Terveydenhuollossa kaikenlaista (lievästi sanottuna) pulpahtelee aina välillä pintaan, antaen viitteitä pinnan alla muhivista suuremmista ongelmista.
Valtava määrä rahaa liikkuu budjeteissa siellä ja edunsaajiakin on hirmuinen määrä. Muutamassa vuodessa psykoterapiayrittäjä keräsi kymmenen miljoonan omaisuuden. Moni rakennusyritys tekee mahtitilin rakentamalla uusia ja purkanmalla vanhoja laitoksia ja uudisrakennustenkin elinikä näyttää muodostuvan 25-30 vuodeksi, sisältäen pari peruskorjausta.
Taksit tuskin suhaisivat nykymalliin jollei kelamies tai nainen olisi niin usein kyydissä. Mieluummin maksetaan kymmenen taksikyytiä kuin sairaanhoitajalle km-korvaus. Sairaalat maksavat lääkehapesta käsittämättömiä korvauksia ja lääkkeitä vaihdellaan muistakin kuin lääketieteellisistä syistä. Asiakashoitologiikkakin tuntuu siltä, että se olisi viritetty tuottamaan mahdollisimman monta käyntiä eri paikoissa, terveyspalvelun sijasta.
Kukaan ei uskalla puuttua kunnolla asiaan. Apteekkien suojapanssarikin tuntuu kestävän vuosien koputtelun.
Terveyden ylläpito voi käydä vaikeaksi, koska se tosiaan voi kallistua, jos markkinoihin on luottaminen.
Kun hintaa tulee, vähenee käytännön saatavuutta. Näyttäisi olevan tilanne jo tämä, ja koronan lisäkuormitus paljastaa tilanteen.
Kirjoitin aiheesta tänään Usariin: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhamyllarinen/terveydenhuoltovaje/