vain pieni osa koulutuksesta koskee taidetta, ja enin aika laitetaan rakentamiseen liittyvien asioiden opiskeluun, esimerkiksi geometriaan, fysiikkaan (mm. lujuuslaskelmiin), maateriaalioppiin, lainsäädäntöön jne.. Saa toki korjata, jos joku on tutustunut aihepiiriin paremmin. Joissain maissa ehkä asia on toisin, ja arkkitehtejä koulutetaan taideyliopistoissa. Taloja suunnitteleva tai korjausrakentamiseen suuntautunut arkkitehti tarvitsee enemmän tietoja siitä, miten suunnitella toimiva ja turvallinen talo, kun tietoja siitä, miten tehdä jotain hyödytöntä (ks. seuraava kommenttini).
Mutta oikeasti - asuisitko mieluummin taiteellisesti hienossa talossa, vai talossa, jonka toiminnallisuus on kohillaan, jossa seinät eivät sorru (jos arkkitehti on siis oppinut lujuusoppia ja muuta fysiikkaa)? Tai jos sisustussuunnittelusta puhutaan, istuisitko mieluummin kauniissa tuolissa kuin sellaisessa, jonka suunnittelussa on huomioitu ennen kaikkea funktionaalisuus, ja se, että se palvelee ihmistä - eli tuolissa, jossa selkä tai muut kehonosat eivät kipey, ks. kolmas kommenttini tämän jälkeen?
Saadaksesi esteettisiä elämyksiä taiteesta, käytkö mieluummin taidenäyttelyssä vai käveletkö kadulla katsomassa taloja? Ovatko talot taideteoksia? Oikeesti?
Taidetta lienee aika mahdoton määritellä. Itse määrittelen taiteen mm. siten, että taiteen tarkoitus on herättää tunteita ja ajatuksia. Ja siten, että taide on lähtökohtaisesti hyödytöntä - vaikka välillisesti se oliskin erittäin hyödyllisiä tuottamiensa elämysten ansiosta, ja vaikka se joillekin taiteen rakastajille ja taiteen tekijöille olisikin "koko elämä".
Talot ovat lähinnä hyödyllisiä asioita, ainakin täällä Pohjolassa, jossa ulkosalla on liian kylmä nukkua suurimman osan vuodesta, tai hyttysten syötävänä kesällä. Vaikka voivathan talot tietysti olla kauniitakin, ja tuottaa esteettisiä elämyksiä, kuten vaikkapa Kiasma tai Gaudin talot Barcelonassa tai Sidneyn oopperatalo. Mutta se kauneus ei ole pääasia taloissa, vaan niiden käyttötarkoitus on. Ilman funktionaalisuutta, kyseessä on vain jokin hyödytön rakennelma. Hyödytön rakennelma voi olla tai voi olla olematta taidetta, ja se riippuu varmaankin siitä, mitä rakentaja on tarkoittanut rakennelman olevan. Jos Kiasmassa ei voisi liikkua ja nähdä taidetta telomatta itseään, jos Sidneyon oopperatalossa ei voisi kuunnella ja nähdä oopperaa, ja jos Gaudin taloissa ei voisi asua, olisivat ne aivan hyödyttömiä - ja ehkä taidetta, tai sitten ei.
Sopisiko arkkitehtuuri kattokäsitteen muotoilu alle? Käyttöesinehän talokin on tavallaan. Design yhdistelee käytännöllisiä, kaupallisia ja taiteellisia (tai ainakin esteettisiä) näkökohtia. Milloin missäkin suhteessa. Niin myös talot.
Kyllä, paremmin arkkitehtuuri sopii muotoilun alle, tai teollisen muotoilun alle, kuin taiteen alle. Ihan niin kuin erilaiset hyödylliset käyttöesineetkin.
Itse pidän designia melkeinpä kirosanana välillä, jos käyttöesineen suunnittelussa on lähdetty estetiikka, eikä funktionaalisuus edellä. Eräässä työpaikassani oli aulassa muutamia hauskannäköisiä trendikkäitä nojatuoleja, joissa suora metallinen selkänoja. Niissä tarvitsi istua vain muutaman minuutin, niin johan sai selkänsä kipeäksi.
(Sisustusarkkitehdit suunnittelevat mm. huonekaluja.)
Näkisin että jos rakennus sisältää jotain "ylimääräistä" ja "tarpeetonta", mennään taiteen puolelle. Itsellenihän rakkainta muotoilua edustaa Art Nouveau, ja eihän ne kiemurat ja kiekurat tapeellisia ole.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 07, 2023, 23:53:02
Näkisin että jos rakennus sisältää jotain "ylimääräistä" ja "tarpeetonta", mennään taiteen puolelle. Itsellenihän rakkainta muotoilua edustaa Art Nouveau, ja eihän ne kiemurat ja kiekurat tapeellisia ole.
Tavallaan, mutta vain vahva ehkä. Mikä tahansa ylimääräinen tai tarpeetonkaan hmm...
koristelu ei välttämättä ole taidetta. Ylimääräinen ja tarpeeton eivät käsittääkseni ole riittävä ehto sille, että jokin olisi taidetta. Ei silti, että kunnolla osaisin määritellä taide-käsitteen. Mutta ehkä sitten, jos talo olisi sellainen, että siinä on jotain ylimääräistä, ja tarpeetonta, ja jos talo itsessään olisi lisäksi täysin hyödytön, ja kelpaamaton esim. asumiseen, ja jos lisäksi vielä arkkitehti nimeäisi sen taiteeksi, silloin ehkä talo voisi lähestyä taidetta.
Kuvataiteessa ylimääräinen tai tarpeeton tai koristeellisuuskaan ei kyllä välttämättä tee teosta paremmaksi, vaan usein pikemminkin huonommaksi. Pikkusievät esim. "näköiset" piperrykset ovat usein sieluttomia, kun taas lennokkuus, pelkistäminen, muuntaminen ja kohteen olemuksen tulkinta, tunteen välittäminen jne. saattavat tehdä taideteoksesta uniikin ja relevantin.
Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin? Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta, se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.
Kiinalainen nykytaiteilija Ai Weiwei piti taannoin HAM:issa taidenäyttelyn, jossa yhdessä pääosassa olivat kauniit antiikkiset huonekalut, joita oli muokattu niin, että tuolit eivät kelvanneet istumiseen tai pöydät pöydiksi. En muista mitä taidesuuntausta kyseiset tavallaan tuhotut huonekalut esittivät, mutta olisivatkohan olleet installaatioita tai veistoksia. Näyttelyssä oli myös "talo", joka ei olisi kelvannut asumiseen ollenkaan, niin ikään antiikkisista puupölkyistä rakennettu. Mainittu "talo" oli siis näytteille asetettu, eli taidemuseokontekstissa. Eroaa merkittävästi siis arkkitehdin muotoilemasta asuinrakennuksesta.
Ihmisiä ovat varmaan aina miellyttäneet enemmän yhdenlaiset kuin toisenlaiset muodot. Jos nyt ajatellaan vaikka jotain kivikirveitä, niin kai niillä voi hutkia elukoita hengiltä vaikka olisivat melko karkeatekoisiakin, mutta arkeologisten löydösten perusteella voi kyllä huomata että ollaan edetty kohti esteettisempää muotoa. (Enpäs sitten tiedä että mitä merkitystä jollain aerodynamiikalla tai ties millä virtaviivaisuudella on siinä kun elukoita lahdataan.)
Se että taidetta ollakseen esineen pitäisi olla kokonaan hyödytön on aiheuttanut mm. sen että naisten käsitöitä on vähätelty. Jos jollain raanulla on saatu asunnosta himppasen lämpimämpi, niin käyttöesineeksihän se on päätetty, ei taiteeksi. Miksi miesväen pitäisi saada tämäkin päättää, että mikä on taidetta?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 00:36:20
Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin? Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta, se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.
Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta?
Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.
Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?
https://whc.unesco.org/en/list/1025/
Arkkitehtuurissa on historiallisia tyylisuuntauksiaan, aivan kuten muissakin taiteissa. Eivätkä ne ole kehittyneet vain jostain välttämättömyydestä, käytännöllisyydestä tai asumismukavuuden ehdoilla. Jotkin tyylisuuntauksista jäävät vain väliaikaisiksi trendeiksi ja kuihtuvat suhteellisen nopeasti, joitain jalostetaan ja muokatakaan ajanoloon edelleen, ja alkuperäistyylit saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Myös vallitsevalla maailmankuvalla on vaikutusta arkkitehtuuriin. Rautalankaesimerkkinä vaikkapa teollinen vallankumous, jolloin maailmankuva muokkautui samalla mekanistiseksi. Arkkitehtuurisissa ideoissa talotkin nähtiin tuolloin ikään kuin asumiskoneina.
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 08, 2023, 09:31:40
Ihmisiä ovat varmaan aina miellyttäneet enemmän yhdenlaiset kuin toisenlaiset muodot. Jos nyt ajatellaan vaikka jotain kivikirveitä, niin kai niillä voi hutkia elukoita hengiltä vaikka olisivat melko karkeatekoisiakin, mutta arkeologisten löydösten perusteella voi kyllä huomata että ollaan edetty kohti esteettisempää muotoa. (Enpäs sitten tiedä että mitä merkitystä jollain aerodynamiikalla tai ties millä virtaviivaisuudella on siinä kun elukoita lahdataan.)
Se että taidetta ollakseen esineen pitäisi olla kokonaan hyödytön on aiheuttanut mm. sen että naisten käsitöitä on vähätelty. Jos jollain raanulla on saatu asunnosta himppasen lämpimämpi, niin käyttöesineeksihän se on päätetty, ei taiteeksi. Miksi miesväen pitäisi saada tämäkin päättää, että mikä on taidetta?
Käsityöläisyys ja taide. Itse näkisin, että
taiteeseen kuuluu kyllä yleensä
taito-aspekti kyllä, varsinkin menneinä vuosisatoina kuului. Vaatii paljon taitoa tehdä hyvä taideteos - tai ainakin pitää olla hyvä uniikki idea. Menneinä vuosisatoina käsityöläisen ja taiteilijan raja oli aika häilyvä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen esim. nykytaiteen installaatiot ja puu"veistokset", esim. mainitun Ai Weiwein, Markus Copperin ja Nora Tapperin. Saattaa jopa olla niin, että ammattitaitoinen puuseppä tms. voisi hymähdellä töiden kömpelyydelle ja kädentaitojen puutteelle. Mutta se käsityöläisyys ei olekaan se pääasia, vaan se työn idea on.
(Lis. Ja jos taidosta puhutaan, niin nykytaide ei taida arvostaa sitä korkealle. Ja aina edes käsityöläisyyttäkään. Vrt. Suomen taidemaailma verrattuna mm. Pietarin taideakatemian taidekäsitykseen, jossa tärkeää on "näköisyys". Suomalainen muotokuvamaalari ehkä keskittyy enemmän mallin sisäisen maailman ja olemuksen esiintuomiseen, toisin kuin Pietarissa koulutettu maalari. Mutta muotokuvamaalarit eivät välttämättä ylipäätänsä ole niin arvostettuja taidepiireissä, ainakaan Suomess. Ovat harvemmin taiteen edelläkävijöitä ja uudistajia.)
Mutta käsityöt sitten. Jos käsityö luo jotain uutta, on innovatiivinen, aikaansaa (suuria) tunteita katsojassa jne., se lähentyy taidetta. Mutta useinhan käsityöt tehdään jonkin toisen ihmisen valmistamasta mallista - eli toistetaan jonkun toisen ihmisen ideaa, ei omaa uniikkia ideaa. Sellainen käsityö-
tuote ei mielestäni ole taideteos.
Ja se hyödyttömyysajatuskin kyllä häilyy taustalla. Itse en ole häävi käsitöiden tekijä. Kun sain elämäni ensimmäisen ompelukoneen, ensimmäinen asia, minkä tein sillä, ei ollut käsityö eli mikään hyödyllinen asia, vaan brodeerauksella tehty kangastaulu, jonka annoin lahjaksi eräälle ihmiselle, josta pidän kovasti. Hän kehystytti työn, ja arvosti sitä kovasti. Kun eräs käsityihminen näki sen seinällä, hän käsityöihmisenä halusi tarkistaa työn käsityölaadun - ja katsoi työn TAAKSE. Ja siellähän oli vaikka mitä syhryä ja lankasotkua. Taideteoksen tarkoituskaan ei ollut tulla KÄYTETYKSI mihinkään HYÖDYLLISEEN, joten en välittänyt päättää langanpätkiä, enkä ylipäätänsä kiinnittänyt mitään huomiota teoksen taustapuoleen, niin kuin käsityöntekijä tekisi. Tilanne oli itseni kannalta nolo, tunsin itseni huonoksi käsityöhmiseksi, vaikka siis en ollut edes yrittänyt tehdä käsityötä, vaan taideteoksen. Tämä käsityöihminen ei mitenkään kommentoinut sitä taideteoksen varsinaista ideaa ja toteutusta, sitä, mikä näkyi silloin kun työ oli ripustettuna seinälle. Hän ei kommentoinut taidetta vaan käsityöläisyyttä.
Miten tämä liittyy arkkitehtuuriin sitten? No edelleenkin siten, että arkkitehdin tarkoitus on tehdä hyödyllisiä tuotteita, taloja, huonekaluja, maisemasuunnitelmia, joilla jokin tietty funktionaalisuus. On kyllä taloja, joilla on moninaisia funktioita. Sydneyn oopperatalon yksi käyttötarkoitus on toimia oopperatalona, mutta onhan talo myös ikoninen maamerkki, jopa kyseisen kaupungin symboli. Kiasmasta ei kai tullut vastaavanlaista symbolia Helsingille. Ehkä ahdas tila, johon rakennuksen piti istuttaa, vaikuttaa asiaan. Paljon väljää tilaa ympärillä korostaisi paremmin mitä tahansa taloa ja sen merkitystä.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 08, 2023, 09:47:05
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 00:36:20
Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin? Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta, se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.
Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.
Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?
https://whc.unesco.org/en/list/1025/
Tuo maailmanperintökohde, talo puutarhoineen, maisemointeineen, erikoisine suihkulähteineen kyllä lähenee taidetta, on ainakin lähempänä taidetta kuin jokin betonilähiön elementtitalo.
Itse sattumoisin tunnen kolme arkkitehtia. Ja sattumoisin kaikki kolme asuvat vanhassa puutalossa, yksi 70-luvun, yksi 40-luvun, ja kolmas 50-luvun. Kahden heistä kanssa olen puhunut jonkin verran minimalismista. On jäänyt vaikutelma, että arkkitehdin koulutukseen kuuluu aika vahva "aivopesu" niin, että koulutettavat arvostavat minimalismia. He arvostavat puhtaita muotoja, ja karsastavat tekotaiteellista tai pikkusievää koristeellisuutta, krumeluureja.
Itse voin pitää joitakin esim. jugendtaloja tai mainittua maailmanperintökohdetta kauniina ulkoapäin katsottuna. Mutta jos niissä on hankalaa tai vastenmielistä asua, esimerkiksi sokkeloisen huonejärjestyksen, kehnojen saniteettitilojen, puuttuvien säilytystilojen, toimimattoman liian pienen keittiön, tai jopa vesijohtoveden, viemäröinnin tai sähkön puutteen tms. takia, eivät ne oikein kelpaa esimerkeiksi kunnon asuintaloista. Yhtä vähän kuin epäviihtyisä betonilähiön talokaan, varsinkin jos ympäristö on ankea. Mutta hyvin harvalla on varaa asua maailmanperintökohteessa tai omistaa jugendlinna, joten on betonilähiöillekin paikkansa, jossainhan ihmisten on pakko asua, köyhienkin.
Massatuotettu vs. uniikki talo. Ainakaan talo, joka on kopioitu monta kertaa samanlaisena, ei voi olla taideteos, yhtä vähän kuin on kopiokoneella otettu kopio grafiikanlehdestä mikään oikea grafiikanlehti. Näkisin nimittäin, että teoksen on ensinnäkin syytä olla teos, eikä tuote, ja toisekseen teoksen tulisi olla uniikki, ei massatuotettu, jotta sitä voisi kutsua taideteokseksi. Esimerkiksi taideteolliset massatuotetut tuotteet kuten juomalasit eivät ole taideteoksia.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 08, 2023, 09:47:05
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 00:36:20
Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin? Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta, se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.
Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.
Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?
https://whc.unesco.org/en/list/1025/
Hiha on näemmä käynyt kuvaamassa meikäläisen kesämökin. ;D
Ihan vähän aikaa sitten kuulin jonkun kertovan ajatuksiaan taiteesta. Hän sanoi, että suomenkielessä taide ja taito perustuvat samaan kantasanaan ja se on kokonaisuuden kannalta juuri oleellista. Tarvitaan taiteen idea siitä mieltä ylentävästä jutusta ja tarvitaan taitoa asian toteuttamiseksi. Vaikkapa säveltäjä ja muusikko tai arkkitehti ja timpuri.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 08, 2023, 09:47:05
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 00:36:20
Miten tämän sitten kääntäisi arkkitehtuuriin? Ehkä, jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" tuntuu jälkikäteen päälleliimatulta, se saattaa tuntua falskilta. Mutta jos se "ylimääräinen" ja "tarpeeton" on mukana muotoilussa alunalkaenkin, olennaisena osana tuotetta, on se vähän lähempänä taidetta, varsinkin jos sillä on kyky herättää katsojassa ja kokijassa tunteita ja ehkä esteettisiä elämyksiä, ja saada hänet ajattelemaan. Mutta talon pitäisi olla asumiskelvoton, jotta se olisi taidetta.
Taiteen rajaaminen ympäristöstä ei ole ehkä ihan noin yksinuottista. Miten musiikki? Se on kai taidetta? Mikä osuus esityksestä on taidetta, mikä jotain muuta? Tai yksinkertaisempi esimerkki: maalaukset. Ovatko kehykset täysin taiteen ulkopuolinen tekijä? (Tosin jos varas irrottaa teoksen kehyksistä, niin taide lähtee hänen kainalossaan.) Tai tiettyyn ympäristöön suunniteltu veistos? Ainakin Mannerheimin ratsastajapatsas jäi siirtämättä, vaikka alkuperäisen Kiasman suunnitelman mukaan sen olisi voinut lykätä jollekin hevoskaistalle.
Se mihin pyrin on, että rakennuksen tarkastelun voinee hajottaa osiin. Viemäröintiratkaisut harvemmin ovat taidetta. Sen sijaan talon julkisivu saattaa olla. Esimerkiksi vanhoissa italialaisissa huviloissa oli tapana esitellä rakennuttajan varakkuutta ja hyvää makua. Jos villa suunnitellaan siten, että se sopii yhteen puutarhan ja sen elementtien kanssa, kyseessä lienee jonkinsorttinen kokonaistaideteos?
https://whc.unesco.org/en/list/1025/
Kaikki musiikki ei liene taidetta, vaan samaan tapaan kuin kuvataiteessa on toritaidetta, kitschiä, käyttötaidetta yms., on musiikissakin vähemmän kunninahimoisia tuotteita, esim. tyhjänpäiväisiä pop-jollotuksia, jotka ovat lähempänä kertakäyttötuotteita kuin esim. klassinen musiikki, joka on säilynyt ehkä satoja vuosia.
Ja miten tämä sitten käännettäisiin arkkitehtuurin kielelle? Ehkä tässäkin tullaan niihin betonilähiöihin joissa samaa ideaa kierrätetään ja suuri määrä taloja on samankaltaisia, vs. kunnianhimoisemmat uniikkitalot. Tai talo joka tulee elinkaarensa päähän jo 30 vuodessa, vs. parisataa vuotta vanha talo, joka rakennettiin kestäväksi alunperinkin.
En paljoakaan tiedä talojen rakentamisesta, joten nyt menee aika lailla arvailuksi, mutta olisikohan niin, että mitä korkeammin koulutettu rakennuksen suunnittelija, sitä enemmän taideaspekteja suunnittelussa on otettu huomioon? Korkeakouluopinnot vs. ammattikorkeakoulun opinnot vs. ammattikoulun opinnot. Useinhan omakotitaloja myydään kertomalla, että talo on arkkitehdin suunnittelema. Ehkä se tuo siihen jonkin taiteellisen lisäsäväyksen? Rakennusmestareille se aiemmin mainittu käsityöläisyys ja täsmällisyys saattavat olla olennaisempaa kuin taiteellinen itseilmaisu, tai esteettisten elämysten tuottaminen katsojille ja asukkaille. Rakennusmestarille ehkä tärkeämpää ovat tekniset asiat ja se toteuttaminen, kun taas arkkitehti ottanee huomioon sekä tekniset että taiteelliset asiat suunnittelussa?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 13:09:07
Massatuotettu vs. uniikki talo. Ainakaan talo, joka on kopioitu monta kertaa samanlaisena, ei voi olla taideteos, yhtä vähän kuin on kopiokoneella otettu kopio grafiikanlehdestä mikään oikea grafiikanlehti. Näkisin nimittäin, että teoksen on ensinnäkin syytä olla teos, eikä tuote, ja toisekseen teoksen tulisi olla uniikki, ei massatuotettu, jotta sitä voisi kutsua taideteokseksi. Esimerkiksi taideteolliset massatuotetut tuotteet kuten juomalasit eivät ole taideteoksia.
Tästäkin löytyy poikkeuksia. Esimerkki massatuotetusta taiteesta:
Manhattan's Museum of Modern Art (MoMA), considered one of the most important museums of progressive and modern art and culture in the world, this month added its ninth car, a red 1973 DS, to its automotive display gallery.
MoMA was the first to establish an Architecture and Design department, three years after its opening in 1929, and was also one of the first to host an automobile-themed exhibit, "Eight Cars," in 1951. However, it took until 1972 for MoMA to add its first car, a 1946 Cisitalia 202 GT.https://citroenvie.com/citroen-ds-becomes-momas-ninth-automobile-display/
Tällainenkin vastaus tuli vastaan netissä:
Can design be considered art?
What Is the Difference Between Fine Art and Design? Fine art, also known as "high art," is a creative work made purely for enjoyment and display. Design is considered one of the "low arts" that serve a purpose and have a function. Traditionally, fine art was created to be appreciated for its aesthetic beauty.Karkeita yleistäviä rajauksia, kuten kaikki muutkin määritelmät.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 08, 2023, 14:10:16
Ihan vähän aikaa sitten kuulin jonkun kertovan ajatuksiaan taiteesta. Hän sanoi, että suomenkielessä taide ja taito perustuvat samaan kantasanaan ja se on kokonaisuuden kannalta juuri oleellista. Tarvitaan taiteen idea siitä mieltä ylentävästä jutusta ja tarvitaan taitoa asian toteuttamiseksi. Vaikkapa säveltäjä ja muusikko tai arkkitehti ja timpuri.
Tuo lienee vanhentunutta, sinänsä pätevää(moni taiteilija on teknisesti taitava ja moni käsityöläinen tai muu osaaja on kuin taiteilija) mutta liian suppeaa taiteen määrittelyä.
Tästäkin löytyy nykyään lisääntyvästi poikkeuksia. Vaikkapa käsitetaide. Yksi kulunut esimerkki:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fountain_(Duchamp)
ITE-taiteeltakaan ei voida mielestäni vaatia taidokkuutta, ja lapsetkin saavat nykyään tehdä taidetta.
Entä tilatut muotokuvat? Joku porho tälläytyy parhaimpiinsa ja palkkaa parhaimman mahdollisen maalarin maalaamaan hänestä taulun. Ei siinä tainnut paljon innovaatiot elää, kun kuningas käski minkämoisena hänet tulee esittää.
Sitten nämä linnat. Täysin turhia siinä vaiheessa kun kaupunkivaltioiden sijasta mailla alkoi olemaan kunnolla kokoa. Kuninkaan porukat olisivat voineet asua vaatimattomamminkin.
Muotokuvia on monentasoisia, mutta omasta mielestäni kaikenlaiset stereotyyppiset pönötyskuvat ovat vähemmän taidetta kuin innovatiivisemmat teokset.
Jo se, että on muotokuva tilaustyö, asettaa reunaehtoja luovuudelle.
Ja arkkitehtuurissa niitä luovuutta ja suunnittelua rajoittavia reunaehtoja vasta onkin. Talo ei saa tappaa tai vammauttaa tai sairastuttaa asukasta esim. sortumalla, sen pitää täyttää rakennusmääräykset, sen pitää olla järkevällä tavalla korjattavissa, se pitää olla kestävä, energiatehokas ja sen asumiskustannukset pitää olla ennakoitavissa ja mahdollisen halvat, viemärit eivät saa tukkeutua, rappukäytävät pitää olla paloturvallisia ja talo kokonaisuutenakin, lattioiden ei sovi viettää, kosteutta ei saisi tiivistyä rakenteisiin, sisäilman pitää olla terveellinen tai ainakin ei-sairastuttava (ei siis homeita tai haihtuvia formaldehydejä jne.), tilojen pitää olla helposti sisustettavia, sähkötökkelipaikat pitää olla mietittynä, keittiön pitää olla sellainen, että siellä on helppo kokata, eteisen lattiamateriaali pitää olla kestävä jne. jne.. Ja talon estetiikan pitää varmaankin miellyttää laajaa ostajakuntaa, jos sitten ei ole tilaustyö. Kaavoitus pitää ottaa huomioon, ja se, että talo sopii aiottuun ympäristöön. Ja mitä niitä reunaehtoja nyt onkaan. Vain nuo kaksi viimeistä liittyy taiteellisuuteen edes jollain lailla.
Tätä aihetta sivuaa äskeinen "arkkitehtooninen löytöni", (X:ssä tuli Massimo-tililtä).
Mayojen pyramidien portaat toimivat myös äänigeneraattoreina: Kun mies taputtaa kädellä portaiden edessä, niin portaat vastaavat mayojen pyhän Quetzal-linnun(suom. esim mayaketsaali*) äänellä "Ziuh"**.
https://twitter.com/Rainmaker1973/status/1722230267862188469
Ensin luulin että voi olla joku huijausjekku, mutta tässä opas selittää ja näyttää saman:
https://twitter.com/joehansenxx/status/1722238648991752501
Muinaista äänitilataidetta? Äänissynteesien ja musan harrastajana olen nyt vähän aikaa äimän käkenä. :D
*https://en.wikipedia.org/wiki/Resplendent_quetzal
**ääninäytteitä: https://xeno-canto.org/explore?query=Pharomachrus%20mocinno
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - marraskuu 08, 2023, 21:52:17
Entä tilatut muotokuvat? Joku porho tälläytyy parhaimpiinsa ja palkkaa parhaimman mahdollisen maalarin maalaamaan hänestä taulun. Ei siinä tainnut paljon innovaatiot elää, kun kuningas käski minkämoisena hänet tulee esittää.
Muotokuvia - varsinkin tilattuja - pidetään yleensä (ainakin rahallisesti) vähempiarvoisina taideteoksina kuin taiteilijan varsinaisisia töitä. Monet tunnetut taiteilijat, esimerkiksi Gallen-Kallela, tekivät muotokuvia tuloja saadakseen tai mistä syystä tekivätkään.
Muutama päivä sitten keskustelin tyttäreni "Lauran" kanssa aiheesta, mitä on taide. Hän on suorittanut kuvataiteen maisterin tutkinnon ja pitää itseään ainakin jonkin tason taiteilijana. Maallikon näkemykseni taiteesta on ehkä vähän erilainen kuin taiteilijoiden näkemys.
Taiteessa näyttää olevan niin - ja tästä "Laurakaan" ei ollut eri mieltä - että eri taidesuuntien ja taiteilijoiden arvostus muuttuu aikojen kuluessa. Tällä hetkellä vähän arvostusta nauttivan taiteilijan työt saattavat olla miljoonien arvoisia joskus tulevaisuudessa.
Joten mistä tietää, vaikka rekkamaalari Simo Riikonen olisi tulevaisuudessa kansainvälisesti tunnetuin suomalaistaiteilija, jonka töistä galleriat kilpailevat.
Arkkitehtuuri on siitä poikkeuksellinen taiteen ala - jos se nyt taidetta on, ja taitaahan se virallisesti olla - että taideteokset tuhotaan aikanaan. Ne ovat liian suuria säilytettäviksi taidemuseoissa.
Mitä taidesuuntaa tämä muotoilun helmi (https://images.cdn.yle.fi/image/upload/ar_1.5,c_fill,g_faces,h_1280,w_1920/dpr_1.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/v1687155001/39-1131834648ff10de5d74) edustaa? Siitä tulee mieleen eräs espanjalainen kirkko, jota on rakennettu sata vuotta ja kauemminkin. Ulokkeita on vähän joka lähtöön.
MrKATilta hyvä esimerkki. Antiikin amfiteatterit jne.
https://www.ts.fi/teemat/1074194355
Tiukat rajat voivat olla myös luovuuden lähde taiteilijallekin.
Moni historian kuuluisa taiteilija teki nimenomaan tilaustöitä.
Taidehistorioitsija James S. Ackermanin mukaan Michelangelon nerous arkkitehtina kumpuaa siitä, että hänen rakennuksensa ikään kuin liikkuvat: elävät ja hengittävät.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Michelangelo
Vapaus tarvitsee rajoja.
PS. Betonista rakennettu iso pyramidi voisi olla hauska arkitehtooninen ja taiteellinen ilmestys.
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 08, 2023, 18:34:13
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 08, 2023, 14:10:16
Ihan vähän aikaa sitten kuulin jonkun kertovan ajatuksiaan taiteesta. Hän sanoi, että suomenkielessä taide ja taito perustuvat samaan kantasanaan ja se on kokonaisuuden kannalta juuri oleellista. Tarvitaan taiteen idea siitä mieltä ylentävästä jutusta ja tarvitaan taitoa asian toteuttamiseksi. Vaikkapa säveltäjä ja muusikko tai arkkitehti ja timpuri.
Tuo lienee vanhentunutta, sinänsä pätevää(moni taiteilija on teknisesti taitava ja moni käsityöläinen tai muu osaaja on kuin taiteilija) mutta liian suppeaa taiteen määrittelyä.
Tästäkin löytyy nykyään lisääntyvästi poikkeuksia. Vaikkapa käsitetaide. Yksi kulunut esimerkki:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fountain_(Duchamp)
ITE-taiteeltakaan ei voida mielestäni vaatia taidokkuutta, ja lapsetkin saavat nykyään tehdä taidetta.
En tuossa sanonut ettei taide ja taito voi olla samassa persoonassa. Taidemaalareiden kohdalla molemmat on löydyttävä samasta henkilöstä. Minullakin olisi valtavasti loistavia maalausideoita, mutta käsi ei riitä niiden toteuttamiseen. Toisaalta maailmalta löytyy teknisesti taitavia maalareita, mutta heillä ei ole ideoita, niinpä moni heistä onkin työllistynyt väärennösten parissa.
Joillakin aloilla on luonnollisempaa roolien eripersoonallisuus. Arkkitehtuuri on yksi näistä. Talon rakentaminen vaatii niin monia eri taitoja että harvoin yksi henkilö hallitsee mestarisella tasolla kaikkea. Yhdenkin erikoisalan osaaminen vaatii paljon harjoitusta. Muistuu mieleen suomalaisen rockmiehen kertomus talon rakentamisesta. Hän oli saanut kuuluisan arkkitehdin piirtämään maisemaan sopivat pytingit. Toteutus olikin paljon hankalampaa, koska tarpeeksi taitavia rakentajia joutui etsimään mustin ja mirrin kanssa. Suurin osa kieltäytyi jo nähdessään jo piirustukset ja muutama kävi kokeilemassa kunnes jostain ilmaantui kokenut kirveenkäyttäjä veistämään kaarevat muodot riittävän huolellisesti.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 17:29:19
Ja miten tämä sitten käännettäisiin arkkitehtuurin kielelle? Ehkä tässäkin tullaan niihin betonilähiöihin joissa samaa ideaa kierrätetään ja suuri määrä taloja on samankaltaisia, vs. kunnianhimoisemmat uniikkitalot. Tai talo joka tulee elinkaarensa päähän jo 30 vuodessa, vs. parisataa vuotta vanha talo, joka rakennettiin kestäväksi alunperinkin.
Kaikki ei tosiaan ole taidetta. Muutenhan sana olisi hyödytön. Lähiörakentaminen on hyvä esimerkki ei-taiteesta. Uniikkisuunnittelukaan ei aina pyri esteettisen kohottavuuteen: The United States Bullion Depository (https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_Bullion_Depository). Toisaalta monet monumentaalirakennukset, perinteisesti erityisesti temppelit, on tehty vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja ajatteluun – mikä kuulostaa samalta kuin taiteelle monesti nähty tehtävä: Hagia Sofia (https://el.wikipedia.org/wiki/%CE%91%CE%B3%CE%AF%CE%B1_%CE%A3%CE%BF%CF%86%CE%AF%CE%B1_(%CE%9A%CF%89%CE%BD%CF%83%CF%84%CE%B1%CE%BD%CF%84%CE%B9%CE%BD%CE%BF%CF%8D%CF%80%CE%BF%CE%BB%CE%B7)).
Taiteen määrittely on mahdoton rasti. On asioita, jotka selvästi ovat taidetta. On asioita, jotka eivät taatusti ole. Mutta molempia ympäröi hyvin laaja harmaa vyöhyke.
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 08, 2023, 18:34:13
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 13:09:07
Massatuotettu vs. uniikki talo. Ainakaan talo, joka on kopioitu monta kertaa samanlaisena, ei voi olla taideteos, yhtä vähän kuin on kopiokoneella otettu kopio grafiikanlehdestä mikään oikea grafiikanlehti. Näkisin nimittäin, että teoksen on ensinnäkin syytä olla teos, eikä tuote, ja toisekseen teoksen tulisi olla uniikki, ei massatuotettu, jotta sitä voisi kutsua taideteokseksi. Esimerkiksi taideteolliset massatuotetut tuotteet kuten juomalasit eivät ole taideteoksia.
Tästäkin löytyy poikkeuksia. Esimerkki massatuotetusta taiteesta:
Manhattan's Museum of Modern Art (MoMA), considered one of the most important museums of progressive and modern art and culture in the world, this month added its ninth car, a red 1973 DS, to its automotive display gallery.
MoMA was the first to establish an Architecture and Design department, three years after its opening in 1929, and was also one of the first to host an automobile-themed exhibit, "Eight Cars," in 1951. However, it took until 1972 for MoMA to add its first car, a 1946 Cisitalia 202 GT.
https://citroenvie.com/citroen-ds-becomes-momas-ninth-automobile-display/
Tällainenkin vastaus tuli vastaan netissä:
Can design be considered art?
What Is the Difference Between Fine Art and Design? Fine art, also known as "high art," is a creative work made purely for enjoyment and display. Design is considered one of the "low arts" that serve a purpose and have a function. Traditionally, fine art was created to be appreciated for its aesthetic beauty.
Karkeita yleistäviä rajauksia, kuten kaikki muutkin määritelmät.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 08, 2023, 14:10:16
Ihan vähän aikaa sitten kuulin jonkun kertovan ajatuksiaan taiteesta. Hän sanoi, että suomenkielessä taide ja taito perustuvat samaan kantasanaan ja se on kokonaisuuden kannalta juuri oleellista. Tarvitaan taiteen idea siitä mieltä ylentävästä jutusta ja tarvitaan taitoa asian toteuttamiseksi. Vaikkapa säveltäjä ja muusikko tai arkkitehti ja timpuri.
Tuo lienee vanhentunutta, sinänsä pätevää(moni taiteilija on teknisesti taitava ja moni käsityöläinen tai muu osaaja on kuin taiteilija) mutta liian suppeaa taiteen määrittelyä.
Tästäkin löytyy nykyään lisääntyvästi poikkeuksia. Vaikkapa käsitetaide. Yksi kulunut esimerkki:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fountain_(Duchamp)
ITE-taiteeltakaan ei voida mielestäni vaatia taidokkuutta, ja lapsetkin saavat nykyään tehdä taidetta.
Suomessa, Helsingissä nuo on eritytetty, on erikseen Kiasma, ja erikseen Designmuseo. (Ja erikseen vielä Ateneum jne..) Ihan hyvä jako omasta mielestäni. Olen käynyt myös Designmuseossa, ja ihan mielenkiintoinen visiitti se oli, mutta mitään suuria tunteita se ei minussa herättänyt, niin kuin taidenäyttely, niin kuin taide, voi parhaimmillaan tehdä. Designissä voi olla jokin taiteellinen aspekti, mutta se ei yleensä ole pääasia. Ja niin kuin aiemmin kerroin, jos designesineen pääasia olisikin taideaspekti, sen toiminnallisuus voisi kärsiä kovastikin, vrt. hyvännäköinen ja innovatiivinen metalliselkänojallinen designnojatuoli, joka on seläntappaja.
Mitä tulee ITE-taiteeseen, naivismiin, primitivismiin, kansantaiteeseen, lasten taiteeseen jne.., niin kyllä, ei niiltä välttämättä voi vaatia taidokkuutta, mutta niinpä niitä ehkei arvostetakaan taidemaailmassa yhtä korkealle kuin korkeataidetta (fine art). Kansantaiteessa on lisäksi käsityö-vivahdekin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansantaide):
LainaaKansantaide tarkoittaa sekä primitiivistä taidetta että teollistuneiden maiden taidekoulutuksesta riippumatonta taidetta. Voidaan puhua myös kansanomaisesta käyttötaiteesta, eli kullekin seudulle ominaisesta ornamentiikasta ja käsityöstä.[1]
Kansantaidetta syntyy kulttuurien reunamilla. Se on eräänlaista perinnetaidetta, joka ei liity suoraan kullakin hetkellä arvostettuun valtakulttuuriin. Kansantaide muuttuu hitaasti. Tavallisesti se toistaa taiteen historiallisia tai esihistoriallisia piirteitä.[1]
Primitiivinen taide on eri asia kuin kansantaide, koska se ei synny yksilön aloitteesta. Lisäksi primitiivisellä taiteella on uskontoon liittyvä maaginen tai symbolinen päätarkoitus.[1]
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 09, 2023, 12:04:42
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 08, 2023, 17:29:19
Ja miten tämä sitten käännettäisiin arkkitehtuurin kielelle? Ehkä tässäkin tullaan niihin betonilähiöihin joissa samaa ideaa kierrätetään ja suuri määrä taloja on samankaltaisia, vs. kunnianhimoisemmat uniikkitalot. Tai talo joka tulee elinkaarensa päähän jo 30 vuodessa, vs. parisataa vuotta vanha talo, joka rakennettiin kestäväksi alunperinkin.
Kaikki ei tosiaan ole taidetta. Muutenhan sana olisi hyödytön. Lähiörakentaminen on hyvä esimerkki ei-taiteesta. Uniikkisuunnittelukaan ei aina pyri esteettisen kohottavuuteen: The United States Bullion Depository (https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_Bullion_Depository). Toisaalta monet monumentaalirakennukset, perinteisesti erityisesti temppelit, on tehty vaikuttamaan ihmisten tunteisiin ja ajatteluun – mikä kuulostaa samalta kuin taiteelle monesti nähty tehtävä: Hagia Sofia (https://el.wikipedia.org/wiki/%CE%91%CE%B3%CE%AF%CE%B1_%CE%A3%CE%BF%CF%86%CE%AF%CE%B1_(%CE%9A%CF%89%CE%BD%CF%83%CF%84%CE%B1%CE%BD%CF%84%CE%B9%CE%BD%CE%BF%CF%8D%CF%80%CE%BF%CE%BB%CE%B7)).
Taiteen määrittely on mahdoton rasti. On asioita, jotka selvästi ovat taidetta. On asioita, jotka eivät taatusti ole. Mutta molempia ympäröi hyvin laaja harmaa vyöhyke.
Vau, loistavia huomioita.
Bullion Depository tosiaankin on tavattoman ruma, brutaali, jykevä, umpimielinen ja lannistava ja suorastaan masentava ulkoasultaan, ja varmaan ulkomuodolla on ollut tarkoitus viestiä, että älkää edes yrittäkö valloittaa tätä linnoitusta. Vaikka onhan sekin kyllä tavallaan katsojan tunteisiin vaikuttamista. Esteettisiä arvostelmia voi tehdä myös rumasta kohteesta. Ja ihan niin kuin ruoanlaitossa on käsite ugly-delicious, voi kuvataiteessa olla rumuuden estetiikka. Taideteos voi herättää kauhua, inhoa, pelkoa ja ties mitä, vrt. Artemisia Gentilechi *), Caravaggio **). Bullion Depositiory on muotoiltu siten, että se tappaisi kaikki halut yrittää valloittaa kyseinen rakennus rynnäköllä, eli muotoilu on tavallaan funktionaalinen, kun se valjastettu palvelemaan rakennuksen tarkoitusta ja missiota, eikä niinkään taideaspekteja. Taideaspekti (jos sitä sellaiseksi edes voi kutsua) on välineellinen eikä itseisarvoinen, ja ehkä siksi talo on vähemmän taidetta kuin monet muut talot?
Suomen oloissa esimerkiksi eduskuntatalon muotoilu viestii vähän samantapaisia asioita kuin edellä mainittu. Talon muotoilun avulla lähetetty välineellinen viesti lienee viesti vallasta, voimasta, kansankunnan lujasta laillisesta perustasta yms..
Ja temppelit tosiaankin ovat hyvä esimerkki rakennuksista, joissa toisenlainen tunteisiin vaikuttaminen on tärkeää. Mitä kaikkea temppelit voivat aikaansaada kävijässä? Ehkä mielen ylevöittymistä, ja tunteen taivasta kohti kurottautumisesta (gotiikka)? Ja toisaalta valtava kirkko voi saada kävissä aikana tuntemuksen omasta pienuudesta, ehkä se sitten aikaansaa nöyryyden tunnetta kaikkivaltiaan edessä, vrt. Hagia Sofia tai Firenzen Duomo? Monet kirkot ainakin itselleni tuovat myös tunteen harmoniasta ja rauhasta, jopa eräs betonista tehty 70-luvun kirkkokin toi. (Aiemmin kirkot toivat mieleen myös tekopyhyyden ja poseerauksen ja mielleyhtymiä kuolemaan, koska kävin kirkoissa vain hautajaisissa, joissa papit löpisivät vainajista jotain random-kakkendaalia. Kirkot toivat mieleeni myös mielleyhtymiä omiin rakkaisiin edesmenneisiin perheenjäseniini, ja siksi välttelin niitä.)
Nämä taideteokset kieltämättä ovat taidetta, niin kauheita kuin ovatkin. Firenzen Ufficissa ne on sijoitettukin erilleen muusta taiteesta, vähän hämärään pieneen tilaan, ikään kuin varoituksena, että nyt tulette järkyttymään:
*) https://en.wikipedia.org/wiki/Judith_Slaying_Holofernes_(Artemisia_Gentileschi,_Naples)
**) https://en.wikipedia.org/wiki/Medusa_(Caravaggio)
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 09, 2023, 12:48:27
Suomen oloissa esimerkiksi eduskuntatalon muotoilu viestii vähän samantapaisia asioita kuin edellä mainittu. Talon muotoilun avulla lähetetty välineellinen viesti lienee viesti vallasta, voimasta, kansankunnan lujasta laillisesta perustasta yms..
Toivottavasti lakiin nojaamisesta. Ainakin Buenos Airesin yliopiston oikeustieteellinen (https://es.wikipedia.org/wiki/Facultad_de_Derecho_(Universidad_de_Buenos_Aires)) on jonkun verran saman oloinen.
^ Nehän ovat kuin kaksi marjaa, erehdyttävän samanoloisia.
Toope, joka kaiketi pitää arkkitehtuuria ainoana kommentoinnin arvoisena taidelajina, tai ainakin ainoana taidelajina, jota hän kommentoi, muistaakseni on haukkunut ainakin modernismia, mutta olisikohan haukkunut myös funktionalismia? Nehän kaiketi kulkevat käsikädessä?
Seuraava osuvanhauska kommentti toisesta ketjusta koskee lehtijuttua, jossa kerrotaan "mielettömän hienosta" upouudesta avokonttorimaisesta koulurakennuksesta, olettaisin siis esteettisesti miellyttävästä, mutta jonka suunnittelussa vaikutetaan unohtaneen tahallisesti tai tahattomasti toiminnallisuus eli funktionaalisuus tykkänään. Eli koulurakennuksen suunnittelussa ei ole otettu huomioon, mitä rakennuksessa olisi tarkoitus tapahtua ja miten. Minusta funktionaalisuuden unohtaminen on rakennusten kohdalla jopa pahempi juttu, kuin esteettisten arvojen unohtaminen - jos siis koulurakennusta ei voi käyttää koulurakennuksena, eli rakennusta ei voi käyttää siihen, mihin sen väitetään olevan tehty.
Artikkelin koulu muistuttaa seläntappaja-design-nojatuoleja joista kerroin aiemmin tässä keskustelussa - huonon suunnittelun takia designista on tullut kirosana.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 13, 2023, 13:48:39
Helsingin kaupunki osoittaa, että se ei ymmärrä avokonttorien filosofiasta mitään, eikä osaa sen vuoksi niitä hyödyntää.
Opettaja kertoo ongelmista Helsingin koulussa, joka on "mielettömän hieno", mutta satojen oppilaiden arjessa aivan mahdoton (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009986250.html)
"Todettiin esimerkiksi, ettei ole riittävästi opetustiloja kaikille ryhmille", opettaja huokaa.
Kenkähyllyjä ja naulakoita ei vieläkään ole riittävästi koululaisten tarpeisiin.
Voi voi, kun nämä ovat modernin avokonttorin haluttuja piirteitä ja niiden syömähammas. Ystävämme Senaatti-kiinteistöt joka on avokonttorien käytön tehostamisen asiantuntija valistaa: "Nimeämättömät työpisteet ja liikkuvuus mahdollistavat niin sanotun ylibuukkauksen eli sen, että työpisteitä on vähemmän kuin työntekijöitä. Sopiva ylibuukkaus on tyypillisesti noin 25 prosenttia."
Työpaikkana avokonttorin idea on ajaa työntekijät etätöihin, jolloin työnantaja säästää rahaa, kun ei tarvitse työtiloja järjestää. Helsingin kaupungin pitäisi nyt vaan tajuta, että avokonttorikoulu on tarkoituksella niin kamala, jotta vanhemmat ottaisivat lapsensa kotiopetukseen. Silloin kaupunki säästää. Lisäksi näiden lasten tilalle voidaan samaan avokonttorikouluun sijoittaa yhä uusia luokkia ja päiväkotiryhmiä, jolloin epämukavuuspaine ajaa näitäkin pois. Siten lopulta kaikki Helsingin päiväkodit, koulut ja toisen asteen oppilaitokset voivat nimellisesti toimia tässä yhdessä rakennuksessa. Silti siellä on autiota kuin Pripjatissa. Mutta se ei haittaa. Tyhjänäkin se haukkuu hintansa, koska se on saanut 99,9 % kaupungin lapsista ja nuorista koteihinsa tai luuhaamaan kadulle. Ajatelkaa mikä valtava taloudellinen ja inhimillinen säästö!
Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Modernismi
LainaaModernismi tarkoittaa eri taiteenalojen uudistamiseen pyrkineitä kulttuuriliikkeitä. Siihen kuuluu monia 1900-luvun alkupuolella alkaneita suuntauksia kuvataiteessa, arkkitehtuurissa, muotoilussa, musiikissa, kirjallisuudessa, tanssissa ja teatterissa. Modernistiset suuntaukset kapinoivat 1800-luvun lopun akateemisia, historistisia ja konservatiivisia traditioita vastaan.
Vaikka sana on yksiköllinen, modernismi ei ole yhtenäinen tyyli. Se ei ole taiteen yksittäinen "ismi" vaan sisältää useita eri taiteen suuntauksia, tyylisuuntia ja taiteenaloja, jotka syntyivät modernisoitumisen saatossa eri aikoina – joskus samanaikaisesti, joskus toisiaan seuraten. Jotkin modernismin tyylit, kuten ekspressionismi ja minimalismi, ovat toistensa vastakohtia ja ristiriitaisessa asemassa keskenään. Jotkin modernismin suuntaukset syntyivät ja kehittyivät keskinäisen vastakkainasettelun lähtökohdista, mutta toiset kasvoivat myös yhteistyön ja keskinäisen lujittamisen merkeissä.
Toiset tutkijat jakavat 1900-luvun moderniin ja postmoderniin aikakausiin, kun jotkut taas katsovat sen kuuluvan samaan suurempaan jaksoon. Modernismi-sanaa alettiin käyttää 1970-luvulta alkaen erityisesti vastakohtana postmodernismille, joka nousi vastustamaan modernismia.
LainaaModernismi on modernin maailman ja elämän taidetta ja kulttuuria. Toimintastrategiana on usein ajatus taiteen etujoukosta, avantgardesta. Vallankumouksellinen modernismi, niin yhteiskunnallisissa kuin taiteellisissakin liikkeissä ilmaisi usein kannattamiaan periaatteita ja ajatuksia manifesteina, jotka ovat tavallisesti kirjoitettuja julkilausumia. Tyypillistä modernismille oli perinteen hylkääminen. Manifesteissa ja asenteissa aikaisempi, "vanha" maailma tai kilpailevat taideryhmät tuomittiin, sekä usein pyrittiin täysin "puhtaaseen", "uuteen" ja omintakeiseen muoto- ja merkitysmaailmaan. Vanhaksi katsotut asenteet, muodot ja rakenteet pyrittiin hajottamaan tai purkamaan. Modernismin tavoitteena oli taiteen vallankumous.[1]
Modernistien mukaan perinteinen taide, kirjallisuus, yhteiskunta ja elämäntapa olivat niin vanhentuneita, että ne piti sysätä sivuun ja keksiä kulttuuri uudelleen. Modernismi arvosti uutta ja piti sitä hyvänä ja kauniina. Tämä modernismin kampanjanomainen toteutus taiteissa kulki käsi kädessä modernisaation kanssa ja se näkyi toisen maailmansodan jälkeen varsinkin kehitysmaissa, esimerkiksi Etelä-Amerikassa tai Aasiassa.lähde?
Modernismin aatteen voimalla valettiin uskoa tekniikan edistykseen.
LainaaModernismin tunnistaa ehkä selkeimmin arkkitehtuurissa. Arkkitehtuurin modernismi on laaja termi, jolla tarkoitetaan useita toisiaan muistuttavia rakennustyylejä, pääasiassa muodon yksinkertaistamista ja koristeen hylkäämistä, joka tapahtui aluksi noin vuonna 1900. Vuoteen 1940 mennessä nämä tyylit olivat vakiintuneet ja ne tunnistettiin kansainvälisenä tyylinä (engl. International Style), josta tuli hallitseva rakennustapa 1900–luvun useiden vuosikymmenien ajaksi. Joskus toisen maailmansodan jälkeistä modernismia kutsutaan englanniksi sanalla High Modern ('korkea moderni'), jolla tarkoitetaan aikakauden modernismin huipentumaa.lähde?
Modernia arkkitehtuuria luonnehtii tavallisesti:lähde?
Historiallisten tyylien (historismi) hylkääminen arkkitehtonisen muodon lähteenä.
Sen periaatteen omaksuminen, että materiaalit ja toiminnalliset vaatimukset määräävät tuloksen.
Kone-estetiikan omaksuminen.
Koristeen hylkääminen.
Muodon yksinkertaistaminen ja "tarpeettomien yksityiskohtien" poistaminen.
Ilmaistun rakenteen omaksuminen.
Boldaukset minun.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - marraskuu 07, 2023, 17:29:03
Itse pidän designia melkeinpä kirosanana välillä, jos käyttöesineen suunnittelussa on lähdetty estetiikka, eikä funktionaalisuus edellä. Eräässä työpaikassani oli aulassa muutamia hauskannäköisiä trendikkäitä nojatuoleja, joissa suora metallinen selkänoja. Niissä tarvitsi istua vain muutaman minuutin, niin johan sai selkänsä kipeäksi.
(Sisustusarkkitehdit suunnittelevat mm. huonekaluja.)
Veikkaukseni on, että kyseisten käyttäjä-vihamielisten nojatuolien tyylilaji on postmoderni:
The position of postmodern architect Peter Eisenman is based on a user-hostile theoretical basis and even more extreme: "I don't do function."[4] (wikipedia)
Jos joku on (mielestäni järjeköyhästi) sitä mieltä, että (kaikki) talot ovat taidetta, ja (kaikki) arkkitehtuuri on taidetta, seuraa sellaisista mielipiteistä sitten sekin, että myös esimerkiksi modernismi ja funktionalismi kuten funkkis tai Neuvostoliiton konstruktivismi (eräs funktionalismin muoto arkkitehtuurissa), ja jopa brutalismikin olisi muka taidetta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Functionalism_(architecture)
https://en.wikipedia.org/wiki/Brutalist_architecture