Ketju on muodostettu ketjuun Uskontoperäiset idioottimaisuudet kasvaneesta rönsystä
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 17:53:24
Tänään tuli taas pohdittua, millä perusteilla joku uskoo jumalaan tai jumaliin. Mikä on hieman eri kysymys kuin se miksi joku uskoo jumalaan tai jumaliin.
Tuli mieleen ainakin kaksi perustelutapaa.
Ensimmäisessä jumalia perustellaan uskonnosta käsin. Mikä vastaa samaa kuin tieteellisen tiedon perusteleminen tieteestä käsin.
Toinen perustelutapa kohdistuu yleisemmällä tasolla uskomisen luonteeseen. Uskovan ei tarvitse perustella tai tietää, pelkkä usko riittää.
Kritisoisin molempien tarkastelutapojen mukaista uskomista jumaliin tai mihinkään muuhunkaan sillä, että ihminen on aistitiedon ja perustelevan järkensä varassa elävä olento.
Siis tiedon.
Rajallisen tiedon kykenemättömyys vastata kaikkiin kysymyksiin saati täydellisesti mihinkään kysymykseen, ei oikeuta järjettömyyttä eli perustelematonta ja tiedon vastaista uskoa missään asiassa.
Esim. tämän hetken tieteellinen maailmankuva kertoo ettei jumalia ole oikeasti olemassa.
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 23:31:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Ei. Tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei siitä ole todisteita, eikä todisteiden saaminen edes ole mahdollista.
Kuulostaa mielestäni henkisesti väistämättömältä. Mene tiedä vaikka olisi välttämätöntäkin.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 23:31:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Ikävä kyllä - oman tietouskontosi takia - että ihmiset taitavat toimia pääsääntöisesti tunnepohjalta jotakuinkin kaikessa. Järkiselitykset toiminnalle keksitään vasta jälkeenpäin.
Itse asiassa yrität jopa tuossa lyhyessä viestissäsi vedota tunteisiin enemmän kuin järkeen. Jos esität, ettei tunnepohjalta uskominen "kuulosta henkisesti terveeltä" yrität itse asiassa esittää, että tätä asiaa ei pitäisi pohtia kylmän järjen kannalta ja kääntyä tieteen antaman tiedon puoleen luomatta nopeaa tunnepohjaista ennakkoasennetta asiasta. Sen sijaan pitäisi luottaa nopeaan tunnepohjaiseen "gut feeling" kuulosteluun, jonka vieläpä vahvistaaksesi sen taipumista oikeaan suuntaan maalaat yleisesti epäilyttäväksi "henkisen terveyden" järkkymiseksi. Eli tunteellinen kuvauksesi uskontoon tukeutuvista on "ne on vaarallisia hulluja" (käyttäen vain hiukkasen siistimpää kieltä). Luot siis jo valmiiksi negatiivisen mielikuvan vahvistaaksesi väitteesi painavuutta.
Miksi teet näin, jos tosiaan uskot, että järki on ainoa järkevä tapa hakea oikeaa toimintatapaa? Mikset perustele näkemystäsi välttäen tunnepohjaisuutta? Taidat olettaa meidät kirjoitustasi lukevat juuri tuollaisiksi "henkiseltä terveydeltään" kyseenalaisiksi tyypeiksi, joille siis asia pitää myydä tunteella, ei järjellä.
^
Tunteet ohjaavat ihmisen käyttäytymistä- toimintaakin jonkin verran. Mutta mikään pakko ei ole uskoa tunteisiinsakaan, siis että ne ovat oikeassa.
Usko ja uskoja ovat oikeastaan sama asia, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi absoluuttisen varmaa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 09, 2020, 07:44:56
Ikävä kyllä - oman tietouskontosi takia - että ihmiset taitavat toimia pääsääntöisesti tunnepohjalta jotakuinkin kaikessa. Järkiselitykset toiminnalle keksitään vasta jälkeenpäin.
Esität vähän oksymoronia tuossa.
Tiedeuskovaisen juuri
ei pidä perustaa näkemyksiään tunteisiin, vaan tieteellisiin faktoihin. Ihmiset, jotka perustavat (suvakkiporukka tieteessä) näkemyksiään tunteisiin tai ideologisiin näkemyksiin juuri hylkäävät tieteelliset perusteet. Ei ole kahta useampaa sukupuolta, koska biologia rakentuu kahden sukupuolen periaatteeseen. Tunnepohjainen humanismi on keksinyt useampia sukupuolia. Tämä vain esimerkkinä. Näkemys ei perustu tieteeseen, vaan sen tulkintaan.
Tieteissä tunteilla ei pidä olla sijaa. Tiede luo faktoja, perustuu faktoihinkin. Teorioita voidaan aina humanistisestikin luoda. Mutta hum./yht.k.tiet. näkemystenkin tulee perustua faktapohjaiseen tieteeseen.
Usko ei perustu tieteeseen. Uskonnontutkimus voi perustua historiatieteeseen, arkeologiaan ja kansatieteisiin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 09, 2020, 20:37:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 09, 2020, 07:44:56
Ikävä kyllä - oman tietouskontosi takia - että ihmiset taitavat toimia pääsääntöisesti tunnepohjalta jotakuinkin kaikessa. Järkiselitykset toiminnalle keksitään vasta jälkeenpäin.
Esität vähän oksymoronia tuossa.
Tiedeuskovaisen juuri ei pidä perustaa näkemyksiään tunteisiin, vaan tieteellisiin faktoihin. Ihmiset, jotka perustavat (suvakkiporukka tieteessä) näkemyksiään tunteisiin tai ideologisiin näkemyksiin juuri hylkäävät tieteelliset perusteet. Ei ole kahta useampaa sukupuolta, koska biologia rakentuu kahden sukupuolen periaatteeseen. Tunnepohjainen humanismi on keksinyt useampia sukupuolia. Tämä vain esimerkkinä. Näkemys ei perustu tieteeseen, vaan sen tulkintaan.
Tieteissä tunteilla ei pidä olla sijaa. Tiede luo faktoja, perustuu faktoihinkin. Teorioita voidaan aina humanistisestikin luoda. Mutta hum./yht.k.tiet. näkemystenkin tulee perustua faktapohjaiseen tieteeseen.
Ikävä kyllä tieteen nimiinkin vannoessaan ihmiset nyt vain ovat sellaisia biologisia olentoja, että he pääsääntöissti toimivat tunteiden perusteella. Se on se ensimmäinen tapa. Vasta myöhemmin tyypillisesti otetaan järki, logiikka ja tieteellinen tieto käyttöön. Ei siinä ole mitään oksymoronia. Vaikka kuinka vannoisi tieteen nimiin, niin ei se ihmistä muuta biologisesti. Samanlainen eläin se ihminen silti on.
Toki sitten tieteessä yritetään toimia siten, ettei perusteeksi se tunne riitä. Pitää olla jotain kättä pidempää ennen kuin jokin näkemys hyväksytään tieteeksi. Se ei kuitenkaan muuta ihmistä psykologialtaan ja biologialtaan toisin toimivaksi. Me olemme ruumiillisesti ja tunteellisesti toimivia eläimiä, jotka reaoivat ennen kaikkea kehollaan ja tunteillaan. Tämän lisäksi meillä on tuo kognitiivinen apparaattimme, joka pyristelee tunnekuohujemme keskellä ja yrittää ajoittain puhua meille järkeäkin. Yleensä se joutuu odottelemaan sen suurimman tunnekuohun laantumista ennen kuin viesti menee perille.
Ihmisen oma väite siitä, että hänen näkemyksensä on järkisyihin ja tieteeseen pohjautuva, ei todista sitä sellaiseksi. Sin olet itse asiassa siitä erinomainen esimerkki. Kun faktat lihansyönnin terveydelisistä haitoista lyödään eteesi, haluat uskoa viestin perustuvan poliittiseen näkemykseen. Näin vaikka viestin kertoisi asiaa tieteellisesti tutkinut lääkäri tai ravintotieteilijä tilastot ja tutkimukset kainalossaan.
Lainaus käyttäjältä: urogallus - joulukuu 09, 2020, 07:07:06
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 23:31:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Ei. Tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei siitä ole todisteita, eikä todisteiden saaminen edes ole mahdollista.
Kuulostaa mielestäni henkisesti väistämättömältä. Mene tiedä vaikka olisi välttämätöntäkin.
Tiedon avulla jostain todistamattomasta voidaan sanoa että sitä ei ole olemassa vaikka se voikin olla olemassa, koska tieto on muuttuvaa ja epätäydellistä mutta parasta saatavilla olevaa kuvausta maailmasta.
Kunnes toisin todistetaan.
Tiedon vastainen uskominen johonkin on mielestäni harhaista tai idioottimaista.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 09, 2020, 07:44:56
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 23:31:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Ikävä kyllä - oman tietouskontosi takia - että ihmiset taitavat toimia pääsääntöisesti tunnepohjalta jotakuinkin kaikessa. Järkiselitykset toiminnalle keksitään vasta jälkeenpäin.
Itse asiassa yrität jopa tuossa lyhyessä viestissäsi vedota tunteisiin enemmän kuin järkeen. Jos esität, ettei tunnepohjalta uskominen "kuulosta henkisesti terveeltä" yrität itse asiassa esittää, että tätä asiaa ei pitäisi pohtia kylmän järjen kannalta ja kääntyä tieteen antaman tiedon puoleen luomatta nopeaa tunnepohjaista ennakkoasennetta asiasta. Sen sijaan pitäisi luottaa nopeaan tunnepohjaiseen "gut feeling" kuulosteluun, jonka vieläpä vahvistaaksesi sen taipumista oikeaan suuntaan maalaat yleisesti epäilyttäväksi "henkisen terveyden" järkkymiseksi. Eli tunteellinen kuvauksesi uskontoon tukeutuvista on "ne on vaarallisia hulluja" (käyttäen vain hiukkasen siistimpää kieltä). Luot siis jo valmiiksi negatiivisen mielikuvan vahvistaaksesi väitteesi painavuutta.
Miksi teet näin, jos tosiaan uskot, että järki on ainoa järkevä tapa hakea oikeaa toimintatapaa? Mikset perustele näkemystäsi välttäen tunnepohjaisuutta? Taidat olettaa meidät kirjoitustasi lukevat juuri tuollaisiksi "henkiseltä terveydeltään" kyseenalaisiksi tyypeiksi, joille siis asia pitää myydä tunteella, ei järjellä.
Tiedon avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan, kehitetään ja jopa jalostetaan tunteita älykkäästi.
Tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta. Mielenkiintoista luettavaa.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 10, 2020, 16:21:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 09, 2020, 07:44:56
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 08, 2020, 23:31:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2020, 20:17:49
Ma luulen, että usko on enemmän tunneasia kuin tietoasia.
Eli tunnetaan että jotain on vaikka tiedetään ettei sitä ole. Kuulostaako tuollainen henkisesti terveeltä?
Ikävä kyllä - oman tietouskontosi takia - että ihmiset taitavat toimia pääsääntöisesti tunnepohjalta jotakuinkin kaikessa. Järkiselitykset toiminnalle keksitään vasta jälkeenpäin.
Itse asiassa yrität jopa tuossa lyhyessä viestissäsi vedota tunteisiin enemmän kuin järkeen. Jos esität, ettei tunnepohjalta uskominen "kuulosta henkisesti terveeltä" yrität itse asiassa esittää, että tätä asiaa ei pitäisi pohtia kylmän järjen kannalta ja kääntyä tieteen antaman tiedon puoleen luomatta nopeaa tunnepohjaista ennakkoasennetta asiasta. Sen sijaan pitäisi luottaa nopeaan tunnepohjaiseen "gut feeling" kuulosteluun, jonka vieläpä vahvistaaksesi sen taipumista oikeaan suuntaan maalaat yleisesti epäilyttäväksi "henkisen terveyden" järkkymiseksi. Eli tunteellinen kuvauksesi uskontoon tukeutuvista on "ne on vaarallisia hulluja" (käyttäen vain hiukkasen siistimpää kieltä). Luot siis jo valmiiksi negatiivisen mielikuvan vahvistaaksesi väitteesi painavuutta.
Miksi teet näin, jos tosiaan uskot, että järki on ainoa järkevä tapa hakea oikeaa toimintatapaa? Mikset perustele näkemystäsi välttäen tunnepohjaisuutta? Taidat olettaa meidät kirjoitustasi lukevat juuri tuollaisiksi "henkiseltä terveydeltään" kyseenalaisiksi tyypeiksi, joille siis asia pitää myydä tunteella, ei järjellä.
Tiedon avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan, kehitetään ja jopa jalostetaan tunteita älykkäästi.
Tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta. Mielenkiintoista luettavaa.
Millä perusteella sun luenta ei sitten olisi tällaista tulkitsijasta kertovaa? (Mitä kertoo sinusta vaikkapa se, etä siirrät jatkuvasti kysymyksen alle sitä, millainen tyyppi on, jos se on sun kanssa eri mieltä tai kyseenalaistaa sun teesit. Itseäsi et suostu tässä suhteessa tarkastelemaan ollenkaan.)
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
^
Järki ja tunteet ovat riippuvaisia toisistaan.
Älykkäällä järki ohjaa tunteita.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 12:48:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Ei, tunteita ei voi estää tulemsta, mutta on kyllä mahdollista olla toimimatta sen ensimmäisen tunnekuohun mukaan ja perusteella.
Onko niin, ettet itse koe olevasi ihminen, kun päädyt aina kertomaan, miten nämä yleisesti ihmistä koskevat asiat ikäänkuin kiertävät sinut kaukaa? Me muut "surkimukset" vain ollaan sellaisia - noh - ihmismäisiä.
LainaaTunteet vaikuttavat toimintaamme työelämässä enemmän kuin tajuammekaan. Suuri osa päätöksistä tehdään itse asiassa tunteella ja perustellaan järjellä. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja ne tarttuvat ärhäkän flunssan lailla.
https://www.brighttalk.com/webcast/14223/360087
Itse asiassa koko viestisi on pelkästään pyrkimystä herättää tunteita. Tiedä sitten, sekö on järkevä tapa toimia...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 14:21:27
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 12:48:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Ei, tunteita ei voi estää tulemsta, mutta on kyllä mahdollista olla toimimatta sen ensimmäisen tunnekuohun mukaan ja perusteella.
Onko niin, ettet itse koe olevasi ihminen, kun päädyt aina kertomaan, miten nämä yleisesti ihmistä koskevat asiat ikäänkuin kiertävät sinut kaukaa? Me muut "surkimukset" vain ollaan sellaisia - noh - ihmismäisiä.
LainaaTunteet vaikuttavat toimintaamme työelämässä enemmän kuin tajuammekaan. Suuri osa päätöksistä tehdään itse asiassa tunteella ja perustellaan järjellä. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja ne tarttuvat ärhäkän flunssan lailla.
https://www.brighttalk.com/webcast/14223/360087
Itse asiassa koko viestisi on pelkästään pyrkimystä herättää tunteita. Tiedä sitten, sekö on järkevä tapa toimia...
No turhaan hertsaat, annoithan hyvän esimerkin tunteellisuudesta.
En yleensäkään korosta itseäni, mutta toki oletan toimivani samoilla perusteilla, kuin muutkin ihmiset.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 16:33:57
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 14:21:27
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 12:48:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Ei, tunteita ei voi estää tulemsta, mutta on kyllä mahdollista olla toimimatta sen ensimmäisen tunnekuohun mukaan ja perusteella.
Onko niin, ettet itse koe olevasi ihminen, kun päädyt aina kertomaan, miten nämä yleisesti ihmistä koskevat asiat ikäänkuin kiertävät sinut kaukaa? Me muut "surkimukset" vain ollaan sellaisia - noh - ihmismäisiä.
LainaaTunteet vaikuttavat toimintaamme työelämässä enemmän kuin tajuammekaan. Suuri osa päätöksistä tehdään itse asiassa tunteella ja perustellaan järjellä. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja ne tarttuvat ärhäkän flunssan lailla.
https://www.brighttalk.com/webcast/14223/360087
Itse asiassa koko viestisi on pelkästään pyrkimystä herättää tunteita. Tiedä sitten, sekö on järkevä tapa toimia...
No turhaan hertsaat, annoithan hyvän esimerkin tunteellisuudesta.
En yleensäkään korosta itseäni, mutta toki oletan toimivani samoilla perusteilla, kuin muutkin ihmiset.
Olipa tunnepohjainen vastaus.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 11, 2020, 08:27:18
^
Järki ja tunteet ovat riippuvaisia toisistaan.
Älykkäällä järki ohjaa tunteita.
Tiede, biologia, ennen tunteita...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 17:18:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 16:33:57
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 14:21:27
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 12:48:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Ei, tunteita ei voi estää tulemsta, mutta on kyllä mahdollista olla toimimatta sen ensimmäisen tunnekuohun mukaan ja perusteella.
Onko niin, ettet itse koe olevasi ihminen, kun päädyt aina kertomaan, miten nämä yleisesti ihmistä koskevat asiat ikäänkuin kiertävät sinut kaukaa? Me muut "surkimukset" vain ollaan sellaisia - noh - ihmismäisiä.
LainaaTunteet vaikuttavat toimintaamme työelämässä enemmän kuin tajuammekaan. Suuri osa päätöksistä tehdään itse asiassa tunteella ja perustellaan järjellä. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja ne tarttuvat ärhäkän flunssan lailla.
https://www.brighttalk.com/webcast/14223/360087
Itse asiassa koko viestisi on pelkästään pyrkimystä herättää tunteita. Tiedä sitten, sekö on järkevä tapa toimia...
No turhaan hertsaat, annoithan hyvän esimerkin tunteellisuudesta.
En yleensäkään korosta itseäni, mutta toki oletan toimivani samoilla perusteilla, kuin muutkin ihmiset.
Olipa tunnepohjainen vastaus.
Huomasitko etten syytellyt sinua. Kehuin vain huomiokykyäsi, mutta nyt joudun perumaan, eihän sitä sinulla ollutkaan.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 12, 2020, 11:12:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 17:18:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 16:33:57
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2020, 14:21:27
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 11, 2020, 12:48:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2020, 17:18:15
Minä väitän, että tunteiden avulla ohjataan, valikoidaan, muokataan ja jopa jalostetaan tietoa sopimaan sujuvasti tunnepohjaisiin päätelmiin.
} Epäilen, että olet tässä oikeassa ja lisäksi epäilen, että itse olet siitä hyvä esimerkki.
Sanoisin kyllä, ettei ole välttämätöntä toimia tunteen mukaan, mutta tunteita ei voi estää tulemasta ja vaikuttamasta--
Ei, tunteita ei voi estää tulemsta, mutta on kyllä mahdollista olla toimimatta sen ensimmäisen tunnekuohun mukaan ja perusteella.
Onko niin, ettet itse koe olevasi ihminen, kun päädyt aina kertomaan, miten nämä yleisesti ihmistä koskevat asiat ikäänkuin kiertävät sinut kaukaa? Me muut "surkimukset" vain ollaan sellaisia - noh - ihmismäisiä.
LainaaTunteet vaikuttavat toimintaamme työelämässä enemmän kuin tajuammekaan. Suuri osa päätöksistä tehdään itse asiassa tunteella ja perustellaan järjellä. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme ja ne tarttuvat ärhäkän flunssan lailla.
https://www.brighttalk.com/webcast/14223/360087
Itse asiassa koko viestisi on pelkästään pyrkimystä herättää tunteita. Tiedä sitten, sekö on järkevä tapa toimia...
No turhaan hertsaat, annoithan hyvän esimerkin tunteellisuudesta.
En yleensäkään korosta itseäni, mutta toki oletan toimivani samoilla perusteilla, kuin muutkin ihmiset.
Olipa tunnepohjainen vastaus.
Huomasitko etten syytellyt sinua. Kehuin vain huomiokykyäsi, mutta nyt joudun perumaan, eihän sitä sinulla ollutkaan.
? Minähän vain totesin, että tunnepohjaisia ovat omat kommentisi silleen ihmiselle ominaiseen tapaan.
^
Sanoit aluksi hyvin, siis ihminen voi oppia vain oman kokemuksensa kautta sen myötävaikutuksella, tunteet kuuluvat tietenkin siihen. (ei ihan noilla sanoilla, mutta idea on tuo)
Et varsinaisesti tainnut ymmärtää itse sitä.
Kukaan ei opi toisten tunteiden avulla, vaikka toistenkin tekemisiä ja reaktioita voi tarkkailla.
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 13, 2020, 09:10:45
^
Sanoit aluksi hyvin, siis ihminen voi oppia vain oman kokemuksensa kautta sen myötävaikutuksella, tunteet kuuluvat tietenkin siihen. (ei ihan noilla sanoilla, mutta idea on tuo)
Et varsinaisesti tainnut ymmärtää itse sitä.
Kukaan ei opi toisten tunteiden avulla, vaikka toistenkin tekemisiä ja reaktioita voi tarkkailla.
Mitenköhän tämä sitten liittyy mihinkään, mitä olen kirjoittanut???
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 13, 2020, 13:00:52
Lainaus käyttäjältä: Karikko - joulukuu 13, 2020, 09:10:45
^
Sanoit aluksi hyvin, siis ihminen voi oppia vain oman kokemuksensa kautta sen myötävaikutuksella, tunteet kuuluvat tietenkin siihen. (ei ihan noilla sanoilla, mutta idea on tuo)
Et varsinaisesti tainnut ymmärtää itse sitä.
Kukaan ei opi toisten tunteiden avulla, vaikka toistenkin tekemisiä ja reaktioita voi tarkkailla.
Mitenköhän tämä sitten liittyy mihinkään, mitä olen kirjoittanut???
Kaippa sinullakin on omaa kokemuksesi, ellei ole -oletkin sitten tabula rasa kirjoittamaton sivu, vaikka ei ehkä siltä itsestäsikään "tunnu"
Tuskin kuitenkaan tallennat toisten ihmisten kokemuksia, ilman yhteyksiä niihin toisiin ihmisiin- tämäkin on sellainen vaikkakin abstrakti yhteys.
Voithan katsoa jos joku lyö vasaralla sormeensa, miten hän rekoi, mutta vasta sitten, kun teet sen itse "tiedät miltä se tuntuu.. Eli sisäistät asian, noin .
Jos ymmärryksesi pysyy sanallisella tasolla, et koskaan edisty--se jää silloin sanalliseksi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 12, 2020, 00:41:34
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 11, 2020, 08:27:18
^
Järki ja tunteet ovat riippuvaisia toisistaan.
Älykkäällä järki ohjaa tunteita.
Tiede, biologia, ennen tunteita...
Ihmisen biologia nyt vain saa meidät toimimaan erityisesti tunnepohjalta. Osaamme kyllä - usein jälkikäteen - perustella käyttäytymisemme järkisyillä ja vaikka sillä tieteellä. Tieteen näkemys kuitenkin on, että lopulta päätöksemme ja valintamme perustuvat erittäin suurelta osin tunteisiin, vaikka selittäisimmekin niitä järkisyillä.
Mutta ymmärrän kyllä, että tässä varmaankin erityisesti miehillä (ns. perinteisen mieheyden arvostajilla) on suuri tarve selittää oma toimintansa järkiperäiseksi, kun taas tunnepohjaisuus halutaan todeta naismaisuudeksi ja - kuinka ollakaan - myös jollain tapaa vähempiarvoisiksi, heikommiksi tms. mieltyvien väestöryhmien ominaisuudeksi. Tällä väitteellä ja ajattelutavalla on pitkät perinteet, mutta se on tieteen debunkkaamaa ollut kyllä jo varsin pitkään.
Niinpä miehen päätös ostaa vielä yksi hylsysarja on "järkevä hankinta", vaikkei hän ole edes avannut sitä edellisen laatikkoa. Naisen päätös ostaa kumisaappaat onkin "tunnevalinta", kun hän muka "hakee hyvää oloa itselleen shoppailusta" ja "keskittyy ulkoisen olemuksensa kohentamiseen". Ai juu - silti naiset ovat hirveitä laskelmoivia ämmiä valitessaan puolisoa vain rahan perusteella. Eikun tunnepohjalta toimivia valitessaan vääränlaisen miehen (= ei valintaa tarkastelevaa miestä). Juu siis - edes seksuaalisia valintoja ei osata selittää koherentisti vain tunnepohjaisiksi naisilla, vaan selitys vaihtuu lennosta. Toki se on aina väärin tehty. Joku voisi jopa ajatella tuollaisen epäloogisuuden syntyvän tunnepohjaisesta reagoinnista, jolle vain jälkikäteen yritetään häthätää löytää ns. järkiselitys. Mutta saadaan aikaan vain ontuva meriselitys.
Jos nykyhumanistinen/yhteiskuntatieteellinen näkemys on hieman epätieteellistynyt, syynä pitäisin sitä, että naisvaltaiset tieteenalat tekevät siitä tuollaista. Liikaa humanismi-ajattelua, liian vähän raakaa tiedettä. Toki tuo on minun näkemykseni.
Ei perinteinen tiede keksisi 30:a sukupuolta, Pahkasikalehti keksisi.
Summamutikassa länttään tämän tähän ketjuun, kun en oikein tiedä minne.
Televisiossa tuli joitakin aikoja sitten jo toistamiseen dokumenttisarja Suuret tunteet. Ekalla kierroksella oli jäänyt katsomatta muutama jakso, joten nyt katselin (käsittääkseni) kaiken. Jäi mietityttämään että kun jokaikisessa jatkossa lässytettiin Raamatusta ja uskonasioista, että onko Norjassa jotenkin kirkko tai kristinusko niin merkittävä tekijä että siitä piti kokoajan hölöttää? Vai oliko sarja kirkon tilaama? Vai otettiinko uskonto esille sen vuoksi että noista perustunteista niin helposti tuli mieleen ns. kuolemansyntejä?