kantapaikka.net

Yleiset => Kulttuuri => Aiheen aloitti: A.V. Vatanen - tammikuu 04, 2019, 15:38:25

Otsikko: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 04, 2019, 15:38:25

Kyllähän arvostetussa kantapaikassa on oltava kirjallisuusnurkkaus.

Ensimmäiset Murakamit on luettu. Näennäinen realismi puhkeaa usein melkoiseen päänpyöritykseen. Erilaista romaanitaidetta Japanista.

Eilen aloin lukea Johanna Sinisalon palkittua romaania "Ennen päivänlaskua ei voi". Vähän samanlaista maagista realismia kuin Murakamilla, jos niin voisi sanoa. Fantasiaa, joka lienee Sinisalon tavaramerkki. Olen aiemmin lukenut Sinisalon novelleja, mutta vasta nyt aloitin tämän ensimmäisen romaaninsa. Idea on hyvä, mutta romaanin rakenne on pirstaleinen ja tyyliä vaihdellaan, joka hieman häiritsee. Ainakin hajamielinen lukija joutuu välillä pohtimaan, että kuka, mitä ja missä nyt mennään.


AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 04, 2019, 16:19:06
Minulla on karttuvalla lukulistallani mm. Leena Krohnin tuotanto, johon olen tutustunut kauan sitten vain jonkin pienen näytteen kautta, kenties novellin. En edes pysty muistamaan. Eräänlainen scifi-kirjailija hänkin.

Muutamia poimintoja Krohnin tuotannosta:

Tainaron (1985) on Leena Krohnin läpimurtoteos. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.

Unelmakuolema (2004)
Lucialla, unettomuudesta kärsivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuorille, mahdollisimman laadukas kuolema. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. He uskovat tieteen vielä kerran löytävän ratkaisun parantumattomiin sairauksiin.

Unelmakuoleman kaupungissa tapahtuu selittämättömiä asioita. Kaupunkilaisia askarruttaa muun muassa yhä tiheämmin esiintyvä valoilmiö, eräänlainen tulikimalainen, jota epäillään tiedustelijarobotiksi.

http://www.teos.fi/kirjailijat/leena-krohn.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 04, 2019, 16:26:35
Krohnin Daturan luin joskus viime vuosikymmenellä, ja pidinkin. En ole tainnut muita hänen kirjojaan lukea, mutta pitäisi varmaan vaivautua.


Tällä hetkellä luen Mikael Niemen Populärmusik från Vittulaa, pakkoruotsiksi vieläpä. Alku tuntuu ihan lupaavalta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 04, 2019, 16:32:49
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 04, 2019, 16:19:06

Muutamia poimintoja Krohnin tuotannosta:

Tainaron (1985) on Leena Krohnin läpimurtoteos. Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.


Tuo Tainaron on ollut minullakin pitkään hyllyssä, mutta valitettavasti yhä vielä avaamatta. Laitan taas jonoon....

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Socrates - tammikuu 06, 2019, 21:08:21
Luin dosentti Markku Ruotsilan kirjan Sydänmaiden kapina. Kirja käsittelee Yhdysvaltain konservatiivisen liikkeen muutoksia ja suuntauksia siitä lähtien kun konservatiivit alkoivat järjestäytyä 1930-luvulla.

Kirja on raskasta luettavaa, Ruotsila esittelee hurjan määrän mitä erilaisimpia ja hyvin pieniäkin konservatiivien sirpaleryhmiä ja niiden johtohenkilöitä. Erilaisten uskontopohjaisten ryhmien ja instituutioiden voimakas vaikutus politiikassa ja Trumpin voiton takana yllättää ja toisaalta myös toimenpiteiden rajuus, millä vastapuoli kuten Obaman hallinto on yrittänyt niitä suitsia. Muutoinkin Ruotsila tuo kirjan lopussa hyvin esiin Obaman presidenttiyden virheet.

Varsinkin jokaiselle trumpsterille pakollista luettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 09, 2019, 22:48:01
Joskus kirjan kansi herättää heti kiinnostuksen...

(https://a-lehdet-blogs.s3.amazonaws.com/uploads/sites/38/2018/12/notes-from-the-fog.png)

Tommi Melender kirjoittaa tästä ja muutamasta muusta, mielestään vuoden 2018 parhaasta kirjasta.

https://blogit.apu.fi/antiaikalainen/vuoden-2018-kirjalliset-kohokohdat/?_ga=2.161895604.945405737.1547050839-607544742.1378075246

Notes from the Fog liikuttelee minussa juuri oikeita kytkimiä. Siinä on sopivassa suhteessa perinteistä novellimaista kerrontaa ja häröilevää kokeilevuutta. Avausteksti kertoo pojasta, joka kieltää vanhemmiltaan halaukset ynnä muut tavanomaiset hellyydenosoitukset ja uhkaa kannella niistä seksuaalisena häirintänä. Marcus on aikaisemminkin kirjoittanut viiltävästi aikuisten ja lasten välisistä suhteista, mutta Notes from the Fogin avausteksti on napakymppi tällä saralla. Kaikkiaan kirjasta jäi hieman häiritsevä olo, mikä on minulle todiste tärkeästä lukukokemuksesta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 09, 2019, 23:38:23
Joulupukilta tuli Olli Jalosen Taivaanpallo. Luin sitä pienellä junamatkalla ja alun perusteella mukaansatempaava kirja. Nyt on ollut taukoa, kun on täytynyt puuhastella kaikenlaista muuta. Pitäisi varmaan ostaa pidempi junareissu, niin saisi luettua kirjan loppuun.  ;D

Erään lukijaystävällisen asian Jalonen on hoitanut kiitettävästi. Kirjassa on erittäin lyhyitä lukuja. Sopii erinomaisesti esimerkisi julkisella työmatkoja tekevälle, muutaman sivun luvun rykäisee eikä juttu jää ikävästi kesken kuten pidempilukuisissa kirjoissa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:09:18
Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 14, 2019, 14:40:59
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:09:18
Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 14, 2019, 14:52:26
Jostain ilmaishyllystä tarttui mukaani melko tuore kirja, käännös ruotsiksi (alkuperäiskieli norja):
Jo Nesbøn esikoisteos Fladdermusmannen vuodelta 1997. Suomeksi sen nimi on Lepakkomies, norjaksi Flaggermusmannen ja englanniksi The Bat.

Kirja kiinnosti mm. siksi, että siinä kuvattiin jonkin verran Australian aboriginaalien kulttuuria, joka sattuu kiehtomaan minua jo ennestään. Kirjan nimi viittaa aboriginaalien (tai ainakin jonkun ryhmän) mytologian kuolema-hahmoon. Kyseinen kirjailija on saanut paljon kirjallisuuspalkintoja teoksistaan, tämä ensimmäisensä mukaan lukien. Itselläni jäi vähän hajanainen kuva kirjasta, mutta luenkin romaaneja yleensä vain unensaantitarkoituksessa ja väsyneenä. Tätä kirjaa luin kyllä myös muutoin pieniä pätkiä kerrallaan, lähinnä ruokailuseurana, loppua kohden yhä enemmän. Halusin tietää, miten kirjassa käy.

Kirjailija on työskennellyt mm. laulajana ja poptähtenä, hyväpalkkaisena ekonomina ja laulujen sanoittajana, kunnes päätti heittäytyä kirjailijaksi. Hän lähti Australiaan pidemmäksi aikaa. Lentomatkan aikana hän teki kirjan synopsiksen, ja kirjan kirjoittaminen lähti siitä, kun hän perille tultuaan kuvasii jetlagiaan. Seuraavan kirjansa hän kirjoitti Thaimaassa samaan tyyliin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:59:46
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 14, 2019, 14:40:59
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:09:18
Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.

Tuo kuuluu vakioväitteisiisi. Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen. Tällä hetkellä luen virolaisen nykyrunoilijan Asko Künnapin kirjaa Su ööd on loetud. Sekin kuulunee kotikirjastoosi, vaikkei kirjaa ole tietääkseni suomennettu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - tammikuu 14, 2019, 15:15:42
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:59:46
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 14, 2019, 14:40:59
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:09:18
Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.

AV.

Tuo kuuluu vakioväitteisiisi. Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen. Tällä hetkellä luen virolaisen nykyrunoilijan Asko Künnapin kirjaa Su ööd on loetud. Sekin kuulunee kotikirjastoosi, vaikkei kirjaa ole tietääkseni suomennettu.

Oletko lukenut virolaisen kirjailijan Arved Viirlaidin teoksia? Hän taisteli jonkin aikaa myös SS-joukoissa kunnes pakeni Kanadaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 15, 2019, 10:29:42
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:59:46
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 14, 2019, 14:40:59
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 14:09:18
Suosittelen kaikille Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan kiinnostuneille Hakaristin ritarit – suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.Tuon kirjan näkökulma saattaa olla militaristeille vastenmielistä luettavaa.

Et varmasti ole edes nähnyt ko. kirjaa.


Tuo kuuluu vakioväitteisiisi.

Lainaa

Minun sanomiseni ovatkin totta.


Sinullahan on omien puheittesi mukaan yli 3000:n niteen kokoelma kotihyllyissäsi, niin sinulla on kyllä vahvasti näyttöä tietää, mitä minä minä luen.

Sinun mukaasi lauseessasi on jotain järkeä. Minusta ei.

PS.
Murakami on muuten mukavaa luettavaa.

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 16, 2019, 12:40:36
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 14, 2019, 15:15:42

Oletko lukenut virolaisen kirjailijan Arved Viirlaidin teoksia? Hän taisteli jonkin aikaa myös SS-joukoissa kunnes pakeni Kanadaan.

Yhden olen lukenut:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512082414/pohjantahden-pojat/

Ihmettelin, kun tätä ei mainittu kyseisen kirjailijan teosluettelossa. Ajattelin, että ehkä muistan kirjailijan tai kirjan nimen väärin. Elämänkertatiedot, pakeneminen Suomeen vuonna 1943 ja päätyminen Kanadaan, kuitenkin täsmäsivät. No, sama tyyppihän se oli.

Tuossa kirjassa ei paljon sotaa kuvata vaan lähinnä erilaista kulttuuritoimintaa. Tuntuu, etteivät virolaiset sotilaat muuta tehneetkään kuin laulu- ja teatteriesityksiä. Mitä nyt vähän vikittelivät tyttöjä siinä sivussa. Mieleen tulee ajatus, että kirjailija on tietoisesti valinnut tämän linjan inhimillistääkseen itsensä ja toverinsa. Päivänkin SS-joukoissa palvelleita kun on pidetty ikipaholaisina. Itse asiassa näistä sotilaista moni päätyi myöhemmin elämässään "inhimillisille" aloille eli ylipiston tutkijoiksi ja opettajiksi ja lääkäreiksi ja talouselämän johtajiksi. He olivat ilmeisesti nähneet ja kokeneet sen verran inhottavia asioita rintamilla, että he kaipasivat elämässään muuta. Sotaseikkailija Törni taitaa olla harvoja sotilasuraa jatkaneita. No, on kai heitä ollut joku muukin.

Tällaisen tyypin nimi löytyy sota-ajalta vieraskirjastamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Claes_Purjo
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juha - tammikuu 22, 2019, 22:46:10

Kone kaikkivaltias

Jätin tosiaan kesken kirjan. Alussa oli ihan hyvää faktatietoa.

Eräs kirjoittajan kommentti koskien työelämää oli ohjelmistojen ylivoimaisuus, ja sen vaikutus, kun paras yleensä voittaa, ja muille ei jää osuutta työstä.

Minusta tuon voi nähdä positiivisestikin. Kun on parasta saatavilla, ja jos se on selkeästi parempaa, tulisi melkein vaihtaa siihen aina, ellei erityissyitä, joita voi olla puolestaan erityisen paljon.

Ajatelkaa, jos tieteellinen tieto parhaana ei olisikaan sovellettavissa? Tai jos vaihtoehtoinen uutinen, tai vaikka lääkäripalvelu suoritettaisiin kriittisessä paikassa.

Muuten tilanne on kuin vaikka lätkässä. Maalintekijä ei ole ainoa, eli vaikka maalin tekeekin, on muilla osuutta siinä, vaikka eivät ole saaneet mitään, maalituloksena.

Mitä pitempiin rakentamisiin tulee, niin muiden panos voi olla erittäin merkittävä. Voittaja voi korjata potin vaikka heppoisesti, muihin nähden, jos osaa uudesta vinkkelistä tehdä sopivia päätelmiä, kun muut ovat tehneet pohjatyötä, tai perusteellisesti käyneet asioita läpi.

Palkitsemisongelma on laaja yhteikunnallinen asia, eikä mikään uusi juttu, joka liittyy ohjelmistotuotteisiin. Muuten tässä ihmiset seuraa täysimittaisesti joitakin, eikä siinä ole välttämättä kyse paremmuudesta.

Sama politiikassa. Kyllä se on aika kauttaaltaan populismia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11
En ole vuosiin lukenut romaaneita, vaan vain pelkkää tietoluokkiin kuuluvaa kirjallisuutta. Tämäkin kirja minkä jostain halpakaupasta ostin viitosella(* edustaa elokuvahistoriaa:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/shokkiarvo-hyvalla-maulla-tehty-kirja-huonosta-mausta/

JOHN WATERS: SHOKKIARVO : HYVÄLLÄ MAULLA TEHTY KIRJA HUONOSTA MAUSTA

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt? Itse en välttämättä lähtisi moista katselemaan (toisin kuin John Waters), mutta lapsesta asti on tullut lueskeltua kaikenlaista murhaajista ja fiktion kulutuksessani murhanirhatappolinja on korostunein. Tosielämän dokkareita en kauheasti jaksa katsoa kun ne ovat puuduttavaa jaanaamista, ja asiat voisi käsitellä nopeamminkin.

Mitä tulee Watersin elokuviin, niin en halua nähdä kun Divine syö koiranpaskaa, eivätkä "roskafarssit" muutenkaan oikein kiinnosta. Joskus aikoinaan tuli joku tv-sarja jossa oli pätkiä kaikenlaisista eksploitaatiofilmeistä ja vuorosanojen tilalle oli vaihdettu jotain muuta, ja se oli ihan hauskaa sekoilua. Mutta ne filkat itsessään eivät järin kiinnosta. Sensijaan minusta on mielenkiintoista lukea sattumuksista joita tapahtuu näiden teon puitteissa. Aikoinaan tuli myös keräiltyä Like Uutisia (tai mikä se läpyskä nimeltään olikaan, joka muuttui Johnny Knigaksi), kun viehätti mm. Sick-o-rama -osio. En oikeastaan todellakaan ole kauhean kiinnostunut näkemään mitään performansseja joissa lävistetään kieli tms., mutta niistä voin aina lukea taikka korkeintaan televisiosta jotain dokumentteja katsoa. Olen loppujen lopuksi aika "vanilja" siinä mitä haluan livenä oikeasti kohdata, ja joku Jumalan teatteri on kammotusten kammotus.

*) Yksityiskohta jota J. Waters varmasti arvostaisi...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 24, 2019, 10:05:13
Lukaisin ensimmäisen oikean e-kirjan = kirjan, jonka todella halusin lukea, eikä vain joku dekkari tms. En kyllä vaan tykkää. Voi olla, että joko e-kirjasovellukseni on huono (Elisa Kirja) tai sitten tabletin asetukset tai e-kirjan "taitto" (mitä tekevätkään kun kirjan eeksi taivuttavat). Joka tapauksessa sivunumerot puuttuivat, eli ei ollut mahdollista edes tietää, missä kohtaa kirjaa pyyhältää. Taaksepäin meneminen tuskaa, jos olisi halunnut vilkaista jotain yksityiskohtaa, joita kirjassa totisesti riitti.

Kirja oli Yaa Gyasin "Matkalla kotiin", sitä suositteli minulle joululomalla yksi kaveri. Puhumme kirjasta ensi viikonloppuna:-) Hän hehkutti kirjaa valtavasti, itselleni se kyllä oli nojaa. Kyseessä on siis tarina mustien orjuuden ajoista Harlemin sykkeeseen, kahdesta sisarpuolesta, jotka erotetaan toisistaan lapsena. Alku oli lupaava, maisemat, fiilikset jne olivat kuvailevia ja koettavissa. Mutta kun vartuttiin sukupolvissa, alettiin lätkimään tapauksia tyyliin kappele per sukupolvi ja luonnollisesti sieltä valittiin kaikki kamala, minkä tiedämme tapahtuneen. Se alkoi olemaan tympäisevää ilman syvällisempää yhteyttä kokijoidensa ajatuksiin ja tunteisiin, joihin vain viitattiin tai joita selitettiin nopsalla takaumalla.

En osaa sanoa, olisiko kirjakokemus ollut erilainen, jos se olisi oikeasti ollut kirjakokemus. Ehkä. Kirjan kädessä piteleminen ja selkeä eteneminen (en osaa kuvailla tätä paremmin) on parempi kokemus.

No, onpahan yksi puheenaihe tämäkin muiden joukossa.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Lenny - tammikuu 25, 2019, 02:30:47
Kokemuksia äänikirjoista?

Koska keskittymiskykyni on nykyään luokkaa reikäjuusto, ovat äänikirjat alkaneet houkutella. Mutta sitten taas toisaalta, eikö sellainen vaadi vielä parempaa keskittymistä, koska ei ole oikeastaan enää (ainakaan kätevästi) mahdollisuutta palata takaisin jos ei tajua jotakin? Ehkä äänikirja toimiikin parhaiten kuunnelmana, romaaneissa, dekkareissa jne?

Tunnustan, että en ole eläissäni kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Kuulin radiosta kun joku kirjailija kertoi "lukeneensa" Uuden Testamentin Johnny Cashin lukemana, eikä mennyt kuin 16 tuntia. Tässä onkin se mitä olen ihmetellyt. Eli että kuinka nopeaa äänikirjan "lukeminen" on. Ilmeisesti oma lukemiseni on aina ollut jotenkin erilaista. Jos luen kirjaa, en oikeastaan vain lue sitä läpi rivi kerrallaan, vaan pompin ja loikin, tutkin viitteitä, saatan käydä välillä jopa netissä tsekkaamassa jonkun taustan. Lukeminen on tuskallisen hidasta. Minulla menisi varmaan nykyään Uudessa Testamentissa puoli vuotta.

Niin, siis voiko kirja edes toimia äänikirjana? Eikö kirjan fyysisenä paperimediana, jota voi käännellä ja hypistellä, tutkia viitteitä, tehdä alleviivauksia ja reunamerkintöjä, ole jotakin täysin erilaista kuin tasaisena virtana etenevä äänimassa? Ehkä se riippuu sisällöstä. Voisin kuvitella sen toimivan sellaisen kertomakirjallisuuden kanssa, jossa on oma "musiikkimainen" rytminsä, ja jossa yksittäisellä sanalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä.

Ehkä äänikirja onkin täysin oma elokuvamainen mediansa, ja se sinänsä jo ohjaa itse sisältöä. Jos näin on, ehkä olisi paras aloittaa elokuvamaisesta kirjasta, siis vaikkapa jostakin jännäristä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - tammikuu 25, 2019, 05:37:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 08:30:09
En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 25, 2019, 08:47:35
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 08:30:09
En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante

Mielenkiintoinen ilmiö tapahtui, kun luin tämän viestin. Se herätti havaitsemaan, että viime aikaiset radiossa kuullut uutiset ja jutut, joissa on puhuttu äänikirjoista ovat minussa herättäneet nostalgisen tunteen. Juuri äsken sen vain tunnistin.

Heräsi mielikuva, että lapsuusvuosinani radiossa luettiin ääneen kirjoja. En kyllä yhtään muista mitä, mutta niitä kuuntelin joskus puoliltapäivin, kun oli lastenosastolla hiljainen tunti. Radio sai huoneessa olla auki, mutta itse ei saanut puuhata mitään. Nuo olivat mielestäni päivän parhaita hetkiä siitäkin huolimatta, että ei ne varsinaisesti lapsille suunnattuja ohjelmia olleet. Mutta kiva oli kuunnella ja luulenpa, että juuri noilta ajoilta on peräisin se, että voin "aistia" kuulemani myös muuten kuin äänenä, kuvina ja tuoksuina. Myöhemmin olen onnistunut siirtämään tuon myös itseni lukemaan tekstiin.

Luulenpa, että äänikirja voisi sopia minulle. Mutta en osaa ajatella kirjaa kuuntelevani kuin musiikkia muun puuhan ohessa, vaan asettuisin pitkälleni sitä kuuntelemaan.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Norma Bates - tammikuu 25, 2019, 10:16:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 05:37:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)

Wikipediassa ei ole tämän nimistä artikkelia.

Mutta olen kuullut ko. kirjasta ja suurinpiirtein siitä mistä se kertoo.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - tammikuu 25, 2019, 10:32:22
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 25, 2019, 10:16:21
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2019, 05:37:49
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 24, 2019, 09:47:11

Todella mielenkiintoista settiä kun miettii omaa sosiaalipornon kulutustaan. Onko se huima vaiko tavallisella tasolla? Mikä räävittömyyksissä, perversiteeteissä, rikoksissa ja kaikinpuolisessa ihmissielun saastassa lopultakin oikein kiinnostaa? Alkoi mietityttää mm. että onko ihmisenä paha jos ryntää katsomaan tulipaloa jossa joku menettää kaiken omaisuutensa - jos ei ole itse ko. paloa sytyttänyt?

Uskallan suositella Normalle luettavaksi  Irvine Welshin Paskaa. Se on hieman tavallisuudesta poikkeava lukukokemus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_(romaani)

Wikipediassa ei ole tämän nimistä artikkelia.

Mutta olen kuullut ko. kirjasta ja suurinpiirtein siitä mistä se kertoo.

Ohhoh. Aamulla vielä oli.  Mutta kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että tapahtumat kuvataan lähes täydellisen sosiopaatin ja kusipään silmin. Olet usein miettinyt, miksi jotkut miehet tekevät sitä taikka tätä pahaa, joten Paska voi tuoda tähän uutta näkökulmaa. Valmiita vastauksia teos ei kuitenkaan anna.

Alla kopsattuna tuo Wikipedian sisältö:

Paska (romaani)
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paska
Filth
Romaanin suomenkielinen kansikuva.
Romaanin suomenkielinen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija    Irvine Welsh
Kieli    englanti, skotti
Kustantaja    Jonathan Cape
Julkaistu    1998
Sivumäärä    393
ISBN    0-224-05278-0
Suomennos
Suomentaja    Sauli Santikko
Kustantaja    Otava
Julkaistu    2001
Sivumäärä    393
ISBN    951-1-17205-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Paska (Filth) on skottilaisen kirjailijan Irvine Welshin vuonna 1998 kirjoittama romaani. Kirjan tarina keskittyy Edinburghin poliisissa työskentelevän sovinistisen, rasistisen, korruptoituneen ja kaikella tavalla misantrooppisen skottipoliisi Bruce Robertsonin ympärille. Otava julkaisi teoksen suomeksi vuonna 2001, kääntäjä oli Sauli Santikko.

Welsh julkaisi vuonna 2008 romaanin Crime, jonka voidaan katsoa olevan jatko-osa teokselle.[1]

Jon S. Baird ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2013 romaanista elokuvan Filth, jossa pääosaa esittää James McAvoy.
Lähteet

Rich, Nathaniel: Hae Ye Seen Me? New York Times. 17.10.2008. Viitattu 28.4.2016. (englanniksi)



Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 11:09:58
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 08:30:09
En ole minäkään innostunut äänikirjoista, sillä minäkin luulen, että hyvin äkkiä kirja muuttuisi taustamuminaksi vähän kuin taustalla päällä oleva tv tai radio. Voisihan se toimia esim. pitkällä automatkalla tms. jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella.

T: Xante

Olen kuunnellut äänikirjoja lähinnä autossa pitkillä työmatkoilla ja se on ollut minusta miellyttää. Vrt. radiokanavien juontajaparien turhanpäiväinen lässytys - myös Ylellä -  ja tuhansia kertoja pyörivät mainokset ärsyttävät.

Kotona olen kuunnellut joitakin äänikirjoja makuuhuoneessa sängyllä - silmät kiinni kirjaan keskittyen..... Siinä on kyllä suuri vaara nukahtaa.

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 25, 2019, 11:20:53
Yht'äkkiä tuli mieleen lapsuuden tähtihetket Hipin kertomasta: satulevyt! Meillä oli levysoitin, kuten muillakin, sekä satulevyjä, joilla kerrottiin satuja. Kuuntelin ne monta kertaa viikossa läpi. Lisäksi oli pari jotain Disneyn musiikkilevyä, joilla oli sound trackeja Maija Poppasesta, Tuhkimosta, Peter Panista, mitä näitä oli...mistähän nekin olivat meille ilmestyneet? Jotenkin vaikea kuvitella tosikkovanhempiani niitä ostamassa:-) no isästä ei kyllä tiedä.

Iho valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri, tukka tumma kuin eebenpuu...vieläkin kuulen naiskertojan äänen korvissani.

T: Xante

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Unforgiven - tammikuu 25, 2019, 13:22:12
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja Bookbeat -sivuston kautta kun heillä oli (ja on edelleenkin) kahden viikon ilmainen kokeilujakso. Muutaman suomalaisen kirjan kahlasin osittain läpi ja totesin, ettei ole mun juttu. Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä ja fyysistäkin pahaa oloa. Yhtään kirjaa en kyennyt loppuun asti kuuntelemaan.

Todellakin vähän enemmän odotin, mutta ehkä niitä äänikirjojakin on sitten monenlaatuisia, kun aika moni niitä on minullekin kehunut.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 25, 2019, 13:22:12
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja.....
..... Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä.....

Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hippi - tammikuu 25, 2019, 16:00:06
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Kun en tiedä, millaisia kirjoja ylipäätään on saatavissa, niin pakko vain mutulla pohtia asiaa.

Jos kirjassa on kovin moninainen henkilögalleria ja paljon vuoropuhelua, niin voisin kuvitella, että kuuntelu vaati todella tiukkaa keskittymistä, että pysyy mukana siinä kuka miloinkin sanoi jotain. Kuuntelussa saattaa hetkellinen keskittymisen herpaantuminen viedä punaisen langan hukkaan. Lukiessa vastaavassa tilanteessa voi helposti palata sen muutaman repliikin taaksepäin ja jatkaa siitä uudelleen. Tämä käy aika automaattisesti ja huomaamattakin. Miten tällainen onnistuu äänikirjassa? Arviodaanko esim. aikaa, montako sekuntia tai minuuttia halutaan hypätä taaksepäin?

Luultavasti äänikirja olisi parhaimmillaan, kun henkilöitä on mahdollisimman vähän, ehkä joku matkakertomus tai vastaava, jossa pääasiassa kertoja on äänessä. Nuorempana luin erilaisia matkakertomuksia erilaisista tutkimusmatkoista aika paljon. Olivat mielenkiitoisia ja voisivat sopia kuunneltavaksi hyvin. Niitä vaan ei enää varmaan ilmesty enää uusia, kun kaikki on jo tutkittu ja seikkailtu.  :-\
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 25, 2019, 17:45:23
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - tammikuu 25, 2019, 13:22:12
Tuossa noin puolisen vuotta sitten kokeilin äänikirjoja.....
..... Sama kertoja luki kaikki kirjan roolihahmot (kuten esimerkiksi Tuntematon sotilas) läpi samalla yhden nuotin monotoniselle äänellä aiheuttaen lähinnä päänsärkyä.....

Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Juuri näin. Itse kuuntelin erään ruotsalaisen elämäkerran kirjailijan itsensä lukemana (kertoi hänen äidistään, ei omasta elämästään). Hän luki vanhanaikaisesti "elävällä nuotilla" ja se oli aivan hirveää. :-[ Hyvä lukija lukee neutraalisti, selkeästi ja tekstiä sopivasti rytmittäen.

Ääninäyte löytyy täältä:
https://www.adlibris.com/se/ljudbok/den-roda-grevinnan---en-europeisk-historia-9789186223458
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 25, 2019, 17:54:35
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 25, 2019, 16:00:06
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55
Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.

AV.

Kun en tiedä, millaisia kirjoja ylipäätään on saatavissa, niin pakko vain mutulla pohtia asiaa.

Jos kirjassa on kovin moninainen henkilögalleria ja paljon vuoropuhelua, niin voisin kuvitella, että kuuntelu vaati todella tiukkaa keskittymistä, että pysyy mukana siinä kuka miloinkin sanoi jotain. Kuuntelussa saattaa hetkellinen keskittymisen herpaantuminen viedä punaisen langan hukkaan...

Nuorempana luin erilaisia matkakertomuksia erilaisista tutkimusmatkoista aika paljon. Olivat mielenkiitoisia ja voisivat sopia kuunneltavaksi hyvin. Niitä vaan ei enää varmaan ilmesty enää uusia, kun kaikki on jo tutkittu ja seikkailtu.  :-\

Luulisin, että henkilöiden erottaminen kuuntelukokemuksessa on aika paljon harjoittelukysymys sekä riippuu myös siitä, mikä on henkilön aistihavaintojen dominanssi. Tarkoitan siis sitä, että moni on enemmän näkötyyppi, joka kaipaa tekstin hahmottamista katseen avulla. Muistaakseni näkötyyppejä on prosentuaalisesti eniten. Kuulotyypeille äänikirjat luontuvat parhaiten.

Löytyyhän niitä matkakirjoja...Tosin ei ehkä ääneen luettuina. Seikkailu on usein (aina?) kokijan mielessä. Joten jospa kokeilisit vaikka Otso Kantokorven Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa -kirjaa. 
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 25, 2019, 22:57:00
Olen lukenut Matti Pulkkista viime aikoina, "Romaanihenkilön kuolema"- kirjaa. Aika rankkaa, nykyään kukaan ei uskaltaisi kustantaa tuollaista enää, koka monikuristus ja rasssismisyytökset... :o

Nykyään tuollaiset ajattelijat vaiennetaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 26, 2019, 11:06:01
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 25, 2019, 17:54:35
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 25, 2019, 16:00:06
Lainaus käyttäjältä: A.V. Vatanen - tammikuu 25, 2019, 14:34:55

Äänikirjassa on tarkoitus imitoida - jos niin voi sanoa - lukukokemusta. Ei tehdä kirjasta näytelmää tai pikemminkin kuunnelmaa.


Kun en tiedä, millaisia kirjoja ylipäätään on saatavissa, niin pakko vain mutulla pohtia asiaa.

Jos kirjassa on kovin moninainen henkilögalleria ja paljon vuoropuhelua, niin voisin kuvitella, että kuuntelu vaati todella tiukkaa keskittymistä, että pysyy mukana siinä kuka miloinkin sanoi jotain. Kuuntelussa saattaa hetkellinen keskittymisen herpaantuminen viedä punaisen langan hukkaan...

Nuorempana luin erilaisia matkakertomuksia erilaisista tutkimusmatkoista aika paljon. Olivat mielenkiitoisia ja voisivat sopia kuunneltavaksi hyvin. Niitä vaan ei enää varmaan ilmesty enää uusia, kun kaikki on jo tutkittu ja seikkailtu.  :-\

Löytyyhän niitä matkakirjoja...Tosin ei ehkä ääneen luettuina. Seikkailu on usein (aina?) kokijan mielessä. Joten jospa kokeilisit vaikka Otso Kantokorven Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa -kirjaa.


Ilmaisia äänikrja-arkistojakin löytyy esim. suomalaisista kirjastoista, joita en ole kyllä kokeillut.

Sen sijaan kansainvälisiä kirjastoja löytyy helposti. Itse ole käyttänyt LibriVoxia, josta löytyy valtavat valikoimat englannikielisiä äänikirjoja (enimmäkseen ole kuunnellut englanninkielisiä), mutta on paljon muillakin - myös tietysti suomenkielisiä:

https://librivox.org/search?primary_key=22&search_category=language&search_page=1&search_form=get_results

LibriVox on verkkokirjasto, projekti äänikirjojen tuottamiseksi. LibriVoxin äänikirjat ovat tekijänoikeudesta vapaita, ja niitä tuottavat vapaaehtoiset lukijat. LibriVox-projekti on tuottanut jo 11 000 äänikirjaa

Eli kirjat ovat vanhempia kirjoja, mutta mitä se haittaa..... kirjallisuus kun on ajatonta.

Suomenkielisiä kirjoja taitaa olla kolmisenkymmentä. Mm. Juhani Ahoa, joka on kirjoittanut paljon hienoja tekstejä mm. novelleja. Matkakirjana voisi aluksi kuunnella Ahon pienoisromaanin "Helsinkiin". Kertomus matkasta laivalla Kuopiosta Helsinkiin 1800-luvulla.

Kirja ladataan tiedostona koneelle tai tikulle tai jonnekin (itse aikanaan tallensi eniten CD:lle, mutta eihän niitä asemia enää koneissa edes ole) - ja sitten aletaan kuunneella millä laitteella haluaa. Helppoa....


AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - tammikuu 26, 2019, 13:00:06
^ kiitos vinkistä ja linkistä!

Pitääpä kokeilla tai kylmäköillä ja ryhtyä kulttuurin kuunteluoppilaksi.
Kännykällä on aiemmin tullut lueskeltua netistä ladattua ilmaista e-kirjaa Alastalon salissa.
Sopivan kiireetöntä matkalukemista. :)

latasin kokeeksi pari klasaria:

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fow20b.jpg&hash=736bf4426c8802a2f0caaadc4011921ecd1b6db9)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 29, 2019, 01:13:26
Kuuntelin radiosta autolla ajaessani kaksi ohjelmaa, joissa haastateltiin kirjailija Anja Snellmania. Ensimmäinen oli vuodelta 1993 ja toinen vuodelta 2004.

Aloitin kuuntelemisen kesken ohjelman, joten en tiennyt, kuka haastateltava on. Radion näyttöruudussa pyöri teksti, jossa näin sanan "Snellman". En pystynyt keskittymään tekstin lukemiseen, kun piti katsoa maantietä. Oletin, että haastateltava on mallitoimiston johtaja Laila Snellman. Ihmettelin, kun hän kertoi paljon kirjoittamisesta. Toisaalta hän kertoi myös balettitanssista ja tämän tyyppisistä asioista, jotka sopisivat muoti-ihmisen lapsuuteen. Laila Snellman on pari vuotta nuorempi kuin Anja Snellman, mutta ikäluokka on kuitenkin sen verran sama, että en edes tällä perusteella huomannut luulevani väärin, kuka on äänessä.

Kun haastateltu kertoi olleensa kouluaikaan poliittisesti hieman vasemmalle päin kallellaan, mieleeni muistui, että Laila Snellmanin isoisä on ollut natsi. Ajattelin, että ehkä tyttö oli halunnut mennä toiseen laitaan, vaikka olivathan natsitkin kansallissosialisteja. Kun Laila Snellmaniksi luulemani henkilö ei puhunut ulkomailla asumisesta vaan Helsingin Kalliossa vietetyistä lapsuusvuosista, aloin ihmetellä. Katsoin radion tekstistä nimen uudestaan, ja se olikin Anja Snellman. Nyt tarina loksahti paikalleen.

Tyyppi oli ollut superlahjakkuus suunnilleen kaikessa. Kuuden ällän ylioppilas, hyvä liikunnassa ja niin edelleen. Ja tietenkin loistava kirjoittamaan. Pelkkää superia.

Vertasin tietysti itseäni tuohon supernaiseen, kun hän kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Olen ollut suurin piirtein hänen täydellinen vastakohtansa: Arka, ylisuojeltu ja ylikontrolloitu, mitään kokematon, lapsellinen mammanpoika ja maalaistollo. Siinä iässä, jossa Anja Snellman oli jo lukenut puolet Kallion kirjaston kirjoista, en ollut lainannut vielä ensimmäistäkään kirjaani tai hankkinut edes kirjastokorttia. Hyvä, jos tiesin, missä paikkakuntamme kirjasto oli. Koulu meni surkeasti, ja liikunnassa olin nolla. En kirjoittanut päiväkirjaa. En kirjoittanut mitään. Käsialastani ei edes saanut selvää.

Eikä vertailu muuttunut edukseni, valittiinpa mikä ajankohta tahansa.

Jälkimmäisessä vuoden 2004 ohjelmassa Anja Snellman oli jotenkin muuttunut. Hänessä oli aistittavissa ehkä jopa jonkinlaista ylimielisyyttä. Hän kertoi saavansa niin paljon julkisuutta kuin haluaa, ja että julkisuus on hänelle vain väline kirjojen myynnin edistämiseksi, jos oikein ymmärsin. Eikä hän välittänyt, mitä hänestä puhuttiin. "Who cares", hän sanoi.

Snellmanin kertoessa kirjoistaan mietin, miten vaikeaa tai helppoa olisi kirjoittaa kirja. Tulin siihen tulokseen, että kirjoittaminen on helppoa, mutta miten saada edes yksi ihminen lukemaan tekele, se onkin jo vaikeampaa. Kirjahan tulee siitä, kun panee tekstiä peräkkäin. Näistä foorumijutuistakin saisi tehtyä kirjan.

Entä fiktio? Kyllä sekin onnistuu, koska kaikkihan osaavat kertoa tarinoita. Mutta onko tarina niin mielenkiintoinen, että joku haluaisi ja jaksaisi lukea sen, on eri asia.

Jopa sellainen asia kävi mielessäni, että entäpä jos tekisi plagiaatin ja antaisi sille röyhkeästi tämän nimenkin. Tarinaa ei kopioitaisi kokonaan vaan ainoastaan runko, jonka sisälle kirjoitettaisiin uusi kertomus. Eri paikat, eri henkilöt, eri tapahtumat mutta kuitenkin samassa järjestyksessä kuin alkuperäisessä kirjassa. Miten paljon teosta voi kopioida joutumatta vaikeuksiin kopioimisen takia? Useimmat kirjathan ovat kopioita toinen toisistaan. Niissä on etukansi, takakansi, alkulehdet, esipuhe, varsinainen teksti ja sisällysluettelo. Missä menee sallitun raja?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - tammikuu 29, 2019, 12:02:11
^
Kuvataiteen opetuksessa varsinkin ennen vanhaan, ja nykyäänkin jossain päin maailmaa (esim. Pietarin kuvataide-akatemiassa?) on yksi oppimisen väline mestariteosten kopiointi, tai pitäisi ehkä sanoa "kopiointi". Olen nimittäin kerran tehnyt pyynnöstä eräälle ystävälleni kopion eräästä tunnetusta taulusta öljyväreillä, ja perin opettavainen kokemus se oli. Taulun rakennetta, tehokeinoja, värisommittelua, (muoto)sommittelua jne. tuli pohdittua huomattavasti syvällisemmin kuin vain taulua katsomalla olisi mahdollista. Samoin materiaalin ominaisuuksia, esim. värien peittävyyttä ja impasto-ominaisuuksia. Pääsi ikäänkuin toisen taiteilijan pään sisälle, miten hän oli rakentanut taulunsa. Kirjoitin kopioida-sanan lainausmerkkien sisälle, sillä suora kopiohan se oma työni ei ollut. Jo ensimäinen valittu väri, ensimmäinen pensselinveto lähtee viemään teosta johonkin tiettyyn suuntaan, joka välttämättä ei ole sama kuin alkuperäisessä. Taulu alkaa ikäänkuin vaatimeaan asioita, taulu maalaa itse itsensä, kun yhden värin viereen esim. ei voi laittaa mitä tahansa, vaan ne ensimmäiset valinnat jo rajaavat myöhempien valintojen määrää. "Kopiosta" tulee tulkinta, enemmän tai vähemmän tietoinen tulkinta. (Sitten asia erikseen on "kopiot", jotka vielä tarkoituksella uudelleentulkitsevat, ironisoivat, muokkaavat alkuperäistä taulua, sen tekotapaa, tai sen ideaa. Silloin ei kyllä voi puhua kopiosta, vaan itsenäisestä teoksesta, joka viittaa johonkin toiseen teokseen.) Oman kokemukseni perusteella voin ilman muuta suositella opettelutarkoituksessa tehtyä "kopiointia". Plagiointi on sitten asia erikseen, varsinkin jos plagiaatilla on tarkoitus saavuttaa esim. rahallista hyötyä. Sellainen plagiointihan on eräänlaista toisen työn varastamista. Eränlaista varastamista ovat kuvataiteessa myös väärennökset, eli kun kopioi jonkun mestarin tyyliä tai yksittäisiä teoksia ja väittää niitä mestarin tekemiksi, tai jos peräti väärentää signeerauksenkin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: A.V. Vatanen - tammikuu 29, 2019, 12:08:52
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 29, 2019, 01:13:26
Kuuntelin radiosta autolla ajaessani kaksi ohjelmaa, joissa haastateltiin kirjailija Anja Snellmania. Ensimmäinen oli vuodelta 1993 ja toinen vuodelta 2004.
......

Jälkimmäisessä vuoden 2004 ohjelmassa Anja Snellman oli jotenkin muuttunut. Hänessä oli aistittavissa ehkä jopa jonkinlaista ylimielisyyttä. Hän kertoi saavansa niin paljon julkisuutta kuin haluaa, ja että julkisuus on hänelle vain väline kirjojen myynnin edistämiseksi, jos oikein ymmärsin. Eikä hän välittänyt, mitä hänestä puhuttiin. "Who cares", hän sanoi.

Snellmanin kertoessa kirjoistaan mietin, miten vaikeaa tai helppoa olisi kirjoittaa kirja. Tulin siihen tulokseen, että kirjoittaminen on helppoa, mutta miten saada edes yksi ihminen lukemaan tekele, se onkin jo vaikeampaa.
.......

Anja Snellman on ollut kovin tuottelias kirjailija - ja minä olen innokas lukija, mutta ainoatakaan Anja Snellmannin kirjaa ei ole lukenut. Varmasti yksi syy on ollut, etteivät aiheet ole kolahtaneet ja minusta tuntuu, että hän kirjoittaa itsestään - eivätkä arvostelutkaan ole aina kiittäneet.

Korjatkaa ne jotka ovat niistä pitäneet.....

AV.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 02, 2019, 01:49:40
Hassua sinänsä, mutta en miehenä ole juurikaan lukenut naiskirjailijoiden tuotoksia, tiedekirjallisuutta jonkin verran, mutten romaanikirjallisuutta. Minulle on joidenkin Katja Kettujen ja Rosa Meriläisten näkemysten myötä syntynyt jotain vastenmielisyyttä naiskirjailijoita kohtaan, vaikka kaikki eivät ehkä aina narsistisesti omasta revastaan kirjoitakaan. Tuollainen mielikuva vaan syntyy. ??? Jotenkin mieskirjailijat ovat lähempänä ajatusmaailmaani.

Luultavasti moni nainen ajattelee samalla tavoin, käänteisesti. Naiskirjailijoiden käsitys maailmasta on lähempänä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - helmikuu 02, 2019, 09:13:18
Sonja O. kävi täällä on kulttikirja. Ei ihan Sinuhen ja Täällä pohjan tähden alla veroinen, mutta aikansa merkkiteos ja muistaakseni ihan sujuvaa luettavaa.

Naiskirjailijoista murhamummo Agatha Christie on klassikko, Enid Blytonin Viisikot ovat viihdyttäneet jo sukupolvia nuorisoa ja kyllähän Leena Lehtolainen pärjää hyvin miesdekkaristeille. Eipä sitä kirjaa lukiessa tule ajatelleeksi kirjailijan sukupuolta, ikää, seksuaalista suuntausta tai muutakaan kirjaan kuulumatonta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 02, 2019, 09:43:00
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 02, 2019, 01:49:40
Hassua sinänsä, mutta en miehenä ole juurikaan lukenut naiskirjailijoiden tuotoksia, tiedekirjallisuutta jonkin verran, mutten romaanikirjallisuutta. Minulle on joidenkin Katja Kettujen ja Rosa Meriläisten näkemysten myötä syntynyt jotain vastenmielisyyttä naiskirjailijoita kohtaan, vaikka kaikki eivät ehkä aina narsistisesti omasta revastaan kirjoitakaan. Tuollainen mielikuva vaan syntyy. ??? Jotenkin mieskirjailijat ovat lähempänä ajatusmaailmaani.

Luultavasti moni nainen ajattelee samalla tavoin, käänteisesti. Naiskirjailijoiden käsitys maailmasta on lähempänä?

Narsistiset mieskirjailijat, jotka keskittyvät kirjoittamaan (lue - kehuskelemaan) seksikokemuksistaan ovat varmasti lähempänä perinteisen miesroolin nimiin vannovaa mieslukijaa. Kiinnostuminen naisen seksuaalisuudesta ja nautinnosta ei perinteisen mieskuvan mukaan ole kiinnostava asia. Sitä en tiedä, ajatteleeko joku tämän asenteen olevan jonkinlainen meriitti naisten silmissä.

Muuten - se kuuluisa naisissa tavattu seksuaalinen haluttomuus luultavasti on seurausta juuri siitä, jos ei koskaan "narsistisesti" pyri hakemaan itselleen nautintoa. Tässä perinteinen kulttuuri tuppaa määrittelemään hyvin eri tavalla sen, mikä on narsistista, riippuen siitä puhutaanko miehestä vai naisesta. Maailmankirjallisuuden runsas tarjonta miehisestä itsekeskeisestä oman navan ympärillä  ja sen alapuolisessa pyörimisestä nähdään usein syvällisempänä tai yleispätevämpänä kuin naiskirjailijoiden täysin vastaavaa näkökulmaa käyttävä tuotanto.

Jos joku mies olisi kiinnostunut ymmärtämään naisia paremmin, niin ehkä kannattaisi kokeilla myös sitä naisten kirjoittamien kirjojen lukemista. Erityisesti sellaisten, joissa on näitä "narsistisia" piirteitä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - helmikuu 05, 2019, 16:15:50
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 02, 2019, 01:49:40
Hassua sinänsä, mutta en miehenä ole juurikaan lukenut naiskirjailijoiden tuotoksia, tiedekirjallisuutta jonkin verran, mutten romaanikirjallisuutta. Minulle on joidenkin Katja Kettujen ja Rosa Meriläisten näkemysten myötä syntynyt jotain vastenmielisyyttä naiskirjailijoita kohtaan, vaikka kaikki eivät ehkä aina narsistisesti omasta revastaan kirjoitakaan. Tuollainen mielikuva vaan syntyy. ??? Jotenkin mieskirjailijat ovat lähempänä ajatusmaailmaani.

Luultavasti moni nainen ajattelee samalla tavoin, käänteisesti. Naiskirjailijoiden käsitys maailmasta on lähempänä?

Ei yhtään hassua, vaan olet oikein keskivertomies, sillä yli puolet suomalaisista miehistä ei lue juuri lainkaan naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Naisten suhteen puolestaan olet täysin väärässä. Heillä ei ilmene käänteisesti miesten kirjoittaman kirjallisuuden torjuntaa. Päinvastoin, myös naisista noin 8% lukee pääasiassa miesten kirjoittamaa kirjallisuutta. Naisista 60% lukee sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja.

http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=0#3

Olen ikäni ihmetellyt miesten vähäistä kiinnostusta tutustua naisten ajatteluun, maailmankuvaan tai tunteisiin. On valtavasti miehiä, jotka eivät todellakaan tunne naisten maailmaa. Heillä on kyllä naisista vahvoja mielipiteitä, joihin he uskovat raudanlujasti. Yksi parhaita tapoja erilaisten ihmisten ymmärtämiseen avautuu kirjoja lukemalla. Erityisesti fiktiossa voidaan pureutua syvälle ihmisen mieleen, usein samastumisen kautta. Elokuvien kautta ei päästä yhtä syvälle sisäisiin maailmoihin, minkä lisäksi lukeminen on myös katselua yksityisempää ja harjoittajaltaan vaativampaa puuhaa kuin katselu.

Suosittelen Kantapaikan miehille helpoksi aloituskirjaksi naisten kirjoittamaan kirjallisuuteen Pirkko Saision nerokasta "dekkaria" Mies ja hänen asiansa. Kirja ei sisällä mitään erityistä lesbo-, homo-, bi- tai muuta alakulttuuriasiaa. Sen voi lukea närkästymättä ihan tavallinen heteroihminen. Kirjan nimi juontuu siitä, että sen päähenkilö on ammatiltaan asianajaja.

https://yle.fi/uutiset/3-9301498
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 08, 2019, 23:08:45
Juu, ymmärrän sen, että media tarjoaa juuri sellaista naiskirjallisuutta, joka taatusti karkoittaa miehiä. Katja Kettuja ja Rosa Meriläisiä, tai muita femakoita, joita ei kukaan mies vaan voi kuunnella. Olen itse tiedekirjallisuuden puolella lukenut paljonkin naiskirjailijoita, koska siellä ei ole sitä sukupuoliasennetta, vaan tiede-asenne.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 02, 2019, 09:43:00
Narsistiset mieskirjailijat, jotka keskittyvät kirjoittamaan (lue - kehuskelemaan) seksikokemuksistaan ovat varmasti lähempänä perinteisen miesroolin nimiin vannovaa mieslukijaa.
En lue tuollaisiakaan.

ps. Minulle on syntynyt mielikuva median tyrkyttämistä kirjallisuusvinkeistä, että liki kaikki naiskirjailijat edustavat jotain "rohkeaa uutta naiskuvaa, joka uskaltaa rikkoa paternalistisia rajoja ja rohkeasti käsittelee naisten seksuaalisuutta ilman miesten valtaa vapautuneen naisen näkökulmasta" - kaltaista bullshittiä! Tuohan on sitä, mitä HS:n kulttuurisivut tarjoavat. Mikä voisi enemmän karkottaa mieslukijoita?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 09, 2019, 08:55:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 08, 2019, 23:08:45
Juu, ymmärrän sen, että media tarjoaa juuri sellaista naiskirjallisuutta, joka taatusti karkoittaa miehiä. Katja Kettuja ja Rosa Meriläisiä, tai muita femakoita, joita ei kukaan mies vaan voi kuunnella. Olen itse tiedekirjallisuuden puolella lukenut paljonkin naiskirjailijoita, koska siellä ei ole sitä sukupuoliasennetta, vaan tiede-asenne.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 02, 2019, 09:43:00
Narsistiset mieskirjailijat, jotka keskittyvät kirjoittamaan (lue - kehuskelemaan) seksikokemuksistaan ovat varmasti lähempänä perinteisen miesroolin nimiin vannovaa mieslukijaa.
En lue tuollaisiakaan.

ps. Minulle on syntynyt mielikuva median tyrkyttämistä kirjallisuusvinkeistä, että liki kaikki naiskirjailijat edustavat jotain "rohkeaa uutta naiskuvaa, joka uskaltaa rikkoa paternalistisia rajoja ja rohkeasti käsittelee naisten seksuaalisuutta ilman miesten valtaa vapautuneen naisen näkökulmasta" - kaltaista bullshittiä! Tuohan on sitä, mitä HS:n kulttuurisivut tarjoavat. Mikä voisi enemmän karkottaa mieslukijoita?

On kuitenkin omituista, että täysin vastaavalla tavalla itsekeskeinen miesten kirjoittama kirjallisuus jotenkin oletetaan yleensä siten neutraaliksi, että sen pitäisi kiinnostaa naisia. Edes sen verran, että siihen ikäänkuin pakollisena kirjallisuuden alueena (jotta kirjallisuuden tuntemus voitaisiin riittävän laajaksi todeta) pitäisi jossain määrin tutustua. Miksi ihmeessä haluaisin kahlata läpi sivukaupalla selostuksia, joissa nainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä? Tai naisen seksuaalisuutta kuvaa mieskirjailija huonosti piilotetun oletuksen kautta, että hän naista katsomalla oman miehisen perspektiivinsä kautta ymmärtää sitä, ja voi siksi asiaa myös naisille "selittää". Tästä sitten pitäisi jaksaa kiinnostua, koska kyse on merkittävästä kirjallisuudesta.

Ehkei ne naiskirjalilijoiden kirjat, jotka eivät kiinnosta, eivät ole Toopelle suunnattuja? Ehkei niiden tarvitsekaan olla Toopea kiinnostavia? Ehkä se jopa on niiden ansio, että ne eivät palvele Toopen kirjallisuusmakua, vaan jonkun muun? Onko sellaiselle kirjallisuudelle oikeutus, joka ei pyri olemaan miehille kiinnostavaa? Voiko sellainen kirjallisuus olla tärkeää ja ansiokasta kirjallisuutta? (Kysymys muuten on sikäli aika tärkeä, että naiset ovat innokkaampia kirjallisuuden kuluttajia kuin miehet. Voisi kuvitella siis, että lukijakunnan kiinnostuksen huomioiminen olisi jopa suotavaa.)

LainaaSuomalaiset lukevat edelleen paljon
Vaikka kirjojen lukeminen on vieläkin yksi suomalaisten yleisimmistä harrastuksista, lukeminen on viimeisen 20 vuoden aikana vähentynyt. Erityisesti nuoret ovat vähentäneet kirjojen lukemista. Kuitenkin nuoret ja nuoret aikuiset lukevat kirjoja enemmän kuin keski-ikäiset ja ikääntyneet. Naiset lukevat kirjoja kaikissa ikäryhmissä enemmän kuin miehet ja 25-44-vuotiaat naiset erottuvat muista mielenkiintoisella tavalla: heidän lukemisharrastuksensa on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt. Nuorten miesten kirjojen lukeminen näyttää vastaavasti vähentyneen.
https://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=0

Ehkä miehet voivat syyttää itseään, jos julkaistussa kirjallisuudessa painottuvat liikaa naisia kiinnostavat genret ja aiheet? Miesten pitäisi lukea enemmän ja omalla kiinnostuksellaan "äänestää" itseään kiinnostavan kirjallisuuden puolesta?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 10, 2019, 00:08:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 09, 2019, 08:55:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 08, 2019, 23:08:45
Juu, ymmärrän sen, että media tarjoaa juuri sellaista naiskirjallisuutta, joka taatusti karkoittaa miehiä. Katja Kettuja ja Rosa Meriläisiä, tai muita femakoita, joita ei kukaan mies vaan voi kuunnella. Olen itse tiedekirjallisuuden puolella lukenut paljonkin naiskirjailijoita, koska siellä ei ole sitä sukupuoliasennetta, vaan tiede-asenne.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 02, 2019, 09:43:00
Narsistiset mieskirjailijat, jotka keskittyvät kirjoittamaan (lue - kehuskelemaan) seksikokemuksistaan ovat varmasti lähempänä perinteisen miesroolin nimiin vannovaa mieslukijaa.
En lue tuollaisiakaan.

ps. Minulle on syntynyt mielikuva median tyrkyttämistä kirjallisuusvinkeistä, että liki kaikki naiskirjailijat edustavat jotain "rohkeaa uutta naiskuvaa, joka uskaltaa rikkoa paternalistisia rajoja ja rohkeasti käsittelee naisten seksuaalisuutta ilman miesten valtaa vapautuneen naisen näkökulmasta" - kaltaista bullshittiä! Tuohan on sitä, mitä HS:n kulttuurisivut tarjoavat. Mikä voisi enemmän karkottaa mieslukijoita?

On kuitenkin omituista, että täysin vastaavalla tavalla itsekeskeinen miesten kirjoittama kirjallisuus jotenkin oletetaan yleensä siten neutraaliksi, että sen pitäisi kiinnostaa naisia. Edes sen verran, että siihen ikäänkuin pakollisena kirjallisuuden alueena (jotta kirjallisuuden tuntemus voitaisiin riittävän laajaksi todeta) pitäisi jossain määrin tutustua. Miksi ihmeessä haluaisin kahlata läpi sivukaupalla selostuksia, joissa nainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä? Tai naisen seksuaalisuutta kuvaa mieskirjailija huonosti piilotetun oletuksen kautta, että hän naista katsomalla oman miehisen perspektiivinsä kautta ymmärtää sitä, ja voi siksi asiaa myös naisille "selittää". Tästä sitten pitäisi jaksaa kiinnostua, koska kyse on merkittävästä kirjallisuudesta.

Ehkei ne naiskirjalilijoiden kirjat, jotka eivät kiinnosta, eivät ole Toopelle suunnattuja? Ehkei niiden tarvitsekaan olla Toopea kiinnostavia? Ehkä se jopa on niiden ansio, että ne eivät palvele Toopen kirjallisuusmakua, vaan jonkun muun? Onko sellaiselle kirjallisuudelle oikeutus, joka ei pyri olemaan miehille kiinnostavaa? Voiko sellainen kirjallisuus olla tärkeää ja ansiokasta kirjallisuutta? (Kysymys muuten on sikäli aika tärkeä, että naiset ovat innokkaampia kirjallisuuden kuluttajia kuin miehet. Voisi kuvitella siis, että lukijakunnan kiinnostuksen huomioiminen olisi jopa suotavaa.)

LainaaSuomalaiset lukevat edelleen paljon
Vaikka kirjojen lukeminen on vieläkin yksi suomalaisten yleisimmistä harrastuksista, lukeminen on viimeisen 20 vuoden aikana vähentynyt. Erityisesti nuoret ovat vähentäneet kirjojen lukemista. Kuitenkin nuoret ja nuoret aikuiset lukevat kirjoja enemmän kuin keski-ikäiset ja ikääntyneet. Naiset lukevat kirjoja kaikissa ikäryhmissä enemmän kuin miehet ja 25-44-vuotiaat naiset erottuvat muista mielenkiintoisella tavalla: heidän lukemisharrastuksensa on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt. Nuorten miesten kirjojen lukeminen näyttää vastaavasti vähentyneen.
https://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=0

Ehkä miehet voivat syyttää itseään, jos julkaistussa kirjallisuudessa painottuvat liikaa naisia kiinnostavat genret ja aiheet? Miesten pitäisi lukea enemmän ja omalla kiinnostuksellaan "äänestää" itseään kiinnostavan kirjallisuuden puolesta?
"Miksi ihmeessä haluaisin kahlata läpi sivukaupalla selostuksia, joissa nainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä?"
Kuka ihme tällaista kirjallisuutta sitten tarjoaa, itse en ole tuollaiseen törmännyt? Onko wannabe-feministien kuviteltu näkemys?

"...naiset ovat innokkaampia kirjallisuuden kuluttajia kuin miehet."
ROMAANIKIRJALLISUUDEN lukijoita, miehet lukevat enemmän tiedekirjallisuutta kuin hömppää. Jokainen ihmisten kanssa keskustellut tietää, että yleistietous yhteiskunnasta on miesten keskuudessa suurempaa ja yleistietous Telkun ja viihteen hömpästä naisilla suurempaa!

Vitunvirkkaukset eivät mieslukijoita kiinnosta, joten miksi lukea tuollaista roskaa? Ihan kuin menisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan vaginamonologeja. ::)

Anteeksi, että olen tänään vähän epäsosiaalisessa mielentilassa. Yksityisiä ongelmia nääs..., vituttaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - helmikuu 10, 2019, 13:24:10
Ilmeisesti et ole lukenut Mickey Spillanen dekkareita? No, en ole minäkään, eikä toistaiseksi ole huvittanutkaan sen jälkeen kun ex-mieheni luki eräästä ruotsinnoksesta valittuja paloja, joista erityisesti jäi eräs mieleen, "den livliga lilla musen" (vai oliko se den ivriga lilla musen?). En muista tarkoitettiinko sillä naisen sukupuolielintä vaiko naista, veikkaan ensinmainittua, tai sitten nainen kuvattiin pelkkänä sukupuolielimenä. Kuvauksen perusteella sinänsä ihan kelpoa viihdekirjallisuutta, mutta asenne naisia kohtaan oli epämiellyttävä, naiset olivat kirjoissaan suurinpiirtein käyttöesineitä,tai epäluotettavia tai parasiitteja tai jotain. Mutta ehkä jos se rimmaa omien näkemysten kanssa, jos sitä ei edes huomaa, se on silloin niin "luonnollista", ettei se mitenkään tökkää silmään?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 10, 2019, 13:31:52
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 10, 2019, 00:08:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 09, 2019, 08:55:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 08, 2019, 23:08:45
Juu, ymmärrän sen, että media tarjoaa juuri sellaista naiskirjallisuutta, joka taatusti karkoittaa miehiä. Katja Kettuja ja Rosa Meriläisiä, tai muita femakoita, joita ei kukaan mies vaan voi kuunnella. Olen itse tiedekirjallisuuden puolella lukenut paljonkin naiskirjailijoita, koska siellä ei ole sitä sukupuoliasennetta, vaan tiede-asenne.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 02, 2019, 09:43:00
Narsistiset mieskirjailijat, jotka keskittyvät kirjoittamaan (lue - kehuskelemaan) seksikokemuksistaan ovat varmasti lähempänä perinteisen miesroolin nimiin vannovaa mieslukijaa.
En lue tuollaisiakaan.

ps. Minulle on syntynyt mielikuva median tyrkyttämistä kirjallisuusvinkeistä, että liki kaikki naiskirjailijat edustavat jotain "rohkeaa uutta naiskuvaa, joka uskaltaa rikkoa paternalistisia rajoja ja rohkeasti käsittelee naisten seksuaalisuutta ilman miesten valtaa vapautuneen naisen näkökulmasta" - kaltaista bullshittiä! Tuohan on sitä, mitä HS:n kulttuurisivut tarjoavat. Mikä voisi enemmän karkottaa mieslukijoita?

On kuitenkin omituista, että täysin vastaavalla tavalla itsekeskeinen miesten kirjoittama kirjallisuus jotenkin oletetaan yleensä siten neutraaliksi, että sen pitäisi kiinnostaa naisia. Edes sen verran, että siihen ikäänkuin pakollisena kirjallisuuden alueena (jotta kirjallisuuden tuntemus voitaisiin riittävän laajaksi todeta) pitäisi jossain määrin tutustua. Miksi ihmeessä haluaisin kahlata läpi sivukaupalla selostuksia, joissa nainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä? Tai naisen seksuaalisuutta kuvaa mieskirjailija huonosti piilotetun oletuksen kautta, että hän naista katsomalla oman miehisen perspektiivinsä kautta ymmärtää sitä, ja voi siksi asiaa myös naisille "selittää". Tästä sitten pitäisi jaksaa kiinnostua, koska kyse on merkittävästä kirjallisuudesta.

Ehkei ne naiskirjalilijoiden kirjat, jotka eivät kiinnosta, eivät ole Toopelle suunnattuja? Ehkei niiden tarvitsekaan olla Toopea kiinnostavia? Ehkä se jopa on niiden ansio, että ne eivät palvele Toopen kirjallisuusmakua, vaan jonkun muun? Onko sellaiselle kirjallisuudelle oikeutus, joka ei pyri olemaan miehille kiinnostavaa? Voiko sellainen kirjallisuus olla tärkeää ja ansiokasta kirjallisuutta? (Kysymys muuten on sikäli aika tärkeä, että naiset ovat innokkaampia kirjallisuuden kuluttajia kuin miehet. Voisi kuvitella siis, että lukijakunnan kiinnostuksen huomioiminen olisi jopa suotavaa.)

LainaaSuomalaiset lukevat edelleen paljon
Vaikka kirjojen lukeminen on vieläkin yksi suomalaisten yleisimmistä harrastuksista, lukeminen on viimeisen 20 vuoden aikana vähentynyt. Erityisesti nuoret ovat vähentäneet kirjojen lukemista. Kuitenkin nuoret ja nuoret aikuiset lukevat kirjoja enemmän kuin keski-ikäiset ja ikääntyneet. Naiset lukevat kirjoja kaikissa ikäryhmissä enemmän kuin miehet ja 25-44-vuotiaat naiset erottuvat muista mielenkiintoisella tavalla: heidän lukemisharrastuksensa on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt. Nuorten miesten kirjojen lukeminen näyttää vastaavasti vähentyneen.
https://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=0

Ehkä miehet voivat syyttää itseään, jos julkaistussa kirjallisuudessa painottuvat liikaa naisia kiinnostavat genret ja aiheet? Miesten pitäisi lukea enemmän ja omalla kiinnostuksellaan "äänestää" itseään kiinnostavan kirjallisuuden puolesta?
"Miksi ihmeessä haluaisin kahlata läpi sivukaupalla selostuksia, joissa nainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä?"
Kuka ihme tällaista kirjallisuutta sitten tarjoaa, itse en ole tuollaiseen törmännyt? Onko wannabe-feministien kuviteltu näkemys?

No esimerkkinä vaikkapa Vladimir Nabokovin Lolita.

Samasta jo edellisessä viestissä linkkaamastani lähteestä:

LainaaNaiset lukevat lähes kaikkia kirjoja enemmän kuin miehet, ainoastaan sota-aiheiset kirjat ovat lähes pelkästään miesten lukemistoa. Naisista neljännes on lukenut rakkausromaaneja, joita taas miehet eivät lue juuri lainkaan. Myös tietokirjoja miehet lukevat hieman enemmän kuin naiset, mutta naiset puolestaan lukevat enemmän työhön tai opiskeluun liittyvää kirjallisuutta.

Jos naiset lukevat työhön ja opiskeluun liittyvää kirjallisuutta, niin en kutsuisi näitä hömpäksi. Lisäksi koko hömppä-nimike pitää jo sisällään sukupuolittuneen arvotuksen. Vain naisten kiinnostuksen kohteet ovat hömppää. Miesten maun mukaiseksi ymmärretty viihde ei tätä nimikettä saa koskaan, vaikka sen sisältö olisi aivan yhtä viihteellistä ja "turhaa". Joku iänikuinen sotaromaani on ihan yhtä hömppää (vain viihdyttävyysarvo), mutta eihän sitä mielletä eikä kutsuta hömpäksi, kun se on miehekkään oloista.

Lisäksi juuri tyttöjen ja naisten poikia / miehiä suurempi lukuinto ajatellaan yhdeksi tekijäksi, joka saa tytöt menestymään koulussa poikia paremmin. Kun nuorena lukee kirjoja, kehittää samalla omaa lukunopeuttaan ja -taitoaan. Siitä sitten hyötyy, kun pitää lukea koulukirjoja tai tenttikirjoja. Toisaalta lukeminen edistää kielitaidon kehittymistä ja auttaa myös oman kirjallisen ilmaisun kehittämisessä. Siten on hieman kyseenalaista halveksia mitään lukemista "vain hömppänä". Lapsena ja nuorena tärkeintä on lukea riittävästi, jotta lukutaidosta tulee sujuvaa ja helppoa. Olisi hyvä, että jossain vaiheessa elää sellaisen ahmimiskauden lukemisessa, jotta harjoitusta kertyy riittävästi. Ettei kirjan lukeminen tunnu uuvuttavalta suoritukselta, eikä useamman sadan sivun paksuus pelota.

Tuona tilaston mukaan naiset lukevat kaiken kaikkiaan hieman enemmän kuin miehet - jos siis lasketaan kaikki kirjallisuuden lajit mukaan. Sitten on sota-aiheinen kirjallisuus ja tietokirjallisuus, jotka kiinnostavat miehiä vähän enemmän kuin naisia, mutta ei sekään vie miehiä lukemisinnossa naisten edelle lukemisen kokonaismäärässä. Silti miehet lukevat naisia vähemmän ja naiset kyllä paikkaavat muunlaisen kirjallisuuden lukemisellaan tuon eron.

Niin - jos siis naiset vaikkapa nyt lukevat sitä "hömppää", mutta varsin innokkaasti, niin eikös silloin kannata myös tarjota tällaista kirjallisuutta? Miksi kustantajien kannattaisi tarjota jotain muuta kuin parhaiden asiakkaiden maun mukaista kirjallisuutta? Sinähän lähdit valittamaan siitä, miten epäkiinnostavaa kirjallisuutta mielestäsi on tarjolla. Jos naisten kirjoittama kirjallisuus kiinnostaa naisia - jotka siis ovat innokkaita lukijoita - niin miksi tällaisia kirjoja ei pitäisi julkaista tai niiden määrää pitäisi vähentää? Onko se lukijoiden maku tässä siis jotakin, joka pistäisi jotenkin noteerata vai ei? Vai miksi tunnet tarvetta valittaa naisia kiinnostavan kirjallisuuden kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja huomioimisesta mediassa?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 10, 2019, 21:40:29
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 10, 2019, 13:24:10
Ilmeisesti et ole lukenut Mickey Spillanen dekkareita? No, en ole minäkään, eikä toistaiseksi ole huvittanutkaan sen jälkeen kun ex-mieheni luki eräästä ruotsinnoksesta valittuja paloja, joista erityisesti jäi eräs mieleen, "den livliga lilla musen" (vai oliko se den ivriga lilla musen?). En muista tarkoitettiinko sillä naisen sukupuolielintä vaiko naista, veikkaan ensinmainittua, tai sitten nainen kuvattiin pelkkänä sukupuolielimenä. Kuvauksen perusteella sinänsä ihan kelpoa viihdekirjallisuutta, mutta asenne naisia kohtaan oli epämiellyttävä, naiset olivat kirjoissaan suurinpiirtein käyttöesineitä,tai epäluotettavia tai parasiitteja tai jotain. Mutta ehkä jos se rimmaa omien näkemysten kanssa, jos sitä ei edes huomaa, se on silloin niin "luonnollista", ettei se mitenkään tökkää silmään?
Tietyt roolivalinnat pistävät toki aina silmään, esim. Simpsonit! Ei toki kirjallisuutta ole, mutta oletteko huomanneet, että kaikki tyhmät hahmot ovat valkoisia miehiä? Yhtään tyhmää mustaa ei ole (tuomari, lääkäri, Carl, fiksu poliisi ovat mustia). Ei ole tyhmiä naisia. On vain tyhmiä valkoisia miehiä, koska muu olisi kai rasismia...?
No, ei tästä enempää, mutta kuvastaa ehkä kulttuurin tilaa. Melkein kaikesta loukkaannutaan paitsi valkoisten miesten tyhmyydestä... ::)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - helmikuu 10, 2019, 22:08:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 10, 2019, 13:31:52
No esimerkkinä vaikkapa Vladimir Nabokovin Lolita.

No itse en kyllä oikein osaa suhtautua Lolitaan tuollaisena. Tai siis - koko kirjahan kertoo kyllä pakkomielteestä ja perversiosta pakkomielteisen pervertikon näkökulmasta, mutta jotenkin minusta kirjoissa joissa
Lainaanainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä
ote on hieman erilainen kuin Nabokovilla. Jotenkin sellainen... ...känsäkouraisempi?


Heh. Nabokov ei saanut helpolla kirjalleen julkaisijaa, ja se sai nopeasti "tuhman" maineen. Tämä näkyi mm. kirjojen kansissa: ainakin yksi suomalainen painos oli kuorrutettu ällöllä pornokannella, jossa tiirattiin murrosikäistä tyttöä sälekaihtimen läpi. Epäilemättä tällaiset kannet ja yleinen pahamaineisuus sai monet tuhmat sedät ostamaan kirjan kunnon tumppulukemisen toivossa. Miten he saivatkaan pettyä...


Ja se oli heille ihan oikein. :)


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 11, 2019, 09:24:40
Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 10, 2019, 22:08:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 10, 2019, 13:31:52
No esimerkkinä vaikkapa Vladimir Nabokovin Lolita.

No itse en kyllä oikein osaa suhtautua Lolitaan tuollaisena. Tai siis - koko kirjahan kertoo kyllä pakkomielteestä ja perversiosta pakkomielteisen pervertikon näkökulmasta, mutta jotenkin minusta kirjoissa joissa
Lainaanainen kuvataan vain ja ainoastaan miehen halujen tyydyttämisen välineenä
ote on hieman erilainen kuin Nabokovilla. Jotenkin sellainen... ...känsäkouraisempi?


Heh. Nabokov ei saanut helpolla kirjalleen julkaisijaa, ja se sai nopeasti "tuhman" maineen. Tämä näkyi mm. kirjojen kansissa: ainakin yksi suomalainen painos oli kuorrutettu ällöllä pornokannella, jossa tiirattiin murrosikäistä tyttöä sälekaihtimen läpi. Epäilemättä tällaiset kannet ja yleinen pahamaineisuus sai monet tuhmat sedät ostamaan kirjan kunnon tumppulukemisen toivossa. Miten he saivatkaan pettyä...


Ja se oli heille ihan oikein. :)

Valitsin Nabokovin esimerkiksi juuri siksi, että JOS sen olisi kirjoittanut nainen ja naisen seksuaalisuuden näkökulmasta, se olisi Toopen mielestä juuri sellaista kirjallisuutta, jota hän ei ymmärrä. Kysehän ei - minusta - hänen kritiikissään ollut sitä, etteikö kirjoilla olisi muuta kuin tuo "tumppulukemiston" arvo. Vika on siinä, että nainen kirjoittaa naisen seksuaalisuudesta naisen näkökulmasta, ei siitä, miten nainen voisi palvella miehen halua. JOS Toopea harmittaisi vain "tumputtelumatsku", hän kaiketi olisi muistanut ihan silkan pornon olemassaolon, eikä ihmettelisi, miten miehet on unohdettu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 16, 2019, 00:08:04
Toopeako se Safiiri taas kommentoi, minulla lienee ihailija/vainoaja?
Olen tosiaan vähän kritisoinut näitä katjakettuja ja rosameriläisiä, jotka jotenkin uusfeminismin nimessä uhrautuvat ja marttyyriutuvat sorrosta, jota kukaan muu ei edes huomaa. On se trendikästä ja sillä saa hömpsätytöistä lukijoita, niistä, jotka haluavat mennä yliopistoon lukemaan "naistutkimusta".

Useimpien muiden mielestä tuo on roskaa ja nuo ihmiset vajakkeja.

Ymmärrän aiheellisen feminismin, mitä esim. Ayaan Hirsi Ali ja Mona Walter esittävät, en sitä, mitä etuoikeutetut länsimaiset naiset esittävät muka epätasa-arvo-ongelmina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neitsyth%C3%A4kki (https://fi.wikipedia.org/wiki/Neitsyth%C3%A4kki)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 16, 2019, 07:26:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 16, 2019, 00:08:04
Toopeako se Safiiri taas kommentoi, minulla lienee ihailija/vainoaja?
Olen tosiaan vähän kritisoinut näitä katjakettuja ja rosameriläisiä, jotka jotenkin uusfeminismin nimessä uhrautuvat ja marttyyriutuvat sorrosta, jota kukaan muu ei edes huomaa. On se trendikästä ja sillä saa hömpsätytöistä lukijoita, niistä, jotka haluavat mennä yliopistoon lukemaan "naistutkimusta".

Useimpien muiden mielestä tuo on roskaa ja nuo ihmiset vajakkeja.

Ymmärrän aiheellisen feminismin, mitä esim. Ayaan Hirsi Ali ja Mona Walter esittävät, en sitä, mitä etuoikeutetut länsimaiset naiset esittävät muka epätasa-arvo-ongelmina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neitsyth%C3%A4kki (https://fi.wikipedia.org/wiki/Neitsyth%C3%A4kki)

No meillä tässä on jo lähtökohtaisesti sellainen ero näkemyksissä, että minä en koe hirveän tärkeäksi määritellä, millainen kirjallisuus on roskaa ja millainen ei. Olet muuten aiemmin itse ehdottanut, että taiteen (jota kaiketi kirjallisuuskin on) kriteerinä pitäisi olla se, löytääkö se ostajia (katsojia, yleisöä). Jos nämä mainitsemasi kirjailijat löytävät lukijoita, niin eikö sen pitäisi riittää oikeutukseen heidän kirjoilleen?

Tasa-arvoa ei myöskään ole se, että aiheet ja kirjallisuuden muodot, jotka sattuvat olemaan kiinnostavia naisista, katsotaan turhiksi, koska ne eivät kiinnosta miehiä. Vai voidaanko todeta ne sota-aiheiset kirjat turhiksi sillä perusteella, että ne jokseenkin kehnosti onnistuvat koukuttamaan naispuolisia lukijoita? Onko sota-aiheinen kirjallisuus pelkkää turhaa hömppää, eikä sitä ainakaan pitäisi käsitellä sanomalehtien kulttuuripalstoilla tai muutoinkaan pitää sen alan kirjailijoita mitenkään julkisuudessa näkyvillä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 16, 2019, 23:51:15
Kaikkea saa julkaista, kaikkea saa tarjota ja lukea.
Silti kirjallisuudesta, kuten kaikesta "taiteeksi" luokitelusta 99% on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 17, 2019, 08:07:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 16, 2019, 23:51:15
Kaikkea saa julkaista, kaikkea saa tarjota ja lukea.
Silti kirjallisuudesta, kuten kaikesta "taiteeksi" luokitelusta 99% on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.

Niin. Miksi siis valitat siitä, että julkaistaan kirjallisuutta, joka ei ole sinusta kiinnostavaa? 99 % miehiä kiinnostavasta sota-aheisesta kirjallisuudesta on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 19, 2019, 00:35:25
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 17, 2019, 08:07:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 16, 2019, 23:51:15
Kaikkea saa julkaista, kaikkea saa tarjota ja lukea.
Silti kirjallisuudesta, kuten kaikesta "taiteeksi" luokitelusta 99% on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.

Niin. Miksi siis valitat siitä, että julkaistaan kirjallisuutta, joka ei ole sinusta kiinnostavaa? 99 % miehiä kiinnostavasta sota-aheisesta kirjallisuudesta on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.
En valita. Huomautan vain, että 99% kulttuuriksi kutsumastamme on kertakäyttöroskaa. Viimeisestä 1%:sta 1% säilyy tulevaisuudelle (siis 1% yhdestä prosentista)...
Ei, en sano, etteikö saisi kulttuuria harjoittaa. Sanon vain, että pääosa kulttuuristamme on sellaista, joka ei itsessään säily kauan, vain minimaalinen osa säilyy.
Edelleenkään Safiiri, en kiellä yhtään mitään.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 19, 2019, 08:02:05
^ Taiteen supistaminen aikaa kestäneeksi taiteeksi tai korkeakulttuuriseksi taiteeksi, vastaa rakennusten määrittelyä vastaavalla tavalla. Muun ollessa vain roskaa. :D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 19, 2019, 08:31:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 19, 2019, 00:35:25
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 17, 2019, 08:07:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 16, 2019, 23:51:15
Kaikkea saa julkaista, kaikkea saa tarjota ja lukea.
Silti kirjallisuudesta, kuten kaikesta "taiteeksi" luokitelusta 99% on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.

Niin. Miksi siis valitat siitä, että julkaistaan kirjallisuutta, joka ei ole sinusta kiinnostavaa? 99 % miehiä kiinnostavasta sota-aheisesta kirjallisuudesta on roskaa, joka unohtuu. Aiheellisesti.
En valita. Huomautan vain, että 99% kulttuuriksi kutsumastamme on kertakäyttöroskaa. Viimeisestä 1%:sta 1% säilyy tulevaisuudelle (siis 1% yhdestä prosentista)...
Ei, en sano, etteikö saisi kulttuuria harjoittaa. Sanon vain, että pääosa kulttuuristamme on sellaista, joka ei itsessään säily kauan, vain minimaalinen osa säilyy.
Edelleenkään Safiiri, en kiellä yhtään mitään.

Minusta tuossa esität sekä itsestäänselvyyden, että jotakin sellaista, minkä ei oikeastaan edes tarvitse muuttua. Ilman muuta suuri osa kulttuuristamme on nimenomaan aikalaisten käytettäväksi tarkoitettua. En edes keksi, miksi tämä kertoisi jotakin sen heikommasta tasosta. Kulttuuri on tarkoitettu ihmisille. Itsekin jaksat valittaa, jos se ei aikalaisia kiinnosta - eli ei myy ja tuota tekijälleen elantoa. Tämä on tietenkin selvä vaade siitä, että taiteen ja kulttuurin pitäisi olla nimenomaan aikalaisia kiinnostavaa. Kertakäyttöisyys on suorastaan suotavaa, jotta sitten taas se jo tehty unohdetaan ja tarvitaan uutta tuoretta ja oman aikansa ajatusmaailmoihin sopivampaa ostettavaksi ja kulutettavaksi. Olisi tuon myynnin kannlta kehno tilanne, jos aiempien sukupolvien taide ja kulttuuri täyttäisi jatkossakin kaikki tarpeet, eikä uusi tekijöitä siten mahtuisi markkinoille.

Vain osa taiteesta ja kulttuurista on ylisukupolvista ja tavoittelee sellaisia yleisinhimillisiä aihelmia, jotka ovat maailman muutoksesta huolimatta ikikiinnostavia. Tällainenkin kulttuuri on tarpeellista ja kiinnostavaa, mutta en ymmärrä, miksi se olisi jollain tapaa kaikkea kulttuuria koskeva ja sen tason määrittävä kriteeri. Lisäksi osa kulttuurista on jo muodoltaan sellaista, ettei se säily, koska se ei tapahdu tallennetussa muodossa, vaan elävänä ja ainutkertaisena live-esityksenä. Jos vaikkapa teatteri- tai tanssiesitys tehdään joskus myöhemmin uudestaan, se ei ole koskaan sama, vaan aina uusi ja omaan aikaansa sidottu tulkinta. Videoinnit ja nauhoitukset taas ovat eri asia kuin elävä esitys. Ne eivät tallenna teoksia kokonaisuudessaan, vaan vain osittaisen ja kapeamman version. Mm. se esitykseen reagoivan yleisön osuus tilanteesta puuttuu yleensä kokonaan. Kolmiulotteinen tapahtuma muuttuu niissä kaksiulotteiseksi, kamera poimii vain osan näyttämötapahtumista tai konsertista tallennetaan pelkkä äänimaailma jne.

Yleensä olet myös liittänyt näihin arvioihisi vaatimuksia siitä, millaiselle taiteelle sopisi antaa julkista rahoitusta. Se tosiasiallisesti johtaa suoraan siihen, että tietty osa taiteesta ja kulttuurista tulee mahdottomaksi. Paheksumisessasi harevmmin edes muistat, että aika suuri osa tiateen rahoituksesta tulee yksityisiltä säätiöiltä. Niiden oikeutta rahoittaa taidetta ja kulttuuria valitsemallaan tavalla paheksut, kun haluaisit eroon ns. apurahataiteilijoista. Monet apurahat tulevat yksityisiltä säätiöiltä, joiden toimintaa vaatimuksesi "apurahataiteilun" lakkauttamisesta koskee suoraan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 19, 2019, 23:10:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 19, 2019, 08:31:01
...Yleensä olet myös liittänyt näihin arvioihisi vaatimuksia siitä, millaiselle taiteelle sopisi antaa julkista rahoitusta. Se tosiasiallisesti johtaa suoraan siihen, että tietty osa taiteesta ja kulttuurista tulee mahdottomaksi. Paheksumisessasi harevmmin edes muistat, että aika suuri osa tiateen rahoituksesta tulee yksityisiltä säätiöiltä. Niiden oikeutta rahoittaa taidetta ja kulttuuria valitsemallaan tavalla paheksut, kun haluaisit eroon ns. apurahataiteilijoista. Monet apurahat tulevat yksityisiltä säätiöiltä, joiden toimintaa vaatimuksesi "apurahataiteilun" lakkauttamisesta koskee suoraan.
Olen toki kiinnittänyt huomiota siihen, mitä kaikkea kulttuurin/tieteen nimessä rahoitetaan. Noilla aloillahan olisi paljonkin karsimisen varaa. Yksi osatekijä Suomen valtion kestävyysvajeisiinhan on se, että hyvinä aikoina on alettu rahoittamaan tiesmitä taide/tiedeprojekteja poliittisin perustein = heitetty yhteiskunnan rahaa kaivoon tukien jotain älywapaita taideprojekteja. Meillä vaan ei ole rahaa kaikkeen kivaan. >:(

Yksityiset rahoittajat jakakoon rahojaan vapaasti. Mutta valtion (=yhteiskunnan verorahat) rahoitusta tulee toki karsia ja säännöstellä tarkemmin. Erilaisiin projekteihin menee nytkin hillittömiä määriä rahoja, kuten esim. monikulttuuritoimintaan.
https://hommaforum.org/index.php/topic,127919.msg3012964.html#msg3012964 (https://hommaforum.org/index.php/topic,127919.msg3012964.html#msg3012964)
Niin, hetkinen. Onkos tuossa kuinka paljon järkeä myöntää lukemattomille mamujärjestöille ja kulttuurikeskuksille ja monikulttuuriseuroille miljoonia ja miljoonia vuosittain, koska ovat täten ihan tempputyöllistettyä porukkaa? Elävät vain vero/veikkausrahoista? Eikö tällaisesta sosiaalituesta yhteiskuntamme kannattaisi pyrkiä eroon?

ps. Hursti ei muuten saanut rahaa...!

ps2. Anteeksi, kun eksyin aiheesta, jatketaan tuota jossain toisessa ketjussa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 20, 2019, 07:42:58
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 19, 2019, 23:10:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 19, 2019, 08:31:01
...Yleensä olet myös liittänyt näihin arvioihisi vaatimuksia siitä, millaiselle taiteelle sopisi antaa julkista rahoitusta. Se tosiasiallisesti johtaa suoraan siihen, että tietty osa taiteesta ja kulttuurista tulee mahdottomaksi. Paheksumisessasi harevmmin edes muistat, että aika suuri osa tiateen rahoituksesta tulee yksityisiltä säätiöiltä. Niiden oikeutta rahoittaa taidetta ja kulttuuria valitsemallaan tavalla paheksut, kun haluaisit eroon ns. apurahataiteilijoista. Monet apurahat tulevat yksityisiltä säätiöiltä, joiden toimintaa vaatimuksesi "apurahataiteilun" lakkauttamisesta koskee suoraan.
Olen toki kiinnittänyt huomiota siihen, mitä kaikkea kulttuurin/tieteen nimessä rahoitetaan. Noilla aloillahan olisi paljonkin karsimisen varaa. Yksi osatekijä Suomen valtion kestävyysvajeisiinhan on se, että hyvinä aikoina on alettu rahoittamaan tiesmitä taide/tiedeprojekteja poliittisin perustein = heitetty yhteiskunnan rahaa kaivoon tukien jotain älywapaita taideprojekteja. Meillä vaan ei ole rahaa kaikkeen kivaan. >:(

Yksityiset rahoittajat jakakoon rahojaan vapaasti. Mutta valtion (=yhteiskunnan verorahat) rahoitusta tulee toki karsia ja säännöstellä tarkemmin. Erilaisiin projekteihin menee nytkin hillittömiä määriä rahoja, kuten esim. monikulttuuritoimintaan.
https://hommaforum.org/index.php/topic,127919.msg3012964.html#msg3012964 (https://hommaforum.org/index.php/topic,127919.msg3012964.html#msg3012964)
Niin, hetkinen. Onkos tuossa kuinka paljon järkeä myöntää lukemattomille mamujärjestöille ja kulttuurikeskuksille ja monikulttuuriseuroille miljoonia ja miljoonia vuosittain, koska ovat täten ihan tempputyöllistettyä porukkaa? Elävät vain vero/veikkausrahoista? Eikö tällaisesta sosiaalituesta yhteiskuntamme kannattaisi pyrkiä eroon?

ps. Hursti ei muuten saanut rahaa...!

ps2. Anteeksi, kun eksyin aiheesta, jatketaan tuota jossain toisessa ketjussa.

niin kuinka ollakaan, et muistanut millään tapaa käsitellä tätä lempiteemaasi, jonka mukaan yleisön osoittama kiinnostus antaa taiteelle oikeutuksen. Sen unohdit heti, kun yleisöksi ei käsitetä sinua eli valkoista heteromiestä, vaan - kauheaa - jopa nainen. Kirjallisuudelle, jonka yleisö on erityisesti naiset, ei pitäisi olla sijaa. Ei vaikka naiset nimenomaan ovat innokkaita kirjallisuuden kuluttajia. Hyvin huonosti osaat piilottaa sen, että oikeastaan haluaisit kaiken kulttuuritarjonnan olevan nimenomaan sinulle ja sinun kiinnostuksellesi suunnattua. Jos  se on jotain muuta, se on mielestäsi turhaa, tyhmää, tarpeetonta, huonoa, liian kallista, älywapaata, "apurahataiteilua"...Sellaiseen ei saisi edes yksityinen säätiö antaa yksityistä rahoitusta, eikä sellaisesta saisi yksityinen sanomalehti mitään kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 21, 2019, 00:56:08
No, oikeastaan en haluaisi juuri suuremmin yhteiskunnan harjoittamaa kulttuurirahoitusta, sen enempää mies- kuin naiskirjallisuudellekaan.
Rahoitus voisi tulla yksityisten tukijoiden kautta.

Yhteiskuntahan ei hyvää kirjallisuutta luo. Hyvä kirjallisuus syntyy yhteiskunnasta riippumatta.

Onko radikaali näkemys nyky-Suomessa?
LainaaHyvin huonosti osaat piilottaa sen, että oikeastaan haluaisit kaiken kulttuuritarjonnan olevan nimenomaan sinulle ja sinun kiinnostuksellesi suunnattua.
Täysin sinun tulkintasi, itse en tuollaista esitä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 21, 2019, 16:24:23
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 21, 2019, 00:56:08
No, oikeastaan en haluaisi juuri suuremmin yhteiskunnan harjoittamaa kulttuurirahoitusta, sen enempää mies- kuin naiskirjallisuudellekaan.
Rahoitus voisi tulla yksityisten tukijoiden kautta.

Yhteiskuntahan ei hyvää kirjallisuutta luo. Hyvä kirjallisuus syntyy yhteiskunnasta riippumatta.

Onko radikaali näkemys nyky-Suomessa?
LainaaHyvin huonosti osaat piilottaa sen, että oikeastaan haluaisit kaiken kulttuuritarjonnan olevan nimenomaan sinulle ja sinun kiinnostuksellesi suunnattua.
Täysin sinun tulkintasi, itse en tuollaista esitä.
Kulttuurin rahoituksesta aika suuri osa tulee yksityisiltä säätiöiltä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 22, 2019, 23:55:45
Kulttuuriministeriön budjetti 2019 on 6,4 miljardia euroa, josta aika paljon on tuettu taiteita. Kuten sanoin, en sinänsä pidä asiaa pahana, katson vaan, että ehkä liikaa.
Koska rahalle olisi tärkeämpiä kohteita.
Ei, en sano, että rahoitus tulisi lopettaa. Sitä voisi karsia jonkin verran, koska yhteiskunnalla ei ole varaa tärkeämpien rahoituskohteiden ollessa puutteessa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - helmikuu 23, 2019, 07:18:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 22, 2019, 23:55:45
Kulttuuriministeriön budjetti 2019 on 6,4 miljardia euroa, josta aika paljon on tuettu taiteita. Kuten sanoin, en sinänsä pidä asiaa pahana, katson vaan, että ehkä liikaa.
Koska rahalle olisi tärkeämpiä kohteita.
Ei, en sano, että rahoitus tulisi lopettaa. Sitä voisi karsia jonkin verran, koska yhteiskunnalla ei ole varaa tärkeämpien rahoituskohteiden ollessa puutteessa.

Nuo 6,4 miljardia eivät kuitenkaan ole taiteilija-apurahoja, vaan suurin osa rahasta kuluu taideinstituutioiden ylläpitoon. Vaikkapa siihen kirjastolaitokseen. Sitten myös olisi sytä suhteuttaa tuo kulttuuribudjetti mm. sen työllisyysvaikutuksiin. On typrrää tarkastella pelkkiä tukirahoja, kun kaikissa muissa budjettimenoissa kyllä myös tarastelaan sitä, mitä rahalla saadaan. Mm. työllisyysvaikutuksia. Esimerkiksi jonkun paikkakunnan kyky houkutella asukkaita korreloi mm. kulttuuritarjonnan kanssa. Jostain syystä ihmiset pakkautuu asumaan niihin kaupunkeihin, joissa on toimiva kulttuurielämä. Väestö vähenee paikkakunnilla, joilla ei ole teatteria, ei konsertteja, ei kulttuuria.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Renttu - maaliskuu 10, 2019, 20:25:00
John Steinbeckin kirje Marilyn Monroelle (http://www.openculture.com/2019/03/heres-john-steinbeck-asking-marilyn-monroe-for-her-autograph-1955.html) (openculture.com).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 11, 2019, 00:11:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 23, 2019, 07:18:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 22, 2019, 23:55:45
Kulttuuriministeriön budjetti 2019 on 6,4 miljardia euroa, josta aika paljon on tuettu taiteita. Kuten sanoin, en sinänsä pidä asiaa pahana, katson vaan, että ehkä liikaa.
Koska rahalle olisi tärkeämpiä kohteita.
Ei, en sano, että rahoitus tulisi lopettaa. Sitä voisi karsia jonkin verran, koska yhteiskunnalla ei ole varaa tärkeämpien rahoituskohteiden ollessa puutteessa.

Nuo 6,4 miljardia eivät kuitenkaan ole taiteilija-apurahoja, vaan suurin osa rahasta kuluu taideinstituutioiden ylläpitoon. Vaikkapa siihen kirjastolaitokseen. Sitten myös olisi sytä suhteuttaa tuo kulttuuribudjetti mm. sen työllisyysvaikutuksiin. On typrrää tarkastella pelkkiä tukirahoja, kun kaikissa muissa budjettimenoissa kyllä myös tarastelaan sitä, mitä rahalla saadaan. Mm. työllisyysvaikutuksia. Esimerkiksi jonkun paikkakunnan kyky houkutella asukkaita korreloi mm. kulttuuritarjonnan kanssa. Jostain syystä ihmiset pakkautuu asumaan niihin kaupunkeihin, joissa on toimiva kulttuurielämä. Väestö vähenee paikkakunnilla, joilla ei ole teatteria, ei konsertteja, ei kulttuuria.
Summaan käsittääkseni sisältyy myös tuota harkinnanvaraista tukea, mitä saavat 65 eri somalijärjestöä (koska osaavat vedättää!), ja ties kuinka monet yleiset monikulttuurihankkeet, joihin uppoaa vähintäänkin kymmeniä, ellei satoja miljoonia. Erilaisiin pienhankkeisiin uppoaa valtavia määriä suomalaisten veronmaksajien rahoja. Kokonaiskuvaa on vaikea saada, kuten Pauli Vahterakin sanoi arvioidessaan maahanmuuton kustannuksi n. 3,2 miljardia Euroa vuodessa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 11, 2019, 07:11:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 11, 2019, 00:11:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 23, 2019, 07:18:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 22, 2019, 23:55:45
Kulttuuriministeriön budjetti 2019 on 6,4 miljardia euroa, josta aika paljon on tuettu taiteita. Kuten sanoin, en sinänsä pidä asiaa pahana, katson vaan, että ehkä liikaa.
Koska rahalle olisi tärkeämpiä kohteita.
Ei, en sano, että rahoitus tulisi lopettaa. Sitä voisi karsia jonkin verran, koska yhteiskunnalla ei ole varaa tärkeämpien rahoituskohteiden ollessa puutteessa.

Nuo 6,4 miljardia eivät kuitenkaan ole taiteilija-apurahoja, vaan suurin osa rahasta kuluu taideinstituutioiden ylläpitoon. Vaikkapa siihen kirjastolaitokseen. Sitten myös olisi sytä suhteuttaa tuo kulttuuribudjetti mm. sen työllisyysvaikutuksiin. On typrrää tarkastella pelkkiä tukirahoja, kun kaikissa muissa budjettimenoissa kyllä myös tarastelaan sitä, mitä rahalla saadaan. Mm. työllisyysvaikutuksia. Esimerkiksi jonkun paikkakunnan kyky houkutella asukkaita korreloi mm. kulttuuritarjonnan kanssa. Jostain syystä ihmiset pakkautuu asumaan niihin kaupunkeihin, joissa on toimiva kulttuurielämä. Väestö vähenee paikkakunnilla, joilla ei ole teatteria, ei konsertteja, ei kulttuuria.
Summaan käsittääkseni sisältyy myös tuota harkinnanvaraista tukea, mitä saavat 65 eri somalijärjestöä (koska osaavat vedättää!), ja ties kuinka monet yleiset monikulttuurihankkeet, joihin uppoaa vähintäänkin kymmeniä, ellei satoja miljoonia. Erilaisiin pienhankkeisiin uppoaa valtavia määriä suomalaisten veronmaksajien rahoja. Kokonaiskuvaa on vaikea saada, kuten Pauli Vahterakin sanoi arvioidessaan maahanmuuton kustannuksi n. 3,2 miljardia Euroa vuodessa.

Yritä nyt keskittyä. Juu, summassa on jonkinlainen osuus myös harkinnanvaraista tukea. Tosin harkinnanvarainen tuki EI ole vain somalijärjestöille annettavaa tukea, vaan mm. vapaan kentän taiteen tuki on tuota harkinnanvaraista. Harkinnanvarainen siis tarkoittaa tukea, joka harkitaan joka kerralla eriksen ja uudestaan eli siinä ei ole esim. VOS-teatterien tuen jatkuvuutta. Maahanmuuton kustannukset taas eivät kuulu kulttuuribudjettiin, vaikka jotakin kulttuurirahoistusta kohdistuukin myös maahanmuuttajatoimintaan. Tuo 3,2 miljardia ei siis ole todellakaan maahanmuuttajien saama kulttuurirahoitus. Kokonaiskuvaa on todellakin vaikeaa saada, jos koko ajan tuohon sinun tapaasi sotkee keskenään aivan erilaisia tukia ja rahoja ja hyppelee ilman mitään logiikkaa juttelemaan välillä kultuuribudjetista, välillä maahanmuuton kustannuksista. "Erilaisia pienhankkeita" ovat monenmoiset täysin suomalaisvoimin ja suomalaisten toimin tehdyt paikallishankkeet. Joku patsas jonnekin pikkupaikkakunnalle, jokin lasten- ja nuorten taidetoimintatempaus, jokin tanssituotanto tai nuoren taiteilijan lyhyt residenssipätkä. On pelkkää höpinää sotkea kulttuurirahat ja maahanmuutto, sillä maahanmuuttajien kulttuuriin liittyvien tukirahojen lakkauttaminen on todellakin niin pienen pieni rahamäärä, että sillä ei todellakaan ole minkäänlaista käytännön merkitystä yhtään mihinkään. On todella typerää yrittää noita rahoja kauhistelemalla saada koko kulttuurin rahoitus kyseenalaiseksi.

On myös todella outoa, että kaiken sen maahanamuuttajien kulttuurisen surkeuden kauhistelemisen jälkeen sinusta siis ei pitäisi edes yrittää tarjota heille osallisuutta suomalaisessa kulttuurissa. Miten ajattelit heidän voivan oppia meiltä, jos heitä ei kulttuurin piiriin edes yritetä ottaa mukaan? Olisiko siis sinusta turvallisempaa antaa heidän luoda sitä omaa kulttuuriaan täysin irrallaan ja ihan vain keskenään, eikä vahingossakaan pyrkiä luomaan heille kulttuurista yhteyttä meihin suomalaisiin ja suomalaiseen kulttuuritoimintaan? Ilmeisesti siis maahanmuuttajien kulttuuritoiminnan pitäisis sinusta tapahtua moskeijoissa, niinkö? Porttikielto kaikkeen muuhun kulttuuritoimintaan, sillä siihenhän voi kulua muutama euro budjetista, mikä on hirveää ja vastustettavaa?

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Sepe - maaliskuu 11, 2019, 08:47:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 23, 2019, 07:18:59

... Esimerkiksi jonkun paikkakunnan kyky houkutella asukkaita korreloi mm. kulttuuritarjonnan kanssa. Jostain syystä ihmiset pakkautuu asumaan niihin kaupunkeihin, joissa on toimiva kulttuurielämä. Väestö vähenee paikkakunnilla, joilla ei ole teatteria, ei konsertteja, ei kulttuuria.

Minä koen asian toisin päin: kulttuurielämä kehittyy niissä kaupungeissa joissa on asukkaita. Kärjistäen: teatteri tulee kaupunkeihin joissa on asukkaita, ei niin päin että asukkaat tulevat kaupunkehin joissa on teatteri.
Muuttotappiokuntien ensimmäinen torjuntakeino ei ole teatteri.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 12, 2019, 01:12:37
Safiirille raha (=yhteiskunnan veroraha) on jotain, joka on vain paperilla, ei todellisuudessa.
Somali- tms. monikulttuurijärjestöt sinusta tarvitsevat rahaa. Minusta heillä itsellään on se velvollisuus sopeutua tänne.
Onhan se nyt naurettavaa, jos olemme kustantaneet somalijärjestöjä 1990-luvun alusta asti ja silti heidän sopeutuminen on heikkoa ja työllistyminen naurettavaa.
Kulttuuria ja uskontoa kai ei saa syyttää, eihän? ::)

Sepe: "Olen äärimmäisen kiltti."
Miksi olet, kun yhteiskunnallisia epäkohtia kohdatessaan tulee ÄRÄHTÄÄ, eikä olla kiltti?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 12, 2019, 06:41:06
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 12, 2019, 01:12:37
Safiirille raha (=yhteiskunnan veroraha) on jotain, joka on vain paperilla, ei todellisuudessa.
Höpö höpö. En vain niele sun kauhistelevia ja liiottelevia väitteittäsi. Se kulttuuribudjetti ei todellakaan ole kokonaan somlijärjestöille annettua rahaa. Mutta sinä haluat laittaa näiden välille yhtäläisyysmerkit.

Lainaa
Somali- tms. monikulttuurijärjestöt sinusta tarvitsevat rahaa. Minusta heillä itsellään on se velvollisuus sopeutua tänne.

No hyvin ovat sopeutuneet, jos osaavat toimia suomalaisen yhteiskunnan tapaan järjestöissä ja hakea toiminnalleen tukea kulttuurirahoista :) Ellet nyt sitten tarkoita, että ne suomalaiset, jotka toimivat järjestöissä ja hakevat toiminnalleen myös julkista rahoitusta, ovat sopeutumattomia.

Toope sun kritiikki olis tehokkaampaa, jos edes auttavasti osaisit puhua järkevästi ja perustaen argumentaatiosi tosiasialliseen tietoon. Nyt vain huidot ja kauhistelet.

PS. Tällä keskustelulla ei nyt ole enää mitään tekemistöä kirjallisuuden kanssa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 12, 2019, 18:25:12
Lastenkirjallisuuskin voi olla vaarallista ja myyntimenestys.  :)

(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.kirjasampo.fi%2Fsites%2Fdefault%2Ffiles%2Fstyles%2Fmedium%2Fpublic%2Fkulsa_cache%2Fimages%2Farmas.btj.fi%2Fcce0%2F847a%2Fcce0847aacfe8c682aa095121154db19%3Fitok%3DAk0Pao_b&hash=46dbed405261f8979b1ba3cc0a40eee3820a4842)

Tositapaukseen perustuva kuvakirja kahden urospingviinin kasvattamasta pingviininpoikasesta on ilmestymisensä (2005) jälkeen ollut jatkuvasti listan kärjessä kirjoista, joista on valitettu eniten amerikkalaisissa kirjastoissa. Kirjaa syytetään "homoseksuaalisen agendan ajamisesta". Teosta ei ole vielä suomeksi käännetty, mutta ruotsiksi se on saatavilla.

KIRJAKOHU! Kirjallisia teoksia kohujen keskellä (https://www.boksampo.fi/sv/node/6668)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 15, 2019, 23:28:56
Tuollaisia suositaan, Peppiä ja Tinttiä sensuroidaan. Hieno yhteiskunta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 16, 2019, 06:55:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 15, 2019, 23:28:56
Tuollaisia suositaan, Peppiä ja Tinttiä sensuroidaan. Hieno yhteiskunta.

Onko siis suosimista se, että kirja julkaistaan ja on saatavilla kirjastossa? Vai oliko suosimista se, että sitä ostetaan?? Kirja perustuu todellisin tapahtumiin. Olisiko niissä sinusta jotakin salattavaa, jota ei pidä julkaista - ehkei kenellekään kerto, ehkä biologien pitäisi leikkiä, etteivät näe koko asiaa?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 17, 2019, 00:11:24
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 16, 2019, 06:55:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 15, 2019, 23:28:56
Tuollaisia suositaan, Peppiä ja Tinttiä sensuroidaan. Hieno yhteiskunta.

Onko siis suosimista se, että kirja julkaistaan ja on saatavilla kirjastossa? Vai oliko suosimista se, että sitä ostetaan?? Kirja perustuu todellisin tapahtumiin. Olisiko niissä sinusta jotakin salattavaa, jota ei pidä julkaista - ehkei kenellekään kerto, ehkä biologien pitäisi leikkiä, etteivät näe koko asiaa?
Sallitaan kaikkia, Tinttiä ja Peppiäkin, sitä sanon. Ei pidä sensuroida mitään, vaikka eräillä on kova halu sensuuriin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 17, 2019, 08:50:25
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 17, 2019, 00:11:24
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 16, 2019, 06:55:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 15, 2019, 23:28:56
Tuollaisia suositaan, Peppiä ja Tinttiä sensuroidaan. Hieno yhteiskunta.

Onko siis suosimista se, että kirja julkaistaan ja on saatavilla kirjastossa? Vai oliko suosimista se, että sitä ostetaan?? Kirja perustuu todellisin tapahtumiin. Olisiko niissä sinusta jotakin salattavaa, jota ei pidä julkaista - ehkei kenellekään kerto, ehkä biologien pitäisi leikkiä, etteivät näe koko asiaa?
Sallitaan kaikkia, Tinttiä ja Peppiäkin, sitä sanon. Ei pidä sensuroida mitään, vaikka eräillä on kova halu sensuuriin.

Edelleen kysyn, mikä tuon kirjan (joka sinua ei miellytä) julkaisemisessa osoittaa suosimista?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 20, 2019, 23:29:46
No, Ruotsista ja kai Suomestakin löytyy esimerkkejä siitä, että jotkut julkisviranhaltijat haluavat asenteellista lastenkirjallisuutta. Ihan kuin et muka olisi asiasta kuullut?
Pois vanhat Tintit, Pepit sun muut. Tilalle jotain homopingviinejä... :-\
= Terveitä lapsia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 22, 2019, 07:35:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 20, 2019, 23:29:46
No, Ruotsista ja kai Suomestakin löytyy esimerkkejä siitä, että jotkut julkisviranhaltijat haluavat asenteellista lastenkirjallisuutta. Ihan kuin et muka olisi asiasta kuullut?
Pois vanhat Tintit, Pepit sun muut. Tilalle jotain homopingviinejä... :-\
= Terveitä lapsia.

Totta kai AINA pohditaan sitä, millaista opettavaista tai muuten vain oikeanlaista (jostakin näkökulmasta) kirjallisuutta lapsille tulisi tarjota. Tämä keskustelu nyt vain on ikiaikaista, eikä siinä ole mitään juuri nykyisyyteen tai vaikkapa erityisesti sukupuolitematiikkaan liittyvää. 70-luvulla piti lapsille tarjota sitä, mitä silloin pidettiin tarpeellisena ja jopa perinteisissä saduissa on agendansa. Asenteellisiahan ovat kaikki ns. opettavaiset tarinat ja sadut. Suoraan tai piilotetummin. Joku Roald Dahl sitten on esimerkiksi pyrkinyt kirjoittamaan vastoin näitä ajatuksia ja rikkomaan sellaista opettavaisuuden kaavaa, jonka olisi tarkoitus ohjata lapsia oikeaksi ajateltuun suuntaan (tottelevaisiksi ja kuuliaisiksi).

Mutta tietenkin, jos ensin päättää, mitä haluaa nähdä, voi lastenkirjallisuuden erilaiset ilmiöt tulkita siitä todisteeksi...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - maaliskuu 22, 2019, 09:25:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 20, 2019, 23:29:46
No, Ruotsista ja kai Suomestakin löytyy esimerkkejä siitä, että jotkut julkisviranhaltijat haluavat asenteellista lastenkirjallisuutta. Ihan kuin et muka olisi asiasta kuullut?
Pois vanhat Tintit, Pepit sun muut. Tilalle jotain homopingviinejä... :-\
= Terveitä lapsia.
Muistelen, että Peppi Pitkätossu -kirjoista tuli kohu, kun Pepin isä nimettiin niissä neekerikuninkaaksi, ja nimitystä pidettiin rasistisena ja halventavana. ja nykyaikaan sopimattomana, mitä se onkin. Tintissäkin taisi olla jokin vastaava rasimikohu. Pitääkö tuo vinkunasi tulkita siten, että sinusta on tervettä opettaa lapsille rasistisia asenteja?Terveempää kuin opettaa suvaitsevaisuutta esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan?

Myös hieman hassunkuristakin on kyllä tuo Peppi-kirjojen ihannointisi seuraavista syistä. Itse pidin niistä kovasti lapsena, ja pikkutytölle tuo hyväntahtoinen maailman vahvin tyttö tuntui olevan kiva optimismia valava ja voimaannuttava esikuva, feministinenkin. Hän oli anarkistinen, eikä suostunut siihen alistuvaan, sievään, tuppisuisen pelokkaaseen naisenmuottiin, johon konservatiiviset, tekopyhät ja ahdasmieliset yhteiskunnan tukipilareiksi itsensä kuvittelevat, sosiaalitantat ja muut paheksujat häntä yrittivät väkisin tunkea. Hän oli ennakkoluuloton ja rohkea. Orvoksi jäänyt pikkutyttö, jolla ei ole ketään nukuttamassa uneen tai pitämässä huolta, mutta joka silti pärjää. Ja ennen kaikkea hän oli tyttö - lastenkirjoissa ei tyttö päähenkilönä aiemmin kai ollut mikään itsestäänselvyys.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 23, 2019, 01:05:34
En ihannoi Peppiä, en lapsenakaan edes järin tykännyt. Arvostelen vain sitä, että tuollaisia ollaan nykyautoritaarisessa yhteiskunnassa kieltämässä tai syrjimässä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 23, 2019, 09:14:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 23, 2019, 01:05:34
En ihannoi Peppiä, en lapsenakaan edes järin tykännyt. Arvostelen vain sitä, että tuollaisia ollaan nykyautoritaarisessa yhteiskunnassa kieltämässä tai syrjimässä.

Pah. Maailman sivu on tullut muutoksia siihen, miten asioita ajatellaan olevan sopivaa kuvata. Se kertoo yhteiskunnassa vallitsevien asenteiden muuttumisesta. Se, mikä aiemmin on ollut jopa humaaniksi tai uudistusmieliseksi miellettyä, näyttäytyy myöhemmin syrjivänä ja kolonialistisena. Näin muuten luultavasti käy myös monille sellaisille ilmauksille, joita juuri nyt pidämme jopa valveutuneisuutta ja yhdenvertaisuusajattelua ilmaisevina. On jokseenkin naurettavaa leikkiä loukkaantunutta ja uhriutua siitä, että mm. kielellisten valintojen takaa paljastuvia ajattelumalleja tarkastellaan kriittisesti. Sellaista tapaa puhua, joka olisi varmasti, ikuisesti ja mistä tahansa näkökulmasta katsoen oikein ei ole olemassakaan. Eivätkä edes hyvää tarkoittavat ns. parannukset sanavalintoihin ole takuuvarmasti oikeita.

Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa kehitys siinä, miten puhutaan kuuroista. Jossain vaiheessa kuuroksi nimeämisen ajateltiin olevan syrjivää. Nykyään taas kuurot itse eivät halua tulla kutsutuiksi kuulovammaisiksi. Se nimittäin asettaa heidät heti asemaan, jossa kuulossa on vamma ja puute verrattuna normaaliin. Heissä on siis vika ja jotain puuttuu. Sen sijaan kuurous tai viittomakielisyys on ominaisuus, joka ei ole kuulevan normin kautta määrittynyt. Vielä joitakin vuosia sitten oli juurikin epäsopivaa sanoa kuuro ja kuulovammainen oli suositeltava ilmaus. Nykyään tällaista vammattomuuden normaaliudesta lähtevää näkökulmaa kritisoidaan ja kutsutaan ableismiksi. Kuuro ei ole toiskykyinen kuin vain silloin, kun yhteiskunta rakennetaan kuulemisen kvyn varaan. Jos kuuleva suomenkielinen joutuu keskelle viittomakielistä ympäristöä, on hän se toistaitoinen ja kielitaidottomuutensa johdosta avuton. Ihan kuten yhtä maailmankieltä espanjaa puhuva on suomenkielisessä ympäristössä vähän onneton ja tarvitsee tulkkausapua.

Peppi on oman aikansa tuote tässä suhteessa. Tarinan ansioita ei vähennä se, että siihen sisältyvä muutoksen esiintuoma vanhentunut yksityiskohta ilmaisussa todetaan. Toimintatapoja tässä voidaan sitten pohtia, eikä koko kirjan kieltäminen ehkä ole ainoa mahdollisuus. Parku hirveästä sensuurista heti, kun asia nousee keskusteluun, on lopulta pelkkää olkiukkoilua. Vastaavia keskusteluja käydään vaikkapa black face -perinteestä ja tiernapoikien esittämistradition suhteesta siihen. Sekään keskustelu ei typisty vain väittelyyn kieltämisestä / sallimisesta, vaan kyse on lopulta laajemmasta toimintamalliemme krittisestä tarkastelusta ja vaikkapa sen pohtimisesta, miksi mustaksi maskeerattu valkoinen sopii meidän mielestämme sujuvasti esittämään "murjaania", mutta valkoiseksi maalattu tai mustaihoinen ei voi missään tapauksessa esittää Kekkosta tai Väinämöistä tai vaikka Joutsenlammen valkoista joutsenta. Ns. ratkaisu ei ole siinä, mikä kielletään tai sallitaan, vaan tärkein sisältö on ITSE KESKUSTELUSSA, joka auttaa laajentamaan omaa ajattelua ja ymmärtämään muitakin kuin vain omaa näkökulmaa.

Miltä Toope sinusta kuulostaa tämä kuvaus sinusta:
Lainaatyypillinen suomalainen on "saamaton ja hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen".
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3318804-ruotsalaisille-kallonmittaajille-suomalaiset-olivat-rotujen-pohjasakkaa

Lainaa"Toisinaan kylmä ja tylsä, toisinaan intohimoinen, eläimellinen, hirveä julmuus ei ole hänelle vierasta - jopa väkivallantöissä kovettuneet venäläiset sotilaat näkivät punaisten suomalaisten menevän liian pitkälle ja yrittivät hillitä heidän pahimpia roistontöitään."
http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/suomrot/suo1900.html


Onko tarvetta päivittää tätä käsitystä vai onko siihen kriittisesti puuttuminen sensuuria?




Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - maaliskuu 23, 2019, 11:12:43
Ihan toiseen aiheeseen...

Luin - 60 luvulla Arthur C Clarken Avaruusseikkailu 2001.

Olin haltioissani ja aloin keräämään tieteistarinoita kirjahyllyyni. Kyllästyin lopulta ja lahjoitin ko. kirjat Lappeenrannan Maakuntakirjastoon.
Opin kuitenkin että kaikissa tieteistarinoissa on maanpäällisen ihmiselämän koukeroista, kokemisista, juonen kulku tehty. Tietysti jotain tulevaisuuden ennustamistakin on ollut mukana.
Kuten esimerkiksi Jules Vernen 'Maasta kuuhun'.


Yksikään kirja ei ymmärtääkseni kerro mitään maan ulkopuolisen älyn ilmaantumisesta pallollemme, paitsi oma tutkielmani, jossa mainitsen Andromedan tähtijärjestelmästä tulleesta sanomasta jonka otin tosissani.


Tervehdyin vammoistani ja opin huomaamaan, että eri asteista älykkyyttä on vammaisillakin, jopa minulla, vaikka monet väittivät - oletan - toista.

Kiva kun tällainen ketju on luotu

Ystävällisesti

Muisto Keijo Kullervo
PS. Mielenkiinnolla seurasin psykologisten kirjojen välityksellä missä mennään... Jäi mieleeni Yrjö Kallien kirja 'Elämmekö unessa' ja Reima Kampman sivupersoonia käsittelevä tutkimus hypnoosien avulla.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 25, 2019, 21:35:17
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 23, 2019, 09:14:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 23, 2019, 01:05:34
En ihannoi Peppiä, en lapsenakaan edes järin tykännyt. Arvostelen vain sitä, että tuollaisia ollaan nykyautoritaarisessa yhteiskunnassa kieltämässä tai syrjimässä.

Pah. Maailman sivu on tullut muutoksia siihen, miten asioita ajatellaan olevan sopivaa kuvata. Se kertoo yhteiskunnassa vallitsevien asenteiden muuttumisesta. Se, mikä aiemmin on ollut jopa humaaniksi tai uudistusmieliseksi miellettyä, näyttäytyy myöhemmin syrjivänä ja kolonialistisena. Näin muuten luultavasti käy myös monille sellaisille ilmauksille, joita juuri nyt pidämme jopa valveutuneisuutta ja yhdenvertaisuusajattelua ilmaisevina. On jokseenkin naurettavaa leikkiä loukkaantunutta ja uhriutua siitä, että mm. kielellisten valintojen takaa paljastuvia ajattelumalleja tarkastellaan kriittisesti. Sellaista tapaa puhua, joka olisi varmasti, ikuisesti ja mistä tahansa näkökulmasta katsoen oikein ei ole olemassakaan. Eivätkä edes hyvää tarkoittavat ns. parannukset sanavalintoihin ole takuuvarmasti oikeita.

Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa kehitys siinä, miten puhutaan kuuroista. Jossain vaiheessa kuuroksi nimeämisen ajateltiin olevan syrjivää. Nykyään taas kuurot itse eivät halua tulla kutsutuiksi kuulovammaisiksi. Se nimittäin asettaa heidät heti asemaan, jossa kuulossa on vamma ja puute verrattuna normaaliin. Heissä on siis vika ja jotain puuttuu. Sen sijaan kuurous tai viittomakielisyys on ominaisuus, joka ei ole kuulevan normin kautta määrittynyt. Vielä joitakin vuosia sitten oli juurikin epäsopivaa sanoa kuuro ja kuulovammainen oli suositeltava ilmaus. Nykyään tällaista vammattomuuden normaaliudesta lähtevää näkökulmaa kritisoidaan ja kutsutaan ableismiksi. Kuuro ei ole toiskykyinen kuin vain silloin, kun yhteiskunta rakennetaan kuulemisen kvyn varaan. Jos kuuleva suomenkielinen joutuu keskelle viittomakielistä ympäristöä, on hän se toistaitoinen ja kielitaidottomuutensa johdosta avuton. Ihan kuten yhtä maailmankieltä espanjaa puhuva on suomenkielisessä ympäristössä vähän onneton ja tarvitsee tulkkausapua.

Peppi on oman aikansa tuote tässä suhteessa. Tarinan ansioita ei vähennä se, että siihen sisältyvä muutoksen esiintuoma vanhentunut yksityiskohta ilmaisussa todetaan. Toimintatapoja tässä voidaan sitten pohtia, eikä koko kirjan kieltäminen ehkä ole ainoa mahdollisuus. Parku hirveästä sensuurista heti, kun asia nousee keskusteluun, on lopulta pelkkää olkiukkoilua. Vastaavia keskusteluja käydään vaikkapa black face -perinteestä ja tiernapoikien esittämistradition suhteesta siihen. Sekään keskustelu ei typisty vain väittelyyn kieltämisestä / sallimisesta, vaan kyse on lopulta laajemmasta toimintamalliemme krittisestä tarkastelusta ja vaikkapa sen pohtimisesta, miksi mustaksi maskeerattu valkoinen sopii meidän mielestämme sujuvasti esittämään "murjaania", mutta valkoiseksi maalattu tai mustaihoinen ei voi missään tapauksessa esittää Kekkosta tai Väinämöistä tai vaikka Joutsenlammen valkoista joutsenta. Ns. ratkaisu ei ole siinä, mikä kielletään tai sallitaan, vaan tärkein sisältö on ITSE KESKUSTELUSSA, joka auttaa laajentamaan omaa ajattelua ja ymmärtämään muitakin kuin vain omaa näkökulmaa.

Miltä Toope sinusta kuulostaa tämä kuvaus sinusta:
Lainaatyypillinen suomalainen on "saamaton ja hidas, raskastekoinen ja kömpelö ruumiinliikkeissään, kaikin tavoin hyvin vanhoillinen".
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3318804-ruotsalaisille-kallonmittaajille-suomalaiset-olivat-rotujen-pohjasakkaa

Lainaa"Toisinaan kylmä ja tylsä, toisinaan intohimoinen, eläimellinen, hirveä julmuus ei ole hänelle vierasta - jopa väkivallantöissä kovettuneet venäläiset sotilaat näkivät punaisten suomalaisten menevän liian pitkälle ja yrittivät hillitä heidän pahimpia roistontöitään."
http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/suomrot/suo1900.html


Onko tarvetta päivittää tätä käsitystä vai onko siihen kriittisesti puuttuminen sensuuria?
En kieltäisi tuollaisia näkemyksiä yhtään enempää kuin sarjakuvaa "Tintti Afrikassa". Tuollaiset aikalaiskuvaukset ja kulttuurisidonnaiset näkemykset vain ovat historiaamme. En minä kieltäisi omistamaani kirjaa vuodelta 1924 (Kansainvälinen juutalainen), jossa Henry Ford (just se autopohatta) kertoo juutalaisista täysin vainoharhaisia näkemyksiä ja ruokki Hitleriä. Ei noiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä, eikä pidäkään. Näen vaan, että tuollaisten kieltäminen/sensurointi toimii yhteiskuntakäsitystämme vastaan.

Emme voi väittää puolustavamme sananvapautta, ellemme samalla hyväksy sitä paskamaista julkaisuakin. Ongelmien kohtaaminen on aikuisuutta ja kypsyyttä, ei niiden vältteleminen. Minun ei tarvitse pitää kaikesta, mitä suomalaisista kirjoitetaan. En silti näe itselläni oikeutta estää toisia esittämästä ikäviä näkemyksiä historiastamme tai nykytilanteestammekaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 26, 2019, 16:07:36
No mitäs sille homopingukirjalle sun mielestä pitäis tehdä, ettei kyse olisi vastustamastasi tyrkyttämisestä? Saako sen jukaista, saako sitä mainostaa ja markkinoida, saako laittaa kirjastoon näkyvälle paikalle uutuskirjana? Miten tämä kirja saatetaan saataville ilman, että kyse on paheksumastasi suosimisesta?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Topi - maaliskuu 26, 2019, 17:36:33
Peppi-kirjoissa tehtiin 2015 julkaistun ruotsinkielisen koko teossarjan 70-vuotisjuhlapainoksen myötä sellainen ratkaisu (https://www.metro.se/artikel/pippis-pappa-inte-l%C3%A4ngre-negerkung-h%C3%A4r-%C3%A4r-hans-nya-titel-xr), että alkuperäinen "negerkung" muutettiin. Ilmeisesti siinä on vähän vaihtelevia muotoja uutistekstistä poiketen, eli joskus hän on " "härskare av kurrekurredutterna"" ja joskus "Söderhavskung på Kurrekurreduttön".

Uutisjutussa Astridin tytär kertoo ensin haranneensa muutosta vastaan, mutta olleensa silloin 'vähän liian vanha' ja tulleensa toiselle kannalle. Minusta ne uudet ruotsalaiset termit, varsinkin tuo "härskaren till kurrekurredutterna" tosi hyvin noudattavat sitä henkeä, mikä alkuperäisessäkin sanassa on ollut tarkoituksella kummallista tai hauskaa tai sellaista, että tässä nyt vain esitetään lapsille joku mystinen tai outo asia eikä selitetä sitä sen kummemmin.

Tässä ollennaista on, että nyt "neekeri" on ihan oikeasti ja melko yksiselitteisesti latautunut termi ja haukkumasana, halusipa sitä tai ei. Yhtä lailla olennaista on minusta että se, että joku voisi olla musta, ei ole enää samalla tavalla mystistä tai outoa.

Yleensähän kirjallisuutta ei kovin helposti muovata sen takia, että kieli ja yhteiskunta muuttuvat. Mutta tässä tapauksessa se on pienen makustelun jälkeen yllättävän helppo hyväksyä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 27, 2019, 09:11:05
Lainaus käyttäjältä: Topi - maaliskuu 26, 2019, 17:36:33
Peppi-kirjoissa tehtiin 2015 julkaistun ruotsinkielisen koko teossarjan 70-vuotisjuhlapainoksen myötä sellainen ratkaisu (https://www.metro.se/artikel/pippis-pappa-inte-l%C3%A4ngre-negerkung-h%C3%A4r-%C3%A4r-hans-nya-titel-xr), että alkuperäinen "negerkung" muutettiin. Ilmeisesti siinä on vähän vaihtelevia muotoja uutistekstistä poiketen, eli joskus hän on " "härskare av kurrekurredutterna"" ja joskus "Söderhavskung på Kurrekurreduttön".

Uutisjutussa Astridin tytär kertoo ensin haranneensa muutosta vastaan, mutta olleensa silloin 'vähän liian vanha' ja tulleensa toiselle kannalle. Minusta ne uudet ruotsalaiset termit, varsinkin tuo "härskaren till kurrekurredutterna" tosi hyvin noudattavat sitä henkeä, mikä alkuperäisessäkin sanassa on ollut tarkoituksella kummallista tai hauskaa tai sellaista, että tässä nyt vain esitetään lapsille joku mystinen tai outo asia eikä selitetä sitä sen kummemmin.

Tässä ollennaista on, että nyt "neekeri" on ihan oikeasti ja melko yksiselitteisesti latautunut termi ja haukkumasana, halusipa sitä tai ei. Yhtä lailla olennaista on minusta että se, että joku voisi olla musta, ei ole enää samalla tavalla mystistä tai outoa.

Yleensähän kirjallisuutta ei kovin helposti muovata sen takia, että kieli ja yhteiskunta muuttuvat. Mutta tässä tapauksessa se on pienen makustelun jälkeen yllättävän helppo hyväksyä.

Pepin isän kuninkuudessa hauskaa oli tavallaan se, että hän siis ei ollut neekeri. Näin siis neekerikuninkuus ei tarkoita neekeriyttä. Toisaalta tämän päivän näkökulmasta lievää epämukavuutta aiheuttaa ajatus, että kun valkoihoinen ajautuu Etelämeren saarelle, hänestä heti tehdään kuningas. Neekerikuningas saa siis merkityksen 'neekereiden kuningas'.

Tavallaan pieni päivitys tässä on jopa Pepin hengen mukaista, sillä jos jotain, niin tällaista paremman väen kunnioitusoletustahan Peppi ei todellakaan harjoittanut. Ei edes ymmärtänyt, että olisi pitänyt. Se luutuneiden asenteiden, auktoriteettien ja vakiintuneiden tottumusten vastainen anarkisti-Peppi on enemmän itsensä, kun häneen ei liitetä mitään kolonialistisia sävyjä. Saattaa olla, että tämä osa tarinasta olisi nykypäivänä kirjoittaen saanut hieman toisenlaisen muodon, vaikka tämän asian merkitys kirjassa lienee enemmän siinä, että Peppi tosiaan elelee yksinään vanhempien ollessa jossain muualla ja tavoittamattomissa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 27, 2019, 21:45:09
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 26, 2019, 16:07:36
No mitäs sille homopingukirjalle sun mielestä pitäis tehdä, ettei kyse olisi vastustamastasi tyrkyttämisestä? Saako sen jukaista, saako sitä mainostaa ja markkinoida, saako laittaa kirjastoon näkyvälle paikalle uutuskirjana? Miten tämä kirja saatetaan saataville ilman, että kyse on paheksumastasi suosimisesta?
Saa laittaa vaihtoehdoksi, Tinttien rinnalle. En hyväksy sitä, että kirjastot sensuroivat näkemyksiä, kuten on tapahtunut.
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3780178/Turkulaisen+kirjastonhoitajan+Facebookkirjoitus+nosti+raivon++paallikko+paatti+ryhtya+tarvittaviin+toimenpiteisiin (https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3780178/Turkulaisen+kirjastonhoitajan+Facebookkirjoitus+nosti+raivon++paallikko+paatti+ryhtya+tarvittaviin+toimenpiteisiin)
Tuollaista tai sarjakuvien sensurointia en vaan oikein hyväksy.
Miksikö? Koska kirjasensuurista on lyhyt askel nettisensuuriin = kirjojen polttaminen.

Lainaa15. Viranomaisille valittamisen kulttuuri

Haluatko tienata helppoa rahaa? Rupea ammattiuhriksi ja kerjää itsellesi joukkorahoitusta.

Pilkkaako joku sinua Twitterissä? Vikise seksismistä ja hanki hänelle potkut työpaikastaan.

Haluatko kostaa ex-rakastajallesi? Syytä raiskauksesta ja hanki hänelle potkut koulusta tai pidätys ilman vähäisintäkään todistusaineistoa. Vaikka häntä ei todettaisikaan syylliseksi, hänen elämänsä menee silti pilalle.



16. Holhousvaltiokulttuuri

Aikamme ammattivalittajat valittavat, että heidän täytyy osoittaa ruikutuksensa aina hallitukselle saakka saadakseen hakemaansa hemmottelua. Heidän mielestään Isonveljen pitäisi muuttaa koko yhteiskunta jättimäiseksi "turvalliseksi tilaksi" ja lelliä heitä ilmaislahjoilla hautaan asti.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/ (https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 28, 2019, 07:47:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 27, 2019, 21:45:09
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 26, 2019, 16:07:36
No mitäs sille homopingukirjalle sun mielestä pitäis tehdä, ettei kyse olisi vastustamastasi tyrkyttämisestä? Saako sen jukaista, saako sitä mainostaa ja markkinoida, saako laittaa kirjastoon näkyvälle paikalle uutuskirjana? Miten tämä kirja saatetaan saataville ilman, että kyse on paheksumastasi suosimisesta?
Saa laittaa vaihtoehdoksi, Tinttien rinnalle. En hyväksy sitä, että kirjastot sensuroivat näkemyksiä, kuten on tapahtunut.
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3780178/Turkulaisen+kirjastonhoitajan+Facebookkirjoitus+nosti+raivon++paallikko+paatti+ryhtya+tarvittaviin+toimenpiteisiin (https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3780178/Turkulaisen+kirjastonhoitajan+Facebookkirjoitus+nosti+raivon++paallikko+paatti+ryhtya+tarvittaviin+toimenpiteisiin)
Tuollaista tai sarjakuvien sensurointia en vaan oikein hyväksy.
Miksikö? Koska kirjasensuurista on lyhyt askel nettisensuuriin = kirjojen polttaminen.

Lainaa15. Viranomaisille valittamisen kulttuuri

Haluatko tienata helppoa rahaa? Rupea ammattiuhriksi ja kerjää itsellesi joukkorahoitusta.

Pilkkaako joku sinua Twitterissä? Vikise seksismistä ja hanki hänelle potkut työpaikastaan.

Haluatko kostaa ex-rakastajallesi? Syytä raiskauksesta ja hanki hänelle potkut koulusta tai pidätys ilman vähäisintäkään todistusaineistoa. Vaikka häntä ei todettaisikaan syylliseksi, hänen elämänsä menee silti pilalle.



16. Holhousvaltiokulttuuri

Aikamme ammattivalittajat valittavat, että heidän täytyy osoittaa ruikutuksensa aina hallitukselle saakka saadakseen hakemaansa hemmottelua. Heidän mielestään Isonveljen pitäisi muuttaa koko yhteiskunta jättimäiseksi "turvalliseksi tilaksi" ja lelliä heitä ilmaislahjoilla hautaan asti.
https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/ (https://sarastuslehti.com/2016/12/19/20-rappeutunutta-kulttuuria-jotka-muodostavat-aikamme-dystopian/)

Niin siis - vielä hetki sitten sinusta tuon kirjan julkaiseminen ja markkinoiminen lukijoille oli liikaa. Miten ajattelet nyt? Saako sen julkaista, saako sen julkaisemisesta kertoa potentiaalisille lukijoille ja saako sen liittää kirjastojen valikoimiin?

Kaiketi sinäkin ymmärrät, ettei tuo kirja ole mikään tinttien ja peppien vastainen teko, eikä sillä oteta mitään kantaa siihen, pitäisikö niihin tehdä nykyajattelun mukaisia muutoksia. Nostamalla tuon kirjan tähän keskusteluun jonkinlaisen "varoittavana esimerkkinä", teet itse juuri sitä samaa, mitä kritisoit: kyseenalaistat sen, millaisia kirjoja saa kirjoittaa. Keskustelu Pepistä tai Tintistä ei tarvitse tuota pingviinikirjaa. Ei edes siihen, että kauhistellaan, millaisia kirjoja sitten "saa" julkaista. Juuri silloinhan hyväksytään se ajattelu, jossa kirjan sisältö määrittää julkaisun hyväksyttävyyden - eli kannatetaan sensuuria.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 30, 2019, 02:19:59
En ole kieltämässä kirjoja, koska en ole vihervasemmistolainen. Minä arvostelen mitä haluan, en silti ole kieltämässä mitään.
Vihervasurikirjanpolttajat ovat heitä, jotka haluavat tiettyjä kirjoja tai sarjakuvia poistettavaksi tai artisteja kiellettäviksi festareilta, kuten nyt Peitsamon tapauksessa.
Vihervasemmisto sensuuria haluaa, ei oikeisto.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 30, 2019, 08:13:36
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 30, 2019, 02:19:59
En ole kieltämässä kirjoja, koska en ole vihervasemmistolainen. Minä arvostelen mitä haluan, en silti ole kieltämässä mitään.
Vihervasurikirjanpolttajat ovat heitä, jotka haluavat tiettyjä kirjoja tai sarjakuvia poistettavaksi tai artisteja kiellettäviksi festareilta, kuten nyt Peitsamon tapauksessa.
Vihervasemmisto sensuuria haluaa, ei oikeisto.

Miksi siis tätä sensuurivastaisuuttasi esittelet siten, että nostat esiin krijan, joka mielestäsi on huono kirja lapsille? Minusta tuo on vähintään flirttailua sensurointimielisyyden kanssa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 30, 2019, 23:59:08
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 30, 2019, 08:13:36
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 30, 2019, 02:19:59
En ole kieltämässä kirjoja, koska en ole vihervasemmistolainen. Minä arvostelen mitä haluan, en silti ole kieltämässä mitään.
Vihervasurikirjanpolttajat ovat heitä, jotka haluavat tiettyjä kirjoja tai sarjakuvia poistettavaksi tai artisteja kiellettäviksi festareilta, kuten nyt Peitsamon tapauksessa.
Vihervasemmisto sensuuria haluaa, ei oikeisto.

Miksi siis tätä sensuurivastaisuuttasi esittelet siten, että nostat esiin krijan, joka mielestäsi on huono kirja lapsille? Minusta tuo on vähintään flirttailua sensurointimielisyyden kanssa.
Asia, jota vihervasurit eivät ymmärrä! Asioita voidaan arvostella vaatimatta mielipiteen kieltämistä. :-X
Ottakaa opiksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - maaliskuu 31, 2019, 08:36:48
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 30, 2019, 23:59:08
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 30, 2019, 08:13:36
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 30, 2019, 02:19:59
En ole kieltämässä kirjoja, koska en ole vihervasemmistolainen. Minä arvostelen mitä haluan, en silti ole kieltämässä mitään.
Vihervasurikirjanpolttajat ovat heitä, jotka haluavat tiettyjä kirjoja tai sarjakuvia poistettavaksi tai artisteja kiellettäviksi festareilta, kuten nyt Peitsamon tapauksessa.
Vihervasemmisto sensuuria haluaa, ei oikeisto.

Miksi siis tätä sensuurivastaisuuttasi esittelet siten, että nostat esiin krijan, joka mielestäsi on huono kirja lapsille? Minusta tuo on vähintään flirttailua sensurointimielisyyden kanssa.
Asia, jota vihervasurit eivät ymmärrä! Asioita voidaan arvostella vaatimatta mielipiteen kieltämistä. :-X
Ottakaa opiksi.

Mutta ethän sä sitä kirjaa oikeastaan arvostellut millään tapaa. Sun ainoa kritiikin tapaisesi oli, että se on (aiheen takia) huono. Oletkohan sitä edes lukenut? Kritiikkisi kohdistui vain siihen, että tuollainen aihe on huono lastenkirjalle. Siis - tällaisesta luonnossa esiintyvästä ilmiöstä ei pitäisi lasten saada tietää. Hmm. Sanoisin, että miten vain tätä asiaa katsoo, tuntuu näkemyksesi todella kummalliselta. Selitä ihmeessä, MIKÄ siinä kirjassa oli huonoa, ja miksi luonnossa tehdyistä havainnoista ei saa kirjoittaa lapsille. Kirjoita nyt sitten jotain sellaista, mitä voisi edes kutsua kritiikiksi.

Yritä nyt muistaa sekin, että jos joku kritisoi sun kommentteja, niin ei se tarkoita, että kritisoija onkin jollain tapaa vastuussa jostain "vihervassureiden sensurointimallista". Mä nyt ihan vain kritisoin sun tapaa esittää ns. kritiikkisi noin kyseenalaisella tavalla kuin teit. Kun itse asiassahan sinä puutuit siihen tapaan, miten joku muu jossain tällaista omaa kritiikkiään esittää.

Peppiähän siis ei ole kielletty. Onpahan vain päivitetty muutama sana vanhasta kirjasta, kun sanavalinta on todettu nykykäsityksen mukaan hieman ongelmalliseksi. Eikä sitä Tinttiäkään ole kielletty. Meiltäkin löytyy kotoa kyseinen Tintti. Tosin se ei ole tasoltaan ihan muiden Tinttien veroinen. Lapset on silti saaneet ihan vapaasti sen lukea - sensuroimattomana. Vanhassa asussa olevan Pepinkin.

Kirjaston valikoimia pitää tietenkin jatkuvasti päivittää ja pohtia, millaiset kirjat tänään on syytä sinne hyllylle laittaa ja millaiset kirjat ehkä alkavat olla jollain tapaa aikansa eläneitä. Tietenkin sitten monet aikuiset kokee aivan pyhäinhäväistyksenä sen, jos heidän oman lapsuutensa kirjojen ajatellaan olevan vanhentuneita. Tyypillisestihän omille lapsille jotenkin halutaan tarjota se sama itselle aikoinaan merkityksellinen elämys. Joskus tällaiset elämykset ovat elämyksiä jälkikasvullekin, mutta aika usein eivät olekaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 05, 2019, 00:52:35
Juu, annetaan ihmisten, lastenkin, vapaasti lukea, mitä haluavat. Itse päättäkööt.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 05, 2019, 07:43:58
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2019, 00:52:35
Juu, annetaan ihmisten, lastenkin, vapaasti lukea, mitä haluavat. Itse päättäkööt.

Niin. Miksi siis mariset jostain lastenkirjasta? Mikset anna lasten päättää itse, mitä lukevat? Muistithan tarjota kirjaa omille lapsillesi, jotta voivat lukemisestaan sitten päättää!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 07, 2019, 00:21:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 05, 2019, 07:43:58
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2019, 00:52:35
Juu, annetaan ihmisten, lastenkin, vapaasti lukea, mitä haluavat. Itse päättäkööt.

Niin. Miksi siis mariset jostain lastenkirjasta? Mikset anna lasten päättää itse, mitä lukevat? Muistithan tarjota kirjaa omille lapsillesi, jotta voivat lukemisestaan sitten päättää!
Annoinkin. En antanut vihervasemmistolaisten mediaihmisten tai poliitikkojen sanella, mitä pitäisi lukea. Siksi meillä luettiin aikoinaan varsin perinteisiä satuja ja lastenkirjoja, ei mitään häiriintynyttä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 07, 2019, 08:32:23
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 07, 2019, 00:21:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 05, 2019, 07:43:58
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 05, 2019, 00:52:35
Juu, annetaan ihmisten, lastenkin, vapaasti lukea, mitä haluavat. Itse päättäkööt.

Niin. Miksi siis mariset jostain lastenkirjasta? Mikset anna lasten päättää itse, mitä lukevat? Muistithan tarjota kirjaa omille lapsillesi, jotta voivat lukemisestaan sitten päättää!
Annoinkin. En antanut vihervasemmistolaisten mediaihmisten tai poliitikkojen sanella, mitä pitäisi lukea. Siksi meillä luettiin aikoinaan varsin perinteisiä satuja ja lastenkirjoja, ei mitään häiriintynyttä.

Jaa että kuinkas monta kertaa sä tarjosit sitä pingviinikirjaa?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 08, 2019, 00:26:12
En tyrkytä homosaatiota kenenkään lapsille. Ei muidenkaan pitäisi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 08, 2019, 08:47:07
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 08, 2019, 00:26:12
En tyrkytä homosaatiota kenenkään lapsille. Ei muidenkaan pitäisi.

Eli - jos tarjotaan pingviinikirjaa luettavaksi, on kyse "tyrkyttämisestä", mutta jos tarjotaan Peppiä luettavaksi, niin kyse on valinnanmahdollisuuden tarjoamisesta. On aika järkyttävää, että et itse pysty ilmeisesti näkemään, mikä tässä ajattelutavassasi mättää - loogisesti. Kaikkein kummallisinta asiassa on se, että pingviinikirja perustuu siis todellisiin luonnon tapahtumiin. Luonto itse siis ilmeisesti "tyrkyttää homosaatiota", mutta meidän pitää laittaa kädet silmille ja estää lapsia katsomasta tapahtumia, koska se on "luonnotonta". Kukakohan tässä onkaan se, joka haluaa valikoida tarkasti, mitä lapsille tarjotaan...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 08, 2019, 23:52:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 08, 2019, 08:47:07
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 08, 2019, 00:26:12
En tyrkytä homosaatiota kenenkään lapsille. Ei muidenkaan pitäisi.

Eli - jos tarjotaan pingviinikirjaa luettavaksi, on kyse "tyrkyttämisestä", mutta jos tarjotaan Peppiä luettavaksi, niin kyse on valinnanmahdollisuuden tarjoamisesta. On aika järkyttävää, että et itse pysty ilmeisesti näkemään, mikä tässä ajattelutavassasi mättää - loogisesti. Kaikkein kummallisinta asiassa on se, että pingviinikirja perustuu siis todellisiin luonnon tapahtumiin. Luonto itse siis ilmeisesti "tyrkyttää homosaatiota", mutta meidän pitää laittaa kädet silmille ja estää lapsia katsomasta tapahtumia, koska se on "luonnotonta". Kukakohan tässä onkaan se, joka haluaa valikoida tarkasti, mitä lapsille tarjotaan...
Ei luontomme homoja tyrkytä, yhteiskuntamme niin tekee. Luonto elää heterosti, koska lisääntyy siten.

Joo, mennään taas vähän kirjallisuusaiheesta sivuun.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - huhtikuu 09, 2019, 07:37:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 08, 2019, 23:52:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 08, 2019, 08:47:07
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 08, 2019, 00:26:12
En tyrkytä homosaatiota kenenkään lapsille. Ei muidenkaan pitäisi.

Eli - jos tarjotaan pingviinikirjaa luettavaksi, on kyse "tyrkyttämisestä", mutta jos tarjotaan Peppiä luettavaksi, niin kyse on valinnanmahdollisuuden tarjoamisesta. On aika järkyttävää, että et itse pysty ilmeisesti näkemään, mikä tässä ajattelutavassasi mättää - loogisesti. Kaikkein kummallisinta asiassa on se, että pingviinikirja perustuu siis todellisiin luonnon tapahtumiin. Luonto itse siis ilmeisesti "tyrkyttää homosaatiota", mutta meidän pitää laittaa kädet silmille ja estää lapsia katsomasta tapahtumia, koska se on "luonnotonta". Kukakohan tässä onkaan se, joka haluaa valikoida tarkasti, mitä lapsille tarjotaan...
Ei luontomme homoja tyrkytä, yhteiskuntamme niin tekee. Luonto elää heterosti, koska lisääntyy siten.

Joo, mennään taas vähän kirjallisuusaiheesta sivuun.

Se pingviinikirja perustuu luonnossa ilmenneeseen todellisuuden tapahtumaan. Jos luonnon monimuotoisuudelta sulkee silmänsä, ei oikeastaan enää näe luontoa, vaan oman kuvitelmansa siitä. Jos luonnosta valikoidaan vain sopivat asiat kirjojen aiheeksi, on luonto unohdettu ja siirrytty harrastamaan ideologista tyrkytystä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juha - huhtikuu 09, 2019, 20:04:04

https://fi.wikipedia.org/wiki/10_syyt%C3%A4_tuhota_kaikki_sometilit_nyt

Uutuuskirja, tältä vuodelta. Suosittelen.

Jos joku lukenut, niin mitä mietteitä herännyt?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - huhtikuu 10, 2019, 18:33:13
Kirjasuositus:

Mia Kankimäki:

-naiset ,joita ajattelen öisin

-sivuja;446 ,ei tuntunut liian pitkältä!

Saatelma kirjailijalta: Olen löytänyt heidät, historian naiset jotka tekivät mitä halusivat

-he olivat kirjailijoita, tutkimusmatkailijoita, masentuneita,vanhojapiikoja,savannilla ratsastajia,renesanssitaiteiljoita
-mistä he ammensivat rohkeutensa?
-miksi he ovat ilmestyneet minulle?
-futonilla maatessa mieleen iskee suuruudenhullu ajatus!"#
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - huhtikuu 10, 2019, 18:38:13
kirja suositus kirjasta, Naiset joita ajattelen öisin:jatkuu

miia kankimäki :1971 Helsinki

-jätti työnsä kustantamossa, syntyi esikoisteos: 2013,Asioita, jotka saavat sydämmen lyömään nopeammin

-se valittiin vuoden matkakirjaks ja palkitiin Helmet-kirjallisuuspalkinnolla

-se on käännetty viroksi ja italiaksi

-kankimäki sekoittaa lajityyppejä, liikkuu kauno-ja tietokirjallisuuden rajalla!
:)

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 13, 2019, 00:30:40
Jordan Petersonin 12 ohjetta on oikeasti aika hyvä kirja, suosittelen suvakeillekin.
https://www.suomenuutiset.fi/jordan-peterson-takoo-rauta-kuumaa-12-rules-for-life-elamantaito-opas-tuli-seka-kaupallinen-hitti-etta-liberaalien-ykkosinhokki/ (https://www.suomenuutiset.fi/jordan-peterson-takoo-rauta-kuumaa-12-rules-for-life-elamantaito-opas-tuli-seka-kaupallinen-hitti-etta-liberaalien-ykkosinhokki/)
Ihminen voi järkeistää elämäänsä, ihan itse...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - huhtikuu 13, 2019, 04:37:44
Toope kiitos linkkivinkistä! luin sen ja koin jonkilaista valaistumista!

-totuus on parempi kuin valhe!

8)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 18, 2019, 16:00:32
(https://d1vxw9s9d8pjrr.cloudfront.net/wp-content/uploads/2014/12/05130845/too-ticky1.svg)

Älkää rikkoko muumimukejanne tai polttako lastenne muumivaatteita ja kirjoja.
Alkuperäiset muumitarinat ovat nimittäin peiteltyä tarinaa sen ajan seksuaalirikollisen eli Tove Janssonin elämästä lesbona.
Yllä Toven elämänkumppani puukkoineen.
Tässä lesborakkauden kätketty aarre:

(https://thumbs.nosto.com/quick/kx73gh27/8/A100458/118332d976e20ef69cbc110d97bde526a9a80829db050d5d977544c5f33772c0a/A)

https://voima.fi/artikkeli/2019/salainen-laakso/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juuli - huhtikuu 22, 2019, 12:22:48
Edellisessä lienee Tuutikki.
Kirjoista Päätalon Kalle on ehdoton, sanojen kuningas. Monta kertaa luettu, aina yhtä eläviä.
Nyt katselen telkusta Ylpeys ja ennakkoluuloa. Siinä vasta tapojen kavalkadi. Oli kauheaa kun viisi tytärtä oli kasvatettu ilman kotiopettajaa. Jopa esitelty seurapiireissä kaikki yht`aikaa. Muutakin kamaluuksia on. Tuli mieleen nykyiset ruokailutavat sekä muu käytös. Ero on huima.
Jos heittäisi ruuan roskiin olisi lady kuollut häpeään.
.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 22, 2019, 20:02:39
Miten lausutaan suurhaltijakielellä Valon Väylä?
http://www.glyphweb.com/arda/c/calacirya.php
http://kontu.wiki/Calacirya
Miksi?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 24, 2019, 00:06:13
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 22, 2019, 20:02:39
Miten lausutaan suurhaltijakielellä Valon Väylä?
http://www.glyphweb.com/arda/c/calacirya.php
http://kontu.wiki/Calacirya
Miksi?
En hyväksy tuota ensimmäisen linkin kuvailua Valinorin alueesta, mielestäni väärin tulkittu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - toukokuu 18, 2019, 02:10:40
Yöpöytäluin Terra Cognitan Pietiläisen 2015 suomentaman kirjan
   RISKITIETOISUUS
   Miten hyviä päätöksiä tehdään
   Gerd Gigerenzer.


Professori Gigerenzer osoittaa miten monet lääkärit, asianajajat, rahoitusneuvoja ja virkamiehet, maallikoista puhumattakaan eivät usein ymmärrä tilastoja ja todennäköisyyksiä. Ja ovat siten alttiina  mainoksien ja poliitikkojen harhaanjohdatuksille.
  Esimerkiksi sääennuste "30%:n todennäköisyydellä huomenna sataa". 1 oikea tulkinta olisi että jos 100 tämmöistä ennustetta käytäisiin läpi takavuosilta niin noin 30 kertaa seuraavana päivänä todella satoi. Mutta
kansasta osa luulee että vajaa 1/3 ajasta eli 7-8 tuntia huomisesta päivästä sataa, osa taas luulee että vajaa 1/3 maapinta-alasta kastuu jne. Kyse ei ole älyn puutteesta vaan että kukaan ei ole kunnolla konkreettisesti opettanut heille mitä se ennuste tarkoittaa.
  Hän on kollegoineen osoittanut että simppelit ikoniset (kaaviokuvalliset) ja faktaruudut (frekvenssejä) infopläjäykset kykenevät upottamaan oikean riskitietoisuuden ymmärtämättömien tajuntaan. Näillä neljäsluokkalaisetkin pääsevät lääkäreitä viisaammaksi elämän riskeistä.
Gigerenzer keskittyy kirjassa paljolti lääketieteellisiin ja bisnesriskeihin/ymmärtämättömyyteen.
  Hän kritisoi eturauhassyöpäseulontojen ja mammografiaseulontojen kaupallisia mainoksia jotka johtavat "eloonjäämisluvuilla" harhaan. Oikea informaatio tulee kuolleisuusluvuilla vertaamalla.  Seulonnat on usein turhia (papa-seulonnat hän kuitenkin hyväksyy), ja tuloksena on ylidiagnosointeja ja turhaa tuskaa (henkistä ja fyysistä).
  Sivulla 175 on mykistäviä kuvauksia miten n. ½ gynekologeista luuli että positiivisen mammogrammin saaneella 50-v naisella on 90% todennäköisyys sairastaa rintasyöpää. Oikea vastaus on kuitenkin vain 10%.
  Yhteiskunnan on turha satsata hienoihin syöpähoitoihin, muutaman prosentin parannuksiin, paljon enempi kustannushyötysuhteessa on ennaltaehkäisyllä koululaisille informoimalla, sanoo Gigerenzer:
  Jos käytämme saman verran rahaa lapset riskitietoisiksi opettavan terveystietoisuusohjelman kehittämiseen kuin uusien syöpälääkkeiden kehittämiseen, lyön vetoa, että terveystietoisuusohjelma pelastaa enemmän elämiä syövältä. - Gigerenzer, s. 266
  Terveydenhoidossa on vallalla INE-syndrooma, sanoo Gigerenzer (Kirjan kuvaus koskenee lähinnä kaupallista USA:ta jossa hän asuu, vähemmän julkisen terv. hoidon Suomea.) :
   I  Itsepuolustus: Lääkärit (USA:ssa) ylidiagnosoivat, ottavat turhia tietokonetomografiakuvia, leikkaavat
      turhaan jne jottei vaan potilas haastaisi häntä oikeuteen huomaamatta jääneistä taudeista.
      (Lääkärit USA:ssa erityisesti pelkäävät + vihaavat lakimiehiä).
   N Numerotaidottomuus: Lääkärit jne eivät ymmärrä tilastoja ja riskejä oikein.
   E Eturistiriita: Lääkärit (USA:ssa) ajavat kaupallista, ei potilaan etua. Taas ylidiagnosointia, turhia kuvauksia.

Gigerenzer riskilistalla mainitsee että tietokonetomografiat (jossa siis suht rankasti röntgensäteilytetään potilasta) aiheuttaa jopa 2% USA:n syövistä. Lakimiesten yhteiskunta vaikuttaa jo kansanterveyteen?!

   
Rahataitoisuudesta (sen puutteesta) on  esimerkki s. 267:

Olet velkaa 3000 dollaria. Maksat nimellistä korkoa 12 prosenttia vuodessa. Joka kuukausi maksat 30 dollaria lainan antajalle. Milloin laina on kokonaan maksettu?
  * Alle 5 vuodessa   
  * 5-10 vuodessa     
  * 11-15 vuodessa     
  * 16-20 vuodessa vai
  * Ei koskaan?


Gigerenzer teki kollegoineen tämän kysymyksen yli tuhannelle aikuiselle saksalaiselle. Miltei puolet uskoi että velka on maksettu alle viidessä tai kymmenessä vuodessa. Vain 26% tiesi että viimeinen vaihtoehto on tosi: Velka olisi ikuinen, ei saisi koskaan sitä maksetuksi. Nuoret olivat yhtä tietämättömiä kuin vanhat. Ainoa ero oli tv-katselun suhteen: Mitä enempi tunteja kulutti tv:n tuijotukseen päivittäin, sitä tietämättömämpi hän oli ja siis altis tuohon "velkavankeuteen"/"pikavippihuijaukseen".
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 18, 2019, 02:27:07
Laitan lukulistalleni tuon kirjan.
Terra Cognitalla on erinomainen maine minun mielessäni julkaisuissaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 21, 2019, 22:36:57
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 02:27:07
Laitan lukulistalleni tuon kirjan.
Terra Cognitalla on erinomainen maine minun mielessäni julkaisuissaan.
Vaikuttaa muuten erinomaiselta kirjalta, kun olen lukenut alun 50 sivua.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - toukokuu 22, 2019, 04:30:00
Uskon heittämällä, että jenkit ovatkin noin tyhmiä, mutta en kyllä suomalaisista sanoisi, että suurin osa muka ei ymmärrä, mitä tarkoittaa 30 % mahdollisuus sateeseen. Tai ymmärtäisi lainanoton takaisinmaksuaikaa.

Seulonnoissakin käyneenä voin kertoa, että ihan ensimmäinen, mitä siellä sairaanhoitaja tekee, on selittää tuon asian, että positiivinen tulos ei todellakaan tarkoita sitten väistämättä syöpää. Että 90/10 ratio on heillä hyvin tiedossa.

Myönnän, että en yhtään innostu tälläisistä spekulaatioista, jotka perustuvat puoliksi vainoharhoihin (lakimiesten yhteiskunta) ja puoliksi ihmisten tyhminä pitämiseen. Eli taitaa jäädä tällä mainonnalla kirja lukematta!

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - toukokuu 22, 2019, 08:11:27
Jos tuo kirja antaa oikeaa kuvaa jenkkilän osaamistasosta, niin pahalta näyttää huippuyliopistojen ja kilpailutuksen luvatussa maassa ihmisten ja laajapohjaisen osaamisen kannalta.
Ei taloudellista, ei jatkoon.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - toukokuu 23, 2019, 02:24:49
Sattuman ja todennäköisyyksien silmiinpistävää epäymmärrystä olen suomalaisissa netissä huomannut vain ns. fanaatikoilla. Mutta taviksista emme tiedä.  Tietämättömyys ei näy päällepäin, se paljastuisi vasta gallupeissa. 1/3 suomalaisita ei sulata että olemme kehittyneet varhaisemmista alkeellisemmista eläinlajeista. Huomattava osa (opettajistakaan) ei tiedä mistä vuodenajat tai kuunvaiheet oikeasti johtuu jne.

Brutaalin hauska (piirroksin!) oli Itävallassa kirjassa kuvattu tutkivan journalismin testi kun Itävallan valtio oli luvannut 5% preemion eläkkeeksi 2000-l alussa. (Lukekaa kirjasta mitä tarkalleen ottaen, voin muistaa väärin).  Palkasta säästyy eläkkeeseen ja valtio lupasi antaa 5% päälle. Pankit sai osansa tästä palkkiona jolla kannustettiin niitä tyrkyttämään ihmisille. Mutta ihmisiä se veti harhaan, ne luuli että se kasvaa 5% korkoa vuosittain (Ei kasva). Mutta myös eri pankkien rahoitusneuvojat sekoili ja sen tutkiva journalisti paljasti. Nekään ei aina tienneet, tiskin takanakin uskottiin pankin mainosharhoja. Oli huvittavaa kun tiskillä pankkihenkilö rupesi laskemaan vertailua kiinteäkorkoiselle tilille versus tuo valtion lupaamalle preemiolle eikä millään saanut tuota valtion eläketakuuta edullisemmaksi kuin perinteistä kiintäkorkoista. Monenlaista sekavaa vastausta tuli.
  Tässä on vähän tuttua Suomestakin: Pankin rahoitusneuvoja ajaa pankin, ei asiakkaan, etua. Joskus (Nordea!) myös vastoin valtion etua kun tarjosi Luxemburgin kautta tms sitä pimeää rahanpesusysteemiä jolla vältellä verot.

Suomesta olen kuitenkin just nähnyt jossain että edullisista kuolleisuus-luvuista puhuttiin rintasyöpäseulontoihin kehotuksissa aivan kuten kirja neuvoo. Ja toisinkuin jenkeissä Suomessa on pikemminkin alidiagnoosi-riski, voi olla vaikeata päästä erikoislääkärin pakeille. (Mutulla arvioin nyt).

Gigerenzerillä oli USA:sssa erikoinen hammaslääkärikokemus. Pienellä tyttärellään koski hampaaseen ja heti jenkeissä oltiin viemässä tyttöä koko pään röntgen-tomografiaan. Gigerenzer hämmästyi ja oli täysi työ vakuuttaa että ei yhden hammaskivun takia heti pidä panna raskaaseen säteilytykseen jos hammas on pipi. Hän pääsi siitä vain allekirjoittamalla erikseen vastuupaperin että hän ottaa vastuun kun ei kuvata.

Minä vielä korostan yhtä seikkaa: Gigerenzer ei pidä ihmisiä älyllisesti tyhminä vaan tiedollisesti tyhminä=ei ole perehdytetty. Eli toisinkuin holhoavat virkamiehet, lääkärit ja proffat joiden mielestä "tyhmä kansa ei koskaan ymmärrä näitä juttuja kuten me joten turha selittää" niin Gigerenzer arvosteli näitä holhoavasta asenteesta ja mielestään osoitti että lapsikin ymmärtää kun ne vaikeatkin oikein selittää. Kun kansa saa informaatiota niin se itse voi päättää hoidoistaan eikä anna lääkärin 100%:sti päättää kaikkea hänen puolestaan.


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - toukokuu 23, 2019, 07:35:31
Melkeinpä sanoisin, että tärkeämpää kuin tietää jotakin, olisi tietää, ettei tiedä. Silloin on nimittäin suurempi todennäköisyys sille, että edes yrittää ottaa selvää.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 24, 2019, 23:39:51
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 22, 2019, 08:11:27
Jos tuo kirja antaa oikeaa kuvaa jenkkilän osaamistasosta, niin pahalta näyttää huippuyliopistojen ja kilpailutuksen luvatussa maassa ihmisten ja laajapohjaisen osaamisen kannalta.
Ei taloudellista, ei jatkoon.
Ihme asenne toki sinulla ja xantipalla (ylimielisyys), kun ylenkatsotaan menestyneempää yhteiskuntaa.
USA:lle naureskelu on jotain niin 90s... ::)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - toukokuu 25, 2019, 07:31:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2019, 23:39:51
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 22, 2019, 08:11:27
Jos tuo kirja antaa oikeaa kuvaa jenkkilän osaamistasosta, niin pahalta näyttää huippuyliopistojen ja kilpailutuksen luvatussa maassa ihmisten ja laajapohjaisen osaamisen kannalta.
Ei taloudellista, ei jatkoon.
Ihme asenne toki sinulla ja xantipalla (ylimielisyys), kun ylenkatsotaan menestyneempää yhteiskuntaa.
USA:lle naureskelu on jotain niin 90s... ::)

Menestynyttä, millä mittarilla? On monia asioita, joissa USA on Suomeen verrattuna heikompi. Väestön yleinen koulutustaso on yksi tällaisista asioista. USA:ssa on erittäin korkeasti koulutettuja ja myös todella huippua edustavia opinahjoja, mutta sitten myös erittäin suuri määrä niitä, jotka eivät edes osaa kunnolla lukea.

LainaaKolmas-osa Yhdysvaltain väestöstä, noin 63 miljoonaa ai- kuista, ei kykene lukemaan tavallista sanomalehtitekstiä. Tä- män lisäksi arviolta 44 miljoonaa ihmistä ei ole saavuttanut peruslukutaitoa, kuten elintarvikkeiden etikettien tai lasten kirjojen lukemiseen vaadittavaa tasoa.
Arvioiden mukaan lukutaitovaikeudet maksavat tuottavuu- den laskussa Yhdysvalloille yli 200 miljardia dollaria vuo- sittain. Joka vuosi lukutaidottomien määrä Yhdysvalloissa kasvaa 2,2 miljoonalla, se tarkoittaa 44 000 viikossa.1
Yhdysvalloissa on arvioitu, että jokainen lukutaitoon käytetty dollari tuottaa noin 7 dollaria.
http://lukukeskus.fi/wp-content/uploads//2015/10/10-faktaa-lukutaidosta-maailmalla_web.pdf

Suomi taas on lukutaidon suhteen kärkimaita, vaikkei meilläkään ole mitenkään varaa jäädä lepäämään laakereilla. Mutta - taidamme kuitenkin tässä asiassa olla USA:ta menestyneempiä. Eikä nyt kannata ryhtyä muistuttamaan siitä, että USA:ssa on erilaiset olosuhteet ja tilanteeseen omat syynsä, sillä et sinä siinä menetyksessä muidenkaan asioiden kohdalla sellaisten tarkastelua hyväksy. Päinvastoin esität, että juuri "menestys" on paras mittari ja pulinat pois.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 25, 2019, 22:20:18
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 25, 2019, 07:31:18
On monia asioita, joissa USA on Suomeen verrattuna heikompi. Väestön yleinen koulutustaso on yksi tällaisista asioista. USA:ssa on erittäin korkeasti koulutettuja ja myös todella huippua edustavia opinahjoja, mutta sitten myös erittäin suuri määrä niitä, jotka eivät edes osaa kunnolla lukea...
Monikulttuuri ei luo kaikista hyviä, se luo luokkayhteiskuntaa. USA on luokkayhteiskunta, koska on monikulttuurinen. Mustat eivät koskaan menesty yhtä hyvin kuin valkoiset ja itä-aasialaiset, missään eivät ole paremmin tai edes tasavertaisemmin menestyneet. Jos väität toisin, anna esimerkki!

Monietninen/kulttuurinen/uskonnollinen yhteiskunta väistämättä luo tulonjaon suhteenkin luokkia, joissa toiset menestyvät toisia paremmin.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 25, 2019, 22:24:50
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 25, 2019, 07:31:18
Suomi taas on lukutaidon suhteen kärkimaita, vaikkei meilläkään ole mitenkään varaa jäädä lepäämään laakereilla.
Uskotko, että liki lukutaidottomien ihmisten tuonti Lähi-idästä ja Afrikasta tänne Suomeen tulee kohentamaan Suomen lukutaidon tasoa?
Minä väitän, että tulee heikentämään...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - toukokuu 26, 2019, 00:35:39
Ostin äskettäin uskovaisten kirpputorilta Suomen taiteen KULTAKAUSI -kirjan (Markku Valkonen, WSOY).
Leukani melkein loksahti, että 2 € :lla sain upean "kalliin" huipputeoksen.
Hienoja isoja maalauksien valokuvia aboutti joka sivulla!
Laikan jatkuvasti esille nostama "länsimaisella ihmisellä on jo tavaraa liikaa" teesi tuli taas mieleen.
  Adlibriksessä hinta näkyi olevan 54 €. Tämän lähes 2 kiloa painavan kirjan takana on hintalappu jossa ehkä on hinta 62 €. Sitten se muuttui ihmisille arvottomaksi kun joku oli 31.5 lahjoittanut sen jollekin rippi/yo-lahjaksi?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 29, 2019, 23:36:57
Itse olen löytänyt joskus kirppikseltä vanhan Nietzschen "Antikristuksen", Henry Fordin "Kansainvälinen juutalainen"-kirjan (1924), Topeliuksen suht. vanhan painoksen "Talvi-iltain tarinat"- sarjasta... Kyllä noita kivoja löytöjä joskus tekee.

Eivät ehkä vielä niin harvinaisia, mutta jätetään jälkeläisille.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - toukokuu 30, 2019, 00:53:27
Yöpöytäluin taannoin:
Witold Pilecki: Vapaaehtoisena Auschwitziin. Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina, Minerva. 2016.

Minun oli hyvin vaikea uskoa että joku on niin hullu että vapaaehtoisena soluttautuu tuolle kuululle kuolemanleirille.
  Mutta vasta tätä kirjoittaessani tajusin Minervan kirja-esittelyä lukiessa (http://vastarintaliikkeen%20soluttautujan%20uskomaton%20tarina): "Vuonna 1940 Puolan maanalainen vastarintaliike halusi tietää, mitä vastikään avatussa Auschwitzin keskitysleirissä tapahtui. Puolan armeijan upseeri Witold Pilecki ilmoittautui vapaaehtoiseksi hengen-vaaralliseen tehtävään." Että tosiaan se oli vasta muutama kk sitten perustettu eikä ne olleet katsoneet Polttouhrit-sarjaa tai dokuja tai lukeneet kymmeniä kirjoja ja dokuja kuten minä "jälkiviisas".
  Olinhan minä lukenut kirjan mutta olin vielä niin nykymaailman näkökulman sitoma.
Mutta silti. Kolmen vuoden jälkeen hän vieläpä onnistuu pakenemaan ja hengissä. Ihme! Se selittynee osin sillä että hän oli puolalainen jota puolalaiset suojeli sitten. Juutalaisena olisi ollut vaikeampaa. Puolalaisena hän sai järjestettyä yhteyksiä leiriin ja ulos eri tavalla kuin juutalainen.
  Hänen tarinansa tuli julkiseen tietoon oikeastaan vasta 2012. Kommunistihallinto oli salannut hänen urotekonsa. Puolan kommunistit pistivät hänet näytösoikeudenkäyntiin valtionvastaisesta toiminnasta, länsimaisesta vakoilusta, syytettynä ja teloittivat v. 1948.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 01, 2019, 00:39:39
Jared Diamondilta on tullut uusi kirja (joo, äijä vieläkin hengissä):
https://www.amazon.com/Upheaval-Turning-Points-Nations-Crisis/dp/0316409138 (https://www.amazon.com/Upheaval-Turning-Points-Nations-Crisis/dp/0316409138)
Lähetin jo omalle kirjastolle ehdotuksen, että ottavat tuon valikoimaansa.

Sen verran pihi olen, etten tilaa, kun kirjahyllyni on täynnä. Odotan kirjastokappaletta...

Jared Diamondilta on tullut monia upeita kirjoja aiemmin, vaikka vähän liberaali onkin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - kesäkuu 27, 2019, 10:51:54
Tuli luettua Thomas Mannin kirja Taikavuori. Annan suorituksesta itselleni pisteet 8,5/10.

Oli senverran pitkästyttävää luettavaa, kuin Kalle Päätaloa, että en uskonut jaksavani loppuun. Luultavasti 50-luvulla olisin ollut vielä innoissani.

Monella tavalla romaanin henkilö Hans Gastrup tuo mieleen Kopekin. Ehkä Kopek onkin jonkun luoma uusio-Hans?



Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 28, 2019, 22:56:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - kesäkuu 27, 2019, 10:51:54
Tuli luettua Thomas Mannin kirja Taikavuori. Annan suorituksesta itselleni pisteet 8,5/10.

Oli senverran pitkästyttävää luettavaa, kuin Kalle Päätaloa, että en uskonut jaksavani loppuun. Luultavasti 50-luvulla olisin ollut vielä innoissani.

Monella tavalla romaanin henkilö Hans Gastrup tuo mieleen Kopekin. Ehkä Kopek onkin jonkun luoma uusio-Hans?
Aloitin lukemaan tuossa Grassin "Peltirumpua". Jumalauta, että pitkästyttää, pitää välillä lukea jotain historiaa...
Samalla aloitin uudestaan Tarun Sormusten Herrasta, koska se ei pitkästytä ikinä (kai 9:s kerta, kun luen).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 29, 2019, 01:09:01
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - kesäkuu 27, 2019, 10:51:54
Tuli luettua Thomas Mannin kirja Taikavuori. Annan suorituksesta itselleni pisteet 8,5/10.
Onnittelut. ;D

Tuli äskettäin lainattua ja luettua
/Chris McNab: Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat; Uusi Maailmanjärjestys. Minerva. 2016/

sekä uunituore
/Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema; Kuinka Hitler nousi valtaan. WSOY, 2019/

Molemmissa muuten mainittiin tuo Thomas Mann.  Wikipedian mukaan ennen WWI:stä Mann oli kannattanut keisarivaltaa ja halveksinut liberaalia demokratiaa, Saksan kulttuuria piti hienompana kuin brittien ja ranskalaisten kapitalistista "sivilisaatiota". Sodan jälkeen 20-luvulla tuli toinen ääni kelloon ja viimeistään natsien nousun myötä jolloin piti lähteä maanpakoon. Em. McNabin kirjassa on natsien kiellettyjen kirjojen luettelo jossa Mannkin on mainittu.

McNabin kirja on enempi ensyklopediaalinen paljon kuvia ja kaavioita ja graafeja. Lopussa on aika villiä, spekulaation puolelle(?) menevää, että Natsit suunnitteli jopa mannertenvälisiä ohjuksia, joiden kärjissä olisi ollut mahdollisesti jopa ydinase tai hermokaasu tabuunia tai sariinia (joita valmistivat suuret määrät varastoon). On valokuva löydetystä piirroskaaviokuviosta jossa New Yorkin Manhattanille on piirretty kilometrien säteisiä tuhorenkaita. Kuva muistuttaa Hiroshiman tms ydinasevaikutuksen tuhorenkaita, joka tapauksessa vastaa 15-17 kilotonnin ydinpommin vaikutusrenkaita.
  Tulee mieleen, että jos rakettien ja suihkukoneiden ja ydinaseen kehityksen natsit olisivat aloittaneet ajoissa täysillä eikä vasta sodan aikana/ lopussa, niin natsi-saksasta olisi voinut tulla ylivoimainen hirmuvalta. Suihkukone Me-262 oli ylivoimainen länsivaltain koneisiin nähden ja Tiger-panssarivaunukin oli hyvin vaikea torjuttava kuten äskeinen Fury -elokuvakin osoitti.

Jälkimmäisen  New Yorkin historian proffa Hettin kirjan on muuten  suomentanut Tommi Uschanov joka on nettittuttu(mme), kävi osallistumassa keskusteluumme Näkökulmalla aikoinaan. Tuo Hettin kirja on erittäin syvällinen ja mullistava mielestäni. Se tuo uutta valoa vanhaan asiaan eli miten demokraattisesta Weimarin hallituksesta lopulta jouduttiin Hitlerin diktatuuriin askel askeleelta. Wanha juttu joka olisi luultu pureksitun jo puhki mutta kun Itä-euroopastakin päin on kommunismin kaaduttua tullut uutta arkistotietoa esiin ja nuoret tutkijat löytävät aina uusia näkökulmia niin aina löytyy uutta valoa.
   Hettin mukaan historiankirjat ja -opet oikaisee selityksissä, tarjotaan helposti yksinkertaisia selityksiä. Kuten
"liian kovat sotakorvaukset", jotka olivat itse asiassa lempeät ja niitä helpotettiin koko ajan eli annettiin mm. anteeksi paljon. Tai "osakeromahdus ja lama 1928- ja työttömyys"->natsit, joihin on myös sisäisiä syitä, natsit nousi jo ennen 1928 ja 1931 lama oli Weimerin hallituksen sisäsyntyinen kriisi.

Hettin kirjassa hätkähdyttävintä (pelottavintakin) on samanlaiset piirteet nykyajan ilmiöiden kanssa:
- Propaganda ja salaliittoteoriat joita ruokki WWI:n valtiollinen sensuuri. Häviö sodassa tuli kansalle ja monille
  rivisotilaillekin yllärinä, hirveänä yllärinä, jolle piti laatia "tikarinpistomyytti" selitykseksi. Muka kotirintama
petti,  pettäjänä vasemmisto ja juutalaiset tms.
- WWI:n jäljiltä ja Venäjän vainoista ->juutalaispakolaisten vyöry itärajan läpi liberaaliin moderniin Saksaan.
- Moderni Saksa 1920-luvulla: Homot ja seksuaalisuus vapautui (Berliinissä ainakin), tasa-arvoa, 8 tunnin
   työaikalaki ym hyvin edistyksellinen demokratia kun Keisarivalta oli kukistunut, Saksa edusti kulttuurin
   huippua, elokuvateollisuus oli kuin sen ajan Hollywood 2. Saksa oli kulttuurin huipulla ja sitä ihailtiin.
- 1920-luvun lopulla puolueiden silputtuminen pienpuolueiksi ja ihmisten vaikeus+turhautuminen löytää sopivaa
  puoluetta ja turhautumine kompromisseihin joita puolueet joutu tekemään. Keskustapuolueet romahti ja
ääripuolueet (natsit vs kommunistit) nousivat suosiossa. (Vrt. äärioikeisto vs vihreät jotka nousi EU-vaaleissa).
Ääripuolueeet ei mahtuneet samaan hallitukseen ja Weimerin hallitus joutui kriisiin, umpisolmuun. (Vrt. USAn kongressi joka usein halvautunut ääriasenteisten vihamieliseksi muuttuneiden 2 puolueen takia).
- Teollisuus ja presidentti Hindenburg ja armeija tahtoivat oikeistolaisen hallituksen, halveksivat demokratiaa joten Weimerin hallitus käytti perustuslain porsaanreikää tai -reikiä jossa presidentti ja kansleri saattoivat hallita asetuksilla ohi valtiopäivien. (Vrt. Trump ja asetukset).
- Globalisaation paineet (aivan kuten nykyään), kansallismieliset tahtoivat sulkea rajat sekä tavaralta että ihmisiltä. Saksa ei pärjännyt (hinnoissa) globalisaatiossa edistyneille briteille ja USA:lle.
- Epärationaalisuus Natsi-Saksan propagandassa: "Emme tahdo alempaa leivän hintaa [jottei maanviljelijät kärsi], emme tahdo suurempaa leivän hintaa [jottei köyhät työläiset kärsi], me tahdomme kansallissosialistista leivän hintaa".  Tämmöinen upposi kansaan ja rationaalisten ihmisten oli mahdoton saada otetta.
(Vrt. Trumpin ristiriitaiset viestit joista tehtyjen ristiriitalistojen vilautus ei käännytä ketään trumpistia pois trumpismista. Unelmahöttöä, jossa tunne vie järjen yli, ei voi rationaalisesti kumota. )
- Modernien viestintävälineiden tehokas käyttö (uusi radio jne), ja opin ottaminen kapitalisilta myyntimiehiltä
(Göbbels otti oppia yritysten mainonnasta jne. Lisäksi muuten Göbbels poikkesi fanaatikoista siten että hän pystyi asettautumaan myös vastapuolen asemaan ja näkemän miltä oma propaganda näyttäytyy sieltäpäin).
(Vrt. Trump ja moderni twitter.)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 29, 2019, 22:33:38
Nykymediamme on 30-lukulaista joskus. Jos olet väärää mieltä, olet vihollinen. Et toisinajatteleva.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - kesäkuu 29, 2019, 23:19:17
On noloa myöntää, mutta en ole lukenut mitään kirjoja viime aikoina. Viimeisimmät ripaukset kirjoista olen saanut kuntelemalla pätkiä kuuntelukirjoista, mutta tästä asiasta en voi kertoa enempää.

MrKATin analyysin analyysi ja vertailu nykyaikaan on mielenkiintoinen. Minäkin olen lukenut monia natsi-Saksaan ja natsien valtaannousuun liittyviä kirjoja vuosien kuluessa. Vastauksia kysymykseen, miksi niin pääsi käymään kuin pääsi käymään, on yhä paljon kuin vastaajiakin. Ehkä tähdet olivat sopivassa asennossa. Tai ehkä syy oli teologinen. Jotta Israelin valtio perustettaisiin uudestaan, niin kuin oli ennustettu, juutalaiset piti saada lähtemään Euroopasta. Ja se ei onnistunut vähemmällä kuin päästämällä vähäksi aikaa paha valloilleen.

Vanhat lehdet, kun niitä esimerkiksi voi lukea Hesarin aikakoneesta, ovat kiehtovia, koska niistä asioita voi seurata oman aikansa perspektiivistä. Helsingin Sanomat on ollut yllättävänkin natsikriittinen. Juutalaisten vainoista kerrotaan avoimesta. Kristalliyön kauheuksista on monta sivua kuvauksia. Joten suomalaiset eivät voi väittää, etteivät he tienneet, millaisten tyyppien kanssa he kaveerasivat yhdessä vaiheessa. Vaihtoehdot vain olivat toinen toistaan huonompia.

Sama kai se on tavallaan nykyäänkin. Kiinassa harjoitetut toisinajattelijoiden vainot tiedetään ja uiguurien sulkeminen keskitysleireille tiedetään ja paljon muutakin tiedetään, mutta silti Kiinan kanssa tehdään yhteistyötä. Bisnes on bisnestä. Eikä Putinkaan mikään kiiltokuvapoju ole, mutta hänenkin kanssaan ollaan hyvissä väleissä. Sama on ollut aikoinaan natsien kanssa. Ei heitä ajateltu jotenkin Saksasta erillisenä ilmiönä, joka on tullut jostakin, ja joka häviää jonnekin, kunhan odotetaan. Natsit olivat osa Saksaa. Ei ollut vaihtoehtoa. Jos halusit olla Saksan kanssa tekemisissä ja liikesuhteissa, natsit oli hyväksyttävä olemassa olevana tosiasiana.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 29, 2019, 23:32:09
Edellä on asiaa. Jälkijättöinen tuomitseminen on kovin helppoa, kun se ajan henki ja ilmapiiri on hämärtynyt jälkipolvilta.
Nythän meillä on ollut paljon painostusta siihen historiantulkintaan, että suomalaista ss-pataljoonaa halutaan leimata natseiksi, vaikka suurin osa noista nuorukaisista ei edes tuntenut Saksan senhetkistä ideologiaa. Perinteinen ryssäviha toki oli tunnettua.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 30, 2019, 01:11:05
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 29, 2019, 23:19:17
MrKATin analyysin analyysi ja vertailu nykyaikaan on mielenkiintoinen. Minäkin olen lukenut monia natsi-Saksaan ja natsien valtaannousuun liittyviä kirjoja vuosien kuluessa. Vastauksia kysymykseen, miksi niin pääsi käymään kuin pääsi käymään, on yhä paljon kuin vastaajiakin. Ehkä tähdet olivat sopivassa asennossa. Tai ehkä syy oli teologinen. Jotta Israelin valtio perustettaisiin uudestaan, niin kuin oli ennustettu, juutalaiset piti saada lähtemään Euroopasta. Ja se ei onnistunut vähemmällä kuin päästämällä vähäksi aikaa paha valloilleen.
Hettin pointti oli se että syyt on moninaisia ja oli sattumallakin osuutensa (esim. Hitler ja hänen luonteensa jne). Eikä ihmiset arvanneet Hitlerin oikiaa häikäilemätöntä julmaa luonnetta ja natsien (sala)suunnitelmia.
  Minä ajattelin ennen (ja Laikakin toi oletti ja toi esille?) että Hitlerin diktatuuri olisi voitu estää jos kommunistit olisi lyöttäytyneet yhteen sosialidemokraattien kanssa samaan hallitukseen. Oikeasti Saksan  kommunistipuolue
oli pitkälti Stalinin ohjauksessa. Stalin inhosi demareita. Syy oli siis typerän Stalinin kun se esti tämän liiton?
  Oikeasti Hettin kirjan mukaan demarit olivat työläisiä kurjistavassa ja muutenkin inhotussa Weimerin hallinnon tukipilareina. Liitto olisi poliittisesti ollut  aivan yhtä mahdoton siinä tilanteessa kuin että Li Andrerssonin Vasemmistoliitto olisi liittoutunut edesmenneen Sipilän hallituksen(KOK+KESK+Sin) kanssa. Ja kommunistit sitäpaitsi inhosivat demokratiaa ja tavoittelivat diktatuuria kuten natsit. Ja jälkiviisauttamme heillä ei ollut. Eivät nähneet mitä oli tapahtuva 1932 by Hindenburg, Hitler kansleriksi ja natsit yksinvaltaan ja...

Hettin kirjassa mainitaan Hitlerin poikkeuksellinen kyky arvata paitsi väkijoukkojen myös yksittäisen face-to-face-juttukaverinsa pelot, toiveet ja unelmat ja myötäillä niitä niin että hän saavutti useimmissa juttutovereissaan lähes täydellisen luottamuksen. (Saksan monipuoluevaaleissa maksimi oli 43%, jotka antoi hänelle äänensä).
  Tuon Hettin kirjan perästä sattumoisin yöpöytäluin mentalisti Pete Poskiparran -kirjan:
/Pete Poskiparta: Arjen mentalisti. Mielentaitojen kirja.
  Opi muistamisen, ihmisten lukemisen ja mieleen vaikuttamisen taito
, readme.fi, 2017/

Siinä mainitaan että normi-ihmiseltä tuommoinen huippuunviety taito vaatii vuosien harjoituksen mutta että huippumyyjät osannevat sitä luontaisesti. Eli kyky lukea/vaistota ihmisen tunnetilat "ajatukset" mikroilmeistä ym.
   Tästä tullaan Hitlerin nuoruuteen. Hän möi ennen WWI vesiväritöitään ja piirroksiaan. Ehkä hän luontaisten lahjojen lisäksi oppi myyntityössään miten ihmisiin vaikutetaan.  Hettin kirjassa muuten kerrotaan että Rudolf Hessin mukaan hän jo Hitlerin vallassaollessaan kertoi vierailulle tulevan henkilön, diplomaatin jne, taustoja niin että Hitler osasi muuntautua vierailijan tasolle ja he yhdessä harjoittelivat puhe/vaikutustaitoa ennakolta tähän henkilöön. Eli Hitler myös jatkuvasti opetteli ja kehitti sitä?

Lainaa
Vanhat lehdet, kun niitä esimerkiksi voi lukea Hesarin aikakoneesta, ovat kiehtovia, koska niistä asioita voi seurata oman aikansa perspektiivistä. Helsingin Sanomat on ollut yllättävänkin natsikriittinen. Juutalaisten vainoista kerrotaan avoimesta. Kristalliyön kauheuksista on monta sivua kuvauksia. Joten suomalaiset eivät voi väittää, etteivät he tienneet, millaisten tyyppien kanssa he kaveerasivat yhdessä vaiheessa. Vaihtoehdot vain olivat toinen toistaan huonompia.
Tuo HS-juttusi on arvokas tieto!  Just muuten on yöpöydällä Kylänpään tekemä Pentti Linkolan elämäkerta. Hänen sukunsa on oikeistolaista, isosetä oli IKL:n perustaja ym. joten ei ihme jos ekofasismi häntä innostaa.
1932 syntynyt Linkola ei lapsena varmaankaan lukenut kovasti HS:ää ja ihaili saksalaisia joten kävi näin:

Pian sodan päätyttyä Helsingin Taidehalli järjesti natsien keskitysleireistä kertovan valokuvanäyttelyn. Tuolloin 13-vuotias Pentti kävi katsomassa poikien keskuudessa puheenaiheeksi nousseet kuvat. Yhdessäkin kuvassa traktoria vyöryttivät pääkallo- ja ruumisröykkiöitä. Pentti ei uskonut silmiään. Hänestä oli käsittämätöntä, miten historia voitiinkin vääristää ja lavastaa sillä tavalla. Hän piti kuvia valheellisena sotapropagandana, ja poistui näyttelystä järkytyksestä itkien. Mutta uskottavahan hänenkin lopulta oli.
- /Riitta Kylänpää: Pentti Linkola - Ihminen ja legenda. Siltala. 2017, s. 66/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - kesäkuu 30, 2019, 11:07:27
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - kesäkuu 30, 2019, 01:11:05
Tuo HS-juttusi on arvokas tieto!  Just muuten on yöpöydällä Kylänpään tekemä Pentti Linkolan elämäkerta. Hänen sukunsa on oikeistolaista, isosetä oli IKL:n perustaja ym. joten ei ihme jos ekofasismi häntä innostaa.

Mediailmapiiri oli 1930-luvulla erilainen kuin nykyisin. Eivät kaikki lukeneet Helsingin Sanomia. Meillekin* on ilmeisesti tullut ainoastaan Uusi Suomi, minkä linja on ollut oikeistolaisempi kuin Helsingin Sanomien. Valitettavasti sen vanhat numerot eivät ole luettavissa netistä. Luulisi siinäkin kuitenkin jotain tietoa olleen.

Malmin asemalla oli alkuvuodesta myytävänä Uuden Suomen numero sotavuosilta. Olin vähällä ostaa sen, mutta se jäi ostamatta. Olisi ollut mielenkiintoista verrata sitä saman päivän Hesariin, joka löytyy netistä.

Tässä vielä editoitu kuvakkaappaus vuoden 1938 lehdestä mahdollisia tekijänoikeuskysymyksiä miettimättä ja tuntematta. Tapauksesta oli uutisia vielä seuraavien päivien numeroissa.

https://uppaa.fi/image/Xy3

* Meille tarkoittaa tässä tapauksessa kotiani ennen syntymääni. Kuusi sukupolvea sukuamme asui samassa talossa, joten miellän sen kodikseni jo aikana ennen kuin olen ollut olemassa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - heinäkuu 02, 2019, 02:37:45
^Tuosta kuvasta pitäisi saada uusnatsin kommentti. Nyt eivät voi väittää "sodan voittajien propagandaa..". ;D
Harmi kun tilaisuus meni ohi kun tapasin äskettäin tutun uusnatsin netissä mutta ehti häippäistä...

Vielä Kylänpään Pentti Linkola elämäkerrasta jotain.
  Loppupuolella s. 443 on hämmästyttävä kohta. Helvetin enkelit tuli vanhan raihnaisen Linkolan avuksi kuljettamaan viimeiset kalat myyntiin. Ja miksi? No, yksi Helvetin enkeleistä oli aikoinaan lukenut Linkolan kirjoittaman kirjan ja saanut ympäristöherätyksen. Linkolaan otti yhteyttä, Linkola kävi vankilassa tapaamassa. Helvetin enkeli alkoi lukea, opiskella ja luki itsensä juristiksi ja alkoi tehdä väitöskirjaa. Linkola on siis oikea "ekojeesus" joka voi vaikka muuttaa vankikundin elämän! :D

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - heinäkuu 05, 2019, 23:07:45
Aloitin uudestaan tuon vuosia sitten lukemani kirjan, "Barbara Tuchman - The March of Folly", joka kertoo ihmisen toistuvista virheistä politiikassa ja sodissa. Ei oikein opita.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - heinäkuu 06, 2019, 02:23:51
Lainaus käyttäjältä: Kopek - kesäkuu 30, 2019, 11:07:27
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - kesäkuu 30, 2019, 01:11:05
Tuo HS-juttusi on arvokas tieto!  Just muuten on yöpöydällä Kylänpään tekemä Pentti Linkolan elämäkerta. Hänen sukunsa on oikeistolaista, isosetä oli IKL:n perustaja ym. joten ei ihme jos ekofasismi häntä innostaa.

Mediailmapiiri oli 1930-luvulla erilainen kuin nykyisin. Eivät kaikki lukeneet Helsingin Sanomia. Meillekin* on ilmeisesti tullut ainoastaan Uusi Suomi, minkä linja on ollut oikeistolaisempi kuin Helsingin Sanomien. Valitettavasti sen vanhat numerot eivät ole luettavissa netistä. Luulisi siinäkin kuitenkin jotain tietoa olleen.

Malmin asemalla oli alkuvuodesta myytävänä Uuden Suomen numero sotavuosilta. Olin vähällä ostaa sen, mutta se jäi ostamatta. Olisi ollut mielenkiintoista verrata sitä saman päivän Hesariin, joka löytyy netistä.

Tässä vielä editoitu kuvakkaappaus vuoden 1938 lehdestä mahdollisia tekijänoikeuskysymyksiä miettimättä ja tuntematta. Tapauksesta oli uutisia vielä seuraavien päivien numeroissa.

https://uppaa.fi/image/Xy3

* Meille tarkoittaa tässä tapauksessa kotiani ennen syntymääni. Kuusi sukupolvea sukuamme asui samassa talossa, joten miellän sen kodikseni jo aikana ennen kuin olen ollut olemassa.

Uuden Suomen Matti (https://elavamuisti.fi/aikajana/uuden-suomen-matti)

Uusi Suomi 1919-1929 luettavissa(rajoitettu lukuoikeus 1930-1950): https://digi.kansalliskirjasto.fi/serial-publications?generalTypes=NEWSPAPER&name=uusi%20suomi&year=1938

Mikrofilmattuna kirjastoissa: https://kirjasto.jyu.fi/kokoelmat/lehdet/mikrofilmit/uusi%20suomi
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:37:37
Handmaid's Tale on loputon dystopia (ainakin tuntuu, ehkä vain kirja oli?) jolle apul. prof Pz Myers vihjaisi "vastalääkkeenä":

/Lilith Saintcrow: Afterwar,/
joka on fantasia: USA 2. sisällissota, jossa Alt-Right neo-natsit häviää ja niitä jahdataan pitkin poikin. Alussa vallassa oli ollut fundie-kristillinen hirmuvalta keskitysleireineen ja jossa hengenmenoa tiesi jollei ollut valkoinen anglo-saksi ("white Anglo-Saxon").


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - heinäkuu 28, 2019, 01:43:03
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:37:37
Handmaid's Tale on loputon dystopia (ainakin tuntuu, ehkä vain kirja oli?) jolle apul. prof Pz Myers vihjaisi "vastalääkkeenä":

/Lilith Saintcrow: Afterwar,/
joka on fantasia: USA 2. sisällissota, jossa Alt-Right neo-natsit häviää ja niitä jahdataan pitkin poikin. Alussa vallassa oli ollut fundie-kristillinen hirmuvalta keskitysleireineen ja jossa hengenmenoa tiesi jollei ollut valkoinen anglo-saksi ("white Anglo-Saxon").
Islamia katsoessa on aika vaikea ymmärtää sitä, miten joku kristillisyys loisi tuollaista pakkovaltaa.
Sarjahan on eufemismi=kiertoilmaus islamille, ei kristillisyydelle.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:54:52
Kristillinen ja alt-right USA äänesti rasisti Trumpin joka perustaa lisää keskitysleirejä jo olemassa olevan lisäksi. Jolle leirille ei panna white anglo-saxoneita. Ja kuolemantuomioita julistellaan nyt liittovaltion tasolla. Kuin kohti natsimaista keskiaikaa..

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - heinäkuu 28, 2019, 02:52:42
Itse asiassa alt-right-oikeisto ei ole useinkaan samaa mieltä Trumpin kanssa. Tuosta USA:n politiikan muutoksesta on hyvä kirja:
Markku Ruotsila - https://www.gaudeamus.fi/sydanmaidenkapina/ (https://www.gaudeamus.fi/sydanmaidenkapina/)
Kommentoija tuossa rinnastaa Trumpia liikaa alt-right-suuntaan, vaikka Trump lähenee enemmänkin perinteistä konservatiivista oikeistoa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 09:41:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 28, 2019, 01:43:03
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:37:37
Handmaid's Tale on loputon dystopia (ainakin tuntuu, ehkä vain kirja oli?) jolle apul. prof Pz Myers vihjaisi "vastalääkkeenä":

/Lilith Saintcrow: Afterwar,/
joka on fantasia: USA 2. sisällissota, jossa Alt-Right neo-natsit häviää ja niitä jahdataan pitkin poikin. Alussa vallassa oli ollut fundie-kristillinen hirmuvalta keskitysleireineen ja jossa hengenmenoa tiesi jollei ollut valkoinen anglo-saksi ("white Anglo-Saxon").
Islamia katsoessa on aika vaikea ymmärtää sitä, miten joku kristillisyys loisi tuollaista pakkovaltaa.
Sarjahan on eufemismi=kiertoilmaus islamille, ei kristillisyydelle.

Hmm. Silti USA:ssa juuri nyt jossakin osavaltioissa kielletään abortteja ja asetetaan niille sellaisia aikarajoja, ettei nainen mahdollisesti edes tiedä tulleensa raskaaksi niin aikaisessa vaiheessa. Pakkovaltaahan tuo on, joka viittaa täsmälleen Handmaidsin mallisen dystopian suuntaan otettuihin ensimmäisiin askeliin. Islamilla ei ole noissa päätöksissä ollut mitään osaa eikä arpaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - heinäkuu 29, 2019, 01:51:37
Luin kauppatieteellisen kirjan

/KTT Outi Somervuori: Mitä maksaa? Hinnoittelun psykologiaa. Docendo 2018./

Se nojautuu tieteellisiin tuloksiin ja esim. nobelistinimet Kahneman ja Thaler vilisevät lähteissä ja koelaatikoissa. Sieltä pistää silmään esim.

-"Aydini, Bertini & Lambrecht(2014) havaitsivat tutkimuksissaan että tuotteet jotka herättävät voimakkaita tunteita vähentävät ostopäätöksissä käytettävää harkintaa."

– +-0-5% hintamuutoksia ei kuluttaja yleensä huomaa. Poikkeuksia on, esim. bensanhinta.

- tapausesimerkki jossa kuluttajat jonottaa 20 minuuttia bensa-asemalla jossa bensiini on vain 3 centtiä edullisempi. (Ja tankillisella voittaa vain 1,20 e säästön). Kyse on tunteesta. Kettuuntumisesta öljy-yhtiöön tms. jossa tuo oli ainoa tapa kapinoida.

(Macronin olisi kannattanut tietää nuo.)

- Kun valintoja on liikaa niin aivot kuormittuu ja ostopäätös/valinta jää tekemättä. "Käytännössä tämä tarkoittaa, että myyjän pitää pystyä osoittamaan ostajalle tuotteen/palvelun 2-3 päähyötyä". Kun hyötyjä on tarjolla enempi niin pitää segmentoida ja kohdistaa eri viesti eri kuluttajaryhmille joille kullekin vain 2-3 hyötyä kerrotaan. Yksi esimerkki, tiet. tutkimus, oli hillopurkkiesittely. Jos oli 24 makua tarjolla niin myynti kävi kehnosti, koska valintoja oli liikaa, mutta jos vain 6 eri makua tarjolla niin ostettiin enempi.

Tuossa kirjassa on osin samoja oppeja mitä populistit käyttää: Voimakas tunne liitetty sanomaan sammuttaa järjen valoa. Yksinkertaistuksella (2-3 pääkohtaa) jää mieleen ja tavoittaa ne (usein nukkuvat) jotka eivät jaksa analyseerata (käyttää aivojen systeemi2:ta) , jne. Jo Göbbels otti markkina/mainosalan ihmisilta mallia.

Nobelisti Kahneman+Tversky 1992 mullistivat taloustieteen perinteisiä oletuksia (ihminen on rationaalinen jne) mm. kokeella jossa 2 erihintaisen kameran lisäksi tarjolla tuotiin vielä kalliimpi kamera. Nyt 2. halvinta kameraa kävi enempi kaupaksi. Ihminen valitsee 3:sta eri hintaisesta mieluiten keskimmäisen jolla minimoi arvo/laatu tappion ja rahanmenetyksen riskiä.
  Nobelisti Thaler taas teki (ajatuskokeen) jossa rannalta piti lähteä ostamaan olutta kavereille. Pienessä lähikaupassa oltiin koehenkilöt oli valmiita maksamaan 1,50 mutta viiden tähden hotellissa 2,65 dollaria. Sama olut ja sama arvo: juoda se rannalla. Silti eri hintavalmius. Puhutaan referenssihinnasta, eräänlaisesta odotusarvosta tai vertailuhinnasta joka on mielessä ostohetkellä tai just sitä ennen ja Thaler osoitti että se riippuu myös siitä missä sitä myydään.
  Referenssihintaan voidaan vaikuttaa jotta itse tuote vaikuttaisi edulliselta. Esim. kauppaan tullessa reitillä on ensin näkyvillä on kalliimpaa jolloin se tuote jota tultiin ostamaan sitten vaikuttaa edulliselta eikä kalliilta.
  Kuluttajat testeissä muistivat todella huonosti jo myyntitiskillä paljonko tietty tuote tavaratalossa maksoi vaikka itse ostivat. Vielä huonommin muistettiin mikä sen hinta oli kun edellisen kerran kävivät ostamassa: vain 7% muisti.  (MrKAT sitten ihmettelee mistä hemmetistä yhtäkkiä löytyy ne muistinerot jotka muistaa Euro-jäsenyyden nostaneen  muka hintoja silloin joskus vuonna mikä lie !)
  Hinta on myös laadun viestintää: Jos laatua myy halvalla niin se on epäilyttävää jossei sitten todella perustella kunnolla kuten IKEA: Saat halvalla koska etsit ja kokoat itse emmekä me. Suomesta hyvää laatua vievät yritykset on hinnoittaneet ulkomailla liian maltillisesti kun hintaa pitäis nostaa kunnolla, tyypillisesti 50-80%.



Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - heinäkuu 29, 2019, 08:05:31
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 09:41:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 28, 2019, 01:43:03
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:37:37
Handmaid's Tale on loputon dystopia (ainakin tuntuu, ehkä vain kirja oli?) jolle apul. prof Pz Myers vihjaisi "vastalääkkeenä":

/Lilith Saintcrow: Afterwar,/
joka on fantasia: USA 2. sisällissota, jossa Alt-Right neo-natsit häviää ja niitä jahdataan pitkin poikin. Alussa vallassa oli ollut fundie-kristillinen hirmuvalta keskitysleireineen ja jossa hengenmenoa tiesi jollei ollut valkoinen anglo-saksi ("white Anglo-Saxon").
Islamia katsoessa on aika vaikea ymmärtää sitä, miten joku kristillisyys loisi tuollaista pakkovaltaa.
Sarjahan on eufemismi=kiertoilmaus islamille, ei kristillisyydelle.

Hmm. Silti USA:ssa juuri nyt jossakin osavaltioissa kielletään abortteja ja asetetaan niille sellaisia aikarajoja, ettei nainen mahdollisesti edes tiedä tulleensa raskaaksi niin aikaisessa vaiheessa. Pakkovaltaahan tuo on, joka viittaa täsmälleen Handmaidsin mallisen dystopian suuntaan otettuihin ensimmäisiin askeliin. Islamilla ei ole noissa päätöksissä ollut mitään osaa eikä arpaa.

Omituinen ajatus sekin, että "kristillisyyttä" pohdiskellessa katsotaan islamia.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - heinäkuu 29, 2019, 08:11:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - heinäkuu 29, 2019, 08:05:31
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 09:41:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 28, 2019, 01:43:03
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - heinäkuu 28, 2019, 01:37:37
Handmaid's Tale on loputon dystopia (ainakin tuntuu, ehkä vain kirja oli?) jolle apul. prof Pz Myers vihjaisi "vastalääkkeenä":

/Lilith Saintcrow: Afterwar,/
joka on fantasia: USA 2. sisällissota, jossa Alt-Right neo-natsit häviää ja niitä jahdataan pitkin poikin. Alussa vallassa oli ollut fundie-kristillinen hirmuvalta keskitysleireineen ja jossa hengenmenoa tiesi jollei ollut valkoinen anglo-saksi ("white Anglo-Saxon").
Islamia katsoessa on aika vaikea ymmärtää sitä, miten joku kristillisyys loisi tuollaista pakkovaltaa.
Sarjahan on eufemismi=kiertoilmaus islamille, ei kristillisyydelle.

Hmm. Silti USA:ssa juuri nyt jossakin osavaltioissa kielletään abortteja ja asetetaan niille sellaisia aikarajoja, ettei nainen mahdollisesti edes tiedä tulleensa raskaaksi niin aikaisessa vaiheessa. Pakkovaltaahan tuo on, joka viittaa täsmälleen Handmaidsin mallisen dystopian suuntaan otettuihin ensimmäisiin askeliin. Islamilla ei ole noissa päätöksissä ollut mitään osaa eikä arpaa.

Omituinen ajatus sekin, että "kristillisyyttä" pohdiskellessa katsotaan islamia.

T: Xante

Ja niitä historiankirjoja lukemalla voi nähdä miten "joku kristillisyys" on synnyttänyt pakkovaltaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 05, 2019, 23:18:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 09:41:42
Hmm. Silti USA:ssa juuri nyt jossakin osavaltioissa kielletään abortteja ja asetetaan niille sellaisia aikarajoja, ettei nainen mahdollisesti edes tiedä tulleensa raskaaksi niin aikaisessa vaiheessa. Pakkovaltaahan tuo on, joka viittaa täsmälleen Handmaidsin mallisen dystopian suuntaan otettuihin ensimmäisiin askeliin. Islamilla ei ole noissa päätöksissä ollut mitään osaa eikä arpaa.
Aborttikin on asia, jota ei pidä tarkastella vain naisen kautta, yksisilmäisesti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 05, 2019, 23:36:40
Mutta nyt takaisin kirjallisuuteen, koska se on ketjun aihe. Itse olen varsin ahkera historian ja yhteiskuntatiet. kirjallisuuden lukija (taloustiede, kriminologia, sosiologia jne. myös...) Joskus alkaa rasittamaan, joten tulee palattua romaanikirjallisuuden pariin, kuten tein tänä raskaana kesänä (Isän kuolema sun muuta..). Mieluummin huumoria kuin vakavaa.

Lueskelin Huovisen ja A. Paasilinnan klassikoita, sitten jäin koukkuun noihin P.G. Wodehousen "Jeeves"-kirjoihin, joita omassa kirjastossanikin on melkoinen kokoelma. Wodehouse on aiemmin ollut satunnaisesti tuttu, mutta niiden lukeminen vie mielen johonkin omituiseen sfääriin, jota tv-sarjakin oivasti toteutti. Wodehouse on uskomaton ihmiskuvaaja, verrattavissa parhaimpiin venäläiskirjailijoihin. Woosterin hahmo ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa kuvaukset ovat loistavan kuvaavia, usein brutaaleja. Nuo kirjat tosiaan tuovat minulle sitä huumoria, jota tällä hetkellä tarvitsen. Bertie ei ole esikuvani, mutta olisi hetken aikaa hienoa olla hän. Kunhan turvana olisi Jeeves.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - elokuu 06, 2019, 08:36:47
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 05, 2019, 23:18:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 28, 2019, 09:41:42
Hmm. Silti USA:ssa juuri nyt jossakin osavaltioissa kielletään abortteja ja asetetaan niille sellaisia aikarajoja, ettei nainen mahdollisesti edes tiedä tulleensa raskaaksi niin aikaisessa vaiheessa. Pakkovaltaahan tuo on, joka viittaa täsmälleen Handmaidsin mallisen dystopian suuntaan otettuihin ensimmäisiin askeliin. Islamilla ei ole noissa päätöksissä ollut mitään osaa eikä arpaa.
Aborttikin on asia, jota ei pidä tarkastella vain naisen kautta, yksisilmäisesti.

Milloin ajattelit aloittaa? Tyypillinen tarkastelu aborttia vastustavilla tapahtuu nimenomaan yksisilmäisesti vain naisen kautta. Abortti on kiellettävä, koska naisten ei tule päästä päättämään omasta kehostaan tai seksuaalisuudestaan. Niillä lapsilla - sitten kun tosiaan ovat lapsia syntymänsä jälkeen - ei ole mitään väliä enää. Tietenkin myös se raskaus nähdään vain naisen omana syynä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 06, 2019, 23:54:21
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 06, 2019, 08:36:47
Tyypillinen tarkastelu aborttia vastustavilla tapahtuu nimenomaan yksisilmäisesti vain naisen kautta. Abortti on kiellettävä, koska naisten ei tule päästä päättämään omasta kehostaan tai seksuaalisuudestaan. Niillä lapsilla - sitten kun tosiaan ovat lapsia syntymänsä jälkeen - ei ole mitään väliä enää. Tietenkin myös se raskaus nähdään vain naisen omana syynä.
Ei pidä ajatella yksisilmäisesti, vain yhdeltä kannalta, tätä sanoin. Tämä keskustelu voisi siirtyä johonkin toiseen ketjuun.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - elokuu 08, 2019, 00:52:01
Mehukas näkökulma yksinäisyyteen kirjassa nimeltä: vanhapiika hinta 24e, valitettavasti tekijän nimen googletus jää seuraavaan
kertaan!hyvä kirja kannattaa lukea! 8)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 08, 2019, 22:57:37
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 06, 2019, 08:36:47
Milloin ajattelit aloittaa? Tyypillinen tarkastelu aborttia vastustavilla tapahtuu nimenomaan yksisilmäisesti vain naisen kautta. Abortti on kiellettävä, koska naisten ei tule päästä päättämään omasta kehostaan tai seksuaalisuudestaan. Niillä lapsilla - sitten kun tosiaan ovat lapsia syntymänsä jälkeen - ei ole mitään väliä enää. Tietenkin myös se raskaus nähdään vain naisen omana syynä.
En edelleenkään pidä siitä, että tämä keskustelu jatkuu kirjallisuusnurkassa.
Vastaan toisessa ketjussa: Sukupuolentutkimus.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,645.msg31560.html#msg31560 (https://kantapaikka.net/index.php/topic,645.msg31560.html#msg31560)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - elokuu 11, 2019, 18:11:26
The Handmaid's Tale -tarina jatkuu syksyn odotetuimmassa kirjatapauksessa.

On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina – ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?

The Handmaid's Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä – ehkä enemmän kuin koskaan.

https://www.risingshadow.fi/library/book/8538-testamentit

Julkaistaan: syyskuu 2, 2019
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 12, 2019, 21:03:48
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 11, 2019, 18:11:26
The Handmaid's Tale -tarina jatkuu syksyn odotetuimmassa kirjatapauksessa.

On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina – ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?

The Handmaid's Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä – ehkä enemmän kuin koskaan.

https://www.risingshadow.fi/library/book/8538-testamentit

Julkaistaan: syyskuu 2, 2019
Toivoisin sarjan näkyvän islamilaisissa maissa, koska on ehkä asiaa...?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juha - elokuu 31, 2019, 10:18:31

Luin Garri Gasparovin kirjan, syvä äly, tai jokin vastaava, tältä vuodelta.

Henkilöä nähnyt muutamissa klipeissä. Resonoi vähän, ehkä se tietty tulisieluvaikutelma. On mukana satasella. Lisäksi on aika suorapuheinen tyyppi. Siis omalla tavallaan luotettava.

Elämästä hän kirjoittaa minusta myös viisaasti. Kauhistelut sikseen, ja härkää sarvista, ja vielä sen perusteella, että vaihtoehtoja ei ole.

Yleensä julkkiksiin haluan tehdä pesäeroa. Jos niiltä jokin kirja, niin varmasti jää lukematta. Nyt luin, vaikka shakki harrastusmuotona viittaa vähäpätöiseen.


L.  Shakkia isompi asia on vaikka debatti. Jotain yhteistä on siinäkin. Toisaalta voittajia ei oikeastaan ole samalla tapaa, eikä häviäjiä, vaan kasvua ja kehitystä. Toki shakissakin voi näin olla käytännössä, tosin voitosta yleensä pelataan, jolloin se jotenkin muka boostaisi sitä kasvua ja kehitystä. Ehkä, ehkä ei. Riippunee.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - elokuu 31, 2019, 12:10:44
Saa laittaa lukukokemuksia myös tästä, jos on pakottavaa tarvetta. :)
https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/hannu-lauerma-psykiatrin-paanavaus/

Aihe on ainakin kutkuttava.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 03, 2019, 19:22:05
Matti Virtasen kirja : Ilmastopaniikki (2019) on aika loistava kirja. Ei huomioida HS:ssa tai YLE:ssä, mutta lukijoita saa kivasti.
Ilmastoskeptistä ajattelua.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aasilaulu - syyskuu 03, 2019, 21:37:24
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 03, 2019, 19:22:05
Matti Virtasen kirja : Ilmastopaniikki (2019) on aika loistava kirja. Ei huomioida HS:ssa tai YLE:ssä, mutta lukijoita saa kivasti.
Ilmastoskeptistä ajattelua.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media)

Ylellä ei taida olla kirjasta juttua, mutta Hesarista löytyy kriittinen, joskaan ei täysin lyttäävä
arvostelu: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006026903.html

Kirjaa lukematta on tietysti mahdotonta sanoa, kuinka hyvin arvostelussa esitetty kritiikki osuu. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvostelija vaikutti huomattavan asiantuntevalta, ja kyseessä onkin Helsingin yliopiston meteorologian professori. Toinen hyvä merkki on, että vaikka kirjassa esitettyjä tulkintoja ja väitteitä kritisoidaan, on parissa kohtaa myös annettu pientä tunnustusta. Niin sanotussa "täysteilauksessa" tätä harvemmin näkee tehtävän.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juha - syyskuu 03, 2019, 21:53:45

Kritiikki yleensä käsitetään niin, että objektiivisuudesta voi sanoutua irti. Fiksu ei sitä tee, ja hoksaa myös kantavia kohtia, jotka ovat samalla tapaa totta.

Kritiikin voi nähdä kehityksellisesti, tai torppaamiseksi. Suhtautuminen näkyy, ja syytä uskoa, millä asialla on oltu.

Joskus torppaaminen voi liittyä kyseenalaisuuteen, jolloin oikeastaan ei ole tarkoituskaan olla objektiivinen, vaan kokonaisviesti kohdistetaan muiden seikkojen takia. Tämäkin lienee joskus totta, tosin tässäkin on oma rakentava tyylinsä olemassa, vaikka se voi riippua vähän.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 05, 2019, 18:58:54
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - syyskuu 03, 2019, 21:37:24
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 03, 2019, 19:22:05
Matti Virtasen kirja : Ilmastopaniikki (2019) on aika loistava kirja. Ei huomioida HS:ssa tai YLE:ssä, mutta lukijoita saa kivasti.
Ilmastoskeptistä ajattelua.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273834-ilmastopaniikki-kirjan-tekija-ilmastonmuutosta-kaytetaan-sumeilematta-hyvaksi-media)

Ylellä ei taida olla kirjasta juttua, mutta Hesarista löytyy kriittinen, joskaan ei täysin lyttäävä
arvostelu: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006026903.html

Kirjaa lukematta on tietysti mahdotonta sanoa, kuinka hyvin arvostelussa esitetty kritiikki osuu. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvostelija vaikutti huomattavan asiantuntevalta, ja kyseessä onkin Helsingin yliopiston meteorologian professori. Toinen hyvä merkki on, että vaikka kirjassa esitettyjä tulkintoja ja väitteitä kritisoidaan, on parissa kohtaa myös annettu pientä tunnustusta. Niin sanotussa "täysteilauksessa" tätä harvemmin näkee tehtävän.
Kirjassa kiinnitetään paljon huomiota mm. IPCC:n toimintaan, joka on kriitikoiden näkökulmasta muodostunut hyvävelikerhoksi kieltäen vastustavien näkemysten julkaisua. Uskon, että osa kritiikistä pitää paikkansa, koska tiedemaailma on raadollista ja henkilökohtaisuuksiin menevää. Mutta sinänsä varteenotettava ja lukemisen arvoinen kritiikki IPCC:tä kohtaan tuo kirja on. Esittää hyvin sitä näkökulmaa, että ilmastomallit ovat kyseenalaisia, eikä esim. hiilidioksidin tai vesihöyryn, tai auringon säteilynkään vaikutuksista oikeasti ole vielä tieteellistä yksimielisyyttä, ei lähellekään. Politiikka vaikuttaa suuresti ilmastokeskusteluun.
Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 05, 2019, 19:52:00
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - syyskuu 03, 2019, 21:37:24
Kirjaa lukematta on tietysti mahdotonta sanoa, kuinka hyvin arvostelussa esitetty kritiikki osuu. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvostelija vaikutti huomattavan asiantuntevalta, ja kyseessä onkin Helsingin yliopiston meteorologian professori. Toinen hyvä merkki on, että vaikka kirjassa esitettyjä tulkintoja ja väitteitä kritisoidaan, on parissa kohtaa myös annettu pientä tunnustusta. Niin sanotussa "täysteilauksessa" tätä harvemmin näkee tehtävän.
Viimeisimmässä Skeptikko-lehdessä (2/2019, ss. 38-44) tämä meteorologian professori Timo Vesala listasi n. 70 virheen listan Matti Virtasen kirjasta.  Kirja täynnä virheitä ja vääristyksiä.  Tämä vertautuu surullisen kuuluisaan (myös HS:ssä lytättyyn) Antti Heikkilän  kohukirjaan joka hyökkäsi "valtavirran" lääketiedettä ja syöpähoitoja vastaan, josta myös löytyi sen 70 virhettä.
Minä en ole saanut kirjaa käsiini, mutta Vesalan lainauksista paljastui minun silmiini pahimpana nämä:
- siinä kyseenalaistetaan perusfysiikkaa, Stefan-Botzlmannin laki, Clausis-Clayperonin yhtälöitä, 
(Sitä voisi verrata siihen että kreationistien evoluutiota parjaavassa kirjassa kävellään luonnonlakien yli, niitä epäillen/kieltäen).  Esim. kirjan Boris Winterhalter (eikä hän ole ainoa tässä luulossaan) ei tajua miten kylmemmästä esim. yläilmakehästä sen CO2:sta) voi tulla lämpösäteilyä, fotoneja, kuumempaan (esim. maanpintaan), hän luulee sen olevan vastoin termodynamiikkaa,  Ei se ole termodynamiikan vastaista koska nettosäteily (vastaanotettu on pienempi kuin lähetetty teho)  on kuitenkin kylmempään päin.
Ihan tämmöisten perusasioiden tunarien olisi pitänyt kylmästi jättää poies. Eihän jonkun tähtitieteen viraston NASAn kriitikoiden  kirjaankaan kannata kaikkia litteän maan foliohattuja laittaa. ;D



Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:14:54
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - syyskuu 05, 2019, 19:52:00
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - syyskuu 03, 2019, 21:37:24
Kirjaa lukematta on tietysti mahdotonta sanoa, kuinka hyvin arvostelussa esitetty kritiikki osuu. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvostelija vaikutti huomattavan asiantuntevalta, ja kyseessä onkin Helsingin yliopiston meteorologian professori. Toinen hyvä merkki on, että vaikka kirjassa esitettyjä tulkintoja ja väitteitä kritisoidaan, on parissa kohtaa myös annettu pientä tunnustusta. Niin sanotussa "täysteilauksessa" tätä harvemmin näkee tehtävän.
Viimeisimmässä Skeptikko-lehdessä (2/2019, ss. 38-44) tämä meteorologian professori Timo Vesala listasi n. 70 virheen listan Matti Virtasen kirjasta.  Kirja täynnä virheitä ja vääristyksiä.  Tämä vertautuu surullisen kuuluisaan (myös HS:ssä lytättyyn) Antti Heikkilän  kohukirjaan joka hyökkäsi "valtavirran" lääketiedettä ja syöpähoitoja vastaan, josta myös löytyi sen 70 virhettä.
Minä en ole saanut kirjaa käsiini, mutta Vesalan lainauksista paljastui minun silmiini pahimpana nämä:
- siinä kyseenalaistetaan perusfysiikkaa, Stefan-Botzlmannin laki, Clausis-Clayperonin yhtälöitä, 
(Sitä voisi verrata siihen että kreationistien evoluutiota parjaavassa kirjassa kävellään luonnonlakien yli, niitä epäillen/kieltäen).  Esim. kirjan Boris Winterhalter (eikä hän ole ainoa tässä luulossaan) ei tajua miten kylmemmästä esim. yläilmakehästä sen CO2:sta) voi tulla lämpösäteilyä, fotoneja, kuumempaan (esim. maanpintaan), hän luulee sen olevan vastoin termodynamiikkaa,  Ei se ole termodynamiikan vastaista koska nettosäteily (vastaanotettu on pienempi kuin lähetetty teho)  on kuitenkin kylmempään päin.
Ihan tämmöisten perusasioiden tunarien olisi pitänyt kylmästi jättää poies. Eihän jonkun tähtitieteen viraston NASAn kriitikoiden  kirjaankaan kannata kaikkia litteän maan foliohattuja laittaa. ;D
Vastareaktio kritiikkiin on epäilemättä voimakas. Siitähän Virtanen puhuikin, että IPCC on hyvin mustasukkainen ja kaunainen suojellessaan omia näkemyksiään estäen niitä kriitikoiden näkemyksiä. Kirjoittaja itse on myös yhteyksissä Skeptikko-lehteen, joten toivottavasti keskustelua siellä syntyy.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 06, 2019, 09:57:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:14:54
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - syyskuu 05, 2019, 19:52:00
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - syyskuu 03, 2019, 21:37:24
Kirjaa lukematta on tietysti mahdotonta sanoa, kuinka hyvin arvostelussa esitetty kritiikki osuu. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että arvostelija vaikutti huomattavan asiantuntevalta, ja kyseessä onkin Helsingin yliopiston meteorologian professori. Toinen hyvä merkki on, että vaikka kirjassa esitettyjä tulkintoja ja väitteitä kritisoidaan, on parissa kohtaa myös annettu pientä tunnustusta. Niin sanotussa "täysteilauksessa" tätä harvemmin näkee tehtävän.
Viimeisimmässä Skeptikko-lehdessä (2/2019, ss. 38-44) tämä meteorologian professori Timo Vesala listasi n. 70 virheen listan Matti Virtasen kirjasta.  Kirja täynnä virheitä ja vääristyksiä.  Tämä vertautuu surullisen kuuluisaan (myös HS:ssä lytättyyn) Antti Heikkilän  kohukirjaan joka hyökkäsi "valtavirran" lääketiedettä ja syöpähoitoja vastaan, josta myös löytyi sen 70 virhettä.
Minä en ole saanut kirjaa käsiini, mutta Vesalan lainauksista paljastui minun silmiini pahimpana nämä:
- siinä kyseenalaistetaan perusfysiikkaa, Stefan-Botzlmannin laki, Clausis-Clayperonin yhtälöitä, 
(Sitä voisi verrata siihen että kreationistien evoluutiota parjaavassa kirjassa kävellään luonnonlakien yli, niitä epäillen/kieltäen).  Esim. kirjan Boris Winterhalter (eikä hän ole ainoa tässä luulossaan) ei tajua miten kylmemmästä esim. yläilmakehästä sen CO2:sta) voi tulla lämpösäteilyä, fotoneja, kuumempaan (esim. maanpintaan), hän luulee sen olevan vastoin termodynamiikkaa,  Ei se ole termodynamiikan vastaista koska nettosäteily (vastaanotettu on pienempi kuin lähetetty teho)  on kuitenkin kylmempään päin.
Ihan tämmöisten perusasioiden tunarien olisi pitänyt kylmästi jättää poies. Eihän jonkun tähtitieteen viraston NASAn kriitikoiden  kirjaankaan kannata kaikkia litteän maan foliohattuja laittaa. ;D
Vastareaktio kritiikkiin on epäilemättä voimakas. Siitähän Virtanen puhuikin, että IPCC on hyvin mustasukkainen ja kaunainen suojellessaan omia näkemyksiään estäen niitä kriitikoiden näkemyksiä. Kirjoittaja itse on myös yhteyksissä Skeptikko-lehteen, joten toivottavasti keskustelua siellä syntyy.

Olisihan se todella hienoa, jos Matti Virtanen osoittaisi, että ilmastomuutos on vain sala liitto, koska sen paljastaminen pelastaisi maapallon ja voimme jatkaa ikuisesti öljyn ja hiilen polttoa, ilman pelkoa mistään muuttumisista.

Ennen kuin Virtasen malli tulee hyväksytyksi ainoana oikeana, meidän kannattaa kyllä varautua siihen mitä tiede asiasta sanoo.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Juha - syyskuu 06, 2019, 20:06:00
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 06, 2019, 09:57:59Olisihan se todella hienoa, jos Matti Virtanen osoittaisi, että ilmastomuutos on vain sala liitto, koska sen paljastaminen pelastaisi maapallon ja voimme jatkaa ikuisesti öljyn ja hiilen polttoa, ilman pelkoa mistään muuttumisista.


Eiköhän talous ratkaise tässäkin. Arkisen yksinkertaista, vailla mytologiaa.

Kun vapaus tuottaa hiilet ilmaan, ja hyvä myynti, mikä ettei. Jos vastus liian suuri, ja karvatkin uhkaa lähteä, niin vaihdetaas kelkkaa. Tai jos hiilen onkiminen käy jotenkin muuten vaikeaksi (väheneminen, anti-imperialismi, l-suojelu, ...).

Eikun eteenpäin, kohden uusia toimintamuotoja, ja erilaisia tukia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:01:13
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 06, 2019, 09:57:59
Olisihan se todella hienoa, jos Matti Virtanen osoittaisi, että ilmastomuutos on vain sala liitto, koska sen paljastaminen pelastaisi maapallon ja voimme jatkaa ikuisesti öljyn ja hiilen polttoa, ilman pelkoa mistään muuttumisista.

Ennen kuin Virtasen malli tulee hyväksytyksi ainoana oikeana, meidän kannattaa kyllä varautua siihen mitä tiede asiasta sanoo.
Virtanen ei esitä salaliittoja, hän kritisoi IPCC:n toimintaa, jossa näkee väärinkäytöksiä (lätkämailaskandaali) ja epäpätevää tieteellistä arviointia, sekä omien suosimista tutkimuksissa.

Virtanen ei myöskään esitä näkemystään "ainoaksi oikeaksi", vaan kritiikiksi valtavirran näkemyksiä kohtaan. Tuohan on tieteellisessä keskustelussa tarpeellista kritiikkiä, ei suinkaan haitta tai ongelma! Tiede rakentuu vertaisarvioidusta kritiikistä, mitä IPCC on vältellyt. Tähän asiaan se kritiikki kohdistuu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 06, 2019, 23:55:16
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 06, 2019, 09:57:59
Olisihan se todella hienoa, jos Matti Virtanen osoittaisi, että ilmastomuutos on vain sala liitto, koska sen paljastaminen pelastaisi maapallon ja voimme jatkaa ikuisesti öljyn ja hiilen polttoa, ilman pelkoa mistään muuttumisista.
MOT:n tuottajana Virtasella ja toimittaja Backmanilla on paitsi CO2-denialismin syntisyystaakkaa niin hyvin todennäköisesti jo suomalaisia ihmishenkiä pitäisi olla tunnollaan (jos osaisivat katua). Heidän amatööriset Kolesteroli ei haittaa vs statiinit saatanasta -ohjelmansa sai monet sydänpotilaat turhaan keskeyttämään lääkityksensä (kerran bussissakin kuulin miten rouva MOT:n innostamana alkoi parjata statiineja) ja nostamaan voita pöytään. Josta tuli sydänpotilaiden tulvaa poliklinikoille. (THL:n tilastoissa näkyy tällöin kansassa kolesterolipiikkiä, prof. Kirsi Pietiläinen kertoi Tieteen päivillä poliklinikan tulvasta kun oli kliinikkona itse päivystämässä).  Halveksun. En anna anteeksi.
  Minä en kysy lääkityksestäni neuvoa amatööri virtaselta enkä virtasen amatööreiltä - vaan ammattilaiselta: lääkäriltä. En myöskään kysy ilmastomuutoksesta amatööri Virtaselta enkä virtasen amatööreiltä - vaan
alan ammattilaiselta, ilmastotieteilijöiltä.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 07, 2019, 00:57:53
No, IPCC:n uskottavuus hiilidioksidipoliittisuskovaisena lähentelee nollaa. Ihan omasta syystä, kun ovat vääristelleet tutkimustuloksia.
Pahaa vaan saavat aikaan, jos ajavat ydinvoimaa alas ja luovat haitallista ilmastopolitiikkaa. Niistä kärsivät lapsenlapsemmekin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 07, 2019, 11:37:37
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 07, 2019, 00:57:53
No, IPCC:n uskottavuus hiilidioksidipoliittisuskovaisena lähentelee nollaa. Ihan omasta syystä, kun ovat vääristelleet tutkimustuloksia.
Pahaa vaan saavat aikaan, jos ajavat ydinvoimaa alas ja luovat haitallista ilmastopolitiikkaa. Niistä kärsivät lapsenlapsemmekin.

Juuri tämän takia tämmöiset keskustelupalstat ovat tärkeitä. Aiemmin en esimerkiksi tiennyt, että IPCC vastustaa ydinvoimaa ja vääristelee tutkimustuloksia  ja saa aikaan pelkkää pahaa.

Kiitos Toope näistä tiedoista!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 16, 2019, 19:46:41
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 07, 2019, 11:37:37
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 07, 2019, 00:57:53
No, IPCC:n uskottavuus hiilidioksidipoliittisuskovaisena lähentelee nollaa. Ihan omasta syystä, kun ovat vääristelleet tutkimustuloksia.
Pahaa vaan saavat aikaan, jos ajavat ydinvoimaa alas ja luovat haitallista ilmastopolitiikkaa. Niistä kärsivät lapsenlapsemmekin.

Juuri tämän takia tämmöiset keskustelupalstat ovat tärkeitä. Aiemmin en esimerkiksi tiennyt, että IPCC vastustaa ydinvoimaa ja vääristelee tutkimustuloksia  ja saa aikaan pelkkää pahaa.

Kiitos Toope näistä tiedoista!
IPCC on politisoitunut järjestö liiaksi, sen tulisi keskittyä tieteeseensä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 16, 2019, 19:54:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2019, 19:46:41
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 07, 2019, 11:37:37
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 07, 2019, 00:57:53
No, IPCC:n uskottavuus hiilidioksidipoliittisuskovaisena lähentelee nollaa. Ihan omasta syystä, kun ovat vääristelleet tutkimustuloksia.
Pahaa vaan saavat aikaan, jos ajavat ydinvoimaa alas ja luovat haitallista ilmastopolitiikkaa. Niistä kärsivät lapsenlapsemmekin.

Juuri tämän takia tämmöiset keskustelupalstat ovat tärkeitä. Aiemmin en esimerkiksi tiennyt, että IPCC vastustaa ydinvoimaa ja vääristelee tutkimustuloksia  ja saa aikaan pelkkää pahaa.

Kiitos Toope näistä tiedoista!
IPCC on politisoitunut järjestö liiaksi, sen tulisi keskittyä tieteeseensä.

Viitsisitkö vielä laittaa vaikka linkin siihen IPCC:n materiaaliin jossa se vastustaa ydinvoimaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 16, 2019, 20:48:14
IPCC on näkemyksissään tukenut "uusiutuvia energiamalleja" ydinvoiman ja fossiilisten energiamuotojen sijaan. Tämän tiedät.
Ei se toki realistista ole ollut, sitä en väittänytkään.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 16, 2019, 22:18:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2019, 20:48:14
IPCC on näkemyksissään tukenut "uusiutuvia energiamalleja" ydinvoiman ja fossiilisten energiamuotojen sijaan. Tämän tiedät.
Ei se toki realistista ole ollut, sitä en väittänytkään.

Niin. Mutta ei vastustanut ydinvoimaa. Fossiilista toki.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - syyskuu 24, 2019, 07:39:29
Löysin omasta kirjahyllystäni oheisessa lehtijutussa mainitun Väinö Linnan kirjeen:

https://www.aamulehti.fi/a/acc4da52-8588-47ee-b689-dad8807c8cd8

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:10:27
Kirjallisuus)) hs.29.9.2019  patjim staovcin haatattelusta lyhennelmä:

Miten ihmiset jotka eivät lue, saadaan lukemaan kirjoja, jos ne eivät kerro heistä?

Edoudard Louis kysyy ja vastaa:

-kirjallisuudelta tulisi  vaatia sitä, että  se kertoo aivan kaikista."

-Louis syntyi vuonna -92 Halleourtin kaupungissa pohjois -ranskassa, isä työskenteli tehtaassa ja äiti oli kotona 3lapsen kanssa.
-perhe eli köyhyysrajan alapuolella, isän 700e kuukausipalkalla  sekä sosiaalituella raha ei aina riittänyt edes ruokaan.
-köyhyys johti sosiaaliseen eristäytymiseen ja katkeruuteen  päättäjiä kohtaan
-kirjoja Louisin lapsuuden kodissa ei juuri ollut, sillä kirjat edustivat hänen vanhemmilleen maailmaa, jonka osa he eivät olleet!
-kirjallisuus teki heistä vieläkin köyhempiä kuin he tiesivät olevansa
-kirjoja hän aloitti lukea 17-vuotiaana: sitä ennen hän oli lukenut lähinnä : Pottereita
-esikoisteostaan Loius alkoi kirjoittaa opiskellessaan arvostetussa Ecole Normale Superieure yliopistossa pariisissa.
-käsikirjoituksen hän tulosti kirjastossa ja otti niistä viitisen kopiota lähettäen ne eri kustantajille,minulla ei ollut ostaa tulostinta.
-hylky kirjeita kustantamoista tuli, ja niissa sanottiin ettei ranskassa voi olla sellaista köyhyyttä, josta hän kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:28:48
jatko kirjailija edouard Louis haastattelu: hs.29.9.2019

Nyt jo kolme kirjaansa julkaissut Louis sanoo, että ranskassa kirjallisuus on ollut vuosikymmeniä pariisi-keskeistä:etupäässä
varkkaiden ihmisten varakkaille ihmisille tuottamaa ja varkkaiden ihmisten elämästä kertovaa.
-kun omaelämäkerralliseen romaanikäsikirjoitukseen lopulta tartuttiin ja en finir ave eddy belleguelle julkaistiin ranskassa vuonna
2014.Painoksen koko oli 1500 kappaletta.
Kirjasta tuli sensaatio yhdessä yössä ,romaania myytiin ilmestymisvuonnaan yli 300 000kappaletta!
-mediassa ylistettiin rohkeudesta käsitellä kotiväkivallan ja seksuaalisen väkivallan, köyhyyden ja homofobian aiheuttamia
traumoja sekä pelottomuudesta puhua suoraan ranskan yhteiskunnallisista ongelmista.
myöhemmin teoksen oikeudet olivat myyty kymmenille kielialueille.
-teos on juuri ilmestynyt tammen keltaisessa arvostetutussa kirjastossa nimellä:Ei enää Eddy.
-teos kertoo eddyn pojan rajun kasvutarinan ahdasmielisessä, ja väkivaltaitsessa kodissa.
-jossa isä oli macho ja äiti konservatiivinen aviomiehelleen alistuva argaaisiin sukupuolimalleihin tyyntynyt nainen.
sisarukset perivät vanhempien enakkoluulot liittyen homofobiaan ja muukalaisvihamielisyyt.
-herkkä Eddy on julmasti koulukiusattu femiiniseksi mielletyn puhetapansa ja käytöksensä vuoksi, ja isänsä mielestä
hänen pitäisi käyttäytyä "oikean miehen tavoin".
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:38:43
kirjailija haastat.lyhennelmä.
29.9su hs.
-vasta toiselle paikkakunnalle muutettuaan eddy löytää  tavan murtaa kotikaupungin  stereotypiat ja määritellä kuka hän on suhteessa
sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ja siihen maskuliinisuuteen, joka hänen olisi pitänyt omaksua-paitsi perheessä  myös ympyröivän
yhteiskunnan vaateesta.
-kotikaupungin maskuliinisuus tuhosi kaikki, ihmiset suhtautuivat sukupuoleensa lähestulkoon pakkomielteisesti, sillä kaikki määrittyi
sen kautta.Jos halusi olla mies täytyi mennä töihin ja elättää perhe.
-se tarkoitti koulunkäynnin lopettamista, mikä johti matalapalkka-aloille ja köyhyyteen.
-Louis lisää ,että tietämättömyys , rasismi ja väkivalta elävät köyhyydessä ja köyhyydestä.
-se on itseään ruokkiva kierre.kirjan voisi sanoa olevan tarina: maskuliinisuuden epäonnistumisesta!
-vasemmisto ei keskustele enää köyhyydestä eikä eriarvoisuudesta, vasemmisto on kääntänyt selkänsä monille omistaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:44:36
-teoksen köyhyyskuvausta ei voi liikuttumatta lukea, sen  tapahtumat ovat tosia ja tuttuja suomessakin.

-ajatus siitä että läsimaissa ei ole köyhyyttä on naurettava, vaikka ihmiset käyvät jonottamassa leipää
-köyhyys on länsimaissa niin stigmatisoitua, että ihmiset häpeävät siitä puhumisesta.
-eddy tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi köyhyyden ja vihan lävistämän menneisyyden takia että hänen on vaikeaa
muodostaa muihin  ihmisiin yhteyttä-
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - syyskuu 29, 2019, 23:56:05
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:10:27
Miten ihmiset jotka eivät lue, saadaan lukemaan kirjoja, jos ne eivät kerro heistä?

Edoudard Louis kysyy ja vastaa:

-kirjallisuudelta tulisi  vaatia sitä, että  se kertoo aivan kaikista."

Edouard Louis oli Ruotsin television SVT:n kirjallisuusohjelman Babelin vieraana 2017, jolloin hänen kirjansa Våldets historia oli ilmestynyt tai juuri ilmestymässä ruotsiksi. Kautta vuosien Babel on pysynyt erittäin laadukkaana ja ajankohtaisena ohjelmana, jolle meillä Suomessa ei ole vastinetta, joka yltäisi samaan, ei edes radion puolella. Louis oli häkellyttävän nuori (s.1992), mikä oli erityisen järkyttävää ajatellen hänen kirjansa aihetta - raiskausta, jonka uhri hän itse oli. Tai on yhä, sillä kirja käsittelee tämän yhden tapahtuman kautta väkivaltaa yleensä, sen monissa muodoissa, joista vain osa on fyysisiä. Milloin raiskaus alkoi? Mikä synnytti sen raiskaajassa? Milloin se päättyy uhrissa? Ketkä muut joutuvat siitä osallisiksi? Tällaisia kysymyksiä herää kirjan lukemisen myötä. Useimmiten niitä ei tehdä lukijalle suoraan, vaan aiheen painavuus synnyttää ne rivien välissä. Konkreettisesti kirja on rakennettu niin, että tarinan raiskauksesta kertovat eri henkilöt. Uhri kuulee oven takaa siskonsa kertovan sen aviomiehelleen. Itse hän joutuu luovuttamaan kokemuksensa poliisille, joka muokkaa siitä omanlaisensa. Fyysisen raiskauksen lisäksi uhri joutuu kokemaan tarinansa menettämisen ja runtelemisen eri ulkopuolisten tahojen "sekaantuessa" asiaan. Olen varmasti lukenut raiskauskohtauksia kirjoista aikaisemminkin, mutta Louisin pieni kirja (vain 176 sivua) on niistä pökerryttävin. En ole kokenut raiskausta, mobbausta tai fyysistä väkivaltaa, mutta tämä kirja muistutti minua hetkistä ja kokonaisista elämänvaiheista, jolloin olen kokenut yhteiskunnan rakenteellisen väkivallan voimakkaasti ja omakohtaisesti. Annan kirjalle vähintään 4 tähteä viidestä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - syyskuu 30, 2019, 00:16:05
Vatupassi nosti hienon ajankohtaisen kirjan ja kirjailijan esiin.
Teos on myös näkyvästi esillä Ranska-teemaisilla kirjamessuilla piakkoin:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ranska-on-tuhansien-keskustelujen-maa?publisherId=1811&releaseId=69865899
Messuilta löytyy hyvää luettavaa köyhemmillekin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 09, 2019, 23:30:16
Toisessa ketjussa oli tämä.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 09, 2019, 22:08:45
"Venäjä on lojaali"  - Arvo Tuomisen Putin-kirjassa

Onko kukaan lukenut? Tuominen tietää asiansa ja on viihdyttävä kertoja. Eli lukulistalle meni.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 10, 2019, 00:42:11
^ Tällä viikolla luin loppuun. 
Muistumia ulkomuistista Arvo Tuomisen Putin-kirjasta:
- Clinton(it) petti Venäjän, Putinin, laajentamalla Natoa rajallensa vastoin Bush sr:n aikaisia lupauksia
- Venäjän kansa on saamatonta, tuottavuus 1/3..1/5 länsimaisesta ihmisestä.
  -- Tuominen selittää sitä ortodoksisella kulttuurilla:
        Ortodoksi-uskossa paratiisi odottaa tuonpuoleisessa, nykyelämä on vain välitila,
        venäläinen odottaa että joku tekee (hallitus/tsaari..) asiat hänen puolestaan. Asiat parenee joskus kyllä.
        Masha Gessenin Putin kirjasta tuli käsitys että Homo Sovieticus olisi kommunismin kulttuuriseuraus mutta
        Tuominen siteeraa 1800-luvun venäläisiä kirjailijoita jotka valittaa kansansa saamattomuutta.
- Venäjällä ja Putinilla tärkeintä on lojaalius. Kuitenkin:
  -- toisiinsa ei luoteta eikä yhteistä etua ajatella, venäläinen kiilaa ruuhkissa siellä ja Stockmannilla täällä..
  (-- siksi häviää usein meille jääkiekossa hähhäh :D )
- Tuominen sanoo että hänen kirjansa on  1/3 ajateltua, 1/3 (salaa)lainattua ja 1/3 kopioitua (Vihavaiselta)
- Tuomisen kirja jos ei olisi noin rehellinen noissa niin Venäjää puolustelevissa tai ymmärtävissä kohdissa
  voisi herkästi tulla käsitykseen että on nuoleskeleva Putinisti
- Putinin ura Tuomisen mielestä muistuttaa paljon Kekkosta, nuorena tiedustelu-ura, urheilullinen,
  ylipitkään vallassa, valtionyrityksien etua ajatteleva jne
- Putinin lapsuus (ilkivaltainen, pitelemätön) toi minulle mieleen Trumpin
- Leningradila..eiku.. Pietarilaiset tykkää enempi Helsingista kuin Moskovasta
- Putin on parhaiten Suomea ymmärtävä ja tunteva johtaja mikä Venäjällä koskaan ollut
- Putinin ollessa Pietarin kv. yliopistossa järjesti hallintorakennetta esikuvan ollessa Helsingin yliopisto
- Venäläisistä löytyy luovia älykkäitä keksijöitä (tv:stä helikopteriin) mutta Venäjällä se ei lyö leiville, kunnon
  yrityskulttuuria ei ole (ehkä juuri luottamuksen ja oikeusjärjestelmän puutteiden takia), joten ne hyödyt
  valuneet ja valuvat ulkomaille.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 10, 2019, 09:30:09
^Thänks. Pysyy lukulistalla. Näytti vain olevan paikallisessa kirjastossa kovin pitkä varauslista. Jos ei sitten satu huikea onni ja saa napattua kappaletta uutuuskierrosta, johon ei oteta varauksia. Kyllähän tuon periaatteessa voisi ostaakin, mutta samalla pitäisi viedä pino kirjoja kierrätykseen. Saattaisi jopa olla se fiksumpi ratkaisu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - lokakuu 10, 2019, 10:46:57
Juu. Pitää lukea.

Tuo MrKatin muistelma kirjasta
LainaaPutinin ura Tuomisen mielestä muistuttaa paljon Kekkosta, nuorena tiedustelu-ura, urheilullinen,
  ylipitkään vallassa, valtionyrityksien etua ajatteleva jne
jo pistää lukemaan.

Diktaattoreilla, ja sellaiseksi pyrkivillä, on paljon yhteisiä piirteitä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 11, 2019, 00:17:17
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - lokakuu 10, 2019, 10:46:57
Juu. Pitää lukea.

Tuo MrKatin muistelma kirjasta
LainaaPutinin ura Tuomisen mielestä muistuttaa paljon Kekkosta, nuorena tiedustelu-ura, urheilullinen,
  ylipitkään vallassa, valtionyrityksien etua ajatteleva jne
jo pistää lukemaan.

Diktaattoreilla, ja sellaiseksi pyrkivillä, on paljon yhteisiä piirteitä.
Siksi olen Erkki Tuomiojan kaltaisia aina karsastanut.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006266199.html (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006266199.html)
Yksi vastenmielisimmistä poliitikoista ja yht.kunn. vaikuttajista Suomessa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - lokakuu 11, 2019, 12:26:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 11, 2019, 00:17:17
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - lokakuu 10, 2019, 10:46:57
Juu. Pitää lukea.

Tuo MrKatin muistelma kirjasta
LainaaPutinin ura Tuomisen mielestä muistuttaa paljon Kekkosta, nuorena tiedustelu-ura, urheilullinen,
  ylipitkään vallassa, valtionyrityksien etua ajatteleva jne
jo pistää lukemaan.

Diktaattoreilla, ja sellaiseksi pyrkivillä, on paljon yhteisiä piirteitä.
Siksi olen Erkki Tuomiojan kaltaisia aina karsastanut.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006266199.html (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006266199.html)
Yksi vastenmielisimmistä poliitikoista ja yht.kunn. vaikuttajista Suomessa.

Piti nyt oksentaa tähänkin?

Vai onko Tuomiojalla urheilultaustaa, tiedustelu-uraa jne?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 11, 2019, 21:15:49
Ehkä liki maanpetturiuraa?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 18, 2019, 01:22:35
Maria Petterson teki twitteriin kesän ajan kirjoitussarjaa "Historian jännät naiset". Nyt se on ollut niin suosittu että se aiotaan tehdä kirjaksi, joukkorahoituksella: https://twitter.com/mariapetterss0n
(https://pbs.twimg.com/media/EHAiR7WW4AIIVl6.jpg)

JK. Maria ilmoitti 17.10. klo 8:10 että "Vuorokaudessa #historianjännätnaiset-kirjoja ja kamaa on tilattu kymppitonnilla!!"
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 18, 2019, 22:41:14
Hieno juttu, tosin vain jos joistain ansiokkaista naisista kirja tehdään. Ei Aino Sibeliuksista, joiden ainoa ansio oli olla sibben vaimo...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 19, 2019, 00:34:01
^On siinä laidasta laitaan, sarjamurhaajiakin, vaikka tuskin Hayhan voittanutta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 19, 2019, 00:44:31
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - lokakuu 19, 2019, 00:34:01
^On siinä laidasta laitaan, sarjamurhaajiakin, vaikka tuskin Hayhan voittanutta.
Keitä Häyhä murhasi, mielestäni ei ketään.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 19, 2019, 09:45:52
(https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/51FM5MDmoLL._SX334_BO1,204,203,200_.jpg)


^ Sodassa parhaita tappajia juhlitaan sankareina.

Häyhä ampui kiväärillä jopa 542 puna-armeijan sotilasta..oikea uhriluku voisi olla noin 200 sotilasta..määrään ei laskettu ryhmänjohtajan ominaisuudessa konepistoolilla ammuttuja, joita joidenkin lähteiden mukaan oli yli 200.
Häyhä teki kaikki tapponsa vain kolmen kuukauden sisällä ennen haavoittumistaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Häyhä#Taktiikka (https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_H%C3%A4yh%C3%A4#Taktiikka)
Pavlytšenkolla sodan aikana 309 varmistettua tappoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmyla_Pavlytšenko

(https://coverart.oclc.org/ImageWebSvc/oclc/+-+240282933_140.jpg?SearchOrder=+-+OT,OS,TN,GO,FA)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 24, 2019, 09:19:13
Joulu on tulossa ja uutta kirjaa pukkaa markkinoille kovasti. Tämän  kesän ja syksyn aikana on ihmetyttänyt, miten valtava määrä "elämänkertoja" on kirjoitettu erilaisista artisteista, urheilijoista, julkkiksista ja politiikoista, jotka vielä aktiivisesti toimivat työssään. Viimeksi nyt aamun uutisissa kerrottiin Antti Rinteen elämänkerran julkaisusta.

Mistä tällainen buumi nyt on tullut? Yleensähän elämänkerta julkaistaan vasta uran päätyttyä tai jopa kohteen kuoleman jälkeen kasaan kursitusta aineistosta ja aikalaisetn kertomuksista.

Onko julkaisukustannukset niin oleellisesti pudonneet tekniikan kehittymisen myötä, että että vähempikin myynti kattaa kaikki kirjan valmistamiskustannukset. Ainakin menneiltä ajoilta on mielikuva, että kirja on julkaistu vain, jos sille odotetaan löytyvän tarpeeksi ostajia. Ainakin minun on vaikea kuvitella, että jonkun Mika Poutalan eämänkertaa ihan tuhatmäärin ostettaisiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 24, 2019, 21:13:30
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 24, 2019, 09:19:13
Joulu on tulossa ja uutta kirjaa pukkaa markkinoille kovasti. Tämän  kesän ja syksyn aikana on ihmetyttänyt, miten valtava määrä "elämänkertoja" on kirjoitettu erilaisista artisteista, urheilijoista, julkkiksista ja politiikoista, jotka vielä aktiivisesti toimivat työssään. Viimeksi nyt aamun uutisissa kerrottiin Antti Rinteen elämänkerran julkaisusta.

Mistä tällainen buumi nyt on tullut? Yleensähän elämänkerta julkaistaan vasta uran päätyttyä tai jopa kohteen kuoleman jälkeen kasaan kursitusta aineistosta ja aikalaisetn kertomuksista.

Onko julkaisukustannukset niin oleellisesti pudonneet tekniikan kehittymisen myötä, että että vähempikin myynti kattaa kaikki kirjan valmistamiskustannukset. Ainakin menneiltä ajoilta on mielikuva, että kirja on julkaistu vain, jos sille odotetaan löytyvän tarpeeksi ostajia. Ainakin minun on vaikea kuvitella, että jonkun Mika Poutalan eämänkertaa ihan tuhatmäärin ostettaisiin.
– Suomessa on yleistynyt Britanniassa suosittu ryhmä "celebrity biographies". Elämäkertoja tehdään pinnalla olevista julkisuuden henkilöistä, kuten urheilijoista ja poptähdistä, kertoo Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta.

– Tällaisilla elämäkerroilla on eri funktio kuin historiallisilla elämäkerroilla. Historiallinen elämäkerta asettaa henkilön historian jatkumoon ja kontekstiin, mutta elossa olevan julkkiksen elämäkerta liittyy lukijan haluun samaistua ja tuntea ihminen paremmin, Timgren arvioi.

– Näitä kirjoja lukenut sukupolvi alkaa olla vaihtumassa uuteen lukijasukupolveen, joka haluaa lukea enemmän elävien ihmisten elämäkertoja, sanoo Timgren.

https://yle.fi/uutiset/3-10438793

Mika Poutala lienee tuollainen pinnalla oleva julkisuuden henkilö. Lopetti urheilun huipulla, näkynyt puhujakorokkeilla ja Tanssii Tähtien Kanssa-esiintyjänä. Kristitty räppäri. Kirjailija. Tubettaja.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 24, 2019, 21:56:47
Kyllä kaikkia uusia tietokirjoja ilman elämäkertojakin tulee niin valtavasti ettei ehdi edes luetteloida "mitä pitäisi lukea"-listaksi. :D

Painatuskustannukset on varmasti tippuneet, Baltian maissa painetaan jne. Se tietysti ihmetyttää että internet ei vähentänyt kirjojen määrää vaan päinvastoin lisää. Olisiko ohuet somet, kohut, pinta-artikkelit wikijutut ym tietosilput tehneet kokonaiskäsitysten nälkää alati suuremmaksi?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 24, 2019, 22:46:20
Onhan se mukavampaa elämäkerran päähenkilölle, että saa vähän pullarahoja itsekin kirjasta.

Ei nuo mitään myyntimenestyksiä ole. Paitsi tietysti Kimi Räikkösen elämäkertä. Kimi onkin monessa muussakin asiassa erilainen. (https://img.ilcdn.fi/0GwahbmZbBISvc8C-J_UbxGkGfs=/full-fit-in/2048x/img-s3.ilcdn.fi/44a3d4514b5c32957410f84aab43baeeffcefc3303f345674a1c65146bc53422.jpg)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 03, 2019, 20:25:31
Tuomisen Putin-kirja luettu. Oli matkalukemisena. Sujuvaa ja paikoitellen jopa hauskaa tekstiä. Lopun lähdeluetteloon voisi joskus paremmalla ajalla tutustua.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 05, 2019, 19:59:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 03, 2019, 20:25:31
Tuomisen Putin-kirja luettu. Oli matkalukemisena. Sujuvaa ja paikoitellen jopa hauskaa tekstiä. Lopun lähdeluetteloon voisi joskus paremmalla ajalla tutustua.
Tuota en vielä ole lukenut. Laitapa jotain kokemusta tänne.

Saan pian luettavakseni Jared Diamondin uusimman kirjan "Mullistus". Olen pitänyt erittäin paljon Diamondin kirjoista, vaikka hän mielestäni on hieman taipuvainen vihervasuriajatteluun, mutta säilyttäen silti tiedemiehen otteen sortumatta poliittisten näkemysten vietäväksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond#Popular_science_works (https://en.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond#Popular_science_works)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 06, 2019, 19:18:46
^MrKATilla on jo ihan hyvää listaa https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg38385.html#msg38385

Omasta mielestä merkittäviä huomioita Tuomiselta ovat:
-Putin ei ole ennalta arvaamaton, vaan on ihan tarkkaan kertonut etukäteen miten toimii, jos joku tekee jotain.
-Suomalaiset ovat pahasti sössineet (Tuominen käyttää ärrällistä muotoa) suhteensa Venäjään. Samanaikaisesti esim. saksalaiset myyvät läjäpäin Mersuja Venäjälle, suomalaisten vältellessä kauppaa.
-Suomessa tunnetaan luvattoman huonosti Venäjää.
-Toivottavasti Venäjän seuraava johtaja on pietarilainen.  :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 06, 2019, 20:24:17
^Suomessa tunnetaan huonosti paitsi Venäjää niin myös Ruotsia, sen historiaa. (Muistaakseni Häikiön kirjan tai kommentin mukaan).

Tässä joku viikko aiemmin tuli luettua entisen lääkärin Adam Kay:n muistelmakirja Kohta voi vähän kirpaista : Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (Art House, 2019).  Kirja oli brittien saarilla myydympi kuin Michelle Obaman muistelmat. Monessa kohdin sain nauraa ja yhdessä kohdin tuli huono olo: Ilmeisen humalaisen älytempauksena mies nousi bussikatokselle ja laskeutui valopylväästä alas tuhoisin seurauksin. Pyyntö korjata vehkeensä oli toivoton. Miehen vehje oli kuoriutunut makaroniksi, koska suurin osa ympäryksestä oli siinä pylväässä parin metrin matkalla. (Ehkä oli kova pakkanen).
  Hämmästyttävin kohta oli kuitenkin se missä kertoi mitättömän palkkansa (töissä julkisella NHS:llä). Vuosia tuntipalkka pysyi aboutti Mcburgerin kassamyyjän tasolla (6-9 euroa tunti). Vasta kun etenee korkeimmalle perustasolle lääkärihierarkiassa, paranee palkkakin mutta siihen menee vuosia. Tai menee yksityiselle keikkailemaan, jossa jo muutamassa kuukaudessa (tai viikossa?) voi  tienata mersun hinnan.
  Yksityisistä klinikoista varoitti. Ruoka voi olla hienoa ja kohtelu hyvää mutta ne on turvattomia. Julkisella sairaalalla voi koota kymmeniä asiantuntijoita ympärille jos menee huonosti ja tulee hätätilanne mutta yksityisellä on vain muutama paikalla. Ja siten hengenvaarallisempaa esim. synnyttää siellä. (Yksityiseltä ainakin kerran suurella kiireellä kärrättiin synnyttäjä julkiseen sairaalaan ja pelastuivat viime tipassa).
Ironisesti sanoi että voihan sitten taivaassa miettiä miten ruoka siellä oli niin hyvää...
  Adam Kay lopetti lääkäriuransa yhteen kuolemantapaukseen, vaikka syy ei ollut hänessä tai heissä. Ja takana uupumusta järjestelmään.  Myöhemmin hän alkoi käsikirjoittaa tv:hen ja pärjää sillä. Hän  kehuu julkista systeemiä ja varoittaa yksityistämisestä ja siihen intoutuvista poliitikoista. Lääkärit jne  ovat vain ylirasitettuja.


https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kohta-voi-vahan-kirpaista-nuoren-laakarin-salaiset-paivakirjat/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 07, 2019, 03:05:11
Vähän erikoisempi kirjamainos.

(https://i.imgur.com/8wRZP27.jpg)

JK. Tänään katsoin YLEN teksti-tv:n sivua 808 jossa on nyt lokakuun myydyimmät tietokirjat.
Tuo Jessikka Aron kirja on listalla 8:ntena .
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - marraskuu 07, 2019, 13:16:48
Olen lueskellut kirjaa "Volga virtaa nyt Moskovaan", jonka ostin Heinolan ABC:n kirjamyymälästä maanantaina. Kannesta voi saada pikaisesti vilkaisemalla hieman harhaanjohtavan kuvan, siitä kuka kirjan on kirjoittanut. Paavolaisen omaa tekstiä löytyy vasta sivulta 89.

http://www.teos.fi/assets/gallery/492/1206.jpg

No, kirja kuin kirja... enköhän jatka lukemista, vaikka selittelyosuus onkin pitkästyttävä ja itsestäänselvyyksiä ja yleisiä tietoja toisteleva.

En tiedä, voisiko Paavolaisen Neuvostoliiton matkasta vuonna 1939 ja suhtautumisesta asioihin vetää joitakin yleisiä johtopäätöksiä. Onko niin, että kun ajan henki ja yleinen käytäntö ovat mitä ovat, asioita katsellaan voimakkaasti sensuroivien lasien läpi? Paavolainen matkusti maahan, jossa oli edellisinä vuosina vangittu ja teloitettu aivan järkyttävä määrä ihmisiä, ja jossa Paavolaisen matkan aikaankin ihmisen henki oli halpa, eikä vapaudesta ollut paljon tietoa. Silti hän ennen kaikkea ihaili näkemäänsä.

Samanlainen oli ihmisten suhtautuminen Saksaan. Juutalaisten vainoista tiedettiin, mutta silti Saksa nähtiin normaalina maana, jonka kanssa voidaan tehdä kauppaa ja harrastaa kulttuurisuhteita ja matkailua.

Onko Kiina nykyajan versio Neuvostoliitosta ja natsi-Saksasta? Siellä vainotaan toisinajattelijoita ja harrastetaan etnisiä puhdistuksia, joista emme välttämättä edes tiedä kaikkea. Mutta suhteet Kiinaan ovat normaalit ja hyvät. Ihmisoikeudet mainitaan juhlapuheissa, mutta ei sen kummempaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 07, 2019, 15:44:35
Ihmetyttää tuo Helsingin kirjastolaitoksen muutaman tuoreen kirjan buffaus. Tuohan on myyntimainosta noille parille kirjalle ja kirjailijalle. Epäreilua muiden tuoreiden teosten kirjoittajien kannalta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 08, 2019, 22:54:19
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 06, 2019, 19:18:46
^MrKATilla on jo ihan hyvää listaa https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg38385.html#msg38385

Omasta mielestä merkittäviä huomioita Tuomiselta ovat:
-Putin ei ole ennalta arvaamaton, vaan on ihan tarkkaan kertonut etukäteen miten toimii, jos joku tekee jotain.
-Suomalaiset ovat pahasti sössineet (Tuominen käyttää ärrällistä muotoa) suhteensa Venäjään. Samanaikaisesti esim. saksalaiset myyvät läjäpäin Mersuja Venäjälle, suomalaisten vältellessä kauppaa.
-Suomessa tunnetaan luvattoman huonosti Venäjää.
-Toivottavasti Venäjän seuraava johtaja on pietarilainen.  :)
Putin vaikutti Pietarissa aikoinaan KGB-aikoinaan...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 18, 2019, 19:30:47
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 05, 2019, 19:59:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 03, 2019, 20:25:31
Tuomisen Putin-kirja luettu. Oli matkalukemisena. Sujuvaa ja paikoitellen jopa hauskaa tekstiä. Lopun lähdeluetteloon voisi joskus paremmalla ajalla tutustua.
Tuota en vielä ole lukenut. Laitapa jotain kokemusta tänne.

Saan pian luettavakseni Jared Diamondin uusimman kirjan "Mullistus". Olen pitänyt erittäin paljon Diamondin kirjoista, vaikka hän mielestäni on hieman taipuvainen vihervasuriajatteluun, mutta säilyttäen silti tiedemiehen otteen sortumatta poliittisten näkemysten vietäväksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond#Popular_science_works (https://en.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond#Popular_science_works)
Aika hieno kirja taas Jared Diamondilta oli (Mullistus 2019), jopa Suomea koskevat asiat olivat likimain oikein.
Hyvää analyysia, ei anna omien näkemystensä viedä kirjan ajatusta, vaan kykenee kyseenalaistamaan omiakin näkemyksiään. Hienoa tiedemiehen työtä, jättää lukijoille kysymyksiä, joihin ei nykyjournalistien tavoin anna omia vastauksia, vaan antaa lukijoiden tehdä johtopäätöksiä. Suosittelen lukemaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 24, 2019, 00:02:04
Luin kirjan jonka ehdin palauttaa joten piti jonkun aikaa etsiä kissain koirain kanssa mikä se oli. Se oli

    /Jorma Keskitalo: Ihmiskunnan energiakriisi, Gaudeamus, 2011/

Se on akateeminen eikä haihatteluteos.
Siinä käydään paljon läpi perinteisiä fossiilisia ja vaihtoehtoja fossiilisille. Joitain oleellistuksia:
- Aalto- ja tuulienergiat oli 2011 ja on vieläkin aika vähäisiä tarpeeseen nähden eikä ratkaise modernia
  energiakriisiä. Luonnontiede ja materiaalintarpeet asettaa esteitä.
- Aurinkoenergia on vaihtoehtoisisa varteenotettavin.
- Vesivoimala voi päästää lämpimissä maissa pahimmoilleen enemmän hiilidioksia kuin vastaavan kokoinen fossiilinen. Vesivoima on aika pitkälle jo otettu käyttöön joten ei ratkaise ihmiskunnan energiakriisiä.
- Propellihattu-keksinnöt voi innostaa lööpeissä mutta tekniikkojen kehitys, käyttöönotto ja suurmittakaavaistus vie
  aina yleensä kymmeniä vuosia.
- Vetyautot ei tunnu järkevältä, koska vety vie paljon tilaa.
  Säiliö-autoihin voi vetyä puristaa vain 20 Mpa:han joten 1 bensa-säiliöauton sijasta huoltoasemalla pitäisi nyt
  käydä 20 vetyrekkaa jotta ne toisi saman energian autoihin.
- Ihmiskunnan on alettava totutella ja jäähdytellä kohti pienempää energiankäyttöä mihin on totuttu, koska öljykin
  vähenee.

Yksi muistettava kirjassa mainittu erikoisuus 2000-l lopulta josta en ole tiennyt mitään!
Teollisuus kyllästyi EU virkamiesten jähmeyteen energia-asioisssa ja alkoi puuhata itse Desertec-projektia:
Pohjois-Afrikkaan jossa aurinkoa riittää, tehtäisiin suuria valtavia aurinkovoimaloita, suuri verkosto EU:n tarpeisiin, sähköjohdot EU:hun ja tuottaisi suuren osan sähköstä.
   Se toisi myös Pohjois-Afrikkaan energiaa, työtä, teknologiaa. Ja puhdasta vettä, lannoitteita, maataloutta ja leipää. Laitteistolla erotettaisiin vettä merivedestä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 24, 2019, 00:23:30
Yöpöydälläni on juuri tuore lääketieteellinen, osin historia, kirja ihmisen sydämestä, sen toiminnata vioista ja parantamisesta.
  /Sandeep Jauhar: SYDÄN: Historia, Docendo, 2019/

Kirja on kesken mutta parisen muistiinmerkintää tähän.
- Ensimmäinen merkittävä epidemiologinen tutkimus on Framinghamin pikkukaupungista jossa seurattiin ihmisiä parikymmentä vuotta jotta huomattiin mitkä tekijät altistaa sydäninfarkteille: Tupakka, verenpaine, kolesteroli,..
- Siinä unohdettiin katsoa ihmisen ulkopuolelle: Sydänriskiin vaikuttaa myös sosiaalinen ympäristö, verkosto, uhat,
  asema, tulot jne.
- Japanilaisten siirtolaisten tultua USA:han sydäririski jopa 3-kertaistui. Ravinto ei ole ainut selittävä tekijä. Ne japsit jotka ns. sopeutui, jätti kulttuurinsa jne,  saivat moninkertaisesti enempi sydäreitä kuin ne jotka säilyttivät kulttuurinsa,eli pitivät sos.verkostonsa, kielensä ja  keskenänsä ylläpitivät sitä.
- Suhteellisen äskettäisiä tuloksia: Häkkikaneja ruokittiin ruoalla joka rasvoittaa suonet eli saavat ateroskleroosin. Osa kaneista otettiin välillä häkeistä ja hellittiin ja leikittiin. Näillä sydäririski putos 60% vs ne joita ei hellity-lellitty.
- Urosapinoiden sekaan pantiin yksi estrogeenia tihkuva viriili naaras. Sopuisista uroksista tulikin nyt kilpailevia kyräileviä tappelevia jne. Samalla niiden sydämet rasvoittuivat ja sydäririski kasvoi kovasti.

Suuri ylläritieto!:
- Sydämen lyönnissä on kriittinen 10 millisekunnin 'haavoittuva hetki'. Jos tuossa kapeassa aikaikkunassa saa sähköärsykkeen, se pysähtyy. Tähän riittää jo kunnon isku täysin terveen nuoren urheilijan rintaan pesäpallon tai jääkiekon toimesta, koska lihasten ym soluista tuolloin syntyy sähköpulssia tuolla kohtalokkaalla hetkellä kohti lähelle sydäntä. Tämä todettiin jo noin 100 vuotta sitten ja testattiin nukutetuilla porsailla joiden rintaan iskettiin tangonpäähän kiinnitetyllä pesäpallolla. Se kriittinen hetki on noin 0.3-0.35 sekuntia kustakin sydänlyönnistä.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 27, 2019, 17:33:21
Kirjallisuuden Finlandiat on just jaettu. https://yle.fi/uutiset/3-11085928
- Kaunokirjallisuuden Finlandian saa Kosovon levottomuuksien albaanipakolaisen Pajtim Statovcin Bolla.
- Tietokirjallisuuden Finlandia tuli Metsä meidän jälkeemme-teoksesta journalisteille
   Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.
- Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 27, 2019, 23:24:50
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 27, 2019, 17:33:21
Kirjallisuuden Finlandiat on just jaettu. https://yle.fi/uutiset/3-11085928
- Kaunokirjallisuuden Finlandian saa Kosovon levottomuuksien albaanipakolaisen Pajtim Statovcin Bolla.
- Tietokirjallisuuden Finlandia tuli Metsä meidän jälkeemme-teoksesta journalisteille
   Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.
- Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli.
Luultavasti kirjoja, joita en tule lukemaan. Niin poliittisesti värittynyt kuva noista palkinnoista on minulle syntynyt.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - marraskuu 29, 2019, 08:05:09
Tänä vuonna en vielä huomannut merkkejä tekoälyn tuottamasta kirjallisuudesta kirjamessuilla.
Alun jälkeen kasvu voi olla nopeaakin. Myös näytelmät, elokuvat, musiikki ja miksei robottioopperakin olisi hauskaa seurattavaa.

Kirjailija nimeltään Beta Writer, jonka nimi lienee enne, kirjoitti tietokirjan litiumakuista.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tekoaly-kirjoitti-ensimmaisen-kirjansa-litiumioniakuista/da6f8d36-d351-3a0d-951e-65d9cb45b1f0

Japanissa tunnustuksellinen teos nimeltään Päivä jolloin tietokone kirjoittaa romaanin pääsi osallistumaan kirjoituskilpailuun mutta ei vielä voittanut sitä.
https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-kirjoittama-kirja-paasi-mukaan-kirjallisuuskilpailuun/279a24d2-3f60-3ee4-8191-7c38fdaf0402

Somen pelätyt kuplivat algoritmit tulevat myös kirjallisuuteen.
https://kertojanaani.fi/tekoaly-ja-kirjat/

Vielä kun Suomi voittaisi Euroviisut muunsukupuolisella tekoälysäveltäjällä, sanoittajalla ja heavyrobottibändillä. Joka kirjoittaisi voiton jälkeen krominkiiltoisen elämänkertansa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Laika - marraskuu 29, 2019, 12:09:03
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 24, 2019, 00:02:04
Yksi muistettava kirjassa mainittu erikoisuus 2000-l lopulta josta en ole tiennyt mitään!
Teollisuus kyllästyi EU virkamiesten jähmeyteen energia-asioisssa ja alkoi puuhata itse Desertec-projektia:
Pohjois-Afrikkaan jossa aurinkoa riittää, tehtäisiin suuria valtavia aurinkovoimaloita, suuri verkosto EU:n tarpeisiin, sähköjohdot EU:hun ja tuottaisi suuren osan sähköstä.
   Se toisi myös Pohjois-Afrikkaan energiaa, työtä, teknologiaa. Ja puhdasta vettä, lannoitteita, maataloutta ja leipää. Laitteistolla erotettaisiin vettä merivedestä.

Muistan kun projektista puhuttiin, ja se kuulosti silloin parhaalta idealta, jonka olen energiateollisuuden saralla kuullut. Siltä se kuulostaa yhä. Hanke kai oli ja on mahdoton poliittisten tekijöiden vuoksi, ei niinkään teknisistä syistä. Ehkä jollakulla on aiheesta parempaa tietoa, mutta jäin käsitykseen ihmisten kyvyttömyydestä yhteistyöhön. Paperilla ajatus vaikutti uraauurtavalta, mutta ei sopinut käytännön ummehtuneeseen ilmapiiriimme, missä sata vuotta sitten menneeseen jämähtäneet ikäloput johtavat ylhäältä alas kansakuntiaaan kuin tyhmä lapsi legomaassaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - marraskuu 29, 2019, 13:30:37
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 27, 2019, 17:33:21
Kirjallisuuden Finlandiat on just jaettu. https://yle.fi/uutiset/3-11085928
- Kaunokirjallisuuden Finlandian saa Kosovon levottomuuksien albaanipakolaisen Pajtim Statovcin Bolla.
- Tietokirjallisuuden Finlandia tuli Metsä meidän jälkeemme-teoksesta journalisteille
   Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä.
- Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli.

Aika usein Finukka-palkittu kirja on löytynyt pukinkontista. Etenkin tänä vuonna tietofinlandiakirja kiinnostaisi enemmän kuin kaunokirja.

Sinänsä hieman ihmetytti että kaunokirjallisuuskategorian voittajaa kehuttiin kauniista kielestä - eikös se ole oletusarvo kaunokirjallisuudessa?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - marraskuu 29, 2019, 14:30:31
Tietovisa: Mitkä julkaisuvuodet on näillä scifikirjoilla?

- Francis Godwin: The Man in the Moon
- Margaret Cavendish: Description of a New World
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - marraskuu 29, 2019, 14:42:31
^ 1800-luvun loppupuolelle haisevat.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - marraskuu 30, 2019, 16:35:23
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - marraskuu 29, 2019, 13:30:37
Sinänsä hieman ihmetytti että kaunokirjallisuuskategorian voittajaa kehuttiin kauniista kielestä - eikös se ole oletusarvo kaunokirjallisuudessa?

Ei ole. Suomen kielen sana kaunokirjallisuus on vain vähän vanhentunut tässä mielessä. Lienee käännöslaina ruotsin kielen skönlitteratur-sanasta, joka puolestaan pohjautuu ranskan kielen "belles letres" -käsitteeseen.

Englannin kielen fiction viittaa laajemmin vain sepitteeseen. Tämäkin sana on tullut ranskan kautta, vanhassa ranskassa oli sana ficcion. Joka tietenkin juontuu latinan verbistä fingere "to shape, form, devise, feign," originally "to knead, form out of clay".

Jos nyt sitten tarkastellaan nykyisiä kaunokirjallisuuden kirjoittajia, niin kieli on useammin ilmaisun väline kuin huomion kohde itsessään. Lähinnä runoilijan taustaa omaavat kirjailijat kiinnittävät enemmän huomiota kirjallisen kielen hiomiseen ja kehittämiseen. Myös elokuva on nykyisin usein inspiraation lähde kirjallisuuden kieleen fokusoivilla kirjailijoilla. Tällöin kielen maalailevat ominaisuudet saattavat nousta enemmän esiin. Kuten myös tarinan leikkaukset. Jos kirjailijaa puolestaan innoittaa musiikki, niin silloin hän todennäköisesti tavoittelee kerrontaan hyvää rytmiä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - joulukuu 02, 2019, 11:58:15
^Juu. Tarkoitin lähinnä hyvää kieltä. Ehkä vieläkin sopivampi sana olisi sujuvaa. En siis tarkoita kukkaiskieltä, vaan sellaista joka vie kertomusta hyvin eteenpäin. Rumakin sanan voi ilmaista monella tavalla.  ;)

Viime vuotinen Finlandia-voittaja, Olli Jalosen taivaanpallo, on hyvä esimerkki sujuvasta tekstistä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:11:22
Miksi muuten Kosovosta palkitaan albaanipakolaisen kirja, kun serbejä sieltä on karkoitettu. Albaanithan hallitsevat Kosovoa, entistä serbialuetta?!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - joulukuu 02, 2019, 23:41:05
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:11:22
Miksi muuten Kosovosta palkitaan albaanipakolaisen kirja, kun serbejä sieltä on karkoitettu. Albaanithan hallitsevat Kosovoa, entistä serbialuetta?!

Sillä on varmaan palkinnon kanssa yhä paljon tekemistä kuin sillä, että Monika Fagerholm on syntynyt Helsingissä ja asuu Tenholassa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - joulukuu 03, 2019, 08:10:55
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:11:22
Miksi muuten Kosovosta palkitaan albaanipakolaisen kirja, kun serbejä sieltä on karkoitettu. Albaanithan hallitsevat Kosovoa, entistä serbialuetta?!
Hän lienee ollut kaksivuotias pakolainen Jugoslaviasta, joka on kotoutunut Suomeen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pajtim_Statovci
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - joulukuu 03, 2019, 15:27:13
Lainaus käyttäjältä: urogallus - marraskuu 29, 2019, 14:42:31
^ 1800-luvun loppupuolelle haisevat.
Aika lähellä.
1638 ja 1666 vuosina.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Man_in_the_Moone
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Blazing_World

(Moon kirjoitettiinkin näköjään Moone)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 03, 2019, 19:25:51
Lainaus käyttäjältä: mikainen - joulukuu 02, 2019, 23:41:05
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:11:22
Miksi muuten Kosovosta palkitaan albaanipakolaisen kirja, kun serbejä sieltä on karkoitettu. Albaanithan hallitsevat Kosovoa, entistä serbialuetta?!

Sillä on varmaan palkinnon kanssa yhä paljon tekemistä kuin sillä, että Monika Fagerholm on syntynyt Helsingissä ja asuu Tenholassa.
Poliittisesti sopiva palkinto?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - joulukuu 03, 2019, 23:17:31
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 03, 2019, 19:25:51
Lainaus käyttäjältä: mikainen - joulukuu 02, 2019, 23:41:05
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:11:22
Miksi muuten Kosovosta palkitaan albaanipakolaisen kirja, kun serbejä sieltä on karkoitettu. Albaanithan hallitsevat Kosovoa, entistä serbialuetta?!

Sillä on varmaan palkinnon kanssa yhä paljon tekemistä kuin sillä, että Monika Fagerholm on syntynyt Helsingissä ja asuu Tenholassa.
Poliittisesti sopiva palkinto?

Mitä sillä on tekemistä palkinnon kanssa ketkä hallitsevat Kosovoa?

On sekin tietysti mahdollista, että Fagerholm sai palkinnon koska Tenholassa on Sale vaan ei K-markettia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 29, 2019, 00:25:25
Tuli vaan mieleen se, että serbit ovat ehkä oikeassa siinä, että Kosovosta on serbejä karkoitettu...
Kuka heidän puolestaan puhuisi, kun islam jyrää...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 15, 2020, 03:03:30
Thomas Erikssonin Idiootit ympärilläni, ja vastaavat kuten Psykopaatit ympärilläni jne... ovat maallikko-huijarin hömppää.
https://twitter.com/mariapetterss0n/status/1217177002169585664

How Swedes were fooled by one of the biggest scientific bluffs of our time.
- Medium com (https://medium.com/@Soccermatics/how-swedes-were-fooled-by-one-of-the-biggest-scientific-bluffs-of-our-time-de47c82601ad)
Jossa
And Erikson appears to lack even basic knowledge of psychology or behavioural science. This is why we at VoF (Vetenskap och Folkbildning — the Swedish Skeptics Society) named Thomas Erikson fraudster of the year in 2018.
Eli kirjan kirjoittaja Eriksson on saanut Ruotsalaisten skeptikkojen ns. vuoden huijari-palkinnon vuonna 2018
Ja kommentoijan mukaan myös psykologien huuhaa-palkinnonkin.
Valitettavasti kirja myy kuin häkä (4. ostetuin ns. tietokirja Suomessa marraskuussa) ja käytettäisiin jopa rekrytoinnissa jne. Myynyt maailmalla jo pari miljoonaa kpl. Eli hömpällä miljonääriksi...


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - tammikuu 15, 2020, 10:07:56
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 15, 2020, 03:03:30
Valitettavasti kirja myy kuin häkä (4. ostetuin ns. tietokirja Suomessa marraskuussa) ja käytettäisiin jopa rekrytoinnissa jne. Myynyt maailmalla jo pari miljoonaa kpl. Eli hömpällä miljonääriksi...

Hömpän käyttö rekrytoinnissa on tosi yleistä. Jollain lailla uskon toki, että suurten rekryapuyritysten kokopäiväiset testit voivat kertoa jotain tärkeääkin jos hakija ei ole taitava psykopaattinäyttelijähuijari. Sitä en taas usko, että pienempien yritysten joskus käyttämät "testaa-itsesi" arviointimenetelmät antaisivat mitään todellista tietoa.

Olenpa kerran joutunut minäkin työnhaussa täyttämään L. Ron Hubbardin, maailman käännetyimmän kirjailijan, skientologijengin monivalintatehtäviä. Täytin lomakkeen kohdat samalla  huuhaameiningillä.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 19, 2020, 02:06:23
/Harri Gustafsson - Heidi Holmavuo: KARHU-RYHMÄ, Otava, 2019/
on  kirja Poliisin erikoiskoulutetusta valmiusyksiköstä nimeltänsä Karhu. Sille annetaan vaatimmat ns. kovat tehtävät. Kirjassa on psykologian oppeja lukijalle ja tositilanteita.
  Jännittävämpi ja mielenkiintoisempi kirja kuin mitkään poliisisarjat tai tosi-tv:t kuten Lapin poliisit jotka ovat sitä normaalimpaa tavis-partiointia. Ei sinänsä, nekin on Harrille mielenkiintoista vaihtelua. Vaihtelu tekee eedwarttia, koska Karhu-ryhmän työstä suurin osa on odottamista, harjoittelua ja suunnittelua. Actionit on harvassa.
Opin kirjasta mm. että
- koira on todella vaarallinen ase. Vaikka sen purema jäisi käden puristamiseen niin hampaat ulottuu luuhun ja
   uhri voi  mennä tajuttomaksi kivusta. Yhdessä tapauskertomuksessa se tarttui myös miehen kasvoihin ja
   verimäärä oli kamala.
- poliisi käyttää sisääntunkeutumisessa yllätyksenä usein ns. valoäänikranaattia. En ollut koskaan ennen kuullut
   moisesta.
- poliisi voi käyttää valepukua, olla siviiliautossa ja siviilivaatteissa, vaikkapa kokin vaatteissa (jolla yllättivät
   roistoparin). Poliisi-tosi-tv ja real life on totuttanut meidät että poliisi on aina virkapuvussa. Tähän kait poliisikin
   noissa luottaa ja yllättää rikolliset.
- poliisin on joskus oltava luova ongelmanratkaisija  ex tempore vrt. Raatteentie: Varoitus: spoileri:
Tampereelta tulee vaarallisia aseistettuja ammattirikollisia autossa moottoritietä 150 km/h Helsinkiin ja olisi pysäytettävä ennen kehäteitä. Mitä teet? Tulitaistelua olisi vältettävä ja piikkimatto ei vilkkaalla moottoriteillä tule kyseeseen. Poliisiautot tuskin edes kulkee 150km/h ja kolaririski.
Ratk: Kaksi suurinta poliisiautoa menee satojen metrien päähän rinnakkain ja hidastavat liikennettä niin että se matelee ja hidastuu ja pysähtyy, rosvot luulee että ns. luonnollinen liikennetukos jossain kaukana edessä. Roistoautosta 4 auton verran takana olevat siviilipukuiset pollarit  nousee siviiliautosta ja  kävelevät pysähtyneen roistoauton vierelle, äkkiä riuhtaisevat ovet auki ja vetäisevät roistot maahan ja vievät käsiraudoitettuina tienpenkkaan, jotka eivät ehdi kunnolla edes tajuta mitä tapahtui. Kun Harri tulee varmistamaan ettei sattunut mitään vakavaa niin yksi roisto toteaa vain "Vituttaa". Harri vastaa: "Jos se on ainoa vamma niin pääsit helpolla".
  Yleisössä lienee kuitenkin hiukan hämmästystä koska siviilipukuisten actionia joten nehän voi luulla että rikosjengi on pahalla asialla, Harri kuitenkin luottaa että  pari mukaan liittynyttä poliisiheijastusliivipukuista viestii että kyse on poliiseista.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 19, 2020, 03:24:58
/Nassim Nicholas Taleb: OMA NAHKA PELISSÄ ; Arkielämän piilotetut epäsymmetriat, Terra Cognita, 2018/

oli pettymys, koska tämä kuulu Mustan Joutsenen tekijä näyttää nykyään jotenkin rappeutuneen. Hän on eräänlainen analyyttinen rääväsuinen itseoppinut eliittiä ja yliopistoja haukkuva ½persu.  Takakannella lukee lopuksi: "Eettiset säännöt eivät ole universaaleja. Vähemmistöt johtavat maailmaa, eivät suinkaan enemmistöt". Jälkimmäinen lause viittaisi vasemmiston valitukseen että rikkaat.. mutta tuo edellinen lause vihjaakin toiseen suuntaan. Vähemmistöillä hän tarkoitti (myös) esimerkiksi juutalaisia. New Yorkin pihabileissä hän huomasi (tai huomautettiin) että sitruunalimsan kyljessä koodi "(U)" tarkoittaa kosher. Siellä likimain kaikki limsat on sitä vaikka juutalaisia on vain 3-4%. Ei kannata tehdä erikseen ei-kosher ja kosher linjoja tehtaassa jne. Tavikset voi juoda kumpiakin. Mutta juutalaiset vain kosher, joten tehdään kaikista limsoista kosher. Talebia ottaa ehkä pattiin että juutalaiset, femakot ja vegaanit ym vähemmistö määräävät kohta mualimaa?
  Minun ei olisi ehkä pitänyt mutta outo gmo-vastainen kohta sai tarkistamaan RationalWikistä: Taleb on somessa kiroileva rääväsuu, joka ei ole rationaalisesti tieteen kannalla: Taleb on GMO-vastainen (kultaista riisiäkin vastaan), statiinivastainen jne. Tämmöisen jälkeen minun oli vaikea ottaa loppua kirjasta vakavasti, varsinkaan dataväitteitä.
Häntä GMO-puolustajat somessa häiritsee ja hän tulkitsee heidät Monsanton maksamiksi trolleiksi ja siksi vahvistaa uskoa että GMO on ihmiskunnalle vitsaus, suuri riski.
   Hän myös näyttää uskovan että vanhat taikauskot ja rituaalit (kuten ortod. paasto jota suorittaa) on otettava todesta koska jos joku on säilynyt 2500 vuotta, sille on syynsä.

Kuitenkin. Kirjasta löytyy uusia ideoita, näkökulmia ja tietoa. Esim. etiikassa:
  Kultainen sääntö = Tee toisille niinkuin itsellesikin tahtoisit  tehtävän.
  Hopeinen sääntö = Älä tee toisille sellaista (pahaa) kuin et itsellesikään tahtoisi.
Näyttää äkkiä samalta asialta toisin sanottuna mutta niissä on ero! Kultaisen säännön noudattajat voivat olla ns. lähetystöntekijöitä jotka tyrkyttävät  etiikkaansa demokratiaansa, uskontoaan tai mielimusaansa toisille. Hopeisen säännön noudattajat kuitenkin jättävät muut rauhaan. Se ei ole niin tyrkyttävä, pitää vain välttää vahinkoseurauksia muille.

Tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Talebin kirjasta löytyy käsitteet
staattinen epätasa-arvo vs dynaaminen epätasa-arvo.  Edellinen on EU:ssa ja jälkimmäinen USA:ssa mutta jälkimmäinen on oikeudenmukaisempaa sanoo Taleb. 

"Staattinen epätasa-arvo on epätasa-arvon valokuvamainen esitys, sillä se ei heijastele sitä, mitä sinulle sinulle tulee tapahtumaan elämäsi mittaan.
  Pohditaan, että elämänsä aikana noin 10 prosenttia yhdysvaltalaisista on ainakin yhden vuoden ylimmässä 1 prosentissa ja että yli puolet yhdysvaltalaisista on vuoden ylimmässä 10 prosentissa. Tämä on silminnähden erilaista kuin staattisemmassa ja nimellisesti tasa-arvoisemmassa Euroopassa."


Ja Taleb viittaa siihen että Euroopassa rikkaimmat (suvut) on lähinnä perijöitä, jopa satoja vuosien ajan.  Mutta USA:ssa rikkailla on "omat nahat pelissä" (tai pakotetaan siihen) ja suuri riski pudota ylimmästä rikkaudesta (osakeromahdus, firman konkurssi, avioero tms).
  Taleb syyttää Euroopassa suitsutettua ransk. taloustieteilijä Thomas Pikettyä tämän asian unohtamisesta/huomiotta jättämisestä.
  Minulle tämä Taleb kyllä vähän selittää jotain: Lottoamisen kansanihmeen! Kansa inhoaa suurta epätasa-arvoa mutta jopa vasemmisto hyväksyy loton joka kasvattaa tulojen epätasa-arvoa. Siihen kun sisältyy mahdollisuuksien tasa-arvo. Voisi ehkä sanoa että se on dynaamisesti tasa-arvoinen: Vuosien päästä rahansa tuhlannut lottomiljonääri voi asettua samaan riviin toistamaan temppua muiden kanssa. Miljoonat tulee, miljoonat menee - mahisten tasa-arvo säilyy!? ;D

  Taleb vaatii omaa nahkaa peliin joka johtaa outoihin vaatimuksiin, esim: Toimittaja joka suosittelee osakkeita X pitäisi omistaa osakkeita X, väittää Taleb. (Lait tai säädökset USA:ssa nykyään kieltää tämän ja Taleb vastustaa sitä).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - tammikuu 19, 2020, 05:27:25
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 19, 2020, 03:24:58
Siellä likimain kaikki limsat on sitä vaikka juutalaisia on vain 3-4%.
Lienee hieman eri asia, tehdäänkö limsat kosheriksi juutalaisten takia vai merkitäänkö limsat kosheriksi juutalaisten takia.
Most of the ingredients that compose soda formulas today fall well within the guidelines of what is considered kosher, especially when you pause to appreciate the majority of kashrut concerns insects, fish, shellfish, birds and other mammals – not exactly ingredients found in your average soda fare! Additionally, unlike juices and sports drinks, carbonated beverages are bottled without the use of heat, which removes another potential kosher fault from the manufacturing process. Moreover, kosher certification does not involve any sort of blessing from a rabbi or other religious procedure, so many carbonated beverages are indeed kosher simply by virtue of their ingredients and passively observant manufacturing.
https://www.beveragesdirect.com/blogs/the-drinking-blog/31606145-what-makes-a-soda-kosher
Lainaa
  Kultainen sääntö = Tee toisille niinkuin itsellesikin tahtoisit  tehtävän.
  Hopeinen sääntö = Älä tee toisille sellaista (pahaa) kuin et itsellesikään tahtoisi.
Näyttää äkkiä samalta asialta toisin sanottuna mutta niissä on ero! Kultaisen säännön noudattajat voivat olla ns. lähetystöntekijöitä jotka tyrkyttävät  etiikkaansa demokratiaansa, uskontoaan tai mielimusaansa toisille. Hopeisen säännön noudattajat kuitenkin jättävät muut rauhaan. Se ei ole niin tyrkyttävä, pitää vain välttää vahinkoseurauksia muille.
Lähetystyöstä pidättäytyminen lienee lähetystyön tekijän mielestä paha asia kaikille ihmisille.

Roslingin neuvo Talebille, Gorelle, Gretalle ja meille muillekin etenkin somessa:
Exaggeration, once discovered, makes people tune out altogether.
https://www.thendobetter.com/investing/2019/10/12/Rosling-on-Gore
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - tammikuu 19, 2020, 07:53:13
Taleb profiloitui Mustan Joutsenen aikoihin matemaatikko Benoit Mandelbrotin seuraajana ja ystävänä. Mandelbrotin kirja The Misbehavior of Markets: A Fractal View of Financial Turbulence sisältää paljon Talebilta tuttuja ajatuksia, ilman Talebin öykkäröivää asennetta. Muistaakseni Taleb itse esitti Mustan Joutsenen monin osin perustuvaksi tuohon Mandelbrotin kirjaan.

Taleb esitti ennen 2016 USA:n presidentinvaaleja Twitterissä argumentteja, miksi Donald Trump olisi parempi presidentti kuin Hillary Monsanto Clinton. Vaalien jälkeen hän hyökkäsi rajusti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka moittivat Trumpia siitä, että hän valitsee hallitukseensa miljardöörejä. Näillä paikkeilla lakkasin (ainakin toistaiseksi) olemasta kiinnostunut.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - tammikuu 19, 2020, 16:56:57
Talebin kotisivuilla oli jotakin vuosia tällainen "ajatelma", joka kovasti viehätti minua:

Lainaus käyttäjältä: Nassim Taleb"I am interested in a systematic program of how to live in a world we don't understand very well –in other words, while most human thought (particularly since the enlightenment) has focused us on how to turn knowledge into decisions, I focus on how to turn lack of information, lack of understanding, and lack of "knowledge" into decisions –how not to be a "turkey"."

Mutta siis, jos nyt haluaa heittäytyä Taleb -kriittiseksi, niin onko tuo sitten kuitenkaan ihan niin omaperäinen ajatus, kuin mitä olen itsekin kuvitellut? Tai siis, eikö vaikka tekoälyssä olla jo aikaa sitten tehty tällainen käännös? Ainakin pelataan todennäköisyyksillä logiikan sijasta hyvin paljon. Yritetään perustaa päätöksiä mahdollisimman hyviin todennäköisyyksiin, ei johtaa niitä tiedosta. Pitäisi tarkistaa jostain. En tiedä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 19, 2020, 23:56:34
^.. a4:lle: Kiitän tarkkennuksesta ja Rosling lienee myrkkyä Talebille ;D Kirjassa oli montakin aihetta, mm. Taleb hyökkäsi Pinkerin uutta kirjaa vastaan (Pinker oli Skavlanissakin äskettäin) jossa Pinker osoittaa, että väkivalta vähentynyt muinaisista ajoista nykyaikaan, sama viesti myös Valtaojalla ja vissiin Roslingilla. Taleb+Cirillo pilkunn**sinnalla yritti kääntää todisteita toisinpäin. Ehkä siinä oli tarkistettavaa pointtiakin, väkivalta vähentynyt nykyään mutta suursodat WWI+WWII pahempia ja suurempia ja hyvin pitkällä juoksulla tarkasteltava, vai? Mutta minusta ennen muinoin  kuolinsyy oli useammin väkivalta ja näkyy luissa.

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - tammikuu 19, 2020, 07:53:13
Taleb esitti ennen 2016 USA:n presidentinvaaleja Twitterissä argumentteja, miksi Donald Trump olisi parempi presidentti kuin Hillary Monsanto Clinton. Vaalien jälkeen hän hyökkäsi rajusti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka moittivat Trumpia siitä, että hän valitsee hallitukseensa miljardöörejä. Näillä paikkeilla lakkasin (ainakin toistaiseksi) olemasta kiinnostunut.
Mielenkiintoista! Ja jotenkin melkein arvasin. Rationalwikissä myös juttua että Taleb kuvittelee olevansa toinen Isaac Newton =nerokompleksi. 
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - tammikuu 20, 2020, 00:07:12
https://kantapaikka.net/index.php/topic,144.msg48580.html#msg48580
Viljon muistoa kunnioittaen Veivin heiton alkeet (https://www.bookcrossing.com/journal/13512496)
Onko kukaan lukaissut ja hengissä suosittelemaan kyseistä kuolemantaito-opasta?
Huomioikaa onnistuneesti veivinsä heittäneet kirjan kirjoittajat.
Sekä norppabongareiden lisäksi myös kirjoja luontoon vapauttelevat kirja-aktivistit.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 21, 2020, 20:05:09
Jos haluatte hieman etnisen epäkorrektia huumoria, lukekaa kirjat "Molvania" ja "Phaic Tan". Löytyvät lähikirjastoistanne.
Kirjat irvailevat turistikohteilla, jotka ovat jotain hirvittäviä p-läpiä. Suvaitsevaiston ylistämiä (kuvitteellisia) maita, jotka osoittautuvat helvetiksi turisteillekin. Huumoria "Big Time".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molvan%C3%AEa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Molvan%C3%AEa)
https://en.wikipedia.org/wiki/Phaic_T%C4%83n (https://en.wikipedia.org/wiki/Phaic_T%C4%83n)

Aivan loistavaa irvailua turistikohteista, aika rumaakin. Mutta osin tottakin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 27, 2020, 02:05:55
Teemu Keskisarja on romahtanut populistiseksi persuksi (luonnekuvaus/ennusteeni osui oikeaan suuntaan).

Markkinoidessaan Murhanenkeli-kirjaansa hän yleisöluennollaan vastasi (historioitsija Miettusen kuvauksen mukaan):
"on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n**kereille..."
  Yleisö aplodeerasi. Mitä vittua Keskisarja ja mitä vittua yleisö.

- https://twitter.com/jojalonen/status/1221409374628995072

Tuossa ketjussa sotahistorian dosentti Jussi Jalonen lyttää  kohta kohdalta Keskisarjan vähättelevät käsitykset Afrikan orjuudesta ja Amerikan+Euroopan orjakaupasta vs Suomi.

Parisen vuotta sitten Keskisarja vähätteli Belgian kongolaisten kohtaloita Leopoldin julmuuden alla. Hän olisi muka ollut mieluummin Afrikan kongossa kuin Kainuussa:
Tämä on nähdäkseni jatkumoa afrikkalaisten orjuuttamisen vähättelylle, minkä Keskisarja aloitti muutama vuosi sitten väittämällä, että Ruotsin aika olisi ollut Suomelle pahempi kokemus kuin kuningas Leopoldin kausi Kongolle.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1221418810017828864

HBL:ssä Mirkka Lappalainen vastasi Keskisarjan väitteisiin.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1170982014633349120

Tässä on siis 3 historioitsijaa (Jalonen, Miettunen, Lappalainen) nostanut kulmakarvat Keskisarjan omituisuudelle, virheille ja vanhentuneille käsityksille.  Vai katkottiinko muka Ruotsin kunkun käskystä kainuulaisia kädettömiksi?!? Käsi ylös joka tietää! ;D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 27, 2020, 02:38:29
Muuten, äskettäin aboutti joulun aikoihin sain luettua dosentti Antti Kujalan paksun 521-sivuisen kirjan

   KIVENMURSKAAJAT; Kolonialismin historia, Atena, 2019

Takakannessa: Sitkeän käsityksen mukaan kolonialismi ei koskenut suomalaista. Siten jää myös näkemättä, miten paljon hyväksikäyttöä ja huonoa kohtelua kolonialismiin liittyi. Nykyisen pakolaiskriisin siemenet kylvettiin nimenomaan siirtomaiden aikana.
s. 13:
"Suomi kytkeytyi monin tavoin maailmanlaajuiseen kauppaan ja hyötyi siitä. Britannian purjelaivat eivät olisi pysyneet pinnalla ilman suomalaista tervaa, ja maa toi Suomesta myös puuta. Turkuun vuonna 1736 perustettu sokeritehdas käytti Karibianmeren saarilla orjatyövoimalla tuotettua raaka-ainetta, ja Tampellan puuvillatehdas hankki puuvillansa Yhdysvaltojen etelävaltioiden orjaplantaaseilta."

s. 14:
"Esimerkiksi se yleinen käsitys, että siirtomaa-aika oli Intialle suureksi hyödyksi, on tutkimusten valossa jokseenkin perusteeton. Suomessa ei tiedetä miten rankkaa taloudellista hyväksikäyttöä ja poliittista sortoa
kolonialismiin useissa tapauksissa liittyi ja kuinka monet nykyiset ongelmat liittyvät tavalla tai toisella siirtomaavaltaan."


(Älkööt ns. isänmaalliset kavahtako, Suomesta on tuossa jo sanottu melko osa, loppusivut kirjasta on muuta).

Usein väitetään ja silloin väitettiin, mm. Britanniassa, että kolonialismi on/oli hyödyksi koska se levittää sivistystä oppimattomille. Ja PASKAT sanoisi nyt oppineempi Keskisarja, kolonialismipoliitikkoja ei kiinnostanut kansansivistys, vaan hyväksikäyttö, sillä eihän heitä kiinnostanut alkuasukkaiden koulu-opetuskaan (nehän saattaisi oppia ajattelemaan ja siis kapinoimaan!) ja suuri osa keskiluokasta jätettiin kouluttamatta=kehittämättä, jonka tuhoisa vaikutus ilmeni 60-luvun Afrikan valtioiden itsenäistymisaallon myötä.
  Sivistyksellisellä tehtävällä kuitenkin perusteltiin aika pitkälle häikäilemätöntä verenimentää. Tyynnyteltiin omaa tai toisten omaatuntoa.

Iltiksessä (ellei ollut HS:ssä) oli muuten juttua noin 100 vuoden takaa suomalaisesta höyrykonelaivurista joka meni hommiin Kongoon. Hän kauhisteli kongolaisten julmaa kohtelua, ruoskintaa ym. Ei mennyt kuin muutama vuosi kun hän oli itse ruoskimassa. Ja etukäteen vielä että "kuitenkin ne suunnittelee jotain ilkeyksiä". (Ihan kuin suomalainen isä joka piiskasi lapset aina aamulla varmuuden vuoksi päivänkolttosten rankaisuennakoksi).
JK. No niin, sehän on jo verkossa tuo Iltis juttu "Kongon akselista":

Suomenkin siirtomaahistoria on synkkä
Suomalaisesta Akselista, 34, tuli julma siirtomaaherra Kongossa – päiväkirjat paljastavat synkät salaisuudet
Suomella ei ole ollut siirtomaita, mutta kolonialismi vaikutti myös Suomeen. Konemies Akseli Leppänen oli Afrikkaan saapuessaan eurooppalaisten julmuuksia hämmästelevä idealisti, mutta vuosien saatossa hänestä kuoriutui piiskaa säästämätön siirtomaaherra.
...
– Toinen puoli kuviosta on se, että yksittäiset suomalaiset henkilöt ovat olleet mukana hankkeissa, jotka ovat olleet toisten imperiumien siirtomaahankkeita. He ovat olleet vahvassa roolissa vahvistamassa näiden maiden siirtomaita, muistuttaa Turun yliopiston yleisen historian professori Leila Koivunen.

- IL 20.1.20, https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ce9cfffa-7d19-4e77-a401-23da660ff541 

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 27, 2020, 10:46:57
MrKATin mainitseman Akselin tarina on kerrottu joskus Hesarissakin. Ensiksi Akseli kauhisteli näkemiään julmuuksia ja lopulta käytti itsekin ruoskaa. Millaisia ajatuksia tällainen herättää? Näinkö keskitysleirien vartijoistakin kehittyi julmia sadisteja?

Luettelen muutamia asioita, joita tulee mieleeni.

1. Kun heikompi vähemmistö alistaa voimakkaamman enemmistön, ainoa keino on ankaruus ja kova kuri. Tällä tavalla on selitetty esimerkiksi sotavankileirien järjestyksenpitoa. Vankeja oli tuhansia ja vartioita oli kymmeniä. Vangit olivat harjaantuneita sotilaita. Vartijat olivat rintamalle kelpaamattomia B-miehiä. Ilman äärimmäisen kovaa kuria ja pienimmistäkin rikkeistä rankaisemista vangit olisivat sopivan tilaisuuden tullen tappaneet vartijansa ja lähteneet pakoon. Näin ollen kaikenlaiset ajatukset kapinoinnista piti kitkeä jo alkuvaiheessa. Vangit piti alistaa ja nujertaa henkisesti. Heidän ihmisyytensä ja olemassaolon oikeutuksensa - muista "oikeuksista" puhumattakaan - mitätöitiin. He olivat pelkkiä objekteja.

Belgialaisten julma siirtomaaherruus Kongossa perustui tähän samaan periaatteeseen. Alkuasukkaat pidettiin kovassa komennossa tarvittaessa ruoskan ja teloitusten avulla.

2. Kun ihmisiä kohdellaan kuin eläimiä, heistä tulee eläimiä.

Siirtomaa-aikaista asetelmaa belgialaiset vs. kongolaiset kuvataan nykyisin käsitteillä "riistäjät - riistetyt", "pahantekijät - uhrit". Tällainen käsitys ei kuvaa täysin todellisuutta. Ei nimittäin mikään suuri ihmisjoukko tai kansa ole homogeeninen pahojen tai hyvien ihmisten kokoelma, vaan joukkoihin mahtuu niin hyviä kuin pahojakin.

Jos belgialaisissa oli ruoskaa viuhuttavia sadisteja, oli heissä todennäköisesti myös inhimillisiä ihmisiä. Ja jos kongolaisissa oli avuttomia säälittäviä uhreja, oli heidänkin joukossaan todennäköisesti myös pahiksia eli varkaita, murhaajia ja raiskaajia. Kongolaiset miehet ovat tälläkin hetkellä maailmanlaajuisesti tunnettuja taipumuksestaan raiskata naisia, lapsia.. keitä tahansa, joten tuskinpa tämä ominaisuus on ollut tuntematon myöskään sata vuotta sitten. Eivät belgialaisten siirtomaaisäntien uhrit kaikki siis mitään viattomia enkeleitä itsekään ole olleet. Ja kuten sanottu, kun ihmisiä kohdellaan kuin eläimiä, heistä tulee sellaisia.

3. Lehtijutuissa mainittu Akseli oli Kongoon mennessään sinisilmäinen suomalainen. Vähitellen hänen silmänsä avautuivat ja hän joutui toteamaan, että idealismilla ei pärjää niissä olosuhteissa. Jos hän olisi ollut hellämielinen ja hyväsydäminen, paikalliset ihmiset eivät välttämättä olisi ymmärtäneet asiaa näin, vaan he olisivat tulkinneet pehmeyden heikkoudeksi. Jossakin tilanteessa Akseli olisi voinut joutua maksamaan siitä hengellään. Ei hyvyyttä aina palkita hyvyydellä, vaikka niin olisi mukava uskoa. Tämä pätee nykyisinkin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 29, 2020, 18:35:42
Pekka Vennamon tapaus (autojuttu tai semmoinen Ppstin pomona) opetti minulle ajatuksen: Ihmisen moraali muotoutuu ympäristöstä ja muuttuu sen muutoksen mukana.
   Ökyherrana Pekka ei enää tajunnut että vaikka se oli ökyjen silmissä normaalia niin ei huomannut tekevänsä (köyhien) tavisten silmissä eettisesti väärin.
"Jos kaikki kaltaiseni piiskaavat lapsia ja mustia ja hevosia ja koiria jne ja se näyttää olevan yleinen normaali, maan tapa, niin miksen minäkin.."

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 29, 2020, 23:51:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 27, 2020, 02:05:55
Teemu Keskisarja on romahtanut populistiseksi persuksi (luonnekuvaus/ennusteeni osui oikeaan suuntaan).

Markkinoidessaan Murhanenkeli-kirjaansa hän yleisöluennollaan vastasi (historioitsija Miettusen kuvauksen mukaan):
"on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n**kereille..."
  Yleisö aplodeerasi. Mitä vittua Keskisarja ja mitä vittua yleisö.

- https://twitter.com/jojalonen/status/1221409374628995072

Tuossa ketjussa sotahistorian dosentti Jussi Jalonen lyttää  kohta kohdalta Keskisarjan vähättelevät käsitykset Afrikan orjuudesta ja Amerikan+Euroopan orjakaupasta vs Suomi.

Parisen vuotta sitten Keskisarja vähätteli Belgian kongolaisten kohtaloita Leopoldin julmuuden alla. Hän olisi muka ollut mieluummin Afrikan kongossa kuin Kainuussa:
Tämä on nähdäkseni jatkumoa afrikkalaisten orjuuttamisen vähättelylle, minkä Keskisarja aloitti muutama vuosi sitten väittämällä, että Ruotsin aika olisi ollut Suomelle pahempi kokemus kuin kuningas Leopoldin kausi Kongolle.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1221418810017828864

HBL:ssä Mirkka Lappalainen vastasi Keskisarjan väitteisiin.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1170982014633349120

Tässä on siis 3 historioitsijaa (Jalonen, Miettunen, Lappalainen) nostanut kulmakarvat Keskisarjan omituisuudelle, virheille ja vanhentuneille käsityksille.  Vai katkottiinko muka Ruotsin kunkun käskystä kainuulaisia kädettömiksi?!? Käsi ylös joka tietää! ;D
Kovasti on taipumusta rinnastaa orjuus vain tuohon Afrikasta Amerikkaan suuntautuvaan, vaikka orjuus on tuhansia vuosia vanha keksintö, jatkui Euroopassakin vielä 1800-luvulle, kun ihmisiä kaapattiin arabimaihin. Kaikki orjuus, kuten suomalaisten vieminen Venäjälle ja pidemmällekin, eivät ole niin mediasexikkäitä ajatuksia. Miksi eivät? 8)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - tammikuu 30, 2020, 12:45:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 29, 2020, 23:51:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 27, 2020, 02:05:55
Teemu Keskisarja on romahtanut populistiseksi persuksi (luonnekuvaus/ennusteeni osui oikeaan suuntaan).

Markkinoidessaan Murhanenkeli-kirjaansa hän yleisöluennollaan vastasi (historioitsija Miettusen kuvauksen mukaan):
"on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n**kereille..."
  Yleisö aplodeerasi. Mitä vittua Keskisarja ja mitä vittua yleisö.

- https://twitter.com/jojalonen/status/1221409374628995072

Tuossa ketjussa sotahistorian dosentti Jussi Jalonen lyttää  kohta kohdalta Keskisarjan vähättelevät käsitykset Afrikan orjuudesta ja Amerikan+Euroopan orjakaupasta vs Suomi.

Parisen vuotta sitten Keskisarja vähätteli Belgian kongolaisten kohtaloita Leopoldin julmuuden alla. Hän olisi muka ollut mieluummin Afrikan kongossa kuin Kainuussa:
Tämä on nähdäkseni jatkumoa afrikkalaisten orjuuttamisen vähättelylle, minkä Keskisarja aloitti muutama vuosi sitten väittämällä, että Ruotsin aika olisi ollut Suomelle pahempi kokemus kuin kuningas Leopoldin kausi Kongolle.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1221418810017828864

HBL:ssä Mirkka Lappalainen vastasi Keskisarjan väitteisiin.
- https://twitter.com/katmarmi/status/1170982014633349120

Tässä on siis 3 historioitsijaa (Jalonen, Miettunen, Lappalainen) nostanut kulmakarvat Keskisarjan omituisuudelle, virheille ja vanhentuneille käsityksille.  Vai katkottiinko muka Ruotsin kunkun käskystä kainuulaisia kädettömiksi?!? Käsi ylös joka tietää! ;D
Kovasti on taipumusta rinnastaa orjuus vain tuohon Afrikasta Amerikkaan suuntautuvaan, vaikka orjuus on tuhansia vuosia vanha keksintö, jatkui Euroopassakin vielä 1800-luvulle, kun ihmisiä kaapattiin arabimaihin. Kaikki orjuus, kuten suomalaisten vieminen Venäjälle ja pidemmällekin, eivät ole niin mediasexikkäitä ajatuksia. Miksi eivät? 8)

Olisitko itse mieluummin ollut musta afrikkalainen kuin kainuulainen?
Osalla suomalaisista viedyistä oli varmasti surkea kohtalo, osa kuitenkin mm. päätyi sotilaaksi Venäjän armeijaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - tammikuu 30, 2020, 14:51:30
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 29, 2020, 18:35:42
Pekka Vennamon tapaus (autojuttu tai semmoinen Ppstin pomona) opetti minulle ajatuksen: Ihmisen moraali muotoutuu ympäristöstä ja muuttuu sen muutoksen mukana.
   Ökyherrana Pekka ei enää tajunnut että vaikka se oli ökyjen silmissä normaalia niin ei huomannut tekevänsä (köyhien) tavisten silmissä eettisesti väärin.
"Jos kaikki kaltaiseni piiskaavat lapsia ja mustia ja hevosia ja koiria jne ja se näyttää olevan yleinen normaali, maan tapa, niin miksen minäkin.."

Selittääkö tämä senkin, miksi mukana natsien tavoitteita edistämässä oli myös ns. kunnon ihmisiä. Tämä ajatus on ollut erityisesti viime aikoina mielessäni, kun olen sattunut lukemaan (halvalla ostamiani) kirjoja sota-ajasta kuten...

https://docendo.fi/sivu/tuote/hitlerin-ja-stalinin-kaupankaynti-suomesta-1939-1940/2504753

... ja kenraali Erfurtin sotapäiväkirjat.

Erfurthia on arvioitu myönteisessä valossa suomalaisessa historiassa ja pidetty Suomea ymmärtäneenä Suomen ystävänä. 1950-luvun Hesareissa hänestä mm. kirjoitetaan lähes ylistävästi. Eli kunnian mies, hieno mies, sivistynyt mies, eikä natsipuolueen jäsen.

En väitä, että Erfurth olisi ollut huono ihminen, ja se tekeekin vaikeaksi ymmärtää, miksi hän kyselemättä ja kyseenalaistamatta palveli julmaa natsikomentoa. Luultavasti hän palveli samasta syystä kuin muutkin saksalaiset eli katsoi sen isänmaalliseksi velvollisuudekseen ja tehtäväkseen. Mutta eikö milloinkaan herännyt ajatuksia siitä, palveleeeko hän hyvää asiaa - vai kenties pahaa. Kun kenraali Walter von Reichenau kuoli sydänkohtaukseen tammikuussa 1942, Erfurth mainitsi tapauksen päiväkirjassaan ja tuntui pitävän Reichenauta kaikin puolin kunnon ihmisenä ja kunnon kenraalina. Nykyisin häntä arvioidaan hieman eri tavalla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Walter_von_Reichenau

Lukemistani kirjoista käy ilmi, että Suomen sodanjohdossa tiedettiin Hitlerin suunnitelmasta tappaa miljoonia ihmisiä Leningradin tuhoamisen yhteydessä. Tämäkään ei näyttänyt herättävän spekulaatiota. Pitivätkö ihmiset - Mannerheim mukaan lukien - synkät ajatukset visusti sisällään.

Herää kysymys, ovatko hyvät ja kunnialliset ihmiset loppujen lopuksi kaikkein pahimpia, koska heidän kaltaistensa avulla hirmuvallat toteuttavat julmia tekojaan. Kapinallinen käskyjen kyseenalaistaja ja toisinajattelija ei ehkä ole sopivaa ainesta kansanmurhan toteuttamisessa. Kunnon ihminen, joka tottelee kyseenalaistamatta, on sopivampi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meine_Ehre_hei%C3%9Ft_Treue
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - tammikuu 30, 2020, 18:42:40
Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 30, 2020, 14:51:30
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 29, 2020, 18:35:42
Pekka Vennamon tapaus (autojuttu tai semmoinen Ppstin pomona) opetti minulle ajatuksen: Ihmisen moraali muotoutuu ympäristöstä ja muuttuu sen muutoksen mukana.
   Ökyherrana Pekka ei enää tajunnut että vaikka se oli ökyjen silmissä normaalia niin ei huomannut tekevänsä (köyhien) tavisten silmissä eettisesti väärin.
"Jos kaikki kaltaiseni piiskaavat lapsia ja mustia ja hevosia ja koiria jne ja se näyttää olevan yleinen normaali, maan tapa, niin miksen minäkin.."

Selittääkö tämä senkin, miksi mukana natsien tavoitteita edistämässä oli myös ns. kunnon ihmisiä.

Minustakin tuo MrKATin huomio tuntuu juuri nyt niin todelta. Luulisi tuon sitten jonkin osan tuosta natsien menestyksestäkin selittävän.


Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 30, 2020, 14:51:30
Tämä ajatus on ollut erityisesti viime aikoina mielessäni, kun olen sattunut lukemaan (halvalla ostamiani) kirjoja sota-ajasta kuten...

https://docendo.fi/sivu/tuote/hitlerin-ja-stalinin-kaupankaynti-suomesta-1939-1940/2504753

... ja kenraali Erfurtin sotapäiväkirjat.

Erfurthia on arvioitu myönteisessä valossa suomalaisessa historiassa ja pidetty Suomea ymmärtäneenä Suomen ystävänä. 1950-luvun Hesareissa hänestä mm. kirjoitetaan lähes ylistävästi. Eli kunnian mies, hieno mies, sivistynyt mies, eikä natsipuolueen jäsen.

No, tämä on nyt vaan tälläistä jäpätystä, mutta pari päivää sitten luin CNN:n mobiiliappista tämmöisen Bianca Nobilon kirjoituksen (https://edition.cnn.com/2020/01/27/uk/auschwitz-grandfather-bianca-nobilo-intl-gbr-scli/index.html) isoisästään, joka selvisi neljä vuotta Auschwitzissa. No, iso-isä kuulemma kertoi tarinoita ihmisten ystävällisyydestä. Tai siis, oli vakuuttunut, että vaikka hänet junaraiteilta nostanut natsi (kun hän ei itse enää pystynyt nousemaan) teki sen hyvää sydäntään, ei esim. siksi, että olisi ollut vaikeampi siivota junan runtelema ruumis, ja se olisi voinut haitata liikennettä. Muisti vartijan, joka antoi hänelle maitolasillisia, kun muut vartijat eivät nähneet. No, ajattelin vaan, että entä jos sodan jälkeisenä aikana ihmisillä oli tapana mielummin ajatella sitä, mikä on hyvää kanssaihmisessä, kuin sitä, mikä on pahaa? No, selittäisi ehkä 1950 -luvun hesarikirjoituksia vähän tämmöinenkin. Ehkä tekikin Erfurth pahaa, mutta teki kenties hyvääkin aina toisinaan.

Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 30, 2020, 14:51:30En väitä, että Erfurth olisi ollut huono ihminen, ja se tekeekin vaikeaksi ymmärtää, miksi hän kyselemättä ja kyseenalaistamatta palveli julmaa natsikomentoa. Luultavasti hän palveli samasta syystä kuin muutkin saksalaiset eli katsoi sen isänmaalliseksi velvollisuudekseen ja tehtäväkseen. Mutta eikö milloinkaan herännyt ajatuksia siitä, palveleeeko hän hyvää asiaa - vai kenties pahaa.

Tähän tulee mieleen sanoa, että sellaiset tavalliset, tasapainoiset ihmiset, jotka asettuvat ilmeistä, muitten sivuuttamaa pahaa vastaan, ovat erityisiä ihmisiä, ja sankareita. Paljon helpompaa taitaa kyllä olla mennä virran mukana ja antaa moraalisen kompassin osoittaa kuten helpointa on.


Lainaus käyttäjältä: Kopek - tammikuu 30, 2020, 14:51:30Herää kysymys, ovatko hyvät ja kunnialliset ihmiset loppujen lopuksi kaikkein pahimpia, koska heidän kaltaistensa avulla hirmuvallat toteuttavat julmia tekojaan. Kapinallinen käskyjen kyseenalaistaja ja toisinajattelija ei ehkä ole sopivaa ainesta kansanmurhan toteuttamisessa. Kunnon ihminen, joka tottelee kyseenalaistamatta, on sopivampi.

En usko että hyvät ja kunnolliset ovat pahimpia. Änkyrät ovat oma pieni luokkansa.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 31, 2020, 06:42:45
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 27, 2020, 02:05:55
Teemu Keskisarja on romahtanut populistiseksi persuksi (luonnekuvaus/ennusteeni osui oikeaan suuntaan).


Teemu Taikuri sanoi taikasanan, ja suhteellisuudentaju katosi...

Keskisarja vastaa:

LainaaPidin pari viikkoa sitten Kuusankoskella esitelmän Suuren Pohjan sodan ihmisten historiasta. Yleisöä oli yli 500 ja meininki mukava, muttei ihmeemmin mieleenpainuva. Vastaavia keikkoja tulee ja menee vuosittain satakunta. Suuri oli äimistykseni, kun toimittajat alkoivat perästäpäin soitella Kuusankoskella kuvatusta videosta. Heitä ei kiihottanut sotahistoria, 300-sivuinen tutkimukseni eikä tunnin mittainen esitelmäkään. Vaan yleisökysymyksen vastaus, jossa olin käyttänyt sanaa neekeri.

Kyse oli orjakaupasta, kolonialismista, riistosta, muinaisen Suomen ja Afrikan sorrosta ja niin edelleen. Homot olivat 1600-luvulla sodomiitteja ja neuvostoliittolaiset 1940-luvulla ryssiä, vaikkei nykyajan kansanryhmiä vihaa ainutkaan historioitsija. Eihän tätä tarvitse edes selittää täysjärkisille? Ja jos neekeri-ilmaukseni olikin arveluttava, niin mitä sitten? Puhetyöläisen jokaista lausetta ei voi punnita samalla vaa'alla kuin pääministerin lausuntoja.

Paikan päällä, Kuusankosken sotahistoriallisissa tunnelmissa kukaan yleisöstä tuskin huomasi osallistuneensa merkittävään uutistapaukseen. Yksikään mielensäpahoittaja ei ottanut minuun yhteyttä. Somea tuntevat lukijat varmaan arvaavat seuraavan juonenkäänteen. Eräät tutkijakollegat – tuskin ylimmät ystäväni – levittivät neekeripätkää twitterissä ynnä muualla.
Parin viikon viiveellä se ylitti uutiskynnyksen Hesarissa ja nousi ykköshitiksi klikatuimpien listalla.

Tiedemiehenä ja yrittäjänä en piittaa pätkääkään maalituksesta. Olen immuuni yliopistopiirien kaunalle. Vihapostia ei tule, koska en ole somessa. Eriväriset kaverini ymmärtävät ilman muuta, että en ole haukkunut heitä neekereiksi. Mutta tätä kirjoittaessani minua silti vituttaa hyvin voimakkaasti. Internetin höpöjuttujen ja ilkeiden valheiden vuoksi menetin vapaaehtoishommani. Olin puuhaillut pari kertaa viikossa juniorien apuvalmentajana jalkapalloseurassa. En saata kuvitella, että tässä monikulttuurisessa porukassa kukaan olisi arvannut minua rasistiksi. Nytpä tuli kenkää seuran "arvojen vastaisesta esiintymisestä".

Marttyyrikohtaloni on verrattain mitätön. En viitsi uhriutua. Mietinpä vain, mitä minua suuremmat sielut, oikeasti tärkeät ihmiset joutuvat kokemaan tässä pahassa ja pähkähullussa ajassa? Meneekö tämä lopulta ohi? Tajuaako joku tehneensä virheen? Ajattelevatko somettajat ja toimittajat vielä 2050-luvulla, että hyvä kun puhdistimme ajoissa todelliset ja kuvitellut viholliset? Ylistääkö historiankirjoituksen historia niitä historioitsijoita, jotka 2000-luvun alussa ilmiantoivat toisinpuhuvia kollegojaan?

Eipä tässä mitään. Ajojahti on alkanut, mutta minä en jättäydy jänikseksi. Tietyille Tieteentekijöille esitän ensi alkuun toivomuksen. Pistäisittekö someen videon, jossa te itse laskeudutte akateemisesta näkötornistanne tekemään palkatonta työtä maahanmuuttajanuorten hyväksi.

Muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava.

Teemu Keskisarja
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006390194.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - tammikuu 31, 2020, 08:12:33
^ Käsittääkseni Keskisarja puhui tämän päivän neekereistä, eli sanan käyttäminen historiallisesti tarkkana ilmaisuna luentonsa aiheen aikakaudesta ei kuulosta perustellulta.
"Siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n-reille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista."
Vai tarkoittiko hän ettei kysymys kiitollisuudenvelasta neekereille liity kolonialismin vaikutusten tavoin nykyafrikkalaisiin, jolloin hänen ilmaisussaan olisi ehkä korrektiutta mutta ei kovin perusteltua sellaista.
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006387771.html
Lisäksi hän perustelee neekeri-sanan käyttöään sillä että Suomesta vietiin luennollaan tarkastelemansa ajanjakson, Suuren Pohjan sodan(1700-1721) aikana enemmän orjia kuin Afrikasta.
En tiedä miten asia liittyy halventavaan nimittelyyn, eikä Suomesta kuitenkaan viety orjia samassa mittakaavassa kuin Afrikasta.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ensimmaisesta-orjalaivasta-amerikkaan-kulunut-400-vuotta-miljoonat-ryostettiin-kodeistaan-afrikassa-seisomme-ovella-jolta-ei-ole-paluuta/7497938
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - tammikuu 31, 2020, 10:02:21
Lainaus käyttäjältä: urogallus - tammikuu 31, 2020, 06:42:45
Teemu Taikuri sanoi taikasanan, ja suhteellisuudentaju katosi...
...Jos sitä nyt monilla lähtökohtaisesti onkaan. Koko n-sana on vain yksi esimerkki amerikanisaatiosta, jossa tomppelit apinoivat kaikkea mielestään fantsua, mitä vain Americassa tomppeloidaan.

Olikos se Louis CK joka letkautti n-sanaa kiertoilmauksena käyttävän tekevän kuulijasta rasistin, koska se pakottaa kuulijan ajattelemaan neekeriä! :)

Rasistiseksi koettu kielenkäyttö ei suinkaan tarkoita, että puhuja itsekin olisi rasistinen. Neekeri-sanan amerikkkalaishenkinen tabumaisuus (Ja siihen liittyvä kaksinaismoralismi, sillä amerikkalaiset mustat käyttävät sitä jatkuvasti toisistaan) on toisinaan ärsyttävää, eikä tämmöisellä roskalla tehtäisi 10 000 kilometrin päässä olevassa suomalaisessa kulttuurissa yhtikäs mitään. Suomessa sana neekeri ei edes ollut mitenkään loukkaava, "nekru" sen sijaan oli. Afrikan mustaihoisiltahan ei ole edes asiasta kysytty, vaan afroamerikkalaiset ovat liikaa leffoja ja tv-sarjoja töllänneen länsimaalaisen "kaiken mitta". Onko esim. tällä foorumilla lisäkseni ketään, joka edes henkilökohtaisesti tuntisi ketään mustaa amerikkalaista?!

Rasismi on sitä, että ajattelee muiden etnisten ryhmien olevan itsessään alempiarvoisia, kuin omansa. Näinhän Keskisarjakaan ei tee. Sen sijaan hän taisi hieman trollata - ja miksipä ei, kun kerran määkyminen alkoi heti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - tammikuu 31, 2020, 21:36:28
Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 31, 2020, 10:02:21
Sen sijaan hän taisi hieman trollata - ja miksipä ei, kun kerran määkyminen alkoi heti.

Tiedostavatipäistön trollaaminen on aivan käsittämättömän helppoa. Vai mitä pitäisi ajatella esim. tästä uutisesta:

LainaaScotland's deputy first minister has condemned the appearance of stickers bearing the slogan "It's okay to be white" in Perth city centre.

The stickers were posted on lampposts and drainpipes throughout the city at the weekend.

John Swinney, who is also MSP for Perthshire North, said the "atrocious" stickers had "no place in Perth or any other part of our country."

Police Scotland said it was "currently looking into the matter."

Posting on Twitter, Mr Swinney said: "We must stand together to resist this unacceptable material."
https://www.bbc.com/news/uk-scotland-tayside-central-50821872

Tämä ei ole ollenkaan ainoa tämmöinen tapaus. Lähitulevaisuus lupaa hupaa ihan kotimaassakin...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - tammikuu 31, 2020, 22:51:35
^
On tätä riittävästi jo kotimaassakin, myös (Tai pikemminkin erityisesti?) yliopistoissa. Varsinkin sellaisissa akatemioissa, joissa on kirouksena ja häpeäpilkkuna "sukupuolentutkimusta". Koko pseudotiede pitäisi lakkauttaa.

Lähinnä tuossa Keskisarjan keississä harmittaa kuitenkin se, että tämmöisiin takertuvat saattavat saada kiinnitettyä huomion pois itse puheen sanomasta: siitä, että emme me suomalaiset ole afrikkalaisille mitään velkaa, ja täällä jostain valkoisen miehen taakasta höperöivät harjoittavat lähinnä itsensä nolaamista. Kyllä minä rinnastan nämä tapaukset uskonnollisiin hihhuleihin. Se on ihan yhtä noloa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 31, 2020, 22:55:31
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 31, 2020, 08:12:33
^ Käsittääkseni Keskisarja puhui tämän päivän neekereistä, eli sanan käyttäminen historiallisesti tarkkana ilmaisuna luentonsa aiheen aikakaudesta ei kuulosta perustellulta.
"Siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n-reille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista."
Media (IS, HS..)  ja Te ja Keskisarjakin keskittyitte nyt liikaa n-sanaan.
Mutta Minä(kin) puhuin tuolla pääasiassa muusta: Orjista.
(Vrt.Mitä jos Keskisarja olisi väittänyt että "talvisodassakin suomalaisia kuoli ja kärsi enempi kuin jutskuja natsi-saksassa. Holocaustia on 100x liioiteltu" ?  - Historioitsijat: Häääh!?)

Sotahistorioitsija Jussi Jalonen kirjoittaa:

@AppelsinUlla käyttää ilmaisua "somekohu". Keskustelu tosiaan käytiin sosiaalisessa mediassa, mutta hän sivuuttaa tässä itse keskustelun sisällön. Sekä minä että @katmarmi puutuimme historiantutkijoina Keskisarjan väitteiden asiasisältöön.
---
Puuttumiseen oli myös aihetta. Kyse ei ole enää "räväkästä kielenkäytöstä". Kyse on siitä, että Keskisarja esitti kyseenalaisen ja erheellisen väitteen orjakaupasta, ja hän teki sen tavalla, jota voi perustellusti kutsua populistiseksi. Tämä ei ollut lajissaan ensimmäinen kerta.
---
Tässä oli kyse tutkijoiden kommentoinnista. Keskisarja sai kritiikkiä vertaisiltaan. Ongelma on siinä, että hän kieltäytyi alusta asti suhtautumasta siihen sellaisina. Sen sijaan hän päätti NYT-liitteessä puhua "somen mielensäpahoittajista", ja nyt sitten "ilmiantamisesta".
...

- https://twitter.com/jojalonen/status/1223155898975125505

Keskisarja itse some-mieli-uhriutui-pahoittui.. Eihän hänen pitänyt välittää siitä!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - tammikuu 31, 2020, 23:30:19
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 31, 2020, 22:55:31
Holocaustia
Suomalaisittain ihan vain holokausti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 01, 2020, 00:33:18
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 31, 2020, 22:55:31
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 31, 2020, 08:12:33
^ Käsittääkseni Keskisarja puhui tämän päivän neekereistä, eli sanan käyttäminen historiallisesti tarkkana ilmaisuna luentonsa aiheen aikakaudesta ei kuulosta perustellulta.
"Siinäkin mielessä on aika naurettavaa nyyhkiä, että Suomella olisi jotain kiitollisuudenvelkaa afrikkalaisille n-reille Ranskan ja Englannin ja Saksan kolonialismista."
Media (IS, HS..)  ja Te ja Keskisarjakin keskittyitte nyt liikaa n-sanaan.
Mutta Minä(kin) puhuin tuolla pääasiassa muusta: Orjista.
(Vrt.Mitä jos Keskisarja olisi väittänyt että "talvisodassakin suomalaisia kuoli ja kärsi enempi kuin jutskuja natsi-saksassa. Holocaustia on 100x liioiteltu" ?  - Historioitsijat: Häääh!?)

Sotahistorioitsija Jussi Jalonen kirjoittaa:

@AppelsinUlla käyttää ilmaisua "somekohu". Keskustelu tosiaan käytiin sosiaalisessa mediassa, mutta hän sivuuttaa tässä itse keskustelun sisällön. Sekä minä että @katmarmi puutuimme historiantutkijoina Keskisarjan väitteiden asiasisältöön.
---
Puuttumiseen oli myös aihetta. Kyse ei ole enää "räväkästä kielenkäytöstä". Kyse on siitä, että Keskisarja esitti kyseenalaisen ja erheellisen väitteen orjakaupasta, ja hän teki sen tavalla, jota voi perustellusti kutsua populistiseksi. Tämä ei ollut lajissaan ensimmäinen kerta.
---
Tässä oli kyse tutkijoiden kommentoinnista. Keskisarja sai kritiikkiä vertaisiltaan. Ongelma on siinä, että hän kieltäytyi alusta asti suhtautumasta siihen sellaisina. Sen sijaan hän päätti NYT-liitteessä puhua "somen mielensäpahoittajista", ja nyt sitten "ilmiantamisesta".
...

- https://twitter.com/jojalonen/status/1223155898975125505

Keskisarja itse some-mieli-uhriutui-pahoittui.. Eihän hänen pitänyt välittää siitä!
Pseudohistorioitsija Jalosen mielestä pitää nyt tuomita Keskisarja, koska käytti sanaa neekeri, ei siis nekrusanaa!
No, nythän kaikki Keskisarjan näkemykset on kai servattu niin, ettei häntä suvakkipiireissä enää hyväksytä historiantutkijaksi, koska sanoi sanan "neekeri".
V...u, mitä lässytystä taas.

Pian tuomitaan sanat "mustalainen", "kääpiö", "ulkomaalainen", "ählämi" jne.....  Saako ketään kutsua edes hinttariksi nykyään, Boeliusta?
Pyydän heti anteeksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 01, 2020, 01:33:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 01, 2020, 00:33:18
Pseudohistorioitsija Jalosen
Eipä ole todisteita, tunkkari!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 01, 2020, 12:39:52
Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 31, 2020, 10:02:21
Rasistiseksi koettu kielenkäyttö ei suinkaan tarkoita, että puhuja itsekin olisi rasistinen. Neekeri-sanan amerikkkalaishenkinen tabumaisuus (Ja siihen liittyvä kaksinaismoralismi, sillä amerikkalaiset mustat käyttävät sitä jatkuvasti toisistaan) on toisinaan ärsyttävää, eikä tämmöisellä roskalla tehtäisi 10 000 kilometrin päässä olevassa suomalaisessa kulttuurissa yhtikäs mitään. Suomessa sana neekeri ei edes ollut mitenkään loukkaava, "nekru" sen sijaan oli. Afrikan mustaihoisiltahan ei ole edes asiasta kysytty, vaan afroamerikkalaiset ovat liikaa leffoja ja tv-sarjoja töllänneen länsimaalaisen "kaiken mitta". Onko esim. tällä foorumilla lisäkseni ketään, joka edes henkilökohtaisesti tuntisi ketään mustaa amerikkalaista?!
Oletko pohtinut sitä miksi afroamerikkalaiset kutsuvat toisiaan neekereiksi tai vaikkapa naiset tai tytöt toisiaan huoriksi?
https://www.youtube.com/watch?v=RsW66teC0BQ
Mm. pyörän keksimisen, kirjapainotaidon ja nyt myös internetinkin ansiosta pitkät ajalliset ja maantieteelliset etäisyydet supistuvat ihmiskunnan kehityksessä.
Sen kulttuureissa ja kielissä.
Lainaa
Rasismi on sitä, että ajattelee muiden etnisten ryhmien olevan itsessään alempiarvoisia, kuin omansa. Näinhän Keskisarjakaan ei tee. Sen sijaan hän taisi hieman trollata - ja miksipä ei, kun kerran määkyminen alkoi heti.
Tästä samaa mieltä paitsi trollauksen järkevyydestä. Kaikki hauska ei ole järkevää. :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 01, 2020, 13:27:36
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 01, 2020, 12:39:52
Oletko pohtinut sitä miksi afroamerikkalaiset kutsuvat toisiaan neekereiksi tai vaikkapa naiset tai tytöt toisiaan huoriksi?
Olen minä näitäkin tullut joskus pohtineeksi; naisethan haukkuvat toisiaan huoriksi enemmän kuin miehet - kulttuurista riippumatta! Suomalaisen nuorison keskuudessa trendisanana on tähän liittyen nyt lortto.
Lainaus käyttäjältä: a4
Mm. pyörän keksimisen, kirjapainotaidon ja nyt myös internetinkin ansiosta pitkät ajalliset ja maantieteelliset etäisyydet supistuvat ihmiskunnan kehityksessä.
Sen kulttuureissa ja kielissä.
Tietenkin, mutta karkeasti jakaen tätä vaihdantaa voidaan jakaa kahtia: globalisaatio on jollain tavalla pakotettua, propagoitua ja myös tahatonta aatteiden, ideoiden ja ilmiöiden levittämistä, kun taas kansainvälistyminen tarkoittaa omaehtoisempaa, itse valikoitua ja itse tietoisesti päätettyä omaksuntaa, lähtökohtaisesti vieraiden ilmiöiden hyödyntämistä.

Näinä päivinä Suomessa omaksutaan Jenkeistä sen kaikkein irvokkaimpia yhteiskunnallisia ja taloudellisia aatteita ja ilmentymiä, kuten identiteettipolitiikka. Se on omassa sanarepertuaarissani kirosanan arvoinen sana, ja ideologiana täyttä myrkkyä. Sitä paitsi, sodankäyntikin on samalla kulttuurivaihdantaa ja uusien tapojen ja ajatusten omaksumista. Onko sota siis vain hyvä asia?! Tietyt tahot suorastaan päälleliimaavat amerikan loputtomia kulttuurisotia Suomeen sellaisenaan, vaikka koko touhu on meille alun perin vierasta ja valtaosan mielestä lähinnä naurettavaa.
Lainaus käyttäjältä: a4
Tästä samaa mieltä paitsi trollauksen järkevyydestä. Kaikki hauska ei ole järkevää. :)
Useinhan kaikkein hauskin onkin kiellettyä, eikä hauskan pidäkään aina olla järkevää. Tälläkin kertaa kävi nyt näin:

Historioitsija Teemu Keskisarja menetti vapaaehtoishomman somekohun takia – "Mitä minua suuremmat sielut joutuvat kokemaan tässä pähkähullussa ajassa?" (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006390194.html) (IS).

Taas poltetaan modernia noitaa roviolla. "Voi pyhä yksinkertaisuus" oli teologi Jan Husin roviollaan huudahtama lausahdus kun näki, miten joku omasta mielestään tosi tiedostava vanha ämmä kantoi innokkaana lisää puita rovioon. Suomalaisen tositiedostajan ei pidä kuitenkaan sekoittaa Jan Husia Janni Hussiin, vai mitä?! Sellainenkin virheluulo kun on somessa todellinen riski ja sitten alkavat tositiedostavat verkkohaut että mitä, onko Hussin Janni nyt poltettu jollain roviolla?! :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Lenny - helmikuu 01, 2020, 15:52:15
Keskisarja korkeintaankin munasi somepelissä. Mitään syntiä hän ei tehnyt, ja tuskin kukaan voisi kuvitella Teemun olevan edes sellaisella olemassaolon tasolla, että häntä koskisi rasismi. Katsokaa nyt sitä tyyppiä! Näettekö, että häntä kiinnostaisi joku rotujuttu? Moka mikä moka. Eikä edes yhtä suuri moka kuin useimmiten salonkikelvoton olemuksensa ylipäätään, eikä siitäkään kukaan valita. Tai no mistä sen tietää.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 01, 2020, 20:59:31
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 01, 2020, 15:52:15
Moka mikä moka. Eikä edes yhtä suuri moka kuin useimmiten salonkikelvoton olemuksensa ylipäätään, eikä siitäkään kukaan valita. Tai no mistä sen tietää.
Moka se on siitä riippuen, keneltä siitä kysytään. Mikäli hänen olemuksensa on mielestäsi salonkikelvoton niin jos se johtuukin siitä, että hän ei pyri esiintymään millään tavoin parempana, kuin muutkaan. Esimerkiksi maahanmuuttajien parissa tehty vapaaehtoistyö ei toimisi niin hyvin, jos siellä olisi ykköset päällä. Parempi siis pukeutua samaan tyyliin, kuin muutkin. Huomaatko, että tällä apologistisella sepustuksella olisi jokin sarkastinen yhteys erinäisiin toisiin apologistisiin sepustajiin?

Kukaan Keskisarjan tunteva ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen ei pidä häntä rasistina, eikä hän ole missään somessa. Minulla on elävässä elämässä sama tilanne sikäli, että tunnen paljon ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia (Myös Afrikasta ja Lähi-Idästä) ja hekin nauraisivat syvästi ja ääneen, jos joku menisi heille sepustamaan, että kun se Aave nyt on rasisti!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 01, 2020, 22:37:39
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 01, 2020, 15:52:15
Keskisarja korkeintaankin munasi somepelissä.
Ei hän väärää tehnyt, valtamedia leimasi hänet väärinajattelijaksi.
Noilla vaan on valtaa leimata ihmisiä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 02, 2020, 20:10:07
Lainaus käyttäjältä: Lenny - helmikuu 01, 2020, 15:52:15
Keskisarja korkeintaankin munasi somepelissä. Mitään syntiä hän ei tehnyt, ja tuskin kukaan voisi kuvitella Teemun olevan edes sellaisella olemassaolon tasolla, että häntä koskisi rasismi. Katsokaa nyt sitä tyyppiä! Näettekö, että häntä kiinnostaisi joku rotujuttu? Moka mikä moka. Eikä edes yhtä suuri moka kuin useimmiten salonkikelvoton olemuksensa ylipäätään, eikä siitäkään kukaan valita. Tai no mistä sen tietää.
Käsittääkseni Keskisarja on pysytellyt tietoisesti ulkopuolella jopa höyhensarjan somepeleistä. Korkeintaan valtamediassa, kirjallisuudessa ja yleisöluennoilla esiintyen?

Mutta ehkä hän mokasi käyttämällä neekeri-sanaa ilman tarpeeksi selkeää historiallista tarkennusta, esim. "tuohon aikaan neekereiksi kutsutuilla afrikkalaisilla tai tummaihoisilla".
Nykyään kai neekeri-sana rinnastuu asiallisuudeltaan vanhentuneisiin etnisiin ilmaisuihin kuten valkonaama, keltanaama, keltainen, vinosilmä, maitonaama..
Niillä on myös astetta ymmärrettävämpää käyttöalaa ilmaisun kohteiden itsensä käyttäminä satiirisina, kapinallisina tai konformisina ilmauksina.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Konformisuus
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 02, 2020, 20:35:52
Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006348668.html)
Tämän voisi lukaista ihan jo suomalaisella mielenmaisemalla tai lisätunnelman luojana pelatessani keskiaikasimulaatiota:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,87.msg49494.html#msg49494
Sinänsä pelissä on jo kaunista keskiaikaista luontoa, musiikkia, istuttavia ulkohuusseja, pilaantuvaa ruokaa, kokkailua ja kaikkea käsityötä vaatteiden paikkailusta, pesusta ja shoppailusta miekan teroittamiseen ja alkemistisiin kokkailuihin ynnä pedin etsimistä väsymykseen ja siteitä verta vuotaviin kompurointeihin kerätessä yrttejä, lukutaitoa ja metsästystä unohtamatta harrastaa siinä sivussa...rahvas puhuu kirosanoin ryyditettynä goatfuckerseista ja ylhäisö saman hieman kauniimmin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 02, 2020, 22:23:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 02, 2020, 20:10:07
Nykyään kai neekeri-sana rinnastuu asiallisuudeltaan vanhentuneisiin etnisiin ilmaisuihin kuten valkonaama, keltanaama, keltainen, vinosilmä, maitonaama..
Nuo ovat kaikki vielä suhteellisen harmittomia arkirasistisia ilmauksia, mutta suomalainen sana neekeri juontaa juurensa sanasta negro, mikä merkitsee vain mustaa. Se oli lähtökohtaisesti neutraali, vaan kun on nykysuomalaisen korvaan varmaan liian lähellä sanaa nigger, joka on amerikanenglanniksi halventava termi.

Sinänsä hauskaa, että ihmiset liipaistuvat täällä afroamerikkalaisten puolesta. Voisi kuvitella, että tämän päivän todellisena liipaistumisen kohteena olisivat amerikan alkuperäiskansat, joiden surkeita oloja esitellään myös toisessa ketjussa mainitsemassani Wind River -elokuvassa. Kanadankin puolella nuoria intiaanityttöjä joutuu ihmiskauppiaiden ja erittäin todennäköisesti myös sarjamurhaajien uhreiksi suuria määriä. Heistä kun ei pidetä mitään lukua, eivätkä intiaanien rutiköyhät olot reservaateissa kiinnosta ketään.

Että menisi vieläkin oikeampaan osoitteeseensa, kumma ettei se puolestaloukkaantuvien antirasistien sakki pyörtyile ja saa paskahalvauksia vaikkapa ruotsalaisten finnjävelistä. Ehei, mut ku ne Amerikan mustat!

Köyhän ei saa sitä paitsi olla enää köyhä, vaan tulorajoitteinen. Hullukaan ei saa olla hullu, vaan mielenterveysongelmainen. Näin nämä asiat nyt koetaan!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 02, 2020, 22:34:24
Kylläpä se n-sana nyt vaivaa. Teemu Keskisarjaa voisi punnita villaisemmin aivan kuten rääväsuista Markus Kuotosrantaa, että ei millään pahalla sydänjuurella, kunhan heittelee omaantyyliinsä. Tosin ymmärrän vanhempiakin jos eivät tahdo Teemua ja Markusta lastensa valmentajakseen... (asiakas on nimellisesti aina oikeessa).

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 02, 2020, 22:36:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 02, 2020, 22:34:24
Kylläpä se n-sana
Taidat olla rasisti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 03, 2020, 00:37:34
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 02, 2020, 22:23:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 02, 2020, 20:10:07
Nykyään kai neekeri-sana rinnastuu asiallisuudeltaan vanhentuneisiin etnisiin ilmaisuihin kuten valkonaama, keltanaama, keltainen, vinosilmä, maitonaama..
Nuo ovat kaikki vielä suhteellisen harmittomia arkirasistisia ilmauksia, mutta suomalainen sana neekeri juontaa juurensa sanasta negro, mikä merkitsee vain mustaa. Se oli lähtökohtaisesti neutraali, vaan kun on nykysuomalaisen korvaan varmaan liian lähellä sanaa nigger, joka on amerikanenglanniksi halventava termi.

Sinänsä hauskaa, että ihmiset liipaistuvat täällä afroamerikkalaisten puolesta. Voisi kuvitella, että tämän päivän todellisena liipaistumisen kohteena olisivat amerikan alkuperäiskansat, joiden surkeita oloja esitellään myös toisessa ketjussa mainitsemassani Wind River -elokuvassa. Kanadankin puolella nuoria intiaanityttöjä joutuu ihmiskauppiaiden ja erittäin todennäköisesti myös sarjamurhaajien uhreiksi suuria määriä. Heistä kun ei pidetä mitään lukua, eivätkä intiaanien rutiköyhät olot reservaateissa kiinnosta ketään.

Että menisi vieläkin oikeampaan osoitteeseensa, kumma ettei se puolestaloukkaantuvien antirasistien sakki pyörtyile ja saa paskahalvauksia vaikkapa ruotsalaisten finnjävelistä. Ehei, mut ku ne Amerikan mustat!

Köyhän ei saa sitä paitsi olla enää köyhä, vaan tulorajoitteinen. Hullukaan ei saa olla hullu, vaan mielenterveysongelmainen. Näin nämä asiat nyt koetaan!
Neekerin aiemmasta neutraaliudesta jonka viimeistään rasistinen nigger pilasi, tulee mieleen propagandan aiempi neutraalius, jonka viimeistään kommunismi ja natsismi pilasivat.
Aiemmin on ollut myös neutraalia orjuus tai puiden latvustoissa eläminen.

Keskisarja unohti puhua luennossaan punanahoista joille ei olla mitään velkaa, eikä hänen lausumanaan finnjäveliäkään osattaisi ottaa kuin korkeintaan historiallisena tarkkuutena, satiirina, kritiikkinä finnjävelin käyttöä kohtaan tai konformisuutena.
Wind Riverissä oli esillenostamasi tärkeä teema ja siksikin hyvä elokuva.

Köyhän muuttuminen tulorajoitteiseksi on mennyt itseltäni ohi ja kuulisin tästä mielelläni lisää. Onko kyseessä newspeak vai perusteltu muutos?
Hullun medikalisoituminen ja päivittyminen mielenterveysongelmaiseksi ei yllätä tieteellistyvässä maailmassa itseäni.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 03, 2020, 09:13:56
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 03, 2020, 00:37:34
Köyhän muuttuminen tulorajoitteiseksi on mennyt itseltäni ohi ja kuulisin tästä mielelläni lisää. Onko kyseessä newspeak vai perusteltu muutos?

Tulorajoitteinen on hyvä ilmaus ja ilman muuta ylempää keskisarjaa. Sen vastakohta voisi olla rajutulotteinen tai rajutuloinen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - helmikuu 03, 2020, 09:32:36
^Kantiksilta menee nyt tuloslaskelma ja tase sekaisin. Oikeampaa olisi käyttää taseilmaisua omaisuushaasteellinen. Tulorajoitteinen on tuloslaskelman termi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 03, 2020, 09:38:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 03, 2020, 09:32:36
^Kantiksilta menee nyt tuloslaskelma ja tase sekaisin. Oikeampaa olisi käyttää taseilmaisua omaisuushaasteellinen. Tulorajoitteinen on tuloslaskelman termi.

Entä jos tulos on hyvä mutta tase hutera? Tuleeko silloin kysymykseen pelkkä haaste?   :-\
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - helmikuu 03, 2020, 10:01:45
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 03, 2020, 09:38:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 03, 2020, 09:32:36
^Kantiksilta menee nyt tuloslaskelma ja tase sekaisin. Oikeampaa olisi käyttää taseilmaisua omaisuushaasteellinen. Tulorajoitteinen on tuloslaskelman termi.

Entä jos tulos on hyvä mutta tase hutera? Tuleeko silloin kysymykseen pelkkä haaste?   :-\

Jos huonosti käy, saattaa haasteen mukana tulla mies.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 03, 2020, 13:19:54
Mites olisi köyhyyden vaihtoehtoisena faktana vaikkapa vaihtoehtoinen rikas?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 03, 2020, 13:33:39
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 03, 2020, 00:37:34
Köyhän muuttuminen tulorajoitteiseksi on mennyt itseltäni ohi ja kuulisin tästä mielelläni lisää. Onko kyseessä newspeak vai perusteltu muutos?
Hullun medikalisoituminen ja päivittyminen mielenterveysongelmaiseksi ei yllätä tieteellistyvässä maailmassa itseäni.
Tämä menee samalla Hayabusalle, mutta termit ovat olleet alun perin Pahkasiassa, jossa tällekin (Silloin vielä nupullaan olevalle) ilmiölle irvailtiin. Poliittinen korrektius, vaivihkaista ja ujutettua suiden tukkimista. Lehden lopetuspäätöksessäänhän Pahkasian perustajat vielä ilmoittivat, että lopettamispäätöksen eräs syy oli se, että lähes kaikki leikkimielisesti mielikuviteltu typeryys, mille he ovat irvailleet, onkin käynyt elävässä elämässä toteen. Välillä nykymeno on niin absurdia, että sen tason hölmöyksiä ei keksitä edes poliittiseen huumoriin erikoistuneissa portaaleissa (Kuten The Onion).

Imbesilli, debiili ja idioottikin ovat alun perin lääketieteellinen luokitustyökalu, mutta kansan sanastoon levitessään nekin termit saivat kompremettoivan sävyn, eikä niitä enää käytetä. Samaa koskee vaikkapa neuroosia. Nyt puhutaan yleistyneestä ahdistushäiriöstä.

Jos haluaa paikallista etnoilua ja hc-meininkiä, katse kannattaisi kiinnittää saamelaisalueille tai Ahvenanmaalle. Ei meillä sentään ole äärisaamelaisia, mutta siellä on ollut viime vuosina kova kalabaliikki siitä, kuka saa edes kutsua itseään saamelaiseksi. Ahvenanmaalaisetkin pitävät itseään ennen muuta ahvenanmaalaisina, eivät suomalaisina tai ruotsalaisina. Se on jännä varsinkin kun ottaa huomioon, miten paljon ahvenanmaalaisten elämänmenoa Suomen valtion toimesta tuetaan. Pääkaupunkiseudulla mussutetaan esim. maataloustuista, mutta mikäli perehtyisivät Ahvenanmaan saamiin valtiontukiin, niin voisi löytyä vieläkin kovemman luokan mussutettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - helmikuu 03, 2020, 13:35:33
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 03, 2020, 09:32:36
^Kantiksilta menee nyt tuloslaskelma ja tase sekaisin. Oikeampaa olisi käyttää taseilmaisua omaisuushaasteellinen. Tulorajoitteinen on tuloslaskelman termi.
Ei tulorajoitteista käytetäkään tässä yhteydessä taloustieteellisenä terminä, vaan kansanomaisena kiertoilmauksena köyhistä. Tämäkin siis oli alun perin Pahkasiassa! :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 05, 2020, 22:56:26
Lainaus käyttäjältä: Aave - helmikuu 03, 2020, 13:35:33
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 03, 2020, 09:32:36
^Kantiksilta menee nyt tuloslaskelma ja tase sekaisin. Oikeampaa olisi käyttää taseilmaisua omaisuushaasteellinen. Tulorajoitteinen on tuloslaskelman termi.
Ei tulorajoitteista käytetäkään tässä yhteydessä taloustieteellisenä terminä, vaan kansanomaisena kiertoilmauksena köyhistä. Tämäkin siis oli alun perin Pahkasiassa! :)
Miten puhua, edes kiertoilmauksin, eri ryhmistä, jotta ei syyllistyisi rassismiin (tuohon kaikkein kauheimpaan rikokseen)?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 17, 2020, 10:14:04
Yrittelin jokuaika sitten lainailla kirjastosta MA Nummisen teosta Baarien Mies, joka jostain ihmeellisestä syystä on jäänyt lukematta. Sitä ei kuitenkaan ollut saatavana, kaikki kopiot olivat joko tuhoutuneet tai varastettu.

Nyt kuitenkin huomasin, että siitä on otettu 30-vuotisjuhlapainos vuonna 2016. Pitää varmaan tiedustella uudelleen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 01:14:02
Tämän pamfletti-kirjan piti olla ohimenevä höttöinen välipala mutta se alkoi myöhemmin muhia päässä. Sen pohjalla on syvempää ajattelua ja tutkimusta ja se panee ajattelemaan!

/Heikki Pursiainen: Olette kaikki väärässä ; Yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa, Tammi, 2019/

(osa1)

Pursiainen oli aiemmin ajatus Liberan toiminnanjohtaja, nykyään journalisti verkkomedia MustRead:ssa.
Hänen aiempi kirjansa oli Paska Suomi. (Jota en ole lukenut).
Tässä uusimmassa kirjassaan Pursiainen "hyökkää"  Jari Ehnroothia, Juhana Vartiaista, Tommi Uschanovia**, sosialisti Teivo Teivaista, kirjailija Antti Nylenin toimeentulovaikerointia, Rosa Meriläisen naisvessajono-ongelmaa, HS:n vaalikonetta, "rahamystikoita" ja luomuilijoita jne vastaan ja analysoi Stubbin suvaitsevaisuuden astetta joka jää auki.
  Heikki Pursiainen on määritellyt itsensä suvaitsevaiseksi liberaaliksi, hyvinvointiyhteiskunnan kannattajaksi mutta esim. sosialismille hän sanoo ei.
  Kappale (Jari Ehrnrooth - köyhän miehen oikeistointellektuelli) alkaa kuin suoraan Laikan suusta!: "Suomessa on pulaa oikeistointellektuelleista. Matti Apunen ei ehdi joka paikkaan.. ..siksi media on ollut kiitollinen kirjailija-filosofi Jari Ehrnroothin oikeistolaisesta herätyksestä."  Mutta  Pursiainen näkee että E. on oikeistolaisena vasta-alkaja ja ajatukset keskeneräisiä ja usein suorastaan epämiellyttäviä. Pursiaisen liberaalius merkitsee sitä että ihmiset itse voivat päättää mikä on heille tärkeää ja kuinka köyhänä tai joutilaana voi itseään pitää joten (s.43-44) "Ehrnroothia, virkamiestä tai tehtaan patruunaa ei tarvita kertomaan mitä harrastukset ovat hedonistisia ja mitkä soveliaita. ... ... Työtä ei koskaan tehdä pelkästään työnteon vuoksi tai työnväestön pitämiseksi poissa joutilaisuudesta, toisin kuin Ehrnroothin orjatyöfarmilla".  :D :D :D
  Pursiainen arvostelee yllättävän terävästi myös Ehnroothin persuilua maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden ja köyhien maiden tyhmyyden  suhteen jossa E. vaatii "arvoperusteisuutta" ja "Eurooppa ei voi pelastaa kaikkia" jne.  Mutta Pursiainen vastakysyy mm.: "Minkä vuoksi sattumanvaraisesti valikoituneen syntymäpaikan pitäisi ratkaista ihmisten oikeudet?" Pursiainen myöntää kuitenkin että tuohon liittyvät kysymykset ovat liberaaleille vaikeita ja oikeistokonservatiiville (E:lle) helppoja vastata.  E:n ongelma on kollektivismi, E:n maahanmuuttoa koskevissa näkemyksissä ei ole yksilöistä jälkeäkään. Liberaali Pursiainen kummastelee kun muuttavien yksilöiden oikeuksista ja vapaudesta ei ole jälkeäkään E:n jutuissa. Liberaalista näkökulmasta kulttuureilla tai alueilla ei ole oikeuksia tai intressejä. Vain ihmisillä on niitä, joten kulttuuria ei voi käyttää perusteena maahanmuuton rajoittamiselle, sanoo Pursiainen. Ihmisiä ei voi pakottaa odottamaan että "kulttuurievoluutio" kehittyy heille suotuisaksi joskus 100 vuoden kuluttua.
  E:n uskomat kehitysavun tarpeettomuus ja köyhien maiden ihmisten (muka) laiskuus ja köyhyys saa Pursiaiselta täyden tuomion ja hällä on sille nimilappu: "tavanomaista ja väsynyttä oikeistokonservatiivistä ajattelua":


  Tällainen ajattelu on oikeiston keskuudessa yleistä, mutta se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä, koska se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset ovat köyhiä, koska kohtaavat erilaiset olosuhteet ja kannustimet kuin me. Tämän voi osoittaa hyvin yksinkertaisella tavalla. Köyhistä rikkaisiin maihin muuttavien ihmisten tuottavuus moninkertaistuu kertaheitolla. Hyvinvointikuilu Meksikon ja Yhdysvaltain tai Koreioiden välisellä rajalla kertoo samasta asiasta.
  Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä sen vuoksi millaisia ovat, vaan pääasiassa sen vuoksi missä he asuvat. Asiasta on aika kiistatonta tutkimusnäyttöä.*
...
-----
* Clemens(2010,2011). Clemens ym (2016), Desmet ym. (2018).


**Näistä Uschanov on vieraillut muinaisella Näkökulmallakin kommentoimassa kirjoitustani, osallistumalla keskusteluun.

JK. Lähdeviitteet tarkasti kirjan lopusta:
Clemens, M.(2010): Let Them Leave. Foreign Policy. 27.1.2010. http://foreignpolicy.com/2010/01/27/let-them-leave/
Clemens, M.(2011): Economics and Emigration: Trillion-Dollar Bills on the Sidewalk? Journal of Economiv Perspectives 25:83-106.
Clemens, M., Montenegro,C. ja Pritchett,L.(2016): Bounding the Price Equivalent of Migration Barriors. Center of Global Development Working Paper 428. https://www.cgdev.org/sites/default/files/Clemens-Montenegro-Pritchett-Price-Equivalent-Migration-Barriers_CGDWP428.pdf
Desmet, K., Nagy, D.K. ja Rossi-Hansberg, E. (2018): The Geography of Development. Journal of Political Economy 126:903-983. https://www.princeton.edu/~erossi/GD.pdf
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 02:16:22
Pursiaisen kirjan esittelyä - ja kritiikkiä.
(osa 2)

Pursiaista ottaa pattiin HS:n vaalikone jossa oltuaan vaaliehdokkaana kone määritti hänet 4-kenttäkartalla "ääriliberaaliksi" sensijaan Putinistiset Suomi takaisin tms hörhöt kone sijoitti keskustaan.  Tämä selittää tai tähän liittyy se ettei Pursianen ymmärrä mitä tarkoittaa "arvoliberaali" tai "talousliberaali". Joko liberaali tai ei. Niinpä hänellä on erikseen kokonainen kappale "Sori, Teivo Teivainen, sosialisti ei voi olla liberaali". Minusta Pursiainen näkee ehkä liberalismin niin on-off-jyrkästi että ehkä hän tavallaan on ääriliberaali?

   Rahaan keskittyviä talouskriitikoita Pursiainen haukkuu rahamystikoiksi. Raha on muka kaiken pahan alku ja juuri.
Heillä on jopa oma järjestö Talousdemokratia, "joka julkaisee rahamystistä kirjallisuutta". Heistä toisen säästöt ja varallisuus on (muka) välttämättä jonkun toisen velkaa.*
Mutta Pursiaisen  mukaan  he sekoittavat asioita. Raha on pelkkä varallisuuden kirjanpitoa, sen väline, ja todellinen varallisuus on se kiinnostava asia.  Kukaan ei halua rahaa (paitsi Roope Ankka) vaan se mitä rahalla saa.  Raha on pelkkä väline. Hinnoilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Taloustieteilijät eivät ole kiinnostuneita rahasta (syyte oli: he ajattelevat vain rahaa.) vaan hyödykkeiden arvosta vaihtokaupassa, joka voidaan mitata kaloina tai kermajuustokimpaleina. 
   Pursiainen osoittaa käsityksensä hyvin havainnollisin esimerkein ja siksi kirjasta tuli minulle ensin vaikutelma että tässä vähän älykköeliittejä yksinkertaisempi ihminen selittää vielä yksinkertaisemmille tumpeloille - eikä P:n oma liiallisen nöyrä vaatimattomuus vähentänyt vaikutelmaa. Mutta tulkintani oli väärä. Wikipediasta huomasin että Pursiainen on valtiotieteen tohtori ja taloustiedettä lukenut. Joskus eliitti ja "älyköt" ovat oppineisuudesta huolimatta heille vieraalla alalla koululaisen tasolla ja heille pitää vääntää simppeleistä rautalangasta. (Tiedän tämän kreationismista, professoristasolla voidaan uskoa Raamatun Nooan tulvaan kirjaimellisesti).  Esimerkiksi sen miten kaikki voivat säästää yhtäaikaa.

*Jatkumolaisen kanssa debatoin siitä kun hän väitti että varallisuus on välttämättä aina toisen riistolla hankittu. Kehitin esimerkin että löydän tontiltani raaputtaen kuutio(kilo)metrisen kultakuution pinnan ja en tee mitään muuta. Varallisuuteni (ja ihmiskunnan kultavarallisuus) kasvoi yhtäkkiä valtavasti mutta silti tuossa ei riistetty ketään. Eikä kukaan velkaantunut takiani.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 18, 2020, 09:46:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 02:16:22
*Jatkumolaisen kanssa debatoin siitä kun hän väitti että varallisuus on välttämättä aina toisen riistolla hankittu. Kehitin esimerkin että löydän tontiltani raaputtaen kuutio(kilo)metrisen kultakuution pinnan ja en tee mitään muuta. Varallisuuteni (ja ihmiskunnan kultavarallisuus) kasvoi yhtäkkiä valtavasti mutta silti tuossa ei riistetty ketään. Eikä kukaan velkaantunut takiani.

Sinä kaivoit kultaa ja ryöstit sen maapallon varoista - kulta ei ole uusiutuvaa. Lisäksi aiheutit kaikkien kullan omistajien omaisuuden arvon laskua,  inflaatiota kiihdyttämällä, koska väistämättä kullan tarjonnan lisääntyminen laskee sen hintaa.

Sinä käytit hyväksi maapallon uusiutumattomia luonnonvaroja, kiihdytit inflaatiota ja aiheutit turvattomuutta lisäämällä, sillä on kamalia seurauksia.

Kullan hinta laskee reaalisesti ja sen hinta vaihtelee rajusti, epävarmuus lisääntyy, inflaatio kasvaa, odotukset heikkenevät, yritykset eivät uskalla investoida, tuotanto laskee, työttömyys lisääntyy, konkurssit yleistyvät, ihmiset hyppivät pörssitalojen katoilta alas.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - helmikuu 18, 2020, 10:58:56
Muutama huomio MrKATin esittelemästä Heikki Pursiaisen kirjasta "Olette kaikki väärässä ; Yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa" niiltä osin kun MrKAT kirjaa selostaa. En ole lukenut sitä.

Luulin ensiksi, että MrKAT kertoo jostakin "isä-Pursiaisen" kirjasta, mutta kirjoittaja näyttääkin olevan tämän neljättä kertaa naimisissa olevan punapapin poika. Älykäs mies varmaan, kuten isänsäkin.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 01:14:02
Pursiainen arvostelee yllättävän terävästi myös Ehnroothin persuilua maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden ja köyhien maiden tyhmyyden  suhteen jossa E. vaatii "arvoperusteisuutta" ja "Eurooppa ei voi pelastaa kaikkia" jne.  Mutta Pursiainen vastakysyy mm.: "Minkä vuoksi sattumanvaraisesti valikoituneen syntymäpaikan pitäisi ratkaista ihmisten oikeudet?"

Minkä takia sattumanvaraisen syntymän rikkaaseen perheeseen tai köyhään perheeseen pitäisi ratkaista ihmisten oikeudet? Köyhän perheen lapsi ei tule koskaan perimään miljoonaomaisuutta, mutta rikkaan perheen lapselle se on mahdollista - paitsi silloin jos perheen isä hävittää omaisuuden konkurssissa ennen kuolemaansa.

Onko tähän muuta ratkaisua kuin se, että lapset otetaan syntymänsä jälkeen pois vanhemmiltaan ja kasvatetaan tasa-arvoisesti laitoksissa. Silloin kaikilla on samat mahdollisuudet ja samat oikeudet. Silloin ei tausta eivätkä sukulaissuhteet vaikuta.

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 01:14:02

  Tällainen ajattelu on oikeiston keskuudessa yleistä, mutta se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä, koska se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset ovat köyhiä, koska kohtaavat erilaiset olosuhteet ja kannustimet kuin me. Tämän voi osoittaa hyvin yksinkertaisella tavalla. Köyhistä rikkaisiin maihin muuttavien ihmisten tuottavuus moninkertaistuu kertaheitolla. Hyvinvointikuilu Meksikon ja Yhdysvaltain tai Koreioiden välisellä rajalla kertoo samasta asiasta.
  Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä sen vuoksi millaisia ovat, vaan pääasiassa sen vuoksi missä he asuvat. Asiasta on aika kiistatonta tutkimusnäyttöä.*

Ehkä voitaisiin tehdä vielä yksi tutkimus.

Tehtäisiin suomalaisille älykkyystesti, jonka perusteella jaettaisiin ihmiset kahteen ryhmään. Toiseen kuuluisivat ne, joiden älykkyysosamäärä olisi 110 - 130 pistettä, ja toiseen kuuluisivat ne, joiden älykkyysosamäärä olisi 70 - 90 pistettä. Keskimääräisen älykkyyden omaavat (90-110 pistettä) sekä huippulahjakkaat (yli 130 pistettä) ja poikkeuksellisen lahjattomat (alle 70 pistettä) jätettäisiin pois. Saataisiin siis selvästi kaksi toisistaan poikkeavaa ryhmää: keskimääräistä älykkäämmmät (ryhmä A) ja keskimääräistä tyhmemmät (ryhmä B).

Ryhmä A kuljetettaisiin Kevätsaarelle ja ryhmä B Syksysaarelle. Perillä tehtäisiin vielä uusi älykkyystesti sen varmistamiseksi, että tulokset ovat säilyneet ennallaan.

Kun ihmiset olisivat ehtineet - esimerkiksi vuoden kuluessa - asettua asumaan saarilleen, heidät vaihdettaisiin keskenään niin, että ryhmä A siirtyisi Syksysaarelle ja ryhmä B Kevätsaarelle. Tämän jälkeen odotettaisiin taas jonkin aikaa, että ihmiset ehtisivät tottua uusiin ympäristöihinsä. Sen jälkeen kaikille tehtäisiin älykkyystesti.

Jos ympäristön vaikutuksen teoria pitää paikkansa, ryhmien älykkyystasojen pitäisi olla muuttunut siten, että aikaisemmin tyhmempi ryhmä B olisikin nyt älykkäämpi ja ryhmä A tyhmempi.

Jos kerran ihmisten tuottavuus "moninkertaistuu kertaheitolla" pelkästään siten, että he kävelevät valtakunnanrajan yli toiseen maahan, niin kai älykkyystasokin moninkertaistuu kertaheitolla tai ainakin kasvaa merkittävästi tällaisella taikakävelyllä.

Jos älykkyystaso ei uudestaan laske henkilön palattua alkuperäiseen kotimaahansa, tällöinhän voitaisiin järjestää älyyykkyydenkorotusmatkoja niihin maihin, joiden asukkaiden älykkyystestitulokset ovat tavanomaista korkeammat. Käväisy tuollaisen maan lentokentällä riittäisi. Siinä ehtisi jo saada älykkyyttä parantavaa ympäristöhoitoa.

Minunkin älykkyysosamääräni taisi nousta, kun keväällä 2016 oleskelin kymmenisen tuntia Hong Kongissa lentomatkojen välilaskun aikana. Kun tarkemmin muistelen, päässäni taisi tuntua omituista kuhinaa, kun aivosolut aktivoituivat uutta korkeampaa älykkyysosamäärääni varten. Toivottavasti ympäristönvaihdoksesta johtunut muutos on säilynyt. En ole käynyt testeissä.

https://www.quora.com/Why-does-Hong-Kong-have-the-highest-IQ-on-average
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - helmikuu 18, 2020, 11:30:24
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 18, 2020, 10:58:56
Minunkin älykkyysosamääräni taisi nousta, kun keväällä 2016 oleskelin kymmenisen tuntia Hong Kongissa lentomatkojen välilaskun aikana. Kun tarkemmin muistelen, päässäni taisi tuntua omituista kuhinaa, kun aivosolut aktivoituivat uutta korkeampaa älykkyysosamäärääni varten. Toivottavasti ympäristönvaihdoksesta johtunut muutos on säilynyt. En ole käynyt testeissä.

https://www.quora.com/Why-does-Hong-Kong-have-the-highest-IQ-on-average
Mahdoitkohan lukea oman linkkisi?

10 tuntia ei taitaisi riittää, mutta jos sikiöaikanasi ja 0-2-vuotiaana olisit asunut nykyisessä Hong Kongissa, olisit todennäköisesti parempi matematiikassa ja olisit älykkäämpi kuin jos olisit asunut maassa silloin, kun ravinto siellä oli heikkoa (eli huonoa aivojen kehityksen kannalta), ja syntyvyys ja lapsikuolleisuus suurta.

"Basically any country that achieves a birth rate and infant mortality rate as low as Hong Kong's should have a high average IQ and test scores for the age 15–19 group (the group that usually takes most tests).
[/UPDATE]

It's obviously because of diet.

Most brain development occurs from age 0–2 with humans reaching 80% of their adult brain size by age 2 so diet during that time-period is going to have a big effect on IQ."
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 18, 2020, 11:47:00
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 02:16:22
   Rahaan keskittyviä talouskriitikoita Pursiainen haukkuu rahamystikoiksi. Raha on muka kaiken pahan alku ja juuri.
Heillä on jopa oma järjestö Talousdemokratia, "joka julkaisee rahamystistä kirjallisuutta". Heistä toisen säästöt ja varallisuus on (muka) välttämättä jonkun toisen velkaa.*
Mutta Pursiaisen  mukaan  he sekoittavat asioita. Raha on pelkkä varallisuuden kirjanpitoa, sen väline, ja todellinen varallisuus on se kiinnostava asia.  Kukaan ei halua rahaa (paitsi Roope Ankka) vaan se mitä rahalla saa.  Raha on pelkkä väline. Hinnoilla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa. Taloustieteilijät eivät ole kiinnostuneita rahasta (syyte oli: he ajattelevat vain rahaa.) vaan hyödykkeiden arvosta vaihtokaupassa, joka voidaan mitata kaloina tai kermajuustokimpaleina. 

*Jatkumolaisen kanssa debatoin siitä kun hän väitti että varallisuus on välttämättä aina toisen riistolla hankittu. Kehitin esimerkin että löydän tontiltani raaputtaen kuutio(kilo)metrisen kultakuution pinnan ja en tee mitään muuta. Varallisuuteni (ja ihmiskunnan kultavarallisuus) kasvoi yhtäkkiä valtavasti mutta silti tuossa ei riistetty ketään. Eikä kukaan velkaantunut takiani.

Noista talousdemokratian (https://talousdemokratia.fi/) ajatuksista olisi kyllä mielenkiintoista lukea perusteltua pohdintaa. (Niin kuin ilmeisesti Pursiaisen.) Mun mielestä rahan syntymekanismi on sinällään hirveän mielenkiintoinen asia, josta luulisi olevan suuria seurauksia. Niin kuin se, että nimellinen talouskasvu on loputon pakko. Koska lainarahasta otetaan korkoa, ja keskimäärin lainoja ei pystyttäisi maksamaan takaisin jos talous nimellisesti supistuisi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 18, 2020, 11:59:16
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 18, 2020, 10:58:56
Jos kerran ihmisten tuottavuus "moninkertaistuu kertaheitolla" pelkästään siten, että he kävelevät valtakunnanrajan yli toiseen maahan, niin kai älykkyystasokin moninkertaistuu kertaheitolla tai ainakin kasvaa merkittävästi tällaisella taikakävelyllä.

Jos älykkyystaso ei uudestaan laske henkilön palattua alkuperäiseen kotimaahansa, tällöinhän voitaisiin järjestää älyyykkyydenkorotusmatkoja niihin maihin, joiden asukkaiden älykkyystestitulokset ovat tavanomaista korkeammat. Käväisy tuollaisen maan lentokentällä riittäisi. Siinä ehtisi jo saada älykkyyttä parantavaa ympäristöhoitoa.

Minunkin älykkyysosamääräni taisi nousta, kun keväällä 2016 oleskelin kymmenisen tuntia Hong Kongissa lentomatkojen välilaskun aikana. Kun tarkemmin muistelen, päässäni taisi tuntua omituista kuhinaa, kun aivosolut aktivoituivat uutta korkeampaa älykkyysosamäärääni varten. Toivottavasti ympäristönvaihdoksesta johtunut muutos on säilynyt. En ole käynyt testeissä.

MrKATin lainauksessahan ei puhuttu älykkyydestä mitään, tai jos ajatuksella lukee, edes asuinpaikasta. Sanottiin, että

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 01:14:02
Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä, koska se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset ovat köyhiä, koska kohtaavat erilaiset olosuhteet ja kannustimet kuin me.

Työn tuottavuus alhaisempi köyhissä maissa koska kannustimet erilaiset. Samojen ihmisten työn tuottavuus korkeampi heidän muutettua toisaalle. Taisitpa itsekin huomata tämän, mutta et malttanut olla sanomatta kuitenkin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - helmikuu 18, 2020, 14:47:13
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 18, 2020, 11:59:16


MrKATin lainauksessahan ei puhuttu älykkyydestä mitään, tai jos ajatuksella lukee, edes asuinpaikasta. Sanottiin, että

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 01:14:02
Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä, koska se on väärin. Kehitysmaiden ihmiset ovat köyhiä, koska kohtaavat erilaiset olosuhteet ja kannustimet kuin me.

Työn tuottavuus alhaisempi köyhissä maissa koska kannustimet erilaiset. Samojen ihmisten työn tuottavuus korkeampi heidän muutettua toisaalle. Taisitpa itsekin huomata tämän, mutta et malttanut olla sanomatta kuitenkin.

MrKATin lainauksessa sanottiin myös seuraavaa:

Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä sen vuoksi millaisia ovat, vaan pääasiassa sen vuoksi missä he asuvat. Asiasta on aika kiistatonta tutkimusnäyttöä.*

Lainauksessa ei puhuta älykkyydestä, enkä ole väittänytkään, että siinä puhuttaisiin. Sanat "millaisia he ovat" viittaavat kuitenkin ominaisuuksiin. Ja älykkyys - yksi ihmisen ominaisuuksista - on asia, joka usein nousee esille keskusteluissa, kun on kyse yksilöiden ja ihmisryhmien menestymisestä.

Tämä keskustelu uhkaa nyt lähteä sivuraiteille otsikosta "kirjallisuusnurkka", joten yritän kääntää sitä kirjoihin.

Seuraavaksi haluaisin lukea saksalaiskenraali Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjan vuodelta 1944. Edellinen osa jäi niin mielenkiintoiseen vaiheeseen vuoden 1943 loppuun. Osan "1944"  painos taitaa olla lopussa.

Tuo kirja - tai kaksi (1941 ja 1942-1943) on herättänyt paljon ajatuksia, kun olen sitä lukenut. Keskeinen kysymys on ollut se, miten Erfurth ja muut hänen kaltaisensa upseerit ja virkamiehet ovat motivoineet itsensä toimimaan natsi-Saksan puolesta siitä huolimatta, että valtio teki hirvittäviä rikoksia, joista juutalaisten joukkomurha oli yksi. Erfurth on seurustellut Suomen poliittisen johdon kanssa ja käynyt pappien ja piispojen luona kylässä ja käynyt kirkossa ja niin edelleen. Hänestä saa kaikin puolin kunnollisen ja kunniallisen ja sivistyneen käsityksen. Hän oli kenraalin arvonsa lisäksi siviilissä tohtorin väitöskirjan tehnyt historiantutkija.

"Kunniallisuusko" on ollut se tekijä, joka on saanut Erfurthin ja hänen kaltaisensa upseerit tottelemaan ja palvelemaan hirviöksi osoittautunutta valtiota. Vaikka on vähitellen yhä selvemmin käynyt ilmi, millaisen pahan valtakunnan palveluksessaan ollaan, upseerin vala on ollut pyhä, eikä petos ole tullut kysymykseen.

Olisiko Hitleriä vastaan nouseminen ollut moraalisessa mielessä petos? Eikö Hitler itse kansleriksi noustuaan ollut vannonut valan, jossa hän on luvannut palvella Saksan kansaa ja edistää sen hyvinvointia? Ja mitä oli tapahtunut? Hän oli suistanut Saksan kansan tuhoisaan sotaan ja ennen näkemättömään kurjuuteen. Eikö Hitler siis rikkonut antamansa valan ja ollut sen vuoksi pelkkä rikollinen vallassa roikkuja, jonka kukistaminen olisi ollut jokaisen isänmaallisen saksalaisen velvollisuus. Näin taisivat ajatella vuoden 1944 salaliittoon osalliset, joille lopulta kävi huonosti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 18:45:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 18, 2020, 09:46:17
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 02:16:22
*Jatkumolaisen kanssa debatoin siitä kun hän väitti että varallisuus on välttämättä aina toisen riistolla hankittu. Kehitin esimerkin että löydän tontiltani raaputtaen kuutio(kilo)metrisen kultakuution pinnan ja en tee mitään muuta. Varallisuuteni (ja ihmiskunnan kultavarallisuus) kasvoi yhtäkkiä valtavasti mutta silti tuossa ei riistetty ketään. Eikä kukaan velkaantunut takiani.

Sinä kaivoit kultaa ja ryöstit sen maapallon varoista - kulta ei ole uusiutuvaa.
Huom. En tehnyt tuossa mitään, ainoastaan raaputin multakerrosta. Ja jos kyläläiset uskoo että olen kultavarakas mutta Suomi ja maailma ei usko "yhden kylähullun puheisiin" niin kullan unssihinta ei värähdä senttiäkään.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 18, 2020, 19:10:52
Pursiaisen kirja herättää täälläkin ajatuksia ja kirjoituksia, mikä on hyvä! Jatkan vielä 2-3:lla aiheella.
(osa 3)
Yhdessä osassa Pursiainen ottaa käsittelyyn vihreän feministin Rosa Meriläisen valituksen että naisilla vessajonot on 2x pitemmät kuin miehillä ja ehdotti jossain kolumnissaan että pitäisi olla yhteiset vessatilat, yhteiskäymälät. Vessaetiikkaan Pursiainen käyttää 14 sivua ja tarkastelee simppelin matemaattisesti eri puolilta mutta päätyy siihen että edullisimmin molempien  sukupuolien odotusaika lyhenee jos siellä on myös (vain miehille tarkoitettuja tai käyttävät vain he. joka ei liene ihan feministien mieleen) pisuaareja joita mahtuu 2x yhden kopin viemää tilaa kohti. (Naispaikkoja/koppeja on 2x miespaikkoihin verrattuna). Liberaalina Pursiainen ei tyrkytä arvoja ja hyväksyy myös sen jos optimoidaan muutakin kuin keskim. odotusaikaa. Eli jos sukupuolien tasa-arvo tms arvo on tärkeämpi kuin lyhyempi odotusaika niin P hyväksyy vaikka kummeksuu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 20, 2020, 21:38:44
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 18, 2020, 14:47:13

MrKATin lainauksessa sanottiin myös seuraavaa:

Kehitysmaiden ihmiset eivät ole köyhiä sen vuoksi millaisia ovat, vaan pääasiassa sen vuoksi missä he asuvat. Asiasta on aika kiistatonta tutkimusnäyttöä.*
Itse kiinnittäisin huomiota kulttuureihin, koska niissä on eroja.
Jotkut kulttuurit onnistuvat toimimaan yhteisön hyväksi, toiset kulttuurit jarruttavat/estävät kehitystä.
Eroja, kuten viineissä, toiset ovat hyviä. Toiset maistuvat kuselta.

Ihmiset joskus onnistuvat, joissakin paikoissa epäonnistuvat. Toisia ei pidä syyttää, jos itse epäonnistuu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 21, 2020, 10:54:54
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 20, 2020, 21:38:44
Eroja, kuten viineissä, toiset ovat hyviä. Toiset maistuvat kuselta.

Voisitko mainita jonkun kuselta maistuvan viinin? En haluaisi itse maistaa kusta, muutenhan vertailu ei oikein onnistu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 21, 2020, 20:42:03
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 21, 2020, 10:54:54
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 20, 2020, 21:38:44
Eroja, kuten viineissä, toiset ovat hyviä. Toiset maistuvat kuselta.

Voisitko mainita jonkun kuselta maistuvan viinin? En haluaisi itse maistaa kusta, muutenhan vertailu ei oikein onnistu.
Saksalaiset makeat valkoviinit.
Saksalaisten tulisi ymmärtää, että ovat olutkansa, eivät viinikansa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 21, 2020, 22:42:09
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 21, 2020, 20:42:03
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 21, 2020, 10:54:54
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 20, 2020, 21:38:44
Eroja, kuten viineissä, toiset ovat hyviä. Toiset maistuvat kuselta.

Voisitko mainita jonkun kuselta maistuvan viinin? En haluaisi itse maistaa kusta, muutenhan vertailu ei oikein onnistu.
Saksalaiset makeat valkoviinit.
Saksalaisten tulisi ymmärtää, että ovat olutkansa, eivät viinikansa.

Olen samaa mieltä. Saksalaiset valkkarit ovat pelkkää kusetusta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 21, 2020, 23:18:25
Kyllä kaikki oluet on yhtä jatkuvaa kusetusta. ;D

Tarkoitus on muuten jossain välissä nostaa vielä pari keskustelun aihetta Pursiaisen kirjasta: Suvaitsevaisuus ja ilmastonmuutos.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 21, 2020, 23:29:18
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 21, 2020, 23:18:25

Tarkoitus on muuten jossain välissä nostaa vielä pari keskustelun aihetta Pursiaisen kirjasta: Suvaitsevaisuus ja ilmastonmuutos.

Luin sen kirjan. Muutamaa välähdystä lukuunottamatta aika jöötiä. Ei jatkoon.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 22, 2020, 00:44:50
Pursiaisen kirjasta käsittelen  juttusarjani
osan 4: 
    Alexander Stubb ja suvaitsevaisuuden logiikka
Tämä on kirjan ehkä loogisin ja liki matemaattisin kappale ja karkottanee useimmat maallikkolukijat. Koitan selventää maallikoille (ja itselle): EU, Italia ja Halla-aho on minun esimerkkejäni joita ei ole kirjassa.
  Stubb pyrkiessään EU komission johtoon ilmoitti olevansa hyvin suvaitsevainen. Mutta Stubb ei suvaitse suvaitsemattomuutta. Pursiainen epäilee (irvailee?) että Stubb/poliitikko ei ehkä tajua kuinka monimutkaiseksi suvaitsemisen korkeamman kertaluvun asteet voivat mennä*, "suvaitseeko hän suvaitsemisen ei-suvaitsemisen suvaitsemista tai suvaitsemisen suvaitsemisen suvaitsemista". Mutta Pursiainen osoittaa tietyin johdonmukaisuusvaatimuksin, että riittää että Stubb vastaa yhteen kysymykseen: Suvaitseeko hän suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Ja tästä voi päätellä kaiken muun, monimutkaisimmatkin rimpsut. Pursiainen määrittelee kirjaimin:
   S=suvaitsee erilaisuutta (esim. "suvakki", Stubb ja Pursiainen).
   E=ei suvaitse erilaisuutta (esim uusnatsi ja öyhöpersu).
   Stubb on S mutta hän on myös EE eli ei-suvaitse ei-suvaitsemista eli Stubb ei suvaitse esim. uusnatseja**.
   Stubb on loogisesti myös SS eli suvaitsee suvaitsevaisuutta (itseänsä).
Pursiainen ei kuitenkaan tiedä onko Stubb SSE vai ESE eli suomennan:  hyväksyykö Stubb suvakin joka hyväksyy uusnatsin vai eikö hän hyväksy. Jos Stubb suuttuu Italialle joka ottaa (suvaitsee) uusnatsin hallitukseen niin silloin Stubb on ESE.
   Jos Euroopan unioni hyväksyy Italian toimet niin Euroopan unioni on SSE ja jos Stubb suuttuu Euroopan unionille joka suvaitsee Italian joka suvaitsee uusnatsiministerit jotka ei suvaitse erilaisuutta niin Stubb on ESSE.

Sitten toisenlainen persoona: Jussi Halla-aho. Hän on selvästi E. Ja hänen on suvaittava itseään ja kaltaisiaan joten hän on automaattisesti SE eli Halla-aho suvaitsee suvaitsemattomia.
   Ja kun hän on toivonut suvaitsevaiset vihreät raiskaamisen kohteeksi ym niin hän on ES eli Halla-aho ei-suvaitse suvaitsevaisia. Mutta hän on oltava SES eli Halla-aho suvaitsee itsensä kaltaiset suvaitsevaisia internetissä vihapuheisesti "vainoavat" öyhöttäjät.
   Vaikka tässä on yksinkertaistuksia niin se kirkastaa näkymiä: Suvakit voivat olla persuille ja natseille liki yhtä vihattavia kuin maahanmuuttajat. Suvakit ja maahanmuuttajt molemmat edustavat erilaisuutta. Koska ovat erilaisia kuin he. Tavallaan on kaksi inhottavaa monikulttuuria : Suvakit ja maahanmuuttajat. Jos ääripersut ja natsit pääsee valtaan niin suvakit voi odottaa tuomiotansa: "saunan taakse".

Pursiainenkin huomauttaa että tuossa oli yksinkertaistusta eikä huomioitu suvaitsemisen kohteita, asteita ja tekoja (miten se ilmenee: ajatuksin, puhein, käytännön teoin). Pursiainen tuo esiin "heikon suvaitsevaisuuden muodon": sallii heidän olemassaolonsa maan päällä  - versus - "vahvan suvaitsevaisuuden muodon" : sallii piirteen ystävissä, perheessä tai rakastetussa.
  Vrt. äskettäin Saksan Hanaussa 9 ihmistä ampunut äärioikeistolainen terroristi ei olisi sallinut juutalaisille ja eräille muille Lähi-idän kansoille/maille edes olemassaoloa, hän halusi ne kansat/maat hävitettävän maan päältä.

*Tietämisen asteetkin voivat mennä monimutkaisiksi vastaavasti. Supo virkailija: "Tietääkö KGB että me tiedämme heidän vakoojansa X?" Johon Supo pomo: "Entä jos he tietävät ettemme tiedä että tietääkö KGB että me tiedämme että,.. Tästä on tehty varmaan jokunen tv-sketsi. ;D
** EE on se josta jo filosofi Popper (1943) varoitti: Jos suvaitsemme suvaitsemattomuutta, suvaitsemattomat häikäilemättöminä saavat lopulta kaiken vallan ja kukistavat "liian kiltit" suvaitsevaiset. Lopulta häikäilemätön suvaitsemattomuus vallitsee.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 22, 2020, 00:55:14
Lueskelen tässä juuri kirjaa nimeltä: "Mitä mieltä Suomessa saa olla (2015), joka kertoo sananvapaudesta.
Lueskelin muitakin samankaltaisia kirjoja, "Suomen perustan" kustantamia:
- Epäneutraali sukupuolikirja (2016)
- Maahanmuutto - kriitikon käsikirja (2018)
- Ympäristörealistin käsikirja (2019)

Suomen Perusta tuottaa aika loistavia kirjoja. Suosittelen lukemaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 22, 2020, 10:17:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 22, 2020, 00:55:14
Lueskelen tässä juuri kirjaa nimeltä: "Mitä mieltä Suomessa saa olla (2015), joka kertoo sananvapaudesta.
Lueskelin muitakin samankaltaisia kirjoja, "Suomen perustan" kustantamia:
- Epäneutraali sukupuolikirja (2016)
- Maahanmuutto - kriitikon käsikirja (2018)
- Ympäristörealistin käsikirja (2019)

Suomen Perusta tuottaa aika loistavia kirjoja. Suosittelen lukemaan.

Tuossa on klassinen takaisinkytkentätapaus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Takaisinkytkent%C3%A4) jossa koehenkilö lukee pelkästään omia käsityksiään vahvistavia kirjoja jotka edelleen vahvistavat jo olemassaolevia käsityksiä jotka vahvistuvat edelleen sitä vahvistavia kirjoja lukiessa jne.jne.  - kunnes joko pää tai joku muu räjähtää.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - helmikuu 22, 2020, 10:28:10
No joo. Jo sana "käsikirja" opuksen nimessä viittaa siihen, että kyse on ns. tumppulukemistosta.

Mutta tietenkin poliittisen vastakulttuurin hömpötykset ovat vähemmän vaarallisia kuin valtavirran virallisesti hyväksytyt hömpötykset.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 22, 2020, 13:29:56
^ Toopelaiset laittaa kiekon päätyyn, ja urogalluslaiset ja linkolalaiset sit maaliin. Tai päivastoin.  :-\
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - helmikuu 22, 2020, 14:17:18
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 22, 2020, 13:29:56
^ Toopelaiset laittaa kiekon päätyyn, ja urogalluslaiset ja linkolalaiset sit maaliin. Tai päivastoin.  :-\

Ja norsu voi vain katsoa ja kärsiä...

Ihan oikeasti, mitä sinä tuolla tarkoitit? Keitä ovat urogalluslaiset, ja miten saan otettua heidät komentooni? Linkolalainen en katso olevani, mutta en myöskään kauheasti protestoi, jos minua sellaiseksi kutsutaan. Se kun ei ole täysin tuulesta temmattua.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 22, 2020, 14:26:37
^ Joo, se urogalluslaiset tuli vaan siitä, että arvelin että saattaisit olla linkolalainen, mutta mahdollisesti joillain varauksilla ( --> urogalluslaiset omana jossain suhteissa eriävänä kategorianaan).

Joo, kärsin tai en. Hyvä näin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 22, 2020, 21:42:53
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 22, 2020, 10:17:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 22, 2020, 00:55:14
Lueskelen tässä juuri kirjaa nimeltä: "Mitä mieltä Suomessa saa olla (2015), joka kertoo sananvapaudesta.
Lueskelin muitakin samankaltaisia kirjoja, "Suomen perustan" kustantamia:
- Epäneutraali sukupuolikirja (2016)
- Maahanmuutto - kriitikon käsikirja (2018)
- Ympäristörealistin käsikirja (2019)

Suomen Perusta tuottaa aika loistavia kirjoja. Suosittelen lukemaan.

Tuossa on klassinen takaisinkytkentätapaus (https://fi.wikipedia.org/wiki/Takaisinkytkent%C3%A4) jossa koehenkilö lukee pelkästään omia käsityksiään vahvistavia kirjoja jotka edelleen vahvistavat jo olemassaolevia käsityksiä jotka vahvistuvat edelleen sitä vahvistavia kirjoja lukiessa jne.jne.  - kunnes joko pää tai joku muu räjähtää.
Niin, näinhän kaikki tekevät. Lukevat enemmän omaa agendaa tukevaa näkemystä. En ole poikkeus.
En tosin lue ainoastaan sellaista, vihervasurinäkemyksiäkin luen. Pitkin hampain.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 00:41:32
Pursiaisen kirjasta käsittelen juttusarjani
osan 5:  Budjettirajoista ja tieteen- (ja sananvapaudesta).
  Politiikasta-lehdessä oli "hyökätty" Hanna Wassin ja Paul-Erik Korvelon toimesta Kansantaloudellista Aikakausikirjaa(KAKia) vastaan että se rajoittaa tieteen vapautta koska se hylkää automaattisesti tarjotut artikkelit joissa ei noudateta budjettirajoitetta. Wassin+co mukaan se ohjaa keskustelua samanmielisten suuntaan eikä haastaville jutuille anneta tilaa, jutuille jotka tulevat"ulkokehältä" ja kyseenalaistavat vallitsevat näkemykset.
  Pursiainen puolustaa KAKia ja budjettirajoitetta. "Taloudellinen päätöksenteko on päätöksentekoa niukkuuden vallitessa". Pursiainen ottaa esimerkiksi tavallisen kuluttajan jonka on tehtävä toisensa poissulkevia valintoja: ostaako polkupyörän vai tv:n, kirjoja vai ruokaa.  Bill Gates-miljardöörien ei tarvi tämmöisiä miettiä hän myöntää.
MrKAT: Mutta entäs jos Bill Gates pimahtaa? Hän syöttää rajattomasti miljardejaan vaikka San Marinon pikkuvaltioon katsoakseen mitä tapahtuu. Silloin KAKin jutuista ei ole apua ennakointiin koska budjettirajoite? Ehkä minä en ymmärrä kansantaloustieteitä tarpeeksi mutta mitä jos pienehkö valtio Suomi on keksinyt pudottaa kulta-/hopea/platina/litium/nikkeli.. asteroideja Lappiin  äärettömän halvalla ja rikastua liki rajattomasti. Taaskaan KAK-jutut ei auta ennakointiin koska "niukkuuden budjettirajoite"?
  Pursiainen ei jätä tähän vaan (irvailee ja/tai unelmoi?) kehittää että miten kaikista meistä tulisi Bill Gatesit? No, meillä kaikilla pitäisi olla Star Trek-replikaattorit, laitteet jotka pystyy tuottamaan kuin taikaiskusta minkä tahansa fyysisen objektin lähtien "alkeishiukkasista". Jos tahdon pyörän se putkauttaa pyörän. Josta tahdon uuden Pepe Willbergin tasoisen musakappaleen, se säveltää ja pyöräyttää semmoisen kuten minkä tahansa Vermeerin ja Rubensin taideteoksen jne....
Koska elämyksetkin pitää olla kaikilla mahdollisia budjettirajoitteettomassa maailmassa niin tarvitaan Star Trek-holokansi jossa jokainen voi lounastaa kuningattaren (kloonin?) kanssa Buckinhamin palatsissa kuin aidosti jne.
  Muistaakseni Pursiainen käytti tuota ideaa myös niitä rahamystikoita vastaan, jotka luulevat että köyhyys poistuu kun valtio painaa lisää seteleitä ja jakaa niitä köyhille. Mutta valtio ei voi painokonein painaa lisää aitoa varallisuutta: polkupyöriä, asuntoja, autoja, iPadeja, älykännyköitä* tai palvelua ja elämyksiä: hiustenleikkuupalveluja, matkailuelämyksiä, Dostojevskia lukemassa ääneen Rikosta ja rangaistusta, Bachia soittamassa urkusoolojaan, eikä puhdasta luontoa (nekin on nykyään osa ns. kansallisvarallisuutta)  jne. Sitä varten pitäisi olla Star Trek-replikaattorit ja -holokannet.

*Miksi köyhillä pitäisi olla a)supertietokone tai b)päästä Bachin konserttiin? No koska  oltava samat mahikset ja elämykset kuin rikkailla tasa-arvon vuoksi? Joskus 1980-luvulla a-vaihtoehto kuulosti pähkähullulta ja kysymys järkevältä. Mutta nykyään se supertietokone eli älykännykkä taskussa alkaa kohta olla jo syrjäytymisen rajapyykki!

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
Pursiaisen kirjan juttusarjani viimeinen ja tärkein, ravisuttavin ja vaikein
osa 6: (kirjassa osa 5 ss. 97-120)

    Millainen maailma ei ainakaan ole jos ilmastonmuutoksen torjunta onnistuu?

Pursiaiselle ilmastonmuutoksen torjunta on ihmiskunnan tärkeimpiä päämääriä. Mutta Pursiaiselle (arvoistansa johtuen kait) köyhyyden poisto ja ihmiskunnan hyvinvointi menee sen edelle. Ilmastolla on vain välinearvoa. P. torjuu vaatimukset ihmisen moraalin ja etiikan muutoksista. Nykyinen etiikka kelpaa hyvin ja uudistumista ja puhdistautumista ei tarvi. (Tässä P. muistuttaa 1900-l julmista totalitaristisista kokeiluista joilla yritettiin luoda uusi uljas ihminen). Ilmastonmuutos on vain 1 rajoite, tärkeä, joka on otettava nyt taloudessa ja sääntelyssä huomioon.
  P. myöntää että sääntely ehkä epäonnistuu, kustannukset tulee odotettua suuremmiksi tai on edetty jo katastrofaalisesti liian pitkälle. Mutta hän ottaa optimistisen mahdollisuuden että onnistumme ja kuvaa minkälainen se onnistunut maailma ei ainakaan ole (omina kappaleinaan kukin, kursiivein):
    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.
    - Sosialismia ei tule. Koska se on ekonomisesti ja ekologisesti tehoton köyhdyttävä järjestelmä.
    - Talouden rajoitteet eivät poistu.
    - Maailma ei ole moraalisesti korkeatasoisempi. Tämä vaatisi ihmisen luonteen ja käytöksen muutosta.
         Sama vika kuin sosialismin kokeilujen unelmissa. Psykologia ja reaalitodellisuus tökkii. Olemme itsekkäitä.
         Ilmastonmuutos on ratkaistava ilman että edellyttää ihmisen muutosta paremmaksi.
   - Talous ei muutu paikalliseksi.  Tehokas markkinatalous, erikoistuminen, suurtuotanto ja alhaiset ekologiset
          kuljetuskustannukset tekevät usein kaukana tuotetun ekologisest ja ekonomisesti edullisemmiksi.
           (Tässä P hyökkää Greenpeacea, Halla-ahoa, Ilmasto-opasta jne vastaan). "Protektionismi ja kotimainen
           tuotanto ovat siis ympäristövihamielisiä, koska ne johtavat kallisarvoisten resurssien tuhlaamiseen."
           MrKAT: Tässä yhdyn: Maerskin Konteissa on niin eko-edulllista tuoda että taviskansa ei halua ymmärtää että
            Brasilian banaanit on ilmastoekologisempia kuin lähiruokana tarjotut lähiteurastamon nautapihvit.
    - Ruoka ei ole lähiruokaa, saati luomua. Tässä P irvailee niin pahasti lähiluomuilijoita että leikkaan vähän:
         "..kärrännyt pikkupakettiautolla säälittävän määrän munia. sekä ekonomisti että luontoäiti itkevät. Molemmat
            ymmärtävät, että jättimäisiä määriä supertehokkaasti tuottava ja jakava tuotannon ja kaupan tuotantoketju
            on yksi maailman hienoimmista asioista. Ilmastotietoinen ostaa ruokansa kaupasta, josta saa kaiken
            kerralla ja jonne tavarat on siirretty mahdollisimman suurissa erissä ja vähillä resursseilla."

   - Emme korjaa vaatteita tai tavaroita. Työntekijä voi tehdä tehtaassa* tuhansia vaatteita päivässä mutta
            työntekijä pystyy korjaamaan vain kourallisen vaatteita päivässä. Jos korjaaminen olisi tullut kannattavaksi niin
             ihmiset olisivat köyhtyneet esivanhempiemme tasolle jotka korjasivat koska vaatteet olivat niin kalliita.
         MrKAT: Äskettäin YLEn huipputoimittaja Knus-Galán teki MOTissa jutun vaatteiden kierrätyksestä. Suom.
                    vastaanottaja sanoi ettei heillä ole resursseja edes pestä vaatetahroja pois! Korjauksista
                    nyt puhumattakaan.
   - Emme säästä enemmän. Säästämisen ja kulutuksen yhteys ei ole selvä. Joko vain siirrämme kulutusta
            vähän  eteenpäin tai köyhdymme.
   - Vapaa-aika ei välttämättä lisäänny. Tässä P.viittaa eritoten Li Anderssoniin joka lupasi vapaa-ajan 
       lisääntymistä. P sanoo että se on valintakysymys, pikemmin henk. koht. valinta. Lisää kulutusta
       vai vapaa-aikaa. Tuskin molempia yhtäaikaa jollei tuottavuus kasva. Koska rikkaus tai varallisuus tarkoittaa
       puhtaampaa CO2-vapaampaa ympäristöä niin sen edestä satsaamiseen voi joutua kuluttamaan vähemmän ja
       työskentelemään(raatamaan) enemmän.

Tässä  tahtoo mieli panna koko ajan hanttiin. Mutta samalla pelkää että hän on oikeassa, ainakin osittain. Tai ainakin on otettava haasteena vakavasti. Heikkouksia?
- Pursiainen vetelee mutkia suoriksi.
     - Hän pomppii optimististansa välillä kesken pessimismiin (kuten Li Anderssonin haasteessa).
     - Ilmastonmuutoksen ohessa on lajien suurkato, sukupuuttoaalto, jota P ei huomioi olleskaan
     - Lisäksi tämä toki on tulevaisuusskenaario jota ei voikaan tieteellisen tarkasti ottaa koska emme voi ennakoida
       keksintöjä tai oikopolkuja ja tulevaisuuden tiedelöytöjä, samasta syystä myös P. kritiikki voi huomenna olla
       väärä.
     - Luomusta minulla on muistuma että tieteen piirissä parempi maine, ekologisempi jne.
  - Pursiainen ei huomaa että Ruotsi on lähellä sosialismia vs USA, välimuoto. Täydellinen markkinatalousmaa USA?
       Eikö se ole aika huono esimerkkimaa vs Ruotsi.
  -  Pursiainen ei yleisesti kirjassa huomioi kiihdytyksiä, tehokkuuden, kapitalismin ja rahan pahuuteen kiihdyttävää
      liukastetta. Sääntelyt ei pysy perässä.  Jos sosialismi saastuttaa paikallisesti niin kapitalismi saastuttaa
     maailmallisesti koska se on niin tehokas globaali kulutuskiihdytin.

  - Btw. Tämä ei liity suoraan ilmastonmuutokseen tai en ainakaan osaa arvottaa kummin parempi, mutta
    Antti Kujalan Kivenmurskaajat-kirjassa (jonka esittelin täällä (https://kantapaikka.net/index.php/topic,45.msg49496.html#msg49496)) mainittiin tehokkaiden tehtaiden globalisaation
    nurja puoli: Englannin tekstiiliteollisuus romahdutti Intian käsityöläissysteemin ja koko Intia köyhtyi 1800-l lopulla eikä ole siitä toipunut).

*Tehtaat on nykyajan "replikaattoreita". Paina nappia niin monistuu kirjoja tai painettuja t-paitoja, pienmoottoreita tai...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - helmikuu 24, 2020, 06:45:30
En pysty arvioimaan Pursiaisen ilmastonäkemyksiä enkä MrKAT:n näkemyksiä niistä. Sen sijaan kerron aiheeseen löyhästi liittyen, että mietiskelin viime yönä valvoessani mm. sitä, että Suomen hyvinvointivaltion rahoitus on aika pitkälle riippuvainen ilmastolle haitallisesta törsäilystä. Valtio saa verotuloja siitä, että metsää hävitetään ja muutetaan pahvipaketeiksi, joissa lennätetään tavaroita ympäri maailmaa. Valtio saa verotuloja lentoliikenteestä, joka lisääntyy edelleen. Valtio saa verotuloja siitä, että täällä tehdään risteilyaluksia ja täällä käy ulkomaisia turisteja niin laivoilla kuin lentokoneillakin. Ylipäätään valtio saa verotuloja siitä, että ihmiset kuluttavat, ostavat bensaa, sähköä, tavaroita. Valtio saa tuloja talouskasvusta eli siitä, että kulutetaan aina vain enemmän.

Millä hyvinvointivaltio rahoitetaan, jos ihmiset oikeasti alkavat toimia niin, että ilmaston lämpiäminen pysähtyisi?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 24, 2020, 11:07:04
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
    Millainen maailma ei ainakaan ole jos ilmastonmuutoksen torjunta onnistuu?

Pursiaiselle ilmastonmuutoksen torjunta on ihmiskunnan tärkeimpiä päämääriä. Mutta Pursiaiselle (arvoistansa johtuen kait) köyhyyden poisto ja ihmiskunnan hyvinvointi menee sen edelle. Ilmastolla on vain välinearvoa. P. torjuu vaatimukset ihmisen moraalin ja etiikan muutoksista. Nykyinen etiikka kelpaa hyvin ja uudistumista ja puhdistautumista ei tarvi. (Tässä P. muistuttaa 1900-l julmista totalitaristisista kokeiluista joilla yritettiin luoda uusi uljas ihminen).

Mun tekee tässä mieli hypätä sellaiselle keppihevoselleni, että ylipäätään moraalipohjaiset selitykset kaiken maailman ongelmille on ongelmallisia. Jos nyt saataisiinkin vahdettua moraalisesti korkeatasoisemmat johtajat remmiin, niin mikä estää sen, että ne huonommat palaavat myöhemmin remmiin? Sitten toinen, tärkeämpi syy moraalipohjaisten selitysten ongelmallisuudelle on, että ne hyvinkin helposti peittävät ja piilottavat alleen rakenteelliset selitykset jotka voi olla (äärimmäisen paljon) vaativampia mutta joihin ainakin itse liitän suuremman toiveen kestävyydestä.

[lisää kepparia] Silloin kun Kreikassa ym. oli valtiontalouden kriisiä, Soini ym. ylivoimaisella äänenvoimakkuudellaan saivat kansan riveille menemään läpi, että johtuu kreikkalaisen moraalittomuudesta. Samoille tapahtumille olisi ollut jo silloin myös rakenteelliset selitykset liittyen euroalueen valuvikoihin. Koska moraalipohjainen selitys (jolla toki oli joitain meriittejä ja vähempiarvoisia faktojakin takataskussaan) kuitenkin sai enemmän media-aikaa, keskustelu rakenteellisista ongelmista ei levinnyt asiantuntijapiirien ulkopuolelle juurikaan. Mun mielestä.

Mun mielestä ois tärkeää sanoa, että Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö on paskoja, koska ne vei meidät keskeneräiseen euroon. (Moraalinen aspekti, vaikka varmaan ne voi oikeutetusti vedota ymmärtämättömyyteensä.) Moraalisen aspektin (kiukku) jälkeen pitäisi keskittyä rakenteellisiin kysymyksiin. [/lisää kepparia]


Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
   - Emme korjaa vaatteita tai tavaroita. Työntekijä voi tehdä tehtaassa* tuhansia vaatteita päivässä mutta
            työntekijä pystyy korjaamaan vain kourallisen vaatteita päivässä. Jos korjaaminen olisi tullut kannattavaksi niin
             ihmiset olisivat köyhtyneet esivanhempiemme tasolle jotka korjasivat koska vaatteet olivat niin kalliita.
         MrKAT: Äskettäin YLEn huipputoimittaja Knus-Galán teki MOTissa jutun vaatteiden kierrätyksestä. Suom.
                    vastaanottaja sanoi ettei heillä ole resursseja edes pestä vaatetahroja pois! Korjauksista
                    nyt puhumattakaan.

Tässä taas sisäiselle entiselle antropologian opiskelijalle keppari, että jos muutettaisiin omistuksen käsitteen merkitystä, niin ainakin isompia tavaroita saattaisikin kannattaa korjata. Ehkä. En oo varma. Jos vaikka auton omistaminen ois vaan sen käyttö-oikeuden haltuun saamista, ja vastuu siitä autosta jäis kuitenkin sen valmistajalle, niin ehkä niitten kannattaisikin sitten käyttää ainakin sen osia uudelleen yms.? Tai sitten ei, tähän liittyy varmaan myös kaikenlaista mitä antropologianopiskelijan päässä ei pysty mallintamaaaaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - helmikuu 24, 2020, 11:24:21
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 24, 2020, 11:07:04
[
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

Tähän semmoinen ajatusleikki, että jos rahan määrä vähenisi ajassa, niin sehän voisi herkästi tarkoittaa, että rahaa ei kannattais käyttää ja / tai sijoittaa koska sen arvo kasvais koko ajan itsestään. Mikä ois aika kestämätön tilanne talousjärjestelmän kannalta. Ehkä tilanteet, joissa rahan määrä vähenee voi olla vaan väliaikaisia poikkeustilanteita tai sit koko järjestelmä on romahtamssa ja ollaan sirtymässä vaihdatatalouteen tai jotain. Yleisesti ottaen rahan määrän on kasvettava. Mikä on mun mielestä yks syy sille, että ilmastokriisin ratkaissessa maailmassakin talouskasvun ois jatkuttava. Vaikkei köyhyysongelmaa edes yritettäis ratkaista, vaan annettas vaan pysyä ennallaan.

Tällaiselta tietopohjalta vetelee entinen antropologian opiskelija :P
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Laika - helmikuu 24, 2020, 12:52:17
En ihan ymmärtänyt, missä Pursiainen päätti katkaista ja missä aloittaa moraalisen pohdiskelunsa. Ainakin ilmastonmuutoksen torjunta ja vahva talous vaikuttivat hänestä asettuvan arvostelmien kärkikategoriaan, vaikkei MrKatin referaatissa sitä eksplikoida auki.

Toisin sanoen Pursiainenkin näyttää antavan itsekkyydelleen lopputuleman, joka vaikuttaa kovin epäitsekkäältä ja vastavuoroiselta. Se on vähän kuin hyvän seksin kanssa: periaatteessa osapuolen sanotaan etsivän itsekkäästi omaa nautintoaan, mutta käytännössä on hyvin yleistä, että hän ei sitä saa ellei näe myös toisen nauttivan tilanteesta. Tässä itsekkyyden ja epäitsekkyyden välinen ero vaikuttaakin enemmän semanttiselta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 27, 2020, 22:14:56
Fiksu kirjailija taiteilija toki on aina sellainen, joka osaa hieman seurata yhteiskunnan aaltoja. Ei kantsi pärskiä liikaa vastaan, muuten voi menettää apurahansa.
Apurahojahan toki jaetaan poliittisesti oikeamielisille, ei esim. oikeistolaisille... ::)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 28, 2020, 21:52:01
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 24, 2020, 11:24:21
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 24, 2020, 11:07:04
[
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 24, 2020, 01:35:56
    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

Tähän semmoinen ajatusleikki, että jos rahan määrä vähenisi ajassa, niin sehän voisi herkästi tarkoittaa, että rahaa ei kannattais käyttää ja / tai sijoittaa koska sen arvo kasvais koko ajan itsestään. Mikä ois aika kestämätön tilanne talousjärjestelmän kannalta. Ehkä tilanteet, joissa rahan määrä vähenee voi olla vaan väliaikaisia poikkeustilanteita tai sit koko järjestelmä on romahtamssa ja ollaan sirtymässä vaihdatatalouteen tai jotain. Yleisesti ottaen rahan määrän on kasvettava. Mikä on mun mielestä yks syy sille, että ilmastokriisin ratkaissessa maailmassakin talouskasvun ois jatkuttava. Vaikkei köyhyysongelmaa edes yritettäis ratkaista, vaan annettas vaan pysyä ennallaan.

Tällaiselta tietopohjalta vetelee entinen antropologian opiskelija :P
Elintasohan voi kasvaa, vaikkei rahan määrä yhteiskunnassa lisääntyisi. Teknologinen kehitys tuottaa hyödykkeitä halvemmalla, jolloin saat nyt kympillä teknisen härpäkkeen, josta naapuri maksoi 2 vuotta sitten satasen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - maaliskuu 02, 2020, 09:01:31
Kuuntelin eilen iltakävelyllä kännykällä Yle Areenasta Kalle Haatasen ohjelman, jossa hän haastatteli poliisikirjailija Mikko Porvalia hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan Operaatio Hokki. Vasta nyt tätä kirjoittaessani ja ohjelmaa netistä etsiessäni tulin tietoiseksi, että se oli vuodelta 2011! Olin luullut kuuntelevani uusinta tai ainakin uudehkoa jaksoa. Ihmettelinkin, kun ohjelman loputtua seuraavaksi alkoi kuulua toimittaja Niinivaaran haastattelu syksyn 2011 vaaleista ja mielenosoituksista Venäjällä.

En tiedä, miksi Yle Areena tarjosi ohjelmia vanhimmasta päästä. En edes katsonut päivämäärää vaan panin ensiksi esille tulleen ohjelman kuulumaan. Oletin, että se on uusimpia. 

Tunnetusta poliisiallergiastani johtuen pelkkä poliisin maskuliinisen äänen kuunteleminen vääntää sisuskalujani, mutta koska aihe sattui olemaan mielenkiintoinen, pakotin itseni kuuntelemaan.

Kirjassa on useita eri "loppuratkaisuja" eli vaihtoehtoisia kertomuksia siitä, miten Operaatio Hokin kaukopartio palasi Suomeen aselevon astuttua jo voimaan syyskuussa 1944. Erilaiset ratkaisut perustuivat mukana olleiden kertomuksiin, jotka poikkesivat toisistaan. Yhden kertomuksen mukaan sotilaat olivat vain kävelleet Suomeen ilman mitään ongelmia. Toisen kertomuksen mukaan he olivat joutuneet tulitaisteluun, jossa sotilaita oli kuollut. Ja kolmas ja neljäs jne. kertomus oli taas ollut hieman erilainen. Kirjoittaja ei ottanut kantaa siihen, mikä kertomuksista olisi totta, koska asiaa ei pysty enää mitenkään varmistamaan. Mieleeni jäi lähinnä se, että hän - paitsi että kehuskeli poliisimieskokemuksillaan ja todistajapsykologian opinnoillaan - arveli, että vain yksi kertomuksista voi olla totta. Muut eivät voi olla. Mutta mikä kertomus on totta, sitä ei tiedetä.

Eikö sekin ole mahdollista, että mikään kertomuksista ei ole totta? Jos mukana olleet ovat kertoneet kaikki erilaisen version tapahtumista, eikö ole mahdollista, että he kaikki ovat keksineet sen? Ehkä on tapahtunut jotain niin kauheata, että siitä olisi voinut tulla syyte ja tuomio sodan jälkeen, joten sotilaat ovat vannoneet keskenään valan, että totuutta tapahtumista ei koskaan kerrota - ja jos joku kertoo, hänet ja hänen omaisensa tapetaan kostoksi. Jokainen saa keksiä millaisen sadun haluaa, kunhan ei paljasta, mitä todellisuudessa tapahtui.

Mikä se kauhea todellisuus olisi voinut olla? Esimerkiksi se, että joukko on ryypännyt aselevon kunniaksi ja kotimatkallaan tehnyt humalapäissään Suomi-version My Lain joukkomurhasta kostoksi siitä, että Suomi hävisi sodan ja menetti Karjalan, joka oli joidenkin noiden miesten kotiseutua. Viinahöyryjen haihduttua oltaisiin tajuttu, mitä on tehty, ja mitä siitä voi seurata. Ja niinpä päätettiin vaieta asiasta iäksi.

Ehkä totuus on kuitenkin jotain vähän lievempää. Kenties reissun aikana on tapettu omia, ja raiskattu muutama nainen jostakin kylästä ja tehty muutenkin asioita, joita ei haluta muistella. Kukapa sitä tietää. Mutta mikään ei takaa sitä, että yksi tarinoista olisi sen todempi kuin muutkaan.

https://areena.yle.fi/1-1335493
https://atena.fi/operaatio-hokki
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vaaraton Norsu - maaliskuu 20, 2020, 09:43:47
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - tammikuu 19, 2020, 07:53:13
Taleb profiloitui Mustan Joutsenen aikoihin matemaatikko Benoit Mandelbrotin seuraajana ja ystävänä. Mandelbrotin kirja The Misbehavior of Markets: A Fractal View of Financial Turbulence sisältää paljon Talebilta tuttuja ajatuksia, ilman Talebin öykkäröivää asennetta. Muistaakseni Taleb itse esitti Mustan Joutsenen monin osin perustuvaksi tuohon Mandelbrotin kirjaan.

Taleb esitti ennen 2016 USA:n presidentinvaaleja Twitterissä argumentteja, miksi Donald Trump olisi parempi presidentti kuin Hillary Monsanto Clinton. Vaalien jälkeen hän hyökkäsi rajusti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka moittivat Trumpia siitä, että hän valitsee hallitukseensa miljardöörejä. Näillä paikkeilla lakkasin (ainakin toistaiseksi) olemasta kiinnostunut.

Taleb vaikuttais edelleen olevan Trumpin hallinnon ystävä. Twiittasi jokin aika sitten (viikko?) näin:

Lainaus käyttäjältä: https://twitter.com/nntaleb/status/1239585934838050816
The scoop: @realDonaldTrump's staff relied on OUR memo from Jan 26 (@normonics & @yaneerbaryam), which gave solid grounds to ignore "academic" naive forecasting models estimating low impact from the China virus.

Missä mm. sanavalinta "China virus" vaikuttaa Trump -henkiseltä.


Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - tammikuu 19, 2020, 16:56:57
Talebin kotisivuilla oli jotakin vuosia tällainen "ajatelma", joka kovasti viehätti minua:

Lainaus käyttäjältä: Nassim Taleb"I am interested in a systematic program of how to live in a world we don't understand very well –in other words, while most human thought (particularly since the enlightenment) has focused us on how to turn knowledge into decisions, I focus on how to turn lack of information, lack of understanding, and lack of "knowledge" into decisions –how not to be a "turkey"."

Tää Talebin kotisivulta joskus vuosia sitten tallentamani ajatus vaan vaikuttaa mun mielestä relevantilta ajatukselta nyt. Riippumatta siitä, millaista strategiaa Taleb itse ajaa. ("Lockdowns" eli leviämisen armoton pysäyttäminen, käytetyistä virusten leviämismalleista löytämiensä matemaattisten puutteiden vuoksi. Luultavasti ymmärtämättä erilaisten terveydenhuoltojärjestelmien roolista lopulisten kuolleisuuslukujen muodostumisessa paljoakaan.) Mä uskon, että sikäli kun ihmiset tässä uudessa tilanteessa pystyy tietoisesti valitsemaan vaihtoehtojen "turvallisuuden maksimointi" ja "riskin minimointi" välillä, niitten pitäisi valita toi jälkimmäinen. Koska semmoinen ajatus johtaa tietoisiin valintoihin riskien suhteen ja riskien luonteesta ymmärrykseen pyrkimiseen. Tämmöinen luo edellytyksiä elää maailmassa jossa virusta ehkä esiintyy vähän pidempäänkin. Vastakkaisessa lähetymistavassa ("Turvallisuuden maksimointi") pyrkimys ois mun mielestä oman pienen kuplan kontrollointiin ja riskien sen ulkopuolelle jättämiseen niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiintoisesti, sen perusteella, että  Taleb näytäis kannattavan aggressiivista pysäytysstrategiaa, se mun mielestä nyt ite ajaa "turvallisuuden maksimointia". Mun mielestä Taleb on siis ääliö, mutta mm. käsitteen "Musta joutsen" julkiseen keskusteluun lanseeraajana kuitenkin relevantti ääliö.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - maaliskuu 22, 2020, 18:07:22
Otsikko kertoo kaiken: On koronaviruksesta jotain iloakin: George R.R. Martin saattaa vihdoinkin saada uuden Game of Thrones -romaanin valmiiksi (https://muropaketti.com/elokuvat/on-koronaviruksesta-jotain-iloakin-george-r-r-martin-saattaa-vihdoinkin-saada-uuden-game-of-thrones-romaanin-valmiiksi/)

Game of Thronesin isä George R.R. Martin kirjoittaa blogissaan kuulumisiaan koronaviruspandemian keskeltä. Kirjailija kertoo voivansa hyvin, vaikka kuuluukin riskiryhmään niin ikänsä kuin kuntonsakin puolesta. Hän myös selittää laittaneensa kaikki liiketoimintansa nyt tauolle.

Martinin romaaneiden ystäville luvassa on kuitenkin hyviä uutisia, sillä kirjailija kertoo nyt voivansa vihdoin keskittyä seuraavan Tulen ja jään laulu -romaaninsa, The Winds of Winterin kirjoittamiseen. Sehän nyt ei olekaan ollut työn alla kuin kymmenisen vuotta, sillä siitä alettiin puhua heti vuonna 2011 julkaistun A Dance with Dragons -romaanin jälkeen.

"Olen itsekseni eristyksissä syrjäisessä paikassa, seuranani vain yksi avustajani, enkä aio mennä kaupungille tai nähdä ketään. Totta puhuakseni vietän enemmän aikaa Westerosissa kuin todellisessa maailmassa, ja kirjoitan joka päivä. Asiat ovat aika kurjasti Seitsemässä Kuningaskunnassa... mutta eivät ehkä kuitenkaan niin kurjasti kuin miksi ne ovat nyt muuttuneet meidän maailmassamme", Martin kirjoittaa.

Tv-sarjana Game of Thrones hujahti alkuperäisromaaneista ohi aikoja sitten, mutta Martin on lupaillut, että tulevissa kirjoissa tarjolla on paljon sellaista, mitä sarjassa ei nähty.


Nyt on aikaa luovuudelle. Muutenkin kuin vessapaperin korvikkeita innovoidessa.
Pakopaikkojakin löytyy lukematon(heh!) määrä myös kirjallisuuden maailmoista.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - maaliskuu 22, 2020, 21:22:59
Olen parhaillaan lukemassa tällaista kirjaa.

http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2017/06/matts-dumell-kun-mannerheim-valitsi_6.html

Ostin tuon samasta loppuunmyynnistä, mistä ostin muutaman muunkin kirjan. Ei Mannerheim minua historiallisena henkilönä sen kummemmin kiinnosta. Tällainen kirja nyt sattui olemaan muutamalla eurolla myynnissä, ja poimin sen muiden mukana.

Ennen edellä mainittua kirjaa sain luetuksi tämän (linkki lopussa). Se on monella tavalla mielenkiintoinen, mutta kuitenkin aika raskaslukuinen. Jouduin välillä suorastaan pakottamaan itseäni jatkamaan lukemista. Kesken jättämiäni kirjoja kun jo aivan tarpeeksi. Tässä teoksessa osoitettiin lehtijuttujen ja sanomalehtikatsausten ja muun materiaalin avulla, että Suomea ja suomalaisia arvostettiin paljon 1930-luvun Saksassa. Suomesta kirjoitettiin saksalaisissa lehdissä yleensä positiiviseen sävyyn. Voi kuvitella, että jos Suomessa moni pettyi siihen, että Saksa jätti Suomen Neuvostoliiton armoille talvisodassa, myös saksalaisten keskuudessa on ollut pettymystä.

Onhan se näyttänyt oudolta, kun ensiksi monen vuoden ajan on kehuttu, kuinka Suomi on etuvartio bolsevismin vastaisessa taistelussa, ja sen jälkeen on hylätty Suomi Neuvostoliiton saaliiksi. No, se oli suurvaltapolitiikkaa. Tarpeen tullen suojellaan, tarpeen tullen uhrataan. Oman tarpeen. Niin kai se on vieläkin. Yhdysvaltojen sekoilu Lähi-idässä lienee yksi esimerkki.

https://www.tiedekirja.fi/default/suomi-saksalaisin-silmin-1933-1939.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - maaliskuu 26, 2020, 16:40:50
Suosittelen koronakaranteeniin iltalukemiseksi Edgar Allan Poen ajankohtaista novellia Punaisen surman naamiaiset.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - maaliskuu 27, 2020, 09:43:52
^
Stephen Kingin suurteos Tukikohta on myös hyvää fiilistelyä näihin hetkiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 28, 2020, 00:57:12
Kävin itse kirjastossa hakemassa pienen kasan kirjoja, ennen kuin laitos meni kiinni. Onpahan nyt jotain tekemistä.
Phaic Tan- huumorikirjan lainasin. On jatkoa "Molvania"- kirjalle, joka irvaili kuvitteelliselle Balkanin maalle, turistikohteena. Phaic Tan (=fake tan) irvailee kuvitteelliselle kaukoidän matkakohteelle, jossa kaikki asiat ovat päin v....a. Toki lainasin ihan fiksua historia-, yhteiskunta-aiheista- ja tiedekirjallisuuttakin ajanvietteeksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molvan%C3%AEa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Molvan%C3%AEa)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 28, 2020, 00:58:54
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 27, 2020, 09:43:52
^
Stephen Kingin suurteos Tukikohta on myös hyvää fiilistelyä näihin hetkiin.
Mitä paksumpi kirja, sitä parempi nyt. Pitäisi kai saatana kokeilla lukea Raamattu loppuun...!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - maaliskuu 28, 2020, 09:08:12
Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".

Kirja on siinä mielessä ajankohtainen, että nytkin eletään vaaran vuosia, joihin liittyy talouden kysymyksiä aivan kuten 1990-luvun laman aikana.

Viinasen kirjassa pistää silmään hänen suorasukaiset kommenttinsa muista poliitikoista sekä jatkuva pinnan alla käyty valtataistelu ja erilaisten sidosryhmien etujen ajaminen, mitä poliitikot itse kukin harrastivat.

Maa oli kriisissä ja romahdus uhkasi kahden viikon päästä, ja silti poliitkot ja AY-pomot lypsivät rahaa omiin juttuihinsa ajattelemassa kriisin vakavuutta ja yhteistä etua. Näin Viinanen antaa ymmärtää. Toisaalta poliitikkojen ja AY-pomojen motiivit olivat ymmärrettäviä, koska heidän asemansa ja pysymisensä mukana politiikassa oli kiinni äänestäjistä ja kannattajista. Siltarumpupolitiikka eli valtion rahan kanavoiminen oman maakunnan ja oman kunnan hankkeisiin toi ääniä omilta joukoilta seuraavissa vaaleissa. Toimiminen pelkästään yhteiseksi hyväksi olisi tarkoittanut monien poliitikkojen kohdalla oman poliittisen uran uhraamista. Äänestäjät olisivat hylänneet seuraavissa vaaleissa poliitikon, joka ei tunnu pitävän heidän puoltaan. Yhteinen etu on hämärämpi käsite, eikä sen edistämisestä välttämättä palkita.

Erityisesti Keskusta on ollut puolue, jossa kansanedustajia on palkittu jatkokaudella, jos he ovat edistäneet äänestäjäkunnan eli maalaisten ja maatalousyrittäjien etua. Maan etu on ollut toissijainen asia. Ja näin kai on muidenkin puolueiden kohdalla. Oman äänestäjäkunnan suora näkyvä etu ensiksi ja maan etu vasta sen jälkeen. Näin ollen monen kauden kansanedustajiksi valikoituu luihuja tyyppejä, jotka junailevat asioita oma vaalimenestys tärkeimpänä motiivinaan.

Kriisitilanteessa kuten 1990-luvun alun lamavuosina hallituksen työ maan pelastamiseksi romahdukselta on ollut vaikeaa, kun jokainen on vetänyt omaa köyttään ja hallituksen sisälläkin on ollut jännitteitä ja pinnan alla käytävää valtataistelua.

Erityisesti Kimmo Sasin Viinanen leimaa epämukavaksi henkilöksi, joka pelasi omia pelejään ja sotki kuvioita. Monia muitakin poliitikkoja Viinanen arvostelee. Toisaalta kirjasta ei saa myöskään Viinasesta kovin mukavaa kuvaa. Tyyppi vaikuttaa kaikkitietävältä narsistilta, millaisia voimakkaat tahtopoliitikot usein kai ovat. Kovaa on ollut joka tapauksessa politiikka ja maan hallitseminen tuohon aikaan.

Viinasen kirjasta tulee väistämättä mieleen nykyinen tilanne. Jos 1990-luvun laman kriittisimpinä hetkinä pelattiin kulissien takana kovaa peliä ja käytiin salaista valtataistelua ja salattiin kansalaisilta ikäviä tosiasioita, onko tilanne nytkin sama? Millaisia salaisia kokouksia nyt järjestetään, ja ketkä jahtaavat kenenkin päänahkaa? Voiko kaikki olla niin sopuisaa kuin millaisen kuvan nykyisen hallituksen ja poliitikkojen toiminnasta tiedotusvälineiden perusteella saa.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2015/09/iiro-viinanen-vaaran-vuodet-muistelmia-ja-paivakirjamerkintoja-1991-1995-toimittanut-kalle-heiskanen-paasilinna-288-s-keuruu-2014/ 
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - maaliskuu 28, 2020, 18:55:41
Stephen King postasi tämän kuvan (https://i.redd.it/6fefwd1qjap41.jpg) Twitter-tililleen. Se löytyy vielä, kun pleraatte tiliään hieman alemmas. :)

hän myös kommentoi Tukikohtaa ja nykytilannetta Twitterissä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - maaliskuu 28, 2020, 18:58:58
Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 28, 2020, 09:08:12
Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".
Varsinkin Kokoomuksen edustajat saavat Viinaselta kunnon ryöpytystä. Aiheesta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 28, 2020, 22:30:04
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 28, 2020, 18:58:58
Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 28, 2020, 09:08:12
Luen parhaillaan Iiro Viinasen kirjaa "Vaaran vuodet 1991 - 1995  Muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä".
Varsinkin Kokoomuksen edustajat saavat Viinaselta kunnon ryöpytystä. Aiheesta.
Voisi olla mielenkiintoinen kirja. Viinasta mielestäni syyteltiin aiheettomasti?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - huhtikuu 08, 2020, 11:23:16
Suomalaisesta lukemistosta ajanhenkeen kuuluisi nyt myös ehdottomasti Veikko Huovisen novelli Kuulantyöntäjän tauti.

Siinä jossain Perun vuorilla muistaakseni ensin joku dingo vääntää paskat kiven päälle. Myöhemmin saapuu joku avaruuden jätkä, joka siitältää  siinä vierellä jotain inkanaista. Osa avaruusjätkän spemuista lentää kiven päälle. Myöhemmin vielä korppikotka vääntää juuri saman kiven päälle tuiman ruikun.

Lopulta kivestä valmistetaan heittokuula, ja se päätyy Olympialaisiin. Siitä kuulantyöntäjän taudin saa sitten myös Härmän mies, ja taudin oireisto on monenkirjava. Siihen kuuluu esim. kaulansa taajaa venyttelyä, kuin korppikotkalla.

Todella kultturelli aloittaisi tietenkin Boccaccion Decameronesta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Decamerone). Siinä ruttoa paossa oleva ryhmä kertoo toisilleen yhä riettaammiksi äityviä tarinoita. Italialainen kirjailija olisi muutenkin vahva avaus teemalukemistoon.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - huhtikuu 08, 2020, 14:05:04
Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 08, 2020, 11:23:16
Todella kultturelli aloittaisi tietenkin Boccaccion Decameronesta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Decamerone). Siinä ruttoa paossa oleva ryhmä kertoo toisilleen yhä riettaammiksi äityviä tarinoita. Italialainen kirjailija olisi muutenkin vahva avaus teemalukemistoon.

Oli joskus kesälomalukemisena. Mutta sitten tuli jotain muuta puuhasteltava - ei siis rietasteltavaa - ja jäi kesken. Kirjastot ovat nyt kiinni, mutta löytyisiköhän jostain lainattavana e-kirjana. Viihdyttäviä tarinoita.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - huhtikuu 08, 2020, 18:25:26
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 28, 2020, 18:55:41
Stephen King postasi tämän kuvan (https://i.redd.it/6fefwd1qjap41.jpg) Twitter-tililleen. Se löytyy vielä, kun pleraatte tiliään hieman alemmas. :)

hän myös kommentoi Tukikohtaa ja nykytilannetta Twitterissä.
Iäkkään sukulaisen vintillä oli sekaisin noin 170 Valittua Palaa jotka järjestin järjestykseen noin tunnissa kahteen laatikkoon, tarkoitus on että luemme niitä kirjaston kirjojen puutteessamme.
  Kun aloin lukemaan niin yhdessä kerrottiin Stephen Kingistä että hän pelkää kaikkea, pimeää ja (googlaan)
rottia, hämähäkkejä, tukehtumista, lentämistä ja pienenä jopa Bambia. Vähän yllätti. Toisaalta hän on varmaan erinomainen kaikkinaisen kauhun kokemusasiantuntija kirjoittamaan kauhukirjallisuutta. Terapiaa.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - huhtikuu 09, 2020, 00:19:18
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 08, 2020, 18:25:26
Kun aloin lukemaan niin yhdessä kerrottiin Stephen Kingistä että hän pelkää kaikkea, pimeää ja (googlaan)
rottia, hämähäkkejä, tukehtumista, lentämistä ja pienenä jopa Bambia. Vähän yllätti. Toisaalta hän on varmaan erinomainen kaikkinaisen kauhun kokemusasiantuntija kirjoittamaan kauhukirjallisuutta. Terapiaa.
Kingiä on aikoinaan myös psykoanalyseerattu, ja pieni osa niistä runoiluista pitää jopa paikkansa. Nuorempana hän käytti runsaasti erilaisia päihteitä (Huumeet mukaan lukien) ja pari kirjaa on kirjoitettu niin sekaisin, että hän ei muista niiden kirjoitusprosesseista mitään.

Korkeakulttuurisesti orientoituneet kirjallisuuskriitikot katsoivat Kingiä todella pitkään nenänvartta pitkin, vaikka hän on parhaimmillaan ihmispsyyken kuvauksessa Dostojevskin veroinen - kauhuviihteellisyys kontekstina on siinä mielessä lumetta. Varsinkin lapsuutta ja nuoruutta King kuvaa mestarillisesti. Jos pitäisi suositella häneltä jotain sellaiselle, joka ei piittaa yliluonnollisesta kauhusta, niin Piina kannattaa ehdottomasti lukea. Siinä suosittu kirjailija joutuu sekopäisen faninsa hyppysiin. Sen luettuaan saattaa muukin tuotantonsa hankkiutua kiinnostamaan.

Piinasta on tehty myös hyvä elokuvaversio. Tyypillisesti Kingin kirjoista tehdyt leffat ja sarjat eivät ole niin hyviä senkään vuoksi, että King kuvaa teoksissaan niin paljon päähenkilöiden sisäistä maailmaa ja mielenliikkeitä. Sellaista on vaikea siirtää valkokankaalle.

Piinaan liittyy vielä sellainenkin yksityiskohta, että hänen piti julkaista se jo aiemmin käytössä olleella salanimellään Richard Bachmann, mutta salanimi ehti paljastua ennen julkaisua. Tätä samaista Bachmannia kriitikot jotka Kingiä ylenkatsoivat olivat jo ehtineet suitsuttaa ihan huipuksi - paljon paremmaksi, kuin Stephen King. :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 11, 2020, 22:30:12
Kingiä itsekin arvostan kirjailijana, ei ole kioskikirjailija, joksi on aiemmin haukuttu.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 19, 2020, 20:49:11
Nyt näyttää löytyvän alennuskirjoja, joten tilasin yhden suomalaiselta kustantamolta:
https://www.siltalapublishing.fi/kirjat/taikurien-aika/

Siltalassa kaikki perustuu vain ja ainoastaan tekstiin. Ei hyviin ideoihin, ei hyviin tapaamisiin, ei hyviin keskusteluihin. Tekstin ulkopuolistakin toimintaa on, mutta lopulta ainoa asia mikä merkitsee on teksti. Siltalan pätevyys ei perustu pienuuteen eikä ketteryyteen, vaikka niistä saa sympatiapisteitä. Oikeita pisteitä antaisin terävästä älystä, huonosta huumorista ja siitä, että puhelimeen vastaa aina ihminen, joka tietää firman jokaisesta kirjasta jotain. Pienen miinuksen antaisin vessan pienuudesta ja kitkerästä valmiskahvista.

Kari Hotakainen
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 21, 2020, 22:30:38
Sen verran kuin Hotakaista olen lukenut, en pitänyt.
Vähän sitä suvakkimielistelyä, en tykännyt.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 29, 2020, 00:03:46
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 28, 2020, 19:28:37
Oletko kirjojen lukijana dippailija, rännittäjä vai normikalle?
Entä miten ekirjabisnes ja tekoäly muuttavat kirjallisuutta?
Rännitä tämä: https://kertojanaani.fi/tekoaly-ja-kirjat/
Niin, kirjallisuuttahan on monenlaista. Itse luen ehkä 80%:sti historian, yhteiskuntatieteiden, muiden tieteenalojen kirjallisuutta, vain joskus romaaneja tms. Mielentilasta riippuen, joskus tulee luettua romaaneja, kun kyllästyn tiedekirjoihin. Kuten Veikko Huovista.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - toukokuu 26, 2020, 15:11:44
Yritän lainata kirjaa "Linkit - Verkostojen uusi teoria", mutta nyt kirja on ollut jo kaksi päivää matkalla kirjastojen välillä. Normaalisti kirjan siirtäminen kirjastosta toiseen on kestänyt max vuorokauden.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - toukokuu 26, 2020, 19:27:35
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 26, 2020, 15:11:44
Yritän lainata kirjaa "Linkit - Verkostojen uusi teoria", mutta nyt kirja on ollut jo kaksi päivää matkalla kirjastojen välillä. Normaaliasti kirjan siirtäminen kirjastosta toiseen on kestänyt max vuorokauden.
Viitaten lainaamasi kirjan nimeen, tuo on jo ironista.
Onneksi et lainannut kirjaa nimeltä Mystiset katoamiset tai Vuodet vierivät.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - toukokuu 26, 2020, 19:46:01
Lueskelen parhaillaan kirjaa "1918 - 1945 Viina, hermot ja rangaistukset". Siinä kerrotaan sotilasjohtajien henkilökohtaisista ongelmista. Ostin kirjan muutamalla eurolla konkurssiloppuunmyynnistä talvella samalla kun ostin useita muita kirjoja. Minua ei kauheasti nimenomaan tämä kirja kiinnostunut, mutta kun halvalla saa....

Luin ensiksi niitä mielenkiintoisempina pitämiäni kirjoja, ja nyt lopulta tuli tämän vuoro. Ei se nyt aivan niin tylsä ollutkaan, kun olin luullut.

Sekä tämä että muutama muukin viime aikoina lukemani sodasta kertova dokumentaarinen teos on herättänyt joitakin ajatuksia.

Sotakirjat vaikuttavat ihmisiin eri tavalla riippuen siitä, millainen ideologia heillä on pohjalla. Vasemmistolainen löytää kirjoista vasemmistolaisuutta vahvistavia ilmiöitä ja oikeistolainen vastaavasti oikeistolaisuutta vahvistavia. Yleensähän ihmisillä on tapana etsiä todisteita, jotka osoittavat heidän olevan oikeassa, ja jättää huomioimatta sellaisia, jotka ovat ristiriidassa heidän näkemystensä kanssa.

https://docendo.fi/sivu/tuote/viina-hermot-ja-rangaistukset/1960748

Minulla tuo kirja vahvistaa pasifistisia näkemyksiä. Minusta ei olisi upseeriksi pakottamaan ihmisiä lähes varmaan kuolemaan sodassa ylipäätään ja vielä vähemmän sodassa, joka olisi moraalisesti epäoikeutettu, ja/tai jossa tappio näyttäisi todennäköisemmältä kuin voitto.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 27, 2020, 22:29:00
Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 26, 2020, 19:46:01
Lueskelen parhaillaan kirjaa "1918 - 1945 Viina, hermot ja rangaistukset". Siinä kerrotaan sotilasjohtajien henkilökohtaisista ongelmista. Ostin kirjan muutamalla eurolla konkurssiloppuunmyynnistä talvella samalla kun ostin useita muita kirjoja. Minua ei kauheasti nimenomaan tämä kirja kiinnostunut, mutta kun halvalla saa....

Luin ensiksi niitä mielenkiintoisempina pitämiäni kirjoja, ja nyt lopulta tuli tämän vuoro. Ei se nyt aivan niin tylsä ollutkaan, kun olin luullut.

Sekä tämä että muutama muukin viime aikoina lukemani sodasta kertova dokumentaarinen teos on herättänyt joitakin ajatuksia.

Sotakirjat vaikuttavat ihmisiin eri tavalla riippuen siitä, millainen ideologia heillä on pohjalla. Vasemmistolainen löytää kirjoista vasemmistolaisuutta vahvistavia ilmiöitä ja oikeistolainen vastaavasti oikeistolaisuutta vahvistavia. Yleensähän ihmisillä on tapana etsiä todisteita, jotka osoittavat heidän olevan oikeassa, ja jättää huomioimatta sellaisia, jotka ovat ristiriidassa heidän näkemystensä kanssa.

https://docendo.fi/sivu/tuote/viina-hermot-ja-rangaistukset/1960748

Minulla tuo kirja vahvistaa pasifistisia näkemyksiä. Minusta ei olisi upseeriksi pakottamaan ihmisiä lähes varmaan kuolemaan sodassa ylipäätään ja vielä vähemmän sodassa, joka olisi moraalisesti epäoikeutettu, ja/tai jossa tappio näyttäisi todennäköisemmältä kuin voitto.
Et olisi neuvostokomissaari/NKVD-upseeri?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - toukokuu 29, 2020, 15:13:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 26, 2020, 19:27:35
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 26, 2020, 15:11:44
Yritän lainata kirjaa "Linkit - Verkostojen uusi teoria", mutta nyt kirja on ollut jo kaksi päivää matkalla kirjastojen välillä. Normaaliasti kirjan siirtäminen kirjastosta toiseen on kestänyt max vuorokauden.
Viitaten lainaamasi kirjan nimeen, tuo on jo ironista.
Onneksi et lainannut kirjaa nimeltä Mystiset katoamiset tai Vuodet vierivät.

Eilen kirja tuli sitten vihdoin lähikirjastoon noudettavaksi ja alkutekstit sainkin jo iltapalaksi luettua. Ties vaikka tämä olisi lähtölaukaus uudelle salaliittoteorioiden suonelle tällä palstalla elokuvan kaunis mieli tai elokuvan 23 hengessä. Alkutekstien perusteella verkostorakenteita ja mallitaan toisiaan vieläpä erehdyttävästi muistuttavia* on vähän joka puolella maailmassa. Kirjan nimen perusteella voisi olettaa, että noilla verkostoilla voisi olla jotain syy- ja seuraussuhteista kertovaa merkitystäkin. Tässä on siis kaikki ainekset, että alan näkemään verkostoja, alan antaa niille ideologisesti biassoituneita merkityksiä ja asetan ne vieläpä keskenään toinen toistaan merkillisempiin syy- ja seuraussuhteisiin sellaisella intohimonpalolla, että oksat pois. :o

* Luin hiljattain pari kritiikiä kirjasta, joissa todettiin suurin piirtein niin, että ilmeisesti ainakin joku tutkimusaineisto, jonka pohjalta kirjassa esitetään, että tietyt verkostorakenteet muistuttavat toisiaan, eivät tarjoaisi sattumaa luotettavanpaa tutkimuksellista tukea. Kirjan kirjoittajan joskus kai vuosien 1998 - 2000 välillä saamia kyseisiä koketuloksia ei nimittäin olla saatu yrityksistä huolimatta toistettua tässä menneen noin 20 vuoden aikana.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - toukokuu 29, 2020, 16:12:09
^ Hyvä että sait kirjan lopulta. Kuulostaa mielenkiintoiselta aiheelta ja, salaliittoteorioita toki varoen, uudet näkökulmat maailmaan ovat aina virkistäviä ja jännittäviä, ellei jopa hyödyllisiä tai mullistavia.
Ehkä tuo poikii myös koodaukseen uusia työkaluja tai ideoita.
Filosofisiakin ajatuksia siitä voi kehkeytyä..itse veikkaan että hyvänä esimerkkinä esim. Googlen globaalisti koteihimme linkkeineen verkostoitunut tekoälykäs hakukone on salaliittoteorioiden arvoinen vallankäyttäjä jo nyt, puhumattakaan lähitulevaisuudesta. Luonto on toki vielä hienompi esimerkki, jos olen ymmärtänyt aiheesta mitään.
Voisikohan kirjan näkökulmalla yhdistää eri tieteenalojen teorioita? Evoluutiota, hiukkasfysiikkaa, markkinataloutta, historiaa, psykologiaa,..
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - toukokuu 29, 2020, 16:57:32
^mä kanssa vähän luulen, että kirja on voinut toimia innostuksen lähteenä vuosituhannen vaihteessa tai sen jälkeenkin monille piilaaksossa startanneille internetin vekkopalvelualustoille, jotka ovat pyrkineet keräämään käyttäjiensä tietoja lähes alusta asti tyyliin Facebook, Google etc.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - toukokuu 29, 2020, 23:02:10
Salkkarikirjallisuus on mielenkiintoista viihdettä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 08, 2020, 23:53:44
Kirjastot on auenneet ja tuntuu kuin olisi heti saanut jackpotin.
Tulin kirjastosta kädessä kasa uusia lukemattomia kirjoja joista 5 on painettu vuonna 2020! (Ne on Hiski Salomaa, Mindhunter, Moskovan opit, Helsingin murhahistoria ja Juorutoimittajan päiväkirja).
  Tosin sydän oli hiukan kintaan peukalossa kun kirjastokortti oli kateissa. Pelkäsin että joku lainailee kortillani automaatilla itselleen ilmaista kirjastoa... Onneksi kortti löytyi kotoa, olin jostain syystä ottanut  pois lompsasta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 11, 2020, 03:03:14
/Tuula Nieminen: Juorutoimittajan päiväkirjasta, Tammi, 2020/

Toimiala on silmissäni kyllä vihoviimeinen inhokki joten miksi edes tartun moiseen kirjaan? Koska ala on vieras ja tuntematon ja kiinnostaa siksi. (Ja kenties koronan aiheuttama kirjanälkä).
   Alku on paha. Näyttää olevan toimittamatonta päiväkirjaa, yhtä tajunnanvirtapötköä kuin joltain skitsofreenikolta. Muutava rivi julkkisesta x ja kohta rivejä julkkiksesta y jne.. Meinasin jättää lukematta mutta jotankin siihen pääsee sisään parin sadan sivun jälkeen ja pieni pakko lukea loppuun koska siitä saa jotakin irti. Hän on tuossa vv. 2006-2010 Iltalehden juorutoimittaja tai viihdetoimittaja, ja korostaa usein ettei ole "seurapiiritoimittaja" koska Suomessa ei ole seurapiirejä.
   Läpi paistaa kyllästyneisyyttä Iltalehteen (omistajiin, itse pystiin, pomoihin, laskevaan myyntiin) ja sanoo suoraankin.  En enää ihmettele. Iltalehdessä pomonsa ei tiedä kuka on Heikki Kahila ("Kahilainenko"?) tai Kalle Juurela (näyttelijä). Kun ilmoittaa menevänsä  Martti Talvelan (1935-1989, oopperalaulaja) muistokonserttiin niin pomo ei suostu. Koska se on liian kulttuuria. Iltalehdessä ei esitellä viihdepuolellakaan taidegalleristeja (Oiva Toikka oli ehkä poikkeus koska joka ikkunalla) koska se olisi kulttuuria. Iltalehteä tehdään tuulipukukansalle jolle kulttuuri ei myy. (Tästä kulmasta ei ole ihme jos vihervasemmistossa IL:ää ja IS:ää joskus pidetään ns. persulehtinä).
   Esim. Michael Jackson. Hänen lääkkeistänsä ja pedofiliataipumuksista tai huhuista on jutussa mutta hänen musiikkitöistään ei koska edellinen myy, (jälkimmäinen on ehkä liian kultturellia eikä myy).

   Systeemi on semmoinen että hän tekee jutun, haastattelut jne ja kuvat kuvaaja mutta usein työ menee hukkaan koska se ei päädy lehteen. Jos vaikka 4000 merkkiä niin liian iso, ei mahdu lehteen ja päätyy roskiin, tai hyvässä lykyssä arkistoon. Tosin joskus kadottavat sen(!) eikä löydy mistään.  Kuinka usein on "usein"? Puolet, 1/3, 1/4? En tiedä mutta liian usein, vaan toisaalta tottuu siihen ja joskus saa palkinnoksi lööpille pääsyn ja ehkä bonuksen (100€) viikon parhaasta jutusta. Hän on kuukausipalkkainen.
   Toimittaja ei saa päättää otsikkoa (tai harvoin saa), usein juttua muokataan ja otsikko päätetään häntä kuulematta ja jos haastateltavan silmille kadulla tai netissä pamahtaa väärä otsikko ja lööppi niin toimittaja(parka) saa syyt niskoilleen ja suhteet poikki. Tästä juorutoimittaja arvosteli tomitusta ja pomoa monet kerrat.
   Toimituksella/toimittajalla on moraaliakin, esim ei mennä kuvaamaan pihaan (kotirauhan rikkomus), pomonsa esti Halosen miehen konsertissa nukkumisesta kirjoituksen koska hänellähän on voinut olla sairaus, kuolleen omaisia kunnioitetaan, haastateltavan pyyntöä olla kirjoittamatta henk koht yksit. asiasta xyz usein kunnioitetaan (ei aina, esim. jos jo julkaistu toisessa lehdessä).

   Julkkisjuoruja joita jäi mieleen. Lenita Airisto vihaa syvästi Kirsti Paakkasta ja latelee siitä jopa valheita(?). Eikö bisnesnainen kestä toista? Lenita Airisto päätyi lapsettomuuteen koska ei halua levittää suvun mielisairausgeenejä. Tarja Halosen kuri oli liikaa hovimestarille joka oli palvellut 4:ää presidenttiä ja otti loparit. Tarja Halosen mies taas nukkui koko konsertin eikä siksi taputtanut kertaakaan.  Tapani Kansa oli saanut humbuugimaakari Antti Heikkilältä herätyksen ja kesken konserttiensa  aina alkoi antamaan ruoka-ohjeita ihmisille, syökää voita, punaista maitoa jne.
Ja konsertit venyivät. (Myötähäpeää). Juorutoimittaja koitti puhelimessa laittaa Kansaa kohdalleen että se "foorumi" ruoka-ohjeille on väärä.  Juorutoimittaja on usein haastateltaviensa kaveri ja voi torua jos tekevät moraalisesti väärin kuten arvosteli Juhani Palmua joka otti jo 5:nnen tai 6:nnen eronsa (vaihtaa naista kuin paitaa).  Lopulta myöhemmin Palmu myöntyi ja ilmoitti palanneensa takaisin yhteen.
   Vesa-Matti Loiri on vaikea haastateltava, harva saa haastattelua, ja usein vain Loirin "vaimonsa" kautta. Noihin aikoihin Loirin diabetes (ja juominen?) oli niin pahana että hänen jalkansa sinersivät ja makasi sängyssä ja jalkoja hieroi vaimonsa. Normi-diabeetikolle tuo tie olisi lopulta johtanut jalkojen menetykseen. Mutta hän tuli kuntoon.
   
Kirja on vielä kesken mutta kirjoitin mitä tähän asti on vaikutelmia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - kesäkuu 11, 2020, 23:26:25
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - kesäkuu 11, 2020, 03:03:14
/Tuula Nieminen: Juorutoimittajan päiväkirjasta, Tammi, 2020/

   Toimittaja ei saa päättää otsikkoa (tai harvoin saa), usein juttua muokataan ja otsikko päätetään häntä kuulematta ja jos haastateltavan silmille kadulla tai netissä pamahtaa väärä otsikko ja lööppi niin toimittaja(parka) saa syyt niskoilleen ja suhteet poikki. Tästä juorutoimittaja arvosteli tomitusta ja pomoa monet kerrat.

Ikivanha käytäntö tämä otsikointi. Nykyisin tietenkin tehdään (valitettavasti) klikkiotsikoita, mutta paperilehtien aikakaudella käytäntöä ohjasi se, että otsikot tehtiin koko osaston jutut huomioiden, jotta saataisiin esim. kulttuurisivuille koheesiota ja jännitteitä juttujen välille. Siinä on todellakin järkeä, että lehden sisältöä ajatellaan laajempina kokonaisuuksina kuin vain yksittäisinä sekalaisina artikkeleina. Digitaalisuus on muuttanut tapoja, mutta vastaavasti painetun lehden otsikointi yhdestä ja samasta jutusta voi olla eri kuin digilehden. Vähän kun ajattelee, niin ymmärtää tämän.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 11, 2020, 23:41:50
^ Minulle oli aikoinaan ikävä ylläri kun en saanutkaan itse päättää otsikkoa kun lehtiin kirjoitin tai ne vaihto sen. Tuntui että minun yli käveltiin. Ja näemmä ei edes palkattu vakitoimittajakaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - kesäkuu 12, 2020, 01:05:32
Onhan se nyt selvää, etteivät yksittäiset toimittajat päätä sivujen kokonaisilmeestä, vaan kokonaisuudesta päättää osaston vastaava (pää)toimittaja tai mikä titteli tällaisella henkilöllä nykyään lieneekään. Jos lehden toimituksella on yhtään kunnianhimoa, niin ei sivuille haluta sekalaista tilkkutäkkiä, vaan jutuista, otsikoista ja kuvista tehdään kokonaisuus.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - kesäkuu 12, 2020, 08:16:31
^ Toimittaja voisi kertoa tuon haastateltavalleen jotta yllätyksiä ja syyttelyitä väärästä otsikoinnista tulisi vähemmän.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 12, 2020, 20:17:43
YLE:ssä päättää blogeissa ex-pornotähti (ex-kommari kansanedustajan tyttöystävä).
Tuollaiseksi on media mennyt.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 16, 2020, 00:22:32
/John Douglas & Mark Olshaker : Mindhunter, osa 1, FBI ja sarjamurhaajan mieli, Aula & co, 2020/

Mielenkiintoinen kirja! Ahmin sitä niin että kerrankin huomasin että kello on jo 4:43 ja nyt pitää alkaa nukkumaan...
Profiloija John Douglas jahtasi urallaan sadistisimpia ja raaimpia rikollisia. Hän eläytyi sekä uhrien että tappajien mielenliikkeisiin, joka ei jäänyt jäljittä. Kerran häneltä melkein 'käristyi' aivot ja oli viedä hengen. (En paljasta miten jotta jännitys säilyy.) Kirjan pohjalta on luotu Netflix-sarjakin.
  Onneksi kirja ei piehtaroi kamaluuksissa ja väkivaltaisuuksissa muuten olisi jäänyt lukematta.  Douglas kertoo oman elämäkertaansa ja profiloinnin historiaa ja sitä miten tahmainen alku sillä on ollut, poliisit piti sitä FBI:n huuhaana ja humbuugina.

  Manipulaatio. Valta. Hallinta. Nämä ovat väkivaltaisten tappajien kolme tunnusssanaa. Kaikki, mitä he tekevät ja ajattelevat, on suunnattu täyttämään heidän muuten vaillinainen elämänsä. - s.154.
Sarjamurhaaja tahtoo usein palata rikospaikalle, uhrin hautapaikalle ja joskus myös poliisin tykö. Monet ihailevat poliisia ja nuo 3 tunnussanaa selittää paljon jota olen ihmetellyt:
- Miten Aarnio tai vuoden poliisi (90-l) voivat ruveta rikollisiksi rosvoiksi?
- Miten Perussuomalaisissa voi olla samaan aikaan rikollisia roistoja ja poliiseja?
- Miten äskettäin amerikkalainen hämmaslääkäri sarjatappaja ihaili poliiseja ja poliisiautoja jossa maskissa hän teki
    surmatyöt?
Jotkut rikolliset ihailevat poliisia siksi koska hänellä on suurta valtaa, ja hallintaa ihmisyksilöihin.

  Profiloijat voivat olla hämmästyttävän osuvia ennustuksissaan. Esim. eräästä tappajasta Douglas arvasi että sillä on todennäköisesti puhevika. Miten, ihmettelivät tavan pollarit, "oletko meedio?" Koska tappaja teki "työnsä" erämaan syrjäisyydessä puiden varjostamissa paikoissa niin hänellä on sosiaalisia =puhevaikeuksia houkutella naissaaliita autoon tms joten vaaniminen+yllätyshyökkäys on ainut keino.. jne Sittemmin osoittautui että tappaja oli 50 vuotias änkyttäjä. Päättely muistuttaa Sherlock Holmesia ja hän pitääkin tätä osuvimpana esikuvanaan.
  Pelkkä looginen päättely (induktiolla jota Holmes käytti) tai eläytyminen ei riitä, Douglas oli aikoinaan kaverin kanssa tehnyt uraauurtavaa työtä ja käynyt haastattelemassa kymmeniä pahoja sarja- ym murhaajia vankiloissa. Näistä he löysivät perusmallit.
  Sarjamurhaajan pahuuden kolmio (triad of evil) on yökastelu, tuhopoltot ja eläimiin kohdistuva julmuus jo pienenä. Ehkä tämän voi katsoa niin että jos joku lapsi omaa nämä kolme niin pidettävä silmällä, ennuste ei hyvä? Varsinkin jos on dominoiva/julma jne äiti. Itse murha tapahtuu silloin kun elämässään kokee stressaavan tilanteen (avioero, potkut tms) jolloin syntyy henistä painetta ja se purkautuu kohtalokkaalla tavalla.

  Lopuksi kappaleessa Kaikilla on kivensä Douglas kertoo että kaikilla meillä on heikko kohtamme. Jos kuulustelija löytää sen niin jokainen "murtuu". Edes tietämys kuulustelutekniikoista, kokemus jne  ei auta. (Hänen heikko kohtansa? Äiti* joka perheen ollessa syömässä pizzeriassa paukautti n. 19-v Douglasille päin naamaa joskus noin vuonna 1965: "John, oletko koskaan ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa?".. äiti jankutti  toistaen "Oletko?".. lopulta John tunnusti: "Öh joo, äiti. Olen minä.") ;D
  John kertoi vankilassa keränneensä kovia murhamiehiä jne ympärilleen keskustelutiimiinsä. Yhden murhaajan selitettyä sitä sun tätä motiiv(e)istaan, John arvasi hänen aidon todellisen (seksuaalisen) motiivinsa ja murhaaja meni naamaltaan punaiseksi kuin retiisi.
  Yhden rikollisen murtumiseen tarvittiin se että huoneen taustaan n. 45 asteen kulmaan jätettiin verinen surmatyössä käytetty kivi, siihen ei puheessa viitattu vaan se oli ns. taustalla "hiljaa". Murhaaja ei voinut olla vilkuilematta sitä. Se häiritsi hänen keskittymistään ja sekoitti pasmat. Valehteluhan vaatii 100% aivotyötä...

Pikkusen jäi vaivaamaan että koska Douglas joutui ja joutuu "myymään" tätä profiloinnin taitoa pollareille niin onko tässä kirjassakin myyntimiehen rooli edelleen päällä ja asiat kerrottu hänen/profiloinnin kannaltaan "parhain päin".
 
*Tyttönimeltään muuten Holmes!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 17, 2020, 21:40:26
Noita sarjamurhaajiahan oikeasti ei ole noin olemassa, pääosin kansanperimää. Hyvin harvinaista.
Useimmat ovat katuhuorien tappajia, heitäkin harvassa.

USA:n kansanperimässä on näitä rikosjuttuja. Villin Lännen tappajia, jotka osoittautuvat paikallisiksi tappajiksi. New Yorkissa kuoli parissa vuodessa väkivaltaisesti enemmän ihmisiä 1800-luvulla kuin "villissä lännessä" vuosikymmenien aikana. USA:n kansanperimä kertoo 1930-luvun "mafiasodastakin", kun tapettiin vuosikymmenen aikana satoja gangstereita. No, Mexicossa kuolee tuhansia joka vuosi... Sisiliassa kuoli tuhansia 1980-luvulla Toto Riinan mafiasodan vuoksi.

USA:ssa luodaan noita traditiorikostarinoita, mutta eivät ne oikeasti ole niin totta. Ne ovat kansanperimää.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - heinäkuu 18, 2020, 00:47:59
"Länsimaisen kirjallisuuden keskeisin tarina-aihio on "katotaan miten äijän käy". Lähes kaikki tarinat ovat vain tämän aihion mukaelmia."
- https://twitter.com/LauriSiniluoto/status/1284126540272459777

Odysseys - katotaan miten äijän käy
Dorian Gray - katotaan miten äijän käy
Portnoyn tauti - katotaan miten äijän käy
The Violent Bear It Away - katotaan miten äijän käy
Hobitti - katotaan miten äijän käy
Harry Potter - katotaan miten äijän käy
Syvä joki - katotaan miten äijäin k

- https://twitter.com/BjorkbackaHannu/status/1284153131337646082

Tämä on kyllä varsin vakaa maneeri tarinoiden (varsinkin jotka ovat päätyneet elokuviksi) päähenkilöissä. Voisi sisällyyttää tähän aihioon muitakin sukupuolia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - heinäkuu 18, 2020, 14:20:55
^ Simulaatioita? :D

Anteeksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - heinäkuu 23, 2020, 19:47:33
^^ Hei, entäs tietokirjallisuus?
- Katotaan mistä juurista äijä lähti     - elämäkerrat
- Katotaan miten äijä kasvo, selviyty ja kehitty  - elämäkerrat
- Katotaan miten äijät sen (hiukkasen tai kentän) löysi  - uusi tiedelöytö tai -ala
- Katotaan miten käy ku määrään miten sä syöt/juot/piirrät  - omakehitysoppaita
?

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - heinäkuu 24, 2020, 23:50:58
Tietokirjallisuushan on aina paljon mielenkiintoisempaa kuin romaanikirjallisuus, vaikka jälkimmäiselläkin on arvonsa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: safiiri - heinäkuu 25, 2020, 12:09:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2020, 23:50:58
Tietokirjallisuushan on aina paljon mielenkiintoisempaa kuin romaanikirjallisuus, vaikka jälkimmäiselläkin on arvonsa.

Tosin - tietokirjallisuus muuttuu hyvin nopeasti vain historialliseksi kuriositeetiksi. Kaunokirjallisuuden ajallinen kestävyys saattaa olla satoja vuosia.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 03, 2020, 20:40:53
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2020, 12:09:29
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2020, 23:50:58
Tietokirjallisuushan on aina paljon mielenkiintoisempaa kuin romaanikirjallisuus, vaikka jälkimmäiselläkin on arvonsa.

Tosin - tietokirjallisuus muuttuu hyvin nopeasti vain historialliseksi kuriositeetiksi. Kaunokirjallisuuden ajallinen kestävyys saattaa olla satoja vuosia.
Totta. Itsekin konservatiivina luen enemmän klassista romaanikirjallisuutta kuin nykykirjallisuutta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 08, 2020, 00:13:54
Minulla on pari kirjaa työn alla.
1) Stephen Hawkingin viimeinen (Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin), joka koostuu pitkistä kolumneista (vai esseistä?) eri asioista. Valaisevaa ja hämmentävää, kun fysiikan ymmärtämys on rajoittunutta. Loistavasti silti Hawking kirjoittaa, saa melkein maallikon ymmärtämään universumia... Hieman politisoituu hetkittäin, mutta enimmäkseen pysyy alallaan.
2) Jonas Gardellin "Jeesuksesta" (Om Jesus). On jatkoa kyseisen tyypin kirjalle Jumalasta (Om Gud), joissa molemmissa pyritään maallikkona ja historian näkemyksen kautta ymmärtämään Raamatun tekstejä. Ymmärtämällä niitä historiallisen kontekstin kautta ja tavoitellen sitä näkemystä, mitä noiden aikojen ihmiset ajattelivat tapahtumista. Hänkin hetkittäin politisoituu, muttei pahasti.

Suosittelen noita kirjoja.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - elokuu 29, 2020, 19:45:55
Kuriositeettina valokuva (https://imgur.com/cSgzBHZ) Robert M. Pirsigistä ja ja pojastaan Chrisistä. Reissu inspiroi Robertin kirjoittamaan kuuluisan kirjansa Zen ja moottoripyörän korjaamisen taito.

Poikansa Chris puukotettiin aikuisena hengiltä, katuryöstön yhteydessä vuonna 2004.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - syyskuu 02, 2020, 19:15:01
Lainaus käyttäjältä: Aave - elokuu 29, 2020, 19:45:55
Kuriositeettina valokuva (https://imgur.com/cSgzBHZ) Robert M. Pirsigistä ja ja pojastaan Chrisistä. Reissu inspiroi Robertin kirjoittamaan kuuluisan kirjansa Zen ja moottoripyörän korjaamisen taito.

Poikansa Chris puukotettiin aikuisena hengiltä, katuryöstön yhteydessä vuonna 2004.
Taitaa olla aika mielenkiintoinen kirja, jos toinenkin, ainakin jos jotain tästä ymmärsin: http://www.netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn972-22.pdf
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - syyskuu 02, 2020, 19:31:15
^
On se hyvinkin lukemisen arvoinen kirja.

En muista enää paljoa kirjasta, mutta moottoripyöräilevän, ajatuksiinsa uppoutuvan, todellisuuspakoisen ja intohimoisen venttiilivälyssäätäjän kirjahyllyyn pakollinen teos. Mikä elämässä on oikeastaan tärkeää, hä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - syyskuu 02, 2020, 19:48:10
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 02, 2020, 19:31:15
Mikä elämässä on oikeastaan tärkeää, hä?

Laatu tietenkin. Mutta mitä se laatu oikein on? Täh??

Tosiaan lukemisen arvoinen kirja.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - syyskuu 04, 2020, 16:01:50
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 29, 2019, 23:56:05
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - syyskuu 29, 2019, 20:10:27
Miten ihmiset jotka eivät lue, saadaan lukemaan kirjoja, jos ne eivät kerro heistä?

Edoudard Louis kysyy ja vastaa:

-kirjallisuudelta tulisi  vaatia sitä, että  se kertoo aivan kaikista."

Edouard Louis oli Ruotsin television SVT:n kirjallisuusohjelman Babelin vieraana 2017, jolloin hänen kirjansa Våldets historia oli ilmestynyt tai juuri ilmestymässä ruotsiksi. Kautta vuosien Babel on pysynyt erittäin laadukkaana ja ajankohtaisena ohjelmana, jolle meillä Suomessa ei ole vastinetta, joka yltäisi samaan, ei edes radion puolella. Louis oli häkellyttävän nuori (s.1992), mikä oli erityisen järkyttävää ajatellen hänen kirjansa aihetta - raiskausta, jonka uhri hän itse oli. Tai on yhä, sillä kirja käsittelee tämän yhden tapahtuman kautta väkivaltaa yleensä, sen monissa muodoissa, joista vain osa on fyysisiä. Milloin raiskaus alkoi? Mikä synnytti sen raiskaajassa? Milloin se päättyy uhrissa? Ketkä muut joutuvat siitä osallisiksi? Tällaisia kysymyksiä herää kirjan lukemisen myötä. Useimmiten niitä ei tehdä lukijalle suoraan, vaan aiheen painavuus synnyttää ne rivien välissä. Konkreettisesti kirja on rakennettu niin, että tarinan raiskauksesta kertovat eri henkilöt. Uhri kuulee oven takaa siskonsa kertovan sen aviomiehelleen. Itse hän joutuu luovuttamaan kokemuksensa poliisille, joka muokkaa siitä omanlaisensa. Fyysisen raiskauksen lisäksi uhri joutuu kokemaan tarinansa menettämisen ja runtelemisen eri ulkopuolisten tahojen "sekaantuessa" asiaan. Olen varmasti lukenut raiskauskohtauksia kirjoista aikaisemminkin, mutta Louisin pieni kirja (vain 176 sivua) on niistä pökerryttävin. En ole kokenut raiskausta, mobbausta tai fyysistä väkivaltaa, mutta tämä kirja muistutti minua hetkistä ja kokonaisista elämänvaiheista, jolloin olen kokenut yhteiskunnan rakenteellisen väkivallan voimakkaasti ja omakohtaisesti. Annan kirjalle vähintään 4 tähteä viidestä.

Ylen Kulttuuriykkösessä mm. kääntäjä Lotta Toivanen kertoo tuoreesta Louisin suomennoksesta Väkivallan historia.

https://areena.yle.fi/audio/1-50548440
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 16, 2020, 22:02:19
Lainaus käyttäjältä: urogallus - syyskuu 02, 2020, 19:48:10
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 02, 2020, 19:31:15
Mikä elämässä on oikeastaan tärkeää, hä?

Laatu tietenkin. Mutta mitä se laatu oikein on? Täh??

Tosiaan lukemisen arvoinen kirja.
Monen monet kirjat ovat lukemisen arvoisia. Itse juuri lainasin Kafkan "Oikeusjutun", koska sitä on kehuttu ja ylistetty. Nyt vasta aloitan. Katsotaan, tykkäänkö?
Ei minulle toisaalta kirjallisuus ole merkinnyt vain kertomakirjallisuutta, sitä oikeasti luen aika vähän. Viime aikoina ehkä Wodehousea (Jeeves) ja Huovista. Enimmäkseen luen tiedekirjallisuutta (astronomiaa, Hawking, Webb, Singh...). En tarkoita, että väheksyisin romaanikirjallisuutta, olen ehkä vain taipuvaisempi lukemaan tiede/historia- aiheita. Olen aiheettoman kriittinen romaani- kirjallisuutta kohtaan, en fantasiaakaan kyennyt lukemaan Tolkienin jälkeen. Rima on korkealla. Klassista kirjallisuutta arvostan, mutta nykyromaanikirjallisuudelle on vähän "poliittisiakin" esteitä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 20, 2020, 17:14:33
/Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta; Yksinvaltiuden paluu,
Docendo, 2018/

Muistiinpanoja:

- Venäjän lähihistoriaa, pääosin n. 80-luvulta NL:n kaudelta nykypäivään
- Kirjassa seurataan paljolti 7 henkilön, aktivistin jne, elämää.
- Mashan (s. 1984) isoäiti Galina oli raketti-insinööri, Mashan äiti  Tatjana teki tuutoribisnestä, opetti nuoria
  kohtaamaan ns. ruumisarkut

- Antisemitismi yliopistoissa! "Ruumisarkut": Juutalaisilta suullisessa
   yliopistoon pääsykokeessa kysytään ylimääräinen ns. mahdoton kysymys
  (johon ei oikeaa vastausta), näihin kirjan haastateltu Tatjana piti valmennuskursseja juutalaisille

s. 21
"Ruumisarkut olivat kysymyksiä, jotka oli laadittu varta vasten
juutalaisille hakijoille. Neuvostoliitossa korkeakoulut jaettiin lähinnä
kahteen ryhmään: niihin, joihin ei otettu juutalaisia, ja niihin, joihin
heitä otettiin pieni joukko. Porttikielto ei tietenkään ollut julkinen,
ja hakija hylättiin eriskummallisen sadistisella tavalla. Juutalaiset
hakijat osallistuivat pääsykokeisiin yleensä yhtä aikaa muiden kanssa.
He ottivat kysymyslomakkeet samasta paikasta kuin muutkin. Mutta jos he
onnistuivat vastaamaan oikein kahteen tai kolmeen kysymykseen ollessaan
kuulustelijoiden kanssa huoneessa, jossa ei ollut muita hakijoita,
heille esitettiin kuin muina miehinä ylimääräinen kysymys ikään kuin
jatkoksi jo annetuille vastauksille. Tämä kysymys tunnettiin
ruumisarkkuna. Matematiikassa oli tapana esittää probleema, joka ei
ollut ainoastaan vaikea vaan mahdoton ratkaista. Hakija epäonnistui.
Sitten kuulustelijat naulasivat arkun kiinni: juutalainen hakija oli
reputtanut. Paitsi jos hänellä oli ollut tuutorina Tatjana. Tatjana
opetti asiakkailleen loistavasti ruumisarkut, jotka hän oli jollain
konstilla saanut tietoonsa, ja lisäksi yleisen algoritmin, jolla ne
pystyi tunnistamaan ja jolla saattoi myös osoittaa, että ne olivat
mahdottomia ratkaista. Tämä torahampainen blondi, jolla oli nenällään
lentäjän silmälasit, osasi opettaa neuvosto-juutalaiset selättämään
antisemitistisen koneiston."


- WWII ("Suuri isänmaallinen sota") on venäläisiä yhdistänyt tekijä
  kuten Suomelle talvisota ja edelleen on

- s.70 Kaksoisajattelu, Homo Sovieticus ja antinomia: A ja B, vaikka A vs B:
"[Orwellin] Romaanin Vuonna 1984 henkilöiden tavoin Homo
sovieticus kykenee uskomaan samanaikaisesti kahteen keskenään ristiriitaiseen
asiaan. Nämä uskomukset kulkevat rinnakkaisilla raiteilla, joten ne
eivät ole ristiriidassa keskenään niin kauan kuin raiteet eivät risteä.
Tilanteesta riippuen neuvostoihminen saattoi käyttää jompaakumpaa
antinomiaparin "totuutta", joskus jopa nopeasti peräkkäin."


-1990-luvulla venäl. olot parani, mutta rikkaus näkyi ja ulkomailla käydessä nähtiin oma takaperoisuus,
-> tyytymättömyyttä ja luulo köyhistymisestä vaikka oikeasti elintaso nousi
-s.154 A.Nikolajevitsh: tutki Stalinin ajan rikoksia ja sanoi ettei Stalin ajamaa suurta terroria voi ymmärtää
-s.174 Levada ja Gudkov n.v. 1995 HKVID gallup kysely muutokset vs 5 vuotta aiempaan kyselyyn:
"Poikkeavien "likvidointia" kannattavien osuus laski 31 prosentista 23
prosenttiin, ja niiden osuus jotka kannattivat heidän jättämistä oman
onnensa nojaan, kasvoi 12 prosentista 29 prosenttiin. Vammaisten
"likvidointia" kannattavien osuus väheni 25 prosentista 18 prosenttiin,
ja heidän auttamistaan kannattavien osuus kasvoi 50 prosentista 56
prosenttiin. ... jotka kannattivat uskonnollisten kulttien "jättämistä
rauhaan", laski 57:stä 51 prosenttiin, ja niiden "likvidointia" ja
"eristämistä" kannattavien määrät kasvoivat. Sama tapahtui "rokkareiden"
kohdalla - 26 prosenttia halusi "likvidoida" heidät; aiempi lukema oli
ollut 20". Sosiologit tosin arvelivat että monet ei tienneet ketä ovat
"rokkarit", ehkä luultiin tarkoittavan "vieraita" tai "muita".


-s.198 Boris Nemtsov keksi sanat ryöstökapitalismi ja oligarkki jotka iskostui käyttöön (Gessenin mukaan)

-s.273 Moskovan yliopisto: Allan Carlson + ortod. kirkko
  -> World Congress of Families järjestö syntyi, vastustaa homoja ym ja  joka vihajärjestöksi listattu SPLC:ssä

-s.274 Moskovan y.o.:ssa  antisemitismia!: Moskovan yliopiston sos.laitoksen opiskelijat järjestivät mielenosoituksia v. 2007 ja "Laitoksella opetetaan valheita!" -lehtisiä laitoksen opetusohjelmasta:
"1. Ohjelma on täynnä naurettavia pakollisia kursseja muun muassa uskonnollisesta kasvatuksesta! ..."
  Lehtisessä lueteltiin viimeaikaisia tapauksia laitoksella:
"Kaikkia opiskelijoita vaaditaan lukemaan dekaanin kanslian jakama
esite. Sen otsikkona oli "Miksi Venäjän maita puhdistetaan", ja siinä
syytettiin vapaamuurareita "maailmansotien aloittamisesta ja ydinpommin
kehittämisen käynnistämisestä" sekä väitettiin että "sionistilobbaus --
määrittää Yhdysvaltain ja Ison-Britannian ulkopoliittisen linjan, on
käsi kädessä maailman finanssijärjestelmän kanssa muun muassa painamalla
dollareita, ja käytännössä hallitsee johtavia joukkotiedotusvälineitä ja
tietoliikennettä. Venäjää kutsutaan "oikeamieliseksi maaksi" ja
Amerikkaa "ilkeäksi", ja Siionin viisaiden pöytäkirjoja siteerataan
vakavasti otettavana lähteenä. 24"

(24. "O situatsii na sotsiologitseskom fakultete MGU im. M.V.
Lomonosova," lehtinen jaettu 28.helmikuuta 2007, osoitteessa
http://www.klubok.net/article2147.html, haettu 18.kesäkuuta 2016.
)

-s.292 Krugokaja poruka = "yhteisvastuu" = ilmapiiri jossa säännöistä
   poikkeavaa rankaisee yhteisö itse, vertaiset. Vrt. etuilijan kohtalo

-s.310 Fromm:- Autoritaarisuus
             - ei ideologiaa, ei tulevaisuutta vaan menneisyyteen keskittymistä
Mielipidekyselyjä tekevälle Gudkoville "oli opetettu että totalitarismi
edellytti mielikuvaa loistavasta tulevaisuudesta. Mutta tutkiessaan
kommunismia ja natsi-ideologiaa hän tuli siihen tulokseen että
retoriikan vetovoima perustui kummassakin tapauksessa arkaistisiin,
primitiivisiin mielikuviin: yksinkertaiseen yhteiskuntaan, "meidän"
maailmaamme, heimoon. Fromm joka kokonaan tyrmäsi ajatuksen että natsi-
ideologiaan olisi liittynyt tulevaisuuden ajatus, ja tähdensi
menneisyyden palvontaa".


-s.362-3 Taas antisemitismia, nyt sotilasupseereilla!:
Kappaleessa "Masha 6. toukokuuta 2012" kuvataan putinvastaisen aktivisti
Masha osallistumista mielenosoitukseen yhdessä Kasparovin, Navalnyin,
Nemtsovin jne kanssa. He joutuivat poliisipiiritetyksi johon osallistui
4 riviä sisämaan sotilaita, 18v alokkaita kenttäharmaissa. Masha aloitti
sanaharkan heidän kanssaan: "Venäjällä on perustuslaki", "Te rikotte
sitä..." Useat alokkaat yhteen ääneen: "Käskyistä ei keskustella".
Sanaharkka ja keskustelu jatkui pitempään kunnes
s. 362:
"Lopulta luutnantti astui esiin, vaaleatukkainen ja jämeräleukainen
nuorukainen, hädin tuskin sotilaitaan vanhempi.
"Mitä te olette vailla?"
"Mistä te saatte tietonne?" Mashasta kysymys tuntui sillä hetkellä loogiselta.
"Tuolta", vastasi luutnantti ja nyökkäsi jostain syystä asfalttia kohti.
"Televisiosta", hän lisäsi hetken kuluttua.
"Kuka kontrolloi televisiota?" Tämän kysyi videokameraa pitelevä journalisti.
"Viranomaiset", luutnantti vastasi.
Masha yritti huomauttaa hänelle, että ehkä ei ollut viisasta hankkia
tietoa viranomaisista viranomaisilta. Hetken päästä luutnantti käski
journalistin sammuttaa kameransa. Sitten hän sanoi Mashalle, että totuus
löytyisi kirjasta Udar russkih bogov, palopuheesta, jota Mashalle
oli suositeltu jo kerran aiemmin. Se väitti paljastavansa maailman
valtaansa alistaneiden "juutalaisten todelliset rikokset". Yksi luku oli
nimeltään "Juutalaisten seksuaaliset piirteet" Luku alkoi
homoseksuaalisuudesta: "Homoseksuaalisuus oli yleistä muinaisten
juutalaisten keskuudessa, ja sen tiedettiin vallanneen kokonaisia
kaupunkeja, esimerkiksi Sodoman ja Gomorran." Luutnantti sanoi Mashalle,
että kaikki hänen joukkueensa sotilaat olivat saaneet kirjan omakseen.3"


(3. "6 maja: Tsto dumajut po 'tu' storonu barrikad," tuntemattoman
journalistin kuvaama video, http://www.youtube.com/watch/v=CumgZqEMwZs,
haettu 18. heinäkuuta 2016.
)

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 20, 2020, 17:25:56
/Keir Giles: Moskovan opit; Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä, Docendo, 2020/

- äänestys on rituaali, kansalainen on "passiivinen tarkkailija"
- Putin samaistuu ihmisten mielissä Venäjään.
   Antiputinilaisuus on useille "Äiti Venäjän vastaisuutta"
- Venäjä/läinen dominoi tilaisuuden tullen, yhteiskunta-kilpailu:
   suuremmalla on luonnollinen oikeus alistaa pienemmän valtaansa
- arvo ja kulttuuri periytyy, jota koulu ei muuta (suom. tutk. totesi   
   että hyvien länsimaisten arvojen kouluopetus menee hukkaan,
   ei toimi koska ympäröivän yhteiskunnan pitäisi muuttua myös)
- tsaari tai 'tsaari' on aina omistanut, muilla vain hallintaoikeus,
   joka voidaan ottaa pois milloin vain
- yksilö palvelee yhteiskuntaa eikä yhteiskunta yksilöä
- länsimaissa hymy on ystävällisyyden osoitus mutta venäläiselle hymy =
   epäilyttävä virne (vrt. Suomessa: ½7 ohjelmassa Belgiasta palanneelta
   koomikko Lindströmiltä kesti aikaa sopeutua ettei tuntemattomia
   ihmisiä tarvi/pidä tervehtiä, suomalaiset hämmentyy)
- lait ovat kompleksit ja ristiriitaiset; yksilöä suojaa
   viranomaisten laiskuus mutta vain jos hallinnolle uskollinen
   (eli toisinajattelijoille, oppositiolle, löytyy usein läkipykälä jota
   ovat rikkoneet ja josta heitä voi jahdata)
- armeijasta: pakkomielle.
- Venäjä on erityinen, se on uhrannut ja suojellut, sen on oltava   suurvalta (jotta voi suojella)
- mittaa suuruutta asevoimin (tämä heijastaa 1800-luvun arvoja)
- kunnioitus on tärkeää; länsimaissa kunnioitus saavutetaan
   ihailtavalla arvostuksella mutta venäjällä kunnioituksella
   tarkoitetaan vähän eri asiaa: "pelkäätkö minua?"
   (Kerrotaan että jos suomalainen pomo Venäjällä ajaa työmatkat
    pyörällä mersun sijaan niin hän menettää tyystin venäläisten alaistensa
    kunnioituksen, ehkä tämä tarkoittaa ns. venäläistä kunnioitusta)

- totuus ja 'totuus', jolla on venäjällä 2 eri astetta
   (Ennen Trumpia tämä alla olisi täysin uutta  ja outoa mutta nyt
    länsimaissakin tunnetaan käsite 'vaihtoehtoinen totuus' tms vaikka
    hakusessa sen ymmärtäminen edelleen on, ehkä venäläiset siksi tykkää
    Trumpista  koska hän puhuu kuin Venäjän 'tsaarit')

s.165 "Erään Venäjällä tehdyn sosiologisen tutkimuksen mukaan
"Demokraattiseen järjestelmään sisältyvä länsimainen oikeuskäsitys,
  jossa valheita pidetään syvällisenä ihmisoikeusloukkauksena, poikkeaa
  siitä, miten venäläinen valheisiin suhtautuu. Venäläiset [ottavat
  huomioon] tilanteen viitekehyksen, valehtelijan motiivit ja aikeet
  sekä sen, millaista taustatietoa valehtelijalla on tilanteesta.
    Toisin sanoen totuus on ehdollinen eikä absoluuttinen. Tämä
heijastuu venäjän kielen sanoissa, joita on tarjolla sille, mistä 
englannin kielessä käytettäisiin sanaa truth. Ensimmäinen mieleen
tuleva käännös on yleensä pravda, mutta vaihtoehtona on
istina, ja jos tunee näiden sanojen eron, ymmärtää paremmin
venäläisten omaleimaista suhtautumista totuuteen ja epätotuuteen.
  Pravda tarkoittaa totuutta, joka pitää yhtä yleisesti
hyväksyttyjen tapahtumien kanssa. Istina tarkoittaa totuutta, joka ylittää
maailmasta tunnettujen faktojen rajat. Pravda voi olla paikkansapitävien eettisten,
moraalisten tai juridisten normien mukainen. Mutta istina viittaa
metafyysisiin, muuttumattomiin totuuksiin elämästä, eksistenssistä
ja maailmankaikkeudesta. ... Tai pelkistäen 'Pravda on taktinen
totuus, ja istina todellien totuus.' Tästä seuraa, että arvioitaessa, puhuvatko
Venäjän johtajat tai alamaiset totta, voidaan käyttää kahta täysin
erilaista kriteeriä. Venäjällä lausuntoa ehkä pidetään "totena", koska
se on pravda, mutta lännessä se ehkä katsotaan epätodeksi, koska
se ei ole istina. ...
    Epätotuuden käsitteestä:... venäläinen tutkija suositteli välttämään
tyystin sanaa lie, joka on siihen englannissa liittyvän
tunnelatauksen vuoksi sopimaton kuvaamaan sitä yhteistä totuuden
kätkemisen salaliittoa, jota Venäjällä käytetään selviytymiskeinona.
Yksi ehdotettu vaihtoehtoinen ilmaus on  "funktionaalisen mytologian
kollektiivinen konstruointi".
Tämä kuvaa venäläisten taipumusta valehdella silkasta lojaaliudesta
maata tai järjestelmää kohtaan, jota ei voi muutoin perustellusti
puolustaa."

s.167 "Viekkauden perinteiset edut ilmenevät venäläisissä saduissa ja
kansantaruissa. Niiden lännessä tunnettuja nykyaikaisia, siistittyjä
versioita hallitsevat yleensä hyvyys, totuus, rehellisyys ja
kunnollisuus. Sen sijaan monet  venäläiset tarinat keskittyvät
edelleenkin periaatteeseen kto kogo perehitrit - kuka voittaa
kenet viekkaudessa- johon sisältyy oletus, että vastustajakin yrittää
juonitella viekkaasti ja kierosti. Tällaisessa psykologisessa
viitekehyksessä on helpompi ymmärtää, miksi venäläiset nykyisin
suhtautuvat epäluuloisesti lännen hyvää tarkoittaviin ystävyyden ja tuen
tarjouksiin."  ...
   Kun venäläisiä poliitikkoja syytetään vilpillisyydestä, siihen usein
vastataan sanomalla, että 'kaikki poliitikot valehtelevat'. Vaikka
väitteen uskottaisiin pitävän paikkansa, unohdetaan tehdä ero
hetkellisestä tarpeesta valehtelevien ja periaatteesta jatkuvasti
valehtelevien vallanpitäjien välillä. Länsimaisille poliitikoille -
lukuunottamatta Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa - valehtelu on
poikkeus eikä sääntö, ja he valehtelevat toivoen ihmisten uskovan heitä
(lännessä oletetaan valheiden olevan uskottavia, jotta niistä ei jää
kiinni). Venäläiset poliitikot ja viranomaiset valehtelevat usein
automaattisesti eivätkä välttämättä odota tai edes toivo, että heitä
uskotaan."

Epätotuudet toimivat myös vallan osoituksena, kirjoittaa Giles. Vaikka
kumpikin tietää että toinen on valehdellut niin heikompi osapuoli ei voi
haastaa, olipa hän alamainen Venäjällä tai sitten aseeton länsi Krimin
valloituksessa (josta Putin valehteli ettei siellä ole venäläisiä
sotilaita).
  Tuo kaksoisajattelu jne on ilmeisesti aina ollut tärkeää Venäjällä,

s. 170:
"Vuonna 1839 de Custine totesi, että Venäjä 'uudistaa faktoja se käy
sotaa todisteita vastaan ja voittaa tuon taistelun... sillä todisteilla
ei ole puolustajaa tässä maassa sen enempää kuin oikeudenmukaisuudella,
jos ne ovat valtion kannalta noloja.' Tämä herättää heti vastakaikua
länsimaisissa tutkijoissa, jotka yrittävät tunnistaa ja torjua
Moskovasta jatkuvalla syötöllä tulevaa ja jatkuvasti muuttuvaa
disinformaatiota."

s.171:
 "Terveen järjen alistamisen poliittisille tai ideologisille
imperatiiveille luultiin jo kauan sitten jääneen neuvostoajan
menneisyyteen, mutta nyt se on noussut uudelleen esiin. Tämä on johtanut
muun muassa siihen, että Moskovan kaupunginvaltuusto on ryhtynyt
torjumaan HI-viruksen leviämistä, mutta ei lääketieteellisistä syistä
vaan perusteenaan Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI)
raportti, jonka mukaan HI-virus on lännen Venäjää vastaan käymän
informaatiosodan ja kondomivalmistajien salaliiton seurausta."

Venäjälle WWII ja NL-aikaiset epämiellyttävät tapahtumat: Katynin
joukkomurha, Molotov-Ribbentrop-sopimus, Stalinin terrorin joukkohaudat,
Ukrainan Holodomor(nälänhätä) jne ovat arka paikka ja ne nykyään
tahdotaan kiistää  tai panna uhrien (Puola, Suomi..) omaksi syyksi.
Ilmeisesti venäläinen logiikka  menee näin: Jos lännen mukainen
historiankertoja tahraa armeijamme ja Venäjämme  häpeällä, niin häpeä
estää nuoria rekrytoitumasta ja olemasta ylpeä ja puolustamasta
maatamme. Siis historian "länsimainen totuus" on hirveä
turvallisuusuhka, "länsimainen totuus" on kuolettava
informaatiohyökkäysisku kohti Venäjän kansallista turvallisuutta! Ja
siksi se on ankarasti kiistäen torjuttava!
  Ja myös toisinpäin: Jos joku historian myytti (esim. WWII-
sankaritarina Moskovaa puolustaneista 28 Panfilovin miehestä) pitää yllä
kansallisylpeyttä niin sen on oltava totta. Ja tämän kumoaja (Moskovan
valtionarkiston johtaja Mironenko) sai hyvästä syystä potkut.

(Kuulostaako tutulle? Miten kävisi historioitsijoillemme Oula
Silvennoinen+co Venäjällä tai  PS-kansallismieliseksi muuttuneessa Suomessa?)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - lokakuu 08, 2020, 18:36:56
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa Louise Glück

Nobelin tämänvuotisen kirjallisuuspalkinnon saa yhdysvaltalainen runoilija Louise Glück.
Glückin nimi ei ollut mukana ennakkoveikkailuissa mahdollisesta voittajasta.

Glück on syntynyt New Yorkissa vuonna 1943.

Koronapandemian takia Tukholmassa ei joulukuussa ole tavanomaisia Nobel-juhlia, vaan niiden sijaan järjestetään televisioitava palkintoseremonia, johon palkinnonsaajat osallistuvat kotimaistaan.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006663061.html


Vuonna 1943 syntynyt Glück käsittelee tuotannossaan muun muassa traumoja, himoa, luontoa ja pitkälti omakohtaisia, henkilökohtaisia teemoja.
Glück julkaisi ensimmäisen Firstborn-runokokoelmansa vuonna 1968, ja hänen uransa lähti kovaan nousuun 1990-luvulla.

Glückin omasta runoudesta kertoo paljon se, että esseissään hän siteeraa usein T.S. Eliotia ja John Keatsia. Hänen oma tuotantonsa vertautuu sisältönsä ankaruudessa muun muassa Emily Dickinsoniin.


https://yle.fi/uutiset/3-11583728
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 09, 2020, 21:11:26
Nyt ei tullut afrikkalaista säälinobelistia, mutta silti täysin tuntematon ehdokas.
No, itse asiassa on jopa suomennettu jotakin, saa kirjastosta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 13, 2020, 22:34:46
/Suvi Auvinen: Lihan loppu, Kosmos, 2019/
  Odotin päänräjäyttäviä älynsäväyksiä Hararin tapaan, mutta ei tullut. Ehkä koska tiesin jo aika lailla. Tai ehkä siksi kun tämä on enempi hyvin tehty järjestelmällinen asiallinen tietokirja eikä revittelevä syyllistävä pamfletti. Tai kohde on väärä? Joku silmät kiinni tuotantoeläinten kanssa kuplassaan tähän asti elänyt  kepulainen saattaisi saada sävärit ja sydärit. Ja jos lehmän- ja sianliha loppuisi kaupasta, niin en jäisi kaipaamaan, itsellä ei ole lihanhimoa, toisin kuin Suvilla joka sellaisen myönsi. Hän onkin  joustaja, ns. fleksaaja, eikä täysvegaani.
  Kirjassa oli muuten nämä hauskat termit: kilarivegaani eli tiukkisvegaani. He menevät niin pitkälle etteivät suostu golf-kentälläkään lyömään palloa jos sen pinnassa on eläimistä tehtyä materiaalia.
  Yllättävää: Jo 200-300 vuotta sitten Englannissa jotkut ihmiset suuttui että suurilla peltoalueilla kasvatetaan ruokaa eläimille eikä suoraan ihmisille. Osaksi tämän takia osa rupesi kasvissyöjiksi. Suomessakin vielä n. 120-140 vuotta sitten kasvissyönti tarkoitti (punaisesta) lihasta kieltäymystä eli maito, munat ja kala kelpasivat ja silti heitä kutsuttiin 'kasvissyöjiksi'. Kasvisyönnille ja/tai lihasta kieltäytymiselle on nämä pääsyyt: terveydelliset syyt, eettiset syyt, taloudelliset syyt ja ympäristösyyt (ilmastosyy ja monimuotoisuuskato). Toki päälle voi tulla vaikkapa sosiaalipaineiset syyt: ei ilkeä enää syödä lihaa jos kasvissyöjien sos. paine on kova.

   Kirjassa ei ole yhtään kuvaa mikä on vahinko. Sivun 142 numerotiedot säväyttäisivät ihan toisella lailla jos ne olisivat edes tällaisella ASCII-grafiikalla:

Maapallon kaikkien nisäkkäiden biomassasta nykyään
   - 36% on ihmisiä
   - 60% on karjaa (nautoja, sikoja, broilereita, lampaita jne) ja
   - vain 4% on vapaita villieläimiä (hirvet, valaat, norsut, jääkarhut, myyrät jne)

Maapallon nisäkkäiden biomassan jakauma:

########## ########## ########## ###### 36% ihmiset
########## ########## ########## ##########
########## ########## ########## 70% karja
#     
<--- 4% villieläimet


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 16, 2020, 22:55:36
Viikolla tein ostoksilla poikkeuksellisen teon: Ostin kirjan. Heräteostoksena.
Pokkarihyllystä
/Jessikka Aro: Putinin trollit. Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, Kniga, 2019/
Hinta vain 12,90€.

Koska ei tarvi palauttaa minnekkään, niin ei ole hirmu kiirusta lukea...

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - lokakuu 16, 2020, 23:41:33
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - syyskuu 20, 2020, 17:25:56
/Keir Giles: Moskovan opit; Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä, Docendo, 2020/

- äänestys on rituaali, kansalainen on "passiivinen tarkkailija"
- Putin samaistuu ihmisten mielissä Venäjään.
   Antiputinilaisuus on useille "Äiti Venäjän vastaisuutta"
- Venäjä/läinen dominoi tilaisuuden tullen, yhteiskunta-kilpailu:
   suuremmalla on luonnollinen oikeus alistaa pienemmän valtaansa
- arvo ja kulttuuri periytyy, jota koulu ei muuta (suom. tutk. totesi   
   että hyvien länsimaisten arvojen kouluopetus menee hukkaan,
   ei toimi koska ympäröivän yhteiskunnan pitäisi muuttua myös)
- tsaari tai 'tsaari' on aina omistanut, muilla vain hallintaoikeus,
   joka voidaan ottaa pois milloin vain
- yksilö palvelee yhteiskuntaa eikä yhteiskunta yksilöä
- länsimaissa hymy on ystävällisyyden osoitus mutta venäläiselle hymy =
   epäilyttävä virne (vrt. Suomessa: ½7 ohjelmassa Belgiasta palanneelta
   koomikko Lindströmiltä kesti aikaa sopeutua ettei tuntemattomia
   ihmisiä tarvi/pidä tervehtiä, suomalaiset hämmentyy)
- lait ovat kompleksit ja ristiriitaiset; yksilöä suojaa
   viranomaisten laiskuus mutta vain jos hallinnolle uskollinen
   (eli toisinajattelijoille, oppositiolle, löytyy usein läkipykälä jota
   ovat rikkoneet ja josta heitä voi jahdata)
- armeijasta: pakkomielle.
- Venäjä on erityinen, se on uhrannut ja suojellut, sen on oltava   suurvalta (jotta voi suojella)
- mittaa suuruutta asevoimin (tämä heijastaa 1800-luvun arvoja)
- kunnioitus on tärkeää; länsimaissa kunnioitus saavutetaan
   ihailtavalla arvostuksella mutta venäjällä kunnioituksella
   tarkoitetaan vähän eri asiaa: "pelkäätkö minua?"
   (Kerrotaan että jos suomalainen pomo Venäjällä ajaa työmatkat
    pyörällä mersun sijaan niin hän menettää tyystin venäläisten alaistensa
    kunnioituksen, ehkä tämä tarkoittaa ns. venäläistä kunnioitusta)

- totuus ja 'totuus', jolla on venäjällä 2 eri astetta
   (Ennen Trumpia tämä alla olisi täysin uutta  ja outoa mutta nyt
    länsimaissakin tunnetaan käsite 'vaihtoehtoinen totuus' tms vaikka
    hakusessa sen ymmärtäminen edelleen on, ehkä venäläiset siksi tykkää
    Trumpista  koska hän puhuu kuin Venäjän 'tsaarit')

s.165 "Erään Venäjällä tehdyn sosiologisen tutkimuksen mukaan
"Demokraattiseen järjestelmään sisältyvä länsimainen oikeuskäsitys,
  jossa valheita pidetään syvällisenä ihmisoikeusloukkauksena, poikkeaa
  siitä, miten venäläinen valheisiin suhtautuu. Venäläiset [ottavat
  huomioon] tilanteen viitekehyksen, valehtelijan motiivit ja aikeet
  sekä sen, millaista taustatietoa valehtelijalla on tilanteesta.
    Toisin sanoen totuus on ehdollinen eikä absoluuttinen. Tämä
heijastuu venäjän kielen sanoissa, joita on tarjolla sille, mistä 
englannin kielessä käytettäisiin sanaa truth. Ensimmäinen mieleen
tuleva käännös on yleensä pravda, mutta vaihtoehtona on
istina, ja jos tunee näiden sanojen eron, ymmärtää paremmin
venäläisten omaleimaista suhtautumista totuuteen ja epätotuuteen.
  Pravda tarkoittaa totuutta, joka pitää yhtä yleisesti
hyväksyttyjen tapahtumien kanssa. Istina tarkoittaa totuutta, joka ylittää
maailmasta tunnettujen faktojen rajat. Pravda voi olla paikkansapitävien eettisten,
moraalisten tai juridisten normien mukainen. Mutta istina viittaa
metafyysisiin, muuttumattomiin totuuksiin elämästä, eksistenssistä
ja maailmankaikkeudesta. ... Tai pelkistäen 'Pravda on taktinen
totuus, ja istina todellien totuus.' Tästä seuraa, että arvioitaessa, puhuvatko
Venäjän johtajat tai alamaiset totta, voidaan käyttää kahta täysin
erilaista kriteeriä. Venäjällä lausuntoa ehkä pidetään "totena", koska
se on pravda, mutta lännessä se ehkä katsotaan epätodeksi, koska
se ei ole istina. ...
    Epätotuuden käsitteestä:... venäläinen tutkija suositteli välttämään
tyystin sanaa lie, joka on siihen englannissa liittyvän
tunnelatauksen vuoksi sopimaton kuvaamaan sitä yhteistä totuuden
kätkemisen salaliittoa, jota Venäjällä käytetään selviytymiskeinona.
Yksi ehdotettu vaihtoehtoinen ilmaus on  "funktionaalisen mytologian
kollektiivinen konstruointi".
Tämä kuvaa venäläisten taipumusta valehdella silkasta lojaaliudesta
maata tai järjestelmää kohtaan, jota ei voi muutoin perustellusti
puolustaa."

s.167 "Viekkauden perinteiset edut ilmenevät venäläisissä saduissa ja
kansantaruissa. Niiden lännessä tunnettuja nykyaikaisia, siistittyjä
versioita hallitsevat yleensä hyvyys, totuus, rehellisyys ja
kunnollisuus. Sen sijaan monet  venäläiset tarinat keskittyvät
edelleenkin periaatteeseen kto kogo perehitrit - kuka voittaa
kenet viekkaudessa- johon sisältyy oletus, että vastustajakin yrittää
juonitella viekkaasti ja kierosti. Tällaisessa psykologisessa
viitekehyksessä on helpompi ymmärtää, miksi venäläiset nykyisin
suhtautuvat epäluuloisesti lännen hyvää tarkoittaviin ystävyyden ja tuen
tarjouksiin."  ...
   Kun venäläisiä poliitikkoja syytetään vilpillisyydestä, siihen usein
vastataan sanomalla, että 'kaikki poliitikot valehtelevat'. Vaikka
väitteen uskottaisiin pitävän paikkansa, unohdetaan tehdä ero
hetkellisestä tarpeesta valehtelevien ja periaatteesta jatkuvasti
valehtelevien vallanpitäjien välillä. Länsimaisille poliitikoille -
lukuunottamatta Donald Trumpin hallintoa Yhdysvalloissa - valehtelu on
poikkeus eikä sääntö, ja he valehtelevat toivoen ihmisten uskovan heitä
(lännessä oletetaan valheiden olevan uskottavia, jotta niistä ei jää
kiinni). Venäläiset poliitikot ja viranomaiset valehtelevat usein
automaattisesti eivätkä välttämättä odota tai edes toivo, että heitä
uskotaan."

Epätotuudet toimivat myös vallan osoituksena, kirjoittaa Giles. Vaikka
kumpikin tietää että toinen on valehdellut niin heikompi osapuoli ei voi
haastaa, olipa hän alamainen Venäjällä tai sitten aseeton länsi Krimin
valloituksessa (josta Putin valehteli ettei siellä ole venäläisiä
sotilaita).
  Tuo kaksoisajattelu jne on ilmeisesti aina ollut tärkeää Venäjällä,

s. 170:
"Vuonna 1839 de Custine totesi, että Venäjä 'uudistaa faktoja se käy
sotaa todisteita vastaan ja voittaa tuon taistelun... sillä todisteilla
ei ole puolustajaa tässä maassa sen enempää kuin oikeudenmukaisuudella,
jos ne ovat valtion kannalta noloja.' Tämä herättää heti vastakaikua
länsimaisissa tutkijoissa, jotka yrittävät tunnistaa ja torjua
Moskovasta jatkuvalla syötöllä tulevaa ja jatkuvasti muuttuvaa
disinformaatiota."

s.171:
 "Terveen järjen alistamisen poliittisille tai ideologisille
imperatiiveille luultiin jo kauan sitten jääneen neuvostoajan
menneisyyteen, mutta nyt se on noussut uudelleen esiin. Tämä on johtanut
muun muassa siihen, että Moskovan kaupunginvaltuusto on ryhtynyt
torjumaan HI-viruksen leviämistä, mutta ei lääketieteellisistä syistä
vaan perusteenaan Venäjän strategisten tutkimusten instituutin (RISI)
raportti, jonka mukaan HI-virus on lännen Venäjää vastaan käymän
informaatiosodan ja kondomivalmistajien salaliiton seurausta."

Venäjälle WWII ja NL-aikaiset epämiellyttävät tapahtumat: Katynin
joukkomurha, Molotov-Ribbentrop-sopimus, Stalinin terrorin joukkohaudat,
Ukrainan Holodomor(nälänhätä) jne ovat arka paikka ja ne nykyään
tahdotaan kiistää  tai panna uhrien (Puola, Suomi..) omaksi syyksi.
Ilmeisesti venäläinen logiikka  menee näin: Jos lännen mukainen
historiankertoja tahraa armeijamme ja Venäjämme  häpeällä, niin häpeä
estää nuoria rekrytoitumasta ja olemasta ylpeä ja puolustamasta
maatamme. Siis historian "länsimainen totuus" on hirveä
turvallisuusuhka, "länsimainen totuus" on kuolettava
informaatiohyökkäysisku kohti Venäjän kansallista turvallisuutta! Ja
siksi se on ankarasti kiistäen torjuttava!
  Ja myös toisinpäin: Jos joku historian myytti (esim. WWII-
sankaritarina Moskovaa puolustaneista 28 Panfilovin miehestä) pitää yllä
kansallisylpeyttä niin sen on oltava totta. Ja tämän kumoaja (Moskovan
valtionarkiston johtaja Mironenko) sai hyvästä syystä potkut.

(Kuulostaako tutulle? Miten kävisi historioitsijoillemme Oula
Silvennoinen+co Venäjällä tai  PS-kansallismieliseksi muuttuneessa Suomessa?)






-------------
-----------
----------
Erittäin valaisevaa!Kiitos tästä!
:)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - lokakuu 20, 2020, 09:58:21
Kuuntelin ja luin loppuosan tästä kirjasta.

https://www.johnnykniga.fi/kirja/howard-jacobson/shylock-ikuinen/9789510435144

Tällainen kirjallisuus ei ehkä ole sitä, mihin "vapaaehtoisesti" koskisin. Minun kaltaiseni hajamielinen henkilö tahtoo mennä sekaisin - varsinkin jos aloittaa keskeltä - henkilöistä eli kuka on kuka, ja mikä on ihmisten suhde. Tällainen hidastempoinen pienten asioiden ja pitkin keskustelujen tarina menisi elokuvana joku Al Pacino pääosassa. Loppuratkaisu on yllättävä. Tai no..
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 26, 2020, 21:51:46
Suvi Auvinen ja Jessikka Aro, noitahan minä kirjallisuudelta haluan... :'(
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - marraskuu 02, 2020, 19:43:35
Haluaisin lukea myös uutta kotimaista kaunokirjallisuutta, siis nuoremman polven (=kaikki alle 40-v.) tuottamaa kirjallisuutta, mutta kerta toisensa jälkeen törmään samaan ongelmaan: huonoon kieleen. Tarkoitan nyt sitä, että sanojen merkitys on selvästi huonosti ymmärretty (lauserakenteisiin en tässä yhteydessä edes tartu...). Äskettäin yritin lukea erään kunnianhimoisen ja arvostustakin saaneen kolmikymppisen kirjailijan kirjaa, mutta törmäsin heti pahoihin kompasteluihin kirjan kielessä. Kirjailija ei esimerkiksi ymmärtänyt kiireinen ja kiireellinen sanojen eroa. Ilmeisesti kirjan kustannustoimittajakin on nuorempaa polvea, koska tätä ei ollut korjattu. Olen arvostanut mainitun kirjailijan radiohaastatteluja ja pidän häntä kyllä älykkäänä ym, mutta en voi lukea hänenkään kirjojaan, koska niiden kieli on niin huolimatonta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 03, 2020, 21:32:40
Toki aina nykykirjallisuudestakin enin osa on käyttökirjallisuutta, ehkä jopa roskaa. Harvoja sellaisia on, jotka säilyvät tuleville sukupolville.
Kulttuurimme tuottaa paljon, mutta kuten aina musiikista/kirjallisuudesta/taiteesta puhuen, vain 1% oikeasti on sitä säilymisen arvoista. Loput unohdetaan.
En tässä kritisoi kulttuurin tuottamista, totean vain, että vähää siitä lopulta muistetaan 100 vuoden päästä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Lognessa - marraskuu 03, 2020, 22:25:04
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 03, 2020, 21:32:40
Toki aina nykykirjallisuudestakin enin osa on käyttökirjallisuutta, ehkä jopa roskaa. Harvoja sellaisia on, jotka säilyvät tuleville sukupolville.
Kulttuurimme tuottaa paljon, mutta kuten aina musiikista/kirjallisuudesta/taiteesta puhuen, vain 1% oikeasti on sitä säilymisen arvoista. Loput unohdetaan.
En tässä kritisoi kulttuurin tuottamista, totean vain, että vähää siitä lopulta muistetaan 100 vuoden päästä.

100 vuoden päästä ihmetellään ajan oloja, eikä tajuta, että sata vuotta sitten kirjallisuudessa oli jo viitteitä tulevasta.

Toisaalta kirjallisuus voi ja saa olla myös viihdettä tai terapeuttisia vastauksia kysymyksiin, mitä lukija miettii omassa elämässään juuri tässä ajassa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - marraskuu 05, 2020, 17:41:20
Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)


https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 06, 2020, 23:16:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - marraskuu 05, 2020, 17:41:20
Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)


https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html
On saletti, etten lue yhtäkään noista, koska tiedän olevan "poliittisesti ja näkemyksellisesti valittuja" kirjoja. Muuthan eivät palkintoja saa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - marraskuu 09, 2020, 19:56:43
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 06, 2020, 23:16:42
Lainaus käyttäjältä: Amore - marraskuu 05, 2020, 17:41:20
Kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaat 2020:

Kaunokirjallisuuden Finlandian esiraatiin kuuluivat tänä vuonna ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuori, kulttuuritoimittaja Suonna Kononen ja yrittäjä Maija Kuusi.
Esiraati valitsi ehdolle kuusi romaania. Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee kapellimestari Hannu Lintu. Voittaja paljastetaan 25. marraskuuta 2020.

Ann-Luise Bertell: Heiman (Förlaget)

Ritva Hellsten: Raija (Aviador)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (WSOY)

Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)

Heikki Kännö: Runoilija (Sammakko)

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä (Karisto)


https://www.is.fi/viihde/art-2000007140610.html
On saletti, etten lue yhtäkään noista, koska tiedän olevan "poliittisesti ja näkemyksellisesti valittuja" kirjoja. Muuthan eivät palkintoja saa.

Toope hyvä, Finlandia-palkinto ei ole mikään valtiollinen tunnustus, vaan osa kirja-alan markkinointiponnisteluja. Se on siis kaupallinen myyntiponnistus. Onko niin, että vastustat markkinataloutta vai mikä se poliittisen vastustuksen kohde tässä on?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 10, 2020, 00:58:58
Ehkä se kaikkien tietämä poliittinen agenda, joka vaikuttaa noiden palkintojen myöntämiseen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 15, 2020, 18:29:23
Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 15, 2020, 19:05:30
Saksojen sulatto oli startti Euroopan taloudelliselle ja poliittiselle yhdentymiselle Unioniksi. Neuvostoliiton ja Suomen YYA-sopimus raukesi Albertvillen olympialaisten jälkeen, ja Suomi reagoi liekanarun katkeamiseen
nokkelanvikkelästi: maasta tuli EU:n jäsen 1995. Hornat-hävittäjiä shoppailtiin jenkeistä ja Suomen ilmavoimista
tehtiin alta aikayksikön Naton ilmavoimiksi muutettavat. Kun satelliittikanavat löivät läpi 1990-luvun puolivälissä,
Yle pani kansansivistystavoitteet mappiin ja lisäsi viihteen määrää.
  Suomessa oli saatananmoinen lama 1990-luvun alussa, pankit luhistuivat luottotappiomonttuihin, ja työttömyys
ampaisi kolmesta prosentista kuuteentoista prosenttiin. Kun näistä syövereistä toivuttiin, vanhat työpaikat oli
rationalisoitu pois, ja ihmiset päätyivät uudenlaisiin duuneihin yksityiselle hyvinvointisektorille, kiinteistöalalle ja
sekatavarakauppaan myymään kaikenkirjavaa hyödytöntä roinaa.
  Kesken laman tarjoili vammalalaissyntyinen Mauri Tapio Kunnas suomalaisten piristykseksi eepoksensa Koirien
Kalevala
, joka on julkaisemisensa 1992 jälkeen ollut kymmenille, ei , sadoille tuhansille suomalaisille lapsille ainoa
linkki kansalliseepokseen. Ja pätevä linkki se onkin.

Näin sanailee uuden kirjansa Suomi (Teos, 2020) loppupuolella s. 461 kirjailija, teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme.
Hän voitti Finlandia palkinnon 2017 jolloin piti väkevän puheen "Opetelkaa ruotsia, juntit"-loppulauseella josta eräs ministerikin suuttui verisesti.
  Minulla ei ollut ennakkoaavistustakaan minkälainen kirja oli. (Romaani, tietokirja, essee?) Lähinnä se oli sitten faktoihin (?) pohjautuvaa paljolti Kalevalaan ja kansanrunouteen ja kirjallisuuden historiaan keskittyvä, jossa ajoittain pompitaan herra Hurmeen päähänpistojen myötä vapaasti paikassa ja suvuissa ja ajassa eestaas, kuitenkaan enempi minua häiritsemättä.
  Hän murtaa, niiltä jotka ei vielä tiedä, suomalaiskansallisen ylpeyden myyttejä. Emme keksineet saunaa tervaa emmekä viinaa, ne on tuontitavaraa. Kalevala on Lönnrotin teos enemmän kuin katajaisen muinaiskansan ääni tai tarina jne. Suomalaisuusaatteen keksijät ja ideologisoijat, sokeastikin, ovat pääosin rannikon suomenruotsalaisia. Ihailivat kansanrunoja ja kansaa (ideaalia) monien osaamatta suomea! Ilman ruotsinnosta ja myöhemmin saksannosta Kalevala olisi jäänyt tuntemattomaksi ja unohduksiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 17, 2020, 22:29:10
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 15, 2020, 18:29:23
Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?
Edustaa sitä 10%:a, muu media ja yliopistovaikutus on kovin vasemmistolaista. Tukisin mieluummin vähemmistönäkemystä tässä.
Koska hirvittää tuo vasemmistovaikutus/painostus.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - marraskuu 25, 2020, 21:47:32
Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Lognessa - marraskuu 25, 2020, 23:03:12
Lainaus käyttäjältä: Amore - marraskuu 25, 2020, 21:47:32
Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101

Onkohan lähetys normaalisti ollut Finalandiatalossa kutsuvieraiden kuorruttamana, kun aiemmin ei ole sattunut silmään.
Aiemmiin äitini osti aina voittajakirjan ja se kiersi suvussa. Sanoin aina, että lukekaa rauhassa ja lopulta päättyi tänne, eräpäivättömien kirjojen hautausmaalle

Seurasin koruttoman lähetyksen. Kirjat painuivat paremmin mieleen kuin aiemmilla kausilla. Kiinnostaa lukea sekä lastenkirja että tietokirja. Tietokirjassa oli sodanajan kuvausta kun tanssi oli kielletty. Tuskin tuolla tietämyksellä pelkästään palkinto irtosi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 26, 2020, 00:26:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 17, 2020, 22:29:10
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 15, 2020, 18:29:23
Viimeisimmässä Ruben Stillerissä kuulosti Markku Ruotsila tunnustavan että hänellä on poliittinen agenda, oikeisto agenda. (Hän muuten taisi uskoa vieläkin Trumpin voittavan). Pitäisikö meidän jättää kirjansa lukematta ja kehumatta (YLE:ssä) ja palkitsematta kun hänellä on poliittinen agenda?
Edustaa sitä 10%:a, muu media ja yliopistovaikutus on kovin vasemmistolaista. Tukisin mieluummin vähemmistönäkemystä tässä.
Koska hirvittää tuo vasemmistovaikutus/painostus.
SKP-läisiä lienee paaaljon pienempi vähemmistö, ehkä 0,1% nykyään. Sitä kirjallisuutta lukisit/tukisit erityisesti koska vielä pienempi vähmmistö joka ei saa enää ääntään kuuluviin mediassa? ;D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 26, 2020, 22:55:01
Lainaus käyttäjältä: Amore - marraskuu 25, 2020, 21:47:32
Tietokirjallisuuden Finlandian voittivat Seija-Leena Nevala ja Marko Tikka kirjalla Kielletyt leikit, kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Anni Kytömäki kirjalla Margarita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anja Portin kirjalla Radio Popov.

https://yle.fi/uutiset/3-11665101
Luultavasti taas niitä kirjoja, joita en aio lukea.
Kovin poliittinen ja "sopiva" tuo palkinto lienee nykyään.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 27, 2020, 23:12:04
"Turvapaikka uutisissa" on kirja, jota olen nyt lukemassa.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/turvapaikka-uutisissa-9789527410011 (https://www.adlibris.com/fi/kirja/turvapaikka-uutisissa-9789527410011)
Aika loistavalta vaikuttaa.
Odottamassa on Tolkienin "The Fall of Gondolin".
Amatööritolkienistina tuo on aika must!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 11, 2021, 08:25:32
Laitan itselleni kirjanmerkiksi muutaman kirjan jotka pitäisi lukea:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007725643.html
Fingerporin paha kirja
https://rosebud.fi/2020/?sivu=tuote&ean=9789511365976
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - helmikuu 13, 2021, 20:29:27
Lainaus käyttäjältä: Amore - syyskuu 04, 2020, 16:01:50
Ylen Kulttuuriykkösessä mm. kääntäjä Lotta Toivanen kertoo tuoreesta Louisin suomennoksesta Väkivallan historia.

https://areena.yle.fi/audio/1-50548440

Hieman samaa aihepiiriä kuin Edouard Louisin Väkivallan historia käsittelee Niko Hallikaisen romaani Kanjoni. Kirjailijan mukaan kirja on niin täynnä (homo)seksiä, että tullaan seksin tuolle puolen, johonkin muuhun. En lähtökohtaisesti ole kiinnostunut seksiä tursuilevista kirjoista, mutta Hallikaisen haastattelu Ylen Kulttuuriykkösessä oli niin kiinnostava, että saatanpa harkita hänen kirjansa lukemista, jos se kirjaston hyllystä sattuu vastaan tulemaan. Ohjelmassa kuullut lukunäytteet antoivat vaikutelman poikkeuksellisen taitavasta kirjoittajasta.

Kanjonin miesten väliset suhteet pursuavat toksista maskuliinisuutta: vahingollisia, stereotyyppisiä käsityksiä siitä, mitä tavoiteltava miehisyys on.

Se on kovuutta, pärjäämisen ihannointia, omien tarpeiden täyttämistä toisen toiveista piittaamatta, fyysistä ylivertaisuutta, valtaa ja väkivaltaa.
– Toksinen maskuliinisuus leijailee kaiken yllä. Gay-deittikulttuurissa on paljon valtapositioita, alfa- ja beta-asetelmia. Mielestäni siitä kärsivät kaikki miehet jonkinasteisesti. Myös ne, jotka sitä myrkyllistä valtaa käyttävät.

Alistaminen ja nöyryyttäminen ovat Hallikaisen havainnon mukaan nopeasti levinneet seksuaalisista alakulttuureista valtavirtaan.
– Jos avaa minkä tahansa pornosivuston, on se sitten homo- tai heteropornoa, niin se kuhisee materiaalia, jossa alfan roolissa joku mies nöyryyttää toista osapuolta.

Kanjonin päähenkilö janoaa hetkittäin alistamista, erityisesti seksissä, eikä oikein tiedä miksi. Kun tilanne on ohi, seuraa hirveä häpeä, omien halujen täydellinen torjunta, hyi helvetti -reaktio ja sulkeutuminen, Hallikainen kuvailee.
– Kirjan kertoja on esimerkki siitä, että ihminen haluaa jotain ymmärtämättä miksi...

– Olen kokenut miesten väliset suhteet meksikolaisena kukkotappeluna, josta vain toinen selviää hengissä. Minua kiinnostaa se, mitä maskuliinisuudelle tapahtuu homosuhteessa.

Kanjoni käsittelee myös suostumuksen puutetta. Kirjassa kohtaamiset ovat usein armottomia.

Ainakin yksi Kanjonin seksuaalisen aktin kuvauksista täyttää helposti raiskauksen tunnusmerkistön.

...Hallikaisen mielestä luokkatausta vaikuttaa kaikkeen, myös seksuaalisuuteen, omien halujen ymmärtämiseen ja omanarvontuntoon...

Hauskanpito on kaikkien nettideittailun maailmassa hortoilevien tunnistama eufemismi satunnaiselle seksille. Mutta seksi, edes tai varsinkaan sattumanvarainen, ei ole aina hauskaa. Ei ainakaan Niko Hallikaisen mielestä.

Hallikainen kuvailee romaaniaan yritykseksi tuoda sävyjä keskusteluun seksistä.
– Seksi on joskus hirveän depressiivistä. Siinä voi olla kaikkea, mikä ei ole niin hauskaa. Seksi on harmaata aluetta, paikka, jossa tapahtuu siirtymiä ja jossa rikotaan pintaa.

Seksiin ja parisuhteisiin liitettävä onnellisuuden vaatimus ja olettama johtaa Hallikaisen mielestä ihmisiä harhaan.


https://yle.fi/uutiset/3-11734628

https://areena.yle.fi/audio/1-50712076
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 13, 2021, 22:06:14
Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä? :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - helmikuu 14, 2021, 12:01:11
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 13, 2021, 22:06:14
Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä? :)

Hah, et sinä lue naisten kirjoittamia kirjoja, joten et tiedä niistä mitään.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 15, 2021, 22:21:00
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 14, 2021, 12:01:11
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 13, 2021, 22:06:14
Niin, seksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Joskus melkein toivoisi, että naiskirjailijatkin uskaltaisivat kertoa seksistä naisina ja vapaina ihmisinä ilman patriarkaalista painostusta. Vai olenko ajastani jäljessä? :)

Hah, et sinä lue naisten kirjoittamia kirjoja, joten et tiedä niistä mitään.
Juu, sarkasmi ei ole minun asiani, sitä toki juuri yritin. :P
Vihjailin juuri sitä, että katjaketut sun muut kirjoittavat naisten seksuaalisuudesta, kun voisivat kirjoittaa jostain tärkeämmistäkin asioista... En ehkä mieslukijana ole heidän yleisöään? Minustahan naiskirjallisuus on täynnä tuota "naisten seksuaalisuuden" tuomista, ainakin mitä olen arvosteluista lukenut.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 15, 2021, 23:14:23
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 11, 2021, 08:25:32
Laitan itselleni kirjanmerkiksi muutaman kirjan jotka pitäisi lukea:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007725643.html
Fingerporin paha kirja
https://rosebud.fi/2020/?sivu=tuote&ean=9789511365976
Laitanpa perään omani:
-Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia (sarjakuvakirja?)
-Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta
-Simon Elo: Poliittiset mustelmani
-?Median valtaajat - teknojätit..?
-Unna Lehtipuu + Mustakallio: Pidä paras puheesi
-Higgins: Bellingcat
-Adam Rutherford: How to Argue with a Racist
-David Wallace-Well: Asuinkelvoton maapallo.  (Ilmastonmuutos)
   -- https://www.bbc.co.uk/sounds/series/m000f5g4
-Kirjoja: Koulumies, Jyrki: kirjoja 2
          Sean Carroll: Something deeply hidden
          Christian Rönnbacka: pollaridekkarit
           Kenneth Eriksson: Kovat kadut  ammattirikollisten jäljillä
          Thomas Elfgren : ?  (Ruandasta adoptoinu, Haagin kv-tu..ist.)
(Lista on osin epämääräisiä muistiinpanoja. Joka tapauksessa
liian monta lukematonta kirjaa eessä ja takana...).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 06, 2021, 08:22:07
90 vuotta viruksen jälkeen ja mitä sitten tapahtui..
974. sivuun edennyttä nettisarjakuvatarinaa interaktiivisilla reunakommentaareilla.
https://sssscomic.com/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stand_Still,_Stay_Silent
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 07, 2021, 00:17:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 06, 2021, 08:22:07
90 vuotta viruksen jälkeen ja mitä sitten tapahtui..
974. sivuun edennyttä nettisarjakuvatarinaa interaktiivisilla reunakommentaareilla.
https://sssscomic.com/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stand_Still,_Stay_Silent
Vaikka arvostan sarjakuvataidetta, en koskaan ole ymmärtänyt mangaa tai ylipäänsä japanilaista sarjakuvatyyliä. Vieroksun kovasti tuota.
Mutta likettäjänsä kaikilla.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 07, 2021, 00:18:55
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 15, 2021, 23:14:23
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 11, 2021, 08:25:32
Laitan itselleni kirjanmerkiksi muutaman kirjan jotka pitäisi lukea:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007725643.html
Fingerporin paha kirja
https://rosebud.fi/2020/?sivu=tuote&ean=9789511365976
Laitanpa perään omani:
-Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia (sarjakuvakirja?)
-Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta
-Simon Elo: Poliittiset mustelmani
-?Median valtaajat - teknojätit..?
-Unna Lehtipuu + Mustakallio: Pidä paras puheesi
-Higgins: Bellingcat
-Adam Rutherford: How to Argue with a Racist
-David Wallace-Well: Asuinkelvoton maapallo.  (Ilmastonmuutos)
   -- https://www.bbc.co.uk/sounds/series/m000f5g4
-Kirjoja: Koulumies, Jyrki: kirjoja 2
          Sean Carroll: Something deeply hidden
          Christian Rönnbacka: pollaridekkarit
           Kenneth Eriksson: Kovat kadut  ammattirikollisten jäljillä
          Thomas Elfgren : ?  (Ruandasta adoptoinu, Haagin kv-tu..ist.)
(Lista on osin epämääräisiä muistiinpanoja. Joka tapauksessa
liian monta lukematonta kirjaa eessä ja takana...).
Nurmen ja Elo:n kohdalla voimakas polititoitumisvaroitus.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - huhtikuu 10, 2021, 14:56:20
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 07, 2021, 00:17:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 06, 2021, 08:22:07
90 vuotta viruksen jälkeen ja mitä sitten tapahtui..
974. sivuun edennyttä nettisarjakuvatarinaa interaktiivisilla reunakommentaareilla.
https://sssscomic.com/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stand_Still,_Stay_Silent
Vaikka arvostan sarjakuvataidetta, en koskaan ole ymmärtänyt mangaa tai ylipäänsä japanilaista sarjakuvatyyliä. Vieroksun kovasti tuota.
Mutta likettäjänsä kaikilla.
Koronapandemia antaa tarinalle uuden tulkintakehyksen. Kun toimet viruksen leviämisen estämiseksi eivät ole enää vain mielikuvitusta kutkuttavaa scifiä vaan jokapäiväistä arkea, Stand Still Stay Silent muistuttaa, että huonomminkin voisi mennä.
https://voima.fi/arvio/stand-still-stay-silent-sarjakuvassa-tutkitaan-viruksen-tuhoaman-yhteiskunnan-jaanteita-pohjolassa/


(https://i.redd.it/dto7m4flvpf51.png)
https://www.reddit.com/r/agedlikewine/comments/i5txo7/stand_still_stay_silent_commenting_on_covid19_all/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 16, 2021, 23:43:47
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 10, 2021, 14:56:20
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 07, 2021, 00:17:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 06, 2021, 08:22:07
90 vuotta viruksen jälkeen ja mitä sitten tapahtui..
974. sivuun edennyttä nettisarjakuvatarinaa interaktiivisilla reunakommentaareilla.
https://sssscomic.com/
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Stand_Still,_Stay_Silent
Vaikka arvostan sarjakuvataidetta, en koskaan ole ymmärtänyt mangaa tai ylipäänsä japanilaista sarjakuvatyyliä. Vieroksun kovasti tuota.
Mutta likettäjänsä kaikilla.
Koronapandemia antaa tarinalle uuden tulkintakehyksen. Kun toimet viruksen leviämisen estämiseksi eivät ole enää vain mielikuvitusta kutkuttavaa scifiä vaan jokapäiväistä arkea, Stand Still Stay Silent muistuttaa, että huonomminkin voisi mennä.
https://voima.fi/arvio/stand-still-stay-silent-sarjakuvassa-tutkitaan-viruksen-tuhoaman-yhteiskunnan-jaanteita-pohjolassa/


(https://i.redd.it/dto7m4flvpf51.png)
https://www.reddit.com/r/agedlikewine/comments/i5txo7/stand_still_stay_silent_commenting_on_covid19_all/
Kivaa, jos yhteiskunnassa esitetään tuollaisia näkemyksä, eikä kielletä. Pelottavaahan olisi, jos somea tai kansalaispalautetta joku poliittinen suuntaus haluaisi rajoittaa...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - toukokuu 31, 2021, 10:24:33
Mikä on Hesarin luetuin palsta? "Oikaisuja" kenties?

Odotan, tuleeko "Oikaisuja" palstalle oikaisu siitä, kun kirjallisuusarvostelija osoitti tietämättömyytensä tämän päivän lehdessä. En kerro, mistä on kyse ennen kuin oikaisu tulee - ja vaikka sitä ei tulisikaan, kerron ehkä sittenkin käsitykseni asiasta.

Kirjallisuusarvostelija ei esittänyt väärää tietoa, mutta hän kirjoitti eri asiasta kuin kirjailija oli kirjoittanut ja paljasti siten, ettei hän ilmeisesti tiedä erästä asiaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - toukokuu 31, 2021, 11:09:10
Lainaus käyttäjältä: Kopek - toukokuu 31, 2021, 10:24:33
Mikä on Hesarin luetuin palsta? "Oikaisuja" kenties?

Odotan, tuleeko "Oikaisuja" palstalle oikaisu siitä, kun kirjallisuusarvostelija osoitti tietämättömyytensä tämän päivän lehdessä. En kerro, mistä on kyse ennen kuin oikaisu tulee - ja vaikka sitä ei tulisikaan, kerron ehkä sittenkin käsitykseni asiasta.

Kirjallisuusarvostelija ei esittänyt väärää tietoa, mutta hän kirjoitti eri asiasta kuin kirjailija oli kirjoittanut ja paljasti siten, ettei hän ilmeisesti tiedä erästä asiaa.

Nyt taitaa olla liian kryptistä.  ::)

Älä viivyttele selkokielisen vastauksen antamisessa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - toukokuu 31, 2021, 12:37:46
^
^^

Juu. Faktoja kehiin!
Nyt ei ole pääsyä Helsinganskaja Pravdaan, joten ei ole mitään toivoa mysteerin ratkaisemiseen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - toukokuu 31, 2021, 13:32:48
Ehkä hätäilin tässä asiassa ja tein liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä puutteellisen tiedon perusteella. Arvostelu koskee Timo Sandbergin kirjaa "Desantti". Arvostelun lopussa on seuraava toteamus: 

Historian ja fiktion yhdistely on hallittua. Yksi kömmähdys on pakko oikaista: Yhdistyneet Kansakunnat luotiin vasta syksyllä 1945.

Kritiikki on perusteltu, jos Sandberg on kirjoittanut nykyisestä YK:sta sellaisten tapahtumien yhteydessä, jotka ovat tapahtuneet ennen YK:n perustamista. Tämä on selvää. Mutta jos Sandberg onkin tarkoittanut sota-aikaista liittoutumaa, josta käytettiin nimeä yhdistyneet kansakunnat, tällöin hän ei ole tehnyt kömmähdystä, vaan sen on tehnyt kriitikko. Koska en ole lukenut kirjaa, en pysty sanomaan, kumman kannalle vaaka kallistuu.

Wikipedia: 

Akselivaltoja vastaan taistelleet liittoutuneet 26 valtiota allekirjoittivat tammikuussa 1942 Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen, jonka pohjana toimi Atlantin julistus ja jossa käytettiin ensimmäistä kertaa termiä Yhdistyneet kansakunnat. Liittoutuneiden lisäksi julistuksen allekirjoitti 21 muuta valtiota.

Helsingin Sanomien uutisessa 19.11.1943 on seuraava maininta yhdistyneistä kansakunnista. Uutinen käsittelee Moskovan kokousta ja ulkoasiainministeri Hullin selostusta siitä:

"Yhdistyneet kansakunnat ovat offensiivissa ja vihollisemme kärsii tappion toisensa jälkeen, mutta voittoa voidaan kiirehtiä vain siten, että yhdistyneet kansakunnat jatkavat etumatkansa hyväksikäyttämistä ilman vähintäkään herpaantumista tai tieltä poikkeamista."

Uutisessa viitataan myös sodan jälkeiseen aikaan ja yhdistyneiden kansakuntien rooliin siinä.

"Sodan jälkeen tulevat yhdistyneet kansakunnat ja niiden liittolaiset omaamaan samat yhteisen kansallisen turvallisuuden edut laillisen maailmanjärjestyksen, rauhan, asianomaisten kansakuntien poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen."

Nykyinen YK syntyi edellä mainitun sota-aikaisen yhdistyneiden kansakuntien ja sen periaatteiden pohjalle.

Jos Sandberg on jatkosodan aikaan sijoittuvassa romaanissaan viitannut yhdistyneisiin kansakuntiin sellaisena järjestönä kuin se tuolloin oli olemassa, hän ei ole tehnyt kömmähdystä. Mutta kuten alussa totesin, ehkä minun ei olisi kannattanut tehdä johtopäätöksiä asiasta, josta en tiedä kuin osan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 01, 2021, 22:37:06
Lueskelen nyt Tom Phillipsin kirjaa "Ihmiset, näinkö munasimme kaiken (2018)".  Melkoista vihervasurilaista länsimaasyyttelyä, valikoitujen faktojen ohella.
Pitää vähän irvistellä tuon poliittisen näkemyksen ja historian "muotoilua", jotta ongelmien syyt saadaan valkoisiin miehiin.
Kirjoittaja toki on "humoristi".
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 01, 2021, 22:42:45
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 31, 2021, 12:37:46
Nyt ei ole pääsyä Helsinganskaja Pravdaan, joten ei ole mitään toivoa mysteerin ratkaisemiseen.
Et pääse, ellet ole oikeaoppinen...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - kesäkuu 01, 2021, 23:11:39
Käteen on tarttunut kirjastosta nämä:
- Unna Lehtipuu, Antti Mustakallio: Elämäsi paras puhe. Alma Talent, 2021.
- Adam Rutherford: Vastaväitteitä rasisteille; Ihmisrotujen historia, tiede ja todellisuus. Bazar, 2020.
- Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista. Gummerus, 2021.
- Jan Sundell: Hippokrateen soturi; Dr Bodyn taistelu lihaskunnon ja lääketieteen puolesta. Docendo, 2021.

Nyt on jokunen pulma: Runsaudenpula, ramppikuume ja aika. Mistä aloittaa?
Kesällä ei enää huvittaisi kuluttaa kesää kamalasti syvällä kirjain parissa...muuten kesä on äkkiä ohi.
Huomasin turvonneeni edellisten kirjain parissa kun liikuin liian vähän ja yöuntakin nipisti. 
1. kirja pitäisi lukea 1:ksi mutta kun se on niin paksuntuntuinen..
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - heinäkuu 22, 2021, 20:52:03
Lueskelen juuri "Fraenkel ja Manvell":n elämäkertaa Herman Göringistä. Melkoinen sosiopaatti oli jo lapsesta lähtien.
Tietyt luonteenpiirteet kyllä ajavat poliitikoksi...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - heinäkuu 25, 2021, 13:48:35
Saksalaista tämäkin:

Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008081353.htmlKorjaaminen kielletty! Saksalaiskirjailijan satiirisessa romaanissa eletään kulutusyhteiskunnan armoilla, ja hekotuttavia hulluuksia riittää

Marc-Uwe Klingin hulvaton dystopia repii ilon irti digitulevaisuuden älyttömyyksistä.

Laitan tämän kirjan tänne muistiin. Kun alkaa tulla pahanlaiset räntäkelit niin tämän lukeminen voi olla paikallaan, munatotia hörppiessä takkatulen loimussa sisäfilettä sulatellessa.

Tulee mieleen, että moni kirja ja elokuva ennusti natsivallan tuloa ja seurauksia. Olisiko tässä vastaava teos koskien kulutusta ja digitaalista tulevaisuutta, mikä taitaa osin jo ollakin täällä. Muutos tapahtuu koko ajan mutta emme huomaa, koska se etenee pienin askelin.

Muutenkin, kannattaa olla kiinnostunut siitä, mitä tulee tapahtumaan ja miksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - elokuu 12, 2021, 02:57:38
/Bill Bryson: Keho: Opas asukkaalle, WSOY, 2020/

Toimittaja (maallikko) Bryson osaa kirjoittaa pätevän näköisesti ja hauskasti ihmiskehosta ja lääketieteen historiasta.
Kirja on vielä kesken, mutta silmiinpistävästi Bill ja minä panimme merkille miten moni lääketieteen
nero ja keksijä, nobelistikin, on seonnut, kusi noussut hattuun, elostellut, riidellyt, huijannut tai muuten tuhrinut maineensa hävettäväksi.  Esimerkiksi tukehtumisen estävän Heimlichin otteen keksijä huijasi ja hölmöili niin paljon että
jenkkien SPR ei enää käytä Heimlichin ote nimikettä vaan muutti sen: abdominal thug:ksi.
  Kosmologi Kari Enqvist sanoi kerran että tieteilijöiden joukko täynnään hulluja. Ja tänään sain tietää että koronarokote-kieltäjien pelastetaanlapset.fi:ssä löytyy allekirjoittajista 25 lääkäriä ja nippu hoitajia jotka haluaa estää lasten rokotuksen. Koska lääkäreitä on Suomessa n. 25 275 niin näitä "hulluja" on onneksi pompannut esiin vain noin 0.1%. ("Hulluudestaan" huolimatta/ansiolla he silti tuskin kuuluvat tieteen ruudinkeksijöiden kärkijoukkoon.)

JK. Luin loppuun. Kirjassa kuvatusta USA:n kehnosta terveys+hoitotilanteesta kirjoitin tänne pitkälti: https://kantapaikka.net/index.php/topic,1430.msg104717.html#msg104717
  Pikkusen alkoi ärsyttämään kun sanoi liian usein taudeista ettemme tiedä syytä tai ei olla hajullakaan (esim. Alzheimer) tai mitä tekee (jokin proteiini tai hormoni).  Kuitenkin Alzheimerin riskitekijöistä tiedetään, ja Brysonkin toteaa, ne on usein aika samoja kuin sydän- ja verisuonitautien riskit. + aivojen käyttämättömyys on riski.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 14, 2021, 22:41:46
Tiede on politisoitunut, vasemmiston vaikutuksesta.
Luultavasti kirjallisuuskin, kysykää vaikka Timo Hännikäiseltä!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - elokuu 14, 2021, 23:05:06
Edwardin giljotiini oli heittänyt kirjallisuusesittelyjäni Rasismi Suomessa -ketjuun:

/Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista,  Gummerus, 2021, (alkuteos 2017)/
- https://kantapaikka.net/index.php/topic,481.msg103589.html#msg103589

/Adam Rutherford: Vastaväitteitä rasisteille. Ihmisrotujen tiede ja todellisuus, Bazar 2020/
- https://kantapaikka.net/index.php/topic,481.msg103881.html#msg103881


btw. /Bill Bryson: Keho: opas asukkaalle, WSOY, 2020/ s. 352-
      -https://kantapaikka.net/index.php/topic,1430.msg104717.html#msg104717
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 15, 2021, 00:01:35
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 14, 2021, 23:05:06
Edwardin giljotiini oli heittänyt kirjallisuusesittelyjäni Rasismi Suomessa -ketjuun:

/Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista,  Gummerus, 2021, (alkuteos 2017)/
- https://kantapaikka.net/index.php/topic,1430.msg104717.html#msg104717

/Adam Rutherford: Vastaväitteitä rasisteille. Ihmisrotujen tiede ja todellisuus, Bazar 2020/
- https://kantapaikka.net/index.php/topic,481.msg103881.html#msg103881
Ehkä minäkin voisin ruikuttaa, se vaan ei olisi uskottavaa.
Kertokoot mustat itse, mitä ovat luoneet ja verratkoot saavutuksiaan siihen, mitä valkoinen mies on luonut.
Paskasta tehty maja ei ole saavutus, katedraali on.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - elokuu 29, 2021, 02:06:04
/Jean-Jacques Felstein: Auschwitzin naisorkesteri, Minerva 2021/
Kirjoittajan Elsa-äiti oli ollut ranskan-(belgian)juutalainen viulisti Auschwitzin vankileirillä. Äiti ei juuri koskaan* puhunut kokemuksistaan vaikka näki kyllä öisin painajaisia ja käyttäytyi normaalia kylmemmin sodan jälkeen syntynyttä poikaansa kohtaan, joten natsileiri jätti epäsuorasti poikaankin jälkiänsä. Äiti ehti menehtyä syöpään USA:ssa (poika oli jäänyt Eurooppaan sukulaisten tms hoiviin) pojan ollessa vielä nuori.  Äidin menneisyyden arvoitus ei jättänyt poikaa rauhaan ja hän  koitti otti äidistään selvää haastattelemalla muita orkesterista henkiinjääneitä eri puolla Eurooppaa ja USA:aa ja Israelia. Siitä tämä kirja.
  Orkesterilla oli kaksi tehtävää Auschwitsissä: 1) Tahdittaa juutalaisia(jalkoja samaan rytmiin) niin että heitä oli helpompi laskea töihin mennessä ja tultua. 2) Viihdyttää natseja.  Orkesteri tarjosi helpomman työn ja suurempi mahis jäädä henkiin, vaikka nälkää näkivätkin ja taudeille alttiita. Toisaalta kammottava aivoristiriita joillekin: kaunis musa vs kammottava paikka ja sitten vielä natsihirviöiden viihdyttäminen.
  Orkesterinjohtaja Alma Rose oli niin vaikutusvaltainen että jopa natsit totteli häntä(!) kun vaati hiljaisuutta.
Silmiinpistävää: Leirin puolalaiset saivat ruokaa omaisiltaan ja voivat aika paksusti. He halveksivat juutalaisia niin että heittivät ylijäämä ruokaa mieluummin lattialle tai roskiin kuin juutalaisille. Kerran he tunkeutuivat sisään harjoitussaliin valittaen: orkesterin soitettua Marseljeesia ettei juutalaisten kuulu sitä soittaa ja laulaa. (Vaikka kirjoittajan äiti oli ranskalainen!. Se on vähän sama kuin joku Suomessa valittaisi Mannerheimin näyttelijän tai Maamme-laulajan ihonväriä vääräksi.) Mutta nämä kohdat tekee sen että Puolassa tätä lienee vaikea julkaista, julkaisija tai kirjoittaja saattaisi rikkoa siellä nykyistä kansallismielistä (typerää) lakia. No, ainakaan puolalaiset tuskin tykkää kaupasta ostaa tämmöstä kirjaa.
Hauska kohta: Jälkeen WWII:n Elsa-äiti muutti Saksaan jossa muotikaupan perusti ja poika huomasi omituista: että äiti alkoi puhua  saksaa murteellisemmin kuin selvästi osasi. Muoti myy paremmin jos saksaa puhuva puhuu ranskalaisella vivahteella. :D

*Ilmeisesti aukesi pojalleen vain kerran, sen jälkeen  kun oli vienyt poikansa katsomaan Anne Frankin päiväkirjaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 02, 2021, 23:25:57
Naisia naisia naisia.. aina vain naisia.. kirjoissani viime aikoina.
Luin loppuun jo jonkin aikaa sitten:

  /Kamala Harris: Totuuden puolella, Johnny Kniga,2021/
Kamala luki juristiksi, alkoi syyttäjäksi, pääsi piirisyyttäjäksi, kohosi osavaltionsa Kalifornian oikeusministeriksi ja lopulta  nousi varapresidentiksi. Kirjassa tuli esiin että hän on heikkojen ja pienten puolta. Silloinkin jos tekee pikkuväärin, pikkurikoksia. Isoille rikoksille hän on armottomampi. Suuret yritykset ja pankit voivat olla todella häikäilemättömiä, esim. 2008 talouskriisin jäljiltä isot JP Morgan + co alkoivat Kaliforniassa häätää tuhansia ihmisiä asunnoistaan pihalle (kirjaimellisesti!) vaikka osoittautui että ne talot ei lopultaan edes kuuluneet pankille.
Oikeusministerinä hän sai tähän jotain oikeutta aikaan.
  Oikeusministerinä hän alkoi puhua koululintsaamista vastaan ja projektia sen hoitamiseksi. Ensin ihmeteltiin kamalasti mitä se oikeusministerille kuuluu. Mutta kaukonäköisesti ja ennaltaehkäisevästi kyse on siitä että onneton syrjäytymisen ja lopulta rikollisen aikuisen ura on hyvin usein alkanut ensin lapsena koululintsaamisesta. Syyt voivat olla mitättömät, esim likaiset vaatteet tai vaihtovaatteiden puute eikä ilkiä tulla kouluun. Eräs ratkaisu oli esim. järjestää kouluun oma pesukone/suihku/pukutilat, jossa voi peseytyä tai vaihtaa vaatteet ennen koulun alkua. Kamala Harrisin toimenpiteillä koululintsaaminen vähentyi 23%.
  Obaman hallinto soitti sitten kerran ja ehdotti häntä koko USA:n oikeusministeriksi. Hän harkitsi +: ja -:t mutta lopulta päätyi että em. projekti ja muut mielenkiintoiset Kaliforniassa oli kesken, ja siksi oli kanttia sanoa Obamalle ei.
  Kun Kaliforniassa oikeus julisti homojen avioliiton lailliseksi, niin osa uskovista nosti siitä kanteen USA:n Korkeimpaan oikeuteen. Kamala Harris jurstina ja syyttäjän ihmetteli miten se on mahdollista kun eihän sivulliset (uskovat) ole siinä edes osallisina (kärsijöinä). Tähän kuten moneen muuhunkin miehellään Dougilla oli sopiva sanonta "Mitäs se sun luutas hankaa?". :D Lopulta Korkein oikeus lopulta julisti homoliitot lailliseksi, ei ainoastaan Kaliforniassa vaan  USA:n jokaisessa osavaltiossa.
  Kirjasta kuitenkin välittyy, varsinkin loppupuolella, yltiöoptimistinen kuva, kaikki palveluksessaan ovat olleet niin hienoja ihmisiä, että alkoi mennä imelyyden puolelle. Ehkä kirja oli silottelua oman presidenttiehdokkuudenkin eteen?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 03, 2021, 00:03:15
/Michelle Obama: Minun tarinani. Otava, 2018/
bestselleri-listalla kärkipaikoilla Suomessa ollut. Kuulemma kehuttu. Ainakin se tuntuu rehellisemmältä ja elämänmakuisemmalta kuin edellinen Harrisin kirja. Michelle Robinson lukee itsensä juristiksi mutta huomaa yksinäisessä huonessa upeassa lakifirmassa käsittelevänsä firmojen oikeuksien asioita jotka ei tyydytä häntä. Hän huomaa noudattaneensa odotuksia, vanhempien, omien, yhteisön jne. Että hänen piti pyrkiä mahdollisimman pitkälle. Kunnes huomaa että työ ei tyydytä.
  Lopulta hän suhteiden kautta löytää kaupungista julkiselta puolelta työn joka tyydyttää: Hän palvelee ihmisiä ja saa toimia ihmisten kanssa. Vaikka vuosipalkka putoaisi puoleen $60 000:sta. Toinen syy on Barack Obama, joka saa Michellen ajattelemaan muutakin uraa, opetti riskinottoa, opetti muuttamaan elämänsuuntaa.
  Tässä välissä aiemmin em. lakifirmassa hän oli ehtinyt tutustua Barack Obamaan, joka harjoittelijana herätti huomiota ja hänestä kuiskuteltiin jo ennen tuloa firmaan että hänen yliopiston lakitieteen professorinsa oli kehunut Barackia älykkäimmäksi tunnetuksi opiskelijaksi. Michelleen nämä kehut eivät tehneet vaikutusta, hyvännäköinen oppinut musta saattaa häkellyttää valkoiset ympärillään hypettämään miestä aivan upeaksi mitä hän ei oikeasti ole, hän ajatteli. Mutta vähitellen Michelle ja Barack ihastuvat ja sitoutuvat toisiinsa muutamassa kuukaudessa.  Barack vei(muistaakseni) Michellen eka treffeilleen baariin ruosteisella keltaisella Datsunilla. Lisäksi Barackin poikamiesboxi oli lähinnä vain pelkät patjat lattialla + valtavasti kirjoja joihin hän oli sijoittanut kaikki rahansa. Barack oli hyvin lukenut ja lukeva nuori mies: Valtiotieteitä, filosofiaa... 

Barackilla oli älytön itsevarmuus ja luottavainen, toisin kuin epävarma Michelle. Kun heille oli parina pula rahasta niin Barack älyttömässä itsevarmuudessaan: Hän kirjoittaa kirjan ja saa siitä sitten rahaa. Tämä ällistytti Michelleä.
(Tiedämme Suomessakin että jotain 1% kirjoista läpäisee julkaisun esteet ja pääsee markkinoille). Ehkä suositukset ja että Barack opetti yliopistossa teki sen että hän sai Unelmia isästäni-kirjasta ennakkomaksun. Lopulta Barack innostui poliittisesta aktiivisuudestansa niin että kirja unohtui tekemättä ja vuoden päästä yhtiö alkoi periä $40 000 sakkona takaisin. Onneksi toinen kustantamo suostui maksamaan sakon Barackin puolesta ja otti sen kontollensa. Lopulta Barack meni Balin saarelle mökkiin ja 100% keskittyen kirjoitti kirjan valmiiksi. Se menestyi vain vähän,
mutta kun jostain syystä John Kerry kutsui Barack Obaman, silloin miehen täydestä tuntemattomuudesta, yllättäen puhumaan demokraattien puoluekokoukseen, niin Barackin puhe oli niin hyvä ja ja innostava että jotkut näki hänessä jo silloin presidenttiainesta. Samalla hänet aletttin tunnistaa kaduilla ja kirjansa myynti nousi kuin raketti. Kirjan tuloilla Obamat sai ostettua uuden asunnon.
  Michelle mietti käytännön asioita, Barack suuria. Kerran Michelle havahtui yöllä siihen miten Barack valvoi. Naisena Michelle varmaan luuli että Barackia valvottaa käytännön ongelmat: henk. koht. tai perheen ongelmat, ja kysyi "Mikä mietityttää?" Barack kääntyi hiukan virnuillen: "Tuloerot".
  Michelle oli epäpoliittinen, politiikka ei kiinnostanut eikä kiinnosta häntä. Siihen nähden hänen oli vaikeuksia Barackin kanssa koska menetti Barackin politiikalle jo varhain, niin että mies oli harvoin kotona. Michelle kaipasi Barackia. Vasta sitten presidentiksi päästyään Barack oli aina kotona. Kun heillä oli illallinen valkoisen talon yläkerrassa niin Barack nousi hissillä perheensä luo syömään, joka ilta. Palaten takaisin työhuoneeseen yömyöhään työskentelemään.
  Kun Barack oli POTUS, niin Michelle oli FLOTUS(First Lady of the United States). Hän sai tehdä mitä tahansa. Ensiksi hän valmistutti Valkoisen talon ruohokentälle puutarhapalstan, jotta perhe saisi tuoreita kasviksia pöytään. Alkuvastustuksen jälkeen se osoittautui menestykseksi. Tämä kaikki lähti siitä aiemmin kiireisenä uraäitinä hän huomaamattaan turvautui liikavalmisruokiin ja järkyttyi kun lääkärit totesi lapsiensa lihovan (kuten muutkin lapset) ja tarvitsevan terveellisempää ruokaa. Aluksi tuntui nöyryyttävältä että hän joutui pyytämään avukseen apulaisen ruoanvalmistukseen mutta se kannatti: lapset alkoi saada terveellisempää kasvisruokaa. Tämä siis ennnen valkoista taloa ja tämä apulainen tuli myös valkoiseen taloon sitten.
  Michelle alkoi levittää kasvispitoisemman, täysjyväisemmän jne ruoan merkitystä kouluihin ja lapsiperheille. Hän sai myös joidenkin ruokajättien taipumaan terveellisempiin ruokiin, kouluruokiin. Tämä FLOTUKSEN maineen ja toiminnan vaikutus kerrottiin näkyvän tilastoissa, 2-3-vuotiaiden lihavuuskehitys alkoi pysähtyä.
  Michellen ja muiden ero Barack Obamaan ja muihin poliitikoihin näyttää olevan tämä: Barackilla ja muilla poliitikoilla on älytön itseluottamus ja tahto, lannistumattomuus tappion edessä, eli vaikka häviää vaalit, hän uskoo että nousee taas seuraavalla kerralla kuntaas Michelle+co tavikset olisivat luovuttaneet jo ajat sitten. Barack on optimisti, Michelle pessimisti.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 03, 2021, 00:23:44
Obama oli kupla.
Hänhän sai Nobelinkin vain ihonvärinsä vuoksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 06, 2021, 00:44:44
^Enemmän nobeleita ja älyä ja siveellisyyttä ja kr-uskoa kuin teillä rikollisilla persuilla ikinä. Valittakaa yläkertaan. ;D
  (Barack eteni nopeasti osittain siksi että siellä ne valkoiset kilpailijat paljastui rikollisiksi tms seksihulluiksi ja putosivat
   ennen vaaleja, no republikaanithan on USA:n persuja - siis rikollisia, tekopyhiä, itsekkäitä ja moraalittomia. ;D ).

Ja sitten viimeinen nainen ennen miehiä.
/Megan Rabinoe: Yksi elämä. WSOY, 2021/
Megan Rabinoe (s. 1985) on USA:n ja v. 2019 FIFA: maailman paras naisjalkapalloilija.  Kirja on hänen (ja perheensä) elämänkerta.
  Hän on rempseä, suorapuheinen ja kirja sai nauramaan useammin* ja enemmän kuin nuo edelliset nais-kirjat yhteensä. Kolme kertaa kultaa voittaneessa joukkueessa MM- ja olympiatasolla hän on ollut paras tai yksi parhaista. Usein ratkaisija.
  Hän jo muutaman vuoden ikäisenä kaksossiskonsa kanssa pelasi hulluna jalkapalloa. Meni sen pallon kanssa aina läheisen puun ympäri. Ihan kuin pakkomielteinen into. Ei hänellä pitkään aikaan ollut tavoitetta, kunhan vaan saa pitää hauskaa pallon kanssa, näin pitkälle jotain murrosikään ellei lukioonkin asti vaikka jo varhain pelasi joukkueissa (aluksi poikajoukkueessa ennenkuin isä perusti tyttöjoukkueen).
  Hän tuli kaapista ulos v. 2012 Out-lehdessä. Hän tajusi olleensa lesbo vasta jotain 18v yliopistossa. Hän vähän suuttui siskolle ja vanhemmilleenkin että ne arvasi että hän on mutta hän ei itse tajunnut sitä eikä hänelle kerrottu tai edes tiennyt tämmöstä suuntautumisvaihtoehtoa. Hän ihmetteli vain kun tytön vaatteet kiinnosti vähemmän, itse asiassa jo 5-6- vuotiaana hän ihaili isoveljeään niin että pukeutui poikien vaatteisiin kuten hän. (Tämäkin vihjaa että homoseksuaalisuuden piirteitä voi ilmetä/syntyisin jo paljon ennen murrosikää). Kun hän pitkästä aikaa tapasi toisessa kaupungissa opiskelevan+pelaavan kaksossiskonsa ja kertoi olevansa lesbo niin sisko: "Ai, niin minäkin", joka yllätti Meganin.  Lukijalle tehdään selväksi että naisjoukkueessa on paljon lesboja, harva vain uskaltaa tulla kaapista. Meganin "siippa" koripallotähti Sue Bird kun lopulta tuli kaapista ulos niin hän totesi saman kuin Megan: se vapauttaa mielen ja pelitkin alkaa sujua paremmin. Sue oli määrätietoisempi ja kurinalaisempi harjoittelija ja ruokavaliossa ja hän tartutti tämän laiskempaan Meganiin, joka alkoi myös harjoitella määrätietoisemmin ja kurinalaisemmin ja pelit parani.
  Megan on kotoisin Pohjoisesa Kaliforniasta joka on varsin konservatiivista seutua, ja vanhemmilleen (erit. äidille) hänen suuntautumisensa ei ollut aluksi miellyttävä yllätys.
  Megan Rabinoe ja muut tytöt olivat palkkakuopassa mutta naisina ja epävarmoina he eivät ehkä osanneet aktivoitua vaatimaan kunnon palkkaa. He voittavat MM-kisoja mutta miehet pelaa niin surkeasti etteivät pääse edes karsinnoista läpi ja silti miehet vetää moninkertaista palkkaa. Lukija voi kuvitella että naispelaajia ei niin katsella tv:ssä joten ei mainoksia ei rahaa. Tämäkään pointti ei päde. Naisjalkapallo on USA:ssa katsotumpaa ja suositumpaa kuin miesjalkapallo! Naisjalkapallo tuo liitolle enempi rahaa kuin vie, miesjalkapallolla päinvastoin.
Naisjalkapallo on itse asiassa ollut viime vuodet kovassa nosteessa USA:ssa. (Vrt. Suomessakin naisjääkiekkokin kovassa nosteessa ja ovat palkkakuopassa, melkein rahattomia).
  Megan oli aktivistina nostamassa naispalkkavaatimuksia esiin mutta jo aiemmin hän Colin Kaepernickin innoittamana
kieltäytyi seisomasta ja myöhemmin polvistui USA:n kansallislaulun aikaan. Siitä nousi valtava kohu. Samalla hän kieltäytyi (ja muut naiset perässä) tulemasta Valkoiseen taloon jonne häntä(heitä) kutsui eräs sovinisti-härski-rasisti äärioikeistolainen pressa.
  Kun Megan kaksossiskonsa kanssa sai tietää isänsä äänestäneen Trumpia (Megan sanoi syyksi valheellisen Fox Newsin katselemisen) niin siskokset ei puhuneet isälleen mitään kuuteen viikkoon.

* Megan selitti että isohko perhe jossa tottui puhumaan kovaan ääneen että sai sanansijaa. Kaksosiskokset saattoi pelikentällä haukkua toisiaan pahastikin mutta se ei ollut niin pahaa kuin kuulosti, se oli heidän tapansa parantaa peliään, katsojat ja toverit kuitenkin oli usein kauhuissaan.
s. 68: Lukioaikaan Kaksossiskonsa kanssa olivat hävinneet pelin ja istuivat maassa. Siihen aboutti aikuinen isoveli tuli kommentoimaan:
Michael alkoi piestä suutaan: "Ihan uskomatonta, että te hävisitte!" hän sanoi. "Sinähän hallitsit koko peliä! Todella uskomatonta!" ... Katsoin veljeäni. Häneltä oli viikkoa aiemmin lähtenyt tappelussa hammas, eikä sitä ollut vielä hoidettu kuntoon. "Luuletko sinä hampaaton takamaiden sisäsiittoinen, että pärjäisit paremmin?" kysyin. En huutanut, mutta sanoin ilkeästi, niin että kaikki vaikenivat ja tuijottivat.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 07, 2021, 22:58:49
Tuohan on se queervalittaja, joka polvistuu fentanyylirikollisen edessä ja halveksuu USA:n lippua.
Juu, ei kiitos tuollaisille.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 07, 2021, 23:17:02
^Kumma kun alipalkasta ei saa valittaa. Ja jotkut valittaa valituksesta kirjallisuusnurkassa.
Olet siis tuplavalittaja. Aina valitat täällä. Ja "Mitäs se sun luutas hankaa" ku ei edes täällä oo käyny? ;D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 07, 2021, 23:47:07
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - syyskuu 07, 2021, 23:17:02
^Kumma kun alipalkasta ei saa valittaa. Ja jotkut valittaa valituksesta kirjallisuusnurkassa.
Olet siis tuplavalittaja. Aina valitat täällä. Ja "Mitäs se sun luutas hankaa" ku ei edes täällä oo käyny? ;D
Tuo nainen ei ole alipalkattu yleisömääräänsä nähden.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 08, 2021, 22:18:48
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 07, 2021, 23:47:07
Tuo nainen ei ole alipalkattu yleisömääräänsä nähden.
No paljonko Megan saa palkkaa ja paljonko on yleisöä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 08, 2021, 22:33:51
Jos joku urheilija vetää tuhansien yleisöä ja joku toinen miljoonayleisöä, noiden ei pidä olla samoin palkattuja.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 08, 2021, 23:39:24
Aspergeriaaliset piirteetkö ne vaivaa kun jaksan naputtaa.. :D

/Megan Rabinoe: Yksi elämä. WSOY, 2021/ s.134-135:
Olimme saaneet valtavasti julkisuutta ja huomattavasti aiempaa enemmän TV-katsojia. Yhdysvaltojen jalkapalloliitto tarjosi siitä huolimatta ykköstason pelaajille vain noin 70 000 dollarin vuosipalkkaa, eikä siihen liittyvä bonusjärjestelmä ollut lähelläkään miesten vastaavia. Miesten maajoukkueen pelaajat saivat joka ottelusta minimibonuksen riippumatta siitä, miten ottelu päättyi, kun taas naiset saivat bonusta pelkistä voitoista ja silloinkin vain jos voitettu joukkue oli FIFA:n taulukon kymmenen parhaan joukossa. Parhaiten palkatut naisten maajoukkueen pelaajat saivat vuodessa korvauksia 38 prosenttia miesten vastaavista. Jos sekä miesten että naisten joukkue pelasi vuodessa kaksikymmentä ystävyysottelua, miehet ansaitsivat keskimäärin 263 320 dollaria, naiset taas 99 000. Ja niin edespäin. Olimme olympialaisten alla maailman paras naisten joukkue. Miesten joukkue oli 35. paras, eikä se edes päässyt koko kisoihin.

Tuossa viitattiin tuleviin Lontoo 2012 olympiakisoihin.

/Megan Rabinoe: Yksi elämä. WSOY, 2021/ s.170 kappale Yhtäläisen palkan tavoittelu:
No, sori vaan. Silloin ei pidä olla mukava, kun miespuolinen maajoukkuepelaaja saa harjoitusottelun tappiosta 5000 dollaria ja nainen voitosta 1350 dollaria (eikä yhtään mitään tasapelista tai tappiosta); kun naisten maajoukkue ylitti vuonna 2015 tulo-odotukset 16 miljoonalla dollarilla ja miesten joukkue tuotti tappiota; kun jopa matkojen yhteydessä maksettavissa päivärahoissa on eroja (naiset saavat 50 dollaria päivältä, miehet 62,50 dollaria).

Rabinoe pelasti Ranskassa ammattilaisena lyhyen aikaa jolloin sai 14000 dollaria kuussa.  Katsojia katsomoissa oli mainittu 3 000 ja 21 000. (Suomen SM-liigassa katsojia oli v.2018 keskimäärin 4067.)

/Megan Rabinoe: Yksi elämä. WSOY, 2021/ ss.  221 ja 222-223 kappaleessa Ansaitseminen:
Tienasin vuonna 2018 noin puoli miljoonaa dollaria. ... Tosiasiassa Nike-sopimukseni oli vuonna neuvoteltu neljän vuoden sopimus, jota ennen olin juuri loukannut eturistisiteeni, ja sain siitä noin 80 000 dollaria vuodessa.
...
FIFA:n omien laskelmien mukaan naisten MM-finaalia katsoi vuonna 2015 maailmanlaajuisesti 850 miljoonaa ihmistä, joista 25 miljoonaa oli Yhdysvalloissa, mikä teki siitä Pohjois-Amerikan historian katsotuimman jalkapallo-ottelun. Miesten finaalia vuonna 2018 katsoi puolestaa 1,1 miljardia ihmistä, joista vain 14 miljoonaa oli Yhdysvalloissa.

Ranskalaiset, Nike ym sponsorit kyllä maksaa kivasti, ainakin huipuille, mutta miehinen USA:n jalkapalloliitto on nihkeän epätasa-arvoinen. 2019 se kuitenkin ilmoitti yllättäen tuplaavansa naispelaajien palkat. Mistä into ja mistä hihasta tuo tuplaus, miksei triplaus tms?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 08, 2021, 23:50:33
Joskus menetetty kirjatilaisuus alkaa vähän harmittaa.
Ilmaishyllyyn (saa ottaa/laittaa eli vaihtaa) oli yllättäen ilmestynyt paksu sininen
     Oxford Dictionary of English.
Lähes 2000 sivua. Selailin ja hyvin yksityiskohtainen oli, tosin ääntämisohjeet oli oudot kuin säädetty engelmanneille.
Kun ajattelin että Internet löytää jo ja tuommoista hirmua ei lue iltalukemisena sängyssä, niin jätin sitten. Mutta sukulainenpa olisi ottanut kun mainitsin! Parin päivän päästä takaisin mutta se oli jo mennyt. :(


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - syyskuu 11, 2021, 21:29:04
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - syyskuu 08, 2021, 23:50:33
Joskus menetetty kirjatilaisuus alkaa vähän harmittaa.
Ilmaishyllyyn (saa ottaa/laittaa eli vaihtaa) oli yllättäen ilmestynyt paksu sininen
     Oxford Dictionary of English.
Lähes 2000 sivua. Selailin ja hyvin yksityiskohtainen oli, tosin ääntämisohjeet oli oudot kuin säädetty engelmanneille.
Kun ajattelin että Internet löytää jo ja tuommoista hirmua ei lue iltalukemisena sängyssä, niin jätin sitten. Mutta sukulainenpa olisi ottanut kun mainitsin! Parin päivän päästä takaisin mutta se oli jo mennyt. :(
Luetko sinä sanakirjaa sänkylukemisena? Ilmeisesti et kuitenkaan.
Itse teen joskus ristikoita ennen nukkumista, mutta ei ole hyvä asia, kun päässä pyörivät nukkuessayrittäessä nuo sanat synonyymeineen ja eufemismeineen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 11, 2021, 23:06:44
^Joo-o ja selälläni lattialla. Obaman kirja on jo aika raskas ylläpidettäväksi... mutta onneksi olen voimallut bodarin suuntaan. ;D

JK. Obaman kirja tuli luettua läpi, tuli persiin alla koska oli pikalaina. En ehtinyt muistiinpanoja paljon laittaa.
Yksi asia on naurattanut viime aikoina. Obama aloitteli politiikan uraansa osavaltiovaaleissa ja ensimmäisissä vaalimainoksissa hän antoi nauraa itselleen: ~"Valitse Obama, se isokorvainen." :D Jollainhan sitä pitää uuden erottua. :D Myös kun oli jo presidentti ja kävivät Gizan pyramideilla niin siellä oli hieroglyfien joukossa piirros: pitkä soikio isoin korvin. Obaman seuruen kanssa naureskelivat että "taisi olla sukulainen". :D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: urogallus - syyskuu 25, 2021, 18:43:59
Cormac McCarthysta oli juttua tuolla toisaalla. Taitaa olla aika lukea Blood Meridian uudestaan.

LainaaWhatever in Creation exists without my knowledge exists without my consent.
https://www.youtube.com/watch?v=75LfsSTrrc0


Hämmentävä kirja. Valistuksen paha henki on valloillaan Villissä Lännessä, ja paljon muuta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - syyskuu 27, 2021, 12:57:09
^
Hauskaa, että mainitsit. Itse en ole lukenut Verimeridiaania vieläkään, vaikka on kyllä pitänyt jo ajat sitten. Se oli jälleen samalla mielessä, kun McCarthystä toisaalla kirjoitettiin. Olen lukenut Tien ja Menetetyn maan, mutta niiden lukemisestakin on jo aikaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 28, 2021, 21:31:04
/Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki; Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan. Tammi, 2021/

Ensin mediapläjäys, aivan just äsken löytämäni Iltis-juttu:

5 vaarallisinta terveyshumpuukia – tarkista tästä, että et ole haksahtanut valheisiin
Terveydellä on rahastettu ja huijattu törkeästi kautta aikain.
o Ihmisistä on terveyttä tavoitellen poistettu litrakaupalla verta.
o Rodun rappeutumisen pelossa tuhansilta ihmisiltä on viety pakolla kyky lisääntyä.
o Vaarallisia rokkotauteja on pidetty välttämättöminä lapsen kehitykselle, minkä vuoksi rokotuksista on kieltäydytty.
– Me olemme kaikki vähän tyhmiä. Jos kuvittelet, että sinulla ei ole sokeita pisteitä, olet varmasti väärässä.
Näin ravistelee toimittaja, uskontotieteilijä Juha Matias Lehtonen
...
1. Veren poistaminen
2. Kriisin kautta terveeksi
3. Rokotteiden vastustaminen
4. Rodun rappeutumisen pelko
5. Sairaudet salaliiton syytä

- https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/848f958c-8526-491b-9326-66f01fe9ca69

Sitten omia muistiinpanoja Lehtosen kirjasta:
- kirja on raskaan hyvin referoitu joka viitenroa kohti on usein 3-5  lähdettä!
- maasäteily ja taikavarpu: maasäteilyn idean sai saksalainen Pohl 1930 kun radioaktiivinen säteilyn vaarat alkoi
  selvitä. Pohl väitti vaarallista "maasäteilyä" tulevan maan suonista.
- "taktinen muistinmenetys": moni humpuuki-pioneeri "unohti" mistä  aiemmista opeista oli saanut ideansa ja väitti
  keksineen itse uutena. Tai "ikivanhaa viisautta"
- puoskarien ja humpuukimaakarien jahtaus viranomaisten ja lääkärien toimesta usein vain kasvatti näiden
"kapinallisten" suosiosta kansan keskuudessa.
- humpuukihoidot usein korostaa oireita, oireiden mukaista hoitoa,  oireita jopa pahennetaan koska se on
  tervehtymisprosessin merkki!
- humpuukihoidot saattaa määritellä ihmisen "puoliterveeksi" joka vaatii  hoitoa eli terve ihminen leimataan sairaaksi
  joka tarvii ostaa  humpuukia.

s.174 Räsäsen mäntyuutejuoma:
"Räsänen alkoi myydä mäntyuutetta nimellä Terveysjuoma. Juoman oli tarkoitus parantaa kaikki sairaudet, kunhan sitä nautti kymmeniä litroja eli yli tuhannen markan hintaisen kuurin. Terveysjuomasta muodostui hetken aikaa yksi Suomen tunnetuimmista vaihtoehtoisista syöpälääkkeistä. Erään  vuonna 1979 laaditun tutkimuksen mukaan Terveysjuoma oli oululaisten syöpäpotilaiden parissa toiseksi  suosituin kansanomainen hoitomuoto heti koivuntuhkalipeän jälkeen."

s.218 Ylivieskan raudakyläläinen Anni Anttila oli kuullut ja alkoi  levittää koivuntuhkalipeän syöpää parantavan vaikutuksen ilosanomaa. (~1949). Myös lääketehdas Orion innostui kehittämään koivuntuhkaa   vastaavia Miral-tabletteja ja vei ulkomaillekin kunnes vienti  Ruotsiin ja USAn kiellettiin, Miralilla ei havaittu parantavaa  vaikutusta.

s.219 "Edelleen vuonna 1979 koivuntuhkalipeä oli ainakin Pohjois-Suomessa suosituin lääketieteen ulkopuolinen syöpähoito. Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa haastatelluista syöpäpotilaista joka viides oli käyttänyt ainetta. Samoihin aikoihin, myös  pH-humpuukiin uskonut Nykypostin kolumnisti, luontaisparantaja Pentti Kossila levitti tuotteen ilosanomaa reumapotilaille. ... Tutkijat myös tekivät pienimuotoisen rottakokeen. Tulokset olivat linjassa aiempien havaintojen kanssa: koivuntuhkalipeän nauttiminen ennemmin korotti syöpään sairastuneiden rottien kuolleisuutta kuin laski sitä."

s.382- kappale "Mitä on nykyaikainen rokotevastaisuus?"
...
"Wakefield onnistui huijaamaan niin monia siksi, että viranomaiset ja terveysvalistajat eivät ymmärtäneet
rokotevastaisuuden ja rokote-epäröinnin perimmäisiä syitä. He luulivat, että kansalaiset välttelevät rokotteita tyhmyyttään ja tietämättömyyttään. Rokotevastaisuutta yritettiin torjua tiedotuskampanjoilla, vaikka todellisuudessa
rokotteista kieltäydyttiin ennen muuta luottamusvajeen takia. Taustalla piili kysymys arvostuksista: ketä terveyskansalaisen kannattaa kuunnella ja millä perusteella?^1455
   Oppineet valistajat ovat huokailleet terveyden toisinajattelijoiden hyväuskoisuutta vuosisadasta toiseen. Humpuukin kannattajien kuvitteleminen typeriksi on suorastaan klassinen moka. Tutkijat ovat eri mieltä
siitä, missä määrin nykyaikainen rokotevastaisuus on koulutettujen tai kouluttamattomien ilmiö. Selvää on silti,
ettei koulutus ainakaan merkittävästi vähennä rokotevastaisuutta. Rokotteiden vastustaminen on ainakin osittain kansalaisiin kohdistuneen ylisukupolvisen sivistys- ja jalostustyön sivutuote. Kun ihmiset - etenkin äidit - on opetettu
kantamaan vastuuta omasta ja lasten terveydestä, sen he myös tekevät, kukin omalla tavallaan. Jos jokin järkyttää luottamusta viranomaisiin tai lääketieteeseen, rationaalinen terveyskansalainen tukeutuu toiseksi parhaimpana pitämäänsä tietolähteeseen. Sellaiseksi voi muodostua vaikkapa tutkija joka haastaa virallisen totuuden.^1456
   Rokotteet herättävät monissa pelkoa, inhoa ja muita ikäviä tunteita, kuten muutkin lääketieteelliset toimenpiteet. Jo vuonna 1957 suomalaisessa kyselyssä selvisi, että rokottamattomuuden taustalla piili tyypillisesti pelko lapsen vahingoittumisesta. Usein pelko johtui omakohtaisesta kokemuksesta, jossa läheinen lapsi oli rokotteen saamisen jälkeen alkanut oireilla. Nykyäänkin monien rokotevastaisten ihmisten elämää leimaa jokin koettelemus, kuten lapsen sairastuminen, jolle  yritettään löytää selitys rokotteista - toisinaan perustellusti, toisinaan perusteettomasti."
...
" Humpuukin levittämisessä vaikuttaisi nimittäin pätevän eräänlainen porttiteoria: kun yksi erityisen huono kokemus saa ihmisen epäilemään lääketieteellistä asiantuntijatietoa, tämä alkaa helposti luottaa eniten niihin ihmisiin, jotka tunnustavat hänen kokemuksensa ja mielipiteensä oikeiksi. Jos ihminen kokee rokotteiden aiheuttaneen hänelle tai hänen lapselleen vahinkoa, rokotevastainen yhteisö voi muodostua luotettavimmalta tuntuvaksi tiedon ja sosiaalien tuen lähteeksi. Siinä yhteisössä asiantuntijaviranomaisilla on hyvin vähän sosiaalista pääomaa. Heihin ei vain luoteta. Koska ryhmässä ei anneta painoarvoa ulkopuolelta tulevalle kritiikille, harhat tarttuvat  helposti jäseneltä toiselle ja kasaantuvat jaetuksi maailmankuvaksi. Ilmapiiri muuttuu näin kulttimaiseksi ja yhteys todellisuuteen  heikkenee."


s.387 Lehtonen meni (tai soluttautui?) suljetumpaan rokotevastaiseen  ryhmään jossa pääsyvaatimuksena oli täytettävä 3 tekstikenttää:
  "Miksi haluat liittyä ryhmään?"
  "Oletko rokotevastainen/-kriitinen?"
  "Kerro muutamalla sanalla, miksi laumaimmuniteettia ei voi saada
   rokotuksilla."

Lehtonen näki 164 jäsenen vastauksen noihin ja teki sisältöanalyysin:
- ylläri: Alle 10% viittasi suoraan rokotevastaisiin salkkariteorioihin
- moni halusi vain vertaistukea
- vaikka "kulkutautimyönteisyys" on provokatiivinen vitsi niin se kuvaa tässä heitä, sillä laumaimmuniteetin käsitettä
  kritisoitiin tällä: Heille rokotteet on luonnottomia ja tiettyjen sairauksien sairastaminen  luonnollista. (Lehtonen
  mainitsee vertailuksi myös  vaihtoehto lääkinnässä/antroposofiassa yleisen oireita korostavan opin:   Tautia  ei saa
  tukahduttaa rokotteilla, koska oireet ovat osa paranemiskriisiä tai välttämättömiä lapsen kehitykselle.)
- aineistossa ei noussut esiin itsemääräämisoikeus tai valinnanvapaus
....
"Koska rokote-epäröinnille on monia syitä, mikään yksittäinen temppu ei riitä torjumaan sitä. Viime kädessä tärkeimpiä lienevät kuitenkin erilaiset luottamusta lujittavat ruohonjuuritason keinot. Myönteinen kohtaaminen terveydenhoitajan tai kätilön kanssa voi olla paljon tärkeämpi rokotuskattavuuden edistäjä kuin mikään julkinen valistuskampanja. Ei ole selvää, pystyykö persoonattomalla tiedottamisella vähentämään lainkaan rokotteista kieltäytymistä. Pelkän asiallisen rokotetiedon levittäminen saattaa jopa ennemmin kärjistää kuin
lieventää rokotevastaisia asenteita."


s.400- kappale "Aseena käytetty ja automatisoitu terveyhumpuuki"
...
"Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB käytti terveyshumpuukia propapanda-aseena. Se julkaisi vuonna 1983 artikkelin hallitsemassaan intialaisessa Patriot-sanomalehdessä. Kirjoituksesa väitettiin, että
AIDS oli yhdysvaltalaisten tutkijoiden luomus. Pari vuotta myöhemmin KGB alkoi levittää valeuutistaan yhä aktiivisemmin ympäri maailmaa etenkin vasemmistolaisissa sanomalehdissä, joista osaa KGB hallitsi. Huhut kävivät vuosi vuodelta villimmiksi. AIDS väitettiin olevan osa Yhdysvaltojen juonta väestön karsimiseksi tai johtuvan epäonnistuneista rokotekokeiluista. Salaliittoteorian karkaamista käsistä edisti se, että homoseksuaalit ja mustat olivat kärsineet HIV-epidemiasta pahiten. ...
Tiedustelupalvelun jäsenet tunnustivat vuonna 1992 salaliittoteorian olevan keksitty, mutta sen vyöryä ei voinut enää estää. AIDS-uskomukset juurtuivat osaksi nykyaikaista salaliittoteorioiden verkostoa. Vielä vuonna 2018 niistä Los Angelesin mustista miehistä, jotka harrastivat seksiä miesten kanssa, melkein puolet uskoivat HI-viruksen olevan ihmisten kehittämä.^1509"


MrKAT: Tuo tuntuu tutulta. Nyt korona väitetään keksityn labrassa eikä media malta olla paukuttamasta sitä,... ja Venäjä häikäilemättömästi levittää salkkari-valheita länsimaisista koronarokotteista. Ja Venäjän kerrotaan levittävän somessa trollien avulla salkkareita, trollien joiden sammutuksessa FB:llä ja Twitterillä on täystyö. Venäjä on siis kuin vanha häikäilemätön KGB:n NL.



Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 30, 2021, 19:53:14
Rutger Bregmanin kirja Hyvän historia on erittäin hämmentävä, mieltäkääntävä teos. Se mullistaa kaiken mitä luulen oppineeni ihmisluonnosta ja kuuluisista psykosos. kokeista. Lukukokemus on järisyttävämpi kuin Hararin Homo Sapiens. Vertaisinpa järisyttävyyttä miltei Wachowskin veljesten elokuvaan The Matrix! (Toipumiseen meni viikko).  Mieli tahtoo pistää hanttiin, mutta hän on ovela kokenut kehäkettu kuin Darwin Lajien synnyssään joka samoin kääntelee toisenkin vastapuolen argumentit rohkeasti esiin ja käsittelee ne kohta kohdalta. Huh!


Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 01, 2021, 21:57:34
Saanko taas mainostaa Yrjö Ahmavaaran teoksia "Hyvinvointivaltion tabut" (1998) ja "Kirjoituksia tästä ajasta" (1987), jotka esittivät nyky-yhteiskuntamme ongelmia ja vääristymiä jo sukupolvi ennen nykyistä keskustelua!?
Ahmavaara puhui tuosta yliopistojen politisoitumisesta ennen muita. Hän näki, miten poliittiset näkemykset tulevat vaikuttamaan tieteisiin. Yhteiskuntatieteelliset näkemykset hyökkäsivät luonnontieteitä kohtaan jo kauan sitten, tiedepiireissä tätä ei ehkä vieläkään tajuta.

Tieteen tulisi olla irrallaan yhteiskunnan näkemyksistä, mutta eihän näin asia ole ollut vuosiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 01, 2021, 23:55:46
^Taistolaiskommunisti. ;D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 01, 2021, 23:59:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 01, 2021, 21:57:34
Saanko taas mainostaa Yrjö Ahmavaaran teoksia "Hyvinvointivaltion tabut" (1998) ja "Kirjoituksia tästä ajasta" (1987), jotka esittivät nyky-yhteiskuntamme ongelmia ja vääristymiä jo sukupolvi ennen nykyistä keskustelua!?
Ahmavaara puhui tuosta yliopistojen politisoitumisesta ennen muita. Hän näki, miten poliittiset näkemykset tulevat vaikuttamaan tieteisiin. Yhteiskuntatieteelliset näkemykset hyökkäsivät luonnontieteitä kohtaan jo kauan sitten, tiedepiireissä tätä ei ehkä vieläkään tajuta.

Tieteen tulisi olla irrallaan yhteiskunnan näkemyksistä, mutta eihän näin asia ole ollut vuosiin.

Mitään hyökkäyksiä ei ole tapahtunut tieteen tekijöiden kesken missään vaiheessa, pitää olla aika psykoottisesti vainoharhainen nähdäkseen sellaista tiedekentällä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 02, 2021, 00:36:55
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 01, 2021, 23:59:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 01, 2021, 21:57:34
Saanko taas mainostaa Yrjö Ahmavaaran teoksia "Hyvinvointivaltion tabut" (1998) ja "Kirjoituksia tästä ajasta" (1987), jotka esittivät nyky-yhteiskuntamme ongelmia ja vääristymiä jo sukupolvi ennen nykyistä keskustelua!?
Ahmavaara puhui tuosta yliopistojen politisoitumisesta ennen muita. Hän näki, miten poliittiset näkemykset tulevat vaikuttamaan tieteisiin. Yhteiskuntatieteelliset näkemykset hyökkäsivät luonnontieteitä kohtaan jo kauan sitten, tiedepiireissä tätä ei ehkä vieläkään tajuta.

Tieteen tulisi olla irrallaan yhteiskunnan näkemyksistä, mutta eihän näin asia ole ollut vuosiin.

Mitään hyökkäyksiä ei ole tapahtunut tieteen tekijöiden kesken missään vaiheessa, pitää olla aika psykoottisesti vainoharhainen nähdäkseen sellaista tiedekentällä.
Heti seuraavana päivänä, kun Markku Jokisipilä kirjoitti tuosta PS-kirjastaan, YLE laittoi vastareaktion:
https://yle.fi/uutiset/3-12122545 (https://yle.fi/uutiset/3-12122545)
https://yle.fi/uutiset/3-12115114 (https://yle.fi/uutiset/3-12115114)
Järjestelmä vastaa! Kaikki vasuri"älyköt" valjastettiin heti "oikaisemaan" Jokisipilän käsityksiä... ::)

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 02, 2021, 01:10:00
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 02, 2021, 00:36:55
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 01, 2021, 23:59:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 01, 2021, 21:57:34
Saanko taas mainostaa Yrjö Ahmavaaran teoksia "Hyvinvointivaltion tabut" (1998) ja "Kirjoituksia tästä ajasta" (1987), jotka esittivät nyky-yhteiskuntamme ongelmia ja vääristymiä jo sukupolvi ennen nykyistä keskustelua!?
Ahmavaara puhui tuosta yliopistojen politisoitumisesta ennen muita. Hän näki, miten poliittiset näkemykset tulevat vaikuttamaan tieteisiin. Yhteiskuntatieteelliset näkemykset hyökkäsivät luonnontieteitä kohtaan jo kauan sitten, tiedepiireissä tätä ei ehkä vieläkään tajuta.

Tieteen tulisi olla irrallaan yhteiskunnan näkemyksistä, mutta eihän näin asia ole ollut vuosiin.

Mitään hyökkäyksiä ei ole tapahtunut tieteen tekijöiden kesken missään vaiheessa, pitää olla aika psykoottisesti vainoharhainen nähdäkseen sellaista tiedekentällä.
Heti seuraavana päivänä, kun Markku Jokisipilä kirjoitti tuosta PS-kirjastaan, YLE laittoi vastareaktion:
https://yle.fi/uutiset/3-12122545 (https://yle.fi/uutiset/3-12122545)
https://yle.fi/uutiset/3-12115114 (https://yle.fi/uutiset/3-12115114)
Järjestelmä vastaa! Kaikki vasuri"älyköt" valjastettiin heti "oikaisemaan" Jokisipilän käsityksiä... ::)

Jos paras vasta-argumenttisi Jokisipilän kohtaamaan kritiikkiin on ad hominem kritiikin esittäjiä kohtaan, eikö se kerro, että tunnustat ainakin omasta puolestasi Jokisipilän tappion tässä asiassa?

ps. kaivamassasi esimerkissä ei hyökätty tieten sisällä vaan käydään normaalia tieteellistä keskustelua tutkimuksen tekijän medialle esittelemistä johtopäätöksistään. Ihan normaalia auringon alla, ei mitään hyökkäilyä mihinkään suuntaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 02, 2021, 01:21:25
^
Jokisipilä on kyllä ennustanut ihan oikein leimautuvansa persuksi. Ainakin interwebissä tuo assosiaatio on jo hyvin vahva. Odotellaan tosin nyt ihan rauhassa kuitenkin vielä kun kirja löytää tiensä kollegoiden käteen, josko sieltä paljastuisi näille mediassa esillä olleille irrallisille mielipiteille enemmän painoarvoa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 02, 2021, 01:28:11
Jälkimmäinen YLEn linkki oli pikemmin Jokisipilän ajatusten ja kirjan mainostamista eikä kritiikkiä. Se tuli keskiyöllä ja melkein samalla minuutilla näin sen tekstin ja vilkaisin niin sain räkänaurut:
- Jokisipilä on silmissäni ollut persumielinen jo ennen kirjaansa:
     -- Hän ei osannut ennustaa Halla-ahon kohdistuvaa aversiota hallituksen piirissä 5-6/2016*+
     -- Hän puolusteli vihapuhetta (niin että US:n päätoimittajakin pisti hänelle debunkkauksen viitaten mm. SPR:ään)
     (Ja hän ei osannut ennustaa Halla-ahon väistymistä (viime hetkellä kirjan kansi vaihdettiin) toisin kuin
         Halla-ahosta elämäkertaa kirjoittanut Nurmi)
- Jokisipilä luulee että PS-rasismi- ja rikosmaine tulee Halla-ahosta.
     -- rikostilastot ja rasismikysely (SK2017) osoittaa että PS:n rasismi on kentällä eikä vain yhdessä miehessä.
        Ja rötöstely myös yleistä PS-päättäjien joukossa versus muut puolueet.
     -- jatkuvasti monia muitakin persuja on kohulla ja tuomiolla kiihotuksesta

Kaikki tämä vihjaa kuin Jokisipilä ihailisi Hallista ihan homona. ;D

*Tämä on silmissäni juuri eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajalta paha moka.
+Halla-aholla oli huono maine ja aversiota/kulmakarvoja kohottavaa ulkomaillakin BBC:tä myöten. Halla-aho oli Suomelle mainehaitta siis jo ennen kuin olisi ollut hallituksessa. (Ja PS itte poistaa väkeänsä joukostaan "mainehaitan takia" joten suu kiinni persut valittamasta... ;D )

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 02, 2021, 01:53:01
Kenelle mainehaitta?
Minusta on hienoa, jos erilaisia näkemyksiä esitetään, sehän kertoo moniarvoisesta ja kilpailevasta yhteiskunnasta. Jokisipilä sanoo näkemyksensä vastoin mediaenemmistöä, ehkä vastoin politisoitunutta tieteellistäkin näkemystä kohden, joka ei ole kunnostautunut moniarvoisuudellaan, pikemminkin päin vastoin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 02, 2021, 01:55:17
Muista, että vihapuhesyytökset ovat poliittista propagandaa!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 02, 2021, 02:06:31
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 02, 2021, 01:55:17
Muista, että vihapuhesyytökset ovat poliittista propagandaa!

Oli mikä tahansa mielipide tai ihminen, josta et pidä, ja sen sijaan, että rationaalista päättelyä apuna käyttäen analysoisit läpi esitettyjen mielipiteiden ongelmakohdat, tyydyt esittämään niistä tai esittäjistään vain tällaisia ad hominemeita. Arvaatko jo miksi ihmisillä on vaikeuksia uskoa sinun opiskelleen ja valmistuneen yliopistosta?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 02, 2021, 02:29:31
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - lokakuu 02, 2021, 02:06:31
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 02, 2021, 01:55:17
Muista, että vihapuhesyytökset ovat poliittista propagandaa!

Oli mikä tahansa mielipide tai ihminen, josta et pidä, ja sen sijaan, että rationaalista päättelyä apuna käyttäen analysoisit läpi esitettyjen mielipiteiden ongelmakohdat, tyydyt esittämään niistä tai esittäjistään vain tällaisia ad hominemeita. Arvaatko jo miksi ihmisillä on vaikeuksia uskoa sinun opiskelleen ja valmistuneen yliopistosta?
Ojankaivuuopiston käyneet kyseenalaistavat usein toisten tutkintoja. Olen havainnut.
Näen hyvin, että vihapuhesyytökset ovat sananvapaussyytöksiä. Vihervasemmisto ei halua kansalaisten sananvapautta, vaan yhteiskunnan määrittelemää sananvapautta. Tätä kritisoin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Vatupassi - lokakuu 17, 2021, 22:53:00
Kirjavinkki:

Nyrkkeilijän elämänkerta:Elina Gustafson, kirjoittanut maija paavilainen jos oikein muistin!
-suosittelen lämpimästi tuli vedet silmiin vaikka en heti ens istumalta lukenut kuin kaksi lukua.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - joulukuu 18, 2021, 08:41:20
Hesari on esitellyt tällä viikolla kaksi kiinnostavaa tietokirjaa:

-The Dawn of Everything: A New History of Humanity
Mitä jos kaikki mitä olet oppinut ihmiskunnan historiasta on väärin? (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008466380.html)
Esihistoria on uusimman tutkimuksen perusteella paljon mielenkiintoisempi, oudompi ja monimutkaisempi kuin olemme tottuneet ajattelemaan.
Samaan aikaan ideat virtasivat Amerikasta Eurooppaan, ja eurooppalaiset ajattelijat ottivat erityisesti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta tulleen kritiikin tosissaan.
Näistä virtauksista syntyi tuntemamme valistus. Se ei siis ole yksin eurooppalaisten luomus.


-Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä
Amazonin armoilla (https://www.hs.fi/talous/art-2000008462301.html) (maksumuurin takana)
Amazon valtasi puolivahingossa maailman pilvipalvelinmarkkinat ja nyt sen tuotoilla rahoittaa muidenkin markkina-alueiden valtaamista..
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 21, 2021, 22:02:45
Lainaus käyttäjältä: Vatupassi - lokakuu 17, 2021, 22:53:00
Kirjavinkki:

Nyrkkeilijän elämänkerta:Elina Gustafson, kirjoittanut maija paavilainen jos oikein muistin!
-suosittelen lämpimästi tuli vedet silmiin vaikka en heti ens istumalta lukenut kuin kaksi lukua.
Lepakkonyrkkeilijän kirja. Juu, ehkä valitsen jotain muuta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - tammikuu 03, 2022, 20:58:02
Luin juuri nopealukuisen ja hauskan tietokirjan, joka samalla romutti puheet totuuden jälkeisestä ajasta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/05/ulkolinja-totuuden-jalkeinen-aika
Ennen on valehdeltu, kieroiltu, mielistelty ja paettu todellisuutta enemmän kuin nykyään, koska kansalle globaalisti äänen antanut internet on tuonut ikiaikaisen epärehellisyytemme, tietämättömyytemme ja tyhmyytemme laajemmin päivänvaloon ja samalla myös tiedon tuottaminen ja väiitys on tehostunut ja tasa-arvoistunut sekä kansalaisten medialukutaito, tietomäärä ja ymmärrys kasvanut. Vastaavaa kehitystä tapahtui aiemmin myös kahviloiden, kirjallisuuden ja sanomalehtien ansiosta.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/05/ulkolinja-totuuden-jalkeinen-aika

(https://www.sammakko.com/wp-content/uploads/2017/11/tosi-on-turunen-1.jpg)

Yhteiskunta tarvitsee valheita
Valehtelu estää ihmisiä käymästä kiinni toistensa kurkkuihin. Näin uskoo tietokirjailija Ari Turunen, joka on kirjoittanut teoksen "Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa". Suomalaisten rehellisyys on Turusen mukaan pelkkä myytti.

https://yle.fi/uutiset/3-5902703
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 04, 2022, 00:09:02
/Jeremy Dronfield: Poika joka seurasi isäänsä Auschwitziin, Into Kustannus, 2021/
Tämmöisiä on painettu skiljoona ja suurin osa tullut luettua mutta silti tämä kirja on poikkeuksellisen
addiktiivinen niin että yöunet tuppaa jäämään lyhyemmiksi (myös läheisellä kävi niin jolle lainasin tään kirjan).
  Kirja on toimittajan tekemä ja perustuu osin tuon isän päiväkirjaan, poikansa haastatteluun, mutta myös hist. dokumentteihin ja varmistuksiin ( kanssa eloonjääneden todistuksiin, oikeustapauksiin ym).*
  Usein kukin luku päättyi leirisiirtoon tai vaiheeseen, niin että lukijalle kerrottiin että ei tämä vielä mitään, tämän jälkeen tilanne vielä paheni. Kun lukijaparka jo luuli että tässä oli jo pahinta.

*JK. Kaikkein uskomattomin kohta oli se kun tätä juutalaista keskitysleirivankia koulutettiin SS-mieheksi. Mutta sen voi selittää näin: Oli aivan sodan loppupuoli ja rintamat lähentyi, epätoivoissaanhan heillä oli lapsiakin sotilaina. Tämä Auschwitz-vanki oli paennut junasta ja onnistui peittämään menneisyyttään, tatuointinsa hihan alle (vain Auschwitz-leiriläisille käytettiin tatuointinroa), hänet oli uudelleen kiinni jouduttuaan määritelty ns. poliittiseksi (vasemmisto)vangiksi jonka pää olisi käännettävissä SS-sotilaaksi puolustamaan supistuvia viimeisiä maa-aloja.  Hänen moraalinsa ei kuitenkaan kestänyt tätä, vaan lopetti koulutuksen pian ja palasi normivangiksi kivityömaalle, vaikka joutui huonommalle ruualle.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 04, 2022, 08:11:12
^

MrKatille ja miksei muillekin suomalainen, varmaan vähemmän rankka, mutta erittäin koskettava versio:

Katarina Baer, He olivat natseja.

Toimittaja Katarina Baerin kirja He olivat natseja (Teos, 2016) on henkilökohtaisesti kirjoitettua historian- ja sukututkimusta Baerin saksalaisista isovanhemmista, jotka olivat aktiivisia natseja asuessaan Berliinissä 1930-luvulla. Baer lähti tutkimaan isovanhempiaan, koska perheessä natsiajoista ei puhuttu lainkaan, ja hän halusi tietää, mitä isovanhemmat – erityisesti sodassa palvellut isoisä – olivat lopulta tehneet.

Jäi mietityttämään pitkäksi aikaa ja avasi todella hyvin sen tavallisen natsin toimia.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 04, 2022, 09:17:08
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 03, 2022, 20:58:02
Yhteiskunta tarvitsee valheita
Valehtelu estää ihmisiä käymästä kiinni toistensa kurkkuihin. Näin uskoo tietokirjailija Ari Turunen, joka on kirjoittanut teoksen "Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa". Suomalaisten rehellisyys on Turusen mukaan pelkkä myytti.

https://yle.fi/uutiset/3-5902703

"Koko totuus ja vain totuus", tuo amerikkalaisesta viihteestä tuttu oikeussalihokema on mahdottomuus. Jokainen meistä näkee totuuden vain omasta näkökulmastaan. Ja sen selvittäminen toiselle on mahdottomuus. Niinpä jätämme kertomatta mm. sellaisia asioita, jotka saattaisivat turhaa huolestuttaa läheisiä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 04, 2022, 21:17:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 04, 2022, 09:17:08
"Koko totuus ja vain totuus", tuo amerikkalaisesta viihteestä tuttu oikeussalihokema on mahdottomuus. Jokainen meistä näkee totuuden vain omasta näkökulmastaan. Ja sen selvittäminen toiselle on mahdottomuus. Niinpä jätämme kertomatta mm. sellaisia asioita, jotka saattaisivat turhaa huolestuttaa läheisiä.
Kuinkas tuota paremmaksi voisi tehdä? Ei ole oikeusjärjestelmää, joka olisi täydellinen, sen vain pitää pyrkiä tuohon.

Anglo-amerikkalainen ja eurooppalainen oikeusjärjestelmä eroavat toisistaan, en tiedä kumman hyväksi...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 10, 2022, 02:11:32
/Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon; Juutalaistytön selviytymistarina 1940-45, Gummerus, 2015/
Juutalaistyttö Marie Jalowicz (1922-1998) Berliinin seutuvilta ehti kirjoittaa ylioppilaaksi 1939 mutta 40-luvulla hänen perhettään, sukuansa, yksi kerrallaan vietiin "itään" ja hän  pääsi Gestapoa karkuun ovella näyttelemällä+puhumalla olevansa vuokraemäntä eikä haettu alivuokralainen. Muka jotain käy kävellen hakemassa mutta kadun mutkan takana: "Sitten juoksin pakoon" josta kirjan nimi.
   Kirja vaikutti tutulta ja sitten muistin: olin jo kerran lainannut mutta jäi kesken. Hän tuo yksityiskohtia ja henkilöitä niin paljon, että meinaa mennä sekaisin missä mennään. Tällä toisella kerralla ei tuntunut ihan siltä mutta kulmikkaan käänteikästä oli. Hän elää sota-ajan "laittomana" paperittomana Berliinissä tai seutuvilla pyörien avuliaiden ihmisten kodeissa, ihmisten jotka eivät pidä natseista (monet vasemmistolaisia tai kommunisteja, osa puolijuutalaisia) tai välittävät enemmän ihmisestä kuin laista. Heitä on paljon ja ehkä siksikin saksalaiset pitivät tästä kirjasta. Ei kaikki saksalaiset ole natseja.
   Sairastaminen voi olla vaarallista vaikkei olla keskitysleirissä. Lääkäri (½ juutalainen): "Maan alle paenneet juutalaiset eivät sairastele." Koska ei saisi jos haluaa pysyä hengissä, välttää kiinnijoutumisen ja "kuljetukset itään". Muistaakseni Marie joutuu kärsimään itse virtsatulehduksensa ilman lääkkeitä.
   (Suomen sadat tai tuhannet paperittomat pakolaiset saisi tästä kirjasta oppaan miten elää laittomana täällä?
Toisaalta tämä tuo mieleen kysymyksen: "Kuinkahan natsijulmia persumme ovatkaan? Sairaanhoidon eväävät ja...?" )
   Sodan loppupuolella venäläiset saapuvat ja Maria ja naissuojelijansa kokee saman kuin monet muut saksalaisnaiset: Sotilaat raiskaavat.  Ja pian heitä jonottaa lääkärille jossa ottavat abortin. (Laitonta natsi-aikaan, ja taas flasbacki: kr. äärioikeistomme tai USA:n republikaanit kuin natseja abortin suhteen. Hmmm.).
   Sodan jälkeen hän ei halua muuttaa Berliinistä. Mutta osin tuttujen muutosta ulkomaille ym syistä hän kokee henkisen ja fyysisen hermoromahduksen. Hän käy Palestiinasssa ei viihdy ja palaa takaisin Berliiniin ja avioituu juutalaisen kanssa. Tämä rauhoittaa mielen ja Marie opiskelee yliopistossa ja väittelee tohtoriksi, etenee lopulta dosentiksi, ja professoriksi 1973.
   Vasta 1997-98 poika saa äitinsä Marien sanelemaan elämänsä 77 ääninauhalle. Poika tarkistaa elämäntarinen kirjoista ja arkistoista ja ihmisiltä ja hämmästyttävän yksityiskohtainen kuvaus pitää paikkansa! (Oliko Marie jonkinlainen autisti, jolla tarkka episodimuisti? Osaksi tämä selittänee: Marie itse sanoi että hän alkoi pitää päiväkirjaa päässään, painaa mieleensä tapahtumia, laittomalta vainoajalta ja vain siitä, n. 3 vuoden aikajaksolta.) Tämä yksityiskohtaisuus siis oli väsyttää minut eka lukuyrityksellä.
   Marie pitää selviytymistään sattumana. Kirjan lopussa Marie tieteentekijänä 1973: "Kun tieteentekijä tai vakavasti otettava kaunokirjailija toivoo tutkivansa lainalaisuuksia, houkutuksena on laiminlyödä sitä, mikä mielestäni on ratkaisevaa, nimittäin sattuma. ..."
   Silti. Hän on 1940-45  sievä ja kirjanoppineen sivistynyt, sosiaalisesti ja kielellisesti lahjakas. Ei ruma tai ilkeä varasteleva poika. Ja Marie on rohkea joka osasi kadulla hämmentää jopa "poliisin" SA-henkilön, jolle hän rohkeasti esittää kysymyksen ja hän osin satuili uudesta laista. Poliisiparka: "Eihän me tiedetä kaikkia uusia lakeja!" Niitä (juutalais ym) lakeja tuli kyllä liukuhihnalta. (Tässä flashbacki: koronan aikaan kun viranomaisemme ja avimme ja paikalliset virkamiehet jne sekoilevat tai eivät pysy perässä uusista jatkuvasti muuttuvista määräyksistä, kansalaisista nyt puhumattakaan).

JK. Puhtaaksikirjoitus nauhoista oli 900 sivua, kirjassa n. 370 sivua. Pojalta kului n. 15 vuotta tietojen tarkistukseen, kirjaksi kokoamisessa auttoi kirjailija. Myös aiemmassa lukemassani kirjassa (Poika seurasi isäänsä Auschwitziin) oli raskasta tarkistusta. Ilmeisesti syynä näihin voisi olla näitä: 1) niin erilainen uskomaton kokemussarja että nykyihmisen vaikea uskoa, 2) uusnatsien paine, 3) jokunen huijaustapaus jossa henkilö on taruillut selvitysmistarinani-kirjan tyhjästä.  
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Xantippa - tammikuu 10, 2022, 08:17:27
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - tammikuu 10, 2022, 02:11:32
   Silti. Hän on 1940-45  sievä ja kirjanoppineen sivistynyt, sosiaalisesti ja kielellisesti lahjakas. Ei ruma tai ilkeä varasteleva poika. Ja Marie on rohkea joka osasi kadulla hämmentää jopa "poliisin" SA-henkilön, jolle hän rohkeasti esittää kysymyksen ja hän osin satuili uudesta laista. Poliisiparka: "Eihän me tiedetä kaikkia uusia lakeja!" Niitä (juutalais ym) lakeja tuli kyllä liukuhihnalta. (Tässä flashbacki: koronan aikaan kun viranomaisemme ja avimme ja paikalliset virkamiehet jne sekoilevat tai eivät pysy perässä uusista jatkuvasti muuttuvista määräyksistä, kansalaisista nyt puhumattakaan).

Olen lukenut, hyvä referaatti kirjasta. Mikä itselleni jäi mieleen, oli se, että hän ei säästellyt kirjassa itseäänkään, eli kertoi, että melkomoista itsekkyyttäkin henkiin jääminen vaati. Hän tiedosti mm. koko ajan olevansa vaara ja siten ei aina niin toivottukaan piilottelupaikoissaan, mutta kylmäpäisesti ohitti nämä tunteet ja jäi niin kauaksi aikaa kuin se hänelle sopi.

Oli hyvä kirja juuri tuon takia, että antoi realistista kuvaa siitä, mitä selviäminen tarkoittaa ja tarvitsee. Pakoilua ei romantisoitu millään tavalla.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 10, 2022, 09:30:03
Erittäin aiheellinen kysymys naapuriketjussa:
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 09, 2022, 21:52:13
...
Tietysti vertailin kirjaa Sinuheen ja täytyy nostaa hattua suomalaiselle. Miksei Mika saanut Nobelia?

Syitä voi vain arvailla: Sillanpää oli juuri saanut palkinnon - ei ollut suomalaisen vuoro, Waltaria pidettiin viihdekirjailijana, ruotsalaisten ilkeyttä.

Joka tapauksessa Mika Waltari oli monipuolinen ja taitava kirjoittaja. Hän myös perehtyi aiheisiinsa erittäin perusteellisesti. Niinpä hänen historialliset romaaninsa ovat myös hyviä ajankuvia, joissa taustakuvauksen faktat ovat paikallaan, vaikka pääkertomus onkin mielikuvituksen tuotetta.

Ps. Tuli mieleen, että Waltarista lienee taitettu kirjallista peistä täällä aiemminkin?








Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 11, 2022, 23:03:22
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 10, 2022, 09:30:03
Erittäin aiheellinen kysymys naapuriketjussa:
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 09, 2022, 21:52:13
...
Tietysti vertailin kirjaa Sinuheen ja täytyy nostaa hattua suomalaiselle. Miksei Mika saanut Nobelia?

Syitä voi vain arvailla: Sillanpää oli juuri saanut palkinnon - ei ollut suomalaisen vuoro, Waltaria pidettiin viihdekirjailijana, ruotsalaisten ilkeyttä.

Joka tapauksessa Mika Waltari oli monipuolinen ja taitava kirjoittaja. Hän myös perehtyi aiheisiinsa erittäin perusteellisesti. Niinpä hänen historialliset romaaninsa ovat myös hyviä ajankuvia, joissa taustakuvauksen faktat ovat paikallaan, vaikka pääkertomus onkin mielikuvituksen tuotetta.

Ps. Tuli mieleen, että Waltarista lienee taitettu kirjallista peistä täällä aiemminkin?
Warmaankin ja syystäkin. En itse tosin ole Waltarin kirjoituksiin perehtynyt. Hän omasta sivistyksestäni puuttuu. Mutta on paljon kirjallisuutta, joita emme vielä ole ehtineet lukea. En minäkään ( ::)) oikeasti ole suuresti suomalaista romaanikirjallisuutta lukenut...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 01, 2022, 21:20:00
Rapakon takana kirjasensuuria ja kulttuurisodan hysteriaa:

YHDYSVALTOJEN tietyissä osavaltioissa on viime aikoina voimistunut trendi, jossa orjuudesta, rasismista ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertovaa kirjallisuutta on poistettu koulujen kirjastoista. Poistokampanjoiden taustalta paljastuu usein rikkaita konservatiivirahoittajia, kertoi muun muassa The Guardian aiemmin tällä viikolla.

Usein kirjojen poistossa myös vedotaan siihen, että niissä edistetään "kriittistä rotuteoriaa" (engl. critical race theory). Käsitteestä on tullut uusin punainen vaate Yhdysvaltojen konservatiiveille.

Hysteria akateemisen teorian ympärillä on käytännössä yhden konservatiiviaktivistin alulle panema, kertoi The New Yorker -lehti viime vuonna. 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008571044.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: mikainen - helmikuu 06, 2022, 09:10:14
Risto Isomäen kirjoja olen nyt lukenut useamman, Lauri Nurmen seikkailuja. Kevyttä iltalukemista, mahtanut Ristolla käydä mielessä, että jospa Hollywood kiinnostuisi hieman Bondien tapaisesta menosta ympäristö/energiantuotantotietoisella twistillä maustettuna.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 11, 2022, 17:47:46
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Inspiraation lähteenä toimi molemmille jo yleisen kirjallisuustieteen opinnoista tuttu Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä. Toinen variaatioiden klassikko on Simon Bondin kuvateos 101 tapaa käyttää kuollutta kissaa.

"Olen opettanut vuosia kirjoittamista ja luetuttanut Queneauta oppilaillani. Sen avulla moni opiskelija oivaltaa, miten monella eri tavalla tekstiä voi tuottaa", Vuola kertoo. 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 15, 2022, 22:45:49
Itse luen paraikaa Steven Lee Myersin kirjaa "Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen elämänsä".
On jo hieman vanhentunut, koska on 2018 julkaistu kirja.
Luo kyllä Putinista aika pelottavan kylmän kuvan. Ei hän omaa etuaan tavoittele, mutta Venäjän etua keinoja kaihtamatta.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - helmikuu 25, 2022, 20:28:52
Hommasin uuden kirjastokortin Oodista. Edellinen oli mennyt vanhaksi  joskus iät ajat sitten ja joutunut hukkaankin. Muistan lainanneeni kirjoja vuoden 1997 syksyllä. En muista, lainasinko enää sen jälkeen.

Lainasin uudella kortilla pari lastenkirjaa, jotka on jo palautettu. Itselleni lainasin Sellon kirjastosta Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjan vuodelta 1944. Olen ostanut edelliset osat, mutta tämä painos oli loppuunmyyty. "Miten tarina päättyi" jäi kiinnostamaan, joten ei auttanut kuin lainata kirja.

Luen mieluummin omia kirjoja. Niitä voi lukea sängyssä iltalukemisena. Kirjaston kirjaa en viitsi lukea sängyssä, koska mieleen tulee ajatuksia siitä, miten likainen se voi olla. Ties missä vessanpöntöllä sitä on luettu.

Lainakirjan lukemisen jälkeen pesen kädet tai käytän lukiessa hanskoja.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 25, 2022, 20:54:46
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 25, 2022, 20:28:52
Hommasin uuden kirjastokortin Oodista. Edellinen oli mennyt vanhaksi  joskus iät ajat sitten ja joutunut hukkaankin. Muistan lainanneeni kirjoja vuoden 1997 syksyllä. En muista, lainasinko enää sen jälkeen.

Lainasin uudella kortilla pari lastenkirjaa, jotka on jo palautettu. Itselleni lainasin Sellon kirjastosta Waldemar Erfurthin sotapäiväkirjan vuodelta 1944. Olen ostanut edelliset osat, mutta tämä painos oli loppuunmyyty. "Miten tarina päättyi" jäi kiinnostamaan, joten ei auttanut kuin lainata kirja.

Luen mieluummin omia kirjoja. Niitä voi lukea sängyssä iltalukemisena. Kirjaston kirjaa en viitsi lukea sängyssä, koska mieleen tulee ajatuksia siitä, miten likainen se voi olla. Ties missä vessanpöntöllä sitä on luettu.

Lainakirjan lukemisen jälkeen pesen kädet tai käytän lukiessa hanskoja.
Eikö ole tervettä altistua bakteereille?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - helmikuu 25, 2022, 21:48:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 11, 2022, 17:47:46
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html

Näin joskus vuosia sitten ruotsalaisessa tv-ohjelmassa (SVT) erään ammatikseen puhetaitoa opettavan naisen esittävän kirjailija Karin Boyen kevätrunon (en tiedä oliko tämä runon varsinainen nimi) usealla ruotsin eri murteella. Esitys oli hauskimpia lava"sketsejä", minkä olen koskaan nähnyt. Yhdellä murteella runosta tuli vakavan totinen, toisella kevyen huikentelevainen ja kolmannella jotenkin moukkamainen ja neljännellä sisäisen ristiriitainen kuin jäidenlähtö. Aivan huippuesitys, jota olen usein muistellut myöhemmin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - helmikuu 25, 2022, 22:07:52
Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 25, 2022, 21:48:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - helmikuu 11, 2022, 17:47:46
Hesarissa vinkki kaikille pöytälaatikkokirjailijoille ja keskustelupalstakirjailijoille:

Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, jossa sama pieni tarina kerrotaan 99 eri tyylillä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008553674.html

Näin joskus vuosia sitten ruotsalaisessa tv-ohjelmassa (SVT) erään ammatikseen puhetaitoa opettavan naisen esittävän kirjailija Karin Boyen kevätrunon (en tiedä oliko tämä runon varsinainen nimi) usealla ruotsin eri murteella. Esitys oli hauskimpia lava"sketsejä", minkä olen koskaan nähnyt. Yhdellä murteella runosta tuli vakavan totinen, toisella kevyen huikentelevainen ja kolmannella jotenkin moukkamainen ja neljännellä sisäisen ristiriitainen kuin jäidenlähtö. Aivan huippuesitys, jota olen usein muistellut myöhemmin.
Heh. https://www.ruutu.fi/video/1254578
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 01, 2022, 22:48:36
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 15, 2022, 22:45:49
Itse luen paraikaa Steven Lee Myersin kirjaa "Uusi tsaari, Vladimir Putin ja hänen elämänsä".
On jo hieman vanhentunut, koska on 2018 julkaistu kirja.
Luo kyllä Putinista aika pelottavan kylmän kuvan. Ei hän omaa etuaan tavoittele, mutta Venäjän etua keinoja kaihtamatta.
MOT!?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - maaliskuu 20, 2022, 20:04:39
/Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson, Otava 2021/
Kuvaus EM- ja MM-mitalitason nyrkkeilijästä Elina Gustafssonista, joka lopetti uransa terveyssyistä juuri koronapandemian tulon kynnyksellä. Joitain merkillepantavuuksia:
- valmentajissa löytyy vanhanliiton autoritaarisia ihmisiä (joskus hirmuja) jotka ei kehity itse kuten pitäisi,
   toisinkuin esim. jääkiekossa on tajuttu (vrt. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen)  ->voivat tuhota urheilijan uran
- tämän kirjan ohessa auttoi tietoisuus siitä että valmennushölmöyksiin/hyväksikäyttöihin on herätty universaalisti,   viimeksi Pekingin olympialuistelukohussa
- urheilija voi olla vaikea päättää uraansa ja roikkuu mukana muiden tahdosta, pitää tunnistaa itsensä ja oma
   tahtonsa ja palonsa, onko hinkua enää esim. olympialaisiin asti (Elinalla ei).
- Elina on lesbo. Tämä tavallaan ilmeni jo lapsena alle kouluiässä "poikamaisuutena": leikki jalkapallolla ja
   aina lenskaria läjäytti syöksyen lattiaan  ja myös se että mekkoon pukeutuminen oli vastenmielistä.
   Eli toisinkuin uskovainen persujengi tms uskottelee, homoseksuaalisuus on pikemmin synnynnäistä eikä
   murrosiässä opittua. Ja onhan tämä kilpalajikin, nyrkkeily, yleensä ollut poikien laji, niinku jalkapallokin.
- nyrkkeilyssä pitää usein pudotella painoansa, tämä altistaa syömishäiriöille, vrt. mäkihyppy pojillakin
- tyttökaveri veti herneet nenään ja itkuraivosi kun häntä ei ollut mainittu kutsussa Presidentinlinnaan, oli vain
   Elinalle, Presidentinkanslia taipui(!) ja lähetti uuden kutsun jossa molemmat mainittu. Itse kirjassa valokuvissa
   näytettiin vain tuo 1. kutsu ja tyttökaveri oli "raakattu"(rajattu) linnanjuhlan kuvasta pois. Ehkä exän kanssa ei
   enää välejä? (Elina tunnisti että osa hinku treffeille tyttökavereiksi JOTTA pääsisi linnanjuhliin(!)).
- urheilijoille ja elämässä selviytyville (alistetuille) kirjasta löytyy voimaannutusta ja vinkkejä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - maaliskuu 22, 2022, 21:42:21
E. Gustafsson on jotain vastenmielisintä ilmentymää. Toiset saavat tykätä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hiha - maaliskuu 27, 2022, 15:45:40
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 26, 2022, 19:28:23
Ajankohtaisina lukemistoina voisi jälleen olla Nikolai Gogolin Kuolleet sielut, ja Putinista saman kirjailijan teos Saatana saapuu Moskovaan.

Saatana saapuu Moskovaan (ven. Мастер и Маргарита) on Mihail Bulgakovin romaani. Bulgakov syntyi Kiovassa 1891. Hänen aikaisemmasta teoksestaan Valkokaarti sovittamansa näytelmä Turbinien päivät oli tehnyt vaikutuksen Staliniin 1920-luvulla. (Stalin oli käynyt katsomassa sen 15 kertaa.) Luultavasti siksi hän salli Bulgakovin jatkaa kirjallista ja teatterityötään 1930-luvulla. Tosin Valkokaarti (julkaistu 1925) sai seuraavan painoksen Neuvostoliitossa vasta 1966. Myös Saatana saapuu Moskovaan julkaistiin samoihin aikoihin, mutta raskaasti sensuroituna. Perinteisen suomeksi käännetyn version tekee erityisen mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi se, että siinä on painettu kursiivilla kohdat, jotka puuttuivat venäläisestä sensuroidusta laitoksesta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Aave - maaliskuu 27, 2022, 19:31:34
^
Hyvä kun korjasit; en kerta kaikkiaan käsitä, mistä lapsukseni johtui!

Olen lukenut kirjan kahdesti. Tämä voisi olla jopa noloa. :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - huhtikuu 01, 2022, 22:44:58
Vaikken itse romaanikirjallisuudesta niin perusta, tietyt venäläiset teokset, kuten "Saatana saapuu Moskovaan" ja "Kuolleet sielut" ovat niitä parhaimmistoa, mitä olen lukenut. Luen enemmän historiaa ja yht.kuntatieteellistä kirjallisuutta, mutta nuo oikeasti ovat sitä, vain eri muodossa. Luoko Venäjän epäonnistunut yhteiskunta siten taidetta, joka ylittää yhteiskunnan kyvyt luoda jotakin? Helppoa toki olisi ajatella, että hyvinvoiva yhteiskunta luo lällyä kirjallisuutta, mutta kärsivä yhteisö luo jotain tarpeellista kysymystä taiteen, kuten kirjallisuuden kautta?

Toki on niin, että Venäjän historiaa tarkastellaan paljon romaanikirjallisuuden kautta, sieltäkö venäläinen sielu löytyy...?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - huhtikuu 18, 2022, 00:33:06
/Joe Miller, Özlem Türeci, Ugur Sahin: Ihmeidentekijät, WSOY, Helmikuu 2022/
Tarina pariskunnasta, joka keksi maailman ensimmäisen koronarokotteen
Kertomus vuosisadan lääketieteellisestä läpimurrosta ja pariskunnasta sen takana.
Kun koronapandemia pysäytti maailman, tehokkaan lääkkeen kehittämisen ennustettiin vievän parhaimmillaankin vuosia. Turkkilaistaustainen, tiedeyhteisön ylenkatsoma lääkäripariskunta sai rokotteen valmiiksi kahdessa kuukaudessa.
- https://www.wsoy.fi/kirja/joe-miller/ihmeidentekijat/9789510477588

Tästä on aikaa kun luin tuon kirjan, joten tulee ulkomuistista. Ugur Sahin oli vähän jo seurannut uutisia Kiinasta, mutta 24.1.2022 hän katsoi tarkemmin koronapesäke Wuhanin tietoja: miljoonakaupunki, liikenneyhteyksiä vaikka minne ja samalla tajusi sen mitä harva asiantuntijakaan uskalsi tajuta vielä kuukausiin: Syntyy maailmanlaajuinen uusi tauti, pandemia joka on pitelemätön, mahdoton padota. Ja osasi ennakoida että muutamassa kuukaudessa kaikki pannaan kiinni, koulut, rajat jne. Tähän ennusteeseen muut reagoi höpön/eikainyt sentään -epäuskolla. Mutta vaimonsa ja tutkijakollega Özlem oli tottunut luottamaan miehensä Ugur:n vaistoon joka osui usein oikeaan, ja niin kävi nytkin.
  Alunperin pariskunta oli lääkäreitä jotka hoitivat syöpäpotilaita jotka liian usein päätyivät terminaalihoitoon, toivottomia tapauksia. Siellä he tutustuivat toisiinsa ja tähän turhautuneena he päättivät keskittyä syövän parantamiseen. Työ meni niin vaikeaksi että eivät saaneet pomoiltansa tukea että he kokivat helpommaksi perustaa ikioman yrityksen vaikka he olivat enemmän vaatimattomia tiedeihmisiä eikä bisnesihmisiä. (Heillä ei ole vieläkään tv:tä ja elämä menee tieteen ympärillä, päivälliskeskustelutkin keskittyy tieteeseen, sanoo tyttärensä). Ehkä se selittää miksi suuri osakenantinsa meni poskelleen. Vai onko kysesessä huono tuuri, mutta sen ajankohta oli huono, osakeanti epännistui ja yrityksensä BioNTech velkaantui satoja miljoonia euroja.
  He keskittyivät mRNA-perustaiseen syöpähoitoon ja jo 2010-l alussa he saivat parannettua syöpäpotilaita mRNA-hoidolla. Yli 1000 työntkijän firmastansa vain kourallinen keskittyi infektioihin ja kulkutauteihin. Pfizerin kanssa he tekivät yhteistyötä ja tarkoitus oli 2018 tai 2019 että joku työntekijä keskittyy kausi-influenssa-rokotteen kehittämiseen. Mutta 24.1.2020 muutti kaiken. Ugur Sahin vaimonsa kanssa päätti että koko firma, yli 1000 työntekijää keskittyy nyt 100%:sti koronarokotteen kehittämiseen. Sahinilla oli alussa täysi työ käännyttää pankki-ihmisiä, Pfizeriä jne tämän asian tukemiseen koska Kiinan uusi outo keuhkokuumetauti vaikutti vielä vähäiseltä uhalta länsimaiden silmissä. Olihan SARS ja MERSkin onnistuttu patoamaan. 
  Pfizer tuli apuun rokotteiden testaamisen ja levittämisen logistiikassa mutta itse rokote kehitys oli BionTech-firmansa heiniä. Pandemia tuli päälle niin nopeasti sitten että välillä heidän oli vaikea saada työntekijöilleen suojavaatteita ja joskus raaka-aineita jne sulkeutuvien maiden rajojen yli. Kun rokotekehitys tuli julkiseksi tiedoksi niin osa heistä sai tappouhkauksia ja piti pyytää valtiolta suojelua, osa ihmisistä taas kerääntyi firman oven lähelle paljastellen olkapäitänsä että he ovat innokkaita ottamaan ekana rokotteen.
  Huhtikuussa 2020 koronarokote oli sitten jo niin valmis että ensimmäiset koehenkilöt saivat rokotteen. Aluksi testattiin vain että tuleeko reaktioita, ettei ole ihmiselimistölle vaarallinen. (Toki pienillä koe-eläimillä ensin).
   Koronarokotteensa oli (ja on) ns. modRNA-rokotetta ja minun ihmetykseksi sen emäkset (koodipalikat) ei olekaan luonnosta tutut adeniini, sytosiini, guaniini, urasiili (A,C,G,U) vaan tilalla on synteettiset molekyyliset vastineensa. Ilmeisesti elimistön immuunijärjestelmän harhauttamiseksi jotta RNA ei ehdi  hajota tai tuhoutua ennen pääsyä soluun. Toki sillä on myös rasvapisara ja muita aineita suojanaan.
  Hiirikokeissa he testasivat kahta erilaista rokotetta, yksi oli pelkästään koronaviruksen piikkiproteiinin kärjen muodostavat mRNA, toinen oli koko piikkiproteiinin muodostava mRNA. Pelkästään tuo kärjen mRNA-rokotete antoi paremman vasta-ainesuojan mutta heikomman T-soluvälitteisen suojan. Jälkimmäinen taas antoi heikomman vasta-ainesuojan mutta kestävämmän ja paremman T-soluvälitteisesn suojan. Tämä jälkimmäinen valittiin ihmiskäyttöön. Pelkästään kärkeen perustuva olisi myös ollut alttiimpi koronamutaatioille.
   Rokotteen kehitys ja valmistus nopeutettiin limityksellä, eri vaiheita tuotettiin osin päällekkäin. (Tämä on tuttua siruteknologiasta jossa mikropiirien kehitystä on nopeutettu tekemällä vaiheita limittäin).
   Rokotteensa korkeampaa hintaa kirjassa on perusteltu BionTechin aiemmalla velkaantumisella, että saisivat velan maksettua. Mutta toisaalta kyse voi olla myös Pfizerin ahneudesta, ja kirjan mukaan kehittäjät Tureci ja Sahin ovat nyt (kerrostaloasunnossaan) vaatimattomasti eläviä (osake)miljardöörejä. He käyvät joskus lomilla Kanarian saarilla mutta ottavat mukaansa tietokonenäytöt ja läppärit koska he eivät jätät tiedettä sielläkään tekemättä ja ottavat aina mukaansa myös kahvimyllynsäkin papuineen koska aina jauhavat itse kahvinsa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - toukokuu 24, 2022, 00:47:30
Kiinasta paenneen naisopettajan, Sayragul Sauytbay-kazakin, kertomuksia ja paljastuksia. Kirja-apuna oli toimittamassa saksalainen toimittaja Alexanda Cavelius:

/Sayragul Sauytbay & Alexandra Cavelius: AVAINTODISTAJA; Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä, Tammi 2022/
Takakansi:
"Xinjiangissa vuonna 2014 tapahtuneiden iskujen jälkeen
Kiinan hallitus on perustanut etnisille vähemmistöille, etupäässä
islaminuskoisille uiguureille ja kazakeille, tarkoitetun valtavan
rangaistussiirtoloiden verkoston. Vuonna 2017 kazakkilainen valtion
virkailija ja usean esikoulun johtaja Sayragul Sauytbay joutui kiina-
laisen sortokoneiston rattaisiin ja hänet siirrettiin uudelleen-
koulutusleirille opettamaan muille vangeille muun muassa kiinan kieltä.
Siten hän sai nähdä tämän järjestelmän ja leirien epäinhimilliset
olosuhteet sisältä päin.
  Vuonna 2018 S.S. yllättäen vapautui ja pääsi pakenemaan Kazakstaniin,
minne hänen miehensä oli paennut aiemmin. Siellä hänet pidätettiin kuukausiksi
ennen kuin Ruotsi myönsi hänelle ja hänen perheelleen turvapaikan.
Hänen paljastuksensa ovat sittemmin nostaneet Kiinan kommunistisen puolueen
Xinjiangin vähemmistöihin kohdistamat sortotoimet ja rikokset ihmisyyttä
vastaan kansainvälisen huomion kohteeksi."


Muistiinpanojani:
- opettajamiehensä burnout: opettajana joutui kiinankieltä ja uusia sääntöjä oppimaan + opettamaan..
  .. liian paljon lyhessä ajassa, pää ei kestänyt.
- keskitysleireillä oli epäinhimillinen kuri ~ Navalnyin vankilan kuri tuli mieleen: Josko nämä diktatuurivaltiot
  ottaneet oppi toisiltansa?
- naapurivaltio Kazakstan oli "suomettunut", Kiinan taloustassun alla. ei tahtonut päästää S.S:ää maahan
vapaana vaan pisti vankilaan.
  -- ja S.S. livahti tullin läpi kyyryssä niin ettei tullivirkailija huomannut,  niin helposti että sitä ei tahdottu uskoa
  Kazakstanissa, jolle se oli myös noloa.
- S.S. diggasi Modern Talkingia mutta nykyään länsimusa on milteipä  Kiinassa kiellettyä

- s.222-223 kappale: Valtiosalaisuuksia: Kolmen portaan suunnitelma
(jonka S.S. saa nähdäkseen, ja paperi poltetaan lukemisen jälkeen)

Ensimmäinen porras, vuodesta 2014 vuoteen 2025: Xinjiangissa halukkaat
sulautetaan valtaväestöön, ja vastentahtoiset eliminoidaan
...
Toinen porras: vuodesta 2025 vuoteen 2035: Kun sulauttaminen on saatu
suoritettua Kiinassa, hyökätään naapurimaihin
Valtiot kuten Kirgisia Kazakstan tai Uzbekistan otettaisiin hitaasti haltuun, muun muassa "Belt and Road Initiative"-hankkeen ("Uusi silkkitie") avulla sekä runsaskätisillä lainoituksilla. Taloudellisesti
hauraiden maiden pitäisi velkaantua Pekingille. Näille alueille muuttaisi koko ajan enemmän kiinalaisia, jotka asettuisivat aloilleen, perustaisivat tehtaita, mutta investoisivat myös mediataloihin, kustantamoihin ja TV-asemiin...
...
Kolmas porras: vuodesta 2035 vuoteen 2055: Kiinalaisen unelman toteu-
tumisen jälkeen seuraa Euroopan valloitus.


s.331  kesällä 2020 Berliinissä junassa Alexandran kanssa kun S.S. katselee kännykällä uutisia:

Äkkiä Sayragulin katse alkaa seurata videota Pekingissä järjestetystä 18. puoluekokouksesta, jossa korkea-arvoiset puoluekaaderit pitivät puheita suurelle yleisölle.
Kysyin: "Kuka tuo puhuja on?"
"Opetusministeri Chen Baosheng."
"Mitä hän sanoo?"
"Hän sanoo, että vuoteen 2049 mennessä kiinalainen opetusjärjestelmä on hyväksytty koko maailmassa keskeiseksi opetusjärjestelmäksi."
Hämmästyneenä kohotin kulmiani ja jatkoin kysymistä.
"Mitä hän oikeasti tarkoittaa?"
"Silloin Kiinan kommunistinen puolue tulee johtamaan ja ohjaamaan maailmanlaajuista opetusjärjestelmää. Kiina määrää millainen opetusjärjestelmä maailmassa vallitsee."
"Siis mitä???"
"Koko maailma kuuntelee Kiinan kommunistista puoluetta ja käyttää ainoastaan oppimateriaaleja, jotka puolue antaa käyttöön."
Minun oli vaikea pysyä penkilläni. "Entä muuta...?"
"Kaikissa maailman kouluissa otetaan käyttöön kiinalainen koulujärjestelmä. Kaikille koululaisille hankitaan kiinalaisia opetusmateriaaleja ja kaikki puhuvat kiinaa."
Lopuksi olin niin kiihtynyt, että huudahdin:"He eivät edes salaile vallitusaikomuksiaan. Chen Baoshengin puhe on tärkeä todiste kolmen portaan suunnitelmasta!"

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - kesäkuu 23, 2022, 16:02:31
^
Ilmankos Kazakstanin presidentti uskalsi lyödä luuta kurkkuun Putinille Pietarin talousfoorumissa, jos Kazakstan on Kiinan satelliittivaltio.

Hesarissa oli mielenkiintoinen tietokirjaesittely, vitsikkäällä teemalla tiedätkö mitä on tietäminen? :

TIETOA on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin "rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme."

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008847037.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - elokuu 08, 2022, 00:22:05
Kesällä tuli luettua:
/Frankopan: Silkkitiet, Atena kustannus, 2021/ josta Atena itte sanoo:
Huippuhistorioitsijan vankka suurteos näyttää, mistä moderni maailma on syntynyt.

Turkiksia, hopeaa ja öljyä. Ideoita, uskontoja ja keksintöjä. Kauppareittien kuhina on kietonut lännen ja idän kohtalot yhteen jo parituhatta vuotta.

Peter Frankopan kulkee rohkeasti halki vuosisatojen ja sitoo silkkiteiden värikkään menneisyyden nykymaailmaan. Hän piirtää esiin häikäisevän maailmanhistorian, jossa imperiumi toisensa jälkeen nousee ja tuhoutuu, kulkutaudit ravistelevat elämää ja 1900-luvun sodat muuttavat historian suunnan jälleen kerran.

Tässä tuoreessa historiakäsityksessä Bysantin vaikutus nykymaailmaan on suurempi kuin muinaisen Rooman ja mongolihallitsijat nousevat Napoleonin rinnalle.


Ehdottomasti lukemisen arvoinen silmiä avaava teos! Minulla lukeminen kesti tavallista pitempään, viikko ei riittänyt, ei edes pari viikkoa.  Tämä teos on tärkeä eurooppalaiselle lukijalla huomaamaan sokeus, Eurooppa ei ole ollut maailmannapa.
Tein vain lyhyet ranskalaisviivaiset muistiinpanot. Ja yhden otelainauksen.
Koitan aukaista joitain pointteja:
- Silkkitiet -> viljatiet,rahatiet, myös turkis- ja meripihka -tiet eli oli monenlaista "rahaa" ja rahateitä
- Zarahustrasta Persiassa tuli suvaitsematon <-suhteessa-> kristinuskoon ja buddhalaisuuteen
- "Vapahtaja, Jumalan poika, kuningasten kuningas" Intiasssa jo aikoinaan käsite ennen Jeesusta
- Islamin valtakunta oli tietyn aikaa kuin aikansa Yhdysvallat:
       kauppa, yritteliäisyys, suvaitsevaisuus, tiede ja taide kukoistivat
    ja se oli rikas, kolikoita löytynyt Ruotsista ja Suomesta asti
- Viikingit perusti Venäjän, airo/mies rhos/rhothmen->rusit ->russia
      (vrt. 'vene, venäjä, Venäjä' viroksi 'paat, vene, Venemaa'!)
- Mongolit oli hurja valloittajia, heillä maailman suurin "valtio",
   Eurooppa jäi valloittamatta koska sattumat ja köyhälä: emme niin rikkaita kuin lähi-idän ja mesopotamian seutu.
- 3000 mongolien katapulttia saattoi piirittää kaupunkia ja tuhota maantasalle - vrt Venäjän tykistö nyt
- Rutto oli pahempi maalla kuin kaupungeissa koska rottia/henkilö enempi maalla.
- WWI:n jälkeen Weimarin aikoihin 1925 ex-keisari WilhelmII piti       
    juutalaisia kiusallisina hyttysinä, tahtoi kaasuttaa ne
    (oliko juutalaisten kaasutusideat jo 20-luvulla ilmassa? No, ainakin kloorikaasutusta oli WW1:ssä)
- Stalin ei uskonut Saksan hyökkäykseen - muuttui katatoniseksi Barbarossasta
- Hitlerin Ukrainan+Venäjän valloituksen esikuvat: USA->löi intiaanit, Britannia->alisti Intian
- n. s. 497 toimintaryhmien pomoista suuri osa filosofian/lakitieteen PhD eli tohtoriksi väitelleitä
- WW2:n jälkeen Iso-Britannia menetti Iranin, Intian ja Suezin, ->joutui vararikon partaalle
    niin ettei edes maailmanpankki IMF halunnut antaa sille lainaa
- Gertrude Bell, tarkkanäköinen diplomaatti ja vaikuttajanainen Lähi-Idässä
- WW2:n jälkeen Iso-Britannia ja USA käyttäytyivät imperialistien tavoin
   ja tappoivat demokratian, veljeilivät diktaattoien kanssa, nostivat yksinvaltiaita Lähi-Idässä
  "suojellakseen lännen demokratiaa".
-- USA ja Britannia olivat ennen/jälkeen WW2:n kovia kilpakumppaneita että kumpi saa Iranin öljyn jne.

s.497 WW2: Saksan hyökkäys Puolaan 1939-

"Syyskuun 1. päivänä, tuskin viikko historiallisen sopimuksen jälkeen,
  Saksan joukot vyöryivät rajan yli ja läpäisivät Puolan puolustus-
  linjat. Joukkojen edetessä kohti Varsovaa tavoitteena eivät olleet
  pelkästään aluevalloitukset vaan myös puolalaisen eliitin mestaaminen.
  Hitler näki asian niin, että "vain kansakunta, jonka ylimmät kerrokset
  on tuhottu, voidaan pakottaa orjuuden ikeeseen". Upseereista ja maan
  johtohenkilöistä tuli siten asemansa vuoksi hyökkääjien maalitauluja
  - nämä tiesivät, mitä etsivät: kahdestakymmenestäviidestä   
  toimintaryhmien* johtajasta, jotka määrättiin etsimään käsiinsä ja
  tuhoamaan "yhteiskunnan ylemmät kerrokset", viidellätoista oli
  tohtorin arvo, useimmilla oikeustieteessä tai filosofiassa. 37"

 
*MrKAT: toimintaryhmät = Einsatzgruppen = tuhoamisryhmät
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 10, 2022, 00:44:45
MrKAT:lta sellaista vuodatusta, ettei tiedä mistä alkaa purkamaan...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - syyskuu 27, 2022, 00:30:54
Maria Pettersson (ja kustantaja Atena) on ilmeisesti munannut plagioimalla toisten teoksia/tuotoksia vähän liikaa, ja jopa sanasta sanaan, uuteen Suomen historian jännät naiset teokseensa. Ainakin siltä näyttää. Kyse ei (enää) ole vain siitä että "oho, lähteitä unohtunut mainita, korjataan seur. painokseen".

https://kiiltomato.net/jannat-paikat-tiedonvalitykselle/
https://twitter.com/jojalonen/status/1574336230820839429
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 08, 2022, 20:41:25
/Heather Morris: Auschwitzin tatuoija/
Auschwitzin tatuoija on tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista.
  Tämä tatuoijaksi joutunut/päässyt Lale ihastuu naisleirin vankiin Gitaan ja ehkä tämä heidän rakkaustarinansa, joka ei pääty onnettomasti, on tehnyt kirjasta kuuluisan menestyksen, ainakin kovasti mainostettu.
Ks. esim.  https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/2f68a70e-bc5d-477a-91b7-9e44bf5bc2c4 
  Kyllä, tämä oli ihan hyvä kirja, mutta odotukseni oli korkeammat, olen lukenut jännittävämpiä kirjoja kuin tämä. Jospa olisin tiennyt että rakkaustarinan takia on suosittu eikä sen takia että olisi eritysen jännä...
  Sillä seuraava kirja, jonka luin heti perään, oli minusta jännempi=parempi:

/Lucy Adlington: Auschwitzin ompelijattaret, Minerva/
Laajaan tutkimusmateriaaliin ja useisiin aiemmin julkaisemattomiin lähteisiin pohjautuva Auschwitzin ompelijattaret kertoo natsien muotihuoneessa työskennelleiden naisten uskomattoman tarinan.
Joukko naisvankeja määrättiin Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä työskentelemään komendantin vaimon Hedwig Hössin perustamaan ompelimoon.
- https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1767
  Tämä on dokumentaarisempi laajempi ja selventävämpi kuin em. tatuoijan kirja. 
Esimerkiksi 1 asia jota olen ihmetellyt: Tuhoamisleiriläisten  sallittiin kerran lähettää kirja kotiväelle ja myös vastaanottaa lähetyksiä. Pointti oli se että piti olla positiivinen, negatiiviset sensuroitiin. Tämä houkuttaisi
piileskelevät juutalaiset leirille ja toiseksi kotiosoitteesta natsit pysty (toivoivat) etsimään vielä piileskeleviä juutalaissukulaisia. Leiriläiset kuitenkin osasi kirjoittaa myös ovelasti.
Esim. Oletetaan, että natsit englanninkielisiä tässä: Ompelijatar kirjoittaa: "We are in good shape. ...
My sisters traveled to mother through the Kaasu village." Tässä tapauksessa ompelijatar ja Slovakiassa piileskelevä isänsä tiesivät että äitinsä oli kuollut syöpään jo v. 1938 ja kirjeitä tarkistavat saksalaisnatsit ei ymmärrä slovakiaa (esimerkissäni suomea). Tämä toimi ja isä ymmärsi yskän ja pysyi piilossa tietäen että muut tyttärensä oli tapettu kaasulla. (Vuosien piileskely kun kävi monien juutalaisten voimille niin että moni antautui lopulta itse suosiolla.)

Molemmissa kirjoissa pisti silmään että leirit vuoti, salakuljetus rehotti jopa aseita salakuljetettiin, ja myös natseja pystyi lahjomaan katsomaan muualle tai joskus osin avustamaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 10, 2022, 15:19:28
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!
Kääntäjille myös suurkiitokset!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 10, 2022, 19:42:26
^
Eikö pitäisi puhua ennemminkin suomentajista kuin kääntäjistä? Muistan jossain keskustelussa kuulleeni aika kipakan oikaisin, kun joku mainitsi, että kirjan kääntäjä on NN.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 10, 2022, 20:13:33
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 10, 2022, 19:42:26
^
Eikö pitäisi puhua ennemminkin suomentajista kuin kääntäjistä? Muistan jossain keskustelussa kuulleeni aika kipakan oikaisin, kun joku mainitsi, että kirjan kääntäjä on NN.
Toisaalta voidaan ajatella suomalaisen kirjallisuuden rikastamisena, suomenkielisen kirjallisuuden merkityksessä, maailmankirjallisuuden suomentamista. Mutta myös kotimaisen kirjallisuuden kääntämistä muille kielille voidaan pitää suomalaisen kirjallisuuden rikastamisena.

Olisi myös hauskaa kuulla oikein kipakat perustelut suomentajien puolesta. :)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hippi - lokakuu 10, 2022, 20:33:24
^
Lähinnä siinä muistini mukaan puhuttiin siitä, että suomentaja tekee kirjallista työtä, joka ei ole puhdasta mekaanista kääntämistä.
Selvimmin tuo kai tulee esiin runojen suomentamisessa. Sehän olisi aika karmeaa luettavaa, jos runo vain käännettäisiin.

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/blogiarkisto/kielitoimiston_kouluttaja/kaantajia_kouluttamassa.8733.blog
Tuossa artikkeli, jonka perässä olevissa puheenvuoroissa joissain asiaa pohditaan.

En minä tästä tämän enempää osaa sanoa, mutta itse olen käyttänyt kääntäjän sijasta suomentajaa, kun vielä useimmiten puhun henkilöstä, joka suomentaa muun mielisiä teoksia suomeksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 10, 2022, 22:15:58
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 10, 2022, 20:33:24
^
Lähinnä siinä muistini mukaan puhuttiin siitä, että suomentaja tekee kirjallista työtä, joka ei ole puhdasta mekaanista kääntämistä.

Ei kai minkään hyvin kääntäminen ole mekaanista, vaan asia pitää ajatella kuitenkin myös uudestaan, ja siinä kysytään aina erityisesti kohdekielen vahvaa tuntemusta ja hallintaa.

Suomentaja on siitä hyvä, että se on täsmällisempi termi, kun kohdekielenä on suomi, ja tavallaan se myös korostaa tätä aspektia, että tehdään tärkeää työtä nimenomaan kohdekielen parissa.

Runojen tai ylipäätään lyriikan kääntäminen on vähän vaikea aihe. Osittain vitsiksi tarkoitettu ja osittain vakava runouden määritelmä on, että se on se, mikä käännettäessä häviää.

Toisaalta esimerkiksi kuuluisten sitaattien vakiintuneet ja hyvältä tuntuvat käännökset ovat yhtä lailla myös lyyrisiä ilmaisun keinoja sisältäviä.

Kai ruonoakin voi kääntää osittain tai pelkästään 'tiedoksi' tai keskeisesti sisältöä kuvaten ja välittäen.

Aika vaikea temppu on kääntää jonkun aivan omantyylisensä runoilijan runo — tai ylipäätään runo — sillä tavalla että sen todella tunnistaa ja kokee "samaksi tekstiksi" kuin alkuperäisen. En tiedä, kannattaako tähän aina edes pyrkiä vai tarvitaanko sellaiseen tuuria tai juuri oikea tyyppi sitä tekemään tai jotain muuta tällaista.

Leevi Lehto on kääntänyt John Keatsin runoja kanavoiden jotain vähän Aleksis Kiven tyyppistä ilmaisua, ja niissä on minusta joitakin tällaisia onnistumisia.

Eeva-Liisa Mannerin ja Kirsi Kunnaksen yhdessä tekemät suomennokset Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa -kirjojen runoista ovat itselleni jääneet mieleen onnistuneina. Tällä saattaa olla jotain tekemistä nimenomaan Eeva-Liisa Mannerin kanssa :)

Tässä nonsense-runo "Jabberwockyn" ensimmäinen säkeistö sekä suomennos:

LainaaTwas brillig, and the slithy toves
Did gyre and gimble in the wabe;
All mimsy were the borogoves,
And the mome raths outgrabe.
(Lewis Carroll, 1871)

LainaaOn illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk' kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.
(Kirsi Kunnas & Eeva-Liisa Manner, 1974)

Harmi etten löydä mistään heidän suomennostaan runosta "The Walrus and the Carpenter". Se on aika hyväkin balladimuotoinen runo, vaikka onkin samasta romaanista kuin "Jabberwocky". Löytyy siis teoksesta Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512404285/liisan-seikkailut-ihmemaassa-liisan-seikkailut-peilimaailmassa/#

Englanniksi sen voi lukea täältä:
https://www.poetryfoundation.org/poems/43914/the-walrus-and-the-carpenter-56d222cbc80a9'

Vielä pätkä Keatsiä ja Lehdon suomennosta:

LainaaHeard melodies are sweet, but those unheard
  Are sweeter; therefore, ye soft pipes, play on;
Not to the sensual ear, but, more endear'd,
  Pipe to the spirit ditties of no tone

LainaaKauniita kuullut soinnut, kauniimmin
soi kuulemattomat – siis soikaa, huilut,
ei korvaan aistivaan, vaan, armaammin,
hengelle soikaa äänettömät laulut.

Yle: Kääntäjäkarhulla palkittu Leevi Lehto suomensi rakastamaansa John Keatsia huumorilla ja nautiskellen Aleksis Kiven kielelle (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/07/02/kaantajakarhulla-palkittu-leevi-lehto-suomensi-rakastamaansa-john-keatsia)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 11, 2022, 10:17:54
^ Esimerkkien kautta voisi ehkä sanoa, että Kunnaksen ja Mannerin käännöksissä on huumoria ja kielellä ilottelua ja ne toimivat aika hyvin osana romaaneja. Ne ovat siis jollain tapaa onnistuneita käännöksiä runoista, joissa ei pyritä vain tai etupäässä sisällölliseen tarkkuuteen, vaan siinä on taustalla myös lyyristä ymmärrystä ja taitoa.

Lehdon Keats-suomennokset taas eivät ole välttämättä enää "käännöksiä" varsinaisesti. Hän teki niitä yli 20 vuotta, siinäkin oli mukana iloa ja huumoria ja lyyristä näkemystä ja taitoa ja kaikenlaista.

Jotkut Keatsin kevyet huumorirunot ovat aivan loistavia hänen suomentaminaan, mutta niissä se mitä Lehto on tehnyt on paljon "moninmutkaisempaa" kuin se, mitä Keats teki alkuperäisen runon tuottaessaan.

Jotkut noi oodit ei ihan kokonaan toimi suomennettuina, mutta niidenkin suomennokset on aivan valtavia saavutuksia.

Sen takia ne ei oikein enää ole käännöksiä, että sillä työllä ei oikein ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä joku voisi tehdä käännöstyönä tai jostakin palkkiosta tietyssä ajassa. Sitä ei siis voi oikein verrata mihinkään tällaiseen. 
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hiha - lokakuu 11, 2022, 16:05:02
Kääntäjä vastaan suomentaja -väännössä saattaa osittain olla kyse ikivanhasta eurooppalaisesta keskustelusta miten kirjallisuutta pitäisi kääntää. Säilytetäänkö mahdollisimman paljon alkukielen sanontoja, ajattelutapaa yms. – joka antaa ainakin jännän eksoottisuuden tunnun – vai etsitäänkö kaikelle mahdolliselle vastine kohdekielen sen hetkisestä yleisversiosta – mikä tekee käännöksestä ymmärrettävän sellaisellekin joka ei ole koskaan kotimökistään pihaa kauemmas poistunut – vai mennäänkö jostakin väliltä? Tähän ei tietenkään ole oikeaa vastausta. Muoti on seilannut menneinä vuosisatoina laidasta laitaan. Ehkä suomentaja on sitten nykyisin ammattilainen, joka on tehnyt tietoisen linjavalinnan kääntämänsä teoksen suhteen. Ja kääntäjä pelkkä tollo, joka on saattanut tekstin kieleltä toiselle. Tiedäppä ny noista.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 11, 2022, 16:15:13
No joo.

On niillä termeillä joku ero. Jos joku kääntää asiatekstiä ja tekee siinä tosi hyvin perusteltuja ratkaisuja ja luovaakin työtä, varmaan silti sanottaisiin että teksti on "käännetty", kun olennainen pyrkimys on voinut vaikka olla se, että asiasisältö on mahdollisimman sama mutta luettavuus ja ymmärrettävyys toisaalta hyviä nekin.

Mutta ei siinä kai ole mitään tiukkaa rajaa oisko väärin sanoa että joku sivusto tai asiakirja on "suomennettu" tai "englanninnettu" vai pitääkö sanoa että se on "käännetty".

Eikä siis toisaalta "suomennos" ole välttämättä onnistunut tai "käännös" huono.

Ainakin itse näen että raja on sumea, mutta se jollain tavalla liittyy just tohon asian ja sisällön kannalta vapauksien ottamiseen sekä toisaalta siihen, onko kyse asiatekstikäännöksestä vai kaunokirjallisemmasta aineistosta. Niitä ei kuitenkaan sillä tavalla voi täysin repiä toisistaan irti, että kaikenlaiset valinnat vaikuttaa asiatekstissäkin siihen, miten luettavaa tai ymmärrettävää se on, miten hyvää kieltä tai muuta. Ja jokuhan ois saattanut samaa tekstiä eri kielellä laatiessaan kehystää jotain eri tavalla tai sanoa ns. "eri asian".
    Ja toisaalta täsmällisyys voi olla vaihtelevassa määrin tärkeää riippuen siitä, mikä tekstin kohdeyleisö tai tarkoitus tai muut tällaiset taustajutut ovat.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 11, 2022, 16:23:31
Tosi kaunokirjallinen näkemys "merkityksestä" voi olla sellainen, että esimerkiksi Don DeLillo (amerikkalainen kirjailija) voi jossakin sanoa, ettei hänelle "merkitys" ole olennainen ohjaava periaate, vaan että hän kirjoittaa hyviä virkkeitä ja hyviä kappaleita. Joskus merkityksestä tai siitä "asiasta" voi joustaa sen takia, että joku vain tuntuu oikeammalta tai paremmalta esteettisesti. Miltä sanat kuulostaa tai näyttää tai tämmöstä.
     Koko siinä kaunokirjallisessa prosessissa merkitys syntyy hitaasti ja kerrostuu ja kirjailija tavallaan "viikkaa" sitä sinne sanojen väleihin ja kokonaisuuteen intuitiolla.
     Alkuperäinen ajatus ja impulssi voi olla vaikka se, että miten oikeasti läheiset ihmiset puhuu toisilleen kun ne on keskenään. Joku aamiaispöydän keskustelu tosi kummallisine sanankäänteineen ja puolinaisine lauseineen joista osaa ei välttämättä edes ymmärretä.
    Tämmösestä syntyy ne henkilöhahmot ja niiden kieli vähitellen, ja kirjailija vaan tutkii sitä ja yrittää sen kanssa selvitä.
   Varsinainen "tarina" ja muu muovautuu ja kerrostuu kun työstää ja tekee. Myöhemmin joku voi sanoa, että hei, toi on romaani ajasta ja menettämisestä ja luopumisesta.... tai jotain tällaista. Ja se voi myös olla ihan totta.
   Mutta ei se välttämättä ole syntynyt ollenkaan mistään pyrkimyksestä kirjoittaa romaania joka on sitä mitä siitä lopulta tulee.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 11, 2022, 16:56:43
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 10, 2022, 22:15:58
LainaaHeard melodies are sweet, but those unheard
  Are sweeter; therefore, ye soft pipes, play on;
Not to the sensual ear, but, more endear'd,
  Pipe to the spirit ditties of no tone

LainaaKauniita kuullut soinnut, kauniimmin
soi kuulemattomat – siis soikaa, huilut,
ei korvaan aistivaan, vaan, armaammin,
hengelle soikaa äänettömät laulut.

Käännös on mun mielestä ihan riemastuttavan hyvä tai "mestarillinen".

Argumentti ja argumenttirakenne on ihan sama. Se toimii esteettisesti hyvin. Monella tasolla on peilattu myös alkuperäisen estetiikkaa tai rakenteita ja äänteellisiä juttuja. Ihan vain yhtenä esimerkkinä: "Kauniita - kauniimmin" ovat samoilla paikoilla kuin "heard" ja "unheard" mutta toisaalta tekevät samaa kuin "sweet" ja "sweeter".

Se miten täsmälleen kuulen Keatsin runon jos vaikka luen sitä ääneen ei ole "sama" tai "sama ääni" kuin mitä suomennoksessa on.

Keatsissä on enemmän jotain "äkkiväärää" tai sellaista yllättävää pehmeydestä huolimatta, ja hallinan tunne tulee jostakin sellaisesta että ne jutut vaan toimii sitten kuitenkin.

Lehdon suomennoksessa kokonaisuus tuntuu hallitummalta mutta ei olla jääty Keatsin kielellisen musikaalisuuden tai minkään hirveän keskeisen kanssa pulaan tai kokonaan rannalle.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 11, 2022, 22:01:00
Lainaus käyttäjältä: Hippi - lokakuu 10, 2022, 19:42:26
^
Eikö pitäisi puhua ennemminkin suomentajista kuin kääntäjistä? Muistan jossain keskustelussa kuulleeni aika kipakan oikaisin, kun joku mainitsi, että kirjan kääntäjä on NN.
Myös toisinpäin. Onko Juicea koskaan käännetty toisille kielille, onnistuneesti?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 14, 2022, 03:44:56
/Helena Merriman: Pako Berliinin ali, WSOY, 2022/

"Hermoja raastava jännitysnäytelmä sankaruudesta, petturuudesta ja salaisesta tunnelista Berliinin katujen alla."
- https://www.wsoy.fi/kirja/helena-merriman/pako-berliinin-ali/9789510473375

Yksi elämäni jännittävimpiä kirjoja, niin jännittävä että pari kertaa tositarinan juonesta hyppäsinkin kirjan loppuun katsomaan jäikö se ja se henkiin. Ihmiset pakeni kommunistisesta DDR:stä Länsi-Saksaan(-Berliiniin) niin että puolue hermostui ja rakensi piikkilangan ja muurin Länsi-Berliinin ympärille v. 1961. Vastoin (!) NL:n johdon neuvoja, joka pelkäsi mainekolhua ym seurauksia. Muistaakseni NL pelkäsi jopa suurvaltakriisiä joka tuo ydinsodan riskin, jos tekee muurin. (Kirjassa kuvataan kuinka lähellä suurvaltasota oli, kerran USAn ja Venäjän tankit jo oli vastakkain kovat piipussa Berliinissä, askel askeleelta nopeasti eskaloitui siihen ja mol. suurvaltajohtajat säikähti.)
40-50-luvuilla DDR pahoinpiteli kuulusteltavia (myöhemmin länteen karkaamista yrittäviä ja avustajia) mutta 60-luvulle tullessa se oli kehittänyt "pehmeämmän" psykologisen tavan, jossa mm. unenpuutteella+kovalla kurilla saatiin uhri sekaisin ja antautumaan. (Hämmästyttävästi samanlaista kuria kuin Navalnyi Venäjän kurivankilassaan koki, ehkä opittua 50-l DDR:stä). Sitä en tiennyt että Länsi-Saksassakin pakenemisen länsimaiset avustajat oli vaarassa: oli riski joutua siepatuksi DDR:ään ja vankilaan. Sen lisäksi että molemmilla puolin oli DDR:n vakoojia, soluttautujia/ilmiantajia ja lännessäkin oli vaikea luottaa kenenkään salaryhmässä joka auttoi muurin yli/ali-pakenijoita.
  Kirja kertoo tositarinan (pääasiassa) yhden porukan projektista auttaa ihmisiä pakenemaan DDR:stä: tunnelien rakentamisesta ja siinä kohdatuista ongelmista: Hidasta kaivuuta, salassapitoa, vakoojaongelmia, veden tunkautumista tunneliin ja uhasta jäädä kiinni ja joutua ammutuksi tai DDR:n kiduttavaan kuulusteluun ja vankilaan.

Tästä tulisi jännä dokumentti tai elokuva MUTTEI minulle. Olen jo vastaavan elokuvan nähnyt tv:ssä ja se pilattiin överillä liioittelulla, pois totuudesta. En voisi luottaa, jännyys poissa koska näyttelijät, ohjaajan mielkuvitusta jne.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 14, 2022, 08:45:39
Suomalaiset käännöskappaleet ovat aika usein mukaelmia. "Rööperiin" on tavallaan hyvä käännös ja taitaa olla Juha Vainion käsialaa. Onhan siinä paljon vastaavuuksia Lennonin ja McCartneyn kynäilemään teemaattisesti ja rakenteellisesti, mutta melodiaa ja sävellystä ja fiilistä ja tekstin rakennetta ja kuvastoa on käytetty lähinnä sellaisena planssina.

Tosi harvinainaista on, että minkään biisin käännöksessä tulee vahvasti tunne, että nyt on nimenomaan kyse samasta biisistä samalla tekstillä.

Lähinnä tulee mieleen pari Vasas flora och faunan ruotsinnettua versiota Leevi & The Leavingsin lauluista. Niissä mulle tulee sellainen vaikutelma että se on tietysti Göstalle kunnianosoitus ja ne on tajuttu viimeisen päälle, mutta lisäksi teksti on jotenkin... hämmästyttävässä määrin kuin yksi yhteen, mikä kenties liittyy siihen että eletään kuitenkin samassa yhteiskunnassa jolloin kokemukset elämästä siellä taustalla on jollain tapaa yhteismitallisia:





Oma subjektiivinen mielipide Juicesta on että on niissä lauluissa paljon hienoa ja uniikkia ja sellaista johon voi samaistua, ja se on ollut tietynlaista pioneerityötä, mutta en pidä häntä samalla tavalla näkemyksellisesti ja intuition kannalta taiteilijana tekstien suhteen kuin Göstaa.

Loppujen lopuksi Juicella lähes jokainen biisi kertoo vain hänestä itsestään ja hänen näkökulmastaan, eikä muita ihmisiä oikein edes ole olemassa. Jos se on jonkun mielestä taidetta niin... OK.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 14, 2022, 12:57:21
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 14, 2022, 08:45:39
Loppujen lopuksi Juicella lähes jokainen biisi kertoo vain hänestä itsestään ja hänen näkökulmastaan, eikä muita ihmisiä oikein edes ole olemassa. Jos se on jonkun mielestä taidetta niin... OK.

Tosiaan Juicen näkökulmasta. Jos onnistui suututtamaan Juicen, niin päätyi herkästi jonkun biisin sanoituksiin. Tunnen jopa sellaisen henkilön. Tunnetuin tietysti on Jyrki-boy Hämäläinen.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - lokakuu 16, 2022, 00:07:47
Göstaa yhtään vähättelemättä (nero hänkin) ei hän Juicen tasolle yltänyt, muttei kukaan muukaan. Lähelle...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - marraskuu 20, 2022, 09:28:40

Huuhaa-Suomen historia tarjoaa taustoitettua ja vetävästi kirjoitettua yleissivistystä


"RAJATIEDON alalla on julkaistu aivan tarpeeksi kirjoja, joissa on mieli pidetty avoimena", kirjoittaa Vesa Sisättö tietokirjansa Huuhaa-Suomen historia esipuheessa. Hänen mukaansa huuhaa-ilmiöistä, kuten vaikka kummituksista, ihmekeksinnöistä ja telepatiasta, on kirjoitettu harhaanjohtavasti, arvoituksellisesti.

Huuhaa-Suomen historiassa Sisättö käy läpi Suomen historian tunnetuimmat oudot ilmiöt ja etsii niille todennäköiset selitykset. Hän ei ilakoi ufohavaintoihin tai Ior Bockin tarinointiin höynähtäneiden kustannuksella vaan kontekstoi ilmiöt osaksi sen aikaisia yhteiskunnallisia oloja. Lopputulos on vetävää yleissivistystä.

Sisätön mukaan huuhaa syntyi oikeastaan vasta 1800-luvulla, kun empiirisen tieteen avulla ihmiset alkoivat erottaa faktoja fiktiosta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että ihminen olisi kerralla muuttunut rationaaliseksi otukseksi, minkä voi tarkistaa lähimmästä sosiaalisesta mediasta. Huuhaata viljellään edelleen, mutta työkaluja väärien tietojen oikomiseen on jo.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009180845.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 20, 2022, 23:28:45
Luin parin juutalaisen kirjaa äskettäin. Toivottavasti ulkomuistelen oikein, osan tarkistan/kopsaan.

/Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz, WSOY, 2021/
  Hollantilaisen lääkärin Eddy de Windin keskitysleiripäiväkirja on tiettävästi ainoa Auschwitzin sisällä kirjoitettu kirja. Vuonna 1943 de Wind ja hänen vaimonsa Friedel kuskattiin Auschwitziin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä molemmat selvisivät hengissä kuukaudesta toiseen. Sodan loppuvaiheessa, neuvostojoukkojen jo lähestyessä Auschwitzia, de Wind ryhtyi pitämään peitenimellä salaista päiväkirjaa. Syntyi ainutlaatuinen dokumentti helvetistä, jonka pimeyteen Eddyn ja Friedelin välinen rakkaus toi valoa. - WSOY
   Kirjalla on hämmentävä historia, 40-50-luvulla kirjan kustantaja meni konkkaan tms, oli päätelty että sodan jälkeen ihmiset halusi keskittyä iloon eikä synkkään sotaan, jonka tapahtumat haluttiin unhoittaa. Näin kävi myös 70-luulla uuden kustantajan kanssa, vasta 2020 paikkeilla tää kirja otti tulta.
   Eddy de Wind keskittyi sodan jälkeen psykiatriaan ja keksi käsitteen keskitysleirisyndrooma ja ilmeisesti hoiti näitä tapauksia.
   Kirjassa eräs tärkeä eettis-filosofininen huomio ja pohdinta Eddyltä oli tämä: keskitysleirin natsilääkäri(upseeri, ehkä itse Mengele) olisi voitu katsoa tavallaan syyntakeettomaksi jos häneltä puuttuu täysin kyky empatiaan, vähän kuin pöpi tai hullu jota ei voi rangaista vankeudella. MUTTA koska tämä upseeri osoitti ymmärrystä Eddylle ja laski tämän tavata morsiantaan toisesta parakista/leiriltä niin tällöin tämä natsi tavallaan tuomitsi itsensä: Hänellä on kyky empatiaan JA SILTI tappaa/tapattaa juutalaisia.

/Katriina Järvinen: Ruben Stiller: Ruben Stiller, siltä väliltä, Kirjapaja, elokuu 2022/
  Vihdoin vaikeasti tavoiteltava Ruben suostui elämäkerran tekoon. Rubenin elämä näyttää olevan täynnä alemmuuskomplekseja. Hän ei oikein osaa ruotsia vaikka osa suvusta puhuu vain sitä. Hän ei ole kunnon juutalainen (uskovainen), ei osaa hebreaa jota piti luntata paperilta bar mitzvaan. Eikä hän kuulu sivistyneistöön koska aloitti maalta (äiti oli pohojanmaan kasvatteja) ja opetteli toimittajan ammatin kaupallisessa radiossa. Jälkimmäinen ura antoi hänelle roskajournalistin leiman niin että eka vaimon akateeminen suku (appi ja anoppi) katsoivat häntä nenänvartta pitkin vielä häissäkin ja antoivat häälahjaksi turvakypärän (!?).
  Rubenin isä oli hammaslääkäri ja perhe kuului kunnan hiukan rikkaampaan herraeliittiin (ainakin äidin mielestä),
mutta isä olisi ehkä halunnut poliittisen historian uralle, mutta vanhempansa oli pakottanut lääkäriuralle. Isä kärsi masennuksesta ja isän suvussa moni oli tappanut itsensä.
  Rubenin uran kovin hetki oli kun hän 90-luvulla meni haukkumaan YLEssä ylemmän pomonsa (kökkötraktori-kohu). Potkuista hän käräjöi YLE vastaan kalliisti, hävisi ja joutui maksamaan vuosia siitä. Niinpä 2010-luvun Sipilä-Jääskeläis-kohu kävi hermojen päälle niin että hän lopetti tv-uransa (samassa mm. Susanne Päivärinta otti loparit ja Jan Andersson siirtyi MTV:lle) ja siirtyi radion puolelle. Lisäksi häntä hävettää maneerinsa tv:ssä (olen huomannut, kädet kiertää takaraivolle jne ;D ).
  Ruben kadehtii niitä jotka osaa ruotsia (veljensä on ruotsin opettaja) ja jotka osaa korjata, kädentaitoja, hän on surkea, kömpelö ja unohtelee kännyköitä ym tavaroita (kuin eräs kantislainen ;D ).

Näissä kirjoissa pistää silmään: Juutalaisiin liittyy psykiatria ja psyykkisiä ongelmia. Ovatko he usein psykologian alalla koska itsellään tai suvulla on ongelmia päässänsä?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - marraskuu 21, 2022, 22:25:25
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 14, 2022, 12:57:21
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 14, 2022, 08:45:39
Loppujen lopuksi Juicella lähes jokainen biisi kertoo vain hänestä itsestään ja hänen näkökulmastaan, eikä muita ihmisiä oikein edes ole olemassa. Jos se on jonkun mielestä taidetta niin... OK.

Tosiaan Juicen näkökulmasta. Jos onnistui suututtamaan Juicen, niin päätyi herkästi jonkun biisin sanoituksiin. Tunnen jopa sellaisen henkilön. Tunnetuin tietysti on Jyrki-boy Hämäläinen.
Ei noita henk.koht. biisejä Juicella kyllä montaa ole...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - joulukuu 13, 2022, 00:04:37
Vielä ehtii ostaa lahjaksi tai itselle historioitsija Mikko Huhtamiehen pohjoista merihistoriaa 1500-luvulla luotaavan kirjan Seitsemäs vyöhyke. Kirja on hyvin selkeästi kirjoitettu ja ainakin itse tulin johdatetuksi suomalaisen tuotantoelämän ja kansan sielun ytimeen. Kirjassa kerrotaan laivanrakennuksesta, laivatyypeistä, kansainvälisestä kaupasta, merirosvoista ja tietenkin purjehtimisesta. Muuan seikka, joka minulle lukiessani välähti kristallinkirkkaana on se, että suomalaisen insinööriosaamisen juuret ovat laivanrakennuksessa. Laivat lienevät olleet ensimmäisiä korkeamman teknologian tuotteita, joita täällä valmistettiin. Laivojen käyttöikä oli lyhyt, usein vain kymmenen vuotta, joten uusia tarvittiin koko ajan. Oli huikeaa oivaltaa, että Suomessa on ollut korkeatasoista tuotantoa jo näinkin varhain. Ei siis ihme, että telakkatoiminta on yhä suomalaisille sydämen asia. Euroopasta oli monin paikoin jo metsät hakattu, joten myös pohjoisen metsävarat olivat arvokasta kauppatavaraa. Suuren 110-tykkisen sotalaivan rakentamiseen tarvittiin noin 4000 tammea, mikä vastasi 30-40 hehtaaria metsää. Eri puulajeja haalittiin laivojen eri osiin ympäri Eurooppaa. Terva oli tietysti myös tärkeä metsäteollisuuden tuote.

Helppolukuinen kirja, jossa on kaunis kuvitus (paljon karttoja) ja graafinen asu muutenkin. Sopivan kokoinen luettavaksi vaikka vuoteessa.

Meillä on erään ystäväni kanssa ollut suunnitelmissa vierailu Kotkan merimuseoon jo pari vuotta, mutta koronatilanne tai muut kiireet ovat toistaiseksi estäneet retken toteutumisen. Toivottavasti ensi kesänä. Katselen varmasti kaikkea merihistoriaan littyvää nyt aivan uusin silmin.

Espanjan Filip II kiinnostui Pohjolan laivanrakennuksesta ja metsävaroista. Suomen takametsien tervahaudat kytkeytyivät näin ensi kertaa globaaliin kauppaan ja aikakauden lukuisiin sotiin. Eurooppalaisia armadoja ei olisi voitu rakentaa ilman Suomen metsistä saatua raaka-ainetta.
-lainaus kirjan takakansitekstistä
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: kertsi - joulukuu 13, 2022, 11:23:06
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - marraskuu 20, 2022, 23:28:45
Luin parin juutalaisen kirjaa äskettäin. Toivottavasti ulkomuistelen oikein, osan tarkistan/kopsaan.

/Eddy de Wind: Pääteasema Auschwitz, WSOY, 2021/
...

/Katriina Järvinen: Ruben Stiller: Ruben Stiller, siltä väliltä, Kirjapaja, elokuu 2022/
  ...
Näissä kirjoissa pistää silmään: Juutalaisiin liittyy psykiatria ja psyykkisiä ongelmia. Ovatko he usein psykologian alalla koska itsellään tai suvulla on ongelmia päässänsä?

Veikkaisin, että vuosisatainen sorto ja kaltoinkohtelu on jättänyt jälkensä, puhumattakaan holokaustista ja pogromista. Eräs kognitiotiedettä opiskellut heppu kertoi, miksi nimenomaan kognitiotiede kiinnosti häntä tietämyksenalana: hän halusi tietää, miksi hänen sukulaisistaan tehtiin saippuaa. Sukulaisten karut kohtalot varmaan vaikuttavat jälkipolviin monen sukupolven ajan, enkä yhtään ihmettelisi, jos aiheuttaisivat myös "ongelmia päässä".
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Kopek - joulukuu 13, 2022, 15:32:56
Lainaus käyttäjältä: Amore - joulukuu 13, 2022, 00:04:37
Vielä ehtii ostaa lahjaksi tai itselle historioitsija Mikko Huhtamiehen pohjoista merihistoriaa 1500-luvulla luotaavan kirjan Seitsemäs vyöhyke. Kirja on hyvin selkeästi kirjoitettu ja ainakin itse tulin johdatetuksi suomalaisen tuotantoelämän ja kansan sielun ytimeen. Kirjassa kerrotaan laivanrakennuksesta, laivatyypeistä, kansainvälisestä kaupasta, merirosvoista ja tietenkin purjehtimisesta. Muuan seikka, joka minulle lukiessani välähti kristallinkirkkaana on se, että suomalaisen insinööriosaamisen juuret ovat laivanrakennuksessa. Laivat lienevät olleet ensimmäisiä korkeamman teknologian tuotteita, joita täällä valmistettiin. Laivojen käyttöikä oli lyhyt, usein vain kymmenen vuotta, joten uusia tarvittiin koko ajan. Oli huikeaa oivaltaa, että Suomessa on ollut korkeatasoista tuotantoa jo näinkin varhain. Ei siis ihme, että telakkatoiminta on yhä suomalaisille sydämen asia. Euroopasta oli monin paikoin jo metsät hakattu, joten myös pohjoisen metsävarat olivat arvokasta kauppatavaraa. Suuren 110-tykkisen sotalaivan rakentamiseen tarvittiin noin 4000 tammea, mikä vastasi 30-40 hehtaaria metsää. Eri puulajeja haalittiin laivojen eri osiin ympäri Eurooppaa. Terva oli tietysti myös tärkeä metsäteollisuuden tuote.

Helppolukuinen kirja, jossa on kaunis kuvitus (paljon karttoja) ja graafinen asu muutenkin. Sopivan kokoinen luettavaksi vaikka vuoteessa.

En ole lukenut edellä mainittua kirjaa. Nimi vaikutti kuitenkin tutulta, joten mietin, olenko kuunnellut kirjailijan haastattelun ja keskustelua kirjasta Kalle Haatasen ohjelmassa. Olenpa hyvinkin.

Radio-ohjelman perusteella kirjasta saa erilaisen käsityksen kuin minkä saa Amoren selostuksesta. Ehkä se johtuu siitä, että radio-ohjelmassa ei ole kuvia, ja siinä lähestytään asiaa muutenkin eri näkökulmasta kuin että montako lankkua tarvittiin jonkin laivan rakentamiseen.

Vanhat puulaivat eivät olleet pitkäikäisiä, kuten Amore mainitsee.

Kun nykyaikana on rakennettu vanhojen piirustusten mukaan perinnealuksia eli vanhaa purjelaivaa muistuttavia kopioita tai miksi niitä haluaa sanoa, on ehkä jätetty vähemmälle huomiolle se, että jos laiva tehdään perinteiden mukaisesti, se tulee kestämäänkin vain yhtä kauan kuin laivat aikoinaan kestivät. Eli kymmenen vuoden päästä se on valmis juhannuskokkoon. Se on mielletty ikään kuin museoesineeksi, ja niillähän ei yleensä ole viimeistä käyttöpäivää. Yhtenä päivänä se on kuitenkin ollut läpilaho - eli hupsista, miten tässä näin pääsi käymään.

Oikeasti vanhojen museolaivojen kohdalla on toinen ongelma. Niitäkään ei ole alun perin tehty kestämään määräänsä kauempaa. Kun ne ovat olleet aikoinaan käytössä, niitä on aktiivisesti huollettu ja korjattu.

Nyt museolaivalle tehdään miljoonien eurojen remontti, jossa noudatetaan vanhoja rakennusperinteitä, koska sitä edellytetään, kun kyseessä on museoesine.

Kun remontti on tehty, laiva jää säiden armoille ja alkaa tuhoutua. Sen puinen kansi vuotaa, ja vesi tuhoaa sisätilat. Muutaman vuoden päästä laiva on romukunnossa, ja vaaditaan taas miljoonien eurojen remontti. Se tehdään kunhan valtiolta ja kaupungilta löytyy rahaa. Ja taas alkaa sama tuhoutuminen, minkä lopuksi laivalle on tehtävä jo ties kuinka mones kallis peruskorjaus. Laivan ylläpito nielee valtavasti rahaa.

Mikä on ongelma?

Se, että museovirasto vaatii alkuperäisiä rakennusmenetelmiä tilanteessa, jossa laivan käyttö on täysin erilaista kuin mitä se oli aikoinaan. Museolaivassa ei ole miehistöä, joka koko ajan maalaisi ja korjaisi ja tilkitsisi puisen kannen vuotoja. Puusta tehty kansihan vuotaa aina.*

Jos museovirasto antaisi vähän periksi ja hyväksyisi kriittisissä paikoissa rakenteet, jotka näyttävät ja tuntuvat aidoilta ja alkuperäisiltä, mutta joissa on piilorakenteita ja aineita, jotka tekevät niistä vedenpitävät ja lahonkestävät, säästyisi paljon kustannuksia.

*(Olin kerran Savonlinnassa höyrylaivaristeilyllä Punkaharju -nimisellä laivalla. Kesken matkan alkoi sataa kovasti vettä. Laivan yläkansi vuoti kuin seula sieltä. Vettä valui hytteihin ja alakannelle ja minne sattuu. Joutui väistelemään, ettei saanut vesinoroa niskaansa. Laivan miehistö oli vähän vaivautuneen oloinen, mutta minkäs mahdat. Puukansi on puukansi. Kyseinen kansi taitaa olla nykyisin päällystetty jotenkin).

https://areena.yle.fi/podcastit/1-63153220

Majakkalaiva Kemiin tehtiin miljoonaremotti 1980-luvun lopulla. Viidentoista vuoden päästä tilanne oli tämä:

"Aluksen sisätilat olivat kuitenkin jo vuonna 2003 niin huonossa kunnossa, että alus oli suljettava yleisöltä, kunnes rahat kunnostukseen löytyisivät."

Sisätilat huonossa kunnossa - mikä ne oli huonoon kuntoon pannut. Vastaus selvinnee edellä olevasta kirjoituksestani.

https://yle.fi/a/3-12511871

(Sorry, tästä kirjoituksestani tuli hajanainen kömpelö sekasotku, mikä johtui osittain kiireestä, kun halusin saada jutun nopeasti lähtemään ennen kuin mahdollinen sähkökatko hävittäisi tekstini. Voisin tietysti vielä korjailla juttua, mutta olkoon.)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - joulukuu 13, 2022, 17:49:10
Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 13, 2022, 15:32:56
https://yle.fi/a/3-12511871

Voi, kuinka kaunis Kemi-laivan kapteenin salonki onkaan - kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Juuri Haataisen podcastiinsa tekemästä Huhtamiehen haastattelusta sain kimmokkeen etsiä Seitsemännen vyöhykkeen käsiini. Kaupunginkirjastossa siihen on tietysti liuta varauksia, mutta eräästä erikoiskirjastosta onnistuin sen saamaan nopeasti. Onkohan kirja hankittu hieman nopeammin Turkuun ja Tampereelle, koska näiden kirjastoissa useita kappaleita oli vapaana? Vai onko lukijakunta makumieltymyksiltään siellä niin erilaista, että näin hieno kirja ei herätä innostusta - ei edes vaikka on helppolukuinen?

Tässä tuo Haatasen linkkikin vielä uudelleen
https://areena.yle.fi/podcastit/1-63153220
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Socrates - joulukuu 18, 2022, 15:26:49
Sain luettua loppuun Pavel Sudoplatovin kirjan Stalinin erikostehtävissä.

Sudoplatov oli tärkeässä asemassa Neuvostoliiton salaisissa ulkomaan projekteissa aina ukranalaisnationalistien tuhoamisesta Trotskin murhaan.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tarjoaa uutta näkökulmaa mm Lavrenti Berijasta, jonka alaisuudessa Sudoplatov työskenteli. Berija on yleensä leimattu ihmishirviöksi, mutta todellisuudessa hän heti Stalinin kuoltua mm kielsi kidutuksen kuulusteluissa, vapautti vankeja ja suunnitteli suurempaa autonomiaa tasavalloille. Sudoplatovin mukaan hän oli myös erittäin asiantunteva tiedustelutehtävien suhteen ja kohteli alatason työntekijöitä hyvin.

Toki Berija oli silti vastuussa hirvittävistä asioista, mutta yhtä lailla tai enemmänkin Hrustsev, joka tapatti hänet. Sudoplatovkin joutui virumaan vankilassa toistakymmentä vuotta syynä kytkökset Berijaan. Omituista on miten paljon byrokratiaa Neuvostoliiton hallinto käytti täysin tekaistujen syytösten näennäiseen todistamiseen.

Ihan hyvä lukukokemus.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 20, 2022, 21:56:33
Lainaus käyttäjältä: Socrates - joulukuu 18, 2022, 15:26:49
Sain luettua loppuun Pavel Sudoplatovin kirjan Stalinin erikostehtävissä.

Sudoplatov oli tärkeässä asemassa Neuvostoliiton salaisissa ulkomaan projekteissa aina ukranalaisnationalistien tuhoamisesta Trotskin murhaan.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tarjoaa uutta näkökulmaa mm Lavrenti Berijasta, jonka alaisuudessa Sudoplatov työskenteli. Berija on yleensä leimattu ihmishirviöksi, mutta todellisuudessa hän heti Stalinin kuoltua mm kielsi kidutuksen kuulusteluissa, vapautti vankeja ja suunnitteli suurempaa autonomiaa tasavalloille. Sudoplatovin mukaan hän oli myös erittäin asiantunteva tiedustelutehtävien suhteen ja kohteli alatason työntekijöitä hyvin.

Toki Berija oli silti vastuussa hirvittävistä asioista, mutta yhtä lailla tai enemmänkin Hrustsev, joka tapatti hänet. Sudoplatovkin joutui virumaan vankilassa toistakymmentä vuotta syynä kytkökset Berijaan. Omituista on miten paljon byrokratiaa Neuvostoliiton hallinto käytti täysin tekaistujen syytösten näennäiseen todistamiseen.

Ihan hyvä lukukokemus.
Nnjoo, Berijaa toki mikään enkeli olisi enää pelastanut helvetiltä. Mutta Hrustsev tms. olivat kyllä kaikki mukana tuossa murhaporukassa Stalinin kanssa, vaikka ehkä myöhemmin lievensivät. Pahoja ihmisiä pahan valtakunnan palveluksessa olivat.
"Stalinin kuolema"- leffa ilmeisesti edelleen löytyy YLE-areenasta, kantsii katsoa jo pelkästään hyvien roolisuoritusten vuoksi.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hiha - tammikuu 10, 2023, 09:38:54
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 09, 2023, 20:31:31
Burroughsin kirjoistahan olisi matskua riittänyt ammennettavaksi. Mars-sarjassahan käydään öpauttia koko väriskaala Marsin eri rotuja läpi, ja vittumaisen rotu onkin itseasiassa valkoihoisten rotu, joka on muistaakseni jonkinlainen pappiskasti ja syövät ihmislihaa, kun pitävät itseään niin yli-ihmisinä että mitäpä sitä muutakaan. Kirjoissa on mustia, keltaisia ja punaisia ihmisiä (kaikki ihan sivistyneitä), ja näistä punaisista John Carter itselleen prinsessavaimonkin ottaa.

Marsin värikirjo on helppo nähdä jonkinlaisena idealistisena kannanottona. Alkuperäiset rodut ovat mustat, valkoiset ja keltaiset, mutta niistä on jäljellä puhtaana vain rippeitä. Nämä sinnittelijät ovat järjestään jotenkin kulttuurisesti kieroutuneita. Nimenomaan kulttuurisesti, fyysisesti kaikki marsilaiset vaikuttavat olevan terveitä ja vieläpä siedettävän näköisiä. Punaiset ovat sekarotu, joka on menestynyt parhaiten ja asuttanut lähes koko planeetan. Vieläpä kunnolla sekoittautunut, kirjoissa ei ole yhtään viitettä yhteiskunnallisen arvoaseman kytkeytymisestä virallisesti (Intia) tai epävirallisesti (Brasilia) punaisen eri vivahteisiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 10, 2023, 23:45:23
Jukka Kemppinen:
Yritän ymmärtää, miksi lukeminen on nyt kokonaan katoamassa. Erään tiedon mukaan joulunajan kirjojen myynti oli maassa kokonaisen neljänneksen huonompi kuin ennen. Toisen tiedon mukaan kirjastoilla ei ole lainausmäärissä kehumista eikä tilanne näytä parantuvan, vaikka alettaisiin lainata villapaitoja.

Vastausehdotukseni tähän arvoitukseen on lukemalla alistaminen.

- http://kemppinen.blogspot.com/2022/12/tunne.html
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 11, 2023, 00:36:11
Toki kulttuuri muuttuu, eikä sinänsä paha. Mutta ehkä oman sukupolveni edustajana pidän huolestuttavana sitä, että lukeminen vähenee. Toki lukemista tapahtuu teknologian kautta, ei enää kirjojen, mutta silti lukeminen vähenee.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 02, 2023, 19:09:24
Juha Hurme  (kirjailija, teatteriohjaaja) ollut nyt näkynyt tv:ssä, haastateltu sekä Efter Nio:ssa että Puoli Seitsemässä tällä viikolla.

Efter Niossa (Teemalla ma 30.1.23 (https://areena.yle.fi/1-63562465)) näytettiin puhetta jonka hän piti saatuaan Finlandia kirjallisuuspalkinnon.
Siinä näytettiin kohta jossa hän puhui aluksi ruotsia ja lopuksi vähän suomeakin:
  "En betydande del av det  bästa finska litteratur genom alla tider har skrivits på svenska.
   För Er som inte förstod jag ny sag,  har jag ett enkelt råd: Opetelkaa ruotsia  ...(yleisöstä hälinää, iso tauko)
   .. JUNTIT!" (yleisö räjähtää nauramaan) "Maailman kuvanne avautuu kummasti. Sådant är livet."

Hurme sanoi sitten että kulttuuriministeri Sampo Terhon kanssa riiteli siitä. Terho ei ymmärtänyt että tuo oli huumoria ja tarkoitettu paikalliselle yleisölle. Sinne kansallisteatteriin oli kokoontunut kollegoita ja kulttuuriväkeä ja hän suuntasi tuon heille, huumorilla. Hän ei puhunut Suomen kansalle vaan heille.

Puoli Seitsemässä (TV1 ti 1.2.23 (https://areena.yle.fi/1-64204719)) Hurme esitteli uutta kirjaansa Tiu Tau Tilhi, otsikko perustuu lauluun ja lähtee kirjassa sitä kerimään auki tjsp. Hurme paljasti myös että hän on kova Aku Ankka-, tarkemmin Carl Barks-fani. Hänellä on hyllymetri ellei toinenkin Barks-kirjoja englanniksi ja suomeksi. Ja hän tunnustaa että kun on 5-vuotiaasta lukenut Ankkaa niin se väkisinkin vaikuttaa hänen tuotannossaan. Hän lukee Aku Ankkaa joka päivä. Hän on pian menossa eläkkeelle ja nyt on oleva aikaa lukea Akua metsissä, joissa hän retkeilee. Toki hän aikoo tehdä myös pienimuotoisempaa teatteria ja julkaista ehkä kirjoja.

JK. Hurme on kirjoittanut+ohjannut näytelmän Amadeus ja 1313 sielua joka alkuosalta pohjautuu suom. ruots. kirjailija Runar Schildt:n(1888-1925) teokseen (ilmeisesti: Asmodeus ja 13 sielua, 1920). Jos oikein ymmärsin niin Hurme kehui että Schildtin teos Kotiinpaluu ja muita novelleja (1920) on paras teos Suomen sisällisodasta.

JK2. Paraillaan päätin yöpöydällä vakoilukirjan jonka kustantaja on S&S eli Schildts & Söderström, joka pohjautuu em. Runarin serkun Holger Schidlts:n perustamaan kustantamoon.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - helmikuu 09, 2023, 16:17:14
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - helmikuu 02, 2023, 19:09:24
Hän lukee Aku Ankkaa joka päivä. Hän on pian menossa eläkkeelle ja nyt on oleva aikaa lukea Akua metsissä, joissa hän retkeilee.

En malta olla mainitsematta tässä muutamia seikkoja itsestäni kun sattui niin mukavasti että asiat osuivat kivasti resonanssiin.

Itse olen aloittanut lukemiseni Aapisen jälkeen Masi-sarjakuvalla mutta jossain tutustuin Aku Ankkaan ja vonguin sellaista. Isäni halusi minun kuitenkin lukevan vain asiakirjallisuutta, joten oli keksittävä juoni.

Kerroin, että on olemassa myös ruotsinkielinen Aku-lehti, eli Kalle Anka. Jos minulle tilattaisiin sellainen, oppisin varmaan ruotsia. Näin kävi, lehteä alkoi tulla. Ruotsistakin jäi varmaan jotain päähän.

Ainakaan mitään vastenmielisyyttä ei jäänyt tuota kieltä kohtaan. Joku voi havaita teksteissäni vieläkin jäänteitä tuolta ajalta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 09, 2023, 16:23:48
Minua on taas alkanut syyhyttämään Mustanaamio, jonka amer. sarjakuvaa paperisessa IS:ssä on tullut seurattua.
Pienenä en ollut hirmu vakuuttunut sarjasta vaikka tietysti luin (vai oliko se suomalaisten tekemä, ei kai?).
Ehkä mieli nyt tässä pahassa maailmassa kaipaa jotain varmaa supermiestä, joka pistää roistot kuriin ja järjestykseen?
  Toinen syyhyttävä sarjakuva, kantti x kantti kokoa oli joku scifi-kauhusarja jossa oli jätetty englantilaiset HORROR TERROR sanat jne siihen kuvaamaan kauhua kun lähestyivät kaupunkia. Ei valitettavasti hajuakaan mikä sarja se oli, luin jossain tuttavaperheen luona kun isä kävi jotain korjaamassa. Mutta HIRMU JÄNNÄ OLI, IHAN PELOTTI. En meinannut uskaltaa lukea loppuun. Mutta osasin jo lukea kun tuon muistan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 09, 2023, 16:50:12
Best-selleri
  /Edit Eger: Auschwitzin tanssija, Into, 2022/
jonka hiukan kuvaavampi alkup. nimi on The Choice: Embrace The Possible, sillä itse keskitysleiri-elämänkokemus on käyty läpi jo ennen kirjan puoliväliä ja loppuosa on oppimista+opettaa miten selviytyä traumoista ja kriiseistä.
  Dr. Edith Eger on unkarilaissyntyinen juutalaistaustainen psykologi joka joutui Auschwitzin keskitysleirille, joutui myös tanssimaan itse Mengelelle ja vapautuessa 1945 oli juuri ja juuri hengissä. Hän pääsi USA:han, opetteli kielen, opiskeli psykologiksi ja lopulta tohtoriksi.
  Hän kärsi (PTSD)traumoista joita ei aluksi itsekään ymmärtänyt. Kun USA:ssa bussissa istui paikallaan hoksaamatta että olisi pitänyt maksaa jo noustessa niin bussikuski korotti ääntä  ~ "MAKSU TAI ULOS" tyyliin ja hän (osittain vielä kielitaidottomana) meni pieneksi uikuttavaksi mytyksi, ja joku toinen avulias sielu otti häneltä kolikot ja vei kuskille. Hän ei siedä korotettua käskevää ääntä, sireenien ääntä jne. Ne laukaisee herkästi ahdistuksen ja vanhat traumat. Jopa jälkipolville: hän huomasi lapsensa (tai ehkä lapsenlapsensa?) menevän sängyn alle kuullessaan sireenin äänen ja naapurin leikkitoveri tuli myös "leikkiin" mukaan, mutta Edithin mielestä lapsensa pelkäsi aivan oikeasti. Edith itse peittää kaksin käsin korvansa kuullessaan sireenin.
  (Tässä on tuttua, äitini siirsi pomminputoamistraumaansa; lapsena hän juuttui tukasta/mekosta piikkilankaan paetessaan pommituslenskareita, huusi ja itki paniikissa mutta viereen pudonnut pommi jäi suutariksi. Ja tämä siirtyi minuuun, pelkäsin lenskareita ja korkeita sähkölankoja jo pienenä.(Mutten onneksi aikuisempana enää, paitsi sähkölangoista olen nuorempana nähnyt  painajaisiakin).)
  Hänen avioliittonsa purkautui USA:ssa koska koki miehensä käskevänä ahdistavaksi ja rajoittavaksi mutta jonkin aikaa erossa oltuaan huomasi että ahdistus ei ollut ulkoinen(miehen vika) vaan hänen sisäinen (by Hitler). Jossain välissä joku näytti hänelle Viktor Franklin kirjan ja hänelle aukeni  että traumoja voi hallita kun itse voi valita miten suhtautuu ja oppii suhtautumaan niihin.  Miehensä kanssa löysivät sovun ja jatkoivat aviossa.

Psykologin ammatissaan tälle Auschwitzista eloonjääneelle yksi kovimmista paikoista oli varmaan tämä s. 314:

Eräs tuomari lähetti kerran luokseni neljätoistavuotiaan pojan, joka oli ollut osallisena autovarkauteen. Poika oli pukeutunut ruskeisiin saappaisiin ja ruskeaan paitaan. Hän nojasi kyynärpäänsä pöytääni ja julisti: "On aika tehdä Amerikasta taas valkoinen. Aion tappaa kaikki juutalaiset, neekerit, meksikolaiset ja vinosilmät."
  Pelkäsin että oksentaisin. Yritin olla juoksematta ulos huoneesta. Mitä oikein kuvittelet sanovasi? Halusin huutaa. Halusin ravistella poikaa ja kysyä: Kenelle luulet oikein puhuvasi? Olen nähnyt äitini joutuvan kaasukammioon. Minulla olisi ollut täysi oikeus sanoa niin. Ja ehkä minun tehtäväni olikin ojentaa häntä, ehkä Jumala oli juuri siksi lähettänyt hänet luokseni ...

(... sivun verran aivopainia, tunteita pelosta suuttumukseen, hämmennykseen, muistista muiden kokemuksia, ja sitten ammatillisempi näkökulma:)

Minulla oli tilaisuus osoittaa välittäväni tuosta nuoresta ihmisestä hänen itsensä vuoksi, hänen ainutkertaisen olemassaolonsa ja yhteisen ihmisyytemme vuoksi. Minulla oli tilaisuus rohkaista häntä sanomaan mitä tahansa, tuntemaan mitä tahansa ilman tuomituksi tulemisen pelkoa. ...
Mieleeni palautui aiemmin näkevämäni tilasto, jonka mukaan suurin osa yhdysvaltalaisista valkoisen ylivallan kannattajista on menettänyt jommankumman vanhemmistaan ennen kymmenettä ikävuotta. He ovat eksyneitä lapsia, jotka etsivät identiteettiään. He etsivät tapaa tuntea itsensä voimakkaiksi, tuntea olevansa tärkeitä.
  Niinpä kokosin itseni, katsoin nuorta miestä niin lempeästi kuin osasin ja sanoin hänelle kolme sanaa:
"Kerro minulle lisää." 
...
Osoitin hänelle myötätuntoani. Hän muistutti kovasti minua itsesäni sodan jälkeen. Olimme kumpikin menettäneet vanhempamme - hänen vanhempansa olivat laiminlyöneet häntä ja hylänneet hänet, minun vanhempani olivat kuolleet.
...
Kun hän tuona päivänä lähti vastaanotoltani, hän ei tiennyt mitään minun menneisyydestäni. Hän oli kuitenkin nähnyt vaihtoehdon vihalle ja ennakkoluulolle, hän ei enää puhunut tappamisesta ja hän oli paljastanut minulle lempeän hymynsä.

Alleviivaus minun, yllättävä tilastotieto!
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - helmikuu 09, 2023, 21:52:53
Itse luen nyt tuota Antony Beevorin "Venäjän vallankumous ja sisällissota" (2022).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 12, 2023, 22:34:23
Luulin satusedäksi eli mielikuvituskirjailijasi Ben Mcintyre:ä koska sisäkannessa kerrotaan kirjoittaneen kirjat Vakooja ja petturi sekä Agentti Sonja, joita jotenkin luulin fiktiivisiksi romaaneiksi. Kyllähän toki jo alussa mainitaan että on toimittaja ja historioitsija, mutta mielikuva mikä mielikuva.
Siksi en alussa ottanut ihan tosissaan (tai pidin liioittelevana) kirjaa:
  /Ben Macintyre: Kaksoisagentit; Normandian maihinnousun suuri vakoiluoperaatio, Atena/Otava, 2022/
Mutta kun tarkistin wikipediasta niin hitsi! Ihan totta! Operaatio Fortitude (https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Fortitude) (engl. wiki:Fortitude (https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Fortitude)) on tosi juttu, hurja ovela juttu! Se oli suuri huijausoperaatio jolla mahdollistettiin paljon vähäverisempi Normandian maihinnousu kuin muutoin olisi ollut.(Koko huijaus on nimeltään Operation Bodyguard josta tuo on osa.) Noin 12-24 natsi-saksan agenttia (pääosin) Britanniassa paljastettiin kaikki ja useimmat käännytettiin (tai kääntyi itse) brittien puolelle, usein kaksoisagenteiksi. Heistä kourallinen luotettavinta ja parhainta saatiin syöttämään  aavistamattomille saksalaisille höpötarinaa, harhautusta, miten liittoutuneiden joukkoja keskitetään Norjan, Calaisin  tai Bordeauxin kautta tapahtuvaan suureen maihinnousuun muttei Normandiaan jossa se oikeasti tapahtui 6.6.1944.
  Operaatio Fortitude oli niin suuri menestys että vielä parin kuukauden päästäkin loppukesästä saksalaiset turhaan odottivat oikeaa suurta maihinnousua kapeasta Calais'n salmesta kun taas Normandian maihinnousua pidettiin vain harhautuksena, vale-maihinnousuna! :D
  Fortiduden parhaat kaksoisagentit oli sekalainen erikoinen joukko: serbialainen playboy, puolalainen upseeri, perulainen seurapiirikaunotar, espanjalainen pasifisti ja ailahteleva ranskalainen. (Yksi heistä oli vielä lesbo/bi).
Outoa paljastusta: Macintyren mukaan tosielämään agenttien on usein vaikeaa pitää salaisuuksia. Olisiko niin että tosielämän monet hyvät agentit ei ole hiljaisia introverttejä tuppisuita vaan ekstroverttejä hölösuita, jotka avoimuudellaan verkottuu kaikien kanssa ja siten keräävät tietoa joka suunnalta?  Ja syntyy vaikutelma että he ovat seksuaalisesti hmm.. hyvin aktiivisia ja epäuskollisia, vaimon/miehen lisäksi saattaa olla useita salarakkaita eri maissa. (Tulee Bond007 mieleen).
   Kirjassa on yksi puute: Se ei oikein kertonut miten agentit jäi alussa kiinni. Kaksoisagentit joutui briteissä toimimaan pääosin radiolähettimillä, jolla yhteydessä kanaalin yli mantereen saksalaisagentteihin. (Heillä oli myös näkymättömiä salamusteita joilla ns. tavallisiin kirjeisiin rivien väliin kirjoitettiin näkymätön salaviesti, viesti meni kolmanteen puolueettomaan maahan esim. Portugaliin, josta saks. agentti välitti viestin natsi-Saksaan).
Ja lopussa mainitaan että rohkeasti yksi oli yhteydessä kaksi tuntia (saksalaisten olisi pitänyt ihmetellä miksei agentti paljastu englantilaisille, eli jää kiinni). Minun tietääkseni salalähettimet paljastetaan suuntima-antenneilla, mutta jos agentti lähettää viestin nopeasti niin häntä ei ehditä kunnolla jäljittää. Agenttien radiolähettimet oli saatettu naamioida ulkonäöltään tavallisiksi radioiksi.
   Hauska ja outo seikka oli että pari Espanjassa tai Portugalissa radioivaa itsekästä agenttia huijasi Saksaa taloudellisesti. He väittivät olevansa Britanniassa ja kuvailivat muka näkemäänsä vaikka elivat mukavasti Portugalissa rahoilla joita natsi-Saksa lähetti palkkiona. Nämä agentit satuilivat mielikuvitusjuttuja omaksi edukseen mutta ainakin toinen oli vaaralllinen Normandian maihinnousun kannalta. Hän saattaisi vahingossa "satuilla" maihinnousun tulevan sieltä. Tämän agentin salamurhaa harkittiin sen takia.

Yllättävää oli myös se tapaus, miten yhden kaksoisagentin saksalaista ohjaajaa alettiin epäillä Englannin agentiksi (hänellä pyöri myös laiton valuuttakauppa), ja armeijan tiedustelu Abwehr otti hänet vangiksi. Ei sen takia että vakoili viholliselle vaan enempi sen takia että hän sotki Abwehrin pomon Canariksen ja agenttiensa pyrkimykset salamurhata Hitler! (Yritys tapahtui sitten 20. heinäkuuta). Jos hän olisi paljastunut vakoojaksi Himmlerin SS-ihmisten SD-tiedustelujärjestölle niin seurauksena koko Abwehr olisi lakkautettu ja sulautettu SD:hen ja Abwehrin salamurhasuunnitelmat menneet myttyyn. (Abwehrin pomo isänmaallinen Canaris piti natseja gangsterimaisina öykkäreinä ja Hitleriä vastenmielisenä Saksan tuhoojana, ja ainakin osa alaisista samaa mieltä).
  Saksan armeijan länsiosan tiedustelua johti von Roenne (ja hänkin oli petturi, hänkin oli antinatsi salakristitty). Mutta toimessaan hän huomasi että tiedustelutietojansa Hitlerille välittävät SS-miehet pienensivät Roennen välittämiä liittoutuneiden joukko-arvioita jopa puoleen. Tämän seurauksena hänen piti suurentaa, jopa kaksinkertaisesti yliarvioida liittoutuneiden joukkoja! (Tulee mieleen että mitähän satuja tai liioitelmia itänaapurissa Putinille kerrotaan nykyään).  Wikipedian mukaan taas Roenne tiesi että tietolähteensä oli liittoutuneiden soluttamia ja oli silleen itsekin mukana huijaamassa Hitleriä.
  Epälojaaleille Canarikselle ja von Roennelle kävi köpelösti Hitlerin Saksassa, molemmat lopuksi teloitettiin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - huhtikuu 16, 2023, 22:24:00
Tässä on jokunen kirja tullut luettua, kun tietokone jumahti ja viikkoihin en päässy internettiinkään.

o Adam Grant: Mieti vielä - uudelleen ajattelemisen taito, Viisas Elämä, 2021
-"Kirja ohjaa valitsemaan rohkeuden ja epävarmuuden mukavuudenhalun sijaan. Viisautta on luopua kaikesta, mikä ei enää palvele - oli sitten kyse mielipiteistä, työurasta tai identiteetistä." kerrotaan esittelytekstissä. Kirjassa kuvataan esimerkkinä mm. kaksi USA:n kaupunkia, joiden urheilufanit halveksuu ja vihaa toisen kaupungin asukkaita jopa niin että jos vieraspelaaja loukkaantuu niin sille naureskellaan jne. Aivan kuin joku Venäjä ja Ukraina. Se ulottuu myös yliopistoihin eli toisen kaupungin yliopistoa halveksutaan. Tässä ei siis ole kyse rotu- tai uskontoeroista. Tuo juopa on käsittämätön. (Paaljon pahempi kuin Tre vs Turku-vitsit ym juopa). Toinen pointti joka jäi erityisesti mieleen on miten käsitellä rokoteänkyröitä: Tyrkytys pois, pitää keskustella ja antaa tilaa itse miettiä, ja näyttää että yhteinen tavoite: terveys. Keinot jotka osoittautui menestyksellisesti. Debatoidessa netissä mista tahansa asiasta me voimma olla mikä tahansa eri rooleista: opettaja, saarnaaja, keskustelija, puolustusasianajaja, kyselijä, inttäjä, väittelijä. Saarnaaja..inttäjä on pahinta tyyliä rokoteänkyröiden kanssa, kun pitäisi olla keskustelija tyyppi. 

o Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika, n.2012.
- Tässä oiotaan kymmenkunta väärinkäsitystä keskiajasta. Samalla tölväistään myös keskiaikaisia fiktiivisia elokuvia/tv-sarjoja. Esimerkiksi miekkailu: elokuvissa ne on näyttäviä pitkäkestoisia joka on typerää ajantuhlausta ja terien kulumista, kun todellisuudessa mahdollisimman nopea pisto paras ja haarniskoitua ritaria vastaan tehokkain ase on yllättäen meisseli: otetaan pää kainaloon ja työnnetään silmärei-istä läpi. Esimerkki 2. Noidat ja noituus, -jahdit oli tuntematon asia varhaiskeskiajalla, vasta myöhäiskeskiajalla alettiin urakalla noituutta kammoksua ja pahimmat jahtaajat ei olleet katolisia vaan pikemmin protestantteja ja silloinkin enempi keskiajan jälkeen (mm. Ruotsin noitavainot).

o Epävarmuuksien aika - Kuinka Venäjän hyökkäyssota muuttaa maailmaa?, Gaudeamus 2023, Tiedepokkari 6.
- Monta asiantuntija-kirjoittajaa jotka on tuttuja mm. A-studioista. Silmille pistävää kuinka useampi kuvaa Venäjää valheen, petosten ja juonittelujen valtakunnaksi. Siis sisäisesti aika lahoksi epäluottamuksen yhteiskunnaksi.


o Antto Terras: Verinen Venäjä 2. Into kustannus, 4/2023 (!)
- Erillisiä tosi rikostarinoita Venäjältä ja NL:stä, joissa eletään omien sääntöjen mukaan. Hauskan letkeästi  ja kyynisesti kuvailtu, tekijä on myös koomikko, varsinainen ammatti tällä virolaistautaisella on ollut Stockmannin myyntietsivä-uraa 18 vuotta.  Mieleenjäävänä esimerkkinä tapaus jossa mafiamaiset miehet tulee uhkaavasti yrittäjän luo väkivallat mielessä perimään suojelurahaa (jota yrittäneet jo monesti periä) vaikka tällä on suku/pihagrillijuhlat just menossa. Yrittäjä ottaa terävän leipäveitsen ja kuudessa sekunnissa viiltää kolmelta mieheltä kaulat, joku ehtii muutaman askeleen ennenkuin tuupertuu vieraiden katsellessa ihmeissään miten nopeasti syntyi kolmea ruumista. Yrittäjää uhkaa 20 vuoden vankeustuomio ilman että näkee poikansa kasvavan. Mutta kukaan ei tiennyt koska se oli erittäin salaista, että tämä yrittäjä oli laskuvarjojääkäri, koulutettu salainen erikoismies, joka selittää tämän toimintanopeuden ja tehokkuuden tappohommissa. Oikeudessa tuomarille pakeille tulee armeijan mies "sipi supi ... meidän poikia" ja mies pääsee vapaaksi.-

o Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. WSOY, 2022.
- Yli 16 000 keskushermostoleikkausta suorittaneen arvostetun konkarin muistelmat, aika oli jo ajamassa hänen/heidän ohi koska nykyään aivoleikkauksia tehdään sondilla suonten kautta kallon avaamisten sijasta ja siihen on omat ammattilaisensa ja taitonsa.

o Simon Elo + Tikka: Simon Elo - Poliittiset muistelmani, Minerva 2021
- Entinen persu, nykyinen kokoomukselainen, joka kuvaa miten PS oli jakautunut jo vuosia ennen 2017 jakoa rasisteihin ja maltillisiin.

o Roxane van Iperen: Auschwitzin sisaret, Bazar, 2020.
- Brilleslijperien siskosten tarina, he onnistuivat pelastamaan kymmeniä ihmisiä ja tarjoamaan turvapaikan metsäiseltä huvilalta pariksi vuotta Hollannissa. Kunnes he paljastuivat ja kuljetettiin Auschwitziin, samassa junassa kuin Anne ja Margot Frank. Silmiinpistävää ja ajatteluttavaa on se että heidän mukaansa jo 1942 juutalaiset pääosin olisi tienneet lopullisen kohtalonsa eli tuhon natsien käsissä. Tässä on se bias eli vääristymä että eloonjääneet tiesi ja olivat verkottuneita aktiiveja, eivät taviksia. Me emme kuule niin paljon niistä taviksista jotka ei ole verkottuneita ja kuinka vähän he tiesivät. (Ranskassa ja Hollannissakin ainakin alussa monet ei tienneet että "idän leirit" onkin kaasutus- eikä työleirejä).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - kesäkuu 03, 2023, 21:50:15
Olen lukenut elämäni aikana aika paljon elämäkertoja ja luen niitä joskus vieläkin, mutta päiväkirjojen suhteen olen paljon valikoivampi mm. riippuen siitä, onko ne alun perin kirjoitettu julkaistaviksi (esim. Matti Klinge), mikä yleensä merkitsee sitä, että jo kirjoittaja on editoinut tekstiään luettavampaan muotoon. Yksityiseen käyttöön kirjoitetut päiväkirjat tapaavat olla kovin toisteisia ja pitkäpiimäisiä. Tällä kertaa oli käsillä tällainen yksityinen päiväkirja, jonka kirjoittaja oli Nunna Kristoduli (1945-2020). Toivoin kirjan avulla voivani tutustua hieman luostarielämään elämäntapana.

Kristodulin merkinnät ovat aika lyhyitä eikä hän näytä käyttäneen päiväkirjaa hengellisiin pohdintoihin kuten olisi voinut olettaa. Hän meni luostariin Kreikkaan 27-vuotiaana filosofian maisterina. Päiväkirjan ensimmäiset merkinnät ovat lapsuudesta, mikä tekee mahdolliseksi muodostaa kirjoittajan elämästä kokonainen elämänkaari. Kotitausta ei ollut uskonnollinen, mutta kirjoittaja oli hengellisesti suuntautunut jo aivan lapsena, mikä oli aika mielenkiintoista havaita. Odotukseni luostarielämän kuvauksesta eivät täyttyneet, sillä maininnat muista nunnista ovat satunnaisia ja niukkoja, joten oli mahdotonta muodostaa minkäänlaista mielikuvaa luostarista ihmisyhteisönä. Siitä Kristoduli kyllä kertoo, että häntä hyljeksittiin, koska hän oli luostarin ainut koulutettu henkilö ja lisäksi ulkomaalainen. Syvä kulttuurinen juopa ei koskaan umpeutunut. Ei myöskään ilmennyt, että kirjoittajalla olisi ollut sisaristossa ainuttakaan läheisempää ystävää. Itse koin ajatuksen tällaisesta vuosikymmeniä kestävästä yksinäisyydestä aika viiltävänä, mutta Kristoduli ei valita yksinäisyyttä vaikka toisinaan kertookin jonkin kokemuksen kulttuurieroista. Hänen kirjallisia käännöstöitään kouluttamattomat sisaret väheksyivät, suorastaan halveksivat, ja häntä pidettiin laiskana, koska osa hänen ajastaan kului kirjoittamiseen ruumiillisten töiden sijasta. Kristodulilta sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että hän teki varsin paljon "oikeita töitä" ja hänen oli suorastaan vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Myös hengellinen kilvoittelu vaikuttaa olleen jatkuvasti vaarassa jäädä arkisen aherruksen alle. Luostarista ei piirry lukijalle mielikuvaa sellaisena keskittyneen rauhan ja pyhän ilmapiirin paikkana, joksi tavallinen lukija kai yleensä luostarit kuvittelee.

Yhteisöelämän käytännön rakenteet eivät päiväkirjamerkinnöistä ilmene. Millainen oli päiväohjelma, milloin oli herätys, miten hartaudenharjoitus ja jumalanpalvelukset oli ajoitettu, paljonko oli työtunteja päivittäin jne? Työtehtävät, tai ainakin osa niistä, näyttävät vaihtuneen viikoittain, mutta sitä oliko joillakin erityisiä vastuualueita pidemmän aikaa, ei kerrottu. Luostarissa on kuitenkin käynyt vierailijoita, ihan tavallisia pyhiinvaeltajia ja turisteja, mutta heidänkin opastamisestaan kerrotaan varsin vähän. Olisi luullut Kristodulin kielitaitoisena henkilönä useinkin olleen tekemisissä vierailijoiden kanssa. Mikä ylipäänsä oli sisariston suhde ja suhtautuminen kävijöihin? Tämän olisin kovasti halunnut tietää, koska kokemukseni vierailusta Laatokan Valamossa jätti oudon tunteen veljestön täydellisestä eristäytymisestä pyhiinvaeltajista ja muista tavallisista kävijöistä. Olisin luullut heidän haluavan edistää kirkon sanomaa kansan parissa, onhan kirkon tehtävä palvella ihmisiä tasapuolisesti heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta. Venäläisistä munkeista jäi ylpeä, suorastaan pöyhkeä, mielikuva. Olen myös mieltänyt luostarilaitoksen jo vanhastaan kansainväliseksi verkostoksi, jonka piirissä on aivan normaalia, että luostariyhteisössä on henkilöitä eri maista. Näin ei ollut Kristodulin luostarissa Bytoumassa ja muutenkin Kreikan ortodoksinen kirkko vaikuttaa kovin monokulttuuriselta ja hengeltään vanhakantaiselta. Athos-vuori saattaa olla poikkeuksellinen näyteikkuna muuten enimmäkseen nuivassa ja aika kehittymättömässä Kreikan kirkossa. Loppujen lopuksi tulin ajatelleeksi, että Suomen ortodoksinen kirkko lienee ottanut paljon vaikutteita luterilaisen kirkon toimintatavoista, joihin kuuluvat tutkimuksen arvostus, opetus ja valistus. Merkkinä halusta tutkia ja opastaa on Suomessa Valamon kansanopisto (kulttuurikeskus avautui 1984), jota vastaavaa tuskin löytyy Venäjältä. Kreikasta löysin Interorthodox Centre of the Church of Greece –nimisen laitoksen, jonka toiminta näyttää kuitenkin vilkastuneen vasta 2000-luvulla, vaikka jonkinlainen perustamisajanjakso sillä onkin ollut jo 1969-1971.

Kenelle suosittelisin Kristodulin päiväkirja-koostetta? Kirja on mielestäni helppolukuinen enkä kokenut sitä pitkästyttäväksi. Ehkä vahvimmaksi mielikuvaksi jäi, kuinka samanlaisena kirjoittajan luonne näyttää pysyneen koko elämän. Suosittelisin sitä siis ehkä henkilöille, jotka haluavat tutustua erilaiseen elämäntapaan ja joita kiinnostaa ihmisen elämänkaari.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/marja-ja-riitta-lammen-isosisko-muutti-alle-kolmekymppisena-luostariin-sisarusten-yhteys-sailyi-nunna-kristodulin-kuolemaan-asti
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - kesäkuu 03, 2023, 23:00:54
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - huhtikuu 16, 2023, 22:24:00
Tässä on jokunen kirja tullut luettua, kun tietokone jumahti ja viikkoihin en päässy internettiinkään.
Ei ihminen selviä viikkoakaan ilman yhteyttä nettiin.
Pari hyvää kirjaa tuossa, omilla lukulistoillani ovat.

Pari vinkkiä uusista kirjoista:
Harding - Hyökkäys (kirja Ukrainan sodasta)
https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/hyokkays/ (https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/hyokkays/)

Mäkipelto - Huotari. Sensuroitu (käsittelee sananvapauskysymyksiä)
https://www.adlibris.com/fi/kirja/sensuroitu-9789511452454 (https://www.adlibris.com/fi/kirja/sensuroitu-9789511452454)

Mihail Siskin - Sota vai rauha (Ukrainan sodasta):
https://kirja.fi/products/sota-vai-rauha-9789510491850 (https://kirja.fi/products/sota-vai-rauha-9789510491850)

En noita vielä ole ehtinyt lukea, mutta listalla ovat.
Kirjastosta itse haen, en nykyään osta juurikaan kirjoja, luen ja lainaan toki.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - kesäkuu 08, 2023, 09:15:49
Poimintoja kierrätyskirjahyllystä poimimastani itselleni paksusta romaanista:

Syömishäiriötä enteilevä pumputtava musiikki kantautui edelleen vaimeana kellarista.

Hän oli vähitellen oppinut, että jos pysytteli pitkään paikoillaan hiljaa ja varoi säikyttämästä, suomalaisista saattoi nähdä vilahduksen sattumalta.

Humoristista ja kriittistä ajankuvaa, etenkin tiedemaailmasta sekä Suomesta ja Yhdysvalloista.
Olen vasta kirjan alussa joten paljon muutakin löytynee. Ainakin kirjailija on haastatteluissa korostanut ihmisyyden keskeisyyttä tarinoissaan, teknologialaukan keskelläkin.
Ainakin kirjan alun ihmissuhdesiirappi, jolle itse en ole perso, notkistui ripeän hienosti kokijahahmon vaihdoksen myötä näkökulmakerronnaksi. Jatkosta en osaa vielä sanoa mutta aavistan useampien näkökulmien kolistelevan jo nurkan takana tai lukemattomien sivujensa välissä. 

Jussi Valtonen
He eivät tiedä mitä tekevät
https://fi.wikipedia.org/wiki/He_eivät_tiedä_mitä_tekevät (https://fi.wikipedia.org/wiki/He_eiv%C3%A4t_tied%C3%A4_mit%C3%A4_tekev%C3%A4t)

Kirjan nimi saa miettimään maapallolla menestyneitä muurahaisia.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009092429.html
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/14/muurahaisella-ei-ole-pomoa

PS. Muistelisin tästäkin kirjasta olleen täällä jo jotain mainintaa, mutta en löytänyt hakutoiminnolla mitään. Kuitenkin Finlandia-palkittu pötkäle.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: TSS - heinäkuu 31, 2023, 19:38:10
"Oli ollut elähdyttävää saada kehuja ihmisiltä, joita pidin parempina (Galiani, Nino) ja liittoutua niitä vastaan, jotka olivat mielestäni huonompia (pappi, kemian ja matematiikan opettajat), mutta käyttäytyä silti vastustajia kohtaan siten, etten menettänyt heidän hyväksyntäänsä ja arvostustaan."

Otan aina välillä kirjoista ylös lauseita, jotka ovat erityisen hienoja, ihan vaan että voisin ihailla niitä joskus myöhemminkin. Tuo edellä mainittu virke on kirjasta Loistava ystäväni, Elena Ferrante. Ferrantella on loistavaa, oivaltavaa kuvausta ihmisyydestä kiehtovalla mutta rehellisellä tavalla. Laitetaan vielä toinenkin virkke muistiin samasta kirjasta:

"Kauneus, joka Cerrulolla oli päässään pienestä pitäen, ei ole löytänyt purkautumistietä, vaan se on päätynyt kaikki kasvoihin, rintoihin, reisiin ja perseeseen, paikkoihin, joissa se katoaa nopeasti, ja pian on kuin hänellä ei olisi koko kauneutta koskaan ollutkaan."
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Socrates - elokuu 06, 2023, 15:44:13
Luin Budapestin silloisen poliisipäällikön Sandor Kopacsin kirjoittaman kirjan Unkarin 1956 kansannoususta.

Yllättävän kiinnostavaa juttua tapahtumien aitiopaikalta. Kirjassa käydään läpi edeltäviä tapahtumia, jotka saavat Stalinin näyttämään aika kiltiltä papparaisilta unkarilaisiin stalinisteihin verrattuna. Stalin hoiti poliittiset kilpailijat siististi niskalaukauksella, kun unkarilaiset kiduttivat tovereitaan ja hirttivät heidät, jotkut rautalangalla.

Kirjassa esiintyy joukko isoja nimiä, joiden kanssa Kopacsi oli tekemisissä. Brezhnevin hän tapasi sodassa ja Andropov oli Neuvostoliiton suurlähettiläs Budapestisa. Andropov, tuleva Neuvostoliiton johtaja oli kuulemma hienostunut seuramies ja taitava tanssija. Aika veijari, joka vakuutteli ystävyyttä vielä kun maansa tankit olivat jo suunnilleen pihalla.

Kirja osoittaa kommunistien ja venäläisten löysistymisen: vuoden 1956 meiningillä Zelensky olisi Imre Nagyn tavoin roikkunut jo aikoja sitten hirsipuussa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - elokuu 10, 2023, 21:24:51
Lainaus käyttäjältä: Socrates - elokuu 06, 2023, 15:44:13
Luin Budapestin silloisen poliisipäällikön Sandor Kopacsin kirjoittaman kirjan Unkarin 1956 kansannoususta.

Yllättävän kiinnostavaa juttua tapahtumien aitiopaikalta. Kirjassa käydään läpi edeltäviä tapahtumia, jotka saavat Stalinin näyttämään aika kiltiltä papparaisilta unkarilaisiin stalinisteihin verrattuna. Stalin hoiti poliittiset kilpailijat siististi niskalaukauksella, kun unkarilaiset kiduttivat tovereitaan ja hirttivät heidät, jotkut rautalangalla.

Kirjassa esiintyy joukko isoja nimiä, joiden kanssa Kopacsi oli tekemisissä. Brezhnevin hän tapasi sodassa ja Andropov oli Neuvostoliiton suurlähettiläs Budapestisa. Andropov, tuleva Neuvostoliiton johtaja oli kuulemma hienostunut seuramies ja taitava tanssija. Aika veijari, joka vakuutteli ystävyyttä vielä kun maansa tankit olivat jo suunnilleen pihalla.

Kirja osoittaa kommunistien ja venäläisten löysistymisen: vuoden 1956 meiningillä Zelensky olisi Imre Nagyn tavoin roikkunut jo aikoja sitten hirsipuussa.
Teille venäläismielisille Zelensky on saastaa. Hänhän taistelee kansallisvaltion puolesta...
Eihän se nyt ole hyväksyttyä...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 05, 2023, 17:53:37
Tilasin kirjan Tykit, taudit ja teräs. Muistelisin, että olisin lukenut sen, mutta kun en muista olenko, niin päätin hommata siitä ikioman kopion uutta oppiakseni taikka vanhaa muistaakseni. Onko joku muu lukenut? Onko trilleri?
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - lokakuu 06, 2023, 13:31:59
^
Aivan kuten pelkäsin - löytyi omasta kirjahyllystä lukemattomien lukemattomien osastolta. Varmaankin joskus saanut halvalla jostain. Kirjojen ja sekalaisten paperien osalta minulla on kopekmainen ongelma - tarvitsisi siivota ja tuhota todella paljon. Jonkin verran olen kuitenkin saanut "kertalukukirjoja" vietyä kierrätyshyllyihin. Ja onneksi pahin ostointo on hellittänyt.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Melodious Oaf - lokakuu 06, 2023, 13:41:20
^^

Ei ollut tuttu, mutta tuli jostain syystä mieleen Verkkottunut ihmiskunta eli The Human Web, joka oli lukemisen arvoinen teos maailmanhistoriasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Verkottunut_ihmiskunta
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 09, 2023, 18:14:50
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 05, 2023, 17:53:37
Tilasin kirjan Tykit, taudit ja teräs. Muistelisin, että olisin lukenut sen, mutta kun en muista olenko, niin päätin hommata siitä ikioman kopion uutta oppiakseni taikka vanhaa muistaakseni. Onko joku muu lukenut? Onko trilleri?
Olen lukenut jo kauan aikaa sitten. Niin kauan aikaa sitten että piti ihan googlata mistä siinä puhuttiinkaan.
Mutta ei ole itselleni tyhjänpäiväinen vaan merkittävä! Länsimainen valkoinen on maapallon herrana koska sattuma ja maantiede (mm. euraasiassamme oli domestikoituvia luonnoneläimiä toisinkuin Afrikassa ja Amerikassa), oli sen kirjan pääpointti. Tässä tai toisessa kirjassaan oli romahtavista yhteiskunnista esimerkkejä = trilleriä.
  Mutta 1-puolinen, täydennykseksi kannattaa lukea esim. Hararia ja Acemoglu+Robinsonin Miksi maat kaatuvat.
(Jälkimmäisen pointti on että yhteiskunnan kehityshistorialla ja politiikallakin on merkitystä eikä vain maantieteellä).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 12, 2023, 18:35:25
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 06, 2023, 13:41:20
^^

Ei ollut tuttu, mutta tuli jostain syystä mieleen Verkkottunut ihmiskunta eli The Human Web, joka oli lukemisen arvoinen teos maailmanhistoriasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Verkottunut_ihmiskunta
Kiitos vinkistä. Kirjamessut messutarjouksineen lähestyy sopivasti.

Tämäkin oli hauskaa luettavaa:

Gleick, James: Informaatio [The Information: A History, a Theory, a Flood].

Pakollisia painovirheitä eli tekstistä juuri löydä vaan kirja on kaiken kaikkiaan hyvää työtä.
  :D
https://agricolaverkko.fi/review/informaation-ei-niin-lyhyt-eika-erityisesti-suoraviivainen-historia/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 29, 2023, 18:08:10
Kävin kirjamessuilla, näissä tuoreissa tunnelmissa:

Kirjallisuus on likaista bisnestä, mutta joskus se on hyvin tuottoisaa. Etenkin jos valehtelee.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 29, 2023, 19:31:37
Talviaikainen jatkokertomus pyhän kirjallisesta messusta:

Tunnelma oli kohdillaan. Tupakoitsijat saivat piha-alueella ulkoillessaan musteella numerosarjan käteensä.
Suurin osa kirjallisuudesta oli fantasiakirjallisuutta. Mukaan lukien (heh!) elämänkerrat, kaunokirjallisuus ja eri jumalien ja tulkitsijoiden uskonnollinen kirjallisuus.
Tietokirjallisuuttakin löytyi ahkerasti tutkimalla.
Salattua tietoa myytiin yllättävän avoimesti ja ilman kummempia initiaatioriittejä.
Paitsi ruoka-ja viinimessujen ikärajatulla viiniosastolla.
Äänikirjoille oli muutama isohko syöttölä ja hengissä pysyneillä divareilla sekä musiikin katukauppiailla omat reviirinsä kortteleissaan.
Joku myi myös oikeita lautapelejä ja pakopelejä kaiken ikäisille.
Ihastelin monen kirjan kohdalla niiden hintalappua. Paljon halvempia kuin moderni taide joita voi lapsikin maalata karkkipalkalla.
Ralli on vaarallinen laji joten olisi pitänyt ostaa 23-vuotiaan Rovanperän elämänkerta.
Tai edes joku kirja. Tunsin silti lähteväni rikkaampana pois vaikka join muutaman kahvin messuhintaan.
Vielä eivät ole tajunneet hinnoitella yleisövessoja messuilla. Pitääpä reklamoida.
Runsaan yleisön puolesta lukuharrastus näyttää vielä olevan voimissaan, jos edes osa heistä ei ollut kaltaiseni turisti ihmettelemässä kirjallista kulttuuria.
Kirjailijoitakin kävi yhtenään messuamassa kansalle monella korokkeella ja useilla kielillä.
Ehdottomasti hyvät messut ja autuas olo ilman viiniäkin pelkästä patikoinnista kanonisoitujen reliikkien ja uusien ihmeiden äärellä.   
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - lokakuu 29, 2023, 20:03:04
Osaatko sanoa millainen oli messujen tietokirjallisuuskattaus? Näytteille asettajien lastassa olivat ainakin tiedekirjakauppa Tietokirja ja käännöstiedekirjallisuuskustantaja Terra Cognita.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - lokakuu 29, 2023, 21:23:52
Myös Ursa oli (ilmeisesti)

https://kauppa.ursa.fi/kauppa/kirjakauppa/
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - lokakuu 29, 2023, 21:28:34
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 29, 2023, 20:03:04
Osaatko sanoa millainen oli messujen tietokirjallisuuskattaus? Näytteille asettajien lastassa olivat ainakin tiedekirjakauppa Tietokirja ja käännöstiedekirjallisuuskustantaja Terra Cognita.
Tieteellisen maailmankuvan yksinvalta myös kirjamessuilla on yhä kaukana kuin tekoälyn yksinvalta, eli menee vielä muutama vuosi tekoälyn kirjoittaman tietokirjallisuuden hegemoniaan.

Turvaudun huonoon muistiini ja väitän pokkana että noiden lisäksi tänä gregoriaanisen kalenterin herran vuonna oli ainakin isojen kustantamoiden suurissa karsinoissa pienet laarit tai karanteenit tietokirjoille.

Oudoilla pienkustantamoilla ja pölyisillä divareilla oli satunnaisia tietokirjoja eksynyt valikoimiinsa.

Messutarjouksia voinee bongata myös interwebin synkästä maailmasta.

PS. Tosiaan Ursalla oli myös tähdellistä tuotantoa tarjolla.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - marraskuu 29, 2023, 20:18:43
Finlandia-palkinto on Suomen kirjasäätiön antama vuotuinen tunnustus, joka jaetaan kolmessa kategoriassa. Kunkin palkinnon arvo on 30 000 euroa.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023 sai Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (Siltala).
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon 2023 voitti Magdalena Hai teoksellaan Sarvijumala (Otava).
Tietokirjallisuuden Finlandian 2023 voitti Antti Järvi teoksellaan Mihin katosi Antti Järvi? (Gummerus)

- https://yle.fi/a/74-20062790

Kähkösen valitsi voittajaksi Jorma Uotinen kommentoiden "Mestariteos, jonka tähden kannattaa elää".

Sattumalta luin tänään löytämäni kuukauden takaisen IS-vkl-liitteen jossa oli haastateltu Uotista. Sofi Oksanen oli ennakkoon varoittanut että "pidä pääsi", koska sukulaiset soittelee ja koittaa painostaa että tämän kirjan on voitettava. Uotista hämmästytti että uskomatonta niinkö härskiä se voi olla.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: a4 - marraskuu 30, 2023, 20:40:25
Tämä kirja ei tainnut löytyä Finlandia-palkintoehdokkaiden joukosta eli Jorma Uotisen iltalukemistosta:

Kirjakaupan kuvauksen mukaan Saatanan lapset on "väkevä kasvutarina kahdeksasluokkalaisesta Siiristä ja tämän tutustumisesta satanismiin kokeneemman Marikan opastuksella. Samalla se kuvaa julkisuudessa vähän tunnettua teistisen ja traditionaalisen satanismin suuntausta."

Kirjan "väkevään kasvutarinaan" kuuluu muun muassa Raamatun polttaminen, itsensäviiltely sekä polttopulloisku rukoushuoneeseen. Polkua kulkeva Siiri kohoaa tavallisen massan, "normojen", yläpuolelle ja vihitään lopulta satanistisen jengin jäseneksi.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4850bf00-0666-4513-a6ae-378d5ca0e43d

Jutussa kerrotaan että kyseinen O9A-taustaideologia kiihottaa teistisen satanismin nimissä vastustamaan väkivaltaisesti demokratiaa, kristinuskoa ja juutalaisuutta, 60-70-luvulta lähtien, joten haiskahtaa mahdolliselta kylmään sotaan liittyvältä länkkärinuorison hieman kömpelöltä radikalisointioperaatiolta.
Tai pelkältä sekopäiden alakulttuurilta.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 05, 2023, 20:57:14
Oli minulle melko yllätys, että joku queer-aiheinen kirja voittaisi finlandia-palkinnon...  ;D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Socrates - joulukuu 17, 2023, 15:15:17
Luin Natsi-Saksan varusteluministerin Albert Speerin muistelmat. Teos on kirjoitettu 1969, mutta sattui vasta nyt silmiin.

Kirja antaa paremman näkymän aivan systeemin ytimeen kuin oletin. Speer on sukkuloinut ympäriinsä tapaamassa maan korkeinta johtoa, koska hänen toimenkuvansa vaati yhteydenpitoa niin monen eri hallinnonalan kanssa.

Speer oli tapahtumien polttopisteessä myös operaatio Valkyrian aikaan, minkä surkeaa toteutusta hän ihmettelee. Hitlerin salamurhayrityksen aikaan hän piti puhetta kahdellesadalle Saksan johtohenkilölle, jotka muutama sotilas olisi voinut pidättää. Sitten pian hän oli Göbbelsin luona tilanteessa, missä vallankaappaus kukistettiin ja jota on kuvattu elokuvissa. Omituinen oli Kaltenbrunnerin kohtaaminen hetkeä myöhemmin kaappauspaikalla.

Näinä aikoina kun länsimaat eivät saa toimittua kunnolla aseita Ukrainalle, tuntuu käsittämättömältä, että Saksa pystyi 1942-44 lisäämään varustelutuotantoaan ja joilla osa-alueilla jopa moninkertaiseksi liittoutuneiden pommitusten alla.

Kirja on myös sarja jatkuvia tapaamisia Hitlerin kanssa, joissa Hitler vastoin muita kuvauksia ei vaikuta sekavalta räyhääjältä, vaan melko tavalliselta hepulta, joka kokousti loppuun asti jotenkin tolkullisesti.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen Kirja.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - joulukuu 18, 2023, 08:15:38
^ Luin Speerin muistelmat (  Diktaattorin työkaluna) vuosikymmeniä sitten ja se muutti myös minun käsityksiäni Kolmannen valtakunnan arjesta. Speerin suunnittelema Welthauptstadt Germania (https://fi.wikipedia.org/wiki/Welthauptstadt_Germania) oli aikaansa edellä sillä se sisälsi valtavan kävelykadun ja ajoneuvoliikenne oli suunniteltu tunneleihin.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Brutto - joulukuu 18, 2023, 15:01:40
Toinen mielenkiintoinen natsin näkökulmasta sodankäyntiä tarkasteleva teos on Paholaisarmeija (https://hakkapeliitta88.blogspot.com/2012/07/kirja-arvio-george-r-elford.html).

En tiedä onko teos faktaa vai fiktiota mutta se on paitsi erinomainen sotakirja, myös jonkinlainen oppikirja sissisodankäyntiin. Sen pääsanoma on, ettet voi voittaa sotaa rikkomatta sääntöjä.

"Olin kopfjäger- pääkallonmetsästäjä. Te metsästitte norsuja, sarvikuonoja ja tiikereitä. Minä metsästin kaikista eläimistä ketterintä - ihmistä! Minun viholliseni eivät olleet mitenkään vähemmän julmia kuin niiden vastineet eläinmaailmassa. Minun riistani osasi järkeillä ja ampua takaisin. Enimmäkseen he olivat sitä mitä nykypäivänä sanotaa Vietkongiksi. He sanoivat olevansa urheita vapauden puolustajia, köyhän kansan vapauttajia. Me tapasimme sanoa heitä "avaruusajan Tsingis-kaani moottoroiduiksi laumoiksi". Jos hitleriläisessä uskontunnustuksessa, että on olemassa ylempiä ja alempia rotuja, on totuuden kipinää, silloin me tapasimme oikeat ali-ihmiset Indokiinassa. He kiduttivat ja tappoivat silkasta mielihalusta tuottaa kipua ja nähdä verta. He taistelivat kuin raivoisa rottalauma, ja me kohtelimme heitä sen mukaisesta. Emme  neuvotelleet yhdenkään kanssa emmekä hyväksyneet niiden antautumista, jotka olivat syyllisiä hirvittävimpiin rikoksiin, joita ihminen ja paholainen voi kuvitella. Puhuimme heille sillä ainoa kielellä, jota he ymmärsivät - konekiväärillä.


Gazassa on parhaillaan meneillään jotakin samaa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - joulukuu 20, 2023, 18:48:56
Lainaus käyttäjältä: Brutto - joulukuu 18, 2023, 08:15:38
^ Luin Speerin muistelmat (  Diktaattorin työkaluna) vuosikymmeniä sitten ja se muutti myös minun käsityksiäni Kolmannen valtakunnan arjesta. Speerin suunnittelema Welthauptstadt Germania (https://fi.wikipedia.org/wiki/Welthauptstadt_Germania) oli aikaansa edellä sillä se sisälsi valtavan kävelykadun ja ajoneuvoliikenne oli suunniteltu tunneleihin.
Speer toki unohtaa pikkujuttuja (kuten miljoonien orjien ja satojentuhansien kuolleiden orjien määrän), mutta muuten mielenkiintoinen kirja on. Hän ei kyennyt tosin itsekritiikkiin George Orwellin tavoin kirjassaan "Katalonia, Katalonia":

Lainaa"..Luulen, että kukaan ei voi olla tämänluonteisessa kysymyksessä täysin totuudenmukainen. On vaikea olla varma mistään muusta kuin siitä, minkä on nähnyt omin silmin ja tiedottomasti jokainen kirjoittaa puolueellisesti. Jollen ole sanonut tätä jossain edellä, sanon sen nyt: varokaa puolueellisuuttani, asiavirheitäni ja vääristymistä, joka väistämättä seuraa siitä, että olen nähnyt tapahtumat vain yhdestä kulmasta. Ja varokaa täsmälleen samaa lukiessanne mitä tahansa muutakin kirjaa Espanjan sodan tätä jaksoa käsittelevää kirjaa..."
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: -:)lauri - tammikuu 01, 2024, 11:35:19
Doppelganger: A Trip into the Mirror World -  Naomi Klein

Kovaa menoa "peilimaailmassa".


Ostin tuon eilen äänikirjana ja sain sen juuri kuunnelluksi. Pitää mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna tyäpäivä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 21, 2024, 18:28:47
Tuli taas ohimennen tartuttua elämäkertaan kun sellainen sattui kirjaston bestseller-hyllystä löytymään. Olen aina hieman ihmetellyt Jörn Donnerin suurta suosiota, joten toivoin löytäväni asiaan valaistusta tuoreesta J&B -kirjasta, joka keskittyy Donnerin ja hänen puolisonsa Bitten yhteisiin vuosiin. Kirja on melko ohut, joten sen lukaisee helposti, vaikka ei olisi henkilöistä nyt niin hirveän kiinnostunut.
Jörnistä piirtyi selkeä kuva narsistina, joka täyttää useimmat tämän persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit. Hän oli suhteitaan salaileva ja kontrolloiva ihminen, joka ärähteli ihmisille, mutta samalla myös tarvitsi runsaasti huomiota. Naissuhteet tyydyttivät huomiontarvetta, mutta samalla pitivät yksittäiset henkilöt sopivan etäällä, jottei intiimiys käynyt liian läheiseksi. Bittelle hän ei kertonut tuoreista suhteistaan, menneistä kyllä.

Bittestä en tiennyt ennestään mitään, nyt sentään jotakin. Hän oli lähtökohdiltaan aito maalaistyttö, joka näyttää viehättyneen jo nuoresta pitäen kaupungin seuraelämästä. Hänkin täyttää monet narsistin kriteerit, joten puolisot sopivat toisilleen. Jörn oli tosin nuorena ujo, mutta hän oivalsi nopeasti, kuinka tärkeä hyvä kontaktiverkosto on uran rakentamisen kannalta. Puolisoiden motiivit seuraelämässä pörräämiseen olivat siis erilaiset. Bitte oli (on) luonteeltaan seurallinen, Jörn taas enemmän asioista kiinnostunut ja halukas visioimaan mahdollisia yhteistyökuvioita määrätietoisesti. Bitte onnistui salaamaan itseltään J:n lukemattomat sivusuhteet liiton aikana. Hän näyttää olleen aidosti naiivi. Tällainen tietämättömyys voi syntyä kahdesta syystä, jotka näyttävät ulospäin samalta, mutta ovat juuriltaan aivan erilaiset. Tietämättömyys voi syntyä alitajunnan kehittymättömyydestä (=naiivius) tai tietoisesta torjunnasta.

Narsismistaan huolimatta Jörn ei ollut sataprosenttinen kusipää, ei täydellisen patologinen tapaus. Hän kohteli työtovereitaan, esimerkiksi assistenttiaan EU-parlamentissa, ystävällisesti ja yhteistyöhaluisesti. Jörn arvosti asiaosaamista ja hyviä keskustelutaitoja. Hän ei ollut pelkästään huomiohakuinen julkisuuspelle, vaan myös oikeasti lahjakas ja päämäärätietoinen työmyyrä. Donner oli hyvä kuuntelija, kertoi toimittaja Anna Lena Laurén hautajaisissa pitämässään muistopuheessa. Ei mikään öykkäri, joka olisi pitänyt monologeja itsestään ja pakottanut oman mielipiteensä ylimmäksi. Ajoittaisella kulmikkuudellaan hän peitteli epävarmuuttaan - sitä nuoruuden ujoutta, joka varmaankin säilyi hänen persoonansa ytimessä. Donnerin kirjoituksista ilmenee hänen jatkuva tyytymättömyytensä itseään kohtaan. En ole hänen romaanejaan lukenut, jonkin journalistisemman kirjan kyllä kauan sitten. Koska elokuvatkin ovat enimmäkseen katsomatta, pyöräytin Areenasta Mustaa valkoisella (1968). Donner näyttelee miespääosaa ja Kristiina Halkola naispääosaa. Kivaa kuuskytlukulaista tunnelmaa, kauniita vaatteita ja kampauksia, taustalla tuon aikakauden kaupunki- ja maalaisnäkymiä. Halkola on hyvä ja elokuva on kevyesti humoristinen. Aika viihdyttävä! Itselleni koskettavimpina siitä jäivät mieleen pari aivan lyhyttä hetkeä, jolloin Donnerin esittämä hahmo poistuu jostakin juhlasta tai tanssipaikasta ja kääntyy ovella hetkeksi katsomaan juhlimaan jääviä. Tuo yksinäinen hahmo ovella tuntui minusta aidolta Donnerilta itseltään, hetken ilman naamiota.

Kirjana J&B ei ole kovin kummoinen, mutta tuollaisen tekeminen on niin vaikeaa, että en lähde kirjoittajaa moittimaan. Olosuhteisiin nähden Teir on uskoakseni suoriutunut tehtävästä niin hyvin kuin se on mahdollista. Itse ainakin kiinnostuin sen verran, että saatan tarttua Jörnin omaan Mammutti-järkäleeseen joskus jos se eteeni osuu.

Lopuksi vielä anekdootti. Donner lojui sairaalassa kuolinvuoteellaan kun hänen poikansa Rafael tuli käymään. Hän oli tuonut runebergintortun, joista Jörn kovasti piti. Hän oli kuitenkin jo niin heikkona, että sanoi ettei jaksa sitä syödä. Rafael sanoi puolisonsa leiponeen tortun itse (oli opiskelemassa leipuriksi ja kondiittoriksi). "Ai, Ninni?", sanoi Jörn ja päätti sittenkin syödä tortun. Se sujui vaivalloisesti, mutta kuitenkin. Ei ehkä ollut aivan hänen viimeinen ateriansa, mutta melkein. Hän kuoli muutama päivä myöhemmin. Hänen syntymäpäivänsä on myös runeberginpäivänä (5.2.).
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 21, 2024, 20:17:23
^
Kenties Donnerilla oli käyttäytymisongelmia tyhmien ihmisten seurassa. Elon Musk on juttujen perusteella hyvin samankaltainen: älykäs, työteliäs ja ei voi sietää typeryyttä.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - tammikuu 21, 2024, 22:05:10
Nyt olisi ehkä aika tarttua jouluna saatuihin kirjoihin. Niissä on semmoinen kummallinen paperinen käyttöliittymä mutta enköhän selviä.

Niitä taitaa olla kolme. Ongelmana on, että nukahdan yleensä sivun 15 jälkeen, viimeistään. Luen niitä ainoastaan sängyssä, illalla.

Aloitan urakan ehkä teoksesta Elolliset. Ehkä annan sitten palautteen tänne - minnepä muuallekaan.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Hayabusa - tammikuu 21, 2024, 22:30:58
^
Kuten Jörkka sanoi taannoisessa mainoksessa: "lukeminen kannattaa aina."

Ja vielä Donner-kevennys.
(https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/e986b09f6f4e46fc9f4471dc41e6e3a6.gif)
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - tammikuu 22, 2024, 00:13:11
/Umberto Eco: Numero Zeron tapaus, 2016/

Sisällön juonta löytyy parhaiten: - https://fi.wikipedia.org/wiki/Numero_Zeron_tapaus
  On erittäin poikkeus että käteni tarttuu fiktiiviseen kirjaan, mutta hyvin kuuluisa nimi, "Ruusun nimi" tv-sarja tuli katsottua, kirja oli ohut ja jotain äärioikeiston suuntaan, niin lainasin.
  Tuli luettua harvakseltaan hitaasti pätkittäin öisin. Alussa luodaan jännite kun joku on käynyt sulkemassa häneltä vesihanan, ja pelkää henkensä edestä. Sitten mennnään ajassa taaksepäin, josta tilanne lähtee kehittymään tähän vaaralliseen suuntaan. Siksi jaksaa lukea. Mutta minulle oli puisevaa ajoittain tarkka ympäristön kuvaus, kuten jossain määrin myös kollegan pitkäpiimäinen salaliittoteoria Mussolinista ja oikeistoterrorivoimista.
Lopussa silti tulee jonkinlainen lässähdys. Ei täyttänyt jännäri-odotuksiani.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:03:40
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 21, 2024, 18:28:47J&Bkeskittyy Donnerin ja hänen puolisonsa Bitten yhteisiin vuosiin.

Tuli vielä mieleen, että aika mielenkiintoista oli havaita, että Jörn ja Bitte eivät näytä välittäneen pojilleen sellaista sivistynyttä kulttuurikodin tarjoamaa kasvatusta, jonka ainakin Jörn sai kotoaan. Pojat kasvoivat maalla, missä heidän kavereitaan kiinnostivat lähinnä mopot ja traktorit. Kaupunkikodissa Jörnillä oli mittava kirjasto, mutta ilmeisesti kirjallisuuskeskustelut eivät olleet puheenaihe isän ja poikien välillä. Jörnillä oli ajoittaisesta kulmikkuudestaan huolimatta myös kohteliaat käytöstavat kodin perintönä. Luultavasti Jörnin pojat osaavat käyttäytyä ihan hyvin, mutta tapakulttuurin välittäminen ei myöskään ole ollut Donnerin asialistalla.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - tammikuu 28, 2024, 15:33:34
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:03:40Jörnillä oli ajoittaisesta kulmikkuudestaan huolimatta myös kohteliaat käytöstavat kodin perintönä.

:D
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:44:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 28, 2024, 15:33:34
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:03:40Jörnillä oli ajoittaisesta kulmikkuudestaan huolimatta myös kohteliaat käytöstavat kodin perintönä.

:D

Tästä ovat kertoneet useat henkilöt. Julkisuus usein valitsee vain yhden karrikoidun ihmiskuvan, jota sitten toistellaan mediassa.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: ROOSTER - tammikuu 28, 2024, 15:53:47
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:44:43
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 28, 2024, 15:33:34
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:03:40Jörnillä oli ajoittaisesta kulmikkuudestaan huolimatta myös kohteliaat käytöstavat kodin perintönä.

:D

Tästä ovat kertoneet useat henkilöt. Julkisuus usein valitsee vain yhden karrikoidun ihmiskuvan, jota sitten toistellaan mediassa.

Ensiksi pitäisi tietysti määritellä kohteliaat käytöstavat, mitä niihin katsotaan kuuluviksi.

Harva kuuluisampi ihminen on juuri sellainen millainen julkisuuskuva hänellä on. Tunnen loppujen lopuksi sillain kevyesti aika monta kyseistä lajia.

Jörnistä olen aina tykännyt, mutta tuo oletettu kohteliaisuus ei ole ollut se syy. Varmasti hän osasi kohteliaat käytöstavat, siksipä hän niitä niin osasi irvailla ja pilkata, esim. istumalla röhnötysasennossa jne.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:59:45
Mediat eivät juuri koskaan kirjoita siitä, että henkilö oli huomaavainen ja mukava. Paitsi milloin tämä on muotoiltu hänen leimalliseksi julkisuuskuvakseen.

Julkiset esiintymiset ovat minimaalisen pieni osa ihmisen kohtaamisia toisten ihmisten kanssa. Näissä jonkin roolin mukainen esiintyminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: Toope - tammikuu 31, 2024, 19:08:32
Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 28, 2024, 15:03:40Jörnillä oli ajoittaisesta kulmikkuudestaan huolimatta myös kohteliaat käytöstavat kodin perintönä. Luultavasti Jörnin pojat osaavat käyttäytyä ihan hyvin, mutta tapakulttuurin välittäminen ei myöskään ole ollut Donnerin asialistalla...
Ai? Minusta Jörnin käytös on narsistispsykopaatin käytöstä...! Hän siitti lapsia, joita hylkäsi.
Noita en haluaisi todellakaan lähelleni, vaan säälin ihmisiä, joilla heitä on lähimmäisinä.
Vain mielipiteeni toki...
Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 26, 2024, 18:28:45
/Ville Mäkipelto: Kierot mielet - Maailman oudoimmat sarjamurhaajat, Otava, 2023/

Sattui kirjaston palautushyllystä käteen. Odotti kotona pari päivää, koska mietin uskaltaakohon tuohon koskeakaan kun olin ehtinyt takakannesta lukea mm. italialaisesta perheenäidistä, joka keitti puotinsa asiakkaista saippuaa.
  Ei se niin kauheaa ollut kun saa rauhassa lukea, toista olisi ollut vaikka draamaelokuvana. Kirjoittaja on tubettaja, psykologi ja teologian tohtori, ja osaa olla kiihkoilemattoman neutraali ja kriittinen. Ainakin parissa tapauksessa murhaaja oli nuorena tai lapsena saanut pahan kolahduksen päähän kaaduttua tai junassa. Kaatuneen käytös oli muuttunut erilaiseksi. Tosin näissä ns. todistajina on omainen tai henkilö itse.

Otsikko: Vs: Kirjallisuusnurkka
Kirjoitti: MrKAT - helmikuu 26, 2024, 19:11:54
/Rory Carroll: Tappakaa Thatcher! - IRA:n pommi-isku joka muutti historiaa, Bazar, 2023/

Irlantilaisjuurisen ulkomaantoimittajan tekemä paksu kirja johon hän on tehnyt suurtyön kahlaamalle paljon kirjoja ja dokumentteja ym lähteitä läpi. Kirja on jännittävä trilleri joka kulkee IRA:n alkuajoista aina Thatcherin v. 1984 pommittajan ihmisjahtiin asti. Samalla lukija oppii Pohjois-Irlannin konfliktin juuria ja historiaa. Mutta hiukan lukija oppii myös pommienteoista, niiden virittämisestä ja niiden purkamisesta. Sekä molempien vaaroista. Sadasta IRA:n pommintekijästä 40 pamautti itsensä ennen aikojaan, kun tekijät eivät olleet tarpeeksi huolellisia ammattilaisia vaan lähinnä amatöörejä. Tälle englantilaiset poliisit naureskelivat hirtehisesti ja nimittivät sitä "paddy"-tekijäksi. Paddy on rasistinen haukkumanimi irlantilaisista ja Thatcherin hotelliin pommin asentanut ja virittänyt P-Irlantilainen Patrick Magee koki samaa lapsena asuessaan Britanniassa koska etunimensä takia häntä oli helppo pilkata ja kiusata "paddyksi".
  80-luvulla IRA oppi hankkimaan valmiita aikavirittimiä joka vähensi itseonnettomuuksia ja pystyi asentamaan pommin hotelliin tms jopa 24 päivää etukäteen (kuten Thatcerin tapauksessa). Pirullisesti niissä alkoi olla myös lisänä elohopeasytyttimiä ts. jos pomminpurkaja yrittää irrottaa pommin seinäpaneelin takaa tms niin jo 1 cm liikahdus heilauttaa nestemäistä elohopeaa ja sytyttää virtapiirin ja pommin.
  Toisaalta poliisin pomminpurkajilla oli liikuteltavat röntgenlaitteet, pystyivät läpivalaisemaan pommin ja näkemään piirit johdot ja kytkimet. Pomminpurkamiseen niillä oli tuossa elohopeakytkinpommissakin ratkaisu: He asensivat lähelle vesiammuntalaitteen, joka lähetti ("räjäytti") läpitunkevan erittäin voimakkaan vesisuihkun joka piirilevyyn kohdistettuna tuhosi kytkennät ja pommista tuli suutari. Vesiammuntalaite käynnistettiin 50-100 metrisellä narulla eli suuren etäisyyden päästä. (Nykyään muistaakseni myös nestemäisellä typellä valelemalla : -195 C pakkaseen vajoavat akut ja patterit menee ihan tööt sammuksiin ja pommista tulee sen ajaksi vaaraton purettava.)
  Magee ja kolme muuta olivat räjähteiden ja piirustusten kanssa aikomuksissa asentaa suuren määrän aikapommeja Englannin turistikohteisiin kun jäivät kiinni.
  Magee sai 35 v linnaa mutta hän ja moni muu vapautui ennenaikaisesti ilmeisesti P-irlannin, Irlannin ja Britannian tekemän yhteisen rauhansopimuksen myötä 1999.

  Pommimies Patrick Magee väitteli tohtoriksi mutta yliopistot eivät koskeneet häneen pitkällä tikullakaan ja akateeminen ura jäi haaveeksi. Mageen piti ruveta rakennustyöläiseksi.
  Nelikosta Martina Andersson (https://en.wikipedia.org/wiki/Martina_Anderson) valittiin P-Irlannin MEPiksi europarlamenttiin. Siis urapolkuna: terroristista MEPiksi!
(Huh-huh! Mitä on vielä näkemättä? Ura: Muslimiterroristista MEPiksi? :D )